Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti

Transkriptio

1 Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Helsinki Region Environmental Services Authority Päästöjen kehitys 212

2 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Opastinsilta 6 A 52 Helsinki puhelin faksi Lisätietoja Johannes Lounasheimo, puhelin [email protected] Copyright Kartat, graafit, ja muut kuvat: HSY Kansikuva: HSY / Jenni-Justiina Niemi Edita Prima Oy Helsinki 213

3 Esipuhe Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneeli IPCC julkaisi syyskuussa viidennen arviointiraporttinsa ilmastonmuutoksen luonnontieteelliseen taustaan keskittyvän ensimmäisen osaraportin. Raportti vahvistaa faktat ilmastonmuutoksesta. Ihmisen toiminnasta syntyvät kasvihuonekaasupäästöt aiheuttavat kiistattomasti ilmaston lämpenemistä, ja maapallon keskilämpötila uhkaa kohota jopa viisi astetta vuosisadan loppuun mennessä. Myös merenpinnan nousuennusteita on tarkistettu ylöspäin. Lämpenemisen rajoittaminen siedettävään kahteen asteeseen vaatii radikaaleja päästövähennyksiä, ja valtaosa tunnetuista fossiilisista polttoainevaroista pitää jättää käyttämättä. Maailmanlaajuinen ilmastosopimus on määrä saada valmiiksi vuonna 215 Pariisissa. Sopimus rajoittaa kasvihuonekaasupäästöjä vuodesta 22 alkaen, mutta päästöjen kasvun kääntäviä paikallisia toimenpiteitä tulee tehdä jo ennen tätä. Juuri nyt on tulevaisuuden kasvuinvestointien aika. Ilmastotavoitteita on kiristettävä ja hillintätoimia on edistettävä joka tasolla. Kaupunkiseudut ovat avainasemassa päästöjen vähentämisessä, ja myös pääkaupunkiseudun kaupungit kantavat osansa yhteisestä vastuusta. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23 valmistui vuonna 27 ja hyväksyttiin kaupungeissa vuonna 28. Strategian päästövähennystavoitetta tarkistettiin vuoden 212 lopussa kahden asteen tavoitetta vastaavalle tasolle. Uusien tavoitteiden mukaan päästöt vähenevät pääkaupunkiseudulla vuoteen 22 mennessä 2 prosenttia. Vuoden 25 tavoite on hiilineutraalius. Ilmastonmuutoksen hillintätoimien tueksi on tärkeää laskea ja raportoida toteutuneet kasvihuonekaasupäästöt. Tämä Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti päästöjen kehitys 212 sisältää tuoreimmat tiedot Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöistä ja energiankulutuksesta. Päästöjä on laskettu samalla laskutavalla takautuvasti 2-luvun alusta sekä vertailuvuodelle 199. Raportissa esitetään pääkaupunkiseudun ja erikseen kunkin kaupungin päästöt kokonaisuudessaan ja asukasta kohti laskettuna sekä sektoreittain eriteltyinä. Lisäksi tarkastellaan päästökehitystä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin. Tänä vuonna raporttiin on lisätty myös kaupunkien energiankulutuksen seuranta ja kuvattu sekä päästökauppa- että ei-päästökauppasektoreiden kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä. Helsingissä Raimo Inkinen toimitusjohtaja HSY Irma Karjalainen tulosaluejohtaja HSY HSY laskee vuosittain pääkaupunkiseudun kaupunkien kasvihuonekaasupäästöt ja seuraa ilmastonmuutoksen hillintää kuvaavien indikaattorien kehitystä. Parhaita käytäntöjä kootaan säännöllisesti ilmestyvään ilmastokatsaukseen ja kerran vuodessa järjestetään Helsingin seudun ilmastoseminaari. Lisäksi HSY osallistuu yhteisten seudullisten projektien kautta konkreettisiin hillintätoimiin, ja pyrkii vähentämään oman toimintansa energiankulutusta ja kasvihuonekaasupäästöjä. Vuonna 212 valmistui HSY:n koordinoima Pääkaupunkiseudun ilmastonmuutokseen sopeutumisen strategia.

4 Tiivistelmä Pääkaupunkiseudun yhteenlasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat hiilidioksidiksi laskettuna 5,8 miljoonaa tonnia (CO 2 -ekv.) vuonna 212. Kaukolämmön päästöt kasvoivat, mutta sähkönkulutuksen vastaavasti pienenivät. Päästöt pysyivät kokonaisuudessaan edellisvuoden tasolla. Yli puolet pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmityksestä, vajaa neljännes sähkönkulutuksesta ja noin neljännes liikenteestä. Tarkastelussa ei ole mukana lentoliikennettä, laivaliikennettä sataman ja lähialueiden ulkopuolella eikä ruoantuotannon ja kulutushyödykkeiden valmistamisen aiheuttamia välillisiä päästöjä. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet huomattavasti vuodesta 27 lähtien, mutta viime vuosina kivihiilen käyttö on lisääntynyt ja laskeva päästökehitys on pysähtynyt. Vuonna 212 kaukolämmön tuotannossa käytettiin edellisvuoteen verrattuna kolmannes enemmän kivihiiltä, minkä vuoksi kaukolämmön päästöt kasvoivat 9 %. Kivihiilen alhainen hinta on osaltaan vaikuttanut siihen, että sen osuus kaukolämmön polttoaineista kasvoi kaikissa pääkaupunkiseudun kaupungeissa. Vuonna 212 sähkönkulutuksen päästöt pienenivät sähkölämmitys pois lukien 14 % edellisvuodesta. Kulutus kasvoi runsaan prosentin, mutta valtakunnallinen sähkö oli vuonna 212 ennätyksellisen vähäpäästöistä. Liikenteen osalta henkilöautojen liikennesuorite kasvoi aiempien vuosien tapaan edelleen hieman, mutta toisaalta polttoaineiden bio-osuus on kasvanut ja ajoneuvojen energiatehokkuus parantunut. Kuorma-autoliikenteen määrä ja päästöt kasvoivat pääkaupunkiseudulla vuonna 212. Yhteenlaskettuna liikenteen päästöissä ei tapahtunut muutoksia. Seudun kokonaisenergiankulutus on asukasta kohti laskettuna pienentynyt tasaisesti vuodesta 27. Päästökauppasektorilla on pääkaupunkiseudun osalta jääty EU:n ja Suomen tavoitteisiin johtavalta kehitysuralta jälkeen, mutta päästökaupan ulkopuolisten sektoreiden osalta kehitys näyttää viime vuosien perusteella johtavan tavoiteltuihin päästövähennyksiin. Vuoteen 211 verrattuna päästöt laskivat Helsingissä kolme prosenttia ja Vantaalla noin yhden prosentin. Kasvihuonekaasupäästöt nousivat Espoossa 6 prosenttia ja Kauniaisissa 12 prosenttia. Vuoteen 199 verrattuna kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet Helsingissä 18 prosenttia. Muualla pääkaupunkiseudulla ne ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet. 2-luvulla päästöt ovat vähentyneet Helsingissä keskimäärin 1 % ja Kauniaisissa,1 % vuodessa. Espoossa päästöt ovat kasvaneet vuosittain,2 % ja Vantaalla vastaavasti,7 %. Eroja selittää se, että Helsingissä ja Kauniaisissa väkiluku, rakennettu pinta-ala ja liikennemäärät eivät ole kasvaneet yhtä voimakkaasti kuin muualla pääkaupunkiseudulla, ja toisaalta Vantaalla kaukolämmön ominaispäästöt eivät ole pienentyneet samalla tavalla kuin Helsingissä. Asukasta kohti laskettuna kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 212 Helsingissä 4,9 t CO 2 -ekv., Espoossa 5,7 t CO 2 -ekv., Vantaalla 6,5 t CO 2 -ekv. ja Kauniaisissa 6,6 t CO 2 -ekv. Vantaalla liikenteen päästöt ja teollisuuden polttoaineiden- ja sähkönkulutus ovat suuremmat kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Yhteensä pääkaupunkiseudulla päästöt olivat 5,4 tonnia per asukas, joka on 23 % vähemmän kuin vuonna 199. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettu 2 prosentin vähennystavoite on asukasta kohti laskettuna siis jo saavutettu, mutta kokonaispäästöjä tarkasteltaessa nykyinen kehitys ei johda riittäviin päästövähennyksiin. Ilmastostrategian hyväksymisestä, vuodesta 27 alkaen päästöt ovat kuitenkin vähentyneet kaikissa kaupungeissa entistä nopeammin. Julkaisija Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä Tekijät Johannes Lounasheimo Julkaisun nimi Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti - Päästöjen kehitys 212 Avainsanat Kasvihuonekaasupäästöt, ilmastonmuutos, pääkaupunkiseutu Päivämäärä Sarjan nimi ja numero: HSY:n julkaisuja 1/213 issn l isbn (pdf) issn (pdf) Kieli: suomi Sivuja: 112 Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä PL 1, 66 HSY puhelin , faksi

5 Sammandrag Huvudstadsregionens sammanlagda växthusgasutsläpp, omräknade till koldioxid, var 5,8 miljoner ton (CO 2 -ekv.) år 212. Utsläppen från fjärrvärme ökade medan utsläppen från elförbrukningen minskade i motsvarande mängd. I sin helhet höll sig utsläppen på fjolårets nivå. Drygt hälften av växthusgasutsläppen i huvudstadsregionen orsakas av uppvärmningen av byggnader, en knapp fjärdedel kommer från elförbrukningen och en fjärdedel från trafiken. Studien omfattar inte flygtrafik, fartygstrafik utanför hamnen och närområdena och inte heller indirekta utsläpp från matproduktion och tillverkning av konsumtionsartiklar. Växthusgasutsläppen i huvudstadsregionen har minskat avsevärt sedan 27, men under de senaste åren har användningen av stenkol ökat och den nedåtgående utsläppsutvecklingen har stannat av. År 212 användes i fjärrvärmeproduktionen en tredjedel mer stenkol jämfört med året innan, vilket gav en ökning på 9 procent i fjärrvärmeutsläppen. Delvis har stenkolens andel bland bränslen som används för att producera fjärrvärme ökat i alla städerna i huvudstadsregionen på grund av dess låga pris. År 212 minskade utsläppen från elförbrukningen utan eluppvärmningen med 14 procent jämfört med året innan. Förbrukningen ökade med en dryg procent, men den nationella elen orsakade 212 rekordlåga utsläpp. Vad gäller trafiken ökade personbilarnas trafikarbete fortsättningsvis, liksom under tidigare år, men å andra sidan är andelen biobränslen större och fordonens energieffektivitet bättre. Lastbilstrafiken och dess utsläpp ökade i huvudstadsregionen 212. De sammanlagda utsläppen från trafiken förändrades inte. Regionens totala energiförbrukning räknat per invånare har minskat jämnt sedan år 27. Inom utsläppshandeln ligger huvudstadsregionen efter på det utvecklingsspår som leder till EU:s och Finlands målsättningar, men för sektorer utanför utsläppshandeln ser de senaste årens utveckling ut att uppnå de eftersträvade utsläppsminskningarna. Jämfört med år 211 minskade utsläppen i Helsingfors med tre procent och i Vanda med kring en procent. I Esbo ökade växthusgasutsläppen med sex procent och i Grankulla med tolv procent. Jämfört med år 199 har växthusgasutsläppen minskat i Helsingfors med 18 procent. I den övriga huvudstadsregionen har de på lång sikt ökat. På 2-talet har utsläppen minskat med i genomsnitt en procent i Helsingfors per år och med,1 procent i Grankulla per år. I Esbo har utsläppen ökat med,2 procent och i Vanda med,7 procent årligen. Skillnaderna förklaras av att befolkningsmängden, den bebyggda arealen och trafikvolymerna inte har ökat lika kraftigt i Helsingfors och Grankulla som i den övriga huvudstadsregionen. Å andra sidan har de specifika utsläppen från fjärrvärme inte minskat på samma sätt i Vanda som i Helsingfors. Räknat per invånare var växthusgasutsläppen 4,9 CO 2 -ekv. i Helsingfors, 5,7 t CO 2 -ekv. i Esbo, 6,5 t CO 2 -ekv. i Vanda och 6,6 t CO 2 -ekv. i Grankulla år 212. I Vanda är utsläppen från trafiken och industrins bränsle- och elförbrukning högre än i de andra städerna i huvudstadsregionen. Sammanlagt var utsläppen i huvudstadsregionen 5,4 ton per invånare, vilket är 23 procent mindre än 199. Det reviderade målet för huvudstadsregionens klimatstrategi, en minskning på 2 procent per invånare, har alltså redan uppnåtts om räknat per invånare, men den nuvarande utvecklingen leder inte till en tillräcklig minskning av utsläppen då man granskar de totala utsläppen. Sedan klimatstrategin godkändes 27 har dock utsläppen minskat i alla städerna snabbare än förr. Utgivare Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster Författare Johannes Lounasheimo Publikationens namn Huvudstadsregionens klimatrapport - utsläppens utveckling år 212 Nyckelord Växthusgasutsläpp, klimatförändring, huvudstadsregionen Publikationsseriens titel och nummer: HRM:s publikationer 1/213 issn l isbn (pdf) issn (pdf) Språk: finska Sidor: 112 Datum Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster PB 1, 66 HSY telefon , fax

6 Abstract The total greenhouse gas emissions, calculated as carbon dioxide, of the Helsinki Metropolitan Area were 5.8 million tonnes (CO 2 e) in 212. District heating emissions increased, but those of electricity consumption decreased. The overall amount of emissions remained at the level of the previous year. Over one half of the greenhouse gas emissions in the Helsinki Metropolitan Area is caused by the heating of the buildings, a little less than one quarter by electricity consumption, and about one quarter by transport. This review does not include aviation, ship traffic outside the port and the nearby areas, or indirect emissions caused by food production and manufacturing consumer goods. The greenhouse gas emissions of the Helsinki Metropolitan Area have decreased considerably since 27, but the use of coal has increased in the past few years, and the downward trend in emissions has come to a halt. In 212, the production of district heating used one-third more coal compared to the year before, which is why the district heating emissions increased by 9%. The low cost of coal has, in part, contributed to the fact that its share in the district heating fuels increased in all cities in the Helsinki Metropolitan Area. In 212, electricity consumption emissions decreased by 14% from the previous year, excluding electric heating. The consumption increased by a little over 1%, but national electricity was at a record low in terms of emissions in 212. With regard to transport, passenger motor vehicle mileages continued to increase slightly as in preceding years, but then again the share of biofuel has increased and the energy-efficiency of vehicles improved. The amount and emissions of lorry traffic increased in the Helsinki Metropolitan Area in 212. The total emissions of transport showed no changes. The total energy consumption of the area per capita has steadily decreased since 27. The emissions in the Helsinki Metropolitan Area covered by the EU emissions trading system have fallen behind on the development path towards the EU and Finnish goals but, with regard to the sectors external to emissions trading, the development seems to be leading to a targeted decrease in emissions in the light of the past few years. When compared with 211, emissions decreased by 3% in Helsinki and by approximately 1% in Vantaa. Greenhouse gas emissions increased by 6% in Espoo and by 12% in Kauniainen. In comparison to 199, greenhouse gas emissions have decreased in Helsinki by 18%. Elsewhere in the Helsinki Metropolitan Area, emissions have been increasing in the long run. During the 2s, emissions decreased on average in Helsinki by 1% and in Kauniainen by.1% per year. In Espoo, emissions increased by.2% per year, and in Vantaa similarly by.7%. The differences are explained by the fact that in Helsinki and Kauniainen the population, constructed area and volumes of traffic have not increased as rapidly as elsewhere in the Helsinki Metropolitan Area, and also because in Vantaa, the specific emissions of district heating have not decreased in the same way as in Helsinki. The per capita greenhouse gas emissions in 212 in Helsinki were 4.9 t CO 2 e, in Espoo 5.7 t CO 2 e, in Vantaa 6.5 t CO 2 e and in Kauniainen 6.6 t CO 2 e. In Vantaa, transport emissions and industrial fuel and electricity consumption are higher than elsewhere in the Helsinki Metropolitan Area. In the Helsinki Metropolitan Area, total emissions were 5.4 t per capita, which is 23% less than in 199. Therefore, the revised 2% reduction goal of the Published by Helsinki Region Environmental Services Authority Author Johannes Lounasheimo Title of publication Helsinki Metropolitan Area climate report emission trends in 212 Date of publication Keywords Greenhouse gas emissions, climate change, Helsinki Metropolitan Area Publication series title and number: HSY publications 1/213 issn l isbn (pdf) issn (pdf) Language: Finnish Pages: 112 Helsinki Region Environmental Services Authority PO Box 1, 66 HSY Tel , Fax Helsinki Metropolitan Area Climate Strategy has already been met per capita, but, with regard to total emissions, the current development will not lead to a sufficient decrease in emissions. Since the adoption of the Climate Strategy in 27, emissions have, however, decreased in all cities faster than before. 6

7 Sisällys 1 Kasvihuonekaasupäästöt globaalisti, Euroopassa ja Suomessa Maailman hiilidioksidipäästöt Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöt Suomen kasvihuonekaasupäästöt 12 2 Pääkaupunkiseutu Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Kaukolämpö Sähkö Liikenne Kasvihuonekaasupäästöjen ja energiankulutuksen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Päästöt asukasta kohti laskettuna Päästökauppasektori Ei-päästökauppasektori Energiankulutus asukasta kohti laskettuna 28 3 Helsinki Helsingin kasvihuonekaasupäästöt Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Kaukolämpö Sähkö Liikenne Kasvihuonekaasupäästöjen ja energiankulutuksen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Päästöt asukasta kohti laskettuna Päästökauppasektori Ei-päästökauppasektori Energiankulutus asukasta kohti laskettuna 44 4 Espoo Espoon kasvihuonekaasupäästöt Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Kaukolämpö Sähkö Liikenne Kasvihuonekaasupäästöjen ja energiankulutuksen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Päästöt asukasta kohti laskettuna Päästökauppasektori Ei-päästökauppasektori Energiankulutus asukasta kohti laskettuna 6 5 Vantaa Vantaan kasvihuonekaasupäästöt Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Kaukolämpö Sähkö Liikenne Kasvihuonekaasupäästöjen ja energiankulutuksen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Päästöt asukasta kohti laskettuna Päästökauppasektori Ei-päästökauppasektori Energiankulutus asukasta kohti laskettuna 76 6 Kauniainen Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöt Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Kaukolämpö Sähkö Liikenne 85

8 6.3 Kasvihuonekaasupäästöjen ja energiankulutuksen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Päästöt asukasta kohti laskettuna Päästökauppasektori Ei-päästökauppasektori Energiankulutus asukasta kohti laskettuna 91 7 Yhteenveto 93 8 Lähdeluettelo 95 9 Liitteet 97 Liite 1. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt vuosina 199 ja Liite 2. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti vuosina 199 ja Liite 3. Kasvihuonekaasupäästöt ilman lämmitystarvekorjausta ja valtakunnallisen kulutussähkön päästökertoimen 5-v. keskiarvoa 12 Liite 4. Pääkaupunkiseudun lämmitystarvekorjattu energiankulutus vuosina 199 ja Liite 5. Pääkaupunkiseudun lämmitystarvekorjattu energiankulutus asukasta kohti laskettuna 199 ja Liite 6. Lämmitystarveluvut 18 Liite 7. Kulutussähkön valtakunnallinen päästökerroin 19 Liite 8. Laskentamenetelmä ja tietolähteet 11

9 1 Kasvihuonekaasupäästöt globaalisti, Euroopassa ja Suomessa

10 1.1 Maailman hiilidioksidipäästöt Fossiilisten polttoaineiden polttamisesta ja sementin valmistuksesta aiheutuneet kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 211 maailmanlaajuisesti noin 35 miljardia tonnia (hiileksi laskettuna noin 9,5 Gt). Alustavan arvion mukaan päästöt kasvoivat vuonna 212 edelleen 2,4 % (Peters ym. 212). Nykyinen kehitys ylittää IPPC:n pessimistisimmän, 4 6 asteen maailmanlaajuiseen lämpenemiseen johtavan RCP 8.5 -skenaarion päästöt. Eniten hiilidioksidipäästöjä syntyy Kiinassa (28 %), Yhdysvalloissa (16 %), EU:ssa (11 %), Intiassa (7 %), Venäjällä (5 %) ja Japanissa (4 %). Vuonna 211 päästöt kasvoivat Kiinassa ja Intiassa huomattavasti, mutta erityisesti Intiassa asukasta kohti lasketut päästöt ovat edelleen verraten pienet. Hiilipäästöt (Gt/a) RCP 8.5 4, 6,1 C RCP 6. 2,6 3,7 C RCP 4.5 2, 3, C RCP 3.-PD 1,3 1,9 C Toteutuneet päästöt Kuva 1. Fossiilisten polttoaineiden käytöstä ja sementin valmistuksesta aiheutuneet hiilidioksidipäästöt vuosina (CDIAC 213; laskettu tonneina hiiltä) sekä IPCC:n uudet skenaariot (IPCC 213). 1

