04/2012 FINANSSIMARKKINAKATSAUS Makrovakautta etsimässä Sitovan lainakaton toimivuus kyseenalainen ASP kannustaa säästämään omaan asuntoon Yritysten velkakirjamarkkinat piristyneet Suomessa Pankkien rakennerajoitukset uhka yritysten markkinaehtoisen rahoituksen kehitykselle Basel III vielä pahasti kesken, lykkääntyykö voimaantulo? Pankkivero heikentää talouden elpymistä
makrovakautta etsimässä Pääekonomisti Veli-Matti Mattila Valtiovarainministeriön asettama makrovalvontatyöryhmä ( Tanskasen ryhmä ) on tehnyt ehdotuksensa siitä, miten EU-lainsäädännön sisältämät luottolaitosten lisäpääomavaatimukset pitäisi Suomessa toteuttaa. Lisäksi ryhmä esittää sitovan enimmäisluototussuhteen käyttöönottoa. Sillä säädeltäisiin, miten paljon luottoa voidaan myöntää asunto-, kiinteistö- ja arvopaperivakuuksia vastaan. On epävarmaa, saavutettaisiinko luototussuhteen rajoittamisella sille asetetut makrovakaustavoitteet. Lisäksi rajoituksella voisi olla yllättäviä sivuvaikutuksia. Valtiovarainministeriö asetti tammikuussa 2012 työryhmän, jonka tehtävänä oli pohtia kansallisen makrovakausvalvontajärjestelmän luomista. Työryhmän vetäjänä oli ministeri Antti Tanskanen, ja se otti nimekseen makrovalvontatyöryhmä. Työryhmä julkisti väliraporttinsa viime toukokuussa ja loppuraporttinsa marraskuussa. Pankkivalvonta on perinteisesti keskittynyt yksittäisten pankkien vakavaraisuuden ja riskien seurantaan eli ns. mikrovakausvalvontaan. Viime vuosien kansainvälinen finanssikriisi on kuitenkin korostanut koko pankki- ja muun rahoitusjärjestelmän yhteisten riskien valvonnan tärkeyttä. Tällä ns. makrovakausvalvonnalla pyritään ehkäisemään sellaisten rahoitusjärjestelmästä kumpuavien ongelmien syntyä, joilla olisi myös merkittäviä kokonaistaloudellisia vaikutuksia. Loppuraportissaan makrovalvontatyöryhmä toteaa, että tyypillisiä tällaisten ongelmien lähteitä ovat lainaehtojen höltyminen noususuhdanteessa, lainanannon liian voimakas kasvu, kotitalouksien ja yritysten liian suuri velkaantuminen, varallisuushintojen liiallinen nousu ja liian suuret riippuvuudet rahoitusjärjestelmään kuuluvien toimijoiden välillä. Lisäpääomavaatimuksia käyttöön Makrovakausvalvontaa on viime vuosina rakennettu eri foorumeilla. Globaalilla tasolla asiaa on käsitelty G20-maiden perustamassa finanssimarkkinoiden vakausneuvostossa (FSB) sekä Baselin pankkivalvontakomiteassa. Lisäksi EU:hun perustettiin vuonna 2011 Euroopan järjestelmäriskikomitea (ESRB), jonka tehtävänä on antaa makrovakautta koskevia suosituksia ja tarvittaessa myös varoituksia koko unionille, EU-valvontaviranomaisille tai yksittäisille jäsenmaille. Makrovakausasiat nousevat esille myös pankkien uusissa vakavaraisuus- ja maksuvalmiussäännöksissä eli ns. Basel III -uudistuksessa, jota koskevan lainsäädäntökokonaisuuden viimeistely on parhaillaan käynnissä EU:ssa ( CRD IV ). Toistaiseksi makrovakausvalvonnasta ja siihen liittyvien makrovakaustyökalujen käytöstä on olemassa varsin vähän kokemuksia eri maissa. Makrovalvontatyöryhmän raportti sisältää ehdotukset siitä, miten CRD IV:n sisältämät makrovakaustyökalut otettaisiin Suomessa käyttöön. Lisäksi raportissa ehdotetaan, että Finanssivalvonta olisi Suomessa makrovakauspolitiikasta vastaava viranomainen. Makrovakaustyökaluihin