KOULUN KRIISISUUNNITELMAN LAATIMINEN Marie Rautava

1 KOULUN KRIISISUUNNITELMAN LAATIMINEN Marie Rautava Kouluissa on 1990-luvun alkupuolelta lähtien laadittu suunnitelmia erilaisten koko yhteisöä järkyttävien tapahtumien varalle. Työtä vauhditti Stakesin Itsemurhien ehkäisyprojektin yhteydessä Opetushallituksen ja Uudenmaan lääninhallituksen kanssa 1993 1996 toteuttama Koulu ja kriisit -projekti. Koululakeihin kirjattiin vuonna 1999 oppilaan oikeus turvalliseen kouluympäristöön. Vuonna 2003 koululakeihin lisättiin kodin ja koulun yhteistyötä sekä oppilas- ja opiskelijahuoltoa koskevat pykälät. Opetussuunnitelman perusteissa edellytetään, että koulut ja ammatilliset oppilaitokset laativat osana opetussuunnitelmaa oppilas- tai opiskelijahuollon suunnitelman. Suunnitelman tulee sisältää toimenpiteet ja työn- ja vastuunjako ongelma- ja kriisitilanteiden ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi tai hoitamiseksi. MIKSI KRIISITILANTEISIIN TULISI VARAUTUA? Koulun olisi hyvä varautua traumaattisiin kriiseihin, jotka aiheutuvat äkillisestä, odottamattomasta ja epätavallisen voimakkaasta tapahtumasta. Ennalta varautuminen on tärkeää, koska kriisitilanteissa ihmiset ahdistuvat ja hätääntyvät. Tyypillisiä tunteita ovat hämmennys, lamaannus, avuttomuus, epätietoisuus ja pelko. Pahimmillaan syntyy paniikki. Kouluyhteisön toiminta järkkyy, arkipäivän rutiini rikkoutuu ja koulutyöhön keskittyminen häiriintyy. Jos kyseessä on hyvin dramaattinen tapahtuma, huhut leviävät ja tiedotusvälineet tulevat paikalle. Kriisitilanteiden hallintaa helpottavat ja ihmisten ahdistusta lievittävät etukäteen sovitut toimintamallit. Tällöin jokainen tietää, miten toimia ja mistä saa apua. Toimintamalli on kuin kartta, joka helpottaa vaikeassa tilanteessa etenemistä. On hyvä tiedostaa, että järkyttävän tapahtuman vaikutukset koskettavat sekä oppilaita tai opiskelijoita että työntekijöitä. Koulu on erityisen haavoittuvainen yhteisö, koska lapsilla ja nuorilla on vain vähän tai ei lainkaan kokemusta kriisien kohtaamisesta. Ei ole mukavaa varautua tilanteisiin, joita kukaan ei toivo tapahtuvaksi. Kriisitilanteen tapahtuessa on kuitenkin myöhäistä enää suunnitella mitään, siksi toimintamallit tulee laatia etukäteen. Koulu ja kriisit -projekti osoitti, että lähes jokaisella projektin koulutuksiin osallistuneella opettajalla oli kokemuksia koulun kriisitilanteista. Monia oli jäänyt vuosiksi vaivaamaan, osasiko toimia oikein tai olisiko jotain voitu tehdä toisin. Kun koululla on yhdessä mietityt toimintamallit, kenenkään ei tarvitse selviytyä yksin. KRIISISUUNNITELMAN SISÄLTÖ Opetussuunnitelman perusteissa mainittuja ongelma- ja kriisitilanteita ovat poissaolojen seuranta, kiusaaminen, väkivalta ja häirintä, mielenterveyskysymykset, tupakointi ja päihteiden käyttö, erilaiset tapaturmat ja onnettomuudet ja kuolemantapaukset. Kriisisuunnitelmalla tarkoitetaan yleensä varautumista koko yhteisöä tai sen jäseniä koskettaviin traumaattisiin tilanteisiin. Poissaolojen seurantaan on hyvä laatia oma toimintamallinsa. Monet koulut ja oppilaitokset ovat laatineet erilliset toimintaohjelmat väkivallan, kiusaamisen ja häirinnän sekä päihteiden käytön ehkäisemiseen, tunnistamiseen ja hoitamiseen. Lapsen seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja perheessä tapahtuvaan pahoinpitelyyn tai kaltoinkohteluun liittyvissä kysymyksissä toimintamallit on syytä tehdä yhteistyössä kunnan asiantuntijaryhmien kanssa (esimerkiksi Serin eli seksuaalisen riiston

2 ryhmän kanssa), jotta eri tahojen toimintatavat ovat yhteneväiset ja varmistavat asiantuntija-avun saamisen. Koulun toimintaa voivat uhata myös sellaiset vaaratekijät, joihin on syytä varautua osana palo- ja pelastussuunnitelmaa. Suositeltavaa on, että kaikki ongelma- ja kriisitilanteita ja koulun turvallisuutta koskevat suunnitelmat (esim. palo- ja pelastussuunnitelma) kootaan yhteen "Koulun turvakansioon". Kansion tulee olla helposti saatavilla ja sen sijainnin tulee olla kaikkien tiedossa. Jokaisen luokan ja opettajanhuoneen seinällä tulisi olla välittömät toimintaohjeet ja hätänumerot kriisitilanteiden varalle. Kriisisuunnitelman tulisi antaa selkeät ja yksiselitteiset toimintaohjeet. Vaikka kaikkia tilanteita ei pystytä ennakoimaan, tehtyjä toimintamalleja voi soveltaa muihinkin tilanteisiin. Koululla tai oppilaitoksella on myös hyvä olla surulaatikko, jossa on kynttilöitä, aamunavauksia, surumusiikkia, runoja yms. KOULUN KRIISIRYHMÄ Kriisivalmiuden kehittämistä, ylläpitämistä ja toiminnan organisointia varten koulussa olisi hyvä olla kriisiryhmä. Kriisityö soveltuu luontevasti oppilashuoltoryhmän työhön. Kriisiryhmänä voi toimia koko oppilashuoltoryhmä tai osa sen jäsenistä. Voi olla hyvä, että kriisiryhmään kuuluu myös muita koulun työntekijöitä, esimerkiksi kouluisäntä tai kouluemäntä. Jos koululla ei ole oppilashuoltoryhmää, koululle voidaan