KAASMARKUN OSAYLEISKAAVA MAISEMASELVITYS 11.9.2012
SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 5 1.1 Menetelmät 5 1.2 Työryhmä 5 2. Maisema-analyysi 6 2.1 Kaasmarkun kylä suurmaisemassa 6 2.2 Kaasmarkun kylän historiaa 8 2.3 Muinaisjäännökset 10 2.4 Arvokkaat kulttuuriympäristöt 10 2.5 Maisemarakenne 12 2.6 Maisemakuva 16 2.7 Maiseman arvot 18 3. Maankäyttösuositukset 20 3.1 Maiseman kannalta rakentamiseen hyvin soveltuvat alueet 20 3.2 Maiseman kannalta rakentamiseen kohtalaisesti soveltuvat alueet 20 3.3 Maiseman kannalta rakentamiseen heikosti soveltuvat alueet 20 3.4 Maiseman kannalta rakentamiseen erittäin huonosti soveltuvat alueet 20 3.4 Rakennetut alueet 20 Lähteet ja kirjallisuus
0 0,5 1 km SELVITYSALUEEN RAJAUS (Pohjakartta Maanmittauslaitos, peruskartta rasteri 04/2012) 4 1. JOHDANTO
1 JOHDANTO Kaasmarkun kylä sijaitsee Ulvilan kaupungissa noin 8 km Ulvilan keskustasta koilliseen. Kaasmarkun kylä on peräisin myöhäiskeskiajalta, ja se on tunnistettu maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Kylän maankäyttöä pyritään kehittämään osayleiskaavalla, joka on edennyt luonnosvaiheeseen. Kaavatyön edetessä on noussut tarve syventää aiemmin kaavatyön yhteydessä tehtyä maisema- ja kulttuuriympäristöselvitystä (Ulvilan kaupunki, Ramboll 2010). Tässä selvitystyössä on laadittu Kaasmarkun alueesta maisema-analyysi, joka käsittää maiseman historiallisen, maisemarakenteen ja maisemakuvallisen tarkastelun. Maisema-analyysin pohjalta on laadittu maisemalliset maankäyttösuositukset, joiden tavoitteena on ollut tunnistaa alueet, joihin voidaan osoittaa mahdollista lisärakentamista. Tämä ensimmäinen kappale esittelee työn sisällön, menetelmät ja työryhmän. Toinen kappale sisältää Kaasmarkun maisema-analyysin. Kappaleessa on analysoitu Kaasmarkun kylän maiseman historiaa, maisemarakennetta, maisemakuvaa sekä maiseman arvoja. Kolmannessa luvussa esitetään maisemaanalyysin avulla tehdyt johtopäätökset ja maankäyttösuositukset. 1.1 Menetelmät Työ on laadittu kartta- ja ilmakuva-aineiston, vanhojen karttojen, kirjallisten lähteiden sekä maastokäyntien perusteella. Lähtötietoaineistona on käytetty Museoviraston ja maakuntamuseon tietoja alueen arvokkaista kulttuuriympäristöalueista sekä ympäristöhallinnon OIVA-tietokannan luonto- ja ympäristötietoja. Kaasmarkun osayleiskaavan yhteydessä on aiemmin laadittu maisema- ja kulttuuriympäristöselvitys, argeologinen inventointi, rakennushistoriallinen selvitys sekä luontoinventointi. Nämä selvitykset ovat myös toimineet tämän työn lähtötietoaineistona. 1.2 Työryhmä Selvitystyön laatimisesta on vastannut WSP Finland Oy:ssä projektipäällikkö, maisema-arkkitehti (MARK) Hanna Hannula. Laadunvalvojana on toiminut maisema-arkkitehti (MARK) Arto Kaituri. Työ on tehty Ulvilan kaupungin toimeksiannosta. Kaupungin puolelta yhteyshenkilöinä ovat toimineet kaavoitusarkkitehti Susanna Roslöf sekä kaavoituspäällikkö Pauli Kekki Ulvilan kaupungin maankäyttöosastolta. 1. JOHDANTO 5
2. MAISEMA-ANALYYSI 2.1 Kaasmarkun kylä suurmaisemassa Ympäristöministeriö on laatinut jaon Suomen maisemamaakunnista maisemalle tyypillisten alueellisten ominaispiirteiden avulla. Maisemamaakunnat on jaettu lisäksi pienempiin osa-alueisiin, maisemaseutuihin. (Ympäristöministeriö) Kaasmarkun kylä sijoittuu Lounaismaan maisemamaakunnan alueelle ja Ala-Satakunnan viljelyseutuun. Lounaismaa edustaa hyvin vanhaa kulttuuri-suomea. Alueella siirryttiin esihistoriallisella rautakaudella ja keskiajalla kaskitaloudesta pysyvään peltoviljelyyn ja karjanhoitoon. Suurelta osin viljelysalueet ovatkin pysyneet samoilla paikoilla nykypäivään asti. Lounaismaa soveltuu pitkän kasvukautensa ansiosta monipuoliseen maataloustuotantoon. Ala-Satakunnan viljelyseutu on pääasiassa vaurasta viljelyaluetta, mutta siellä löytyy myös karuja, soisia ja metsäisiä osia. Viljelyalueet sijoittuvat savikoille, usein jokilaaksoihin. Taajama-alueiden ulkopuolinen asutus keskittyy yleensä savikoiden tuntumaan, usein nauhamaisesti savikoita reunustavien metsäalueiden reunoille. Paikoin esiintyy myös tiiviimpiä ryhmäkyliä, joita Kaasmarkun kyläkeskusta edustaa. 6 2. MAISEMA-ANALYYSI
