KESKI-SUOMEN LIITTO MAA- JA KALLIOKIVIAINESTUTKIMUKSET KESKI-SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA VUONNA 2007

Maankäyttö ja ympäristö Kuopio 1.2.2008 KESKI-SUOMEN LIITTO MAA- JA KALLIOKIVIAINESTUTKIMUKSET KESKI-SUOMEN MAAKUNNAN ALUEELLA VUONNA 2007 Jyväskylän ja Joutsan seutukunnat

Sisällysluettelo 1. JOHDANTO.. 14 2. OHJAUSRYHMÄ JA SELVITYKSEN TEKIJÄT 14 3. TUTKIMUSAINEISTO 15 4. TUTKIMUSVAIHEET JA MENETELMÄT 15 4.1 Yleistä... 15 4.2 Tutkimusaineiston kasaaminen. 15 4.3 Maastokartoitus. 16 4.4 Maatutkaluotaus 16 4.5 Kairaus.. 16 5. RAPORTIN SISÄLTÖ 17 5.1 Hiekka- ja soramuodostumat. 17 5.2 Massalaskenta 17 5.3 Hiekkaa ja soraa korvaava kiviaines. 18 5.3.1 Kalliokiviaines.. 18 5.3.2 Moreeni. 18 6. TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU. 19 6.1 Jyväskylän seutukunta: Hankasalmi.. 19 6.1.1 Lintusyrjä.. 19 6.1.2 Korhola.. 10 6.2 Jyväskylän seutukunta: Laukaa. 12 6.2.1 Vuontee (Tarvaala) 12 6.2.2 Vatia.. 14 6.2.3 Valkola.. 15 6.3 Jyväskylän seutukunta: Uurainen.. 17 6.3.1 Kangashäkki 17 6.3.2 Ruotokassi... 19 6.4 Jyväskylän seutukunta: Jyväskylän mlk.. 20 6.4.1 Hiidenjärvi.. 20 6.5 Jyväskylän seutukunta: Toivakka.. 21 6.5.1 Hepoharju 21

6.6 Jyväskylän seutukunta: Petäjävesi 23 6.6.1 Kauniikkilampi. 23 6.7 Jyväskylän seutukunta: Muurame 24 6.7.1 Viipurinkanava. 24 6.7.2 Lähteelänperä 25 6.7.3 Riskoperä.. 26 6.7.4 Nätkelmä 27 6.8 Jyväskylän seutukunta: Korpilahti 29 6.8.1 Halkomäki. 29 6.9 Joutsan seutukunta: Leivonmäki.. 30 6.9.1 Säynätharju.. 30 6.9.2 Etu-Ikola.. 31 6.9.3 Lähdesuonharju 32 6.10 Joutsan seutukunta: Luhanka 33 6.10.1 Sydänmaa.. 33 6.10.2 Lempää.. 34 6.11 Joutsan seutukunta: Joutsa. 35 6.11.1 Pirttikangas 35 6.11.2 Vallaspelto. 36 6.11.3 Säynätjärvenkangas 38 7. YHTEENVETO...39 LIITTEET Liite 1. Tutkimusaluekartta vv. 2007-2008 Liite 2. Jyväskylän seutukunta: tutkimuskohteet v. 2007 Liite 3. Joutsan seutukunta: tutkimuskohteet v. 2007 Liite 4. Jyväskylän seutukunta: tutkimuspistekartat kunnittain Liite 5. Joutsan seutukunta: tutkimuspistekartat kunnittain Liite 6. Tutkimuskohteet: kartat 1:10 000 ja 1: 20 000 Liite 7. Kairauspöytäkirjat, Destia Oy Liite 8. Porakonekairausprofiilit Liite 9. Maatutkaprofiilit Liite 10. Kalliokiviaineskohteet kunnittain (taulukot)

4 1. JOHDANTO Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Kuopion yksikkö on Keski-Suomen liiton toimeksiannosta valmistellut ja tehnyt maa- ja kalliokiviainesselvityksen (Dnro K345/42/2007). Vuonna 2007 tutkimusalueena olivat Jyväskylän ja Joutsan seutukunnat. Selvitystyö jatkuu kuluvan vuoden 2008 aikana, jolloin tutkimusalueena ovat Saarijärven Viitasaaren, Äänekosken, Keuruun ja Jämsän seutukunnat (liite 1). Kiviainesselvityksen tulokset palvelevat Keski-Suomen maakunnan pohjavesiensuojelun- ja kiviaineshuollon yhteensovittamistyötä (POSKI). Tähän em. työhön liittyy kiinteänä osana lisäksi muita taustatutkimuksia, kuten ympäristökeskuksen tekemät luonto- ja maisemaselvitykset. 2. OHJAUSRYHMÄ JA SELVITYKSEN TEKIJÄT Keski-Suomen POSKI projektille on asetettu ohjausryhmä. Ohjausryhmä koostuu seuraavista henkilöistä: Ohjausryhmä Ari Huhtala Infra ry/keski-suomen piiri Markku Karvonen Keski-Suomen tiepiiri Minna Koskinen (Pekka Pulkkinen) Keski-Suomen ympäristökeskus Hannu Liimatainen (Ari Rikama) Keski-Suomen kauppakamari Pirjo Luotola (Pauli Rintala) Metsänomistajien liitto Järvi-Suomi Maria Nikkarinen (Jari Hyvärinen) Geologian tutkimuskeskus Juhani Paavola SLL Keski-Suomen piiri Sirpa Pekkarinen (Pauli Partanen) Maakuntahallituksen edustaja Pertti Ruuska (Juha Lappalainen) MTK Keski-Suomi Seppo Suominen (Jorma Viitanen) Maakuntahallituksen edustaja Asiantuntijat Heikki Ala-Tauriala (Tapio Kainu) Laukaa Ritva Britschgi Suomen ympäristökeskus Kari Saari Muurame Tekijät Arto Hyvönen Kari Mäntykenttä Geologian tutkimuskeskus, Kuopio Geologian tutkimuskeskus, Kuopio Maastotyöt Juha Majaniemi, maatutkaus Pekka Huhta, maatutkaus Petri Pehkonen, GM200 kairaus Geologian tutkimuskeskus, Espoo Geologian tutkimuskeskus, Espoo Destia Oy

5 3. TUTKIMUSAINEISTO Keski-Suomen maakunnan tutkimusalueet on valittu erillisen työryhmän toimesta. Alueita on valittu kaksivuotiseen (vv. 2007 2008) projektiin 42 kpl, jotka ovat pääasiassa II ja III luokan pohjavesialueita. Tässä työraportissa on esitetty tutkimustulokset vuoden 2007 tutkimusalueen (Jyväskylän ja Joutsan seutukunnat) pohjavesialueilta, joita oli 19 kpl. Näiden em. alueiden lisäksi valittiin kenttätutkimusten kuluessa neljä muuta pohjavesialuetta, joille rajattiin erilliset lisätutkimusalueet. Siten vuonna 2007 tutkittujen alueiden kokonaismäärä, lisätutkimusalueet mukaan lukien, oli yhteensä 23 kpl (liitteet 2-3) Tutkituista pohjavesialueista 15 kpl sijaitsee Jyväskylän seutukunnan alueella ja vastaavasti 8 kpl Joutsan seutukunnan alueella (liitteet 4-6). 4. TUTKIMUSVAIHEET JA -MENETELMÄT 4.1. Yleistä Tärkein tutkimuksessa käytetty pohja-aineisto on GTK:n numeerinen maa-ainesrekisteri, johon on talletettu 1970 luvun valtakunnallisen hiekka- ja soravarojen arviointiprojektin tulokset. Aikoinaan projektissa kartoitettiin ja rajattiin kartoille koko Suomen alueella hiekka- ja soraesiintymät sekä arvioitiin pohjavedenpinnan yläpuoliset hiekka- ja soravarat. Arviointiprojektin työ perustui 1970 luvulla karttatarkasteluun, maastokartoitukseen sekä tiettömillä alueilla ilmakuvatukintaan. GTK:n nykyinen maa-ainesrekisteri on numeerinen tietojärjestelmä ja se on osa laajaa numeerista geologista tietojärjestelmää, geotietoydintä. Maa-ainesrekisteriä on päivitetty 1980 2000 luvuilla mm. alueellisten POSKI -projektien yhteydessä. 4.2 Tutkimusaineiston kasaaminen Keski-Suomen POSKI -projekti käynnistyi keväällä 2007, jolloin Jyväskylä Joutsa seutukuntien alueen hiekka- ja soramuodostumarajaukset siirrettiin GTK:n numeerisesta maaainesrekisteristä Arc Map ohjelmaan. Tätä siirrettyä hiekka- ja soramuodostuma -aineistoa leikattiin tutkimuksen kohteeksi valittujen pohjavesialueiden rajauksilla. Tuloksena saatiin tutkimusaineisto, jossa on kunkin pohjavesialueen hiekka- ja soramuodostumien rajaukset. On huomioitava, että GTK:n maa-ainestietokannan hiekka- ja soramuodostumat ja Ympäristökeskuksen ylläpitämän tietokannan pohjavesialuerajaukset eivät ole rajauksiltaan yhteneväisiä. Tästä seuraa, että usein pohjavesialuerajauksen alueelle sattuu kaksi tai useampi GTK:n maaainestietokantaan merkittyä hiekka- ja soramuodostumaa tai pohjavesialuerajauksella leikkautuneita muodostuman osia. Tämän vuoksi pohjavesialueiden hiekan ja soran massamääriä tarkasteltaessa ei useinkaan voitu käyttää GTK:n maa-ainestietietokannan muodostumakohtaisia mas-

