2 Puheenjohtajan tervehdys P idät jälleen kädessäsi Norssilaista, Tampereen normaalikoulun vanhempainyhdistyksen julkaisemaa lehteä. Se on syntynyt yhteistyössä koulun oppilaiden, heidän vanhempiensa sekä opettajien kanssa. Vanhempainyhdistys pyrkii Norssilainen-lehden kautta omalta osaltaan toteuttamaan yhteisiä tavoitteita tukea koulun toimintaa, parantaa yhteisöllisyyttä, jakaa tietoa koulun toiminnasta ja tapahtumista sekä toimia siteenä koulun ja kodin välillä. Vanhempainyhdistystoiminta on monimuotoista lasten kasvua, oppimista ja hyvinvointia edistävää vapaaehtoistyötä, joka tuottaa iloa myös tekijöilleen. Kaipaamme joukkoihimme uusia, aktiivisia jäseniä, jotta voimme varmistaa tämän arvokkaan perinteen jatkumisen. Osallistumalla yhdistyksen toimintaan koulun käytännöt tulevat tutuiksi ja voit olla mukana kehittämässä niitä, tutustut paremmin koulun henkilökuntaan. Voit myös vaikuttaa koulun ja asuinalueen viihtyisyyteen ja turvallisuuteen. Vanhempainyhdistyksessä pääset mukaan järjestämään mukavaa toimintaa lapsille ja nuorille. Samalla voit vaihtaa ajatuksia muiden vanhempien kanssa lasten kasvatuksesta ja vanhemmuudesta, ja ennen kaikkea olet mukana rakentamassa paikallista aikuisten turvaverkkoa lasten ja nuorten ympärille. Kiitos kaikille tämän lehden tekoon osallistuneille ja tukijoillemme, joiden ilmoituksia näet tämänkin lehden sivuilla! Toivotan kaikille aurinkoista kesää ja hyvin ansaittua kesälomaa! Jorma Virtanen puheenjohtaja Tampereen Normaalikoulun Tuki ry.
Sisällys 3 2 Puheenjohtajan tervehdys (Jorma Virtanen) 4 Koululaiskilpailut kunniaan (Linda Lehtiniemi, Emilia Joensuu) 5 Näin norssilaiset käyttävät vapaa-aikansa (Tuomas Matikainen, Tuukka Europaeus) 8 Teatteri tylsää aikuisviihdettä? (Samu Oksanen) 10 Musiikin voimaa (Riikka Seppälä) 12 Kirjoittamisen monet kasvot (Riikka Seppälä) 13 Aikuiset tukena ja kasvattajina lasten ja nuorten mediamaailmassa (Nelcy Varela Pirhonen) 14 Rooma satojen kirkkojen kaupunki (Samu Oksanen, Marjo Leskinen, Anna-Liisa Hautajärvi) 18 Kellot lyö (Harri Mustonen) 19 Ysien jäähyväiset Norssille ja norssilaisille eli miltä nyt tuntuu? (Rosanna Hyvönen, Juho Kaijansinkko) Norssilainen 2011 Tampereen Normaalikoulun Tuki ry:n lehti Päätoimittaja Harri Mustonen harri.v.mustonen@uta.fi Toimituskunta Peruskoulun ja lukion yhteinen Toimittajan työ tutuksi -kurssi Tampereen normaalikoulun Tuki ry:n hallitus Avustajat Kansi Sanna Majaniemi Taitto Harri Mustonen Painopaikka Juvenes Print
4 Linda Lehtiniemi, Emilia Joensuu Koulumme on osallistunut kohtalaisen aktiivisesti joka vuosi yhden tai useamman lajin oppilasurheilukilpailuihin. Suosituimpia lajeja ovat olleet jalkapallo, koripallo, maastojuoksut, hiihto sekä salibandy. Koulumme mainetta ylläpitävät joissakin lajeissa saavutetut varsin hyvät sijoitukset. H a a s t a t t e l u s s a Raija Lehtonen: l i i k u n n a n o p e t t a j a Minkälainen on ollut koulumme oppilasurheilukilpailujen historia? Aina ennen on ollut paljon halukkaita osallistumaan. Joukkue on saatu koottua helpolla, ja melkeinpä kaikkiin koulujenvälisiin on osallistuttu. Minkälaisena pidätte koululaisurheilukilpailujen suosiota tulevaisuudessa? On tullut sellainen trendi, että kilpailuihin ei ole halukkuutta. Esimerkiksi tänä vuonna kukaan ei ollut halukas koulujenvälisiin pesäpallokisoihin yläkoulun puolelta. Ovatko sijoitukset olleet hyviä? Onko tullut mitaleja? On tullut mitaleja, esimerkiksi tänä vuonna jalkapallossa hopeaa ja salibandyssä pronssia. Kommentti: Me olemme sitä mieltä, että oppilaiden tulisi rohkeasti lähteä mukaan kilpailemaan omassa lajissaan tai muuten vain itselle kiinnostavan tai mieluisan lajin parissa. Eikä haittaa, vaikka ei olisi siinä kovin hyväkään, sillä aina voi mennä kokeilemaan ja kokemaan mukavan, lämpimän ja kannustavan koululaiskilpailujen fiiliksen. Kentälle, mars! Liikunta tuntuu ja näyttää hyvältä ja tekee hyvää!
5 Teksti: Tuomas Matikainen, Tuukka Europaeus Kuva: Harri Veija V apaa-aika on ihmisille tärkeää aikaa. Ihmiset käyttävät vapaaaikansa omiin mielipuuhiinsa. Nuorten suosiman Wikipedian mielestä vapaa-aika tarkoittaa ansiotyön, opiskelun tai muun toimen ulkopuolista, etenkin rentoutumiseen ja virkistäytymiseen käytettävissä olevaa aikaa. Useimmiten ihmiset ja erityisesti nuoret harrastavat eri asioita ja rentoutuvat vapaa -ajallaan. Tutkimme Tampereen normaalikoulun oppilaiden vapaa-ajankäyttötapoja. Tutkimusaineistona käytimme teettämämme kyselyn tuloksia. Kyselyyn vastasi yksi lukion ryhmä ja yksi peruskoulun ryhmä. Näin saimme eri-ikäisiltä tietoa vapaa-ajan käytöstä ja pystyimme vertailemaan, vaikuttaako ikä siihen. Kyselyssä käsittelimme, kuinka monta tuntia vapaa-aikaa on viikossa ja mihin se kuluu. Lisäksi selvitimme, mitä ihmiset harrastavat, ja kuinka paljon rahaa kuluu vapaa-ajalla. Nuoret harrastavat paljon liikuntaa. Kuvassa Viinikan Pallon pelaajia (www.viinikanpallo.net). Koululaisten vapaa-aikaan kuuluu paljon kavereiden kanssa oleskelua, lähes neljäsosa kaikesta vapaa-ajasta. Kavereiden kanssa oleskelu on edelleen yleistä, vaikka Facebook (20 % vapaa-ajasta) yrittää tätä muuttaa. Kavereiden kanssa oleskelu ja liikunta voivat myös tapahtua samaan aikaan. Kyselyssä selvisi, että liikunta on hyvin yleistä lukiolaisten keskuudessa. Tämä
6 Taulukko: Nuorten oma arvio vapaa-ajan käytöstään (% koko vapaa-ajasta). % 6 8 20 5 24 4 12 4 4 4 9 Facebook vie paljon nuorten aikaa. (Kuva: Tuukka Europaeus.)