POHJOIS-SATAKUNNAN VILJELYSEUTU SATAKUNNAN RANNIKKOSEUTU Kaasmarkku ALA-SATAKUNNAN VILJELYSEUTU 0 2 4 km MAISEMAMAAKUNNAT JA ALUEEN MAANKÄYTTÖ (Corine2000 maankäyttö/maanpeite (25m) SYKE (osittain MMM, MML, VRK), maisemamaakuntarajat Ympäristöhallinnon OIVA-tietokanta) 2. MAISEMA-ANALYYSI 7
2.2 Kaasmarkun kylän historiaa Pronssikauden merkit Alueelta inventoidut, pronssikaudelta (n. 1500-500 ekr.) peräisin olevat hautaröykkiöt kertovat alueen varhaisesta historiasta. Niitä ovat yksittäinen Honkala- nimellä tunnettu hautaröykkiö Laurilassa sekä Pori-Tampere- tien varren laaja röykkiöalue, joka tunnetaan nimellä Pikatienvarsi. (Pukkila 2010) Kylän varhaisvaiheet Kaasmarkun kylä on peräisin todennäköisesti myöhäiskeskiajalta. Kylää on kutsuttu varhaisimpina aikoina nimellä Karsmack, joka viittaa rajametsään. (Pakki ympäristötietokanta) Viljavat savikot Harjunpäänjoen ympäristössä otettiin viljelykäyttöön varhain. Viljely on jatkunut alueella lähes samoilla pelloilla aina nykypäivään. Kyläasutus keskittyi selänteiden reunoille, missä maapohja oli rakentamisen kannalta suotuisa. 1700-luvun puolen välistä alkanut isojako hajoitti monia Satakuntalaisia ryhmäkyliä, mutta Kaasmarkun kyläkeskusta säilyi tiiviinä. Leineperin ruukin vaikutus Leineperin rautaruukki perustettiin vuonna 1771 noin 3 km päähän Kaasmarkun nykyisestä kyläkeskuksesta. Ruukin toiminnot levisivät myös Kullanjoen Solakoskelle vuonna 1786. Alueella oli useita rakennuksia, kuten levy- ja nippuvasarapaja, valssaamo ja halkosaha sekä patorakennelmia. (Köykkä & Siirala 1995). Teollinen toiminta loppui 1900- luvun alkupuolella. Nykyisin alueella on havaittavissa rakennusten kivijalkoja ja kivetty uoma. (Museovirasto 2010c) Villakeruu- ja kangastehtaan perustaminen Maatalouselinkeinot olivat pääosassa kaasmarkkulaisten toimeentulosta, kunnes 1863 Kaasmarkun villakehruu- ja kangastehdas perustettiin, ja sitä laajennettiin kutomolla sekä värjäyslaitoksella vuonna 1875. Toiminta jatkui vuoteen 1926 tulipalon tuhottua tehtaan käytössä olleet rakennukset. Kyläkokonaisuudessa on vahvasti nähtävillä sen teollinen menneisyys. Merkkejä teollisuushistoriasta on säilynyt paljon, esimerkiksi Tehtaanmäen verkatehtaan päärakennus vuodelta 1870 sekä muutamia työväen asuintupia. Palaneen verkatehtaan jäännöksiä, mm. rakennusten perustuksia ja kivijalkoja, joen rannan kiveyksiä ja muita rakenteita on säilynyt joen rannalla. Tehtaan työväestö asui pääasiassa tehtaalta katsottuna joen toisella puolella Fatiporissa, jossa rakennuskanta on säilynyt nykyisinkin pienimuotoisena ja tiheänä. (Pakki ympäristötietokanta, Pukkila 2010) 1800- ja 1900-luvun vaihteen vilkkaasta kylätoiminnasta kertovat lukuisat rakennukset, mm. Kaasmarkun kansakoulu vuodelta 1898, rukoushuone vuodelta 1906, VPK:n talo vuodelta 1907 sekä työväenyhdistyksen talo Fatiporissa vuodelta 1911. Tosin useiden alkuperältään vanhojen rakennuksen ulkoasu on muuttunut myöhemmissä uudistuksissa. (Pakki ympäristötietokanta) Haja-asutus kasvaa 1900-luvulla Kaasmarkun kyläkeskus on säilynyt tiiviinä nykypäivään asti. Kyläkeskuksen ulkopuolinen haja-asutus on kuitenkin erityisesti 1900-luvun loppupuolella laajentunut. Vanhin rakentaminen on sijoittunut moreenisaarekkeille ja savi-, hieta- ja hiesumaat jätettiin viljelysalueiksi. 1900-luvulla rakentaminen on laajentunut osin näille alavimmille maille, esimerkiksi joenrannan tuntumaan Suolistontiellä. 1800-luvun alku 1800-luvun puoliväli 1920-30-luku 1960-luku 1900-luvun alku 2010-luku KAASMARKUN KYLÄN RAKENTUMINEN, tulkittu vanhojen karttojen perusteella 8 2. MAISEMA-ANALYYSI
