Elektroniikkateollisuuden toimittajaverkoston huoltovarmuus ja toiminnan jatkuvuuden Tietoyhteiskuntasektori Elektroniikkapooli HVK Julkaisuja 4 2008
Huoltovarmuuskeskus Julkaisuja 4 2008 Elektroniikkateollisuuden toimittajaverkoston huoltovarmuus ja toiminnan jatkuvuuden Tietoyhteiskuntasektori Elektroniikkapooli
2
3 Sisällysluettelo 1. Johdanto ja taustat 5 2. Selvityksen toteutus ja sisältö 9 3. Alan toimittajaverkosto muuttuu 10 3.1. Toimialan kuvaus 10 3.2. Toimittajaverkoston kuvaus 19 4. Toimialan muutostrendit 23 5. Muutosten seuraukset ja riskit liiketoiminnan jatkuvuudelle 26 5.1. Globaalit megatrendit 26 5.2. Johtaminen 29 5.3. Henkilöstö ja osaaminen 31 5.4. Hankinta 34 5.5. Asiakkuus 35 6. Keinot ja ratkaisumallit 39 6.1. Suomen globaali painoarvo 39 6.2. Johtaminen - miten liiketoiminnan hallinta säilyy Suomessa vaikka toiminnot siirtyvät muualle 42 6.3. Osaamisen 44 6.4. Hankinta 47 6.5. Asiakkuuden hallinnan 50 6.6. Sähkönsaannin - yrityksen kaikkiin prosesseihin ja kriisivalmiuteen vaikuttava yhteinen tekninen tekijä. 51 7. Suositukset huoltovarmuuden turvaamiseksi 53 7.1. Yhteiskuntaa ja infrastruktuuria koskevat yleiset toimenpide-ehdotukset 53 7.2. Huoltovarmuuskeskusta ja poolien toimintaa koskevat toimenpideehdotukset 54 7.3. Suositukset yrityksille huoltovarmuuden varmistamiseksi 55 Lähdeviitteet 57
4 Lyhenteet BCP CRM EMS HRM ODM OEM RM SCM SHOK SRM (Business Continuity Planning) Yritystoiminnan jatkuvuussuunnittelu. Suunnitelman tavoitteena on luoda täsmällinen ja toimintalähtöinen suunnitelma kriisitilanteiden varalle ja turvata yritystoiminnan jatkuminen kriisitilanteessa. Suunnitelman avulla pyritään minimoimaan kriisin vaikutukset ja sen avulla voidaan suojata ja ylläpitää yrityksen rahavirtoja. (Customer Relationship Management) Asiakkuuden hallinta. Käsite, joka sisältää asiakaslähtöisen ajattelutavan organisaatiossa sekä siihen liittyvät tietojärjestelmät. Asiakaslähtöisessä ajattelussa asiakas nähdään yrityksen resurssiksi siinä missä henkilöstö, varallisuus, tuotteet ja yrityskulttuuri. Myynnin maksimoimiseksi asiakkaiden tarpeet pyritään kartoittamaan mahdollisimman perusteellisesti. (Electronic Manufacturing Services) Elektroniikan sopimusvalmistus. EMSyrityksillä ei ole pääsääntöisesti omia tuoteoikeuksia vaan ne valmistavat tuotteita tai niiden osia tilauksesta päähankkijalle. (Human Resource Management) Henkilöstön hallintajärjestelmä. (Original Design Manufacturer tai Original Design and Manufacturing) Nimitys tarkoittaa yritystä, joka suunnittelee ja valmistaa tuotteita, joita toiset yritykset markkinoivat omilla tuotenimillään. (Original Equipment Manufacturer) Päähankkija eli alkuperäisvalmistaja. Nimitys tarkoittaa laitteiston tai tuotteen suunnittelevaa, valmistavaa, lopputarkastavaa ja pakkaavaa yritystä, jonka nimi tai kauppanimi on merkitty tuotteeseen. Vastaa yleensä materiaalihankinnoista, laitteiden huollosta ja ylläpidosta, jotka ovat osaksi jo ulkoistettuja. (Risk Management) Riskien hallinta. Käsite tarkoittaa seurauksiltaan merkittävien kielteisten tapahtumien järjestelmällistä määrittelyä ja niihin varautumista. Merkittäviä riskejä ovat ne, joista tietoisuus vaikuttaa tai vaikuttaisi organisaation johdon päätöksentekoon. (Supply Chain Management) Tilaus- ja toimitusketjun hallinta. SCM-ohjelmistojen avulla yritykset parantavat operatiivista tehokkuuttaan kehittämällä toimitusketjujaan vastaamaan kovenevan kilpailun vaateita. Strategisen huippuosaamisen keskittymä. Suomalaisen teollisuuden ja tutkimuslaitosten perustamat organisaatiot, joiden avulla koordinoidaan teollisuuden tarvitsemaa tutkimustoimintaa. (Supplier Relations Management) Toimittajasuhteiden hoitaminen. SOPIVA Sopimuksiin perustuva kriiseihin varautuminen tietoyhteiskuntasektorilla. VAP (VAPautettu aseellisesta palvelusta) Avainhenkilöiden käytettävyyden.
