PUHDISTAMOTYYPIN VALINTA, SIJOITTAMINEN MAASTOON JA SUUNNITELMA-ASIAKIRJAT 1 KÄSITTELYMENETELMIEN KUSTANNUKSET Kiinteistön omistajaa kiinnostaa eri käsittelymenetelmien investointikustannukset ja käyttökustannukset. Joillakin kiinteistöillä jätevedenkäsittely on saattanut olla aikaisemmin hyvinkin edullista ja nyt uudet vaatimukset koetaan liian raskaiksi. Jo ennen varsinaista suunnittelutyön aloittamista kannattaa miettiä mikä ratkaisu olisi kullekin kiinteistölle edullisin vaihtoehto niin hankintahinnaltaan kuin käyttökustannuksiltaankin. Samalla kannattaa myös arvioida menetelmän helppohoitoisuutta. Kustannusarviossa esitetään kokonaiskustannukset, jotka muodostuvat esiselvitys- ja suunnittelutyöstä, laitteiston hankinnasta ja asennuksesta kaivuutöineen sekä maamasoineen. Kokonaiskustannukset kannattaa jakaa esim. viidelletoista vuodelle ja lisätä saatuun tulokseen vuotuinen käyttökustannus. Korkokantaa ei laskennassa tarvitse huomioida. Kevyellä yleissuunnittelulla ja kustannusarviolla yleensä selviää mitä menetelmää tai menetelmiä kiinteistölle kannattaa lähteä toteuttamaan. 1.1 Maarakennuskustannukset Maarakennustyöt ovat keskimäärin n. 45-50 euroa/h. Maa-aineskustannukset ovat n. 13 euroa/m 3 sepelin osalta ja 7 euroa/m 3 hiekan osalta. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. 1.2 Suunnittelukustannukset Vuoden 2004 alusta astui voimaan ympäristönsuojelulain 18 :n mukainen asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Asetuksessa on esitetty kiinteistökohtaista jätevedenkäsittelyä koskeville suunnitelmille tietty vaatimustaso. Tätä tasoa ei saavuteta ilman asiantuntijasuunnittelijan osallistumista suunnitelmien laadintaan. Suunnittelukustannuksien on laskettu olevan seuraavissa esitetyissä kokonaiskustannuksissa 500 (ALV 0 %). Suunnittelukustannus sisältää käynnin kiinteistöllä (matkat ja matka-aika 2 h) ja suunnittelu- sekä kenttätyötä yhteensä 8 h. Tälle kustannustasolle pääseminen edellyttää jo asiakkaan osallistumista mm. maaperätutkimuksiin (koekuoppa).
1.3 Kustannusvertailu Umpikaivo on investointikustannuksiltaan halvin ratkaisu, mutta menetelmän käyttökustannukset nousevat kohtuuttomiksi. Umpisäiliötä ei lasketa varsinaiseksi käsittelymenetelmäksi. Kaikkien jätevesien johtamista umpikaivoon ei suositella kuin luokitelluille pohjavesialueille ja joissakin tapauksissa ranta-alueille. Ranta-alueillakin yleensä pesuvedet voidaan johtaa erikseen maaperäkäsittelyyn. Maaimeyttämö yhden perheen jätevesien käsittelyyn on investointikustannuksiltaan halvin kiinteistökohtainen jätevedenkäsittelymenetelmä eli sen kokonaiskustannukset ovat n. 3 000. Maasuodattamon investointikustannukset ovat n. 3 700. Maasuodattamoiden investointikustannuksiin pitää lisätä n. 2 000, jos maasuodattamo varustetaan fosforinpoistokaivolla. Maaperäkäsittelymenetelmien vuosittaiset käyttökustannukset muodostuvat saostuskaivojen tyhjennyksestä (2 kertaa/a) ja ne ovat n. 150-200 vuodessa. Pienpuhdistamoiden kustannukset vuotta kohden ovat korkeammat menetelmästä riippuen. Pienpuhdistamoiden käyttökustannuksiin vaikuttaa saostusosan tyhjennyksen lisäksi laitteiden sähkönkulutus, runsaampi huollon tarve, kemikaalit ja mahdollisen suodatusmassan tai kantoaineen vaihto. Eri vaihtoehtojen investointi- ja käyttökustannukset on esitetty taulukossa 1.1. Keskitettyjen viemäriverkostojen ulkopuolelle jääviä kiinteistön omistajia kiinnostavat myös viemäriin liittymiskustannukset. Liittymiskustannuksia kysellään mm. vertailun vuoksi, koska kiinteistökohtaiset käsittelymenetelmät koetaan erittäin kalliiksi investoinniksi. Kiinteistö voidaan liittää viemäriverkoston piiriin myös kiinteistökohtaisella paineviemärijärjestelmällä. Kiinteistökohtaisen paineviemärijärjestelmän edut tulevat esiin, jos liitettäviä kiinteistöjä on useita ja ne ovat kuitenkin suhteellisen etäällä toisistaan, mutta etäisyys rakennettuun runkoviemäriverkostoon ei ole kohtuuton. Paineviemärijärjestelmällä jätevedet voidaan koota myös puhdistettavaksi kyläkohtaiseen puhdistamoon. Seuraavassa taulukossa (taulukko 1.1) on esitetty joitain suuntaa antavia vertailukustannuksia. Laskentaperusteina on ollut: - Viemäriin liittymismaksuissa ja käyttömaksuissa on käytetty keskiarvoja Turku - Pori väliseltä rannikkoalueelta (liittymismaksujen vaihteluväli on 220 2 200 ) - Jätevesimäärä: 1 m 3 /d/kiinteistö - Kiinteistössä asukkaita: 5 - Investointikustannus ja vuosittainen käyttökustannus on jaettu 15 vuodelle - Vuosikustannusta laskettaessa ei ole huomioitu korkokantaa ja ne ovat kohdistettu yhdelle kiinteistölle.