kuuluvat EU:ssa mm. pankeille ja muille luottolaitoksille samoin kuin suurille sijoituspalveluyrityksille asetettavat lisäpääomapuskurit. Näitä ovat kiinteä lisäpääomapuskuri sekä muuttuva lisäpääomapuskuri, jonka koko vaihtelee suhdannetilanteen mukaan viranomaisten päättämällä tavalla. Nämä puskurit tulevat siis normaalien pääomavaatimusten lisäksi, ja niiden tarkoitus on vahvistaa rahoituslaitosten vastustuskykyä erilaisia häiriöitä vastaan. Työryhmä ehdottaa, että puskurit toteutettaisiin Suomessa CRD IV:n sisältämien vähimmäisvaatimusten mukaisesti. Tämä on kannatettava ehdotus. Suomessa ei ole makrovakauden näkökulmasta tarvetta vähimmäistasoa tiukemmille vaatimuksille. Puskurien koon oikea mitoittaminen on tasapainoilua yhtäältä makrovakaudellisten tavoitteiden ja pankkien luotonannon ylläpitämisen välillä. Esitetty ratkaisu on tässä suhteessa hyvä kompromissi. Työryhmä toteaa, että muuttuvan lisäpääomapuskurivaatimuksen asettamista ei ole tarkoituksenmukaista sitoa mihinkään ennalta määrättyyn tunnuslukuun. Baselin komitea alun perin ehdotti tällaiseksi tunnusluvuksi yksityisen sektorin luottokannan ja bruttokansantuotteen suhdeluvun poikkeamaa trendiurastaan. Sen sijaan työryhmä ehdottaa, että puskurivaatimuksen asettamisesta vastaavalla viranomaisella on oltava riittävä harkintavalta vaatimuksen tarpeen arvioinnissa. Työryhmän näkemys on sinällään perusteltu, sillä Baselin komitean ehdottama tunnusluku soveltuu historiallisen aineiston valossa huonosti Suomen olosuhteisiin. Tunnusluvun suoraviivainen soveltaminen voisi helposti johtaa siihen, että pääomavaatimus olisi suurimmillaan silloin, kun talous on syvässä taantumassa ja BKT supistuu nopeasti. Tämä olisi luonnollisesti täysin nurinkurista. Työryhmän ehdottamaan riittävän harkintavallan käyttöön liittyy kuitenkin myös ongelmia. Olisi hyvä, että pankit ja muut lisäpääomavaatimuksen kohteeksi joutuvat tietäisivät etukäteen, millä perusteella vaatimuksia asetetaan. Tältä osin jatko- 2
selvitystyön tarve on ilmeinen. Tavoitteena tulisi olla sellaisen tunnuslukujoukon löytäminen, jonka varaan päätökset voitaisiin mahdollisimman pitkälti perustaa. Lisäksi olisi tärkeää pitää huolta siitä, että muuttuvien lisäpääomavaatimusten käyttö on symmetristä: tiukentamisen ohella vaatimuksia pitää osata myös keventää oikeassa vaiheessa, jotta ne eivät muodostu luotonannon ja sitä kautta talouskasvun esteeksi. Sitovan lainakaton toimivuus kyseenalainen Pääekonomisti Veli-Matti Mattila johtava asiantuntija Reima Letto Makrovalvontatyöryhmä ehdottaa myös, että Finanssivalvonnalla tulisi olla oikeus määrätä sitovasta enimmäisluototussuhteesta eli siitä, miten paljon luottolaitokset voivat enintään antaa luottoa asunto-, kiinteistö- tai arvopaperivakuutta vastaan (kun luotto käytetään ao. vakuuden hankintaan). Tällä hetkellä Finanssivalvonta voi antaa asiasta suosituksia, jotka eivät ole sitovia. Enimmäisluototussuhdetta koskeva työryhmän ehdotus perustuu ajatukseen, että luottomääriä säätelemällä hillittäisiin kotitalouksien velkaantumista ja vaimennettaisiin velkaantumisen kasvun ja asuntohintojen nousun toisiaan ruokkivaa kierrettä. Tämä ajatus on ymmärrettävä. Lisäksi lainamäärien rajoittaminen voisi lisätä etukäteissäästämistä, mikä on itsessään