6 samääriä tai pääainesluokkia, vaan ne laskettiin työn aikana uudelleen vastaamaan tutkimuksen kohteeksi valittujen pohjavesialueiden rajausten mukaisia hiekka- ja soramuodostumia. 4.3 Maastokartoitus Varsinainen maastokartoitusvaihe pääsi alkamaan osittain kesäkuussa 2007, mutta kartoitustyö painottui pääosin heinä- ja elokuulle. Maastokartoitusvaiheessa tarkistettiin pääkohdittain 1970 luvun kartoitusprojektissa tehdyt hiekka- ja soramuodostuman rajaukset sekä päivitettiin muodostumien ottoalueiden rajauksia. Hiekka- ja soramonttujen leikkauksista havainnoitiin aineksen laatua sekä hiekan, soran ja murskattavan aineksen suhteita. Maa-aineksen laatuarvioita voitiin tehdä ainoastaan ottoalueilla, missä oli tuoreita ja sortumattomia ottorintauksia. Ottoalueilla arvioitiin keskimääräisiä ottotasoja ja oton laajuutta suhteessa luonnontilaiseen alueeseen. Lisäksi tehtiin havaintoja mahdollisista maaainesten ottoa haittaavista tai rajoittavia tekijöistä. Paikantamisessa käytettiin barometritoimista käsi-gps laitetta ja sisäisellä gps laitteella varustettua maastotietokonetta. 4.4 Maatutkaluotaus Maastokartoituksen yhteydessä osalle pohjavesialueiden muodostumista määritettiin maatutkaluotauslinjojen paikat. Varsinaiset maatutkaluotaukset tehtiin lokakuussa. Maatutkaluotausta tehtiin yhdeksällä pohjavesialueella ja linjoja ajettiin 20 kpl (liite 9). Saatuja luotaustuloksia käytettiin hyväksi massalaskennassa, kun määritettiin muodostumien pohjan tasoja. Niistä oli myös hyötyä, kun arvioitiin muodostumien päälajitesuhteita (hiekkavaltainen, soravaltainen). Lisäksi maatutkaluotaustuloksia hyödynnettiin, kun suunniteltiin raskaiden kairauspisteiden paikkoja muodostumille. Maatutkaluotaus on menetelmä, missä sähkömagneettista aaltoa (radioaalto) lähetetään maankamaraan erillisen antennin välityksellä. Osa aaltoenergiasta heijastuu takaisin maa- tai kallioperässä olevilta sähköisiltä rajapinnoilta. Heijastuneet aaltorintamat rekisteröityvät maatutkayksikköön. Maatutkaluotausten luotausdata siirrettiin toimistolla pöytätietokoneelle. 4.5 Kairaus Raskaita kairauksia tehtiin viidellä tutkimusalueella kymmenessä pisteessä joulukuun 2007 aikana. Kalustona käytettiin Destia Oy:n Unimok alustaista GM200 kairausyksikköä. Suurimmalle osalle kairauspisteistä (6 kpl) asennettiin pohjaveden havaintoputki (PEH, sisähalkaisija 50 mm). Havaintoputken maanpinnan yläpuoliselle osalle asennettiin lukollinen suojaputki. Osaan kohteista (4 kpl) ei asennettu havaintoputkea, vaan tehtiin pelkkä kairaus maalajihavaintoineen. Raskaan GM200 kairauksen tulokset ovat liitteenä (liitteet 7-8).

7 5. RAPORTIN SISÄLTÖ 5.1 Hiekka ja soramuodostumat Keski-Suomen POSKI projektissa GTK:n osuutena on toimittaa tutkimuksen kohteena olevien pohjavesialueiden sisältämien hiekka- ja soramuodostumien rajaukset massamäärineen. Massamäärien osalta on lisäksi tehty arvio siitä, miten ne jakautuvat eri pääainesluokkiin. Maaainesrekisterissä (GTK) muodostumien sisältämä maa-aines on luokiteltu kolmeen pääainesluokkaan (A, B ja C) seuraavasti: A) Murskattava aines ( 60-600 mm) B) Soravaltainen ( 2-60 mm) C) Hiekkavaltainen ( 0,2-2 mm) Edellä esitetyssä luokittelussa on huomioita, että esim. hiekkavaltainen tarkoittaa harjuainesta, jossa hiekan osuus on vallitseva, mutta se voi sisältää myös A ja B luokkia. Vastaavasti soravaltainen voi sisältää hiekkaa, mutta materiaali on pääosin lajitteeltaan geoluokituksen mukaista soraa. Hiekka- ja soramuodostumien rajaukset on esitetty 1:10 000 ja 1:20 000 mittakaavaisilla liitekartoilla (liite 6). Kartoilla esitetyt muodostumarajaukset on otettu suoraan GTK:n maaainesrekisteristä, mutta massalaskennassa on otettu huomioon maastokartoituksessa saatujen kartoitustietojen tulokset. 5.2 Massalaskenta Kaikkien tutkimuksen kohteina olleiden pohjavesialueiden alueilla olevien hiekka- ja soramuodostumien pohjatason yläpuoliset maa-ainesmäärät on laskettu 3D-WIN -ohjelmalla. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kunkin pohjavesialueen sisältämästä hiekka- ja soramuodostumasta laadittiin tilavuusmalli ( pienoismalli ) 3d-win ohjelmalla. Hiekka- ja soramuodostumien massalaskennassa maanpinnan malli (pintamalli) tehtiin Maanmittauslaitoksen Karhu maastotietokannan korkeuskäyristä. Pohjan tasot (pohjamalli) määritettiin pohjavesiputkista mitattujen pohjavedenpinnan asematietojen, kairaustietojen, maastohavaintojen sekä geologisen karttatulkinnan perusteella. Eli käytännössä massalaskuissa muodostuman pohjatasona käytettiin pintaa, joka muodostumasta riippuen voi olla joko pohjaveden-, moreenintai kallionpinta tai näiden edellisten yhdistelmä Pohjavesialueiden hiekka- ja soramuodostumien massalaskentaa suoritettiin kolmella eri suojakerrospaksuudella (0, 2 ja 4 metriä) pohjatason suhteen. Lisäksi eri pohjavesialueille laskettiin massat käyttäen massalaskenta-alueita, jotka jäävät jäljelle, kun huomioidaan tiestö, asutus, vesistöt ja niiden suojaetäisyydet sekä muodostumien reuna-alueet, jotka hyvin usein jäävät varsinaisen maa-aineksen oton ulkopuolelle lajite (esim. silttipitoinen) tai maisemasyistä. Laskennassa pyrittiin huomioimaan myös nykyisten soranottoalueiden aiheuttamat vähennykset muodostumien ainesmääriin.

