PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI Päästöjen kehitys 21 Helsingin seudun ympäristöpalvelut
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI Päästöjen kehitys 21
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Opastinsilta 6 A 52 Helsinki puhelin (9) 156 11 faksi (9) 1561 211 www.hsy.fi Lisätietoja: Johannes Lounasheimo, puhelin 9 1561 244 etunimi.sukunimi@hsy.fi Copyright: Kartat, graafit, ja muut kuvat HSY Kansikuva: HSY/Mikko Harma Edita Prima Oy Helsinki 211 2
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 Esipuhe Vuonna 21 ilmastonmuutoskeskustelu laantui, kun talouskysymykset nousivat ympäri maailman tärkeimmäksi huolenaiheeksi. Keskilämpötilaltaan vuosi oli kuitenkin mittaushistorian kolmen lämpimimmän joukossa, vaikka Suomessa sää oli tavallista viileämpi. Maailmalla koettiin ennen näkemättömiä tulvia, ja Amazonilla roihusivat metsäpalot. Samaan aikaan globaalit hiilidioksidipäästöt kasvoivat peräti 6 prosenttia. Lähes kaikki YK:n ilmastosopimuksen 194 jäsenvaltiota ovat yhtä mieltä siitä, että ilmastonmuutosta on hillittävä voimakkaasti kasvihuonekaasupäästöjä vähentämällä. Useat valtiot ovat luvanneet vähentää kasvihuonekaasupäästöjään, mutta UNEP:n Emissions Gap -raportin mukaan nykyisillä sitoumuksilla ilmaston lämpenemistä ei todennäköisesti pystytä rajoittamaan niin, että siihen sopeutuminen olisi kunnolla mahdollista. Hillintätavoitteita on asetettava ja toimia edistettävä joka tasolla, mutta maailman edelleen kaupungistuessa ovat kaupunkiseudut avainasemassa päästöjen vähentämisessä. Pääkaupunkiseudun kaupunkien yhteinen ilmastotyö alkoi jo 199-luvun alussa kansainvälisen kuntien ympäristöjärjestön ICLEI:n Urban CO2 -projektilla. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23 valmistui vuonna 27 ja hyväksyttiin kaupungeissa vuonna 28. HSY vastaa ilmastostrategian seurannasta laskemalla vuosittain pääkaupunkiseudun kaupunkien kasvihuonekaasupäästöt ja seuraamalla ilmastonmuutoksen hillintää kuvaavien indikaattorien kehitystä. Lisäksi parhaita käytäntöjä kootaan säännöllisesti ilmestyvään ilmastokatsaukseen ja kerran vuodessa järjestetään Helsingin seudun ilmastoseminaari. Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti päästöjen kehitys 21 sisältää tuoreimmat tiedot Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöistä ja energiankulutuksesta. Päästöjä on laskettu samalla laskutavalla takautuvasti kattaen koko 2-luvun sekä vertailuvuoden 199. Raportti julkaistaan tavallisesti kesäkuussa, mutta tänä vuonna joidenkin lähtötietojen saamisessa oli vaikeuksia. HSY:n visiona on ympäristövastuullinen metropoli, johon ilmastonmuutoksen hillintä ja siihen sopeutuminen kuuluvat keskeisesti. HSY toimii ympäristövastuullisena edelläkävijänä yhteistyössä seudun kuntien kanssa jäte- ja vesihuollon, ilmanlaatu- ja paikkatietopalvelujen ohella vahvasti myös ilmastotyössä. Ilmastostrategian seurannan ja vuosittaisten kasvihuonekaasupäästöjen laskennan lisäksi HSY tuottaa kaupungeille Covenant of Mayors -ilmastositoumukseen liittyvät päästölaskennat, osallistuu erilaisten yhteisten projektien kautta konkreettisiin hillintätoimiin, valmistelee seudun yhteistä ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategiaa sekä seuraa ja pyrkii vähentämään oman toimintansa energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Helsingissä 18.11.211 Raimo Inkinen toimitusjohtaja HSY Peter Fredriksson vs. tulosaluejohtaja HSY
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 Tiivistelmä Julkaisija: HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Tekijät: Johannes Lounasheimo Päivämäärä: 18.11.21 Julkaisun nimi: Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti päästöjen kehitys 21 Pääkaupunkiseudun eli Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten yhteenlasketut kasvihuonekaasupäästöt vuonna 21 olivat 6, miljoonaa tonnia hiilidioksidiksi laskettuna (CO 2 -ekv.), eli hieman suuremmat kuin vuonna 199, mutta jonkin verran 2-luvun keskiarvon alapuolella. Kaukolämmön päästöt laskivat, mutta liikenteen ja sähkönkulutuksen nousivat edellisvuoteen verrattuna. Yhteensä päästöt kasvoivat noin yhden prosentin. Vajaa puolet pääkaupunkiseudun päästöistä aiheutuu lämmityksestä, neljännes sähkönkulutuksesta ja neljännes liikenteestä. Tarkastelussa ei ole mukana lentoliikennettä, laivaliikennettä sataman ja lähialueiden ulkopuolella eikä ruoantuotannon ja kulutushyödykkeiden valmistamisen aiheuttamia välillisiä päästöjä. Asukaskohtaiset päästöt olivat vuonna 21 Helsingissä 5,5 ja Vantaalla 6,8 t CO 2 -ekv., 1 ja 2 % suuremmat kuin vuotta aiemmin. Espoossa ja Kauniaisissa asukasta kohti lasketut päästöt laskivat edellisvuodesta 4 % ja 6 % vastaavasti, ja olivat 5,4 ja 6, tonnia. Kaupunkien yhteinen asukasta kohti laskettu päästölukema oli 5,7 t CO 2 -ekv., joka on selvästi vähemmän kuin vuonna 199 (7, t CO 2 -ekv.). Väkiluku on kasvanut samassa ajassa merkittävästi, mikä näkyy pienentyneinä asukaskohtaisina päästöinä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on vähentää asukasta kohti laskettuja päästöjä 39 % vuoden 199 tasosta eli 4,3 tonniin CO 2 -ekv. vuoteen 23 mennessä. Vuoteen 21 mennessä asukaskohtaiset päästöt ovat laskeneet 19 %. Pääkaupunkiseudun khk-päästöjen seurannassa vuosien välistä vaihtelua tasoitetaan lämmitystarvekorjauksella sekä käyttämällä sähkön valtakunnallisen päästökertoimen viiden vuoden keskiarvoa. Vuonna 21 pääkaupunkiseudun päästöt kasvoivat hieman talouden elpymisen myötä, mutta tarkasteltuna ilman trendikorjauksia kasvu oli huomattavasti suurempi, ja lisäystä syntyi joka sektorilla erillislämmitystä, jätehuoltoa ja maataloutta lukuun ottamatta. Näin laskettuna pääkaupunkiseudun päästöt olivat yhteensä 6,2 miljoonaa tonnia, noin 1 % edellisvuotta ja vuotta 199 suuremmat. Pääkaupunkiseudun kaukolämmönkulutus kasvoi 11,4 terawattituntiin vuonna 21, suuremmaksi kuin koskaan aiemmin. Lämmitystarvekorjattuina kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt kuitenkin laskivat, mutta se säilyi edelleen pääkaupunkiseudun selvästi suurimpana päästölähteenä. Raskaan polttoöljyn ja kivihiilen osuudet käytetyistä polttoaineista pienenivät edellisvuodesta lähinnä Espoon uuden maakaasuvoimalaitoksen ansiosta. Vuosi 21 oli edellisvuotta viileämpi. Sähkönkulutus saavutti niin ikään uudet ennätyslukemat vuonna 21. Erityisesti kotitalouksissa kulutus kasvoi. Suomessa ja pääkaupunkiseudulla kulutetun sähkön ominaispäästöt kasvoivat teollisuuden sähköntarpeen ja aiempaa suuremman lauhde- ja yhteistuotantosähkön tuotannon takia. Lisäksi pohjoismainen vesivoimatilanne oli edellisvuosien tapaan heikohko. Pääkaupunkiseudun liikenteen kasvihuonekaasupäästöt kääntyivät jälleen lievään nousuun, vaikka polttoaineiden päästöttömäksi laskettava bio-osuus on kasvussa ja henkilöautojen ominaispäästöt laskussa päästöperusteisen verotuksen ansiosta. Raskaan kaluston kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 7 % kahden taantumavuoden jälkeen, mutta myös henkilöautojen liikennesuoritteet ja polttoaineenkulutus kasvoivat. Laivapäästöt vähenivät. Vertailuvuoteen 199 nähden kaukolämmön, öljylämmityksen, jätteiden käsittelyn ja teollisuuden polttoainekäytön kasvihuonekaasupäästöt ovat alentuneet, mutta liikenteen ja sähkönkulutuksen päästöt ovat kasvaneet merkittävästi. Avainsanat: kasvihuonekaasupäästöt, ilmastonmuutos, pääkaupunkiseutu Sarjan nimi ja numero: HSY:n julkaisuja 9/211 ISSN (nid.) 1798-687 ISBN (nid.) 978-952-664-34-3 Kieli: suomi Sivuja: 4 ISSN (pdf) 1798-695 ISBN (pdf) 978-952-664-35- ISSN-L 1798-695 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, PL 1, 66 HSY, puhelin 9 156 11, faksi 9 1561 211