5 1. Johdanto ja taustat Valtioneuvoston asettamissa huoltovarmuuden tavoitteissa edellytetään turvattavan tiettyjen yhteiskunnan teknisten järjestelmien toiminta, kuten tietoliikenne, terveydenhuolto ja energiahuolto sekä tietotekniikan korjaus-, huolto- ja tukitoiminta. Elektroniikkapooli käynnisti elokuussa 2007 selvitysprojektin: Elektroniikkateollisuuden toimittajaverkoston huoltovarmuus ja toiminnan jatkuvuuden. Projektin päärahoittajaksi tuli puolustustaloudellinen suunnittelukunta (PTS) ja työn toteuttaminen tilattiin valtion teknilliseltä tutkimuskeskukselta (VTT). Tämä raportti on kyseisen selvitystyön tulos. Projektin tavoitteena oli selvittää, miten elektroniikkateollisuus pystyy omalta osaltaan varmistamaan yhteiskunnan elintärkeiden teknisten järjestelmien toimivuuden kriisitilanteessa. Kriisitilanteella tarkoitetaan vakavien poikkeusolojen lisäksi muita häiriötilanteita, jotka johtuvat esimerkiksi komponenttituotannon ja markkinoiden ongelmista, toimitusten vaikeutumisesta paikallisten häiriöiden tai onnettomuuksien takia. Selvityksessä tarkasteltiin erityisesti sitä, miten voimakasta globaalia rakennemuutosta ja ulosliputusta parhaillaan läpikäyvä elektroniikkateollisuuden toimittajaverkosto kykenee edelleen varmistamaan kansallisten ja paikallisten kriittisten teknisten järjestelmien tuotetoimitus- ja kunnossapitopalvelut. Verkoston kriisivalmiuteen vaikuttavat olennaisesti liiketoimintaan normaalioloissakin kohdistuvat uudenlaiset häiriö- ja riskitekijät. Edellisessä sähkö- ja elektroniikkapoolin tutkimuksessa, joka selvitti samaa aihetta: Elektroniikkalaitteiden toiminnan turvaaminen kriisitilanteessa komponenttien saatavuus ja hankintakanavat (VTT, 2002) tarkasteltiin komponenttien saatavuuteen liittyviä ongelmia ja arvioitiin vaihtoehtoisten kansainvälisten hankintakanavien ja -menetelmien toimivuutta. Elektroniikan valmistuksen ulkoistaminen on selvityksen jälkeen jatkunut ja massatuotanto on siirretty lähemmäs markkinoita ja halvemman kustannustason maihin. Varhaisemmassa VARVE-tutkimuksessa (Lehtinen, 2000) on tarkasteltu perusteellisesti verkostoitumisen teoreettisia malleja silloisessa sähkötekniikan ja teollisuusautomatiikan teollisuudessa. Verkottuneen toiminnan pääperiaatteet ovat toki pysyneet ennallaan, mutta vuosituhannen vaihteen skenaarioissa ei osattu aavistaa nykyisten globaalien muutostrendien voimakkuutta ja aivan uusia uhkatekijöitä monimutkaisine seurausvaikutuksineen.
6 Globaalin verkostoitumisen lisääntyessä palvelun (huolto, tekninen tuki yms.) merkitys korostuu huomattavasti. Toimiva palvelu on erityisen tärkeää kriisitilanteessa. Mahdollisessa kriisitilanteessa myös tuotekehityksellä on tärkeä rooli, koska tuotetta voi olla tarve modifioida vastaamaan paremmin käyttötarkoitusta tai komponentin saatavuudessa tapahtunutta muutosta. Päähankkija ei välttämättä ole kriisitilanteessa avainasemassa, vaan tärkeämmässä asemassa ovat suorittavat osapuolet, kuten sopimusvalmistajat, huollosta ja ylläpidosta ym. palveluista vastaavat tahot jne. Ohjelmistot ja niiden ylläpito ovat yksi tärkeimmistä varmennettavista seikoista.
