SINILEVAT JA REHEVOITYMINEN OULUN JARVISSA 1994

SINILEVAT JA REHEVOITYMINEN OULUN JARVISSA 1994 Oulun kaupunki Ympäristövirasto Julkaisu 3/1995

.... SINILEVAT JA REHEVOITYMINEN.... OULUN JARVISSA 1994 Oulun kaupunki II I _ Ympäristövirasto ~ Julkaisu 3/1995

SISÄLLYSLUETTELO SEURANTATUTKIMUS. MITÄ JÄRVIVESISTÄ MITATTIIN?. TULOKSET. Isokankaanjärvi. K ulvasjarvl......... L amsanjarvl. Niilesjärvi. Pyyk osjarvl.... VaIk lalsjarvl '.. yhteenveto. 2 2 4 4 5 6 7 8 8 9

2 SEURANTATUTKIMUS Oulun kaupungin ympäristövirasto on jatkanut vuonna 1991 aloitettua Oulun järvivesien seurantatutkimusta. Nyt neljättä vuotta jatkuneessa seurannassa on mukana kuusi Oulun kaupungissa sijaitsevaa järveä: Isokankaanjärvi, Kuivasjärvi, Lämsänjärvi, Niilesjärvi, Pyykösjärvi ja Valkiaisjärvi. Ne sijaitsevat enintään 15 km:n etäisyydellä Oulun kaupungin keskustasta ja ovat kaikki tärkeitä erityisesti virkistyskäytön kannalta. Kuivasjärvellä, Lämsänjärvellä, Pyykösjärvellä ja Valkiaisjärvellä on kaupungin valvoma uimaranta sekä asutusta. Niilesjärvellä on loma-asutusta ja virkistyskäyttöä. Isokankaan järvi sijaitsee luonnonsuojelualueella. Sivulla 3 on kartta, josta käy ilmi tutkittujen järvien sijainnit ja pinta-alat. Seurantatutkimusta toteutetaan siten, että järvivesistä mitataan tiettyjä fysikaalisia tekijöitä sekä ravinnepitoisuuksia kesä- ja syyskuun välisenä aikana kerran kuukaudessa. Lisäksi mitataan vähintään kerran kuukaudessa veden klorofyllipitoisuus, mikä on epäsuora mitta vedessä olevalle kasviplanktonin eli levästön määrälle. Järvissä mahdollisesti esiintyvät sinileväkukinnat pyritään toteamaan ja tunnistamaan niissä esiintyvä valtalaji. Vuonna 1991 tehtiin näiden järvien kasviplanktonin tarkempi valtalajimääritys (Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1991). Seurantatutkimusta jatketaan vuonna 1995 neljän aikaisemman vuoden tapaan. Tämän jälkeen laaditaan yhteenveto, jossa tarkastellaan laajemmin koko viisivuotiskautta 1991-1995. Viiden vuoden seurannalla saadaan tietoa järvien tilasta ja mahdollisista muutoksista siinä. Näin ollen myös fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien, erityisesti ravinnepitoisuuksien, ja sinilevien esiintymisten välillä löytynee liittymäkohtia. Tähän asti koko seuranta-ajan erittäin reheviksi luokiteltujen Pyykös- ja Kuivasjärven osalta jouduttaneen antamaan esitys kysymykseen tulevien kunnostusvaihtoehtojen selvittämisestä ja kunnostuksen aikataulusta. Seurantatutkimusta on tehty yhteistyössä Oulun kaupungin teknisen palvelukeskuksen kunnallisteknisen suunnitteluosaston maastotutkimusryhmän ja Oulun vesi- ja ympäristöpiirin (nyk. Pohjois-Pohjanmaan Ympäristökeskus) kanssa. MITÄ JÄRVIVESISTÄ MITATTIIN? Näytteet on otettu kesäkuun ja syyskuun välisenä aikana vähintään kerran kuukaudessa järvien ulapaita. Sinilevätilannetta on seurattu tiheämmin ja levänäytteitä on otettu järvien virkistyskäyttöalueelta eli läheltä rantaa. Levänäytteistä on selvitetty vain mahdollisessa kukinnassa esiintyvä sinilevälaji. Määritykset on tehty käyttäen Suomen Standardisoimisliiton hyväksymiä määritysohjeita Ja näytteenotossa On noudatettu vesi- ja ympäristöhallituksen hyväksymiä näytteenottomenetelmiä.