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 Abstract Published by: HSY Helsinki Region Environmental Services Authority Authors: Johannes Lounasheimo Date of publication: 18.11.21 Title of publication: Helsinki Metropolitan Area climate report emission trends in 21 Abstract: The aggregate greenhouse gas emissions of the Helsinki Metropolitan Area (Helsinki, Espoo, Vantaa and Kauniainen) in 21 amounted to 6. million tonnes of carbon dioxide equivalent (tco 2 e), which was slightly higher than in 199, but somewhat lower than the average for the 2s. Although emissions from district heating were lower, transport and electricity consumption increased compared to the preceding year. Total emissions grew by about one per cent. Just under half of the emissions of the Helsinki Metropolitan Area are due to heating, one quarter result from electricity consumption and the remaining quarter come from transport. This review excludes aviation and indirect emissions due to food production and consumer goods manufacturing. The per capita emissions of 5.5 tcoe in Helsinki and 6.8 tcoe in Vantaa were 1 and 2 % higher respectively than in the preceding year. The per capita emissions of Espoo and Kauniainen fell by 4 % and 6 % respectively to 5.4 and 6. tcoe. The combined per capita emission figure for these cities was 5.7 tcoe, which is clearly lower than the figure of 7. tcoe reached in 199. This decrease in per capita emissions reflects a significant rise in population over the same period. The Helsinki Metropolitan Area climate strategy seeks to cut per capita emissions by 39 % of the 199 level, reaching 4.3 tcoe by the year 23. A 19 % fall in per capita emissions had already been achieved by the year 21. Fluctuations in Helsinki Metropolitan Area greenhouse gas emissions from year to year are adjusted by applying the annual heating requirement and a five-year average of the national emission factor for electric power. While the emissions of the Helsinki Metropolitan Area increased slightly with the 21 economic recovery, growth was much greater without trend adjustments. Reckoned in this way, the emissions of the Helsinki Metropolitan Area totalled 6.2 million tcoe, which was about 1 % higher than the preceding year and the 199 level. 21 was colder than 29, and consumption of district heating in the Helsinki Metropolitan Area rose to an all-time record level of 11.4 TWh. Despite a fall in the heating requirement-adjusted greenhouse gas emissions of district heating, this item clearly remained the Area s single largest source of emissions. The proportion of heavy fuel oil and coal combustion was lower than in the preceding year. This was chiefly due to commissioning of a new natural gas-fired power plant in Espoo. Electricity consumption similarly reached a new record level in 21, with a particular increase in household consumption. The specific emissions of electric power consumed in Finland and in the Helsinki Metropolitan Area increased due to the power requirements of industry and higher output of combustion-based and cogenerated electricity. As in previous years, the availability of hydroelectric power was poor in the Nordic countries. A slight increase began again in the greenhouse gas emissions of transport in the Helsinki Metropolitan Area, despite increased use of zero-emission-rated biofuels and a fall in the specific emissions of passenger motor vehicles due to emission-based taxation. The greenhouse gas emissions of heavy vehicles rose by 7 % after two years of economic recession, but passenger motor vehicle mileages and fuel consumption also increased. There was a fall in emissions from shipping. While greenhouse gas emissions from district heating, oil-fired heating, handling of waste and use of fuels in industry have fallen substantially compared to the reference year of 199, there has been considerable growth in emissions from transport and electric power consumption. Key words: greenhouse gas emissions, climate change, Helsinki Metropolitan Area Publication series title and number: HSY publications 9/21 ISSN (print) 1798-687 ISBN (print) 978-952-664-34-3 Language: Finnish Pages: 4 ISSN (pdf) 1798-695 ISBN (pdf) 978-952-664-35- ISSN-L 1798-695 Helsinki Region Environmental Services Authority, P.O. Box 1, 66 HSY, phone: +358 9 156 11, fax: +358 9 156 211
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 Sammandrag Utgivare: Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Författare: Johannes Lounasheimo Datum: 18.11.21 Publikationens titel: Huvudstadsregionens klimatrapport utsläppens utveckling år 21 Huvudstadsregionens, det vill säga Helsingfors, Esbos, Vandas och Grankullas, sammanlagda växthusgasutsläpp år 21 var 6, miljoner ton räknat som koldioxid (CO 2 -ekv.), det vill säga litet större än år 199, men något under 2-talets medeltal. Fjärrvärmens utsläpp minskade, men trafikens och elförbrukningens ökade jämfört med föregående år. Sammanlagt ökade utsläppen med cirka en procent. Knappt hälften av huvudstadsregionens utsläpp orsakas av uppvärmning, en fjärdedel av elförbrukning och en fjärdedel av trafik. I studien finns inte flygtrafik, fartygstrafik utanför hamnen och närområdena och inte heller indirekta utsläpp från matproduktion och tillverkning av konsumtionsartiklar. Utsläppen år 21 per invånare var i Helsingfors 5,5 och i Vanda 6,8 t CO 2 -ekv., 1 och 2 % större än ett år tidigare. I Esbo och Grankulla minskade utsläppen per invånare 4 % och 6 % från föregående år och var 5,4 och 6, ton motsvarande. Städernas gemensamma utsläpp per invånare var 5,7 t CO 2 -ekv., vilket är klart mindre än år 199 (7, t CO 2 -ekv.). Folkmängden har under samma tid ökat avsevärt, vilket syns som minskade utsläpp per invånare. Målsättningen för huvudstadsregionens klimatstrategi är, att minska utsläppen per invånare med 39 % från 199 års nivå, det vill säga till 4,3 ton CO 2 -ekv. fram till år 23. Fram till år 21 har utsläppen per invånare minskat med 19 %. I uppföljningen av huvudstadsregionens vhg-utsläpp utjämnas variationen mellan åren med en uppvärmningsbehovsjustering, samt genom att använda femårsmedeltalet för den riksomfattande utsläppskoefficienten för el. År 21 ökade huvudstadsregionens utsläpp en aning i och med den ekonomiska återhämtningen, men granskad utan trendkorrigeringar var ökningen betydligt större. En ökning inträffade inom alla sektorer med undantag för individuell uppvärmning, avfallshantering och lantbruk. Sålunda räknat var huvudstadsregionens utsläpp sammanlagt 6,2 miljoner ton, cirka 1 % större än föregående år och år 199. Huvudstadsregionens fjärrvärmeförbrukning ökade till 11,4 terawattimmar år 21, större än någonsin