11 1.2 Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöt EU-27:n KHK-päästöt (Mt CO 2 -ekv.) Ennakkotieto 212 Jätteiden käsittely Maatalous Liikenne Asuminen ja palvelut Teollisuus Energiasektori Tavoite 22 Kuva 2. Euroopan unionin kasvihuonekaasupäästöt ja ennakkotieto vuoden 212 päästöistä (EEA 213a; 213b). Tavoite 22 on 2 % päästövähennys vuoteen 199 verrattuna. Euroopan unionin 27 jäsenmaan yhteenlasketut kasvihuonekaasupäästöt vähenivät vuonna 212 ennakkotiedon mukaan,9 % edellisvuodesta ja olivat 19 % pienemmät kuin vuonna 199. Eniten vähennystä tapahtui uusien jäsenmaiden teollisuuden, rakentamisen ja liikenteen päästöissä (EEA 213b). EU:n tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 2 % vuoteen 22 mennessä. Tämä voidaan saavuttaa päästökauppasektorin 21 % vähennyksellä vuoteen 25 verrattuna sekä jäsenvaltioiden vuoden 25 päästötasoon ja bruttokansantuotteeseen perustuvalla ei-päästökauppasektorin taakanjaolla. Pitkällä aikavälillä vain liikenteen päästöt ovat kasvaneet. Vuoteen 199 verrattuna päästöt ovat vähentyneet eniten Saksassa, Iso-Britanniassa ja Itä-Euroopan uusissa jäsenmaissa (EEA 213a). 11

12 1.3 Suomen kasvihuonekaasupäästöt Suomen kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 212 ennakkotietojen mukaan hiilidioksidiksi laskettuna 61,4 miljoonaa tonnia, yli 8 % vähemmän kuin vuonna 211. Lasku syntyi päästökauppasektorilla hiilen, maakaasun ja turpeen kulutuksen vähenemisestä ja sähkön nettotuonnin kasvusta. Myös mineraalien ja teräksen tuotannosta aiheutui aiempaa vähemmän päästöjä (Tilastokeskus 213a). Kioton sopimuksen tavoitteen eli vuosina keskimäärin vuoden 199 päästötason 7,4 MtCO 2 -ekv. Suomi saavuttaa selvästi. Tämän lisäksi Suomea velvoittaa päästökauppasektorin yhteinen tavoite -21 ja muiden sektorien -16 % vuoden 25 tasosta, jolloin päästöt olisivat vuonna 22 noin 56 MtCO 2 -ekv. Pidemmän aikavälin tavoitteina Valtioneuvoston vuoden 29 tulevaisuusselonteossa on linjattu vähintään 8 % päästövähennykset vuoteen 25 mennessä (VNK 29), ja vuoden 211 hallitusohjelman yksi tavoitteista on tehdä tulevaisuuden Suomesta hiilineutraali yhteiskunta (VNK 211). KHK-päästöt (Mt CO 2 -ekv.) Jätteiden käsittely Maatalous Teollisuusprosessit Energiasektori Tulevaisuusselonteko 25 EU:n tavoite 22 Kioton sopimus Kuva 3. Suomen kasvihuonekaasupäästöt (Tilastokeskus 213a). EU:n tavoite 22 on tässä -2 % ja Tulevaisuusselonteko 25-8 % Suomen vuoden 199 kokonaispäästöistä. Kioton sopimuksen Suomen velvoitteena on saavuttaa vuoden 199 päästötaso jaksolla Energiasektorin päästöistä lähes 6 % ja teollisuuden prosessipäästöistä noin 7 % syntyy päästökauppasektorilla. 12

13 Kuva: HSY / Kai Widell 2 Pääkaupunki- seutu

14 2.1 Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 212 hiilidioksidiksi laskettuna 5,8 miljoonaa tonnia eli samansuuruiset kuin vertailuvuonna 199. Myös edellisvuoteen 211 verrattuna kokonaispäästöt pysyivät ennallaan. Suurin osa pääkaupunkiseudun päästöistä aiheutui rakennusten lämmittämisestä (54 %), liikenteestä (23 %) ja kulutussähköstä (19 %). Vuonna 212 seudun kaukolämmöntuotannossa käytettiin edellisvuotta enemmän kivihiiltä, ja päästöt kasvoivat. Kulutussähkön päästöt sen sijaan vähenivät. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöissä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Lämmitystarpeella mitattuna vuosi 212 oli lähellä 2-luvun keskiarvoa (liite 6). Laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja valtakunnallisen sähkön päästöjen vuosivaihtelujen tasoitusta pääkaupunkiseudun kokonaispäästöt laskivat 4 % (liite 3). Pitkällä aikavälillä sähkölämmityksen, kulutussähkön ja liikenteen päästöt ovat nousseet huomattavasti ja jätteiden käsittelyn, teollisuuden ja työkoneiden päästöt vähentyneet. Liitteessä 1 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun päästöistä kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja KHK-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Maatalous Jätteiden käsittely Teollisuus ja työkoneet Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Öljylämmitys Kaukolämpö ei trenditasoitusta Kuva 4. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja Kuvassa on esitetty myös kokonaispäästöjen todellinen vuosivaihtelu, eli päästöt laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja sähkön päästökertoimen viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. 14

15 KHK-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) 3,5 3 2,5 2 1,5 1, Kaukolämpö Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Öljylämmitys Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Kuva 5. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain asukasta kohti laskettuna pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja Asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat pääkaupunkiseudulla 5,4 t CO 2 -ekv. vuonna 211, lähes 2 % edellisvuotta pienemmät. Vuonna 199 päästöt olivat noin 7 tonnia per asukas. Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat vuonna 212 samansuuruiset kuin vertailuvuonna 199 (kuva 4), mutta väkiluvun kasvun myötä päästöt asukasta kohti ovat laskeneet. Pääkaupunkiseudulla asui vuoden 212 lopussa lähes 25 ihmistä enemmän kuin vuonna 199; väestömäärä on kasvanut 3 %. Sektoreittain tarkasteltuna ainoastaan sähkölämmityksen ja kulutussähkön asukaskohtaiset päästöt ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet, mutta jälkimmäisen osalta käännös laskusuuntaan on jo tapahtunut. Vuodesta 27 alkaen myös liikenteen päästöt ovat vähentyneet. Liitteessä 2 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä asukasta kohti laskettuna kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja Päästökehitystä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin käsitellään erikseen luvussa

16 2.2 Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Suurin osa pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmittämisestä, erityisesti kaukolämmöstä. Vuonna 212 pääkaupunkiseudun rakennuksista kerrosneliöinä laskien noin 8 % lämmitettiin kaukolämmöllä, 11 % sähköllä ja 7 % öljyllä. Vuoden 212 loppuun mennessä rakennettu pinta-ala on kasvanut 48 % vuodesta 199 ja 22 % vuodesta 2 (Tilastokeskus 213b). Rakennusten lämmityksen osuus pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä on pysynyt kuitenkin noin 5 prosentissa, eivätkä päästöt ole kasvaneet rakennuskannan mukaan. Asukasta kohti laskien asuinrakennusten kerrosala oli 4 m 2 vuonna 199 ja 45 m 2 vuonna 212. Muiden kun asuinrakennusten asukaskohtainen pinta-ala on myös kasvanut 26 neliömetristä 29 neliömetriin. rakennusten kerrosala (milj. m 2 ) lämmityksen khk-pääsöt (1 t CO 2 -ekv.) Muu Puu Maalämpö Öljy Sähkö Kaukolämpö KHK-päästöt Kuva 6. Pääkaupunkiseudun rakennusten kerrosala päälämmitysmuodoittain (Tilastokeskus 213b) ja rakennusten lämmityksen lämmitystarvekorjatut kasvihuonekaasupäästöt vuosina 199 ja

17 khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Lämpökeskukset Voimalaitokset (CHP) Lämmitystarvekorjatut päästöt Kuva 7. Pääkaupunkiseudun kaukolämmönkulutuksen kasvihuonekaasupäästöt tuotantomuodoittain 199 ja Päästöjen laskennassa otetaan huomioon kaukolämmön tuotannon päästöt hyödynjakomenetelmällä laskettuna, energiayhtiöiden välinen lämpökauppa ja vuotuinen lämmitystarve Kaukolämpö Valtaosa pääkaupunkiseudulla kulutetusta kaukolämmöstä on peräisin sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitoksista (CHP eli Combined Heat and Power). Viiden CHP-voimalaitoksen tuotantoa tukevat 25 lämpökeskusta, joita käytetään tarpeen mukaan. Kaukolämmön päästöt olivat vuonna 212 yhteensä 2 45 kt CO 2 -ekv., 42 % pääkaupunkiseudun kokonaispäästöistä. Erillistuotannon osuus oli edellisvuotta suurempi, ja kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat kokonaisuudessaan 15 %. Lämmitystarve huomioon otettuna päästöt olivat 9 % suuremmat kuin vuonna 211. Pitkällä aikavälillä kaukolämmön tuotanto on kehittynyt jonkin verran vähäpäästöisempään suuntaan: vuonna 212 päästöt olivat 225 tco 2 -ekv. kulutettua gigawattituntia kohti, kun vuonna 199 vastaava kerroin oli 29 tco 2 -ekv./gwh. Kahtena viime vuonna koko seudun yhteenlasketun kaukolämmön tuotannon ominaispäästökerroin on kuitenkin kasvanut. 17

18 Vuonna 212 Helsingin Energian, Vantaan Energian ja Fortum Power and Heatin tuottamaa kaukolämpöä kulutettiin pääkaupunkiseudulla yhteensä 1 58 gigawattituntia. Vuosi 212 oli edellisvuotta hieman viileämpi, ja kulutus kasvoi edellisvuodesta 4 %. Kotitalouksien osuus kulutuksesta oli 59 %, palvelu- ja julkisen sektorin 34 % ja teollisuuskiinteistöjen 7 %. Vuonna 212 lämmitystarvekorjattu kaukolämmön kulutus laski hieman. Vuodesta 199 kulutus on kasvanut 29 %, eli suunnilleen yhtä paljon kuin seudun väkiluku. Asukasta kohti laskettu vuosikulutus on näin ollen pysynyt samalla, hieman yli 1 megawattitunnin tasolla. 2-luvulla kaukolämmön kulutus on kasvanut 9 %. Kaukolämmitteinen kerrosala on lisääntynyt vastaavasti 24 % (kuva 6), mikä kertoo parantuneesta energiatehokkuudesta. Tarkat tiedot pääkaupunkiseudun energiankulutuksesta on koottu liitetaulukkoihin 4 ja 5. kulutus (GWh) Teollisuus Palvelut ja julkinen sektori Kotitaloudet Lämmitystarvekorjattu kulutus Kuva 8. Kaukolämmön kulutus sektoreittain pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja

19 polttoaineet (GWh) Lämpöpumput Biokaasu Öljy Maakaasu Kivihiili Maakaasun osuus oli pääkaupunkiseudun kaukolämmön tuotannossa käytetyistä polttoaineista 51 % vuonna 212. Sen osuus laski ja kivihiilen osuus nousi huomattavasti vuodesta 211. Pitkällä aikavälillä muutos polttoainejakaumassa on päinvastainen: vuonna 199 kivihiiltä käytettiin 8-prosenttisesti ja maakaasun osuus oli vain 16 %. Pääkaupunkiseudun lämmöntuotannossa on biopolttoaineena toistaiseksi hyödynnetty ainoastaan talteen otettua kaatopaikkakaasua. Toinen ei-fossiilisperäinen lämmönlähde on jätevesilämpöä hyödyntävä Katri Valan lämpöpumppulaitos Helsingissä, jonka kaukolämmön tuotannon osuus koko pääkaupunkiseudun kulutuksesta oli 3 % vuonna 212. Myös Espoossa on otettu käyttöön lämpöpumppuja kaukolämmön tuotannossa, ja Helsingissä on tehty pelletin käyttökokeita. Kuva 9. Kaukolämmön tuotannossa pääkaupunkiseudulla käytetyt polttoaineet hyödynjakomenetelmällä laskettuna vuosina 199 ja Lämpöpumput tarkoittavat tässä lämpöpumpuilla tuotettua energiamäärää, ei niiden kuluttamaa sähköä. 19

20 2.2.3 Sähkö Sähkön kokonaiskulutus on jaettu tässä raportissa kahteen sektoriin: sähkölämmitykseen ja muuhun sähkön käyttöön eli kulutussähköön. Noin viidennes pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä syntyy kulutussähköstä ja 7 % sähkölämmityksestä. Kulutussähkön aiheuttamat päästöt olivat 1 16 kt CO 2 -ekv. ja sähkölämmityksen 434 kt CO 2 -ekv. vuonna 212. Kulutussähkön päästöjen laskennassa sovelletaan valtakunnallista päästökerrointa, jonka vuosivaihteluja tasoitetaan käyttämällä viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa, lukuun ottamatta perusvuotta 199 (liite 7). Viiden vuoden keskiarvolla laskettuna kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt vähentyivät noin 14 % pääkaupunkiseudulla vuonna 212. Ilman trendikorjausta muutos oli -5 %. Valtakunnallinen sähkö oli vuonna 212 ennätyksellisen vähäpäästöistä. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kuva 1. Kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja Kulutussähkön päästöt Päästöt 5 v. keskiarvolla 2

21 sähkön kokonaiskulutus (GWh) sähkönkulutus asukasta kohti (MWh) Palvelut ja julkinen sektori Teollisuus Kotitaloudet Sähkönkulutus asukasta kohti Vuonna 212 sähkön kokonaiskulutus oli pääkaupunkiseudulla gigawattituntia eli vajaa 1 % koko Suomen 85 terawattitunnin sähkönkulutuksesta. Kulutus kasvoi edellisvuodesta 2 %, ja oli 5 % suurempi kuin vuonna 199. Pitkällä aikavälillä kotitalouksien ja palvelu- ja julkisen sektorin sähkönkäyttö on kasvanut voimakkaasti, mutta teollisuuden sähkönkulutus on hieman vähentynyt. Sähkölämmityksen arvioidun kulutuksen ja kulutussähkön osuudet olivat pääkaupunkiseudun kokonaiskulutuksesta noin 12 % ja 88 % vuonna 212. Sähkölämmityksen kulutus ja päästöt ovat kasvaneet muuta sähkön käyttöä voimakkaammin vuodesta 199. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on, että asukaskohtainen sähkön kokonaiskulutus kääntyy laskuun. Vuonna 212 kulutus asukasta kohden oli 7,8 MWh, joka on noin 16 % enemmän kuin vuonna 199. Tarkat tiedot pääkaupunkiseudun energiankulutuksesta on koottu liitetaulukkoihin 4 ja 5. Kuva 11. Sähkön kokonaiskulutus sektoreittain pääkaupunkiseudulla ja kulutus asukasta kohti vuosina 199 ja

22 2.2.4 Liikenne Vuonna 212 pääkaupunkiseudun liikenteen kasvihuonekaasupäästöt olivat kt CO 2 -ekv., joka on vajaa neljännes seudun kokonaispäästöistä. Raskaan liikenteen päästöt hieman kasvoivat, ja muiden liikennemuotojen vähenivät. Yhteenlaskettuna päästöissä ei tapahtunut muutosta edellisvuodesta. Henkilöautojen osuus päästöistä oli 54 %, muun tieliikenteen 36 %, laivaliikenteen 8 % ja raideliikenteen 2 %. Vuoteen 199 verrattuna erityisesti raskaan liikenteen päästöt ovat kasvaneet. Laivapäästöt ovat vähentyneet selvästi viime vuosina, mutta pitkällä aikavälillä nekin ovat kasvaneet huomattavasti. Toistaiseksi lentoliikenne ei ole kuulunut päästöseurantaan. Helsinki-Vantaan ja Malmin lentokenttien nousujen ja laskujen polttoaineen kulutuksen perusteella lasketut kasvihuonekaasupäästöt toisivat liikenteen päästöihin runsaan 1 % ja seudun kokonaispäästöihin noin 2,5 % lisän. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23:ssa liikennesektorille asetetun tavoitteen mukaan liikenteen päästöt asukasta kohden vähenevät vuoteen 23 mennessä 2 %. Vuonna 212 päästöt olivat ilman lentoliikennettä 1,3 t CO 2 -ekv., joka oli 16 % vähemmän kuin vuonna 199. Vuodesta 27 alkaen erityisesti henkilöautojen päästöt ovat vähentyneet. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kuva 12. Liikenteen päästöt pääkaupunkiseudulla (autoliikenne kaupunkien rajojen sisäpuolella, lähijunat, raitiovaunut ja metrot sekä laivat ja veneet satamissa ja lähialueilla) sektoreittain ja asukasta kohti vuosina 199 ja ,8 1,6 1,4 1,2 1,,8,6,4,2, khk-päästöt (t CO 2 -ekv. / as.) Raideliikenne Laivat ja veneet Kuorma-autot Linja-autot Pakettiautot Henkilöautot Päästöt asukasta kohti 22

23 liikennesuorite (milj. km/vuosi) 6 Kuorma-autot 5 Linja-autot 4 Pakettiautot 3 Henkilöautot (diesel) 2 Henkilöautot (bensiini) kaikki Kuva 13. Tieliikenteen suoritteen kehittyminen pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja (Mäkelä 213a). Pääkaupunkiseudun tieliikenteen liikennesuorite on kasvanut 42 % vuodesta 199, mutta ajoneuvojen polttoaineen kulutus ajettua kilometriä kohti on laskenut. Vuoden 28 autoverouudistus on laskenut tehokkaasti ominaispäästöjä: keskimääräinen ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästö oli 177 g/km vuonna 27, 14 g/km vuonna 212 ja 131 g/km vuoden 213 syyskuussa (TraFi 213). Myös liikennepolttoaineiseen lisätty biopolttoaineen osuus on laskenut viime vuosina tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Laskennoissa päästöttömäksi oletettavat bioetanolin ja biodieselin osuudet polttoaineiden lämpöarvoista olivat keskimäärin 2 % vuonna 28, 4 % vuosina ja 6 % vuosina (Mäkelä 213b). Vuonna 212 pääkaupunkiseudun tieliikenteen suoritteesta henkilöautojen osuus oli 84 %, pakettiautojen 9 %, linja-autojen 2 % ja kuorma-autojen 5 %. Asukasta kohti laskettu henkilöautosuorite oli 4 45 kilometriä, mikä on 6 % enemmän kuin 2-luvun alussa, mutta voimakkain kasvu ajoittuu vuosikymmenen alkuun. Tämän jälkeen muutos on ollut vähäinen. 23

24 2.3 Kasvihuonekaasupäästöjen ja energiankulutuksen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettu tavoite on 2 prosentin päästövähennys vuoteen 22 mennessä vuoteen 199 verrattuna ja hiilineutraalius vuoteen 25 mennessä. Vuoden 22 tavoitteen saavuttamiseksi päästöjen tulisi vähentyä vuosittain 2,5 %, tai absoluuttisina päästöinä noin 143 tonnia vuodessa. 2-luvulla vuosimuutos on ollut keskimäärin -,4 %, ja trendin jatkuessa kokonaispäästöt olisivat vuonna 22 vähän yli 3 % vuoden 199 tasoa pienemmät. Ilmastostrategian tavoitetta ei näin ollen saavutettaisi. Toisaalta viime vuosina päästöt ovat vähentyneet huomattavasti jyrkemmin: ilmastostrategian hyväksymisestä, vuodesta 27 alkaen päästövähennys on ollut keskimäärin 2 % vuodessa. Tällä kehityksellä pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt olisivat vuonna 22 lähes 2 % pienemmät kuin vertailuvuonna 199. muutos vuoteen 199 verrattuna Toteutuneet päästöt Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2-luvun kehitys ja ennuste Kuva 14. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 199 verrattuna, 2-luvun päästökehitykseen perustuva ennuste ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteisiin johtava kehitysura. 24

25 muutos vuoteen 199 verrattuna Toteutuneet päästöt Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2-luvun kehitys ja ennuste Päästöt asukasta kohti laskettuna Vuonna 212 pääkaupunkiseudun asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat 5,4 t CO 2 -ekv., joka on 23 prosenttia vähemmän kuin vuonna 199. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettu 2 % päästövähennystavoite on näin laskettuna jo saavutettu. Kokonaispäästöistä laskettuna kaupunkien väestönkasvuennusteet huomioon ottaen -2 % tavoitetaso vuoteen 199 verrattuna on kuitenkin kovempi, 4,1 tonnia per asukas. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi asukaskohtaisten päästöjen pitäisi vähentyä vuodessa 2 3 prosenttia. 2-luvulla vuotuinen vähennystahti on ollut vain runsas prosentti, mutta vuodesta 27 noin 3 % vuodessa Kuva 15. Pääkaupunkiseudun asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 199 verrattuna, 2-luvun päästökehitykseen perustuva ennuste ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteisiin johtava kehitysura. Vuoden 22 tavoite on laskettu 2 % kokonaispäästövähennykseen ja kaupunkien väestönkasvuennusteisiin perustuen. 25

26 2.3.3 Päästökauppasektori Vuonna 212 päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt olivat pääkaupunkiseudulla 3 56 kt CO 2 -ekv., 61 % kokonaispäästöistä. Pääkaupunkiseudulla päästökaupan piiriin kuuluvat ainoastaan kaukolämpö ja kulutussähkö, sillä seudulla ei ole energiaintensiivistä teollisuutta. Vuodesta 21 kaukolämmön päästöt ovat kasvaneet, mutta kulutussähkön pienentyneet. Yhteenlaskettuna päästökauppasektorin päästöissä ei ole viime vuosina tapahtunut merkittäviä muutoksia, ja EU:n 21 % vähennystavoitteeseen johtavasta kehitysurasta on jääty seudulla jälkeen. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kulutussähkö Kaukolämpö 22 tavoite -21 % Kuva 16. Päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja EU:n päästökauppasektorin tavoite vuodelle 22 on -21 % vuoteen 25 verrattuna. 26