nimetä vastuuhenkilöt tai erillinen kriisiryhmä. Oppilashuoltoryhmän ja kriisiryhmän tulee sopia keskinäisestä työnjaostaan sekaannuksien ja päällekkäisen työn välttämiseksi. Pienissä kunnissa voi toimia koulujen yhteinen kriisiryhmä. Keskeinen vastuuhenkilö kriisitilanteissa on koulun toimintaa johtava rehtori, siksi rehtorin tulisi toimia kriisiryhmän vetäjänä. Koulun kriisiryhmän tehtävänä on laatia koululle kirjallinen kriisisuunnitelma kirjata ryhmän sisäinen työnjako ja vastuuketju selvittää kriisitilanteissa tärkeät yhteistyötahot perehdyttää koulun henkilöstö järjestämällä koulutusta ja hankkimalla kirjallisuutta tiedottaa suunnitelmasta oppilaille tai opiskelijoille, vanhemmille sekä yhteistyökumppaneille organisoida toiminta kriisitilanteissa huolehtia välittömistä henkisen tuen tarpeista sekä mahdollisista jatkotoimista arvioida kriisitilanteissa toteutettuja toimia ja tehdä kriisisuunnitelmaan tarvittavat muutokset pitää kriisisuunnitelma ajan tasalla (päivittää yhteystiedoissa tai koulun olosuhteissa tapahtuneet muutokset) ylläpitää kriisivalmiutta perehdyttämällä uudet työntekijät kriisisuunnitelmaan sekä järjestämällä koko henkilöstölle vuosittain siihen liittyvää tiedotusta ja koulutusta. KRIISISUUNNITELMAAN PEREHDYTTÄMINEN Koulun kriisivalmius edellyttää koko koulun henkilöstön perehdyttämistä. Kaikilla koulun työntekijöillä tulisi olla valmiudet toimia kriisitilanteessa, koska kuka tahansa voi kohdata sen ensimmäisenä. Myös oppilailla tai opiskelijoilla olisi hyvä olla valmiudet toimia erilaisissa hätätilanteissa, kuten onnettomuus, tulipalo, säteilyvaara tms.

3 Kriisisuunnitelmaan perehdyttäminen voi tapahtua opettajankokouksissa, koulutus- tai keskustelutilaisuuksissa jne. Koulun henkilöstöä olisi hyvä informoida kriisisuunnitelmasta jo sen tekovaiheessa. Työntekijöiltä voidaan pyytää siihen ehdotuksia ja kommentteja. Ammatillisissa oppilaitoksissa opiskelijat voivat osallistua kriisisuunnitelman laatimiseen. Opettajilla on keskeinen rooli oppilaiden tai opiskelijoiden selviytymisen tukemisessa, koska he kohtaavat heidät lähes päivittäin. Siksi heillä olisi hyvä olla valmiudet sekä kriisitilanteiden välittömään kohtaamiseen että henkisen tuen antamiseen. Opettajat voivat kuitenkin tarvita oppilashuoltohenkilöstön ja/tai muiden erityistyöntekijöiden apua oppilaiden tai opiskelijoiden surun tai järkytyksen kohtaamisessa ja käsittelyssä. Kriisisuunnitelmasta tulee tiedottaa oppilaille tai opiskelijoille sekä vanhemmille esimerkiksi syystiedotteessa ja vanhempainilloissa. YHTEISTYÖTAHOT KRIISITILANTEISSA Kriisitilanteissa tarvitaan nopeaa toimintaa, siksi hätänumerot ja yhteistyötahot tulisi olla tiedossa ennen kuin mitään tapahtuu. Kriisisuunnitelmaan kirjataan koulun kriisiryhmän yhteystiedot sekä muut tarpeelliset puhelinnumerot. Kriisitilanteissa tärkeitä auttajia voivat olla mm. poliisi, palo- ja pelastustoimi, terveyskeskus, sairaala, lastensuojelu, kunnan kriisiryhmä, kasvatus- ja perheneuvola, lastenpsykiatrian tai nuorisopsykiatrian klinikka, sosiaalitoimi ja seurakunta. Ammattiauttajat neuvovat, miten keskustella lasten ja nuorten kanssa ja miten tukea heidän selviytymistään. Tarvittaessa koulu voi pyytää apua esimerkiksi kunnan kriisiryhmältä (psykologinen jälkipuinti- eli debriefing-ryhmä), kasvatus- ja perheneuvolasta tai terveyskeskuksesta. KRIISIVALMIUDEN YLLÄPITÄMINEN Kriisisuunnitelmaan olisi hyvä kirjata toimenpiteet kriisivalmiuden ylläpitämiseksi. Onnettomuuksia sattuu onneksi harvoin, ja työntekijät vaihtuvat ja ihmiset unohtavat. Siksi suunnitelmaan tulee sisältyä kriisisuunnitelman päivittäminen ja läpikäyminen henkilöstön kanssa vuosittain, esimerkiksi kouluvuoden alkaessa. Koulussa tulee järjestää vuosittain palo- ja pelastusharjoitukset, joihin osallistuvat sekä työntekijät että oppilaat. Näissä tilanteissa voidaan harjoitella sekä fyysisen että psyykkisen ensiavun antamista. Lisäksi henkisen tuen antamisen valmiuksia voidaan sisällyttää esimerkiksi terveystiedon opetukseen. Kriisisuunnitelma on käytännön työväline, joka elää ja kehittyy ajan myötä. Yhteystiedot päivitetään säännöllisin väliajoin ja toimintaohjeita muutetaan ja parannetaan kokemusten karttuessa. Koulujen kokemusten mukaan erilaisten kriisitilanteiden myötä toimintaohjeet konkretisoituvat ja selkiytyvät. Suunnitelmaa täydennetään, jos ilmenee uhkia, joihin ei aiemmin ole osattu varautua. YLEISET TOIMINTAPERIAATTEET KRIISITILANTEISSA