tidigare. Uppvärmningsbehovsjusterade minskade dock fjärrvärmens växthusgasutsläpp, men den kvarstod fortfarande som huvudstadsregionens klart största utsläppskälla. Tung brännoljas och stenkols andelar av använda bränslen minskade från föregående år närmast tack vare Esbos nya naturgaskraftverk. År 21 var svalare än föregående år. Även elförbrukningen nådde nya rekordsiffror år 21. Särskilt i hushållen ökade förbrukningen. Den i Finland och i huvudstadsregionen förbrukade elens specifika utsläpp ökade på grund av industrins elbehov och en större produktion av kondens- och samproduktionsel än tidigare. Därtill var den nordiska vattenkraftsituationen i likhet med tidigare år rätt svag. Trafikens växthusgasutsläpp i huvudstadsregionen vände åter upp i en svag ökning, fastän bränslenas bio-andel, som skall räknas som utsläppsfri, ökar och personbilarnas specifika utsläpp minskar tack vare den utsläppsbaserade beskattningen. Den tunga materielens växthusgasutsläpp ökade med 7 % efter två års nedgång, men även personbilarnas trafikfrekvens och bränsleförbrukning ökade. Fartygsutsläppen minskade. Sett till referensåret 199 har växthusgasutsläppen från fjärrvärme, oljeeldning, avfallsbehandling och industrins bränsleanvändning minskat, men utsläppen från trafik och elförbrukning avsevärt ökat. Nyckelord: växthusgasutsläpp, klimatförändring, huvudstadsregionen Publikationsseriens titel och nummer: HMR publikationer 9/211 ISSN (hft.) 1798-687 ISBN (hft.) 978-952-664-34-3 Språk: finska Sidantal: 4 ISSN (pdf) 1798-695 ISBN (pdf) 978-952-664-35- ISSN-L 1798-695 Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster, PB 1, 66 HMR, telefon 9 156 11, telefax 9 1561 211
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 Sisällys 1 Johdanto 11 2 Ilmastotavoitteet 13 2.1 Euroopan unioni 13 2.2 Suomi 13 2.3 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23 14 2.4 Kaupunkien muut tavoitteet 14 3 Kasvihuonekaasujen päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 21 15 3.1 Päästöt asukasta kohti laskettuna 16 4 Päästöjen kaupunkikohtainen tarkastelu 18 5 Päästöjen sektorikohtainen tarkastelu 21 5.1 Rakennusten lämmitys 21 5.1.1 Kaukolämpö 22 5.1.2 Erillis- ja sähkölämmitys 24 5.2 Kulutussähkö 24 5.3 Liikenne 25 5.4 Muut sektorit 27 6 Lopuksi 28 Lähdeluettelo 3 Liitteet 31
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 OSION NIMI 11 1 Johdanto Vuonna 29 YK:n alaisen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n ja koko nykyaikaisen ilmastotieteen uskottavuutta yritettiin ravistella poikkeuksellisen rajusti. Hyökkäysten perusteet todettiin riippumattomissa tutkimuksissa olemattomiksi (IAC 21), ja vuonna 21 tutkijat ovat saaneet tehdä työtään rauhassa. Samalla kun pahin mediakohu ilmastonmuutoksen ympärillä on laantunut, ovat lämpömittarit kohonneet monin paikoin ennätyslukemiin, ja ilmakehän hiilidioksidi-, metaani- ja typpioksiduulipitoisuudet olivat vuonna 21 korkeammat kuin koskaan aikaisemmin (NOAA 211). Fossiilisten polttoaineiden polttamisesta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 29 maailmanlaajuisesti noin 32 Gt (n. 8,5 Gt hiileksi laskettuna), EU:n suorat päästöt noin 4,6 Gt, Suomen,7 Gt ja pääkaupunkiseudun 35 3 25 Hiilipäästöt (Gt/a) 2 15 1 5 199 2 21 22 23 24 25 26 27 28 29 21 15 A1FI A2 B2 B1 A1T Toteutuneet päästöt 13 11 Hiilipäästöt (Gt/a) 9 7 5 199 2 21 22 23 Kuva 1. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja sementin valmistuksesta aiheutuneet hiilidioksidipäästöt (laskettu tonneina hiiltä) verrattuna IPCC:n skenaarioihin (Boden ym. 21;211; Nakicenovic ym. 2).
12 OSION NIMI PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21,59 Gt. Maailman hiilipäästöjä vuodelle 21 ei ole vielä laskettu, mutta ennusteiden mukaan ne kääntyivät yhden vuoden talousnotkahduksen jälkeen taas voimakkaaseen, peräti 6 prosentin kasvuun (Boden ym. 211). Nykyinen kehitys ylittää selvästi IPPC:n kaikkein pessimistisimmän A1FI-skenaarion päästöt (kuva 1). Päästöjen kasvusta huolimatta kansainvälinen ilmastopolitiikka hankki takaisin sille kuuluvaa uskottavuutta joulukuussa 21 YK:n kuudennessatoista ilmastokouksessa Cancúnissa, Meksikossa. Huoli voimistuvan kasvihuoneilmiön vaarallisista seurauksista ja yleinen tahtotila niiden torjumiseksi hallitsivat neuvotteluja ja etenkin ilmastonmuutokseen sopeutumisen, kehitysmaiden rahoittamisen ja kansallisten politiikkatoimien läpinäkyvyyden suhteen otettiin tärkeitä askelia eteenpäin. Uutta, sitovaa ilmastosopimusta ei kuitenkaan saatu neuvoteltua, eivätkä varsinaiset päästövähennykset olleet missään vaiheessa keskustelujen pääsisältönä. Nykyinen YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimus, United Nations Framework Convention on Climate Change (UN- FCCC), ei sisällä varsinaisia velvoitteita lämpenemisen hillitsemiseksi, mutta sopimukselle onnistuttiin laatimaan teollisuusmaille sitovat päästövähennystavoitteet sisältävä lisäpöytäkirja Kiotossa 1997. Monella taholla on annettu kuitenkin lupauksia päästöjen vähentämiseksi, vaikka juridiset velvoitteet eivät koske kaikkia tai ne ovat vaatimattomia. Useat valtiot, osavaltiot, kaupunkiseudut ja kunnat ovat laatineet kunnianhimoisia ilmasto-ohjelmia, ja monet ovat myös onnistuneet vähentämään kasvihuonekaasupäästöjään. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna nykyiset lupaukset ja tavoitteet eivät silti ole riittäviä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Kööpenhaminan kokouksen jälkeen avattiin asiakirja, johon valtiot ovat voineet vapaaehtoisesti kirjata päästövähennystavoitteitaan. YK:n ilmasto-ohjelman raportissa Emissions Gap todetaan, että toteutuessaankin nämä tavoitteet johtaisivat usean asteen lämpenemiseen vuosisadan loppuun mennessä (UNEP 21). Kansainvälinen ilmastopolitiikka ja sitovien päästövähennysvelvotteiden määrittely on hankalaa, ja usein alisteista taloudellisille tai geopoliittisille intresseille. Tarve uudelle ilmastonmuutoksen hillinnän kattosopimukselle on ilmeinen, mutta on epävarmaa milloin massiivinen neuvottelukoneisto saa aikaiseksi konsensuksen sopimustekstistä, ja toisaalta kuinka monta vuotta menee, ennen kuin riittävän moni valtio ratifioi sopimuksen. Voimakkaat toimenpiteet lämpenemisen torjumiseksi olisi joka tapauksessa aloitettava nopeasti, mikä edellyttää ilmastopolitiikan kansainvälistä foorumia notkeampien toimijoiden, kuten kaupunkien, kaupunkiseutujen, kuntien ja kuntayhtymien esiinmarssia. YK:n väestöennusteen mukaan 7 prosenttia maapallon väestöstä asuu kaupungeissa vuonna 25 (UN Habitat 21), ja vastaava kehitys jatkuu myös Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Rakennukset kuluttavat runsaasti energiaa ja lisäävät siten kasvihuonekaasupäästöjä, mutta kaupungistuminen voi lisätä päästöjä myös kaupungin työikäisen väestön tuottavuuden vuoksi. Kansantalouden kasvaessa energiantarve ja kuluttaminen lisääntyvät. Toisaalta väestön ikääntymisen ennustetaan vähentävän päästöjä (O Neill ym. 21). Kaupunkiseudut ovat osa ongelmaa, mutta voivat maankäytön, rakentamisen ja liikennesuunnittelun päätöksillä vaikuttaa vahvasti myös sen ratkaisemiseen. Tiivis yhdyskuntarakenne ja toimiva joukkoliikenne vähentävät päästöjä tehokkaasti.