3 Järvien tilaa ja järvivesien laatua seurattiin mittaamalla niistä seuraavia tekijöitä: lämpötila, c ph johtokyky, ms/m - kuvaa vedessä olevien sähköä johtavien yhdisteiden ns. elektrolyyttien määrää väri, mg Pt/l - kuvaa vedessä olevien väriä antavien yhdisteiden (humus, metallit jne.) määrää kokonaisfosforipitoisuus, flgil - 0,001 mg/i - tärkeimpiä vesien rehevöitymiseen vaikuttavia tekijöitä, käsittää sekä liuenneen epäorgaanisen että sitoutuneen orgaanisen fosforin fosfaatlifosforipitoisuus (fosfaatti-p), flgil - liuenneen epäorgaanisen fosfaattifosforin pitoisuus kokonaistyppipitoisuus, flgil- tärkeimpiä vesien rehevöitymiseen vaikuttavia tekijöitä, käsittäen sekä liuenneen epäorgaanisen että sitoutuneen orgaanisen typen nitraatlityppipitoisuus (nitraatti-n), flgil - liuenneen epäorgaanisen nitraattitypen pitoisuus ammoniumtyppipitoisuus (ammonium-n), flg/l - liuenneen epäorgaanisen ammoniumtypen pitoisuus allulliniteetli, mmol/i - haponsitomiskyky - kuvaa veden puskurikykyä eli sitä, kuinka hyvin vesi kestää ulkoapäin tulevia muutoksia niin, ettei veden laatu huomattavasti muutu happipitoisuus, mg/i - veteen liuenneen hapen määrä hapen 1')'lIästysprosentti, kyll% - hapen prosenttiosuus siitä määrästä, kuinka paljon happea voi ko. lämpötilassa liueta veteen Idorofylli-a-pitoisuus, flg/1 - epäsuora menetelmä arvioitaessa kasviplanktonin biomassaa sinilevät, sinileväkukinnoissa esiintyvät sinilevälajit. huiva5j~ e ~kösj.rvi. ~ valkiaietrvi o a NiileSjU~ Isokankaanjärvi Kuivasjärvi Lylyjärvi Lämsänjärvi NiiJcsjärvi Pyykösjärvi Valkiaisjärvi inla-ala (ha) 8,4 83,0 13,9 4,4 72,7 148,5 31,1 Kuva 1. Tutkittujen järvien sijainnit ja pinta-alat.

4 TULOKSET Seuraavassa esitellään tulokset, tulosten tarkastelu ja vertailu edellisvuosiin järvikohtaisesti. Isokankaanjärvi Isokankaanjärvi sijaitsee Isokankaan luonnonsuojelualueella. Järven välittömässä läheisyydessä on suoalueita, mikä antaa leimansa järven veden laadulle: vesi on tummaa ja lievästi hapanta johtuen suolta kulkeutuvista väriä antavista humusaineista ja orgaanisista hapoista. Isokankaanjärven veden laatu on mitattujen fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksiensa osalta pysynyt vakaana koko neljän vuoden seurantajakson ajan. Veden laatua ehkä parhaiten kuvaavia tekijöitä ovat veden korkea väriluku ja veden lievä happamuus. Koko neljän vuoden seuranta-aikana väriluku on vaihdellut 120-260 mgli ja ph 5,0-6,1. Vuonna 1994 väri luku vaihteli välillä 125-225 mgll ja ph välillä 5,3-6,1. Typpi- ja fosforiyhdisteitä Isokankaanjärven vedessä on niukasti. Kokonaistyppipitoisuudet vaihtelivat vuonna 1994 välillä 239-499 I-lglI ja vastaavasti kokonaisfosforipitoisuudet välillä 8-10 I-lglI. Myös aikaisempina tutkimusvuosina kokonaistyppipitoisuus on ollut pääsääntöisesti alle 500 I-lglI ja kokonaisfosforipitoisuus alle 20 I-lgll. Kasviplanktonin määrä on vähäinen, mitä kuvastaa alhainen klorofylli-a-pitoisuus, vaihteluvä!in ollessa vuonna 1994 2,6-6,2 I-lgll. Isokankaanjärvellä ei ole todettu sinileväkukintoja. Isokankaanjärvi 20.6.1994 20.7 9.8 31.8 5.10 lämpötila c 16,6 16,7 18,9 13,3 3,0 happi mg O 2 /1 8,7 8,2 9,1 11,7 happi kyll% 89,2 84,3 86,7 86,9 väri mg Pt/I 225 225 175 125 johtokyky m8/m 1,5 1,7 1,3 1,2 ph 5,3 5,5 5,8 6,1 alkaliniteetti mmol/i 0,02 0,03 0,03 0,03 kok.typpi I-lg/I 318 499 446 239 nitraatti-n I-lg/I 7 <7 <7 7 ammonium-n I-lg/I <10 18 <10 <10 kokjosfori ~lg/i 8 10-9 fosfaatti- P I-lg/I 2 35 3 2 klorofylli I-lg/I 6,2 2,8 5,2 4,5 2,6