27 3 Maatalous Ei-päästökauppasektori khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Jätteiden käsittely Teollisuus ja työkoneet Liikenne Öljylämmitys Sähkölämmitys Vuonna 212 päästökaupan ulkopuolisten sektorien kasvihuonekaasupäästöt olivat pääkaupunkiseudulla 2 24 kt CO 2 -ekv., 39 % kokonaispäästöistä. Pääkaupunkiseudulla päästökaupan ulkopuolelle jäävät liikenne, rakennusten erillislämmitys, teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden kulutus sekä jätteiden käsittely ja maatalous. Vuodesta 27 päästöt ovat näillä sektoreilla erillislämmitystä lukuun ottamatta laskeneet. Yhteenlaskettuna kehitys näyttää pääkaupunkiseudun osalta johtavan Suomen yleiseen ei-päästökauppasektorin tavoitteeseen, -16 % vuoden 25 päästöistä vuoteen 22 mennessä tavoite -16 % Kuva 17. Ei-päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt pääkaupunkiseudulla vuosina 199 ja EU:n Suomelle asettama päästökaupan ulkopuolelle jäävien sektorien vähennystavoite on 16 % vuoden 25 päästöistä vuoteen 22 mennessä 27

28 2.3.5 Energiankulutus asukasta kohti laskettuna Pääkaupunkiseudun energiankulutus oli vuonna 212 asukasta kohti laskettuna 24,1 megawattituntia. Kulutus väheni edellisvuodesta lähes 2 prosenttia. Vajaa puolet energiasta kuluu rakennusten lämmittämiseen ja 28 % on kulutussähköä. Henkilöautojen osuus oli vuonna 212 noin 12 % ja muun liikenteen 8 %. MWh Pääkaupunkiseudun energiankulutus (MWh/asukas) 22 tavoite -2 % (vrt ka.) Merkittäviä sektorikohtaisia muutoksia kulutuksessa ei ole tapahtunut viime vuosina, mutta asukasta kohti laskettuna kehityksen suunta on selvä: kokonaisenergiankulutus on kääntynyt selvään laskuun vuoden 27 jälkeen. Trendin edelleen jatkuessa EU:n yhteinen tavoite parantaa energiatehokkuutta 2 prosentilla vuoteen 22 mennessä voidaan pääkaupunkiseudun osalta miltei saavuttaa Trendi 2 27 Trendi Kuva 18. Pääkaupunkiseudun lämmitystarvekorjattu energiankulutus vuosina asukasta kohti laskettuna. Vuoden 22 tavoite kuvaa EU:n tavoitetta parantaa energiatehokkuutta 2 prosentilla ns. perusuraan eli nykyisen kaltaisen kehityskulkuun verrattuna (EU 212). 28

29 3 Helsinki Kuva: HSY

30 3.1 Helsingin kasvihuonekaasupäästöt Helsingin kasvihuonekaasupäästöt vuonna 212 olivat hiilidioksidiksi laskettuna 2,96 miljoonaa tonnia eli 3 % pienemmät kuin vuonna 211 ja noin 18 % pienemmät kuin vuonna 199. Suurin osa Helsingin päästöistä aiheutui rakennusten lämmittämisestä (54 %), liikenteestä (22 %) ja kulutussähköstä (21 %). Vuonna 212 Helsingin kaukolämmöntuotannossa käytettiin edellisvuotta enemmän kivihiiltä, ja päästöt kasvoivat. Kulutussähkön päästöt sen sijaan vähenivät. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöissä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Lämmitystarpeella mitattuna vuosi 212 oli lähellä 2-luvun keskiarvoa (liite 6). Laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja valtakunnallisen sähkön päästöjen vuosivaihtelujen tasoitusta Helsingin kokonaispäästöt laskivat 8 % (liite 3). khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Maatalous Jätteiden käsittely Teollisuus ja työkoneet Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Öljylämmitys Kaukolämpö ei trenditasoitusta Pitkällä aikavälillä kulutussähkön ja sähkölämmityksen päästöt ovat nousseet ja jätteiden käsittelyn, teollisuuden ja työkoneiden ja kaukolämmön päästöt vähentyneet. Liikenteen päästöt olivat vuonna 212 yhtä suuret kuin vuonna 199. Liitteessä 1 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun päästöistä kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja Kuva 19. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain Helsingissä vuosina 199 ja Kuvassa on esitetty myös kokonaispäästöjen todellinen vuosivaihtelu, eli päästöt laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja sähkön päästökertoimen viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. 3

31 khk-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) 4 3,5 3 2,5 2 1,5 1, Kaukolämpö Kulutussähkö Liikenne Sähkölämmitys Öljylämmitys Jätteiden käsittely Teollisuus ja työkoneet Kuva 2. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain asukasta kohti laskettuna Helsingissä vuosina 199 ja Asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat Helsingissä 4,9 t CO 2 -ekv. vuonna 212, noin 4 % edellisvuotta pienemmät. Vuonna 199 päästöt olivat 7,3 tonnia per asukas. Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat vuonna 212 noin 18 % pienemmät kuin vertailuvuonna 199 (kuva 19), mutta väkiluvun kasvun myötä päästöt asukasta kohti ovat laskeneet kolmanneksella. Helsingissä asui vuoden 212 lopussa 112 ihmistä enemmän kuin vuonna 199; väestömäärä on kasvanut 23 %. Sektoreittain tarkasteltuna ainoastaan sähkölämmityksen ja kulutussähkön asukaskohtaiset päästöt ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet, mutta jälkimmäisen osalta kääntyminen laskusuuntaan on jo tapahtunut. Vuodesta 27 lähtien myös liikenteen ja kaukolämmön päästöt ovat laskeneet. Liitteessä 2 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä asukasta kohti laskettuna kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja Päästökehitystä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin käsitellään erikseen luvussa

32 3.2 Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Suurin osa Helsingin kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmittämisestä, erityisesti kaukolämmöstä. Vuonna 212 Helsingin rakennuksista kerrosneliöinä laskien lähes 9 % lämmitettiin kaukolämmöllä, 6 % sähköllä ja 5 % öljyllä. Vuoden 212 loppuun mennessä rakennettu pinta-ala on kasvanut 31 % vuodesta 199 ja 13 % vuodesta 2 (Tilastokeskus 213b). Rakennusten lämmityksen osuus Helsingin kasvihuonekaasupäästöistä on 2-luvulla pysynyt kuitenkin noin 5 prosentissa, eivätkä päästöt ole kasvaneet rakennuskannan mukaan. Asukasta kohti laskien asuinrakennusten kerrosala oli 42 m 2 vuonna 199 ja 45 m 2 vuonna 212. Muiden kun asuinrakennusten pintaala on kasvanut vain runsaalla neliömetrillä 31 neliömetriin asukasta kohti laskettuna. rakennusten kerrosala (milj. m 2 ) lämmityksen khk-pääsöt (1 t CO 2 -ekv.) Muu Puu Maalämpö Öljy Sähkö Kaukolämpö KHK-päästöt Kuva 21. Helsingin rakennusten kerrosala päälämmitysmuodoittain (Tilastokeskus 213b) ja rakennusten lämmityksen lämmitystarvekorjatut kasvihuonekaasupäästöt vuosina 199 ja

33 khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Lämpökeskukset Voimalaitokset (CHP) Lämmitystarvekorjatut päästöt Kuva 22. Helsingin kaukolämmönkulutuksen kasvihuonekaasupäästöt tuotantomuodoittain 199 ja Päästöjen laskennassa otetaan huomioon kaukolämmön tuotannon päästöt hyödynjakomenetelmällä laskettuna, energiayhtiöiden välinen lämpökauppa ja vuotuinen lämmitystarve Kaukolämpö Valtaosa Helsingissä kulutetusta kaukolämmöstä on peräisin sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitoksista (CHP eli Combined Heat and Power). Kolmen CHP-voimalaitoksen tuotantoa tukevat 11 lämpökeskusta, joita käytetään tarpeen mukaan pakkasilla. Kaukolämmön päästöt olivat vuonna 212 yhteensä 1 36 kt CO 2 -ekv., 46 % Helsingin kokonaispäästöistä. Huippulämpökeskusten osuus kasvoi edellisvuotta viileämmän talven takia, ja kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat yhteensä 8 %. Myös yhteenlaskettu tuotannon ominaispäästökerroin hieman kasvoi, ja lämmitystarvekorjatut päästöt olivat noin 2 % suuremmat kuin vuonna 211. Pitkällä aikavälillä kaukolämmön tuotanto on kehittynyt merkittävästi vähäpäästöisempään suuntaan: vuonna 212 päästöt olivat hyödynjakomenetelmällä laskettuna 194 tco 2 -ekv. kulutettua gigawattituntia kohti, kun vuonna 199 vastaava kerroin oli 36 tco 2 -ekv./gwh. 33

34 Vuonna 212 kaukolämpöä kulutettiin Helsingissä yhteensä 6 76 gigawattituntia. Vuosi 212 oli edellisvuotta viileämpi, ja kulutus kasvoi edellisvuodesta 5 %. Kotitalouksien osuus kulutuksesta oli 61 %, palvelu- ja julkisen sektorin 34 % ja teollisuuskiinteistöjen 5 %. Lämmitystarpeella korjattuna kaukolämmön kulutus väheni vuonna 212 hieman lievästä nousevasta trendistä poiketen. 2-luvulla kaukolämmön kulutus on kasvanut 4 %, ja kaukolämmitteinen kerrosala on lisääntynyt vastaavasti 15 % (kuva 21). Vuoteen 199 verrattuna kulutus on kasvanut 18 % ja kaukolämmitteinen kerrosala 33 %. Muutokset kertovat selvästi parantuneesta energiatehokkuudesta. Tarkat tiedot pääkaupunkiseudun energiankulutuksesta on koottu liitetaulukkoihin 4 ja 5. kulutus (GWh) Teollisuus Palvelut ja julkinen sektori Kotitaloudet Lämmitystarvekorjattu kulutus Kuva 23. Kaukolämmön kulutus sektoreittain Helsingissä vuosina 199 ja

35 polttoaineet (GWh) Lämpöpumput Biokaasu Öljy Maakaasu Kivihiili Maakaasun osuus oli vuonna 212 Helsingin kaukolämmön tuotannossa käytetyistä polttoaineista hyödynjakomenetelmällä laskettuna 54 % ja kivihiilen 36 %. Kivihiilen käyttö kasvoi edellisvuodesta 12 %. Pitkällä aikavälillä muutos polttoainejakaumassa on ollut huomattava: vuonna 199 kivihiiltä käytettiin 87-prosenttisesti ja maakaasun osuus oli vain 9 %. Maakaasun voimakas lisääminen ja kivihiilen vähentäminen ovat pienentäneet selvästi Helsingin lämmöntuotannon, ja vuoteen 199 verrattuna koko Helsingin kasvihuonekaasupäästöjä. 2-luvulla muutokset eivät enää ole olleet merkittäviä lukuun ottamatta vuonna 26 käyttöön otettua jätevesilämpöä hyödyntävää Katri Valan lämpöpumppulaitosta. Sen osuus Helsingin kaukolämmön kulutuksesta oli yli 4 % vuonna 212. Jäteveden lisäksi myös konesalien hukkaenergiaa on alettu hyödyntää kaukolämmön tuotannossa, ja pellettiä on koepoltettu kivihiilen seassa. Kuva 24. Kaukolämmön tuotannossa Helsingissä käytetyt polttoaineet hyödynjakomenetelmällä laskettuna vuosina 199 ja Lämpöpumput tarkoittavat tässä lämpöpumpuilla tuotettua energiamäärää, ei niiden kuluttamaa sähköä. 35

36 3.2.3 Sähkö 14 Sähkön kokonaiskulutus on jaettu tässä raportissa kahteen sektoriin: sähkölämmitykseen ja muuhun sähkön käyttöön eli kulutussähköön. Runsas viidennes Helsingin kasvihuonekaasupäästöistä syntyy kulutussähköstä ja noin 5 % sähkölämmityksestä. Kulutussähkön aiheuttamat päästöt olivat 625 kt CO 2 -ekv. ja sähkölämmityksen 135 kt CO 2 -ekv. vuonna 212. Kulutussähkön päästöjen laskennassa sovelletaan valtakunnallista päästökerrointa, jonka vuosivaihteluja tasoitetaan käyttämällä viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa, lukuun ottamatta perusvuotta 199 (liite 7). Viiden vuoden keskiarvolla laskettuna kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt vähenivät Helsingissä noin 15 % vuonna 212. Ilman trendikorjausta muutos oli -5 %. Valtakunnallinen sähkö oli vuonna 212 ennätyksellisen vähäpäästöistä. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kulutussähkön päästöt Päästöt 5 v. keskiarvolla Kuva 25. Kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt Helsingissä vuosina 199 ja

37 sähkön kokonaiskulutus (GWh) Kuva 26. Sähkön kokonaiskulutus sektoreittain Helsingissä ja kulutus asukasta kohti vuosina 199 ja sähkönkulutus asukasta kohti (MWh) Palvelut ja julkinen sektori Teollisuus Kotitaloudet Sähkönkulutus asukasta kohti Vuonna 212 sähkön kokonaiskulutus oli Helsingissä 4 52 gigawattituntia eli runsaat 5 % koko Suomen 85 terawattitunnin sähkönkulutuksesta. Kulutus kasvoi edellisvuodesta 1,3 %, ja oli 36 % suurempi kuin vuonna 199. Pitkällä aikavälillä kotitalouksien ja palvelu- ja julkisen sektorin sähkönkäyttö on kasvanut voimakkaasti, ja teollisuuden vastaavasti vähentynyt. Kasvu on ollut vuoteen 21 asti melko tasaista. Sähkölämmityksen arvioidun kulutuksen ja kulutussähkön osuudet olivat Helsingin kokonaiskulutuksesta noin 7 % ja 93 % vuonna 212. Sähkölämmityksen osuus kokonaiskulutuksesta on pysynyt tarkastelujaksolla muusta seudusta poiketen Helsingissä jokseenkin ennallaan. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on, että asukaskohtainen sähkön kokonaiskulutus kääntyy laskuun. Vuonna 212 kulutus asukasta kohden oli 7,5 MWh, joka on yli 1 % enemmän kuin vuonna 199. Tarkat tiedot pääkaupunkiseudun energiankulutuksesta on koottu liitetaulukkoihin 4 ja 5. 37

38 3.2.4 Liikenne Vuonna 212 Helsingin liikenteen kasvihuonekaasupäästöt laskivat vuoden 199 tasolle ja olivat yhteensä 65 kt CO 2 -ekv. Tämä on 22 % kaupungin kokonaispäästöistä. Kaikkien tieliikennemuotojen päästöt pysyivät lähes ennallaan vuonna 212. Laiva- ja raideliikenteen päästöt pienenivät. Yhteenlaskettuna muutos liikenteen päästöissä oli edellisvuoteen verrattuna -,6 %. Henkilöautojen osuus päästöistä oli 5 %, muun tieliikenteen 32 %, laivaliikenteen 16 % ja raideliikenteen 3 %. Vuoteen 199 verrattuna erityisesti henkilöautojen päästöt ovat vähentyneet. 2-luvulla myös raskaan liikenteen päästöt ovat Helsingin alueella vähentyneet. Laivapäästöt ovat pienentyneet selvästi viime vuosina, mutta pitkällä aikavälillä ne ovat kasvaneet. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa liikennesektorille asetetun tavoitteen mukaan liikenteen päästöt asukasta kohden vähenevät vuoteen 23 mennessä 2 %. Vuonna 212 päästöt olivat ilman lentoliikennettä 1,1 t CO 2 -ekv., joka oli 18 % vähemmän kuin vuonna 199. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kuva 27. Liikenteen päästöt Helsingissä (autoliikenne kaupungin rajojen sisäpuolella, lähijunat, raitiovaunut ja metrot sekä laivat ja veneet satamissa ja lähialueilla) sektoreittain ja asukasta kohti vuosina 199 ja ,8 1,6 1,4 1,2 1,8,6,4,2 khk-päästöt (t CO 2 -ekv. / as.) Raideliikenne Laivat ja veneet Kuorma-autot Linja-autot Pakettiautot Henkilöautot Päästöt asukasta kohti 38

39 liikennesuorite (milj. km/vuosi) 25 Kuorma-autot 2 Linja-autot 15 Pakettiautot 1 Henkilöautot (diesel) Henkilöautot (bensiini) kaikki Kuva 28. Tieliikenteen suoritteen kehittyminen Helsingissä vuosina 199 ja (Mäkelä 213a). Helsingin tieliikenteen liikennesuorite on kasvanut 26 % vuodesta 199, mutta ajoneuvojen polttoaineen kulutus ajettua kilometriä kohti on laskenut. Vuoden 28 autoverouudistus on laskenut tehokkaasti ominaispäästöjä: keskimääräinen ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästö oli 177 g/km vuonna 27, 14 g/km vuonna 212 ja 131 g/km vuoden 213 syyskuussa (TraFi 213). Myös liikennepolttoaineiseen lisätty biopolttoaineen osuus on laskenut viime vuosina tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Laskennoissa päästöttömäksi oletettavat bioetanolin ja biodieselin osuudet polttoaineiden lämpöarvoista olivat keskimäärin 2 % vuonna 28, 4 % vuosina ja 6 % vuosina (Mäkelä 213b). Vuonna 212 Helsingin tieliikenteen suoritteesta henkilöautojen osuus oli 84 %, pakettiautojen 9 %, linja-autojen 2 % ja kuorma-autojen 4 %. Asukasta kohti laskettu henkilöautosuorite oli 3 28 kilometriä, joka on yli neljänneksen vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla keskimäärin. Henkilöautosuorite on kasvanut 4 % vuodesta 2. 39

40 3.3 Kasvihuonekaasupäästöjen ja energiankulutuksen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettu tavoite on kasvihuonekaasupäästöjen 2 prosentin vähennys vuoteen 22 mennessä ja hiilineutraalius vuonna 25. Helsingissä päästöt olivat vuonna 212 jo 18 prosenttia pienemmät kuin vertailuvuonna 199, joten vuoden 22 tavoite suurella todennäköisyydellä saavutetaan. Kaupunki on strategiaohjelmassaan asettanut tiukemman, -3 % tavoitteen vuodelle 22. Tähän pääsemiseksi päästöjen tulisi vähentyä entistä jyrkemmin, vuosittain noin 2 %, tai absoluuttisina päästöinä runsaat 5 tonnia vuodessa. 2-luvulla vuosimuutos on ollut keskimäärin 1 %, ja trendin jatkuessa päästöt olisivat vuonna 22 noin 26 % ja vuonna 25 noin 54 % vuoden 199 tasoa pienemmät. Toisaalta viime vuosina päästöt ovat vähentyneet jyrkemmin: ilmastostrategian hyväksymisestä, vuodesta 27 alkaen päästöt ovat vähentyneet 2,6 % vuodessa. Tällä kehityksellä myös uudet, tiukemmat tavoitteet voidaan saavuttaa. muutos vuoteen 199 verrattuna Toteutuneet päästöt Kaupungin tavoitteet Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2-luvun kehitys ja ennuste Kuva 29. Helsingin kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 199 verrattuna, 2-luvun päästökehitykseen perustuva ennuste sekä Helsingin kaupungin strategiaohjelman (-3 % vuoteen 22 mennessä), kaupungin ympäristöpolitiikan (hiilineutraalius 25) ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettuihin tavoitteisiin johtavat kehitysurat. 4

41 muutos vuoteen 199 verrattuna Toteutuneet päästöt Kaupungin tavoitteet Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 2-luvun kehitys ja ennuste Päästöt asukasta kohti laskettuna Vuonna 199 Helsingin asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat 7,3 t CO 2 -ekv. ja vuonna 212 kolmanneksen vähemmän, 4,9 t CO 2 -ekv. Vuoden 22 kokonaispäästöjen 2 ja 3 prosentin vähennystavoitteet tarkoittavat kaupungin väestönkasvuennuste huomioon ottaen 4,6 ja 4, tonnin asukaskohtaisia päästöjä. 2-luvulla asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet Helsingissä keskimäärin 1,5 % vuodessa. Jatkuessaan tämä trendi johtaisi Ilmastostrategian tavoitteeseen jo ennen vuotta 22, mutta hiilineutraaliuden tai nollapäästöjen saavuttaminen pitkällä aikavälillä vaatii voimakkaampia toimia. Vuodesta 27 asukasta kohti lasketut päästöt ovat tosin jo vähentyneet entistä jyrkemmin, yli 3 % vuodessa. Kuva 3. Helsingin asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 199 verrattuna, 2-luvun päästökehitykseen perustuva ennuste sekä Helsingin kaupungin strategiaohjelman , kaupungin ympäristöpolitiikan ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettuihin tavoitteisiin johtavat kehitysurat. 41

42 3.3.3 Päästökauppasektori Vuonna 212 päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt olivat Helsingissä 1 98 kt CO 2 -ekv., 67 % kokonaispäästöistä. Osuus on huomattavasti suurempi kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Helsingissä päästökaupan piiriin kuuluvat ainoastaan kaukolämpö ja kulutussähkö, sillä kaupungissa ei ole energiaintensiivistä teollisuutta. Vuodesta 21 kaukolämmön päästöt ovat pysyneet suurin piirtein ennallaan, mutta kulutussähkön päästöt ovat pienentyneet. Yhteenlaskettuna päästökauppasektorin päästöt ovat Helsingissä jonkin verran laskeneet viime vuosina, ja trendin jatkuessa EU:n koko päästökauppasektorin 21 % vähennystavoite saavutetaan Helsingin osalta. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kulutussähkö Kaukolämpö 22 tavoite -21 % Kuva 31. Päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt Helsingissä vuosina 199 ja EU:n päästökauppasektorin tavoite vuodelle 22 on -21 % vuoteen 25 verrattuna. 42