4 Kriisitilanteissa ensisijainen toimintavastuu on ensiksi läsnä olevalla aikuisella. Kriisiryhmän kutsuu koolle ensimmäiseksi tiedon saanut kriisiryhmän jäsen. Kokonaisvastuu kriisitilanteiden hoitamisesta ja niistä tiedottamisesta kuuluu koulun johtajalle. Toimintamallit kriisitilanteissa vaihtelevat sen mukaan, minkälaisista tilanteista on kyse ja kuinka isoa joukkoa ne koskettavat. Tärkeää on, että jokainen tietää, mitkä ovat ensimmäiset askeleet: miten toimitaan oppilaan tai oppilasryhmän kanssa, mistä saa lisäapua, kenelle asiasta tiedotetaan jne. Koska tilanteen voi ensimmäisenä kohdata myös oppilas tai opiskelija, olisi heidän hyvä tietää, mistä koulussa saa apua. Ensivaiheen jälkeen on tärkeää, että koulun kriisiryhmä kokoontuu sopimaan tukitoimista: miten koulussa toimitaan välittömän psyykkisen tuen varmentamiseksi ja miten asiasta tiedotetaan koteihin. Tiedottaminen koteihin edellyttää sitä, että koululla on kaikkien huoltajien yhteystiedot. Kriisitilanteiden hoidossa voidaan erottaa välittömät tukitoimet ja jatkotoimet. Välittömän tuen antamisen lisäksi kriisiryhmän tulee arvioida, tarvitaanko jatkossa tukitoimia sekä kuinka pitkään ja keille ne suunnataan. Keskeinen kysymys tukitoimien suunnittelussa on, keitä kaikkia tapahtuma koskettaa ja ketkä ovat tuen tarpeessa. Oppilaan kuolema koskettaa vanhempien lisäksi ystäviä, luokkatovereita ja opettajia, mutta järkyttää myös muita oppilaita ja henkilöstöä. Siksi asiaa on hyvä käsitellä sekä koko koulun kanssa että oppilaan läheisten kanssa. Järkyttävät tapahtumat voivat koskettaa laajempaakin yhteisöä, jolloin joudutaan pohtimaan yhteistyötä lähikoulujen tai tiedotusvälineiden kanssa. Tiedotusvastuu on aina rehtorilla, jolle kaikki tiedotusvälineiden yhteydenotot tulisi ohjata. Toimittajia ei pidä päästää koulun alueelle haastattelemaan oppilaita tai opiskelijoita tai työntekijöitä, koska se vain entisestään järkyttää heitä. Paras tapa välttyä median ahdistelulta on, että rehtori antaa asiallista informaatiota tietosuojan rajoitukset ja oikeusturvakysymykset huomioiden. Joissakin tapauksissa koulu voi tehdä lehdistötiedotteen, jossa se selostaa tapahtumien kulun. Tiedote on syytä tehdä yhteistyössä opetustoimen johdon kanssa. ESIMERKKEJÄ KRIISITOIMINTAMALLEISTA Tähän on koottu ohjeet yleisimpien kriisitilanteiden varalle. Niiden lisäksi kunkin koulun tai oppilaitoksen kannattaa miettiä, mihin muihin tilanteisiin se haluaa varautua. Oppilaan kuolema Jos kuolema on tapahtunut koulussa tai koulumatkalla, koulun johtaja on yhteydessä poliisiin tai lääkäriin, joiden tehtävänä on kuolinviestin vieminen omaisille henkilökohtaisesti. Tämän jälkeen koulun johtaja on yhteydessä kuolleen oppilaan kotiin. Koulu lähettää kotiin surunvalittelukukat tai -adressin. Vanhempien kanssa sovitaan koulun toimenpiteistä ja oppilaiden ja opettajien osallistumisesta hautajaisiin vanhempien toivomusta kunnioittaen. Oppilaan tai opiskelijan kuolemaa ja sen aiheuttamaa surua käsitellään kuolleen oppilaan tai opiskelijan luokan tai ryhmän kanssa opettajan tai kriisiryhmän jäsenen johdolla. Kuolemasta on lupa kertoa oppilaille, kuolintavasta ei. Oppilaita autetaan purkamaan ajatuksiaan ja tunteitaan ja heille kerrotaan mahdollisista surureaktioista. Muiden luokkien tai ryhmien opettajat kertovat asiasta omille oppilailleen tai opiskelijoilleen. Myös opettajat tarvitsevat tukea. Työntekijöille ja

5 oppilaille tai opiskelijoille voidaan tarvittaessa järjestää psykologinen jälkipuinti (debriefing), jonka toteuttaa ulkopuolinen asiantuntija, esimerkiksi kunnan kriisiryhmän jäsen. Koteihin tiedotetaan asiasta kirjeellä. Tarvittaessa järjestetään vanhempainilta muutama päivä tapahtuneen jälkeen, koska vanhemmat voivat tarvita tukea lastensa auttamiseen. Koulussa järjestetään muistotilaisuus, jonne voidaan kutsua kuolleen oppilaan tai opiskelijan ja hänen luokkansa tai ryhmänsä vanhemmat. Lisäksi järjestetään erilaisia surun käsittelyä helpottavia rituaaleja, kuten nostetaan lippu puolisalkoon, muistetaan kuollutta lasta tai nuorta kirjein, runoin tai piirustuksin, asetetaan hänen pulpetilleen palava kynttilä, kukkia tai valokuva. Mikäli kuolema tapahtuu loman aikana, koulussa järjestetään jälkikäteen muistotilaisuus. Opettajien on syytä seurata oppilaiden toipumista ja mahdollista tuen tarvetta. Opettajan tai työntekijän kuolema Koulun johtaja on yhteydessä kuolleen omaisiin. Koulun johtaja tai kriisityöryhmän jäsen kertoo kuolleen opettajan luokalle tapahtuneesta. Muille luokille asian kertoo oma opettaja tai joku kriisiryhmän jäsenistä. Koulussa pidetään muistotilaisuus. Kodeille tiedotetaan asiasta kirjeitse tai vanhempainillassa. Koulu lähettää omaisille adressin tai kukkia. Koulun johtaja sopii omaisten kanssa koulun työntekijöiden ja oppilaiden tai opiskelijoiden mahdollisesta osallistumisesta hautajaisiin. Kuolleen työntekijän työtovereille (ja tarvittaessa oppilaille tai opiskelijoille) voidaan järjestää psykologinen jälkipuinti, jonka toteuttaa ulkopuolinen asiantuntija, esimerkiksi kunnan kriisiryhmän jäsen. Itsemurha Itsemurhan käsittely kouluyhteisössä on erityisen tärkeää, koska itsemurha saattaa toimia ongelmanratkaisumallina muille. Koulun johtaja sopii kuolleen nuoren vanhempien kanssa koulun toimenpiteistä ja hautajaisiin osallistumisesta, vanhempien