7 Tiivistelmä Sähkö- ja elektroniikka-alan kehitykselle ominaisia piirteitä ovat: markkinoiden globalisoituminen, josta on seurannut verkottumista yritysten laajeneva verkottuminen osaaviksi toimitusketjuiksi massatuotannon siirtyminen halvempiin maihin lähelle markkinoita tuotekehityksen keskittyminen vakaisiin innovatiivisiin ympäristöihin tuotteisiin liittyvät palvelut ovat merkittävässä roolissa langaton tiedonsiirto ja miniatyrisoiminen ovat tärkeitä tuotteissa palvelusisällön, verkkojen ja päätelaitteiden konvergenssi ohjelmistojen osuus on oleellinen tuotteissa Kiina, Venäjä, Etelä-Amerikka ja Afrikka vahvistuvat markkinaalueina Yksi parhaista yhteiskunnan elintärkeiden teknisten, teollisuuden toimittamien järjestelmien huoltovarmuuden turvaamisen takeista on normaalioloissa vahvat ja riskinsä hyvin hallitsevat yritykset. Huoltovarmuuden turvaaminen tapahtuu yrityksessä osana sen strategiaprosessia ja riskien hallintaa. Häiriöiden ennakointi ja jatkuvuussuunnittelu pienentävät häiriötilanteiden haitta- ja kustannusvaikutuksia. Kohdennetut toimenpidesuositukset ovat: Yhteiskuntaa ja infrastruktuuria koskevat yleiset toimenpide-ehdotukset - Strategisen huippuosaamisen keskittymien (SHOK) hyödyntäminen - kansallisiin tai kansainvälisten suurhankkeisiin osallistuminen - Osaavan henkilöstön saatavuuden parantaminen Huoltovarmuuskeskusta ja poolien toimintaa koskevat toimenpideehdotukset - Sopimuksiin perustuvan varautumisen kehittäminen - Yritysten valmiuspäälliköiden kouluttaminen ja sitouttaminen Suositukset yrityksille huoltovarmuuden varmistamiseksi - Yritysten jatkuvuussuunnittelun kehittäminen
8 Projektin johto ja raportin laatijat Projektin johtoryhmänä toimi Elektroniikkapoolin poolitoimikunta, puheenjohtajanaan Jussi Ilmarinen, Nokia Siemens Networks Oyj:stä. Johtoryhmä muokkasi erityisesti raportin johtopäätöksiä ja suosituksia lukuun 7. Projektin tutkijoina ja raportin laatijoina toimivat Elektroniikkapoolin toimeksiannosta Helge Palmén, Satu Sjöblom, Antti Turtola VTT:ltä. VTT:n poolille toimittaman raportin numero on VTT-R-08669-07. Projektin työryhmä muokkasi, VTT:n tutkijoiden tukena, raportin sisältöä ja toimi aktiivisena sihteeristönä projektin kolmessa työpajassa. Projektiryhmään kuuluivat VTT:n tutkijoiden lisäksi Harri Luukkanen, Eco-Intelli Ky, Timo Seppälä ja SAP Nordic Oy. Projektiryhmän puheenjohtajana toimi Leo Laaksonen, Elektroniikkapoolista. Raportin viimeistelyn ja kieliasun korjauksen suoritti insinöörieverstiluutnantti Jyri Kosola, Maavoimien Materiaalilaitoksen esikunta.
9 2. Selvityksen toteutus ja sisältö Raportin alussa luvussa 3 esitetään kirjallisuuslähteistä poimittuja toimialaa kuvaavia lukuarvoja ja kaavioita, yritysten verkostoitumista ja keskinäisiä suhteita. Toimialalla vallitsevia määrääviä rakenteellisia ja globaaleja muutostrendejä tarkastellaan luvussa 4. Yritysten näkemyksen keräämiseksi ja konkreettisen tilannekuvan luomiseksi selvitystyön yhteydessä järjestettiin kolme työpajaa, joihin jokaiseen osallistui parisenkymmentä yritysedustajaa. Työpajojen tehtävänä oli analysoida eri näkökulmista toimialan menestykseen liittyvät haasteet ja suurimmat yhteiset riskit sekä pohtia ratkaisuja koko verkoston kilpailukyvyn parantamiseksi ja strategioita liiketoiminnan turvaamiseksi. Ensimmäisessä työpajassa 5.11.2007 tarkasteltiin työryhmittäin toimialalla vallitsevia trendejä ja toimintaympäristössä sekä toimittajaketjujen rakenteissa tapahtuneita muutoksia. Siinä tunnistettiin merkittävimmät ja uudet liiketoiminnan jatkuvuuteen kohdistuvat riski- ja uhkatekijät. Lisäksi arvioitiin, miten erilaiset häiriötilanteet vaikuttavat järjestelmien toimintavarmuuteen ja miten näihin häiriöihin tulisi varautua. Tämän työpajan tulokset esitellään luvussa 5. Toisessa työpajassa 16.11.2007 kehitettiin keinoja ja ratkaisuehdotuksia edellisessä työpajassa valittuihin uhkakuviin. Projektiryhmä jalosti työpajojen ajatuksia ja toimitti niistä raportin luvun 6. Kolmas ylimääräisenä järjestetty seminaarityöpaja toteutettiin 9.1.2008. Sen avulla paneuduttiin syvällisemmin yritysten ja toimittajaverkostojen riskien hallinnan kysymyksiin ja liiketoiminnan jatkuvuussuunnittelun (BCP) menetelmiin. Lisäksi tehtiin n. 20 yritysedustajan voimalla katselmus ja parannusehdotukset ns. Kypsyysanalyysi-arviointityökalun luonnokseen, osana uutta HUOVI-järjestelmää, jota huoltovarmuuskeskus kehittää. Työpajan tuottamat johtopäätökset ja ehdotukset on kirjattu raportin lukuun 7. Raportin suositukset ja toimenpide-ehdotukset huoltovarmuuden turvaamiseksi on koottu lukuun 7, joka laadittiin projektiryhmän ja Elektroniikkapoolin poolitoimikunnan yhteistyönä.