7 johtuu siitä, että nuoret haluavat pysyä kunnossa ja liikunta on terveellistä. Facebook ja muut sosiaaliset mediat vievät suhteellisen paljon aikaa viikossa. Facebook on viime vuosina yleistynyt, ja lähes kaikki käyttävät sitä nykyään. Facebookissa on helppo olla yhteydessä muihin ihmisiin, joten monet ihmiset käyttävät siellä paljon aikaa. Musiikin kuunteluun ym. menee myös paljon aikaa. Monet kyselyyn vastanneet kuuntelet musiikkia useita tunteja päivässä. Musiikin kuuntelu on helppoa, ja sitä voi kuunnella lähes kaikkialla. Lukeminen on koululaisilla vapaaaikana vähäistä. Kyselyn mukaan nuoret lukevat vain noin 1 3 tuntia viikossa vapaaajallaan. Tähän ei kuitenkaan sisälly nuorten kaikki lukeminen viikossa. Koulusta tulee tehtäviä, joita varten täytyy lukea oppikirjoja tai muita teoksia. Tässä voivat myös tulokset vaihdella. Jos esimerkiksi äidinkielessä pitää lukea jokin kaunokirjallinen teos, jonkun mielestä sen kirjan lukeminen voi kuulua vapaa-aikaankin. Koululaiset eivät katso paljon televisiota. Se katselu onkin huomattavasti vähäisempää kuin tietokoneella olo. Tietokone ja internet ovatkin syrjäyttämässä televisiota, koska nykyään kaikki pystyvät katsomaan tv-ohjelmat internetistä. Lisäksi tietokoneella voi tehdä lukuisia muita asioita ja joitakin samaan aikaankin. Ihmiset voivat keskustella toistensa kanssa samaan aikaan, kun katsovat jotain ohjelmia tai pelaavat pelejä. Lisäksi samaan aikaan voi kuunnella musiikkia. Kyselyssä selvisi myös, että jos nuorilla olisi enemmän vapaa-aikaa, he olisivat enemmän kavereiden kanssa tai harrastaisivat enemmän liikuntaa. Teettämämme kyselyn perusteella saimme tietää, että rahaa kuluu koululaisilla keskimäärin 10 20 euroa viikossa. Uskomme, että nämä rahat menevät erilaisiin matkakuluihin ja ulkona syömiseen. Ulkona syöminen on yleistynyt nuorilla, koska erilaisista ravintoloista saa hyvää ruokaa ja niissä voi tavata kavereita.
8 Samu Oksanen Tampereen normaalikoulun lukion 2. vuosikurssin opiskelija Tamperelainen vapaa kirjoittaja ja intohimoinen teatterin harrastaja O len jo p i d emmän aikaa seurannut huolestuneena, mutta myös hämmästyneenä teatterissa kävijöiden ikäjakaumaa. Suurin osa katsojista on keski-ikäisiä, nuoria ei juuri näy. Samaan aikaan kun laitosteattereilla menee Suomessa paremmin kuin koskaan ja ihmiset jonottavat lippuja jo ennen ovien aukeamista, nuoret karttavat teatteria entistä enemmän. Miksi teatteri ei vetoa nuoriin? Mitä voisimme tehdä, jotta nuoret saataisiin arvostamaan tätä näyttämötaiteen kuningaslajia? Yleinen käsitys nuorten piirissä on, että teatteri on vanhojen ja sivistyneiden kallista ajanvietettä, mutta tämä ei pidä lainkaan paikkaansa. Jotta tällainen harhakäsitys saataisiin murrettua, niin teatteri täytyy tuoda lähemmäksi nuoria. Olen ollut erittäin tyytyväinen lukion äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen asennoitumiseen teatteritaidetta kohtaan. Koska olen itse ollut useasti mukana suunnittelemassa kurssien teatteriretkiä, tiedän, että opiskelijoita yritetään auttaa ymmärtämään teatteritaidetta. Välillä on myös kehotettu heittämään analyyttinen äly nurkkaan ja vain nauttimaan esityksestä, sillä usein näytelmästä voi saada jopa paljon enemmän irti, kun vain uskaltaa "mennä mukaan" esitykseen. Näin teatterista voi syntyä intohimoinen harrastus, joka voi parhaimmillaan tarjota irtioton arjesta ja uuden tavan hahmottaa maailmaa. Yksi teatterien suurimmista haasteista on ohjelmiston rakentaminen niin, että se vetoaa myös nuoriin katsojiin. Nuoret, jotka ovat käyneet elämänsä aikana teatterissa vain muutaman kerran, eivät jaksa ja halua katsoa yli kolme tuntia kestäviä klassikkosovituksia tai monologeja. Nuoret haluavat näytelmiltä huumoria, draamaa ja ajankohtaisuutta. Näytelmien tulee koskettaa nuorten omaa elämää ja vedota heidän tunteisiinsa. Nykypäivän tuominen lavoille ei edellytä laitosteattereilta suurta arvomaailman muutosta. Esimerkiksi Tampereen Teatteri, joka yleensä suosii hyvin hillittyjä nostalgianäytelmiä, on ottanut ohjelmistoonsa 2000- luvun teatteritapauksen, "Kokkola-trilogian", joka edustaa kokeilevaa teatteria. Suomi tarvitsee uuden Reko Lundanin, jolle yhteiskunta on aihe. Monet teatterit luottavat näyttelijöiden sekä ohjaajien suhteen kansan suosikkeihin ja konkareihin, jotka vetävät salit täyteen ilta toisensa jälkeen. Monet nuoret eivät kuitenkaan valitettavasti tunnista näitä suuria nimiä. Nuorille tuntemattomien ja vanhojen näyttelijöiden luoma esitys voi tuntua tylsältä, kun taas ne, jotka tuntevat kyseiset näyttelijät, odottavat hetkeä, jolloin oma suosikki pääsee ääneen. Toisaalta, kun nuorten huomio ei kiinnity näyttelijöihin, he voisivat saada itse näytelmästä huomattavasti enemmän irti kuin keskivertokatsoja. Teatterien tulisi kiinnittää uusia, nuoria ja lupaavia näyttelijöitä, joihin nuoret voivat samastua. Tällainen järjestely palvelee sekä teatteria että katsojia: teatteri saa tuoreet kasvot, joiden ympärille kehittyy uusi fanipolvi nuorista katsojista, ja nuorille syntyy teatteriharrastus. Laitosteattereiden tulevaisuus on turvattu, kun ohjaajan ei tarvitse paikata puutteita varmoilla