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 13 2 Ilmastotavoitteet EU:n asettama tavoite rajoittaa maailman keskilämpötilan nousu enintään kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna kirjattiin Kööpenhaminan ilmastokokouksen loppuasiakirjaan ja Cancúnissa vuonna 21 siitä tuli virallinen osa YK:n ilmastopolitiikkaa. Kahden asteen lämpenemisen seurauksien katsotaan olevan sellaisia, joihin yhteiskunnat pystyisivät sopeutumaan, mutta useilta tahoilta on vaadittu tavoitteen kiristämistä 1,5 asteeseen. Vuodesta 188 maailman keskilämpötila on noussut noin,8 astetta (NASA 211). IPCC:n neljännen arviointiraportin mukaan maailman keskilämpötilan nousu voisi jäädä 2, 2,4 asteeseen, mikäli päästöt kääntyisivät globaalisti laskuun viiden vuoden kuluessa ja olisivat vuoteen 25 mennessä 5 85 prosenttia vuoden 2 tasoa pienemmät (IPCC 27). Toisella tavalla tarkasteltuna kahden asteen tavoite todennäköisesti saavutettaisiin, mikäli ihmiskunnan kumulatiiviset hiilipäästöt jäävät alle 1 gigatonnin (Allen ym. 29). Tuosta hiilibudjetista on käytetty jo yli puolet ja nykyisellä kehityksellä tuhannes gigatonni pääsee ilmakehään viimeistään vuonna 245. YK:n ilmastosopimuksen Kioton lisäpöytäkirja edellyttää siihen sitoutuneilta mailta 5,2 prosentin päästövähennyksiä vuoteen 199 verrattuna vuosien 28 212 aikana, mutta tämän ns. Kioto-kauden jälkeisistä sitoumuksista ei ole sovittu. Kioton sopimusta eivät ole myöskään allekirjoittaneet kaikki valtiot, tärkeimpinä Yhdysvallat ja Kiina. 2.1 Euroopan unioni Kioton sopimuksen taakanjaossa EU-15:n (EU:n vanhat jäsenmaat) velvoite on -8 %, mutta Euroopan unionin kaikkia jäsenmaita velvoittavat lisäksi oman neljän direktiivin lainsäädäntökokonaisuuden, ns. ilmasto- ja energiapaketin tavoitteet vuodelle 22: kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä 2 % vuoteen 199 verrattuna, uusiutuvien energialähteiden osuus EU:n energiankulutuksesta on oltava vähintään 2 % ja energiatehokkuutta on parannettava 2 % perusuraan verrattuna. 2/2/2 -tavoitteet ovat myös laajemman Eurooppa 22 -strategian yksi yleistavoitteista. EU-27:n vuoden 199 tasoa 2 prosenttia pienemmät päästöt voidaan saavuttaa päästökauppasektorin -21 prosentin vähennyksellä vuoteen 25 verrattuna sekä jäsenvaltioiden vuoden 25 päästötasoon ja bruttokansantuotteeseen perustuvalla ei-päästökauppasektorin taakanjaolla. Suomen tulee vähentää päästökauppaan kuulumattomien sektorien eli liikenteen, talokohtaisen lämmityksen, jätehuollon ja maatalouden päästöjä 16 %, mutta useat maat ovat oikeutettuja myös lievään päästöjen kasvattamiseen. Eurooppa-neuvosto vahvisti alkuvuodesta 211 uudelleen kahden asteen tavoitteen ja linjasi EU:lta yhdessä muiden kehittyneiden valtioiden kanssa vaadittaviksi päästövähennyksiksi 8 95 % vuoteen 25 mennessä. Euroopan komission tuoreessa ilmastotiekartassa (COM 211a) luonnostellaan polkuja tämän saavuttamiseksi. Vuonna 29 EU:n kasvihuonekaasupäästöt olivat 16 % pienemmät kuin vuonna 199, joten 2 % tavoite tultaneen saavuttamaan tältä osin. Tiekartan mukaan päästöjen tulisi edelleen vähentyä siten, että vuosina 23, 24 ja 25 oltaisiin vastaavasti 4, 6 ja 8 % vuoden 199 tason alapuolella (kuva 2). 1 9 8 7 6 % 5 4 3 2 1 199 2 21 22 23 24 25 Energiasektori Teollisuus Asuminen ja palvelut Nykyinen politiikka Liikenne Kuva 2. EU-27:n kasvihuonekaasupäästöjen kehitys 199 29 sekä kehitys vuoteen 25 asti komission ilmastotiekartan mukaan (COM 211b: EEA 211). 2.2 Suomi Suomen velvoite Kioton sopimuksessa on vuoden 199 päästötaso vuosina 28 212, ja lisäksi Suomea sitovat EU:n tavoitteet. Vuonna 199 Suomen YK:n ilmastosopimukselle raportoimat kasvihuonekaasupäästöt olivat hiilidioksidiksi laskettuna 7,4 miljoonaa tonnia (SVT 21). Velvoitekauden ensimmäisenä vuonna 28 Suomen päästöt olivat juuri tavoitetasolla ja seuraavana vuonna jopa tämän alapuolella pääosin taloudellisen taantuman ja teollisuuden pienentyneen energiankulutuksen ansiosta (kuva 3). Tilastokeskuksen ennakkotiedon mukaan päästöt kuitenkin kasvoivat voimakkaasti vuonna 21 (Tilastokeskus 211a). khk-päästöt (Mt CO 2 -ekv.) 9 8 7 6 5 4 3 2 1 9 92 94 96 98 2 4 6 8 1 Energiasektori Teollisuusprosessit ja liuottimien käyttö Maatalous Jätteiden käsittely Ennakkotieto 21 Tulevaisuusselonteko 25 EU:n tavoite 22 Kioton sopimus 212 Kuva 3. Suomen kasvihuonekaasupäästöt 199 21 (Tilastokeskus 211a), velvoitteet ja tavoitteet. EU:n tavoite 22 on tässä -2 % ja Tulevaisuusselonteko 25-8 % Suomen vuoden 199 kokonaispäästöistä.