Sotilaskartta 1700-luvulta Kaasmarkun alueelta. Kartassa erottuvat Suoliston alue, Kaasmarkun kyläkeskusta sekä Solakosken ruukin alue. (Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto) 2. MAISEMA-ANALYYSI 9
2.3 Muinaisjäännökset Alueelle sijoittuu neljä Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä olevaa kohdetta, joista kaksi on pronssikautisia jäännöksiä, kaksi historiallisia muinaisjäännöksiä. Pronssikautiset muinaisjäännökset Pikatienvarsi (kuvassa nro 1) (Muinaisjäännösrekisteritunnus 886010011 ) Kyseessä on useita pronssikautisia hautaröykkiöitä Porintien varressa. Alueen laajuus on noin 400x350 metriä. (Museovirasto 2012) 6 Honkala (nro 2) (Muinaisjäännösrekisteritunnus 886010012 ) Kyseessä on pronssikautinen hautaröykkiö, joka sijaitsee metsäisellä mäellä. Hautaröykkiön halkaisija on noin 7 metriä. (Museovirasto 2010b) 7 5 1 Historialliset muinaisjäännökset Fredriksbergin - Sollankosken vasarapaja (nro 3) (Muinaisjäännösrekisteritunnus 1000015290) Paikalta löytyy jäännöksiä Solakosken ruukin rakennuksista ja rakenteista, esim. kivijalkoja, vasarapajaan johtanut kivetty uoma. (Museovirasto 2010a) Tehtaankoski (nro 4) (Muinaisjäännösrekisteritunnus 1000017989 ) Alueella on 1926 palaneen verkatehtaan jäännöksiä, mm. perustuksia, jokirannan kiveyksiä sekä kivijalkoja. (Museovirasto 2011) 2.4 Arvokkaat kulttuuriympäristöt 0 0,5 1 km 2 4 8 3 Valtakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt RKY 2009 Kaasmarkun osayleiskaava-alueelle ei sijoitu voimassa olevan Museoviraston RKY 2009- inventoinnin mukaisia valtakunnallisesti arvokkaita kulttuuriympäristöjä. Leineperin ruukki ja yhdyskunta on lähin valtakunnallisesti arvokas kulttuuriympäristö, mutta sen rajaus ei ulotu osayleiskaavan alueelle. Aiemmassa Museo- MERKKIEN SELITYKSET maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt (Satakunnan rakennusperintö 2005) arvokkaat rakennuskulttuurikohteet (Kaasmarkun rakennusinventointi 2008) muinaisjäännökset (Museoviraston muinaisjäännösrekisteri) AIEMMISSA INVENTOINNEISSA TUNNISTETUT ARVOKKAAT KULTTUURIYMPÄRISTÖT, RAKENNUSKOHTEET JA MUINAISJÄÄNNÖKSET (Pohjakartta Maanmittauslaitos, peruskartta rasteri 04/2012) 10 2. MAISEMA-ANALYYSI
viraston inventoinnissa (RKY 1993) Kaasmarkun kylä sijoittui Harjunpäänjoen kulttuurimaiseman alueelle, mutta se on poistettu valtakunnallisesti arvokkaiden alueiden joukosta voimassa olevassa inventoinnissa. Maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt Osayleiskaava-alueelle sijoittuu joko kokonaan tai osittain neljä maakunnallisesti arvokaan kulttuuriympäristön aluerajausta. Kaasmarkun kylä ja kulttuurimaisema (nro 5) pitää sisällään kyläkeskuksen ja sitä ympäröivät pellot. Kaasmarkun kylän historiaa ja kulttuurihistoriallisia ominaispiirteitä käsiteltiin edellisessä kappaleessa 2.2 Kaasmarkun kylän historiaa. Muut maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt ovat Harjunpään kylä ja kulttuurimaisema, Suolisto sekä Leineperin ruukki. Harjunpään kylä ja kulttuurimaisema (nro 6) Harjunpään kylä on omaleimainen kokonaisuus, joka on syntynyt keskiajalla korkealle kallioselänteelle. Viljelysmaiseman kokonaisuus jatkuu Sunniemen taakse Suosmeren kulttuurimaisemaan sekä Kuorilan ja Kaasmarkun alueille. (Pakki ympäristötietokanta) Suolisto (nro 7) Suolisto on usean rakennuksen muodostama vanha kartanoympäristö. Rakennukset ovat peräisin 1800- luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta, päärakennus 1820-luvulta, tosin nykyinen ulkoasu myöhäisemmältä ajalta. (Pakki ympäristötietokanta) Leineperin ruukki (nro 8) Vuonna 1771 perustettu Leineperin rautaruukki on yksi Suomen parhaiten säilyneitä ruukkialueita. Se on esimerkillinen rautaruukkialue, jossa on säilynyt lähes kaikki rautaruukeille tyypilliset rakennukset ja rakenteet. (Museovirasto 2010) 0 0,5 1 km MERKKIEN SELITYKSET VANHAT TIELINJAUKSET JA PELTOALUEET (Pohjakartta Maanmittauslaitos, peruskartta rasteri 04/2012) vanhat tie-/ polkulinjaukset 1904, säilyneet vanhat tie-/ polkulinjaukset 1904, hävinneet vanhat peltoalueet, tulkittuna vuoden 1694 kartasta 2. MAISEMA-ANALYYSI 11