9 nimillä ja voidaan kokeilla myös erilaista teatteria. Nuoret haluavat teatteriesityksiltä kokonaisvaltaisuutta: teatterin tulee palvella kaikkia aisteja samanaikaisesti. Tässä piileekin syy siihen, miksi erityisesti spektaakkelimaiset musikaalit, kuten Tampereen Työväen Teatterin suunnattomaan suosioon nousseet "Chicago" ja "Vuonna 85" vetoavat nuoriin katsojiin. Musikaaleissa valaistus, lavastus, puvustus, erikoistehosteet, musiikki sekä tanssi luovat kokonaisuuden, joka pitää yllä Miksi teatteri ei vetoa nuoriin? Kulttuurista on tullut humalaisten jääkiekkoilijoiden jumalointia ja karaoken laulamista. nuorten mielenkiintoa, vaikka itse esityksen tarina ei olisikaan kovin kummallinen. Suomalaisissa laitosteattereissa työskentelee suunnattoman lahjakkaita lavastajia sekä valoja ääniteknikkoja, mutta silti teatteritalojen suuria näyttämöjä käytetään mielikuvituksettomasti. Nuorten innostusta teatteriin kasvattaisi huomattavasti arvaamattomuus siitä, mitä esityksessä tapahtuu seuraavaksi. Tässä voidaan käyttää hyödyksi vanhojen teatteritalojen monimuotoisuutta: näyttelijät voisivat tulla yleisön joukkoon, yleisö voitaisiin laittaa liikkeelle, esityksiä voitaisiin siirtää lämpiöihin sekä muihin teatterin osiin. Lavastuksen ja tilankäytön osalta suurimman vaikutuksen minuun koko teatteriharrastukseni aikana on tehnyt Kansallisteatterin "Mr Vertigo", jossa näyttämön ja katsomon paikat vaihdettiin. Kansallisteatteri otti tietoisen riskin antaessaan ohjaaja Kristian Smedsille vapaat kädet tilankäytön suhteen, mutta riskinotto kannatti, sillä näyttelijöiden liitäessä katsojat todella haukkoivat henkeään. Olen usein tiedustellut ystäviltäni, miksi he eivät käy teatterissa kuin pakon edessä. Yleisin saamistani vastauksista on, että teatteriliput ovat liian kalliita. En kuitenkaan voi ymmärtää, miksi teatterilippujen hintoja tulisi laskea aikana, jolloin suurin osa teatterien työntekijöistä on täysin alipalkattuja. Lippujen hintoja kammoksuvien tulisikin pohtia sitä suunnatonta työmäärää, jonka teatterialan ammattilaiset tekevät luodakseen katsojille unohtumattoman teatterielämyksen. Täytyy myös muistaa, että teatterien toiminnan jatkumisen kannalta on elintärkeää, että teatterit tekevät voittoa, vaikka niiden pääasiallinen tarkoitus onkin kulttuurin ja elämyksien välittäminen. Suomalaiset ovat vajonneet älyllisesti ja henkisesti alemmas kuin koskaan ennen. Kulttuurista on tullut humalaisten jääkiekkoilijoiden jumalointia ja karaoken laulamista. Korkeakulttuurin ja yleissivistyksen tulevaisuuden vuoksi arvomaailmoissaan perinteisten teattereiden tulisi alkaa panostaa yhä enemmän nuoriin katsojiin, mutta myös nuorten tulisi luopua sitkeistä ennakkoluuloistaan teatteria kohtaan. Teatterin ja nuorten välisen yhteistyön avulla voidaan saada aikaan pitkä ja antoisa kumppanuus, jossa teatteri saa uuden sukupolven yleisöä, kun taas nuorille voi kehittyä elämänmittainen intohimo teatteriin. Seuraavan kerran, kun otamme aikaa itsellemme, miettikäämme, mennäkö elokuviin vai teatteriin. Kenties teatterista löytyy juuri se elämysten aarreaitta, jota olemme niin kauan etsineet.
10 Vahvasti meikattu peikkotyttö raahasi painavan näköistä laukkuaan kohti Kuopion rautatieasemaa. Toisella olalla heilui kitaranmuotoinen suojapussi. Raskaista kantamuksistaan huolimatta tyttö näytti iloiselta. Hän oli matkalla kohti kesänsä kohokohtaa, valtakunnallista musiikkileiriä. Koko rupeama kestäisi reilun kuukauden ja tiedossa oli varmasti ikimuistoinen kokemus. Lopulta tyttö pääsi asemahalliin ja laski huoahtaen laukut käsistään. Yhtäkkiä takaa kuului huuto: Jenni! Jenni, oota! Ääni kuului vaalealle tytölle, joka oli suunnilleen samanikäinen kuin Jenni. Painavien maihinnousukenkien askeleet tömähtelivät, kun hän kiirehti kohti. Jennin kasvoille kohosi hymy hänen käännähtäessään ja tunnistaessaan tulijan. Huutaja, Minna nimeltään, oli muuten aivan tavallisen ja arkisen näköinen tyttö, mutta halusi välttämättä käyttää maihinnousukenkiä. Hän kun ei muuten kuulemma sointuisi parhaan ystävänsä tyyliin. Jenni ei ollut siitä vieläkään aivan varma, mutta juuri heidän erilaisuutensa oli ystävyyden avain. Tyttö pääsi huohottaen kohdalle. Hetken tämä tasasi hengitystään ennen kuin alkoi puhua. Olipa hyvä et mä sain sut kiinni. Tää on sulle. Suuresta kangaslaukusta nousi esiin hopeinen jyhkeä ketju, joka oli varustettu laatalla. Siihen oli kaiverrettu Jennin nimi ja sähkökitara. Minna ojensi ketjun ystävälleen. Toinen vain tuijotti korua mykistyneenä, se kun oli juuri hänen näköisensä mutta vaikutti kalliilta. Hän pyöritti päätään hitaasti. En mä voi ottaa tota, kuului hen- t o kuiskaus. Se ois ihan liikaa. Minna tuhahti ja pyöritti silmiään paljonpuhuvasti. Näppärät sormet tarttuivat siroon ranteeseen ja kiinnittivät ketjun nopeasti. Siltä ei selvästikään pääsisi karkuun. Jenni käänteli kättään tarkastellen luomusta joka puolelta. Voitonriemuinen hymy kohosi lahjan antajan kasvoille. Se on ihan sua varten tehty. Tykkäätkö? Sanallista vastausta ei koskaan kuulunut. Kitaralaukku kaatui kahahtaen maahan ja seuraavassa hetkessä Minnalla olikin vaikeuksia