KEMIA 3/2013 Kemi YDIN- JÄTTEEN kuumin kysymys KESKI- AJAN Turku yllättää HOME- TUTKIJAT napit vastakkain UUDEN biotekniikan huikeat näkymät LUMOS FT-IR microscopy made easy Stand-alone FT-IR microscope with full automation Simple easy-to-use interface Motorized ATR crystal Automated measurements in transmission, reflection and ATR Comprehensive validation with 21 CFR part 11 10 year warranty on laser & interferometer 5 year warranty on IR source Bruker s new LUMOS is a fully automated FT-IR microscope with an integrated FT-IR spectrometer. LUMOS is designed to combine highest quality in visible inspection and highest performance in infrared spectral analysis. With motorization and networking of all moveable components, the LUMOS provides an ease of use never before seen in FT-IR microscopy. Contact us for more details: www.bruker.com/optics www.lumos-ir.com Innovation with Integrity Bruker Optics Scandinavia AB Vallgatan 5 SE-170 67 SOLNA Sweden Tel: +358 400 792 581 E-Mail: timo.saarela@bruker.se F T-IR
Nyt Ordiorista: Parivaljakko, joka vie vesianalytiikan pintaa syvemmälle! SEAL analytical SFA-laitteet: 1 2-kanavainen AA1 1 5-kanavainen QuAAtro 1 8-kanavainen AA3 Diskreetit fotometrit AQ1 AQ2 MANTECH Moniparametrilaitteistot: ph, johtokyky, alkaliteetti, väri, sameus ym. Automaattinen COD-mittaus Automaattinen BOD-mittaus
THE FIFTH GLOBAL KEY GATHERING FOR CHEMICALS SAFETY PROFESSIONALS 18 19 JUNE 2013 HELSINKI EXHIBITION & CONVENTION CENTRE, HELSINKI FINLAND PROGRAMME Tuesday 18 June 2013 8:00 Registration for the HCF 2013 and coffee 9:15 Opening Ceremony Jussi Pajunen, Chairman of HCF Advisory Board, Mayor of Helsinki Geert Dancet, Executive Director, ECHA Bjørn Hansen, Head of Unit, European Commission, DG Environment 10:00 Networking break 10:20 PANEL 1: 2020 Goals and the Sound International Management of Chemicals Will we reach these goals? What is our starting point? How will regional programmes and international efforts contribute? Moderator: Jake Sanderson, Manager, Environment Canada Panelists: Bjørn Hansen, Head of Unit, European Commission, DG Environment Dr. Martin Kayser, ICCAs Global Product Strategy, BASF AG Kaj Madsen, Senior Program Officer, UNEP Baskut Tuncak, Staff Attorney, Center for International Environmental Law, CIEL / USA 12:00 LUNCH 13:30 PANEL 2: Chemicals in Products Do our chemicals safety regimes pay sufficient attention to the safety of (imported) products, given the regulatory focus on individual substances and the chemicals mixtures? How can we best address substances in articles from a regulatory and industry perspective? Moderator: Nina Cromnier, Director General, Swedish Chemicals Agency Panelists: Dr. Erwin Annys, Director REACH/ Chemicals Policy, CEFIC Wendy Cleland-Hamnett, Director/Office of Pollution Prevention and Toxics, EPA, USA Sylvia Maurer, Senior Policy Officer for Safety and Environment, BEUC Prof. Christina Ruden, Professor in Regulatory toxicology and ecotoxicology, Stockholm University Christian Wetterberg, Director, Governmental Affairs, LEGO Group 15:00 COFFEE BREAK 15:20 PANEL 3: The Regulation of Nano-Materials Chemicals are increasingly produced and used in nano-form. Do our current regulatory regimes suffice to ensure the safety of human health as well as of our environment, or should nano-materials be regulated by specific chemicals regulations? Moderator: Rob Visser, Former Deputy Director, OECD Environment Directorate Panelists: David Azoulay, Managing Attorney, CIEL/ Switzerland Dr. Peter Kearns, Principal Administrator, OECD Otto Linher, Deputy Head of Unit, European Commission, DG Enterprise and Industry Dr. Rudolf Weinand, Vice-President, Product Safety Inorganic Materials, EVONIK INDUSTRIES AG 17:00 CLOSING 19:30 Transportation from the hotel Holiday Inn Helsinki Exhibition & Convention Centre 20:00 Dinner Hosted by the City of Helsinki at the Helsinki City Hall 23:00 Transportation to the hotel Holiday Inn Helsinki Exhibition & Convention Centre Wednesday 19 June 2013 9:00 PANEL 4: Listing Chemicals of Concern As regulators worldwide draw up their various lists, are they targeting identical or similar substances? What are the divergences and gaps and what is causing them? What is their regulatory impact, and how do markets react? Moderator: Andreas Herdina, Director of Cooperation, ECHA Panelists: Jack de Bruijn, Director of Risk Management, ECHA Eeva Leinala, Senior Manager, Health Canada Yunbo Shi, Managing Director, Chemical Inspection and Regulation Service Ltd, CIRS/ Ireland Michael Walls, Vice President, American Chemistry Council, USA 10:30 COFFEE BREAK 10:50 PANEL 5: Combination Effects Do rapidly evolving scientific and computational methods enable improved assessment of the impact of cumulative exposure? How to transfer scientific knowledge into regulatory action? Moderator: Derek Knight, Senior Scientific Advisor, ECHA Panelists: Prof. Thomas Backhaus, Professor in Environmental Sciences, niversity of Gothenburg Dr. Jean-Lou Dorne, Toxicologist, European Food Safety Authority, EFSA Rikke Donchil Holmberg, Senior Advisor, Danish Ministry of Environment Mikael Karlsson, President, European Environmental Bureau, EEB 12.30 LUNCH AND CLOSING 14:15 Transportation to the Offsite Session 15.00 Offsite Session: Visit to Neste Oil 17.45 Transportation arrives to the Helsinki-Vantaa airport 18.00 Transportation arrives to the hotel Holiday Inn Helsinki Exhibition & Convention Centre Registration at www.helsinkicf.eu
SISÄLLYS 6 Ydinjätehuollon kuuma kysymys Kestääkö kuparikapseli? Juha Granath 10 TÄTÄ MIELTÄ Sisäilmasairaiden tilanteeseen on puututtava nyt Katja Pulkkinen 12 Keskiajan Turku oli elävä ja värikäs kaupunki Arja-Leena Paavola Tutkija Peter Szakálos väittää ydinjätettä suojaavan kuparikapselin syöpyvän jopa tuhat kertaa nopeammin kuin aiemmin on arvioitu. Posiva on toista mieltä. (s. 6) 45 Luonnonmateriaaleilla kumituotteet kiertoon Elina Saarinen 46 Luonnottomat proteiinit yllättivät myös tutkijansa Jari Koponen Hevoset olivat keskiajan Turussa arkisia kulkuneuvoja ja hyötyeläimiä. Ihmisravintona hevosenlihaa vieroksuttiin vielä enemmän kuin nykyisin. (s. 12) 18 AJANKOHTAISTA Kiista toksisuustesteistä hiertää tutkijoita Toxtest-hanke hajosi tomuksi Leena Laitinen ja Katja Pulkkinen Kosteusvaurio voi muuttaa kodin painajaiseksi. Sen arvioimiseen, onko talossa enää turvallista asua, ei ole löytynyt käyttökelpoista seulontamenetelmää vai onko? (s. 18) 22 Sairautena sisäilma Lastenklinikka on hankala potilas Arja-Leena Paavola 25 UUTISIA 30 VIHREÄT SIVUT 36 TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU Turun Suurtorin keskiaika ry Scanstockphoto 40 PIENI SUURI NANO Nanorakenteet tuovat Uusia mahdollisuuksia analytiikkaan Maija Pohjakallio 41 NÄKÖKULMA Prosessointia Anja Nystén 41 KEMIA SILLOIN ENNEN 42 Tutkimusprofessori Merja Penttilä: Uusi bioteknologia tarjoaa huikeita mahdollisuuksia Sisko Loikkanen Antonin Halas/VTT Peter Szakáloksen albumista 48 ChemBio Finland 2013 sai hyvän vastaanoton Lauri Lehtinen 50 Kemikalisoituminen haastaa tutkijat Sanna Alajoki 52 Maailmaa pelastamaan Puulla ja yhteistyöllä Sanna Alajoki 54 Tohtorista on moneksi Työelämään valmentautuminen kannattaa Paula Böhling 56 ChemBio-tapahtumassa palkittiin Huippututkijat ja kemian saarnamies Sisko Loikkanen, Päivi Ikonen ja Leena Laitinen 59 NAISET JA KEMIA Kathleen Lonsdale oli monessa ensimmäinen Sisko Loikkanen 60 Taistelu Petsamon nikkelistä Pekka T. Heikura 64 KEEMIKKO Kevään kemikaalit 65 TUOTEUUTISIA 66 ULKOMAILTA 68 HENKILÖUUTISIA 71 TULEVIA TAPAHTUMIA 72 SEURASIVUT 74 LABORATORIOSTA TUTUT Justus von Liebig kehitti jäähdyttimen Pekka T. Heikura Synteettistä biologiaa pitäisi heti vahvistaa suomalaisten yliopistojen opetusohjelmissa, sanoo bioalan vallankumousta ennustava tutkimusprofessori Merja Penttilä. (s. 42) 4 KEMIA 3/2013
Pääkirjoitus 25. huhtikuuta 2013 KEMIA Kemi Vol. 40 Coden: KMKMAA ISSN 0355-1628 Toimitus Redaktion Office Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 0400 578 901 faksi 09 3296 1520 toimitus@kemia-lehti.fi Päätoimittaja Chefredaktör Editor-in-Chief DI Leena Laitinen 040 577 8850 leena.laitinen@kemia-lehti.fi Toimituspäällikkö Redaktionschef Managing Editor Päivi Ikonen 0400 139 948 paivi.ikonen@kemia-lehti.fi Taitto Layout K-Systems Contacts Oy Päivi Kaikkonen 040 7333 485 taitto@kemia-lehti.fi Sihteeri Sekreterare Secretary Irja Hagelberg 0400 578 901 irja.hagelberg@kempulssi.fi Vakituinen avustaja ja toimistotyöntekijä Permanent medarbetare Contributing Editor Sanna Alajoki 040 827 9727 sanna.alajoki@kemia-lehti.fi Ilmoitukset Annonser Advertisements ilmoitukset@kemia-lehti.fi Myyntipäälliköt Forsäljningschefer Sales Managers Kalevi Sinisalmi 044 539 0908 kalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fi Irene Sillanpää 040 827 9778 irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi Tilaukset Prenumerationer Subscriptions puh. 0400 578 901, faksi 09 3296 1520 tilaukset@kemia-lehti.fi Tilaushinnat Kotimaassa 105 euroa (kestotilaus 95 euroa), muut maat 145 euroa Kouluille 49 euroa, www.aikakaus.fi Prenumerationspris i Finland 105 euro, övriga länder 145 euro Subscription price (out of Finland) EUR 145 Irtonumero/Lösnummer/Single copy EUR 16 (special issue 5/2013 EUR 19) Osoitteenmuutokset Suomen Kemian Seura puh. 010 425 6300, faksi 010 425 6309 toimisto@kemianseura.fi Kustantaja Utgivare Publisher Kempulssi Oy Toimitusjohtaja Verkst. direktör Managing Director Leena Laitinen Pohjantie 3, FIN-02100 Espoo puh. 040 577 8850 leena.laitinen@kemia-lehti.fi Toimitusneuvosto Redaktionsråd Editorial Board Laboratoriopäällikkö Susanna Eerola, Roal Oy Toimitusjohtaja Saara Hassinen, SalWe Oy Professori Matti Hotokka, Åbo Akademi Toimituspäällikkö Päivi Ikonen, Kemia-Kemi Tutkija Helena Laavi, Aalto-yliopisto Päätoimittaja Leena Laitinen, Kemia-Kemi Professori Jan Lundell, Jyväskylän yliopisto Apulaisjohtaja Juha Pyötsiä, Kemianteollisuus ry Professori Markku Räsänen, Helsingin yliopisto Tiedotuspäällikkö Sakari Sohlberg, VTT Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti Keskipainos 4 800, erikoisnumeroilla 300 3000 kpl:n lisäjakelu. Forssa Print, Forssa 2013 ISO 9002 Markku Joutsen Rätinkiä eteen Wilmaan tuli uusi viesti rehtorilta. Koulun kehnoa sisäilmaa koetetaan nyt kohentaa avaamalla ikkunat välituntien ajaksi. Vauriokohtiin on jo tehty korjauksia, ja tilat ovat tilahallinnon mielestä terveet ja turvalliset. Osa opettajista ja oppilaista kärsii silti erilaisista terveyshaitoista. Koulu toimii jo väistötiloissa emokoulu on homesaneerattavana, eikä kunnalla ole tarjota enää kuin parakki pihalle pahiten oireileville opettajille. Tilanne on tyypillinen. Yhä useammat koulut, päiväkodit ja työpaikat joutuvat järjestämään toimintansa homeongelmien keskellä miten parhaiten taitavat. Yhä useamman perheen unelmien koti paljastuu painajaiseksi. Yhä useammat sairastuvat altistuksen jatkuessa. Arviolta puolet suomalaisista rakennuksista kärsii kosteusvaurioista elinkaarensa aikana. Jos rakennuksen kunnossapito laiminlyödään, vaikeuksia seuraa vääjäämättä. Kiinteistön omistajalle homevaurio merkitsee taloudellista iskua, jonka pelossa totuutta usein väistellään viimeiseen asti. Tilojen tutkimista viivytetään, oireilevat leimataan hysteerisiksi, ja korjaustoimiin ryhdytään vasta pakon edessä, usein halvimman mukaan ja laihoin tuloksin. Home- ja muiden sisäilmaongelmien ympärillä pyörii iso bisnes. Ammattitaitoisten toimijoiden lisäksi palveluitaan tarjoavat monenkirjavat puoskarit, jotka saattavat jopa pahentaa tilannetta. Nykyiset viranomaisohjeet ja viitearvot eivät sovellu vauriotilojen terveysvaikutusten arviointiin. Silti niitä käytetään siihen, kun muutakaan ei ole. Tuntemattoman sotilaan Lahtista mukaillen lyödään semmonen rätinki eteesi, jossa todistetaan, ettei sinulla voi olla oireita. Kun yhteisesti hyväksyttyjä toimintamalleja ei ole, sisäilmasta sairastuneilla on kohtuuton todistustaakka. Altistekirjo on valtava, diagnosointi ontuu ja lainsäädäntö laahaa perässä. Yhteiskunnan suojaverkot voivat pettää pahan kerran. Jos koko perhe oireilee sisäilmasta, vanhemmille saatetaan tarjota psykiatrista hoitoa ja lapsille huostaanottoa. Viranomaisten ja lainsäätäjien on ryhdyttävä korjaamaan järjestelmän aukkoja ja epäkohtia. On kestämätöntä vedota tutkimustiedon puutteeseen tai siihen, että vain harvat sairastuvat vakavasti. Kuten Katja Pulkkinen tässä lehdessä kirjoittaa, muutoksen odottajia tulee koko ajan lisää. 3/2013 KEMIA 5
Ruotsin Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun tutkija Peter Szakálos (vas.) ei luota siihen, että kuparikapseli pitäisi ydinjätteen sisällään kauemmin kuin tuhat vuotta. Korroosiotutkimusta tekevät hänen kanssaan tohtoriopiskelijat Eleonora Bettini (kesk.) ja Zahra Besharat. Ydinjätteen loppusijoituksen kiistakapulaksi on noussut kuparikapselin kestävyys. Ruotsalainen tutkija Peter Szakálos väittää kapselin syöpyvän tuhat kertaa ydinvoimayhtiöiden laskelmia nopeammin. Szakálos vaatii loppusijoitussuunnitelmiin jopa 20 vuoden tuumaustaukoa. Juha Granath Tutkija Peter Szakálos poistuu ruotsalaisen ydinjätehuoltoyhtiön SKB:n pääkonttorissa pidetystä kokouksesta tuohtuneena. SKB ei ole vieläkään tehnyt kuparin korroosiokokeitaan sovitulla tavalla. SKB:n tutkijaryhmän perustamisesta on kulunut jo kolme vuotta, mutta vielä se ei ole saanut aikaan yhtään tieteellistä koetta saati kriittistä yritystä kuparin syöpymisvauhdin selvittämiseksi, Szakálos sanoo. Suomessa kuparikapselin kestävyyttä loppusijoitusoloissa selvittävät Kansallisen ydinjätehuollon tutkimusohjelman (KYT) nimissä Aalto-yliopisto ja VTT. Aalto-yliopisto aloittaa kevään aikana tutkimuksen, joka tarkastelee kuparikapselin syöpymistä suolaisessa vedessä. KYT:n koordinaattori Juhani Rantala VTT:stä tietää, että nyt on tosi kysymyksessä. Tämän tutkimuksen tulokset kaatavat joko koko loppusijoitusmallin tai Peter Szakáloksen johtopäätökset. Hämmentävät tulokset Kuninkaallisessa teknillisessä korkeakoulussa KTH:ssa tutkijana toimivan Peter Szakáloksen ryhmä julkaisi vuonna 2007 tiedepiirejä hämmentäneen tutkimustuloksen. Kokeet osoittivat, että kupari syöpyy puhtaassa, hapettomassa vedessä. Szakálos sanoo, että kuparikapseli kestää ydinjätteen loppusijoitusoloissa vain tuhat vuotta, kun ydinvoimayhtiöt ilmoittavat ajaksi ainakin 100 000 vuotta. Peter Szakáloksen albumista Puhtaassa vedessä kuparin korroosiovauhti oli millin tuhannesosa vuodessa. Se on pieni luku, mutta jokainen voi laskea, kuinka paljon se tekee 100 000 vuodessa. Loppusijoituskapseli on valmistettu pallografiittivaluraudasta, ja sitä ympäröi 50 millin paksuinen kuparivaippa. Szakáloksen tulokset aiheuttivat Ruotsissa kiivaan, vuosia kestäneen väittelyn. Suomessa keskustelu kuivui, kun loppusijoitusyhtiö Posiva Oy ilmoitti vuonna 6 KEMIA 3/2013
Ydinjätehuollon kuuma kysymys Kestääkö kuparikapseli? 2009 julkaisemassaan tiedotteessa, että kapseli kestää hyvin korroosiota. Ruotsissa Szakáloksen väitteet ovat myös joutuneet testiin. Runsas vuosi sitten Studsvik Nuclear AB:n tutkijaryhmä toisti kokeemme Ruotsin säteilyturvallisuusviranomaisen SSM:n toimeksiannosta ja sai samankaltaisia tuloksia kuin me, Szakálos kertoo. Nyt Szakálos otetaan Ruotsissa vakavasti, ja mies vaikuttaa loppusijoituksen turvallisuustutkimuksen kovimmassa ytimessä. Tutkija avustaa säteilyturvaviranomaisia kuparikapselin korroosiotutkimuksissa ja osallistuu SKB:n rakennuslupaha- 3/2013 KEMIA 7
kemuksen käsittelyyn. Lisäksi hän on mukana ryhmässä, joka valvoo SKB:n Uppsalan yliopistossa käynnistämää korroosiotutkimusta. Kiire hirvittää SKB ja sen yhteistyökumppani, käytetystä ydinpolttoaineesta Suomessa vastaava Posiva Oy aikovat haudata jätteensä 400 500 metrin syvyyteen kaivettuihin luolastoihin. Yhtiöiden käyttämä, vuodelta 1983 peräisin oleva KBS-3-malli perustuu siihen, että ydinjäte pakataan kuparikapseliin, jota suojaa bentoniittisavi. Viimeisen turvan antavat Forsmarkin ja Olkiluodon kallioperät. SKB jätti loppusijoituslaitoksen rakennuslupahakemuksen keväällä 2011 ja Posiva omansa vuoden 2012 lopussa. Peter Szakálosta yhtiöiden kiire hirvittää. Yhtiöt jättivät hakemuksensa, vaikka ne eivät vielä tiedä tarkkaan, miten kupari käyttäytyy loppusijoitusoloissa, tutkija manaa. SKB ja Posiva aikovat aloittaa loppusijoituksen ensimmäisinä maailmassa 2020-luvulla. Peter Szakálos ehdottaa suunnitelmiin 10 tai jopa 20 vuoden tuumaustaukoa. Ainakin SKB:n lupahakemuksessa on niin suuria puutteita, että viranomaisten on syytä pysäyttää hanke lähivuosina. Kuparin korroosio Kansallisen ydinjätehuollon tutkimusohjelman tarkoitus on tuottaa täsmätietoa viranomaiskäyttöön. Tutkimuskoordinaattori Kari Rasilainen vetää ohjelman hankkeita 1,7 miljoonan euron budjetilla. Parhaillaan tutkittavana ovat muun muassa kuparikapselin ja bentoniitin turvallisuus Olkiluodon kallioperässä. VTT:ssä tutkimme hitsatun kuparivaipan pitkäaikaiskestävyyttä ja sulfidien aiheuttamaa kuparin haurastumista. Aalto-yliopistossa selvitetään kuparisen ydinjätekapselin mekaanisia ominaisuuksia ja kuparin korroosiota hapettomassa vedessä, Rasilainen kuvailee. Kiinnostavin ja kiistellyin tutkimus koskee kuparin korroosiota. Aalto-yliopisto on toistanut Peter Szakáloksen kokeen kemian tekniikan korkeakoulun materiaalitekniikan laboratoriossaan. Juhani Rantalan mukaan tulokset ovat samansuuntaiset kuin Szákaloksella. Käytimme kokeissamme samaa 60 asteen lämpötilaa kuin Szákalos. Hapettomaan veteen muodostui hyvin pieni määrä vetyä, joka tietysti haurastuttaa Käytetyt polttoaineet pakataan kaasutiiviiseen kupari-valurautakapseliin, jonka pitää kestää korroosiota ja suojata polttoainenippuja syvällä kalliossa tapahtuvalta mekaaniselta rasitukselta. Sadantuhannen vuoden varmuutta ei ole Posiva siirtää lähivuosina testinsä laboratorioista Olkiluodossa sijaitsevaan tutkimusluolaansa Onkaloon. Yksi tärkeimmistä testattavista aineista on kuparikapselia suojaava bentoniittisavi. Bentoniitti on luonnossa esiintyvä savilaji, joka paisuu joutuessaan kosketuksiin veden kanssa. Loppusijoitustilassa sen on estettävä veden pääsy kuparikapselin lähelle ja ehkäistävä radioaktiivisten aineiden vuotaminen kallioon siinä tapauksessa, että kapseli rikkoontuu. VTT mallintaa laboratoriossaan bentoniitin käyttäytymistä loppusijoitustilassa. Tulosten perusteella pitäisi pystyä arvioimaan, miten aine käyttäytyy seuraavat 100 000 vuotta. VTT:n professorin Markus Olinin mukaan tutkimukset ovat osoittaneet, että bentoniitti odotusten mukaisesti estää veden virtauksen loppusijoitustilaan. Ongelma on tietysti se, että ajanjaksot ovat niin pitkiä. Että kestääkö bentoniitti 100 000 vuotta? Siitä ei ole tiedeyhteisön hakemaa varmuutta, mutta tutkimukset jatkuvat, Olin toteaa. kuparia. Ilmiö on tuttu teräksistä, kertoo Rantala, jonka mukaan ruotsalaistutkijan tulokset ovat tieteellisesti mielenkiintoisia. Tosin tieteelliseen metodiin kuuluvat toistokokeet muissa riippumattomissa laitoksissa ovat vasta menossa, joten lopullista vertailua ei ole esitetty. Keskustelu jatkuu. Suolavesi ratkaisee Rantala huomauttaa, että Szakálos on tutkinut kuparin korroosiota hapettomassa vedessä, mutta loppusijoitukses- sa kapseli ei joudu tekemisiin puhtaan veden kanssa. Esimerkiksi Olkiluodon suolaisessa pohjavedessä on paljon epäpuhtauksia sekä muun muassa rikkiä ja klooria. Lisäksi loppusijoitusoloissa vesi joutuu vuorovaikutukseen kuparin kanssa vasta, kun se on kulkeutunut bentoniitin läpi. Monet asiantuntijat ounastelevat, että tässä tilanteessa vetyä ei syntyisi. Näin Szakáloksen ajatuksilta putoaisi pohja. Peter Szakálos kiistää Rantalan arvion ja muistuttaa, että kapselin lämpötila loppusijoitusoloissa nousee ensim- Aalto-yliopistossa käynnistyneen tutkimuksen tulokset kaatavat joko koko loppusijoitusmallin tai Peter Szakáloksen johtopäätökset. Posiva Oy 8 KEMIA 3/2013
Stuk vaatii lisäselvitystä Ydinjätehuoltoyhtiö Posiva jätti vuoden 2012 lopussa Olkiluotoon suunnitellun loppusijoituslaitoksensa rakentamislupahakemuksen. Se on parhaillaan Säteilyturvakeskuksen (Stuk) tarkastettavana. Stukin toimistopäällikön Jussi Heinosen mukaan lupahakemukseen perehtyminen on vielä kesken. Emme ole vielä päässeet tarkastamaan pitkäaikaisturvallisuutta, koska Posiva ilmoitti täydentävänsä turvallisuusperustelujaan kuluvan vuoden alkukuukausina. Pitkäaikaisturvallisuuden sijasta Stukissa on tutkailtu muun muassa laitossuunnittelun, laadunhallinnan ja ydinmateriaalivalvonnan kattavuutta. Tarkastuksissa on havaittu jonkin verran puutteita. Parhaillaan kokoamme havainnoistamme yhteenvetoa, Heinonen kertoo. Entä miten Posiva perustelee kuparikapselin kestävyyttä? Sen perusteella, mitä olemme ehtineet käydä läpi, Posiva vakuuttaa kuparikapselin kestävyyden perustuvan kuparisen ulkovaipan korroosionkestävyyteen ja valurautaisen sisäosan mekaaniseen kestävyyteen. Hakemuksesssaan yhtiö toteaa kuparin olevan termodynaamisesti stabiilia puhtaassa hapettomassa vedessä, kun taas tutkija Peter Szakálos esittää, että kuparin reagoidessa puhtaan veden kanssa syntyy vetyä. Posivan mukaan Szakáloksen tuloksilla vaikka ne olisivat oikeitakin ei ole merkitystä kapselin pitkäaikaiskestävyyteen, Heinonen sanoo. Säteilyturvakeskuksen kanta kuitenkin on, että tehdyissä tutkimuksissa ja niiden tuloksissa on puutteita. Keskus valmistelee juuri lisäselvityspyyntöjä Posivalle. Tärkeää on, että korroosion vaikutus kuparin pitkäaikaiskestävyyteen suljetaan riittävällä varmuudella pois. Posivan on tarkoitus aloittaa ydinjätteen hautaaminen vuonna 2020. Loppusijoitus päättyisi vuonna 2112, ja luolasto suljettaisiin vuoteen 2120 mennessä. mäisen tuhannen vuoden aikana 50:n ja 90:n asteen välille. Pohjavesi on tässä tapauksessa puhdasta vettä vaarallisempaa. Kun pohjavedessä on muun muassa kloori- ja rikkisuoloja, ja kapselia ympäröi jopa 90 asteen lämpötila, kuparin korroosio etenee paljon rivakammin kuin hapettomas- Posiva Oy Posivan on tarkoitus aloittaa ydinjätteen loppusijoittaminen ensimmäisenä maailmassa. Jäte haudataan Olkiluodon kallioperään porattuun luolastoon 420 metrin syvyyteen. Posivan mukaan Szakáloksen tuloksilla vaikka ne olisivat oikeitakin ei ole merkitystä kapselin pitkäaikaiskestävyyteen. sa vedessä, sanoo Szakálos, jonka mukaan kapseli voi rikkoontua loppusijoitusluolastossa pahimmassa tapauksessa jo sadassa vuodessa. Juhani Rantalan mielestä Szakáloksen väite korroosion nopeasta etenemisestä epäpuhtaassa vedessä on arrogantti, koska sitä ei ole tieteellisesti todistettu. Aalto-yliopisto tekee pian käynnistyvän kuparin korroosiokokeensa Olkiluodon pohjaveden tapaisessa suolaisessa vedessä. Vasta tämän kokeen tulokset voivat kaataa kuparin käytön loppusijoituksessa, Rantala painottaa. Peter Szakálos sanoo, että kuparin syöpymistä suolaisessa vedessä olisi tutkittu jo vuosia sitten, jos Kuninkaallisen teknillisen korkeakoulun rahkeet olisivat riittäneet. Tutkimus hapettomassa ja suolaisessa vedessä yli 90 asteen lämpötilassa kuitenkin vaatii titaaniautoklaavin. Siihen KHT:n laboratoriolla ei ole varaa. Loppusijoitustutkimuksen rahoituksesta vastaa Ruotsissa SKB, mutta yhtiö ei ole halunnut myöntää meille tutkimusrahaa. Posiva tutkii Posiva ilmoitti jo vuonna 2009 aloittavansa SKB:n kanssa tutkimukset Peter Szakáloksen tulosten paikkansapitävyydestä. Tutkimuksen toteuttajaksi yhtiöt valitsivat VTT:n. Posivan tiedottajan Timo Seppälän käsityksen mukaan raportin tekoon osallistuneet henkilöt tarkastavat parhaillaan kokonaisuutta. Välituloksia yhtiö aikoo julkaista kevään ja kesän aikana. Yhtiön tutkimuksissa on käytetty vettä, jossa suolan määrä on peräti 58 grammaa litraa kohden. Kokeet osoittivat, että korroosio loppuu hyvinkin suolaisissa vesissä, kun systeemissä oleva happi on kulunut pois. Teimme samalla vaivalla kokeen näinkin suolaiseen veteen ja nyt kehittelemme uusia analyysimalleja. SKB:n pääkonttorista hetki sitten jalkautunut Szakálos ihmettelee Posivan lausuntoja ja palaa ydinjäteyhtiön tutkimusryhmän kokouksen antiin. Tämä oli jo viidestoista tapaaminen ja aihe aina sama: kuparin, veden, kuparioksidin ja vedyn aikaansaamat reaktiot, tutkija harmittelee. Edellisessä kokouksessa oli päätetty, että SKB:n Uppsala-projektin tutkijat pumppaavat kokeessa muodostuneen vedyn pois, jotta reaktiota saataisiin eteenpäin. Kuparin korroosiovauhti olisi näin helpommin todettavissa. Näin ei kuitenkaan tehty. Peräsin syytä, mutta SKB:n edustaja vastasi, että jos tekisimme niin, jokin tuntematon prosessi saattaa lähteä liikkeelle. Se oli hämmästyttävä kommentti, joka osoittaa, kuinka huonosti yhtiön asettama tutkimusryhmä toimii. Kirjoittaja on Ylen toimittaja. juha.granath@yle.fi 3/2013 KEMIA 9
TÄTÄ MIELTÄ Sisäilmasairaiden tilanteeseen on puututtava nyt EN OLE KOSKAAN nähnyt valaita. Mutta olen istunut lukemattomat illat rantakalliolla kykenemättömänä menemään mihinkään sisätiloihin ja miettinyt, olisiko elämä mielekkämpää vedenalaisessa maailmassa. Viime kesänä törmäsin tutkimuksiin, joissa esiteltiin valaiden ja muiden merenelävien joukkokuolemia ja immunotoksisia reaktioita merten kemikalisoitumisen seurauksena. Olen tavannut lukuisia sisäilmasta sairastuneita, joiden kohtalo kertoo samaa. Kasvaimia, elinvaurioita, omituisia oirekokonaisuuksia, vammauttavaa herkistymistä, ennenaikaisia kuolemia. Ympäristönmuutos ei enää ole vain uhka ihmisten terveydelle vaan fakta, jonka seurauksista kärsiviä on yhä enemmän. Kun altistekoppa täyttyy, elimistö ei kestä, ei ihmisellä eikä merinisäkkäällä. Roberto Marchisella SISÄYMPÄRISTÖN MUUTOS on ollut Suomessa erityisen raju. Vanhoista rakennustavoista on siirrytty tehokkaasti teolliseen pikarakentamiseen. Myrkytöntä taloa ei enää ole. Perusasunnon ilmassa on hormonaalisesti vaikuttavia muovinpehmentimiä, liimoja, mikrobitoksiineja, betonikemikaaleja ja palonestoaineita. Aineet erittyvät ilmaan etenkin kosteusrasituksessa, ja kemikaalien ja mikrobien myllertäessä yhdessä kehittyy terveysvaikutuksiltaan tuntemattomia cocktaileja. Kuivaa rakentamista ei vaadita laissa, saati varovaisuusperiaatetta uusille rakennuskemikaaleille ja -tavoille. Uusien talojen märkyys ei ole poikkeus vaan sääntö. Vanhat rakennukset taas on monesti korjattu piloille tai veden käytön lisäännyttyä kasteltu läpikotaisin. Lorotamme seinät märiksi saneerattujen suihkujen vesieristeen läpi emmekä tule ajatelleeksi, että eriste ei kestä päällään pitkään seisovaa vettä vaan hajoaa itsekin liimahöyryinä hengitysilmaan. HILJATTAIN TUTUSTUIN 72-vuotiaaseen naiseen, joka joutuu viettämään aikansa lähes pelkästään ulkona. Sitä ennen puhuin nuoren äidin kanssa, jonka vastasyntyneellä silmät kääntyilivät ympäri epileptisten myrkytyskohtausten vuoksi, kunnes he lähtivät homeasunnosta. Hänen kaikki kolme lastaan vammautuivat pysyvästi, eikä sopivaa asuinpaikkaa ole vuosien etsimisestä huolimatta löytynyt. Tänään skypetin sosionomin kanssa, jolla kuoriutuu iho suusta jokaisessa uudessa betonitalossa. Kymmenen vuoden asuntokierteen jälkeen hän nukkuu nyt yönsä teltassa eteläisessä Espanjassa. Tapaan tällaisia ihmisiä koko ajan. Viime vuonna yritin keskustella ratkaisuista sosiaali- ja terveysministeriön ympäristösairauksia käsittelevässä työryhmässä. Ryhmän asiantuntijalääkärin mielestä sairastuneet vain kuvittelevat, etteivät voi oleskella sisätiloissa. Hänen mukaansa tällaisia trendejä tulee ja menee. Valaista en muistanut häneltä kysyä. KELLO ON TIKITTÄNYT kauan. Kyseessä ei ole tieteellinen ongelma vaan ongelma tiedon käyttämisessä ja sen jäsentämisessä toimien aloittamiseksi. Kun viranomaistahot yhä sanovat tietoa puuttuvan, on vaadittava vastaus siihen, miksi tutkimustulokset eivät kantaudu viranomaisten pöydille tai miksi ne eivät kantaudu näiltä eteenpäin. Lisäksi olisi aika tasoittaa sidonnaisuuksia. Esimerkiksi Työterveyslaitoksen johtokuntaan olisi hyvä saada mukaan elinkeinoelämän edustajien lisäksi sairastuneiden edustajia sekä tilanteen tasalla olevia tutkijoita ja lääkäreitä. Avainasemassa on Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tulisi selvittää, miksi se ei ole tuottanut suomalaisia tilastoja aiheesta ja miten ongelman tunnistamisessa ja ratkaisemisessa on epäonnistuttu näin rajusti. Tutkia pitää nyt ja uusia toimintatapoja kehittää heti, hätäohjelmana. Muutoksen odottajia tulee koko ajan lisää. Katja Pulkkinen pulkkinen.katja@gmail.com Katja Pulkkinen on Homepakolaiset ry:n puheenjohtaja. Hän asuu väliaikaisesti Gran Canarialla ja toimii kolmen kuukauden ajan etätyönä toteutettavassa työkokeilussa Kemia-lehdessä. 10
AUTOMAATTINEN UUTTOLAITTEISTO ELINTARVIKE- JA YMPÄRISTÖANALYTIIKKAAN automaattinen 12-näytteen hydrolyysilaitteisto Hydrotec 8000 - patentoidut Hydrocap-kapselit automaattinen 6-näytteen uuttolaitteisto Soxtec 8000 - vaijeriton - yksittäisillä lämpölevyillä - laajennettavissa 12-paikkaiseksi www.ordior.fi myynti@ordior.fi +358 9 530 8000 Kemia-lehti CA puoli sivua 3-2013.indd 1 10.4.2013 12:59:36 Tarjoamme kattavan kokonaisuuden raportointiin ja ohjaukseen. www. PÄIVITÄ TIETOSI LUETTAVAAN MUOTOON! Ammattilaisen tietolähde ja työkalu hankintapäätöksiin sekä suunnittelun apuvälineeksi. Arvostatko tarkkuutta, luotettavuutta sekä ohjauksien helppoa muunneltavuutta? Valitse Protaconin LabView-pohjainen ratkaisu helppokäyttöisellä käyttöliittymällä laitoksesi ohjauksiin. Pro planning is pro quality www.protacon.com Protacon Group PL 122 / Seenintie 2 Jyväskylä p. 010 3472 600, faksi 010 3472 601 AMT Hakemistot Oy, Olympiastadion, 00250 Helsinki puh.040 354 7449
Suomen Turku oli keskiajalla yksi Ruotsin valtakunnan suurimmista kaupungeista. Arkeologisten löytöjen analysointi tuottaa yhä tarkempaa tietoa siitä, kuinka Aurajoen rannoilla oikein elettiin. Ainakin myytti lian aikakaudesta saa kyytiä, sillä hygienian ja ympäristönhuollon merkitys tunnustettiin jo tuolloin. Arja-Leena Paavola Turusta muodostui hallinnollinen keskus 1200-luvun lopulla, jolloin alettiin rakentaa Turun linnaa ja Tuomiokirkko oli siirretty nykyiselle paikalleen. Aurajokea pitkin seilanneet kauppalaivat kuljettivat mukanaan tavaroiden lisäksi kulttuurivaikutteita Itämeren rannikkokaupungeista ja paljon kauempaakin. Turku oli keskiajalla hyvin kansainvälinen paikka, jonka elämään on tuonut oman värinsä ja eloisuutensa ulkomaalaisten kauppiaiden ja käsityöläisten vaikutus, kertoo tutkija Liisa Seppänen Turun yliopistosta. Toisaalta keskiajan Turku oli nykyistä ydinkeskustaa pienempi, joten kaupunki on ollut helposti hahmotettavissa, ja asukkaat todennäköisesti tunsivat toisensa hyvin. 12 KEMIA 3/2013
Keskiajan Turku oli elävä ja värikäs kaupunki Turku oli vuosisatoja Suomen sydän. Vanhalla Suurtorilla järjestettävillä Keskiaikaisilla markkinoilla eläydytään kaupungin värikkääseen menneisyyteen. Turun Suurtorin keskiaika ry 3/2013 KEMIA 13
