PERÄMEREN RANNIKON KALATALOUSSTRATEGIA 2014-2020

PERÄMEREN RANNIKON KALATALOUSSTRATEGIA 2014-2020 Oulun Seudun Leader Perämeren kalatalousyhteisöjen liitto ry Perämeren rannikon kalatalousryhmä Luonnos 10.6.2014

Sisällysluettelo 1 JOHDANTO 2 TOIMINTA-ALUE 2.1 Perämeren rannikon ammattikalastus 2.1.1 Kalastajat 2.1.2 Pyyntimuodot 2.1.3 Saalis ja saaliin arvo 2.1.4 Kalasatamat 2.2 Kalanviljely ja kalanhoito 2.3 Kalanjalostus 2.4 Kalastusmatkailu 3. OHJELMAKAUDEN 2008-2013 TAVOITTEET JA TULOKSET 3.1 Perämeren rannikon kalatalousohjelman 2008-2013 toteutuksen haasteet 4. KALATALOUDEN KEHITTÄMISTARPEET JA MAHDOLLISUUDET ALUEELLA 4.1 Alueen vahvuudet 4.2 Alueen heikkoudet 4.3. Alueen mahdollisuudet 4.4. Alueen uhat 4.5. Alueanalyysi taulukkona 4.6 Yhteenveto Perämeren rannikon kalatalouden kehittämistarpeista ja mahdollisuuksista 5. PERÄMEREN RANNIKON KALATALOUSSTRATEGIAN 2014-2020 KOHDERYHMÄ 6. PERÄMEREN RANNIKON KALATALOUSSTRATEGIAN 2014-2020 TAVOITTEET JA TOIMENPITEET 7. MÄÄRÄLLISET JA LAADULLISET TAVOITTEET VUOSILLE 2014-2020 8. RAHOITUSSUUNNITELMA VUOSILLE 2014-2020 9. STRATEGIAN VALMISTELUPROSESSI 10. HALLINNOINNIN JA SEURANNAN JÄRJESTÄMINEN 10.1 Hankkeen kulku (muutokset mahdollisia) 11. YHTEENSOPIVUUS MUIHIN OHJELMIIN 12. LÄHDELUETTELO LIITTEET

1. JOHDANTO Ohjelmakaudella 2007-2013 on elinkeinokalatalouden kehittämistä ohjattu EKTR:n eli Euroopan kalatalousrahaston avulla. Rahaston uutena elementtinä oli toimintalinja 4, joka mahdollisti elinkeinokalatalouden paikallisen kehittämisen kalatalousryhmien kautta. Suomessa Maa- ja Metsätalousministeriö valitsi erillisen hakumenettelyn perusteella ohjelmakaudelle 2007-2013 seitsemän kalatalousryhmää, jotka ovat toteuttaneet alueillaan omaa paikallista ohjelmaansa. Yksi näistä on ollut Perämeren rannikon kalatalousryhmä, joka on toiminut vuodesta 2008. Hyvien kokemusten pohjalta Euroopan komissio on suositellut maita jatkamaan kalatalousryhmätoimintaa myös ohjelmakaudella 2014-2020, jolloin kalatalouden tukia ohjataan EMKR:n eli Euroopan meri- ja kalatalousrahaston kautta. Perämeren rannikon kalatalousstrategiaa 2014-2020 toteutetaan Leader-periaattein. Strategia on valmisteltu avoimesti ja alhaalta ylöspäin. Strategian perustana toimivat kokemukset kuluneelta ohjelmakaudelta sekä asiantuntijoiden ja toimijoiden näkemykset siitä, mitä asioita tähän liittyen alueella tulee vielä kehittää. Perämeren rannikon kalatalousstrategiassa 2014-2020 on mukana viisi Leader-ryhmää: Outokaira Tuottamhan ry, Peräpohjolan Kehitys ry, Oulun Seudun Leader, Nouseva Rannikkoseutu ry, Rieska-Leader ry ja Pirityiset ry. Alueen kalatalous- ja kalastusmatkailualan toimijoista sekä kuntien ja Leader-ryhmien edustajista koottu kalatalousryhmä vastaa Perämeren rannikon kalatalousstrategian 2014-2020 toteutuksesta. Ohjelmakaudella 2007-2013 Perämeren rannikon kalatalousohjelman hallinnoinnista vastasi Nouseva Rannikkoseutu ry. Nouseva Rannikkoseutu ry on ilmoittanut luopuvansa vetovastuusta kuluvan ohjelmakauden jälkeen ja strategian hallinnoinnin kaudella 2014-2020 ottaa vastuulleen Oulun Seudun Leader. Muutoksesta huolimatta kalatalousryhmän toiminta jatkuu alueella samanlaisena, mutta vain uuden organisaation alla. Alueen toimijat ovat nähneet hyvin luontevaksi tämän muutoksen, koska Perämeren kalatalous on voimakkaasti keskittymässä Ouluun ja sen ympäristökuntiin. Alueella toimii merkittävä osa Perämeren ammattikalastajista, kalanjalostus on keskittynyt Ouluun ja Perämeren rannikon ainoat ruokakalankasvatuslaitokset sijaitsevat Oulun pohjoispuolella Iissä. Tästä syystä Oulun alueen kalakauppa ja kalanjalostus ostaa kalaa koko Perämeren rannikolta ja myös yksittäisiä kalanjalostuslaitoksia sijaitsee niin alueen pohjois- kuin eteläosissa, eikä näitä alueita siis ole missään tapauksessa syytä rajata pois ohjelman piiristä, vaan pikemminkin on nähtävä, että Oulun alueen kalatalouskeskittymä hyödyttää koko Perämeren alueen kalataloutta ja päinvastoin. 2. TOIMINTA-ALUE Perämeren rannikon kalatalousstrategia 2014-2020 kattaa Perämeren rannikkoalueen kunnat Kokkolasta Tornioon sekä rannikon läheiset jokialueet. Strategiaa toteutetaan seuraavien kuntien alueella: Kokkola, Kalajoki, Pyhäjoki, Raahe, Siikajoki, Lumijoki, Liminka, Hailuoto, Oulu, Ii, Simo, Kemi, Keminmaa ja Tornio. Näiden kuntien alueella on niin ammattikalastajia kuin runsas joukko myös sivutoimisia kalastajia. Kattavan kalasatamaverkoston ansiosta alueelta löytyy edellytyksiä ammattikalastuksen ja kalatalouden kehittämiselle. Alue on yhteneväinen Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry:n toiminta-alueen kanssa. Tämän ansiosta alueella on jo valmiiksi edellytyksiä tehdä yhteistyötä ja verkostoitua eri toimijoiden kanssa. Asukasmäärät kunnittain: Kokkola 47031, Kalajoki 12 644, Pyhäjoki 3 313, Raahe 25 521, Siikajoki 5 597, Lumijoki 2 040, Liminka 9 432, Hailuoto 989, Oulu 193 798, Ii 9 512, Simo 3 356, Kemi 22 257, Keminmaa 8 636, Tornio 22 513. 2.1 Perämeren rannikon ammattikalastus 2.1.1 Kalastajat Perämerellä on 462 ELY-keskuksen kalastajarekisteriin kuuluvaa kalastajaa. Kalastajista vajaa neljännes kuuluu ammattikalastajarekisterin 1-ryhmään. Pitkän ajan sisällä ammattikalastajien määrä on laskenut jyrkästi. Vielä 1986 1-ryhmän kalastajia oli alueella 220 ja nykyisin enää noin 90. Päätoimisista kalastajista on tullut sivuammattikalastajia ja suuri osa ennen sivutoimisesti kalastaneista on lopettanut kalastuksen tai harjoittaa nykyään vain kotitarvekalastusta ja myy saalistaan satunnaisesti. Kalastajien määrän laskuun pääasiallisin syy on ollut kalastuksen kannattavuuden heikentyminen. Tähän ovat vaikuttaneet etenkin