43 khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Maatalous Jätteiden käsittely Teollisuus ja työkoneet Liikenne Öljylämmitys Sähkölämmitys 22 tavoite -16 % Ei-päästökauppasektori Vuonna 212 päästökaupan ulkopuolisten sektorien kasvihuonekaasupäästöt olivat Helsingissä 98 kt CO 2 -ekv., 33 % kokonaispäästöistä. Päästökaupan ulkopuolelle jäävät liikenne, rakennusten erillislämmitys, teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden kulutus sekä jätteiden käsittely ja maatalous. Vuodesta 27 päästöt ovat Helsingissä näillä sektoreilla erillislämmitystä lukuun ottamatta laskeneet. Yhteenlaskettuna päästöt alittavat selvästi Suomen yleiseen ei-päästökauppasektorin tavoitteeseen johtavan lineaarisen kehityspolun Kuva 32. Ei-päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt Helsingissä vuosina 199 ja EU:n Suomelle asettama päästökaupan ulkopuolelle jäävien sektorien vähennystavoite on 16 % vuoden 25 päästöistä vuoteen 22 mennessä. 43

44 3.3.5 Energiankulutus asukasta kohti laskettuna Helsingin energiankulutus oli vuonna 212 asukasta kohti laskettuna 24, megawattituntia. Kulutus väheni edellisvuodesta 1,3 prosenttia. Yli puolet energiasta kuluu rakennusten lämmittämiseen ja 28 % on kulutussähköä. Henkilöautojen osuus oli vuonna 212 noin 9 % ja muun liikenteen 6 %. MWh Merkittäviä sektorikohtaisia muutoksia kulutuksessa ei ole tapahtunut viime vuosina, mutta asukasta kohti laskettuna kehityksen suunta on selvä: kokonaisenergiankulutus on kääntynyt selvään laskuun vuoden 27 jälkeen. 5 Trendin edelleen jatkuessa EU:n yhteinen tavoite parantaa energiatehokkuutta 2 prosentilla vuoteen 22 mennessä voidaan Helsingin osalta saavuttaa Helsingin energiankulutus (MWh/asukas) 22 tavoite -2 % (vrt ka.) Trendi 2 27 Trendi Kuva 33. Helsingin lämmitystarvekorjattu energiankulutus vuosina asukasta kohti laskettuna. Vuoden 22 tavoite kuvaa EU:n tavoitetta parantaa energiatehokkuutta 2 prosentilla ns. perusuraan eli nykyisen kaltaisen kehityskulkuun verrattuna (EU 212). 44

45 4 Espoo Kuva: HSY

46 4.1 Espoon kasvihuonekaasupäästöt Espoon kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 212 hiilidioksidiksi laskettuna 1,45 miljoonaa tonnia, joka on 6 % enemmän kuin vuonna 211 ja noin kolmanneksen enemmän kuin vuonna 199. Suurin osa Espoon päästöistä aiheutui rakennusten lämmittämisestä (58 %), liikenteestä (22 %) ja kulutussähköstä (17 %). Vuonna 212 Espoon kaukolämmöntuotannossa käytettiin edellisvuotta enemmän kivihiiltä, ja päästöt kasvoivat. Kulutussähkön päästöt sen sijaan vähenivät. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöissä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Lämmitystarpeella mitattuna vuosi 212 oli lähellä 2-luvun keskiarvoa (liite 6). Laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja valtakunnallisen sähkön päästöjen vuosivaihtelujen tasoitusta Espoon kokonaispäästöt kasvoivat 3 % (liite 3). Pitkällä aikavälillä sähkölämmityksen ja kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt ovat nousseet voimakkaasti. Myös kaukolämmön ja liikenteen päästöt ovat selvästi suuremmat kuin vertailuvuonna 199. Jätteiden käsittelyn, teollisuuden ja työkoneiden ja öljylämmityksen päästöt ovat sen sijaan vähentyneet. Liitteessä 1 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun päästöistä kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Maatalous Jätteiden käsittely Teollisuus ja työkoneet Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Öljylämmitys Kaukolämpö ei trenditasoitusta Kuva 34. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain Espoossa vuosina 199 ja Kuvassa on esitetty myös kokonaispäästöjen todellinen vuosivaihtelu, eli päästöt laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja sähkön päästökertoimen viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. 46

47 khk-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) 3 2,5 2 1,5 1, Kaukolämpö Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Öljylämmitys Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Kuva 35. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain asukasta kohti laskettuna Espoossa vuosina 199 ja Asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat Espoossa 5,7 t CO 2 -ekv. vuonna 212, noin 4 % edellisvuotta suuremmat. Vuonna 199 päästöt olivat 6,3 tonnia per asukas. Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat vuonna 212 noin 34 % suuremmat kuin vertailuvuonna 199 (kuva 34), mutta väkiluku on kasvanut päästöjä nopeammin, ja asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet 1 %. Espoossa asui vuoden 212 lopussa lähes 85 ihmistä enemmän kuin vuonna 199; väestömäärä on kasvanut 49 %. Sektoreittain tarkasteltuna ainoastaan sähkölämmityksen asukaskohtaiset päästöt ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet. Kulutussähkön ja liikenteen päästöt ovat laskeneet selvästi vuodesta 27 lähtien, mutta kaukolämmön päästöt ovat puolestaan nousseet kahden viime vuoden aikana. Liitteessä 2 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä asukasta kohti laskettuna kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja Päästökehitystä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin käsitellään erikseen luvussa 4.3. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23:n alkuperäisenä tavoitteena on vähentää päästöjä asukasta kohti 39 % vuoden 199 tasosta vuoteen 23 mennessä. Espoon oman kestävän energiankäytön toimintasuunnitelman mukaan asukaskohtaiset päästöt ovat 2, tonnia vuoden 199 päästöjä pienemmät vuoteen 22 mennessä. 47

48 4.2 Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Suurin osa Espoon kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmittämisestä, erityisesti kaukolämmöstä. Vuonna 212 Espoon rakennuksista kerrosneliöinä laskien noin 7 % lämmitettiin kaukolämmöllä, 17 % sähköllä ja 1 % öljyllä. Maalämmön osuus oli kaksi prosenttia. Vuoden 212 loppuun mennessä rakennettu pinta-ala on kasvanut 75 % vuodesta 199 ja 33 % vuodesta 2 (Tilastokeskus 213b). Rakennusten lämmityksen osuus Espoon kasvihuonekaasupäästöistä on 2-luvulla pysynyt kuitenkin keskimäärin 5 prosentissa, eivätkä päästöt ole kasvaneet rakennuskannan mukaan. Asukasta kohti laskien asuinrakennusten kerrosala oli 39 m 2 vuonna 199 ja 46 m 2 vuonna 212. Muiden kun asuinrakennusten asukaskohtainen pinta-ala on myös kasvanut 2 neliömetristä 24 neliömetriin. rakennusten kerrosala (milj. m 2 ) Kuva 36. Espoon rakennusten kerrosala päälämmitysmuodoittain (Tilastokeskus 213b) ja rakennusten lämmityksen lämmitystarvekorjatut kasvihuonekaasupäästöt vuosina 199 ja Muu Puu Maalämpö Öljy Sähkö Kaukolämpö KHK-päästöt 48

49 khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Lämpökeskukset Voimalaitokset (CHP) Lämmitystarvekorjatut päästöt Kuva 37. Kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt tuotantomuodoittain Espoossa vuosina 199 ja Laskennassa otetaan huomioon kaukolämmön tuotannon päästöt hyödynjakomenetelmällä laskettuna, energiayhtiöiden välinen lämpökauppa ja vuotuinen lämmitystarve Kaukolämpö Valtaosa Espoossa kulutetusta kaukolämmöstä on peräisin sähkön ja lämmön yhteistuotannosta (CHP eli Combined Heat and Power). Fortum Espoon Suomenojan CHP-voimalaitos ja sen tuotantoa pakkassäillä tukevat 8 huippulämpökeskusta tuottavat lämpöä myös Kirkkonummen ja Kauniaisten tarpeisiin. Näiden kaupunkien kaukolämmön kulutukset ja osuus tuotannon päästöistä on laskettu erikseen. Kaukolämmön päästöt olivat vuonna 212 Espoossa 69 kt CO 2 -ekv., 42 % Espoon kokonaispäästöistä. Maakaasukombivoimalan käyttö väheni ja kaukolämmön erillistuotanto kasvoi. Kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt olivat kokonaisuudessaan lähes 35 % suuremmat kuin vuonna 211, ja lämmitystarve huomioon otettuna päästöt kasvoivat yli neljänneksellä. Espoon kaukolämmön tuotannon ominaispäästöt ovat kolmen viime vuoden aikana kasvaneet hyödynjakomenetelmällä laskettuna 188 CO 2 -ekvivalenttitonnista kulutettua gigawattituntia kohti lähes 3 tonniin. Vuonna 199 vastaava kerroin oli 256 tco 2 -ekv./gwh. 49

50 Vuonna 212 kaukolämpöä kulutettiin Espoossa yhteensä 2 2 gigawattituntia. Vuosi 212 oli edellisvuotta hieman viileämpi, mutta kulutus väheni silti vajaan prosentin. Kotitalouksien osuus kulutuksesta oli 59 %, palvelu- ja julkisen sektorin 35 % ja teollisuuskiinteistöjen 6 %. Lämmitystarvekorjattu kaukolämmön kulutus väheni vuonna 212 huomattavasti, toisin kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Vuodesta 199 kulutus on kasvanut yli 5 %, suunnilleen saman verran kuin kaupungin väkiluku samalla ajanjaksolla. Asukasta kohti laskettu vuosikulutus oli vuonna 211 vähän yli 8 megawattituntia, joka on 2 % enemmän kuin vuonna luvulla kaukolämmön kulutus on kasvanut viidenneksellä. Kaukolämmitteinen kerrosala on lisääntynyt vastaavasti 38 % (kuva 36), mikä kertoo parantuneesta energiatehokkuudesta. Tarkat tiedot pääkaupunkiseudun energiankulutuksesta on koottu liitetaulukkoihin 4 ja 5. kulutus (GWh) Teollisuus Palvelut ja julkinen sektori Kotitaloudet Lämmitystarvekorjattu kulutus Kuva 38. Kaukolämmön kulutus sektoreittain Espoossa vuosina 199 ja

51 polttoaineen energiasisältö (GWh) Lämpöpumput Biokaasu Kuva 39. Kaukolämmön tuotannossa Espoossa käytetyt polttoaineet hyödynjakomenetelmällä laskettuna vuosina 199 ja Espoon alueella tuotettua kaukolämpöä käytetään myös Kauniaisissa ja Kirkkonummella. Lämpöpumput tarkoittavat tässä lämpöpumpuilla tuotettua energiamäärää, ei niiden kuluttamaa sähköä. Öljy Maakaasu Kivihiili Maakaasun osuus oli vuonna 212 Espoon kaukolämmön tuotannossa käytetyistä polttoaineista hyödynjakomenetelmällä laskettuna 41 % ja kivihiilen 57 %. Vuoden 21 syksyllä päätetyt lämmöntuotannon veromuutokset ja kivihiilen alhainen hinta ovat heikentäneet maakaasun kilpailukykyä, ja erityisesti Espoon alueella sitä on korvattu kivihiilellä. Pitkällä aikavälillä muutos polttoainejakaumassa on kuitenkin ollut päinvastainen: vuonna 199 kivihiiltä käytettiin 61-prosenttisesti ja maakaasun osuus oli 36 %. Vuonna 21 Suomenojan uuden voimalaitosyksikön ansiosta kivihiilen osuus oli kaukolämmöntuotannon polttoaineista vain 2 %, mutta vuonna 212 pääpolttoaine oli kivihiili. Biopolttoaineena Espoon lämmöntuotannossa on toistaiseksi käytetty Ämmässuon kaatopaikalla talteen otettua kaatopaikkakaasua, mutta nykyisin kaasu hyödynnetään Helsingin seudun ympäristöpalvelujen sähköä tuottavassa kaasuvoimalassa. Kasvihuonekaasupäästöjä vähentäviä uusia ratkaisuja ovat palvelinsalit ja lämpöpumput. Jatkossa Espoon kaukolämmön tuotannossa hyödynnetään lisäksi Suomenojan jätevedenpuhdistamon jätevesilämpöä. 51

52 4.2.3 Sähkö Sähkön kokonaiskulutus on jaettu tässä raportissa kahteen sektoriin: sähkölämmitykseen ja muuhun sähkön käyttöön eli kulutussähköön. Vuonna 212 vain 17 % Espoon kasvihuonekaasupäästöistä syntyi kulutussähköstä ja noin 1 % sähkölämmityksestä. Kulutussähkön aiheuttamat päästöt olivat 245 kt CO 2 -ekv. ja sähkölämmityksen 152 kt CO 2 -ekv. Kulutussähkön päästöjen laskennassa sovelletaan valtakunnallista päästökerrointa, jonka vuosivaihteluja tasoitetaan käyttämällä viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa, lukuun ottamatta perusvuotta 199 (liite 7). Viiden vuoden keskiarvolla laskettuna kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt vähenivät Espoossa noin 13 % vuonna 212. Ilman trendikorjausta muutos oli lähes -5 %. Valtakunnallinen sähkö oli vuonna 212 ennätyksellisen vähäpäästöistä. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kuva 4. Kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt Espoossa vuosina 199 ja Kulutussähkön päästöt Päästöt 5 v. keskiarvolla 52

53 sähkön kokonaiskulutus (GWh) sähkönkulutus asukasta kohti (MWh) Palvelut ja julkinen sektori Teollisuus Kotitaloudet Sähkönkulutus asukasta kohti Vuonna 212 sähkön kokonaiskulutus oli Espoossa 1 99 gigawattituntia eli runsas 2 % koko Suomen 85 terawattitunnin sähkönkulutuksesta. Kulutus kasvoi edellisvuodesta 3 %, ja oli 8 % suurempi kuin vuonna 199. Pitkällä aikavälillä kotitalouksien ja palvelu- ja julkisen sektorin sähkönkäyttö on kasvanut voimakkaasti, mutta myös teollisuuskiinteistöt kuluttavat hieman enemmän sähköä kuin vuonna 199. Sähkölämmityksen arvioidun kulutuksen ja kulutussähkön osuudet olivat Espoon kokonaiskulutuksesta noin 19 % ja 81 % vuonna 212. Sähkölämmityksen kulutus ja päästöt ovat kasvaneet muuta sähkön käyttöä voimakkaammin vuodesta 199. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on, että asukaskohtainen sähkön kokonaiskulutus kääntyy laskuun. Vuonna 212 kulutus asukasta kohden oli 7,7 MWh, joka on yli 2 % enemmän kuin vuonna 199. Tarkat tiedot pääkaupunkiseudun energiankulutuksesta on koottu liitetaulukkoihin 4 ja 5. Kuva 41. Sähkön kokonaiskulutus sektoreittain Espoossa ja kulutus asukasta kohti vuosina 199 ja

54 4.2.4 Liikenne Vuonna 212 Espoon liikenteen kasvihuonekaasupäästöt olivat 323 kt CO 2 -ekv., joka on 22 % kaupungin kokonaispäästöistä. Raskaan liikenteen päästöt hieman kasvoivat, ja muiden liikennemuotojen vähenivät. Yhteenlaskettuna päästöissä ei tapahtunut muutosta edellisvuodesta. Henkilöautojen osuus päästöistä oli 6 %, muun tieliikenteen 37 %, veneiden 2 % ja raideliikenteen 1 %. Vuoteen 199 verrattuna erityisesti raskaan liikenteen päästöt ovat Espoon alueella kasvaneet. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa liikennesektorille asetetun tavoitteen mukaan liikenteen päästöt asukasta kohden vähenevät vuoteen 23 mennessä viidenneksellä. Espoossa tavoite on jo saavutettu: vuonna 212 päästöt ilman lentoliikennettä olivat 1,3 t CO 2 -ekv., joka 21 % vähemmän kuin vuonna 199. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) ,8 1,6 1,4 1,2 1,8,6,4,2 khk-päästöt (t CO 2 -ekv. / as.) Raideliikenne Laivat ja veneet Kuorma-autot Linja-autot Pakettiautot Henkilöautot Päästöt asukasta kohti Kuva 42. Liikenteen päästöt Espoossa sektoreittain (autoliikenne kaupungin rajojen sisäpuolella, lähijunat, veneet) ja asukasta kohti vuosina 199 ja

55 liikennesuorite (milj. km/vuosi) Kuorma-autot Linja-autot 1 Pakettiautot 8 Henkilöautot (diesel) 6 4 Henkilöautot (bensiini) kaikki Kuva 43. Tieliikenteen suoritteen kehittyminen Espoossa vuosina 199 ja (Mäkelä 213a). Espoon tieliikenteen liikennesuorite on kasvanut 46 % vuodesta 199, mutta ajoneuvojen polttoaineen kulutus ajettua kilometriä kohti on laskenut. Vuoden 28 autoverouudistus on laskenut tehokkaasti ominaispäästöjä: keskimääräinen ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästö oli 177 g/km vuonna 27, 14 g/km vuonna 212 ja 131 g/km vuoden 213 syyskuussa (TraFi 213). Myös liikennepolttoaineiseen lisätty biopolttoaineen osuus on laskenut viime vuosina tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Laskennoissa päästöttömäksi oletettavat bioetanolin ja biodieselin osuudet polttoaineiden lämpöarvoista olivat keskimäärin 2 % vuonna 28, 4 % vuosina ja 6 % vuosina (Mäkelä 213b). Vuonna 212 Espoon tieliikenteen suoritteesta henkilöautojen osuus oli 85 %, pakettiautojen 8 %, linja-autojen 2 % ja kuorma-autojen 5 %. Asukasta kohti laskettu henkilöautosuorite oli 5 16 kilometriä, mikä on 2 % enemmän kuin 2-luvun alussa. Suorite on 16 % suurempi kuin pääkaupunkiseudulla keskimäärin. 55

56 4.3 Kasvihuonekaasupäästöjen ja energiankulutuksen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23:n tavoitteena on vähentää asukasta kohti laskettuja kasvihuonekaasupäästöjä 39 % vuoden 199 tasosta vuoteen 23 mennessä. Espoossa tämä tarkoittaisi väestöennusteet huomioon ottaen noin 9 prosenttia suurempia päästöjä vuoteen 199 verrattuna. Tavoitteen saavuttamiseksi päästöjen tulisi vähentyä nykytasosta vuosittain vähintään yhdellä prosentilla, tai absoluuttisina päästöinä noin 15 tonnilla vuodessa. 2-luvulla vuosimuutos on ollut keskimäärin +,2 %, ja trendin jatkuessa päästöt olisivat vuonna 22 runsaan kolmanneksen ja vuonna 23 noin 36 % vuoden 199 tasoa suuremmat. Covenant of Mayorsin tavoite on laskettu Espoon toimintaohjelman asukasta kohti arvioitujen päästövähennysten ja väestönkasvuennusteen perusteella. Tämän mukaan päästöjen tulisi vuonna 22 olla yli 15 % nykyistä pienemmät ja vuoteen 199 verrattuna 1 % suuremmat. Nykyisellä kehityksellä tavoitteiden saavuttaminen näyttää vaikealta. muutos vuoteen 199 verrattuna Toteutuneet päästöt Covenant of Mayors Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia (alkuperäinen tavoite) 2-luvun kehitys ja ennuste Kuva 44. Espoon kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 199 verrattuna, 2-luvun päästökehitykseen perustuva ennuste sekä pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23:n alkuperäiseen tavoitteiseen ja kaupunginjohtajien ilmastositoumuksen (Covenant of Mayors) Espoon tavoitteeseen johtavat kehitysurat. 56

57 muutos vuoteen 199 verrattuna Toteutuneet päästöt Covenant of Mayors Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia (alkuperäinen tavoite) 2-luvun kehitys ja ennuste Kuva 45. Espoon asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 199 verrattuna, 2-luvun päästökehitykseen perustuva ennuste sekä pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23:n alkuperäiseen tavoitteiseen ja kaupunginjohtajien ilmastositoumuksen (Covenant of Mayors) Espoon tavoitteeseen johtavat kehitysurat Päästöt asukasta kohti laskettuna Vuonna 199 Espoon asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat 6,3 t CO 2 -ekv. ja vuonna 212 lähes 1 % vähemmän, 5,7 t CO 2 -ekv. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian alkuperäinen tavoite, -39 % asukasta kohti vuoteen 23 mennessä, tarkoittaa Espoon kohdalla 3,8 t CO 2 -ekv. päästöjä. 2-luvulla asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet Espoossa keskimäärin 1,2 % vuodessa. Jatkuessaan tämä trendi johtaisi 32 % pienempiin päästöihin kuin vuonna 199, eli ilmastostrategian tavoitetta ei aivan saavutettaisi. Covenant of Mayorsin tavoite on laskettu niin, että Espoon toimenpideohjelman mukaisesti asukasta kohti lasketut päästöt vähenevät kahdella tonnilla vuoteen 22 mennessä. Nykyisellä kehityksellä myöskään tähän päästäisi, mutta toisaalta vuodesta 27 päästöt ovat vähentyneet entistä voimakkaammin, yli 2 % vuodessa. 57