Investointikustannus (alv 0 %) Menetelmän käyttökustannus /vuosi (alv 0 %) TAULUKKO 1.1. Jätevedenkäsittelyn kustannusvertailu jaettuna 15 vuodelle (korkokantaa ei ole huomioitu). Jätevesien käsittelymenetelmä Yhteen kiinteistöön kohdistuva kustannus jaettuna 15 vuodelle /vuosi/kiinteis tö (alv 0 %) viemäriin liittyminen 1 200 455 535 maaimeyttämö 3 000 200 400 maasuodattamo 3 700 200 450 maasuodattamo tehostetulla fosforin poistolla 5 700 550 930 kaksoisvesijärjestelmä (WC-vedet umpikaivoon ja harmaat vedet maaperäkäsittelyyn) 4 000 500 770 kaikki jätevedet umpikaivoon (5 henkinen 1 350 3 000 3 090 perhe) 1 kiinteistön panospuhdistamo 6 000 250-550 650-950 Useamman kiinteistön yhteiskäsittely 3 kiinteistön maasuodattamo 7 500 300 270 3 kiinteistön maasuodattamo tehostetulla fosforin poistolla 11 400 1 000 590 3 kiinteistön panospuhdistamo 13 700 600 505 kyläkohtainen panospuhdistamo (AVL 50) 44 200 * 3 000 595 bioroottoripuhdistamo (pienet yksiköt) (AVL 93 000 ** 4 500 535 100) * Sisältää 300 m viemäriverkostoa, jonka osuus kustannuksista on 16 500. ** Sisältää 600 m viemäriverkostoa, jonka osuus kustannuksista on 33 000. Taulukossa ei ole vertailtu paineviemärijärjestelmien kustannuksia, koska esim. kunnan vesihuoltolaitoksen järjestämänä palveluna sitä voidaan verrata suoraan viemäriin liittymiskustannuksiin. Muita vaihtoehtoja lähteä toteuttamaan paineviemärijärjestelmää on perustaa esim. jätevesiosuuskunta. Kiinteistökohtainen pumppaamo maksaa nykyisin n. 3 000 /kpl. Hankintahinta voi pudota 2 000 /kpl, jos samaan hankkeeseen tilataan useita pumppaamoita. Kiinteistökohtaisen paineviemärijärjestelmän rakennuskustannukset sisältäen pumppaamohankinnat ovat n. 50 /m (alv 0 %) (Varsinais-Suomi). Saattolämmityksen rakentaminen, lämpöeristäminen ja kalliolouhinta kasvattavat kustannuksia huomattavasti. Vesi- ja viemärilaitosyhdistyksen ja Uudenmaan Ympäristökeskuksen laatimassa paineviemärijärjestelmä oppaassa esitettiin rakennuskustannuksen vaihteluväliksi 48-140 /m (alv 0 %).
2 HAJA-ASUTUKSEN JÄTEVEDENKÄSITTELYN SUUNNITTELU Ensisijaisesti kiinteistö kannattaa aina pyrkiä liittämään viemäriverkoston piiriin. Viemäriin liittäminen on ympäristökuormituksen kannalta paras vaihtoehto ja useimmiten myös kustannuksiltaan edullisin sekä ehdottomasti vaivattomin. Kiinteistön jätevesihuollon ratkaiseminen aloitetaan aina selvittämällä onko kiinteistö mahdollista liittää viemäriin nyt tai tulevaisuudessa. Kunnissa pitäisi olla laadittuna vesihuoltolain mukaiset kuntakohtaiset vesihuollon kehittämissuunnitelmat. Suunnitelmissa tulisi esittää myös tavoitteelliset alueet, joille viemäriverkostoa jatkossa laajennetaan. Jos kiinteistöä ei ole mahdollista liittää viemäriverkostoon tulevaisuudessakaan, selvitetään kunnalta mahdolliset kiinteistön jätevedenkäsittelyä koskevat erityismääräykset ennen tarkempaa puhdistusmenetelmän valintaa. Kunnalla voi olla laadittuna vyöhykejako, josta ilmenee mitkä käsittelyvaatimukset mitäkin aluetta koskee. Vyöhykejaossa esitetään alueet, joilla jätevedet käsitellään asetuksessa esitettyjen normaalien tai lievennettyjen käsittelyvaatimusten mukaisesti. Jos kunnassa ei ole tehty vyöhykejakoa, jätevedet käsitellään koko kunnan alueella normaalien vaatimusten mukaisesti. Ympäristönsuojelumääräyksissä tai rakennusjärjestyksessä voidaan esittää myös alueita, joita koskevat normaalia puhdistustasoa tiukemmat vaatimukset (esim. umpisäiliö kaikille jätevesille). Suositeltava jätevedenkäsittelymenetelmän valintajärjestys: 1. Rakennettuun viemäriverkostoon liittyminen tai kiinteistökohtainen paineviemärijärjestelmä 2. Kyläkohtainen jätevedenkäsittely 3. Useamman kiinteistön jätevesien yhteiskäsittely 4. Kiinteistökohtainen jätevedenkäsittely 5. Umpisäiliö, josta jätevedet