Myös kansainväliset kulttuurivaikutteet tulivat Suomeen kauppakaupunki Turun kautta. Turun Suurtorin keskiaika ry Viime vuonna tohtoriksi väitellyt Seppänen on tutkimuksissaan selvittänyt Suomen vanhan pääkaupungin keskiaikaista rakentamista ja kaupunkikuvaa kaupunkiarkeologisten kaivausten tuottaman aineiston avulla. Vielä 1300-luvulla Turun asuintalot olivat lähinnä sisäänlämpiäviä hirsimökkejä, jotka sisälsivät vain yhden huonetilan tai sen lisäksi korkeintaan eteisen. Vuosisadan lopulla kaupunkiin kohosi jo kivirakennuksia ja punaisia tiilitaloja, jotka saivat värinsä runsaasti rautaa ja vain vähän kalsiumia ja titaania sisältävästä paikallisesta savesta. Kukoistuskauttaan Turku eli 1400-luvun alussa, jolloin talot kasvoivat myös kokoa. Vauras kauppias tai käsityöläinen saattoi silloin elellä komeassa parikerroksisessa hirsitalossa. Kiviset rakennukset olivat näyttäviä mutta puiset lämpimämpiä asua etenkin talvisaikaan. teet ja monenlaiset maatumisprosessit. Liisa Seppänen haluaakin ravistella myyttiä haisevasta, likaisesta aikakaudesta. Keskiajan Turkukaan ei ollut niin mädältä ja lannalta tuoksahtava kuin usein kuvitellaan. Kaupungissa pidetyt kotieläimet, kuten lampaat, siat ja lehmät, toki tuottivat ympärilleen maanläheisen hajumaailman. Lisänsä sille antoivat tiettyjen ammattien harjoittajat. Esimerkiksi nahkureita ja suutareita Turussa on työskennellyt useitakin, ja heidän toimintansa on aiheuttanut omat, voimakkaatkin hajuelämyksensä. sivulle 16 Keskiajan oma hajumaailma Kokenut arkeologi tunnistaa kaivauksissa keskiaikaiset kerrostumat helposti jo hajusta. Kaivauksella löyhähtävä omintakeinen tuoksahdus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että paikalla olisi haissut samalta jo satoja vuosia sitten, vaan lisäaromiin vaikuttavat maaperän kosteus, happiolosuh- Aboa Vetus -museo on omistettu Turun keskiaikaiselle historialle. Ensimmäiset asuintalot olivat pieniä hirsirakennuksia, mutta 1300-luvun lopulta lähtien Aurajoen rannoille kohosi yhä enemmän myös kivitaloja. 14 KEMIA 3/2013
Radiohiiliajoitusta ja vuosirenkaita Turun Aboa Vetus & Ars Nova -museon rakentamisen yhteydessä tehdyt arkeologiset tutkimukset ovat tuottaneet valtavasti uutta tietoa kaupungin historiasta. Vanhalla luostarikorttelin tontilla tehtiin kaivauksia etenkin 1990-luvulla. Kaivausten perusteella tiedetään, että tontin lounaisosassa on ollut asutusta jo 1200-luvun lopulla. Paikalta löytyneet kivirakennusten rauniot ja niiden tutkimus aloittivat aikoinaan kokonaan uuden luvun suomalaisessa kaupunkiarkeologiassa. Tutkimuksissa on käyty läpi kulttuurikerrostumaa, joka on muodostunut ihmistoiminnan myötä rakennelmista, esineistä ja maakerroksista. Varhaisimmista kerroksista on löytynyt esimerkiksi paloja lasiastioista, jollaisia on valmistettu 1200-luvun Venetsiassa sekä jäänteitä viikunoista, jotka nekin olivat tuontitavaraa. Luksustuotteita hankittiin ulkomailta jo tuohon aikaan. Vuosien 2009 2010 erittäin yksityiskohtaisissa kaivauksissa keskityttiin muutaman neliömetrin alueeseen, jonka tutkimisessa on hyödynnetty radiohiilimenetelmää. Sen avulla voidaan ajoittaa hiilipitoisia näytteitä, joiden ikä vaihtelee noin sadasta vuodesta muutamaan kymmeneentuhanteen vuoteen. Malliajoitus nahasta ja pähkinöistä Malliajoitus kaivauksista löydetystä aineistosta tehtiin pioneerityönä Helsingin yliopiston Luonnontieteelliseen keskusmuseoon kuuluvassa ajoituslaboratoriossa. Ajoitettavien näytteiden joukossa oli luita, nahkoja sekä pähkinänkuoria viidestä eri kulttuurikerroksesta. Radiohiili 14C syntyy ilmakehässä kosmisten säteiden vaikutuksesta. Kosmiset hiukkaset irrottavat ilmakehän ainesosien atomiytimistä neutroneita. Kun ne yhdistyvät ydinreaktioissa ilmakehän typen kanssa, syntyy radioaktiivista hiiltä, kuvailee ajoituslaboratorion johtaja Markku J. Oinonen. Radiohiili päätyy kasvien ja eläinten rakennusaineiksi hiilidioksidina yhteyttämisen ja ravintoketjun kautta. Kun eliö kuolee ja sen hiilenvaihto ympäristön kanssa loppuu, radiohiilen määrä alkaa vähetä. Ajoitusnäytteitä valittaessa painotettiin näytteen lyhyttä omaa ikää. Esimerkiksi pähkinä on kasvaessaan käyttänyt yhteyttämisen kautta ilmakehän hiilidioksidia vain yhden kesän ajalta, joten sen radiohiilipitoisuus vastaa parhaalla mahdollisella tavalla kasvukesän ilmakehän radiohiilipitoisuutta. Ajoittamista hankaloittaa ilmakehän radiohiilimäärien vaihtelu, joka on etenkin 1300-luvulla ollut suurta. Ikämäärityksiä puusta Oinonen käytti määrityksissään myös dendrokronologista menetelmää eli puiden vuosirengasajoitusta. Menetelmä perustuu puun vuosisykleissä tapahtuvaan paksuuskasvuun. Puun jokaisena uutena elämän vuonna sen kuoren alle, nilan ja puuaineksen väliseen ohueen kasvusolukkokerrokseen, muodostuu ohut kerros uutta materiaalia. Arkeologisten kerrosten aikajärjestystä hyödynnettiin malliajoituksessa siten, että mahdottomat kalenterivuodet voitiin todennäköisyyslaskennan perusteella siivota lopullisesta ajoitustuloksesta pois. Tällä tavalla saimme parannettua ajoitustarkkuutta huomattavasti. Alun perin noin sadan vuoden aikahaitari saatiin siten supistettua 10 20 vuoteen. Myös Liisa Seppänen on saanut hyötyä dendrokronologisesta menetelmästä, jota on käytetty hän tutkimiensa rakenteiden iänmäärityksissä. Valtaosa Seppäsen tutkimista kohteista on peräisin kaivauksilta, jotka tehtiin Åbo Akademin päärakennuksen tontilla vuonna 1998. Alueelta esille saaduista rakenteista otettiin tuolloin kaikkiaan 557 näytettä, jotka analysoitiin pääasiassa silloisen Joensuun yliopiston dendrokronologian laboratoriossa. Dendrokronologia soveltuu erinomaisesti puurakennusten ja puurakenteiden rakentamisajankohdan määrittämiseen, samoin eri rakennusvaiheiden sekä rakenteiden muutosten ja korjausten ajoittamiseen, Seppänen kertoo. Tärkeää on kuitenkin muistaa, että ajoitustulos kertoo vain kunkin puun kaatoajankohdan. Se taas ei välttämättä ole sama kuin rakennuksen tai rakenteen tekoajankohta. Aboa Vetus & Ars Nova/Jari Nieminen Vanha luostarikorttelin tontti tutkittiin huolella, kun sinne alettiin rakentaa nykyistä Aboa Vetus & Ars Nova -museota. 3/2013 KEMIA 15
Dna-analyysit kertovat kaupungin eläimistä Arkeo-osteologi Auli Bläuer MTT:stä on selvittänyt eläinten roolia keskiaikaisessa Turussa. Hänen tutkittavanaan ovat olleet kaivausten luulöydöt, joista osa on erittäin hyvin säilyneitä. Åbo Akademin tontin kosteus ja anaerobinen tila ovat ilmeisesti edesauttaneet luiden säilymistä. Niissä saattaa olla yhä jäljellä jopa luuydintä sekä keratiinia eläinten sarvien ulkopinnasta. Aboa Vetuksen alueelta löytyneistä luista ei ole onnistuttu saamaan esiin dna:ta, sillä kuivemmat olosuhteet ovat tehneet näytteille tuhojaan. Sen sijaan Åbo Akademin tontin luista on kyetty eristämään myös dna:ta. Dna-tutkimusten avulla voidaan kartoittaa eläinten alkuperää. Luille on tehty myös isotooppitutkimukset. Kun niiden analyysit valmistuvat, selviää, kuinka eläimiä on ruokittu aikana, jolloin ei vielä viljelty heinää. Luulöydöt paljastavat, että keskiaikaisessa Turussa on varsinaisten hyötyeläinten lisäksi pidetty ainakin koiria. Bläuerin tutkimat luut ovat peräisin sekä kokonaisina haudatuista koirista että nyljetyistä ja paloitelluista yksilöistä. Luiden leikkausjäljet osoittavat, että myös koirien lihaa on jollakin tavalla hyödynnetty ainakin satunnaisesti. Turun Suurtorin keskiaika ry Aboa Vetuksen näyttelyssä on esillä muun muassa koiran ja sian luurangot. Tosin ei välttämättä ihmisravintona, vaan lihaa saatettiin syöttää muille eläimille, Bläuer kertoo. Tiedetään kuitenkin, että esimerkiksi Saksassa myytiin ja syötiin koiranlihaa vielä 1900-luvulla, joten tapa ei ole ollut Euroopassakaan aivan tuntematon. Kissahattuja ja hevosluistimia Bläuerin tutkimuksissa on paljastunut muitakin kiinnostavia yksityiskohtia keskiajan eläimistä. Turkiskaupasta ja -vaatteista puhuttaessa ajatellaan yleensä arvoeläimiä ja niiden kallisarvoisia turkkeja ja nahkoja. Turussa tehdyt löydöt kuitenkin osoittavat, että päähineiden raaka-aineena ovat hyvin yleisesti olleet kissat. Vaikka hevonen tai oikeastaan poni, niin pienikokoisia eläimet tuolloin olivat on ollut keskiajalla tärkeä kulkuneuvo, sen luita on säilynyt Turussa vain vähän. Syy piilee ilmeisesti siinä, että katolisen kirkon mukaan hevosenlihan syönti oli tabu, eikä sitä siksi hyväksytty ihmisravinnoksi. Kuolleet hevosetkin ilmeisesti hävitettiin kaupungin ulkopuolella. Hevosten luut ja nahka kuitenkin hyödynnettiin käsityöläisten pajoissa. Eläinten raajojen alaosat ja etenkin kavion yläpuolinen luu käytettiin huolella hyväksi. Kun luita vähän käsiteltiin, niistä saatiin mainiot, hihnalla kenkään kiinnitettävät luistimet, joilla oli helppo liikkua jäällä. Kotieläimet, kuten siat, lampaat, lehmät ja hevoset, levittivät kaupunkiin oman hajumaailmansa. Mutta ihmiset eivät olleet niin epäsiistejä kuin yleensä on ajateltu. Jo keskiajalla ymmärrettiin hygienian merkitys tautien leviämisessä, Seppänen huomauttaa. 1300-luvun puolimaissa riehuneen mustan surman jälkeen ympäristön puhtauteen ja katujen siisteyteen alettiin kiinnittää aiempaa enemmän huomiota koko Euroopassa. Ruotsista saatujen oppien myötä hygieniaa parannettiin myös Turussa, vaikka kammottu ruttoepidemia ei Seppäsen käsityksen mukaan sinne asti koskaan yltänytkään. Keskiajan kaupunkikulttuuriin kuuluivat myös sekä yksityiset että yleiset saunat, joita on ollut Turussakin. Suhtautuminen saunoihin muuttui vasta kes- 16 KEMIA 3/2013
kiajan jälkeen, jolloin alettiin pelätä esimerkiksi kupan leviävän niiden välityksellä. Jätehuoltoa ja kierrätystä Yhteisön hygieniatasosta kertoo selvimmin se, kuinka siinä on käsitelty jätteet. Kannattaa muistaa, ettei se, minkä me miellämme jätteeksi, ole keskiajan ihmisen mielestä suinkaan ollut jätettä vaan hyvinkin käyttökelpoista tavaraa, jolle on keksitty helposti uusiokäyttö. Modernina ilmiönä pidetty kierrätys on itse asiassa keskiajalla ollut aivan eri luokkaa kuin nykyään. Varsinaiset jätökset koottiin keskiaikaisessa Turussa niitä varten kaivettuihin latriineihin eli jätekuoppiin, joita rakennettiin yksittäisten talojen sisälle lattian alle tai kellariin, tonttien piha-alueille ja myös julkisille paikoille. Eläinten ja ihmisten tuotokset pyrittiin keräämään eri latriineihin kuin muut jätteet, sillä tällöin niitä on voitu hyödyntää peltojen lannoituksessa, Seppänen kertoo. Turun kaivauksissa on löytynyt niin karjasuojien yhteyteen rakennettuja lantasäiliöitä kuin erillisiä käymälöitä ja niistä orgaanisen jätteen lisäksi intiimisuojina ja pyyhkimiseen käytettyjä riepuja. Ja käymälöihin pudonneita esineitä, kuten vyöllä roikkuneita puukontuppia ja jopa itse vöitä. Turusta löydetyt todisteet kertovat kaikkineen pyrkimyksestä edistää systemaattista vesi- ja jätehuoltoa varsinkin 1300-luvun lopulta lähtien, kun kaupunki lähti voimakkaaseen kasvuun. Taustalla vaikuttivat väestön sosiaalinen eriytyminen ja myös mentaalinen muutos suhtautumisessa ympäristöön, viihtyvyyteen ja ihmisten terveyteen. Kehitys heijastui myös kaupungin hallintoon ja infrastruktuuriin uudenlaisena organisointina. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. arjaleena.paavola@gmail.com UUSI LAUDA ECO Lauda ECO -termostaatit jatkavat menestyksekkään Ecoline-sarjan jalanjäljillä, mutta tekevät kaiken vielä entistäkin paremmin. Valitsetpa SILVER- tai GOLD-version, saat aina kaikki ECO-malliston tärkeimmät edut: Laaja lämpötila-alue Helppokäyttöiset valikkotoiminnot Vahva kiertopumppu, jonka nopeus on säädettävissä Ohjelmointitoiminto USB-liitäntä vakiona ja optiona erilaisia liitäntämoduleita Tarkemmat tiedot löydät osoitteesta www.lauda.de. The Right Temperature Worldwide Aboa Vetuksen aulassa voi tutustua 1400-luvulta peräisin olevaan kellarirakenteeseen. Lisätiedot: Antti Jokipii, gsm 050 593 1030, antti.jokipii@berner.fi Heikki Suortti, gsm 050 300 1344, heikki.suortti@berner.fi
ajankohtaista Kiista toksisuustesteistä hiertää tutkijoita Toxtest-hanke hajosi tomuksi Toxtest-hankkeen piti tuottaa kenttäkäyttöön soveltuva toksisuustesti homevaurioiden vakavuuden arviointiin. Tulokseksi jäi kourallinen tomua ja kitkerä eripura hankkeeseen osallistuneiden tutkimusryhmien kesken. Leena Laitinen Päällisin puolin asia on selvä. Perustetaan hanke, johon kutsutaan alan johtavat asiantuntijat. Tutkimusryhmät testaavat yhdessä asetettua hypoteesia omilla menetelmillään. Kun tulokset avataan, todetaan, etteivät minkään ryhmän tulokset vastaa hypoteesia. Johtopäätöksenä on, ettei yhtäkään menetelmistä voi käyttää toivottuun tarkoitukseen. Näin Toxtest-hankkeen anti esiteltiin julkistustilaisuudessa 6. maaliskuuta. Kesäkuussa 2010 aloitetun työn tavoitteena oli tuottaa kenttäkäyttöön soveltuva toksisuustesti, jota voitaisiin hyödyntää kosteus- ja homevaurioiden vakavuuden arviointiin. Lähtöoletuksena oli, että pöly on vauriokohteissa myrkyllisempää kuin vertailukohteissa. Hankkeessa kerättiin eri tavoin imuroimalla, pyyhintänäytteillä ja keräyslaatikoilla sekä laskeumamaljoilla pölynäytteitä taloista, joissa oli todettu vakavia kosteusvaurioita ja joissa asukkaat oireilivat. Verrokkikohteina oli puhtaita rakennuksia. Näytteet uutettiin, ja uutosten toksisuus mitattiin useilla menetelmillä kaksoissokkotutkimuksissa. Tuloksia verrattiin tietoihin kosteusvaurioista ja asukkaiden oireilusta. Valitettavasti emme voi suositella yhtäkään hankkeessa tutkittua lähestymistapaa käytännön työkaluksi kosteusvauriokohteiden korjauksien priorisointiin, Työterveyslaitoksen (TTL) tutkimusprofessori Harri Alenius tiivistää loppuraportin viestin. Hänen mukaansa homevauriokohteiden pölynäytteistä mitattiin yllättäen vähemmän toksisuutta kuin verrokkikohteiden näytteistä. Vaurio- ja kontrollikohteiden välille saatiin vain vähäisiä eroja. Lisäksi kaikilla menetelmillä syntyi paljon vääriä positiivisia ja negatiivisia tuloksia. Scanstockphoto Kaikki hyvin kotona? Arviolta puolet suomalaisista rakennuksista kärsii elinkaarensa jossain vaiheessa kosteusvaurioista. 18 KEMIA 3/2013
Hankkeeseen oli ladattu paljon odotuksia, sillä home- ja kosteusvauroille altistuu Suomessa jatkuvasti satojatuhansia ihmisiä. Tarve seuloa kiireisintä korjausta vaativat rakennukset on polttava. Arvioijilla ei ole ollut työkaluja korjauskohteiden priorisointiin eikä edes vauriokohteiden yksiselitteiseen tunnistamiseen. Kunnat ja taloyhtiöt joutuvat tekemään hintavia päätöksiä riittämättömillä tiedoilla. Erimielisyyksiä näytteenotosta tulosten tulkintaan Saisit opiskella vähän mikrobiologiaa! Professori Mirja Salkinoja-Salosen käytävätokaisu sosiaali- ja terveysministeriön (STM) ympäristöterveysyksikön johtajalle Jari Keinäselle kuvastaa hankkeen jälkitunnelmia. Sekä Salkinoja-Salonen että Turun yliopiston lehtori Esa-Matti Lilius pitävät omien ryhmiensä menetelmiä seulontaan sopivina. Heidän mukaansa Helsingin ja Turun testit antoivat yhtäpitäviä tuloksia ja osoittivat korrelaation oireilun ja toksisuuden välillä. Turun yliopiston työ sivuutettiin loppuraportissa, Lilius syyttää. Molemmat kritisoivat Toxtest-hankkeessa käytettyjä metodeja näytteenotosta tulosten tulkintaan. Näytteitä otettiin aivan liian vähän, ja osasta tiloja ei saatu yhtään näytettä. Omissa tutkimuksissamme pyrimme ottamaan ainakin kymmenen näytettä kohteesta, Salkinoja-Salonen arvostelee. Epäonnistuminen johtui hänen mukaansa sekä väärin valituista keräystavoista että näytteenottajien kokemattomuudesta. Asioista sovittiin kaikkia kuunnellen. Valitut menetelmät ovat yleisesti hyväksyttyjä ympäristötoksikologian menetelmiä, Harri Alenius torjuu. Rahoitus riitti kolmen näytteen ottoon kohteesta, mutta pölyä ei ollut tarpeeksi varsinkaan vauriokohteissa. Niitä oli kaikkiaan kaksitoista, mutta kolme pyyhintänäytettä saatiin vain viidestä kohteesta. Osapuolten erimielisyydet kärjistyivät tulosten tulkinnassa. Kumpi on tärkeämpi mittari, ominais- vai kokonaistoksisuus? Alenius korostaa kokonaistoksisuuden merkitystä. Konjakin ominaistoksisuus on suurempi kuin oluen, mutta jos olutta kumoaa litrakaupalla, kokonaistoksisuus on suurempi kuin parista konjakkipaukusta, hän havainnollistaa. Ominaistoksisuus on hyödyllinen vain jos tiedetään, että pölyn kokonaismäärä on kaikissa kohteissa sama. Toxtest-hanke Tavoitteena kehittää kenttäkäyttöön sopiva toksisuuden arviointimenetelmä homevaurion vakavuuden arviointiin ja korjaustarpeen priorisointiin. Toteutettiin 2010 2012 osana valtakunnallisia Kosteus- ja hometalkoita. Rahoittajina sosiaali- ja terveysministeriö sekä ympäristöministeriö. Loppuraportti osoitteessa www. stm.fi. Kirjoita hakukenttään Toxtest 2010 2012. Osallistujat, vastuuhenkilöt ja työnjako Itä-Suomen yliopisto ja THL, professori Maija-Riitta Hirvonen: hankkeen organisointi ja toksikologiset kokeet solulinjoilla. THL, johtava tutkija Anne Hyvärinen: kenttätutkimus, terveyskyselyt, kuntokartoitukset. Helsingin yliopisto, professori Mirja Salkinoja-Salonen: toksikologiset kokeet sian siittiöillä. Turun yliopisto, lehtori Esa-Matti Lilius: toksikologiset kokeet E. colilla. TTL, tutkimusprofessori Harri Alenius: toksikologiset kokeet ihmisen soluilla. 3/2013 KEMIA 19
ajankohtaista Salkinoja-Salonen muistuttaa, että Reach-lainsäädännössä ja GHS-CLPjärjestelmissä myrkyllisyysmerkinnät perustuvat yksinomaan ominaistoksisuuteen. EU-tasolla aineet luokitellaan vaarallisiksi nimenomaan ominaistoksisuuden perusteella, ei määrien. Salkinoja-Salosesta on selvää, että testit tuottavat myös vääriä positiivisia tuloksia. Hän olisi enemmän huolissaan vääristä negatiivisista. Homeita on kaikkialla. Määrä ja olosuhteet ratkaisevat, onko niistä haittaa terveydelle. Olennaista on, että testillä voidaan seuloa ne kohteet, joita on tutkittava tarkemmin. Vastakkaisia johtopäätöksiä Erimielisyyksien takia STM on päätynyt poikkeukselliseen ratkaisuun. Se antaa Toxtest-hankkeen loppuraportin arvioitavaksi ulkopuoliselle taholle. Kenelle ja millä aikataululla, sitä Jari Keinänen ei kerro ennen kuin työ on tehty. Hän myöntää, että näytteenottoon liittyvät vaikeudet aiheuttivat viivettä tutkimukseen. Lopputulos oli kuitenkin selkeä ja osoitti, että linjauksemme on ollut oikea. Emme suosittele toksisuustestejä kosteusvauriokohteiden terveysvalvonnan työkaluksi. Siihen tarvitsisimme paljon varmempaa näyttöä. Mirja Salkinoja-Salonen on päinvastaista mieltä. Hänen ryhmänsä kehittämää toksisuustestiä on käytetty muun muassa laajassa koulututkimuksessa, josta kerrottiin Kemia-lehdessä 3/2012. Tulokset osoittivat professorin mukaan suoran yhteyden sisäilman myrkyllisyyden ja tiloja käyttävien oireiden välillä. Kari Rissa Kari Reijulan mukaan nykyiset viranomaisohjeet eivät sovellu terveyshaittojen arviointiin. Kohti kosteusvauriosairauksien diagnosointia ja ehkäisyä Toxtest-hanke päättyi, mutta kosteusvauriokohteiden ja oireilevien tutkimus jatkuu. Työterveyslaitoksen (TTL) uudessa hankkeessa etsitään selittäviä tekijöitä kosteusvauriolle altistuneiden oireiluun yhteistyössä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) kanssa. Työsuojelurahasto rahoittaa hanketta vajaalla 200 000 eurolla kahden vuoden aikana. Tutkittaviksi etsitään kaikkiaan 120 opettajaa homekouluista ja puhtaista verrokkikouluista. Opettajat jaetaan neljään ryhmään, hengitystieoireileviin ja oireettomiin sekä vauriokohteissa että verrokkikohteissa. Tutkittavilta otetaan näytteitä nenän ja silmien limakalvoilta sekä verestä. Analysoimme näytteet hyödyntämällä systeemibiologian ja bioinformatiikan menetelmiä. Tavoitteena on etsiä signaalireittejä, jotka selittävät altistuneiden oireilua, hanketta johtava professori Harri Alenius kertoo. Havainnot on tarkoitus yhdistää kosteusvaurio-oireilua selittäväksi malliksi, joka mahdollistaa hengitystieoireiluun liittyvien biomerkkiaineiden tai merkkiaineprofiilien tunnistamisen. Vastaavaa koeasetelmaa ei ole toteutettu missään ainakaan tässä laajuudessa. Jos tutkimus tuottaa hyviä tuloksia, voimme saada työkalun kosteusvauriosairauksien diagnosointiin ja parhaassa tapauksessa keinon altistumisesta aiheutuneen ammattitaudin osoittamiseen, Alenius sanoo ja lupaa ensimmäisiä tu- loksia vuonna 2014. THL vastaa vauriokoulujen valinnasta, koordinoi rakennustekniset tutkimukset ja ottaa veri- ja limakalvonäytteet osana MiToxin-hanketta. Oikeat korjaustoimet ehkäisevät sairastumisia THL:n johtamassa MiToxin-hankkeessa tutkitaan mikrobitoksiinien esiintymistä sisätiloissa, toksiineille altistumista ja tästä aiheutuvia terveyshaittoja. Suomen Akatemia rahoittaa hanketta 430 000 eurolla vuosina 2011 2015. Yhteistyössä ovat mukana Hengitysliitto ja TTL. Tutkimuskohteina on vajaat 50 sisäilmaongelmaista kotia ja 10 koulua sekä viisi verrokkikoulua. Vauriokohteiden korjausten vaikutusta oireiluun seurataan kyselyin ja kliinisin testein. Osallistujilta tutkitaan muun muassa hengitysilman typpioksidipitoisuutta ja kiertävien verisolujen immuunivasteita. Päähuomio on hengitystieoireilussa. Johtava tutkija Anne Hyvärinen kertoo, että näin laajaa epidemiologista tutkimusta mikrobitoksiinien yhteydestä terveyshaittoihin ei ole ennen tehty. Tavoitteena on kerätä myös tietoa altistumismekanismeista ja siitä, millainen toksiinilöydös on tavanomaisesta poikkeava. Tutkimuksessa saadaan tietoa vaurioiden yhteydessä esiintyvistä mikrobiyhteisöistä, mikrobien toksisista aineenvaihduntatuotteista ja asukkaiden terveysoireista sekä näiden keskinäisistä yhteyksistä. Tietoja hyödynnetään vaurioiden havaitsemiseen ja arviointiin liittyvässä kehitystyössä. Käytännön valvontatyössä olennaista on Hyvärisen mukaan pystyä selvittämään sairastumisia aiheuttava olosuhde, sillä altisteiden suuri määrä ja yhteisvaikutukset eivät todennäköisesti mahdollista yksittäisen ongelmatekijän löytymistä. Koska tiedämme, että homevaurio on haitallinen terveydelle, ja ymmärrämme, että terveyshaittoja aiheuttavat tekijät ovat moninaiset, valvontatyössä on ensikädessä tärkeää osoittaa se olosuhde, joka tulisi korjata jo ennen kuin oireita on, Hyvärinen tiivistää. Näytteenkeräyksen kehittäminen jatkuu Itä-Suomen yliopistossa alkoi vuoden alussa Tekesin tukema puolitoistavuotinen hanke, jossa kehitetään näytteenkeräystä toksisuustestin tarpeita silmällä pitäen. Lisäksi jatkamme aerosolien terveysvaikutusten mekanismitutkimusta useissa projekteissa. Työ tukee sisäilmatutkimusta erityisesti menetelmäkehityksen osalta, kertoo Toxtest-hanketta koordinoinut tutkija Kati Huttunen. Raportointivaiheessa on maaliskuussa päättynyt EU:n rahoittama Hitea-hanke, jossa tutkittiin kolmen eurooppalaisen maan sisäilmaongelmaisten koulujen pölynäytteiden aiheuttamia toksisia vasteita. Leena Laitinen ja Katja Pulkkinen 20 KEMIA 3/2013
Tunnustusta Mirja Salkinoja- Salosen työlle Professori Mirja Salkinoja-Salonen on kutsuttu ensimmäisenä suomalaisena Yhdysvaltain mikrobiologisen akatemian jäseneksi. Vuonna 1995 perustetussa akatemiassa vaikuttaa yli 2 000 asiantuntijaa eri puolilta maailmaa. Salkinoja-Salosen ryhmän tutkimus trilongiinien solutason vaikutusmekanismeista puolestaan valittiin helmikuiseen Environmental Health Perspective -julkaisuun, jota julkaisevat Yhdysvaltain terveysvirasto ja Yhdysvaltain kansallinen ympäristötieteiden instituutti. Edellinen on maailman suurin kansallinen tutkimusrahoittaja, jälkimmäinen johtava ympäristötieteiden tutkimuslaitos. Tutkimuksessa selvisi, että sisäilmahomeen myrkyllisyyden syynä on Trichoderma-sienen tuottama joukko pieniä peptidejä, trilongiineja. Niiden löytymisen mahdollisti ryhmän kehittämä siittiötesti. Teija Horppu Testimme on jo kenttämenetelmä. Nyt se vain jäi ilman virallista hyväksyntää. Salkinoja-Salosen yhteistyökumppanina toimii menetelmän kaupallistanut Inspector Sec Oy, jonka toimitusjohtaja Risto Salin pitää Toxtest-hankkeen laihaa lopputulosta odotettuna. Kun näytteenoton merkitystä ei otettu riittävästi huomioon, toksisuuden ja oireiden välinen korrelaatio kärsi. Laatikkokeräysmenetelmällä korrelaatiota ei saatu, mutta Helsingin yliopiston pyyhintämenetelmällä kerättyjen näytteiden osalta korrelaatio oli selvä, Salin sanoo. Toksisimmat pyyhintäpölyt löytyivät rakennuksista, joissa oireilu oli keskimäärin viisi kertaa suurempaa kuin verrokkirakennuksessa, Salkinoja-Salonen kertoo. Risto Salin vakuuttaa yhtiönsä jatkavan toksisuustestin käyttöä. Totta kai, sillä menetelmä on tieteellisesti pätevä ja mahdollistaa varhaisen puuttumisen ongelmiin. Siitä on hyötyä sekä kiinteistöjen omistajille että oireileville käyttäjille. Työterveyslaitoksen teemajohtaja Kari Reijula haluaa laajentaa näkökulmaa molekyylitasolta isompaan kokonaisuuteen. Suomen kannalta olennaista on kosteus- ja homevaurioisten rakennusten suuri määrä. Maalin tulee olla rakennuskannan kuntoon saattamisessa. Reijula muistuttaa, ettei vauriokohteiden arvioinnissa nykyisin käytössä olevia viranomaisohjeita ole tarkoitettu kosteus- ja homevaurioiden terveyshaittojen arviointiin. Ohjeissa olevat viitearvot eivät ole terveysperusteisia raja-arvoja. Salinin mielestä juuri tästä syystä kenttätestiä tarvitaan kipeästi. Ratkaisuumme kuuluvat toksisuusmittaukset, oirekartoitus ja tilakohtainen riskianalyysi, jonka avulla voidaan erottaa terveyshaittaa aiheuttavat tilat rakennuksen sisällä. Kun korjaukset kohdennetaan vain toimenpiteitä vaativiin tiloihin, korjauskustannukset saadaan helposti puolittumaan. Mirja Salkinoja-Salosen mukaan hanke lähti jo alussa vikasuuntaan. Näytteiden keräysmenetelmät valittiin väärin. Työterveyslaitos Asioista sovittiin yhdessä ja kaikkia osapuolia kuunnellen, Harri Alenius vakuuttaa. KEMIA 21
Sairautena sisäilma Lastenklinikka on hankala potilas Helsinkiläisen Lastenklinikan henkilökunta on jo vuosia kärsinyt sisäilmaan liittyvistä terveysongelmista, joiden alkuperä on vaikeasti todennettavissa. Parhaillaan tutkitaan bakteerien ja homesieni-itiöiden määrää ja koostumusta kiinteistön ilmassa ja rakenteissa, mutta ohjearvoja ylittäviä pitoisuuksia ei toistaiseksi ole löydetty. Arja-Leena Paavola Arviolta 15 prosentissa keskussairaaloiden pohjapinta-alasta on välitön korjaustarve, jonka syynä ovat pääasiassa kosteus- ja homevauriot. Lisäselvityksiä tarvittaisiin 22 prosentissa pohjapintaalasta. Näin raportoitiin sosiaali- ja terveysministeriön vuonna 2005 tekemässä selvityksessä. Tutkimuksen laatineen professorin Kari Reijulan arvion mukaan korjaustarve on edelleen samaa luokkaa. Yksi ongelmien kanssa painivista sairaaloista on Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Husin Lastenklinikka Helsingin Meilahdessa. Esimerkiksi klinikan vastasyntyneiden teho-osasto on jouduttu sulkemaan. Uusi osasto ra- kennettiin väistötilaan odottamaan sitä, että se parin vuoden päästä saa uudet tilat Naistenklinikan laajennuksen yhteydessä. Vuotoja paikataan Lastenklinikan pulmat ovat olleet tiedossa pitkään, mutta niiden ratkaisua on jouduttu lykkäämään taloudellisista ja sairaalan toimintaan liittyvistä käytännön syistä. Kosteusvaurioita ovat aiheuttaneet vesivuodot muun muassa katoilta, parvekkeilta ja kellareista. Osasyynä vuotoihin ovat olleet viime vuosien poikkeuksellisen runsaslumiset talvet, kertoo kiinteistöpäällikkö Karl-Johan Wennerström Husin Tilakeskuksesta. 22 KEMIA 3/2013
Kun Lastenklinikka vuonna 1946 valmistui, se oli moderni, toimiva sairaala. Ahtaus, rapistuvat rakenteet ja kosteusvaurioiden myötä syntyneet homeongelmat ovat kuitenkin keränneet klinikan ylle tummia pilviä. Oireiden taustalla on home tai jotakin muuta Paikallisia vuotoja on korjattu sitä mukaa kuin niitä on ilmaantunut. Suurin ongelma ovat kuitenkin piilovuodot, joiden havaitseminenkin on vaikeaa. Sairaaloissa käsitellään runsaasti vesiä, mikä asettaa tiloille omat vaatimuksensa. Lastenklinikan kiinteistössä on paikoin yhä viemäriputkistoa, joka on peräisin rakennusajankohdalta 1940-luvulta. Putkiston uusimistarve on ilmeinen. Putkiremontin ajaksi sairaala pitäisi saada kokonaan tyhjäksi, mutta Meilahden alueelta ei ole ollut saatavilla riittäviä väistötiloja. Lisäksi korjaustoimenpiteet edellyttävät sisäilmasta otettuja näytteitä ja rakenteiden tutkimista. Tosin jos mikrobihaittariski on todettujen vesivuotojen, kosteusjälkien tai hajuhaittojen perusteella ilmeinen, voidaan edetä suoraan rakenteiden tutkimuksiin ilman sisäilmanäytteitä. Karl-Johan Wennerströmin mukaan nyrkkisääntö on, että jos tiloissa näkyy hometta silmämääräisesti, rakenne on avattava ja pilaantunut materiaali poistettava. Tilojen tyhjentämisen jälkeen rakenteita onkin revitty auki ja tutkittu. Ikkunaympäristöissä ja ikkunariveissä on mikrobikasvustoja ja lahonneita karmeja. Lisäksi on löytynyt vesivuotoja lavuaarien taustalla sekä viemärivuotoja, Wennerström kuvailee. Kun vika löydetään, tiedämme, mitä sille tehdään. Ihmisten altistuminen mikrobeille on usein voimakkainta silloin, kun homeisia rakenteita puretaan ja korjataan. Lastenklinikassa on huolellisten suojausten ja alipainejärjestelmän avulla pyritty huolehtimaan siitä, että edes osa korjauksista voitaisiin tehdä, vaikka heti seinän toisella puolella oleva tila on käytössä ja toiminnassa. Mikrobien määrä pieni Lastenklinikassa pahimmat sisäilmahaitat ovat kohdistuneet sairaalan työntekijöihin, jotka ovat altistuneet mikrobeille jopa vuosien ajan. Klinikan työterveyshuollon, työsuojelun ja hygieniayksikön yhteistyönä on parhaillaan menossa Työterveyslaitoksen toteuttama laaja kyselytutkimus, jossa henkilökunnan oireilua kartoitetaan. Selvityksen tulosten odotetaan valmistuvan kevään aikana. Toisessa samanaikaisessa tutkimuksessa selvitetään sisäilman laatua ja etenkin siinä esiintyviä mikrobeja, kuten bakteereja, sieni-itiöitä ja sädesieni-itiöitä. Lisäksi tutkitaan rakenteiden kunto, kosteus ja ilmatiiviys, tilojen väliset painesuhteet sekä ilmanvaihtolaitteiston puhtaus. Tutkimuksista vastaa Finnmap Consulting Oy. Homevaurioiden aiheuttamaa terveyshaittaa on vaikea arvioida. Ihmisten oireet ovat yksilöllisiä, ja ne voivat johtua monesta seikasta. Merkitystä on myös mikrobilajeilla ja niille altistumisen kestolla. Toisaalta on havaittu, että silmiä ja nenää saattavat ärsyttää pelkästään puutteellinen ilmanvaihto ja kuiva ilma. Oireilun taustalla ei välttämättä siksi aina ole home. Husin kiinteistöpäällikön Karl-Johan Wennerströmin mukaan monet ihmiset ovat herkistyneet ylipäätään esimerkiksi hajuille. Tiedossa kuitenkin on, että yliherkkyys voimakkaille hajuille saattaa kehittyä juuri mikrobialtistuksen seurauksena. Kaikki ihmiset eivät kärsi oireista, joillakin ne saattavat olla todella voimakkaat. Otamme vakavasti kaikki valitukset sisäilmasta, mutta joskus on kuitenkin niin, että oireilusta huolimatta ongelman lähdettä ei pystytä paikallistamaan, Wennerström sanoo. Kiinteistöpäällikkö on juuri ennen haastattelua osallistunut Sisäilmayhdistyksen, Sisäilmatiedon ja Aaltoyliopiston järjestämään Sisäilmastoseminaariin. Siellä todettiin, että alan tutkimuksessa ja tutkimusten tulkinnassa ollaan yhä lapsenkengissä. Ei ole olemassa selkeitä raja-arvoja, Wennerström kiteyttää olennaisen. Asia ei ole yksiselitteinen, ja tutkijatkin ovat raja-arvoista erimielisiä. Nämä ovat hankalia kysymyksiä, joissa mennään yksilötasolle. Nykyään asenne sentään on muuttunut ja ongelmiin pyritään todella puuttumaan. Väärin rakennettu Siitä taas monet ovat yhtä mieltä, että ennen osattiin rakentaa paremmin. Viime vuosikymmenten aikana on käytetty materiaaleja, joiden ominaisuuksia ei ole tutkittu riittävästi Suomen olosuhteissa. 1970-luvulla suosiossa olivat esimerkiksi tasakatot ja räystäiden jättäminen pois. Seuraukset nähdään muun muassa lukuisissa koulurakennuksissa. Aikoinaan ei varmaan kiinnitetty riittävää huomiota suunnitteluun, rakentamiseen ja valvontaan. Tästä syystä tehtiin rakennusvirheitä, joita nyt sitten korjataan. Tosin korjauksiakin on vuosien varrella tehty väärin. Wennerström toivoo, että menneestä on osattu ottaa opiksi. Toisaalta rakentamisen uutena trendinä on energiapihiys. Umpinaiset ja liian tiiviit rakenteet saattavat nekin aiheuttaa tulevaisuudessa riskin, että syntyy sisäilmaongelmia. Tähän mennessä tutkimus ei ole paljastanut klinikan sisäilmasta mitään hälyttävää. Todetut mikrobien pitoisuudet ovat yleisesti olleet alhaisia, kun niitä verrataan Työterveyslaitoksen ehdottamiin ohjeellisiin arvoihin ja samaan aikaan otettuihin ulkoilmanäytteisiin, sanoo ympäristöhygieenikko Eija Puhakka Finnmap Consultingista. Sen sijaan kiinteistön rakenteista on löytynyt vanhoille rakennuksille tyypillisiä, paikoin kohonneita mikrobien määriä. Nekään eivät kuitenkaan ylitä ohjearvoja. Finnmapin tutkimusmenetelmä on nykyohjeiden mukainen, eli ilmanäytteet kerätään suoraan maljoilla oleville elatusalustoille, jotka on valittu tutkittavien mikrobien mukaan. 3/2013 KEMIA 23