kalastuksen säätely, hylkeiden määrän voimakas kasvu rannikolla, joidenkin kalalajien alhainen tuottajahinta ja kustannusten nousu. Myös maaseudun tyhjentymisellä on vaikutuksensa. Kun nuoret muuttavat perinteisistä kalastajapitäjistä kaupunkiin, jäävät kalastusyritysten sukupolven vaihdokset toteutumatta; kalastusammatti on kuitenkin perinteisesti siirtynyt isältä pojalle. Kalastajien ikääntymisen myötä luonnonkalan saanti markkinoille on jo nykyisellään rajallista, luonnonkalaa ei enää riitä kuluttajille aivan kuumimpia sesonkiaikoja lukuun ottamatta. Hiipuvan kalastuselinkeinon mukana katoaa suuri määrä ammattitaitoa, kalastusperinteitä ja kulttuuria, jotka ovat rannikon ihmisille hyvin tärkeitä ja säilyttämisen arvoisia. Pitkä talvi ja kalastuksen sesonkiluonteisuus aiheuttavat sen, että pelkästään kalastuksesta toimeentulonsa hankkivia on alueella noin kolmasosa kalastajista. Kaikilla muilla kalastajilla on jossain määrin muitakin tulonlähteitä, kuten kalastusmatkailutuotteita, kalanjalostusta, veneenrakennusta ja pyydysrakennusta tai kalastajat toimivat kokonaan kalatalouden ulkopuolisilla aloilla. Kalastuksen kuluista polttoainekulut ovat suurin yksittäinen menoerä. Muita kuluja ovat mm. kaluston huolto- ja korjaus, vakuutukset, auto- ja satamakulut. 2.1.2 Pyyntimuodot Perämeren ammattikalastus on ollut aina hyvin monipuolista. Pohjaverkkokalastus on ollut tärkein pyyntimuoto etenkin Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan rannikkoalueilla, tosin hyljeongelma on vaikeuttanut sitä huomattavasti. Pohjaverkkokalastajien tärkeimmät saalislajit ovat kari- ja vaellussiika sekä ahven. Toinen tärkeä pyyntimuoto alueella on rysäkalastus, jonka avulla pyydetään vaellussiikaa, lohta, muikkua, silakkaa ja ahventa. Hylkeet ovat vaikeuttaneet myös tätä pyyntimuotoa, mikä on pakottanut kalastajat kehittämään ratkaisuja ja tekemään kokeiluja hyljevahinkojen ehkäisemiseksi. Perämerellä on muutamia isompia troolialuksia, jotka kuitenkin kalastavat pääsääntöisesti Perämeren ulkopuolella. Muutama pienempi troolari kalastaa muikkua Perämeren pohjoisosissa. Aiemmin merkittävä silakan rehukalakalastus on vähentynyt, silakkaa troolaa enää 2-3 trooliparia. Talvinuottausta harjoitetaan jonkin verran Hailuodon pohjoispuolisella Perämerellä, etelämpänä talvinuottausta haittaavat hankalat jääolot. 2.1.3 Saalis ja saaliin arvo Edelliseen ohjelmaan laaditun taustaselvityksen mukaan Perämeren rannikon ammatti- ja ammattimaisen kalastuksen saalin on yhteensä noin 5,7 miljoonaan kiloa. Tästä määrästä troolisilakan osuus on noin 4,7 miljoonaan kiloa, joten rannikkokalastuksen saalis on noin miljoona kiloa. Sivutoimiset kalastajat pyytävät suuren osan kalansaaliista. Rannikkokalastuksen saalislajeista tärkein on siika. Vaellussiian ja karisiian saalis on yhteensä noin 40 % kokonaissaaliista. Perämeren rannikon ammatti- ja ammattimaisen kalastuksen saaliin arvo silakkaa lukuun ottamatta on noin 2,5 miljoonaa euroa. Kalastus perustuu vaellussiian, lohen, karisiian, ahvenen ja muikun kalastukseen. Muiden lajien merkitys on kokonaisuuden kannalta vähäinen. Toki esimerkiksi hauki, made ja vähitellen runsasastuva kuhakin ovat alueellisesti tai yksittäiselle kalastajalle tärkeitä saalislajeja. Nahkiaissaaliin arvo on haastattelun tulosten mukaan yhteensä noin 130 000 euroa. Nahkiaissaalis on pääasiassa sivutoimisten kalastajien pyytämää, mutta myös yksittäisille ammattikalastajille nahkiaisella on taloudellista merkitystä, koska nahkiainen on saaliina arvokas, mutta pyynnin kulut ovat pieniä. Kalatalousryhmän toimialueen kalastajat saavat saaliistaan hieman heikompia hintoja verrattuna maan yleiseen hintatasoon. Tämä koskee saalislajeista etenkin lohta, haukea, silakkaa, siikaa ja muikkua. Tätä selittäviä tekijöitä on useita, mutta keskeisimmät lienevät logistiset ongelmat, vaelluskalojen kalastuksen sesonkiluotoisuus, ruokasilakan olematon kysyntä ja kalakaupan keskittyminen. Alueen pohjoisosassa lohi on arvokkain saalislaji, kolmannes saaliista on lohta. Muut tulonlähteet pohjoisosassa ovat vaellussiika, muikku ja niiden mäti sekä jonkin verran ahven, made ja nahkiainen. Pohjois- Pohjanmaalla siika on keskeisin saalislaji ja karisiian osuus on saaliista merkittävä, kuten myös lohen ja muikun. Ahven ja nahkiainen ovat Pohjois-Pohjanmaalla tärkeitä saalislajeja. Keski-Pohjanmaan kalastus on täysin siian varassa, koska lohen kalastuksen rajoitukset estävät lohen kalastuksen tehokkaaseen pyyntiaikaan. Kokonaisuudessaan pohjoisen Perämeren kalastus on ollut hyvin riippuvainen lohesta ja varsinkin Lapin alueella rajoitukset näkyvät suoraan kalastajien tuloissa. Kalastetun kalan tärkeimmät ostajat ovat edelleen kalatukku ja kalatiskit, jotka ostavat 75 % ammattikalastajien kalastamasta kalasta. Luku vaihtelee kuitenkin kalastajittain, kalalajeittain ja alueittain. Suoramyynnin osuus on myös merkittävä alueella.

2.1.4 Kalasatamat Perämeren nykyinen kalasatamaverkko on rakennettu pääosin 1970-1980 luvuilla. Kalasatamia on modernisoitu 1990-luvun alkupuolella ja viime vuosina on uusittu tiloja ja laitteistoa joihinkin kalasatamiin alueella kalatalouden investointitukia hyödyntäen. Tällä hetkellä alueella on toiminnassa 18 kalasatamaa. Varsinaisten kalasatamien lisäksi alueella on lukuisia muita satamia ja venevalkamia, joita kalastajat myös käyttävät toiminnassaan. Perämeren rannikon kalatalousryhmän toimialueella on siis varsin tiheä kalasatamaverkko, joka nykyisessä laajuudessaan riittää hyvin kattamaan kalastuksen tarpeet. Tosin moni olemassa olevista satamista on jäänyt ajastaan jälkeen muun muassa varustelun ja elintarvikehygienian osalta ja yksittäisiä puutteita tai parannustarpeita löytyy pääosasta alueen satamia. Tulevaisuudessa kalastuksen vähenemisen myötä kaikkia nykyisin käytössä olevia kalasatamia tuskin voidaan pitää julkisina kalasatamina, vaan osa tulee muuttumaan osittain huvivenesatamiksi tai rakenteet otetaan muuhun käyttöön. Jatkossa tuleekin pitää huolta, että kalasatamaverkko säilyy riittävän tiheänä, käyttökustannukset kohtuullisina ja niiden varustus ajanmukaisena, jotta ammattikalastuksen tarpeet tulevat täytetyiksi. 2.2 Kalanviljely ja kalanhoito Ruokakalan verkkokassikasvatus on keskittynyt nykyisin Iin Kuivaniemeen. Vatungin satamasta käsin toimivilla viljelylaitoksilla on lupa kasvattaa kalaa vuosittain runsaat 400 tonnia, josta valtaosa on kirjolohta. Viljely-yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on vajaat kaksi miljoonaa euroa ja yritysten työllistävyysvaikutukset ovat yhteensä noin 10 miestyövuotta. Kasvatettu kala markkinoidaan ympäri Suomea perattuna ja jalostettuna. Suurimpina haittoina kalanviljelijät kokevat tiukan ympäristölupapolitiikan ja hylkeet, jotka aiheuttavat kalanviljelylle suoria vahinkoja kasvatustappioiden kautta ja lisäkuluja hylkeiden torjuntaan tehtävinä investointeina. Merimetsojen aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet voimakkaasti viime vuosina ja merimetsoa voidaan pitää nykyisellään jo varsin merkittävä haittana elinkeinolle. Ongelmia aiheuttavat myös kalankasvatukselle tyypilliset suhdannevaihtelut. Perämeren kalavesiä hoidetaan voimaperäisin kalanistutuksin. Kemi- Ii- ja Oulujoelle määrätyillä velvoiteistutuksilla on erityisesti jokisuistojen kalastukselle iso merkitys, mutta vaikutus ulottuu koko Pohjanlahden alueelle. Istutusvelvoitteiden lisäksi vesivoimayhtiöille on määrätty velvoitteet ylisiirtää emonahkiaisia nousuesteiden yli lisääntymisalueilleen. Velvoiteistutusten lisäksi alueen kalastusalueet, osakaskunnat ja kalastajainseurat harjoittavat vapaaehtoista kalaveden hoitoa, joista erityisesti vaellussiikakantojen hoitoa voidaan pitää erittäin merkityksellisenä. Alueella on neljä kalahautomoa (Keminmaa, Ii, Oulu, Pyhäjoki) sekä muutama luonnonravintolammikko. Hautomot ja niihin liittyvä systemaattinen ja laajamittainen mädinhankinta sekä siikojen istutukset turvaavat yhdessä Kemi- Ii- ja Oulujoen siian velvoiteistutusten kanssa vaellussiian tulevaisuuden ja vaellussiian kestävän sekä tehokkaan kalastuksen järjestämisen alueella. 2.3. Kalanjalostus Alueella on yli 20 kalanjalostusta harjoittavaa yritystä. Yritysten koko vaihtelee paljon. Alueen suurin yritys, Hätälä Oy, on yksi Suomen suurimmista kalanjalostusalan yrityksistä. Toisaalta on myös useita yhden miehen tai kalastajaperheen yrityksiä, joissa ei ole lainkaan ulkopuolisia työntekijöitä. Jalostus on keskittynyt suurempien yritysten osalta voimakkaasti Oulun seudulle, mutta pienempiä jalostusyrityksiä on pitkin rannikkoa. Kalanjalostusyritysten työntekijämäärät vaihtelevat sesonkiaikana, jolloin määrä voi pienessä yrityksessä jopa kaksinkertaistua. Vakituisesti alalla työskentelee noin 200 henkilöä. Yritysten yhteenlaskettu liikevaihto on yli 100 miljoonaa euroa. Kalaa yritykset käsittelevät vuosittain noin 15 miljoonaa kiloa. Luonnonkalan osuus kalakaupasta on edelleen merkittävää, vaikka sen osuus on pienentynyt. Luonnonkalan osuus vaihtelee yrityksittäin, jotkut kalanjalostajat ovat selvästi enemmän keskittyneet luonnonkalaan, kun taas osalla viljelty kala, pääosin Norjassa kasvatettu lohi, on selkeä pääraaka-aine. Yritysten toiminta on pääasiassa kalanjalostusta sekä jalosteiden ja tuoreen kalan myyntiä jälleenmyyjille. Pienemmät toimijat myyvät tuotteitaan myös suoraan kuluttajille. Pääasiallisia tuotteita ovat tuorekalatuotteet. Lisäksi valmistetaan lämmin- ja kylmäsavutuotteita, hiilloskalaa, säilykkeitä, jatkojalosteita, friteerattuja tuotteita, nahkiaisia ja mätiä. Käytetyimmät jalostuksen raaka-aineet ovat norjanlohi, kirjolohi, siika ja silakka. Jalostusyritysten päämarkkina-alueet ovat kotimaassa, viennin osuus on vähäistä.