14 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 Kioton ja EU:n laillisesti sitovien velvoitteiden ohella useiden muiden valtioiden tavoin myös Suomi on asettanut itselleen vapaaehtoisia, nykyisiä sopimuksia pidemmälle ulottuvia päästövähennystavoitteita. Vuonna 29 ilmestynyt Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmasto- ja energiapolitiikasta arvioi ilmastonmuutoksen haasteita pitkällä aikavälillä ja linjaa sektorikohtaisesti keinoja päästövähennyksien saavuttamiseksi. Selonteossa todetaan Suomen sitoutuvan osana kansainvälistä yhteistyötä vähentämään omat päästönsä kestävälle tasolle vuoden 199 tasosta vähintään 8 prosenttia (VNK 29). Vähäpäästöisen yhteiskunnan rakentamiseksi korostetaan kuntien, yritysten, järjestöjen ja yksittäisten kansalaisten osallistumista ilmastonmuutoksen vastaiseen työhön. 2.3 Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23 Konkreettiset toimet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi tehdään valtiotasoa pienemmissä yksiköissä. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23 hyväksyttiin Helsingissä, Espoossa, Vantaalla ja Kauniaisissa vuonna 28. Ilmastostrategian tavoitteena on vähentää päästöjä 39 % asukasta kohti vuoden 199 tasosta vuoteen 23 mennessä (YTV 27). Strategia keskittyy toimintalinjoihin, jotka aiheuttavat eniten kasvihuonekaasupäästöjä sekä toimiin, jotka kuuluvat kaupunkien omaan toimivallan tai ohjauksen piiriin. Painopiste on energian kulutuksen vähentämisessä. Strategian lähtökohdaksi on laadittu pääkaupunkiseudun ilmastovisio vuoteen 23 (kuva 4). Päävisiona on, että energiatehokkuuden paraneminen ja luonnonvarojen säästeliäs käyttö johtaa seudun kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen ja kilpailukyvyn vahvistumiseen. Lisäksi Sähkövisio Liikennevisio Sähkönkulutus asukasta kohti on kääntynyt laskuun. Liikenteen asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet ainakin 2 %. Joukkoliikenne, pyöräily ja kävely ovat ensisijaisina liikkumismuotoina houkuttelevampia. Rakennusvisio Rakennusten suunnittelua, hankintaa ja käyttöä ohjaavat elinkaarikustannukset, energiatehokkuus, monikäyttöisyys ja käyttöaste. Kaupungit toimivat esimerkkeinä. Energiatehokkuuden ja luonnonvarojen säästävän käytön paraneminen johtaa seudun kasvihuonekaasupäästöjen vähenemiseen sekä kilpailukyvyn vahvistumiseen. Kestävän yhdyskuntarakenteen kehittäminen perustuu sen täydentämiseen ja eheyttämiseen raideliikenteeseen tukeutuen. Hankinnat ja kuluttaminen ovat kestävällä tasolla. Syntyvä jätemäärä suhteessa tuontantoon ja asukasmäärään on pienentynyt. Lämmön, sähkön ja jäähdytyksen tuotanto on kilpailukykyistä ja ominaispäästöiltään edullista sekä pääasiassa yhdistettyä. Hankinta-, kulutusja jätevisio Energiantuotannon visio strategiassa esitetään kuusi sektorikohtaista osavisiota, ja toimintalinjoittain yli 1 päästövähennyskeinoa, joista useita pääkaupunkiseudun kaupungit ovat alkaneet toteuttaa. HSY edistää ja seuraa ilmastostrategian toteutumista. Kasvihuonekaasupäästöjen kehittymisestä raportoidaan vuosittain ja parhaita esimerkkejä seudun ilmastotyöstä kuvataan puolivuosittain julkaistavassa Pääkaupunkiseudun ilmastotyö etenee -katsauksessa. Lisäksi strategian toteutumisen seuranta erilaisten ilmastonmuutoksen hillinnän kannalta oleellisten, muun muassa maankäyttöä ja liikennettä koskevien indikaattorien avulla on aloitettu. 2.4 Kaupunkien muut tavoitteet Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteisiin sitoutumisen lisäksi Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat kukin allekirjoittaneet EU-komission kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen (Covenant of Mayors). Sopimukseen on liittynyt Suomessa lisäksi Tampere, Turku ja Oulu. Euroopassa yhteensä yli 3 sitoumuksen allekirjoittanutta kaupunkia pyrkii leikkaamaan kasvihuonekaasupäästöjään vähintään EU:n virallisen 2 prosentin tavoitteen verran vuoteen 22 mennessä. Hillintätoimien rungoksi kaupungit laativat kestävän energiankäytön toimintaohjelmat (SEAP; Sustainable Energy Action Plan). Helsingin tavoitteena on vähentää kokonaispäästöjä 2 % ilman keskitetyn energiantuotannon mahdollisia päästövähennystoimia. Espoossa ja Vantaalla tavoite on asetettu asukasta kohti lasketuille päästöille, ja kaupunkien SEAP-ohjelmien mukaiset päästövähennykset ovat Espoossa 28 % ja Vantaalla 25 % vuoteen 22 mennessä. Energiankulutuksen vähentämiseksi pääkaupunkiseudun kaupungit ovat solmineet työ- ja elinkeinoministeriön kanssa vapaaehtoisen energiatehokkuussopimuksen. Sopimuksilla toimeenpannaan EU:n energiapalveludirektiiviä, jolla puolestaan pyritään osaltaan vastaamaan EU:n ei-päästökauppasektorin päästövähennystavoitteisiin. Sopimuksen allekirjoittanut sitoutuu vähentämään energiankulutustaan 9 % vuoteen 216 mennessä. Helsingin kaupunki on luonnostellut uusia ympäristöpoliittisia tavoitteita, joiden mukaan kaupunki olisi hiilineutraali vuonna 25. Vantaan valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa esitetään valtuustokauden aikana 5 prosentin vuotuinen päästövähennystavoite. Maankäyttövisio Kuva 4. Pääkaupunkiseudun ilmastovisio vuoteen 23 (YTV 27).