monella tavoin kannatettava asia. On kuitenkin epävarmaa, toimisiko enimmäisluototussuhde tavoitellulla tavalla. Lisäksi sen käytön sivuvaikutukset voisivat olla yllättäviä. muuta rahoitusta esimerkiksi vanhempien takauksella. Tämä voisi kasvattaa taloudellista eriarvoisuutta. Myös työvoiman liikkuvuus saattaisi kärsiä, jos muutto kasvukeskuksiin kävisi aiempaa vaikeammaksi. Tämä olisi työmarkkinoiden toiminnan ja koko kansantalouden kannalta ongelmallista. Luototussuhteen rajoittamisen sijaan olisi syytä miettiä, voitaisiinko makrovakautta edistää paremmin puuttumalla asuntomarkkinoiden kysynnän sijaan asuntojen tarjontaan. Jos tarjonta reagoisi joustavasti kysynnän muutoksiin, hintakehitys tasaantuisi ja samalla riski hintakuplista pienenisi. Tämä edellyttäisi, että kilpailu rakennustarvike- ja asuntotuotannossa on riittävää ja tonttitarjontaa on tarpeeksi siellä, minne muuttovirrat suuntautuvat. Tutkimukset osoittavat, että tässä suhteessa olisi paljon parannettavaa. On huomattava, että Suomessa on monia muita maita suurempi rakenteellinen tarve asuntotuotannolle, koska kaupungistumisasteemme on yhä suhteellisen alhainen ja väestön vanheneminen lisää tietyntyyppisten asuntojen kysyntää. Ruotsissa harkitaan lainakatosta luopumista Mikäli esimerkiksi hankittavaa asuntoa vastaan otettavan asuntolainan määrälle tulisi enimmäisluototussuhteen mukainen katto, on todennäköistä, että tätä kattoa pyrittäisiin kiertämään eri tavoin. Kotitaloudet voisivat yrittää paikata puuttuvaa rahaaukkoa ottamalla varsinaisen asuntolainan lisäksi vakuudetonta luottoa tai sellaista vakuudellista luottoa, jossa vakuutena on muu kuin hankittava asunto, esimerkiksi sukulaisten takaus. Tällöin luototussuhteen rajoittaminen ei juuri vaikuttaisi kokonaisluotonannon kehitykseen eikä siten edistäisi makrovakautta. Sen sijaan kotitalouksien riskit voisivat jopa lisääntyä, koska vakuudettomat lainat ovat yleensä vakuudellisia kalliimpia. Katto iskisi ensiasunnon ostajiin Finanssialan Keskusliiton tiedossa olevat tutkimukset ja eri maista saadut kokemukset eivät tue enimmäisluototussuhteen käyttöön ottoa. Esimerkiksi EU:n suurimpia asuntoluottomarkkinoita edustavassa Iso-Britanniassa paikallinen valvontaviranomainen on päätynyt laajojen taustaselvitysten ja kuulemiskierrosten jälkeen johtopäätökseen, jonka mukaan sitovan enimmäisluototussuhteen asettamiselle ei ole perusteita. Tätä perustellaan muun muassa luototussuhteen riittämättömällä kyvyllä ottaa huomioon asiakkaan taloudellinen asema, sekä sillä, että luototusaste rankaisisi kohtuuttomasti hyvän takaisinmaksukyvyn omaavia asiakkaita. Varaukselliseen suhtautumiseen on päätynyt myös Iso- Britannian valtiovarainministeriö omassa makrovakauden valvontaa koskevassa raportissaan. Luototussuhteen rajoittaminen iskisi voimakkaimmin ensiasunnon ostajiin, erityisesti niihin, joilla ei ole mahdollisuutta hankkia Ruotsissa on ollut ainoana pohjoismaana käytössä enimmäisluototussuhdetta koskeva rajoite (85 %) vuodesta 2010. Kuluvan 3