2.4 Kalastusmatkailu Perämeren rannikolla on varsin vähän kalastusmatkailutoimintaa. Tällä hetkellä ala työllistää Perämeren alueella noin 20-25 henkilöä, joista valtaosa toimii sivutoimisesti. Potentiaalia alan kehittämiseen löytyy; alueella on puhtaat vedet, jokisuistot, muutamat saaristoalueet, kattava satamaverkosto sekä omaleimainen kalastusperinne. Perinteiseen urheilukalastukseen perustuva kalastusmatkailuun soveltuvia alueita on Perämerellä varsin rajallisesti, mutta sen sijaan ammattikalastusperinteeseen tai muuhun luontomatkailuun liittyvää liiketoimintaan on alueella hyvät edellytykset. 3. OHJELMAKAUDEN 2008-2013 TAVOITTEET JA TULOKSET Kalatalousohjelman 2008-2013 keskeiseksi tavoitetilaksi määritettiin: 1. Rannikkokalastajien lukumäärän väheneminen hidastuu ja alalle tulee uusia yrittäjiä 2. Kalastusyritysten tulos parantuu kalastajien keskinäisen yhteistyön avulla ja monipuolistamalla kalastusyritysten toimintaa 3. Kalastuksessa siirrytään kohti kestävää ja kaikki kalastajaryhmät huomioonottavaan rannikkokalastukseen Tavoitetilaan pääsemiseksi ohjelmassa asetettiin kolme tavoitetta, joiden toteuttamiseen ohjelmassa toteutettavien hankkeiden tulee tähdätä: 1. Kalastuksen kannattavuus nousuun 2. Kalastusta tukevat elinkeinot 3. Kestävä kalastus Ohjelmakaudella toteutettiin monia erilaisia toimia tavoitetilan ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Ohjelmakauden aikana rahoitettiin yhteensä 4 hanketta, joihin sidottiin rahaa noin 700 000 (tilanne 31.12.2012). Lisäksi 11 hankehakemusta ohjattiin muille rahoittajille. Rahoitetuista hankkeista noin kolmannes oli pieniä yritystukia ja loput yleishyödyllisiä hanketukia. Lisäksi kalatalousryhmän kehyksestä rahoitettiin aktivointihanke, jonka kokonaiskustannukset olivat yhteensä 284 000. Aktivointihankkeen avulla tiedotettiin alueen toimijoille tukimahdollisuuksista ja ohjelman toteutumisesta sekä autettiin hankehakijoita tukien hakemisessa ja yrityskohtaisten kehittämissuunnitelmien laatimisessa. Alueella pyrittiin lisäämään toimijoiden välistä yhteistyötä ja osaamista erilaisten koulutusten ja koulutuksellisten matkojen kautta. Lisäksi on etsitty keinoja vähempiarvoisen kalan menekin lisäämiseksi, tuomaan esille ja taltiomaan kalastuskulttuuria. Hankkeen kautta toteutettiin alueella useita eri selvityksiä alaan liittyen, kuten kalasatama- ja logistiikkaselvitykset, nahkiaiseen liittyviä selvityksiä sekä kalastusmatkailuun liittyvä kysely. Kaikki hankkeet on lähtökohtaisesti rakennettu niin, että kalastajat ovat mukana hankkeissa keskeisinä toimijoina. Tämä yhdessä kalatalousryhmän aktivointihankkeessa toteutettujen toimenpiteiden kanssa on sitouttanut kalastajia mukaan kalatalousryhmän työhön ja lisännyt kalastajien ja myös muiden toimijoiden keskinäistä verkostoitumista niin alueen sisällä, kuin myös alueen ulkopuolelle. Tätä voidaan pitää yhtenä kuluvan ohjelmakauden tärkeimmistä saavutuksista. Perämeren rannikon kalatalousryhmä kokoontui vuosien 2008-2012 aikana yhteensä 17 kertaa. Kalatalousryhmä koostuu alueen ammattikalastuksen, kalanjalostuksen, kalastusmatkailun, kuntien ja toimintaryhmien edustajista.

3.1 Perämeren rannikon kalatalousohjelman 2008-2013 toteutuksen haasteet Ohjelmakauden haasteena on etenkin alkukaudesta ollut elinkeinokalatalouden alalle uuden toimintamallin sisään ajaminen sekä tiedottaminen toimijoille uusista mahdollisuuksista. Omat haasteensa on luonut myös kentän aktivointi ja hankkeiden hallinnointi. Kentältä tulee paljon hyviä hankeideoita, mutta hankkeiden hallinnointi koetaan riskialttiiksi etenkin pienten yhteisöjen keskuudessa. Yksi suurimmista haasteista ohjelman toteutuksen kannalta on ollut kalastusta tukevien elinkeinojen kehittäminen. Tähän vaikuttaa keskeisenä tekijänä se, että kalastajakunta on niin ikääntynyttä, ettei elinkeinon harrastajilla useinkaan ole intressiä uusien toimintojen kehittämiseen. Toisaalta nyt kuluneen ohjelmakauden aikana Leader-toimintamalli on kalatalousalalla tullut alueella tutuksi ja myös kalatalousryhmän toiminta on jalostunut eteenpäin. Perämeren rannikon kalatalousohjelman tavoitteissa tärkeässä osassa olivat sivuammattimaisen kalastuksen ja kalastusmatkailun edistäminen. Ohjelmakauden säädökset ovat kuitenkin suurimmalta osin estäneet suoran tuen saamisen näihin tärkeiksi koettuihin kohteisiin. Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että ohjelmakauden alkuvaiheessa oli hyvin epäselvää, että mitkä hankkeet kuuluvat kalatalousryhmän rahoitettavaksi, mitkä ELY - keskuksille ja mitkä kokonaan muille rakennerahastoille. Tämä hidasti ohjelman käynnistämistä ja aiheutti turhautumista kentän toimijoiden keskuudessa. Euroopan kalatalousrahastosta on rajattu tarkkaan pois ne toimenpiteet, joilla suoraan lisätään kalastuksen pyyntiponnistusta. Tämä johtuu siitä, että Euroopan laajuisesti on tarpeen rajoittaa ylisuuren kalastuskapasiteetin kasvua. Tämä on kuitenkin luonut rajoitteita kansallisille toimenpiteille ja esimerkiksi toimintaansa aloittelevien kalastajien nykyistä laajempi tukeminen olisi tarpeen. Uusia kalastajia on nykytilanteessa hyvin vaikea saada alalle; alkuinvestoinnit ovat suuria ja tuen saamiseen liittyy paljon epävarmuustekijöitä. Monilla hankkeilla, etenkin erilaisilla pyydyskehityshankkeilla, on saavutettu jo alkuvaiheessa myönteisiä tuloksia ja niiden uskotaan vaikuttavan positiivisesti kalastajien ammatissa toimimiseen. Tämän tapainen työ kuitenkin vaatii pitkäjännitteisyyttä esimerkiksi saaliiden vuosittaisten vaihtelujen vuoksi. Yhden ohjelmakauden aikana ei ehdi tapahtua suuria muutoksia. Perämeren kalastuksella on pitkät perinteet. Vahvat perinteet ovat luonnollisesti valtava voimavara, mutta jossakin määrin myös rasite. Alueen kalastusolosuhteissa on hyljekantojen voimistumisen, vaelluskalojen suojelun ja vähempiarvoisen kalan runsastumisen myötä tapahtunut lyhyessä ajassa valtaisa muutos, johon ammattikunta ei ole ehtinyt sopeutumaan. Toimintaympäristö muuttuu edelleen ja tämä on oleva keskeinen teema myös uuden ohjelmakauden työssä. Kalatalouselinkeinojen sopeutuminen toimintaympäristöön verkostoitumisen, osaamisen parantamisen ja teknisen kehityksen avulla ovat avainasioita siinä, että miten elinkeinot selviytyvät tulevaisuuden haasteista. Kalasatamaselvitys toi esille monia puutteita alueen kalasatamissa ja antoi hyvän kokonaiskuvan siitä, mitä satamia on järkevä lähteä kehittämään jatkossa. Selvityksen turvin monia puutteita korjattiin jo kuluneen ohjelmakauden aikana, mutta edelleen on paljon asioita kehitettävänä. Kalasatamien tilojen kuntoon saattaminen vaikuttaa kalan laadun lisäksi myös mm. kalastuksen kannattavuuteen. 4. KALATALOUDEN KEHITTÄMISTARPEET JA MAHDOLLISUUDET ALUEELLA 4.1 Alueen vahvuudet Kalastuksella on Perämerellä pitkät perinteet ja kalastusalan osaaminen on hyvin monipuolista. Kalastusta ammattina on aina arvostettu ja pyydetyllä kalalla on ollut kysyntää. Kattava kalasatamaverkosto on tuonut kalastuksen harjoittamiseen hyvät ulkoiset puitteet ja mahdollistanut kalan asianmukaisen käsittelyn hyvän laadun saavuttamiseksi.