10 3. Alan toimittajaverkosto muuttuu Tässä luvussa esitetään yleisiä toimialaa kuvaavia lukuarvoja ja kaavioita. Lisäksi selvitetään alan yritysten verkostoitumisen periaatteet ja tarkastellaan sopimusvalmistuksen sekä toimittajaketjujen eri osapuolten suuruuksia ja niiden suhteellisessa koossa pitkällä aikavälillä nähtävissä olevaa radikaalia muutosta. Sopimusvalmistuksen rakennemuutos ja globalisoituminen vaikuttavat joka tapauksessa voimakkaasti elektroniikka-alan kansalliseen omavaraisuuteen ja kykyyn ylläpitää huoltovarmuutta. 3.1. Toimialan kuvaus Suomen elektroniikka- ja sähköteollisuuden tuotannon bruttoarvo oli vuonna 2006 noin 26 mrd. euroa, jalostusarvo noin 8,1 mrd. euroa. Ala on tuotannon bruttoarvolla ja jalostusarvolla mitattuna Suomen suurin teollisuudenala. Työvoiman (n. 66 000 henkilöä) osuus koko teollisuuden työvoimasta on noin 12 %. Toimialan tuotteet voidaan jakaa esimerkiksi seuraavalla tavalla: Elektroniikka-alan tuotteet: tietoliikennevälineet ja -laitteet tietokoneet ja toimistoelektroniikka elektroniikan komponentit TV-, radiovastaanotin- ja tallennuslaitteet Sähkötekniset tuotteet: sähkömoottorit, generaattorit ja muuntajat sähkönjakelu- ja tarkkailulaitteet eristetyt sähköjohtimet ja kaapelit valaistuslaitteet muut sähkölaitteet ja -koneet Instrumentit: lääkintäkojeet ja ortopediavälineet mittauslaitteet teollisuuden prosessinsäätölaitteet optiikka- ja valokuvausvälineet ja kellot
11 Kuva 1. Elektroniikka ja sähköteollisuuden tuotannon jakaantuminen Suomessa. Suomen elektroniikka- ja sähköteollisuus on hyvin tietoliikennelaitekeskeistä, kuten kuvasta 1 voidaan nähdä. Alan päätuotteita Suomessa ovat päätelaitteet eli matkapuhelimet, matkapuhelinverkkojen tukiasemat. Monipuolinen t&k-toiminta on koko toimialan menestyksen perusta. Tuotannon volyymista pääosa muodostuu Nokian ja sen yhteistyökumppanien liiketoiminnasta. Vuonna 2007 julkaistun toimialaraportin mukaan osa- ja valmistuspalvelujen osuus on pienentynyt noin 6 %:in, kun se parhaimmillaan oli yli 10 % kokonaistuotannosta. Elektroniikka- ja sähköteollisuus on perinteisesti katsottu aputoimialaksi, joka edesauttaa muiden toimialojen kehitystä. Sen rooli on kuitenkin muuttunut yhä tärkeämmäksi ja elektroniikka onkin ollut jo yli kymmenen vuoden ajan tietoyhteiskunnan kehityksen kulmakivi. Nykyisin se yhdistetään informaatio- ja kommunikaatioklusteriin (ICT-klusteri). Elektroniikka- ja sähköteknisen teollisuuden toimipaikkojen lukumäärä on laskenut selvästi jo usean vuoden ajan. Vuonna 2005 elektroniikka- ja sähkötuotteiden valmistusta harjoittavia toimipaikkoja oli yhteensä 1855. Toimipaikat ovat keskittyneet Uudellemaalle, jossa sijaitsee noin kolmannes alan toimipaikoista ja 40 % henkilöstöstä.
12 160 140 120 100 80 60 40 20 0 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 Kuva 2. Elektroniikka- ja sähkötuotteiden valmistus Suomessa. Teollisuustuotannon volyymi-indeksi 1990-2007 elokuu, vuosi 2000 = 100. Teollisuustuotannon volyymi-indeksi kuvaa kiinteähintaista jalostusarvon muutosta toimialoittain. (Lähde: Tilastokeskus) Kuvasta 3 voidaan nähdä Suomen elektroniikka- ja sähköteollisuuden investointien kehitys viime vuosina. Tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit ovat kasvaneet jatkuvasti, vuosina 2002-2003 tapahtunutta pientä notkahdusta lukuun ottamatta. Kiinteät investoinnit sen sijaan ovat viime vuosina pysyneet melko vakiona. Niihin on laskettu mukaan myös tietokoneohjelmainvestoinnit, joiden viime vuosien huima kasvu vaikuttaa positiivisesti koko elektroniikkateollisuuden kiinteisiin investointeihin. Kuva 3. Elektroniikka- ja sähköteollisuuden investoinnit Suomessa. (Lähde: Tilastokeskus, EK:n investointitiedustelu: kesäkuu 2007)
13 Kotimaan myynnin osuus elektroniikka- ja sähköalan kotimaisesta liikevaihdosta oli vuonna 2006 vain noin 15 %. Kotimaan markkinat ovat siis pääosin tuonnin varassa. Vuoden 2006 luvut ovat arvioita, mutta markkinat näyttäisivät polkevan paikallaan ja supistuneen huippuvuodesta lähes 10 %. Kuva 4. Elektroniikka- ja sähköalan markkinat Suomessa vuonna 2005. Elektroniikka- ja sähköteollisuuden tavaravienti on noin 13 mrd. euroa (2006). Se on noin viidennes koko teollisuuden viennistä ja vain noin 3,5 % edellisvuotta suurempi. Kauttakulkuviennillä täydennettynä viennissä päästään 15 mrd. euroon. Kuva 5. Viennin rakenne vuonna 2006. Elektroniikka- ja sähköteollisuuden kokonaistuonti oli noin 9,3 mrd. euroa (2006) ja se eroaa rakenteeltaan merkittävästi viennin rakenteesta. Tuonti on kasvanut edellisestä vuodesta noin 16 %.