2.5 Maisemarakenne Maaperä ja topografia Koko Harjunpäänjokilaaksoa tarkastellessa on havaittavissa selkeä kaakkois-luoteissuuntainen laakso, jonka pohjalle on lajittunut hienoja maa-aineksia, pääasiassa hiesua, hienoa hietaa sekä savea. Laaksoa rajaa pohjoispuolelta moreeniselänne, myös eteläpuolella useampia pienempiä moreeniselänteitä. Kaasmarkun kylän tiiviimmät osat Fatipori ja Rukoushuoneenmäki sijoittuvat moreenisaarekkeille. Kaava-alueen metsäiset saarekkeet ovat maalajiltaan myös moreenia. Alavimmille maaston kohdille moreenisaarekkeiden väliin on kerrostunut hienorakenteisempia maa-aineksia: hietaa, hiesua, savea ja liejua, nämä maaston osat ovat pääasiassa viljelykäytössä. Osayleiskaavan alueella maaston topografia on loivapiirteistä ja jyrkät rinteet ovat harvassa. Korkeusasemat vaihtelevat Kaasmarkun joen pinnasta, noin 6 metristä kohoten korkeimmillaan noin + 30 metriin Rukoushuoneenmäellä ja Honkalassa. Maiseman vyöhykkeet Suurpiirteiseen maiseman vyöhykkeet- karttaan on nostettu esiin laaksot, selänteet ja niiden väliin jäävät nk. vaihettumisvyöhykkeet, jotka käsittävät yleensä metsäisiä rinnealueita. Näin pyritään yksinkertaistamaan maisemarakenteelle tyypilliset osat. Kaasmarkun kylä sijoittuu kaakkois-luoteissuuntaiseen Harjunpäänjoen laaksoon, jota rajaa koillisesta ja luoteessa metsäiset vaihettumisvyöhykkeet. Rakentaminen on sijoittunut tyypillisesti juuri vaihettumisvyöhykkeille sekä pienille, laaksossa sijaitseville moreenisaarekkeille. 0 0,5 1 km TOPOGRAFIA (Pohjakartan tiedot muokattuna: Maanmittauslaitos, maastotietokanta 04/2012, Korkeustiedot: Maanmittauslaitos, korkeusmalli 10 m 09/2012) 0 0,5 1 km MAISEMAN VYÖHYKKEET, vaalealla keltaisella laasksot, vaaleammalla vihreällä laaksoon sijoittuvat metsäiset saarekkeet, vaalean vihreällä vaihettumisvyöhykkeet ja tumman vihreällä selänteet. (Pohjakartan tiedot muokattuna: Maanmittauslaitos, maastotietokanta 04/2012) 12 2. MAISEMA-ANALYYSI
SELVITYSALUEEN MAAPERÄ (Pohjakartan tiedot muokattuna: Maanmittauslaitos, maastotietokanta 04/2012, GTK) 2. MAISEMA-ANALYYSI 13
Vesiolosuhteet Selvitysalueen vedet kerääntyvät Kaasmarkunjokeen, joka virtaa kaakkois-luoteissuuntaisesti selvitysalueen läpi yhtyen Kokemäenjokeen. Suunnittelualue ei sijaitse pohjavesialueella. Elollinen luonto Aiemmin laadituisssa luontoselvityksissä (Kaasmarkunjoen luontoselvitys Kirkkosillan ja Tehtaansillan väliltä (Rajala 1998) sekä Kaasmarkun osayleiskaavaalueen luontoselvitys (Suomen Luontotieto Oy 2007) on tunnistettu Kaasmarkun arvokkaimpia luontokohteita. Kaasmarkunjoki rantoineen on alueen tärkeimpiä luonnonympäristöjä, jossa esiintyy Luontodirektiivin liitteen IV lepakkolajeja. Kirkkosillan ja Tehtaansillan välille sijoittuu lehtomainen, luontoarvoiltaan jokirannan merkittävin osuus. (Suomen Luontotieto Oy 2007) Alue on merkitty seutu- ja maakuntakaavassa luonnonsuojelualueeksi. Toinen seutukaavassa esitetty suojelualue on Keronpäänkallion merkittävä perinnebiotooppi. Muita tärkeitä luontokohteita alueella ovat kaksi liito-oravan elinympäristöä, joista pohjoisempi alue on kuitenkin menettänyt luontoarvojaan hakkuiden myötä, eikä täytä enää luonnonsuojelulain mukaisia kriteerejä. Lisäksi Mikkolanmäellä on tunnistettu mäyrän pesäpaikka. (Suomen Luontotieto Oy 2007) Alueelta