Astmaa, päänsärkyä, ihottumaa, silmien kirvelyä Lastenklinikan henkilökunta on oireillut hyvin laajasti, kertoo klinikassa työskentelevä, nimettömänä pysyttelevä lääkäri. Useilla työntekijöistä on hengitystieoireita, joillakin erilaisia ihottumia. Lääkäri itse on kärsinyt muun muassa silmien kirvelystä, nenän tukkoisuudesta, hengenahdistuksesta ja päänsärystä. Osalla henkilökuntaa oireet ovat muodostuneet niin vakaviksi, että heidät on jouduttu siirtämään muihin työtiloihin. Työntekijöitä tiedetään terveysongelmien vuoksi myös hakeutuneen kokonaan muualle töihin, lääkäri sanoo. Altistumisen seurauksena usealle työntekijälle on kehittynyt pysyvää lääkehoitoa vaativa astma. Tosin syy-yhteyttä homeisiin on tietysti vaikea osoittaa. Lääkärin mukaan Lastenklinikan po- liklinikan vastaanottohuoneista löytyi kesällä 2012 kosteusvaurioita ja niihin tyypillisesti liittyviä homeita. Samoja homeita on aiemmin havaittu rakennuksen muista tiloista. Henkilökunnan saamien kirjallisten tietojen mukaan poliklinikan tiloista ei aiemmissa pintatutkimuksessa ole kuitenkaan löytynyt oireita selittäviä mikrobeja. Aspergillus-suvun homesieniä esiintyy pieninä pitoisuuksina usein normaaleissakin huonetiloissa. Suuret pitoisuudet ja tietyt lajit kielivät kuitenkin homevaurioista. Home syntyy helposti Home syntyy nopeasti kosteudessa ja lämpimässä tilassa. Jos kasvupaikka on lisäksi ravinnerikas, sieni kasvaa paikallaan ja tuottaa vähän itiöitä. Ilmanäytteistä saatetaan siksi todeta matala itiöpitoisuus, vaikka homekasvu on silminnähtävää. Jos taas kasvupaikka alkaa kuivua, sieni alkaa tuottaa runsaasti itiöitä löytääkseen uuden kasvupaikan. Homeet ja muut kosteusvauriomikrobit voivat aiheuttaa ihmiselle oireita hometoksiinien välityksellä tai homeiden ja muiden kosteusvauriomikrobien aiheuttamilla allergis-immunologisilla mekanismeilla. Seurauksena voi olla esimerkiksi infektioita, kuten toistuvia poskiontelon ja keuhkoputken tulehduksia. Näytteitä otetaan eri tiloista ja eri ajankohtina, vähintään kahtena eri kertana, jotta satunnaistekijöiden vaikutus pitoisuuksiin voidaan sulkea pois, Puhakka kertoo. Mikrobeja kasvatetaan maljoilla viikko, pari, minkä jälkeen pesäkemäärät lasketaan ja tunnistetaan mikroskooppisesti. Kiinteistöpäällikkö Wennerströmin mukaan Lastenklinikan aistinvaraisissa tutkimuksissa on paikoin havaittu tunkkaista maakellarin hajua, joka usein kielii homekasvustosta. Toisaalta esimerkiksi Aspergillus-suvun homesientä esiintyy sisäilmassa pieninä pitoisuuksina normaalistikin. Poikkeavaksi sen tekee muihin homesieniin nähden epätavallisen korkea osuus sieni-itiöiden kokonaispitoisuudesta tai joidenkin sukuun kuuluvien lajien esiintyminen pieninäkin pitoisuuksina useassa eri tilassa tai eri ajankohtina, Puhakka kuvailee. Etenkin Aspergillus versicolor, Aspergillus fumigatus ja Aspergillus ochraceus -sienet liitetään kosteusvaurioihin. Tutkimusten perusteella niihin epäillään myös liittyvän suurempi terveyshaittariski kuin muihin Aspergillus-suvun homeisiin. Puhe on nimenomaan riskistä, sillä minkään homesienen osalta ei toistaiseksi ole voitu osoittaa suoraa yhteyttä ihmisen terveyteen. Ei aina terveyshaitta Myös avatuista rakenteista otettavat näytteet tutkitaan nykyisten ohjeiden mukaisesti. Mikrobianalyysit tehdään niin sanotulla laimennussarjamenetelmällä, jolloin määritetään mikrobien kokonaispitoisuudet ja koostumus samaan tapaan kuin ilmanäytteissä. Rakennusmateriaalien mikrobeille on olemassa sosiaali- ja terveysministeriön antamat ohjearvot. Tuloksia voidaan arvioida myös sen mukaan, onko materiaalien ja sisäilmasta otettavien näytteiden välillä samankaltaisuutta. Terveyshaittariskiä ja toimenpiteiden tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon myös muun muassa rakenteiden kosteusmittaukset ja rakenteiden kautta tehtävät merkkiainekokeet ilmavuotojen selvittämiseksi. Ohjearvoa korkeampi mikrobipitoisuuskaan ei Eija Puhakan mukaan ole sellaisenaan toimenpiteitä edellyttävä terveyshaittariski, ellei mikrobeja todeta huonetilojen sisäpuolisilla pinnoilla. Tällöin kasvusto on yleensä silminnähtävää. Ohjearvoa korkeampi mikrobipitoisuus rakenteiden sisällä taas on mahdollinen terveyshaitta esimerkiksi silloin, kun rakenteissa todetaan samanaikaisesti poikkeavan korkea kosteus, Puhakka selittää. Kirjoittaja on vapaa toimittaja. arjaleena.paavola@gmail.com 24 KEMIA 3/2013
Öljyjätteen jalostuslaitos kärsii raaka-ainepulasta UUTISIA Iso osa Suomessa syntyvästä jäteöljystä ei päädy sinne, minne pitäisi. Vuonna 2009 toimintansa aloittanut öljyn regenerointilaitos potee siksi pahaa raaka-ainepulaa. Haminassa muutaman vuoden toimineessa L&T Recoil Oy:n laitoksessa valmistetaan käytetystä voiteluöljystä korkeatasoista perusöljyä, jota myydään voiteluaineteollisuudelle. Suuri osa Suomessa syntyvästä öljyjätteestä ei kuitenkaan koskaan päädy laitokseen, mikä hiertää yhtiön edustajia. Kaikkiaan meillä häviää vuosittain noin 10 000 tonnia regenerointiin kelpaavaa öljyä. Pahiten jäteöljyä haaskataan laivoissa, joissa konemestari päättää, mihin säiliöön öljy lirahtaa. Usein kaikki jäteöljyt joutuvat samaan sammioon, jolloin niitä ei voi enää hyödyntää. Suuren hävikin takia L&T Recoil on joutunut hankkimaan laitokseensa raaka-ainetta ulkomailta, jopa Yhdysvalloista asti, jotta tehdas ei olisi tyhjäkäynnillä. On siinä ja siinä, onko USA:sta tuominen kannattavaa, sanoo yhtiön kaupallinen johtaja Pekko Kohonen. Kaikki saatava talteen Yhtiön tavoitteena on saada Suomeen suljettu kierto: yksikään pisara jäteöljyä ei saisi joutua hukkaan. Haminan laitoksen kapasiteetti on niin suuri, että kaikki Suomessa vuodessa syntyvä käytetty voiteluöljy voitaisiin varastoida sen säiliöihin kerralla. Kaikkiaan tehdas voi vuodessa jalostaa 60 000 tonnia käytettyä voiteluöljyä korkealla 70 prosentin hyötysuhteella. Suomessa myydään vuosittain 65 000 tonnia voiteluöljyä, mutta Haminaan tulee regeneroitavaksi vain 20 000 tonnia, Kohonen kertoo. Olisimme tyytyväisiä edes 40 prosentin keräysasteeseen. Kohosen mukaan lainsäädäntö velvoittaa kierrättämään jäteöljyn, mutta asian toteutumista ei käytännössä voida valvoa, koska viranomaisten resurssit eivät riitä. Yritysten tulisi varmistaa, että niiden öljyjäte kierrätetään lainmukaisesti, ja niiden pitäisi myös pyytää kerääjältä todistus siitä. Esimerkiksi käytetyn voiteluöljyn sekoittaminen muihin nestemäisiin jätteisiin on ympäristörikos, josta vastuussa on jätteen tuottaja. Yhteiskuntasuhdejohtaja Jorma Mikkonen Lassila & Tikanojasta näkee haastavina Marja Saarikko Haminan laitos voisi jalostaa vuosittain 60 000 tonnia käytettyä voiteluöljyä, kertoo L&T Recoilin kaupallinen johtaja Pekko Kohonen. myös kotitalouksien ja maatalouden öljyjätteet. Niistä saadaan hänen mukaansa kerättyä talteen vain 15 prosenttia, vaikka keräämisen parantamiseksi on järjestetty erilaisia tempauksia. Autokorjaamoissa sen sijaan on sisäistetty lajittelu hyvin. Laatupoikkeamia siellä ei juuri esiinny. Virallinen kerääjä Lassila & Tikanoja aloitti vuoden 2013 alusta ympäristöministeriön kumppanina öljyjätteen eli käytetyn voiteluöljyn keräyksessä. Se noutaa asiakkailtaan öljyjätteen veloituksetta 200 litran eristä alkaen. Viisivuotinen sopimus koskee koko Suomen aluetta. Haminan regenerointilaitos ei saa valtiolta esimerkiksi verohelpotuksia, toisin kuin monet vastaavat laitokset Euroopassa. Puhtaan öljyn myyntitulot kattavat Pekko Kohosen mukaan jäteöljyn keräyskustannukset, mutta kiinnostus regeneroitua öljyä kohtaan on ollut laimeaa verrattuna Keski- LUONNOLLINEN ASENTO KEINUVA ISTUIN VAPAA SYVÄ HENGITYS KAKSIOSAINEN, KESKIRAOLLINEN ISTUIN Eurooppaan. Lähes kaikki täällä puhdistettu öljy lähteekin vientiin. HYVÄ RYHTI, TERVE SELKÄ TEHOKKAAMPI VERENKIERTO ENEMMÄN HAPPEA ILMAVA, EI PAINETTA GENITAALIALUEELLA R Marja Saarikko VÄHENTÄÄ SELKÄ- JA HARTIAVAIVOJA KUNTOUTTAA ALA- SELKÄÄ JA -VATSAA AKTIVOI AIVOJA JA AJATTELUA, PARANTAA TYÖTEHOA VÄHENTÄÄ INFEKTIORISKIÄ
UUTISIA Arktinen tuulivoima on Suomen mahdollisuus Scanstockphoto nen strategia, joilla Suomen teknologiaosaamista vahvistetaan valituilla tuulivoimateknologian alueilla, Pyrhönen toteaa. Kilpailu tuuliturbiinien markkinoilla on erittäin kovaa, mutta Suomella on tarjota erikoisosaamista esimerkiksi kylmien olosuhteiden tekniikkaan. Professuurien lahjoituskirjan luovuttivat Olvi-säätiön hallituksen edustajat Wille Riekkinen (vas.), Paavo Jauhiainen ja Minna Aronen. Itä-Suomen yliopistolle vesikemian lahjoitusprofessuuri Itä-Suomen yliopisto on saanut Olvi-säätiöltä kolme lahjoitusprofessuuria. Vesikemian, vesikysymyksiin keskittyvän kaivospolitiikan ja puumateriaalitieteen viisivuotiset professuurit täytetään vuoden 2014 alusta. Lahjoituksen arvo on reilut 1,6 miljoonaa euroa. Vesikemian professuuri sijoittuu yliopiston Kuopion kampuksen ympäristötieteiden laitokseen ja kaivospolitiikan profes- Suomalaisen tuulivoimateollisuuden menestymisen mahdollisuudet ovat kapeilla erikoisaloilla, esimerkiksi kylmässä ilmastossa käytettävässä arktisessa tuulivoimateknologiassa. Tämä ilmenee työ- ja elinkeinoministeriön tilaamasta selvityksestä, jonka toteutti Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Kansainvälisesti menestyneet suomalaisyritykset ovat pärjänneet erikoistumalla tuuliturbiinien voimansiirtoon ja sähkötekniikkaan. Huippuosaamista Suomella on esimerkiksi vaihteistoissa, generaattoreissa, tehonmuokkaimissa, tutkatekniikassa ja teräsrakenteissa. Suomessa on myös vahvaa tutkimusosaamista, ja pienetkin valmistajat voivat onnistua erikoistumalla, mutta veturiyrityksen puute pitää toiminnan hajanaisena, sanoo selvitystyötä johtanut professori Olli Pyrhönen. Mikäli Suomen teollisuuden halutaan osallistuvan alan kehitykseen ja tulevaisuuden liiketoimintaan, on luotava pitkäjänteisuuri Joensuun kampukselle ympäristöpolitiikan oppiaineeseen. Molemmat uudet professuurit tukevat kaivannaisteollisuuden vesitutkimuksen osaamiskeskittymää, jota rakennetaan alueelle. Puun uusiin käyttömuotoihin painottuva puumateriaalitieteen professuuri sijoittuu Joensuuhun ja tukee omalta osaltaan Itä- Suomeen kehitettävää metsäbiotalouden keskusta. Itä-Suomen yliopisto SÄHKEITÄ Eturauhassyövän tutkimuskeskus aloitti Tampereella Tampereen yliopistoon on perustettu eturauhassyövän tutkimuskeskus. Keskuksessa työskentelee reilut 60 eturauhassyövän tutkijaa yliopiston kolmesta yksiköstä. Keskuksen tutkimusaiheita ovat syövän epidemiologia, lääkehoito, molekyylibiologia, genetiikka ja systeemibiologia. Tutkijoiden tavoitteena on selvittää muun muassa aggressiivisen syövän syntyyn vaikuttavia mekanismeja. Turkulainen hammaspaikka palkittiin Turun kliinisessä biomateriaalikeskuksesssa (TCBC) kehitetty hammaspaikka-aine on valittu yhdeksi maailman innovatiivisimmista tuoteuutuuksista. Valinta tehtiin hammaslääketieteen alan suurimmassa messutapahtumassa IDS:ssa Saksan Kölnissä. Palkitun aineen erityispiirre on sen kuitumainen lujitehiukkasrakenne, joka on yhdistetty Turussa jo aiemmin kehitettyyn IPN-matriisimuoviin. Aine on murtositkeydeltään lujempaa kuin terve hammasluu. Turkulaisaine on tarkoitettu korvaamaan amalgaamia takahampaiden paikkauksissa. Uutuus on edullinen ja kestävä vaihtoehto nykyisille yhdistelmämuoveille ja keraamisille paikoille. 26 KEMIA 3/2013
Reachin seuraava etappi: Vajaa puolet keskivolyymin aineista rekisteröity Euroopan kemikaalivirastoon rekisteröitiin pääsiäiseen eli 28. maaliskuuta mennessä yhteensä 1 419 niin sanottua keskivolyymin kemikaalia. Rekisteröinnin takaraja on 31. toukokuuta. Keskivolyymin aineita joita valmistetaan tai maahantuodaan vuosittain 100 1 000 tonnia on ilmoitettu ensi kertaa rekisteröitäväksi yhteensä 3 089, virastosta kerrotaan. Kun kuitenkin useampi kuin yksi yritys valmistaa tai maahantuo samaa ainetta, jo rekisteröidyille aineille on kertynyt yhteensä 3 660 rekisteröintiasiakirjaa. Teollisuusjärjestöiltä saatujen väliaikatietojen mukaan kymmenen suurimman eurooppalaisen kemikaalivalmistajan pää- rekisteröinnit myöhästyvät niille annetusta tiukemmasta aikarajasta. Ne kuitenkin tulevat virastoon huhtikuun aikana, mikä mahdollistaa muiden rekisteröijien liittymisen mukaan rekisteröinteihin ennen toukokuun loppua. Aiempien aikarajojen kohdalla on koettu viimeisten viikkojen ja päivien loppukiri. Samaa odotetaan nyt, joten rekisteröintijärjestelmä Reach-IT on avoinna arkisin ympäri vuorokauden ja lisäksi viimeisen viikonlopun 25. 26. toukokuuta. Kaikkia ei rekisteröidä Osaa keskivolyymin aineista ei rekisteröidä lainkaan. Noin 600:lle EU:ssa yli 100 tonnin verran myydylle aineelle ei löytynyt keskeistä valmistajaa tai maahantuojaa päärekisteröijäksi. Se tarkoittaa, ettei mikään pienempikään toimija pääse rekisteröimään ainetta. Noin viidesosa rekisteröitäviksi oletetuista aineista poistuu siksi EU-markkinoilta. Samanlainen poistuma on havaittu usein, kun kemikaalilainsäädäntöä on tiukennettu. Poistuvat aineet eivät välttämättä ole haitallisimpia, vaan syynä voi olla esimerkiksi se, että aineen markkina on liian pieni suhteessa rekisteröintikustannuksiin. Riku Rinta-Jouppi Rekisteröintivuorossa ovat aineet, joita valmistetaan vuosittain 100 1 000 tonnia. Scanstockphoto SÄHKEITÄ Glykos Finland sai BioFinland-palkinnon Vuoden 2013 BioFinland-palkinto on myönnetty helsinkiläiselle Glykos Finland Oy:lle. Tunnustuksen jakoivat Suomen Bioteollisuus ry ja Messusäätiö. 5 000 euron arvoinen palkinto luovutettiin maaliskuisessa ChemBio-tapahtumassa. Glykos Finlandin ydinosaamista on glykobiologiaan perustuva tuotekehitystyö. Yrityksen tutkimus- ja tuotekehityshankkeet keskittyvät syöpävasta-aineiden kehittämiseen, vasta-ainemyrkkykonjugaattiteknologiaan, vasta-aineglykoformeihin ja kantasolututkimukseen. Vuonna 2004 perustetun Glykosin liikevaihdosta 90 prosenttia tulee ulkomailta. Noin 60 huippuosaajaa työllistävä yritys on ollut jokaisena toimintavuotenaan voitollinen. Monipuolisia laboratopalveluja jo 35 vuoden ajan p. 0404 503 100 klinikka@nablabs.fi www.nablabs.fi
UUTISIA Länsimaiset biopiraatit hyödyntävät kehittyvän maailman luontoa ja perinnetietoa ilman, että alkuperämaa tai -kansa saa mitään korvausta. SÄHKEITÄ Fortumin öljylaboratorio Rambollille Ramboll Finland ostaa Fortumin Powerdivisioonan öljylaboratorion. Öljylaboratorio tuottaa suurten sähkömuuntajien öljyjen analyyseja, joiden tuloksia käytetään muuntajien kunnon valvontaan ja ongelmien selvitykseen. Öljylaboratorio on toiminut 1970-luvulta lähtien, jolloin Imatran Voima Oy aloitti öljyanalyysien teon. Teknos osti virolaisyhtiön Maaliyhtiö Teknos Group on ostanut virolaisen Kemiflora Kaubandus OÜ:n. Kemiflora on harjoittanut maaliliiketoimintaa useita vuosia ja myös toiminut pitkään Teknoksen teollisuus- ja kauppamaalien maahantuojana Viroon. Kauppa edellyttää vielä Viron kilpailuviranomaisten hyväksyntää. Oriola-KD ostaa apteekkiketjun Ruotsista Lääketukkuri Oriola-KD ostaa ruotsalaisen apteekkiketjun Medstop Group Holdingin. Ruotsin viidenneksi suurimmalla ketjulla on yhteensä 65 apteekkia Tukholman, Göteborgin ja Malmön seuduilla. Ketjun liikevaihto on yli 270 miljoonaa euroa. Kaupan arvo on vajaat 180 miljoonaa euroa. Oriola-KD:n tavoitteena on kasvaa yhdeksi Ruotsin lääkekaupan merkittävimmistä toimijoista. Scanstockphoto EU torjuu biopiratismia Euroopan komissio on antanut säädösehdotuksen, jonka tavoitteena on ehkäistä biopiratismia ja helpottaa luontoon perustuvaa tutkimusta. Biopiratismilla tarkoitetaan muun muassa sitä, että monikansalliset yhtiöt tekevät kehitysmaiden lääkekasveilla ja perinteisillä resepteillä rahaa, jota ei kuitenkaan jaeta alkuperäiskansoille. Asetusehdotuksen tarkoituksena on suojella geenivaroja ja niihin liittyvää perinnetietoa tarjoavien maiden, alkuperäiskansojen ja paikallisyhteisöjen oikeuksia. Lisäksi ehdotus tähtää siihen, että sen avulla voidaan varmistaa unionin ulkopuolisten geenivarojen luotettava saatavuus EU:ssa, kertoo asiasta kirjoittanut Berggren Legal IPR-uutiset. Toteutunut asetus velvoittaisi käyttäjät tarkastamaan, että geenivarat ja niihin liittyvä perinnetieto on hankittu alkuperämaan oikeudellisten vaatimusten mukaisesti. Saadut hyödyt olisi jaettava oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti. Vanhan hylyn olut palaa tuotantoon Ahvenanmaalla 1840-luvulla uponneen laivan hylystä löydetty vanha olut rekonstruoidaan ja otetaan uudelleen tuotantoon. Olutta alkaa valmistaa ahvenanmaalainen Stallhagenin panimo. Sukeltajat löysivät noin 50 metrin syvyyteen vajonneen kuunarin kesällä 2010. Hylystä nostettiin ylös viisi olutpulloa ja lisäksi vanhoja samppanjapulloja. Historiallisen oluen koostumus on analy- Euroopan geenipankki Lisäksi asetuksella perustettaisiin luotettavien kokoelmien EU-rekisteri, jossa olisi mukana muun muassa siemenpankkeja ja kasvitieteellisiä puutarhoja, ja nimettäisiin kokoelmat, jotka ovat sitoutuneet toimittamaan ainoastaan asianmukaisesti dokumentoituja geenivaroja. Komission ehdotuksen taustalla vaikuttaa muun muassa se, että geenivarojen rooli on kasvanut suureksi monilla aloilla, kuten kosmetiikka- ja lääketeollisuudessa. Euroopan parlamentti on hiljattain hyväksynyt päätöslauselman, jonka mukaan biopiratismi haittaa kehitysmaiden taloudellista kehitystä, joten asialla on suuri merkitys köyhyyden vastaisessa taistelussa. Parlamentin kehitysyhteistyövaliokunnan mukaan patentinhakijoiden tulisi ilmoittaa ja todistaa keksinnöissä käytettyjen geenivarojen ja niihin liittyvien perinnetietojen alkuperä ja lähde. Ahvenanmaalaiskuunarista sukellettujen olutpullojen sisältöä on tutkittu kesästä 2010. soitu perusteellisesti VTT:n laboratoriossa. Stallhagenin panimo rekonstruoi analyysin pohjalta oluen reseptin ja kehittää siitä moderneihin tuotantomenetelmiin sopivan version. Uusi hylkyolut on tarkoitus tuoda markkinoille kesäksi 2014. Uponneen laivan alkuperästä, tarkasta iästä ja määränpäästä ei ole täyttä selvyyttä. Tutkimukset jatkuvat näiltä osin. Marcus Lindholm / Visit Åland 28 KEMIA 3/2013
Kemian vuoden valokuvakisan satoa Valo ja vesi saavat rentukan puhkeamaan kukkaan. Kuvaajana Ahti Kannisto. Tutustu monipuolisiin Kjeldahl-ratkaisuihin. www.bionordika.fi info@bionordika.fi p. 0207410270 SÄHKEITÄ Santen lopettaa Tampereella Japanilainen lääkeyhtiö Santen sulkee Tampereen-tehtaansa. Silmälääkkeitä valmistanut tehdas lopettaa asteittain muutaman vuoden kuluessa, kunnes tuotanto on saatu siirrettyä muualle. Tehtaaseen rakennettiin pari vuotta sitten 10 miljoonaa euroa maksanut uusi tuotantolinja. Se ei kuitenkaan päässyt vauhtiin, sillä yhtiön kehittämä uutuuslääke ei lunastanut lupauksiaan. Santenin palkkalistoilla on Euroopassa noin 560 henkeä, joista 360 työskentelee Tampereella. Kemira luopui titaanidioksidista Kemira on myynyt osuutensa titaanidioksidia valmistavasta yhteisyrityksestään Sachtleben GmbH:sta sen toiselle omistajalle Rockwood Holdingsille. Kauppahinta on 97,5 miljoonaa euroa. Sachtleben syntyi vuonna 2008, kun Kemira ja Rockwood yhdistivät titaanidioksidiliiketoimintonsa. Yhtiö kuuluu johtaviin titaanidioksidipigmenttien erikoislaatujen valmistajiin. Titaanidioksiditoiminnasta luopuminen on osa Kemiran strategiaa, jonka mukaan yhtiö keskittyy vesi-intensiivisiin teollisuudenaloihin. 3/2013 KEMIA 29
VIHREÄT SIVUT GREEN PAGES Kysy ensin meiltä At your service ARWINA Oy 21560 Ollila puh. (02) 484 960 faksi (02) 484 9696 arwina@arwina.fi www.arwina.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Jäteliuottimien puhdistus Waste Solvent Cleaning Liuottimet Solvents Ongelmajätteiden käsittely Hazardous Wastes Treatment Bang & Bonsomer GROUP Oy Itälahdenkatu 18 A 00210 Helsinki PL 93, 00211 Helsinki puh. (09) 681 081 faksi (09) 692 4174 company@bangbonsomer.fi www.bangbonsomer.com Bayer Oy Turun toimipiste Pansiontie 47 PL 415, 20101 Turku Espoon toimipiste Keilaranta 12 PL 73, 02151 Espoo puh. 020 785 21 faksi 020 785 2020 etunimi.sukunimi@bayer.com www.bayer.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Kasvinsuojeluaineet ja torjuntaaineet Crop Protection Agents and Control Substances Reseptilääkkeet, itsehoitovalmisteet ja välineet diabeteksen hoidon seurantaan Prescription Medicines, Consumer Health Products and Tools for Monitoring Diabetes Therapy Teollisuuden raaka-aineet ja kemikaalit Industrial Raw Materials and Chemicals CHEMATUR ECOPLANNING OY Pohjoisranta 11 F 28100 Pori PL 78, 28101 Pori puh. (02) 6240 200 faksi (02) 6240 290 info@ecoplanning.fi www.ecoplanning.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Haihdutuslaitokset Evaporation Plants Kiteytyslaitokset Crystallization Plants Happojen talteenottolaitokset Acid Recovery Plants Fosforihapon puhdistus- ja väkevöintilaitokset Phosphoric Acid Purification and Concentration Plants Vihreitä sivuja ei ohiteta. BASF Oy Tammasaarenkatu 3 00180 Helsinki puh. (09) 615 981 etunimi.sukunimi@basf.com www.basf.com, www.basf-cc.fi For qualified wet milling & mixing Laadukkaaseen märkäjauhatukseen ja sekoitukseen BERGIUS TRADING AB PL 124 00181 Helsinki puh. 040 540 3439 kim.jarlas@bergiustrading.com www.bergiustrading.com Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Sekoittimet Mixers Vihreät sivut huomataan. Busch Vakuumteknik Oy Sinikellontie 4 01300 Vantaa puh. (09) 774 60 60 faksi (09) 774 60 666 info@busch.fi www.busch.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Kompressorit Compressors Puhaltimet Blowers Pumput Pumps Tyhjiöpumput Vacuum Pumps Dosetec Exact Oy Vaakatie 37 15560 Nastola puh. (03) 871 540 faksi (03) 871 5410 info@dosetec.fi etunimi.sukunimi@dosetec.fi www.dosetec.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Annostelujärjestelmät Batching Systems Hihnavaa at Belt Weighers Jauheiden ja rakeitten säkitys Sacking for Pulver and Granulate Materials Laboratoriovaa at Laboratory Balances Punnitusjärjestelmät Weighing Systems Säiliövaa at Tank Weighing Säkinpurkauslaitteet Dischargers for Sack Säkkien täyttökoneet Sack Filling Machines Vaa at Balances & Scales 30
Elektrokem Oy PL 71 00131 Helsinki puh. (09) 7206 5620 faksi 010 296 2502 info@elektrokem.fi www.elektrokem.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Hienokemikaalit Fine Chemicals Laboratoriokemikaalit Laboratory Chemicals Laboratoriovälineet Laboratory Equipment Vihreiden sivujen nettiversio UUDISTUI! Tule mukaan! www.kemia-lehti.fi > Vihreä sivut FISHER SCIENTIFIC OY Ratastie 2 01620 Vantaa Asiakaspalvelu ja tilaukset: puh. (09) 802 76 280 faksi (09) 802 76 235 fisher.fi@thermofisher.com www.fishersci.fi Elomatic Oy Food & Chemical Engineering Itäinen Rantakatu 72 20810 Turku puh. (02) 412 Lo g o m m411 e v är i o n PM S 288 (t u m m an si n i n en ), j o t en Mobile: 040 5000427 info@elomatic.com www.elomatic.com etunimi.sukunimi@elomatic.com Muut toimipaikat: Hatanpäänkatu 1A 33900 Tampere Vernissakatu 1 01300 Vantaa Kangasvuorentie 10 40320 Jyväskylä Elektroniikkatie 8 90590 Oulu valitkaa teippilogon väri mahdollisimman lähellä sitä Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Automaatio- ja sähkösuunnittelua Automation and Electrification Design Energiakonsultointi Energy Consulting Laitesuunnittelua Unit Operation Design Projektipalvelut EPCM Project Services Prosessiautomaatiojärjestelmät Process Automation Systems Prosessisuunnittelua Process Design Tehdassuunnittelua Plant Design Finex Oy Seppolantie 1 48230 Kotka puh. (05) 2255 700 faksi (05) 228 1180 etunimi.sukunimi@finex.fi www.finex.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Ioninvaihtohartsit Ion Exchange Resins Tavaramerkit ja edustukset Trademarks and Representatives Finex Oy FINN-KASEI Ltd. Finn-Kasei Oy Ltd. Puotilantie 1 H 44 00910 Helsinki puh. (09) 32 80 800 kimmo.heinonen@finn-kasei.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups CLP-konsultointi CLP-consulting Kemian logistiikan konsultointi Consulting of Logistics REACH-konsultointi REACHconsulting Varaa oma paikkasi Vihreiltä sivuilta! Uudet tilaukset: irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9778 kalevi.sinisalmi@ kemia-lehti.fi puh. 044 539 0908 Tietojen päivitykset: leena.laitinen@kemia-lehti.fi puh. 040 577 8850 www.kemia-lehti.fi > Ilmoitustiedot GEA Process Engineering Oy Koivuhaankuja 2 01510 Vantaa PL 33, 01511 Vantaa puh. 0207 558 960 faksi 0207 558 969 info@gea-pe.fi www.gea-pe.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Haihdutinlaitokset Evaporator Plants Homogenisaattorit Homogenizers Jäähdytystornit Cooling Towers Leijupetikuivaimet Fluid Bed Dryers Spray-kuivurit Spray Dryers Tavaramerkit ja edustukset Trademarks and Representatives Gea Niro INNOVATICS Ratamestarinkatu 13 A 00520 Helsinki puh. (09) 565 3936 faksi (09) 565 2536 innolims@innovatics.fi www.innovatics.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups LIMS-järjestelmät LIMS Systems Tavaramerkit ja edustukset Trademarks and Representatives InnoLIMS 31
VIHREÄT SIVUT GREEN PAGES Kysy ensin meiltä At your service IS-VET OY Kilpivirrantie 7 74120 Iisalmi puh. (017) 832 31 faksi (017) 832 3570 myynti@isvet.fi www.isvet.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Analyysivaa at Analytical Balances Kemikaalikaapit Chemical Cabinets Laboratoriokalusteet ja -sisusteet Laboratory Fitments and Fittings Laboratoriokemikaalit Laboratory Chemicals Vaa at Balances & Scales Vaakapöydät Balance Tables Vetokaapit Fume Hoods Kaluste-Projektit Oy Pukinmäentie 2 35700 Vilppula puh. (03) 471 7300 faksi (03) 471 7322 kalpro@phpoint.fi www.kalusteprojektit.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Laboratoriokalusteet ja -sisusteet Laboratory Fitments and Fittings Vaakapöydät Balance Tables Vetokaapit Fume Hoods Tietojen haku onkin nyt kätevää. VIHREÄT SIVUT -nettipalvelu uudistui. TULE MUKAAN SE KANNATTAA! www.kemia-lehti.fi Kiilto Oy Tampereentie 408 33880 Lempäälä PL 250, 33101 Tampere puh. 020 7710 100 faksi 020 7710 101 etunimi.sukunimi@kiilto.com www.kiilto.com Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Kiinnityslaastit Cementitious Adhesives Lakat Lacquers Liimat Adhesives Saumauslaastit Grouts for Tiles Seinä- ja lattiatasoitteet Wall Plasters and Floor Levellings Silikonit Silicones Valimohartsit No-Bake Resins Vedeneristeet Waterproofing Membranes METROHM NORDIC Oy Koskelontie 19 B 02920 Espoo puh. 010 7786 800 faksi 09 8190 5855 mail@metrohm.fi www.metrohm.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Alkuaineanalytiikka Analytics of Elements Elektrodit Electrodes Elohopea-analytiikka Analytics of mercury Ionikromatografit Ion chromatographs ph- ja johtokykymittarit ph and conductivity measurement devices Polarografit Polarographs Stabiilisuusmittarit Stability measurement devices Spektroskopia Spectroscopy Sähkökemian laitteet Electrochemical equipment Titraattorit ja annostelijat Titrators and dispensers TOC-analytiikka TOC Analytics Voltametrit Voltameters Metso Automation Oy Lentokentänkatu 11 PL 237, 33101 Tampere puh. 020 483 170 faksi 020 483 171 kari.karppinen@metso.com www.metsoautomation.com Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Mittaus- ja säätölaitteet Instruments for Measurement and Control Prosessiautomaatiojärjestelmät Process Automation Systems PANalytical B.V. Sivuliike Suomessa Linnoitustie 4B 02600 Espoo puh.09 2212 580 faksi 09 2212 585 jouko.nieminen@panalytical.com www.panalytical.com www.asdi.com www.oblf.de Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Röntgenfluoresenssispektrometrit (XRF) X-ray fluorescence spectrometers (XRF) Röntgendiffraktometrit (XRD) X-ray diffractometers (XRD) Laboratorioautomaatiot Laboratory automation systems Näytteenvalmistus Sample preparation Optiset emissiospektrometrit (OES) ja lähi-infrapunalaitteet (NIR) Optical emission spectrometers (OES) and near-infrared-equipment (NIR) Vihreitä sivuja ei ohiteta. KEMIA 32 32 3/2013
PerkinElmer Life and Analytical Sciences PerkinElmer Finland Oy Mustionkatu 6 20750 Turku PL 10, 20101 Turku puh. (02) 2678 111 faksi (02) 2678 305 cc.nordic@perkinelmer.com www.perkinelmer.com Asiakaspalvelu: puh. 0800 117 186 faksi 0800 117 185 Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups AAS AAS Annostimet, laimentimet ja pipetit Dispensers, Diluters and Pipettes Atomiabsorptiospektrofotometrit Atomic Absorption Spectrophotometers Biotekniikan laitteet Equipment for Biotechnology DMA DMA DNA-koettimet DNA Probes DSC DSC Elektroforeesitarvikkeet Electrophoresis Equipment Fluorometrit Fluorometers ICP ICP ICP/MS ICP/MS Immunoanalysaattorit Immunoanalyzers Immunokemialliset reagenssit Immunochemical Reagents Infrapunaspektrofotometrit IR-Spectrophotometers In vivo -kuvantamislaitteet In vivo Imaging Equipment IR-mikroskoopit IR Microscopes Isotoopit Isotopes Kaasuanalysaattorit Gas Analyzers Kaasukromatografit Gas Chromatographs Kalorimetrit Calorimeters Kuoppalevylukijat Well-Plate Readers Kuoppalevypesurit Well-Plate Washers Kuvantamislaitteet Imaging Equipment Laboratorioautomaatit Laboratory Automation Luminometrit Luminometers Lähi-infrapunaspektrofotometrit Near-IR-Spectrophotometers Mikroaaltomärkäpoltto Microwave Induced Wet Calcination Mikrotiitterilevyt Microtiter Plates Monileimalukijat Multilabel Readers Nestekromatografit Liquid Chromatographs Pipetointiasemat Pipetting Stations Pipetointirobotit Pipetting Robots Polarimetrit Polarimeters Radioaktiiviset reagenssit ja kemikaalit Radioactive Reagents and Chemicals Radioaktiivisuuden mittauslaitteet Analyzers for Radioactivity Detection Raman-spektrometrit Raman Spectrometers Ravistelijat ja sekoittimet Shakers and Mixers Termoanalysaattorit Thermal Analyzers TGA TGA TMA TMA Tutkimuskemikaalit ja reagenssit Research Chemicals and Reagents UV/Vis-spektrometrit UV/VIS- Spectrometers Tavaramerkit ja edustukset Trademarks and Representatives CALIBER Nen Packard Bioscience Perkinelmer Wallac RaMBOLL ANALYTICS Laboratorio- ja mittauspalvelut Niemenkatu 73 C 15140 Lahti puh. 020 755 7800 faksi 020 755 7911 analytics@ramboll.fi www.ramboll-analytics.fi SKALAR ANALYTICAL B.V. Tinstraat 12 4823 AA Breda The Netherlands puh. +31 (0)76 548 6486 faksi +31 (0)76 548 6400 info@skalar.com www.skalar.com Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Alkuaineanalysaattorit (TOC, TN nesteille ja kiintoaineille) Elemental Analyzers (TOC, TN for Liquids and for Solids) Automaattiset märkäanalysaattorit (CFA, Erillisanalyysit) Automated Wet Chemistry Analyzers (Continuous Flow Analyzers (CFA), Discrete Analyzers) On-line-tarkkailuanalysaattorit On-Line Monitoring Analyzers Robottianalysaattorit (BOD, COD, ph, EC, sameus, alkalisuus) Robotic analyzers (BOD, COD, ph, EC, Turbidity, Alkalinity) Software Point Oy Metsänneidonkuja 6 02130 Espoo puh. (09) 4391 320 sales@softwarepoint.com www.softwarepoint.com Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Laboratory Intelligence ratkaisut Laboratory Intelligence Solutions LIMS-järjestelmät LIMS Systems Tavaramerkit ja edustukset Trademarks and Representatives LABVANTAGE Medical Suite LABVANTAGE LIMS LABVANTAGE Biobanking WiLab LIMS LIMSView powered by QlikView Vihreät sivut myös netissä. Suomen Lämpömittari Oy Yrityspiha 7 00390 Helsinki puh. (09) 477 4560 faksi (09) 477 45611 nieppola@suomenlampomittari.fi www.suomenlampomittari.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Digitaaliset tarkkuuslämpömittarit Digital Precision Thermometers Lasiset lämpömittarit Glass Thermometers Vihreät sivut huomataan! Jokaisessa lehdessä. Jokaisessa uutiskirjeessä. Netissä www.kemia-lehti.fi Vihreät sivut Lue lisää: www.kemia-lehti.fi ilmoittajalle Varaa paikkasi: ilmoitukset@kemia-lehti.fi. 3/2013 KEMIA 33