14 Kuva 6. Tuonnin rakenne hyödykeryhmittäin (2006). Taulukosta 1 ja kuvasta 7 nähdään elektroniikka- ja sähköteollisuuden henkilöstön määrän kehitys. Henkilöstön määrän kehitys on ollut viime vuosina tasaista vaikka se onkin laskenut 2000-luvun alun huippuvuosista noin 14 %. Taulukko 1. Elektroniikka- ja sähköteollisuuden henkilöstö. Kuvassa 7 on esitetty toimialan henkilöstön määrän kehitys Suomessa ja tytäryhtiöissä ulkomailla. Henkilöstön määrä on kasvanut huomattavasti tytäryhtiöissä ulkomailla viime vuosina ja vuonna 2003 se ohittikin jo kotimaisen henkilöstön.
15 Kuva 7. Henkilöstömäärän kehitys. Suomen teollisuusyritysten liikevaihdon toimialakohtaisia muutoksia on esitetty kuvassa 8. Elektroniikka- ja sähköteollisuuden liikevaihto on kasvanut viime vuosina, vaikka se onkin jäänyt jälkeen kone- ja metalliteollisuuden kasvuvauhdista. Kuva 8. Teollisuusyritysten liikevaihto.
16 Liiketoimintalogistiikka Alla oleva kuva on esitetty aiemmassa tutkimuksessa (Hienonen, 2003). Kuvassa olevat luvut ovat vuodelta 2002. Henkilöstön määrä on hieman laskenut vuodesta 2002. Alan vienti on sen sijaan hieman noussut. Muut viime vuosien aikana tapahtuneet muutokset myynnissä ja tuotannossa on esitetty aiemmin tässä luvussa. Tuonti Alihankkijat, valmistuspalvelut Laitevalmistajat Markkinointi, myynti, huolto ja ylläpito Työvoima 3 000 henk. Työvoima 18 400 henk. Työvoima 52 000 henk. Työvoima 7000 henk. Laitetuonti ulkomailta 6,4 mrd Komponentti- ja osatuonti, akut, kaapelit ulkomailta 1,9 mrd 0,3 mrd Muut palvelut ja ostot esim. energia-, tietoliikenne-, kuljetus-, rahoitus-, toimitilat, yms 1,6 mrd Jälleenvienti 0,8 mrd Myynti Suomeen, laitemarkkinat Lopputuotevalmistus omalla henkilöstöllä Elektroniikka- ja sähköala Laitetuotanto ja kaapelit 17,9 mrd 1 mrd Alihankkijat, sopimusvalmistajat elektroniikka- ja sähköalalle 2,6 mrd 1,2 mrd Alihankkijan alihankkija 0,13 mrd 0,8 mrd 15,7 mrd 1,4 mrd 4,8 mrd 2,1 mrd Vienti 17,9 mrd 6,9 mrd Huolto- ja ylläpitopalvelujen myynti 0,6 mrd A S I A K K A A T Kuva 9. Elektroniikka- ja sähköalan liiketoimintalogistiikan yleiskuva (2002).
17 Kuvassa 10 on esitetty muutostrendejä kotimaan komponenttituotannossa, osavalmistuksessa ja kokoonpanossa viimeisten viiden vuoden aikana. Pylväissä vihreä väri esittää kotimaan suhteellista osuutta. Kuvan laadinnassa ei ole käytetty lukuarvoja ja se perustuu karkeisiin arvioihin. Muutokset ovat suuntaa antavia. Viiden viimeisen vuoden aikana komponenttituotanto on loppunut Suomesta lähes kokonaan. Myös kotimainen osavalmistus ja kokoonpano on vähentynyt merkittävästi. Samaan aikaan elektroniikka- ja sähkötuotteiden tuotannon kokonaisvolyymi on kuitenkin kasvanut (ks. kuva 2). Viimeisen viiden vuoden aikana palveluliiketoiminnan osuus kokonaisvolyymistä on kasvanut sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Kuva 10. Komponenttituotannon, osavalmistuksen, kokoonpanon, OEM / palveluliiketoiminnan muutostrendit viiden viimeisen vuoden aikana. Yhteenveto Suomen elektroniikka- ja sähköteollisuus on hyvin tietoliikennelaitekeskeistä. Alan päätuotteita Suomessa ovat matkapuhelimet, niiden tukiasemat ja monipuolinen tuotekehitystoiminta. Vuonna 2007 julkaistun toimialaraportin mukaan osa- ja valmistuspalvelujen osuus on pienentynyt noin 6 %:in, kun se parhaimmillaan oli yli 10 % kokonaistuotannosta. Osavalmistuksen siirtyminen pois Suomesta vaikuttaa myös komponenttien tuontiin. Osavalmistuksen siirtyessä pois Suomesta siirtyy samalla myös varaosien tuotanto toisaalle. Tämä voi vaikuttaa varaosahuoltoon ja siten myös huoltovarmuuteen. Elektroniikka- ja sähköalan yritysten tutkimus- ja kehittämisinvestoinnit ovat kasvaneet Suomessa kiinteitä investointeja huomattavasti nopeammin. Kiinteiden investointien määrä onkin laskenut 2000-luvun alun huippuvuosista, kun taas tuotekehitysinvestoinnit ovat jatkuvasti kasvaneet.