kuljetetaan puhdistamolle käsiteltäväksi Tässä yhteydessä keskitytään pääasiassa maapuhdistamoiden suunnitteluun, mutta suunnittelun kulku on silti lähes sama, vaikka kiinteistön jätevedenkäsittely päädyttäisiin ratkaisemaan panospuhdistamolla tai muulla pienpuhdistamolla. Suunnittelutyö etenee yleensä seuraavasti: 1. Keskustelu kiinteistön olosuhteista asiakkaan kanssa 2. Varmistetaan ettei viemäriin liittyminen ole mahdollista 3. Selvitetään onko jätevedet mahdollista käsitellä yhdessä useamman kiinteistön kesken 4. Alueellisten erityismääräysten selvittäminen kunnasta 5. Esiselvitys kiinteistöllä - Olemassa olevat rakenteet (kaapelit, vesijohdot, viemärit jne ) - Vanhojen saostuskaivojen kunnontarkastus - Puhdistamon paikan valinta - Imeytyskoe, jos imeytysmenetelmä ei ole alueellisten määräysten vastainen - Korkeusvaaitus ja tarkempi etäisyyksien mittaus 6. Keskustelu asiakkaan kanssa soveltuvista puhdistusmenetelmistä ja eri vaihtoehtojen kustannukset 7. Menetelmän valinta esiselvityksen perusteella 8. Suunnitelmien ja asiakirjojen laatiminen
2.1 Esiselvitys kiinteistöllä Suunnittelutyö aloitetaan aina esiselvityskäynnillä, joka on suunnittelutyön tärkein vaihe. Erityisesti maaperäkäsittelymenetelmät vaativat maaperän ominaisuuksien, pohjaveden ylimmän pinnan, korkeuserojen sekä erilaisten etäisyyksien selvittämistä kiinteistöllä. Esiselvityskäynti tehdään siinäkin tapauksessa, jos kiinteistölle suunnitellaan hankittavaksi ensisijaisesti pienpuhdistamo. Jätevedenkäsittelymenetelmän mitoitus tehdään ennen kiinteistölle menemistä. Käsittelymenetelmät mitoitetaan Valtioneuvoston asetuksen mukaisesti kaavalla: kerrosneliömetri/30 = henkilöluku kuitenkin väh. 5 henkilöä. Käsittelymenetelmä mitoitetaan yleensä jätevesimäärälle 150-200 l/as/d eli yleensä yhden talouden käsittelymenetelmä mitoitetaan jätevesimäärälle 750-1 000 l/d. Mitoitus tehdään kuitenkin tapauskohtaisesti huomioiden kiinteistön käyttötarkoitus. Suunnitelmassa tulee esittää puhdistamoon tuleva kuormitus, joka voidaan laskea asetuksessa esitetyillä kuormitusluvuilla: - BHK 7ATU : 50 g/d/henkilö - P kok : 2,2 g/d/henkilö - N kok : 14 g/d/henkilö. Esiselvitysasiakirjana voi käyttää valmista lomaketta, johon kirjataan tarvittavat tiedot ja havainnot (esimerkki liitteenä 1). Lomakkeen avulla ei mikään oleellinen arvo jää kirjaamatta ja samalla muodostuu dokumentti, jonka voi liittää myöhemmin suunnitteluasiakirjojen liitteeksi. Esiselvityskäynnillä pitää olla lisäksi asemapiirros kiinteistöstä, johon mittaustuloksia tai tietoja voidaan merkitä. Jonkinlaisen asemapiirustuksen pystyy tekemään esiselvityskäynnilläkin vapaalla kädellä, mutta kopio valmiista asemapiirustuksesta helpottaa huomattavasti työtä kiinteistöllä. 2.1.1 Vanhojen saostuskaivojen kunnon tarkistus Vanhalla kiinteistöllä on usein jo valmiiksi kaksi tai kolme saostuskaivoa. Saostuskaivoja kannattaa hyödyntää uudessa käsittelymenetelmässä, jos niiden kunto todetaan hyväksi. Kaivojen kuntoon vaikuttavat ikä, mahdolliset aiemmat huoltotoimenpiteet ja rapautuminen. Rapautuminen selvitetään esiselvityskäynnin yhteydessä. Rapautumista arvioitaessa on pääsääntönä, että seinämävahvuuden tulee olla kauttaaltaan 100 mm. Kaivojen sijaintiin tulee myös kiinnittää huomiota eli miettiä voidaanko kaivojen jatkeeksi liittää helposti valittava käsittelymenetelmä. Kaivoissa tulee olla asianmukaiset T-haarastot, joiden kautta varmistetaan kaivojen tuuletus ja estetään pintalietteen karkaaminen. Kaivojen tuuletus hoidetaan taloviemärin kautta talon katolle, joten esiselvityskäynnillä tarkastetaan myös vanhan taloviemärin kunto eli esim. mahdollinen padotus. Huomioi myös saostuskaivojen tilavuus eli saostuskaivot mitoitetaan 2 vrk:n viipymälle: Virtaama/vrk x 2 + lietetilavuus.