ei ole löytynyt luonnonsuojelulain mukaisia suojeltavia luontotyyppejä, eikä metsälain tarkoittamia erityisen tärkeitä elinympäristöjä. Myöskään vanhoja metsiä ei alueella esiinny. (Suomen Luontotieto Oy 2007) Mäyrien pesiä 0 0,5 1 km Keronpäänkallion perinnebiotooppi Liito-oravan elinympäristö Kaasmarkunjoen rantalehto Liito-oravan elinympäristö SELVITYSALUEEN ARVOKKAAT LUONTOKOHTEET (Osayleiskaavaluonnoksen liitteenä esitetyt luontokohteiden rajaukset, pohjakartta Maanmittauslaitos, peruskartta rasteri 04/2012) Haitallinen tulokaslaji jättipalsami on levittäytynyt lähelle jokirantaa. Jättipalsamia tulisi estää leviämästä. Kaasmarkunjoen ranta-alueet ovat luontoarvoiltaan tärkeitä. 14 2. MAISEMA-ANALYYSI
Kasvillisuus MERKKIEN SELITYKSET Valumasuunta Vesiolosuhteet SELVITYSALUEEN VESIOLOSUHTEET (Pohjakartan tiedot muokattuna: Maanmittauslaitos, maastotietokanta 04/2012, valuma-alueen rajat Ympäristöhallinnon OIVA- ympäristö- ja paikkatietopalvelu 06/2012) Osayleiskaavaluonnoksen liitteenä esitetyt Kaasmarkun arvokkaimmat luontokohteet. (Karttalähde 2. MAISEMA-ANALYYSI 15
2.6 Maisemakuva Kaasmarkun maisemakuva on monipuolista. Kaasmarkun kylän kohdalla jokilaakso ei hahmotu laajana yhtenäisenä viljelysalueena, sillä viljelyksiä korkeammalle kohoavia metsäisiä saarekkeita sijoittuu Kaasmarkun kylän kohdalle useita. Tyypillisiä piirteitä Kaasmarkun maisemakuvalle ovat: avoimien viljelysalueiden vaihtelu metsäisten saarekkeiden kanssa. Rakentaminen on suurimmaksi osaksi sijoittunut pääasiassa juuri metsäisille saarekkeille. laajat näkymät, erityisesti valtatien varrelta ja Leinerperin tieltä kyläkeskustan itäpuolelta. maiseman hahmottuminen rantapuuston ja metsäisten saarekkeiden rajaamina osakokonaisuuksina erityisesti kyläkeskustan kohdalla. rakennetun kyläkeskustan rajautuminen viljelysmaisemasta melko selkeänä, erityisesti Rukoushuoneenmäen kohdalla. maisemallisesti näyttävät, nk. identiteettirakennukset, jotka toimivat maamerkkeinä alueella. tieltä avautuvat näkymät viljelysmaisemaan metsäsaarekkeiden välistä, esimerkiksi Kaasmarkuntieltä, Kivialhontieltä sekä Alamäentieltä. Maisemakuvan kannalta tärkeimmät peltoalueet sekä näkymät on esitetty seuraavan aukeaman maiseman arvot- kartalla. Näkymä Rukoushuoneenmäen kupeesta kohti Fatiporia. Viljelysalue Rukoushuoneen ja Fatiporin välissä sekä Kaasmarkunjokirannassa ovat kyläkeskuksen maisemakuvan kannalta tärkeitä. Rannan puolen pellot näkyvät jo 1600-luvun lopun kartassa. Näkymä avoimeen viljelysmaisemaan Leineperintieltä länteen kohti Kaasmarkkua. 16 2. MAISEMA-ANALYYSI
0 0,5 1 km ORTOILMAKUVA KAASMARKUN ALUEESTA 2. MAISEMA-ANALYYSI 17
2.7 Maiseman arvot Selvityksessä on pyritty tunnistamaan maiseman tärkeimmät arvot, jotta ne voidaan ottaa huomioon kyläaluetta kehitettäessä. Maiseman arvot- kartassa on esitetty koostetusti Kaasmarkun kylän arvokkaimmat ominaispiirteet ja kohteet. Aiemmissa inventoinneissa tunnistetut alueet on otettu mukaan karttaan, lisäksi on esitetty tässä selvitystyössä havaittuja maisemakuvallisia arvoja. Kartassa on esitetty myös vanhojen karttojen perusteella tulkitut peltoalueiden rajaukset sekä vanhat, säilyneet tielinjaukset. Maisemakuvallisista arvoista on kartalla esitetty kylän maisemakuvan kannalta merkittävät pellot, lähimaiseman kannalta merkittävät pellot sekä tärkeät näkymät. Kylän maisemakuvan kannalta merkittävä pelto Sisältää pääasiassa laajoja viljelysalueita, joilla on tärkeä merkitys maisemakuvan kannalta. Laajojen peltoalueiden yli aukeaa pitkiä näkymiä. Kylän maisemakuvan kannalta merkittäviksi pelloiksi on osoitettu myös pienempiä peltoalueita kyläkeskuksen läheisyydessä, jotka olennaisesti kuuluvat kylän maisemakuvaan. Lähimaiseman kannalta merkittävä pelto Pienialainen pelto, jolla on paikallista maisemakuvallista