Alueen vaelluskala- ja nahkiaiskantojen tila on olennaisesti heikentynyt mm. jokien perkauksien, ojitusten ja patoamisen myötä. Menetysten korvaamiseksi kala- ja nahkiaiskantoja on hoidettu sekä kalatalousvelvoitteina että vapaaehtoisin kalanhoitotoimin. Kemi- ja Ii- ja Oulujoella on Suomen suurimmat kalanhoitovelvoitteet. Istutukset tuottavat saalista, joka on tarkoitettu kalastettavaksi ja hyödynnettäväksi ravinnoksi. Vaikka alueen joet ovat pääosin rakennettuja ja vedenlaadussa on vuosikymmenten kuluessa tapahtunut paljon muutoksia, on kalavesien tila kalastuksen harjoittamisen ja kalakantojen elinolojen suhteen yleisesti ottaen hyvä. Perämeren ammattikalastus perustuu pääosin vaelluskalakantoihin ja niiden hyödyntämiseen. Luonnossa kasvanut ja pyyntipaikalleen palannut kala on terveellistä lähiruokaa. Vaelluskalojen talteenotto rannikkokalastuksella vaatii pienet pyyntiponnistukset ja alhaiset kustannukset. Pyynti on taloudellista ja mahdollistaa kantojen tehokkaan talteenoton. Paikalliset kalakannat, kuten ahven- muikku- ja karisiikakannat ovat hyvin vahvoja ja tukevat osaltaan elinkeinokalastuksen harjoittamista. Perämeren alueella edellytykset kalastamiseen ovat yhtenäisten kalastusalueiden ansiosta selkeät. Kalastus on alueen eteläosissa pääsääntöisesti kalastajaseurojen hallinnassa ja pohjoisempana osakaskunnat järjestävät kalastuksen alueillaan. Yksityisten vesialueiden hyvä kalastuslupatilanne ja valtion yleisveden läheisyys aikaansaavat sen, että kalastuslupien saatavuus ei rajoita Perämeren elinkeinokalastusta. 4.2 Alueen heikkoudet Hylkeiden määrä väheni huolestuttavasti 1970-luvulla lähinnä ympäristömyrkkyjen vuoksi. Suojelutoimilla kannat saatiin elpymään, mutta kantojen runsastumisen seurauksena hylkeiden aiheuttamat vahingot kalastukselle ovat moninkertaistuneet. Aikoinaan hylkeitä metsästettiin ja hyödynnettiin pitkin rannikkoa, mutta rauhoituksen seurauksena pyyntikulttuuri on alkanut unohtua. Hylkeiden metsästystä on vähitellen sallittu kannan runsastuessa, mutta on hyvin epävarmaa, pystytäänkö hylkeiden määrää vähentämään metsästyksen avulla. Norppakanta ovat nimenomaan Perämerellä vahva, toistaiseksi pyyntiä on sallittu vain poikkeusluvilla. Hylkeiden aiheuttamia vahinkoja on kompensoitu hyljesietopalkkioilla ja investointituilla hylkeiden aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseksi. Toimenpiteet ovat olleet oikeansuuntaisia, mutta hyljettä voidaan pitää joka tapauksessa suurimpana yksittäisenä haittana niin kalastukselle, kuin merialueen kalanviljelyllekin. Alueen kalastuksessa on selkeät sesonkiajat johtuen niin luonnonoloista kuin vaelluskalojen merkityksestä. Sesonkiluontoisuus vaikuttaa voimakkaasti kalan hintaan ja kalastuksen kannattavuuteen. Sesonkiluonteisuutta on vielä lohen osalta voimistettu jyrkällä aikasäätelyllä, joka käytännössä estää kalastamasta lohta taloudellisesti parhaaseen aikaan eli juhannusmarkkinoille. Keskikesä ja erityisesti pitkä talviaika on ammattimaisen kalastuksen kannalta vaikea. Osalla rannikkoa täysiaikainen ammattikalastus on täysin mahdotonta hankalien jääolojen vuoksi. Monelle kalastajalle kalastus on ollutkin sivutulon lähde, päätoimen ollessa esimerkiksi maanviljelyssä. Kalastusperinteet ja ammatti ovat kuitenkin sivutoimisenkin kalastuksen ansiosta siirtyneet sukupolvelta toiselle ja sivutoiminen kalastus on tuottanut kalaa erityisesti paikalliseen kulutukseen. Maamme kalastuspolitiikka on suhtautunut sivutoimiseen kalastukseen vieroksuvasti. Käytännössä pienimuotoista sivutoimista kalastusta harjoittavat kalastajat on jätetty lähes kaikkien tukimuotojen ulkopuolelle ja kalastusmahdollisuuksia on rajoitettu muullakin lainsäädännöllä. Perämeren kalastus on suurelta osin riippuvainen vaelluskaloista; merilohesta ja vaellussiiasta. Vaelluskalakannat vaihtelevat luontaisestikin huomattavan paljon vuosien välillä ja ylisuuret lohikiintiöt estivät vuosikymmeniä lohikantojen suotuisan kehityksen. Samalla suuri osa velvoitepäätöksillä Perämeren kalastajille osoitetusta istutetusta lohesta kalastettiin eteläisimmillä merialueilla. Vaellussiian osalta ongelmana on, että siika kalastetaan keskenkasvuisena liian tiheillä verkoilla. Käytännössä suurin osa vaellussiikasaaliista on pyydetty keskenkasvuisena Merenkurkusta ja Selkämeren pohjoisosista. Itämeren kalastusjärjestelyt ovat menneet viime vuosina parempaan suuntaan, mutta vaellussiian osalta tilanne on ennallaan ja vaatisi pikaisia toimenpiteitä kalastuksen järjestämiseksi. 4.3 Alueen mahdollisuudet Lähiruoan arvostus kasvaa koko ajan ja kotimaisen kalan kysyntä pysyy hyvänä myös tulevaisuudessa. Kala mielletään terveelliseksi ruoaksi ja kalan kulutusta on mahdollista jopa kasvattaa tulevaisuudessa huomattavasti. Tämä edellyttää vähempiarvoisen kalan hyödyntämisen tehostamista. Terveellisestä lähiruoasta ollaan valmiita myös maksamaan ja kalastuksen liikevaihtoa on siten mahdollista kasvattaa. Tämän kehityksen ehtona on saaliin laadukas käsittely ja jalostusasteen nostaminen. Ympärivuotinen