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 15 3 Kasvihuonekaasujen päästöt pääkaupunkiseudulla vuonna 21 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt vuonna 21 olivat 6, miljoonaa tonnia hiilidioksidiksi laskettuna (CO 2 -ekv., kuva 5 ja taulukko 1). Suurin osa pääkaupunkiseudun päästöistä vuonna 21 aiheutui rakennusten lämmittämisestä (48 %), sähkönkulutuksesta (25 %) ja liikenteestä (24 %). Liitteessä 1 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun päästöistä kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja 2 21. selvästi alemmat kuin edeltäneellä viiden vuoden jaksolla, mutta talouden elpymisen vuoksi etenkin liikenteen ja sähkönkulutuksen päästöt kasvoivat vuonna 21. Kaukolämmön päästöt sen sijaan laskivat hieman. Päästöjä tarkastellaan kaupungeittain luvussa 4 ja sektorikohtaisesti tarkemmin luvussa 5. khk-päästöt (1 t CO2-ekv.) 8 7 6 5 4 3 2 1 Maatalous Jätehuolto Teollisuus ja työkoneet Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Erillislämmitys Kaukolämpö ei trenditasoitusta 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 Kuva 5. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja 2 21. Kuvassa on esitetty myös kokonaispäästöjen todellinen vuosivaihtelu, eli päästöt laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja sähkön päästökertoimen viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. Pääkaupunkiseudun yhteenlasketut kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat vuonna 21 runsaan prosentin edellisvuodesta, ja päästöjen muutaman vuoden laskeva suuntaus kääntyi nousuun. Vuosina 28 ja 29 päästöt olivat Tässä raportissa käytetyssä laskentamenetelmässä päästöjen vuosivaihtelua tasoitetaan lämmitystarvekorjauksella sekä käyttämällä sähkön valtakunnallisen päästökertoimen viiden vuoden keskiarvoa. Kuvassa 5 on esitetty pääkau- Taulukko 1. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain pääkaupunkiseudulla vuonna 21 ja muutos verrattuna vuosiin 29 ja 199. Päästöt 21 1 t CO 2 -ekv. Sektorin osuus päästöistä % 29 21 199 21 Kaukolämpö 2162 36-4 -12 Erillislämmitys 264 4-1 -13 Sähkölämmitys 417 7 2 85 Kulutussähkö 151 25 9 77 Liikenne 1411 24 1 15 Teollisuus ja työkoneet 13 2 11-61 Jätehuolto 76 1-4 -82 Maatalous 6-3 -21 Yhteensä 5968 1 1 3
16 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 punkiseudun kokonaispäästöt myös ilman trendikorjauksia. Näin laskettuna päästöt olivat vuonna 21 yhteensä 6,2 miljoonaa tonnia, noin 1 % edellisvuotta ja vuotta 199 suuremmat. Tasoittamattomien, niin sanottujen todellisten päästöjen kasvu jatkui toisena vuonna peräkkäin kulutussähkön ja kaukolämmön päästöjen voimakkaan kasvun takia. Sektori- ja kaupunkikohtaiset taulukot kasvihuonekaasupäästöistä ilman trenditasoitusta ovat liitteessä 2. Edellisvuoteen 29 verrattuna kaukolämmityksen aiheuttamat, lämmitystarvekorjatut päästöt laskivat 4 %. Kivihiilen ja raskaan polttoöljyn osuus käytetyistä polttoaineista vähentyi, maakaasun kasvoi, ja tuotannon ominaispäästöt pienenivät pääkaupunkiseudulla lähinnä Espoon uuden maakaasuvoimalan ansiosta. Kaukolämmön kysyntä oli viileän talven vuoksi kuitenkin niin suurta, että todellisuudessa sekä huippulämpökeskusten että yhteistuotannon päästöt kasvoivat. Lämmitystarve oli Helsingissä selvästi korkein tämän raportin seurantajaksolla (liite 3; lämmitystarveluvut) ja kaukolämmön kulutus kasvoi 9 % edellisvuoteen verrattuna. Bioperäisten polttoaineiden ja lämpöpumppujen osuus pääkaupunkiseudun kaukolämmöntuotannosta oli noin 1,5 % vuonna 21. Sähkön kokonaiskulutus (sähkölämmitys + kulutussähkö) jatkoi kasvuaan. Vuonna 21 sähköä kulutettiin pääkaupunkiseudulla 2,5 % edellisvuotta enemmän, ja päästöt kasvoivat 9 %. Vuonna 21 Suomessa ja pääkaupunkiseudulla kulutetun sähkön ominaispäästöt olivat suuremmat kuin vuotta aiemmin. Teollisuuden sähkönkysyntä kasvoi kahden taantumavuoden jälkeen, ja koska pohjoismainen vesivoimatilanne pysyi heikohkona, tuotettiin sähköä entistä enemmän yhteistuotantovoimalaitoksissa ja erillisenä lauhdetuotantona (Energiateollisuus 211). Liikenteen kasvihuonekaasupäästöt kääntyivät vuonna 21 jälleen nousuun kahden vuoden laskun jälkeen ja olivat,9 % suuremmat kuin vuonna 29. Lähes 9 % liikenteen päästöistä on peräisin tieliikenteestä. Tässä tarkastelussa ei ole mukana lentoliikenteen päästöjä (ks. luku 5.3). Tieliikenteessä päästöjen kasvu aiheutui sekä henkilö- että tavaraliikenteen kasvaneista liikennesuoritteista ja polttoaineen kulutuksesta. Sähkön entistä suurempi päästökerroin lisäsi raideliikenteen päästöjä, mutta laivaliikenteen päästöt pienenivät melko paljon. Tieliikenteen kokonaissuorite nousi toista vuotta peräkkäin. Vuonna 29 nousu johtui henkilöautoliikenteen kasvusta, mutta vuonna 21 myös paketti- ja kuorma-autojen liikennesuoritteet kasvoivat taantumavuosien jälkeen. Henkilöautoilla ajettiin pääkaupunkiseudulla vuonna 21 enemmän kuin koskaan aikaisemmin, mutta päästöt olivat noin vuosien 22 ja 23 tasolla. Polttoaineisiin lisätty bioosuus laskee päästöjä ja autokanta on entistä energiatehokkaampaa: keskimääräinen ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästö oli 177 g/km vuonna 27 ja 15 g/km vuonna 21 (TraFi 211). Liikennepolttoaineiden sisältämä biopolttoaineen osuus oli 2 % vuonna 28 ja 4 % vuonna 21, ja se oletetaan laskennoissa päästöttömäksi (Mäkelä 21). Teollisuuden ja työkoneiden polttoainekäytön osuus pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä on vain noin 2 %. Päästöihin vaikuttaa muun muassa prosessihöyryn tuotanto ja Helsingin telakan toiminta. Jätehuollon prosessipäästöjen osuus kokonaispäästöistä on tässä raportissa käytetyn laskentamenetelmän mukaan vain 1 %. Vedenpuhdistuksen, kompostoinnin ja kaatopaikan hajapäästöjen arviointi tarkentuu jatkossa, kun HSY kehittää omaa päästöseurantaansa. Pitkällä aikavälillä vuoteen 199 verrattuna sähkölämmityksen, kulutussähkön ja liikenteen päästöt ovat nousseet voimakkaasti pääkaupunkiseudulla. Jätehuollon, teollisuuden ja työkoneiden, maatalouden ja erillislämmityksen päästöt ovat puolestaan laskeneet. Kaukolämmön päästöt ovat olleet 2-luvulla keskimäärin jonkin verran vuoden 199 päästöjä pienemmät, kun energiantuotanto on tehostunut ja maakaasun käyttöä on lisätty kivihiilen sijasta. Jätehuollon päästöjen pienentyminen johtuu erityisesti tehostuneesta kaatopaikkojen metaanin keräyksestä. Teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden käytöstä syntyvät päästöt ovat vähentyneet selvästi, kun teollisuutta on siirtynyt muille alueille ja lisäksi sähköllä ja kaukolämmöllä on korvattu teollisuuspolttoaineiden käyttöä. Erillislämmityksen päästöt ovat laskeneet, koska öljylämmityksen suosio on vähentynyt. 3.1 Päästöt asukasta kohti laskettuna Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat vuonna 21 noin 3 % suuremmat kuin vertailuvuonna 199 (ks. kuva 5), mutta väkiluvun kasvun myötä päästöt asukasta kohti ovat laskeneet (kuva 6 ja liite 1). Pääkaupunkiseudulla asui khk-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) 8 7 6 5 4 3 2 1 199 2 21 22 23 Uhkakuva Perusura (BAU-trendi) Ilmastostrategia 23 tavoite Toteutuneet päästöt Kuva 6. Asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja 2 21 sekä pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoite ja strategian kaksi laskelmaa (perusura ja uhkakuva) arvioidusta päästökehityksestä vuoteen 23. Poikkeama vuoden 24 päästöissä toteutuneiden päästöjen ja trendilaskelmien lähtötilanteen välillä johtuu erosta sähkön päästökertoimen laskutavassa.