pysyä pystyssä pidemmän tytön edessä. Tämä oli nimittäin hypännyt hänen kaulaansa leveä hymy huulillaan. Elettä ei voinut tulkita muuksi kuin myöntymiseksi. Nauraen Minna kietoi omat kätensä ystävänsä ympärille vastaten halaukseen tiukasti. Jennin irrottautuessa halauksesta hänen hymynsä oli entistäkin leveämpi siis mikäli se edes oli mahdollista. No todellakin tykkään! Tää on tosi hieno. Kiitos. Minna hymyili hivenen arasti. Tällaista ylistystä hän ei vaatimattomalle lahjalleen ollut osannut odottaa. Noo Ei toi nyt mitään ollu, tyttö änkytti. Hyvä jos kelpaa. tytöt kats o i v a t toisiaan hymyillen. Yhtäkkiä kovaäänin e n kuulutus halkoi ilmaa: Pikajuna Helsinkiin lähtee raiteelta Tämä sai Jenniin vauhtia. Tyttö nappasi tavaransa maasta lähtien juoksemaan kohti laitureille johtavaa ovea. Ohi kulkevat ihmiset katsoivat silmät pyöreinä parivaljakkoa, Minna oli päättänyt seurata ystäväänsä junalle saakka. Mutta nyt ei millään muulla ollut väliä kuin sillä, ettei Jenni myöhästyisi junasta. Viime hetkellä tämän onnistuikin loikata kantamuksineen kyytiin. Vielä kerran hän katsoi ystäväänsä, ennen kuin ovi sulkeutui suhahtaen. Hän oli viimein matkalla kohti unelmiensa kesää. Leirikeskus oli suuri keltainen kartano idyllisessä maisemassa aivan Helsingin ulkopuolella. Päärakennuksessa tapahtuisivat ruokailut ja bändiharjoitukset sekä teoriatunnit. Ympäröivissä pienemmissä rakennuksissa olisi lisää harjoitustiloja ja majoitus. Kauempana kimalteli auringossa pieni lampi, jonka rannassa sijaitsi huvimaja ja sauna. Jenni purki parhaillaan tavaroitaan huoneessaan. Kämppäkaverikseen hän oli saanut hiljaisen ja ujon oloisen Maijun. Tytön instrumentti vaikutti olevan poikkihuilu pitkulaisesta kotelosta päätellen. Se selittää olemuksen, Jenni pohti mielessään. Se tarkoitti myös sitä,
11 että he olisivat eri ryhmissä: Maiju klassisen ja Jenni pop- ja rockmusiikin ryhmässä. Siitä huolimatta Jenni oli varma, että he tulisivat hyvin toimeen. Jonkin ajan kuluttua oveen koputettiin. Maiju avasi oven ja tervehti vierasta. Mustaan pukeutunut, hieman alle kolmikymppinen mies esitteli itsensä Sakeksi. Hän oli yksi leirin vastaavista ohjaajista, nimenomaan rockpuolella. Vaaleat hiukset oli sidottu poninhännälle. No niin, teillähän näyttää olevan asiat hyvällä mallilla. Päivällinen on puolen tunnin päästä ja sen jälkeen katotaan vähän ryhmiä, hän totesi ja jatkoi sitten hymyillen matkaansa. Pihalla oli jo runsaasti eri-ikäisiä nuoria Jennin sinne ehtiessä. Ympärillä naurettiin ja rupateltiin, kukaan ei ujostellut. Jenni kuitenkin päätti vetäytyä päärakennuksen seinustalle. Sieltä hän tarkkaili hiljaa uusia tuttavuuksia. Poikia tuntui olevan leiriläisissä hitusen enemmän kuin tyttöjä, mutta ei liiaksi. Suurin osa heistä oli ainakin ulkonäön perusteella sijoitettavissa rockpuolelle. Pillifarkut, niitit ja mustat hiukset kertoivat omaa tarinaansa. Ryhmä vyöryi sisään päärakennukseen, ja kukin valitsi oman paikkansa suuresta ruokalasta. Kitaristimme oli asettunut ikkunapöytään toistaiseksi ilman seuraa. Pian siihen tuli kuitenkin muutos, sillä joku koputti Jenniä olkapäähän. Pian hän huomasi tuijottavansa syvänvihreisiin, hymyileviin silmiin. Moi, mä oon Niko ja tässä on mun kaveri Jimi, poika hymyili ja osoitti takanaan seisovaa rastatukkaista ja honteloa nuorukaista. Voitasko me istua tähän seuraks? Jenni ei saanut sanaa suustaan, nyökkäsi vain hiljaa. Aika kului nopeasti hyvän ruoan ja poikien kanssa rupattelun parissa. Jo puolessa tunnissa Jennille selvisi, että Niko oli häntä vuoden vanhempi, siis 18-vuotias kosketinsoittaja. Hän osasi myös laulaa. Jimi puolestaan oli kaveriaan nuorempi, vasta 16. Instrumenttina toimi basso. Kaikki kolme viettäisivät leirinsä rockpuolella, siksi puhuttavaa riitti mukavasti. Niko oli vaikuttunut Jennin saavutuksista. Tyttö oli ehtinyt soittaa kahdessa eri yhtyeessä ja tehnyt keikkaakin. Tämä jos mikä oli kunnioitettavaa niin nuorella iällä. Lopulta Sakke asettui huoneen etuosaan taputtaen käsiään yhteen huomion herättämiseksi. Ryhmä hiljeni ja mies alkoi hymyillen puhua: Olette siis saapuneet musiikkileirille. Täällä teidän on tarkoitus hioa toimimistanne oman instrumenttinne kanssa harjoitella bändissä tai orkesterissa soittamista. Seuraavat kymmenen minuuttia leiriläiset kuuntelivat tarkkaan yksityiskohtia leiristä. Muiden ohjaajien esittelyn päätyttyä oli nuorten aika tehdä mitä halusivat. Varsinainen ohjelma alkaisi huomenna. Jenni istui eräässä bändihuoneista kitara sylissään. Niko harjoitteli hänen edessään erästä vetäjien heille määräämää kappaletta. Nuori kitaristineito olisi voinut tuijottaa tuota poikaa loputtomiin. Sulavat kädet liukuivat koskettimilla, kasvoilla lepäsi keskittynyt ilme. Näky oli Jennin mielestä jotain äärimmäisen lumoavaa. Mitä sä tuijotat? Ääni repäisi tytön takaisin maanpinnalle. Hän huomasi tuijottavansa suoraan Nikon vihreisiin silmiin ja laski nopeasti katseensa kitaraansa. Puna nousi hitaasti kasvoille. En mitään Kitara tuntui yhtäkkiä muuttuneen epävireiseksi. Se oli Jennin surkea tekosyy olla katsomatta poikaa ja välttää lisäkysymykset. Sydän hakkasi kuin hullu ja tuntui