8 5.3 Hiekkaa ja soraa korvaava kiviaines 5.3.1 Kalliokiviaines GTK on tehnyt Keski-Suomen liiton toimeksiannosta kalliokiviainestutkimuksen Keski-Suomen maakunnan alueella vuosina 2003 2004. Tutkimuksen tulokset on esitetty kartoilla Jyväskylän ja Joutsan seutukuntien osalta (liitteet 2 3) sekä erikseen kuntakohtaisilla kartoilla, joissa kalliokohteet on järjestysnumeroitu sekä luokiteltu eri kiviainesluokkiin (liitteet 4-5). Kohteita on kaiken kaikkiaan Jyväskylän ja Joutsan seutukuntien alueella 396 kpl. Kohteiden tarkemmat tiedot on esitetty erillisenä liitteenä (liite 10). Kalliokiviaineksen laatuarvio sisältää sekä kiven petrografisen kuvauksen (kivilaji) sekä testin. Tavallisimmat kiviainestestit ovat Los-Angeles luku (LA), pohjoismainen kuulamyllyarvo ja litteysluku. Näiden arvojen perusteella on tehty kiviainesluokittelu eri luokkiin (1 5). Luokka I II III IV V Los-Angeles luku 20 25 30 40 50 Kuulamyllyarvo 7 10 14 19 30 Litteysluku 10 15 20 35 50 Taulukko 1. Tienrakentamisen laatuvaatimukset 5.3.2 Moreeni GTK ei ole tehnyt Keski-Suomen alueella laajempaa koekuoppatutkimuksiin perustuvaa murskauskelpoisten moreenien etsintää. Sitä vastoin Tieliikelaitos on tehnyt 1980 luvulla koekuoppatutkimuksia. Aineisto on toimitettu Geologian tutkimuskeskukseen kesällä 2007. Raporttien tutkimuskohteiden sijaintitiedot on talletettu paikkatiedoksi GTK:n tietokantaan, mutta aineiston digitoinnin yhteydessä kävi ilmi, että paikkatietoihin liittyvät tutkimustiedot vaativat tarkempaa geologista selvitystyötä ja raportteihin paneutumista, ennen kuin voidaan määrittää, onko tutkittu moreeniaines lopulta murskaukseen soveltuvaa. Moreeniaineksen osalta kohteet tullaan esittämään koko Keski-Suomen maakunnan alueelta vuoden 2008 työraportissa. Tämä siksi, että tieliikelaitoksen aineiston (nykyinen Destia) lisäksi GTK:n omissa tietokannoissa olevilla 1:20 0000 mittakaavaisilla maaperäkartoilla sekä erillisessä MORMI -projektissa on rajattu kumpumoreeneja ja kumpumoreenijaksoja Keski-Suomen maakunnan alueella. Työ vaatii moreeniaineistojen (GTK, Destia Oy) läpikäyntiä ja koekuoppatutkimusten osalta tarkempaa selvitystyötä, joka työ tehdään vuoden 2008 kuluessa. Mikäli murskauskelpoista moreenia on saatavilla, voidaan sitä käyttää alueilla, joilla hiekka- ja soraesiintymiä on niukasti ja/tai ne ovat loppuun hyödynnettyjä. Muutoin moreenia voidaan ny-

9 kyisin käyttää paitsi täyttömateriaalina myös tiivistemateriaalina mm. kaatopaikkarakenteissa ja muissa eristyskerroksissa Moreeni sisältää yleensä kaikkia lajitteita savesta lohkareisiin ja on siten jalostettavissa mekaanisesti tai kemiallisesti erilaisiin käyttötarkoituksiin, mikäli hienoaineksen määrä tai kivisyys ovat tarkoitukseen nähden sopivalla tasolla. Mekaaninen jalostus tarkoittaa murskausta, erottelua ja sekoittamista, kemiallisessa jalostuksessa moreeniin lisätään reagoivia yhdisteitä esim. stabiloinnin yhteydessä. Tielaitos ja GTK kehittivät 1980-luvun alussa moreenien murskauskelpoisuusluokituksen, jossa moreeniaines on jaettu murskattavuuden perusteella kolmeen luokkaan: Luokka I Moreenin sisältämän hienoaineksen ( < 0,074 mm) pitoisuus on alle 13 % ja kivisyys ( 64-600 mm) on vähintään 25 %. Luokka II Moreenin sisältämän hienoaineksen pitoisuus on 13-20 % ja kivisyys 15-25 %. Luokka III Moreenin hienoainespitoisuus on yli 20 % ja kivisyys on alle 15 %. 6. TUTKIMUSTULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 6.1 Jyväskylän seutukunta: Hankasalmi Hankasalmen kunnan alueella tutkimuksen kohteena oli kaksi pohjavesialuetta: Lintusyrjä ja Korhola (liitteet 6.1-6.2). 6.1.1 Lintusyrjä Lintusyrjä (kuva 1) on 2. luokan pohjavesialue (No: 0907706) ja se sisältää GTK:n maaainesrekisteriin merkityt Männistön ja Lintusyrjän muodostumat. Kohteen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.1 ja liite 6.1). Deltamuodostuman soravaltaisempi pohjoisosa on hyödynnetty pohjavedenpinnan yläpuoliselta osaltaan käytännössä kokonaan ja pohjoisosan montun luiskat on maisemoitu. Muodostuman pääosalla on edelleen aktiivista maa-ainesten ottotoimintaa. Alueella on ampumarata.

10 Kuva 1. Lintusyrjä Jäljellä olevan muodostuman pääosan (57 ha) aines on lähes kokonaan hiekkaa ja osin hienoa hiekkaa, vaikka vanhassa 1970 luvulta peräisin olevassa GTK:n maa-ainestietokanassa alueelle on merkitty soravaltaista ainesta (liite 6.1). Soravaltaista ainesta on (tai on ollut) kuitenkin vain muodostuman pääselänteen pintaosissa. Lajitesuhteiltaan jäljellä olevassa muodostumassa on 95 % hiekkavaltaista ainesta ja 5 % soravaltaista. Aineksen hiekkavaltaisuus ilmeni leikkauksista ja alueelle tehtyjen maatutkalinjojen (F12 F15) luotaustulosten tulkinnoista (liite 9.4). Arvioidut massamäärät (kiinto- m 3 ) on esitetty taulukossa 2. Taulukossa esitetyt massat on arvioitu käyttäen kolmea eri suojakerrospaksuutta ja käyttäen kahta eri massalaskentarajausta. Saatujen laskentatulosten mukaan kahden metrin suojakerrospaksuudella tarkasteltuna on Lintusyrjän koko muodostuma-alueen massa 1.4 milj. kiinto -m 3 ja vastaava massa erillisellä massalaskentaalueella 560 000 kiinto -m 3. Muodostuman (57 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (30 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 2 000 0 780 2 1 400 2 560 4 880 4 410 Taulukko 2. Lintusyrjän alueen massat. Arvioitu hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 95 % ja soravaltaisen (B) osuus 5%.

11 Kairauksia tehtiin kahdessa pisteessä (KP1 ja K1), joista toiseen asennettiin pohjaveden havaintoputki (liite 7.1 ja 8). Kairauspisteet sijoittuvat soramonttujen pohjalle. Kairauksissa maalaji todettiin olevan pääosin hiekkaa pohjavedenpinnan ylä- ja alapuolella. Maakerrospaksuus oli molemmissa kairauspisteissä noin 10 metriä. Hiekan alla on moreeni. Kairaushetkellä pohjavesi oli noin kolmen metrin syvyydellä montun pohjan tasosta molemmilla kairauspisteillä Karttaliitteeseen (liite 6.1) on rajattu 10 ha:n kokoinen alue, jolla tulevaisuudessa voisi olla mahdollisuuksia pohjavedenpinnan alaiseen maa-ainesten ottoon. Keskimääräisellä viiden metrin ottosyvyydellä arvioituna alueen pohjavedenpinnan alaisen maa-aineksen massamäärä olisi noin 500 000 kiinto m 3. Pohjavedenpinnan alaisen oton mahdollisuus tulee arvioida kuitenkin aina tapauskohtaisesti erikseen ja sen tulee perustua tarkempiin tutkimuksiin. 6.1.2 Korhola Korhola (kuva 2) on 3. luokan pohjavesialue (No: 0907708) ja se sisältää GTK:n maaainesrekisteriin merkityn samannimisen Korhola -muodostuman. Kohteen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.1 ja liite 6.2). Kuva 2. Korhola

12 Matalan ja tasoittuneen harjun liepeillä on silttiä, joka kiilaa harjuun osittain välikerrokseksi. Muodostuman aines on pääosin luokkaa C (hiekkavaltainen), mutta harjun länsiosissa soravaltaisen aineksen osuus on saatujen tutkimustulosten mukaan suurempi. Harjun keskeltä on otettu aikoinaan maa-aineksia (vanha monttu). Muodostuman käyttöä rajoittaa tiestö ja asutus Alueelle tehtyjen maatutkaluotauslinjojen (F9-F11) tulkinnan mukaan muodostuman Ahvenlammen pohjoispuolisella osalla, jolla sijaitsee pieni taajama-alue, on kalliopinta todennäköinen pohjan taso. Maatutkalinjojen F10 ja F11 alueilla kallio on tulkinnan mukaan pääosin syvemmällä ja pohjavedenpinnan alla. Lisäksi tutkatulosten tulkinnan mukaan karkein soravaltainen aines on muodostuman länsireunalla, vanhan soramonttualueen ja paikallistien länsi- ja lounaispuolella. Soravaltainen aines painuu hiekkakerrosten ja pohjavedenpinnan alapuolelle harjussa lännestä itään päin (Ahvenlammen suuntaan) mentäessä (liite 9.3). Muodostuman varsinaiset maa-ainesmielessä hyödynnettävissä olevat alueet sijoittuvat Ahvenlammen länsi- ja lounaispuolelle, mutta muodostuman mataluudesta johtuen pohjavedenpinnan yläpuolisen maakerroksen paksuus on vaatimaton, joka ilmenee taulukon 3 massamäärissä. Kahden metrin suojakerrospaksuudella tarkasteltuna koko alueen kokonaismassamääräarvio on 580 000 kiinto m 3 ja vastaavasti erillisellä massalaskenta-alueella 60 000 kiinto m 3. Muodostuman (45 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (9 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 1 300 0 190 2 580 2 60 4 170 4 0 Taulukko 3. Korholan alueen massat. Arvioitu hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 80 % ja soravaltaisen (B) osuus 20 %. 6.2 Jyväskylän seutukunta: Laukaa Laukaan kunnan alueella tutkimuksen kohteena oli kolme pohjavesialuetta (tai pohjavesialueen osa-aluetta), jotka eivät alun perin kuuluneet tutkittavien pohjavesialueiden joukkoon, koska ne on kokonaan tai osittain määritelty 1. luokan pohjavesialueiksi. Alueet kuitenkin otettiin tutkimusten piiriin syksyllä 2007, koska niillä kaikilla tapahtuu laajamittaista maa-ainesten ottoa. Pohjavesialueet ovat Vuontee (pohjoisosa: Tarvaala), Vatia ja Valkola, joilta rajattiin erilliset lisätutkimusalueet. 6.2.1 Vuontee (Tarvaala) Laaja Vuonteen pohjavesialue (0941013) on tärkeä 1. luokan pohjavesialue (kuva 3). Tämän pohjavesialueen pohjoispäässä on aktiivista maa-ainesten ottotoimintaa. Lisätutkimusalue (Tar-