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 17 vuoden 21 lopussa lähes 22 ihmistä enemmän kuin vuonna 199; väestömäärä on kasvanut 26 %. Vuonna 21 asukaskohtaiset päästöt olivat pääkaupunkiseudulla 5,7 t CO 2 -ekv., eli säilyivät lähes ennallaan vuoteen 29 verrattuna. Vuonna 199 päästöt olivat noin 7 tonnia per asukas. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on vähentää pääkaupunkiseudun asukaskohtaisia kasvihuonekaasupäästöjä 39 prosenttia asukasta kohti vuoden 199 tasosta vuoteen 23 mennessä. Vuoteen 29 mennessä päästöt ovat laskeneet 19 %, mutta vuosien välinen vaihtelu on melko voimakasta. Ilmastostrategian tavoite tarkoittaa sitä, että asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasujen päästöt voivat olla korkeintaan 4,3 t CO 2 -ekv. vuonna 23. Asukaskohtaiset päästöt pääkaupunkiseudulla ovat laskeneet vuosina 27 29, mutta tämän jälkeen lasku pysähtyi. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiaa varten laadittiin kaksi laskelmaa arvioidusta päästökehityksestä. Perusuran mukaan asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt vähenevät 5,2 tonniin ilman erityisiä toimenpiteitä (BAU = Business As Usual) ja uhkakuvaskenaariossa nousevat 6,6 tonniin. Uhkakuvassa oletetaan mm. sähkönkulutuksen voimakas kasvu, yhdyskuntarakenteen hajautuminen ja päästökaupan romahtaminen (YTV 27). Vuosina 28 ja 29 asukaskohtaiset päästöt olivat pienemmät kuin koskaan 2-luvulla ja alittivat vuonna 29 jopa ilmastostrategian tavoiteuran päästötason. Vuonna 21 laskeva kehitys pysähtyi. Asukaskohtaisia kasvihuonekaasupäästöjä sektoreittain tarkasteltaessa havaitaan, että erityisesti kaukolämmön päästöt ovat laskeneet huomattavasti vuodesta 199 (kuva 7). Laskeva trendi voidaan nähdä myös jätteiden käsittelyn, teollisuuden ja työkoneiden sekä erillislämmityksen päästöissä. Liikenteen asukaskohtaisissa päästöissä ei ole nähtävissä selvää trendiä kahden viime vuosikymmenen aikana. Kulutussähkön ja sähkölämmityksen päästöt ovat puolestaan nousseet. Liitteessä 1 on esitetty pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt sektoreittain ja kaupungeittain myös asukasta kohti laskettuina. khk-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) 3,5 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 Kaukolämpö Sähkölämmitys Erillislämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätehuolto Maatalous Kuva 7. Sektorikohtaiset kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla asukasta kohti laskettuna vuosina 199 ja 2 21.
18 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 4 Päästöjen kaupunkikohtainen tarkastelu Vuonna 21 Helsingin kasvihuonekaasupäästöt olivat vähän yli 3,2 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, eli noin 54 % pääkaupunkiseudun päästöistä. Espoon päästöt olivat 1,34 miljoonaa tonnia (osuus 22 %) ja Vantaan 1,35 miljoonaa tonnia (osuus 23 %). Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöt olivat,52 miljoonaa tonnia (kuva 8). Helsingissä päästöt nousivat 2 % ja Vantaalla 4 % edellisvuoteen verrattuna, mutta Espoossa päästöt laskivat 2 % ja Kauniaisissa 5 %. Vuoden 199 tasoon verrattuna Helsingin päästöt olivat sen sijaan 11 % pienemmät, kun pääkaupunkiseudun muissa kaupungeissa päästöt ovat kasvaneet neljänneksen vuodesta 199. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23:n ohella Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat allekirjoittaneet EU:n Covenant of Mayors -ilmastositoumuksen, jonka tavoitteena on vähintään 2 % vuoden 199 päästötasoa pienemmät kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 22 mennessä. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) 4 35 4 35 3 3 25 25 2 2 15 15 1 1 5 5 9 2 4 6 8 1 12 14 16 18 2 vuosi Helsinki Covenant of Espoo Mayors Vantaa -2 % Kauniainen Kauniaisten khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kuva 8. Kasvihuonekaasujen päästöt kaupungeittain vuosina 199 ja 2 21 sekä tavoiteurat, jotka johtavat kaupungeittain vuoden 199 tasoon verrattuna 2 % pienempiin päästöihin vuonna 22. Huom. Espoossa ja Vantaalla Covenant of Mayors -ilmastositoumuksen tavoitteeksi on asetettu asukasta kohti laskettujen päästöjen vähentäminen, ja kaupunkien SEAP -kestävän energiankäytön toimintasuunnitelmien mukaan Espoossa asukaskohtainen päästövähennys olisi 28 % ja Vantaalla 25 % vuoteen 22 mennessä. Taulukko 2. Helsingin kasvihuonekaasupäästöt vuonna 21. Helsinki Päästöt 21 1 t CO 2 -ekv. Sektorin osuus päästöistä % 29 21 199 21 Kaukolämpö 1353 42% -25 Erillislämmitys 16 3% -1-16 Sähkölämmitys 133 4% 2 57 Kulutussähkö 852 26% 8 65 Liikenne 694 22% 7 Teollisuus ja työkoneet 42 1% -13-77 Jätehuolto 42 1% -4-83 Maatalous 1 % -13-37 Yhteensä 3223 1% 2-11
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 19 khk-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) 8 7 6 5 4 3 2 1 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 Kuva 9. Kasvihuonekaasujen päästöt asukasta kohti laskettuna kaupungeittain sekä yhteensä pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja 2 21. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoite vuodelle 23 on 4,3 t CO 2 -ekv. Helsinki Espoo Vantaa Kauniainen PKS Ilmastostrategia 23 Asukaskohtaisesti laskettuna kasvihuonekaasupäästöt olivat Kauniaista lukuun ottamatta kaikissa kaupungeissa vuoden 199 tason alapuolella. Kaupunkien pääkaupunkiseudun ilmastostrategia mukainen tavoite on hiilidioksidiksi laskettuna 4,3 tonnin vuotuiset päästöt asukasta kohti. (kuva 9). Liitteessä 1 on taulukot kunkin kaupungin kasvihuonekaasujen päästöistä vuosina 199 ja 2 21. Päästöt esitetään myös asukasta kohti laskettuina. Helsingin kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 21 jonkin verran edellisvuotta suuremmat, koska sähkönkulutuksen päästöt kasvoivat. Kaukolämmön kulutus kasvoi lähes 1 prosenttia, mutta vuosi 21 oli selvästi kylmempi kuin edellinen, ja lämmitystarvekorjattuna kaukolämmön päästöt säilyivät ennallaan (taulukko 2). Helsingissä kaukolämmön osuus rakennusten lämmityksestä ja kaupungin päästöistä on suurempi kuin Espoossa ja Vantaalla, joten Helsingin Energian tuotantorakenteen muuttuminen vähäpäästöisempään suuntaan näkyy selvästi päästökehityksessä. Vuonna 21 tuotannon ominaispäästöissä ei kuitenkaan tapahtunut merkittävää muutosta. Ominaispäästöt laskivat voimakkaimmin 199-luvulla, ja suotuisa kehitys on jatkunut hitaampana myös 2-luvulla. Asukaskohtaiset