18 Tutkimukseen ja kehitykseen panostaminen on toistaiseksi tarkoittanut sitä, että osaaminen on säilynyt Suomessa vaikka valmistusta onkin siirtynyt muualle. Kotimaan myynnin osuus elektroniikka- ja sähköalan kotimaisesta liikevaihdosta oli vuonna 2006 vain noin 15 %. Kotimaan markkinat ovat siis pääosin viennin varassa. Markkinat ovat viime vuosina pysyneet lähes samana, tosin laskua huippuvuodesta 2001 lähes 10 %. Tuonti on puolestaan kasvanut. Vuodesta 2005 (8 mrd.) vuoteen 2006 (9,3 mrd.) kasvua on noin 16 %. Vientiluvut olivat kasvaneet hieman (noin 3,5 %) vuonna 2006 edellisestä vuodesta noin 13 mrd. euroon. Kotimaisen myynnin pienentyessä ja viennin kasvaessa huoltovarmuuden kannalta kriittisten komponenttien saatavuus saattaa muodostua ongelmaksi mahdollisessa häiriötilanteessa. Elektroniikka- ja sähköteknisen teollisuuden toimipaikkojen lukumäärä on ollut jo usean vuoden ajan lievässä laskussa. Henkilöstön määrän kehitys on ollut viime vuosina kuitenkin tasaista vaikka se onkin laskenut 2000- luvun alun huippuvuosista noin 14 %. Ulkomaisissa tytäryhtiöissä henkilöstön määrä on kasvanut selvästi viime vuosina ja vuonna 2003 se ohittikin jo kotimaisen henkilöstön. Yritykset hakevat kasvunsa nykyisin Suomen rajojen ulkopuolelta. Uusien toimintojen sijoittuminen muualle voi jatkossa pienentää kotimaisen toiminnan merkitystä. Tällöin myös osa osaamisesta saattaa siirtyä pysyvästi muualle. Tämä vaikuttaa suoraan näiden osaamisten varassa olevan huoltovarmuuden vaarantumiseen. Elektroniikka-alan liiketoiminnan arvo on kasvanut vuodesta 2002, vaikka komponenttituotanto on loppunut Suomesta lähes kokonaan ja suurin osa osavalmistuksesta ja kokoonpanosta on siirtynyt ulkomaille. Toiminnan painopiste on siirtynyt palveluliiketoimintaan ja lisäarvopalveluihin sekä ohjelmistotuotantoon.
19 3.2. Toimittajaverkoston kuvaus Jokaisella elektroniikkateollisuuden yrityksellä on oma toimittajaverkostomallinsa. Aikaisemmin verkosto tukeutui paikallisiin toimittajiin. Nykyisin toiminta on globaalia, joten tuotteita ja palveluita voidaan tuottaa missä tahansa. Verkostot ovatkin nykyisin kansainvälisiä ja jatkuvasti muuttuvia globaalisuus edellyttää standardointia; yhdenmukaisia työkaluja ja teknologiaa. Uusien toimittajien ja verkostojen muodostumiseen ajavat globalisoituneet markkinat, kiristyvä kilpailu ja hintapaineet. Verkoston muodostavien palvelujen, valmistuksen ja markkinoiden yhteyksiä voidaan tarkastella kuvan 11 avulla. Mekaniikka - Komponenttitoimittajat - Design - Modulitoimittajat - - Suunnittelualihankinta - 2. - Sopimusvalmistajat - 1. ODM EMS - Valmistajat / päähankkijat - Brandi OEM markkinat Sulautetut ohjelmistot Lisärvoohjelmistot - Ohjelmistotoimittajat - Ulkoistetut palvelut - Palvelut, huolto ja muu After Sales - Kuva 11. Kaavakuva toimittajaverkostosta. Yritystoiminta on keskittynyt yhä enemmän omien ydinteknologioiden hallintaan. Käytännössä tämä ydinosaamisen keskittyminen on johtanut enenevässä määrin yhteistyön ja verkottumisen kautta haettavaan etuun, ts. toiminnallisen yhteistyön avulla pyritään saamaan tietyt palvelut / suoritukset edullisemmin ja nopeammin kuin omin voimin olisi mahdollista. Näin verkottuminen vapauttaa yritykset joukosta toimintoja, jotka joko toiminnan volyymin, teknologisen vaikeuden tai hinnan vuoksi ovat selvästi edullisempia hankkia yhteistyökumppaneilta kuin tehdä itse. Globaalit toimittajaverkostot ovat tyypillisiä suurille yrityksille. Toisaalta PK-yrityksillä on verkostoitumisessa paljon mahdollisuuksia, joita isot yritykset eivät pysty hyödyntämään. Pienillä yrityksillä on yleensä suuria enemmän mahdollisuuksia joustavaan, nopeaan toimintaan. Myös suurten yritysten raskas byrokratia voi muodostua kompastuskiveksi verkostossa. Verkottumalla pienikin yritys voi olla virtuaalisesti iso. Toisaalta verkottumisen ja ulkoistamisen seurauksena yritykset ovat voineet siirtää osan riskeistään useamman tahon kannettavaksi. Samalla siirtyy helposti myös osavastuu huoltovarmuuden velvoitteiden hoitamisesta. Kriisiaikana verkoston vastuiden tulisi kuitenkin olla selvillä.