vuoden syksyn aikana Ruotsissa on esitetty muun muassa asuntoministerin sekä ulkopuolisten professoritason asiantuntijoiden taholta kriittisiä kommentteja lainakaton vaikutuksista ja vaadittu katon kumoamista tai muuttamista. Selvitysten mukaan uusien asuntojen rakentaminen on merkittävästi vähentynyt ja lainakaton vaikutukset asuntojen hintakehitykseen ovat jääneet odotettua vähäisemmiksi erityisesti suurissa kaupungeissa. Katto on myös vaikeuttanut nuorten ensiasunnon hankintaa ja on johtanut vakuudettomien korkeampikorkoisten luottojen ottamisen lisääntymiseen. ASP kannustaa säästämään omaan asuntoon Rahoitusasiantuntija Ulla Halonen Asunnon ostamisessa etukäteissäästäminen vähentää lainoihin liittyviä riskejä pienentämällä lainamäärää ja keventämällä lainan takaisinmaksua. Makrovalvontatyöryhmän esityksessä ei ole otettu huomioon vaikutuksia ASP- eli asuntopalkkiojärjestelmään. ASP-järjestelmän on oltava myös jatkossa tasavertainen ja toimiva järjestelmä. ASP on kannustanut nuoria oman asunnon hankintaan. ASP:n avulla valtio tukee nuoria ensimmäisen oman asunnon ostamisessa. ASP-tilin voi avata 18-30-vuotiaana ja sille säästetään ennen asunnon ostoa vähintään 10 prosenttia asunnon hinnasta ja näin lainan osuudeksi jää enimmillään 90 prosenttia. Kun ASP-järjestelmän ehtoja muutettiin vuonna 2009, kääntyi sen suosio uudelleen kasvuun, mikä näkyi uusien ASP-tilien lisääntymisenä. Viime vuonna uusia ASP-tilejä avattiin noin 14 000, ja tänä vuonna niitä on ehditty avata jo 18 000. Myös ASP-asuntokaupat ovat moninkertaistuneet ja viimeisen kahden vuoden aikana on tehty yhteensä noin 10 000 ASP-asuntokauppaa. Määrä on moninkertaistunut muutamaan edeltävään vuoteen nähden, jolloin kauppoja tehtiin vain noin 1600 vuosittain. 4
ASP:n suosion kasvua selittää erityisesti valtion myöntämä 3 000 euron lisäpalkkio niille ASP-säästäjille, jotka ostivat asunnon vuosina 2009-2011. Tällöin vaikeassa suhdannetilanteessa haluttiin tukea asuntokauppaa sekä helpottaa erityisesti nuorten pääsyä kiinni omaan asuntoon. Tuolloin parannettiin järjestelmän myös muita ehtoja, jotka lisäsivät ASP:n kiinnostavuutta. Vaikka palkkiota ei enää makseta, on ASP:ssa runsaasti muita kannustavia elementtejä, jotka houkuttelevat ASP-säästäjäksi. Pankki maksaa talletukselle yhden prosentin koron sekä 2-4 prosentin lisäkoron, jotka molemmat ovat verottomia. Pankki maksaa lisäkoron, kun säästötavoite on saavutettu ja asuntokauppa tehty tai talo on saatu valmiiksi. Etuna ovat myös lainaan saatava maksuton valtiontakaus ja valtion maksama korkotuki. ASP- järjestelmän kehittäminen ASP on toimiva järjestelmä ja siinä on monia erinomaisia elementtejä. Sen kehittämistä voitaisiin harkita siten, että säästämisen ASP-tilille voisi aloittaa jo nuorempana, ennen nykyisten ehtojen mukaista 18-vuoden ikärajaa. Kun säästämisen voisi aloittaa jo hyvissä ajoin, ehtisi säästöjä omaan asuntoon kerryttää aiempaa kauemmin. Ikärajan alentaminen oli esillä pankkien toimesta jo runsas kolme vuotta sitten, jolloin ASP-järjestelmää viimeksi kehitettiin. Silloin asia ei kuitenkaan edennyt. Mikäli ikärajaa alennettaisiin, pitäisi ASP-järjestelmän ehdot käydä myös kokonaisuutena uudelleen läpi. Olisi syytä miettiä uudelleen myös korkotukilainojen enimmäismäärärajat. Niiden tarkistukset voitaisiin tehdä nykyistä useammin, jolloin ne noudattelisivat paremmin asuntojen hintakehitystä eri puolilla maata. Kuvio: Kuukausittain avatut uudet ASP-tilit 5