kotimaisen kalan tarjonta edellyttää panostuksia kalan varastointiin, eli käytännössä pakastusmahdollisuuksiin. Vähempiarvoisen kalan hyödyntämistä rajoittavat puolestaan logistiset ongelmat; vähempiarvoiselle kalalle olisi osin markkinat olemassa, mutta kalaa ei saada keräiltyä riittävän tehokkaasti. Monipuolinen, useisiin lajeihin kohdistuva, rannikkokalastus yhdessä logistiikan kehittämisen ja kalan pakastuksen kanssa vähentää kalastuksen sesonkiluonteisuuden vaikutusta ja siten parantaa kalastuksen kannattavuutta. Lähiruuan arvostus mahdollistaa myös kalastajien tai pienten kalanjalostusyritysten harjoittaman kalan suoramyynnin kehittämisen. Nykyaikainen sähköinen tiedonvälitys mahdollistaa lähes reaaliaikaisen kalan markkinoinnin pienin kustannuksin. Kalan suoramyynti on kalastukselle erittäin tärkeää. Se paitsi tuo sitä harjoittaville kalastajille erittäin merkittäviä lisätuloja, niin se myös lisää kalastuselinkeinon paikallista tunnettavuutta ja nostaa elinkeinon arvostusta. Esimerkiksi satamainvestoinneista päättävälle kuntapäättäjälle kalan paikallinen saatavuus on merkittävimpiä kriteereitä investointipäätöksiä tehtäessä. Perämeren kalastuksen pyyntimenetelmät olivat aikoinaan rysäkalastus, patopyynti joella sekä talvinuottaus. Jokien patopyynti loppui uiton ja jokien patoamisen myötä. Kun hyljekannat aikoinaan vähentyivät ja nailonverkot kehittyivät kalastavammaksi, niin kalastus siirtyi voimakkaasti verkkokalastukseen ja perinteisten rysien tilalle tulivat tehokkaat isot avoloukut. Hyljekantojen voimakas kasvu karsii verkkokalastusta ja myös isojen rysäpyydysten suojaaminen hylkeiltä on hankalaa ja kallista. Nykyisten pyyntimenetelmien käytön vaikeus luo tarpeen vanhojen pyyntitapojen elvyttämiseen ja myös uusien pyyntitapojen kehittämisen, kuten pohjarysien kokeiluun. Hyvien muikkukantojen myötä myös nuot-taukseen on tänä päivänä edellytyksiä ja talvinuottauksen yhteyteen on mahdollisuus kehittää myös matkailukalastukseen liittyviä toimia. Lisääntynyt ympäristötietoisuus on luonut päätöksentekijöille paineita vaelluskalojen kalastuksen järkeistämiseksi. Tämä kehitys suosii pitkällä aikajänteellä Perämeren kalastusta, koska esimerkiksi vaellussiian osalta kantojen vahvistuminen vaikuttaa hyvin suoraviivaisesti Perämerelle tulevan siian määrään ja kokoon. Vaelluskalat pystytään hyödyntämään Perämerellä tehokkaasti, mutta hallitusti. Kalastus on mahdollista kohdistaa kantakohtaisesti ja pyynti tapahtuu lähellä rannikkoa, pienin kustannuksin. Kalastusta on myös mahdollista kohdistaa osin istutettuun kalaan, mikä mahdollistaa luonnonkantojen suojelun kalastuksen rinnalla. Perämeren kalakantojen parantamiseksi myös istutustoimintaa tulee kehittää edelleen. Luonnonmukainen kalavedenhoito, jossa hyödynnetään rinnakkain kalataloudellisia kunnostuksia ja tarvittaessa myös istutuksia, mahdollistaa vahvat ja kalastettavat kalakannat. Kotimaisen luonnonkalan rinnalla kotimainen viljelty kala on tärkeä ympärivuotinen tuote, johon tulisi panostaa enemmän. Vesiviljelyn kasvua rajoittaa tiukka lupakäytäntö ja myös Perämeren vesiviljelyn lupaehtoja on kiristetty jatkuvasti, vaikka Iin Vatungin kalankasvatus hyväksytään paikallisella tasolla. Perämeren ruokalan tuotanto olisi realistista jopa kaksinkertaistaa, mikäli vain kasvatuslupia olisi mahdollista saada nykyistä helpommin. Maa- ja metsätalousministeriön valmistelema vesiviljelyn sijainninohjaus on tässä avainasemassa. Hyljettä on aikoinaan vuosituhansien ajan käytetty ravintona, siitä on valmistettu erilaisia tuotteita ja hylkeenpyynti on tuonut kalastajille merkittäviä lisätuloja. Hyljekantoja tulisi alkaa hoitaa tavanomaisen riistaeläinkantojen tapaan, eli asettaa kannalle tavoitetaso ja hyödyntää kannan lisäkasvu metsästyksessä. Hylje voisi tulevaisuudessa olla alueen voimavara hyljetuotteina sekä metsästys- ja luontomatkailun kehittämisessä, mutta tämä edellyttäisi kansallisten toimien lisäksi hyljetuotteiden myyntikiellon purkamista EU-tasolla. 4.4 Alueen uhat Kalastajien vähentyessä kalastuksen rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa ja päätöksenteossa on kaventunut merkittävästi ja vaarana on, että yhteiskunta unohtaa elinkeinon intressit päätöksenteossa. Ammattikalastukseen liittyen on suuria näkemyseroja niin EU:n tasolla kuin myös kansallisesti eri alueiden ja intressiryhmien kesken. Kalastus ei ole pystynyt sopeutumaan toimintaympäristön muutoksiin ja voidaan hyvällä syyllä sanoa, että kalastuksen imago on osin pilattu kalatalouselinkeinon ja alan hallinnon myötävaikutuksella. On vastustettu lähtökohtaisesti kaikkia muutoksia, myös välttämättömiä. Kalastuksen on pystyttävä vastaamaan ajan henkeen, kalastusta on saatava kaikilta osin kestävälle pohjalle, johon Suomessa on edelleen hyvät edellytykset. Mikäli elinkeino ei pysty verkostoitumaan ympäröivään yhteiskuntaan, on

vaarana elinkeinon hiipuminen, kun uusia yrittäjiä ei saada alalle. Tämä puolestaan johtaa kotimaisen kalastetun kalan häviämiseen markkinoilta. Kalastajien määrän vähentyminen on vaikuttanut myös kalasatamien kalankäsittelytilojen käyttäjämääriin. Tämä heikentää kuntien halukkuutta kalatilojen ylläpitämiseen ja kehittämiseen. Yhteisten kalatilojen käyttö tulisi turvata, jotta kalastusta elinkeinona pystyy kehittämään ja uusia kalastajia saataisiin alalle. Paikallisia vedenlaatuongelmia lukuun ottamatta vesiympäristö Perämeren alueella on kalastuksen kannalta hyvässä kunnossa. Ympäristöön kohdistuu kuitenkin muutoksia, joilla voi olla merkitystä kalaston ja kalastuksen kannalta. Esimerkiksi ilmaston lämpenemisen myötä myös vedet lämpenevät ja tämä voi vaikuttaa erityisesti arvokalojen lisääntymisedellytyksiin ja muuttaa ympäristöoloja vähempiarvoisia kaloja suosivaksi. Vaikka teollisuuden päästöt on pääosin saatu kuriin, kasvava kaivosteollisuus luo kuitenkin uusia uhkia. Myös merialueita otetaan nykyään teollisuuskäyttöön. Merialueelle suunniteltujen tuulipuistojen rakentamisaikaisia ja pysyviä vaikutuksia kalakantojen lisääntymiselle ja kalastukselle on vaikea ennakoida. Perämeren matalia rannikkoalueita on suunniteltu sora- ja hiekanottoalueiksi, minkä seurauksena menetetään pysyvästi kalojen lisääntymis- ja elinympäristöjä. Tämä voi vaikuttaa kalastukseen niin Perämeren alueella kuin laajemmaltikin. Kalastuksen, kestävän kehityksen ja myös luonnonsuojelun edut ovat pääasiassa yhdenmukaisia. Kalastuksen tulevaisuuden ja kalastuksen kannattavuuden kannalta tärkeää, että kalakannat ovat vahvoja ja kalastusjärjestelyt kestävän kehityksen mukaisia. Yksipuolinen yhden kalalajin tai kannan suojelu voi vaarantaa ammattimaisen kalastuksen mahdollisuudet. Tornionjoen lohen tai kalateillä tavoiteltujen tulosten vuoksi voidaan määrätä rajoituksia, jotka estävät lohen- ja muun kalan pyynnin ammattikalastusmahdollisuudet. Suomen hyljepolitiikka on hyvä esimerkki osin epäonnistuneesta luonnonsuojelusta. Hyljekannat ovat kyllä vahvistuneet, mutta hallitsemattomasti ja olemattoman metsästyksen seurauksena ennen niin arka eläin on menettänyt pelkonsa ihmistä kohtaan. Samanlaiset virheet tulisi jatkossa välttää mm. merimetson osalta, joka on alkanut vähitellen runsastua myös Perämerellä. Kalakannat ja -saaliit vaihtelevat vuosittain myös luontaisesti. Julkisessa keskustelussa kaikki muutokset kalakannoissa laitetaan kalastuksen piikkiin, vaikka taustalla voi olla täysin luontaiset kannanvaihtelut tai muut ympäristössä tapahtuneet muutokset. Muutokset kalakannoissa voivat aiheuttaa julkisuudessa voimakkaita reaktioita kalastusrajoituksiin tai kalastuskieltoihin liittyen ja päättäjiin kohdistuu voimakas poliittinen paine, joka voi pahimmillaan johtaa poukkoilevaan ja lyhytjänteiseen kalastuksen säätelyyn. Vaelluskalakantojen kalastusta on pakko säädellä, mutta säätely olisi pystyttävä toteuttamaan pitkäaikaisten yhdessä hyväksyttyjen menettelyjen kautta ja turvautua nopeisiin päätöksiin vain äärimmäisissä tilanteissa. Lyhytjänteinen kalastuksen säätely on kalastusyritysten toiminnalle äärimmäisen vahingollista, mutta kaikeksi onneksi näyttää siltä, että esimerkiksi lohen osalta ollaan niin EU-tasolla, kuin kansallisestikin siirtymässä pitkäaikaisiin kannanhoitosuunnitelmiin ja strategioihin perustuvaan kalastuksen säätelyyn.