toivomuksia kunnioittaen. Tieto itsemurhasta annetaan ensin koulun työntekijöille, jotka sopivat yhdessä kriisiryhmän kanssa, mitä ja miten oppilaille kerrotaan asiasta. Asiallisella informaatiolla ja psyykkisellä tuella ehkäistään uusia itsemurhatapauksia. Opettaja ja joku kriisiryhmän jäsenistä käsittelevät asiaa kuolleen nuoren luokan tai ryhmän kanssa. Muiden luokkien tai ryhmien opettajat (tai joku kriisiryhmän jäsenistä) käsittelevät asiaa omien oppilaidensa tai opiskelijoidensa kanssa. Jos itsemurha tapahtuu koulupäivän aikana, huolehditaan siitä, etteivät oppilaat pääse tapahtumapaikalle tai poistuvat sieltä heti. Kutsutaan ambulanssi, poliisi ja koulun kriisiryhmä. Suruviestin kotiin vie poliisi tai lääkäri. Tämän jälkeen koulun johtaja on yhteydessä kotiin. Kuolleen ystäville ja luokalle tai ryhmälle on syytä järjestää psykologinen jälkipuintitilaisuus. Myös opettajille on hyvä järjestää oma jälkipuintitilaisuus. Muistotilaisuus, rituaalit, omaisten muistaminen ja hautajaisiin osallistuminen toteutetaan kuten yleensä kuolemantapausten yhteydessä. Mikäli itsemurha on tapahtunut loman aikana, järjestetään jälkeenpäin muistotilaisuus. Itsemurhaa on aina syytä käsitellä oppilaiden ja opiskelijoiden kanssa. Erityisesti nuoren itsemurhalla on havaittu olevan mallivaikutusta muihin nuoriin. Erityisen tärkeää on korostaa sitä, ettei kenenkään tarvitse jäädä elämänongelmiensa kanssa yksin vaan apua on saatavilla. On tärkeää estää itsemurhan ja kuoleman ihannointi sankarillisena ratkaisukeinona. Nuoren itsemurhan jälkeen on tärkeä seurata tilannetta. Osa oppilaista tai opiskelijoista (myös opettajista) voi muutamien kuukausien ajan itsemurhan jälkeenkin tarvita tukitoimia, esimerkiksi

6 asiantuntijan vetämiä yksilö- tai ryhmäkeskusteluja. Itsemurhan mallivaikutuksen vuoksi myös lähikoulujen rehtoreita olisi hyvä informoida nuoren tekemästä itsemurhasta. Vakava väkivalta tai sen uhka Koulussa tapahtuneesta väkivaltatilanteesta ilmoitetaan heti koulun johtajalle, joka tarvittaessa soittaa poliisin ja mahdollisesti myös ambulanssin paikalle. Lisäksi voidaan ottaa yhteyttä työsuojeluvaltuutettuun. Tarvittaessa hankitaan lääkärintodistus ja tehdään rikosilmoitus poliisille tai lastensuojeluilmoitus sosiaalitoimistoon. Vanhemmille ilmoitetaan tapahtuneesta. Jos väkivallan kohteena on alle 15-vuotias, on lieväkin pahoinpitely virallisen syyttäjän alainen rikos. Jos kyseessä on oppilaiden tai opiskelijoiden keskinäinen väkivalta, asian käsittelyä jatketaan koulussa myöhemmin asianosaisten kesken. Väkivaltatilanteen luonteesta ja vakavuudesta riippuu, käsitelläänkö sitä koulussa muidenkin oppilaiden kanssa. Mikäli väkivallan tekijänä on opettaja tai muu koulun työntekijä, koulun johtajan on puututtava asiaan välittömästi. Tapahtumien kulku on selvitettävä haastattelemalla sekä oppilaita että työntekijää. Myös vanhempien näkemyksiä on kuultava. Työntekijän mahdollisuudet jatkaa koulussa selvitetään. Tarvittaessa käytetään ulkopuolista asiantuntija-apua. Lääninhallitusten sivistystoimen osastot valvovat koulujen tai oppilaitosten toimintaa, ja ne voivat tarvittaessa (esimerkiksi vanhempien tekemän valituksen johdosta) tehdä niihin tarkastuskäyntejä. Onnettomuus tai tapaturma Ensimmäisenä onnettomuuspaikalle saapunut aikuinen arvioi, mitä on tapahtunut ja minkälaista apua tarvitaan. Sen jälkeen ryhdytään nopeasti tarvittaviin toimiin, esimerkiksi kutsutaan paikalle kouluterveydenhoitaja tai ambulanssi. Tarvittaessa soitetaan yleiseen hätänumeroon ja tehdään hätäilmoitus. Hätäilmoitusta tehtäessä kerrotaan, mitä on tapahtunut, missä paikassa ja osoitteessa ja vastataan esitettyihin kysymyksiin (potilaan vointi, tarkemmat tiedot, hälyttäjän nimi ym.). Puhelua ei saa katkaista ennen kuin siihen annetaan lupa. Otetaan yhteys kouluisäntään tai -emäntään, joka hoitaa opastuksen onnettomuuspaikalle. Ilmoitetaan koulun johtajalle ja mahdollisesti muille avun saannista ja saaduista ohjeista. Tulipalo, säteilyvaara Onnettomuuksien sattuessa tilanteen vakavuus arvioidaan ja toimitaan sen mukaisesti. Kouluilla ja oppilaitoksilla tulee olla palo- ja pelastussuunnitelma. Paikkakunnilla, joiden lähistöllä sijaitsee ydinvoimala tai joiden kautta kuljetetaan vaarallisia aineita, on erityisen tärkeä varautua onnettomuus- ja katastrofitilanteisiin. Pommiuhka Pommiuhasta ilmoitetaan välittömästi poliisille. Oppilaat ja työntekijät ohjataan ulos koulurakennuksesta. Toimitaan poliisin antamien ohjeiden mukaan. Pommiuhkauksiin on aina suhtauduttava vakavasti, vaikka ne joskus osoittautuvatkin aiheettomaksi. Myös auttajat tarvitsevat apua Kriisityö on henkisesti raskasta työtä. Siksi on tärkeä muistaa, että myös auttajat tarvitsevat tukea. Opettajat tarvitsevat tukea osatakseen auttaa surevia oppilaita. Kriisiryhmän jäsenet tarvitsevat konsultaatioapua, koulutusta ja mahdollisuutta psyykkiseen jälkipuintiin.