20 Arvio verkoston todellisesta varautumiskyvystä voidaan tehdä arvioimalla kunkin toimittajan omaa kykyä vastata kriisin tuomiin varautumisvaatimuksiin. Verkostoitumisen myötä logistiikkaketjujen pituudet ovat kasvaneet. Toimijoita tietyn laitteen valmistuksessa on enemmän, vaikka päähankkijalle (OEM, Original Equipment Manufacturer) vastuullisia järjestelmä- tai osavalmistajia onkin yhä vähemmän. Kyse on päähankkijan kannalta merkittävästä liiketoiminnan muutoksesta, joka edellyttää johtamistavan muutosta ja organisaation avoimen tiedottamisen lisäämistä. Verkoston kyky pitää yllä huoltovarmuutta kriisitilanteessa riippuu enemmän yritysten välillä (mitä todennäköisimmin) olevasta heikosta lenkistä kuin yksittäisen yrityksen sisäisen prosessin pettämisestä. Jatkuvuussuunnittelu koko toimittajaverkoston läpi onkin tällä hetkellä suuri epävarmuustekijä ja tulevaisuuden kehityshaaste. Paikalliset usein itseriittoiset yritysverkostot ja lyhyet toimittajaketjut ovat vahvimmillaan lievissä ja lyhytkestoisissa normaaliolojen kriiseissä, joissa verkosto pystyy joustavasti tukemaan hetkellisesti heikkoja osiaan. Pitkäkestoisissa ja vakavissa globaaleissa kriiseissä taas kansainvälinen yhteistyöverkosto pystyy paremmin siirtämään resursseja ja toimintoja verkostossaan ja varmentamaan ainakin kokonaisuuden toiminnan jatkuvuuden. Sopimusvalmistus Päähankkijoilla ei ole resursseja eikä teknologioita, tuskin edes haluakaan, tuotteidensa omaan valmistamiseen, nykyisin ei aina edes suunnitteluun eikä tuotteistamiseen. Sopimusvalmistajilla (EMS, Electronics Manufacturing Services) taas on tarjota laajan skaalan palveluita. Sopimusvalmistaja kokoaa tuotteen tai sen osia toimeksiantajan ohjeiden mukaisesti joko itse hankkimistaan tai toimeksiantajan toimittamista komponenteista ja huolehtii siihen liittyvästä logistiikasta. Sopimusvalmistajayrityksillä ei siis ole pääsääntöisesti omia tuotteita, vaan ne valmistavat tuotteita tai niiden osia tilauksesta tai asiakaskohtaisesti päähankkijalle. Päähankkijat ostavat yhä suurempia kokonaisuuksia ja tuotteen elinkaaren alku- ja loppupäihin liittyviä tehtäviä pääsopimusvalmistajiltaan, jotka käyttävät tarvittaessa myös omia alihankkijoitaan. Resurssien puuttumisen lisäksi sopimusvalmistuksen yleistymiseen on vaikuttanut päähankkijoiden halu keskittyä loppuasiakashallintaan ja imagokysymyksiin ja jättää tuotanto ja sen vaihtelusta aiheutuvat riskit sopimusvalmistajille. Turvautuminen sopimusvalmistukseen on luonut päähankkijoille riippumattomuutta tietyistä perustekniikoista. Päähankkija voi tarpeen mukaan valita sellaisen teknologian ja toimittajan, joka vastaa juuri
21 kyseisen tuotteen vaatimuksia. Päähankkijat ovat nähneet rasittavaksi vaihtoehdoksi ylläpitää laaja-alaista tietotaitoa sekä investoida jatkuvasti muuttuviin ja kehittyviin tuotantoteknologioihin ja henkilöstön osaamisprosessitarpeisiin. Ulkoistamisen myötä yritysten yhteisvastuu lisääntyy ja sitä kautta yhteistyökyky ja vuorovaikutustaitojen osaaminen organisaation kaikissa tehtävissä korostuvat entisestään. Verkoston hallinnasta onkin tullut tuotannon avaintoiminto. Sopimusvalmistuksen uutta kehitystä edustaa kokonaisuuksien ulkoistaminen. Ulkoistaminen ulottuu yhä totaalisemmin arvoketjun alkupäästä (suunnittelu) jo perinteisen sopimusvalmistuksen kautta loppupään jälkimarkkinointiin, jonka merkitys tuotemerkin ohella korostuu kysynnän painottuessa