58 4.3.3 Päästökauppasektori Vuonna 212 päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt olivat Espoossa 85 kt CO 2 -ekv., 59 % kokonaispäästöistä. Espoossa päästökaupan piiriin kuuluvat ainoas taan kaukolämpö ja kulutussähkö, sillä kaupungissa ei ole energiaintensiivistä teollisuutta. Vuodesta 21 kaukolämmön päästöt ovat kasvaneet merkittävästi, mutta kulutussähkön päästöt ovat pienentyneet. Trendin jatkuessa EU:n koko päästökauppasektorin 21 % vähennystavoitetta ei Espoon osalta saavuteta. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kulutussähkö Kaukolämpö 22 tavoite -21 % Kuva 46. Päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt Espoossa vuosina 199 ja EU:n päästökauppasektorin tavoite vuodelle 22 on -21 % vuoteen 25 verrattuna. 58

59 khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Maatalous Jätteiden käsittely Teollisuus ja työkoneet Liikenne Öljylämmitys Sähkölämmitys 22 tavoite -16 % Ei-päästökauppasektori Vuonna 212 päästökaupan ulkopuolisten sektorien kasvihuonekaasupäästöt olivat Espoossa 6 kt CO 2 -ekv., 41 % kokonaispäästöistä. Pääkaupunkiseudulla päästökaupan ulkopuolelle jäävät liikenne, rakennusten erillislämmitys, teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden kulutus sekä jätteiden käsittely ja maatalous. Vuodesta 27 päästöt ovat näillä sektoreilla erillislämmitystä lukuun ottamatta laskeneet. Yhteenlaskettuna päästöt ylittävät edelleen jonkin verran Suomen yleiseen ei-päästökauppasektorin tavoitteeseen johtavan lineaarisen kehityspolun Kuva 47. Ei-päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt Espoossa vuosina 199 ja EU:n Suomelle asettama päästökaupan ulkopuolelle jäävien sektorien vähennystavoite on 16 % vuoden 25 päästöistä vuoteen 22 mennessä. 59

60 4.3.5 Energiankulutus asukasta kohti laskettuna Espoon energiankulutus oli vuonna 212 asukasta kohti laskettuna 22, megawattituntia, joka on noin 8 % vähemmän kuin pääkaupunkiseudulla keskimäärin. Kulutus väheni edellisvuodesta lähes 4 prosenttia. Lähes puolet energiasta kuluu rakennusten lämmittämiseen ja 26 % on kulutussähköä. Henkilöautojen osuus oli vuonna 212 noin 13 % ja muun liikenteen 8 %. Merkittäviä sektorikohtaisia muutoksia kulutuksessa ei ole tapahtunut viime vuosina, mutta asukasta kohti laskettuna kehityksen suunta on selvä: kokonaisenergiankulutus on kääntynyt selvään laskuun vuoden 27 jälkeen. Tästä huolimatta EU:n yhteiseen 2 prosentin energiansäästötavoitteeseen pääseminen vaatii Espoon osalta lisää energiatehokkuustoimia. MWh Espoon energiankulutus (MWh/asukas) 22 tavoite -2 % (vrt ka.) Trendi 2 27 Trendi Kuva 48. Espoon lämmitystarvekorjattu energiankulutus vuosina asukasta kohti laskettuna. Vuoden 22 tavoite kuvaa EU:n tavoitetta parantaa energiatehokkuutta 2 prosentilla ns. perusuraan eli nykyisen kaltaisen kehityskulkuun verrattuna (EU 212). 6

61 5 Vantaa Kuva: HSY

62 5.1 Vantaan kasvihuonekaasupäästöt Vantaan kasvihuonekaasupäästöt vähenivät vuonna 212 vajaan prosentin edellisvuodesta. Hiilidioksidiksi laskettuna päästöt olivat 1,33 miljoonaa tonnia, joka on noin 23 % enemmän kuin vuonna 199. Suurin osa Vantaan päästöistä aiheutui rakennusten lämmittämisestä (5 %), liikenteestä (28 %) ja kulutussähköstä (17 %). Vuonna 212 Vantaan kaukolämmöntuotannossa käytettiin edellisvuotta enemmän kivihiiltä, ja päästöt kasvoivat. Kulutussähkön päästöt sen sijaan vähenivät. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöissä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Lämmitystarpeella mitattuna vuosi 212 oli lähellä 2-luvun keskiarvoa (liite 6). Laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja valtakunnallisen sähkön päästöjen vuosivaihtelujen tasoitusta Vantaan kokonaispäästöt laskivat 4 % (liite 3). Pitkällä aikavälillä sähkölämmityksen ja kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt ovat nousseet voimakkaasti. Myös kulutussähkön ja liikenteen päästöt ovat selvästi suuremmat kuin vertailuvuonna 199. Jätteiden käsittelyn, teollisuuden ja työkoneiden ja öljylämmityksen päästöt ovat sen sijaan vähentyneet. Liitteessä 1 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun päästöistä kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Maatalous Jätteiden käsittely Teollisuus ja työkoneet Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Öljylämmitys Kaukolämpö ei trenditasoitusta Kuva 49. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain Vantaalla vuosina 199 ja Kuvassa on esitetty myös kokonaispäästöjen todellinen vuosivaihtelu, eli päästöt laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja sähkön päästökertoimen viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. 62

63 khk-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) 3 2,5 2 1,5 1, Kaukolämpö Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Öljylämmitys Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Kuva 5. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain asukasta kohti laskettuna Vantaalla vuosina 199 ja Asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat Vantaalla 6,5 t CO 2 -ekv. vuonna 212, vähän alle 2 % edellisvuotta pienemmät. Vuonna 199 päästöt olivat 7, tonnia per asukas. Kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt olivat vuonna 212 lähes neljänneksen suuremmat kuin vertailuvuonna 199 (kuva 49), mutta väkiluku on kasvanut hieman päästöjä nopeammin, ja asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet 7 %. Vantaalla asui vuoden 212 lopussa yli 5 ihmistä enemmän kuin vuonna 199; väestömäärä on kasvanut 32 %. Sektoreittain tarkasteltuna kaukolämmön, sähkölämmityksen ja kulutussähkön asukaskohtaiset päästöt ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet, mutta jälkimmäisen osalta kääntyminen laskusuuntaan on jo tapahtunut. Myös liikenteen päästöt ovat laskeneet selvästi vuodesta 27 lähtien. Liitteessä 2 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä asukasta kohti laskettuna kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja Päästökehitystä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin käsitellään erikseen luvussa

64 5.2 Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Suurin osa Vantaan kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmittämisestä, erityisesti kaukolämmöstä. Vuonna 212 Vantaan rakennuksista kerrosneliöinä laskien noin 7 % lämmitettiin kaukolämmöllä, 18 % sähköllä ja 9 % öljyllä. Maalämmön osuus oli noin 1 %. Vuoden 212 loppuun mennessä rakennettu pinta-ala on kasvanut 75 % vuodesta 199 ja 32 % vuodesta 2 (Tilastokeskus 213b). Asukasta kohti laskien asuinrakennusten kerrosala oli 37 m 2 vuonna 199 ja 45 m 2 vuonna 212. Muiden kun asuinrakennusten asukaskohtainen pinta-ala on myös kasvanut 22 neliömetristä 32 neliömetriin. Rakennusten lämmityksen osuus kokonaispäästöistä on Vantaalla 2-luvulla kasvanut, mutta rakennuskannan kasvuun verrattuna muutos ei ole yhtä suuri. rakennusten kerrosala (milj. m 2 ) lämmityksen khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Muu Puu Maalämpö Öljy Sähkö Kaukolämpö KHK-päästöt Kuva 51. Vantaan rakennusten kerrosala päälämmitysmuodoittain (Tilastokeskus 213b) ja rakennusten lämmityksen lämmitystarvekorjatut kasvihuonekaasupäästöt vuosina 199 ja

65 khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Lämpökeskukset Voimalaitokset (CHP) Lämmitystarvekorjatut päästöt Kuva 52. Vantaan kaukolämmönkulutuksen kasvihuonekaasupäästöt tuotantomuodoittain vuosina 199 ja Laskennassa otetaan huomioon kaukolämmön tuotannon päästöt hyödynjakomenetelmällä laskettuna, energiayhtiöiden välinen lämpökauppa ja vuotuinen lämmitystarve Kaukolämpö Valtaosa Vantaalla kulutetusta kaukolämmöstä on peräisin sähkön ja lämmön yhteistuotantovoimalaitoksista (CHP eli Combined Heat and Power). Vantaan Energian Martinlaakson CHP-voimalaitoksen tuotantoa tukee 7 lämpökeskusta, joita käytetään tarpeen mukaan pakkasilla. Kaukolämmön päästöt olivat vuonna 212 yhteensä 464 kt CO 2 -ekv., 35 % Vantaan kokonaispäästöistä. Erillistuotannon osuus oli edellisvuotta suurempi, ja kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt kasvoivat kokonaisuudessaan 14 %. Kaukolämpöä kulutettiin enemmän, mutta myös tuotannon ominaispäästökerroin oli selvästi edellisvuotta suurempi; lämmitystarve huomioon otettuna päästöt kasvoivat 8 %. 2-luvulla kaukolämmön tuotanto on parhaimmillaan ollut huomattavasti nykyistä vähäpäästöisempää. Esimerkiksi vuosina päästöt olivat hyödynjakomenetelmällä laskettuna keskimäärin 25 tco 2 -ekv. kulutettua gigawattituntia kohti. Vuonna 212 vastaava kerroin oli 263 tco 2 -ekv./gwh, joka on enemmän kuin vuonna kuin vuonna

66 Vuonna 212 kaukolämpöä kulutettiin Vantaalla yhteensä 1 71 gigawattituntia. Vuosi 212 oli edellisvuotta viileämpi, ja kulutus kasvoi edellisvuodesta 8 %. Kotitalouksien osuus kulutuksesta oli 5 %, palvelu- ja julkisen sektorin 32 % ja teollisuuskiinteistöjen 17 %. Teollisuuskiinteistöjen osuus on Vantaalla muuta pääkaupunkiseutua suurempi. Lämmitystarvekorjattu kaukolämmön kulutus kääntyi jälleen kasvuun vuonna 212. kulutus (GWh) Kuva 53. Kaukolämmön kulutus sektoreittain Vantaalla vuosina 199 ja Teollisuus Palvelut ja julkinen sektori Kotitaloudet Vuoteen 199 verrattuna kulutus on kasvanut lähes 5 %, joka on selvästi enemmän kuin kaupungin väkiluvun kasvu samalla ajanjaksolla. Vuonna 212 asukasta kohti laskettu vuosikulutus oli 8,6 megawattituntia, mikä on 13 % enemmän kuin vuonna luvulla kaukolämmön kulutus on kasvanut 21 %. Kaukolämmitteinen kerrosala on lisääntynyt vastaavasti 46 % (kuva 51), mikä kertoo merkittävästi parantuneesta energiatehokkuudesta. Lämmitystarvekorjattu kulutus 66

67 polttoaineen energiasisältö (GWh) Biokaasu Öljy Maakaasu Kivihiili Maakaasun osuus oli vuonna 212 Vantaan kaukolämmön tuotannossa käytetyistä polttoaineista hyödynjakomenetelmällä laskettuna 53 %, alimmillaan 199-luvun jälkeen. Maakaasun kilpailukyky muihin polttoaineisiin nähden on veromuutosten vuoksi heikentynyt, ja kivihiilen maailmanmarkkinahinta on samaan aikaan laskenut. Vantaalla vuonna 212 kivihiiltä poltettiin 31 prosenttia edellisvuotta enemmän. Vuodesta 214 alkaen kivihiilen käyttö vähenee arviolta 3 prosenttia, kun Vantaan Energian sähköä ja lämpöä tuottava jätevoimala valmistuu. Kaukolämpöä voimala tuottaa 92 GWh vuodessa. Myös kasvihuonekaasupäästöt vähenevät: jos sekajätteen biohajoava osuus on noin neljännes, päästöt ovat kivihiileen verrattuna lähes 4 % pienemmät. Kuva 54. Kaukolämmön tuotannossa Vantaalla käytetyt polttoaineet hyödynjakomenetelmällä laskettuna vuosina 199 ja

68 5.2.3 Sähkö Sähkön kokonaiskulutus on jaettu tässä raportissa kahteen sektoriin: sähkölämmitykseen ja muuhun sähkön käyttöön eli kulutussähköön. 17 % Vantaan kasvihuonekaasupäästöistä syntyy kulutussähköstä ja noin 11 % sähkölämmityksestä. Kulutussähkön aiheuttamat päästöt olivat 23 kt CO 2 -ekv. ja sähkölämmityksen 14 kt CO 2 -ekv. vuonna 212. Kulutussähkön päästöjen laskennassa sovelletaan valtakunnallista päästökerrointa, jonka vuosivaihteluja tasoitetaan käyttämällä viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa, lukuun ottamatta perusvuotta 199 (liite 7). Viiden vuoden keskiarvolla laskettuna kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt vähenivät Vantaalla noin 15 % vuonna 212. Ilman trendikorjausta muutos oli lähes -5 %. Valtakunnallinen sähkö oli vuonna 212 ennätyksellisen vähäpäästöistä. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kuva 55. Kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt Vantaalla vuosina 199 ja Kulutussähkön päästöt Päästöt 5 v. keskiarvolla 68

69 sähkönkulutus (GWh) Kuva 56. Sähkön kokonaiskulutus sektoreittain Vantaalla ja kulutus asukasta kohti vuosina 199 ja sähkönkulutus asukasta kohti (MWh) Palvelut ja julkinen sektori Teollisuus Kotitaloudet Sähkönkulutus asukasta kohti Vuonna 212 sähkön kokonaiskulutus oli Vantaalla 1 85 gigawattituntia eli lähes 2 % koko Suomen 85 terawattitunnin sähkönkulutuksesta. Kulutus kasvoi edellisvuodesta 1 %, ja oli 64 % suurempi kuin vuonna 199. Pitkällä aikavälillä palvelu- ja julkisen sektorin sähkönkäyttö on kasvanut voimakkaasti, mutta myös kotitaloudet ja teollisuuskiinteistöt kuluttavat selvästi enemmän sähköä kuin vuonna 199. Sähkölämmityksen arvioidun kulutuksen ja kulutussähkön osuudet olivat Vantaan kokonaiskulutuksesta noin 18 % ja 82 % vuonna 212. Sähkölämmityksen kulutus ja päästöt ovat kasvaneet muuta sähkön käyttöä voimakkaammin vuodesta 199. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on, että asukaskohtainen sähkön kokonaiskulutus kääntyy laskuun. Vuonna 212 kulutus asukasta kohden oli 9, MWh, joka on yli 2 % enemmän kuin vuonna 199. Vantaalla teollisuussektorin sähkönkulutus on huomattavasti suurempi kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Tarkat tiedot pääkaupunkiseudun energiankulutuksesta on koottu liitetaulukkoihin 4 ja 5. 69

70 5.2.4 Liikenne Vuonna 212 Vantaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöt olivat 37 kt CO 2 -ekv., joka on 28 % kaupungin kokonaispäästöistä. Kuorma- ja linja-autojen päästöt kasvoivat edellisvuodesta, mutta muiden liikennemuotojen päästöt vähenivät. Yhteenlaskettuna muutos edellisvuoteen oli +1,4 %. Henkilöautojen osuus päästöistä oli 58 % ja muun tieliikenteen 42 %. Vuoteen 199 verrattuna erityisesti raskaan liikenteen päästöt ovat Vantaan alueella kasvaneet. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa liikennesektorille asetetun tavoitteen mukaan liikenteen päästöt asukasta kohden vähenevät vuoteen 23 mennessä 2 %. Vuonna 212 päästöt olivat ilman lentoliikennettä 1,8 t CO 2 -ekv., joka oli lähes 8 % vähemmän kuin vuonna 199. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) ,7 2,4 2,1 1,8 1,5 1,2,9,6,3 khk-päästöt (t CO 2 -ekv. / as.) Raideliikenne Laivat ja veneet Kuorma-autot Linja-autot Pakettiautot Henkilöautot Päästöt asukasta kohti Kuva 57. Liikenteen päästöt Vantaalla sektoreittain (autoliikenne kaupungin rajojen sisäpuolella, lähijunat, veneet) ja asukasta kohti vuosina 199 ja

71 liikennesuorite (milj. km/vuosi) Kuorma-autot 14 Linja-autot 12 1 Pakettiautot 8 Henkilöautot (diesel) 6 4 Henkilöautot (bensiini) kaikki Kuva 58. Tieliikenteen suoritteen kehittyminen Vantaalla vuosina 199 ja (Mäkelä 213a). Vantaan tieliikenteen liikennesuorite on kasvanut 66 % vuodesta 199, mutta ajoneuvojen polttoaineen kulutus ajettua kilometriä kohti on laskenut. Vuoden 28 autoverouudistus on laskenut tehokkaasti ominaispäästöjä: keskimääräinen ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästö oli 177 g/km vuonna 27, 14 g/km vuonna 212 ja 131 g/km vuoden 213 syyskuussa (TraFi 213). Myös liikennepolttoaineiseen lisätty biopolttoaineen osuus on laskenut viime vuosina tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Laskennoissa päästöttömäksi oletettavat bioetanolin ja biodieselin osuudet polttoaineiden lämpöarvoista olivat keskimäärin 2 % vuonna 28, 4 % vuosina ja 6 % vuosina (Mäkelä 213b). Vuonna 212 Vantaan tieliikenteen suoritteesta henkilöautojen osuus oli 84 %, pakettiautojen 8 %, linja-autojen 2 % ja kuorma-autojen 6 %. Asukasta kohti laskettu henkilöautosuorite oli 6 98 kilometriä, mikä on 9 % enemmän kuin 2-luvun alussa. Liikennemäärät, ja siten myös liikenteen kasvihuonekaasupäästöt, ovat Vantaalla suuremmat kuin muualla pääkaupunkiseudulla. 71

72 5.3 Kasvihuonekaasupäästöjen ja energiankulutuksen kehitys ja tavoitteet Kokonaispäästöt Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettu tavoite on kasvihuonekaasupäästöjen 2 prosentin vähennys vuoteen 22 mennessä ja hiilineutraalius vuonna 25. Asukasta kohti laskettuna viidenneksen vähennys tarkoittaisi Vantaalla väestöennusteet huomioon ottaen noin 14 prosenttia suurempia kokonaispäästöjä vuoteen 199 verrattuna. Tavoitteen saavuttamiseksi päästöjen tulisi vähentyä vuosittain noin yhdellä prosentilla, tai absoluuttisina päästöinä 12 4 tonnilla vuodessa. 2-luvulla vuosimuutos on ollut keskimäärin +,7 %, ja trendin jatkuessa päästöt olisivat vuonna 22 lähes 3 % ja vuonna 25 yli 5 % vuoden 199 tasoa suuremmat. Ilmastostrategian tavoitteita ei näin ollen saavutettaisi. Toisaalta viime vuosina päästöt ovat vähentyneet jyrkemmin: ilmastostrategian hyväksymisestä, vuodesta 27 alkaen päästöt ovat vähentyneet lähes 1 % vuodessa. Jatkuessaan tämä trendi johtaisi selvästi lähemmäs ilmastostrategian ja Vantaan Covenant of Mayorsin tavoitteita. 7 % vuoden 199 tasoa korkeampiin päästöihin johtava Covenant-tavoiteura on laskettu asukaskohtaisen päästötavoitteen ja väestöennusteen perusteella. muutos vuoteen 199 verrattuna Toteutuneet päästöt Kaupungin tavoitteet/ Covenant of Mayors Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia (-2 % per as. 22) 2-luvun kehitys ja ennuste Kuva 59. Vantaan kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 199 verrattuna, 2-luvun päästökehitykseen perustuva ennuste sekä kaupunginjohtajien ilmastositoumuksen (Covenant of Mayors), kaupungin ympäristöpolitiikan (hiilineutraalius 25) ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettuihin tavoitteisiin johtavat kehitysurat. 72

73 muutos vuoteen 199 verrattuna Toteutuneet päästöt Kaupungin tavoitteet/ Covenant of Mayors Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia (-2 % per as. 22) 2-luvun kehitys ja ennuste Kuva 6. Vantaan asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 199 verrattuna, 2-luvun päästökehitykseen perustuva ennuste sekä kaupunginjohtajien ilmastositoumuksen (Covenant of Mayors), kaupungin ympäristöpolitiikan (hiilineutraalius 25) ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettuihin tavoitteisiin johtavat kehitysurat Päästöt asukasta kohti laskettuna Vuonna 199 Vantaan asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat 7, t CO 2 -ekv. ja vuonna 212 noin 7 % vähemmän, 6,5 t CO 2 -ekv. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettu tavoite asukasta kohti laskettuna tarkoittaa Vantaan kohdalla 5,6 t CO 2 -ekv. päästöjä. 2-luvulla asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet Vantaalla keskimäärin,5 % vuodessa. Vuoteen 22 asti jatkuessaan tämä trendi johtaisi 11 % pienempiin päästöihin vuoteen 199 verrattuna, eli ilmastostrategian tavoitetta ei saavutettaisi. Covenant of Mayors -ilmastositoumuksen Vantaan tavoitteena on 25 % päästövähennys vuoteen 22 mennessä. 2-luvun päästövähennystahdilla myöskään tähän ei päästä, mutta vuodesta 27 lähtien päästöt ovat vähentyneet entistä voimakkaammin, noin 2 % vuodessa. Tämä muutaman viime vuoden kehitys riittäisi saavuttamaan vuoden 22 tavoitteet ja johtaisi lähelle hiilineutraaliutta vuoteen 25 mennessä. 73