5 Kuivasjärvi KuivasjäIVi sijaitsee KuivasjäIVen kaupunginosassa asutuksen keskellä ja siihen laskee kaksi ojaa, Ahvenoja ja Laholaisoja. KuivasjäIVi on erittäin rehevä jäivi ja sen vesi on tummaa väriltään. Humusaineista ja raudasta johtuva väri on pysynyt edellisvuosien kaltaisena väriluvun vaihdellessa 140-350 mgll. Tosin syys-lokakuussa väriluku oli aikaisempia seurantavuosia alhaisempi eli 140 160 mgll. Veden ph, sähkönjohtokyky ja alkaliniteetti ovat pysyneet suhteellisen vakaina verrattuna edellisvuosiin. Tosin pientä alkaliniteetin alenemista on havaittavissa koko neljän vuoden seurantaajan kuluessa. Kuitenkaan veden ph:ssa ei ole havaittavissa vastaavaa muutosta. KuivasjäIVen vesi on happamuudeltaan lähes neutraalia vaihteluvälin ollessa vuonna 1994 6,9-7,3 ja alkaliniteetti on korkeahko vaihdellen välillä 0,43-0,52 mmolll. KuivasjäIVen vesi on runsasravinteista. Vuosina 1991, 1992 ja 1993 kokonaistyppipitoisuus on vaihdellut välillä 824-1940 ~lg/l. Vuonna 1994 mitatut typpipitoisuudet olivat hiukan pienempiä vaihdellen välillä 479-705 ~g/l. Nämä pitoisuudet ovat tunnusomaisia erittäin rehevälie jäivelle. Myös kokonaisfosforipitoisuudet olivat vuonna 1994 alhaisempia verrattuna kolmena edellisvuotena mitattuihin pitoisuuksiin. Silloin pitoisuudet vaihtelivat välillä 55-108 ~g/l ja vuonna 1994 välillä 38-71 ~g/l. Klorofylli-a-pitoisuus on KuivasjäIVessä ollut korkea. Suurin pitoisuus on mitattu vuonna 1993 heinäkuussa, 31 ~g/l. Vuonna 1994 korkein pitoisuus oli 24,3 ~g/l ja sekin mitattiin heinäkuussa. Heinäkuun lopulla 1994 todettiin KuivasjäIVen eteläosassa Anabaena lemmerrnannii-sinilevän aiheuttamaa sinileväkukintaa, jota kesti noin viikon ajan. Uimarannalla ei todettu sinileväkukintaa. Tosin sinileväsamennusta todettiin niin heinä- kuin elokuussakin sekä pohjois- että etelärannoilla. Kuivasjärvi 20.6.1994 20.7 9.8 31.8 5.10 lämpötila De 17,3 16,8 19,9 14,5 3,0 happi mg O 2 /1 9,0 6,3 9,4 12,1 happi kyll% 94,8 64,8 92,2 89,9 väri mg Pt/I 350 225 160 140 johtokyky ms/m 14,0 14,6 16,4 15,9 ph 7,3 7,2 7,3 6,9 alkaliniteetti mmol/i 0,43 0,48 0,47 0,52 kok.typpi I1g/1 639 479 594 705 nitraatti-n I1g/1 16 <7 <7 78 ammonium-n I1g/1 24 <10 <10 <10 kokjosfori I1g/1 71-38 44 fosfaatti-p I1g/1 26 17 11 10 klorofylli I1g/1 13,9 24,3 14,1 7,6 5,2