4.5 Alueanalyysi taulukkona Taulukko 1. SWOT-analyysi VAHVUUDET osaava kalastusammattikunta ja pitkät perinteet kalastuksessa panostus kalakantojen hoitoon tiheä kalasatamaverkosto rannikkokalastuksen taloudellisuus ammattikalastuksen arvostaminen hyvät kalavedet sujuva lupakäytäntö MAHDOLLISUUDET lähiruoan kysynnän kasvaminen ja laatujärjestelmien kehittäminen logistiikan ja pakastusmahdollisuuksien kehittäminen kotimaisen kalan kulutuksen kasvaminen, vajaasti hyödynnetyt lajit pyyntitekniikan kehittäminen ja rysäkalastuksen elvyttäminen kalastuksen julkisuuskuvan parantaminen kalastajan oma jalostustoiminta kestävä rannikkokalastus vaelluskalojen ja kalastuksen järkeistäminen kalankasvatuksen lisääminen Perämerellä, vesiviljelyn sijainnin ohjaus kalastusta tukevat elinkeinot HEIKKOUDET runsaat hyljekannat kalastuksen kannattavuusongelmat kalastajien ikääntyminen ja määrän väheneminen riippuvuus vaelluskaloista sivutoiminen kalastus jäänyt taka-alalle kalastuspolitiikassa lyhyt pyyntikausi luonnon vaelluskalakannat vaikeuttavat istutusten hyödyntämistä kalanviljelyn tiukka lupapolitiikka UHAT kalastajien määrän väheneminen kalastuksen näkemyserot alueella ja EUtasolla ympäristömuutokset lyhytjänteinen kalastuksen säätely yksipuolinen luonnonsuojelu merialueiden ottaminen teollisuuskäyttöön 4.6 Yhteenveto Perämeren rannikon kalatalouden kehittämistarpeista ja mahdollisuuksista Kalastus on ammattina arvostettu ja kotimaista kalaa pidetään terveellisenä ja puhtaana lähiruokana. Tuoreella, kalastetulla kalalla on kysyntää kuluttajien keskuudessa. Kalastajien ikääntymisen ja kalastuksen kannattavuusongelmien myötä kotimaisen kalastetun kalan turvaaminen tulevaisuudessa on vaakalaudalla. Kalastus on ollut monelle kalastajalle enemmän sukupolvelta toiselle siirtynyt elämäntapa ja ammatin harjoittaminen puhtaasti yrityksenä on ollut vieras ajatus. Siten kalastusammattilaisten itsensä kehittäminen ammatinharjoittajina sekä alan kehittäminen vaatii alueella ponnistuksia, mutta niillä voidaan saavuttaa hyviä tuloksia. Sivutoimisen kalastuksen kehittämisen kautta alalle saadaan uusia yrittäjiä ja sitä kautta myös kokopäivätoimisia kalastusyrityksiä. Yhteistyö eri toimijoiden kesken ja osaamisen lisääminen tuo alan yrittäjille uusia mahdollisuuksia. Mm. kalastusmatkailun kehittäminen vaatii alueella usean eri toimijan yhteistyötä. Jalostusasteen nosto, markkinoinnin kehittäminen, pakastus- ja varastointimahdollisuuksien lisääminen parantaa kalastuksen kannattavuutta ja vähentää kausiluonteisuutta. Kalatalouselinkeinojen sopeutuminen edelleen muuttuvaan toimintaympäristöön tulee olemaan tulevan ohjelmakauden suuri haaste. Tämän johdosta ohjelma koostuu toimenpiteistä joiden avulla kalastusta viedään taloudellisesti ja ekologisesti kestävään suuntaan. Kalanjalostuksen osalta toimenpiteet keskittyvät pieniin yrityshankkeisiin tai kalan jalostusasteen nostoon. Vesiviljelyn osalta tuetaan toimenpiteitä, joiden tavoitteena on lisätä alueella tuotetun ruokakalan määrää nykyisestä. Pyritään myös lisäämään alueen sisällä tai

lähialueella tuotetun viljellyn kalan ja alueella kalastetun kalan lähiruokaperiaatteella toteutettavaa kalakauppaa ja markkinointia. 5. PERÄMEREN RANNIKON KALATALOUSSTRATEGIAN 2014-2020 KOHDERYHMÄ Perämeren rannikon kalatalousohjelman 2014-2020 toteutuksen kohderyhmää ovat ammattikalastajat, sivutoimiset kalastajat, yritykset ja yhteisöt, joiden toiminnassa on mukana ammattikalastajia tai sivutoimisia kalastajia sekä kalanjalostus-, kalanviljely- ja kalastusmatkailuyritykset. Lisäksi kohderyhmäksi lasketaan kalastuksesta ammattina kiinnostuneet henkilöt ja kalastajan omaan toimintaan tai kalastajan perheeseen läheisesti liittyvät henkilöt. 6. PERÄMEREN RANNIKON KALATALOUSSTRATEGIAN 2014-2020 TAVOITTEET JA TOIMENPITEET (tarkentuvat vielä) Tavoite 1. Rannikkokalastus kehittyy Hyljevahingot pakottavat osin luopumaan käytössä olleista kalastusmenetelmistä. Pohjaverkkokalastus vähenee ja isoista avoloukuista joudutaan monin paikoin luopumaan. Tilalle kehitetään pyydyksiä, joissa yhdistellään Perämeren vanhoja pyyntimenetelmiä uusiin materiaaleihin ja hyödynnetään uusia teknisiä innovaatioita. Alueella on edellytyksiä pyytää suuremmassa mittakaavassa myös vajaasti hyödynnettyä ja vähempiarvoista kalaa. Myös tämä edellyttää pyyntimenetelmien ja logistiikan kehittämistä sekä tuotekehitystä. Päätoiminen kalastus on joka tapauksessa erittäin haasteellista myös tulevaisuudessa ja kalastusta tukevat elinkeinot ovat välttämättömiä, jotta kalastettua kalaa saadaan ruokapöytiin. Toimenpiteet: Pyydysten ja pyyntimenetelmien kehittäminen Logistiikan ja laatujärjestelmien kehittäminen Tuotekehitys, innovaatiot Hyljetuotteiden kehittäminen Kalastusmatkailun kehittäminen Tavoite 2. Lähikalaa ruokapöytiin! Perämerellä kattava kalasatamaverkosto muodostaa lähikalalle luontaisen reitin kuluttajien ruokapöytiin. Kalasatamien tiloja on kehitetty voimakkaasti jo kuluneen ohjelmakauden aikana, mutta työtä on edelleen paljon tehtävänä. Kalan fileointimahdollisuudet sekä pakastus- ja varastointimahdollisuuksien lisääminen parantavat kalastuksen kannattavuutta. Kuluvalla ohjelmakaudella toteutettu kalasatamaselvitys antaa hyvät lähtötiedot, jonka pohjalta satamia on hyvä lähteä kehittämään. Kalastajia kannustetaan myös oman pienimuotoisen jalostustoiminnan harjoittamiseen. Kalan viljelyllä ja kalan jalostukselle on tärkeä rooli lähiruuan tuottajana. Lähikalahankkeissa etsitään aktiivisesti yhteistyötä alan vähittäiskauppojen ja muiden lähiruuan hyödyntämiseen tähtäävien organisaatioiden ja hankkeiden kanssa. Toimenpiteet: Kalasatamien investointisuunnitelmat, investoinnit kalasatamiin ja varustelutason parantaminen Kalasatamien toiminnan monipuolistamiseen tähtäävät hankkeet Pakastus- ja varastointimahdollisuuksien lisääminen Kalan laadun parantaminen Kalastajakohtaiset investoinnit: koneet, laitteet, kalusto sekä innovaatiot