merkitystä, mutta joka ei ratkaisevasti vaikuta maisemakuvaan laajemmassa mittakaavassa. Nämä pienialaiset pellot rytmittävät maisemaa ja tarjoavat paikallisen maisemakuvan kannalta tärkeitä näkymiä. Tärkeä näkymä Tärkeiksi näkymiksi on osoitettu laajalle viljelysalueille avautuvia näkymiä ja toisaalta kapea-alaisempia näkymiä, jotka avautuvat yleensä metsäisten saarekkeiden välistä pelloille. MERKKIEN SELITYKSET AIEMMISSA INVENTOINNEISSA OSOITETUT ARVOKKAAT KULTTUURIYMPÄRISTÖT, MUINAISJÄÄNNÖKSET JA LUONTO- KOHTEET maakunnallisesti arvokkaat kulttuuriympäristöt (Satakunnan rakennusperintö 2005) arvokkaat rakennuskulttuurikohteet (Kaasmarkun rakennusinventointi 2008) muinaisjäännökset (Museoviraston muinaisjäännösrekisteri) arvokkaat luontokohteet (Osayleiskaavan liiteaineiston rajaukset) MAISEMAKUVALLISET ARVOT kylän maisemakuvan kannalta tärkeä pelto lähimaiseman kannalta tärkeä pelto tärkeä näkymä, kapea, rajattu tärkeä näkymä, laajalle avautuva VANHAT PELLOT JA TIET vanha tielinjaus, 1904 kartassa näkyvä vanha peltoalue, 1694 kartassa näkyvä 18 2. MAISEMA-ANALYYSI
(Pohjakartta Maanmittauslaitos, peruskartta rasteri 04/2012) 0 250 500 m 2. MAISEMA-ANALYYSI 19
3. MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET Tähän kappaleeseen on koostettu maisemalliset maankäyttösuositukset, joissa on pyritty huomioimaan analyysivaiheessa tunnistetut maiseman ominaisuudet sekä arvokkaimmat tunnuspiirteet. Osayleiskaava-alue on jaettu neljään luokkaan: maiseman kannalta rakentamiseen hyvin soveltuvat alueet, maiseman kannalta rakentamiseen kohtalaisesti soveltuvat alueet, maiseman kannalta rakentamiseen heikosti soveltuvat alueet sekä maiseman kannalta rakentamiseen erittäin huonosti soveltuvat alueet. Maankäyttösuositusten reunaehdoiksi on lisäksi otettu mukaan osayleiskaavassa huomioitu valtatien melualue (170 m tien keskilinjasta) sekä joen rantavyöhyke (yhdyskuntarakenteesta riippuen 100-200m). Lisäksi kartassa on esitetty nykyiset rakennetut alueet. Maankäyttösuositukset ovat suuntaa-antavia ja niitä on tarkasteltu pääasiassa maisemallisen näkökulman perusteella. Maankäyttösuosituksissa ei ole otettu kantaa maanomistusolosuhteisiin tai mitoitukseen. Kartalle on luokiteltu koko osayleiskaava-alueen rajauksen sisälle jäävä maa-alue. Eri osa-alueiden maankäytön kehittäminen vaikuttaa toisiin osa-alueisiin, ja rakentamisen painopisteitä tulee pohtia jatkossa huolella. Ei ole tarkoitus, että kaikki rakentamiseen soveltuvat / kohtalaisesti soveltuvat alueet rakennettaisiin kokonaan. 3.1 Maiseman kannalta rakentamiseen hyvin soveltuvat alueet Rakentamiseen hyvin soveltuvat alueet on osoitettu Kaasmarkun nykyisten rakennettujen alueiden tiiviimpien osien läheisyyteen. Uuden rakentamisen painopiste tulee olla juuri nykyisten tiiviimpien kylänosien yhteydessä, jolloin uudet osat täydentävät luontevasti nykyistä kylärakennetta. Hyvin rakentamiseen soveltuvat alueet ovat maaperältään moreenimaita, eikä niillä ole erityisiä ympäristöarvoja. Osa-alue 1 Yleiskuvaus Rakentamiseen hyvin soveltuva alue on osoitettu Fatiporiin nykyisen rakentamisen itäpuolelle tällä hetkellä metsäiselle alueelle. Metsäisen alueen itäpuolella avautuvat laajat viljelysalueet. Näkymät alueen itäreunalta pelloille ovat osa-alueen hienoimpia maisemakuvallisia ominaispiirteitä. Toimenpidesuositukset Näkymät idän suunnasta osa-alueelle tulee ottaa suunnittelussa huomioon, sillä nykyinen metsäinen reuna-alue näkyy Leineperintieltä. Viljelysalue ja uusi rakentaminen tulee sovittaa yhteen esimerkiksi kasvillisuudella. Tärkeää on, että viljelysalueen reunaan muodostuu puustoinen reunavyöhyke, jonka voivat muodostaa rakennukset ja mahdollisesti osittain säilytettävä puusto / istutettava kasvillisuus. Vaikka alueella ei ole erityisiä maisemallisia kohokohtia itäpuolelle avautuvien näkymien lisäksi, esimerkiksi rakennustavalla ja pihojen rajautumisella / piharakentamisella voidaan luoda yhtenäistä ja miellyttävää kyläkuvaa. 