7 KRIISIEN EHKÄISY JA SELVIYTYMISEN TUKEMINEN Elämää ei voi hallita, siksi kaikkia kriisitilanteita ei koskaan pystytä ehkäisemään. On kuitenkin olemassa tilanteita, joiden sivuuttaminen voi synnyttää kriisitilanteen. Esimerkiksi opiskelijan toistuvat poissaolot voivat olla merkki päihdeongelmasta tai masennuksesta. Jos poissaoloihin ei puututa, tilanne voi paljastua koululle vasta oppilaan tai opiskelijan keskeyttäessä opintonsa. Kiusaaminen, johon ei puututa, voi johtaa oppilasryhmän ilmapiirin heikkenemiseen ja kiusatun oppilaan äärimmäisiin tekoihin, jopa itsemurhaan. Tapaturmia voidaan ehkäistä huolehtimalla koulurakennuksen ja -ympäristön turvallisuudesta. Työturvallisuuslaki koskee oppilaiden ja opiskelijoiden työturvallisuutta erikoisopetustiloissa kuten teknisen työn, tekstiilityön, kemian ja fysiikan luokissa sekä kotitalousluokissa. Lakiin liittyvät tarkastustehtävät kuuluvat työsuojeluviranomaisille. Myös koulukuljetuksia hoitavilta tahoilta tulee vaatia hyvää turvallisuustasoa. Seuraavassa annetaan vihjeitä vaikeiden elämäntilanteiden tunnistamiseen. Tunnistamisvihjeet eivät ole kattavia, vaan suuntaa antavia. Tarkoitus ei ole, että opettajat alkavat diagnosoida oppilaitaan. Opettaja voi kuitenkin olla korvaamaton apu, mikäli hän ohjaa apua tarvitsevan lapsen tai nuoren mielenterveystyön asiantuntijan hoitoon. Mikäli opettaja on epävarma siitä onko hänen huolensa aiheellinen, hänen kannattaa neuvotella oppilas- tai opiskelijahuollon työntekijän kanssa. Omaan huoleen kannattaa suhtautua vakavasti. Huoli kertoo usein siitä, että lapsen tai nuoren asiat eivät ole kohdallaan. Masennus Masennuksen tunnistaminen ei aina ole helppoa. Masennus voi joskus peittyä ns. pellen naamion taakse. On ensiarvoisen tärkeää, että masentunut oppilas tai opiskelija ohjataan avun piiriin. Masennuksen merkkejä voivat olla univaikeudet: henkilö ei nuku tarpeeksi tai on koko ajan unelias syömisvaikeudet: henkilö ei syö tarpeeksi tai syö suruunsa voimattomuus: "olen ihan poikki, en jaksa enää" apatia, vetäytyminen: harrastukset, ystävät yms. eivät enää kiinnosta vihamielisyys: voimakasta kiukkuilua, äksyilyä keskittymisvaikeudet: ylivilkkaus itseinho: olen ruma, ei minusta kukaan pidä itkuisuus ja surullisuus hallitsevaa tuomiopäivän tunteet: henkilö puhuu, ajattelee, kirjoittaa, piirtää kuolemasta. Luettelo on vain esimerkinomainen. Mikäli oppilaalla tai opiskelijalla on näitä oireita paljon, on otettava yhteys koulupsykologiin tai -lääkäriin tai mielenterveystyön asiantuntijaan. Psykoottinen käyttäytyminen Joskus voi käydä niin, että oppilas tai opiskelija alkaa käyttäytyä silminnähden poikkeavalla tavalla. Kyseessä voi olla vakava mielenhäiriö, johon tarvitaan nopeasti ammattiauttajien apua. Psykoosin oireita voivat olla

8 vetäytyminen, pyrkimys olla yksin sekavat tai epärealistiset puheet rituaalit, pakkotoiminnot ikätasoa lapsellisempi toiminta suhtautuminen koulutyöhön muuttuu, ei välitä koulutyöstä tai yrittää tehdä enemmän kuin jaksaa erikoinen toiminta, jota ei itse halua tai osaa selittää vihjailu avuntarpeesta ulkoisen olemuksen muuttuminen näkyvästi, esim. hoitamattomuus tunneilmaisun kapeutuminen tai muuttuminen, esim. äkilliset naurun- tai itkunpuuskat harhaluulot. Luettelo on vain esimerkinomainen. Mikäli oppilaalla tai opiskelijalla on näitä oireita paljon, on otettava yhteys koulupsykologiin tai -lääkäriin tai mielenterveystyön asiantuntijaan. Päihteiden väärinkäyttö Runsas päihteiden käyttö voi olla oire vakavasta masennuksesta. Päihteiden väärinkäyttö häiritsee koulutyötä ja pahimmillaan johtaa koulun keskeyttämiseen. Päihteiden väärinkäytön tunnusmerkkejä voivat olla kaveripiirin vaihtuvuus rahantarpeen lisääntyminen, näpistely, ilkivalta, kauppaaminen koulumenestyksen laskeminen poissaolojen lisääntyminen; aamu- tai maanantaipoissaoloja epärealistiset puheet, tarinat, valehtelu muutokset luonteessa pelkotilat, ahdistuneisuus, levottomuus erilaiset fyysiset merkit käytetystä aineesta riippuen, esim. laajentuneet silmäterät, verestävät silmänvalkuaiset, vapina, hikoilu, laihtuminen tai lihominen, uneliaisuus, tokkuraisuus tietyille aineille ominainen haju piippu, veitset, aineenpalaset ulkonäön tai olemuksen muuttuminen Mitkään merkit eivät yksin tai yhdessä välttämättä merkitse sitä, että nuorella on päihdeongelma. Mikäli päihteiden väärinkäyttöä epäillään, koulun on syytä ottaa asia oppilaan tai opiskelijan ja hänen vanhempiensa kanssa puheeksi. Tarvittaessa otetaan yhteyttä sosiaali- ja terveydenhuoltoviranomaisiin, alle 18-vuotiaan kohdalla lastensuojeluun. Itsemurhavaara Itsemurhauhkailuun tai itsemurhapuheisiin on aina suhtauduttava vakavasti. Jos itsemurha-aikeita epäillään, oppilaalta kysytään suoraan, onko hän ajatellut itsemurhaa. Jos vastaus on myöntävä, häneltä kysytään, onko hänellä suunnitelma sen toteuttamiseksi. Itsemurha-aikeista kysyminen antaa nuorelle mahdollisuuden puhua asiasta ja helpottaa pahaa oloaan. Vaikka nuori kieltäisi kertomasta asiasta muille, itsemurha-aikeista tulee kertoa vanhemmille sekä