VIHREÄT SIVUT GREEN PAGES Kysy ensin meiltä At your service Tankki Oy Oikotie 2, 63700 Ähtäri puh. (06) 510 1111 faksi (06) 510 1200 tankki@tankki.fi www.tankki.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Fermentorit Fermenters Kolonnit Columns Painesäiliöt Pressure Vessels Reaktorit Reactors Sekoitussäiliöt lääketeollisuudelle Mixing Vessels for Pharmaceutical Industry Säiliöt ja varastointilaitteet Containers and Storage Equipment TRANSLAND OY Vapuntie 3 C 07955 Tesjoki puh. 050 561 2527 faksi (019) 514 619 ilkka.helander@transland.fi www.transland.fi Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Käännöspalvelut Translation services VWR International Oy Valimotie 9 00380 Helsinki puh. (09) 804 551 faksi (09) 8045 5200 info@fi.vwr.com www.vwr.com Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Laboratoriokemikaalit Laboratory Chemicals Laboratoriolaitteet Laboratory Equipment Laboratoriotarvikkeet Laboratory Consumables Teknos Oy Takkatie 3 00370 Helsinki PL 107, 00371 Helsinki puh. (09) 506 091 faksi (09) 5060 9503 www.teknos.com Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Korroosionestoaineet ja -maalit Corrosion Preventing Materials and Paints Maalit ja lakat Paints and Lacquers Puun pinnan suojausaineet Wood Shieldings Materials Turun Kylmähuolto Oy Akselintie 7 20200 Turku puh. 0500 524 917 www.turunkylmahuolto.fi turunkylmahuolto@dnainternet.net Huolto ja myynti: Panasonic (Sanyo) Huolto: Forma, Heto, Revco, Heraeus, NuAire, Kendro, Thermo ym. Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Syväjäähdyttimien asennus ja huolto Installation and maintenance of deep freezers Kylmäkuivurien huolto Maintenance of cold dryers Wacker-Kemi AB Box 23015 10435 Stockholm, Sweden puh. +46 8 5220 5220 faksi +46 8 5220 5221 info.sweden@wacker.com www.wacker.com Tuotteet ja tuoteryhmät Products and Product Groups Kumiteollisuuden erikoiskemikaalit Special Chemicals for Rubber Industry Liimaraaka-aineet Adhesives Raw Materials Maali- ja lakkaraaka-aineet Paint and Lacquer Raw Materials Silikonit Silicones Vaahdonestoaineet Defoamers Vihreitä sivuja ei ohiteta. Lisätietoja ja hinnat: www.kemia-lehti.fi ilmoitustiedot. KEMIA 34 34 3/2013
Vihreät sivut huomataan Kustannustehokasta näkyvyyttä yrityksellesi! Jokaisessa painetussa Kemia-lehdessä Jokaisessa Kemian uutiskirjeessä Hakupohjaisena osoitteessa www.kemia-lehti.fi Näin Vihreitä sivuja luetaan: Näin Vihreät sivut vaikuttavat: Lisätietoja ja tilaukset: www.kemia-lehti.fi irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9778 kalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fi puh. 044 539 0908 leena.laitinen@kemia-lehti.fi puh. 040 577 8850 ilmoitustiedot KEMIA Kemi 3/2013 35 KEMIA
TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU Lappeenrannassa kehitetään uutta teknologiaa kaivoksille Lappeenrannassa luodaan uusia keinoja kaivosteollisuuden jätevesien puhdistamiseen ja kaivosten rikastusjätteiden hyödyntämiseen. Lappeenrannan teknillinen yliopisto (LUT) ja VTT ovat käynnistäneet tutkimushankkeen, jonka päämääränä on luoda uusi teknologia kaivosteollisuuden jätevesien puhdistamiseen. Tekniikassa hyödynnetään membraanisuodatusta, jossa jätevedestä suodatetaan huokoisen, rei itetyn kalvon avulla erilaisia partikkeleja ja liuenneita aineita tuotantoprosessin eri vaiheissa. Kaivosprosesseissa veteen sekoittuu muun muassa metalleja, happoja, kemikaaleja ja radioaktiivisia aineita. Jätevedet on siksi puhdistettava ennen kuin ne voidaan laskea ympäristöön. Uudella teknologialla saadaan merkittävä parannus veden puhdistuksen tasoon. Kaivosteollisuudessa käytetään valtavia määrät vettä, eikä veden puhdistusteho ole nykyään useinkaan riittävän hyvä, sanoo LUT:n professori Mika Mänttäri. Membraanisuodatuksella vesi saadaan niin puhtaaksi, että se voidaan joko laskea turvallisesti ympäristöön tai käyttää prosessissa uudelleen. Uusi teknologia mahdollistaakin suljetun vesikierron kaivoksessa. Suomen paperiteollisuus kierrättää jo vettä prosessissaan, samoin ulkomaiset kaivokset, joiden sijaintipaikoilla on pulaa vedestä. Myös kaivosten vesistä suodatetuilla aineilla voi olla jatkokäyttöä. Esimerkiksi vedestä erotettuja metalleja voidaan uuden teknologian myötä ottaa hyötykäyttöön, mikä ei ole aiemmalla tekniikalla ollut kannattavaa. Scanstockphoto Kun jätevedet puhdistetaan huolella ja jätteiden arvoaineet otetaan talteen, kaivosten ympäristökuorma kevenee ja toiminnan kustannustehokkuus nousee. Jätteiden hyötykäyttö vähentää ympäristökuormaa Toisessa LUT:ssa alkaneessa hankkeessa etsitään teknisesti mahdollisia ja samalla kustannustehokkaita ratkaisuja, joiden avulla voitaisiin käsitellä ja hyödyntää kaivosteollisuuden rikastusprosesseissa syntyviä jätteitä. Kun jätteet käsitellään asianmukaisesti, voidaan vähentää sekä kaivosteollisuuden ympäristökuormitusta että jätteiden määrää. Myös käsittelyprosessien vesitase paranee. Tätä nykyä kaivosteollisuuden rikastusjätteet varastoidaan useimmiten joko kuivana jätealueille tai lietteinä patoaltaisiin. Kaivosyhtiöt ovat kiinnostuneita rikastushiekan käsittelymahdollisuuksista, ja osa on jo ryhtynyt toimiin arvometallien talteenottamiseksi. Talteenotolla voidaan vähentää ympäristöriskejä, mutta jätteiden määrää se ei välttämättä merkittävästi pienennä. Lappeenrannassa tutkitaan jätteenkäsittelyketjun eri vaiheita sekä teknisestä että taloudellisesta näkökulmasta. Sekä rikastusprosessit että tässä hankkeessa tutkittava jätteenkäsittely perustuvat valtaosaltaan erotustekniikkaan, kertoo hankkeen projektipäällikkö ja päätutkija Riina Salmimies. Erilaisten erotustekniikoiden, kuten liuotuksen, suodatuksen, membraanitekniikan ja ioninvaihdon, sekä niiden soveltamisen asiantuntemus ovat Salmimiehen mukaan hankkeessa avainasemassa. Jäljelle jäävästä jätteestä voidaan ottaa talteen sivuvirroissa syntyneet arvokomponentit, joiden tuottama lisäarvo tasapainottaa käsittelyn aiheuttamat kustannukset ja mahdollistaa jopa uuden liiketoiminnan synnyttämisen. Trewa-hanke on osa Tekesin hallinnoimaa Green Mining -ohjelmaa. LUT:n vetämässä projektissa ovat mukana myös VTT, teknologiatoimittajat Outotec ja Weir Minerals sekä kaivosyhtiö FQM Kevitsa Mining. 36 KEMIA 3/2013
Nanohopeasta ei vaaraa vesieliöille Hopeananopartikkelit eivät liene vesiekosysteemille sen vaarallisempia kuin hopeasuola, ilmenee Helsingin yliopiston polymeerikemian laboratorion ja virolaisen Kemiallisen fysiikan ja biofysiikan instituutin tutkimuksesta, joka osoitti hopeahiukkaset kymmenen kertaa vähemmän myrkyllisiksi kuin liukoinen hopeanitraatti. Hopeananopartikkelien ympäristöriskit eivät ilmeisesti ole suurempia kuin hopeasuolan. Tutkimusta kuitenkin tarvitaan lisää, sanoo tohtorikoulutettava Jukka Niskanen. Hopean ekotoksisuutta tutkittiin vesikirpulla ja keijukatkalla. Tutkijat käyttivät kaupallisia, proteiineilla stabiloituja hopeapartikkeleita sekä tutkimusta varten syntetisoituja vesiliukoisella, myrkyttömällä polymeerilla pinnoitettuja partikkeleita. Kristallografia mullistuu Jyväskylän yliopiston akatemiaprofessorin Kari Rissasen ja Tokion yliopiston professorin Makoto Fujitan yhteistyö on johtanut läpimurtoon kemiallisessa kristallografiassa. Professoreiden Kari Rissasen ja Makoto Fujitan vetämät tutkimusryhmät ovat kehittäneet uuden kristallografisen menetelmän, joka mahdollistaa kiderakennemäärityksen ilman, että tutkittavaa yhdistettä tarvitsee kiteyttää lainkaan. Menetelmä sopii jopa nestemäisille yhdisteille. Yksikideröntgenkristallografian mullistuksesta raportoi Nature-lehti verkkosivuillaan 27. maaliskuuta. Yksikideröntgenkristallografian suurimpana ongelmana on ollut vaatimus, että tutkittavan yhdisteen on muodostettava röntgensäteitä heijastavia yksittäiskiteitä. Ilman yksittäiskidettä yhdisteen molekyylirakennetta ei ole voitu määrittää röntgenkristallografian avulla. Myös nestemäisille yhdisteille Rissasen ja Fujitan kehittämä menetelmä perustuu etukäteen valmistettuun pieneen huokoiseen yksittäiskiteeseen, joka valmistetaan helposti saatavista komponenteista. Kiteen joka on kooltaan vain noin 0,1, x 0,1 x 0,1 millimetriä sisältämät onkalot imaisevat tutkittavan yhdisteen sisäänsä ja samalla jäykistävät sen onkalon sisälle niin, että kiderakennemääritys on mahdollinen. Koska menetelmässä käytetään vain yhtä pientä kidettä, molekyylirakenteen määritys voidaan tehdä erittäin pienistä ainemääristä. Menetelmällä kyettiin määrittämään yhden tutkitun yhdisteen molekyylirakenne vain 80 nanogrammasta näytettä. Tutkimuksen kohokohta on hyvin harvinaisen merieliöstä eristetyn luonnonaineen molekyylirakenteen tarkka määrittäminen viidestä mikrogrammasta kyseistä yhdistettä. Näin yksityiskohtainen rakennemääritys ei onnistu millään muulla menetelmällä. Menetelmällä voidaan määrittää sellaisia luonnonaineita ja synteettisiä yhdisteitä, esimerkiksi lääkeaineita, joiden kiderakenteiden määrittämistä on tähän asti pidetty mahdottomana. Ylikalastus vie geenitkin vedestä Liikakalastus aiheuttaa paikallisten kalakantojen sukupuuttoja. Kun paikallisiin olosuhteisiin sopeutuvat geeniyhdistelmät tuhoutuvat, kalaston toipuminen käy vaikeaksi, osoittaa tuore tutkimus. Turun, Helsingin ja Tarton yliopistojen sekä Viron maatalousyliopiston tutkijat selvittivät liikakalastuksen vaikutuksia ainutlaatuisella aineistolla Viron Matsalunlahden ahventen historiasta 27 vuoden ajalta. Lahdessa eli neuvostoaikoina elinvoimainen ahvenkanta, jota alettiin Viron itsenäistyttyä verottaa liian kovalla kädellä, mikä johti kannan romahdukseen. Tilanne on parantunut, mutta ahventen koko osoittautui tutkimuksessa entistä pienemmäksi. Lisäksi kalat tulevat entistä aiemmin sukukypsiksi. Geenitutkimus paljasti, että kalojen muutoksen taustalla oli alkuperäisen kannan sukupuutto. Lahteen muuttaneet uudet ahvenet eivät muodostaneet nopeasti uutta populaatiota, vaikka olosuhteet olivat suotuisat, sillä oloihin sopeutuneet geeniyhdistelmät olivat käytännössä kadonneet. Kalojen paikallinen sopeutuminen ympäristöönsä osoittautui paljon merkittävämmäksi ilmiöksi kuin on oletettu. 3/2013 KEMIA 37
TUTKIMUKSESSA TAPAHTUU Ympäristöministeriön tavoitteena on tehdä Suomesta ravinteiden kierrätyksen mallimaa ja estää ravinteiden vuotaminen ympäristöön ja edelleen Saaristomereen. Biojätteiden ja lietteiden hyödyntämistä kehitetään Ympäristöministeriö rahoittaa reilulla miljoonalla eurolla kymmentä uutta hanketta, jotka tehostavat biojätteiden ja puhdistamolietteiden hyödyntämistä. Hankkeissa selvitetään, kuinka ravinteikasta biojätettä, lietettä ja biokaasulaitoksissa syntyvää mädätettä voidaan käyttää lannoitteena, maanparannusaineena ja energiantuotannossa. Yhdessä projekteista organisoidaan kierrätysravinteiden jalostus- ja toimitusketju yhdistämällä alan eri toimijat, kuten biokaa- sulaitokset, lannoitteiden ja mullan tuottajat sekä kierrätysravinteiden käyttäjät. Metsäteollisuudessa syntyviä jätteitä ja lietteitä pyritään hyödyntämään paremmin luomalla tapoja varmistaa niiden käyttökelpoisuus. Rahoituksen turvin kehitetään myös puhdistamolietteen käsittelyä sekä selvitetään lietteen hyötykäyttöä ja käsittelymenetelmien taloudellisuutta. Myös biojätteen kompostointiin ja mädätykseen etsitään innovatiivisia ratkaisuja. Kuvat: Scanstockphoto Nukuttaminen nujertaa syöpäsolun Jos aggressiivisen, hoidosta piittaamattoman rintasyöpäsolun tuhoaminen on mahdotonta, solu voidaan nukuttaa eli pysäyttää sen kasvu peruuttamattomasti. Menetelmä pysäytyksen eli senesenssin toteuttamiseksi keksittiin Turussa tehdyssä tutkimuksessa. Senesenssi on kiinnostanut tutkijoita jo useita vuosia, mutta tähän asti on ollut ongelmana, että mekanismia ei ole saatu kunnolla toimimaan. Me löysimme keinon, jonka avulla solut voidaan ajaa senesenssiin tilanteissa, joissa niiden tappaminen osoittautuu vaikeaksi, kertoo Turun yliopiston ja Åbo Akademin Biotekniikan keskuksessa työskentelevä tutkijaprofessori Jukka Westermarck. Mutatoitunut p53-proteiini estää joskus kemoterapian vaikutuksen syöpäsoluun, mutta uudella mekanismilla proteiini voidaan ohittaa ja siirtyä soluketjussa alaspäin tasolle, jolla solu päättää senesenssiin menosta. Geeni kertoo valtimotaudin riskistä Tuoreessa tutkimuksessa on löydetty geenivariaatio, joka ennustaa hapettuneen LDL:n eli niin sanotun pahan kolesterolin pitoisuuksia verenkierrossa. Suojaavan mutaation kantajilla oli veressään huomattavasti vähemmän pahaa kolesterolia. Tutkimuksen pääkirjoittajan, Tampereen yliopiston väitöskirjatutkijan Kari-Matti Mäkelän mukaan löydettyä variaatiota voidaan mahdollisesti käyttää merkkinä hapettuneen LDL:n pitoisuuden määrityksissä. Verenkierrossa kulkevan LDL-lipoproteiinin hapettuminen on keskeisessä osassa tautiprosessia, joka vähitellen johtaa valtimonkovettumatautiin ja pahimmillaan sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. Seuraavaksi selvitetään, kuinka geenimutaatio toimii yhdessä tupakoinnin kanssa ja voitaisiinko sitä käyttää esimerkiksi sydänkohtauksen riskin ennustamiseen. Tutkimus on osa Tampereelta johdettua kansainvälistä AtheroRemo-konsortiota, jonka kautta suomalaistutkijat ovat saaneet käyttöönsä potilasaineistoja myös Euroopasta. Tutkijoiden löytämää geenimutaatiota voidaan ehkä hyödyntää myös sydänkohtausriskin ennustamisessa. Nykyiset syöpälääkkeet voitaisiin tuoreen löydön avulla saada tehokkaampaan käyttöön. Mahdollista on myös mekanismiin perustuvien uusien lääkkeiden kehittäminen. 38 KEMIA 3/2013
Mustikanlehdistä apua diabeteksen hoitoon Mustikan lehdistä on ensi kertaa löydetty flavonolignaaneja, joilla tiedetään olevan verensokeria alentavia vaikutuksia. Löydön teki väitöstutkimuksessaan Oulun yliopiston kemian laitoksesta tohtoriksi väitellyt tutkija Juho Hokkanen. Maaliskuussa väitöskirjaansa puolustanut Hokkanen tunnisti mustikan, puolukan ja mustikkapuolukan lehdistä yli 50 fenolista yhdistettä, joista useat muutkin havaittiin kasveissa ensimmäisen kerran. Mustikan lehdistä uutettua teetä on jo käytetty kakkostyypin diabeteksen hoidossa, koska juoman on havaittu laskevan potilaiden verensokeria. Tarhamehiläiset ovat arvokkaita pölyttäjiä myös luonnonkasveille. Mehiläistaudit yleistyvät Tarttuvat mehiläistaudit ovat Suomessa yleisiä ja myös laajalle levinneitä. Asian osoittavat elintarviketurvallisuusvirasto Eviran tekemän tutkimuksen alustavat laboratoriotulokset. Eviran mukaan Suomessa esiintyy myös aiemmin tutkimattomia mehiläisten virustauteja. Tutkijat ovat todenneet hyönteisistä muun muassa siivensurkastajavirusta, kroonista paralyysivirusta, pussisikiövirusta ja mustaemokennovirusta. Varroa destructor -punkkia esiintyy Ahvenanmaata lukuun ottamatta kaikilla tutkimusalueilla eli Kajaanissa, Kiteellä ja etenkin Seinäjoella ja Jokioisilla, joissa noin 90 prosenttia mehiläispesistä on osoittautunut saastuneiksi. Esikotelomätäbakteeria on kaikilla tutkimusalueilla. Sairaista pesistä on lisäksi löytynyt toukkamätää ja kalkkisikiötä. Suomessa ei kuitenkaan ole toistaiseksi havaittu mehiläisyhteiskuntien joukkokuolemia, jotka ovat olleen huolenaiheena muualla maailmassa. Tutkimus jatkuu talvehtimisen päätyttyä ja kesän 2013 hunajantuotantokaudella, jolloin selvitetään, kuinka mehiläispesien tautikuorma vaikuttaa pesän terveyteen. Mustikan marjojen terveysvaikutukset ovat ennestään tunnettuja. Uusi tutkimus todistaa, että myös mustikan lehdet ovat hyödyksi terveydelle. Scanstockphoto Scanstockphoto Polyesterivaippojen korvaaminen biohajoavilla olisi merkittävä ympäristöteko. Kierrätyskartonki taipuu biovaipoiksi VTT on kehittänyt menetelmän, jonka avulla kierrätyspaperia ja -kartonkia voidaan käyttää kuitukankaiden raaka-aineena ja jalostaa edelleen vaikkapa biohajoaviksi vaipoiksi. Kartonkipohjaisen kuitukankaan valmistuskustannukset ovat 20 prosenttia pienemmät kuin puuraaka-aineesta tehdyn. Korkeat tuotantokustannukset ovat tähän asti hidastaneet biopohjaisten kuitukankaiden tuloa markkinoille. Nykyisten kuitukankaiden raaka-aineena on tavallisimmin polyesteri, joka ei hajoa luonnossa. Kuitukankaasta valmis- tetut tuotteet päätyvät käytön jälkeen kuormittamaan kaatopaikkoja. Pelkästään pääkaupunkiseudulla syntyy vuosittain 10 000 tonnia vaippa- ja sidejätettä. Kierrätyspaperia syntyy Euroopassa vuosittain 60 miljoonaa tonnia, josta kartonkia on noin 40 prosenttia. Kierrätyspaperia hyödyntäville uusille teknologioille on kysyntää, sillä EU:n tavoitteena on nostaa paperin kierrätysaste 70 prosenttiin. VTT:n menetelmä saattaa laajentaa etenkin hienopaperia edullisemman kartongin uusiokäytön mahdollisuuksia. 3/2013 KEMIA 39
Pieni suuri nano Sarja kertoo sovelluksista, joita nanoteknologian tutkimus tuottaa. Nanorakenteet tuovat Uusia mahdollisuuksia analytiikkaan Mikro- ja nanokokoisia virtauskanavia sisältävissä siruissa tehdään vasta-ainekokeita verestä ja tutkitaan hermoverkoston toimintaa lääkeaineen vaikutuksen alaisena. Maija Pohjakallio Analytiikkaan liittyvät nano- ja mikrorakenteet ovat vieneet eteenpäin muun muassa proteiinien massaspektrometrista tutkimusta, kertoo tutkijatohtori Ville Jokinen Aalto-yliopistosta. Tiedetään, että esimerkiksi Alzheimerin ja Parkinsonin tauteihin liittyy muutoksia aivoissa olevien proteiinien laskostumisessa. Tällaisia ilmiöitä voidaan tutkia massaspektrometrialla. Jokinen on pitkään ollut kiinnostunut nanorakenteiden soveltamisesta bioanalytiikkaan. Teknillisen fysiikan diplomi-insinööri teki väitöstyönsä vuonna 2011 Saldi-tekniikasta dosentti Marc Baumannin vetämässä proteiinikemian ryhmässä Biomedicumissa. Saldi-menetelmän (surface assisted laser desorption ionization) idea on, että kun nanokuvioidulle pinnalle lisätään proteiineja ja pintaan kohdistetaan lasersäde, proteiinit ionisoituvat ja irtoavat pinnasta, minkä jälkeen ne voidaan ohjata massaspektrometriin analysoitavaksi. Ilman ionisoitumista massaspektrometrinen analyysi ei onnistuisi. Nanopinta osallistuu ionisoitumiseen, mutta tarkkoja mekanismeja ei vielä tunneta. Jokisen väitöstutkimuksen tavoitteena oli kehittää uusia pintamateriaaleja. Tutkin muun muassa piinanoruohorakenteita sekä rakenteita, jotka oli päällystetty fluoropolymeereillä. Sekä pinnan kemia että rakenteet vaikuttavat ionisoitumismekanismeihin. Hermoverkoston salat selville Tätä nykyä Jokinen tutkii mikro- ja nanofluidistisia siruja ja niiden bioanalyyttisiä sovelluksia professori Simo Franssilan vetämässä mikrovalmistuksen tutkimusryhmässä. Piistä valmistettua nanoruohoa voidaan käyttää proteiinien massaspektrometriaan liittyvässä Saldi-tekniikassa. Kuvan rakenteessa nanoruoho on tehty mikropilarin päälle ja pohjalle. Siru valmistuu top-down, eli sen rakenteeseen kuuluvat mikro- tai nanokokoluokan kanavat etsataan pintaan esimerkiksi maskin avulla. Myös perinteistä levykromatografiaa voidaan pitää mikrofluidistiikkana. Analyyttisen kemian sovelluksissa käytetään nykyään pääasiassa mikrokokoisia kanavia. Nanokanaville spesifisten ilmiöiden ymmärtäminen on joitakin filtterisovelluksia lukuun ottamatta lähinnä perustutkimuksen asteella. Mikrosiruilla tehdään muun muassa vasta-ainekokeita verestä, jolloin voidaan käyttää hyvin pieniä näytemääriä. Pinta-alan ja tilavuuden suhde on suuri, jolloin analysoitavan aineen ja kanavien pintojen väliset vuorovaikutukset korostuvat ja ovat myös säädeltävissä. Ryhmän yhteistyökumppanit Helsingin yliopiston neurotieteen keskuksessa ovat kasvattaneet mikrokanaviin verkostoja hermosoluista, jolloin kyetään tutkimaan hermoverkoston toimintaa esimerkiksi lääkeaineiden vaikutuksen alaisena. Petrimaljalla hermosolut ovat muodottomana massana, jolloin verkoston toiminnan yksityiskohtainen analysointi ei onnistu. Monissa muissakin sovelluksissa on etua siitä, että rakenteet ovat analyyttien kanssa samassa kokoluokassa. Yhdysvalloissa nanokanavissa on muun muassa kokeiltu dna-molekyylien sekvensointia eli emäsjärjestyksen lukemista. Sirulaboratoriosta polttokennoihin Yksi alan tavoitteista on sirulaboratorioiden (lab on a chip) kehittäminen. Kyseessä on pieniä virtauskanavia sisältävä levy, jonka valmistus olisi halpaa ja jolla voitaisiin tehdä useita kemiallisia analyysejä samasta näytteestä. Vastaava sähkösovellus on integroitu sähköpiiri mikrolevyllä. Sovelluksia on monilla alueilla. Yksi ryhmämme tutkijoista esimerkiksi tutkii mikrorakenteiden hyödyntämistä polttokennoissa, Jokinen kertoo. Kirjoittaja on kemian tekniikan tohtori, joka työskentelee tiedeviestintään erikoistuneena konsulttina Katme Consulting Oy:ssa. maija@pohjakallio.com Pia Suvanto 40 KEMIA 3/2013
NÄKÖKULMA Kemia-Kemi 4/1978 Lannoiteteollisuutta Kemiralta Guineaan. SILLOIN ENNEN Prosessointia Kemia-lehden kolumnisti Anja Nystén on Kemikaalikimarakirjan (Teos, 2008) kirjoittaja, joka pitää blogia osoitteessa www.kemikaalikimara. blogspot.com. MITÄ YHTEISTÄ ON natriumglutamaatilla, ksylitolilla ja stevioliglykosideillä? Ne kaikki ovat elintarvikkeiden lisäaineita, niitä E-koodillisia aineita. Jokaisella on myös sangen mutkikas valmistusprosessi. Natriumglutamaattia valmistetaan fermentoimalla, eristämällä glutamiinihappo biomassassa ja kiteyttämällä se natriumsuolana. Prosessitekniikkaa siis. Myös ksylitoli, jota tuotteen alkuaikoina kutsuttiin virheellisesti koivusokeriksi, saadaan aikaan prosessin tuotoksena. STEVIOLIGLYKOSIDIT OVAT uudempia makeutusaineita, jotka tuotetaan eristämällä ne steviakasvista. Eviran nettisivujen kuvauksen mukaan stevioliglykosidit uutetaan ja puhdistetaan kompleksisella fysikokemiallisella prosessilla. Kompleksinen tarkoittaa monimutkaista ja fysikokemiallinen sitä, että prosessiin kuuluu sekä fysikaalista erottamista että kemiallisia reaktioita. Makeutusaineelle halutaan kuitenkin selvästi vihreä leima. Stevioliglykosideilla makeutetuissa tuotteissa näkeekin usein steviakasvin lehden. PROSESSITEKNIIKKAA TUNTEVAT eivät hötkyile minkään aineen suhteen. Jokaisen prosessin lopputuote on valkoista, kiinteää ainetta, joka on sallittu elintarvikekäyttöön. Monen kuluttajan mielessä aineiden imago on toinen. Natriumglutamaattia pidetään synteettisenä kemiantehtaan tuotteena, blogimaailmassa jopa hermomyrkkynä, joka käyttäytyy eri tavoin kuin luonnollista alkuperää oleva glutamaatti. Kunpa joku kirjoittajista selittäisi, miksi. Ksylitolilla on yhä koivusokerin leima, vaikka sen raaka-aine on jotakin, mitä purkkapaketin ostaja tuskin tulee ajatelleeksi: sellutehtaan jätelientä. ENTÄ NE TERVEYSVAIKUTUKSET? Varmaa on ainakin se, että yliannostus ksylitolia panee suoliston kavitoimaan. Anja Nystén anja.nysten@gmail.com Kahden tuotantolaitoksen, kaksoissuperfosfaattitehtaan ja lannoitteiden sekottamon, rakentamisesta Guineaan on käyty neuvotteluja Kemira Oy:n ja Suomessa vierailleen guinealaisvaltuuskunnan kesken. Kemiran ja Guinean Tasavallan delegaation kesken käydyissä neuvotteluissa on päädytty siihen, että Guinea on valmis antamaan tuotantolaitosten rakentamisen Kemira Oy:lle. Hankkeen rahoitus on kuitenkin vielä täysin avoin. Jos rahoitus järjestyy, Kemira on valmis rakentamaan laitokset. Vierailun aikana keskusteltiin myös Maailman elintarvike- ja maatalousjärjestön FAO:n lannoitusohjelmasta Guineassa. Sen toteuttamiseen Kemira on valmis ottamaan osaa. Nyt käydyt neuvottelut olivat jatkoa Guineassa aloitetuille neuvotteluille. Guineaan perustettavaan lannoiteteollisuuden lisäksi 14. 22.3.1978 käydyissä neuvotteluissa oli esillä yhteistyö torjunta-aineiden ja räjähdysaineiden alalla. Kemia-Kemi 4/1988 Kemiran viljelytekniikkaa Neuvostoliitossa Druzhbaprojekti jatkuu kolmessa neuvostotasavallassa. Jo useita vuosia jatkunut maataloudellinen yhteistoiminta Kemira Oy:n ja neuvostoliittolaisten osapuolten välillä laajenee ensi kesänä. Päätavoitteena on testata lannoitteiden käyttöä viljelykokein sekä selvittää Kokkolan uuden hienokemikaalitehtaan torjunta-aineiden ominaisuuksia Neuvostoliiton eri käyttöolosuhteissa. Myös suomalaisia rehunsäilöntäaineita kokeillaan. Neuvostoliiton maatalousteollisen valtionkomitean Gosagropromin kanssa on sovittu yhteistyöstä Ukrainan Poltavan alueella Kiovan sokerijuurikasinstituutin alaisella Veselopodolskin koeasemalla. Koealueena on 20 hehtaaria sokerijuurikasta. Venäjän federatiivisen neuvostotasavallan ja Kemiran yhteisprojekti toteutetaan Belgorodin alueella Frunzen kolhoosilla. Koekasveina ovat siellä sokerijuurikas, ohra ja kevätrapsi. Lisäksi kokeillaan AIV2-liuoksen käyttöä rehunsäilönnässä. Säilöttäviä kasveja ovat nurmiheinät ja maissi. Kolmannen eli Eestin Gosagropromin ja Kemiran yhteishankkeen koekasveina ovat ohra ja rehujuurikas Adaveren kolhoosilla Jigevaskin alueella sekä säilörehukasvit kahdella muulla kolhoosilla Paiden alueella. 3/2013 KEMIA 41
42 KEMIA 3/2013 Antonin Halas / VTT
Tutkimusprofessori Merja Penttilä: Uusi bioteknologia tarjoaa huikeita mahdollisuuksia Bioalan vallankumous on leviämässä myös kemian reviirille. Jotkin kemianteollisuuden tehtävät saattavat jatkossa siirtyä osaksi bioteollisuutta tai biotekniikka oleelliseksi osaksi kemianteollisuutta, uskoo VTT:ssä biotekniikan tutkimusprofessorina toimiva Merja Penttilä. Sisko Loikkanen Biologinen tieto on muutamana viime vuosikymmenenä moninkertaistunut niin, että olemme astuneet bioteknisen vallankumouksen aikaan. Monelle biotekniikka tuo ensimmäisenä mieleen lääkeaineiden tuottamisen, mutta se on todella paljon muutakin, tähdentää biotekniikan tutkimusprofessori Merja Penttilä VTT:stä. Biotekniikalla voidaan korvata petrokemian prosesseja ja tehdä uusia innovaatioita. Esimerkiksi bionanotekniikassa taas rakennetaan mitättömän pieniä biologisia komponentteja ja laitteistoja, Penttilä kuvailee. Bioteknologia tekee rytinällä tuloaan monenlaisiin käytännön sovelluksiin. Alan tekniikoiden avulla pyritään muun muassa korvaamaan raakaöljy kasviperäisillä raaka-aineilla. Kasvimateriaalin käyttö on kuitenkin pohdittava kokonaisvaltaisesti niin, että jokainen osa hyödynnetään mahdollisimman järkevästi ja tehokkaasti. Esimerkiksi siten, että jyvä menee ihmisravinnoksi ja ravinnoksi kelpaamaton, maanparannuksesta ylijäävä olki käytetään polttoainetuotantoon. Myös jätevirrat arvioidaan entistä tarkemmin. Yhden teollisuuden jäte voi olla toisen raaka-aine. Kun nykyisiä raakaöljypohjaisia kemikaaleja aletaan valmistaa kasvimateriaalista, biotekniikka tarjoaa oivallisen tien. Uudet kemikaalit saattavat olla aivan uudenlaisia yhdisteitä, jollaisia raakaöljystä Biotekniikkaa voidaan hyödyntää hyvin laajalla alueella lääkeaineiden tuottamisesta petrokemian teollisuuteen ja nanokokoisiin biologisiin laitteistoihin, Merja Penttilä kuvailee. Merja Penttilä FM 1981 ja FT 1987 Helsingin yliopistosta. 1985 1999 tutkijana, ryhmänjohtajana ja johtavana tutkijana VTT:ssä, vuodesta 1988 molekyyligenetiikan dosentti Helsingin yliopistossa, vuodesta 1999 biotekniikan tutkimusprofessori VTT:ssä. 2008 2013 Suomen Valkoisen biotekniikan Vihreän kemian tieteen huippuyksikön johtaja. Kuuluu mm. Suomen teollisen bioteknologian klusterin johtokuntaan sekä ranskalaisen Toulousen valkoisen bioteknologian klusterin ja yhdysvaltalaisen synteettisen biologian verkoston SynBERGin ohjausryhmiin sekä EU:n ERA-Netin systeemibiologian tutkimusohjelman tieteelliseen neuvottelukuntaan. Sai vuonna 2012 Jenny ja Antti Wihurin säätiön 150 000 euron henkilökohtaisen tiedepalkinnon. Tärkeimmät tutkimuskohteet: Mikrobien käyttö polttoaineiden, kemikaalien ja proteiinien tuotannossa. Molekyylibiologia, metabolianmuokkaus, systeemibiologia ja synteettinen biologia. Harrastaa kuvataiteita ja muuta kulttuuria. ei ole tehtykään. Toisaalta yhdisteet voivat olla myös vanhoja tuttuja mutta sen sijaan niiden valmistusreitit uudenuutukaisia. Prosessin hoitavat mikrobit, joiden soluissa yhdisteet syntyvät solun biokemian tuloksena. Juuri tämä on tutkimusprofessorin ominta aluetta. Biologia on jo perusluonteeltaan tuotantotekniikkaa, yhdisteiden tekemistä. Soluistakin voidaan puhua tehtaina, joissa biokemialliset reaktiot tuottavat jatkuvasti erilaisia yhdisteitä, Penttilä kuvaa. Solun omat keinot eivät luonnostaan aina riitä suuriin tuotantovolyymeihin. Niinpä on kehitetty menetelmiä, joiden avulla solut valjastetaan tekemään juuri sitä, mitä tutkija haluaa. Ydintekniikkana on metabolianmuokkaus. Metabolianmuokkauksen avulla muutamme solun aineenvaihduntaa niin, että se alkaa valmistaa haluamaamme yhdistettä. Mikrobit muuttavat jo nyt tavallisen sokerin aivan uudenlaisiksi yhdisteiksi. Tekniikat ovat jo varsin kehittyneitä. Solu saadaan melko hyvin tuottamaan yhtä ainoaa, toivottua tuotetta. Solukemiaa säädellään niin, että hävikkiä syntyy mahdollisimman vähän. Tuotantoprosessi saattaa olla niin tehokas, ettei jätettäkään juuri synny. Jäljelle saattaa jäädä vain solumassaa, joka sekin voidaan mahdollisesti käyttää prosessissa uudelleen, tai vaihtoehtoisesti polttaa energiaksi tai hyödyntää rehuna. Iso työkalupakki Tutkijoiden työkalupakissa on koko joukko kiinnostavia geenitekniikoita. Geenejä voidaan lisätä, poistaa tai heikentää niiden toimintaa. Geenejä voidaan ottaa käyttöön muista organismeista ja näin siirtää genomiin aivan uusia synteesireaktioita. 3/2013 KEMIA 43