74 5.3.3 Päästökauppasektori Vuonna 212 päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt olivat Vantaalla 694 kt CO 2 -ekv., 52 % kokonaispäästöistä. Osuus on pienempi kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Vantaalla päästökaupan piiriin kuuluvat ainoastaan kaukolämpö ja kulutussähkö, sillä kaupungissa ei ole energiaintensiivistä teollisuutta. Vuodesta 24 kaukolämmön päästöt ovat kasvaneet merkittävästi, mutta kulutussähkön päästöt ovat pienentyneet. Trendin jatkuessa EU:n koko päästökauppasektorin 21 % vähennystavoitetta ei Vantaan osalta saavuteta. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kulutussähkö Kaukolämpö 22 tavoite -21 % Kuva 61. Päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt Vantaalla vuosina 199 ja EU:n päästökauppasektorin tavoite vuodelle 22 on -21 % vuoteen 25 verrattuna. 74

75 khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Maatalous Jätteiden käsittely Teollisuus ja työkoneet Liikenne Öljylämmitys Sähkölämmitys 22 tavoite -16 % Ei-päästökauppasektori Vuonna 212 päästökaupan ulkopuolisten sektorien kasvihuonekaasupäästöt olivat Vantaalla 64 kt CO 2 -ekv., 48 % kokonaispäästöistä. Pääkaupunkiseudulla päästökaupan ulkopuolelle jäävät liikenne, rakennusten erillislämmitys, teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden kulutus sekä jätteiden käsittely ja maatalous. Viime vuosina päästöissä ei Vantaalla näillä sektoreilla ole tapahtunut merkittäviä muutoksia, ja yhteenlaskettuna päästöt ylittävät jonkin verran Suomen yleiseen ei-päästökauppasektorin tavoitteeseen johtavan lineaarisen kehityspolun Kuva 62. Ei-päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt Vantaalla vuosina 199 ja EU:n Suomelle asettama päästökaupan ulkopuolelle jäävien sektorien vähennystavoite on 16 % vuoden 25 päästöistä vuoteen 22 mennessä. 75

76 5.3.5 Energiankulutus asukasta kohti laskettuna Vantaan energiankulutus oli vuonna 212 asukasta kohti laskettuna 26,8 megawattituntia, joka on noin 11 % enemmän kuin pääkaupunkiseudulla keskimäärin. Kulutus oli vuonna 212 yhtä suuri kuin vuonna 211. Yli 4 % energiasta kuluu rakennusten lämmittämiseen ja 27 % on kulutussähköä. Henkilöautojen osuus oli vuonna 212 noin 16 % ja muun liikenteen 11 %. MWh Vantaan energiankulutus (MWh/asukas) 22 tavoite -2 % (vrt ka.) Merkittäviä sektorikohtaisia muutoksia kulutuksessa ei ole tapahtunut viime vuosina, mutta asukasta kohti laskettuna kehityksen suunta on selvä: kokonaisenergiankulutus on kääntynyt selvään laskuun vuoden 27 jälkeen. Tästä huolimatta EU:n yhteiseen 2 prosentin energiansäästötavoitteeseen pääseminen vaatii Vantaan osalta lisää energiatehokkuustoimia Trendi 2 27 Trendi Kuva 63. Vantaan lämmitystarvekorjattu energiankulutus vuosina asukasta kohti laskettuna. Vuoden 22 tavoite kuvaa EU:n tavoitetta parantaa energiatehokkuutta 2 prosentilla ns. perusuraan eli nykyisen kaltaisen kehityskulkuun verrattuna (EU 212). 76

77 6 Kauniainen Kuva: HSY

78 6.1 Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöt Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 212 hiilidioksidiksi laskettuna 59 tuhatta tonnia, joka on 12 % enemmän kuin vuonna 212 ja noin 42 % enemmän kuin vuonna 199. Suurin osa Kauniaisten päästöistä aiheutui rakennusten lämmittämisestä (67 %), liikenteestä (21 %) ja kulutussähköstä (11 %). Lämmityksen osuus on suurempi ja kulutussähkön selvästi pienempi kuin muualla pääkaupunkisedulla. Vuonna 212 Espoon kaukolämmöntuotannossa käytettiin edellisvuotta enemmän kivihiiltä, minkä seurauksena Kauniaisten kaukolämmönkulutuksen päästöt kasvoivat. Kulutussähkön päästöt sen sijaan vähenivät. Liikenteen kasvihuonekaasupäästöissä ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Lämmitystarpeella mitattuna vuosi 212 oli lähellä 2-luvun keskiarvoa (liite 6). Laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja valtakunnallisen sähkön päästöjen vuosivaihtelujen tasoitusta Kauniaisten kokonaispäästöt kasvoivat 14 % (liite 3). khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Maatalous Jätteiden käsittely Teollisuus ja työkoneet Liikenne Kulutussähkö Sähkölämmitys Öljylämmitys Kaukolämpö ei trenditasoitusta Pitkällä aikavälillä sähkölämmityksen ja kaukolämmön kasvihuonekaasupäästöt ovat nousseet voimakkaasti. Myös liikenteen päästöt ovat selvästi suuremmat kuin vertailuvuonna 199. Jätteiden käsittelyn päästöt ovat sen sijaan vähentyneet. Liitteessä 1 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun päästöistä kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja Kuva 64. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain Kauniaisissa vuosina 199 ja Kuvassa on esitetty myös kokonaispäästöjen todellinen vuosivaihtelu, eli päästöt laskettuna ilman lämmitystarvekorjausta ja sähkön päästökertoimen viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa. 78

79 khk-päästöt asukasta kohti (t CO 2 -ekv.) 3 2,5 2 1,5 1, Kaukolämpö Liikenne Kulutussähkö Öljylämmitys Sähkölämmitys Jätteiden käsittely Teollisuus ja työkoneet Asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat vuonna 212 Kauniaisissa 6,6 t CO 2 -ekv., 11 % suuremmat kuin vuotta aiemmin. Vuonna 199 päästöt olivat 5,2 tonnia per asukas. Väestönkasvu ei ole ollut yhtä voimakasta kuin muualla pääkaupunkiseudulla. Sektoreittain tarkasteltuna kaukolämmön ja sähkölämmityksen asukaskohtaiset päästöt ovat pitkällä aikavälillä kasvaneet. Myös liikenteen päästöt ovat suuremmat kuin vuonna 199, mutta ne ovat jonkin verran vähentyneet vuoden 27 jälkeen. Kulutussähkön ja öljylämmityksen osalta kääntyminen laskusuuntaan näyttäisi niin ikään tapahtuneen. Liitteessä 2 esitetään taulukot pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöistä asukasta kohti laskettuna kaupungeittain ja sektoreittain vuosina 199 ja Päästökehitystä suhteessa asetettuihin tavoitteisiin käsitellään erikseen luvussa 6.3. Kuva 65. Kasvihuonekaasujen päästöt sektoreittain asukasta kohti laskettuna Kauniaisissa vuosina 199 ja

80 6.2 Päästöt sektoreittain Rakennuskanta ja lämmityksen päästöt Suurin osa Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu rakennusten lämmittämisestä. Muusta pääkaupunkiseudusta poiketen öljy- ja sähkölämmityksen osuus päästöistä on Kauniaisissa huomattava. Vuonna 212 Kauniaisten rakennuksista kerrosneliöinä vähän alle 5 % lämmitettiin kaukolämmöllä, 28 % öljyllä ja 2 % sähköllä. Maalämmön osuus oli 2 %. Vuoteen 212 mennessä rakennettu pinta-ala on kasvanut 56 % vuodesta 199 ja 32 % vuodesta 2 (Tilastokeskus 213b). Vuotta 212 lukuun ottamatta rakennusten lämmityksen osuus Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöistä on 2-luvulla pysynyt kuitenkin keskimäärin hieman 6 prosentissa, eivätkä päästöt ole kasvaneet rakennuskannan mukaan. Asukasta kohti laskien asuinrakennusten kerrosala oli 43 m 2 vuonna 199 ja 58 m 2 vuonna 212. Muiden kun asuinrakennusten asukaskohtainen pinta-ala on myös kasvanut 9 neliömetristä 14 neliömetriin. Julkisen sektorin rakennuksia, toimisto- ja liikerakennuksia ja teollisuuskiinteistöjä on Kauniaisissa myös asukaslukuun suhteutettuna selvästi vähemmän. rakennusten kerrosala (milj. m 2 ) Kuva 66. Kauniaisten rakennusten kerrosala päälämmitysmuodoittain (Tilastokeskus 213b) ja rakennusten lämmityksen lämmitystarvekorjatut kasvihuonekaasupäästöt vuosina 199 ja lämmityksen khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Muu Puu Maalämpö Öljy Sähkö Kaukolämpö KHK-päästöt 8

81 khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Lämpökeskukset Voimalaitokset (CHP) Lämmitystarvekorjatut päästöt Kuva 67. Kaukolämmönkulutuksen kasvihuonekaasupäästöt Kauniaisissa vuosina 199 ja Päästöt on laskettu Espoon kaukolämmöntuotannon päästöjen ja Kauniaisten kulutuksen perusteella Kaukolämpö Kauniaisissa kulutettu kaukolämpö tuotetaan Espoossa pääosin sähkön ja lämmön yhteistuotantona (CHP eli Combined Heat and Power). Fortum Espoon Suomenojan CHP-voimalaitoksen kaukolämmöntuotantoa tukee pakkassäillä tukevat 8 huippulämpökeskusta. Vuonna 212 kaukolämmön Kauniaisten kulutuksen aiheuttamat päästöt olivat 25 kt CO 2 -ekv., 42 % Kauniaisten kokonaispäästöistä. Erillistuotannon määrä kasvoi, ja kokonaisuudessaan kaukolämmön päästöt lisääntyivät edellisvuodesta 49 %. Espoon kaukolämmön tuotannon ominaispäästöt ovat kolmen viime vuoden aikana kasvaneet hyödynjakomenetelmällä laskettuna 188 CO 2 -ekvivalenttitonnista kulutettua gigawattituntia kohti lähes 3 tonniin. Vuonna 199 vastaava kerroin oli 256 tco 2 -ekv./gwh. Lämmitystarve huomioon otettunakin päästöt kasvoivat vuonna 212 yli 4 % edellisvuodesta. 81

82 Vuonna 212 kaukolämpöä kulutettiin Kauniaisissa yhteensä 82 gigawattituntia. Vuosi 212 oli edellisvuotta viileämpi, ja kulutus kasvoi edellisvuodesta 1 %. Kotitalouksien osuus kulutuksesta oli 68 % ja palvelu- ja julkisen sektorin 31 %. Lämmitystarvekorjattu kaukolämmön kulutus kasvoi vuonna 212 noin 4 prosenttia. Vuoteen 199 verrattuna kulutus on kasvanut lähes kolminkertaiseksi. Asukasta kohti laskettuna vuosikulutus oli 9,5 megawattituntia vuonna 212, ja vain 3,8 megawattituntia vuonna luvulla kaukolämmön kulutus on kasvanut 2 %. Kaukolämmitteinen kerrosala on lisääntynyt vastaavasti 65 % (kuva 66), mikä kertoo merkittävästi parantuneesta energiatehokkuudesta. kulutus (GWh) Teollisuus Palvelut ja julkinen sektori Kotitaloudet Lämmitystarvekorjattu kulutus Kuva 68. Kaukolämmön kulutus sektoreittain Kauniaisissa vuosina 199 ja

83 Sähkö khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kulutussähkön päästöt Päästöt 5 v. keskiarvolla Sähkön kokonaiskulutus on jaettu tässä raportissa kahteen sektoriin: sähkölämmitykseen ja muuhun sähkön käyttöön eli kulutussähköön. Kauniaisissa vuonna 212 sähkölämmityksen aiheuttamat päästöt olivat 6,7 kt CO 2 -ekv. ja kulutussähkön 6,3 kt CO 2 -ekv. Kummankin osuus kokonaispäästöistä oli noin 11 %. Kulutussähkön päästöjen laskennassa sovelletaan valtakunnallista päästökerrointa, jonka vuosivaihteluja tasoitetaan käyttämällä viiden vuoden liukuvaa keskiarvoa, lukuun ottamatta perusvuotta 199 (liite 7). Viiden vuoden keskiarvolla laskettuna kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt vähenivät Kauniaisissa noin 12 % vuonna 212. Ilman trendikorjausta muutos oli lähes -5 %. Vuodesta 199 päästöt eivät ole nousseet merkittävästi. Kuva 69. Kulutussähkön kasvihuonekaasupäästöt Kauniaisissa vuosina 199 ja

84 Vuonna 212 sähkön kokonaiskulutus oli Kauniaisissa 58 gigawattituntia eli alle 1 % pääkaupunkiseudun 8 42 gigawattitunnin sähkönkulutuksesta. Kulutus kasvoi edellisvuodesta 5 %, ja oli 15 % suurempi kuin vuonna 199. Pitkällä aikavälillä sähkönkäytössä ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia. Palvelu- ja julkisen sektorin sähkönkulutus on selvästi pienempi muuhun pääkaupunkiseutuun verrattuna. Sähkölämmityksen arvioidun kulutuksen ja kulutussähkön osuudet olivat Kauniaisten kokonaiskulutuksesta 28 % ja 72 % vuonna 212. Sähkölämmityksen kulutus ja päästöt ovat kasvaneet muuta sähkön käyttöä voimakkaammin vuodesta 199. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tavoitteena on, että asukaskohtainen sähkön kokonaiskulutus kääntyy laskuun. Vuonna 212 kulutus asukasta kohden oli 6,5 MWh, joka on vain hiukan enemmän kuin vuonna 199. sähkön kokonaiskulutus (GWh) sähkönkulutus asukasta kohti (MWh) Palvelut ja julkinen sektori Teollisuus Kotitaloudet Sähkönkulutus asukasta kohti Kuva 7. Sähkön kokonaiskulutus sektoreittain Kauniaisissa ja kulutus asukasta kohti vuosina 199 ja

85 khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) ,8 1,5 1,2,9,6,3 khk-päästöt (t CO 2 -ekv. / as.) Raideliikenne Laivat ja veneet Kuorma-autot Linja-autot Pakettiautot Henkilöautot Päästöt asukasta kohti Liikenne Vuonna 212 Kauniaisten liikenteen kasvihuonekaasupäästöt olivat 12,1 kt CO 2 -ekv., joka on 21 % kaupungin kokonaispäästöistä. Tieliikenteessä kaikkien ajoneuvotyyppien päästöt hieman kasvoivat. Yhteenlaskettuna muutos edellisvuoteen oli +,9 %. Henkilöautojen osuus päästöistä oli 63 %, muun tieliikenteen 37 % ja raideliikenteen 1 %. Vuoteen 199 verrattuna erityisesti raskaan liikenteen päästöt ovat Kauniaisten alueella kasvaneet. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategiassa liikennesektorille asetetun tavoitteen mukaan liikenteen päästöt asukasta kohden vähenevät vuoteen 23 mennessä 2 %. Vuonna 212 päästöt olivat ilman lentoliikennettä 1,4 t CO 2 -ekv., joka oli 5 % enemmän kuin vuonna 199. Kuva 71. Liikenteen päästöt Kauniaisissa sektoreittain (autoliikenne kaupungin rajojen sisäpuolella, lähijunat, veneet) ja asukasta kohti vuosina 199 ja

86 Kauniaisten tieliikenteen liikennesuorite on kasvanut 47 % vuodesta 199, mutta ajoneuvojen polttoaineen kulutus ajettua kilometriä kohti on laskenut. Vuoden 28 autoverouudistus on laskenut tehokkaasti ominaispäästöjä: keskimääräinen ensirekisteröityjen henkilöautojen hiilidioksidipäästö oli 177 g/km vuonna 27, 14 g/km vuonna 212 ja 131 g/km vuoden 213 syyskuussa (TraFi 213). Myös liikennepolttoaineiseen lisätty biopolttoaineen osuus on laskenut viime vuosina tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Laskennoissa päästöttömäksi oletettavat bioetanolin ja biodieselin osuudet polttoaineiden lämpöarvoista olivat keskimäärin 2 % vuonna 28, 4 % vuosina ja 6 % vuosina (Mäkelä 213b). Vuonna 212 Kauniaisten tieliikenteen suoritteesta henkilöautojen osuus oli 84 %, pakettiautojen 1 %, linja-autojen 2 % ja kuorma-autojen 4 %. Asukasta kohti laskettu henkilöautosuorite oli 5 23 kilometriä, mikä on 18 % enemmän kuin 2-luvun alussa. liikennesuorite (milj. km/vuosi) 6 Kuorma-autot 5 Linja-autot 4 Pakettiautot 3 Henkilöautot (diesel) 2 Henkilöautot (bensiini) kaikki Kuva 72. Tieliikenteen suoritteen kehittyminen Kauniaisissa vuosina 199 ja (Mäkelä 213a). 86

87 6.3 Kasvihuonekaasupäästöjen ja energiankulutuksen kehitys ja tavoitteet muutos vuoteen 199 verrattuna Toteutuneet päästöt Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia (-2 % per as. 22) 2-luvun kehitys ja ennuste Kuva 73. Kauniaisten kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 199 verrattuna, 2-luvun päästökehitykseen perustuva ennuste ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettuihin tavoitteisiin johtava kehitysura Kokonaispäästöt Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettu tavoite on 2 prosentin päästövähennys vuoteen 22 mennessä vuoteen 199 verrattuna ja hiilineutraalius vuoteen 25 mennessä. Asukasta kohti laskettuna viidenneksen vähennys tarkoittaisi Kauniaisissa väestöennusteet huomioon ottaen noin 9 prosenttia pienempiä kokonaispäästöjä vuoteen 199 verrattuna. Tavoitteen saavuttamiseksi päästöjen tulisi vähentyä vuosittain 5 %, tai absoluuttisina päästöinä noin 2 6 tonnia vuodessa. 2-luvulla vuosimuutos on ollut keskimäärin -,1 %, ja trendin jatkuessa kokonaispäästöt olisivat vuonna 22 edelleen yli 4 % vuoden 199 tasoa suuremmat. Ilmastostrategian tavoitetta ei näin ollen saavutettaisi. Toisaalta viime vuosina päästöt ovat vähentyneet huomattavasti jyrkemmin: ilmastostrategian hyväksymisestä, vuodesta 27 alkaen päästövähennys on ollut keskimäärin yli 1 % vuodessa. 87

88 6.3.2 Päästöt asukasta kohti laskettuna Vuonna 199 Kauniaisten asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt olivat verraten pienet, 5,2 t CO 2 -ekv. Vuonna 212 päästöt olivat 6,6 tonnia. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettu -2 prosentin tavoite asukasta kohti laskettuna tarkoittaa Kauniaisten kohdalla 4,2 t CO 2 -ekv. päästöjä. 2-luvulla asukaskohtaiset kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet Kauniaisissa lähes,5 % vuodessa. Jatkuessaan tämä trendi johtaisi vuoteen 22 mennessä 6,4 tonnin päästöihin, eli ilmastostrategian tavoitteeseen ei päästäisi. Toisaalta mikäli viime vuosien keskimäärin 2 prosentin vuotuinen päästövähennystahti jatkuu, voidaan -2 prosentin tavoite saavuttaa muutaman vuoden myöhässä. muutos vuoteen 199 verrattuna Toteutuneet päästöt Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia (-2 % per as. 22) 2-luvun kehitys ja ennuste Kuva 74. Kauniaisten asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 199 verrattuna, 2-luvun päästökehitykseen perustuva ennuste ja pääkaupunkiseudun ilmastostrategian tarkistettuihin tavoitteisiin johtava kehitysura. 88

89 Päästökauppasektori khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Kulutussähkö Kaukolämpö 22 tavoite -21 % Vuonna 212 päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt olivat Kauniaisissa 31 kt CO 2 -ekv., 53 % kokonaispäästöistä. Kauniaisissa päästökaupan piiriin kuuluvat ainoastaan kaukolämpö ja kulutussähkö, sillä kaupungissa ei ole energiaintensiivistä teollisuutta. Vuodesta 21 kaukolämmön päästöt ovat kasvaneet merkittävästi, mutta kulutussähkön päästöt ovat pienentyneet. Trendin jatkuessa EU:n koko päästökauppasektorin 21 % vähennystavoitetta ei Kauniaisten osalta saavuteta Kuva 75. Päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt Kauniaisissa vuosina 199 ja EU:n päästökauppasektorin tavoite vuodelle 22 on -21 % vuoteen 25 verrattuna. 89

90 6.3.4 Ei-päästökauppasektori Vuonna 212 päästökaupan ulkopuolisten sektorien kasvihuonekaasupäästöt olivat Kauniaisissa 28 kt CO 2 -ekv., 47 % kokonaispäästöistä. Pääkaupunkiseudulla päästökaupan ulkopuolelle jäävät liikenne, rakennusten erillislämmitys, teollisuuden ja työkoneiden polttoaineiden kulutus sekä jätteiden käsittely ja maatalous. Vuodesta 27 erityisesti öljylämmityksen ja liikenteen kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet. Yhteenlaskettuna päästöt seuraavat Suomen yleiseen ei-päästökauppasektorin tavoitteeseen johtavaa lineaarista kehityspolkua. khk-päästöt (1 t CO 2 -ekv.) Maatalous Jätteiden käsittely Teollisuus ja työkoneet Liikenne Öljylämmitys Sähkölämmitys 22 tavoite -16 % Kuva 76. Ei-päästökauppasektorin kasvihuonekaasupäästöt Kauniaisissa vuosina 199 ja EU:n Suomelle asettama päästökaupan ulkopuolelle jäävien sektorien vähennystavoite on 16 % vuoden 25 päästöistä vuoteen 22 mennessä. 9