3.2 Maiseman kannalta rakentamiseen kohtalaisesti soveltuvat alueet Rakentamiseen kohtalaisesti soveltuvat alueet käsittävät metsäsaarekkeita hieman kyläkeskuksen ulkopuolella. Ne ovat maaperältään pääasiassa moreenimaita, eikä niillä ole erityisiä ympäristöarvoja. Näille alueille mahdollisesti osoitettavan rakentamisen sijoittumista tulee pohtia tarkemmin, sillä ei ole tarkoitus, että kaikki alueet otetaan rakentamiskäyttöön. Osa-alue 2: Yleiskuvaus Alue käsittää Fatiporin koillispuoleisen metsäalueen. Maaperältään alue on pääasiassa moreenia ja maasto on melko tasaista. Osa-alue 2:n eteläpuolella avautuvat laajat pellot. Toimenpidesuositukset Alueen rakentaminen täydentäisi Fatiporin itäpuolista, hyvin rakentamiselle soveltuvaa aluetta. Tätä aluetta ei kuitenkaan tule ottaa ensimmäiseksi rakennettavaksi, vaan kylän rakennetta voidaan myöhemmässä vaiheessa tarvittaessa laajentaa tälle alueelle. Alueiden läheisyydessä on laaja muinaisjäännösalue, joka suojavyöhykkeineen tulee ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Rakennettaessa metsän ja pellon reunalle rakennus tulee sovittaa huolella maisemaan. Tärkeää on, että viljelysalueen reunaan muodostuu puustoinen reunavyöhyke, jonka muodostavat rakennukset ja mahdollisesti osittain säilytettävä puusto / istutettava kasvillisuus. Osa-alueet 3-7 Yleiskuvaus Osa-alueet sijoittuvat metsäisille moreenisaarekkeille Kaasmarkun kyläkeskuksen etelä-, lounais- ja koillispuolelle. Maaston notkelmissa esiintyy vähäisissä määrin savimaata. Alueille on sijoittunut jonkin verran rakentamista, mutta yleisilme on metsäinen. Saarekkeita ympäröivät laajat pellot ja ympäröivään maisemaan avautuu hienoja näkymiä saarekkeiden reuna-alueilta. Toimenpidesuositukset Alueille voidaan osoittaa jonkin verran uutta rakentamista. Rakentamista tulee pyrkiä osoittamaan keskitetysti tietyille osille/saarekkeille, tukeutuen mahdollisuuksien mukaan nykyiseen rakentamiseen. Metsäiset alueet tulee pyrkiä säilyttämään mahdollisimman yhtenäisinä. Saarekkeiden pääasiassa metsäiset reuna-alueet ovat tärkeitä maisematiloja rajaavia elementtejä. Ne ovat myös mahdollisia uusia tonttimaita etsittäessä houkuttelevia, niiltä avautuvien näkymien ansiosta. Näille reuna-alueille rakennettaessa rakennus tulee sovittaa huolella maisemaan. Tärkeää on, että viljelysalueen reunaan muodostuu pääasiassa puustoinen reunavyöhyke, jonka muodostavat rakennukset ja mahdollisesti osittain säilytettävä puusto / istutettava kasvillisuus. Erityishuomioita osa-alueista: 3. osa-alueen keskellä sijaitseva pronssikautinen hauta suojavyöhykkeineen tulee huomioida suunnittelussa. 4. osa-alueen koillisreuna on merkitty rakentamiselle soveltumattomaksi alueeksi, sillä kyseessä on jyrkkä kallioinen rinne. 6. osa-alueen pohjoispuolelle sijoittuu rakentamiselle soveltumaton alue, josta on luontoselvityksen yhteydessä löydetty mäyrän pesä. 3.3 Maiseman kannalta rakentamiseen heikosti soveltuvat alueet Heikosti rakentamiseen soveltuvat alueet käsittävät esimerkiksi kyläkeskustan läheisyyteen sijoittuvia pieniä peltoalueita, jotka ovat kylän maisemakuvan kannalta tärkeitä. Lisäksi niiden maaperä on rakentamiseen huonoa hiesumaata. Lisäksi heikosti soveltuviksi alueiksi on osoitettu valtatien pohjoispuolella sijaitseva metsäinen alue valtatien läheisyyden ja muusta rakentamisesta irrallisen sijainnin takia. 3.4 Maiseman kannalta rakentamiseen erittäin huonosti soveltuvat alueet Rakentamiseen erittäin huonosti soveltuviksi alueiksi on osoitettu muinaisjäännösalueet, erityisiä luontoarvoja sisältävät alueet, valtatien melualue, joen suojavyöhyke sekä maisemallisesti erityisen tärkeät peltoalueet. Alueilla on paljon hiesu- ja savimaita, jotka ovat huonoja rakentamiselle. 