Synteettinen biologia mukaan opetusohjelmiin Merja Penttilä tunnetaan pioneerina, joka on kehittänyt Suomessa uusia tutkimusaloja, kuten metabolianmuokkausta ja synteettistä biologiaa. Nämä aiheet eivät kuitenkaan riittävässä määrin kuulu suomalaisten yliopistojen opetusohjelmiin, mikä huolettaa Penttilää. Korkeakouluissa kyllä opiskellaan solun perusbiologiaa ja molekyylibiologiaa ja toisaalta bioprosessitekniikoita, mutta synteettisen biologian käsitteitä ja sovelluksia vasta hyvin vähän. Ne pitäisi heti saada vahvemmin mukaan ainakin teknillisten yliopistojen ohjelmiin. Tilanne on esimerkiksi Yhdysvalloissa kokonaan toinen. Siellä synteettistä biologiaa opetetaan, ja kokemukset ovat erinomaisia. Opiskelijat ovat innoissaan huomatessaan, että he voivat suunnitella uusia biologian ratkaisuja pähkäiltävään ongelmaan tai uusia tuotteita jännittävään sovellukseen. Aiheeseen voi Yhdysvalloissa tutustua jo kouluissa tai yliopistojen perusopinnoissa igem-kilpailun (The International Genetically Engineered Machine Competition) kautta. Lähinnä perustutkinto-opiskelijoille suunnatussa kisassa kilpailijat ideoivat ja toteuttavat omat synteettisen biologian projektinsa. Kilpailu on osoittautunut suureksi menestykseksi ja levinnyt sen myötä maailmanlaajuiseksi. Mukana ovat jo lähes kaikki muut länsimaat paitsi Suomi, Penttilä harmittelee. Meillä kuitenkin puhutaan paljon biotaloudesta ja kestävästä kehityksestä, halutaan kehittää uusia teknologioita ja toivotaan uusia yrityksiä. Juuri siksi meidän pitää myös kouluttaa osaajia, jotka ymmärtävät uusimman biotekniikan, synteettisen biologian, tarjoamat täysin uudet mahdollisuudet. Mikrobien avulla voitaisiin valmistaa esimerkiksi silkkiä, elastaania tai muita materiaalikomponentteja. Metabolianmuokkaus on mahdollista, koska solujen ja bio-organismien toiminta tunnetaan niin hyvin. Monien mikrobien geenit on sekvensoitu, ja paljon tiedetään myös yksittäisten geenien vaikutustavasta. Uusien menetelmien myötä bioalan vallankumous on etenemässä myös kemistien reviirille. Osa kemianteollisuuden tehtävistä saattaa jatkossa siirtyä osaksi bioteollisuutta tai biotekniikka oleelliseksi osaksi kemianteollisuutta. Kun muokattua tuotantosolua kasvatetaan tuotantolaitoksessa, se valmistaa halutun aineen automaattisesti suoraan solun sisässä, esimerkiksi kolmenkymmenen reaktiovaiheen kautta. Kemiassa välituotteet jouduttaisiin useimmiten puhdistamaan aina seuraavaa reaktiovaihetta varten, Penttilä kuvailee biotekniikan etuja perinteiseen kemiaan verrattuna. Lisäksi mikrobi valmistaa tuotteen myös alhaisissa lämpötiloissa, 20 30 celsiusasteessa. Uusia ideoita rajoittaa vain mielikuvitus. Tutkijat ovat esimerkiksi pureutuneet yhteyttämisen perusideaan eli siihen, kuinka kasvi tekee ilman hiilidioksidista ja auringonvalosta rakenneosiaan, esimerkiksi selluloosaa, hemiselluloosaa ja ligniiniä. Mutta ei tarvitse välttämättä kasvattaa puuta, vaan tässäkin voidaan panna työhön mikrobit, Penttilä sanoo. Mikrobit, levät tai synteettisen biologian avulla valmistetut organismit valjastetaan hyödyntämään auringon valoenergiaa, mukaan liitetään hiilidioksidia tai muuta yksinkertaista hiiliyhdistettä, ja näin pyritään saamaan solu valmistamaan haluttua tuotetta. Fotosynteesin vaihtoehtona prosessi voisi olla myös elektrosynteettinen eli toimia kuin käänteinen polttokenno. Mikrobipohjaisessa elektrosynteesissä mikrobeille voidaan syöttää esimerkiksi aurinkokennoilla tuotettua energiaa. Kennoista elektronit siirtyvät mikrobisoluihin ja membraaniproteiinien välittämänä muuttuvat siellä kemialliseksi energiaksi. Hiili saadaan joko hiilidioksidista tai sokerimolekyylistä, Penttilä selvittää. Menetelmää on tutkittu Yhdysvalloissa ja Euroopassakin. Ideana on esimerkiksi varastoida aurinkoenergia kemialliseksi polttoaineeksi, vaikkapa butanoliksi, mikä olisi hyvä ratkaisu, jos aurinkoa on tarjolla vain puolen vuoden ajan. Mallia luonnosta Kiinnostava uusi tekniikka on myös biomimetiikka eli luonnon jäljittely. Luonnon omia prosesseja jäljitellen voitaisiin valmistaa mikrobien avulla esimerkiksi silkkiä, elastaania tai muita materiaalikomponetteja, Merja Penttilä maalailee yhtä mahdollista tulevaisuuden avausta. Kestävimpiä tuotanto-organismeja ovat homeet ja hiivat. VTT on kehittä- nyt muun muassa Trichoderma-hometta, Saccharomyces-leivinhiivoja ja muitakin erinomaisia hiivoja, jotka saattavat soveltua tuotantoprosesseihin jopa leivinhiivaa paremmin. Uudenlaisten proteiinien ja kemiallisten yhdisteiden tuotantolaitoksina on Penttilän mukaan paras vielä käyttää nykyisiä, hyviksi todettuja mikrobikantoja. Tiedon lisääntymisen myötä opitaan myös ehkä keräämään kaikki hyödylliset geenit ja siirtämään ne uuteen synteettiseen organismiin, johon kaikki hyvät ominaisuudet kootaan. Muun muassa Yhdysvalloissa on tutkimusryhmiä, jotka pyrkivät jo kehittämään minimalistisia soluja, joissa on vain tarvittava biokemiallinen koneisto, ja kaikki muu karsitaan pois. Suuria määriä geenejä voidaan toki poistaa eliön genomista ja karsia siten solussa tapahtuvia turhia biokemian sivupolkuja. Näissä hankkeissa tulee epäilemättä kuitenkin vielä monta yllätystä vastaan, pragmaattisesti tutkimustyöhön suhtautuva Penttilä sanoo. Siihen on vielä matkaa, että pystyisimme synteettisen biologian keinoin rakentamaan aivan alusta lähtien omien suunnitelmiemme pohjalta hyvin toimivan tuotanto-organismin, saati että se sopisi myös ison mittaskaalan tuotantoon. Kirjoittaja on kemisti ja Ylen tiedetoimittaja. sisko.loikkanen@yle.fi 44 KEMIA 3/2013
Luonnonmateriaaleilla kumituotteet kiertoon Ainutlaatuisessa hankkeessa tutkitaan, saataisiinko tiiviste- tehtaan hukkamateriaali kierrätettyä takaisin valmistusprosessiin sellun avulla. Elina Saarinen Jos suomalainen tutkimushanke onnistuu, maailmalla saattaa tulevaisuudessa kohota rakennuksia, joiden ovet ja ikkunat on tiivistetty uusioraaka-aineista ja luonnonmateriaaleista valmistetuilla kumituotteilla. FinnProfiles Oy valmistaa Sastamalan laitoksessaan räätälöityjä erikoistiivisteitä hyötyajoneuvoteollisuudelle, kunnallistekniikkasektorille sekä rakennusteollisuuteen. Yli puolet tuotteista päätyy kansainvälisille markkinoille. Nyt FinnProfiles pyrkii vähentämään hukkaan jäävän kumijätteen määrää kierrättämällä materiaalia takaisin tuotantoprosessin uusioraaka-aineeksi. Yhtiö haluaa sekä nostaa materiaaliensa kierrätysastetta että samalla kehittää ympäristöä säästäviä tuotteita ja tuotantoprosesseja. Yritys toimii Tekes-vetoisessa Luomahankkeessa, joka edistää luonnonmateriaalien käyttöä teollisuudessa. Hankkeessa ovat mukana myös muun muassa Tampereen teknillinen yliopisto ja Elastopoli Oy. Tiettävästi olemme alallamme ensimmäisiä, jotka panostavat tosissaan kierrätettävyyteen ja polymeereihin lisättävien luonnonraaka-aineyhdistelmien tuotantoon, sanoo FinnProfilesin toimitusjohtaja Jukka Mäki-Lahna. tiepohjia ja meluvalleja rakennettaessa. Jos syntyvän jätteen määrää kuitenkin saataisiin vähennettyä ja hukkavirrat lisäksi käytettyä yhtiön omassa tuotantoprosessissa, hyötyisivät sekä yritys että ympäristö. Mäki-Lahnan mukaan materiaalitehokkuus voisi tuoda vuositasolla jopa kymmenientuhansien eurojen säästöt. Samalla pienennettäisiin synteettisten kumiraaka-aineiden valmistuksen aiheuttamia ympäristövaikutuksia ja hiilidioksidipäästöjä. Sellua ja pellavaa Alkuvaiheessa kierrätyshankkeen tähtäimeen on otettu TPE, joka on materiaalina helpoiten kierrätettävissä. TPE voitaisiin syöttää sataprosenttisesti takaisin prosessiin, arvioi Finn- Profiles Oy:n laatuvastaava Minttu Alanen. Ajetusta profiilista hukkamateriaaliksi jäävä TPE rouhitaan hienoksi, toimitetaan Elastopolille uudelleensulatettavaksi ja granuloitavaksi ja syötetään sitten kierrätysmateriaalina takaisin tuotantoprosessiin. Koeajovaiheessa testituotteeksi on valittu tiivistenauha, jossa on kahta erilaista kovuusastetta. Nauhan toinen komponentti on venymätön ja kova, toinen pehmeä ja tiivistävä. Kun TPE kierrätetään, massaan haetaan granuloitaessa haluttu kovuusaste, jonka nostamiseen voidaan käyttää luonnonmateriaaleja. Laboratoriovaiheen koeajoissa vertailtiin mineraalista wollastoniittiä sekä kasvipohjaisia pellavaa ja sellua. Parhaimmat ominaisuudet saatiin sellulla, joka on nyt valittu tuotantoajovaiheen testeihin, Alanen kertoo. Samalla testataan, miten luonnonmateriaali vaikuttaa lopputuotteen ominaisuuksiin, kuten ääni- ja lämmöneristävyyteen. TPE:n kierrätys takaisin syötteeksi näyttää onnistuvan hyvin. Myöhemmin katsomme, voiko tuloksia soveltaa muihinkin hukkamateriaaleihimme. Voisi esimerkiksi olla mahdollista kehitellä vulkanoidulla kumilla täytetty TPE, jossa kumi olisi jauhettu 300 500 mikronin kokoluokkaan. Kirjoittaja on Uusiouutisten päätoimittaja. elina.saarinen@uusiouutiset.fi Isot säästöt FinnProfiles käyttää tuotteidensa valmistuksessa eteenipropeeni- eli EPDMkumia, silikonikumia sekä termoplastisia elastomeerejä (TPE), jotka sijoittuvat ominaisuuksiltaan perinteisten kumien ja termoplastisten muovien väliin. Mäki-Lahna laskee, että materiaaleista päätyy vuosittain hukaksi noin 50 tonnia kutakin. Yrityksen jätehuoltokumppani on Lassila & Tikanoja, joka rouhii kumijätteen hyötykäyttöön. Rouhetta hyödynnetään muun muassa maan täyteaineena FinnProfiles Oy Kumimainen TPE voidaan kierrättää granuloinnin kautta takaisin tuotantoprosessiin. 3/2013 KEMIA 45
Luonnottomat proteiinit yllättivät myös tutkijansa Kaikki elämä perustuu proteiineihin ja niiden toimintaan. Elävissä olioissa dna ohjaa proteiinien synteesiä aminohapoista. Professori Dieter Seebach on jo toistakymmentä vuotta syntetisoinut keinotekoisia proteiineja, joilta on löytynyt hyvin erikoisia ominaisuuksia ja kiinnostavia sovellusmahdollisuuksia. Jari Koponen Proteiinit muodostuvat 20 eri aminohapon yhdistelmistä, jotka muodostavat peptidejä eli pitkiä ketjuja ja laskostuvat elimistössä kullekin proteiinille ominaiseen kolmiulotteiseen muotoon. Laskostumisvaiheessa proteiineihin muodostuu niille ominaisia rakenneyksikköjä, kuten kierteitä, mutkia ja levyjä. Muoto on proteiinille tärkeä biokemiallinen tekijä, jonka avulla se voi tunnistaa muita yhdisteitä ja reagoida ja sitoutua niihin. Luonnon proteiineja muodostavat aminohapot ovat kaikki samaa tyyppiä eli niin sanottuja α-aminohappoja. Sveitsiläisessä Zürichin teknillisessä korkeakoulussa EHT:ssä toimiva tutkijaryhmä on tuottanut synteettisesti aminohapporunkoja, jotka eroavat α-aminohapoista vain yhden lisätyn hiiliatomin verran. Tämä näennäisen pieni muutos kuitenkin antaa β-aminohapoille ja niistä muodostuville β-peptideille aivan uudenlaisia ominaisuuksia ja monenlaisia sovellusmahdollisuuksia, kertoo ryhmää vetävä saksalaissyntyinen professori Dieter Seebach. Seebach esitteli tutkimustaan Aaltoyliopiston viime vuonna järjestämässä kemian seminaarisarjassa. Hyvin pysyviä rakenteita β-peptidit ovat Seebachin mukaan hyvin pysyviä ja muodostavat rakenteita jo ly- Academia Europaea Luonnollisten ja keinotekoisten proteiinien yhdistäminen tarjoaa kiinnostavia mahdollisuuksia esimerkiksi lääketeollisuudelle, sanoo Dieter Seebach. hyinä ketjuina. Kun esimerkiksi pysyvään kierrerakenteeseen tarvitaan luonnon 12 15-jäseninen peptidiketju, sama rakenne syntyy jo 4 6-jäsenisellä β-peptidiketjulla. β-peptidit voivat muodostaa kaikkia samoja rakenteita kuin luonnon peptiditkin, Seebach korostaa. Rakenteiden samankaltaisuuden ansiosta β-peptideillä voidaan jäljitellä luonnon tuottamia rakenteita. Pysyvyys on kuitenkin niiden ongelma, sillä mikään elimistön prosessi ei hajota niitä, eivätkä ne reagoi elimistön muiden yhdisteiden kanssa. Lyhyet β-peptidit poistuvat elimistös- 46 KEMIA 3/2013
Kaavamainen esimerkki luonnon α-aminohappoketjuista rakentuvien peptidien ja syntetisoiduista β-aminohapoista rakennettujen β-peptidien eroista. Jälkimmäisissä aminohapporunkoihin nähden on lisätty yksi, punaisella numeroitu hiiliatomi, joka voidaan sijoittaa kahteen eri paikkaan. tä suhteellisen nopeasti, mutta pitempiketjuiset voivat viipyä siellä kauankin, Seebach kuvailee. Mutta eivätkö täysin passiiviset yhdisteet ole hyödyttömiä? Päinvastoin, professori vakuuttaa. Yhdistämällä α- ja β-rakenteita saamme aikaan hybridejä, jotka ovat sekä biologisesti aktiivisia että entistä pysyvämpiä aineenvaihduntaprosesseissa, mikä avaa mahdollisuuden kehittää uudenlaisia lääkeaineita. Uusi lääke malariaan Lääketeollisuutta kiinnostavat Seebachin mukaan ennen kaikkea elimistöstä nopeasti poistuvat yhdisteet. Pitempikestoisillekin on kuitenkin käyttöä esimerkiksi hoidettaessa sellaisia pitkäaikaissairauksia kuin autoimmuunitaudit, joissa elimistön oma puolustusmekanismi tuhoaa kudoksia. Tutkimuksissa on jo löydetty monia lupaavia mahdollisuuksia. Esimerkiksi malariaa vastaan on kehitetty yhdiste, joka pystyy tunkeutumaan malariaparasiitin saastuttamaan punasoluun ja tuhoamaan parasiitin ilman sivuvaikutuksia. Suuret lääkeyhtiöt tekevät nykyään automaattitestejä käyttäen hyväksi laajoja molekyylikirjastoja, jotka sisältävät myös satojatuhansia erilaisia β-peptidejä. Tällaisen hakuammunnan sijasta olisi mielestäni hyödyllisempää keskittyä rajoitettuun määrään sellaisia yhdisteitä, joiden rakenne arvioidaan lupaavaksi, sanoo Seebach ja vakuuttaa, että H N H R 2 α-peptidi 1 O n OH β-peptideihin perustuvia lääkkeitä saadaan joka tapauksessa aikanaan markkinoille. Sitä en tosin pysty sanomaan, milloin. Arvoituksellista mikrobiologiaa Orgaanisista synteeseistä alkanut työ on tuottanut tuloksia, joita tutkijatkaan eivät ole osanneet odottaa. Yksi yllätyksellisimmistä liittyy mikrobiologiaan. Luonnossakin esiintyy β-aminohappoja, joista esimerkiksi β-alaniini on yleinen eliöissä, mutta β-peptidejä ei luonnosta ei löydy. Ällistys olikin melkoinen, kun Zürichin jätevesilaitoksesta eristettiin mikrobi, joka tuottaa β-peptidejä pilkkovaa entsyymiä. Myöhemmin löytyi toinen samaa ominaisuutta kantava mikrobi japanilaisesta järvestä. Ymmärtäisin kyllä, jos entsyymi ha- H H N H H N R 3 3 2 β 3 -peptidi R 2 β 2 -peptidi O 1 1 O OH n n OH joittaisi β-alaniinia, mutta että kaikkia mahdollisia β-peptidejä. Mihin eliö tarvitsee entsyymiä, jolle ei luonnossa ole mitään käyttöä?, Seebach ihmettelee. Zürichiläisryhmä yritti selvittää arvoitusta koettamalla tehdä eliöstä knock out -version eli sellaisen geneettisesti muokatun muodon, joka ei kykene tuottamaan kyseistä entsyymiä. Vuoden kestäneiden turhien yritysten jälkeen luovuimme hankkeesta, ja mysteeri on edelleen selvittämättä. Tästä ties kuinka monen vuosimiljoonan takaa periytyvästä ominaisuudesta on joka tapauksessa yksi merkittävä käytännön hyöty. Jos β-peptidit tulevat kaupalliseen käyttöön, ennemmin tai myöhemmin niitä joutuu myös ympäristöön. Entsyymissä meillä on keino päästä niistä eroon. Kirjoittaja on kemisti ja vapaa toimittaja. www.kemia-lehti.fi Ilmoita Kemia-lehden teemanumerossa! Teemoina: Laboratoriot, patentit, lääkkeet ja Reach Tiedustelut ja varaukset: kalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fi irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 044 539 0908 puh. 040 827 9778 Numero 4/2013 ilmestyy 11. kesäkuuta Varaukset viimeistään 22. toukokuuta. KEMIA Kemi 3/2013 KEMIA 47
ChemBio Finland 2013 sai hyvän vastaanoton Markku Ojala Kaksipäiväisenä järjestetty ChemBio Finland keräsi kiitosta sekä näytteilleasettajilta että kävijöiltä. Tapahtuma oli riittävän tiivis mutta ei kuitenkaan ruuhkainen. Alan taloudelliset näkymät vaikuttavat toiveikkailta ja laitteiden kysyntä vakaalta. Lauri Lehtinen Helsingin messukeskuksessa 20. 21. maaliskuuta järjestetty ChemBio Finland -tapahtuma houkutteli paikalle lähes 4 300 ammattilaista ja opiskelijaa. Näytteilleasettajia oli 115. Tapahtuman kestona kaksi päivää vaikuttaa oikein sopivalta, sanoo asiakkuuspäällikkö Jyrki Ylikoski laboratoriolaitteita ja -instrumentteja toimittavasta PerkinElmeristä. Hän arvioi markkinatilannetta hieman alavireiseksi. Onneksi teollisuuden ja julkisen sektorin syklit kulkevat lomittain, joten kysyntä ei täydellisesti pysähdy. Globaaleista markkinoista Ylikoski sanoo Aasian vetävän hyvin. Sinne on myös siirretty jonkin verran tuotantoa, vaikka tutkimus- ja kehitystyö tehdään Hosmedin Harri Köymäri urakoi sekä tiskin takana että luennoitsijana. Tavoitimme hyvin asiakkaamme. yhä perinteisissä teollisuusmaissa. Myös Afrikka on nousussa, ja laboratoriolaitteiden kauppa on virinnyt lähes koko mantereella. Laitevalmistaja Agilent Technologiesin asiakkuuspäällikkö Tapani Klippi piti tapahtuman lähtöä hyvänä. Klipin mukaan Suomen LC-massaspektrometrian kohdalla markkinat kasvavat, joskin ne ovat yhä pienet esimerkiksi Tanskaan verrattuna. Samalla on huomattava, että maamme puunjalostusteollisuus on murroksessa. Se vaikuttaa myös tutkimuksen painotuksiin. Analytiikan laitteet ja menetelmät kiinnostavat Messuvieraita kiinnostivat uudet analyysimenetelmät, kuten Watersin ylikriittiseen faasiin perustuvan sarjan laitteet. Kromatografian tarkkuus on parantunut ja ajoajat lyhentyneet. Uusien laitteiden yhtenä käyttökohteena voidaan mainita polymeerianalytiikka, kertoo Waters Finlandin huoltopäällikkö Olli Savolainen. Savolaisen mukaan vuosi 2012 oli yhtiölle kaiken kaikkiaan hyvä, joskin markkinoiden viriäminen tapahtui hieman yleissuhdannetta hitaammin. Kuvat: Markku Ojala Sitä selittää muun muassa lääketeollisuuden tapa reagoida verkkaisesti muutoksiin. Tuotepäällikkö Ismo Lokinoja esitteli Hosmedin osastolla kompaktia NMRanalysaattoria, joka ei vaadi lainkaan kryotekniikkaa. Kun nestetyppeä tai -heliumia ei tarvita, käyttökustannukset pysyvät maltillisina. Perinteisen suuren analysaattorin vuotuiset käyttökustannukset saattavat nousta samaan luokkaan kuin pienen uutuuden hankintahinta. Laite soveltuu myös seulontaan, jolloin vanhalle koneelle menevien analyysien määrää voidaan karsia tuntuvasti. Lokinojan mukaan uutuus kiinnostaa esimerkiksi orgaanisia synteesejä tekeviä yrityksiä ja yliopistoja sekä analyysitekniikkaa opettavia laitoksia. Hosmedin toimitusjohtaja Harri Köymäri oli tapahtuman antiin hyvin tyytyväinen. FTIR- ja ICP-OES-laitteistojen julkaisutilaisuudet messuilla olivat menestys. Myös näyttelyosastollamme kävi paljon väkeä. Hyvällä valmistelulla ja tehokkaalla markkinoinnilla tavoitimme hyvin asiakkaamme. Satasen mikroskooppi Kotimaisista innovaatioista jännittävimpiä oli lisälaite, joka muuttaa kännykän kameran mikroskoopiksi. VTT:n kehittämän laitteen hinta on vain satasen luokkaa, joten uutuus tuonee piankin muassaan uusia käytäntöjä ja työskentelytapoja monelle alalle. Kannettavuuden lisäksi mahdollisuus lähettää mikroskoopin kuva matkapuhelinverkon kautta lähes minne tahansa muuttaa toimintatapoja, vahvistaa Keeploop Oy:n perustaja ja toimitusjohtaja Jaakko Raukola. Kuva ihosta on hetkessä erikoislääkärillä toisessa kaupungissa, joten spesialistien palvelut ovat vapaammin saatavilla. Graafisen teollisuuden painojälki, jalokivien laadunvarmistus, kasvitautien ja -loisien määritys sekä ylipäätään materiaali-intensiiviset teollisuudenalat ovat kohteita, joihin mikroskooppi sopii. Nuori yritys etsii parhaillaan kumppaneita, joiden avulla se voisi suunnata 48 KEMIA 3/2013
maailmalle. Raukola kertoo, että Suomi on ollut hyvä koemarkkina, joten tietoa esimerkiksi potentiaalisista asiakkaista on jo olemassa. Uutuutena Vesikatu Näyttelyn uutuusalueella Vesikadulla oli toimintaansa esittelemässä muiden muassa Porilab. Yritys toimii pääasiassa Satakunnan alueella mutta vastaanottaa toimeksiantoja melkeinpä ympäri Suomea. Yhden tiskin periaatteella toimiva Porilab huolehtii myös sellaisista näytteistä, joiden tutkimiseen se käyttää alihankkijoita. Messut ovat hyvä paikka asiakkaille etsiä tarvitsemiaan tutkijoita. Heti ensimmäisenä aamuna osastollamme kävi muutamia potentiaalisia asiakkaita, kertoo kemisti Tarja Vikman Porilabista. Porilaiset mittaavat esimerkiksi liukoisuutta ja kosteutta sekä tutkivat maa- ja vesinäytteitä ja elintarvikkeita. Työtä rytmittävät vuodenajat. Hankien aikana ulkoilma ja siitepölyt eivät haittaa sisäilmatutkimuksia, kesällä taas tutkitaan paljon vesinäytteitä. Elintarvikkeiden tutkiminen jakaantuu tasaisesti ympäri vuoden, Vikman kuvailee. Myyntipäällikkö Timo Richter esitteli Brugg-Pemanin osastolla turvaputkia. Suomessa turvaputkien edelläkävijänä ja pääkäyttäjänä ovat huoltoasemat, joskin putkille olisi huomattavasti sovelluskohteita myös prosessiteollisuuden puolella. Ne eivät korvaa raskasta prosessiputkistoa, mutta niillä voi siirtää monenlaisia nesteitä esimerkiksi pohjavesialueilla. Messujen luonne muuttuu Pitkän linjan ammattilaisille messut ovat edelleen tapaamispaikka ja yksi vuoden kohokohdista. Samalla kertaa voi tutustua alan uutuuksiin ja tavata opiskelu- ja työtovereita. Ammattimessujen kävijämäärät ovat kuitenkin jonkin verran pienentyneet, sillä yrityksistä lähtee paikalle vähemmän kävijöitä kuin vielä pari vuosikymmentä sitten. Internet on tullut täydentämään tiedonvälitystä. Osastoilla vierailut voi tehdä entistä tiiviimpään tahtiin, kun näytteilleasettajien tarjontaan voi tutustua jo ennakkoon. Messujen luonne on muuttunut myös näytteilleasettajan vinkkelistä, huomauttaa huoltoteknikko Ari Aaltonen Kuulumisten vaihtoa ja uutuuksiin tutustumista. Monille kävijöille Chem- Bio on odotettu piristys arjen työrutiineihin. laboratoriolaitteita toimittavasta Ordiorista. Kun ennen osaston pystyttämiseksi ja esiteltävien laitteiden paikalle saamiseksi tarvittiin kuorma-auto, nyt selvitään pakettiautolla. Jos kehitys jatkuu näin, tulevaisuudessa tavarat voivat mahtua jo henkilöautoon, Aaltonen maalailee. Ruotsalaisen LabRum Klimat AB:n turva- ja vetokaapit eivät vielä mahtuisi takapenkille. Toimitusjohtaja Tommy Tärnstenin kuvaa tapahtuman ilmapiiriä lämpimäksi. Asiakkaat ovat olleet ilahtuneita siitä, että Kuopion myyntipistekin on saanut tuulta purjeisiinsa ja alalla tunnetun vetäjän. ChemBio Finland -tapahtuma järjestetään seuraavan kerran Helsingin messukeskuksessa 18. 19. maaliskuuta 2015. Kirjoittaja on prosessi-insinööri ja vapaa toimittaja. lehtinen.lauri@kolumbus.fi Arpajaisvoitot matkasivat eri puolille maata Kemia-lehden järjestämien Chem- Bio-arpajaisten päävoitto, VTT:n kehittämä optinen laite, joka muuttaa kännykän mikroskoopiksi, osui Helena Vähäselle Tampereelta. Leena Valmun kirjan Verisolupoika Filius ja elinkaikkeuden arvoitus voitti Anniina Lepistö Nousiaisista, Riitta Mattilan teoksen Intohimona tiede ja opetus Kaarina Salomaa Poitsilasta ja Juhani Töytärin ja Tom Lundbergin Onnistujan pikkujättiläisen Sari Korhonen Haminasta. Suomalaisten Kemistien Seura järjesti kemian seurojen ja Kemialehden yhteisosastolla messukyselyn, johon osallistuneiden kesken arvottiin myös kirjapalkinto. Laura Svärd Espoosta voitti Anu Hopian kirjan Keittiön kemiaa. Kemia-lehti ja Suomalaisten Kemistien Seura onnittelevat voittajia! 3/2013 KEMIA 49
Kemikalisoituminen haastaa tutkijat Ympäristössämme olevien kemikaalien määrä lisääntyy jatkuvasti. Yksittäisten kemikaalien haitoista saadaan usein tutkimustietoa vasta, kun niistä on jo aiheutunut ongelmia. Sanna Alajoki Yleisöä riitti niin näyttelyosastoille kuin luennoillekin. Ympäristön kemikalisoituminen -seminaari oli Kemian Päivien suosituimpia. Kuvat: Markku Ojala Ympäristön kemikalisoituminen on tärkeä mutta valitettavan haastava tutkimuskohde, sanoo yliopistonlehtori Anna-Lea Rantalainen Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksesta. Kemikaalit ovat läsnä joka paikassa. Analytiikka puolestaan tulee aina hieman jälkijunassa. Ongelmat ovat jo olemassa, kun jonkin yhdisteen haitallisuus saadaan selville. Kuluttajat tiedostavat yhä paremmin kemikaalien mahdolliset haitat ja vaativat ajantasaista tietoa. Tuoreinkin tutkimustieto on kuitenkin auttamatta jäljessä, joten tutkijat joutuvat ennustamaan tulevaisuutta. Tätä nykyä tutkittavia kemikaaliryhmiä ovat muun muassa palonestoaineet ja niin kutsutut hormonihäiritsijät. Hormonitoiminnan häiriöt liittyvät yleensä lisääntymiseen ja kasvuun. Esimerkkejä historiasta ovat torjunta-aineiden käytöstä johtunut lintujen katoaminen Yhdysvalloissa 1960-luvulla ja 1950-luvulta lähtien tiedostettu PCB:n ja DDT:n vaikutus Itämeren merikotkien ja hylkeiden lisääntymiseen, kertoo Rantalainen, joka puhui aiheesta Kemian Päivien Ympäristön kemikalisoituminen -seminaarissa. Juuri nyt esillä ovat esimerkiksi metyyliparabeeni, joka on kosmetiikassa käytettävä mahdollisesti haitallinen fenoli, PFC-yhdisteet teflonin valmistuksessa sekä makeutusaine sukraloosi, joka ei hajoa elimistössä ja pääsee vedenpuhdistamoistakin luontoon. Huolta on aiheuttanut myös estrogeeniseksi aineeksi tiedetty bisfenoli A, jota on käytetty muovien lisäaineena muun muassa kassakuiteissa, säilykepurkkien pinnoitteissa ja tuttipulloissa. Siitä ollaan kuitenkin jo luopumassa. Rantalaisen mielestä kemikaalien ympärille syntyvä kohu on monesti hyväksi. Tällaisissa tilanteissa kemikaali otetaan usein nopeasti tuotteista pois, mitä voidaan hyödyntää markkinoinnissa. Esimerkiksi bisfenoli A:n saama julkisuus toi markettien hyllyille juomapulloja, joiden myyntivalttina oli nimenomaan se, etteivät ne sisältäneet ainetta. EU kielsi bisfenoli A:n käytön tuttipulloissa vuonna 2011. Vaikka haitallisiksi havaittuja hormonihäiritsijöitä lakataan käyttämästä, ongelma jää silti luontoon ja ympäristöön, koska osa aineista hajoaa hyvin hitaasti tai ei lainkaan. Kun elimistössä hajoamattomat yhdisteet päätyvät jätevedenpuhdistamoon, osa niistä menee kiinteän lietteen mukana mädätykseen ja kompostointiin ja saattaa sitä kautta päätyä biolietemultana viherrakentamiseen. 50 KEMIA 3/2013
Veteen liuenneet yhdisteet puolestaan etenevät puhdistetun veden mukana takaisin vesistöihin ja sitä kautta uudelleen ravintokiertoon. Lääkeainepitoisuuksia on tutkittu esimerkiksi Porvoonjoesta. Varsinkin heti puhdistamoiden jälkeen pitoisuudet ovat korkeita. Kaloista on löydetty muun muassa diklofenaakkia, jota käytetään särkyvoiteissa. Se kuuluu hitaasti hajoaviin aineisiin, jota ei saada kokonaan pois puhdistamoissakaan. Tietoa lasten raskasmetallialtistuksesta Suomalaisten lasten altistumisesta raskasmetalleille saadaan lähiaikoina uutta tutkimustietoa. Vastaavia tutkimuksia on aiemmin tehty aikuisille, mutta lasten kohdalla riskit ovat suurempia, koska he syövät kokoonsa nähden enemmän ja heidän elimistönsä on herkempi, kertoo erikoistutkija Johanna Suomi Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksiköstä. Yksikössä tutkitaan lyijyn, kadmiumin, elohopean ja arseenin kumulatiivista altistusta ja verrataan sitä toksikologisiin viitearvoihin, jotka eivät saisi ylittyä. Raskasmetallit voivat aiheuttaa elimistössä monia eri ongelmia, äärimmillään syöpää. Elohopea ja lyijy vaikuttavat esimerkiksi aivoihin ja sydämeen, kadmium ainakin luustoon, maksaan ja munuaisiin ja arseeni vereen ja sisäelimiin, Suomi listaa. Raskasmetalleja joutuu ihmisen elimistöön luonnosta ja ilmansaasteista. Lannoitteiden sisältämät raskasmetallit päätyvät veden kautta kaloihin ja maaperästä kasveihin, joista ne jatkavat laseihin ja lautasille. Myös tupakointi passiivinenkin lisää raskasmetallialtistusta. Johanna Suomen tutkimusryhmä käyttää aineistonaan 1-, 3- ja 6-vuotiaiden lasten ravitsemustietoja, jotka on saatu Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen diabeteksen ennustamista ja ehkäisyä selvittävän monivuotisen DIPP-tutkimuksen materiaalista. Aineisto sisältää noin 500 lapsen ruuankäyttötiedot jokaisesta ikäluokasta. Vaikka lopullisia tutkimustuloksia ei vielä ole, eroja on aiempiin eurooppalaistietoihin verrattuna havaittavissa jo elintarvikkeiden raskasmetallipitoisuuksissa. Euroopan elintarviketurvallisuusvirasto Efsa on tehnyt vastaavaa tutkimusta, mutta siinä ei ole käytetty kumulatiivisia arvoja. Se ei myöskään sellaisenaan sovellu Suomen oloihin, koska elintarvikkeiden raskasmetallipitoisuudet ovat meillä erilaiset. Efsan tutkimuskin kertoo joka tapauksessa sen, että raskasmetalleja päätyy maanosan lasten lautasille enemmän kuin olisi suotavaa. Osalla EU-alueen lapsista kadmiumin ja elohopean määrä elimistössä ylittää viikoittaisen maksimisuosituksen. Myös lyijyä päätyy edelleen lasten elimistöön, vaikkakin sen määrä on vähentynyt, kun lyijypitoisista bensiineistä on luovuttu, Suomi kertoo. Eviran tutkimus valmistuu ensi vuoden aikana, ja sen tulokset ovat aikanaan saatavilla viraston verkkosivuilta. Laskuri opastaa ruoka-ainevalintoihin Yksi hyvä työkalu ruuan mahdollisen kemikaalikuorman ja ympäristövaikutusten hahmottamiseen on parhaillaan kehitteillä suomalais-virolais-latvialaisena yhteistyönä. Teemme tutkimusta siitä, miten ympäristön tila vaikuttaa ihmisen terveyteen ja ruokaan ja kuinka ihmisen toimet puolestaan vaikuttavat ympäristöön, kertoo tutkija Päivi Munne Suomen ympäristökeskuksesta. Tutkimuksen puitteissa syntyvän laskurin avulla käyttäjä voi vertailla erilaisia ruoka-ainevalintoja. Kun syöttää nettisovellukseen lähtötiedoiksi sukupuolensa, ikänsä ja painonsa, pääsee kokoamaan haluamansa virtuaalisen ruokaannoksen. Sovellus näyttää valitun annoksen energiasaannin, ravitsemuksellisen arvon ja ympäristövaikutukset. Lisäksi se laskee mahdollisen altistuksen annoksesta saataville haitallisille aineille, Munne kuvailee. Tarkastelussa on mukana ihmistoiminnasta peräisin olevia yhdisteitä, kuten bromatut palonestoaineet, dioksiinit ja furaanit sekä PCB-yhdisteet, ruokaaineissa luontaisesti esiintyviä yhdisteitä, kuten nitraatit ja glykoalkaloidit, sekä ruuanlaitossa muodostuvia aineita, kuten PAH-yhdisteet ja akryyliamidi. Laskurilla on helppo selvittää sekin, kuinka pieni muutos, vaikkapa naudanlihan vaihtaminen broileriin, vaikuttaa syöjän kemikaalialtistukseen. Projektin verkkosivuilta saa myös ohjeita altistuksen pienentämiseen. Esimerkiksi riisin mahdollisesti sisältämää arseenia voi karsia huuhtelemalla jyvät ennen keittämistä. Keitinvesi kannattaa heittää pois. Foodweb-sovellus ja siihen liittyvä tutkimus valmistuvat vuoden 2013 loppuun mennessä. Sovellusta on tarkoitus hyödyntää muun muassa opetus- ja suunnittelutarkoituksissa. Demoversioon voi tutustua osoitteessa www.foodweb. ut.ee, josta löytyy myös lisätietoa hankkeesta. Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja Kemia-lehden vakituinen avustaja. sanna.alajoki@kemia-lehti.fi 3/2013 KEMIA 51
Maailmaa pelastamaan Puulla ja yhteistyöllä Muuttuva maailma ja kestävän kehityksen vaatimukset saavat yritykset kyseenalaistamaan omia toimintamallejaan ja etsimään uusia liiketoiminta-alueita. Materiaalien hyödyntäminen kokonaan vähentää jätettä ja kumppanuushankkeet puolestaan päällekkäistä työtä. Sanna Alajoki UPM:n teollisuusalueella Lappeenrannassa käynnistyy ensi vuonna uusiutuvan biodieselin tuotantolaitos, joka käyt- tää raaka-aineenaan yhtiön sellutehtaissa syntyvää raakamäntyöljyä. Biojalostamossa haetaan uusia malleja hyödyntää puuta mahdollisimman tehokkaasti. Pian valmistuva laitos alkaa tuottaa liikennekäyttöön menevää biodieseliä puun uuteaineista, kertoo UPM Biopolttoaineiden liiketoimintasuhteista ja markkinoinnista vastaava johtaja Sari Mannonen, joka esitteli hanketta Chem- Bio Finland -tapahtuman Save the World -symposiossa. Selluteollisuuden sivutuotteena syntyy mäntyöljyä yli 170 000 tonnia vuodessa. Teollisuudessa mäntyöljyä käytetään muun muassa liimojen ja maalien raakaaineena, mutta Mannosen mukaan nykyiset määrät ylittävät reilusti öljyn globaalin kysynnän. Tällä hetkellä meiltä yli jäävää öl- jyä menee energiapolttoon, mutta uuden biojalostamomme myötä saamme sille parempaa käyttöä. Koko puu jalostuu dieseliksi Mäntyöljy jalostuu biodieseliksi vetyteknologialla, jonka UPM on itse kehittänyt. Seuraavaksi yhtiö aikoo rakentaa vastaavan teknologian myös oksien ja muun kiinteän puumateriaalin hyödyntämistä varten. Prosesseista yli jäävää kiinteää puubiomassaa on saatavilla paljon enemmän kuin mäntyöljyä, Mannonen huomauttaa. Mäntyöljyprosessi syntyi noin viidessä vuodessa, mutta kiinteälle puulle tarvittava perusteknologia on jo olemassa, Lumisten talvien poikima idea toi opiskelijoiden liiketoimintakilpailun voiton Elina Honkaselle (vas.) ja Maija Renkoselle Aalto-yliopiston Kemistikillasta. Markku Ojala 52 KEMIA 3/2013