2.1.2 Puhdistamon paikan valinta Kiinteistöllä selvitetään sopiva alue, johon jätevedet voitaisiin parhaiten johtaa. Imeytysojasto tai kenttä tulee aina sijoittaa rinteeseen korkeuskäyrien suuntaisesti ja samalla on huolehdittava siitä ettei imeytettävä jätevesi tunkeudu maanpintaan alempana rinteessä. Puhdistamon sijaintipaikan valintaan vaikuttaa myös olemassa olevat rakenteet, kuten pihatiet, kaapelit, vesijohdot, salaojajärjestelmä ja esim. pihasauna. Alustavan paikanvalinnan jälkeen määritetään etäisyydet talousvesikaivoihin, vesistöön, tiehen, kiinteistön rajaan ja ojiin sekä huolehditaan siitä, että saostuskaivojen sijainti mahdollistaa niiden tyhjentämisen (kuva 2.1). Suositeltavat etäisyydet on esitetty mm. RT-kortissa 66-10587, mutta kunnassa voi olla myös omia määräyksiä eri etäisyyksistä. Kuva 2.1. Etäisyydet kiinteistöllä. 2.1.3 Maaperän soveltuvuus imeytykseen Maaperän imeytysominaisuuksien ja pohjaveden pinnan määrittäminen on selvitystyön tärkein vaihe, jos kiinteistölle suunnitellaan maaimeyttämöä. Olisikin suositeltavaa, että maaperän laatu voitaisiin määrittää maalaboratoriossa. Käytännössä kuitenkin tarkat
maaperäselvitykset koetaan hinnaltaan liian korkeiksi. Uudisrakennusta suunniteltaessa on näytteidenotto syytä tehdä muiden pohjatutkimustöiden yhteydessä. Maaperän imeytysominaisuudet voidaan selvittää myös kaivamalla imeytyskoekuoppa, josta myös jo silmämääräisesti pystytään selvittämään maaperän soveltuvuus imeytykseen sekä eri maalajien kerrostuneisuus. Imeytyskoekuoppa, jonka syvyyden tulee olla noin kaksi metriä, kaivetaan imeytyskentälle suunniteltuun paikkaan. Kuoppa täytetään kokonaan vedellä ja odotetaan vuorokausi, jonka jälkeen kuoppa täytetään uudelleen vedellä 25 cm:n etäisyydelle kuopan reunasta. Veden pinnan korkeus mitataan 30 minuutin välein. Jos vedenpinta laskee yli 25 mm mittauksien välillä, on maaperä imeytykseen sopivaa. Jos vedenpinta laskee alle 25 mm, maaperä ei sovellu imeytykseen. Imeytyskuoppakoe ei sovellu käytettäväksi karkeissa maalajeissa, jotka ovatkin imeytykseen soveltumattomia sellaisenaan. Imeytyskoekuoppakoe ei anna varsinaista mitoitusarvoa, jonka perusteella voitaisiin tarkemmin arvioida maaperän vedenjohtokykyä. Pohjaveden pinnankorkeus voidaan myös selvittää koekuopasta esimerkiksi maakairan avulla. 2.1.4 Vaaitus ja tarkka etäisyyksien määritys Etäisyysmääritysten jälkeen tontilla tehdään vaaitus (kuva 2.2). Ensin valitaan tietty kiintopiste, johon muita korkeuksia verrataan (työmaakohtainen korkeusjärjestelmä, liite 2). Kiintopiste voi olla esimerkiksi rakennuksen nurkkapiste, joka merkitään piirustukseen korkeudeksi +10.00. Vaaituksella saadaan selville riittävät korkeuserot putkistojen laskuille ja kentän oikea sijoitus rinteisellä tontilla. Pohjevedenpinnankorkeus voidaan mitata läheisistä talousvesikaivoista, jolloin on otettava huomioon vuodenajoista ja sääolosuhteista riippuva pinnankorkeuden vaihtelu. Pohjaveden virtaussuunta voidaan tapauskohtaisesti selvittää, jos alueella on useampi talousvesikaivo. Kuva 2.2. Korkeusvaaitus kiinteistöllä.