pomppaavan rinnasta. Kunpa Niko ei huomaisi, miltä minusta tuntuu! tyttö mietti. Poika oli kuitenkin huomannut. Sen paljasti tietäväinen hymy tämän lopulta jatkaessa soittoaan. Oli jälleen iltaohjelman aika. Nuori laulajadiiva Camilla valtasi jälleen alaa. Niko oli kiskottu mukaan tämän esitykseen, ja Jenni katseli tapahtumia ärsyyntyneenä. Hän piti tuosta pojasta, mutta tämä näytti pitävän enemmän Camillasta. Minkäs sille sitten mahtoi, jos pinnallinen blondi oli pojan makuun enemmän kuin hän. Lopulta Jenni lähti vihaisena huoneeseensa tuntematta Nikon katsetta selässään. Oveen koputettiin Jennin maatessa tuskaisena sängyllään. Hän ei aikonut ensin avata, mutta koputus jatkui. Huoahtaen tyttö nousi ylös ja avasi oven. Vieras ei ollut mitenkään miellyttävä. Niko. Mitä sä täällä teet? Jenni jäi seisomaan oven väliin päästämättä poikaa sisään. Niko ei sanonut mitään, kietoi vain kätensä hellästi tytön ympäri saaden tämän häkeltymään. Älä oo vihanen Camillasta. Sä oot mulle tärkein. Edellisen tapahtuman jälkeen mikään ei enää tullut nuorenparin väliin. Nuoret viihtyivät toistensa seurassa, eivätkä edes Camillan katalat juonet tai Jimin sähläys onnistuneet rikkomaan heidän välejään. Kumpikin oli onnellisempi kuin koskaan, vaikkei kyse ollut vielä juuri muusta kuin satunnaisista, varovaisista hellyydenosoituksista. Silti tästä kaikesta syntyi tunne, että parilla oli käsissään orastava suuri onni. Kunpa kesä jatkuisi ikuisesti Riikka Seppälä
12 Teksti: Riikka Seppälä Kaikista asioista voi joskus olla vaikea puhua edes parhaalle ystävälle. Kuitenkin kurkussa saattaa välillä tuntua pala tai sydän pakahtua ilosta. Nämä tunteet täytyisi purkaa jotenkin, mutta puhuminen tuottaa hankaluuksia. Ongelmaan saattaa olla hyvin yksinkertainen ratkaisu: kirjoittaminen. Paperille voi ja saa vuodattaa kaikki tunteet sisimmästään niin halutessaan. Se kyllä jaksaa kantaa ilot ja surut osaten pitää salaisuuden. Ei kannata siis pelätä, tunteita on yllättävän helppo käsitellä kirjallisesti. Jos ei muuta, niin kirjoita vain, mitä mieleesi juolahtaa esimerkiksi sinua kohdanneesta epäonnesta, ja pian huomaat saaneesi tuntosi parempaan järjestykseen aivan huomaamatta. Kaikki meistä eivät ole lahjakkaita kynän kanssa, saati näppäimistön. Kirjoittaminen jo ajatuksen tasolla voi tuntua pelottavalta tai ylitsepääsemättömän vaikealta. Itse olen kuitenkin sitä mieltä, ettei siitä kannata ottaa liikaa stressiä. Harjoitus tekee mestarin tässäkin lajissa. Henkilökohtaisesti koen olevani vielä kokematon, vaikka kirjoitan melko paljon. Perimmäinen syy tunteeseen voisi olla se, ettei kirjoittamisessa voi ikinä olla niin sanotusti valmis. Aina on mahdollista kehittyä paremmaksi. Ehkä kirjoittamisen viehätys on juuri siinä tiedossa, ettei ole edes mahdollista olla täysin valmis tai täydellinen. Aloittaminen voi olla yksi hankalimmista vaiheista. Tuntuu, että tekstit ovat raakileita eikä niistä tule mitään. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, eihän kukaan ole seppä syntyessään. Itseni kohdalla into kirjoittamiseen syntyi runsaan kaunokirjallisuuden lukemisen kautta. Kirjoittamaan oppii lukemalla. Ystäväni kehottivat minua yrittämään, neuvoivat ja auttoivat. Pian homma alkoi jotenkuten sujua, ja sille tielle olenkin sitten jäänyt. Mikäli kirjoittamista pohtii harrastukseksi, voi hyvin aloittaa satunnaisella kynäilyllä. Muutama rivi päivässä on jo hyvä alku. Nyrkkisääntönä voisi pitää, että kirjoittamisen tulisi koko ajan tuntua miellyttävältä. Jokainen päättää siis itse, missä kirjoittaa, koska ja miten paljon kerrallaan. Kyse on luovuudesta eikä sitä tulisi kahlita liikaa. Mielikuvituksen saa päästää täysin valloilleen silloin, kun siltä tuntuu. Kirjoittamisen miellyttävyys on iso asia. Uuden kynäilijän tulee rohkaistua kokeilemaan erilaisia kirjoittamisen lajeja. Sillä tavoin löytää itselleen sen omimman jutun. Itse olen mieltynyt fiktiivisiin teksteihin, esimerkiksi novelleihin ja fan fiction -teksteihin. Fan fiction eli fanifiktio on kirjoittamisen laji, jossa oikeastaan vain oma mielikuvitus asettaa rajat. Tekstejä voidaan kirjoittaa esimerkiksi jostain suositusta kirjasta. Yleisin käytäntö on, että kirjasta otetaan valmiita henkilöitä luonteineen ja näiden avulla luodaan täysin uusi tarina tai jatketaan siitä, mihin kirja lopetti. Näin kirjoittaja jatkaa mahdollisesti lempikirjansa teemalla ja saa elämyksiä sitä kautta. Itse olen viime aikoina kirjoittanut eniten juuri fictionia. Rivien väliin saa mukavasti naamioitua myös omia tuntemuksiaan ja näin niiden käsittely helpottuu. Kirjoittaminen on vapaata ja mielikuvituksen saa rajatta päästää vapaaksi. Käytän omissa teksteissäni musiikkiteemaa, se kun on lähinnä sydäntäni. Toisinaan teksteistä voi tulla myös vuodatuksenomaista. Näin on käynyt niin sanottujen päiväkirjatekstien kanssa. Mutta minulle tunteiden käsittely on kirjoittamisen tarkoitus eivätkä vuodatuksetkaan ole tuolloin pahasta. Asiaa helpottaa se, ettei kirjoituksiaan tarvitse ikinä näyttää kellekään, ellei itse niin tahdo. Tarttukaa siis rohkeasti kynään tai laskekaa kätenne näppäimistölle ja löytäkää oma luova itsenne.