Yritysten velkakirjamarkkinat piristyneet Suomessa Analyytikko Elina Salminen Yritysten velkakirjamuotoinen rahoitus on piristynyt selvästi vuoden 2012 aikana. Suomalaiset yritykset ovat laskeneet liikkeelle joukkovelkakirjalainoja enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Etenkin suuret yritykset saavat rahoitusta keskimäärin edullisesti, koska yritykset ovat hyvässä kunnossa ja sijoittajien kiinnostus yrityslainoja kohtaan on korkealla. Yritysten rahoituksen saatavuus on ensiarvoisen tärkeää Suomen talouden tulevaisuuden menestymisen kannalta. Uudet investoinnit ovat välttämättömiä uusien työpaikkojen syntymiselle ja talouskasvulle. Velkakriisi ja siitä seurannut talouden epävarmuus ovat kuitenkin pitäneet yritysten investointiasteet alhaisina; investoinnit ovat edelleen kaukana kriisiä edeltäneeltä tasolta. Rahoituksen saatavuus ei kuitenkaan pääsääntöisesti Suomessa ole investointien esteenä; sekä pankkien myöntämät luotot että velkakirjamuotoinen rahoitus ovat toimineet hyvin Euroopan velkakriisistä huolimatta. Etenkin suurempien yritysten suosimat joukkovelkakirjamarkkinat sekä yritystodistusmarkkinat ovat kehittyneet positiivisesti kuluvan vuoden aikana Suomessa. Myös pankkien myöntämien yrityslainojen kanta on kasvanut lähes koko vuoden suhteellisen nopeasti. Uusia jvk-emissioita on vuoden 2012 syyskuuhun mennessä kertynyt jo yli 7 miljardin euron edestä. Jvk-lainakanta nousi nimellisarvoltaan syyskuun lopussa lähes 24 miljardiin euroon 1. Suomalaiset yritykset hankkivat joukkovelkakirjamuotoista rahoitusta sekä kansainvälisiltä pääomamarkkinoilta että Suomesta: Suomessa liikkeeseen laskettiin jvk-lainoja yhteensä noin 2,8 miljardilla eurolla 2 tammisyyskuussa, mikä on selvästi enemmän kuin aiemmin. Euroopassa suurten yritysten siirtyminen pankkirahoituksesta joukkovelkakirjamarkkinoille on nähtävissä selvästi, kun monissa euromaissa pankkirahoitus on kiristynyt merkittävästi. Joukkovelkakirjamuotoiseen rahoitukseen siirtymiseen on osaltaan vaikuttanut pankkien kiristyvä sääntely, joka tekee pankkien taselainaamisesta aikaisempaa kalliimpaa. Pankit sopeuttavat toimintaansa uuteen vakavaraisuussääntelyyn muun muassa hinnoittelemalla riskejä entistä tarkemmin. Velkakirjamuotoisen rahoituksen suosion kasvusta huolimatta pankkilainat ovat Eu- Kuvio. Suomalaisyritysten liikkeeseen laskemat joukkovelkakirjalainat bruttomääräisinä 1 Lähde: EKP; suomalaisten yritysten sekä Suomessa että ulkomailla liikkeeseen lasketut jvk-lainat yhteensä 2 Lähde: Suomen Pankki, arvopaperitilastot 6
roopassa yrityksille edelleen kaikkein tärkein rahoituksen lähde, varsinkin pk-yrityksille. Suomalaiset yritykset saavat rahoitusta keskimäärin edullisesti Kiristyvästä sääntelystä ja sen aiheuttamista hinnankorotuspaineista huolimatta suomalaisten pankkien myöntämät pankkilainat ovat euroalueen edullisimpien joukossa. Uusien yrityslainasopimusten keskikorot olivat Suomessa lokakuussa 2,13 % kun euroalueella vastaava korko oli keskimäärin 2,70 %. Vaikka pankkien antolainaus toimiikin Suomessa hyvin verrattuna useisiin muihin euromaihin, on velkakirjamuotoisen rahoituksen hankkiminen monipuolistanut suomalaisten yritysten rahoitusrakennetta. Hyvin toimiva yritysten markkinaehtoinen rahoitus ja sen kehittäminen onkin tärkeää tulevaisuuden kasvun ja