2.2 Käsittelymenetelmän valinta Esiselvityksen perusteella arvioidaan eri puhdistusmenetelmien soveltuvuus kiinteistölle. Valintakriteereinä ovat maaperän laatu, korkeuserot, pohjaveden ylin pinnan korkeus ja puhdistusmenetelmien vaatima tila kiinteistöllä sekä alueelliset vaatimukset, kuten erilliset määräykset pohjavesi- ja ranta-alueilla sekä mahdollinen vyöhykejako (normaali tai lievennetty -vaatimus). Ennen lopullista valintaa keskustellaan aina kiinteistön omistajan kanssa kiinteistölle soveltuvista vaihtoehdoista. 2.2.1 Pienpuhdistamot Pienpuhdistamot vaativat samat suunnitteluvaiheet ja samat asiakirjat mitä maapuhdistamotkin. Yleensä kannattaa valita suunnitelmiensa pohjaksi jokin tietty puhdistamotyyppi, jonka perusteella laatii suunnitelmapiirustukset ja muut asiakirjat. Tärkeitä suunnitelmissa esitettäviä asioita ovat: erilaiset korkeusmerkinnät (tulo, lähtö, purku jne) Puhdistamon sijoitus Purkupisteen sijoitus Sähkön syöttö jne. Tietyn puhdistamotyypin valinta ei sulje pois urakonnin ja laitehankinnan kilpailuttamista. Pienpuhdistamojen lähtö-/tulokorkeuksilla ja koolla ei ole merkittävää eroa. Pienpuhdistamo voidaan valita kuitenkin prosessin perusteella eli asiakirjoista tulee ilmetä onko kyseessä esim. biologinen suodin vai panospuhdistamo. 2.2.2 Maaimeyttämö Maaimeyttämössä jätevedet kulkeutuvat maaperässä puhdistuen ja päätyen lopulta pohjaveteen. Maaimeyttämö soveltuu alueille, joilla maaperä on riittävästi vettä läpäisevää, mutta ei kuitenkaan liian karkeaa. Karkeassa maaperässä ei tapahdu riittävää puhdistumista. Liian tiivis maaperä ei luonnollisesti sovellu sellaisenaan imeytykseen. Maaimeyttämöä ei voida rakentaa vedenoton kannalta tärkeälle pohjavesialueelle. Etäisyyden ylimpään pohjaveden pintaan imeytyskerroksen pohjasta on oltava vähintään yksi metri. Tiivistä lämpöeristystä ei suositella mikrobitoiminnan hapen tarpeen takia. Ilmaa läpäiseviä lämpöeristeitä on markkinoilla, mutta ne ovat hinnaltaan kohtalaisen korkeita. Maaimeyttämön pinta-ala yhden perheen talousjätevesille vaihtelee 20 m 2 :stä 34 m 2 :iin maaperän vedenjohtokyvystä (30 50 l/m 2 /d) riippuen. Rakennekerrokset: - Täyttö kaivuumassoilla (ei tiiviitä maa-aineita) väh. 800 mm ilman lämpöeristystä tai väh. 400 mm lämpöeristyksen kanssa. - Lämpöeristys 50 60 mm, 30 kg/m 3 tai neulasidottu suodatinkangas 300 g/m 2 - Imeytyskerros 400 mm, sepeli # 16 32 mm (pestyä).
Kuva 2.3. Maaimeyttämön poikkileikkaus. Maaperän vedenjohtokyvyn soveltuvuutta imeyttämiseen voidaan parantaa rakentamalla ns. tehostettu maaimeyttämö. Tehostettu maaimeyttämö tulee kyseeseen siis silloin, jos maaperä on hieman liian hienorakeista tai liian karkeaa. Tehostettu maaimeyttämö toteutetaan siten, että jakokerroksen alapuolelle asennetaan suodatushiekasta siirtymäkerros. Rakenne on sama kuin maasuodattamossa sillä erotuksella, että kokoomakerros jätetään pois. Tehostuskerroksen paksuus määräytyy luonnollisen maaperän rakeisuuden mukaan. Imeytysputket asennetaan imeytyskerrokseen 0,5 1 %:n kaltevuuteen siten, että sepelikerros putkien päällä on yli 50 mm ja putkien alapuolella yli 100 mm. Jätevesi jaetaan putkiin tasaisesti virtaussäätimin varustetulla jakokaivolla. Imeytysputkien vastakkaisiin päihin asennetaan tuuletusputket, jotka tulee olla riittävän korkealla (lumirajan yläpuolella) maanpinnasta. Imeytysputkina tulee käyttää siihen tarkoitukseen tehtyjä valmiita imeytysputkia. Imeytysputket voidaan valmistaa myös itse PEH- tai PVCputkesta esim. RT-kortissa 66-10587esitetyn ohjeen mukaisesti. Maaimeyttämökenttä ja ojastoina toteutettu imeyttämö on esitetty liitteessä 3 (kuva 1). Kuva 2.4. Maaimeyttämön pituusleikkaus.
2.2.3 Maasuodattamo Seuraavana vaihtoehtona tarkastellaan maasuodattamon soveltuvuutta kiinteistölle, jos maaperä ei sovellu imeytykseen tai sille on muita rajoituksia. Maasuodattamossa rakennetaan suodattava maakerros raekooltaan 0-8 mm:n hiekasta ja puhdistunut jätevesi johdetaan kokoomasalaojien avulla kokoomakaivon kautta maastoon, esimerkiksi avo-ojaan. Etäisyyden ylimpään pohjaveden pintaan kokoomakerroksen pohjasta on oltava vähintään 25 cm. Lämpöeristystä ei suositella samasta syystä, mitä käsiteltiin jo maaimeyttämön kohdalla. Maasuodattamon pinta-ala yhden perheen talousjätevesille on 20 m 2 (50l/vrk yhtä suodatusneliömetriä kohden). Maasuodattamo voidaan tarvittaessa eristää muovikalvolla, jos pohjaveden epäillään ajoittain nousevan kenttärakenteisiin. Eristys voidaan tehdä myös esimerkiksi laakeilla merenranta-alueilla. Eristys toteutetaan muovikalvolla, jonka vahvuus on 1 mm. Maasuodattamo ja suodatinhiekan rakeisuuskäyrä on esitetty liitteessä 3 (kuva 2). Rakennekerrokset: - Täyttö kaivuumassoilla (ei tiiviitä maa-aineita) väh. 800 mm ilman lämpöeristystä tai väh. 400 mm lämpöeristyksen kanssa. - Lämpöeristys 50 60 mm, 30 kg/m 3 tai neulasidottu suodatinkangas 300 g/m 2 - Imeytyskerros 400 mm, sepeli # 16 32 mm (pestyä). - Suodatuskerros 800 mm, # 0 8 mm. - Kokoomakerros 300 mm, sepeli # 8 16 mm. Kuva 2.5. Maasuodattamon poikkileikkaus. Imeytysputket asennetaan samoin kuin maaimeyttämössäkin. Kokoomaputket asennetaan kokoomakerrokseen 0,5 % kaltevuuteen. Maasuodattamon fosforinpoistoteho laskee yleensä jo muutaman ensimmäisen käyttövuoden aikana merkittävästi. Maasuodattamon fosforinpoistotehoa voidaan parantaa suodattamon jälkeen asennettavalla fosforinpoistokaivolla (liite 2, kuva 3). Ennen suodattamoa tapahtuvassa fosforinpoistossa, saattaa osa fosforista saostua suodattamoon. Fosforin saostuessa kenttärakenteisiin suodattamon käyttöikä lyhenee merkittävästi. Markkinoilla on sekä massaan ja nestemäiseen saostuskemikaaliin perustuvia fosforinpoistoyksiköitä. Maasuodattamon (ja fosforinpoistokaivon) jälkeen jätevedet johdetaan kokoomakaivon (näytteenottokaivon) kautta maastoon.
