SUOMEN JÄSENMAKSUT EU:LLE VUONNA 2007 ENNAKOITUA PIENEMMÄT 1/5 Suomen laskennallinen nettomaksu Euroopan unionille vuonna 2007 oli 172 miljoonaa euroa eli 32 euroa kansalaista kohden. Summa oli 0,1 prosenttia Suomen bruttokansantulosta. Maksu jäi valtiovarainministeriön mukaan selvästi arvioitua alhaisemmaksi. Suomen jäsenmaksut kohonneet, maataloustukien kasvu kompensoinut 5 2008 Suomen jäsenmaksut EU:lle vuonna 2007 ennakoitua pienemmät Suomen talouskasvu on ollut EU:n keskiarvoa nopeampaa etenkin vuosina 2004 2007. Tämä on kasvattanut myös bruttokansantuloon perustuvaa maksua Suomelta unionille. Suomen EU-maksuja ovat kasvattaneet myös EU:n 2004 ja 2007 laajentumiset, joiden myötä koko EU:n budjetti kasvoi. EU-budjetin toteutunut loppusumma vuonna 2003 oli 89 miljardia euroa ja vuonna 2007 jo 113 miljardia euroa. Suomen kohonneita maksuja EU:lle on kompensoinut Suomen saamien EUmaataloustukien huomattava kasvu: maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen kohdistuvat tuet olivat lähes 70 prosenttia Suomen saamista kokonaistuista. Suomen kaikkien EU-tulojen loppusumma vuonna 2007 oli 1 423 miljoonaa euroa. Jäsenmaan nettomaksu lasketaan vähentämällä jäsenmaan maksuista EU:lle summa, jonka jäsenmaa saa EU:n budjetista. Jäsenmaksut määräytyvät jäsenmaiden bruttokansantulon ja arvonlisäverokertymän sekä unionin maataloustullien ja tuontimaksujen mukaan. Nostiko unionin laajentuminen Suomen jäsenmaksuja? Ulkoasiainministeriö, PL 481, 00023 Valtioneuvosto Puh. (09) 1605 5905, Faksi (09) 1605 6477 Utrikesministeriet, PB 481, 00023 Statsrådet Tfn (09) 1605 5905, Fax (09) 1605 6477 Asiakaspalvelut maakunnissa: Kundservice i landskapen: 010 3456 700 EU sai vuonna 2004 kymmenen uutta jäsenmaata ja vuonna 2007 vielä kaksi uutta jäsenmaata. Ennen laajentumisia arvioitiin, että uusien jäsenmaiden mukaantulo voisi johtaa rikkaampien jäsenmaiden EU-maksujen jyrkkään kasvuun. Erityisesti näin ajateltiin käyvän jäsenmaissa, joiden nettomaksut olivat
2/5 SUOMEN JÄSENMAKSUT EU:LLE VUONNA 2007 ENNAKOITUA PIENEMMÄT olleet ennen laajentumisia melko vaatimattomia suhteessa maan vaurauteen, kuten Suomessa. Suomen nettomaksujen arvioitiin nousevan vuonna 2007 nykyrahassa mitattuna noin 400 miljoonaan euroon, mikä olisi ollut 0,25 prosenttia maan bruttokansantulosta. Vauraampien jäsenmaiden toteutuneessa nettomaksujen nousussa ei kuitenkaan voi erotella laajentumisesta johtuvaa summaa. Vaikka budjetti on uusien jäsenmaiden myötä kasvanut, kasvu on ollut vähäistä ottaen huomioon uusien jäsenmaiden määrän sekä sen, kuinka suuria tukitarpeita keskimääräistä selvästi köyhemmissä ja maatalousvaltaisemmissa uusissa jäsenmaissa on. Suomi ja Irlanti vauraista maista parhaissa asemissa EU-budjetin suhteen Jos Suomen nettomaksua verrataan muihin keskimääräistä vauraampiin EU-maihin, Suomen nettomaksu on pienin niin bruttokansantuloon kuin asukaslukuun suhteutettuna. Vauraista jäsenmaista Suomea parempi asema suhteessa EUbudjettiin on vain Irlannilla, joka oli ainoana rikkaana jäsenmaana edelleen EU-budjetin nettosaaja vuonna 2007 (taulukko 2). Irlannin saamista tuista yli 80 prosenttia liittyi maatalouteen. Eri maiden EUmaksujen kehitystä arvioitaessa on huomioitava muun muassa EU:n maatalouspolitiikan meneillään olevan muutoksen vaikutukset, uusien jäsenmaiden saamien maataloustukien vaiheittainen kasvu sekä Ison-Britannian jäsenmaksualennukseen tehtävät leikkaukset, jotka tulevat asteittain voimaan vuodesta 2009 alkaen. Ison- Britannian maksuosuuden kasvaessa