joten kehitystyö käy nopeammin. Toisaalta teknologia on kalliimpi, koska prosessi nesteestä nesteeksi on halvempi kuin kiinteästä nesteeksi. Kun ensi vuonna starttaavan mäntyöljyjalostamon kustannukset merkitsevät UPM:lle noin 150 miljoonan euron investointia, puujätettä hyödyntävän laitoksen kokonaiskustannukset on arvioitu 400 600 miljoonaksi euroksi. Osaan rahoitusta on jo saatu lupaus EU-tuesta. Siten on myös jo tiedossa, että jos rakennamme laitoksen, se tulee Ranskaan. UPM, joka on lisännyt nimeensä määreen The Biofore Company, pyrkii vastaamaan uudenlaisella liiketoiminnallaan kestävän kehityksen haasteisiin. Mukana on kuitenkin myös talouden näkökulma. Maailma on menossa siihen suuntaan, että paperia käytetään yhä vähemmän. Siksi olemme päättäneet etsiä uusia liiketoiminta-alueita nykyisten rinnalle, Mannonen kertoo. UPM on jo laajentamassa toimintaansa muun muassa biokomposiiteissa käytettävään ligniiniin ja pakkausmateriaalien lujittamiseen soveltuviin biofibrilleihin. Lääkkeet syntyvät yhteisin voimin Lääketeollisuudessa tämän päivän sana on partneroituminen eli yhteistyökumppanien hakeminen. Lääkekehitys on joka tapauksessa aina globaalia. Kaikkea ei tarvitse tehdä oman firman sisällä, vaan on järkevää, että on mukana partneri myös jakamassa riskiä, sanoo lääkeyhtiö Orionin tutkimuksen ja tuotekehityksen johtaja Reijo Salonen. Orion etsii nykyään partnereita jokaiseen projektiinsa. Joskus ajattelimme, että teemme tuotekehitystä omalla, silloin noin sadan hengen työvoimallamme. Sittemmin olemme huomanneet partneroinnin hyödyt. Tätä nykyä meillä työskentelee tutkimuksessa ja tuotekehityksessä 550 henkeä omassa talossa ja maailmalla saman verran ihmisiä muiden yritysten palkkalistoilla tekemässä Orionin projekteja, Salonen vertaa. Yhtiö tekee yhteistyötä paitsi yritysten myös yliopistojen kanssa. Lääkekehityshanke kestää alusta loppuun noin 15 vuotta, mutta yksittäiset kumppanuudet voivat olla vaikkapa kolmivuotisia. Lumitalvi inspiroi voitokkaan idean Voisiko talven suurta lumimäärää hyödyntää lauhdutusenergian tuottamisessa ja samalla vähentää vedenpuhdistuslaitosten kuormitusta? Siinä Aalto-yliopiston Kemistikillan ratkaisu lumiongelmiin. Oivallus toi kiltalaisille voiton opiskelijoiden liikeideakilpailussa, jonka palkinnot jaettiin ChemBio-tapahtumassa. Suomessa on nähty monta peräkkäistä runsaslumista talvea, joina lunta joudutaan kuljettamaan nopeasti täyttyville lumenjättöpaikoille. Kun lumi keväällä sulaa, syntyy suuri määrä vettä, joka laimentaa jätevettä ja lisää vedenpuhdistuslaitosten kuormaa. Pelkästään Helsingissä lunta rahdattiin 320 000 kuorma-autollista talvella 2010 2011. Kuljetuksista syntyi 3 200 000 kiloa hiilidioksidipäästöjä. Talvihoito nielee yli puolet Helsingin yleisten alueiden kustannuksista. Mutta jos lumi vietäisiinkin alueella sijaitseville tehtaille, sitä voitaisiin käyttää lauhdutukseen, kuvailevat ideaansa voittajajoukkueen Elina Honkanen ja Maija Renkonen. Syntyvän jäteveden voisi puhdistaa tehtaan omassa puhdistamossa, Partnerit eivät ole välttämättä mukana koko projektin aikaa, vaan alussa siihen osallistuu esimerkiksi biotech-firmoja ja loppuvaiheessa vaikkapa Pfizerin kaltaisia suuryrityksiä, joilla on hyvät kontaktit omalla alueellaan. Kohti vihreämpiä työkaluja jos sellainen on. Vaikka jätevesi päätyisi luontoon, se saapuisi varsinaisiin puhdistuslaitoksiin tasaisemmin eikä yhdellä rysäyksellä keväällä lumen sulaessa. Joukkue kävi tutkimassa Pauligin tehdasta Vuosaaressa ja havaitsi, että ainakin sinne mahtuisi laajennuksen tekemään. Alueen kahdesta lumenvastaanottopaikasta sen sijaan oli maaliskuun puolivälissä toinen jo täynnä ja toinen kovaa vauhtia täyttymässä. Kun Pauligin tehtaan tarvitsemasta 2,7 megawatin jäähdytystehosta osa saataisiin lumesta, syntyisi yritykselle kustannussäästöjäkin, kaksikko huomauttaa. Tuomarit kiittelivät joukkuetta käytännönläheisestä ideasta ja hyvästä taustatyöstä. Kakkossijan kilpailussa vei Aaltoyliopiston Mikko Närhen ja Joonas Paavolan esittelemä jälkiasennettava IR-ylösmuunnin, jonka avulla aurinkokenno voisi hyödyntää enemmän siihen tulevaa säteilyä. Liikeideakilpailun järjesti Suomen Messut yhteistyössä Kemianteollisuus ry:n, Suomen Bioteollisuus ry:n ja Suomen Kemian Seuran kanssa. Tuotekehitysprojektien lisäksi Orion osallistuu myös erilaisiin tutkimushankkeisiin. Käynnissä on muun muassa IMI:n (The Innovative Medicines Initiative) organisoima hanke, jossa Euroopan tutkijat ja lääkeyritykset tekevät laajaa yhteistyötä. Chem21-projektin tavoitteena on muun muassa pienentää lääketeollisuuden hiilijalanjälkeä ja luoda vihreämpiä työkaluja lääkeaine- ja prosessikemisteille, kertoo osastopäällikkö Leena Otsomaa. Mukana on maanosan suurten lääkekehitysyhtiöiden lisäksi pienempiä yrityksiä ja yliopistoja eri maista. Tällaisilla projekteilla halutaan ratkoa tutkimuksen nykyhaasteita, koska samat ongelmat kohdataan usein huomisen tuotekehityksessä. Emme siis pyri luomaan innovaatioita vaan etsimme työkaluja, joita sovelletaan tuleviin innovaatioihin, Otsomaa valottaa. Kirjoittaja on kemian diplomi-insinööri ja Kemia-lehden vakituinen avustaja. sanna.alajoki@kemia-lehti.fi 3/2013 KEMIA 53
Tohtorista on moneksi Työelämään valmentautuminen kannattaa Tohtoreille on tarjolla monenlaisia työmahdollisuuksia myös akateemisen maailman ulkopuolella. Oma polku löytyy, kun hankkii avoimin mielin kokemuksia ja seuraa sydäntään. Näin uskovat ChemBio-tapahtuman PhDs to Business Life -uraseminaarissa esiintyneet, jo vankasti työelämään sijoittuneet osaajat. Paula Böhling Filosofian tohtori Kimmo Pitkänen väitteli syövän molekyylibiologiasta Helsingin yliopistossa vuonna 1999 ja on sen jälkeen ehtinyt työskennellä jo Suomen Akatemiassa, Tekesissä, Euroopan komissiossa ja sosiaali- ja terveysministeriössä. Vuonna 2008 hän palasi takaisin tieteen tuntumaan, kehittämispäälliköksi Suomen molekyylilääketieteen instituuttiin (FIMM). En ole tutkija mutta en myöskään pelkkä hallinnoija, Pitkänen luonnehtii tehtäväänsä, joka sisältää myös biopankkitoiminnan kehittämisen. Työ on suurelta osin tutkimusympäristöjen ja -edellytysten rakentamista, esimerkiksi biopankkitoimintaan liittyvien laitehankintojen junailemista, toimintaperiaatteiden luomista, rahoituksen hakemista ja yhteistyön kehittämistä. Toimenkuvaan kuuluu myös viestintää. Edellisissä työtehtävissäni tutustuin monipuolisesti alan pelikenttään, mikä on ollut hyödyksi. Nykyisessä työssäni on tärkeää ymmärtää, mitä tutkijat puhuvat, mitä rahoittajat haluavat ja mitkä ovat tutkimuslaitoksen sidosryhmien roolit. Erityisen paljon apua on ollut matkan varrella syntyneistä verkostoista, Pitkänen toteaa. Kovin pitkälle ulottuvaa urasuunnittelua hän vierastaa. Mutta on toki tärkeää koko ajan tiedostaa, mihin oma kokemus antaa eväitä ja mihin ei. Minua ovat vieneet eteenpäin laaja kiinnostus eri sektoreilla tehtävään työhön, uusista asioista innostuminen ja rohkeus tarttua mahdollisuuksiin, kun niitä avautuu. Tutkijana elintarviketeollisuudessa Tohtoreita yrityksiin PhDs to Business Life -uraseminaarin järjesti Culminatum Innovation Oy:n Tohtoreita yrityksiin -hanke yhteistyössä Suomen Bioteollisuus ry:n ja Biocenter Oulun Tohtoreiden liikeelämä- ja työelämätaidot -hankkeen kanssa. Hankkeiden päärahoittajia ovat Uudenmaan ja Pirkanmaan ely-keskukset sekä Euroopan sosiaalirahasto. Lisätietoa: www.biobusiness.fi, www.oulu.fi/biocenter. Biolääketieteestä väitellyt filosofian tohtori Markus Lehtinen poikkeaa useimmista tohtoreista siinä, että hän suoritti ennen yliopisto-opintojaan ammattikorkeakoulututkinnon. Hän sai tilaisuuden tehdä bio- ja elintarviketekniikan insinöörityönsä Helsingin yliopistossa, kiinnostui sen myötä tutkimuksesta ja innostui jatkamaan maisteri- ja tohtoriopintoihin. Väitöskirjan valmistumisen aikoihin keväällä 2011 sain hyviä post doc -tarjouksia, mutta halusin lähteä kokeilemaan mahdollisuuksia yliopiston ulkopuolella. Olin jo hyvissä ajoin alkanut valmentautua työnhakuun, ja kun Danisco Sweeteners Oy:ssä avautui tutkijan paikka, tulin valituksi, Lehtinen kertoo. Vuonna 2011 Daniscosta tuli osa monialayritys DuPontia, mutta muutos ei ole vaikuttanut tutkijan tehtäviin. Lehtinen työskentelee eläin- ja ihmisravitsemusta tutkivassa ryhmässä vastuualueenaan immunologiset tutkimukset. Lisäksi hän tukee yhdessä kollegojensa kanssa yhtiön markkinointia ja sopimusvalmistelua tieteellisissä kysymyksissä sekä käy kongresseissa esittelemässä tutkimustuloksia. Tieteellinen osaaminen on välttämätöntä, mutta se ei yksinään riitä. On oltava halukas kehittämään itseään laajaalaisesti. Tarvitaan myös projektiosaamista, verkostoja, vuorovaikutustaitoa ja kykyä edistää asioita. Aikataulut ovat tiukkoja, ja jatkuvasti on monta rautaa tulessa. Päätöksiä pitää tehdä nopeasti, hän kuvailee. Työnhakijalle Lehtinen antaa neuvoja, joiden havaitsi toimivan omalla kohdallaan. Tee töitä saadaksesi töitä. Ole aktiivinen, tapaa ihmisiä, keskustele ja kysele. Valmistaudu työnhakuun huolella, ja mieti myös, mitä annettavaa sinulla on, mitä voit tarjota työnantajalle. Väitöstyö johdatti lääketeollisuuteen Filosofian tohtori Annamari Vuorela sai uralleen kunnon alkusysäyksen, kun hän 1990-luvun alkupuolella pääsi töihin Roche-instituuttiin USA:han. Se johti väitöskirjan tekoon Oulun yliopistossa Fibrogen Inc US:n rahoituksella, mikä puolestaan sai tutkijan kiinnostumaan lääketeollisuudesta. Tuotepäällikön tehtävä Roche Diagnostics -yrityksessä antoi kokemusta asiakastyöstä ja markkinoinnista ja auttoi jälleen eteenpäin. Vuonna 1999 molekyylibiologiasta väitellyt Vuorela vetää nyt kliinisen vaiheen tutkimusohjelmia Orion Pharmassa. Hän vastaa tutkimusten suunnittelusta, toteutuksesta ja raportoinnista sekä on mukana myyntilupahakemuksiin liittyvissä kliinisissä asioissa. Työtä tehdään kansainvälisissä virtuaalitiimeissä, pääosin sähköpostin, puhelinpalaverien ja nettikokousten välityksellä, Vuorela kertoo. Työ vaatii järjestelmällisyyttä, aika- 54 KEMIA 3/2013
Markku Ojala taulujen noudattamista, paineen sietoa, kykyä kommunikoida eri kulttuureista tulevien ihmisten kanssa ja valmiutta työskennellä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Myös esiintymistaidot ovat tarpeen. Projektihallinnan ja johtamisen koulutuksista olisi ollut hyötyä, mutta ei niitä biologian koulutusohjelmassa minun aikanani ollut. Nyt on, ja oppia on tarjolla myös esiintymiseen, vuorovaikutukseen ja työnhakuun. Kannattaa hyödyntää! Työnantajana oma yritys Miliot Sciencen toimitusjohtaja, filosofian tohtori Michel Schmidt siirtyi tiedemaailmasta yritystehtäviin jo väitösvuotenaan. Neljä vuotta suuressa kansainvälisessä Agilent Technologies -yrityksessä ja viisi vuotta suomalaisen G.W. Bergin palveluksessa antoivat biokemian tohtorille hyvän pohjan seuraavaan siirtoon, oman yrityksen perustamiseen. Vuonna 2010 perustettu Miliot Science toimittaa laboratoriolaitteita ja -tarvikkeita Pohjoismaissa toimiville bioalan ja kemian laboratorioille. Toimitusjohtajan työ pienessä, kasvavassa yrityksessä on erittäin monipuolista. Siihen kuuluu taloushallintoa, myyntiä, sopimusten tekoa, uusien kontaktien etsimistä, yhteyksien ylläpitämistä ja myös tuotekehitykseen osallistumista, Schmidt kuvailee. Hän pitää väitöskirjan tekemistä urakehityksensä kannalta tärkeimpänä valintana, koska nykytyössä kaiken perustana on vahva biotieteiden osaaminen ja alan teknologioiden tunteminen. Tieteellisen osaamisen lisäksi tarvitaan kunnianhimoa, sillä haluamme tehdä hyvää työtä. Tärkeää on myös tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, koska vuorovaikutustilanteita riittää. Sujuva englannin kieli antaa etulyöntiaseman neuvotteluissa. Lopuksi toimitusjohtajan työnhakuvinkit: Aito innostus tekee vaikutuksen. Ole siis rehellinen itsellesi ja seuraa sydäntäsi. Hakeudu kohti työtä, josta oikeasti nautit. Kirjoittaja on biologi ja tiedeviestintään erikoistunut vapaa toimittaja. paula.bohling@tutkimusviestintapb.net PhDs to Business Life -seminaarin yleisö sai kuulla monta kiinnostavaa tarinaa bioalan tohtoreiden työllistymisestä ja työurista. 3/2013 KEMIA 55
ChemBio-tapahtumassa palkittiin Huippututkijat ja kemian saarnamies ChemBio-tapahtumassa jaettiin kolme arvokasta tunnustusta, A. I. Virtanen -mitali, Suomen Kemian Seuran palkinto ja historian ensimmäinen Kemian hyväksi -palkinto. Professori Kari Alitalon tutkijanura sai tunnustuksen Syöpätutkimuksen kansainväliseen kärkeen ja alan siteeratuimpiin tutkijoihin kuuluva professori Kari Alitalo vastaanotti arvostetun A. I. Virtanen -palkinnon. Professori Kari Alitalo johtaa Helsingin yliopiston Biomedicumissa translationaalisen syöpäbiologian tutkimusohjelmaa ja sydän- ja verisuonitauteihin keskittyvää Wihurin tutkimuslaitosta. Hänen tutkimusryhmänsä paneutuu etenkin veri- ja imusuonten kasvutekijöihin. Moneen kertaan palkittu tutkija sai Biotieteen päivä -symposion yhteydessä jälleen uuden tunnustuksen, A. I. Virtanen -palkinnon, jonka myöntävät Ravitsemuksen tutkimussäätiö, Suomalaisten Kemistien Seura ja Societas Biochemica, Biophysica et Microbiologica Fenniae. Palkinto sisältää AIV-mitalin ja 6 000 euron stipendin. Kari Alitalon ryhmä pyrkii työssään hyödyntämään kasvutekijöitä niin, että niiden avulla voitaisiin käskyttää solut valmistamaan aivan uusia veri- tai imusuonia. Kasvutekijät ovat proteiineja, jotka kommunikoivat naapurisolujensa kanssa lähettäen niille viestejä muun muassa siitä, miten niiden pitäisi kasvaa. Syöpähoidoissa olisi kuitenkin edullista, jos pystymme estämään kasvutekijän toiminnan. Se onnistuu sellaisen vasta-aineen avulla, joka tarttuu kasvutekijään niin, että naapurisolun pinnassa oleva reseptori ei saakaan käskyä valmistaa uutta verisuonta. Näin voidaan hidastaa muun muassa paksusuolen syövän kasvua, Alitalo kertoo. Kohti uusia syöpälääkkeitä Alitalon ryhmän merkittäviin tutkimustuloksiin kuuluu verisuonen endoteelin kasvutekijä-c:n ja sen reseptorin tarkan rakenteen ratkaiseminen, mikä onnistui ryhmässä työskentelevän tohtori Veli-Matti Leppäsen käyttämän röntgenkristallografian avulla. Osoitimme myös kasvutekijän kasvattavan juuri imusuonia. Lisäksi osoitimme, että estäessämme kasvutekijän toiminnan voimme estää imusuonten kasvua. Kun estetään imusuonten kasvua syöpäkasvaimessa, etäpesäkkeitä syntyy imusolmukkeisiin huomattavasti vähemmän, Alitalo kertaa tutkimuksiaan. Kasvutekijän toiminta voidaan blokata ryhmän kehittämillä vasta-aineilla, joista kahdesta saattaa tulla tulevaisuuden uusia Markku Ojala AIV-palkinnon pokannut professori Kari Alitalo on aiemmin saanut muun muassa Fernströmin säätiön suuren pohjoismaisen tiedepalkinnon sekä lääketieteen Louis-Jeantet-palkinnon. 56 KEMIA 3/2013
syöpälääkkeitä. Ensimmäinen niistä kehitettiin yhdessä start up -yrityksen kanssa, jonka perustajia ovat Helsingin yliopisto ja Ludwig Instituutti -syöväntutkimuslaitos. Vastaaine on nyt edennyt faasi I -vaiheen potilastutkimuksiin. Toinenkin vasta-aine samaa reseptoria vastaan on potilaskokeissa Yhdysvalloissa, ja sen odotetaan estävän myös verisuonten kasvua. Myös itse kasvutekijää tuotetaan valkuaisaineena geeniterapiatuotteeksi. Patentin omistava suomalaisyritys on siirtämässä sitäkin kliinisiin kokeisiin. Sen avulla voitaneen tuottaa uusia imusuonia vahingoittuneiden tilalle esimerkiksi silloin, kun suonet ovat vaurioituneet leikkauksen, vamman tai infektion vuoksi. Geenien perusteella optimaalien hoito Kari Alitalon ryhmän tuorein tutkimus kohdistuu syövän kantasoluihin, joihin tutkijat paneutuvat yhteistyössä dosentti Timo Otonkosken ryhmän kanssa. Tarkoitus on selvittää, miten suolen kantasolut toimivat paksusuolen syövässä. Hankkeesta on versonut useiden kotimaisten tutkimusryhmien yhteistyöhön perustuva henkilökohtaisen lääketieteen ohjelma, jonka tavoite on asetettu korkealle. Pyrimme muuttamaan hoitokäytäntöjä niin, että potilaalle määrätään sopivimmat lääkkeet lähtien potilaan omasta kasvaimesta. Jos ensin tutkitaan mutaatiot potilaan geeneissä, hänelle voidaan määrätä optimihoito, Alitalo selvittää. Tavoitteena on, että kalliiden, joissakin tapauksissa myös turhien solusalpaajahoitojen sijasta käännetään katse geenitutkimuksiin, joiden tulosten perusteella etsitään kullekin potilaalle tehokkain ja sopivin lääke. Samalla säästettäisiin rahaa hoitokustannuksissa. Jos onnistumme tässä, käytännöstä saattaisi tulla uusi, korvattava diagnostinen ja terapeuttinen alusta ja jopa rutiinimenetelmä. Kari Alitalo uskoo, että uusien käytäntöjen aika koittaa jo lähitulevaisuudessa. Silloin voisimme hyödyntää paremmin muun muassa biopankkitoimintaa, suuren kapasiteetin seulontaa ja genominlaajuisia sekvensointeja. Sisko Loikkanen Kirjoittaja on kemisti ja Ylen tiedetoimittaja. sisko.loikkanen@yle.fi Tapani Pakkanen on kemian joukkuepelaaja Kemisti ei ole yksinäinen teräsmies mutta aina joukossa mukana, kun haetaan ratkaisuja maailman ja tulevaisuuden ongelmiin. Usein lenkkinä, jota ilman asiat eivät ratkea. Näin sanoo Suomen Kemian Seuran palkitsema professori Tapani Pakkanen. Otetaan mikä tahansa tätä nykyä tärkeä tutkimusala, esimerkiksi energiatekniikka, uudet polttoaineet tai lääkekehitys. Kaikissa niissä tarvitaan aina kemiaa, tähdentää Itä-Suomen yliopiston kemian laitosta johtava professori Tapani Pakkanen. Fyysikot tekevät erittäin tärkeää työtä ymmärtääkseen prosesseja, mutta loppujen lopuksi kaikki kulminoituu kemiaan. Kemian alan innokkaana sanansaattajana tunnettu Pakkanen on tehnyt elämäntyönsä Joensuussa, jossa hän aloitti silloisen Joensuun yliopiston kemian vt. professorina vuonna 1978. Nykyään hän toimii myös Itä-Suomen yliopiston hallituksen jäsenenä. Konkaritutkijaa pidetään etenkin suomalaisen teoreettisen kemian uranuurtajana, mutta hänen laaja tutkimusalansa on ulottunut epäorgaanisesta kemiasta fysikaaliseen ja materiaalikemiaan, viimeisimpänä nanomateriaaleihin ja nanorakenteisiin. Olen aina ollut kiinnostunut useasta asiasta yhtä aikaa. Mallinnus ja kokeellinen tutkimus ovat kulkeneet rinta rinnan, kertoo Pakkanen, joka ei osaa asettaa yhtä hanketta tai aihetta toisen edelle. Suuria elämyksiä on matkan varrella ollut paljon. Lisäksi pitää muistaa, että aina kun löytyy uusi, jännittävä asia, se poikii tutkimusaiheita kymmeneksi vuodeksi. Palkittu professori haluaa korostaa, ettei merkittävien tulosten tai saavutusten takana koskaan ole pelkästään yksi tutkija vaan kokonainen ryhmä tai jopa useita tutkimusryhmiä. Tutkimusta tekee aina yhdessä mittava joukko ihmisiä. Minä olen ollut hyvin onnekas siinä, että olen saanut tehdä työtä näiden kollegoiden kanssa, ja Markku Ojala Suomen Kemian Seura palkitsi Tapani Pakkasen kuvanveistäjä Pertti Kukkosen suunnittelemalla pronssiveistoksella, joka kuuluu taiteilijan arvostettuun Rinnakkain-sarjaan. uusia, nuoria tutkijoita tulee koko ajan mukaan. Iso kiitos asiasta kuuluu Pakkaselle itselleen. Hänet tiedetään erityisen ansioituneeksi tutkijakouluttajaksi, jolle on myönnetty muun muassa Itä-Suomen yliopiston Hyvä opettaja -palkinto. Joensuussa väitelleiden kemistitohtorien tuotanto on hänen ansiostaan noussut nopeasti ja on tätä nykyä suurimpia Suomessa. Mallinnus kehittyy Laskennallisen kemian tulevaisuudesta Tapani Pakkanen on innoissaan. Kemian tutkimusongelmat vaativat tavattoman isoja laskentaresursseja, 3/2013 KEMIA 57
Kemian saarnamies Ilkka Pollari: Hyviä tarinoita tarvitaan Teekkarina olin aktiivinen lähes kaikessa paitsi opiskelussa. Pyrin opiskelemaan fysiikkaa mutta päädyin kemian osastolle, tunnustaa diplomi-insinööri Ilkka Pollari, uuden Kemian hyväksi -palkinnon ensimmäinen saaja. Kemian hyväksi -palkinnon myöntävät Suomalaisten Kemistien Seura, Finska Kemistsamfundet, Kemiallisteknillinen Yhdistys ja Kemian Päivien Säätiö. 5 000 euroa palkinnon voi saada henkilö, ryhmä tai yhteisö, joka edistää kemianteollisuutta, opetusta ja innovaatiotoimintaa sekä alan yhteiskunnallista merkitystä. Ilkka Pollari muistaa lämmöllä Teknillisen korkeakoulun Kemistikillan ja Polyteknikkojen kuoron rientoja 1970-luvulla. Opiskeluvuosilta on peräisin iso osa Pollarin mittavasta verkostosta, joka on vain monipuolistunut vuosikymmenten mittaan. Vähitellen alkoi tuleva ammattikin hahmottua, kun teekkari löysi tiensä tehdassuunnittelun opintojen kautta Kemiran palvelukseen. Reilun kolmen vuosikymmenen aikana hän on urakoinut Kemiran yksiköissä eri puolilla maailmaa, tätä nykyä IP-asioista vastaavana johtajana Espoossa. Espoon tutkimuskeskuksen johtajana Pollari oli kehittämässä koululaisten kemian luokkaa, joka toimii nykyisin Helsingin yliopiston kemian laitoksen Luma-keskuksessa. Keskusta johtavasta professorista Maija Akselasta hän on löytänyt hengenheimolaisensa, innostuneen luonnontieteiden puolestapuhujan. Vuosi 2011 oli molemmille sanan täydessä merkityksessä kemian vuosi. Kaksikko urakoi milloin kädet kyynärpäitä myöten saippuakuplissa, milloin esiintymislavalla kertomassa yleisölle kemian saavutuksista. Näkyvimpiä aikaansaannoksia oli nobelisti A. I. Virtasesta kertova näytelmä, jonka Pollari kirjoitti ja tuotti yhteistyössä Akselan kanssa. Näytelmässä oli iso työ, mutta olen iloinen siitä, että onnistuimme. Vuodesta jäi paljon hyviä muistoja, ja varsinkin nuorten kanssa oli hauska toimia. Harrastukset lataavat akun Kun on tarvittu ohjelmantekijää, näytelmän kirjoittajaa tai soittajaa firman juhliin, puhujaa lähikouluun tai isäntää vetämään nuorten ryhmää, saarnamieheksi itseään kutsuva Ilkka Pollari on ollut aina valmiina. Mistä hänellä riittää virtaa kaikkeen? Se menee päinvastoin. Harrastuksilla ja oheistoiminnalla ladataan akkuja, ja suosittelen sitä kaikille. Kannattaa miettiä tapoja, joilla oma työ ja harrastus voivat tukea toisiaan. Tuntuu hienolta, kun saa nuoret kiinnostumaan ja kyselemään. Siinä auttaa, jos on hyviä tarinoita. Muurahaishappo on tästä mainio esimerkki. Tiesitkö, että muurahaiset tuottavat vuosittain enemmän muurahaishappoa kuin maailman Markku Ojala Onnekseni ympäriltäni on kaikissa elämänvaiheissa löytynyt hyviä tyyppejä, joiden kanssa on ollut innostavaa tehdä yhteistyötä, Ilkka Pollari sanoo. voinnin puolesta toimimista. Päätyypä Pollari yrittäjäksi tai ei, kemian puolesta hän tulee aina puhumaan. Vastaus siihen, mitä hän toivoisi kadunmiehelle tulevan mieleen sanasta kemia, tulee epäröimättä. Se on ratkaisu kemia on perusta, jolla voidaan ratkaista monenlaisia ongelmia. Leena Laitinen mutta niitä on luvassa. Tietokoneiden teho kasvaa koko ajan ja samalla mallinnuksen rooli tutkimuksessa, kun päästään entistä lähemmäs kokeellista todellisuutta. Professori uskoo vahvasti akateemisen maailman ja teollisuuden tuotekehityksen yhteiseen voimaan. Yhteistyössä voi- kaikki muurahaishappotehtaat yhteensä? 56-vuotias Pollari voi halutessaan jäädä eläkkeelle jo kolmen ja puolen vuoden kuluttua. Kiikkustuoliin häntä ei pysty kuvittelemaan, eikä menevällä miehellä sellaisia suunnitelmia olekaan. Minulla on toiminimi, jota olen käyttänyt musiikki- ja näytelmäharrastuksissani. Yksi vaihtoehto olisi jatkaa konsulttina luonnontieteiden ja innodaan viedä eteenpäin esimerkiksi uusia katalyyttikandidaatteja tai selvittää pintailmiöitä. Kokeellisessa tutkimuksessa Pakkasta kiehtoo erityisesti biomimetiikka eli luonnonilmiöiden jäljitteleminen ihmisen keinoin. Nykyään rakennetaan samanlaisia systeemejä kuin luonnossa on. Minusta on todella hienoa, että kemia on viime vuosikymmeninä laajentunut atomeista ja molekyyleistä uusiin mittakaavoihin nano-, mikro- ja makrotasolle. Luonnossa on upea hierarkia, jossa on tutkijoille paljon matkittavaa. Päivi Ikonen 58 KEMIA 3/2013
Naiset ja kemia Sarja kertoo merkittävistä naiskemisteistä, joiden uraa esitellään European Women in Chemistry -kirjassa. Kathleen Lonsdale oli monessa ensimmäinen Kathleen Lonsdale kuuluu röntgenkristallografian suuriin tutkijoihin, jonka nimi elää muun muassa timanttia muistuttavassa hiilen muodossa lonsdaleiitissa. Nuori fyysikko Kathleen Lonsdale (1903 1971) sai uralleen lähtölaukauksen suorittaessaan kandidaatintutkintoaan Lontoon yliopistossa. Kokeiden arvostelijoihin kuului röntgenkristallografian pioneeri, nobelisti William Henry Bragg, joka kiinnitti heti huomionsa poikkeuksellisen lahjakkaaseen opiskelijaan ja kutsui tämän tutkimusryhmäänsä University Collegessa. Röntgenkristallografian avulla Lonsdale ratkaisi ensimmäisenä aromaattisen yhdisteen heksametyylibentseenin rakenteen. Hän myös osoitti, että molekyylin sisältämä bentseenirengas oli tasomainen kuusikulmio, jollaisen olemassaoloa kemistit olivat vuosikymmeniä epäuskoisina ounastelleet. Tulos oli merkkipaalu orgaanisessa kemiassa. Heksaklooribentseenin rakenteen Lonsdale selvitti käyttäen ensimmäisenä Fouriermuunnosta diffraktiomallien tulkinnassa. Kathleen Lonsdale teki pitkän työrupeaman kansainvälisen röntgenkristallografian taulukkojulkaisun toimittajana, selvitti atomien lämpöliikettä kiteissä ja kehitti kokeellisia menetelmiä niiden mittauksiin alhaisessa lämpötilassa. Myös timantteja tutkinut nainen sai nimensä historiaan, kun 2000-luvulla löytynyt, ilmeisesti timanttiakin kovempi luonnonmineraali sai nimekseen lonsdaleiitti. Uransa loppupuolella Kathleen Lonsdale paneutui lääketieteen kysymyksiin ja selvitti muun muassa virtsakivien rakennetta ja koostumusta. Pakolainen Irlannista Kathleen, omaa sukuaan Yardley, syntyi Irlannissa, mutta hänen ollessaan viisivuotias perhe pakeni maan poliittisia levottomuuksia Englannin Essexiin, jossa tyttö Puoliso kannattaa valita huolella, Kathleen Lonsdalella oli tapana neuvoa tutkijanuralle havitelleita naisia. kävi koulunsa. Matematiikan, fysiikan ja kemian kurssit oli suoritettava paikallisessa poikakoulussa, koska oma tyttökoulu ei aineita opettanut. University Collegen vuosinaan Yardley avioitui insinööriksi opiskelleen Thomas Lonsdalen kanssa. Pari asui jonkin aikaa Leedsissä, josta aviomies sai työpaikan silkintutkimusyhdistyksestä ja vaimo Leedsin yliopiston fysiikan osastosta. Iltaisin puolisot jatkoivat tasa-arvoisina molemmat omaa tutkimustaan, ja perheen palattua Lontooseen kumpikin väitteli vuorollaan tohtoriksi, Kathleen Lonsdale pari vuotta kolmannen lapsensa syntymän jälkeen vuonna 1936. Yhdessä biokemisti Marjorie Stephensonin kanssa Kathleen Lonsdale valittiin ensimmäisenä naisena Britannian kuninkaallisen tiedeseuran jäseneksi vuonna 1945. Neljä vuotta myöhemmin hänet nimitettiin University Collegen kemian professoriksi ja kristallografian osaston johtajaksi. Lonsdalesta tuli siten kunnianarvoisan yliopiston ensimmäinen naisprofessori. Lisäksi Lonsdale nousi ensimmäisenä naisena kansainvälisen kristallografian liiton ja Britannian tieteen edistämisseuran puheenjohtajaksi. Urallaan hän sai lukuisia kunnianosoituksia, muun muassa kuninkaallisen tiedeseuran Davy-mitalin. Kveekarina vankilaan Kveekariaatteen puolisonsa kanssa jakanut Kathleen Lonsdale toimi myös tieteen ulkopuolella. Toisen maailmansodan aikana hän istui kuukauden vankilatuomion kieltäydyttyään maksamasta kahden punnan sakkoa, joka oli määrätty hänen unohdettuaan rekisteröityä sota-ajan siviilitehtäviin. Tuomionsa kärsittyään hän ryhtyi toimiin vankilaolojen parantamiseksi. Rauhanaktivistina Lonsdale johti naisten kansainvälisen rauhan ja vapauden järjestön Britannian osastoa ja osallistui myös Pugwash-liikkeen toimintaan. Sekä Lontoon University Collegessa että Limerickin yliopistossa Irlannissa on nimetty rakennus Kathleen Lonsdalen mukaan. Kirjoittaja on kemisti ja Ylen tiedetoimittaja. sisko.loikkanen@yle.fi 3/2013 KEMIA 59
Taistelu Petsamon nikkelistä Nikkeli on asestrateginen seosmetalli, jota ilman on vaikea valmistaa kelvollista terästä. Panssarilevyjen ohella nikkeliä on tarvittu aseiden, ammusten ja luotien vaipoissa sekä moottoreissa. Toisen maailmansodan aikana nikkeliä himoitsivat kaikki. Monen katse kääntyi kaukaiseen pohjolaan, josta oli löytynyt yllättävä aarre. Alkoi kamppailu Petsamon nikkelistä. Pekka T. Heikura Maamme toisena käsivartena tunnettu Petsamo liitettiin Suomeen Tarton rauhansopimuksessa, joka solmittiin vuonna 1920. Sopimuksen myötä Suomi sai maayhteyden Jäämerelle. Petsamon Suomelle luovuttaneilla venäläisillä ei ollut vihiä siitä, että alueen maaperässä saattaisi piillä nikkeliä. Asiaa eivät tienneet myöskään suomalaiset, jotka kuitenkin aloittivat malminetsinnän alueella heti vuonna 1921. Virikkeenä hankkeelle oli, että läheiseltä Norjan Kirkkoniemeltä oli jo löytynyt rautamalmikenttiä ja Petsamon rannikolta lyijymalmiesiintymiä. Kammikivitunturin länsipäässä Kotseljoella suomalaisetsijät törmäsivät yllätyksekseen nikkeliin. Vuoteen 1934 mennessä alueelta oli paikallistettu tois- takymmentä nikkeliesiintymää, joista rikkaimmaksi osoittautui Kaulatunturi. Sen esiintymä muodostui 30 metriä paksusta ja 400 metriä leveästä laatasta, joka työntyi vähintään 300 metrin syvyyteen. Etsintöjä johtanut tohtori Heikki Väyrynen arvioi aluksi Kaulatunturissa olevan nikkelimalmia 1,8 miljoonaa tonnia. Lopulta määrä tarkentui yli 6,1 miljoonaan tonniin, joka sisälsi nikkeliä keskimäärin 3,9 prosenttia ja kuparia 1,7 prosenttia. Hyödyntäjä Atlantin takaa Petsamon Kolosjoen nikkelikaivoksen sulattamon 165-metrinen savupiippu rakennettiin liukuvalutekniikalla. Valmistuessaan se oli Euroopan korkein. Suomalaiset eivät kuitenkaan ryhtyneet hyödyntämään aarrettaan itse. Ainoa mahdollinen toimija olisi ollut kupariyhtiö Outokumpu Oy, mutta sillä ei ollut riittävästi pääomia, ammattimiehiä eikä edes intoa sitoutua epävarmaksi katsomaansa hankkeeseen. Petsamon nikkelille alettiin siksi hakea ulkomaista jalostajaa. Saksalainen Krupp kiinnostui ensin asiasta, mutta päätti sitten ääripohjolaan sijoittamisen olevan liian riskialtista. Lopulta nikkelin hyödyntäjäksi löytyi amerikkalainen Inco (The International Nickel Company), joka hallitsi lähes 90 prosenttia maailman tunnetuista nikkelimalmivaroista ja jonka pääkaivokset olivat Kanadan Sudburyssä. Pieni Petsamo oli jättiläiselle vähäinen liiketoimi, mutta 60 KEMIA 3/2013