kilpailukyvyn kannalta. Velkakirjamuotoinen rahoitus on myös yrityksille tällä hetkellä edullista. Korkotaso on matala ja sijoittajien kiinnostus yrityslainoja kohtaan on noussut. Samalla kun julkishallinto ja kotitaloudet ovat velkaantuneet vauhdilla, on suomalaisten yritysten velkaantuneisuus pysynyt maltillisena. Lisäksi tulokset ovat kohtalaisen hyviä vaikeasta taloustilanteesta huolimatta ja yritysten taseet ovat keskimäärin hyvässä kunnossa. Yrityslainat ovat siten myös sijoittajille houkutteleva vaihtoehto, mikä näkyykin sijoittajien suurena kiinnostuksena yrityslainoja kohtaan. Pankkien rakennerajoitukset uhka yritysten markkinaehtoisen rahoituksen kehitykselle pääekonomisti Veli-Matti Mattila Komission asettama työryhmä ehdotti lokakuussa pankkien omaan lukuun käymän kaupan ja markkinatakaustoiminnan eriyttämistä ERILLISEEN KAUPANKÄYNTI- YKSIKKÖÖN. Eriyttäminen voisi haitata selvästi yritysten markkinaehtoisen rahoituksen kehittymistä Suomessa. Komissio asetti alkuvuonna 2012 korkean tason asiantuntijaryhmän ( Liikasen ryhmä ) arvioimaan EU:n pankkisektorin rakenneuudistustarpeita. Ryhmä luovutti raporttinsa suosituksineen lokakuun alussa. Ryhmän keskeisin suositus koski toimintojen eriyttämistä: ryhmä esitti, että pankkien on eriytettävä omaan lukuun käytävä kauppa, markkinatakaustoiminta ja muu suuririskinen toiminta erilliseen kaupankäyntiyksikköön, mikäli näiden toimintojen osuus pankin liiketoiminnasta on huomattava tai jos niiden volyymi voidaan katsoa rahoitusmarkkinoiden vakauden kannalta merkittäväksi. Työryhmän raportissa esitettyjen tietojen perusteella toimintojen pakollinen eriyttäminen voisi koskea myös eräitä suuria pohjoismaisia pankkeja, jotka toimivat ns. yleispankkimallin mukaisesti. Ne siis tarjoavat asiakkailleen kattavan valikoiman perinteisiä ja investointipankkityyppisiä palveluja, mukaan lukien markkinatakauspalveluja. Mikäli pankit joutuisivat siirtämään markkinatakaustoiminnan erilliseen kaupankäyntiyksikköön, se voisi olla haitallista yritysten markkinaehtoisen rahoituksen kehitykselle Suomessa. Eriyttäminen johtaisi todennäköisesti markkinatakaustoiminnan kustannusten nousuun ja pankkien hallussaan pitämien joukkovelkapaperien määrän supistamiseen. Tämä näkyisi markkinoiden likviditeetin vähenemisenä, mikä vaikeuttaisi uusien joukkovelkakirjalainojen emissioita sekä lisäisi hintojen volatiliteettia. 7
Basel III vielä pahasti kesken, lykkääntyykö voimaantulo? Johtava asiantuntija Reima Letto Uusia Basel III vakavaraisuusvaatimuksia koskeva valmistelutyö EU:n tasolla on loppuvaiheessa. Ns. trilogineuvottelut komission, neuvoston ja parlamentin välillä ovat jatkuneet tiiviinä ja tavoitteena on päästä sopuun uuden vakavaraisuus asetuksen ja direktiivin sisällöstä vielä ennen vuodenvaihdetta. Tavoitteeseen pääseminen on epävarmaa, sillä marras-joulukuun vaihteessa keskusteluissa oli vielä yli 20 avointa asiakohtaa. Erimielisyydet koskevat mm. systeemiriskin kannalta merkittävimpien pankkien lisäpääomapuskureita, palkitsemisperiaatteita, sekä Euroopan pankkivalvontaviranomaisen (EBA) norminantovallan laajuutta. Vaikka yhteisymmärrys paketin sisällöstä ennen vuodenvaihdetta syntyisikin, näyttää voimaantulon lykkääntyminen aiemmin ilmoitetusta ajankohdasta (1.1.2013) väistämättömältä. Tämä johtuu siitä, että asetuksen ja direktiivin käännöstyö kestää pitkälle kevääseen ja julkistaminen EU:n virallisessa lehdessä voi tapahtua vasta, kun kaikki käännösversiot ovat valmiit. FK ja eurooppalainen toimiala ovatkin esittäneet, että voimaantulo tulisi lykätä ajankohtaan 1.1.2014 ja tästä tulisi tehdä virallinen päätös mahdollisimman pikaisesti. Vaikka pääosa uusista säännöksistä annetaan suoraan jäsenmaita sitovalla asetuksella, edellyttää direktiiviin sisältyvien vaatimusten (jotka koskevat mm. hyvää hallintotapaa ja lisäpääomapuskureita) täytäntöönpano kansallisen lainsäädännön muuttamista. Valmistelutyö on myös tältä osin vireillä ja tavoitteena on antaa hallituksen esitys luottolaitostoiminnasta annetun lain ja eräiden muiden lakien muuttamisesta eduskunnalle kevään 2013 aikana. Basel III- uudistuksen keskeiset elementit Pankkien pääomarakennetta parannetaan vaatimalla enemmän ja parempilaatuista vakavaraisuuspääomaa suojaksi tulevia tappioita vastaan Estetään pankkien liiallista velkaantumista asettamalla yksinkertaistettu vähimmäisomavaraisuusvaatimus täydentämään riskipainotettuja vaatimuksia Säädetään määrälliset maksuvalmiusvaatimukset turvaamaan toiminta äkillisissä markkinahäiriötilanteissa sekä varmistamaan riittävä pitkäaikainen rahoitusrakenne Järjestelmäriskin kannalta merkittäville pankeille asetetaan lisäpääomavaatimukset Hyvää hallintotapaa ja sanktioita koskevia säännöksiä vahvistetaan ja yhdenmukaistetaan pankkivero heikentää talouden elpymistä Pääekonomisti Veli-Matti Mattila Hallitus esittää pankkiveron perimistä suomalaisilta talletuspankeilta. FK:n mielestä Suomen tulisi odottaa EU:n kriisinhallintadirektiivin hyväksymistä ennen kansallisten veroratkaisujen tekoa. Pankkivero loisi kustannuspaineita ja lisäisi entisestään pankkialan omien sopeuttamistoimien tarvetta. Hallitus antoi 22.11.2012 eduskunnalle lakiesityksen väliaikaisen pankkiveron käyttöönotosta Suomessa. Laki on tarkoitettu tulemaan voimaan jo vuoden 2013 alusta. Pankkivero koskisi talletuspankkeja, ja sen suuruus olisi 0.125 % pankin vakavaraisuuslaskennan mukaisten riskipainotettujen erien määrästä edeltävän kalenterivuoden lopussa. Veroa kerättäisiin verovuosina 2013 2015, kuitenkin siten, että laki ei olisi yhtä aikaa voimassa valmisteilla olevan EU:n kriisinhallintadirektiivin kanssa. 8
Direktiivi sisältää säännökset siitä, miten kriisinhallinnan rahoitus on järjestettävä jäsenmaissa. Lakiesityksessä todetaan hallituksen varautuvan siihen, että pankkiveron tuotto lähtökohtaisesti siirrettäisiin myöhemmin kotimaisiin kriisinratkaisutarkoituksiin. Käytännössä valtion talousarviossa veron tuottoa vastaava määrä kirjattaisiin menopuolelle siirtomäärärahana. FK:n mielestä pankkivero olisi nykyisessä taloustilanteessa täysin vääränsuuntainen toimenpide. Suomen pitäisi ehdottomasti odottaa kriisinhallintadirektiivin hyväksymistä EU:ssa ennen kansallisten veroratkaisujen tekoa. Pankkivero rasittaisi pankkien kannattavuutta ja loisi kustannuspaineita, joita jo muutenkin on syntynyt ja syntymässä uusien vakavaraisuus- ja maksuvalmiusvaatimusten samoin kuin pankkien oman varainhankinnan kallistumisen vuoksi. Nykyisessä vaikeassa taloudellisessa tilanteessa tulisi välttää