6 Lämsänjärvi Lämsänjärvi on tässä seurantatutkimuksessa mukana olevista järvistä pienin kooltaan. Se on kunnostettu ruoppaamalla vuonna 1989, minkä jälkeen järvivesi on ollut erittäin kirkasta. Järvi lienee suosituimpia uimapaikkoja Oulussa, sillä pienen kokonsa sekä veden vaihtumattomuuden takia vesi lämpenee nopeasti uimakelpoiseksi ilmojen lämmettyä. Lämsänjärven vedelle ominaista on suuri happamuus. Veden ph on vaihdellut vuonna 1994 välillä 3,7-4,0. Aiempina seurantavuosina ph on vaihdellut välillä 4,0-4,8 Vaikka Lämsänjärvi on niukkaravinteinen, on sen ammoniumyhdisteiden määrä korkea etenkin loppukesästä. Järvessä ei ole lasku- eikä tulo-ojia, mistä syystä veden vaihtumista ei juurikaan tapahdu. Ammoniumyhdisteiden pitoisuus on vaihdellut vuosina 1991 ja 1992 välillä 60-987!-Ig/l. Vuonna 1993 ammoniumtyppipitoisuus oli poikkeuksellisesti alhainen ollen enimmillään 210!-Ig/l. Vuonna 1994 ammoniumtyppipitoisuus vaihteli välillä <10-552!-IgII, mikä vastaa aiempien vuosien tasoa. Vuoden 1994 kokonaistyppipitoisuus (66-791!-IgII) on hiukan alhaisempi kuin vuosina 1991 ja 1992 (333-1110!-IgII). Fosforiyhdisteiden pitoisuudet ovat edellisvuosien tapaan alhaiset lukuunottamatta lokakuussa mitattuja korkeampia pitoisuuksia. Myös klorofylli-a-pitoisuus on ollut alhainen, <5!-IgII, lukuunottamatta lokakuussa mitattua pitoisuutta 22,8!-IgII. Muutoin niin ravinne- kuin fysikaalis-kemiallisilta ominaisuuksiltaan Lämsänjärven veden laatu on pysynyt edellisvuosien kaltaisena. Sinileväkukintoja ei ole esiintynyt. Lämsänjärvi 20.6.1994 20.7 9.8 31.8 5.10 lämpötila C 18,2 17,5 20,2 13,4 2,5 happi mg O 2 /1 9,5 6,5 10,0 12,9 happi kyll% 101 67,9 96,0 94,6 väri mg Pt/I <5 5 <5 10 johtokyky ms/m 10,6 12,5 19,2 17,2 ph 4,0 4,0 3,7 3,8 alkaliniteetti mmol/i 0 0 0 0 kok.typpi!-ig/i 128 66 608 791 nitraatti-n!-ig/i 12 <7 12 25 ammonium-n!-ig/i <10 50 552 477 kokjosfori!-ig/i 8 5 3 24 fosfaatti- P!-Ig/I 6 17 8 19 klorofylli!-ig/i 0,7 1,9 2,9 4,9 22,8

7 Niilesjärvi Niilesjärven veden fysikaalis-kemiallisissa ominaisuuksissa on alkaliniteetin ja ph:n osalta havaittavissa muutoksia neljän seurantavuoden aikana. ph on lievästi noussut vuosien 1991-1994 kuluessa. Myös alkaliniteetti on noussut vuosi vuodelta ollen 1994 keskimäärin 0,35 mmol/l, kun se esimerkiksi 1992 oli alle 0,20 mmolll. Alkaliniteetti kuvastaa veden kykyä neutraloida veteen tulleita happolisäyksiä. Ravinteillaan Niilesjärven vesi on pysynyt suhteellisen samankaltaisena edellisvuosiin verrattuna. Korkeahkojen typpi- ja fosforipitoisuuksiensa takia vesi luokitellaan reheväksi. Klorofylli-a-pitoisuus on vuonna 1994 selvästi korkeampi kuin aikaisempina vuosina. Korkein klorofylli-a-pitoisuus, 87,9 Ilg/1, mitattiin elokuun lopussa. Aikaisempien vuosien korkein klorofylli-a-pitoisuus, 39,3 Ilg/l, mitattiin vuoden 1991 syyskuussa. Kasviplanktonin hajoaminen lokakuun alussa näkyy paitsi klorofyllipitoisuuden pienenemisenä myös liukoisten typpi- ja fosforiyhdisteiden määrän rajuna lisääntymisenä. Sinilevien kukintoja esiintyi Niilesjärvellä kesäkuun puolesta välistä lähtien nöin viikon ajan ja elokuun alussa samoin viikon ajan. Valtalajeina olivat Anabaena lemmerrnannii- ja Aphanizomenon f1os-aquae-iajit. Sinileväsamennusta esiintyi koko heinä- ja elokuun ajan. Muilta tutkituilla ominaisuuksiltaan vesi oli edellisvuosien kaltaista. Niilesjärvi 20.6.1994 20.7 9.8 31.8 5.10 lämpötila c 17,0 16,1 19,2 12,3 1,4 happi mg O 2 /1 6,7 8,7 9,9 11,9 happi kyll% 69,4 88,7 92,4 84,6 väri mg Pt/I 100 150 160 125 johtokyky ms/m 3,7 4,1 4,3 3,8 ph 7,0 6,7 6,8 6,5 alkaliniteetti mmol/i 0,28 0,35 0,41 0,35 kok.typpi Ilg/1 317 464 816 926 nitraatti-n Ilg/1 <7 <7 <7 41 ammonium-n Ilg/1 <10 <10 <10 197 kok.fosfori Ilg/1 14-77 51 fosfaatti-p Ilg/1 6 28 92 21 klorofylli ~lg/i 2,8 29,2 50,3 87,9 2,6