Kuva 2.6 Maasuodattamon pituuspoikkileikkaus. 2.2.4 Matalaan perustettu maasuodattamo ja muut menetelmävaihtoehdot Matalaan perustettu maasuodattamo tulee kyseeseen, jos maahan perustettuna maasuodattamon pohjasta ei saada riittävää etäisyyttä ylimpään pohjaveden pintaan tai purkuojaan. Matalaan perustetussa maasuodattamossa jätevesi täytyy pumpata kenttään ja pumppukaivo suositellaan asennettavaksi saostusosan jälkeen ennen jakokaivoa. Pumpun tehollinen pumppaustilaavuus on sama kuin imeytysputkien tilavuus. Sopiva pumppu yhden perheen kaikille jätevesille on teholtaan n. 1 kw, sen tuotto on 1 3 l/s, nostokorkeus 5 10 m ja siivilän reikäkoko 8 mm. Pumppu saa käynnistyä enintään 10 kert./h. Matalaan perustettu maasuodattamo on esitetty liitteessä 3 (kuva 4). Matalaan perustettua maaimeyttämöä käytetään tapauksissa, joissa etäisyyttä imeytyspinnasta ylimpään pohjaveden pintaan ei saavuteta maahan perustettavalla maaimeyttämöllä. Matalaan perustetussa maaimeyttämössä tulee huolehtia, että etäisyys pohjavedenpintaan on 1,8 metriä imeytyspinnasta mitattuna. Jätevesi joudutaan usein pumppaamaan kenttään. Lämpöeristykseen tulee kiinnittää erityistä huomiota, koska imeytysputket joudutaan asentamaan usein lähelle maanpintaa. Toteutustapa on muuten samanlainen kuin maahan perustetussa maaimeyttämössä. Muita harvemmin toteutettuja maapuhdistamotyyppejä ovat esimerkiksi: - maakumpuimeitys - vaakavirtamaasuodatin (liite 3, kuva 5) - haihdutuskenttä ja juurakkopuhdistamo. 2.2.5 Muita suunnittelussa huomioitavia asioita Suunnittelussa on otettava huomioon myös maaperän routivuusominaisuudet. Teiden alituksissa putkistot, tarvittaessa muutkin laitteiston osat, on aina lämpöeristettävä (kts liite 3).
Pitkissä viemärilinjoissa on syytä käyttää tarkistuskaivoja ja tarkistuskaivo kannattaa asentaa aina myös ennen saostusosaa huollon helpottamiseksi (kts. liite 3). Pohjaveden pinnankorkeudesta riippuen säiliöt on tarvittaessa ankkuroitava. Saostussäiliöitä ei tarvitse välttämättä ankkuroida, koska ne on lähes aina täynnä vettä (huom. tyhjennystilanne). Umpisäiliöt tulee ankkuroida aina esimerkiksi betonilaatalla tai laitevalmistajan ankkurointijärjestelmällä (kts. liite 3). 3 SUUNNITTELUASIAKIRJAT Esiselvityskäynnin jälkeen valitaan kiinteistölle sopiva puhdistusmenetelmä ja aloitetaan suunnitteluasiakirjojen laatiminen. Suunnittelua ja suunnitelman sisältöä ohjataan Valtioneuvoston asetuksella talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla. Valtioneuvoston asetuksen liitteessä 1 on määritelty mitä suunnitelman tulee pitää sisällään. Lyhyesti lueteltuna suunnitelman tulee sisältää vähintään seuraavat selvitykset ja piirustukset: Mitoitus (kuormituslukuihin perustuen) Selvitys käsittelymenetelmän toimintaperiaatteesta Arvio menetelmällä saavutettavasta käsittelytuloksesta ja ympäristökuormituksesta (liite 4. Laskentaesimerkki) Rakennusselostus - Kiinteistöviemärit ja kaivannot - Kaivot - Maapuhdistamon rakenteet (tai pienpuhdistamon rakenteet ja asennus) Liitteet - Tarvikeluettelo - Esiselvitysmuistio mittauskäynniltä (ei lain vaatima) - Yleiskartta kiinteistön sijainnista (esim. peruskarttaote tai osoitekartta) - Piirustukset; asema (1:200), taso (1:20 tai 1:50), leikkaus (1:20 tai 1:50) - Käyttö- ja huolto-ohje Suunnitelman tason tulee olla sellainen, että sen perusteella voidaan rakentaa vaatimukset täyttävä puhdistamo ja valvoa työn laatu. 3.1 Piirustusten laatiminen Helpoin ja nopein tapa on laatia suunnitelmapiirustukset esimerkiksi AutoCAD- tai CADS piirto-ohjelmistoilla. Puhdistuslaitteistojen kaikista osista kannattaa tehdä valmiit piirrosmerkit (symbolit eli blokit), joita voidaan liittää toisiinsa tarpeen mukaan. Laitevalmistajilla on valmiita piirrosmerkkejä saatavilla ainakin AutoCAD:in (*.dwg).