muiden jäsenmaiden maksut EU:lle pienenevät vastaavasti. Miksi jäsenmaksut eli EU:n tulot ja menot pähkinänkuoressa Tulot Unionin taloudellinen itsenäisyys perustuu ajatukseen unionin omista varoista. Se tarkoittaa, että unioni päättää itsenäisesti jäsenmaiden sille siirtämien varojen käytöstä. EU:n budjetin tuloperusteista päättää Euroopan unionin neuvosto. Tämän niin sanotun omien varojen päätöksen tulee olla yksimielinen ja se tulee ratifioida jäsenvaltioissa. Unionin omien varojen osuus voi olla korkeintaan 1,24% jäsenmaiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta. Tuloja kutsutaan omiksi varoiksi ja ne kerätään jäsenvaltioilta. Käytännössä budjetin rahoittamiseen tarvittu summa on toistaiseksi jäänyt selvästi tämän ylärajan alle. Yksi keskeisiä budjettiperiaatteita on, että yhteisöbudjetti ei voi olla alijäämäinen eikä lainanotto siksi ole mahdollista. Omat varat muodostuvat neljästä tulonlähteestä: maataloudesta ja sokerintuotannosta perittävistä maksuista EU:n ulkorajoilla perittävistä tulleista arvonlisäveropohjaan perustuvasta maksusta bruttokansantuloon perustuvasta maksusta Menot Unionin menot luokitellaan pakollisiin ja ei-pakollisiin menoihin. Luokittelu on pääosin poliittinen, sillä se määrää budjettivallan jaon parlamentin ja neuvoston välillä. Pakolliset menot perustuvat perustamissopimuksissa asetettuihin velvoitteisiin ja ne ovat neuvoston päätösvallassa. Näihin kuuluvat maatalousmenot, ulkosuhdemenot ja avustukset jäsenmaille sekä osa unionin kehitysavusta. Pakolliset menot kattavat nykyään noin 45 % koko talousarviosta. Muita menoja kutsutaan ei-pakollisiksi, ja niiden lopullisen vuotuisen menotason päättää Euroopan parlamentti. Niihin lukeutuvat rakennerahastot, sisämarkkinapolitiikka sekä unionin hallintomenot. Vuonna 2007 unionin menot jakautuivat seuraavasti: Luonnonvarat 45 % (sisältää maatalouden, maaseudun ja ympäristön) Kestävä kasvu 43 % (sisältää muun muassa kilpailukyvyn ja koheesiopolitiikan)
SUOMEN JÄSENMAKSUT EU:LLE VUONNA 2007 ENNAKOITUA PIENEMMÄT 3/5 Globaali toiminta 5 % (sisältää kestävän kehityksen, rauhan ja turvallisuuden) Sisäiset politiikat 7 % (kansalaisuus, vapaus, turvallisuus ja oikeus) Suurin osa varoista, yhteensä lähes 80 prosenttia, kuluu siis yhteisen maatalouspolitiikan ja alue- ja rakennepolitiikan toteuttamiseen. Maatalouden suuri osuus selittyy sillä, että se on ainut politiikan lohko, joka on harmonisoitu EU:ssa eli sillä on yhteiset pelisäännöt. Näin ollen EU-jäsenmaiden maataloustuet maksetaan yhteisön budjetista, ei kansallisista budjeteista. Poikkeuksena tästä on erityisesti Suomi, joka maksaa maataloudelleen lisäksi kansallista tukea kansallisesta budjetista. Noin viisi prosenttia unionin talousarviosta käytetään hallintokuluihin. Lissabonin sopimus poistaa jaottelun pakollisiin ja ei-pakollisiin menoihin. Euroopan parlamentin budjettivalta laajenee koskemaan kaikkia EU-menoja. Ohessa yhteenveto Suomen ja EU:n välisistä rahavirroista 2007 2009 (Taulukko 1) sekä EU-maiden väkiluku, ostovoimakorjattu bruttokansantuote asukasta kohden ja EU-budjettiasema 2007 (Taulukko 2).
4/5 SUOMEN JÄSENMAKSUT EU:LLE VUONNA 2007 ENNAKOITUA PIENEMMÄT Taulukko 1. Suomen ja EU:n väliset maksuvirrat vuosina 2007 2009 (Valtiovarainministeriön budjettikatsaus 2009).
SUOMEN JÄSENMAKSUT EU:LLE VUONNA 2007 ENNAKOITUA PIENEMMÄT 5/5 Taulukko 2. EU-maiden väkiluku, ostovoimakorjattu bruttokansantuote asukasta kohden ja EU-budjettiasema 2007 (Valtiovarainministeriön tiedotteen 133/2008 liite).