13 Nelcy Varela Pirhonen O sallistuin Virtaa ja virikkeitä -vanhempaintoimintaan ohjelmassa, jonka vanhempainliitto järjesti maaliskuussa. Teemoista yksi oli median kasvatus lapsille ja vanhemmille. Puhuttiin, kuinka tärkeää on olla tietoinen lasten ja nuorten mediankäytöstä ja keskustella heidän kanssaan niihin liittyvistä aiheista. Mediakasvatus on osa lapsen kasvatusta. Erityisesti internet on osa nuorten arkielämää, netissä he tapaavat kavereitaan, viettävät aikaa ja hankkivat tietoa kiinnostuksen kohteista. Tutustu lapsesi käyttämiin nettipalveluihin ja ole läsnä silloin, kun hän tarvitsee ohjausta. Vastuu netin sisällöistä on yhteinen. Opeta nuori reagoimaan haitalliseen aineistoon ja ohjaa häntä miettimään, mihin hänen tulee vetää oman yksityisyytensä rajat. Kerro nuorille, ettei internetiin laitettua aineistoa saa välttämättä koskaan pois. Toisten henkilökohtaisia tietoja tai valokuvia ei saa jakaa kenellekään ilman asianosaisen suostumusta. Nuoren on syytä kertoa myös luotettavalle aikuiselle tapaamisestaan nettitutun kanssa reaalimaailmassa. Tekijänoikeuslakeja tulisi noudattaa kuvien, musiikin ja tekstien lataamisessa, jotta säästyttäisiin rikokselliselta toiminnalta. Netissäkään ei saa kiusata. Miettikää yhdessä, miten kiusaamiseen voi puuttua. Television, elokuvien ja pelien osalta on sovittava, mitä ohjelmaa saa katsoa ja mitä pelejä pelata, noudattaen ikärajamerkintöjä. Myös aikarajoja on asetettava tarvittaessa. Sopikaa sukulaisten ja ystävien kanssa peleistä, joita nuorelle saa ostaa. Matkapuhelimen käyttötavoista on myös keskusteltava, voiko nuori käyttää nettiä tai tilata pelejä. On kohteliasta pyytää lupa kuvaamiseen ja kuvan julkaisemiseen, jotta vältyttäisiin mahdolliselta kiusaamiselta. Pyydä nuorta säilyttämään epämiellyttävät viestit ja kertomaan niistä mahdollisia jatkotoimia varten. Minusta edelliset ohjeet ovat tarpeellisia, mutta on muita tärkeitä keinoja, joiden avulla voi paitsi kehittää nuorten ja lasten kieli- ja kirjoitustaitoa myös antaa eväitä elämän hallintaan. 2000-luvun nuorten tarinat ovat yhä enemmän peräisin virtuaalitodellisuudesta sekä pelien ja multimedian maailmasta, ja tosielämässä tarvittavia yhteyksiä voi jäädä syntymättä. Tietokonepelit eivät korvaa nuoren ja aikuisen välisiä yhteisiä vuorovaikutushetkiä. Sadutus on keino, jolla lapsi pystyy kasvattamaan itseluottamusta. Sadutus tarkoittaa sitä, että lapsen tai nuoren kertoessa satua aikuinen kirjaa tarinan sellaisenaan ja lukee sen sitten kertojalle. Sadutuksen avulla sukelletaan lasten ja nuorten maailmaan ja pystytään huomaamaan ja seuraamaan heidän pohdintojensa kulkua ja ideoita. Sadutus kehittää aktiivisuutta, aloitteellisuutta ja kommunikaatiota sekä rohkaisee vuorovaikutukseen. Se voi myös tuottaa turvallisuutta kriisitilanteessa. Lisätietoa voit hakea netistä osoitteista www.edu.fi/julkaisut/oma kieli kullan kallis www.tietoturvakoulu.fi www.mll.fi/viisaastiverkossa www.nettivihje.net www.vet.fi www.mapel.fi www.tekijanoikeus.fi www.ficora.fi www.alakailota.fi www.mll.fi/mediatyökaluja varhaiskasvatukseen
14 Teksti: Samu Oksanen Kuvat: Henna Lampinen Tampereen normaalikoulun lukion antiikin historian opiskelijat tekivät toukokuussa 2011 opintomatkan keväiseen Roomaan. Vastoin kaikkia odotuksia, matkan kohokohdaksi eivät muodostuneetkaan Colosseum ja Pantheon, vaan Rooman upeat, satoja vuosia vanhat kirkot. Ryhmämme vieraili yhteensä noin parissakymmenessä toinen toistaan upeammassa kirkossa. Matkan alkuvaiheessa monet pitivät kirkkoja vain uskonnolliseen käyttöön tarkoitettuina Herran huoneina, mutta lopulta kaikki oppivat ymmärtämään myös kirkkojen taidehistoriallisen sekä kirkkohistoriallisen merkityksen. Herran pelko on viisauden alku Katolisessa Roomassa kirkoilla on erittäin suuri merkitys jokapäiväisessä uskonnon harjoittamisessa. Ryhmämme pääsi seuraamaan läheltä muun muassa katolista messua kuuluisassa San Pietro in Vincolissa, jossa säilytetään apostoli Pietarin kahleita. Lisäksi kirkossa on kuuluisa Michelangelon suunnittelema sarvipäinen Mooses. Norssilaiset Roomassa edustamassa itseään, kouluaan ja maataan. Aluksi messu vaikutti meistä luterilaisista hyvin monimutkaiselta, koska kieli, jolla messu toimitettiin, oli latina, mutta seurattuamme jonkin aikaa seurakuntaa, pappeja sekä kauniisti laulavaa kuoroa aloimme ymmärtää messukaavaa. Lopulta katolinen messu alkoi joidenkin mielestä vaikuttaa jopa paremmalta kuin koruton luterilainen jumalanpalvelus. Yksiäänistä, säestyksetöntä gregoriaanista kirkkolaulua saimme kuulla myös pienessä kappelissa, lähellä Forum Romanumia. Löysimme kappelin aivan sattumalta, mutta löytö osoittautuikin todelliseksi aarteeksi, kun saimme nauttia
15 upeista taideteoksista sekä rentoutua tunnelmallisen ja kauniin laulun keskellä. Tutustuimme myös toiseen katolisen kirkon sakramenttiin, rippiin, vaikka kukaan ryhmästämme ei kokenutkaan tarvitsevansa anteeksiantoa. Seurasimme katolisten ripittäytymistä Santa Maria Maggioressa, joka on yksi Rooman neljästä suuresta varhaiskristillisestä basilikasta ja ensimmäinen kristillisen maailman Neitsyt Marialle omistetuista kirkoista. Tarinan mukaan Neitsyt Maria valitsi itse kirkon sijainnin: paikalla, jossa kirkko sijaitsee, alkoi sataa lunta, minkä paavi Sikstus III tulkitsi ihmeeksi ja rakennutti paikalle kirkon. Roomassa katolinen usko ei rajoitu vain kirkkoihin, vaan se hallitsee voimakkaasti myös katukuvaa: täysissä busseissa ja metroissa sekä kaduilla voi nähdä koko ajan valkoisiin pukeutuneita nunnia sekä mustiin pukeutuneita pappeja ruusukko kourassa. Verrattuna luterilaisiin katolilaisista huokuu tietynlainen sisäinen rauha, joka on havaittavissa erityisesti yhteisöllisissä uskonnollisissa tapahtumissa. Ei siis ole ihme, jos synnin taakka alkoi matkan aikana painaa. Myös pukeutumissäännöt aiheuttivat monille päänvaivaa, koska kirkoissa tulee olla olkapäät ja polvet peitettyinä. Oli hämmentävää huomata, kuinka monet ryhmästämme olivat lähdössä kirkkoihin rantavaatetuksessa, mutta onneksi paheksuvilta katseilta vältyttiin emmekä saattaneet kirkonkirousta niskaamme. Vatikaani - ristiriitojen pyhiinvaelluskohde Vietimme yhden päivän matkastamme Vatikaanissa, joka on katolisen kirkon keskus. Hänen pyhyytensä paavin audienssille ryhmämme ei kuitenkaan valitettavasti päässyt, mutta muuten päivästä muodostui ikimuistoinen kokemus. Erityisesti Pietarinkirkko ja sen aukio mykistivät. Juuri ennen matkaamme edellinen paavi, Johannes Paavali II, julistettiin autuaaksi eli askeleen päähän pyhimyksen asemasta. Autuaaksi julistaminen näkyi koko Roomassa, mutta erityisesti Vatikaanissa ja Pietarinkirkon aukiolla jättiläismäisinä julisteina. Tapahtuman vuoksi Vatikaaniin suuntautunut kansainvaellus oli kuitenkin jo hellittänyt.