Edistetään hankkeita ja innovaatioita, jotka mahdollistavat ruokakalan tuotannon lisäämisen kalatalousryhmän toimialueella Lähikalaa kouluihin ja suurkeittiöihin kalastuksen ja kalanjalostuksen yhteistyön avulla Tavoite 3. Osaaminen ja markkinointi sekä verkostoituminen Tulevaisuuden rannikkokalastajan on hallittava kalastuksen lisäksi myös yritystoiminnan perusteet, mikä luo tarpeen joustavalle ja monipuoliselle koulutukselle yritystoiminnan kehittämiseksi. Koulutustarpeita on mm. alan kehittämiseen, yritystoimintaan, laatuun ja markkinointiin liittyen. Myös kalastusta tukevien elinkeinojen, kuten matkailun tai jalostustoiminnan käynnistäminen edellyttää kalastajien kouluttautumista. Itse kalastuksen osalta on keskeistä taltioida nykyisten kalastajien tieto-taito ja siirtää sitä edelleen uusille kalastajille. Alueen monipuolisella kalastusperinteellä on sinällään oma itseisarvonsa, jonka esille tuominen lisää kalastusammatin ja kalan arvostusta, kuten myös kalastukseen liittyvä tiedottaminen ja tapahtumat. Yhteistyö eri toimijoiden ja alueiden välillä luo uusia mahdollisuuksia yritystoiminnan kehittämiseen. Kansainvälinen yhteistyö voi myös antaa uusia ideoita ja luoda yhteistyötä ja kontakteja eri maiden välillä. Etenkin Ruotsi ja Viro nähdään potentiaalisina kumppaneina. Luontevin kansainvälinen kumppani hanketyössä on luonnollisesti Fiskeområde Tornedalen - Haparanda skärgård, joka on Ruotsin puolen Perämerellä toimiva kalatalousryhmä. Toimenpiteet: Markkinoinnin kehittäminen: vähempiarvoisen sekä vajaasti hyödynnetyn kalan tuominen markkinoille, kalastajien tuotteiden suoramarkkinointi, lähiruoan esille tuonti Nahkiaisen hyödyntäminen, käytön ja markkinoinnin tehostaminen Kalastusperinteen- ja kulttuurin vaaliminen sekä hyödyntäminen matkailussa Yritystoiminnan kehittäminen ja monipuolistaminen Koulutus: osaaminen, yritystoiminta, laatu, markkinointi, mestari-kisälli järjestelmä Yhteistyön kehittäminen eri toimijoiden ja alueiden välillä sekä kansainvälinen työ Kalastajien keskinäinen tiedon vaihto niin alueen sisällä kuin alueiden välillä Kalaan liittyvien tapahtumien kehittäminen 7. MÄÄRÄLLISET JA LAADULLISET TAVOITTEET VUOSILLE 2014-2020 (tarkentuvat vielä) Tavoitteet tarkentuvat myöhemmin kansallisen ohjelman valmistuessa. Tavoitteet suhteutetaan saatuun rahoituskehykseen. Määrälliset tavoitteet: Rahoitettuja hankkeita yhteensä 50 kpl joista yrityshankkeita 15 kpl joista yleishyödyllisiä kehittämishankkeita 30 kpl joista koulutushankkeita 5 kpl Uusia yrittäjiä 4 kpl Uudistettuja työpaikkoja 5 kpl Kalasatamiin liittyviä investointeja 10 kpl Uusia palveluja, toimintatapoja, tuotantomenetelmiä, tuotteita 15 kpl Tiedotus-, aktivointi- ja verkostoitumistilaisuuksia 15 kpl Laadullinen arviointi: Itsearviointi ja ulkoinen arviointi (määritetään tarkemmin) Hankkeen vaikutukset (+ myönteinen vaikutus, 0 ei vaikutusta, - negatiivinen vaikutus)

toimijoiden väliseen yhteistyöhön toimijoita aktivoivasti kalastusperinteen ylläpitoon kalastusammatin tulevaisuudenuskoon kalastajien osaamiseen Ammattiylpeyteen ammattitaidon siirtymiseen kalastajasukupolvelta toiselle kalastuksen suunnitelmallisuuteen kalastuksen kustannustehokkuuteen toiminnan laatuun saaliin laatuun kalatalouden monipuolistamiseen kalastusammatin arvostukseen 8 RAHOITUSSUUNNITELMA VUOSILLE 2014-2020 (muutoksia tulee kulujen esitystapaan, summat pysyvät tässä vaiheessa samoina) Perämeren rannikon kalatalousstrategian 2014-2020 haettu kokonaisrahoitus on 300 000 euroa vuodessa. siitä yksityisen rahoituksen osuus on noin 25 %. Haettu julkinen tuki on 224 000 vuodessa, josta kuntarahan osuus on 24 000 vuodessa. Kuntarahalla rahoitetaan strategian hallinnointiin liittyviä kuluja. Strategiasta rahoitettuihin hankkeisiin ei sisällytetä kuntarahaa, vaan ne sisältävät EU:n, valtion ja yksityisen rahoituksen. Kuntaraha laskutetaan tasan strategiassa mukana olevien kuntien kesken. Strategian EU:n rahoitusosuus tulee Euroopan meri- ja kalatalousrahastolta ja valtion rahoitusosuus Maa- ja metsätalousministeriöltä. Alueen kalatalouden kehittämisen kannalta varsinaista kalatalousryhmän omaa rahoituskehystä oleellisempaa on se, että minkälaisen kokonaisuuden ELY-keskuksen ja kalatalousryhmän rahoitus pystyvät yhdessä alan kehittämiseen tarjoamaan. Kalatalousstrategiassa on oleellista, että aktivointihankkeelle turvataan riittävät resurssit. Myös pieni oma hankerahoituskehys on tarpeen, koska se sitouttaa toimijoita mukaan ryhmän työhön. Taulukko 2. Strategian kokonaisrahoitus. KOKONAISRAHOITUS % / vuosi / 7 vuotta Julkinen tuki n. 75 224 000 1 568 000 josta EU + valtio n. 90 200 000 1 400 000 josta Kunnat n. 10 24 000 168 000 Yksityinen rahoitus n. 25 76 000 532 000 Yhteensä n. 100 300 000 2 100 000

Taulukko 3. Rahoituksen prosentuaalinen jakaantuminen tavoitteittain. TOIMENPIDEKOKONAISUUS % Rannikkokalastus kehittyy 30 Lähikalaa ruokapöytiin 30 Osaaminen ja markkinointi sekä verkostoituminen 40 Yhteensä 100 Taulukko 3. Hallintokulujen (kuntaraha) jakaantuminen kululuokittain. HALLINTOKULUT / vuosi / 7 vuotta Palkat ja palkkiot 8 000 56 000 Ostopalvelut 7 000 49 000 Matkakulut 5 000 35 000 Muut kulut 4 000 28 000 Yhteensä 24 000 168 000 9. STRATEGIAN VALMISTELUPROSESSI Strategiatyö alkoi syksyllä 2012 Nouseva Rannikkoseutu ry:n toimesta, jolloin Perämeren rannikon kalatalousryhmä pohti alueen kalastuksen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. 14.11.2012 Nouseva Rannikkoseutu ry (ohjelman 2008-2013 hallinnoija) järjesti Limingassa yhteisen tilaisuuden alueen toimintaryhmille ja kalatalousalan asiantuntijoille. Tilaisuudessa esiteltiin tulevan strategian SWOT ja sen analyysiä. 6.11.2012 Pyhäjärvellä ja 28.11.2012 Vihiluodossa pidettiin strategiatyöhön liittyviä tilaisuuksia alueen toimijoille. Tilaisuuksissa pohdittiin strategian toiminta-alueen kokoa sekä alueen vahvuuksia, heikkouksia, mahdollisuuksia ja uhkia. 5.4.2013 Strategialuonnosta esiteltiin Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liiton vuosikokouksessa. 16.4.2013 Oulun Seudun Leaderin (ent. Jomma ry) hallitus käsitteli strategiatyöhön ja hallinnointiin liittyviä asioita ja päätti lähteä hallinnoimaan kalatalousstrategiaa tulevalla ohjelmakaudella sekä työstämään strategian runkoa eteenpäin yhteistyössä Nouseva Rannikkoseutu ry:n ja kalatalousalan toimijoiden kanssa.