sen tavoitteena olikin pitää kilpailijat loitolla alueelta. Suomen valtio teki Incon englantilaisen tytäryhtiön Mondin kanssa konsessiosopimuksen, joka edellytti Suomen lakien alaisen yhtiön perustamista. Näin syntyi 12. heinäkuuta 1934 Petsamon Nikkeli Oy, jonka osakkeista Mond omisti 247. Loput kolme osaketta kuuluivat yksityishenkilöille. Käytännössä Petsamon kaivoshanketta ohjasi emoyhtiö Inco. Rakentaminen Kaulatunturissa käynnistyi vuonna 1937. Kaivos ja Kolosjoelle sijoitettu sulatto suunniteltiin Incon Kanadan-tehtaissa. Koska esiintymän sivukiven magnesiumpitoisuus oli korkea, perinteiset rikastusmenetelmät eivät tulleet kysymykseen. Nikkelin erottamistekniikaksi kuonakivestä valittiin siksi sähkösulatus. Idea oli syntynyt tutustumiskäynnillä Outokummun Imatran-sulattoon, jossa tuohon aikaan oli maailman suurin malminsulatukseen käytetty sähköuuni. Kolosjoelle päätettiin rakentaa kaksi sulatusuunia ja Paatsjoen Jäniskoskeen voimalaitos. Sulatto yhdistettiin 2,6 kilometrin pituisella tunnelilla suoraan Kaulatunturin malmioon. Sulaton 150-metrinen savupiippu nousi Euroopan korkeimmaksi. Kolosjoelle kohonneet kerrostaloasunnot olivat silloisen suomalaisen mittapuun mukaan poikkeuksellisen hyvin varustettuja. Kaivostoiminnan hinta on kova Petsamon nikkelialuetta on pidetty yhtenä maailman saastuneimmista. Pilaantuminen alkoi jo suomalaisaikana. Kolosjoen kaivoksen savupiipusta tuprusi ilmaan 170 tonnia rikkidioksidia vuorokaudessa eli noin 55 000 tonnia vuodessa. Rikin ympäristöhaitat oivallettiin jo tuolloin. Neuvostovuosina Petshenga Nikel -kombinaatin vuosittaiset rikkipäästöt nousivat 340 000 tonniin. Päästöjen rajoitustoimet ovat edenneet takkuillen senkin jälkeen, kun uusi Venäjä vuonna 1991 starttasi neuvostovaltion raunioilta. Stalinin merkillinen menettely Rakennustyöt keskeytyivät tylysti talvisodan puhkeamiseen 30. marraskuuta 1939. Kun sota 13. maaliskuuta 1940 päättyi Moskovan rauhansopimukseen, suomalaisia odotti yllätys. Neuvostoliitto palautti jo valtaamansa Petsamon takaisin Suomelle. Lisäksi venäläiset jättivät nikkelikaivoksen ja Kolosjoen yhdyskunnan tuhoamatta. Täyttä vastausta neuvostomaata johtaneen Josif Stalinin merkilliseen menettelyyn ei ole saatu Moskovan arkistois- Nikel-kombinaatti tupruttaa päästöjään viereiseen Nikkelin kaupunkiin yhä 2000-luvullakin. Tutkijat kiistelevät yhä syistä, miksi Josif Stalin aikoinaan jätti Kolosjoen kaivoksen tuhoamatta. Tuhotyön hoitivat sittemmin saksalaiset. Suomeen vuosina 1920 1944 kuulunut Petsamon kunta. Kolosjoen kaivos on merkitty karttaan venäläisellä nimellään Nikel. Jäniskosken voimala sijaitsee vaaleanpunaiseksi väritetyllä alueella, joka myytiin Neuvostoliitolle vuonna 1947. Vihreän osan Suomi luovutti Neuvostoliitolle jo talvisodan jälkeen vuonna 1940. takaan. On epäilty, että Kremlissä ei tiedetty, kuinka suuret alueen malmivarat oikeastaan olivat. Toisen käsityksen mukaan neuvostojohto pelkäsi Britannian reaktiota, sillä venäläisten oletetaan tunteneen suurta kunnioitusta Mond-yhtiön englantilaista omaisuutta kohtaan. On myös väläytetty mahdollisuutta, että Stalin halusi pitää Suomen erossa Saksasta jättämällä sille Petsamon kautta avoimen reitin länteen. Saattaa olla niinkin, että gruusialaissyntyinen diktaattori laski kaappaavansa 3/2013 KEMIA 61
Polttava puute nikkelistä teki Petsamosta Saksalle elintärkeän. Hitler lähti soitellen sotaan Nykyään voidaan vain ihmetellä, kuinka heppoisin raaka-ainevaroin Adolf Hitler aloitti sodan vuonna 1939. Saksan tuolloiset resurssit riittivät vain 9 12 kuukauden taistelutoimiin. Maan riippuvuus ulkomaisesta tuonnista oli sinkin osalta 25, lyijyn 50, kuparin 70, tinan 90 ja nikkelin osalta peräti 95 prosenttia. Myös raakaöljystä 65 prosenttia, raakakumista 80 ja bauksiitista 99 prosenttia oli tuonnin varassa. Pitkään sotaan ei ollut mahdollisuuksia, mutta Hitler uskoikin salamasodalle tyypillisten lyhyiden iskujen riittävän voittoon mikä toki sittemmin osoittautui harhaluuloksi. Saksan nikkelinkulutus oli jo ennen sotaa 11 400 tonnia ja sodan aikana 50 000 tonnia vuodessa. Vertailun vuoksi: maatalousvaltaisen Suomen vastaava tarve oli 40 50 tonnia. Saksalaiset olivat hyvissä ajoin hankkineet nikkeliä varastoihinsa Kanadasta, ja sodan puhjettua saatiin valloitetuista maista 5 000 tonnia lisää. Sen tärkein lähde oli ranskalaisista frangin kolikoista sulatettu metalli. Adolf Hitlerin ja Natsi-Saksan sotamenestys olisi tyssännyt alkuunsa ilman Petsamon nikkeliä. Petsamo pelasti pulasta Kaikesta huolimatta Saksan nikkelipula pääsi vuoteen 1942 mennessä pahaksi. Tilanne näkyi havainnollisesti esimerkiksi lentokoneiden rakentamisessa. Vallankumouksellisena pidetyn kaksimoottorisen Messerschmitt 262:n ensimmäisiin moottoreihin tarvittiin 88 kiloa nikkeliä. Sarjavalmistuksen alettua nikkelin määrä pudotettiin sotataloudellisista syistä 24 kiloon. Tämän jälkeen moottorin kestoikä oli enää 8 10 tuntia. Sitten olisi vaadittu välikorjaus eli vähintään kuumien osien vaihto. Suurien suihkuhävittäjälaivastojen rakentamiseen Saksalla ei ollut edes mahdollisuuksia. Polttava puute nikkelistä tekikin Petsamosta maalle elintärkeän. Aluksi Saksaan vietiin Petsamosta malmia, mutta kun Kolosjoen sulatto aloitti toimintansa, vienti muuttui hienokiveksi, joka sisälsi nikkeliä 53 57, kuparia 27 32 ja rikkiä kahdeksisen prosenttia. Petsamon osuus Saksan koko nikkelinkulutuksesta oli 73 prosenttia vuonna 1943 ja 87 prosenttia vuonna 1944. kaivosalueen vasta myöhemmin, kunhan suomalaiset ensin saisivat sen rakennettua valmiiksi. Tutkija Mikko Uola esittää uudessa kirjassaan Petsamo 1939 1944 vielä yhden teorian. Hänen mukaansa todennäköisin selitys Stalinin käytökselle oli Norjan osuus asiaan. Talvisodan aikana vallassa ollut Norjan työväenpuolueen muodostama hallitus ja erityisesti sen ulkoministeri Halvdan Koht olivat Neuvostoliiton sympatisoijia, minkä Kreml oli pannut tyytyväisenä merkille. Sotien jälkeen Koht jopa esitti Stalinille Nobelin rauhanpalkintoa. Toisaalta Norjassa myös pelättiin jättimäistä rajanaapuria ja sen pienelle tunturimaalle mahdollisesti esittämiä aluevaatimuksia. Venäläiset päättivät siksi palkita norjalaiset jättämällä Petsamon Suomelle ja osoittamalla näiden huolen siten turhaksi. Uusi pelaaja Saksasta Tilanne muuttui kokonaan, kun saksalaisjoukot huhti toukokuussa 1940 valtasivat Norjan ja päätyivät samalla Petsamon välittömään läheisyyteen. Neuvostoliitto alkoi heti esittää Suomelle Petsamoa koskevia vaatimuksia, sillä se ei halunnut arvometallin päätyvän Saksalle, joka kaipasi kiihkeästi täydennystä niukkoihin nikkelivarantoihinsa. Lisäksi alue olisi ollut neuvostomaalle tärkeä puskuri saksalaisten ja ympäri vuoden sulana pysyvän Murmanskin sataman välissä. Myös Britannia tunsi hyvin Saksan nikkelipulan ja yllytti siksi neuvostojohtoa ryhtymään ankarampiin toimiin Suomea vastaan. Koska saarivaltiolla ei itsellään ollut voimavaroja estää saksalaisia pääsemästä käsiksi Kolosjoen nik- keliin, asian hoitaminen kuului sen mielestä venäläisille. Neuvostomaan uhittelu länsinaapurilleen johti kuitenkin täsmälleen päinvastaiseen tulokseen. Itsensä uhatuksi tuntenut Suomi ryhtyi hakemaan turvaa tulevasta aseveljestään Saksasta myös nikkelin kautta. Vuoden 1934 konsessiosopimus antoi Suomelle oikeuden ottaa Kolosjoen kaivoksen nikkelituotanto poikkeusoloissa itselleen, ja nyt pykälä käytettiin hyväksi. Incon ja Mondin vastalauseet eivät auttaneet, kun suomalaiset ryhtyivät myymään Saksalle sen niin hartaasti halajamaa nikkelimalmia kesästä 1940 lähtien. Kun Saksa 22. kesäkuuta 1941 hyökkäsi Neuvostoliittoon, sen joukot miehittivät Petsamon välittömästi. 62 KEMIA 3/2013
Jatkosota päättyi kaivoksen tuhoon Kolosjoen ja Jäniskosken rakentaminen oli jatkunut talvisodan jälkeen siitä, mihin oli ennen sotaa jääty. Saksa oli lahjoittanut urakkaa varten yhteensä 20 miljoonaa saksanmarkkaa. Kesäkuussa 1941 käynnistynyt Suomen ja Neuvostoliiton välinen jatkosota ei juuri hidastanut töitä. Jäniskosken voimalaitos valmistui kesällä 1942 ja Kolosjoen sulatusuunit myöhemmin samana vuonna. Petsamon Nikkeli Oy:n johtajana toimi saksalaiskaudella suomalainen vapaaherra, insinööri Gustaf Wrede ja kaivoksen johtajana lisensiaatti Paavo Haapala. Sulaton johtoon tuli aluksi saksalainen professori Otto Barth, jota seurasi tohtori Walter Schubart. Kaivosta puolustamaan tuotiin Saksasta huomattava määrä ilmatorjuntatykkejä ja lentokoneita. Ne pystyivät takaamaan myös tuotannon turvallisuuden niin, ettei Neuvostoliitto jatkosodan vuosina juuri kyennyt häiritsemään sitä. Tilanne muuttui dramaattisesti syksyllä 1944. Suomi teki 17. syyskuuta välirauhan Neuvostoliiton kanssa, ja sopimukseen kirjattiin Petsamon palauttaminen venäläisille. Saksalaisten oli siis poistuttava. Ennen lähtöään he kuitenkin tuhosivat perusteellisesti kaikki Kolosjoen tuotantolaitokset ja myös Jäniskosken voimalan patoineen. Yksin voimalan koneaseman hävittämiseen hupeni 100 tonnia räjähteitä. Petsamon paluu venäläisille Inco ei tuhotyöstä juuri kärsinyt. Neuvostoliitto suostui maksamaan kaivoksen alkuperäiselle omistajalle, konsessionsa sodan ajan säilyttäneelle amerikkalaisyhtiölle 20 miljoonan kultadollarin korvauksen tämän menetyksestä. Venäläiset myös oivalsivat Petsamon kehittämismahdollisuudet ja ryhtyivät palauttamaan kaivoksen toimintaa ja laajentamaan sitä entisestään. Kolosjoki sai venäläisen nimen Nikel. Suomalaiset rakensivat neuvostoliittolaisille paitsi uuden voimalaitoksen Jäniskoskelle myös voimalat Rajakoskelle ja Kaitakoskelle. Venäläiset itse patosivat sähköntuotantoon Hevoskosken ja Kolttakönkään. Nykyään kaivos sulattoineen kuuluu suureen Norilski Nikel -yhtiöön. Suomessa Petsamon Nikkeli Oy:n jälkiselvittelyt rahavarojen ja velkojen hoitoineen jatkuivat vuoteen 1959 saakka, jolloin yhtiö lopetti toimintansa. Kirjoittaja on historioitsija ja vapaa toimittaja. Nikkelikaivoksen suuaukko näytti 1930-luvun lopulla tältä. Kaivosalueelle 1930-luvulla kohonneet asuintalot olivat sen ajan mittapuun mukaan poikkeuksellisen moderneja. Neuvostomaa ei ehkä tarvinnutkaan Petsamoa Tutkijat ovat jättäneet huomiotta yhden seikan tarkastellessaan Petsamosta vuosina 1940 1941 käytyä diplomaattista painiottelua. Neuvostoliitto ei kenties todellisuudessa tarvinnutkaan Petsamoa, tai ainakaan alueen nikkelillä ei ollut sille suurta strategista merkitystä. Jättivaltio kun oli jo ennen sodan syttymistä käynnistänyt tuottoisan kaivoksen hyödyntämisen Siperian Norilskissa, jossa sijaitsee neljäsosa maailman nikkelivaroista. Venäläisgeologit olivat 1920-luvulla löytäneet Norilskista nikkelin lisäksi platinaa ja kuparia. Siellä oli myös hiiltä, jota tarvittiin malmin sulattamiseen ja kuljetuksiin. Vuonna 1935 vastuu alueen kehittämisestä annettiin vankityövoimaa käyttäneelle leirihallinnolle Gulagille. Vuosina 1935 1942 rakennettiin neuvostomaan ensimmäinen arktinen rautatie, joka yhdisti Norilskin Jeniseijoen varrella sijaitsevaan Dudinkaan. Sieltä nikkeli voitiin laivata Karanmerelle ja edelleen läntisiin satamiin tai vaihtoehtoisesti Jeniseitä pitkin etelään Krasnojarskiin, josta lasti jatkoi junakuljetuksin Euroopan puolelle. Norilskin tuotanto sai vauhtia vuonna 1939, kun sen vetäjäksi nimitettiin Avraam Zavenjakin, entinen Magnitogorskin kaivoskompleksin energinen johtaja. Jo sodan alussa Gulagin leirijärjestelmä tuotti lähes puolet Neuvostoliiton tarvitsemasta nikkelistä. Kun vankien oloja kohennettiin, työtahti kiihtyi entisestään. Vuonna 1944 vankityövoimaa oli Norilskissa jo 100 000 henkeä ja vapaita työntekijöitä kymmenisen tuhatta. 3/2013 KEMIA 63
KEEMIKKO Kemia-lehden pakinoitsija Keemikko väittää katsovansa maailman menoa erlenmeyerlasien läpi. Valkoisen takin alla piilee kuitenkin monitaitoinen maailmankansalainen, jolle mikään inhimillinen ei ole vierasta. Kevään kemikaalit SUOMEN SUVI on lyhyt, eikä sen tuloa voi kuin arvailla. Keskimäärin kesää kestää kaksi viikkoa, joten avoautoilijat ehtivät tuskin kattonsa taittaa. Kemistien hippikraattisiin velvollisuuksiin kuuluu siksi kevään vauhdittaminen mitä moninaisimmin kemikaalein. Pelin voi aloittaa kalsium-, magnesium- tai natriumkloridilla. Jos jää ei näillä eväillä lähde, kesäntuloa sopii avittaa urealla. Se saa tienpenkat vihertämään heti, kun aurinko niitä lämmittää. Myös propyleeniglykolia voi käyttää varsinkin silloin, kun ei halua lentää ainakaan mahalleen. Kotikemistille yksittäiset aineet eivät tietenkään riitä, vaan jäätä on pakko poistaa seoksella. Keemikon cocktailin tarkka koostumus on salaisuus, mutta se syö jäätä 40 asteen pakkasessakin. Kovan luokan asiantuntija rakentaa rikkajysäyksen omaksi ilokseen ja perikunnan yllätykseksi. SEURAAVAKSI KANNATTAA Puolan edesmenneiden saastetehtaiden kunniaksi levittää puutarha täyteen kalkkia. Happamia sateita ei enää juuri ole, mutta mikään ei ole niin hauskaa kuin katkeran kalkitus. Pienikin tuulenvire saa valkoisen pilven pöllähtämään naapurinkin puolelle. Lumen alta paljastuu erilaisia käytäviä, joissa myyrät ovat talven aikana nauttineet maukkaita aterioitaan. Reikä petuniapenkissä on sodanjulistus. Jokaiseen myyrän tekemään korsuun tulee heittää pala kalsiumkarbidia. Kastelukannusta lasketaan pelkkää H 2 O:ta, ja pian kevätilmassa leijuu asetyleenin tuttu tuoksu. Ne, jotka eivät usko kaasusodankäyntiin, voivat tulpata myyrien käytäväverkot bromadioloniherkuilla. Kevään edetessä eteen tulee lannoitus. Puhtaisiin kemikaaleihin luottavat levittelevät ympärilleen NPK-rakeita. Ekoihmiset taas uskovat siihen itseensä. Jos kompostoinnilla ei saa aikaan lyhytkiertoa pellosta suuhun, laiskempi ekoilija voi ostaa ns. kanankakkaa. Sekin on yksi niistä tuotteista, joiden käytöllä saa naapurisuhteet nousemaan aivan uudelle tasolle. Asian voi todistaa vaikka levittämällä ainetta pihalleen silloin, kun naapurin pihalla vietetään viisikymppisiä tai juhlitaan valkolakkia. KEMISTILLE PUUTARHANHOITO on jatkuvaa juhlaa. Suomessa on pelkästään torjunta-aineita tarjolla 243 erilaista. Niiden Ova-ohjeisiin ja kemikaalikortteihin tutustumalla saa koko vuoden kulumaan kuin siivillä. Kotikemistin on suorastaan pakko kehittää kaupallisista tuotteista oma kimaransa. Miksi ehkäistä vain omenarupea, jos samalla ruiskutuskerralla hoituvat myös lehtipunkit, ruostesienet, muumiotauti, lumimätä, harmaahome ja koloradonkuoriaiset? Varsinaiseen kesään kannattaa varustautua kunnolla. Pelkkä Raid ei välttämättä riitä kaikkien hyönteishyökkäysten pysäyttämiseen. Ötököiden karkottamiseen onkin tarjolla sen seitsemänkymmentä kemikaalia. Jo pelkästään muurahaisia varten on kehitetty yllättävän monta ainetta, joten ruokasuolaan jämähtäminen kävisi kemistin kunnialle. Oikeasti toimivien aineiden ostaminen on tosin tehty vaikeaksi. Ne on pakko joko valmistaa itse tai hankkia ulkomaanmatkoilta. Esimerkiksi DDT:tä saa helpoiten niin sanotuista kehitysmaista. RIKKARUOHOJA VOI yrittää vähentää kitkemällä. Teollisuus tarjoaa kuitenkin menetelmiä, jotka aiheuttavat vähemmän selkäkipua. Vaikuttavia aineita on paljon, mutta pitkälle pääsee jo diklooripropilla, etofumesaatilla, fenmedifaamilla, fluroksipyyrillä, klopyralidillä tai glyfosfaatilla. Seoksistaan kemisti kuitenkin tunnetaan, joten kovan luokan asiantuntija rakentaa itse rikkajysäyksen omaksi ilokseen ja perikunnan yllätykseksi. Puutarhakasveja ei ole vielä manipuloitu geneettisesti kestämään Rounduppia, joten GMO-puutarhanhoito ei toistaiseksi ole mahdollista eikä pihan hoito kertaruiskutuksella ohikiitävästä lentokoneesta onnistu. Kemistille soveltuva puutarha on siksi vain tulevaisuuden utopia. Keemikko Kesäkitkijä 64 KEMIA 3/2013
TUOTEUUTISIA Tehoa prosessien hallintaan Honeywellin uutuustuote Experion PMD R800 laajentaa entisestään kemianteollisuuden, lääkealan ja elintarviketeollisuuden prosessien, koneiden ja synkronoitujen linjakäyttöjen (PMD) hallintaan kehitettyä automaatioratkaisua ja sen toiminnallisuutta. Uutuudessa ovat mukana Alarm Management, Integrated Historian, One Wireless, Digital Video Manager ja Safety Manager -integraatiot sekä suorituskykyinen Field Controller Express -ohjain, Profibus-kenttäväylä ja Total- Plant Alcont UPLINE/IOLINE-liitynnät. Lisätietoa: www.honeywell.com Näytteensyöttäjä haihtuville yhdisteille Shimadzun headspace-näytteensyöttäjä HS-20 soveltuu erinomaisesti kaasumaisten yhdisteiden analytiikkaan GC- ja GC-MS-laitteilla. Näytteensyöttö tapahtuu joko näytesilmukan (HS-20- malli) tai sähköjäähdytteisen kylmäloukun (TenaxTA tai Carboback + Carboxene) avulla (HS-20Trap-malli). Tarkka pneumaattinen virtauksensäädin ja näytepullon lämmitysmekanismi takaavat toistettavan injektion. Näytteiden välinen kontaminaatio on minimoitu inertillä ja lyhyellä siirtolinjalla. Näyte voidaan lämmittää 300 asteeseen saakka, mikä mahdollistaa myös korkealla kiehuvien yhdisteiden analysoinnin. Lisätietoja: www.ordior.fi Herkkä GCMC-laite Shimadzun uudella GCMS-TQ8030 -kaasukromatografimassaspektrometrillä on hyvä herkkyys Scan-, SRM/MRMja SIM-moodeilla. Monipuolinen laite hyödyntää ASSP-tekniikkaa, joka optimoi ionien liikkeen laitteistossa mahdollistaen nopeat spektrien scan-nopeudet, jopa 20 000 amu/s. Törmäyskammio antaa hyvän törmäytystehokkuuden ja parantaa tuoteionispektrin laatua. Laitteen ympäristömoodi pudottaa sen energiankulutusta 36 prosenttia, mikä vähentää kantokaasun kulutusta. Lisätietoja: www.ordior.fi Turvallisuutta tuotantolaitoksiin Toyota SpotME-järjestelmä on kehitetty edistämään turvallisuutta varastoissa ja tuotantolaitoksissa. Laite havaitsee trukit ja ihmiset sisäänrakennetuilla suuntaherkillä sensoreillaan ja antaa varoituksen risteävästä liikenteestä. Varoitusyksikkö alkaa vilkkua, kun potentiaalinen törmäysvaara on havaittu. Järjestelmä on helppo asentaa risteyskohtien seiniin tai hyllyihin. Se ei vaadi komponenttien asennusta trukkeihin. Lisätietoa: www.toyota-forklifts.fi Standardoitu vetokaappi Waldner Laboreinrichtungenin Secuflow EN7 -vetokaappi täyttää kaikki uuden EN13175-7 -standardin vaatimukset. Ilman virtaamista kaapissa on parannettu lisäämällä kanavia sen etuseinälle. Myös ilmavirtauksen valvonta on päivitetty vastaamaan standardia. Kaappi on saatavana 1 200 1 800 millimetrin levyisenä. Käyttäjien toiveiden mukaisesti rakennettavat kaapit voidaan varustaa muun muassa erilaisilla hyödykeliitännöillä ja oviratkaisuilla. Lisätietoa: www.dahlberg.fi Radiopuhelin vaarallisiin tiloihin Digitaaliset Mototrbo DP4401 ex- ja DP4801 ex -radiopuhelimet on tarkoitettu käytettäväksi tiloissa, joissa palavat nesteet, kaasut tai pöly voivat aiheuttaa räjähdysvaaran. Atex-luokitelluissa puhelimissa on runsaasti uusia turvaviestintää parantavia ominaisuuksia, kuten aiempaa parempi äänenlaatu, kehittynyt selektiivikutsu, tekstiviestimahdollisuus sekä monipuoliset data- ja GPS-sovellukset. Uudet digitaalipuhelimet voidaan ohjelmoida toimimaan jo käytössä olevassa analogisessa järjestelmässä. Lisätietoja: www.zenitel.com Yleisdetektori kaasukromatografiaan Shimadzun uusi heliumplasmaan perustuva BID 2010 Plus -yleisdetektori mahdollistaa lähes kaikkien orgaanisten ja epäorgaanisten yhdisteiden mittaamisen 0,1 ppm:n pitoisuustasolla. Laite on tavanomaista lämmönjohtokykydetektoria (TCD) yli sata kertaa herkempi ja liekki-ionisaatiodetektoria (FID) yli kaksi kertaa herkempi. Detektori voidaan liittää GC-2010 Plus -kaasukromatografiin, jolloin kokonaisuus on nimeltään Tracera. Laitteisto soveltuu esimerkiksi kasvihuonekaasujen sekä kevyiden hiilivetyjen analytiikkaan, jossa perinteisesti on käytetty useiden detektorien ja venttiilien kokonaisuuksia. Lisätietoja: www.ordior.fi 3/2013 KEMIA 65
ULKOMAILTA Muovivaahto tukkii verenvuodon Yhdysvaltain asevoimien tutkimusorganisaation Darpan tutkijat ovat kehittäneet uuden ensiaputekniikan, jonka avulla tukitaan verenvuotoja sisäelimissä. Lääkintämiehet ruiskuttavat jo taistelukentällä kahta erilaista nestettä haavoittuneen sotilaan vatsaonteloon. Siellä nesteet sekoittuvat muovivaahdoksi, joka paisuu tilavuudeltaan 30-kertaiseksi alkuperäisestä. Polyuretaanivaahto asettuu tiiviisti maksan, pernan ja suoliston ympärille ja estää kovettuessaan niitä vuotamasta lisää. Sioilla tehdyt ensimmäiset kokeet ovat olleet menestyksekkäitä. Hengenvaarallisesti vioittuneista maksoista vuotanut verimäärä laski vaahdon ansiosta kuudesosaan. Muovilla hoidetuista koe-eläimistä oli kolmen tunnin kuluttua elossa 72 prosenttia, kun verrokeista säilyi hengissä vain kahdeksan prosenttia. Kun vaahtoensiavun saanut sotilas pääsee sairaalan leikkauspöydälle, kirurgi voi poistaa kovettuneen muovikimpaleen vatsaontelosta alle minuutissa. Pekka T. Heikura Scanstockphoto Jos Siperian ikirouta sulaa, ilmaan vapautuu iso määrä metaania. Siperian metaanipäästö lähes väistämätön Jos ilmasto lämpenee vielä joitakin asteen kymmenyksiä, laaja alue Siperian ikiroutaa alkaa sulaa hallitsemattomasti. Seurauksena on paitsi merkittävä metaanipäästö ilmakehään myös alueen rakennusten ja teiden vajoaminen maan uumeniin. Tilanne uhkaa pahiten putkiverkostoa, jota pitkin maakaasu virtaa Siperiasta Eurooppaan, varoittavat Oxfordin yliopiston tutkijat. Anton Vaksin johtama ryhmä selvitti ikiroudan historian 500 000 viime vuoden ajalta tutkimalla kuusi tippukiviluolaa. Pohjoisimman luolan yllä oleva maa on sulanut kerran, mikä tapahtui 425 000 74 000 vuotta sitten vallinneella erityisen lämpimällä interglasiaarikaudella. Globaali lämpötila oli tuolloin 1,5 astetta korkeampi kuin se ollut 10 000 viime vuoden aikana. Floridan yliopiston Ted Schuurin vetämä toinen ryhmä on arvioinut, että Siperiasta vapautuu 160 290 miljardia hiilidioksiditonnia vastaava määrä metaania. Aiemmista ilmastomalleista pois jäänyt kasvihuonekaasujen lisälähde tulisi ottaa huomioon uusissa malleissa. Tutkimuksia esitteli New Scientist. Pekka T. Heikura Elimistöön ruiskutettava muoviliuos voi tulevaisuudessa toimia ensiapuna sisäelinvamman saaneiden hoidossa. Nahkiainen tuottaa lujaa biokuitua Kanadalaisen Guelphin yliopiston biologit ovat tehneet Pohjois-Atlantin pohjassa elävän nahkiaisen limasta lankaa, joka on mekaanisilta ominaisuuksiltaan lähes hämähäkinseitin luokkaa. Parhaat seitit on aiemmissa tutkimuksissa todettu terästäkin lujemmiksi. Kanadalaistutkijat ovat onnistuneet tuottamaan laboratoriossaan jopa 20 sentin pituisia limalankoja. Prosessin aluksi nahkiaiset nukutettiin, kuivattiin ja stimuloitiin sitten sähkövirran avulla puskemaan limaa huokosistaan. Limanahkiainen erittää runsaasti tahmeaa massaa, kun se tuntee itsensä uhatuksi. Hait ja muut petokalat jättävätkin ympyräsuun yleensä rauhaan, koska lima liimaa niiden kidukset yhteen. Liman sisältämät proteiinit konsentroitiin ja sijoitettiin suolapitoisen liuoksen pinnalle. Siinä kehittynyt ohut kalvo kehrättiin pitkänomaisiksi, erittäin vetolujiksi ja taipuisiksi kuiduiksi. Tutkijoiden mukaan uudesta, verrattomasta bioraaka-aineesta voitaisiin tulevaisuudessa valmistaa esimerkiksi laskuvarjoja, pakkauksia ja vaatekappaleita, kirjoittaa Science News. Pekka T. Heikura Darpa 66 KEMIA 3/2013
Kupanhoito tappoi Shakespearen? William Shakespeare (1564 1616) sairasti kuppaa ja saattoi menehtyä taudin hoidon aiheuttamaan elohopeamyrkytykseen. Näin esittää amerikkalainen lääketieteen tutkija John Ross, joka on selvittänyt maailman kuuluisimman näytelmäkirjailijan terveyshistoriaa ja kertoo siitä viime vuonna ilmestyneessä kirjassaan Shakespeare s Tremor and Orwell s Cough The Medical Life of Famous Writers. Virallinen historiankirjoitus kertoo Shakespearen kuolemasta vain, että tälle nousi eräiden kestien jälkeen kova kuume, minkä jälkeen kirjailija-runoilija heitti pian henkensä. Ross on kuitenkin koonnut Shakespearen elämäkertatietoja monista lähteistä ja löytänyt niistä vihjeitä tällä ilmenneistä oireista. Amerikkalaistutkijan teorian mukaan kirjailijan on jossain vaiheessa elämäänsä täytynyt saada syfiliseli kuppatartunta. Tautia tämä olisi hoitanut sekä kuumilla kylvyillä että huomattavan isoilla annoksilla elohopeaa. Tuhoisa omalääkintä Elohopea oli aikoinaan yleinen konsti kupanhoidossa. Alkuainetta annettiin tautia sairastaville niin voiteena, höyrynä kuin sisäisestikin. Elohopeaa suositteli etenkin kuuluisa sveitsiläis-saksalainen lääkäri Paracelsus (1493 1541). Oikein käytettynä elohopea itse asiassa olikin tehokas ase kuppaa vastaan, koska se tappoi taudin aiheuttajan, Treponema pallidum -spirokeetan. Shakespearen harjoittama itsehoito tuotti kuitenkin ei-toivottuja sivuvaikutuksia, sillä liian suuri määrä elohopeaa oli tuhoisa Tuntemattoman taiteilijan 1600-luvun alussa maalaaman ns. Cobbe-muotokuvan oletetaan esittävän William Shakespearea. myös potilaalle itselleen. Ross kertoo, kuinka kirjailijalta lähtivät vähitellen hiukset ja hänen jäsenensä alkoivat vapista. Käsien tärinä näkyy tutkijan mukaan Shakespearen käsialan huononemisena tämän viimeisinä elinvuosina. Ennen hyvin seurallinen mies muuttui lisäksi ärtyisäksi ja ryhtyi karttelemaan ihmisiä. Kuppa oli erityisesti avioliiton ulkopuolisia suhteita harrastaneiden vitsaus. Vaikka Shakespeare oli naimisissa ja kolmen lapsen isä, puoliso Anne Hathaway ei tiettävästi ollut ainoa nainen hänen elämässään. Pekka T. Heikura Tulevaisuus on tuulivoiman Kun valtiolliset päättäjät pohtivat, millä voimanlähteellä tuottaa tulevaisuuden energia, he valitsevat tuuliturbiinit, ennakoi New Scientist. Tuulipuistojen pystyttäminen on joissakin maissa jo nyt halvempaa kuin uu- sien hiilivoimaloiden ja kaasuvoimaloiden rakentaminen, lehti kertoo ja antaa esimerkkinä Australian. Maahan parhaillaan kohoava tuulipuisto jauhaa megawattitunnin sähköä 80 113 Australian dollarilla. Vastaava Scanstockphoto määrä uuden hiilivoimalan tuottamaa sähköä maksaisi 126 dollaria, ja hiilivero nostaisi kokonaissumman 176 dollariin. Myös Brasiliassa tuulipuistot ovat viime vuosina osoittautuneet selvästi edullisimmaksi vaihtoehdoksi, kun energiayhtiöt ovat pyytäneet tarjouksia uusista laitoksista. Tuulivoimaloiden tehokkuutta ovat nostaneet paremmat turbiinit pitempine roottorinlapoineen ja korkeampine mastoineen sekä tuulipuistojen uusi suunnittelu. Tuoreen tutkimuksen mukaan turbiinien järjestäminen suorien rivien sijasta siksak-kuvioon lisää tuulen nopeutta ja tuottaa vähemmän turbulenssia, joka rivimuodostelmassa syö taaemman myllyn tehoa. Pekka T. Heikura Nykyiset hiilivoimalat ovat halpoja käyttää, mutta uusia ei kannata rakentaa. Tuulivoima on sekä turvallisempaa että edullisempaa. 3/2013 KEMIA 67
henkilöuutisia Kohti tehokkaampia metallien tuotantoprosesseja Tutkija Petri Kobylin on kehittänyt väitöstyössään termodynaamisen tietokannan, jolla voi laskea väkevien, rauta-, nikkeli- ja mangaanisulfaatteja sisältävien rikkihappo-vesisysteemien liukoisuuksia eri lämpötiloissa ja pitoisuuksissa. Uuden tietokannan avulla voidaan kehittää teollisia mineraaleja hyödyntäviä kemiallisia tuotantoprosesseja, optimoida niiden toimintaa, tutkia niiden ympäristöteknisiä vaikutuksia ja ratkaista niiden aiheuttamia ympäristöongelmia. Luonteeltaan geneerinen malli ei ole riippuvainen prosessi- tai teknologiaympäristöistä, joissa sitä käytetään ja joissa tarkasteltavat vesiliuokset mallinnetaan. Monet metallit valmistetaan vesiliuoksissa. Liuoksia esiintyy siksi luonnollisten ympäristöjen lisäksi myös teollisissa prosesseissa. Kun vesiliuoksia sisältäviä prosesseja kehitetään, tarvitaan parempaa ymmärrys- Vuoden nuoreksi virologiksi 2013 on valittu virustutkija Kalle Kantola Helsingin yliopiston Haartman-instituutista. Tunnustuksen myöntää suomalaista virustutkimusta tukeva Virustautien tutkimussäätiö. Loppuvuonna 2013 väittelevä Kantola tutkii äskettäin löydettyjä ihmisen bokaviruksia. Näitä viruksia tunnetaan neljä eri tyyppiä, joista yhden tiedetään aiheuttavan hengitystieinfektioita pikkulapsilla. Kantola on kehittänyt bokaviruksille dna- ja vasta-ainediagnostiikkamenetelmät, joilla on selvitetty virusten esiintyvyyttä ja immunologista sukulaisuutta. Vasta-aineiden perusteella suurin osa suomalaislapsista infektoituu ennen kouluikää tyypin 1 bokaviruksella. Petri Kobylin Bokavirusten tutkijasta Vuoden nuori virologi tä siitä, kuinka rikkihappo ja metallisulfaatit sekä niiden ionit käyttäytyvät termodynaamisesti. TkL Petri Kobylinin väitöskirja Thermodynamic modelling of aqueous metal sulfate solutions tarkastettiin Aalto-yliopistossa 19.4.2013. Vastaväittäjänä toimi tohtori Erich Königsberger Murdochin yliopistosta Australiasta ja kustoksena professori Pekka Taskinen. Kalle Kantola Väitöskirjaprojektinsa viimeisessä vaiheessa Kantola tutkii bokavirusinfektioiden immuunivasteita ja niiden yhteyttä varhaislapsuuden sairauksiin. Tilaa Kemia-lehden uutiskirje: www.kemia-lehti.fi Rehtori Lauri Lajuselle venäläinen kunniatohtoruus Oulun yliopiston rehtori, epäorgaanisen kemian professori Lauri Lajunen on nimetty Pohjois-Venäjällä toimivan kansallisen arktisen yliopiston NarFUn kunniatohtoriksi. Nar- FU on Venäjän yliopistouudistuksessa muodostettu federaatioyliopisto, joka yhdistää Arkangelin teknillisen yliopiston, Pomorin valtionyliopiston ja kaksi teknillistä opistoa. Oulun yliopisto on tehnyt yhteistyötä aiempien Arkangelissa toimineiden yliopistojen kanssa jo yli kaksi vuosikymmentä. Äänekosken vedet toipuivat teollisuuden kuormituksesta Metsäteollisuuden voimakkaasti kuormittama Äänekosken vesistö on palautunut 1980-luvun alun ajoista, jolloin teollisuuden päästöt olivat käytännössä lähes tuhonneet vesiekosysteemin. Asia selviää Heli Ratian väitöstutkimuksesta. Vesistön pintakerroksessa on yhä suuria pitoisuuksia havupuiden hartsihappoja ja koivun betulinolia, mutta muut puun luontaiset uuteaineet eivät enää aiheuta riskiä vesissä. Klooridioksiinit ja -furaanit taas ovat jo hautautuneet niin syvälle pohjasedimenttiin, etteivät pohjaeläimet tai kalat voi enää altistua niille. Äänekosken alapuolinen vesistö oli erittäin heikkolaatuinen jo 1950-luvulla, ja 1980-luvulle tultaessa siinä sattui aika ajoin jopa kalakuolemia. Vesistö alkoi elpyä sen jälkeen, kun käyttöön tulivat vuonna 1985 valmistuneen sellutehtaan ympäristölle turvallisempi keitto- ja valkaisutekniikka sekä jätevesien aktiivilietepuhdistus. 1990-luvun alkupuolella luovuttiin lopullisesti alkuai- Heli Ratia Lukion kemiakilpailun voitto Turkuun nekloorin käytöstä valkaisussa, mikä vähensi myrkyllisiä päästöjä entisestään. Saastuneet sedimentit järvien pohjassa säilyvät silti pitkään. FL Heli Ratian väitöskirja Ecotoxicological status of a watercourse recovering from heavy loading by pulp and paper industry tarkastettiin Jyväskylän yliopistossa 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi professori Lars Förlin Göteborgin yliopistosta Ruotsista ja kustoksena professori Jussi Kukkonen. Lukiolaisten vuoden 2013 kemiakilpailun voiton on vienyt Kim Kuntze Turun suomalaisen yhteiskoulun lukiosta. Kakkoseksi sijoittui Alisa Taskinen jyväskyläläisestä Cygnaeuslukiosta ja kolmoseksi Leo Mulari Kajaanin lukiosta. MAOL ry:n järjestämässä kisassa parhaiten menestyneet pääsevät Helsingin yliopiston valmennukseen, josta puolestaan valitaan Suomen edustajat kansainvälisiin kemian olympialaisiin. 68 KEMIA 3/2013