4 KÄSITTELYLAITTEISTOJEN ASENNUS Järjestelmien asentamisessa noudatetaan kyseiseen kohteeseen laadittuja suunnitelmia. Huolellinen rakentaminen vaikuttaa suoraan maapuhdistamon käyttöikään. Urakoitsijalla tulee olla kokemusta jätevedenkäsittelymenetelmien rakentamisesta. Työnaikana vastaantulevissa mahdollisissa ongelmatilanteissa kannattaa aina olla yhteydessä järjestelmän suunnittelijaan. Maapuhdistamon kenttärakenteina käytetään suunnitelmassa esitettyjä maa-aineita. Käytettäessä vääränlaisia ja epäpuhtaita maa-aineita, maasuodattamoiden ja maaimeyttämöiden käyttöikä saattaa lyhentyä merkittävästi. Seuraavassa on lueteltu tärkeimmät maapuhdistamon rakentamisessa huomioitavat asiat: Rakenna suunnitelmien mukaisesti Huolehdi tuuletuksesta (tuuletusputket lumirajan yläpuolelle) Jakoputkien asennus (jäteveden on jakauduttava tasaisesti koko kentän alueelle) Huolehdi säiliöiden ankkuroinnista Käytä suunnitelmien mukaisia maa-aineita (vaikuttavat suoraan puhdistamon käyttöikään) Huolehdi, että kuivatusvedet johdetaan maapuhdistamon ohi (salaojitus ja kentän korotus) Älä aja työkoneella asennettujen maakerrosten ja putkien päällä LÄHTEET JA SUUNNITTELUOHJEITA E. Santala & M. Rontu, 1995: Vesi- ja ympäristöhallituksen monistesarja nro 584, 1995. Helsinki. Rakennustieto: RT-kortti 66-10587, Asumisjätevesien käsittely haja-asutusalueella (1995). Rakennustieto: RT-kortti 66-10523, Jätevesisäiliöt ja saostuskaivot (1993). Santala, Erkki, 1990: Pienet jäteveden maapuhdistamot. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja B:1, 1994. Helsinki. Santala, Erkki, 1990: Matalaan perustettu maasuodatin yhden talouden jätevesille. Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja B:1, 1990. Helsinki. Toim. Kujala-Räty, Katriina ja Santala, Erkki: Haja-asutuksen jätevesien käsittelyn tehostaminen Hajasampo-projektin loppuraportti. Suomen-ympäristökeskus, 2001. Helsinki. Rantamäki & Jääskeläinen & Tammirinne, 1979: Geotekniikka. Otatieto Oy 1996. Helsinki. Valtioneuvoston asetus talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla 11.6.2003.