päästöt Helsingissä olivat 5,5 t CO 2 -ekv. vuonna 21, eli ne säilyivät lähes edellisvuoden tasolla. Vuonna 199 päästöt olivat 7,3 t asukasta kohti, joten päästöt ovat näin laskettuna pienentyneet tuntuvasti (kuva 9 ja liite 1). Suurin osa muutoksesta johtuu kaukolämmön tuotannon tehostumisesta, mutta samaan aikaan kaukolämmitettävien talojen energiatehokkuus on jonkin verran parantunut (Helen 211). Myös kaupungissa myydyn polttoöljyn määrä on vähentynyt vuoteen 21 asti (Öljyalan palvelukeskus 211). Espoon kasvihuonekaasujen päästöt laskivat kolmantena vuonna peräkkäin, nyt 2 % edellisvuodesta (taulukko 3). Syksyllä 29 käyttöön otetun uuden maakaasuvoimalan ansiosta kivihiilen käyttö kaukolämmön tuotannossa on vähentynyt vajaassa kahdessa vuodessa alle puoleen, ja kaukolämmön kulutuksen päästöt noin 2 prosenttia. Vuonna 21 kuitenkin sähkönkulutuksen, liikenteen sekä teollisuuden ja työkoneiden päästöt Espoossa kasvoivat. Taulukko 3. Espoon kasvihuonekaasupäästöt vuonna 21. Espoo Päästöt 21 1 t CO 2 -ekv. Sektorin osuus päästöistä % 29 21 199 21 Kaukolämpö 393 29% -17 12 Erillislämmitys 83 6% -2-4 Sähkölämmitys 143 11% 2 13 Kulutussähkö 329 25% 9 18 Liikenne 334 25% 2 26 Teollisuus ja työkoneet 39 3% 66-29 Jätehuolto 18 1% -2-79 Maatalous 2 % -1-28 Yhteensä 134 1% -2 25
2 PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 Taulukko 4. Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöt vuonna 21. Kauniainen Päästöt 21 1 t CO 2 -ekv. Sektorin osuus päästöistä % 29 21 199 21 Kaukolämpö 16 3% -18 15 Erillislämmitys 9 17% 9 Sähkölämmitys 6 12% 1 49 Kulutussähkö 8 16% 7 23 Liikenne 12 23% 3 3 Teollisuus ja työkoneet,4 1% 1 16 Jätehuolto 1 1% -4-84 Maatalous % Yhteensä 52 1% -5 23 Taulukko 5. Vantaan kasvihuonekaasupäästöt vuonna 21. Vantaa Päästöt 21 1 t CO2-ekv. Sektorin osuus päästöistä % 29 21 199 21 Kaukolämpö 41 3% 1 36 Erillislämmitys 67 5% -1-19 Sähkölämmitys 135 1% 2 15 Kulutussähkö 312 23% 1 89 Liikenne 37 27% 3 23 Teollisuus ja työkoneet 49 4% 9-5 Jätehuolto 15 1% -3-8 Maatalous 3 % -1-5 Yhteensä 1352 1% 4 25 Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöt laskivat 5 prosenttia edellisvuodesta (taulukko 4). Espoolla ja Kauniaisilla on yhteinen kaukolämpöverkko, joten myös Kauniaisissa kaukolämmön päästöt laskivat. Sähkönkulutuksen päästöt kasvoivat vuonna 21, mutta niiden vaikutus kokonaispäästöihin on muuta pääkaupunkiseutua pienempi, koska julkisen sektorin ja palvelusektorin kulutus on vähäistä. Öljylämmityksen osuus päästöistä on suuri. Kokonaispäästöt Espoossa ja Kauniaisissa olivat vuonna 21 noin neljänneksen suuremmat kuin vuonna 199. Kahdessakymmenessä vuodessa Espoo on kasvanut pääkaupunkiseudun kaupungeista voimakkaimmin. Väkiluku on lisääntynyt yli 4 prosentilla, minkä vuoksi asukasta kohti lasketut päästöt eivät ole nousseet. Vuonna 21 asukaskohtaiset päästöt olivat Espoossa 5,4 ja Kauniaisissa 6, t CO 2 -ekv., 4 ja 6 prosenttia edellisvuotta pienemmät (kuva 9 ja liite 1). Vantaan kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat 4 % vuonna 21 (taulukko 5). Vantaalla liikenteen osuus päästöistä on muuta pääkaupunkiseutua merkittävämpi, ja erityisesti raskaan kaluston liikennemäärät ja päästöt kasvoivat. Myös sähkönkulutus ja siitä aiheutuvat päästöt kasvoivat reippaasti. Kaukolämmön tuotanto ja kulutus kasvoivat huomattavasti, mutta lämmitystarvekorjatut päästöt vain vähän. Raskaan polttoöljyn käyttö lämpökeskuksissa väheni. Vuodesta 199 Vantaan asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt ovat vaihdelleet 7 hiilidioksidiekvivalenttitonnin molemmin puolin, eli päästöt ovat kasvaneet likimain väkilukua vastaavasti (kuva 9 ja liite 1). Kahden taantumavuoden laskun jälkeen asukasta kohti lasketut päästöt kääntyivät vuonna 21 kasvuun ja olivat 6,8 t CO 2 -ekv., mikä on edelleen kuitenkin vähemmän kuin vuonna 199. Muuta pääkaupunkiseutua korkeammat asukaskohtaiset päästöt selittyvät kaupungin läpi kulkevien pääväylien ja kehätien suurilla liikennemäärillä sekä Helsinki-Vantaan lentokentän energiankulutuksella.
PÄÄKAUPUNKISEUDUN ILMASTORAPORTTI - PÄÄSTÖJEN KEHITYS 21 21 5 Päästöjen sektorikohtainen tarkastelu huonekaasupäästöistä on pysynyt kuitenkin noin 5 prosentissa, eivätkä päästöt ole kasvaneet rakennuskannan mukaan. Asukasta kohti laskien asuinrakennusten kerrosala oli 4 m 2 vuonna 199 ja 45 m 2 vuonna 21. Muiden kun asuinrakennusten asukaskohtainen pinta-ala on myös kasvanut 26 neliömetristä 3 neliömetriin. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) 3 25 2 15 1 Kaukolämpö Kulutussähkö Liikenne Sähkölämmitys Erillislämmitys Teollisuus ja työkoneet Jätehuolto Maatalous 5 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 Kuva 1. Sektorikohtaiset kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja 2 21. Pääkaupunkiseudun suorat kasvihuonekaasupäästöt syntyvät lähes kokonaan energiankulutuksesta. 2-luvulla rakennusten lämmitys on aiheuttanut noin puolet kokonaispäästöistä, kulutussähkö neljänneksen ja liikenne niin ikään neljänneksen. Kulutussähkön ja liikenteen päästöt ovat kasvaneet voimakkaasti vuoteen 27 asti, ja nousivat jälleen kahden vuoden taantuman jälkeen vuonna 21 (kuva 1). Myös sähkölämmityksen päästötrendi on lievästi nouseva. Kaukolämmön päästöt vaihtelevat voimakkaasti vuosittain, joten selvää trendiä ei ole havaittavissa. Teollisuuden ja työkoneiden sekä jätteiden käsittelyn päästöt ovat sitä vastoin laskeneet tasaisesti. Seuraavissa luvuissa käsitellään pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjä tarkemmin sektorikohtaisesti. 5.1 Rakennusten lämmitys Suurin osa pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmittämisestä, erityisesti kaukolämmöstä. Vuonna 21 pääkaupunkiseudun rakennuksista kerrosneliöinä laskien 78 % lämmitettiin kaukolämmöllä, 11 % sähköllä ja 8 % öljyllä (kuva 11). Vuoteen 21 mennessä rakennettu pinta-ala on kasvanut 44 % vuodesta 199 ja 18 % vuodesta 2 (Tilastokeskus 211b). Rakennusten lämmityksen osuus pääkaupunkiseudun kasvi- rakennusten kerrosala (milj. m2) 9 8 7 6 5 4 3 2 1 9 1 2 3 4 5 6 7 8 9 1 Muu - Tuntematon Puu - Turve Maalämpö Öljy - Kaasu Sähkö Kaukolämpö 4 35 3 25 2 15 1 5 khk-päästöt Kuva 11. Pääkaupunkiseudun rakennusten kerrosala päälämmitysmuodoittain (Tilastokeskus 211b) ja rakennusten lämmityksen lämmitystarvekorjatut kasvihuonekaasupäästöt vuosina 199 ja 2 21. lämmityksen khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.)