13 vaala) rajattiin niin, että ottoalueet ja niiden lähiseutu on otettu yhtenä kokonaisuutena tutkimuksen kohteeksi (liite 2, liite 4.2 ja liite 6.3). GTK:n maa-ainesrekisteriin on Tarvaalan alueelle merkitty kaksi muodostumaa, Tarvaala ja Kiikkumäki. Niiden sisältämä maa-aines on arvioitu aikoinaan olevan hiekkavaltaista. Maastossa tehdyt leikkaushavainnot tukevat tätä käsitystä. Kuva 3: Vuontee (Tarvaala) Tarvaalan alue voidaan jakaa tämän tutkimuksen kannalta neljään osa-alueeseen. Pohjoisin alue, Siikokangas, on rajattu pohjoisessa olevan vanhan ottoalueen länsipuolelle. Alueella kasvaa tiheä kuusimetsä. Viereisen ottoalueen leikkauksista tehdyt havainnot antavat viitteitä siitä, että Siikokankaan alueen hiekkavaltaisessa maa-aineksessa on moreenia ja silttipitoisia välikerroksia, jotka alentavat alueen maa-ainesarvoa. Alatalonmäki niminen osa-alue sijoittuu muodostuman keskiosiin ja materiaali on alueella hiekkavaltaista (C = 90 % ja B = 10 %). Kartalle rajatun osa-alueen ympäristöstä otetaan maaaineksia. Särkkälammen itäpuolisella alueella sijaitsee muodostuman kapea selänneosa, jossa soravaltaisen aineksen osuus voi olla parhaimmillaan 40-60 %:n luokkaa. Sen hyödyntämistä rajoittaa kuitenkin asutus ja maisemalliset seikat. Vehkaharjun osalla on useita monttuja, joista eteläisin on maisemoitu. Alueelta otetaan hiekkavaltaista materiaalia. Soravaltaisen aineksen määrä lisääntyy kohden Vehkaharjun keskiosaa (korkein selänne), jossa se voi olla 50 %:n luokkaa.

14 Vuonteen Tarvaalan alueelle ei tehty kairauksia tai maatutkaluotauksia. Alla olevaan taulukkoon (taulukko 4) on arvioitu koko alueen kokonaismassamäärä sekä erillisten osa-alueiden yhteinen massamäärä. Kahden metrin suojakerroksella arvioituna lisätutkimusalueen kokonaismassat ovat arviolta 9,4 milj. kiinto m 3 ja massalaskenta-alueilla yhteensä 3,3 milj. kiinto m 3. Aines on hiekkavaltaista. Muodostuman (130 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (30 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 12 000 0 3 900 2 9 400 2 3 300 4 7 400 4 2 600 Taulukko 4. Vuonteen Tarvaalan alueen massat. Hiekkavaltainen aines (C) keskimäärin 80 % ja soravaltainen (B) 20 %. 6.2.2 Vatia Vatian (kuva 4) pohjavesialue (0941010A) on tärkeä 1. luokan pohjavesialue. GTK:n maaainerekisterissä pohjavesialuetta vastaava muodostuma on nimeltään Pedonmäki. Kohteen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.2 ja liite 6.4) Kuva 4. Vatia

15 Vatian pohjavesialueeseen kuuluvan muodostuman keskiosassa on laaja maa-ainestenottoalue, joka lähiseutuineen on rajattu lisätutkimusalueeksi (kuva 1 ja liite 6.4). Alueelle tehtiin kolme (K3, KP5 ja KP6) GM200 kairausta, joista kahteen asennettiin pohjaveden havaintoputki (liitteet 7.5 7.6 ja liite 8). Kairauksissa saatujen tulosten mukaan kartalle merkityn ottoalueen itäpuolella, kairauspisteillä K3 ja KP5, maa-aines on pääosin hiekkaa ja hienoa hiekkaa. Pohjavedenpinta putkissa asettui kairausten jälkeen tasolle n. 106 m mpy. Kairauspisteen KP6 alueella montun pohjan taso on 116 m mpy (korkeuspukki). Kairauspisteen pohjavedenpinnan yläpuolisella 14 metrin osuudella maa-aines on kairausten perusteella hiekkaa ja karkeaa hiekkaa, mutta myös soravaltaista ainesta esiintyy hiekan välikerroksina (liite 7.6). Pohjavedenpinnan alapuolella (syvyysvälillä 14 22 metriä) materiaali on hiekkavaltaista. Pohjavedenpinta asettui kairausten jälkeen tasolle n. 102 m mpy. Yhteenvetona voidaan todeta, että Vatian aktiivisella maa-ainestenottoalueella on kairauspisteen KP6 alueella pohjavedenpinnan yläpuolella 14 16 metrin paksuinen hiekkavaltainen maakerros. Soraa esiintyy välikerroksina. Pohjaveden alla hiekkavaltaista materiaalia on n 8-10 metriä. Taulukossa 5 on arvioitu Vatian alueelle rajatun lisätutkimusalueen sekä erillisen massalaskentaalueen massamäärät. Kahden metrin suojakerroksella arvioituna koko lisätutkimusalueen massamäärä on 12 milj. kiinto m 3 ja massalaskenta-alueen 3.0 milj. kiinto m 3. Muodostuman (132 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (16 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 15 000 0 3 300 2 12 000 2 3 000 4 10 000 4 2 700 Taulukko 5. Vatian lisätutkimusalueen massat. Arvioitu hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 90 % ja soravaltaisen (B) osuus 10 %. Karttaliitteeseen (liite 6.1) on rajattu 7 ha:n kokoinen alue, jolla tulevaisuudessa voisi olla mahdollisuuksia pohjavedenpinnan alaiseen maa-ainesten ottoon. Keskimääräisellä viiden metrin ottosyvyydellä arvioituna alueen pohjavedenpinnan alaisen maa-aineksen massamäärä olisi noin 350 000 kiinto m 3. Pohjavedenpinnan alaisen oton mahdollisuus tulee kuitenkin aina tapauskohtaisesti arvioida erikseen ja perustua tarkempiin tutkimuksiin. 6.2.3 Valkola Valkolan 1. ja 2. luokan pohjavesialueille (No: 0941004A ja 0941004B) on rajattu lisätutkimusalue (kuva 5). Alueen tarkempi sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.2 ja liite 6.5). Lisätutkimusalueen pääosa kuuluu Valkolan 1. luokan pohjavesialueeseen. Lisätutkimusalueen länsiosa, Iso-Harinen järven puoleinen osa, kuuluu Valkolan 2. luokan pohjavesialueeseen.

16 Kuva 5. Valkola GTK:n maa-ainesrekisterissä Valkolan alueelle on merkitty kaksi muodostumaa, Häkinharju ja Anttosenmäki. Häkinharju sisältyy Valkolan 1 luokan pohjavesialuerajaukseen ja on GTK:n tietokannan mukaan hiekkavaltainen (C = 90 % ja B = 10 %). Lisätutkimusalueen länsiosan muodostuma (Anttosenmäki) on maa-ainesrekisterin tietojen mukaan puolestaan soravaltainen. Mutta maastossa tehtyjen havaintojen mukaan alueen maa-aineksia on hyödynnetty ja hyödynnetään parhaillaan niin, että Anttosenmäen alueella maa-ainekset alkavat olla hyödynnetty pohjan tasoa myöten. Yhteenvetona voidaan todeta, että maastossa tehtyjen havaintojen ja kartalla näkyvän tilanteen mukaan lisätutkimusalueella on laajoja monttualueita, joista suurella osalla maa-ainekset on hyödynnetty tai tullaan muutaman vuoden kuluessa hyödyntämään ottoluvissa asetettuja ottotasoja myöten. Taulukossa 6 on esitetty Valkolan lisätutkimusalueen kokonaismassat ja sekä kartalle rajattujen erillisten osa-alueiden (massalaskenta-alueet) yhteinen massamäärä. Kahden metrin suojakerroksella arvioituna koko lisätutkimusalueen massamäärä on 4.4 milj. kiinto m 3 ja vastaavasti massalaskenta-alueilla 2.1 milj. kiinto m 3.