9 oppilas- tai opiskelijahuollon työntekijöille. On varmistettava, että oppilas tai opiskelija saa ammatti-apua. Vaitiolovelvollisuus ei päde, kun kyseessä on kuolemanvaara! Usein nuoren ystävät huomaavat ensimmäisenä itsemurhavaaran. Siksi nuorille olisi hyvä kertoa, että itsemurhauhkailuista tulee aina kertoa jollekin aikuiselle, vaikka ystävä vannottaisi olemaan kertomatta. "Parempi vihainen kuin kuollut ystävä". Itsemurhavaarasta kertovat aiemmat yritykset itsemurhalla uhkailu vakava masennus. Muita riskitekijöitä ovat voimakas kiinnostus kuolemaan tai itsemurhiin kaikkien rakkaiden tavaroiden antaminen pois veitsellä leikittely, turha riskienotto suuret muutokset käytöksessä ja suoritustasossa sekä lähipiirissä tapahtunut itsemurha. Koulukiusaaminen ja -väkivalta Koulukiusaamisella ja -väkivallalla tarkoitetaan toistuvaa henkistä, verbaalista tai fyysistä väkivaltaa, jonka yksi tai useampi lapsi tai aikuinen kohdistaa yhteen uhriin tai ryhmään. Koulukiusaaminen ja kouluväkivalta voivat ilmetä monin tavoin, kuten panetteluna, nimittelynä ("huorittelu", homottelu"), tönimisenä, potkimisena tai ryhmän ulkopuolelle sulkemisena. Koulussa voi esiintyä myös sukupuolista häirintää ja ahdistelua. Kiusaamisen ja väkivallan ehkäisemiseen ja käsittelyyn olisi hyvä olla oma suunnitelmansa. Kiusaamisen ehkäisy edellyttää ryhmä- ja yhteisötason toimintaa, koska kiusaajan toimintaa tukee muiden kannustus, vaikeneminen tai syrjässä pysyminen. Kiusaamiseen tulee puuttua heti, koska kiusaamisen katkaiseminen ja kiusaamisen traumaattiset seuraukset ovat sitä vaikeampia, mitä pidempään tilanteen annetaan jatkua. Kirjallisuudesta löytyy hyviä malleja kiusaamisen ehkäisyyn ja katkaisuun. Kiusaamiseen ja väkivaltaan voi syyllistyä myös koulun työntekijä. Menettelytapaohjeissa olisi huomioitava, että lapsi ei yleensä uskalla puhu asiasta koulussa. Siksi koteja tulee kannustaa ottamaan yhteyttä kouluun heti, kun lapsen koulunkäynnissä on pulmia. Perheessä tapahtuva väkivalta Jos on epäilyä siitä, että lapsi tai nuori on perheessään väkivallan kohteena tai todistajana, häneltä voi kysyä asiaa suoraan. Jos hän vahvistaa epäilyn oikeaksi, häneltä pyydetään lupa keskustella asiasta jonkun oppilashuoltoryhmän jäsenen kanssa. Asia käsitellään oppilashuoltoryhmässä ja sovitaan siitä, kuka ottaa yhteyttä kotiin ja lastensuojeluun tai poliisiin. Väkivallan uhri on ohjattava avun piiriin ja hänelle on kerrottava hänen oikeuksistaan ja mahdollisuudesta saada tukea. Väkivalta on aina rikos, vaikka se tapahtuisi perhepiirissä. Kunnissa tulisi olla terveystoimen, lastensuojelun, koulun ja poliisin yhdessä laatima toimintamalli perheessä tapahtuvan väkivallan ja seksuaalisen riiston eli insestin varalle.

10 Työntekijä tarvitsee apua Työntekijällä voi olla työuupumus, pitkäaikainen masennus, päihteiden väärinkäyttöä tai muita mielenterveysongelmia. Tällaisessa tilanteessa koulun johtajan tulisi keskustella työntekijän kanssa ja ohjata hänet työterveyshuoltoon. Johtajan tulisi varmistaa avun saaminen olemalla tarvittaessa itse yhteydessä työterveyshuoltoon. Koulun elämäntaitoja rakentava työ Koulujen ja oppilaitosten olisi hyvä pohtia sitä, miten ne voisivat poistaa tai vähentää koulunkäyntiin liittyviä riskitekijöitä. Ryhmässä toimiminen ja jatkuvan arvioinnin kohteena oleminen voi olla joillekin lapsille ja nuorille hyvinkin stressaavaa. Tulisi miettiä, minkälaisilla käytännöillä meidän koulussa ehkäistään kiusaamista ja vahvistetaan myönteistä ilmapiiriä estetään yksinjääminen ja edistetään ryhmäytymistä ja toverisuhteita varmistetaan onnistumisen ja osaamisen kokemukset kaikille katkaistaan epäonnistumisen kierre ja estetään koulunkäynnin keskeyttäminen varmistetaan kaikille päästötodistuksen saaminen. Koulu voi osana koulun arkea edistää lasten ja nuorten elämäntaitoja ja kykyä kohdata vaikeita tilanteita. Koulutyössä voidaan tietoisesti vahvistaa itsetuntoa, harjoitella myönteistä vuorovaikutusta ja arkielämän ongelmanratkaisutaitoja. TAUSTATIETOA KRIISEISTÄ JA HENKISESTÄ TUESTA Kriisin ja trauman määritelmät Kriisistä puhutaan yleensä silloin, kun ihminen on joutunut elämäntilanteeseen, jonka psyykkiseen hallitsemiseen ja käsittelemiseen hänen aikaisemmat kokemuksensa ja keinonsa eivät riitä. Kriisit voidaan jakaa kehityskriiseihin ja traumaattisiin kriiseihin. Normaaleja kehitykseen kuuluvia kriisejä voivat aiheuttaa esimerkiksi murrosikä, seurustelusuhteen katkeaminen, kotoa pois