3.5 Rakennetut alueet Kartassa on esitetty tällä hetkellä rakennetut alueet. Rakennettuja alueita voidaan mahdollisuuksien mukaan täydentää, mutta se on tehtävä harkiten ja rakennetun kulttuuriympäristön arvot erityisesti huomioiden. MERKKIEN SELITYKSET maiseman kannalta hyvin rakentamiseen soveltuvat alueet maiseman kannalta kohtalaisesti rakentamiseen soveltuvat alueet maiseman kannalta heikosti rakentamiseen soveltuvat alueet maiseman kannalta erittäin huonosti rakentamiseen soveltuvat alueet rakennetut alueet valtatien melualue joen rantavyöhyke osayleiskaavaluonnoksessa esitetty ulkoilureitti nykyiset, tiiviit kyläkeskustan osat 20 3. MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET
7. 1. 2. 6. 5. 4. 3. (Pohjakartta Maanmittauslaitos, peruskartta rasteri 04/2012) 0 250 500 m 3. MAANKÄYTTÖSUOSITUKSET 21
LÄHTEET JA KIRJALLISUUS Kirjalliset lähteet Heikkinen, Titta 1996. Ulvilan esihistorialliset ja historiallisen ajan muinaisjäännökset. Satakunnan museo, inventointiraportti. Innanmaa, Kerttu 1968. Suur-Ulvilan historia II. Köykkä, Sirkka; Siirala, Maisa 1995. Vanhat vesirakenteet - esimerkkinä Kullaanjoki. Historia, nykytila ja kehittämissuunnitelma. Vesi ja ympäristöhallinnon julkaisuja sarja A:217. Pukkila, Jouko 2010. Satakunnan museo. Ulvila Kaasmarkku, Osayleiskaava-alueen argeologinen inventointi. Rajala, Terhi 1998. Kaasmarkunjoen luontoselvitys Kirkkosillan ja Tehtaansillan väliltä. Salminen, Tuomas 1995. Sarkajaosta uusjakoon. Maanjaot ja kyläkuvan muuttuminen Ulvilan Kaasmarkussa 1700-luvulta vuoteen 1903. Ulvilan kotiseutuyhdistyksen julkaisuja N:o 2. Suomen Luontotieto Oy 2007. Kaasmarkun osayleiskaava-alueen luontoarvojen perusselvitys. Suuri maatilakirja II 1964. Turun ja Porin lääni. Ulvilan kaupunki, Ramboll 2010. Maisema- ja kulttuuriympäristöselvitys. Kaasmarkun osayleiskaava. Virkkala, K., Kopisto A. ja Lehtinen E. 1967. Suur-Ulvilan historia I. Ympäristöministeriö. Maisemamaakunnat. http://www.ymparisto.fi/default.asp?node=1740&lan=fi Internetlähteet Museovirasto 2012. Muinaisjäännösrekisteri. Kohdetiedot: Pikatienvarsi. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx Museovirasto 2011. Muinaisjäännösrekisteri. Kohdetiedot: Tehtaankoski. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx Museovirasto 2010a. Munaisjäännösreksteri. Kohdetiedot: Fredriksbergin - Sollankosken vasarapaja. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx Museovirasto 2010b. Muinaisjäännösrekisteri. Kohdetiedot: Honkala. Muinaisjäännösrekisteri. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx Museovirasto 2010c. Muinaisjäännösrekisteri. Kohdetiedot: Leineperin ruukki. Muinaisjäännösrekisteri. http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx Pakki ympäristötietokanta. https://www.kulttuuriymparisto.fi/ Karttalähteet CLC2000 maankäyttö/maanpeite (25m): SYKE (osittain MMM, MML, VRK) CLC2000 aineiston tuotannossa on käytetty seuraavien tiedon tuottajien aineistoja: SYKE, MML, MMM (peltotiedot 1999), VRK (rakennetut alueet 2001) ja satelliittikuvien tulkinnassa hyödynnetty Metsähallituksen ja UPM Kymmene Oy:n aineistoja. Maanmittauslaitos 04/2012. Maastotietokanta, peruskartta rasteri. Maanmittauslaitos 09/2012. Korkeusmalli 10 m. Maaperä- ja kallioperäkartat. GTK. http://geomaps2.gtk.fi/geo/ Ympäristöhallinnon OIVA- ympäristö- ja paikkatietopalvelu 06/2012. Tiedot valuma-alueista Vanhat kartat Sotilaskartta (1700-luku), Kokemäenjoki. Jyväskylän yliopiston julkaisuarkisto. Tekijä tuntematon. http://urn.fi/urn:nbn:fi:jyu-200908073503 Kalmbergin kartta 1850-luku Pitäjänkartta 1928 Vanhat peruskartat vuosilta 1962 ja 1989 Venäläinen topografikartta 1904