91 MWh Kauniaisten energiankulutus (MWh/asukas) 22 tavoite -2 % (vrt ka.) Energiankulutus asukasta kohti laskettuna Kauniaisten energiankulutus oli vuonna 212 asukasta kohti laskettuna 24,4 megawattituntia, joka on runsaan prosentin enemmän kuin pääkaupunkiseudulla keskimäärin. Lähes 6 % energiasta kuluu rakennusten lämmittämiseen ja 19 % on kulutussähköä. Henkilöautojen osuus oli vuonna 212 noin 14 % ja muun liikenteen 8 % Trendi 2 27 Trendi Merkittäviä sektorikohtaisia muutoksia kulutuksessa ei ole tapahtunut viime vuosina, mutta asukasta kohti laskettuna kehityksen suunta on selvä: kokonaisenergiankulutus on kääntynyt laskuun vuoden 27 jälkeen. Vuonna 212 kulutus kuitenkin kasvoi edellisvuodesta lähes 2 prosenttia. EU:n yhteiseen 2 prosentin energiansäästötavoitteeseen pääseminen vaatii Kauniaisten osalta lisää energiatehokkuustoimia. Kuva 77. Kauniaisten lämmitystarvekorjattu energiankulutus vuosina asukasta kohti laskettuna. Vuoden 22 tavoite kuvaa EU:n tavoitetta parantaa energiatehokkuutta 2 prosentilla ns. perusuraan eli nykyisen kaltaisen kehityskulkuun verrattuna (EU 212). 91

92 92

93 7 Yhteenveto muutos vuoteen 2 verrattuna Väkiluku Bruttokansantuote Khk-päästöt Kuva 78. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöjen, väestön ja bruttokansantuotteen suhteellinen kehitys vuosina (BKT; Kaupunkitutkimus 213). Talouden suhdannevaihtelut ovat edelleen yksi keskeinen päästökehitykseen vaikuttava muuttuja Suomessa ja pääkaupunkiseudulla. Erityisesti taloudellisen toimeliaisuuden hiipuessa sähkön kysyntä teollisuudessa vähenee, mikä näkyy ensimmäisenä sähkön runsaspäästöisen marginaalituotantomuodon, hiililauhteen pienentyvinä tuotantomäärinä. Niin ikään raskas liikenne vähenee, ja joukkoliikenteen suosio voi kasvaa, mikä vähentää liikenteen kasvihuonekaasupäästöjä. Toisaalta päästöihin vaikuttaa yhtä merkittävästi esimerkiksi vesivoiman saatavuus, sähkön tuonti ja kaukolämmön polttoainevalinnat sekä myös ilmastopolitiikka, alueellinen ilmastotyö, tehtävät toimenpiteet ja yksilön valinnat. Bruttokansantuotteen kehityksestä ei näin ollen voi suoraan ennustaa päästötasoa, ja merkkejä talouskasvun ja päästöjen jonkinasteisesta irtikytkennästä on pääkaupunkiseudulla nähtävissä. Pääkaupunkiseudulla bruttokansantuote on kasvanut voimakkaasti vuoteen 28 asti, mutta päästöt kääntyivät laskuun jo vuonna 27 lähinnä kaukolämmön pienentyneiden päästöjen ansiosta (kuva 78). Vuoden 28 päästölaskun takana olivat edelleen pienentyneet kaukolämmön päästöt ja sähkön matala valtakunnallinen päästökerroin. Loppuvuodesta 28 alkanut taantuma sen sijaan vaikutti selvästi siihen, että vuonna 29 päästöt edelleen hieman laskivat, vaikka kaukolämmön päästöt olivat edellisvuotta suuremmat. Vuosi 21 oli jälleen taloudellisen kasvun vuosi, mikä kasvatti liikenteen ja kulutussähkön päästöjä pääkaupunkiseudulla. Vuonna 211 kuitenkin päästöt jälleen laskivat ja vuonna 212 säilyivät entisellään edelleen jatkuneesta lievästä talouskasvusta huolimatta. Maailmanlaajuisesti talouskasvun ja kasvihuonekaasupäästöjen välinen kytkentä on selvempi, koska tässä laajuudessa teollisuuden merkitys on suurempi. Toisaalta pääkaupunkiseudun asukkaat kasvattavat globaaleja 93

94 päästöjä, mikäli he taloudellisesti hyvässä tilanteessa kuluttavat enemmän. Sähkönkulutus on pääkaupunkiseudulla kasvanut tasaisesti taantumista huolimatta vuoteen 211 asti. Henkilöautojen liikennesuorite ei myöskään ole seurannut seudun yleistä talouskehitystä. Pääkaupunkiseudun asukasta kohti lasketut kasvihuonekaasupäästöt vähenivät vuonna 212 lähes 2 prosenttia, 5,4 CO 2 -ekvivalenttitonniin. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian alkuperäinen päästötavoite on 4,3 tonnia vuodelle 23, joka 2-luvun päästökehityksestä johdetun lineaarisen trendin mukaan voidaan saavuttaa. Aikanaan kunnianhimoinen tavoite on kuitenkin todettu riittämättömäksi, ja vuoden 212 lopulla Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian päästötavoitteita tarkistettiin toimintaympäristössä asetettujen tiukempien sitoumusten tasolle. Uusien tavoitteiden mukaisesti päästöjen tulisi vähentyä 2 prosenttia vuoteen 22 mennessä ja edelleen vuoteen 25 mennessä niin, että pääkaupunkiseudulla saavutetaan laskennallinen hiilineutraalius. Tällöin seudun hiilinielut ja mahdolliset muut globaalisti päästöjä vähentävät toimet kompensoivat aiheutetut päästöt. Tarkistettuihin tavoitteisiin pääsemiseksi päästöt olisi saatava vähenemään nykyistä kehitystä nopeammin. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategian lisäksi kaupungit ovat tehneet erilaisia muita sitoumuksia päästöjen vähentämiseksi. Helsinki, Espoo ja Vantaa ovat kukin allekirjoittaneet Covenant of Mayorsin eli kaupunginjohtajien ilmastosopimuksen, joka velvoittaa vuoteen 22 mennessä vähintään 2 prosentin päästövähennyksiin vuoden 199 tasosta. Sitoumuksessa voi seurata joko kokonaispäästöjä tai asukasta kohti laskettuja päästöjä. Helsingin kaupungin strategiaohjelmassa tavoitteeksi asetetaan 3 prosentin päästövähennys vuoteen 22 mennessä. Vantaan ympäristöpolitiikan ja samoin Helsingin tarkistetun ympäristöpolitiikan mukaan kaupunkien tavoitteena on hiilineutraalius vuoteen 25 mennessä. 2-luvulla päästöt ovat vähentyneet Helsingissä keskimäärin 1 % ja Kauniaisissa,1 % vuodessa. Espoossa päästöt ovat kasvaneet vuosittain,2 % ja Vantaalla vastaavasti,7 %. Eroja selittää se, että Helsingissä ja Kauniaisissa väkiluku, rakennettu pinta-ala ja liikennemäärät eivät ole kasvaneet yhtä voimakkaasti kuin muualla pääkaupunkiseudulla, ja toisaalta Vantaalla kaukolämmön ominaispäästöt eivät ole pienentyneet samalla tavalla Helsingissä ja kahta viime vuotta lukuun ottamatta Espoossa. Asukaskohtaisista päästöistä laskettuna suurin vuosimuutos on ollut 2-luvulla Helsingissä, -1,5 %. Espoossa päästöt ovat vähentyneet vuodessa keskimäärin 1,2 %, Vantaalla,5 % ja Kauniaisissa,5 % per asukas. 2-luvun päästökehityksellä vuoden 22 ilmastotavoitteisiin pääseminen näyttää epätodennäköiseltä. Vuodesta 27 lähtien päästöt ovat vähentyneet kuitenkin huomattavasti aiempaa nopeammin, ja tämän viime vuosien kehityksen jatkuessa tavoitteet olisi mahdollista saavuttaa kaikissa kaupungeissa. Uudelleen kasvaneen kivihiilen käytön leikkaaminen on kuitenkin edellytys päästöjen riittävälle vähentämiselle. Uusimman tieteellisen, vertaisarvioidun tiedon valossa on selvää, että kasvihuonekaasupäästöt olisi saatava maailmanlaajuisesti vähenemään jo muutaman vuoden sisällä. Mitä myöhemmin päästökehitys kääntyy laskuun, sitä suuremmiksi, vaikeammiksi ja kalliimmiksi käyvät vaarallisen ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi vaadittavat päästövähennykset. Jatkuvasti suuret päästöt kuluttavat suurinta sallittua hiilibudjettia ja jättävät tuleville vuosikymmenille entistä vähemmän päästövaraa. Useat valtiot, osavaltiot, metropolialueet ja kaupungit ovat ilmoittaneet kunnianhimoisista tavoitteista ja suunnitelmista kasvihuonekaasupäästöjen leikkaamiseksi. Monet pyrkivät jopa kokonaan eroon hiilidioksidipäästöistä viimeistään vuosisadan puoliväliin mennessä. IPCC:n tuoreimman raportin (213) mukaan maailman kasvihuonekaasupäästöjen tulee laskea nollaan noin vuoteen 28 mennessä, jotta ilmaston lämpeneminen voitaisiin pysäyttää kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna. Vuosisadan puoliväliin mennessä kestävä päästötaso olisi noin 1 2 CO 2 -ekvivalenttitonnia henkilöä kohti vuodessa. mikä tarkoittaa, että teollisuusmaiden ja kehittyneiden kaupunkiseutujen tulisi vähentää päästöjään 8 95 prosenttia. Tähän pyrkii osaltaan vastaamaan myös pääkaupunkiseudun uudet tavoitteet hiilineutraaliudesta. Kahdenkin asteen keskilämpötilan nousulla on mittavat vaikutukset maapallon ympäristöön, sääolosuhteisiin sekä sosiaalisiin ja taloudellisiin olosuhteisiin. Suomen leveysasteilla vastaava lämpötilan nousu olisi 3 4 astetta. Kaupunkiseutujen tehokkailla ilmastostrategioilla on suuri merkitys kamppailussa ilmastonmuutoksen rajoittamiseksi siedettävälle tasolle. Tarvitaan vähäpäästöisten energiantuotantotapojen laajamittaista käyttöönottoa sekä suuria muutoksia asumisessa, liikkumistavoissa ja kulutustottumuksissa. Tässä kaikessa kaupunkien ja kaupunkilaisten tulee olla aktiivisesti osallisina. Maailman keskilämpötila on jo noussut,85 astetta esiteollisesta ajasta (IPCC 213) eikä lämpenemistä pystytä enää täydellisesti pysäyttämään, koska monet ihmisen toiminnasta syntyvät kasvihuonekaasut säilyvät ilmakehässä jopa satoja vuosia. Ilmastonmuutokseen on siis varauduttava ja parannettava valmiuksia sopeutua lämpenemisen vaikutuksiin. Pääkaupunkiseudulla on odotettavissa merenpinnan nousun ja entistä yleisempien rankkasateiden aiheuttamia meri-, joki- ja hulevesitulvia. Tuulisuus ja pitkät kuumat jaksot voivat yleistyä ja talvet todennäköisesti lauhtuvat. 94

95 8 Lähdeluettelo CDIAC 213. The Carbon Dioxide Information Analysis Center. Fossil-Fuel CO2 Emissions. < meth_reg.html> EEA 213a. Annual European Union greenhouse gas inventory and inventory report EEA 213b. Approximated EU GHG inventory: Proxy GHG estimates for 212. EEA Technical report No 14/ Energiateollisuus 213a. Sähkön kuukausitilastot. Energiateollisuus 213b. Energiavuosi 212. Sähkö. sahkonkulutus-kaantyi-nousuun-kylman-joulukuun-jaloppuvuonna-tapah EU 212. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi energiatehokkuudesta 212/27/EU :315:1:56:FI:PDF IPCC 213. Working Group I contribution to the IPCC 5th Assessment Report "Climate Change 213: The Physical Science Basis". Final Draft. < uploads/wgiar5_wgi-12doc2b_finaldraft_all.pdf> Ilmatieteenlaitos 213. Lämmitystarveluku eli astepäiväluku. Kaupunkitutkimus TA Oy 213. Helsingin seudun toimialakatsaus 1/13. Helsingin seudun kauppakamarin julkaisu. Lounasheimo, J. 29. Kasvihuonekaasupäästöjen alueellisten laskentamenetelmien vertailua. YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta. YTV:n julkaisuja 33/29. Helsinki: Edita Prima Oy. Motiva 213. Kulutuksen normitus. Lämmitystarveluvut ja niiden korjauskertoimet. tehostaminen/kiinteistojen_energianhallinta/kulutuksen_ normitus Mäkelä, K. 213a. VTT. Lipasto. Pääkaupunkiseudun tieliikenteen päästöt. Mäkelä, K. 213b. Kirjallinen tiedonanto Peters ym The challenge to keep global warming below 2 C. Nature Climate Change 3, 4 6, 213. Julkaistu verkossa 12/212. < nclimate1783.html> Petäjä, J. 27. Kasvener. Kuntatason kasvihuonekaasu- ja energiatasemalli. [Excel-tiedosto]. Tilastokeskus 213a. Ympäristö ja luonnonvarat. Katsauksia 213/1. Suomen kasvihuonekaasupäästöt Tilastokeskus 213b. Asuminen. Rakennukset ja kesämökit. Rakennukset (lkm, m2) käyttötarkoituksen ja lämmitysaineen mukaan. fi.asp Tilastokeskus 213c. Energiatilasto htm TraFi 213. Liikenteen turvallisuusvirasto. Tilastot. Tieliikenne. Ensirekisteröinnit. ensirekisteroinnit/co2-paastot VNK 29. Valtioneuvoston tulevaisuusselonteko ilmastoja energiapolitiikasta. Kohti vähäpäästöistä Suomea. Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 28/29. Helsinki: Yliopistopaino. VNK 211. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelma. Avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi. Valtioneuvoston kanslia YTV 27. Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23. YTV Pääkaupunkiseudun yhteistyövaltuuskunta. YTV:n julkaisuja 24/27. Helsinki: Painoprisma Oy. Ympäristöministeriö 21. Suomen ympäristö 473. Kansallinen ilmasto-ohjelma. Ympäristöministeriön sektoriselvitys. Helsinki: Oy Edita Ab. Ympäristöministeriö 26. Ympäristöministeriön moniste 166. Sähkölämmitysveron toteuttamiskelpoisuus Suomessa. Helsinki: Edita Prima Oy. asp?contentid=46514&lan=fi 95

96 96

97 9 Liitteet

98 Liite 1. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt vuosina 199 ja Yksikkö: 1 t CO 2 -ekv PÄÄKAUPUNKISEUTU muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Maatalous 8,1 5,9 6,2 6,3 6,4 6,6 6,4 6,6 6,5 6,6 6,6 6,4 5, YHTEENSÄ ,1 -,3 HELSINKI muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Maatalous 2, 1,4 1,5 1,5 1,6 1,4 1,4 1,4 1,3 1,4 1,4 1,2 1,2 1, YHTEENSÄ ,9-18,2 98

99 ESPOO muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Maatalous 2,8 1,6 1,8 1,8 1,8 1,9 1,9 2, 1,8 2, 2, 2, 1,8 1, YHTEENSÄ ,2 34,2 VANTAA muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Maatalous 3,4 2,9 2,9 2,9 3, 3,3 3,1 3,2 3,4 3,2 3,2 3,2 2,9 2, YHTEENSÄ ,8 22,9 KAUNIAINEN muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Maatalous YHTEENSÄ ,4 42,2

100 Liite 2. Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti vuosina 199 ja Yksikkö: t CO 2 -ekv PÄÄKAUPUNKISEUTU muutos-% muutos-% Kaukolämpö 3, 2,2 2,3 2,4 2,5 2,4 2,2 2,5 2,3 2,1 2,2 2, 2,1 2, Öljylämmitys,4,3,3,3,3,3,3,3,3,3,3,3,2, Sähkölämmitys,3,3,3,4,4,4,4,4,4,4,4,4,4,4 49 Kulutussähkö 1, 1,3 1,2 1,2 1,5 1,6 1,6 1,7 1,7 1,5 1,3 1,4 1,2 1, Liikenne 1,5 1,4 1,4 1,5 1,5 1,5 1,5 1,5 1,6 1,4 1,3 1,4 1,3 1, Teollisuus ja työkoneet,4,3,2,2,3,2,2,2,2,2,1,1,1, Jätteiden käsittely,5,3,3,3,2,2,1,2,1,1,1,1,1, Maatalous,,,,,,,,,,,,,, YHTEENSÄ 7, 6,1 6,1 6,2 6,7 6,6 6,3 6,7 6,5 5,9 5,6 5,7 5,5 5,4-1,6-23,3 HELSINKI muutos-% muutos-% Kaukolämpö 3,7 2,4 2,5 2,7 2,7 2,6 2,5 2,9 2,5 2,2 2,3 2,3 2,2 2,2-39 Öljylämmitys,3,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2, Sähkölämmitys,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2, Kulutussähkö 1, 1,3 1,2 1,2 1,4 1,6 1,6 1,7 1,7 1,5 1,3 1,4 1,2 1, Liikenne 1,3 1,3 1,3 1,3 1,3 1,4 1,3 1,3 1,3 1,3 1,2 1,2 1,1 1, Teollisuus ja työkoneet,4,2,2,2,4,1,2,1,1,1,1,1,1, Jätteiden käsittely,5,3,3,3,2,2,1,2,1,1,1,1,1, Maatalous,,,,,,,,,,,,,, YHTEENSÄ 7,3 5,9 5,9 6,1 6,6 6,4 6,1 6,6 6,2 5,5 5,4 5,4 5,1 4,9-4,3-33,3 1

101 ESPOO muutos-% muutos-% Kaukolämpö 2, 2,1 2,1 2,1 2,3 2,2 1,9 2, 2, 2, 1,9 1,5 1,9 2, Öljylämmitys,5,4,4,4,4,4,4,4,4,4,3,3,3, Sähkölämmitys,4,5,5,5,5,6,6,6,6,6,6,6,6,6 45 Kulutussähkö,9 1,2 1,1 1,2 1,4 1,5 1,5 1,5 1,5 1,3 1,2 1,3 1,1 1, Liikenne 1,6 1,4 1,4 1,5 1,5 1,5 1,5 1,4 1,6 1,4 1,3 1,4 1,3 1, Teollisuus ja työkoneet,3,2,2,2,2,2,1,2,1,1,1,2,1, Jätteiden käsittely,5,3,3,2,2,2,1,1,1,1,1,1,1, Maatalous,,,,,,,,,,,,,, YHTEENSÄ 6,3 6,1 6,1 6,2 6,5 6,6 6,1 6,3 6,4 5,8 5,5 5,3 5,4 5,7 4,4-9,8 VANTAA muutos-% muutos-% Kaukolämpö 1,9 1,7 1,9 1,8 1,9 1,8 1,9 1,8 1,9 1,9 2, 2, 2,1 2, Öljylämmitys,5,5,5,5,5,4,4,4,4,4,3,3,3, Sähkölämmitys,4,5,5,6,6,6,6,6,6,6,7,7,7,7 62 Kulutussähkö 1,1 1,5 1,3 1,3 1,7 1,7 1,7 1,8 1,8 1,6 1,4 1,5 1,3 1, Liikenne 1,9 1,8 1,9 2, 2, 2, 2,1 2,1 2,2 2, 1,8 1,9 1,8 1,8-7 Teollisuus ja työkoneet,6,5,4,4,4,3,4,4,3,4,2,3,3, Jätteiden käsittely,5,3,3,3,2,2,1,2,1,1,1,1,1, Maatalous,,,,,,,,,,,,,, YHTEENSÄ 7, 6,9 6,9 6,8 7,3 7,1 7,2 7,4 7,3 6,9 6,5 6,7 6,6 6,5-1,9-7,2 KAUNIAINEN muutos-% muutos-% Kaukolämpö 1, 2,1 2,2 2,3 2,4 2,4 2,2 2,3 2,3 2,3 2,2 1,7 2, 2, Öljylämmitys 1, 1, 1, 1, 1, 1, 1,1 1,1 1,1 1,1 1, 1,,9, Sähkölämmitys,5,6,7,7,7,7,7,7,7,7,7,7,7,7 38 Kulutussähkö,9,8,9,9 1, 1,2 1,1 1,1 1,1 1,,9,9,8, Liikenne 1,3 1,3 1,3 1,4 1,4 1,5 1,5 1,5 1,6 1,5 1,4 1,4 1,4 1,4-1 5 Teollisuus ja työkoneet,,1,1,1,1,1,,1,1,1,,,,1 3 1 Jätteiden käsittely,5,3,3,2,2,2,1,2,1,1,1,1,1, Maatalous,,,,,,,,,,,,,, YHTEENSÄ 5,2 6,3 6,4 6,5 6,8 7,1 6,7 7, 7,1 6,7 6,3 6, 5,9 6,6 1,9 25,9