muuttaminen, armeijaan meno tai naimisiinmeno. Suurin osa ihmisistä selviää näistä tapahtumista omin avuin, vaikka selviytyminen saattaakin joskus vaatia suuria ponnisteluja. Traumaattiset tapahtumat voivat aiheuttaa kenelle tahansa huomattavaa kärsimystä. Kun läheinen ihminen kuolee, ihminen joutuu onnettomuuteen tai koti palaa tulipalossa, traumaattinen kriisi jakaa elämän kahtia on elämä ennen sitä ja elämä sen jälkeen. Traumalla tarkoitetaan paitsi varsinaista traumaattista tapahtumaa, myös tapahtuman vammauttavaa vaikutusta ihmisen psyykeen. Trauma voi syntyä myös pitkän ajan kuluessa koettujen vaurioittavien kokemusten seurauksena (esimerkiksi seksuaalinen hyväksikäyttö tai perheessä tapahtuva väkivalta). Traumaattisen kriisin vaiheet ja siitä toipuminen

11 Jokainen kokee traumaattisen tilanteen yksilöllisesti. Kriisin psyykkisissä reaktioissa voidaan kuitenkin erottaa erilaisia vaiheita, joilla on yhteisiä piirteitä kriisin aiheuttajasta ja kokijasta riippumatta. On tärkeää tiedostaa, että kriisireaktiot ovat normaaleja reaktioita ylivoimaisiin tilanteisiin. Traumaattisen kriisin vaiheet 1. Sokkivaihe saattaa kestää muutamasta tunnista muutamaan vuorokauteen. Tällöin ihminen ei kykene käsittämään tapahtunutta, hän voi jopa kieltää sen. Ihminen voi käyttäytyä poikkeavasti tai tilanteeseen sopimattomasti, esimerkiksi kylmän rauhallisesti tai raivoisasti, sekavasti. Hän ei ehkä jälkeenpäin muista tapahtumia tai annettuja ohjeita. 2. Reaktiovaihe voi olla muutaman viikon tai kuukauden mittainen. Ihminen yrittää saada käsitystä tapahtuneesta: miksi ja miten kaikki tapahtui. Henkiset puolustuskeinot alkavat toimia paremmin ja tapahtuman kieltäminen vähenee. Tässä vaiheessa voi ilmetä erilaisia ruumiillisia oireita, ahdistuneisuutta, masennusoireita, univaikeuksia, vihamielisyyttä (mm. toisten syyttämistä), tunteiden peittämistä tai näennäistä tilanteen hallintaa. 3. Käsittelyvaihe kestää muutamista kuukausista vuoteen. Tällöin tapahtunut hyväksytään, siihen ja menneeseen elämäntilanteeseen keskittyminen vähenee ja oireet ja tuntemukset vähenevät. Toipumisen edetessä psyykkiset ja fyysiset oireet poistuvat ja mieliala kohenee. Mikäli ihminen ei saa trauman käsittelyyn tarvitsemaansa tukea, seurauksena voi olla ns. posttraumaattinen stressihäiriö, joka heikentää toimintakykyä ja elämisen laatua. Se voi ilmetä mm. unettomuutena, painajaisunina, masennuksena, psykosomaattisina oireina, oppimisvaikeuksina, jopa työkyvyttömyytenä. Tällöin tarvitaan ammattiauttajan apua. 4. Uudelleen suuntautumisen vaiheessa tapahtuu lopullinen toipuminen. Ihminen on kyennyt käsittelemään tapahtuneen siten, että se ei enää rajoita elämää. Kukaan ei ole kriisin jälkeen ennallaan, mutta parhaassa tapauksessa ihminen on vahvempi ja paremmin valmistautunut kohtaamaan vastoinkäymisiä. Välitön selviytymisen tuki Ihmisten selviytymistä traumaattisessa tilanteessa helpottavat seuraavat seikat: rauhoittava, turvallisuutta luova ilmapiiri myötäeläminen ja huolenpito reaktioiden ymmärtäminen ja hyväksyminen uhrien kertomuksen kuunteleminen tyhjien sanojen ja lupausten välttäminen levollinen läsnäolo, se ettei jää yksin avoin ja rehellinen tieto tapahtuneesta tietojen pitäminen ajan tasalla. Psykologinen jälkipuinti järjestetään aina kolmen vuorokauden sisällä traumaattisesta tapahtumasta. Ensimmäisen kolmen vuorokauden aikana ihminen on avoin tapahtuman käsittelylle, sen jälkeen psyykkiset puolustuskeinot voivat estää asian käsittelyä. Jälkipuinnin vetävät siihen koulutetut työntekijät. Jälkipuinnin tarkoituksena on tukea normaalin surutyön käynnistymistä ja estää posttraumaattisen stressihäiriön syntyminen. Jälkipuinnissa annetaan tietoa tapahtumien kulusta, jotteivät mielikuvitus tai huhut paikkaisi aukkoja. Jälkipuinti antaa mahdollisuuden jäsentää

12 osallistujien ajatuksia ja tunteita. Siellä annetaan tietoa mahdollisista jälkireaktioista ja avunsaantipaikoista sekä kartoitetaan avun tarvetta. Purkukokous (defusing) järjestetään traumaattisissa tilanteissa auttajina toimiville. Se tarjoaa mahdollisuuden keskustella välittömästi tapahtuneesta ja purkaa kokemuksia. Kriisiryhmä voi järjestää itselleen purkukokouksen ilman ulkopuolistakin vetäjää. Rituaaleilla on tärkeä merkitys surun käsittelyssä. Muistotilaisuus, hautajaiset, kuvat, kynttilät, kirjeen kirjoittaminen tai piirtäminen auttavat surun työstämistä. Myöhempi tuen tarve Ihmisten myöhempi tuen tarve on yksilöllinen ja siihen vaikuttaa traumaattisen tapahtuman luonne. Suru lähimmäisen kuolemasta ei häviä muutamassa kuukaudessa, ei ehkä koskaan, siksi surulle ja toipumiselle on annettavaa aikaa. Joillakin oppilailla tai opiskelijoilla voi olla tarve keskustella ja työstää asioita useaan kertaan, jolloin oppilashuollon henkilöstö voi