16 Vaikka emme päässetkään Pietarinkirkon kupoliin nauttimaan upeista näkymistä yli Rooman ja erityisesti omin silmin näkemään Gian Lorenzo Berninin suunnitteleman aukion täydellistä symmetriaa, oli Pietarinkirkko kuitenkin näkemistämme kirkoista upein. Kirkossa ihailimme muun muassa Michelangelon kuuluisaa Pietà-veistosta, Berninin suunnittelemaa alttarikatosta eli baldakiinia, Pietarin valtaistuinta sekä useiden paavien muistomerkkejä. Suurimmaksi pettymykseksi osoittautui se, että emme löytäneet kuningatar Kristiinan hautaa, vaikka kuinka etsimme. Pietarinkirkon ainoa ongelma onkin juuri liiallinen koristeellisuus ja mahtailevuus. Koska kirkossa on todella paljon upeita yksityiskohtia, ne sekoittuvat keskenään, jolloin on vaikea muistaa mitään tiettyä yksityiskohtaa. Myös Pietarinkirkossa saimme seurata yleistä jumalanpalvelusta sekä pappien yksityistä uskonnon harjoittamista. Oli mielenkiintoista huomata, kuinka Vatikaanista muodostui matkamme ristiriitaisin kokemus. Samaan aikaan, kun osa ihmisistä jonottaa koskettamaan pyhän Pietarin patsaan sileäksi kulunutta varvasta, jonka uskotaan tuovan onnea, toiset toimivat röyhkeästi oman etunsa nimissä. Tämän sai kokea myös meidän ryhmämme, kun jonotimme Pietarinkirkkoon. Ihmiset vain röyhkeästi etuilivat välittämättä kovaäänisistä huomautuksistamme. Emme voineet edes kuvitella, että joillakuilla olisi niin kova tarve päästä Herran huoneeseen. Toinen syvästi järkyttävä kokemus tuli Sikstuksen kappelissa, jossa ihmiset häikäilemättä kuvasivat Michelangelon kuuluisia freskoja välittämättä jatkuvista huomautuksista. Vaikka meidänkään ryhmämme ei aivan täysin syytön ollut, niin tulisi kieltoja noudattaa, sillä taideteokset ovat meidän kaikkien yhteistä perintöä, eikä kenelläkään ole oikeutta omia niitä itselleen. Kolmas ihmetyksen aihe oli sveitsiläiskaarti, jonka tarkoitus on suojella paavia. Kun katselimme kaartiin kuuluvien velttoilua Vatikaanissa, monille heräsi kysymys, mistä heille maksetaan ei ainakaan työnteosta.
17 Taiteen ja Raamatun tutkijoita Sen lisäksi, että Rooman sadat kirkot heijastavat aikansa yhteiskunnallista, taloudellista sekä kirkollista kehitystä, ne ovat myös todellisia taideaarteita eläviä museoita, joissa ovat esillä kuuluisimpien kuvataiteilijoiden työt. Tämän ymmärtämiseen monilta ryhmäläisiltämme meni kauan. Alkuun kirkot nähtiin vain viileinä lepopaikkoina tai katolisina pyhäkköinä, jotka voisi kiertää kaukaa. Myös kirkkoarkkitehtuurin moninaisuus hämmästytti, sillä monet kirkot eivät edes näyttäneet kirkoilta, vaan tavallisilta taloilta. Pikkuhiljaa ryhmäläiset oppivat kuitenkin tarkastelemaan kirkkoja uudella tavalla. He havaitsivat Santa Maria in Trasteveren upeat bysanttilaisvaikutteiset mosaiikit, Il Gesun Neitsyt Marialle omistetut pienet sivukappelit sekä espanjalaisten portaiden yläpäässä olevan Trinità dei Montin Perino del Vagan freskot. Urheimmat ryhmäläiset jaksoivat hartaasti käydä läpi kaikissa matkan aikana vierailluissa kirkoissa myös taideteosten Raamatulliset aiheet, mikä ei osoittautunut lainkaan helpoksi, vaan vaadittiin paljon uusia tulkintoja. Myös paaviuden historia tuli matkan aikana käytyä läpi perinpohjaisesti. Kyllä minä niin mieleni pahoitin Valitettavasti kaikkia Rooman noin 450:tä Neitsyt Marialle omistettua kirkkoa emme saaneet käytyä läpi, vaikka kovasti yritimmekin. Opimme kuitenkin suunnattomasti kirkkojen taiteellisesta sekä kirkkohistoriallisesta merkityksestä. Pääsimme myös tutustumaan aivan läheltä katoliseen elämäntapaan ja vertaamaan sitä kotoiseen luterilaisuuteen. Matkan aikana kävimme myös mielenkiintoisia teologisia keskusteluja paaviudesta, ekumeniasta, kirkkokuntien välisistä ristiriidoista sekä herätysliikkeistä. Kaiken kaikkiaan matka oli erittäin onnistunut lukuun ottamatta sitä pientä seikkaa, että rikoimme lähes kaikkia kymmentä käskyä moneen kertaan. Roomassa oppimassa historiaa Tämän kevään Antiikin historian kurssilaisista 17 opiskeli antiikin historiaa Roomassa. Opiskelijoiden tutkielma-aiheet ovat Rooman historiasta. Arkistoissa, kirjastoissa tai arkeologisilla kaivauksilla eivät opiskelijat voineet aiheeseensa tietoa hankkia, mutta dokumentointia tehtiin kuvaamalla sitäkin enemmän. Maanantaina 9. toukokuuta vierailimme Suomen Rooman tiedeinstituutissa, Villa Lantessa, missä ehkä joskus joku kurssilaisista tekee antiikin historian tutkimustyötään. Hyvissä ajoin ennen matkaa pareittain tai yksin jokainen tutustui johonkin antiikin ajan Rooman nähtävyyksistä. Paikan päällä Roomassa opiskelijat opettivat aiheet toisilleen. Opettajalle matkavalmisteluissa on paljon työtä ja tehtävää. Matkan aikana valvonta, opetus ja opastus