in memoriam Jorma Sundquist Metsäkemian osaaja oli aikaansa edellä Tekniikan tohtori, professori Jorma Sundquist kuoli 18. helmikuuta 2013 Espoossa lyhyen sairauden jälkeen. Hän oli syntynyt 17. toukokuuta 1936 Helsingissä. Jorma pääsi ylioppilaaksi Porin suomalaisesta yhteislyseosta vuonna 1955, valmistui diplomi-insinööriksi Teknillisen korkeakoulun kemian osastosta 1961, tekniikan lisensiaatiksi pääaineina kemian tekniikka ja orgaaninen kemia 1967 ja väitteli tohtoriksi vuonna 1971. Väitöskirjan aiheena oli lämmönkestävien polymeerikuitujen syntetisointi. Jorma toimi assistenttina TKK:n kemian osastossa 1963 1965, sitten Porin Puuvilla Oy:n laboratoriopäällikkönä ja osastoinsinöörinä sekä vierailevana tutkijana Stuttgartin teknillisen yliopiston polymeerikuitujen instituutissa 1968 1969. Suomeen palattuaan hän siirtyi vuonna 1970 VTT:n tekstiililaboratorion johtajaksi. Vuonna 1976 matka jatkui Tampereen teknillisen korkeakoulun palvelukseen, jossa hän toimi kuitu- ja tekstiilikemian professorina vuoteen 1981. Vuodesta 1981 lähtien hän toimi Helsingin yliopiston makromolekyylikemian dosenttina. Tutkimuksen rakentaja Varsinaisen elämäntyönsä Jorma Sundquist teki metsäteollisuuden tutkimuslaitoksessa KCL:ssa, jonka palvelukseen hän siirtyi 1981 vastaperustetun kuitukemian osaston päälliköksi. Vuonna 1989 KCL:oon perustettiin perustutkimusyksikkö Paper Science Center (PSC), jonka johtajaksi hänet nimitettiin. Tässä tehtävässä hän toimi vuoden 1999 loppuun. Jorma sai siten alusta lähtien rakentaa tutkimusyksikköä, jonka tehtäväksi määriteltiin metsäteollisuuteen suunnattu perustutkimus ja yliopistoyhteyksien kehittäminen. Tehtävä oli hänelle ilmeisen mieluinen, ja hän antautui siihen täysin sydämin. Eläkkeelle Jorma jäi keväällä 2001. Jorman oma kiinnostus kohdistui sellunvalmistusmenetelmän kehittämiseen tavoitteena rikitön ja klooriton prosessi. Tärkeän osan PSC:n kemian tutkimuksessa muodostivat myös selluprosessissa liuenneen ligniinin ja sellussa olevan jäännösligniinin ja ligniinihiilihydraattikompleksien tutkiminen sekä sellun ja paperin kellertymiseen vaikuttavat tekijät. Viisaasti Jorma halusi myös panostaa massakomponenttien analytiikkaan ja sen kehittämiseen. Kaikkiaan hän oli tutkimustoiminnassaan aikaansa edellä. Biotalouden eli biomassan kokonaisvaltaiseen hyödyntämiseen tähtäävä tutkimus on lähtenyt voimakkaasti käyntiin vasta 2000-luvulla. Jorma toimi useissa luottamustehtävissä tekstiili- ja paperiteollisuuden aloilla. Hän oli vuosia Suomalaisten Kemistien Seuran, Suomen Kemian Seuran ja International Federation of Association of Textile Chemists and Colourists -järjestön hallitusten jäsenenä ja puheenjohtajan tehtävissä ja myös Teknisten Tieteiden Akatemian jäsen. Kannustava hengenluoja Työtoverina Jorma oli arvostettu, innovatiivinen kehittäjä, jolla oli erityinen kyky toimia kannustavana hengenluojana. Arvostuksen perustana olivat vankka kemian osaaminen ja taito soveltaa sitä tutkimustyöhön sekä välitön ja suora tapa kohdella työtovereita. Eläkeläisenäkin Jorma oli kysytty asiantuntija vastaväittäjänä, konsulttina ja alansa työryhmien jäsenenä. Vapaa-aikaansa Jorma vietti mieluiten kesämökillä Virroilla. Kalastus oli hänen mielipuuhiaan, kunnollinen katiska oli paras pyydys. Eläkevuosina uudeksi harrastukseksi tuli keilailu. Asemansa, työnsä ja karismaattisen luonteensa ansiosta Jorma oli laajalti tunnettu ja tunnustettu henkilö. Hänellä oli työtovereita ja ystäviä Suomessa ja maailmalla. Me kaikki jäämme kaipaamaan Jorman välitöntä ja valoisaa hahmoa, joka nyt puuttuu joukostamme. Jan-Erik Levlin, Kristiina Poppius-Levlin ja Ilkka Wartiovaara Kirjoittajat ovat Jorman työtovereita ja ystäviä. 3/2013 KEMIA 69
henkilöuutisia Aalto-yliopisto DI Emilia Kaivosojan väitöskirja Improvement of osseointegration tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjinä toimivat professorit Roel Kuijer (Groningenin yliopistollinen sairaala, Alankomaat) ja Pekka Vallittu (Turun yliopisto) ja kustoksena prof. Mervi Paulasto-Kröckel. DI Anu Lokkiluodon väitöskirja Fundamentals of SO 2 depolarized water electrolysis and challenges of materials used tarkastettiin 5.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Hans J. W. Niemantsverdriet (Eindhovenin teknillinen yliopisto, Alankomaat) ja kustoksena prof. Michael Gasik. TkL Pekka Peljon väitöskirja Proton Transfer Controlled Reactions at Liquid-Liquid Interfaces tarkastettiin 5.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Zdeněk Samec (Heyrovskýn fysikaalisen kemian instituutti, Tšekin tiedeakatemia) ja kustoksena prof. Kyösti Kontturi. DI Antti Katajan väitöskirja Organocatalysis and continuous flow reactors as enabling tools in organic synthesis tarkastettiin 6.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. David Tanner (Tanskan teknillinen yliopisto) ja kustoksena prof. Ari Koskinen. Berner Oy Agentuuriosaston rekisteröintiasiantuntijaksi on nimitetty kemiantekniikan insinööri (AMK) Olli-Pekka Taivalmaa. Ekokem Oy Ab Ekokem-konsernin Suomen maajohtajan tehtäviä hoitaa toimitusjohtaja Timo Piekkari. Maajohtajana toimineen Juha Väyrilän työsuhde on päättynyt. Kemianteollisuus ry Varatoimitusjohtajaksi 1.3.2013 alkaen on nimitetty OTK Pekka Hotti. Vuodesta 1982 Kemianteollisuus ry:ssä ja sen edeltäjissä työskennellyt Hotti vastaa myös jatkossa järjestön työmarkkinakysymyksistä. Ympäristö-, terveys- ja turvallisuusasioista vastaavaksi johtajaksi 1.5.2013 alkaen on nimitetty FM Juha Pyötsiä, joka on vuodesta 2007 lähtien toiminut järjestön apulaisjohtajana. Pyötsiä aloittaa samaan aikaan myös Väriteollisuusyhdistys ry:n ja Painoväriyhdistys ry:n toimitusjohtajana, kun tehtäviä nykyään hoitava Aimo Kastinen jää eläkkeelle. VÄITÖKSIÄ Nimityksiä DI Tiina Näsin väitöskirja Multimodal applications of functional near-infrared spectroscopy tarkastettiin 12.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Arno Villringer (Max Planck -instituutti, Saksa) ja kustoksena akatemiaprof. Risto Ilmoniemi. Helsingin yliopisto FM Markus Laguksen väitöskirja Molecular Mechanisms of Sleep and Mood tarkastettiin 13.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Björn Appelberg (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Kari Keinänen. FM Heidi Hällforsin väitöskirja Studies on dinoflagellates in the northern Baltic Sea tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Lars Edler (WEAQ AB, Ruotsi) ja kustoksena prof. Jorma Kuparinen. FM Veera Norroksen väitöskirja Measuring and modelling airborne dispersal in wood decay fungi tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Ran Nathan (Jerusalemin heprealainen yliopisto, Israel) ja kustoksena prof. Veijo Kaitala. LL Riitta Paakkasen väitöskirja Major Histocompatibility Complex Genes Method of Analysis, Association with Acute Coronary Syndromes and Effect on Lappeenrannan teknillinen yliopisto TkT Eeva Jernström on nimitetty Erotustekniikan keskuksen (CST) johtajaksi sekä LUT Kemian erotustekniikan konseptien professoriksi. Hän siirtyi tehtäviin UPM:stä. TkT Tuomas Koiranen on nimitetty LUT Kemian virtaustekniikan professoriksi viideksi vuodeksi 1.1.2013 alkaen. Fermion Oy:stä tehtävään siirtyneen Koirasen erikoisalaa ovat prosessitekniset sovellukset. Ordior Oy Applikaatio- ja tuotespesialistina on aloittanut FM Joonas Jernberg, joka aiemmin työskenteli väitöskirjatutkijana Helsingin yliopiston ympäristötieteiden laitoksessa Lahdessa. Ramboll Finland Oy Ramboll Management Consulting Finlandin toimitusjohtajaksi ja Ramboll Finlandin johtoryhmän jäseneksi on nimitetty TkL Kimmo Halme. Hän on toiminut Rambollissa vuodesta 2011, jolloin Ramboll osti hänen johtamansa Advansis Oy:n. Immune Reactions tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Leonid Padyukov (Karoliininen instituutti, Ruotsi) ja kustoksena prof. Risto Renkonen. Prov. Jonna Wikströmin väitöskirja Alginate-based microencapsulation and lyophilization of human retinal pigment epithelial cell line (ARPE-19) for cell therapy tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Kristiina Järvinen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena prof. Arto Urtti. MMM Piia Aatolan väitöskirja Putting a Price on Carbon Econometric Essays on the European Union Emissions Trading Scheme and its Impacts tarkastettiin 22.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Andreas Löschel (Heidelbergin yliopisto, Saksa) ja kustoksena prof. Markku Ollikainen. FM Elina Peltomaan väitöskirja Phytoplanktonic life in boreal humic lakes special emphasis on autotrophic picoplankton and microbial food webs tarkastettiin 22.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Paul del Giorgio (Quebecin yliopisto, Kanada) ja kustoksena prof. Jorma Kuparinen. FM Jukka Niskasen väitöskirja Polymeric and hybrid materials: polymers on particle surfaces and air-water interfaces tarkastettiin 5.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Patrick Theato (Hampurin yliopisto, Saksa) ja kustoksena prof. Heikki Tenhu. FM Jaana Leiviskän väitöskirja Laboratory Diagnostics of Dyslipidemia From Cholesterol to Apolipoproteins tarkastettiin 12.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Kari Pulkki (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena prof. Pirkko Vihko. Itä-Suomen yliopisto LL Minna Rusasen väitöskirja Smoking, pulmonary and heart diseases and the risk of cognitive impairment and dementia: an epidemiological approach tarkastettiin 5.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Timo Strandberg (Helsingin yliopisto) ja kustoksena tutkimusjohtaja Miia Kivipelto. FM Kukka Pakarisen väitöskirja Carbon nanoparticles in aquatic environments: Fate of fullerenes (C60) in freshwaters and their effects on organisms tarkastettiin 12.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Kai Savolainen (Työterveyslaitos) ja kustoksena prof. Jussi Kukkonen. FM Tuukka Turtiaisen väitöskirja Radon and radium in well water: Measurements and mitigation of exposure tarkastettiin 12.4.2013. Vastaväittäjänä toimi tutkimusprof. Hannu Komulainen (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) ja kustoksena prof. Jukka Juutilainen. Jyväskylän yliopisto FM Merja Pulkkasen väitöskirja Under-ice temperature and oxygen conditions in boreal lakes tarkastettiin 8.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Martin Forsius (Suomen ympäristökeskus) ja kustoksena prof. Juha Karjalainen. FM Kaisa Rikalaisen väitöskirja Genetic diversity in the wild cyclic population dynamics and population isolation tarkastettiin 21.3.2013. Vastaväittäjänä toimi dos. Perttu Seppä (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Tapio Mappes. FM Ville Mäkisen Modeling the atomic and electronic structure of nanoparticle-ligand interfaces tarkastettiin 22.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Gemma Solomon (Kööpenhaminan yliopisto, Tanska) ja kustoksena prof. Hannu Häkkinen. M.Sc., MD Ji Zhangin väitöskirja Impact of biotic and abiotic factors on bacterial virulence tarkastettiin 6.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Robert D. Holt (Floridan yliopisto, Yhdysvallat)ja kustoksena prof. Johanna Mappes. Lappeenrannan teknillinen yliopisto TkL Heidi Piilin väitöskirja Characterisation of Laser Beam and Paper Material Interaction tarkastettiin 27.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. John Ion (Malmön yliopisto, Ruotsi) ja kustoksena prof. Antti Salminen. Oulun yliopisto FM Juho Hokkasen väitöskirja Liquid chromatography/mass spectrometry of bioactive secondary metabolites in vivo and in vitro studies tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Seppo Auriola (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena dos. Sampo Mattila. LitM Janne Koivumäen väitöskirja Biomechanical modeling of proximal femur. Development of finite element models to simulate fractures tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Harri Sievänen (Tampereen yliopisto) ja kustoksena prof. Timo Jämsä. Tampereen teknillinen yliopisto FM Artturi Koivuniemen väitöskirja Molecular Dynamics Simulation Studies of High-density Lipoprotein-Like Lipid Droplets and Related Proteins tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi tohtori Pentti Somerharju (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Ilpo Vattulainen. TkL Katja Nevalaisen väitöskirja Melt-Compounded Composites of lnorganic Nanofiller and Atomic-Layer-Deposition-Coated Polymer Powder tarkastettiin 5.4.2013. Vastaväittäjinä toimivat prof. Luigi Torre (Perugian 70 KEMIA 3/2013
TULEVIa tapahtumia Palstalla julkaistaan tietoja kemian alan tapahtumista. Toimitus ei vastaa mahdollisista muutoksista. Ilmoita tapahtumasta tai muutoksesta: toimitus@kemia-lehti.fi. SUOMESSA JÄRJESTETTÄVÄT Ympäristötieteen päivät FCES 13 Tampere 2. 3.5.2013 fses.fi/congress Kemikaalien käyttäjän teemapäivä Helsinki 7.5.2013 www.ecoonline.fi Yhdyskuntatekniikka 2013 Jyväskylä 15. 16.5.2013 www.yhdyskuntatekniikka.fi Eurachem Workshop on Quality Assurance of Measurements from Field to Laboratory Espoo 20. 21.5.2013 www.eurachem2013.com Optiikan päivät Helsinki 20. 21.5.2013 www.helsinki.fi/kemia/od2013 Kansallinen FTIR-symposiumi Turku 3. 4.6.2013 www.optinenjaosto.org Futures for Food Turku 6. 7.6.2013 www.futuresconference.fi/2013 The 7th International Conference on Physical and Numerical Simulation of Materials Processing Oulu 16. 19.6.2013 www.icpns13.org Helsinki Chemicals Forum Helsinki 18. 19.6.2013 www.helsinkicf.eu Chemistry and Physics at Low Temperatures 2013 Jyväskylä 14. 19.7.2013 www.jyu.fi/cplt2013 FinMedChem Helsinki 29. 30.8.2013 finmedchem.fi Tieteen päivät Joensuu ja Kuopio 30.8.2013 www.uef.fi PlasTec, PacTec, GrafTec ja FoodTec 2013 Helsinki 3. 5.9.2013 www.plastec.fi www.pactec.fi www.graftec.fi www.foodtechelsinki.fi Bioenergia 2013 Jyväskylä 4. 6.9.2013 www.jklpaviljonki.fi EuroMining 2013 Tampere 11. 12.9.2013 www.euromining.fi Laboratorio tänään Helsinki 20.9.2013 fi.vwr.com Alihankinta Tampere 24. 26.9.2013 www.alihankinta.fi MUUALLA JÄRJESTETTÄVÄT Polymer Sourcing 2013 Wien, Itävalta 14. 16.5.2013 www.amiplastics.com/events Euromedlab and 20 th IFCC-EFCC Congress of Clinical Chemistry Milano, Italia 19. 23.5.2013 www.milan2013.org EPDA Annual Conference Firenze, Italia 23. 25.5.2013 www.epda.com 5 th European Conference on Chemistry for Life Sciences Barcelona, Espanja 10. 12.6.2013 5ecclsbarcelona.com Techtextil Frankfurt, Saksa 11. 13.6.2013 www.techtextil.com 1st EuCheMS Congress on Green and Sustainable Chemistry Budapest, Unkari 16. 19.6.2013 www.1eugsc.mke.org.hu XXXVIII Colloquium Spectroscopicum Internationale Tromssa, Norja 16. 21.6.2013 site.uit.no/csi2013 Swedish Days of Inorganic Chemistry Åhus, Ruotsi 17. 19.6.2013 www.oorgan.se 13 th Scandinavian Symposium on Chemometrics Tukholma, Ruotsi 17. 20.6.2013 www.ssc13.se Eurammon Symposium Schaffhausen, Sveitsi 28.6.2013 www.eurammon.com 5 th Eurovariety in Chemistry Education Conference Limerick, Irlanti 3. 5.7.2013 www.eurovariety2013.ul.ie FEBS Congress 2013 Pietari, Venäjä 6. 11.7.2013 febs-2013.org 18 th European Symposium on Organic Chemistry Marseilles, Ranska 7. 12.7.2013 www.esoc2013.eu 33 rd International Conference on Solution Chemistry Fukuoka, Japani 7. 12.7.2013 www.solnchem.jp/33icsc 19 th European Symposium on Polymer Spectroscopy Praha, Tšekki 8. 11.7.2013 www.imc.cas.cz/en/umch/konference International Conference of the Polymer Processing Society Nürnberg, Saksa 15. 19.7.2013 www.pps-29.com 44 th Iupac Congress Clean Energy Through Chemistry Istanbul, Turkki 11. 16.8.2013 iupac2013.istanbul.org 9 th International Conference for the History of Chemistry Uppsala, Ruotsi 21. 23.8.2013 www.9ichc.se 9 th World Congress of Chemical Engineering Soul, Etelä-Korea 18. 23.8.2013 www.wcce9.org 7 th Nordic Separation Society Conference Sigtuna, Ruotsi 25. 28.8.2013 www.nosss.se European Conference on Analytical Chemistry Varsova, Puola 25. 29.8.2013 www.euroanalysis2013.pl 17 th International IUPAC Conference on Organometallic Chemistry Directed Towards Organic Synthesis Geneve, Sveitsi 28.8. 1.9.2013 www.omcos17.com 9 th European Conference of Computational Chemistry Sopron, Unkari 1. 5.9.2013 www.euco-cc9.mke.org.hu European Aerosol Conference Praha, Tšekki 1. 6.9.2013 www.eac2013.cz Polyolefin Additives Düsseldorf, Saksa 11. 13.9.2013 www.amiplastics.com/events Flavours & Fragrances Leipzig, Saksa 11. 13.9.2013 www.gdch.de yliopisto, Italia) ja prof. Carl-Eric Wilén (Åbo Akademi) ja kustoksena prof. Jyrki Vuorinen. FM Turkka Salmisen väitöskirja Production of Nanomaterials by Pulsed Laser Ablation tarkastettiin 12.4.2013. Vastaväittäjänä toimi Dr. Philip Wagener (Duisburg-Essenin yliopisto, Saksa) ja kustoksena prof. Tapio Niemi. Tampereen yliopisto TtM Katja Kojon väitöskirja Occupational cosmic radiation exposure and cancer in airline cabin crew tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Juha Pekkanen (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena prof. Anssi Auvinen. LL Raine Tiihosen väitöskirja Bioabsorbable poly-l/d-lactide 96/4 (PLDLA) implant in hand and forefoot joint arthroplasties in chronic inflammatory arthritis tarkastettiin 22.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Heikki Kröger (Itä-Suomen yliopisto) ja kustoksena prof. Matti Lehto. FM Laura Kyllösen väitöskirja Effects of Biochemical and Mechanical Signals on Osteogenic Differentiation of Adipose Stem Cells in Vitro tarkastettiin 3.4.2013. Vastaväittäjänä toimi dos. Mervi Puska (Turun yliopisto) ja kustoksena dos. Susanna Miettinen. FM Juulia Jylhävän väitöskirja Cell-free DNA as a novel biomarker of aging characterization and genetic regulation tarkastettiin 12.4.2013. Vastaväittäjänä toimi dos. Vuokko Kovanen (Jyväskylän yliopisto) ja kustoksena prof. Mikko Hurme. Turun yliopisto ETM, KM Sanna Talvian väitöskirja Family-based dietary intervention in the STRIP study influences on diet and diet-related attitudes tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Päivi Palojoki (Helsingin yliopisto) ja kustoksena dos. Hanna Lagström. FM Ilkka Paateron väitöskirja Novel functions of ErbB4 and NRG-1 in development and cancer tarkastettiin 22.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Jorma Keski-Oja (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Klaus Elenius. FM Ilari Ojalan väitöskirja Magnetic Properties of CdSb Doped with Ni and ZnO Co-Doped with Fe and Mg tarkastettiin 23.3.2013. Vastaväittäjänä toimi tohtori Vadim Sirkeli (Moldovan valtionyliopisto) ja kustoksena prof. Petriina Paturi. FM Olli Eskolan väitöskirja Fluorine and 18F-Fluorine in Radiopharmaceutical Preparation tarkastettiin 5.4.2013. Vastaväittäjänä toimi Ph.D. Sajinder Luthra (The Grove Centre, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Olof Solin. FM Miia Rainion väitöskirja Metal-induced oxidative stress and antioxidant defence in small passerine birds tarkastettiin 6.4.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Esa Hohtola (Oulun yliopisto) ja kustoksena prof. Kai Norrdahl. FM Dang Trinh Han väitöskirja Theoretical Modelling and Experimental Studies of Synchrotron Radiation Induced Molecular Dissociation Processes tarkastettiin 12.4.2013. Vastaväittäjän toimi prof. Kiyoshi Ueda (Tohokun yliopisto, Japani) ja kustoksena prof. Edwin Kukk. Åbo Akademi Ph.D. Pierdomenico Biasin väitöskirja Combination of catalyst development and chemical reaction engineering: a key aspect to improve the hydrogen peroxide direct synthesis tarkastettiin 8.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Gabriele Centi (Messinan yliopisto, Italia) ja kustoksena prof. Tapio Salmi. M.Sc. Yaowei Yun väitöskirja Experimental and discrete element simulation studies of bellless charging of blast furnace tarkastettiin 15.3.2013. Vastaväittäjänä toimi prof. Chuan-Yu Wu (Surreyn yliopisto, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Henrik Saxén. M.Sc. Elena Privalovan väitöskirja Towards novel biogas upgrading processes tarkastettiin 26.3.2013. Vastaväittäjänä toimi tohtori Alistair King (Helsingin yliopisto) ja kustoksena prof. Jyri-Pekka Mikkola. FM Jessica Tuufin väitöskirja Glycolipid and Ceramide Transfer Proteins: Important Determinants for their Function tarkastettiin 12.4.2013. Vastaväittäjänä toimi Ph.D. Timothy P. Levine (Lontoon University College, Iso-Britannia) ja kustoksena prof. Mark Johnson. 3/2013 KEMIA 71
seurasivut SKS:n vuosikokous Suomalaisten Kemistien Seura hoitaa nyt kemian seurojen yhteiset asiat Suomalaisten Kemistien Seuran (SKS) vuosikokous pidettiin 13. maaliskuuta 2013 Suomen urheilumuseossa Helsingissä. Kattojärjestö Suomen Kemian Seura on nyt lakkautettu, ja SKS vastaa jatkossa pääosasta kemian seurojen eli SKS:n, Finska Kemistsamfundetin (FKS) ja Kemiallisteknillisen yhdistyksen (KTY) yhteisistä asioista. Nina Aremo jatkaa Seuran puheenjohtajaksi vuodeksi 2013 valittiin yksimielisesti filosofian lisensiaatti Nina Aremo Helsingin yliopistosta. Hän toimi puheenjohtajana myös vuoden 2012. Myös varapuheenjohtaja, professori Kimmo Himberg Poliisiammattikorkeakoulusta valittiin uudelleen. Hallitukseen valittiin uudelleen filosofian maisteri Liisa Koskinen ja uutena jäsenenä johtaja Ilkka Pollari Kemira Oyj:stä. Heidän lisäkseen seuran hallitukseen kuuluvat tutkimusprofessori Sirpa Herve (Keski-Suomen Kemistiseura), professorit Timo Hirvi, Reija Jokela, Liisa Kanerva (Turun Kemistikerho), Marja Lajunen (Pohjois-Suomen Kemistiseura), Mikko Ritala ja Jari Yli-Kauhaluoma, emeritusprofessori Erkki Kantolahti ja filosofian maisteri Kalle Malmioja (Itä-Suomen Kemistiseura) sekä tekniikan tohtori Ritva Tuunila (Kaakkois-Suomen Kemistiseura). Hallituksen jäsenyydet ovat nelivuotisia. Seuran sihteerinä ja taloudenhoitajana toimii edelleen filosofian lisensiaatti Heleena Karrus. Tilintarkastajaksi valittiin Jouni Vanhala ja varatilintarkastajaksi Vesa Peltola. Seuran toiminnantarkastajiksi valittiin professorit Hilkka Knuuttila ja Heikki Saarinen ja varatoiminnantarkastajiksi dosentit Jorma Korvenranta ja Jarno Kansikas. Nuorten tutkijain tunnustuspalkinnolla palkittu Jani Rahkila asettui kuvaan uudelle kaudelle valitun SKS:n puheenjohtajan Nina Aremon kanssa. Suomalaisten Kemistien Seuran (SKS) vuosikokouksessa vahvistettiin seuran vuosikertomus ja tilinpäätös 92. toimintavuodelta 2012, myönnettiin hallitukselle vastuuvapaus ja hyväksyttiin talousarvio vuodeksi 2013. Suomalaisten Kemistien Seuran jäsenmaksu päätettiin pitää seitsemän euron suuruisena. Kemian seurojen yhteisten kulujen jäsenmaksuosuus on 56 euroa, joten jäsenmaksu on yhteensä 63 euroa. Nuorilta jäseniltä seura ei peri jäsenmaksua mutta kerää heiltä 10 euron lehtimaksun. Heleena Karrus Uusia jäseniä Kokouksessa hyväksyttiin seuran uusiksi varsinaisiksi jäseniksi filosofian maisteri Petra Lindholm, filosofian tohtori Solveig Linko, diplomi-insinööri Tuomas Nevalainen, elintarviketieteiden tohtori Tanja Nurmi, diplomi-insinööri Ilkka Pollari ja tekniikan tohtori Tommi Vuorinen. Seuran varsinaisiksi jäseniksi siirrettiin 23 vuoden 2012 aikana korkeakoulututkinnon suorittanutta nuorta jäsentä, filosofian maisterit Keijo Arajärvi, Teemu Arppe, Juha Hurmalainen, Tia Kakko, Janne Lempinen, Jenni Luukkainen, Joona Nikkilä, Vuokko Niemi, Markus Oja, Antto Pesonen, Jani Rahkila, Tiina Runsas, Leena Ruusuvirta, Emilia Streng, Minna Tolonen, Vesa-Pekka Vilja, Otto Virtanen ja Tom Wirtanen sekä diplomiinsinöörit Jenni Inkinen, Mika Ketomäki, Juho Perälä ja Kaisa Vikla. Uusiksi nuoriksi jäseniksi otettiin filosofian ylioppilaat Piia Hartikka, Leena Katajainen, Anu Kivistö-Rahnasto, Juha Koivistoinen, Reetta Kvist, Anne-Maija 72 KEMIA 3/2013
Suomalaisten Kemistien Seuran henkilövalintoja 2013 Pestisidikemian jaoston johtoryhmä FT Suvi Ojanperä, pj., FM Kati Hakala, sihteeri, FM Hanna Avikainen-Eskola, FM Jaakko Pirhonen ja FK Sisko Westerlund. Paikallisseurojen hallitukset/johtokunnat Pohjanmaan Kemistit Österbottens Kemister FT Sami Selkälä, pj., FM Juha Sihvonen, vpj., FM Tomi Heikkinen, sihteeri, FM Elina Nyrhinen, FM Henrik Romar ja FM Mikko Suomela. Kaakkois-Suomen Kemistiseura TkK Henri Pitkänen pj., DI Kati Eskelinen, vpj., TkK Kimmo Arola, sihteeri, DI Nina Miikki, TkT Liisa Puro, TkK Timka Silvonen ja prof. Heli Siren. Keski-Suomen Kemistiseura FT Jussi-Pekka Aittola, pj., FM Tiia-Riikka Tero, vpj., dos. Elina Sievänen, sihteeri, FM Raili Taipale, FT Virpi Noponen, TK Tuija Nurminen ja FK Raija Paukku. Turun Kemistikerho Dos. Petri Tähtinen, pj., FK Heikki Illi, vpj., dos. Maarit Karonen, sihteeri, FM Mikko Salomäki, FM Minna Hietala, Laakkonen, Milla-Maria Mäkinen, Lauri Nieminen, Riikka Niilola, Ulf Ollilainen, Antti Saarimaa ja Laura Videnoja sekä tekniikan ylioppilaat Jukka Järveläinen, Mika Parkkali ja Simo Potinkari. Nuori tutkija palkittiin Kokouksessa jaettiin seuran myöntämä vuoden 2012 Nuorten tutkijain tunnustuspalkinto. Sen sai pro gradu -työnsä Åbo Akademissa tehnyt filosofian maisteri Jani Rahkila. Rahkila kehitti työssään synteesimenetelmän, jolla voidaan valmistaa C. albicans -hiivasie- FM Petra Nordman, FM Karoliina Salmenperä ja fil. yo Isabella Norrbo. Pirkanmaan Kemistiseura FM Sari Kurvinen, pj., FL Mikdet Böre, sihteeri, varajäsen, FM Ilkka Hyttinen, FM Sirpa Kauppila, FT Paula Maatela, DI Urpo Rossi, FM Salla Tuulos-Tikka ja FM Sanna Virtanen. Pohjois-Suomen Kemistiseura FT Sanna Komulainen, pj., FM Sara Alanärä, vpj., FM Tero Luukkonen, sihteeri, prof. Marja Lajunen, FT Päivi Pirilä, FM Ari Pietilä ja fil. yo Tea Niemistö. Itä-Suomen Kemistiseura FM Juri Timonen, pj., FM Tarmo Korpela, sihteeri, ja FM Tero Matilainen. Länsi-Suomen Kemistiseura FM Matti Santala, pj., DI Seppo Sipilä, sihteeri, FT Merja Ahonen, FT Nina Paaso, FM Eeva Peura ja FM Pirjo Wiksten. Päijät-Hämeen Kemistit FM Eila Hämäläinen, pj., FM Leena Hovi, vpj., FM Hanna Tolvanen, sihteeri, FL Pekka Ilvonen, FM Anu El-Ghaoui ja FM Salla Partio. nen soluseinämään fosfaattiryhmän välityksellä kiinnittyneitä β-(1 2)-kytkettyjä oligomannosideja. Synteesin jälkeen hän mallinsi molekyylit tietokoneella ja vahvisti mallinnettujen rakenteiden paikkansapitävyyden kattavilla NMR-analyyseillä. Työssä analysoitiin ensi kertaa, kuinka molekyyleihin kiinnittynyt, varausta kantava fosfaattiryhmä vaikuttaa kolmiulotteiseen rakenteeseen. Heleena Karrus Kirjoittaja on Suomalaisten Kemistien Seuran sihteeri. heleena.karrus@kemianseura.fi Suomen lasimuseo / Päivi Kekäläinen Seurasivut kertovat kemian seurojen, paikallisseurojen ja jaostojen toiminnasta. SEUROISSA TAPAHTUU Pirkanmaan kemistiseuran Ylimääräinen kokous 15.5.2013 klo 17.00 Ravintola Plevnan (Itäinenkatu 8, Tampere) luentotila. Ainoana aiheena on vuosikokouksessa 2013 hyväksytyn sääntömuutoksen toinen hyväksyntä. Ilmoittautumiset: pks@sci.fi. Pirkanmaan kemistiseuran Olutaiheinen klubi-ilta 15.5.2013 klo 17.15 Ravintola Plevnan luentotila. Ilkka Hyttinen kertoo eri olutlajeista maistiaisineen. Esitelmän jälkeen on mahdollisuus aterioida omalla kustannuksella. Ilmoittautumiset viimeistään 12.5: pks@sci.fi. Suomalaisten Kemistien Seuran Kesäretki Ekokemiin ja Suomen lasimuseoon 11.6.2013 Lähtö Helsingistä Kiasman pysäkiltä klo 12, paluu noin 19.30. Lasimuseossa opastettu kierros ja mahdollisuus ostoksiin museomyymälässä. Mukaan otetaan 40 henkeä ilmoittautumisjärjestyksessä. 20 euroa/jäsen, 5 euroa/nuori jäsen. Maksut kerätään bussissa, varaathan tasarahan. Ilmoittautumiset 31.5. mennessä: www.suomalaistenkemistienseura.fi. Myös FKS:n ja KTY:n jäsenet ovat tervetulleita! Kemistien kesäretkellä vieraillaan muun muassa Suomen lasimuseossa. Kemia-Kemi-lehden seurasivujen aikataulut Numero Aineistopäivä Ilmestymispäivä 4/2013 14. toukokuuta 11. kesäkuuta 5/2013 7. elokuuta 2. syyskuuta 6/2013 11. syyskuuta 9. lokakuuta Tiedot tulevista tapahtumista toimitetaan sähköpostilla osoitteeseen toimisto@kemianseura.fi. Kirjoitukset menneistä tapahtumista toimitetaan sähköpostilla osoitteeseen toimitus@kemia-lehti.fi. 3/2013 KEMIA 73
LABORATORIOSTA TUTUT Sarjassa kerrotaan kemisteistä, jotka ovat antaneet nimensä laboratoriovälineille. Sarjan päälähde on tietokirjailija Michael Huberin artikkeli Schott AG:lle. Justus von Liebig kehitti jäähdyttimen Liebig-jäähdytin on maailman kemianlaboratorioissa yleisimmin käytetty jäähdytin. Yksinkertaisessa laitteessa on kaksi sisäkkäistä putkea. Kun kuuma fluidi virtaa sisemmän putken läpi, se luovuttaa lämpösisältönsä kylmälle fluidille, joka kulkee putkien välisessä annuluksessa. Jäähdyttimen kehittäjä, saksalainen Justus von Liebig loi perustan Saksan kemianteollisuuden nousulle maailman kärkeen. Justus von Liebig (1803 1873) kasvoi käytännön kemistiksi apteekkari-isänsä verstaassa, jossa rohdospuodin myyntiartikkelit, lääkkeet, maalit ja muut kemikaalit valmistettiin itse. Teini-ikäisenä Justus oli jo lukenut läpi myös aikakauden kemiallisen kirjallisuuden. Opiskelu Bonnin ja Erlangenin yliopistoissa oli siksi helppoa. Nuorukainen väitteli tohtoriksi 19-vuotiaana ja kävi sen jälkeen suorittamassa jatko-opinnot Pariisin yliopistossa. Kun von Liebig oli täyttänyt 21 vuotta, hänet nimitettiin kemian professoriksi Giessenin yliopistoon. Syynä ei tosin ollut nuoren miehen poikkeuksellinen lahjakkuus vaan se, ettei tehtävään haluttu palkata turhan kallista oikeaa professoria. Opinahjon rahapulasta huolimatta von Liebig rakensi Giesseniin ajan merkittävimmän kemianlaboratorion, jossa saivat koulutuksensa monet huomattavat kemistit, kuten August von Hofmann, August Kekulé, Emil Erlenmeyer ja Charles Wurtz. Omaa kieltään puhuu se, että Justus von Liebigin tieteellinen jälkikasvu on palkittu kaikkiaan 44:llä Nobelin palkinnolla. Tiedemies ja keksijä Justus von Liebig kuului orgaanisen kemian ja alkuaineanalytiikan pioneereihin. Vuonna 1828 hän tuotti ensimmäisenä magnesiumia pelkistämällä kaliumilla magnesiumkloridia. Kymmenen vuotta myöhemmin hän tunnisti happojen yhteiseksi tunnusmerkiksi vetyatomin. Monipuolinen mies perusti myös uuden tieteenalan, maatalouskemian. Hän tutki kasvien ja eläinten aineenvaihduntaa ja osoitti, että kasvit saavat tarvitsemansa hiilen ilmakehästä, eivät maaperästä. Nykyisen lannoitusmallin luojana von Liebig muotoili niin sanotun minimitekijän lain, jonka mukaan satotuoton Tisleen takaisin nesteeksi tiivistävä Liebig-jäähdytin kantaa aikansa kuuluisimman kemistin nimeä. määrää niukimmin saatavissa oleva ravinne. Omaa nimeään kantavan jäähdyttimen lisäksi von Liebig teki joukon muitakin merkittäviä keksintöjä. Teolliseen tuotantoon niistä etenivät muun muassa keinolannoitteet, leivinjauhe, vauvojen purkkiruoka sekä lihaekstrakti joka ainoana tuotti keksijälleen myös taloudellista hyötyä. Vuonna 1852 Baijerin kuningas kutsui kuuluisuuteen nousseen kemistin professoriksi Münchenin yliopistoon, jossa von Liebig työskenteli elämänsä loppuun asti. Nykynäkökulmasta Justus von Liebigin tärkein anti oli systemaattisen kokeellisen kemian perustaminen ja kemian yliopisto-opetuksen standardien luominen. Sanomalehdissä julkaistuilla kansantajuisilla artikkeleillaan hän herätti myös suuressa yleisössä sellaisen innostuksen kemiaan, että siitä tuli monen oppilaitoksen suosikkiaine. Pekka T. Heikura Kirjoittaja on historioitsija ja vapaa toimittaja. 74 KEMIA 3/2013
KEMIA Aikataulu ja teemat Kemi NRO TOIMIT. AINEISTO ILMOITUS- AINEISTO ILMESTYY OSATEEMOINA mm. 1/2013 3.1. 16.1. 5.2. Laboratoriot, turvallisuus, yrittäjyys 2/2013 7.2. 20.2. 12.3. ChemBio Finland 2013; kemian osaajat ja tulevaisuus 3/2013 22.3. 5.4. 25.4. Biotekniikka, ympäristö, analytiikka 4/2013 8.5. 22.5. 11.6. Laboratoriot, patentit, lääkkeet, Reach Helsinki Chemicals Forum, Hki 18. 19.6.2013 5/2013 1.8. 13.8. 2.9. Special issue: Finnish Chemical Industry; muovit 6/2013 5.9. 19.9. 9.10. Laboratoriot, puhdastilat, prosessit 7/2013 8.10. 22.10. 11.11. Analytiikka, tutkimus, pinnat 8/2013 7.11. 21.11. 12.12. Laboratoriot, mittaukset, patentit Tavoita päättäjät! Yli 10 000 lukijaa. Neljä viidestä lukijasta tekee tai valmistelee hankintapäätöksiä. TIEDUSTELUT JA VARAUKSET Kalevi Sinisalmi kalevi.sinisalmi@kemia-lehti.fi puh. 044 539 0908 Irene Sillanpää irene.sillanpaa@kemia-lehti.fi puh. 040 827 9778 Erikoisjakelut 2013 Nro 1 Labquality-päivät, Helsinki 7. 8.2.2013 Nro 2 ChemBio Finland 2013, Helsinki 20. 21.3.2013 Nro 3 Yhdyskuntatekniikka 2013, Jyväskylä 15. 16.5.2013 Nro 4 Nro 5 Nro 6 Helsinki Chemicals Forum, Helsinki 18. 19.6.2013 Kansainvälinen lisäjakelu; PlasTec ja PacTec 2013, Helsinki 3. 5.9.2013 Lisäjakelu teema-alojen asiantuntijoille ja yrityksille Nro 7 Väri ja pinta 2013, Helsinki 15. 17.11.2013 Nro 8 Lisäjakelu teema-alojen asiantuntijoille ja yrityksille Kempulssi Oy Kemia-Kemi-lehti Pohjantie 3, 02100 Espoo www.kemia-lehti.fi