17 Muodostuman (184 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (50 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 6 000 0 2 700 2 4 400 2 2 100 4 3 000 4 1 500 Taulukko 6. Valkolan lisätutkimusalueen massat. Arvioitu hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 90 % ja soravaltaisen (B) osuus 10 % pohjaveden pinnan yläpuolella. Valkolan lisätutkimusalueelle tehtiin yksi kairaus (K4). Kairauksen tarkoituksena oli tutkia pohjaveden pinnan alaisen maa-aineksen laatua ja kerrospaksuutta. Kairauspisteellä (liite 8) pohjavedenpinnan yläpuolisen lajittuneen maakerroksen (hiekka, sora) paksuus on 2 metriä. Pohjavedenpinnan alapuolella maa-aines on soravaltaista, mutta kerrospaksuus pisteellä oli vain n. 3 metriä. Kairaus päättyi kallioon. Karttaliitteeseen (liite 6.5) on rajattu kaksi aluetta, joiden pinta ala on yhteensä 8 ha, ja joilla tulevaisuudessa voisi olla mahdollisuuksia pohjavedenpinnan alaiseen maa-ainesten ottoon. Keskimääräisellä viiden metrin ottosyvyydellä arvioituna alueilta saatava pohjavedenpinnan alaisen maa-aineksen määrä olisi n. 400 000 kiinto m 3. Pohjavedenpinnan alaisen oton mahdollisuus tulee kuitenkin aina tapauskohtaisesti arvioida erikseen ja perustua tarkempiin tutkimuksiin. 6.3 Jyväskylän seutukunta: Uurainen Uuraisten kunnan alueella tutkimuksen kohteena oli kaksi pohjavesialuetta (tai pohjavesialueen osa-aluetta): Kangashäkki ja Ruotokassi. Kangashäkki ei alun perin kuulunut tutkittavien pohjavesialueiden joukkoon, vaan se otettiin tutkimusten kohteeksi lisätutkimusaluerajauksen mukaisesti myöhemmin syksyllä 2007. 6.3.1 Kangashäkki Kangashäkin 2. luokan pohjavesialueelle (Nr:0989207B) on rajattu lisätutkimusalue (kuva 6). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.3 ja liite 6.6). GTK:n maa-ainesrekisterissä Kangashäkin alueen muodostuma on nimeltään Kiiskilampi. Rekisteriin (1970 luku) merkittyjen tietojen mukaan aines on hiekkavaltaista (C = 90 %).

18 Kuva 6. Kangashäkki Muodostumalle rajatun lisätutkimusalueen halki kulkee metsäautotie. Tien länsipuolinen alue on suurelta osin monttualuetta, josta on hyödynnetty soravaltaista ainesta. Harjun ottamattoman alueen aineksen laatua ja kerrospaksuuksia tutkittiin tuoreista maaainemontuista sekä kairaamalla (GM200). Maastossa tehtyjen havaintojen ja kairaustulosten mukaan lisätutkimusalueella soravaltaisen aineksen osuus on merkittävä karttaan merkityillä osaalueilla (vrt. kuva 6, katkoviivalla merkityt alueet: massalaskenta-alueet). Kairauspisteellä K2 maa-aines oli kuivaa ja kairaus päättyi kallioon vajaan 10 m:n syvyydellä. Keskimäärin ottaen kairauspisteen materiaali on soravaltaista (liite 2). Kairauspisteellä KP2 muodostuman pintaosa on noin 7 metrin syvyyteen saakka hiekkavaltaista, jonka jälkeen materiaali muuttuu soravaltaiseksi. Pohjavesi oli kairaushetkellä (KP2) n. 18 metrin syvyydellä maanpinnasta. Lisätutkimusalueen kaakkoispuolelle tehdyllä kairauspisteellä KP4 materiaali oli kauttaaltaan hiekkaa ja hienoa hiekkaa. Kairaustulosten perusteella voidaan arvioida, että Kangashäkin lisätutkimusalueen osalla on mahdollinen vedenjakaja kairauspisteen K2 alueella, jossa kallion pinta kohoaa ylös ja maa-aines on kuivaa. Kairauspisteestä K2 länteen olevalla harjualueella pohjavesi on todennäköisesti ympäristön lampien vedenpinnan tasolla (140 m mpy) tai hieman sen alla. Kangashäkin lisäaluerajauksen pohjoisosissa muodostuman pohjan tasona on kallio. Sen sijaan kairauspisteiden KP2 ja KP4 alueella pohjavedenpinta on muutaman metrin muodostuman eteläpuolella sijaitsevaa Kotajärven vedenpintaa (n. 120 m mpy) korkeammalla tasolla.

19 Taulukossa 7 on esitetty Kangashäkin lisätutkimusalueen kokonaismassat ja sekä kartalle rajattujen erillisten osa-alueiden (massalaskenta-alueet) yhteinen massamäärä. Muodostuman (184 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (50 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 6 000 0 2 700 2 4 400 2 2 100 4 3 000 4 1 500 Taulukko 7. Kangashäkin lisätutkimusalueen massat. Hiekkavaltaisen (C) osuus 80 % ja soravaltaisen 20 %. Massalaskenta-alueilla arvioitu hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus keskimäärin 50 % ja soravaltaisen (B) osuus 50 % pohjaveden pinnan yläpuolella. 6.3.2 Ruotokassi Ruotokassi (kuva 7) on 2. luokan pohjavesialue (Nr: 0989206). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.3 ja liite 6.6). GTK:n maa-ainesrekisterissä muodostuma kulkee samalla nimellä kuin pohjavesialue. Alueen Muodostumassa on luonnontilainen ja se on arvioitu aikoinaan hiekkavaltaiseksi (C = 75 %). Kuva 7. Ruotokassi

20 Ruotokassin alueelle tehtiin maatutkaluotauslinja (F7). Luotaustulosten tulkinta tukee vanhan maa-aineskannan mukaista käsitystä siitä, että soravaltaisempi maa-aines on keskittynyt muodostuman keskiselänteeseen ja hiekkavaltainen aines on laajemmalla alueella selänteen ympäristössä. Saadut luotaustulokset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että kallionpinta vaihtelee ja se voi kohota lähelle maanpintaa hiekkavaltaisilla alueilla, kun taas harjun soravaltaisen keskiselänne sijaitsisi kalliopainanteessa. Ruotokassin alueelle tehtiin kairaus (KP3) harjun keskiselänteen alueelle. Saatujen tulosten mukaan maa-aines on keskiselänteen kairauspisteessä soravaltaista, syvemmällä kivistä soraa (liite 7.3). Pohjaveden pinta oli kairaushetkellä noin 9 metrin syvyydellä maanpinnasta. Taulukossa 9 on esitetty muodostuman kokonaismassa-arvio. Kahden metrin suojakerrospaksuudella tarkasteltaessa muodostuman kokonaismassat ovat 2.6 milj. kiinto m 3. Muodostuman (92 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (0 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 3 100 0-2 2 600 2-4 1 700 4 - Taulukko 9. Ruotokassin massat. Hiekkavaltaisen (C) osuus 75 % ja soravaltaisen (B) 15%. 6.4 Jyväskylän seutukunta: Jyväskylän maalaiskunta Jyväskylän maalaiskunnan alueella tutkimuksen kohteena oli kaksi pohjavesialuetta (tai pohjavesialueen osa-aluetta): Hiidenjärvi ja Viipurinkanava. Viipurinkanava käsitellään Muuramen kunnan yhteydessä. 6.4.1 Hiidenjärvi Hiidenjärvi (kuva 8) on 2. luokan pohjavesialue (Nr. 0918006). Alueen tarkempi sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.4 ja liite 6.7). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueen muodostuma on nimeltään Jylhänperä. Rekisteriin merkittyjen tietojen mukaan muodostuman aines on suurelta osin hiekkaa (C = 90 %). Maastossa tehtyjen havaintojen mukaan muodostuman pääosa, Hiidenjärven länsipuoli, on maisemoitua monttualuetta, eikä alueella ole enää suurempaa maa-ainesarvoa paikallisesta asutuksesta ja tiestöstä johtuen. Hiidenjärven pohjoispuolella oleva muodostuman osa on käytännössä luonnontilainen lukuun ottamatta pientä kotitarvemonttua. Kapean niemimäisen osan alueella on suuria pintalohkareita. Vesistöjen väliin sijoittuvan muodostuman osan geologisen muodon perusteella (poikittainen selänne) on mahdollista, että alueella on moreenia tai muodostuman osa voi olla kalliosydäminen. Alueen hyödyntämistä rajoittavat maisemalliset seikat sekä asutus.