täyttävät päivän. Osa matkalaisista väsyy, osalla taas riittää kiinnostusta ja intoa nähdä niin paljon kuin mahdollista. Kaikkien tarpeet ja toiveet yritetään huomioida, esim. muutama oli jalkapalloottelussa AF Roma AC Milan, muutama nautti Rooman oopperan balettiesityksestä ja kaikki antiikin historiasta ja roomalaisen keittiön antimista. Matkailijalle Rooma tarjoaa niin antiikkia, keskiaikaa, renessanssia, barokkia kuin tämän päivänkin eurooppalaista historiaa. Koko kaupunki on kuin suunnaton ulkoilmamuseo. Roomassa pitää niin istua katukahvilassa ja espanjalaisilla portailla, heittää lantti Fontana di Trevin suihkulähteeseen, ihailla Michelangelon upeita freskoja Vatikaanin Sikstuksen kappelissa kuin käydä Marian kirkoissakin. Tämän kaiken me teimme ja koimme. Vaikuttavimpina antiikin aarteina opiskelijat pitivät kuitenkin Colosseumia ja kaikkien jumalten temppeliä Pantheonia. Opiskelijoille voi antaa kiitosta ja tunnustusta siitä, että kaikki ovat aina edustaneet hyvin kouluaan ja itseään, ovat olleet kohteliaita, pukeutuneet tilanteen mukaan ja noudattaneet sääntöjä. Yhteenvetona opintomatkasta voi sanoa, että matkailu avartaa meitä kaikkia ja historiasta todellakin voi oppia. Marjo Leskinen Historian lehtori Matkailun hinta Koulumme valttikorttina ovat aina olleet opintomatkat ulkomaille. Tänä vuonna tahti on ollut erittäin vilkas ja matkoja on tehty eri puolille Eurooppaa. Matkailu avartaa, mutta positiivisille puolille löytyy kuitenkin myös synkempi puoli. Yksikin matka jaksossa aiheuttaa kasapäin läksyjä, rästikokeita ja tuhottomasti päänvaivaa aikatauluista. Ei ole vaikeaa kuvitella, mitä tapahtuu, jos matkoja on useampi. Lisäksi jakson aikana voi tulla muitakin poissaoloja esimerkiksi sairauden takia, joten työt voivat helposti kasautua. Omasta kokemuksestani suosittelenkin kaikille opiskelijoille tarkkaa harkintaa, kuinka monta matkaa yrittää sovittaa yhteen jaksoon. Matkalla oleminen ei nimittäin poista vastuuta koulutöistä! Anna-Liisa Hautajärvi Lukiolainen
18 Teksti: Harri Mustonen Kuva: Jarmo Hautamäki Kellot löivät, rummut pärisivät ja laulu raikasi Sorin Sirkuksen tiloissa lauantaina 28. toukokuuta. Rytmikkäät taputukset tukivat esiintyjiä, ja tunnelma oli katossa. Esiintymässä oli Normaalikoulun 9C vahvistettuna Niklas Sillanpäällä. Lisäksi musiikkinautintoa tarjosivat itse Costello Hautamäki sekä pojat Jimi ja Alex. Popedan hienoja kappaleita sisältävä konsertti oli elämys, johon en ollut täysin varautunut. Toki olin omaa valvontaluokkaani nähnyt ja kuullut ennenkin esiintymässä, mutta tämänkertainen esitys todella valloitti: osaamista roppakaupalla ja asennetta 110%. Kaikki toimi upeasti valoja myöten! Tulos oli se, että ihastellen ja ihmetellen kuuntelin ja katselin juontajien hauskaa sanailua, Jimi-rumpalin kapulataikuruutta, kitaristien ja kosketinsoittajien vauhdikasta menoa ja laulusolistien mahtavaa esittämistä. Olin aivan oikeassa, hienossa rock-konsertissa! Kyllä tässä hymy väkisinkin nousee suupieliin, Costello kommentoi väliajalla. Sama olo oli itsellänikin. VAU! Pian alkaa Pitkä kuuma kesä. Silloin voidaan vaikkapa virittää Oodi makkaralle, jos rahaa on edes Kakskytä senttiä. Jos rahaa on enemmän, voi olla Matkalla Alabamaan. Jos Sukset eivät luista, voi mennä vaikka mopoautolla, mutta ei liian kovaa: muuten tulee Komisario Peppone. Kellot lyö pian viimeisen kerran. Taitaa tulla tätä luokkaa ikävä...
Haikein mielin lähdetään. 19 Ysien jäähyväiset Norssille ja norssilaisille - eli miltä nyt tuntuu? kerännyt: Rosanna Hyvönen ja Juho Kaijansinkko Itkettää. Tulee kyyneleet pintaan ja suru puseroon. Feels good man. Moro! Haikeeta On ollu kyl mielettömä ihanaa! Kaikki kiva loppuu aikanaan. Loppuuko ysi vai? Jes. Se on tosi surullista, mut periaatteessa vapauttavaa. Normaalikouluksi ne tätä kutsui, mutta suuresti hämmästyin kun tänne eksyin. Erittäin herkullista. Fantsua! Nyt No oha se siis iha hienoo! SPORT- Iha vitsin jees! Eiku siis se on huono asia. MÄ RAKASTAN KAIKKII! = Ihanata! Onnee tulevaisuuteen kaikille!
Nordea Pankki Suomi Oyj Nordean Avainasiakkuudesta on iloa joka päivä. Saat kortin ja verkkopankin maksutta sekä parempaa korkoa KäyttöTilille. Nordean Avainasiakkaana saat Visa- ja MasterCardluotto- tai -yhdistelmä-kortin ilman vuosi- tai kuukausimaksua. Jos haluat, voit saada kortin myös itse valitsemallasi kuvalla. Saat maksutta myös pankkitunnukset, joilla käytät verkkopankkia ja tunnistaudut puhelimessa asioidessasi. KäyttöTilille saat ylimääräisen korkoportaan ja parempaa korkoa. Soita 0200 3000 (pvm/mpm) ma pe 8 20 tai tule käymään Nordean konttorissa. Viinikankatu 36 Tampere-Nekala nordea.fi Teemme sen mahdolliseksi