järjestää heille yksilöllisiä tai ryhmätapaamisia. Erityisen traumaattisen tilanteen jälkeen lapsi tai nuori voi olla myös traumaterapian tarpeessa, jolloin hänet tulee ohjata mielenterveyspalveluihin. Myös koulun työntekijöillä voi olla myöhempää tuen tarvetta. EHDOTUS KRIISISUUNNITELMAN RUNGOKSI Kunnan opetusvirasto voi tukea koulujen kriisivalmiutta laatimalla oppaan tai ohjeistuksen kriisitilanteita varten. Tämän lisäksi jokaisen koulun ja oppilaitoksen tulee laatia suunnitelma, joka perustuu sen omille tarpeille ja voimavaroille. Seuraavassa on viitteellinen kriisisuunnitelman runko. Koulujen, oppilaitosten ja muiden yhteisöjen kriisisuunnitelmia löytyy Internetistä. Kriisisuunnitelmaa ei kuitenkaan kannata kopioida, sillä kriisivalmiuden kehittämisessä yhtä tärkeää kuin paperin laatiminen on asioiden yhteinen pohdinta. 1. Tärkeät puhelinnumerot yleinen hätänumero, poliisi, myrkytyskeskus, hälytyskeskus, taksi ambulanssi, terveyskeskus, sairaala, lastensuojelupäivystys koulun tai oppilaitoksen kriisiryhmän jäsenet 2. Hätäensiapuohjeet ensiapuohjeet onnettomuustilanteissa koulun tai oppilaitoksen pohjakaava, poistumistiet, puhelimien paikat 3. Toimintamalleja äkillisissä kriisitilanteissa (sisältävät välittömät toimintaohjeet, surun käsittelyyn liittyvät rituaalit ja muut tukitoimet) oppilaan kuolema opettajan tai työntekijän kuolema itsemurha vakava väkivalta tai sen uhka onnettomuus tai tapaturma tulipalo, säteilyuhka pommiuhka muut mahdolliset tilanteet

13 4. Kriisien ehkäisy ja selviytymisen tukeminen masennus itsemurhavaara psykoottinen käyttäytyminen päihteiden väärinkäyttö koulukiusaaminen ja -väkivalta perheessä tapahtuva väkivalta työntekijä tarvitsee apua koulun elämäntaitoja rakentava työ 5. Tiedottaminen kriisitilanteissa tiedotusvastaava (rehtori) tiedottaminen työntekijöille ja oppilaille tai opiskelijoille tiedottaminen koteihin ohjeet median kanssa toimimiseen 6. Taustatietoa kriiseistä ja henkisestä tuesta kriisin ja trauman määritelmät traumaattisen kriisin vaiheet ja siitä toipuminen välittömät tukitoimet myöhempi tuen tarve 7. Toimenpiteet kriisivalmiuden ylläpitämiseksi kriisisuunnitelman päivittäminen uusien työntekijöiden perehdyttäminen vuosittainen tiedotus työyhteisölle ja kodeille koulutustilaisuudet kirjallisuusluettelo 8. Tiedotuskirjemalleja kodeille eri tilanteisiin soveltuvia kirjepohjia Stakesista voi tilata maksutta oppaan Koulun kriisitoimintamalli tukiaineisto peruskoulujen, lukioiden ja ammattioppilaitosten kriisityön kehittämiseen. Stakesin Aiheita 43/1997. Tilausosoite: marie.rautava@stakes.fi Stakesin Kouluterveydenhuolto 2002 -oppaasta löytyy toimintamalleja mm. koulussa tai perheessä tapahtuvan väkivallan, seksuaalisen riiston ja häirinnän kohtaamiseen. Kirja käsittelee laajasti koulun toimintaa ja soveltuu siksi käsikirjaksi myös opetushenkilöstölle. Rikosilmoituksen tekemisestä ja rikostutkinnasta saa lisätietoa osoitteesta: www.poliisi.fi.

14 KIRJALLISUUTTA Ayalon, Ofra. 1995. Selviydyn. Yhteisön tuki ja selviytyminen. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti ja Suomen Mielenterveysseura. Dyregrov, Atle. 1993. Lapsen suru. Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Punainen Risti ja Suomen Mielenterveysseura. Gummerus Kirjapaino Oy. Dyregrov, Atle. 1994. Katastrofipsykologian perusteet. Vastapaino. Dyregrov, Atle. 1994. Beredskap för skolan. Rädda Barnen. Dyregrov, Atle, Raundalen Magne. 1997. Sureva lapsi ja koulu. Vastapaino. Elämä ilman pelkoa. Keinoja kouluille puuttua pari- ja lähisuhdeväkivaltaan. 2002. Stakes/Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojekti. Oy Kotkan Kirjapaino Ab. Helenius, Eeva, Rautava, Marie ja Tuovine, Riitta. Eväitä elämään. Keinoja nuorten elämäntaitojen vahvistamiseksi. WSOY 1998. Kouluterveydenhuolto 2002. Opas kouluterveydenhuollolle, peruskouluille ja kunnille. Stakesin Oppaita 51/2002. Koulun kriisitoimintamalli tukiaineisto peruskoulujen, lukioiden ja ammattioppilaitosten kriisityön kehittämiseen. Stakesin Aiheita 43/1997. Oppaan voi tilata Stakesista maksutta osoitteesta: marie.rautava@stakes.fi. Olweus, Dan. 1992. Kiusaaminen koulussa. Otava. Keuruu. Penttilä, Eeva. 1994. Turvallinen koulu. WSOY. Salmivalli, Christina. 1999. Koulukiusaaminen ryhmäilmiönä. Gaudeamus. Salmivalli, Christina. 2003. Koulukiusaamiseen puuttuminen. Kohti tehokkaita toimintamalleja. PS-Kustannus. Taskinen, Sirpa (toim.). Lapsen seksuaalisen hyväksikäytön ja pahoinpitelyn selvittäminen. Asiantuntijaryhmän suositukset sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstölle. Stakesin Oppaita 55/2003. Turvatyöryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmien muistioita 20/2000. Opetusministeriö. (Tulostettavissa: www.minedu.fi/julkaisut)