21 Kuva 8. Hiidenjärvi Taulukossa 10 on esitetty Hiidenjärven massat. Aineksessa voi olla seassa moreenia. Alueen kokonaismassamäärä kahden metrin suojakerroksella on 800 000 kiinto m 3. Muodostuman (92 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (0 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 1 500 0 0 2 800 2 0 4 400 4 0 Taulukko 10. Hiidenjärven massat. Hiekkavaltaisen (C) osuus 90 % ja soravaltaisen (B) 10 %. 6.5 Jyväskylän seutukunta: Toivakka 6.5.1 Hepoharju Hepoharju (kuva 9) on 2. luokan pohjavesialue (Nr. 0985005). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.6 ja liite 6.8). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy kolme muodostumaa, Hepoharju, Pahkakangas ja Karminpuro.

22 Kuva 9. Hepoharju 1970 luvun rekisteriin merkittyjen tietojen mukaan muodostumien aines on soravaltaista. Muodostumat on käytännössä hyödynnetty kokonaan. Toivakkaan johtavan maantien eteläpuolella (vrt. kuva 9) muodostuma ei ole niin yhtenäinen kuin GTK:n maa-ainesrekisterin mukainen kartta antaa ymmärtää. Alue on pääosin moreenikumpuja, joiden väliin laakson painanteeseen on kerrostunut mahdollisesti vain ohuelti karkeampaa ja huonosti lajittunutta ainesta. Hepoharjulla ei maastossa tehtyjen havaintojen mukaan ole suurempaa maa-aines eikä pohjavesiarvoa. Taulukossa 11 on esitetty Hepoharjun massat. Taulukossa muodostuman massamäärät ovat laskennallisia. Massoilla on merkitystä lähinnä kotitarveottomielessä. Muodostuman (25 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (3 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 260 0 50 2 70 2 20 4 0 4 0 Taulukko 11. Hepoharjun alueen massat

23 6.6 Jyväskylän seutukunta: Petäjävesi 6.6.1 Kauniikkilampi Kauniikkilampi (kuva 10) on 3. luokan pohjavesialue (Nr.0959202). Alueen tarkempi sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.7 ja liite 6.9). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy samanniminen muodostuma, Kauniikkilampi. Muodostuma on merkitty hiekkavaltaiseksi (C = 100 %). Kuva 10. Kauniikkilampi Maastotarkasteluun perustuen voidaan todeta, ettei Kauniikkilammella ole suurempaa maaainesmerkitystä. Alueella on monttuja, joista maa-aineksia on otettu ja ne on pääosin maisemoitu. Monttujen laajentamista tai uusien avaamista rajoittavat kuitenkin alueen asutus ja tiestö. Kauniikkilammen alueen kokonaismassat ovat kahden metrin suojakerroksella laskettuna 150 000 kiinto m 3 (taulukko 12). Muodostuman (48 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (0 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 630 0 0 2 150 2 0 4 0 4 0 Taulukko 12. Kauniikkilammen alueen massat. Hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 100%.

24 6.7 Jyväskylän seutukunta: Muurame Muuramen kunnan alueella tutkimuksen kohteena oli neljä pohjavesialuetta. Nätkelmä, Riskoperä, Lähteelänperä ja Viinurinkanava. Viipurinkanavan pohjoisosa kuuluu Jyväskylän maalaiskunnan alueeseen, mutta se käsitellään tässä yhteydessä. 6.7.1 Viipurinkanava Viipurinkanava (kuva 11) on 2. luokan pohjavesialue (Nr.0950051). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.8 ja liite 6.10). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy Tikkala niminen muodostuma, jonka on käytännössä arvioitu olevan kokonaan hiekkavaltainen (C = 100 %). Kuva 11. Viipurinkanava Viipurinkanavan Jyväskylän maalaiskunnan puoleisesta osasta (luoteisosa) on otettu hiekkaa ja hienoa hiekkaa. Tehtyjen tutkimusten (maatutkalinjat F16-F17, liite 9.5) valossa näyttää siltä, että muodostuman pääosa on kalliosydäminen ja osin moreenia. Tästä seuraa, että muodostuman merkitys maa-aines- ja pohjavesikohteena on alhainen. Taulukossa 13 on esitetty Viipurinkanavan alueen massat. Viipurinkanavan alueen kokonaismassat ovat kahden metrin suojakerroksella arvioituna 100 000 kiinto m3 ja vastaavasti massalaskenta-alueilla yhteensä 50 000 kiinto m 3 (taulukko 13).

25 Muodostuman (80 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (14 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 800 0 200 2 100 2 50 4 0 4 0 Taulukko 13. Viipurinkanavan massat. Hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 100 % 6.7.2 Lähteelänperä Lähteelänperä (kuva 12) on 2. luokan pohjavesialue (Nr.0950006). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.8 ja liite 6.10). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy Syrjälä niminen muodostuma, jonka on käytännössä arvioitu olevan kokonaan hiekkavaltainen (C = 100 %). Kuva 12. Lähteelänperä Muodostuman luoteisosat ovat 0,5-1 m paksun moreenin peittämät. Aines on valtaosin hiekkaa, mutta myös hietaa ja silttiä esiintyy, jota voi reunaosassa olla myös välikerroksena. Alueelta on otettu maa-aineksia niin, että keskeisellä muodostuma-alueella on suurialainen maaainestenottoalue.

26 Alueelle tehtiin maatutkaluotausta (linjat F18-F19, liite 9.5-9.6). Saatujen tulosten mukaan kalliopinta vaihtelee monttualueella kohoten paikoin montun pohjaan saakka. Pohjavesi on muutaman metrin syvyydellä montun pohjasta. Taulukossa 14 on esitetty Lähteelänperän alueen massatiedot. Kahden metrin suojakerroksella laskettuna muodostuman kokonaismassat ovat 1.9 milj. kiinto-m 3 ja vastaavasti massalaskentaalueella 1, 2 milj. kiinto-m 3. Aines on hiekkavaltaista (hienoa hiekkaa seassa). Muodostuman (47 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (35 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 2 500 0 1 800 2 1 900 2 1 200 4 1 300 4 600 Taulukko 14. Lähteelänperän massat. Hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus lähes 100 %. 6.7.3 Riskoperä Riskoperä (kuva 13) on 2. luokan pohjavesialue (Nr.0950005). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.8 ja liite 6.10). Alueella ei ole GTK:n maa-ainesrekisterissä merkintää laajempialaisesta muodostumasta. Maastokäynnit ja maatutkaluotaus (linja F20, liite 9.6) osoittivat, ettei tutkalinjan F20 alueella ole varsinaista harjumuodostumaa, vaan maaston muodot ovat pääasiassa kallio- ja moreenimuotoja, joita verhoaa paikoin ohut hienohiekka tai hiekkakerrostuma. Maaperäkartoituksen yhteydessä 1990 luvun loppupuolella Riskoperän alueelle on tehty kaksi kairausta, joiden mukaan alueella on moreenin alla hiekkaa ja hienoa hiekkaa useiden metrien vahvuinen kerros, mahdollisesti paikoin yli 10 metriä. Tämä em. mainittu moreenin alainen hiekka-alue (hiekkakerroksen paksuus vaihtelee) on merkitty harmaana alueena kartoille (kuva 13 ja liite 6.10). Riskoperän alueen etelälaidalla on pienialainen rantakerrostumatyyppinen muodostuma. Sen massat on esitetty taulukossa 15. Muodostuman aineksella on arvoa korkeintaan kotitarveotossa. Moreenin alaisen hiekkakerroksen massamääriä ei ole arvioitu. Muodostuman (9 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (0ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 200 0-2 60 2-4 0 4 - Taulukko 15. Riskoperän muodostuma-alueen massat. Hienohiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 100 %.

27 Kuva 13. Riskoperä 6.7.4 Nätkelmä Nätkelmä (kuva 14) on 3. luokan pohjavesialue (Nr.0950007). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.8 ja liite 6.10). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy kaksi muodostumaa, Savilehto ja Nätkelmä. Nätkelmän soravaltainen länsipuoli on hyödynnetty paikallistietä myöten. Muodostuman reuna jatkuu paikallistien alle. Nykyisin alueella on vain pienimuotoista hiekkavaltaisen aineksen kotitarveottoa muodostuman pohjoisreunalla. Nätkelmän keskiosassa on talo, jonka vuoksi muodostumaa ei ole hyödynnetty kokonaan. Luonnontilainen muodostuman osa (n. 10 ha) on pintaosistaan moreenia, jonka osaltaan selittää alueen kuusivaltaisuuden. Ottamattomalle alueelle ei saatu tutkimislupaa, mutta Nätkelmän keskija itäosat ovat todennäköisesti hiekkavaltaista materiaalia ja kerrospaksuudet ohenevat itään päin.