8 Pyykösjärvi PyykösjäIVen ravinnepitoisuudet ovat pysyneet vuonna 1994 edellisvuosien tapaan korkealla tasolla: kokonaistyppipitoisuus vaihteli välillä 626-821 /1g/! ja kokonaisfosforipitoisuus välillä 16-39 /1g1l. JäIVi luokitellaan ravinteiltaan erittäin reheväksi. PyykösjäIVen vedessä oli edellisvuosien tapaan leväsamennusta heinä- ja elokuun ajan. Sinileväkukintaa ei esiintynyt uimarannalla. Järven luoteiskolkalla esiintyi Microcystis aeruginosalajin aiheuttamaa sinileväkukintaa elokuun alusta lähtien lähes kolme viikkoa. Muilta tutkituilla ominaisuuksillaan vesi on pysynyt suhteellisen samankaltaisena edellisvuosiin verrattaessa: ph on vaihdellut välillä 6,7-7,7, sähkönjohtokyky välillä 12,5-13,7 ms/m ja väri 35 80 mg Ptl!. Pyykösjärvi 20.6.1994 20.7 9.8 31.8 5.10 lämpötila c 17,5 16,3 19,5 12,8 2,1 happi mg O 2 /1 10,8 4,1 10,6 12,2 happi kyli% 113 41,6 101 88,5 väri mg PVI 35 45 80 70 johtokyky m8/m 12,7 12,6 13,7 12,5 ph 7,7 7,1 7,5 6,7 alkaliniteetti mmol/i 0,25 0,30 0,41 0,32 kok.typpi /1g/1 636 626 732 821 nitraatti-n /1g/1 48 <7 <7 <7 ammonium-n /1g/1 36 <10 <10 <10 kokjosfori /1g/1 16-32 39 fosfaatti-p /1g/1 8 23 16 22 klorofyli i /1g/1 2,9 6,7 8,2 9,9 6,0 Valkiaisjärvi ValkiaisjäIVen vesi on kirkasta ja niukkaravinteista. Veden ph on hiukan happaman puolella (6,6 7,0) ja sähkönjohtokyky ja väriluku ovat alhaisia ( sähkönjohtokyky 1,8 ms/m ja väriluku 10-20 mgll). Kasviplanktonin suhteellista määrää kuvaava klorofylli-a-pitoisuus on alhainen (alle 5 /1g/l). Tutkituilta ominaisuuksiltaan veden laatu on pysynyt kolmen edellisvuoden kaltaisena. Sinileväkukintaa ei ole esiintynyt.