kulutussektorille. Uusinta toimintakonseptia edustavat ODM-yritykset (Original Design Manufacturer tai Original Design and Manufacturing). Ne ottavat arvoketjussa vastattavakseen vähintään suunnittelun, usein pääosan suunnittelun, tuotteistamisen, valmistuksen ja testauksen. Toisaalta valmistusta joillakin teollisuusaloilla otetaan myös takaisin tai pidetään itsellä (mm. ydinosaamisen pitämiseksi itsellä). Toimitussuhteet Päähankkijan sopimusvalmistajalle antamat ennusteet ja ohjelmat osuvat yhä harvemmin kohdalleen. Päähankkija hakee joustoja sopimusvalmistajalta, joka puolestaan hakee joustoja omilta alihankkijoiltaan. Löyhemmästä yhteistyöstä on siirrytty strategiseen yhteistyöhön lukumääräisesti vähäisempien primaarialihankkijoiden kanssa. Yritysten väliset toimitussuhteet voidaan jakaa seuraavasti: Kumppanuussuhde (partnership) Pysyvä toimitussuhde Vuosisopimus Projektikohtainen Kertaluonteinen Satunnainen Listan ensimmäisillä on viimeisiä parempi suunnittelukapasiteetti, ongelmanratkaisukyky, isompi omien alihankkijoiden määrä, paremmat tuotantoteknologiat, monitaitoisempi henkilöstö ja parempi suhdanteiden sietokyky, mutta toisaalta suurempi riippuvuus harvalukuisesta päähankkija-asiakaskunnasta. Yritysten sopimuskäytännöt muuttuvat oleellisesti siirryttäessä yhä enemmän markkinapohjaisesta pienien tai kertaluontoisten kokonaisuuksien ostamisesta suurien palvelukokonaisuuksien ulkoistamiseen ja ostamiseen verkostolta. Sopimusten voimassaoloajat ovat muuttuneet lyhytaikaisista vuosisopimuksista usean vuoden pituisiksi yhteistyösopimuksiksi.
22 Keskinäinen yhteistyö on lisääntymässä kaikissa teollisuusmaissa, koska laajojen osatoimittajaketjujen hallinta on työlästä ja ongelmallista. Yhteenveto Yritystoiminta on keskittynyt yhä enemmän omien ydinteknologioiden hallintaan. Verkottuminen vapauttaa yritykset joukosta toimintoja, jotka ovat selvästi edullisempia hankkia yhteistyökumppaneilta kuin tehdä itse. Tästä seuraa, että yritykset ovat voineet siirtää myös osan riskeistään yhteistyökumppaneilleen. Samalla siirtyy helposti myös osavastuu huoltovarmuudesta. Päähankkijat ostavat yhä suurempia kokonaisuuksia pääsopimusvalmistajiltaan, jotka käyttävät omia alihankkijoitaan. Verkostoitumisen myötä myös logistiikkaketjujen pituudet ovat kasvaneet. Koska teollisuus on verkottunutta ja nopeasti muuttuvaa, on myös tuotannon hallinta ja resurssien allokointi osa järjestelmää. Päähankkijalta edellytetään johtamistavan muutosta ja mm. organisaation avoimen tiedottamisen lisäämistä. Resurssien puuttumisen lisäksi sopimusvalmistuksen yleistymiseen on vaikuttanut päähankkijoiden halu keskittyä loppuasiakashallintaan ja imagokysymyksiin ja jättää tuotanto ja sen riskit sopimusvalmistajille. Sopimusvalmistuksen uudempaa kehitystä edustaa kokonaisuuksien ulkoistaminen. Verkoston kyky pitää yllä huoltovarmuutta kriisitilanteessa riippuu enemmän yritysten välillä olevasta lenkistä, kuin yksittäisestä yrityksestä. Jatkuvuussuunnittelu koko toimittajaverkoston läpi onkin tällä hetkellä suuri kehityshaaste. Paikalliset yritysverkostot ja lyhyet toimittajaketjut ovat vahvimmillaan lievissä ja lyhytkestoisissa normaaliolojen kriiseissä. Pitkäkestoisissa ja vakavissa globaaleissa kriiseissä taas kansainvälinen yhteistyöverkosto pystyy paremmin turvaamaan kokonaisuuden toiminnan jatkuvuuden. Eri asia on kuitenkin, minkä kansallisvaltion huoltovarmuuteen näillä toimilla vaikutetaan.