28 Kuva 14. Nätkelmä Taulukossa 16 on esitetty Nätkelmän alueen massat. Alueen kokonaismassamäärä kahden metrin suojakerroksella laskettuna on 2.3 milj. kiinto m 3 ja vastaavasti massalaskenta-alueella 1.2 milj. kiinto- m 3. Maa-aines on hiekkavaltaista ja pintaosistaan moreenipitoista. Muodostuman (26 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (10 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 2 700 0 1 500 2 2 300 2 1 200 4 1 900 4 1 000 Taulukko 16. Nätkelmän massat. Hiekkavaltaisen (C) osuus 85 % ja soravaltaisen (B) 15%.

29 6.8. Jyväskylän seutukunta: Korpilahti 6.8.1 Halkomäki Halkomäki (kuva 15) on 2. luokan pohjavesialue (Nr.0927706). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 2, liite 4.9 ja liite 6.11). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy Erämaa niminen muodostuma. Maaainekseltaan muodostuma on hiekkaa ja hienoa hiekkaa. Alueella on asutusta ja sitä halkoo paikallis- ja rautatie. Kuva 15. Halkomäki Taulukossa 17 on esitetty Halkomäen alueen massat. Kokonaismassamäärä kahden metrin suojakerrospaksuudella laskettuna on 2.8 milj. kiinto 3 ja vastaavasti massalaskenta-alueilla yhteensä 1.7 milj. kiinto 3. Muodostuman (86 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (40 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 4 200 0 2 400 2 2 800 2 1 700 4 1 700 4 1 000 Taulukko 17. Halkomäen massat. Hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 100 %.

30 6.9. Joutsan seutukunta: Leivonmäki 6.9.1. Säynätharju Säynätharju (kuva 16) on 3. luokan pohjavesialue (Nr.0941506). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 3, liite 5.1 ja liite 6.12). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy pohjavesialuetta vastaava samanniminen muodostuma.. Kuva 16. Säynätharju GTK:n vanhan maa-ainesrekisterin ja maastossa tehtyjen havaintojen mukaan karkein, soravaltainen aines on kapeassa keskiselänteessä, joka on luonnontilainen. Muodostuman pohjois- ja eteläpää ovat monttualuetta, joista maa-ainekset on jo käytännössä otettu tai niitä ei maisemallisista syistä voida ottaa käyttöön. Taulukossa 18 on esitetty Säynätharjun alueen massat. Kokonaismassat ovat kahden metrin suojakerrospaksuudella laskettuna 200 000 kiinto 3 ja vastaavasti massalaskenta-alueella yhteensä 70000 kiinto 3. Muodostuman (45 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (5 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 500 0 140 2 200 2 70 4 70 4 30 Taulukko 18. Säynätharjun massat. Hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 70 % ja soravaltaisen (B) 30 %.

31 6.9.2 Etu-Ikola Etu-Ikola (kuva 17) on 3. luokan pohjavesialue (Nr.0941505). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 3, liite 5.1 ja liite 6.13). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy kaksi muodostumaa, Etu-Ikola ja Lasunkangas. Etu-Ikolan pohjoisosassa muodostuma on kapea, kallioiseen maastoon kerrostunut harjuselänne, jolla ei ole juurikaan maa-ainesarvoa. Keskiosissa (Vallassuo niminen alue) harjuaines on maastossa tehtyjen havaintojen perusteella osin moreenin sekaista ja huonosti lajittunutta. Käyttökelpoisin osa on kartalle merkityn Lasunniityn alueella, jossa sijaitsee matala ja kapea harjun keskiselänne. Kuva 17. Etu-Ikola Taulukossa 19 on esitetty Etu-Ikolan alueen massat. Kokonaismassat ovat kahden metrin suojakerrospaksuudella laskettuna 50 000 kiinto 3 ja vastaavasti massalaskenta-alueella yhteensä 10 000 kiinto 3. Muodostuman (45 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (4 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 500 0 140 2 200 2 70 4 70 4 30 Taulukko 19. Etu-Ikolan massat. Hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 60 % ja soravaltaisen (B) 40 %.

32 6.9.3 Lähdesuonharju Lähdesuonharju (kuva 18) on 3. luokan pohjavesialue (Nr.0941504). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 3, liite 5.1 ja liite 6.14). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy Lähdesuo niminen muodostuma. Maa-ainesrekisterin ja maastossa tehtyjen havaintojen mukaan suurin osa matalasta muodostumasta on hiekkaa ja hienoa hiekkaa. Soravaltaisemman aineksen osuus on suurempi muodostuman matalassa pohjoispäässä. Kuva 18. Lähdesuonharju Taulukossa 20 on esitetty Lähdesuonharjun alueen massat. Kokonaismassat ovat kahden metrin suojakerrospaksuudella laskettuna 80 000 kiinto 3. Muodostuman (30 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (-ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 410 0-2 80 2-4 15 4 - Taulukko 20. Lähdesuonjarjun alueen massat. Hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 90 % ja soravaltaisen (B) 10 %.

33 6.10. Joutsan seutukunta: Luhanka 6.10.1 Sydänmaa Sydämaa (kuva 19) on 3. luokan pohjavesialue (Nr.0943504). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 3, liite 5.2 ja liite 6.15). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy Tahkoharju niminen muodostuma. Muodostuman supra-akvaattinen luonnontilainen harjuselänne sijaitsee moreeniselänteen rinteellä. Eteläpäässä pohjatasona on kallio. Aines on pintaosissa huonosti peseytynyttä soraa, päällä paikoin vajaa metri hietaa. Pohjoisosa on hienoa hiekkaa ja hietaa. Kerrospaksuus vaihtelee 3-15 m. Kuva 19. Sydänmaa Taulukossa 21 on esitetty Sydänmaan alueen massat kahden metrin suojakerrospaksuudella laskettuna ovat 170 000 kiinto -m 3 ja vastaavasti massalaskenta-alueella 160 000m 3. Muodostuman (30 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (-ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 390 0 270 2 170 2 160 4 80 4 80 Taulukko 21. Sydänmaan alueen massat. Hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 40 % ja soravaltaisen (B) 60 %.

34 6.10.2 Lempää Lempää (kuva 20) on 2. luokan pohjavesialue (Nr.0943503). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 3, liite 5.2 ja liite 6.15). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy pohjavesialuetta vastaava samanniminen Lempää muodostuma. Harjujakson matala etelä- ja keskiosa ovat hiekkaa, supraakvaattisen, kallion päällä oleva pohjoisosan, karkeaa kivistä soraa ja lohkareita, länsiosissa pinta on moreeninsekaista. Murskauskelpoisen ( A luokka) harjuaineksen osuus on jäljellä olevan pohjoisosan keskiselänteessä melko suuri, 30-50 %, mutta kiviaines on kiillepitoista, joka voi heikentää murskeen laatua. Muodostuman käyttöä rajoittaa eteläosassa asutus. Kuva 20. Lempää Lempään alueelle tehtiin kolme maatutkalinjaa (F1-F3, liite 9.1). Saatujen tulosten tulkinnan mukaan linjan F1 alueella kallionpinta on todennäköisesti lähellä montun pohjaa, mutta linjan puolivälin osalla kallio painuu mahdollisesti syvemmälle. Linja F3 alueella kallion- tai moreenin pinta painuu linjan loppua kohden syvemmälle pohjaveden pinnan alle. Taulukossa 22 on esitetty Lempään alueen massat. Kokonaismassat ovat kahden metrin suojakerrospaksuudella laskettuna 1.8 milj. kiinto 3 ja vastaavasti massalaskenta-alueella yhteensä 530 000 kiinto 3.

35 Muodostuman (57 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (12 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 2 600 0 880 2 1 800 2 530 4 1 200 4 420 Taulukko 22. Lempään alueen massat. Hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus muodostuman eteläpäässä 95 % ja soravaltaisen (B) 5 %. Muodostuman pohjoispäässä hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 30 %, soravaltaisen (B) 40 % ja murskattavan (A) 30 %. Karttaliitteeseen on rajattu 6 ha:n kokoinen alue, jolla tulevaisuudessa voisi olla mahdollisuuksia pohjavedenpinnan alaiseen maa-ainesten ottoon (liite 6.15). Keskimääräisellä viiden metrin ottosyvyydellä arvioituna alueen pohjavedenpinnan alaisen maa-aineksen massamäärä olisi noin 300 000 kiinto m 3. Pohjavedenpinnan alaisen oton mahdollisuus tulee kuitenkin aina tapauskohtaisesti arvioida erikseen ja perustua tarkempiin tutkimuksiin 6.11. Joutsan seutukunta: Joutsa 6.11.1 Pirttikangas Pirttikangas (kuva 21) on 2. luokan pohjavesialue (Nr.0917205). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 3, liite 5.3 ja liite 6.16). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy pohjavesialuetta vastaava samanniminen Pirttikangas muodostuma. Se on suureksi osaksi kerrostunut kalliomäkien väliin. Eteläpää on hienoa hiekkaa, samoin reunaosat. Pirttikankaan Lapinvuoren alue, jolla sijaitsee aktiivinen maa-ainesten ottoalue, on soravaltaistaainesta. Murskattavan aineksen (A-luokan) osuus on 10-20 %. Lapinvuoren eteläpuolella sijaitseva ja siihen liittyvä harjanne on ohuen maapeitteen verhoama kallioalue. Pirttikankaan alueella kerrospaksuus vaihtelee jyrkästi, Lapinvuori on 10-20 metriä paksu, muualla paksuus on keskimäärin vain 4 m. Koko muodostumatasolla tarkasteltuna aines on hiekkavaltaista (pääluokkaa C). Muodostuman käyttöä rajoittaa pohjoisosassa maisemansuojelu.