9 Valkiaisjärvi 20.6.1994 20.7 9.8 31.8 5.10 lämpötila c 16,8 18,7 20,1 14,5 4,6 happi mg O 2 /1 9,9 6,7 9,6 11,5 happi kyll% 102 71,8 94,3 89,1 väri mg PVI 15 15 20 10 johtokyky ms/m 1,8 1,7 1,8 1,8 ph 7,0 6,8 6,9 6,6 alkaliniteetti mmol/i 0,10 0,09 0,10 0,10 kok.typpi fl9/1 235 117 438 271 nitraatti-n flg/i 18 <7 16 18 ammonium-n fl9/1 <10 <10 <10 <10 kok.fosfori fl9/1 5 7 4 9 fosfaatti- P fl9/1 5 14 39 5 klorofylli fl9/1 1,6 2,2 3,3 4,0 1,8 YHTEENVETO Kuuden oululaisen järven veden fysikaalis-kemiallista laatua ja sinilevätilannetta on seurattu säännöllisesti neljän vuoden ajan alkaen vuodesta 1991. Tutkitut järvet ovat Isokankaanjärvi, Kuivasjärvi, Lämsänjärvi, Niilesjärvi, Pyykösjärvi ja Valkiaisjärvi. Seurantatutkimuksesta käy ilmi se, että järvikohtaisesti veden laatu pysyy suhteellisen samankaltaisena vuodesta toiseen. Järvien luokittelu tapahtuu tässä tutkimuksessa ravinne- ja klorofyllipitoisuuksien mukaan. Kuivasjärvi, Niilesjärvi ja Pyykösjärvi ovat lukeutuneet koko seuranta-ajan reheviin tai erittäin reheviin järviin kun taas Isokankaanjärvi, Lämsänjärvi ja Valkiaisjärvi karuihin järviin. Muita ominaisuuksia, jotka noudattelevat e.m. rehevyysluokittelua ovat alkaliniteetti, ph ja sinilevien esiintyminen. Reheviksi luokitelluissa järvissä alkaliniteetti on korkeahko (> 0,25 mmolll) ja ph yleensä yli 7 eli emäksisen puolella. Karuissa järvissä alkaliniteetti on alhainen (alle 0,1 mmol/l) ja vesi on ph:ltaan happaman puolella. Kuivasjärven ja Niilesjärven veden alkaliniteetissa on havaittavissa koko neljän tutkimusvuoden kuluessa pientä muutosta. Kuivasjärvessä alkaliniteetti on hiukan pienentynyt, mutta ph:ssa ei ole havaittavissa vastaavaa muutosta. Niilesjärven veden alkaliniteetti taas on hiukan noussut vuodesta 1991 ja myös ph on keskimääräisesti hiukan noussut. Sinileväkukintoja on todettu vuonna 1994 Kuivasjärvessä, Pyykösjärvessä ja Niilesjärvessä.

Oulun kaupungin ympäristöviraston julkaisuja 1/1988 2/1988 3/1988 1/1989 2/1989 3/1989 4/1989 5/1989 6/1989 1/1990 2/1990 1/1991 2/1991 3/1991 4/1991 5/1991 6/1991 1/1992 2/1992 3/1992 4/1992 1/1993 2/1993 3/1993 4/1993 5/1993 1/1994 2/1994 3/1994 4/1994 5/1994 6/1994 1/1995 2/1995 3/1995 Oulun ilmanlaatu. Päästökartoitus 1987. Eräiden Oulun alueiden luonnontilan perusselvitys 1. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1987. Ympäristönsuojelun kehittämisohjelma. Osa 1. Ympäristön tila. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1988. Oulun suuret ja erikoiset puut. Eräiden Oulun alueiden luonnontilan perusselvitys 2. Ympäristönsuojelun kehittämisohjelma. Osa 2. Tavoitteet ja toimenpiteet. Oulun ilmanlaatu. Neulasten rikkipitoisuus- ja vauriokartoitus 1989. Ympäristönsuojelutietoa oululaisille. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1989. Oulun ympäristömeluselvitys. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1990. Oulun ilmanlaatu. Jäkäläkartoitus 1991. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1991. Oulun kaupungin maisema- ja maa-ainesselvitys. Oulun ilmanlaadun kehitys 1979-1990. Pilpasuon alueen luonto. Luonnonsuojelualueen hoito- ja käyttösuunnitelma. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1991. Oulun ilmanlaatu. Sammalten raskasmetallipitoisuudet 1992. Hietasaaren alueen maankäyttö. Ympäristövaikutusten arviointi. Oulun ilman laatu. Mittaustulokset 1992. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1992. Oulun ympäristön tila 1993. Tölkkisäilykkeiden raskasmetallitutkimus 1993. Uppopaistorasvatutkimus 1993. Ympäristötietoa Oulun seudun asukkaille. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1993. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1993. Ympäristönsuojelun tavoite- ja toimenpideohjelma vuoteen 1997. Oulun ilmanlaatu. Männynneulasten rikkipitoisuus- ja vauriokartoitus 1994. Valmisruokien ja leipien suolapitoisuus sekä pakkausmerkinnät Oulussa ja lähikunnissa 1994. Maasto-opetuskohteita Oulun kouluille ja päiväkodeille. Oulun ilmanlaatu. Mittaustulokset 1994. Sinilevät ja rehevöityminen Oulun järvissä 1994. Oulun kaupunki Ympäristövirasto Kauppatori 90100 Oulu Puh. 981-314 4411/vaihde ISSN 1236-5246