kaikkia sellaisia toimenpiteitä, jotka heikentävät pankkien luotonantokykyä ja nostavat investointien rahoituskustannuksia. Pankkien kannattavuuteen kohdistuu merkittäviä haasteita poikkeuksellisen matalan korkotason ja yleisten talousnäkymien heikentymisen vuoksi. Alalla onkin käynnissä mittavia sopeuttamistoimia, jotka näkyvät mm. irtisanomisina ja toimintojen uudelleenjärjestelyinä. Pankkivero lisäisi entisestään sopeuttamistoimien tarvetta. Lisäksi se voisi johtaa joidenkin toimintojen ja niihin liittyvien tase-erien siirtymiseen Suomesta sellaisiin maihin, joissa tällaisia ylimääräisiä kustannuseriä ei ole. Kaiken kaikkiaan on odotettavissa, että pankkiveron vuotuinen tuotto valtiolle jäisi nettomääräisesti huomattavasti arvioitua 170 miljoonaa euroa pienemmäksi, kun otetaan huomioon veron vaikutukset pankkien maksamiin yhteisöveroihin, pankkialan työllisyyteen sekä yleiseen talouskehitykseen. Talousennusteet Taulukossa ovat finanssimarkkinoilla toimivien FK:n jäsenten viimeisimmät Suomea koskevat talousennusteet julkaisuajankohdan mukaisessa järjestyksessä. Lisäksi taulukossa on suomalaisten ja kansainvälisten ennustelaitosten ennusteita. Yhteenvetotaulukon yksittäisten ennusteiden eriäviin näkemyksiin on hyödyllistä tutustua syvällisemmin kunkin tahon ennusteista. Uusin talousennustetaulukko löytyy FK:n verkkosivuilta: www.fkl.fi Suomea koskevat uusimmat talousennusteet Laatija Bkt, muutos-% Yksityinen kulutus, muutos-% Vienti, muutos-% Investoinnit, muutos-% Kuluttajahintainflaatio*, % Julkaisupvm Työttömyysaste, % 2012 2013 2014 2012 2013 2014 2012 2013 2014 2012 2013 2014 2012 2013 2014 2012 2013 2014 POP Pankki -ryhmä 12.12.2012-0,2 0,3 1,2 0,3-2,9 2,0-4,5 0,1 2,8 2,0 7,7 8,4 LähiTapiola-ryhmä 11.12.2012 0,0 1,5 0,5 1,0 1,5 5,0-2,5 4,0 2,4 2,0 8,5 9,0 Nordea 4.12.2012 0,5 1,0 2,7 1,1 1,4 2,0 0,3 0,9 6,5-2,7-2,3 5,4 2,9 2,6 2,5 7,7 8,2 8,0 Aktia 2.10.2012 0,2 0,7 2,0 2,9 2,8 2,3 7,8 8,2 7,7 Sampo Pankki 11.9.2012 0,0 1,0 1,5 1,0-2,0 1,5-1,0 1,5 2,9 2,6 7,7 7,9 Handelsbanken 6.9.2012 1,0 2,0 2,8 1,7 1,5 2,2 1,1 5,0 7,0-1,7 2,0 3,9 2,8 2,6 2,4 7,6 7,6 7,4 OP-Pohjola -ryhmä 27.8.2012 0,7 1,4 1,9 1,5-0,8 2,2-2,4 1,4 2,9 2,7 7,6 7,5 Suomen Pankki 13.12.2012 0,3 0,4 1,5 0,7-0,1 1,2-1,9 1,3 4,3 2,9 2,3 1,8 7,8 8,4 8,2 Etla 26.9.2012 0,5 1,0 2,2 1,1 0,6 1,3-1,1 2,7 4,1-1,5-1,3 4,1 2,9 2,9 1,8 7,7 8,0 7,7 PTT 25.9.2012-0,4 0,8 1,0 0,8-2,0 4,0-3,4 0,7 2,8 2,1 7,5 7,9 VM 17.9.2012 1,0 1,0 2,0 1,7 1,1 1,6-0,3 2,5 4,8-0,5-0,2 3,1 2,6 2,4 2,3 7,6 8,1 7,9 PT 4.9.2012 1,4 2,0 1,7 0,8 1,2 4,8-2,3 3,1 3,0 2,8 7,6 7,6 OECD 27.11.2012 0,7 1,1 2,2 0,7 0,4 2,0-1,0 3,3 4,4-0,2 0,9 2,4 3,0 2,5 2,1 7,7 8,0 7,8 Euroopan komissio 7.11.2012 0,1 0,8 1,3 1,1 0,4 1,5-2,7 0,7 1,5-0,8-0,1 1,8 3,0 2,5 2,2 7,9 8,1 8,0 IMF 10.10.2012 0,2 0,1 2,9 2,3 7,6 7,8 * OECD, IMF ja Euroopan Komissio = yhdenmukaistettu kuluttajahintaindeksi Päivitys 13.12.2012 9
Finanssialan Keskusliitto (FK) on pankkeja, vakuutusyhtiöitä, rahoitusyhtiöitä, arvopaperinvälittäjiä, sijoitusrahastoyhtiöitä sekä finanssialan työnantajia edustava etujärjestö. Osa jäsenistä hoitaa lakisääteisiä sosiaaliturvaan kuuluvia vakuutuksia. FK - JOTTA RAHA RIITTÄISI Finanssialan Keskusliitto Bulevardi 28 00120 Helsinki etunimi.sukunimi@fkl.fi www.fkl.fi