102 Liite 3. Kasvihuonekaasupäästöt ilman lämmitystarvekorjausta ja valtakunnallisen kulutussähkön päästökertoimen 5-v. keskiarvoa Yksikkö: 1 t CO 2 -ekv PÄÄKAUPUNKISEUTU muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Maatalous YHTEENSÄ ,4-7,6 HELSINKI muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Maatalous YHTEENSÄ ,9-24,8 12

103 ESPOO muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Maatalous YHTEENSÄ ,6 25,4 VANTAA muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Maatalous YHTEENSÄ ,5 14,4 KAUNIAINEN muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Liikenne Teollisuus ja työkoneet Jätteiden käsittely Maatalous 1 YHTEENSÄ ,9 39,7

104 Liite 4. Pääkaupunkiseudun lämmitystarvekorjattu energiankulutus vuosina 199 ja PÄÄKAUPUNKISEUTU muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Henkilöautot Muu tieliikenne Junat Laivat Muu polttoaine YHTEENSÄ (GWh) ,2 24,9 HELSINKI muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Henkilöautot Muu tieliikenne Junat Laivat Muu polttoaine YHTEENSÄ (GWh) ,1 15,3 14

105 VANTAA muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Henkilöautot Muu tieliikenne Junat Laivat Muu polttoaine YHTEENSÄ (GWh) ,9 37,4 ESPOO muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Henkilöautot Muu tieliikenne Junat Laivat Muu polttoaine YHTEENSÄ (GWh) , 41,5 KAUNIAINEN muutos-% muutos-% Kaukolämpö Öljylämmitys Sähkölämmitys Kulutussähkö Henkilöautot Muu tieliikenne Junat Laivat Muu polttoaine YHTEENSÄ (GWh) ,1 49,5 15

106 Liite 5. Pääkaupunkiseudun lämmitystarvekorjattu energiankulutus asukasta kohti laskettuna 199 ja PÄÄKAUPUNKISEUTU muutos-% muutos-% Kaukolämpö 1,3 1,4 1,5 1,4 1,7 1,7 1,8 1,7 1,6 1,7 1,6 1,3 1,4 1, Öljylämmitys 1,1,9,9,9,9,9,8,8,8,8,8,8,7, Sähkölämmitys,7,8,8,9,9,9 1, 1, 1, 1, 1, 1, 1, 1, 49 Kulutussähkö 6, 6,4 6,4 6,7 6,8 6,8 6,8 7, 7, 7,1 7, 6,9 6,7 6,7 12 Henkilöautot 3,3 2,7 2,7 2,8 2,8 2,8 2,8 2,8 2,9 2,8 2,8 2,9 2,8 2, Muu tieliikenne 1,9 1,9 2, 2, 2, 2, 1,9 1,9 2,1 2, 1,8 1,8 1,8 1,8 1-3 Junat,1,1,1,1,1,1,1,1,1,1,1,1,1, Laivat,3,5,5,5,5,6,6,5,6,6,6,5,4, Muu polttoaine 1,5 1,,9,8 1,3,7,8,7,7,7,4,5,4, YHTEENSÄ (MWh) 25, 24,8 24,9 25,2 26,1 25,6 25,7 25,6 25,7 25,7 25, 24,8 24,5 24,1-1,6-3,9 HELSINKI muutos-% muutos-% Kaukolämpö 12, 12,1 12, 12,1 12,3 12,3 12,4 12,3 12,3 12,3 12,1 11,8 11,8 11, Öljylämmitys,7,6,6,6,6,6,6,6,6,6,5,5,5, Sähkölämmitys,4,5,5,5,6,5,5,6,6,6,6,6,6, Kulutussähkö 6,2 6,3 6,4 6,7 6,7 6,8 6,9 7,1 7,1 7,2 7, 7, 6,8 6,8 9 Henkilöautot 2,8 2,2 2,2 2,3 2,2 2,3 2,2 2,2 2,2 2,1 2,2 2,2 2,2 2, Muu tieliikenne 1,6 1,6 1,6 1,7 1,7 1,6 1,6 1,5 1,6 1,5 1,4 1,4 1,4 1, Junat,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2-3 7 Laivat,5,8,8,8,9,9,9,9,9,9,9,8,7,6-3 4 Muu polttoaine 1,3,8,7,6 1,4,6,6,4,5,5,3,3,3, YHTEENSÄ (MWh) 25,6 25, 25, 25,5 26,5 25,8 25,9 25,7 25,8 25,9 25,2 24,8 24,3 24, -1,3-6, 16

107 VANTAA muutos-% muutos-% Kaukolämpö 7,6 8,2 8,4 8,2 8,6 8,7 9, 8,9 8,8 9, 9, 8,8 8,5 8, Öljylämmitys 1,5 1,4 1,4 1,4 1,3 1,3 1,2 1,1 1,1 1, 1, 1, 1, 1, Sähkölämmitys 1,1 1,3 1,4 1,4 1,5 1,5 1,6 1,5 1,6 1,6 1,7 1,7 1,7 1,7 62 Kulutussähkö 6,3 7,6 7, 7,1 7,9 7,2 7,4 7,6 7,6 7,7 7,5 7,5 7,4 7, Henkilöautot 4,4 4, 4, 4,2 4,1 4,2 4,3 4,4 4,4 4,3 4,3 4,3 4,3 4, Muu tieliikenne 2,5 2,8 2,9 3, 3, 3, 3, 3,1 3,3 3,2 2,7 2,9 2,9 3, 4 21 Junat,1,1,1,1,1,1,,,1,1,1,1,1, Laivat,,,,,,,,,,,,,, 8-36 Muu polttoaine 2,4 1,9 1,8 1,7 1,6 1,2 1,6 1,6 1,3 1,4 1, 1, 1,1, YHTEENSÄ (MWh) 25,8 27,2 27, 27, 28,1 27,2 28,1 28,3 28,1 28,2 27,3 27,3 26,9 26,8 -,2 3,7 ESPOO muutos-% muutos-% Kaukolämpö 7,9 8,2 8,2 8,2 8,4 8,5 8,5 8,2 8,3 8,4 8,3 8,1 8,8 8,1-8 2 Öljylämmitys 1,4 1,2 1,2 1,2 1,2 1,2 1,1 1,1 1,1 1,1 1, 1, 1, 1, Sähkölämmitys 1, 1,2 1,3 1,3 1,3 1,4 1,4 1,4 1,5 1,5 1,5 1,5 1,5 1,5 45 Kulutussähkö 5,4 5,8 6, 6,4 6,3 6,5 6,2 6,4 6,4 6,4 6,4 6,4 6,2 6, Henkilöautot 3,8 3,1 3, 3,1 3,1 3,1 3,1 3,1 3,3 3, 3,2 3,2 3,2 3, Muu tieliikenne 2,2 1,9 2, 2, 2, 2, 2, 1,9 2,2 2, 1,8 1,9 1,8 1, Junat,1,1,1,1,1,1,,,1,1,1,1,1, Laivat,1,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,1, Muu polttoaine 1,1,8,9,7,9,7,6,7,6,5,2,5,3, YHTEENSÄ (MWh) 23,1 22,6 22,9 23,2 23,6 23,7 23,1 23,2 23,6 23,2 22,6 22,7 22,8 22, -3,7-4,9 KAUNIAINEN muutos-% muutos-% Kaukolämpö 3,8 8,3 8,4 8,6 8,9 9,3 9,4 9,3 9,4 9,7 9,7 9,3 9,3 9, Öljylämmitys 2,9 2,8 2,9 3, 3, 3, 3,2 3,2 3,2 3,2 3, 3, 2,7 2,7 1-8 Sähkölämmitys 1,4 1,6 1,6 1,7 1,7 1,7 1,9 1,8 1,9 1,9 1,9 1,9 1,9 1,9 38 Kulutussähkö 5,1 4,2 4,6 4,8 4,7 4,8 4,6 4,8 4,7 4,7 4,7 4,6 4,5 4,6 3-9 Henkilöautot 3,3 3, 3, 3,1 3,1 3,2 3,3 3,3 3,6 3,4 3,5 3,5 3,5 3,4-1 6 Muu tieliikenne 1,7 1,8 1,9 1,9 1,9 2, 2, 2, 2,3 2,1 1,9 2, 2, 2, 1 15 Junat,1,1,1,1,1,1,,,1,1,1,1,1,1 1-1 Laivat,,,,,,,,,,,,,, Muu polttoaine,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2,2, YHTEENSÄ (MWh) 18,4 21,9 22,8 23,3 23,6 24,4 24,7 24,7 25,3 25,2 24,9 24,5 24, 24,4 1,7 32,3 17

108 Liite 6. Lämmitystarveluvut Lämmitystarveluku saadaan laskemalla yhteen kunkin kuukauden päivittäisten sisä- ja ulkolämpötilojen erotus. Yleisimmin käytetään lämmitystarvelukua S17, joka lasketaan +17 C:ksi oletetun sisälämpötilan ja ulkolämpötilan vuorokausikeskiarvon erotuksen perusteella. Vertailuarvona eli normaalivuoden lämmitystarvelukuna käytetään vuosien keskimääräistä lämmitystarvelukua. Lämmitystarveluvun laskennassa ei oteta huomioon päiviä, joiden keskilämpötila on keväällä yli +1 C ja syksyllä yli +12 C. Tällöin oletetaan, että kiinteistöjen lämmitys lopetetaan ja aloitetaan päivittäin ulkolämpötilan ylittäessä tai alittaessa mainitut rajat. (Ilmatieteen laitos 213) Lämmitystarveluvut Helsingin Kaisaniemessä 199 ja Keskimääräinen lämmitystarveluku Helsinki Turku Tampere 4 52 Vaasa Kuopio Jyväskylä Oulu Keskimääräinen lämmitystarveluku Helsinki 3 92 Turku 4 49 Tampere Vaasa Kuopio Jyväskylä Oulu

109 Liite 7. Kulutussähkön valtakunnallinen päästökerroin Kerroin kuvaa keskimääräisen valtakunnallisen kulutussähkön päästöjä. Se lasketaan jakamalla Suomen sähköntuotannon päästöt kokonaiskulutuksella, pois lukien sähkölämmityksen päästöt ja kulutus. Tuontisähkö on laskennassa päästötöntä. Sähköntuotannon päästöjen vuosivaihteluiden tasaamiseksi kertoimelle lasketaan vielä viiden vuoden liukuva keskiarvo. Esimerkiksi vuoden 211 päästöjen laskennassa käytetty kerroin on vuosien keskiarvo. Vuosivaihtelut johtuvat muun muassa säätilasta, vesivoiman saatavuudessa pohjoismaisilla sähkömarkkinoilla, talouden suhdanteista johtuvasta sähkön kysynnän vaihtelusta, sähkön tuonnista ja viennistä sekä sähkön ja päästöoikeuksien hinnoista. Vuonna 212 kulutussähkön valtakunnallinen päästökerroin oli 78 t CO 2 -ekv./gwh ja viiden vuoden keskiarvo 153 t CO 2 -ekv./gwh. Kerroin laski edellisvuodesta huomattavasti. Vähennys johtui sähkön nettotuonnin huomattavasta kasvusta ja hyvästä vesivoiman saatavuudesta. (Energiateollisuus 213b) Päästökerroin v. liukuva keskiarvo yksikkö: t CO 2 -ekv./gwh Lähteet: Tilastokeskus 212c; Energiateollisuus 213a; Petäjä 27; Ympäristöministeriö 21. päästökerroin (t CO 2 -ekv./gwh v. liukuva keskiarvo 19

110 Liite 8. Laskentamenetelmä ja tietolähteet Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasujen päästölaskenta perustuu Suomen Kuntaliiton ja Suomen ympäristökeskuksen kasvihuonekaasu- ja energiatasemalli Kasveneriin, joka noudattaa IPCC:n metodiikkaa ja käyttää Suomen päästöinventaarien laskentaparametrejä. Laskennassa otetaan huomioon kolme tärkeintä kasvihuonekaasua: hiilidioksidi (CO 2 ), metaani (CH 4 ) ja dityppioksidi (N 2 O). Tulokset esitetään hiilidioksidiekvivalentteina, jolloin metaani- ja typpioksiduulipäästöt muutetaan ilmastonlämmityspotentiaaliltaan vastaavaksi määräksi hiilidioksidia ja lisätään hiilidioksidipäästöihin. Tuloksia on Kasvener-laskennan jälkeen muokattu sähkönkulutuksen ja lämmityksen päästöjen osalta. Laskentamenetelmää kehitettiin Pääkaupunkiseudun ilmastostrategia 23:n päästölaskentoja varten (YTV 27). Strategian ilmestymisen jälkeen laskentaa muutettiin vielä sähkölämmityksen ja sähkönkulutuksen valtakunnallisen päästökertoimen laskennan suhteen (Lounasheimo 29). Ilmastostrategian johtoryhmän nimen mukaan menetelmää on kutsuttu Hilma-metodiksi. Tärkein uudistus Kasveneriin verrattuna on sähkön ja lämmön yhteistuotannon päästöjen jyvittäminen hyödynjakomenetelmällä, jossa yhteistuotannosta syntyvä hyöty jakautuu kummallekin energiatuotteelle. Yhteistuotannon polttoaineet ja päästöt jaetaan sähkölle ja lämmölle niiden vaihtoehtoisten hankintamuotojen polttoaineiden kulutuksen suhteessa. Hyödynjakomenetelmä suosii perinteistä energiamenetelmää enemmän kaukolämmön yhteistuotantoa. Energiamenetelmässä polttoaineet ja päästöt jaetaan sähkölle ja lämmölle niiden tuotantomäärien suhteessa. Toinen keskeinen uudistus, josta sovittiin ilmastostrategiatyön yhteydessä, on kulutussähkön päästöjen laskeminen käyttämällä valtakunnallista päästökerrointa. Kerroin lasketaan jakamalla Suomen sähköntuotannon päästöt kokonaiskulutuksella (pois lukien sähkölämmityksen päästöt ja kulutus). Sähköntuotannon päästöjen vuosivaihteluiden tasaamiseksi kertoimelle lasketaan vielä viiden vuoden liukuva keskiarvo, jota käytetään päästölaskennassa. Valtakunnallisen kertoimen käyttöä on perusteltu tulosten vertailtavuuden takia. Kunnissa tai kaupungeissa tuotettu sähkö ei rajaudu tietylle alueelle, vaan se myydään pohjoismaiseen sähköpörssiin, josta vastaavasti sähköyhtiöt ostavat sähköä ja myyvät edelleen asiakkailleen. Kaupunkien alueella toimivat voimalaitokset eivät välttämättä ole kaupunkien omassa omistuksessa tai eivät tuota kaupungin kulutukseen nähden tarpeeksi sähköä. Toisaalta kuntien omistuksessa olevat energiayhtiöt voivat omistaa osuuksia muualla Suomessa ja pohjoismaissa toimivista voimalaitoksista. Lämmityssähkön käyttö poikkeaa voimakkaasti muusta sähkönkäytöstä. Sähkön ja sähkölämmityksen tarve on suurimmillaan kylminä talvipäivinä, jolloin sähköntuotantorakenne siirtyy runsaspäästöisen marginaalituotantomuodon eli hiililauhteen suuntaan ja myös yhdistetty sähkön- ja lämmöntuotanto on huipussaan. Tämän takia sähkölämmityksen päästöjen laskennassa käytetään muuta sähkönkulutusta korkeampaa päästökerrointa. Suomen ilmasto- ja energiastrategian ympäristöministeriön sektoriselvityksessä käytettiin lämmityssähkölle kerrointa 4 g CO 2 -ekv./kwh (Ympäristöministeriö 26), joka on HSY:n ilmastostrategiatyön jälkeen otettu myös Hilmamenetelmään. Sähkölämmityksen, erillislämmityksen ja kaukolämmön päästöjen laskennassa säästä johtuvien vuotuisten lämpötilaerojen vaikutusta tasataan lämmitystarvekorjauksella. Ilmatieteen laitos laskee vuotuiset ns. astepäiväluvut usealle paikkakunnalle. Vertailuarvona pääkaupunkiseudun lämmitystarpeelle käytetään Helsingin vuosien astepäivälukujen keskiarvoa Vuonna 212 luku oli eli lämmitystarve oli selvästi keskimääräistä pienempi. Korjaus lasketaan Motivan ohjeistuksen mukaisesti (Motiva 21). Lämpimän käyttöveden osuudeksi lämmitystarpeesta on määritelty 35 % eli kulutuksen normittamisessa lämmitystarve-erosta otetaan huomioon 65 %. Sähkö- ja öljylämmityksen normitetut kulutukset lasketaan suoraan oletuskulutusarvojen perusteella (sähkölämmitys 125 kwh/m 2, öljynkulutus 17 kwh/m 2 ) ja lämmitystarvelukuja käytetään käänteisesti ns. todellisen vuosikulutuksen arviointiin. Päästölaskennassa painopiste on energiankulutuksen aiheuttamissa kasvihuonekaasupäästöissä. Inventaari sisältää seuraavien toimintojen aiheuttamat päästöt pääkaupunkiseudun alueelta: rakennusten lämmitys, sähkönkulutus, liikenne (autoliikenne, satamat, paikallisjunat, raitiovaunut ja metrot), jätteiden ja jäteveden käsittely, maatalous sekä teollisuuden ja työkoneiden käyttämät polttoaineet. Taulukossa esitetään kunkin sektorin päästöjen laskemisessa käytetyt tietolähteet. 11

111 Päästöinventaarin tuottama hiilijalanjälki, esim. 5,4 tonnia yhtä pääkaupunkiseudun asukasta kohti vuonna 212, ei kuvaa kaupunkilaisen ilmastovaikutusta kokonaisuudessaan. Systeemirajaus on asetettu siten, että kaupunkeihin suuntautuvan materiaalivirran tuottamisesta aiheutuneet, tai kaupunkilaisten oman kotipaikkakuntansa ulkopuolella tuottamat päästöt eivät näy päästöinventaarissa. Epäsuorat, eli niin sanotut välilliset päästöt voivat jopa kaksinkertaistaa hiilijalanjäljen, jolloin yhden pääkaupunkilaisen kokonaisilmastovaikutus olisi todellisuudessa noin 11 tonnia. Tärkeimpiä välillisiä päästölähteitä ovat ruoka, muut kulutushyödykkeet ja seudun ulkopuolelle suuntautuvat matkat. Vuonna 213 Tilastokeskuksesta saatiin uutta tietoa asumisen energiankulutuksesta. Lämmityssähkön osuus sähkönkulutuksesta on aiemmin arvioitua suurempi, mikä vähentää muun sähkönkäytön aiheuttamia kasvihuonekaasupäästöjä. Kulutussähkön valtakunnalliset päästökertoimet laskettiin tällä perusteella uudelleen vuosille Pääkaupunkiseudun kasvihuonekaasujen päästölaskennassa käytetyt tietolähteet. Kaukolämpö Tuotanto- ja polttoainetiedot Kulutus sektoreittain Erillislämmitys Rakennusten kerrosneliöt käyttötarkoituksen ja lämmitysaineen mukaan Sähkölämmitys Rakennusten kerrosneliöt käyttötarkoituksen ja lämmitysaineen mukaan Kulutussähkö Suomen sähkönkulutus ja tuotannon päästöt Kaupunkien sähkönkulutus Tieliikenne Päästöt, energiankulutus ja liikennesuoritteet Raideliikenne Lähijunien sähkönkulutus ja ratapihojen päästöt Metrojen ja raitiovaunujen sähkönkulutus Laivaliikenne Satamien päästöt ja energiankulutus Huviveneiden lukumäärä, käyttökunta ja polttoaine Kalastusalusten lukumäärä, käyttökunta ja moottorin teho Lentoliikenne Lentokoneiden nousut, laskut ja polttoaineen kulutus Teollisuus ja työkoneet Teollisuuden käyttämät polttoaineet Prosessihöyryn tuotanto Kevyen polttoöljyn myynti kunnittain Työkoneiden päästöt Jätteiden käsittely Kaatopaikoilla vastaanotettu jäte jätejakeittain Metaanin talteenottoprosentti Jätevesien kuormitukset ja puhdistamoliete Maatalous Kotieläimet ja maatalousmaa Lähde Energialaitosten ympäristönsuojeluraportit Energiayhtiöiden kaukolämpötilastot Lähde Tilastokeskus Lähde Tilastokeskus Lähde Tilastokeskus, energiatilasto. Tuoreimmat tiedot Energiateollisuus ry:ltä. Energiayhtiöt/sähköverkkoyhtiöt Lähde VTT/Lipasto Lähde VTT/Lipasto HKL Lähde VTT/Lipasto Hyvinkään Maistraatti Maa- ja metsätalousministeriö Lähde Finavia Lähde Valvonta ja kuormitustietojärjestelmä VAHTI Energialaitosten ympäristönsuojeluraportit Öljyalan palvelukeskus VTT/Lipasto Lähde Valvonta ja kuormitustietojärjestelmä VAHTI HSY HSY Lähde Maa- ja metsätalousministeriön tietopalvelukeskus Tike/ Matilda maataloustilastot 111

112 HSY:n julkaisuja 1/213 Pääkaupunkiseudun ilmastoraportti HSY:n julkaisuja ı HRM:s publikationer 1/213 ISSN-L ISSN (pdf) ISBN (pdf) Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä PL 1, 66 HSY, Opastinsilta 6 A, 52 Helsinki Puh , Fax , Samkommunen Helsingforsregionens miljötjänster PB 1, 66 HRM, Semaforbron 6 A, 52 Helsingfors Tfn , Fax , Helsinki Region Environmental Services Authority P.O. Box 1, FI-66 HSY, Opastinsilta 6 A, 52 Helsinki Tel , Fax ,