18.4.2013 Kalatalousryhmän kokouksessa keskusteltiin strategian sisällöstä. 25.4. 2013 Strategialuonnos käsiteltiin Oulun Seudun Leaderin (ent. Jomma ry) hallituksen kokouksessa. Huhtikuun 2013 aikana lähetettiin alueen kalastajille kysely (yhteensä 85 kpl) liittyen strategian sisältöön ja kalatalousryhmän tarpeellisuuteen alueella. Vastauksia kyselyyn tuli 15 kpl. Alueen toimijat ottivat kantaa SWOT -taulukon sisältöön ja mielipiteet huomioitiin strategiatyössä. Kalatalousryhmä nähtiin erittäin tarpeelliseksi alueella. Toiminta lisää toimijoiden keskinäistä yhteistyötä ja verkostoitumista. 28.5.2013 Sen hetkinen strategialuonnos käsiteltiin Oulun Seudun Leaderin (ent. Jomma ry) hallituksessa. 30.5.2013 Sen hetkinen strategialuonnos käsiteltiin kalatalousryhmän kokouksessa. Toukokuun 2013 lopussa strategia lähetettiin kommenttikierrokselle mukana oleville toimintaryhmille sekä tiedoksi alueen kuntiin. 6.6.2013 Strategia liitteineen lähetettiin Maa- ja metsätalousministeriöön. 16.5.2014 Strategian sisältöön ja strategiasta saatuun palautteeseen liittyen pidettiin Liminganlahden luontokeskuksessa tilaisuus, johon kutsuttiin alueen toimijoita, virkamiehiä ja kuntien edustajia. Syksyn 2014 aikana strategiaa esiteltiin alueen kunnissa. 10. HALLINNOINNIN JA SEURANNAN JÄRJESTÄMINEN Perämeren rannikon kalatalousstrategiaa 2014-2020 hallinnoi Oulun Seudun Leader. Oulun Seudun Leader toimii Oulun seudulla (toiminta-alue: Oulu, Ii, Pudasjärvi, Utajärvi, Muhos, Kempele) ja Oulun seudun Leaderin toimisto sijaitsee Oulussa, mihin alueen keskeisimmät kalatalousalan toimijat myös sijoittuvat. Yhdistyksen taloushallinto on ulkoistettu ja sitä hoitaa Tilitoimisto Simo Salonen Oy. Oulun Seudun Leaderillä on kaksi kokoaikaista työntekijää, toiminnanjohtaja ja leader-neuvoja sekä määräaikaisia projektityöntekijöitä. Työntekijöillä on pitkä kokemus Leader-työstä ja toimistosta löytyy koulutusta ja kokemusta myös kalatalousalalta. Yhdistyksen asioista päättää hallitus, johon kuuluu 9 varsinaista jäsentä sekä heidän henkilökohtaiset varajäsenensä. Hallitus on koottu kolmikantaperiaatteella ja siihen kuuluu tasapuolisesti julkisen sektorin ja yhdistyksien edustajia sekä maaseudun asukkaita. Hallitus voi muodostaa työryhmiä, jotka toimivat hallitukseen päätettäviksi tulevien asioiden valmistelijoina. Hallituksen jäsenillä on monipuolista kokemusta eri aloilta, myös kalatalousalalta. Perämeren rannikolla jo toimiva kalatalousryhmä siirtyy Oulun Seudun Leaderin hallituksen alaisuuteen ohjelmakaudella 2014-2020. Perämeren rannikon kalatalousryhmään kuuluu 12 jäsentä sekä heidän henkilökohtaiset varajäsenensä (taulukko 4). Lisäksi ryhmässä on mukana viranomaistahon edustaja. Kalatalousryhmä koostuu monipuolisesti ja laajasti koko alueen kalatalous- ja kalastusmatkailualan toimijoista sekä mukana olevien toimintaryhmien ja kuntien edustajista. Oulun seudun Leaderin jäseniksi hyväksytään hallituksen toimesta kaikki maaseudun kehittämisestä kiinnostuneet henkilöt ja yhteisöt, jotka sitoutuvat noudattamaan yhdistyksen sääntöjä. Jäsenistössä on monipuolisesti edustettuna alueen asukkaita, yrittäjiä, yhteisöjä ja julkista hallintoa alueen kunnista. Kalatalousryhmä tekee ryhmältä rahoitusta hakeviin hankkeisiin tarkoituksenmukaisuusharkinnan sekä ohjaa myös muulta osin Perämeren rannikon kalatalousstrategian toteutumista.

Taulukko 4. Perämeren rannikon kalatalousryhmän kokoonpano vuonna 2014. Varsinainen jäsen Seppo Pietilä pj. Lumijoki Timo Matinlassi varapj., Simo Lauri Halonen, Haukipudas Annikki Dunder, Tornio Tero Nieminen, Perämeren kalatalousyht. liitto Eero Nalkki, Oulunsalo Kaisa-Leena Korhonen, Kalajoki Jaakko Haaraoja, Pyhäjärvi Juha Tilus, Himanka Harri Lahti, Lohtaja Eero Väätäjä, Ii, Pohjoisperämeren amm.kalastajat Soila Haapsaari, Nouseva rannikkoseutu ry Markus Huolila, Kainuun ELY-keskus Varajäsen Aimo Hilakivi, Päivi Saarijärvi, Peräpohjolan Kehitys ry Piia Karttunen, Oulun Seudun Leader Sampo Kangastalo, Tornion kaupunki Tapio Kangas, Perämeren kalatalousyht.liitto Juhani Ervasti, Oulunsalo Saila Kukkonen, Kalajoen kaupunki Ilkka Peltola, Keskipiste Leader ry Reetta Tilus, Himanka Sakari Lätti, Lohtaja MarkkuTönkyrä,Hailuoto, pohjoisperämeren amm.kalastajat Riikka Hautala, Nouseva rannikkoseutu ry 10.1 Hankkeen kulku (muutokset mahdollisia) Perämeren rannikon kalatalousstrategian osalta alueella on jatkuva hankehaku, ohjelmakauden edetessä voidaan kokeilla myös hakuaikoihin perustuvaa hankehakua. Kalatalousryhmä käsittelee hakemuksia noin neljä kertaa vuodessa. Asiakkaat toimittavat tukihakemuksensa Oulun Seudun Leaderin toimistolle, jossa hakemukset kirjataan diaariin. Kalatalousaktivaattori ottaa hakemukset hoitaakseen ja tekee mahdolliset täydennyspyynnöt hakijoille. Sen jälkeen kalatalousaktivaattori valmistelee hakemukset kalatalousryhmän käsiteltäväksi. Kalatalousryhmä tekee tukihakemusten pohjalta lausunnon Kainuun ELY-keskukseen. Lausunnot viedään tiedoksi Oulun Seudun Leaderin hallitukselle sekä Lapin ja Pohjanmaan ELY-keskuksiin. Muodollisen päätöksenteon ohella korostuu tarkoituksenmukaisuusharkinnan merkitys; hankkeiden tulee toteuttaa Perämeren rannikon kalatalousstrategiaa. Kainuun ELY-keskus tarkastaa hankkeiden laillisuuden ja tekee kalatalousryhmän lausuntojen pohjalta viranomaispäätöksen. ELY-keskus ei voi tehdä kielteistä päätöstä, jos laillisuuspuolella ei ole huomautettavaa. Asiakkaat hakevat hankkeiden maksatuksia takautuvasti syntyneiden kustannusten mukaan. Maksatushakemukset menevät suoraan Kainuun ELY-keskukseen. ELY-keskus käsittelee maksuhakemukset ja tekee niistä päätökset ja maksaa tuet hakijoille. Maksupäätökset toimitetaan hakijoille. 11. YHTEENSOPIVUUS MUIHIN OHJELMIIN Euroopan sosiaalirahaston, Euroopan aluekehitysrahaston ja Euroopan maaseuturahaston ohjelmissa ei ole sellaisia toimenpiteitä, joiden kautta voitaisiin suoranaisesti tukea ammattikalastukseen liittyviä toimia. Matkailun ja erityisesti kalastusmatkailuun liittyvien hankkeiden osalta hankerahoitus vaatii yhteensovitusta ja niistä tullaan keskustelemaan aina tapauskohtaisesti. Perämeren rannikon kalatalousohjelmassa on määritelty tukikelpoinen kohderyhmä. Alueella toimivien toimintaryhmien Leader-tukia ei voi kohdistaa ko. kohderyhmälle. Yritysrahoitukseen liittyvästä asiantuntemuksen vaihdosta ja työnjaosta tullaan sopimaan ELY-keskusten kalatalousyksiköiden kanssa sekä tarvittaessa myös seudullisten yrityspalvelupisteiden ja elinkeinoyhtiöiden kanssa. Kustannusarvioltaan isoja hankkeita tullaan ohjaamaan myös suoraan ELY-keskuksiin.

12. LÄHDELUETTELO Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry, suullinen tiedonanto 20.5.2013, 31.5.2013 Etelä- ja Pohjois-Iin kalastuskunnat, Nykytilaselvitys 2011 Nahkiainen, 2011 Nouseva Rannikkoseutu ry, Pohjois-Suomen ammattikalastuksen logistiikkaselvitys, 2011 Nouseva Rannikkoseutu ry ja Perämeren Kalatalousyhteisöjen Liitto ry, Perämeren rannikon kalasatamat, nykytila ja kehittämistarpeet, 2010 Nouseva Rannikkoseutu ry ja Perämeren rannikon kalatalousryhmä, Kalastusmatkailun kehittäminen Perämeren rannikolla, 2009 Nouseva Rannikkoseutu ry, Perämeren rannikon kalatalousohjelma 2008-2013, 2008 LIITTEET Liite 1. Oulun Seudun Leaderin yhdistysrekisteriote ja säännöt