36 Kuva 21. Pirttikangas Taulukossa 23 on esitetty Pirttikankaan alueen massat. Kokonaismassat ovat kahden metrin suojakerrospaksuudella laskettuna 500 000 kiinto 3 ja vastaavasti massalaskenta-alueella 110 000 kiinto -m 3. Muodostuman (68 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (2 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 1 700 0 140 2 500 2 110 4 280 4 80 Taulukko 23. Pirttikankaan alueen massat. Hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus muodostuman eteläpäässä 90 % ja soravaltaisen (B) 10 %. Muodostuman pohjoispäässä Lapinvuoren alueella hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus on 50 %, soravaltaisen (B) 40 % ja murskattavan (A) 10 %. 6.11.2 Vallaspelto Vallaspelto (kuva 22) on 3. luokan pohjavesialue (Nr.0917204). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 3, liite 5.3 ja liite 6.17). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy Surmanvuori niminen muodostuma. Matala lounaisosa on hietaista hiekkaa. Surmavuoren länsipuolella on vanha maaainestenottoalue, josta on otettu hiekkaista soraa. Surmavuoren pohjoispuolen muodostumaosalla materiaali on pintaosasta kivistä soraa, A-luokan osuus on kuitenkin pieni. Kapea koillisosa on

37 soraista hiekkaa. Kerrospaksuus vaihtelee 2-8 m, Surmavuoren itäpuoli (maatutkalinja F6) alue on matala. Ottoa rajoittaa tiestö ja asutus sekä maisemalliset seikat (Nurmaanjärvi). Kuva 22. Vallaspelto Taulukossa 24 on esitetty Vallaspellon alueen massat. Kokonaismassat ovat kahden metrin suojakerrospaksuudella laskettuna 700 000 kiinto 3 ja vastaavasti massalaskenta-alueella 40 000 kiinto -m 3. Muodostuman (47 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (2 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 1 200 0 75 2 700 2 40 4 380 4 0 Taulukko 24. Vallaspellon alueen massat. Hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 80 % ja soravaltaisen (B) 20 %.

38 6.11.3 Säynätjärvenkangas Säynätjärvenkangas (kuva 23) on 2. luokan pohjavesialue (Nr.0917203). Alueen sijainti on esitetty liitekartoilla (liite 3, liite 5.3 ja liite 6.18). GTK:n maa-ainesrekisterissä pohjavesialueeseen sisältyy osittain TVL - Tampinmylly niminen muodostuma, joka on matala, pääasiassa hienoa hiekkaa. Kapea länsireunan selänne, jonka alueella on nykyisin vanha monttualue, on ollut pintaosastaan sorainen. Soraa ja murskattavaa kiviainesta on muodostuman koillispäässä, josta se on käytännössä osaksi hyödynnetty. Itäosien päällä on paikoin tuulikerrostumaa 1-2 m. Kuva 23. Säynätjärvenkangas Säynätjärvenkankaan alueelle tehtiin kaksi maatutkalinjaa (F4 ja F5). Saadut tulokset tutkalinjojen osalta viittaavat siihen, että kallion pinta on suhteellisen lähellä maanpintaa linjan F5 keskeisellä osalla ja mahdollisesti linjan F4 alkuosalla. Materiaali on tutkalinjojen alueella pääosin hiekkaa ja hienoa hiekkaa. Linja F4 puolenvälin paikkeilla kalliopinta tutkatulkinnan mukaan painuu syvemmälle. Materiaali on pintaosistaan hiekkavaltaista, mutta syvemmällä soravaltaista. Alueen hyödyntämistä haittaa kuitenkin alueen pienialaisuus, asutus, tiestö ja maisemalliset seikat (järven läheisyys). Taulukossa 25 on esitetty Säynätjärvenkankaan massat. Kokonaismassat ovat kahden metrin suojakerrospaksuudella laskettuna 2.2 milj. kiinto 3 ja vastaavasti massalaskenta-alueella 70 000 kiinto -m 3. Materiaali on hiekkaa ja hienoa hiekkaa, joten sen käyttöarvo on alueellisesti tarkasteltuna vähäinen.

39 Muodostuman (175 ha) kokonaismassa Massalaskenta-alueen (3 ha) kokonaismassa Suojakerros Kokonaismassamääräarvio Suojakerros Kokonaismassamääräarvio (m) (1000 x kiinto -m 3 ) (m) (1000 x kiinto m 3 ) 0 4 900 0 120 2 2 200 2 70 4 680 4 30 Taulukko 25. Säynätjärvenkankaan alueen massat. Hiekkavaltaisen (C) aineksen osuus 80% ja soravaltaisen (B) 20 %. Liitekarttaan 6.18 on rajattu n. 5 ha:n kokoinen alue, joka on merkitty mahdolliseksi pohjaveden pinnan alaiseksi ottoalueeksi. Alue on vanhaa montun pohjaa, eikä sen osalta ole tutkimustietoa kallio- tai moreenipinnan läheisyydestä, eikä myöskään mahdollisen lajittuneen harjuainesmateriaalin laadusta. Alueelle tullaan tekemään kesän 2008 aikana tarkentavia tutkimuksia asian selvittämiseksi. 7. YHTEENVETO Vuonna 2007 tehtiin Jyväskylän ja Joutsan seutukuntien alueella maa-ainestutkimuksia 23 pohjavesialueella (I III lk.). Tutkimuksissa kartoitettiin pohjavesialueiden hiekka- ja soramuodostumien laajuus sekä niiden maa-ainesmäärät (kiinto m 3 ). Saatujen tulosten mukaan merkittävimmät muodostumat maa-ainesten oton kannalta tarkasteltuna sijaitsevat Laukaan ja Uuraisen kuntien alueella (luvut 6.2 ja 6.3). Hankasalmen, Muuramen, sekä Korpilahden kuntien alueella on muodostumia, joissa massamääräisesti tarkasteltuna on maa-aineksia, mutta muodostumat ovat lajitteiltaan suurimmaksi osaksi hiekkaa tai hienoa hiekkaa (luvut 6.1 ja 6.7 sekä 6.8). Kalliokiviaineksen osalta voidaan todeta, että parasta 1. luokan kalliokiviainesta (laatuarvio) on kartoitettu Leivonmäen kunnan alueelle (liitteet 3 ja 5.1 sekä 10.10). Taulukkoon 26 on koottu kalliokiviaineskohteet, joissa arvioitu laatuluokka on 1-3. Kunta Havaintonumero Liitteet Hankasalmi 63, 61A, 64, 65 Liite 4.1 ja 10.1 Laukaa 27, 32, 33, 34, 35, 35C, 36C, 38, 39A, 60 Liite 4.2 ja 10.2a sekä 10.2b Uurainen 3, 21 Liite 4.3 ja 10.3 Jyväskylän -mlk 11, 16, 17, 18, 73 Liite 4.4 ja 10.4 Toivakka 70, 71, 71A, 70A, 71B, 71C, 72, 81 Liite 4.6 ja 10.5 Petäjävesi 11, 12, 25, 26, 27 Liite 4.7 ja 10.6 Korpilahti 31, 162, 165, 170, 170B, 28A, 95,96, 94 Liite 4.9 ja 10.8a sekä 10.8b Joutsa 2, 36 Liite 5.3 ja 10.9 Leivonmäki 9, 11, 1, 3, 5, 8, 14 Liite 5.1 ja 10.10 Luhanka 74, 76 Liite 5.2 ja 10.11 Taulukko 26. Kalliokiviaineskohteet, joissa laatuluokka on 1-3 lk. Arto Hyvönen, geologi Kuopiossa 31.1.2008

KESKI -SUOMEN MAAKUNTA Pohjaveden suojelun ja kiviainesten käytön yhteensovitusprojekti (POSKI 2007-2008) Liite 1 Kinnula Pihtipudas Merkintöjen selite Tutkimusalue v. 2007 Tutkimusalue v. 2008 Kivijärvi Kyyjärvi Viitasaari Kannonkoski Karstula Pylkönmäki Saarijärvi Äänekoski Sumiainen Konnevesi Suolahti Multia Uurainen Laukaa Hankasalmi Keuruu Petäjävesi Jyväskylän mlk Jyväskylä Jämsänkoski Muurame Toivakka Korpilahti Jämsä Leivonmäki Luhanka Joutsa Kuhmoinen 0 5 10 20 30 40 50 1:1 000 000 ( km )