LIITE 1 pvm... 2005 Asiakkaan tiedot nimi osoite Puh. ESISELVITYS JÄTEVEDENKÄSITTELYMENETELMÄN VALINTAAN KIINTEISTÖLLE nro ESITIEDOT Uudisrakennus Vapaa-ajan asunto Saneeraus Muu Tontin pinta-ala m 2 Kaavoitustilanne Kaavoitusmääräykset jätevesien käsittelymenetelmälle Sijaitseeko pohjavesialueella Ei Kyllä Käsiteltävien jätevesien laatu Kiinteistön asukasmäärä Käsiteltävien jätevesien määrä Onko vanhat saostuskaivot Ei On VANHOJEN SAOSTUSKAIVOJEN KUNTO Kaivot rakennettu vuonna Aikaisempi huolto vuonna Onko lohkeillut palasia Ei On Keskimääräinen seinämävahvuus mm Onko kaivojen tiivisteet kunnossa Ei On
Onko saostuskaivoissa T haarat Ei On Kaivojen kunnostustoimenpiteet ETÄISYYDET 1. Etäisyys omaan vedenottamoon m Kaivon sijainti imeytyskohtaan nähden ylempänä alempana Maa-aines: hieno karkea moreeni 2. Etäisyys vesistöön m 3. Etäisyys tiehen m Etäisyys kiinteistön rajaan m 4. Etäisyydet ojiin m, m, m, m 5. Suunnat ja etäisyydet kauempana sijaitseviin vedenottamoihin 1.Suunta 0 etäisyys m 2. Suunta 0 etäisyys m 3. Suunta 0 etäisyys m 4. Suunta 0 etäisyys m 5. Suunta 0 etäisyys m 6. Suunta 0 etäisyys m 6. Tuleva tyhjennysetäisyys m Onko tyhjennystä haittaavia esteitä Ei On 7. Etäisyys peruskallioon m
KORKEUDET Tiedot vertailu eli sidospisteestä. 5 Pisteen nimi Mitattu korkeus Laskettu korkeus Vertailu- eli sidospiste + + 10.00 (määrätty) 6 Viemärin lähtökorkeus 6.1 Maanpinta pisteessä 1 6.2 Maanpinta pisteessä 2 Maanpinta pisteessä 3 Maanpinta pisteessä 4 Purkuojan vedenpinta POHJAVEDEN YLIN PINNANKORKEUS Määritystapa Pohjaveden ylin pinnankorkeus imeytyskentän alueella maanpinnasta m Pohjaveden pinnakorkeudet talousvesikaivoissa maanpinnasta Kaivo 1. m Kaivo 2. m Kaivo 3. m Kaivo 4. m Kaivo 5. m Kaivo 6. m Pohjaveden pinnankorkeus saostuskaivon kohdalla m IMEYTYSKOEKUOPPA Kuopan syvyys m Kuopan halkaisija m Imeytymisnopeus mm / 30 min
SOVELTUVUUS MAAPERÄIMEYTYKSEEN Soveltuu hyvin Soveltuu tietyin rajoituksin Ei sovellu maaperäimeytykseen SOVELTUVUUS SUODATINKENTÄN RAKENTAMISEEN Korkeusero alimman viemäröidyn lattiapinnan ja purkuojan välillä m Etäisyys purkuojaan taloviemärin ulostulosta m Soveltuu hyvin Soveltuu tietyin rajoituksin Ei sovellu suodatinkentän rakentamiseen VALITTU KÄSITTELYMENETELMÄ Maaperäimeytys Matalaan perustettu imeytyskenttä Maasuodatin Matalaan perustettu maasuodatin Muu ratkaisu ja lisätiedot SELVITYKSEN TEKIJÄ Aika.. 2004 Selvityksen teki
LIITE 2 KORKEUSVAAITUS TYÖMAAKOHTAINEN KORKEUSJÄRJESTELMÄ VALITAAN KIINTOPISTE (pysyvä) JA MERKITÄÄN KORKEUDEKSI ESIM. + 10.00 VERRATAAN MUITA
Vaaitusesimerkki:
HAMK/SYKE Suunnittelijakoulu
7 8 KUVA 1. Maaimeyttämö 9 Kenttä ja imeytysojasto rakennetaan korkeuskäyrien suuntaisesti.
10 KUVA 2. Maasuodattamo Suodatinhiekan rakeisuuskäyrä (Santala, Erkki, 1990: Pienet jäteveden maapuhdistamot)
11 KUVA 3. Maasuodattamo fosforinpoistokaivolla 12 KUVA 4. Matalaan perustettu maasuodattamo (korotettu maasuodattamo) PUMPUN VALINTA (YHDEN PERHEEN KAIKILLE JÄTEVESILLE): PUMPAUSTILAVUUS = IMEYTYSPUTKIEN TILAVUUS (N. 75 l/kerta) TUOTTO 1-3 l/s NOSTOKORKEUS 5-10 m SIIVILÄN REIKÄKOKO 8 mm MAX. KÄYNNISTYS 10
13 KUVA 5. Vaakavirtausmaasuodatin (lähde: Hajasampo-projektin loppuraportti)
14 MUITA SUUNNITTELUSSA HUOMIOITAVIA ASIOITA 14.1 Maaviemärit Rakennuksesta saostussäiliöön ja sieltä jakokaivoon tulevat viemärit asennetaan tiivistettyyn hiekkatäyttöön 2 % kaltevuuteen (2 cm/m). Kiinteistöviemäreinä käytetään yleensä 110 PVC putkea. Pitkään viemäriin on hyvä asentaa tarkistuskaivo (tarkastushaara 110/160, muhviputki 160*200 ja puhdistustulppa 160). Tuloviemärin tuuletus viedään rakennuksen katolle. Tuuletusputkeen ei saa asentaa alipaineventtiiliä. Jos viemäröinti alittaa tiealueita, tulee viemäri näiltä osin aina lämpöeristää 100 mm solumuovilevyillä siten, että eristys ulottuu 0,5 m putken molemmin puolin. 15 Säiliöiden asennus Tarkastuskaivot pitkiin viemärilinjoihin ennen saostusosaa jyrkkiin mutkiin (jyrkkiä mutkia vältettävä) Viemärin tuuletus rakennuksen katolle Säiliöt asennetaan vaakasuoraan tiivistetylle hiekka-alustalle. Umpisäiliö on aina ankkuroitava. Ankkurointia varten valetaan betonilaatta, johon säiliö kiinnitetään muovinarulla tai haponkestävillä teräsvanteilla (vanteiden ja säiliön väliin kumimatot). Routivuus (roudan syvyys taulukoista tai Internetistä esim. www.ymparisto.fi > hakusana routa teiden alitukset lämpöeristettävä tarvittaessa myös muut laitteiston osat eristys väh. 0,5 m putkiston molemmin p olin Esim. RT-kortiston mukaan: