LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Taustaselvitykset Geologiset varat ja pohjavedet

LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Taustaselvitykset Geologiset varat ja pohjavedet 30.12.2011 LAPIN LIITTO

Kuvat Etukansi: Rinnesuo, Pello, Sito Oy Takakansi: Rakkaa Törmävaarassa, Sito Oy Julkaisun muut kuvat: GTK ja Sito Oy

Lapin liitto LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA TIIVISTELMÄ Tämä geologisten luonnonvarojen selvitystyö on tehty tausta-aineistoksi Länsi-Lapin maakuntakaavan laatimista varten. Länsi-Lapin seutukuntaan kuuluvat Kemin ja Tornion kaupungit sekä Keminmaan, Pellon, Simon, Tervolan ja Ylitornion kunnat. Koko alueen maapinta-ala on noin 8 700 km 2, ja alueella asui vuonna 2009 noin 69 400 asukasta. Tarkasteltavana ovat maa- ja kallioperän kiviainekset, turvevarat, metalliset malmit, teollisuusmineraalit, luonnonkivet ja pohjavesi. Selvitys perustuu olemassa olevaan tutkimustietoon, aiheeseen liittyviin julkaisuihin, tietokantoihin, tilastoihin ja karttatarkasteluihin. Alueella on tehty myös joitakin maastokatselmuksia. Selvityksen ovat laatineet Geologian tutkimuskeskuksen Rovaniemen aluetoimisto ja Sito Oy. Länsi-Lapin pohjavedenpinnan yläpuolisista sora- ja hiekkavaroista ylivoimaisesti suurin osa, noin 42 % (98,6 milj. k-m 3 ), sijaitsee Ylitorniossa. Tervolassa sijaitsee runsas neljännes (62 milj. k-m 3 ) sora- ja hiekkavaroista, Pellossa 12 % (29 milj. k-m 3 ) ja Torniossa 10 % (23 milj. k-m 3 ). Muiden kuntien osuus on yhteensä alle 10 %: Keminmaassa soraa ja hiekkaa on noin 10,6 milj. k-m 3, Kemissä 7,1 milj. k-m 3 ja Simossa 2,4 milj. k-m 3. Luvut kertovat sora- ja hiekkavarojen alueellisen jakautumisen Länsi-Lapin seutukunnassa, mutta vain pieni murto-osa niistä on mahdollisesti hyödynnettävissä maa-ainesten ottoon. Koska suurin osa sora- ja hiekkakerrostumista on pohjavesialueita ja laajoilta alueilta maaainekset on jo kaivettu pois, on uusia maa-ainesten ottoalueita niukasti käytettävissä. Edustavimmat sora- ja hiekka-alueet kuuluvat lisäksi erilaisiin suojelualueisiin, mikä estää maaainesten oton. Käytettävissä olevien sora- ja hiekkavarojen vähentyessä aineksia on yhä enemmän ryhdytty ottamaan kallioalueilta. GTK on tutkinut kallion laatua varsinkin Kemin ja Tornion lähialueilla, joissa kiviainesten tarve on suurin. Näillä alueilla on laadultaan kohtalaisia tai hyviä kiviaineksia, joita parhaillaan hyödynnetään maa-ainesten otossa. Länsi-Lapissa arvioidaan tarvittavan maksimissaan noin 40 miljoonaa tonnia maa-aineksia vuoteen 2030 mennessä. Kulutuksesta kalliokiviaineksen osuus arvioidaan nousevan 60 70 %:iin. Keskimääräinen maa-aineskulutus on 29 tn/as/v. Länsi-Lappi kuuluu maamme soisimpiin alueisiin, ja turvevarat seutukunnassa ovat huomattavat. Soita on pinta-alaltaan eniten Simossa, jossa soiden osuus kunnan pinta-alasta on maamme suurimpia. Simossa on 210 suota, joiden pinta-ala on yhteensä noin 76 500 hehtaaria. Niiden teoreettisesti laskettu turvemäärä on 700 milj. suo-m 3. Seuraavaksi eniten soita on Ylitorniossa (64 000 ha) ja Tervolassa (57 000 ha). Muissa kunnissa soita on 15 000 40 000 ha, paitsi Kemissä, jossa on vain kaksi suota. Pinta-alan ja turpeen paksuuden perusteella teknisesti käyttökelpoisia turvevaroja Länsi-Lapin tutkituilla soilla on noin 358 milj. m 3 noin 17 000 hehtaarin alalla. Länsi-Lapin soista on tutkittu kunnittain 11 43 %, paitsi Kemissä, jonka kahta suota ei ole inventoitu. Turpeen teknistä käyttökelpoisuutta vähentävät eniten luonnontilaisuus, suojelualueet ja paikoittainen turvekerroksen ohuus. Länsi-Lapissa ei kuitenkaan tule olemaan puutetta teknisesti käyttökelpoisesta turpeesta. Turvetuotannossa vuonna 2009 oli yhteensä 2 220 hehtaaria. Ylivoimaisesti suurin osa menee polttoturpeeksi. Ainoa tällä hetkellä toimiva metallikaivos Länsi-Lapin seutukunnassa on Kemin Elijärven kromiittikaivos. Kaivoksen malmi ei ole vielä ehtymässä ja toiminta jatkuu näillä näkymin vielä pitkälle tulevaisuuteen. Teollisuusmineraalien louhintaa on menossa tällä hetkellä ai- 1

LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Lapin liitto noastaan Torniossa, jossa louhitaan dolomiittia Kalkkimaassa, kvartsia Ristimaassa ja fylliittiä Karungissa. Seutukunnassa on kuitenkin myös lukuisia tutkimuskohteita (osassa valtausvaraus, valtaus tai kaivospiiri), joissa tutkitaan metallisia malmeja ja/tai teollisuusmineraaleja. Eniten tutkimuksia on tehty ns. Kemi Tornio Penikat kerrosintruusiokompleksin alueella. On mahdollista, että uusia kaivoksia avautuu lähimmän kymmenen vuoden kuluessa. Mahdollisesti avattavien kaivosten louhintamäärät jäänevät kuitenkin selkeästi pienemmiksi kuin Kemin kromiittikaivoksella. Länsi-Lapissa on lukuisia pieniä luonnonkivilouhimoita, joissa tällä hetkellä ei kuitenkaan ole toimintaa. Luonnonkivinä on louhittu erityisesti dolomiittia (marmori), kvartsiitteja (lähinnä serisiittikvartsiittia), fylliittiä, gabroa ja graniittisia kiviä. On mahdollista, että luonnonkiven louhintaa tulee tapahtumaan toistaiseksi suljetuilla tai uusilla louhoksilla. Länsi-Lapin kaikkien pohjavesialueiden pinta-ala on yhteensä 316 km 2 (302 pohjavesialuetta). Pohjavesialueita on lukumäärältään, pinta-alaltaan ja vedenantoisuudeltaan selkeästi eniten Pellossa, Tervolassa ja Ylitorniossa eli samoissa kunnissa, joissa on eniten sora- ja hiekkakerrostumia. Näissä kunnissa pohjavesialueiden pinta-ala on 60 75 km 2. Myös Torniossa pohjavesialueita on huomattavan paljon, noin 47 km 2. Länsi-Lapin pohjavesialueista luokkaan I kuuluu pinta-alaltaan 30 %, luokkaan II 13 % ja luokkaan III peräti 56 %. Pohjavesialueluokkien I ja II arvioitu vedenantoisuus tarkastelualueella on 44 500 m 3 /vrk ja luokan III 62 000 m 3 /vrk. Länsi-Lapin yhteenlaskettu vedenkulutus on noin 15 200 m 3 /vrk eli 34 % I- ja II-luokan pohjavesialueiden arvioidusta vedenantoisuudesta. Länsi- Lapin vesihuolto pystytään jatkossakin hoitamaan nykyisellä vedenottokapasiteetilla, mutta tulevaisuuden reservinä vedenotolle tulee varata kaikki I- ja II-luokan pohjavesialueet. IIIluokan pohjavesialueilla tarvittaisiin lisätutkimuksia pohjavesialueluokan tarkistamiseksi tai poistamiseksi pohjavesialueluokituksesta. 2

LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Lapin liitto Sisällysluettelo TIIVISTELMÄ... 1 GEOLOGISIIN VAROIHIN JA POHJAVESIIN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ... 6 1 JOHDANTO... 8 1.1 TYÖN LÄHTÖKOHDAT JA TAVOITTEET... 8 1.2 LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVOITUS... 9 1.3 YLEISTÄ LÄNSI-LAPIN ALUEESTA... 10 1.4 GEOLOGISTEN LUONNONVAROJEN SELVITYKSESSÄ KÄYTETTY LÄHTÖAINEISTO... 10 2 MAAPERÄN MAA-AINESVARAT...11 2.1 MAA-AINESVAROJEN GEOLOGINEN TAUSTA... 11 2.2 MATERIAALIN LAATU- JA MÄÄRÄARVIOINNIN LÄHTÖKOHDAT... 12 2.3 LÄNSI-LAPIN SEUTUKUNNAN HIEKKA- JA SORAVARAT... 13 2.4 KUMPUMOREENIMUODOSTUMAT... 16 2.5 MAA-AINESTEN RIITTÄVYYDESTÄ LÄNSI-LAPIN SEUTUKUNNASSA... 17 3 TURVEVARAT JA TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT ALUEET...18 3.1 TARKASTELUALUEEN KAIKKI SUOT... 18 3.2 TUTKIMUSTILANNE... 18 3.2 TUTKITUT TURVEVARAT KUNNITTAIN... 19 4 METALLISET MALMIT JA MALMIKRIITTISET VYÖHYKKEET...23 4.1 MALMIEN GEOLOGINEN TAUSTA... 23 4.2 METALLISET MALMIAIHEET LÄNSI-LAPISSA... 23 4.3 LÄNSI-LAPIN METALLISET MALMIT YHTEENVETO... 26 5 KALLIOKIVIAINES...27 5.1 YLEISTÄ KALLIOKIVIAINEKSISTA... 27 5.2 KALLIOKIVIAINESTUTKIMUKSET LÄNSI-LAPISSA... 27 5.3 LÄNSI-LAPIN KALLIOPERÄN PÄÄYKSIKÖT JA SOVELTUVUUS KALLIOKIVIAINEKSEKSI... 28 5.4 TIETOJA KALLIOKIVIAINESALUEISTA KUNNITTAIN... 28 5.5 YHTEENVETO KALLIOKIVIAINEKSISTA... 30 6 LUONNONKIVET...31 6.1 JOHDANTO... 31 6.2 VANHAT KIVENOTTOPAIKAT... 31 6.3 TOIMIVAT TAI TOIMINNASSA OLLEET LUONNONKIVILOUHIMOT... 32 7 TEOLLISUUSMINERAALIT...35 8 POHJAVESIALUEET...38 8.1 JOHDANTO... 38 8.2 YLEISTÄ POHJAVESIALUEISTA... 38 8.3 LÄNSI-LAPIN POHJAVESIALUETIEDOT KUNNITTAIN... 40 8.4 YHTEENVETO LÄNSI-LAPIN POHJAVESIALUEISTA... 42 9 VAROJEN NYKYINEN KÄYTTÖ JA ENNUSTEET...45 9.1 MAA- JA KALLIOPERÄN KIVIAINEKSET... 45 4

Lapin liitto LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA 9.2 TURVE... 51 9.3 METALLISET MALMIT... 53 9.4 TEOLLISUUSMINERAALIT JA LUONNONKIVET... 53 9.5 POHJAVEDET... 54 10 GEOLOGISTEN LUONNONVAROJEN HUOMIOIMINEN LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVASSA...56 11 LÄHDELUETTELO...58 LIITTEET LIITE 1 LIITE 2 LIITE 3 LIITE 4 LIITE 5 LIITE 6 LIITE 7 LIITE 8 LIITE 9 LIITE 10 LIITE 11 LIITE 12 LIITE 13 HIEKKA- JA SORAMUODOSTUMAT KUMPUMOREENIT SOIDEN TURVEPOTENTIAALI METALLISET MALMIT KALLIOPERÄKARTTA KAIVOSREKISTERITIEDOT MALMIVIITTEET KALLIOKIVIAINES LUONNONKIVET JA TEOLLISUUSMINERAALIT TIEDOT POHJAVESIALUEISTA LÄNSI-LAPIN POHJAVESIALUEET POHJAVESIALUEIDEN JAOTTELU VEDENANTOISUUKSITTAIN TURVETUOTANNOLLISESTI POTENTIAALISET TUOTANTOON SOVELTUVAT KOHTEET 5

LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Lapin liitto GEOLOGISIIN VAROIHIN JA POHJAVESIIN LIITTYVIÄ KÄSITTEITÄ Biologinen suo Biologisessa suossa kivennäismaata peittävä orgaaninen kerros on turvetta tai aluskasvillisuudesta vähintään 75 % on suokasvillisuutta. Turpeen paksuudella ei siten ole varsinaista vähimmäisvaatimusta kuten geologisessa suossa ja orgaanisen aineksen seassa voi olla myös mineraaliainesta. Geologinen suo Geologisessa suossa maatuneista kasvinjäänteistä muodostuneen turvekerroksen paksuus on vähintään 30 cm ja turpeen tuhkapitoisuus korkeintaan 40 %. Suomessa on geologisesti määriteltyjä soita yhteensä noin 5,1 milj. ha. Malmipotentiaali Asiantuntija-arvio malmiaiheen potentiaalista edetä taloudelliseen tuotantoon perustuen tunnettuihin malmivarantoihin. Malmiviite Malmiviitteellä tarkoitetaan kalliossa tai lohkareessa esiintyvää malmiutumaan viittaavaa pientä mineralisaatiota jossa metallit esiintyvät selkeästi tausta-arvoista kohonneina pitoisuuksina tai jopa malmiluokkaa olevina pitoisuuksina. Malmiviitteet kalliossa ovat liian pienialaisia ollakseen malmeja. Malmiviitteet ovat nimensä mukaisesti viitteitä siitä että lähialueiden malmipotentiaali on koholla. Metsätieteellinen suo Metsätieteellinen suo käsittää geologisen suon ja biologisten soistumien ohella pienet, alle 20 hehtaarin suot. Suomen metsätieteellisten soiden pinta-ala on noin 9 milj. ha. PGE-esiintymät Lyhenne PGE tulee englannin kielen sanoista Platinum Group Elements eli platinaryhmän alkuaineet. Ryhmään kuuluu rutenium, rehnium, palladium, osmium, iridium ja platina. Koska em. metalleista useat esiintyvät yhdessä kerrosintruusioihin liittyvissä esiintymissä on yleinen käytäntö käyttää nimitystä PGE-esiintymät. Pohjavesialueen raja Raja osoittaa sitä aluetta, jolla on vaikutusta pohjavesiesiintymän veden laatuun tai muodostumiseen. Yleensä pohjavesialueen raja ulottuu pohjavesiesiintymää reunustaviin heikosti vettä läpäiseviin kerrostumiin, kuten savi- ja turvealueisiin tai kalliopaljastumiin. Pohjavesialueen raja on rajauksista ulompi ja se koostuu normaalisti suoraviivaisista rajalinjoista. Pohjaveden muodostumisalue Muodostumisalue on pohjavesialueen sisällä oleva alue, jolla tapahtuu veden imeytymistä pohjavedeksi. Pohjaveden muodostumisalueella vedenläpäisevyys vastaa yleensä vähintään hienohiekan vedenläpäisevyyttä. Muodostumisalueen mukaan lasketaan pohjavesiesiintymän vedenantoisuus. Muodostumisalueiden rajaukset ovat varsinaisen pohjavesialueen sisällä olevia käyräviivaisia rajauksia ja ne on pääasiassa tulkittu maastokartoilta ja ilmakuvilta sekä maastotarkastelujen perusteella. Paikoin rajaus perustuu tarkempiin maastotutkimuksiin, kuten geofysikaalisiin tutkimuksiin ja kairauksiin. Pohjavesialueen vedenantoisuus Vedenantoisuus on pohjaveden määrä, joka alueella periaatteessa keskimäärin jatkuvasti muodostuu. Se on arvioitu pohjaveden muodostumisaluerajausten, alueellisten sadantatietojen, maalajeihin perustuvan vedenläpäisevyysarvion (miten iso osa sadannasta imeytyy maaperään pohjavedeksi) sekä paikoin myös lähdevirtaamatutkimusten ja koepumppausten pohjalta. Vesistöjen äärellä vedenantoisuuteen saattaa sadeveden lisäksi vaikuttaa vesistöjen rannasta tapahtuva imeytyminen. Veden imeytymiseen ja päätymiseen pohjavedeksi vaikuttaa luonnollisesti myös mm. lämpötila, kasvillisuus, maankäyttö ja topografia. Vaikka vedenantoisuuden laskennassa onkin yleensä käytetty eräitä keskimääräisiä aluekohtaisia oletusarvoja, on sen tarkkuus kuitenkin riittävä yleispiirteisessä tarkastelussa. 6

Lapin liitto LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Turvepotentiaali Turvepotentiaalilla tarkoitetaan teknisesti käyttökelpoista suota. Vähimmäisvaatimuksena on vähintään 30 hehtaarin yhtenäinen suopinta-ala ja vähintään 1,5 metrin turvekerrospaksuus. Tässä raportissa käyttökelpoisiin soihin ei lueta suojeltuja tai jo tuotannossa olevia soita. Suon syrjäisyyttä, tieyhteyksiä, maanhankintaa, kuivatusmahdollisuuksia yms. ei ole huomioitu käyttökelpoisia soita määriteltäessä. 7

8 LIITE I 1 JOHDANTO 1.1 Työn lähtökohdat ja tavoitteet Tämä työ on laadittu valmisteluvaiheessa olevan Länsi-Lapin maakuntakaavan perusselvitykseksi. Työn tuloksia käytetään hyödyksi kaavan laatimisessa. Länsi-Lapin alueeseen kuuluvat Kemin ja Tornion kaupungit sekä Keminmaan, Pellon, Tervolan, Simon ja Ylitornion kunnat (Kuva 1). Tarkasteltavan alueen maapinta-ala on yhteensä lähes 8 700 km 2 ja asukasmäärä runsaat 69 000. Maankäyttö- ja rakennuslain yhtenä tärkeänä tavoitteena on ohjata maankäyttöä kestävää kehitystä noudattaen. Siten myös luonnonvaroja tulee hyödyntää säästeliäästi ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittaen, eikä hyödyntäminen saa olla ristiriidassa muun maankäytön ja moninaiskäytön kanssa. Maankäyttö- ja rakennuslain 9 :ssä edellytetään, että maakuntakaava tulee perustua riittäviin tutkimuksiin ja selvityksiin. Riittävyyden tasoa ei ole kuitenkaan tarkemmin määritelty. Vähimmillään se voidaan katsoa edellyttävän olemassa olevan tutkimustiedon kokoamista ja hyödyntämistä. Erityisesti geologisten luonnonvarojen tutkiminen saattaa kestää vuosia ja siten myös tutkimusten kustannukset nousevat helposti huomattaviksi. Siksi laajoja alueita koskevan maakuntakaavoituksen yhteydessä ei yleensä voida varsinaisia maastotutkimuksia tehdä. Tässä selvityksessä tarkastellaan maa- ja kallioperän kiviainesvaroja, turvevaroja, metallisia malmeja, teollisuus- ja luonnonkiviä sekä pohjavesivaroja Länsi-Lapin seutukunnassa. Selvitys perustuu olemassa oleviin tietoihin alueen luonnonvaroista. Selvityksen yhteydessä on tehty joitakin maastokatselmuksia, mutta varsinaisia uusia tutkimuksia kohteilla ei tätä selvitystä varten ole ollut mahdollista tehdä. Länsi-Lapin seutukunta on varsin laaja. Paikoin tutkimustietoa löytyy runsaasti, mutta laajoilla alueilla tiedot geologisista luonnonvaroista ovat edelleen puutteellisia. Alueella on tälläkin hetkellä menossa useita erilaisia geologisia tutkimuksia, erityisesti metallisiin malmeihin, teollisuusmineraaleihin ja turpeisiin liittyen. Tämä geologisten luonnonvarojen selvitys on tehty tausta-aineistoksi Länsi-Lapin maakuntakaavan laatimista varten. Selvityksellä on seuraavat neljä tavoitetta: - esittää, mitä geologisia luonnonvaroja Länsi-Lapin seutukunnassa on ja miten ne ovat alueellisesti jakautuneet - todeta, mitä geologisia luonnonvaroja edelleen tutkitaan ja mitä alueelta on mahdollista vielä löytää - tarkastella geologisten luonnonvarojen kulutusta ja kulutusennusteita - esittää alustavia ehdotuksia, mitä geologisiin luonnonvaroihin liittyviä aluevarauksia olisi mahdollista esittää myös itse maakuntakaavassa. Koska tiedot geologisista luonnonvaroista ovat vielä paljolti puutteellisia (esim. soista tutkittu kunnittain vasta 11 43 %, Kemissä ei lainkaan), on tämä selvitys enemmän tai vähemmän suuntaa-antava. Selvityksen perusteella on kuitenkin mahdollista antaa maankäytöllisiä suosituksia vuoteen 2030 asti ulottuvassa Länsi-Lapin maakuntakaavassa. Alueiden soveltuminen luonnonvarojen hyödyntämiseen on tehty lähinnä geologisesta näkökulmasta. Tässä selvityksessä ei siis ole sovitettu yhteen kaikkia ympäristöllisiä, maankäytöllisiä, maisemallisia, kultturellisia, taloudellisia yms. tekijöitä. Kuitenkin päällekkäisyyttä erityi-

Lapin liitto LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA sesti luonnonsuojelualueiden ja vedenhankintaa varten tärkeiden pohjavesialueiden kanssa on pyritty välttämään. Kuva 1. Länsi-Lapin kaava-alueen rajaus ja siihen kuuluvat kunnat. 1.2 Länsi-Lapin maakuntakaavoitus Länsi-Lapin maakuntakaavaa laaditaan parhaillaan kokonaismaakuntakaavana. Länsi- Lapin maakuntakaava on kuulutettu vireille maaliskuussa 2010. Maakuntakaava kumoaa voimaan astuessaan Länsi-Lapin voimassa olevan seutukaavan ja vaihemaakuntakaavana tehdyn Lapin meri- ja rannikkoalueen tuulivoimamaakuntakaavan. Kemi-Tornion alueen ydinvoimamaakuntakaava on vahvistettu Ympäristöministeriössä 30.3.2010. Ydinvoimamaakuntakaava-alue sijoittuu Simon kunnan, Kemin kaupungin ja osin myös Keminmaan kunnan alueille, ja sillä korvataan osa Länsi-Lapin seutukaavassa olevia aluevarauksia. Länsi-Lapin maakuntakaavan tavoiteaikatauluna on, että se olisi hyväksyttävänä Lapin liiton valtuustossa marraskuussa 2012. Maakuntakaavan aikatähtäys on 10 30 vuotta. Kaavassa esitetään alueiden käytön ja yhdyskuntarakenteen periaatteet ja osoitetaan maakunnan kehittämisen kannalta tarpeellisia alueita. Kaavan vaikutusaluetta ovat Länsi-Lapin lisäksi koko Lapin maakunta sekä Pohjois-Pohjanmaa ja Ruotsin lähialueet. Länsi-Lapin maakuntakaavassa käsiteltäviä keskeisiä asioita ovat mm. alue- ja yhdyskuntarakenteen eheyttäminen, energia (lähinnä tuulivoima, turvetuotanto ja vesivoima), matkailu, Ruotsin alueiden ja keskusten vaikutus, maisema- ja kulttuuriperintöalueet, metsien 9

LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Lapin liitto monikäyttö, maatalous, maa- ja kallioperän ainesten ja pohjaveden hyödyntäminen sekä ranta-alueiden suunnitteluperiaatteet ja maankohoamisrannikko. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaisia yleiskaavoja on tehty kaikissa alueen kunnissa. (Länsi-Lapin maakuntakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma, 4.5.2010) 1.3 Yleistä Länsi-Lapin alueesta Länsi-Lapin maakuntakaava-alue on vahva, erikoistunut teollinen alue, joka tuottaa 90 % Lapin teollisuuden ja 8 % Suomen kokonaisvientituloista. Alueen teollinen toiminta nojautuu metalli- ja metsäteollisuuteen ja näiden ympärille muodostuneeseen teollisuuspalveluiden klusteriin sisältäen myös koulutus- ja tutkimuspalveluita. Alue muodostaa verrattain tiiviin asiointi-, työssäkäynti- ja asuntomarkkina-alueen. Kanssakäyminen valtakunnan rajan yli on tiivistä Haaparannan kaupungin ja Övertorneån kanssa. Yhteydet ja yhteistyömahdollisuudet Pohjois-Ruotsiin on hyödynnetty laajemminkin Perämerenkaaren yhteistyöalueella. Länsi-Lappi on logistisesti merkittävä solmukohta Perämerenkaaren, Pohjois-Kalotin ja Barentsin alueella. Kaupunkiverkossa yhteydet Rovaniemeen, Ouluun ja Luulajaan korostuvat. Länsi-Lapissa oli vuoden 2009 lopussa 69 397 asukasta. Suurimmat keskittymät ovat Kemin ja Tornion kaupunkikeskustat. Asutus on keskittynyt pääosin Kemi-, Tornion- ja Simojoen laaksoihin. (Länsi-Lapin maakuntakaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelma, 4.5.2010) 1.4 Geologisten luonnonvarojen selvityksessä käytetty lähtöaineisto Tämä geologisten luonnonvarojen selvitys perustuu olemassa olevaan aineistoon, joita ovat Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) alueella aiemmin tekemät tutkimukset, geologiset tietokannat, Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämän OIVA-internetpalvelun Herttaaineisto, kartta-aineisto sekä useat yksittäiset tutkimukset ja selvitykset. Maankamaran luonnonvarojen tarkastelu on tehty Geologian tutkimuskeskuksen Pohjois-Suomen yksikössä Rovaniemellä useiden asiantuntijoiden toimesta. Pohjavesitarkastelun, luonnonvarojen kulutustarkastelun ja raportin kokoamisen on tehnyt Sito Oy. Työhön ovat osallistuneet seuraavat henkilöt: Kalevi Mäkinen (GTK) Tapio Muurinen (GTK) Panu Lintinen (GTK) Risto Vartiainen (GTK) Tero Niiranen (GTK) Reijo Pitkäranta (Sito Oy) Maaperägeologiset yleispiirteet ja ainesvarat Turvevarat Kalliokiviainekset Luonnonkivet ja teollisuusmineraalit Metalliset malmit ja malmikriittiset alueet Pohjavedet sekä geologisten luonnonvarojen käyttö ja ennusteet 10

Lapin liitto LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA 2 MAAPERÄN MAA-AINESVARAT 2.1 Maa-ainesvarojen geologinen tausta Länsi-Lapin maakuntakaava-alue sijaitsee Skandinavian mannerjäätiköitymisalueen keskiosassa ja on viimeisen noin kahden miljoonan vuoden aikana ollut useampaan otteeseen mannerjäätikön peitossa. Pohjoisluoteesta ja lännestä virrannut mannerjäätikkö on kuluttanut ja muovannut alueen kallioperää ja kerrostanut sen päälle moreenia. Lisäksi jäätiköltä virranneet sulamisvedet kerrostivat jäätikköjokiin ja niiden suualueille harjuja ja deltoja. Mannerjäätikön peräännyttyä Suomen puolelta länteen lähes koko alue, joka oli jäämassojen painosta painunut alaspäin, peittyi muinaisen Itämeren Ancylusjärveksi kutsutun vaiheen peittoon. Ainoastaan Ylitornion ja Pellon korkeimmat vaarat kohosivat saarina vedenpinnan yläpuolelle. Lisäksi Tervolan ja Rovaniemen rajalla sijaitseva Vammavaara kohosi vedenpinnan yläpuolelle ja sen laella on Suomen korkein Itämeren muinaisranta, joka sijaitsee noin 220 metrin korkeustasolla. Pohjois-Saksasta ulottuvalta saarettomalta ulapalta puhaltaneiden voimakkaiden myrskytuulten nostattama aallokko huuhtoi ylimmän rannan tasoa lajitellen kallioperää peittänyttä moreenia ja kerrosti siitä lajittuneita rantakerrostumia. Lohkareet ja suurimmat kivet jäivät rantavaiheen aallokon huuhtoutumisvyöhykkeeseen, mutta sora ja hiekka huuhtoutuivat vaarojen alarinteille. Nykyisten laaksojen pohjalle kerrostuivat hiesut ja savet, jotka peittyivät maankohoamisen seurauksena ranta- ja jokikerrostumina kerrostuneiden hiekkojen ja hietojen peittoon. Laaksoalueiden paljastuttua Itämeren peitosta niiden pinnalle alkoi kehittyä turvetta. Länsi-Lapin maaperägeologisena erityispiirteenä on, että alueella on säilynyt maaperäkerrostumia viimeistä jäätiköitymistä edeltävältä ajalta. Tämäntyyppiset kerrostumat ovat muualla jäätiköityneillä alueilla varsin harvinaisia. Tyypillistä näille kerrostumille on, että ohuehko moreenikerros (~0,5 2 m) peittää lajittuneita sora- ja hiekkakerrostumia. Paikoin esiintyy myös kaksi moreenikerrosta lajittuneen aineksen päällä (Kuva 2). Länsi-Lapin maaperässä on useita hyödynnettäviä raaka-ainevaroja, joista tärkeimpiä ovat sora, hiekka ja turve. Hiekan ja soran puutealueilla korvaavina aineksina käytetään myös hiekkaista ja soraista kumpumoreeniainesta, joiden osuus ainesten käytöstä on kuitenkin vähäinen. Suurin osa tarkastelualueella olevasta karkearakeisesta, routimattomasta maaperän kiviaineksesta sijaitsee jäätikköjokikerrostumissa. Ne ovat kerrostuneet mannerjäätikön sulamisvaiheessa jäätikön pohjalla tai reunalla virranneiden sulamisvesien synnyttämiin uomiin. Jäätikköjokien kerrostama aines on yleensä hyvin huuhtoutunutta ja lajittunutta. Selvitysalueella esiintyvät jäätikköjokikerrostumat ovat yleensä harjuja tai niihin liittyviä deltamaisia harjun osia, joista osa on kerrostunut viimeistä jäätiköitymistä aikaisemmassa jäätikön sulamisvaiheessa. Alueella on myös laajoja hiekkaisia ja soraisia rantakerrostumia, jotka ovat syntyneet mannerjäätikön peräännyttyä muinaisen Itämeren peittoon jääneiden alueiden kohotessa vähitellen maankohoamisen seurauksena veden peitosta. Näillä rantakerrostumilla on tärkeä merkitys hiekan ja erityisesti soran puutealueilla, vaikkakin hyödynnettävissä olevat kerrospaksuudet näissä ovat yleensä pieniä, paikoin kuitenkin jopa yli 10 m. 11

LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Lapin liitto Kuva 2. Kaksi moreenikerrosta peittää sorakerrostumaa Tuorevaaralla Pellon Orajärvellä. Sorakerros esiintyy myös moreenien välissä. Kuva: R. Pitkäranta. 2.2 Materiaalin laatu- ja määräarvioinnin lähtökohdat Selvitys perustuu Geologian tutkimuskeskuksen yhteistyössä silloisen Tie- ja vesirakennushallituksen kanssa vuosina 1971 78 tekemään valtakunnalliseen hiekka- ja soravarojen arviointityöhön. Tärkeimpien maa-ainesmuodostumien ottoalueiden laajuus päivitettiin syksyllä 2010 vastaamaan nykytilannetta. Liitteessä 1 on esitetty Länsi-Lapin maakuntakaava-alueen muodostumakartta, jossa harjujen lisäksi on joitakin tärkeimpiä rantakerrostumia. Merenpohjan sora- ja hiekkavaroja ei tässä selvityksessä ole tarkasteltu, vaikka niillä tulevaisuudessa voi olla tärkeä merkitys seudun maa-aineshuollossa. Arviointityössä muodostumien pienin koko oli yleensä 2 ha ja lajittuneen kerroksen vähimmäispaksuus 1,5 metriä. Tämä merkitsee sitä, että pienimmät arvioidut kerrostumat sisältävät yleensä noin 30 000 m 3 soraa tai hiekkaa. Tutkimusalueen soraköyhimmillä alueilla on kuitenkin otettu mukaan paikoin myös 0,5 2 hehtaarin alueita, koska niiden aines on usein soravaltaista ja niiden ainesmäärät saattavat suurista kerrospaksuuksista johtuen olla huomattavasti yli 30 000 m 3. Arviointityön yhteydessä massamäärät on arvioitu pohjavedenpinnan tasoon saakka. Maaaineksen laatuun on otettu kantaa vain yleispiirteisesti. Näennäisen tarkoista lukuarvoista huolimatta annettuja massamääriä on pidettävä lähinnä suuntaa-antavina selvityksen pohjana olevan arviointityön yleisluonteisuudesta johtuen. Lasketut massamäärät kertovat, miten paljon aineksia Länsi-Lapin alueella on ja miten ne ovat alueellisesti jakautuneet. Lukemista ei kuitenkaan voi päätellä, miten paljon ainesta on käytettävissä, sillä kerrostumien muuta, maa-ainesten ottamista rajoittavaa käyttöä (pohjavesialue, luonnonsuojelu, muu maankäyttö yms.) ei laskuissa ole otettu huomioon. Mahdollisesti käytettävissä oleva ainesmäärä on murto-osa ilmoitetuista lukemista. Lisäksi jo kaivettua osuutta ei ole kaikilta osin huomioitu. Toisaalta, laskelmista poiketen joillakin pohjavesialueiden ulkopuolisilla alueilla myös pohjavedenpinnan alapuolinen otto voi tulla kysymykseen, mitä näissä laskuissa ei ole huomioitu. Aineksen laadun arvioinnissa käytettiin seuraavaa luokittelua: - Luokka A; murskauskelpoinen aines, jossa kivien läpimitta on 6 60 cm. - Luokka B; soravaltainen aines, jossa yli 50 % rakeista on läpimitaltaan 2 60 mm. - Luokka C; hiekkavaltainen aines, jossa yli 50 % rakeista on läpimitaltaan 0,06 2 mm. 12

Lapin liitto LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA 2.3 Länsi-Lapin seutukunnan hiekka- ja soravarat Selvityksen mukaan Länsi-Lapin maakuntakaava-alueella sijaitsevien hiekka- ja sorakerrostumien pohjavedenpinnan yläpuolella oleva kokonaismassamäärä on noin 233,1 milj. k- m 3 (tämä ja alla olevat luvut ovat kiintokuutiometreinä). Alueen kokonaismassamäärästä on hiekkavaltaista 77,6 % (luokka C), soravaltaista 21,7 % (luokka B) ja murskauskelpoista ainesta 0,7 % (luokka A). Kunnittain kokonaismassamäärät jakautuvat seuraavasti: Kemi 7,1 milj. m 3, Keminmaa 10,6 milj. m 3, Pello 29,1 milj. m 3, Simo 2,4 milj. m 3, Tervola 61,9 milj. m 3, Tornio 23,3 milj. m 3 ja Ylitornio 98,6 milj. m 3 (Taulukko 1). Taulukko 1. Länsi-Lapin maakuntakaava-alueen pohjavedenpinnan yläpuoliset hiekka- ja soravarat (x 1000 k-m 3 ). Kunta Murska % Sora % Hiekka % Yhteensä Kemi 20 0,3 1 705 24,0 5 391 75,8 7 116 Keminmaa Pello Simo Tervola Tornio Ylitornio 30 0,3 2 023 19,1 8 557 80,7 10 610 230 0,8 7 573 26,0 21 317 73,2 29 120 16 0,7 347 14,3 2 066 85,1 2 429 865 1,4 17 794 28,8 43 211 69,8 61 870 10 0,0 4 096 17,6 19 225 82,4 23 331 391 0,4 17 069 17,3 81 139 82,3 98 599 Yhteensä 1 562 0,7 50 607 21,7 180 906 77,6 233 075 Kemi Kaupungin alueella on karkean arvion mukaan jäljellä hiekka- ja soravaroja yhteensä 7,1 milj. m 3, josta hiekkavaltaista 75,8 % eli 5,4 milj. m 3, soravaltaista 24,0 % eli 1,7 milj. m 3 ja murskauskelpoista 0,3 % eli 0,02 milj. m 3. Kemin kaupungin alueen jäljellä olevista maa-aineksista kaksi kolmasosaa sijaitsee Ajoksen (Kuva 3) ja Kettufarminkankaan muodostumissa. Ajoksen muodostumassa jäljellä olevat massamäärät sijoittuvat aikaisemmin otettujen laaja-alaisten leikkausten reuna-alueille, erityisesti sen pohjoispuolelle. Myös alueen länsiosassa voisi olla mahdollista toteuttaa maisemoivaa ottoa. Kettufarminkankaan muodostumassa on muutamia leikkauksia, joiden perusteella aines on pääosin hiekkaa ja hietaa. Muodostumaa peittävä vaihtelevan paksuinen (0 2 m) moreenikerros haittaa aineksen käyttöä. Soravaltainen aines on hiekkaisissa muodostumissa yleensä suhteellisen ohuina välikerroksina. Karkeamman harjusoran vähäisyyden ja hankalan käyttöön saannin johdosta kaupungissa tarvittavien maa-ainesten kuljetusmatkat tulevat pitenemään ja korvaavia aineksia on murskattava kallioista. 13

LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Lapin liitto Kuva 3. Ajoksen mittava maaainesten ottoalue Kemissä. Kuva: K. Mäkinen, GTK. Keminmaa Kunnan alueella on hiekka- ja soravaroja yhteensä 10,6 milj. m 3, josta hiekkavaltaista 75,9 % eli 8,1 milj. m 3, soravaltaista 23,8 % eli 2,5 milj. m 3 ja murskauskelpoista 0,3 % eli 0,03 milj. m 3. Kunnan käyttöön saatavista maa-aineksista lähes puolet sijaitsee Sivakkavaaran, Rovavaaran ja Salmenkylänkankaan muodostumissa, joista jo entuudestaan on otettu merkittävät määrät maa-aineksia. Soravaltaista ainesta on yleensä hiekkaisissa muodostumissa suhteellisen ohuina välikerroksina. Muu osa maa-aineksista sijaitsee kunnan keskiosissa olevissa pienissä harjumuodostumissa. Varsinkin sorasta tulee lähitulevaisuudessa puutetta ja sitä joudutaan kuljettamaan kauempaa. Lisäksi kalliokiviaineksen käytön tarve tulee lisääntymään. Pello Kunnan alueella on hiekka- ja soravaroja yhteensä 29,1 milj. m 3, josta hiekkavaltaista 73,2 % eli 21,3 milj. m 3, soravaltaista 26,0 % eli 7,6 milj. m 3 ja murskauskelpoista 0,8 % eli 0,2 milj. m 3. Noin 60 % kunnan jäljellä olevista hiekasta ja sorasta sijaitsee Orajärven Naamijoen alueella. Loput maa-aineksista sijaitsevat kunnan itä- ja eteläosissa useissa varsin pienissä tai kerrospaksuuksiltaan ohuissa muodostumissa. Simo Kunnan alueella on hiekka- ja soravaroja yhteensä 2,4 milj. m 3, josta hiekkavaltaista 85,1 % eli 2,1 milj. m 3, soravaltaista 14,3 % eli 0,4 milj. m 3 ja murskauskelpoista 0,7 % eli 0,02 milj. m 3. Kunnan alueella on hyvin vähän harjumuodostumia ja nekin ovat kooltaan varsin pieniä. Muodostumat sijaitsevat pääasiassa kunnan koillisosassa. Kunnan alueella on kuitenkin lukuisia pieniä rantakerrostumia, joissa hiekan lisäksi on myös jonkin verran soraa. Kunnan alueella tulisi selvittää rantakerrostumissa olevien maa-ainesten määrä. 14

Lapin liitto LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Tervola Kunnan alueella on hiekka- ja soravaroja yhteensä 61,9 milj. m 3, josta hiekkavaltaista 69,8 % eli 43,2 milj. m 3, soravaltaista 28,8 % eli 17,8 milj. m 3 ja murskauskelpoista 1,4 % eli 0,9 milj. m 3. Kunnan alueella on kohtuullisen paljon hiekkaa ja soraa verrattuna nykyisen maanrakentamisen määrään. Maa-ainekset kuitenkin jakautuvat alueellisesti kohtuullisen tasaisesti ja sijaitsevat melko kaukana kuntakeskuksesta. Kauvonkankaan moreenipeitteinen lajittunut reunamuodostuma sijaitsee kohtuullisen lähellä kuntakeskusta, mutta muodostumaa peittävä ja siinä välikerroksina olevat moreenikerrokset haittaavat aineksen käyttöön saantia. Lisäksi muodostuma on tärkeä pohjavesialue ja sillä on useita pohjavedenottamoita. Tornio Kaupungin alueella on jäljellä hiekka- ja soravaroja yhteensä 23,3 milj. m 3, josta hiekkavaltaista 82,4 % eli 19,2 milj. m 3, soravaltaista 17,6 % eli 4,1 milj. m 3 ja murskauskelpoista <0,01 % eli 0,01 milj. m 3. Kaupungin alueella vilkkaana jatkunut rakennustoiminta on kuluttanut suurimman osan taajama-alueen läheisyydessä olevista maa-aineksista ja jäljellä on vain suurimpien moreenipeitteisten lajittuneiden reunamuodostumien (Laivakankaan ja Kyläjoenkankaan) reuna-alueilla sijaitsevat hiekkavaltaiset kerrostumat (Kuva 4). Soraa esiintyy näissä muodostumissa vain ohuina välikerroksina. Muutoin muut jäljellä olevat maa-ainekset sijaitsevat hajallaan kaupungin alueella suhteellisen pienissä harjumuodostumissa. Vain kaupungin koillisosassa Varajärven koillispuolella on kolmessa muodostumassa hieman runsaammin hiekkavaltaista ainesta. Kaupungin alueella soran puute ja hankala käyttöön saatavuus tulee lisäämään kuljetusmatkoja ja toisaalta kalliokiviaineksen käyttöä. Kuva 4. Tornion Laivakankaan laajalla maa-ainesten ottoalueella aines on hiekkavaltaista. Kuva: K. Mäkinen, GTK. 15

LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Lapin liitto Ylitornio Kunnan alueella on hiekka- ja soravaroja yhteensä 98,6 milj. m 3, josta hiekkavaltaista 82,3 % eli 81,1 milj. m 3, soravaltaista 17,3 % eli 17,1 milj. m 3 ja murskauskelpoista 0,4 % eli 0,4 milj. m 3. Kuntakeskuksen lähialueilla ei ole harjumuodostumia, joten rakentamiseen tarvittavat maa-ainekset on otettava alueen rantakerrostumista, kuten esimerkiksi Reväsvaarasta, Huitaperista ja kauempaa Palovaarasta. Rantakerrostumia on kuntakeskuksen lähialueilla lukuisia, mutta suurin osa niistä on varsin pienialaisia ja kerrospaksuuksiltaan ohuita. Rantakerrostumissa on kuitenkin hiekan lisäksi yleensä myös soraa ja murskauskelpoista ainesta (Kuva 5). Kunnan maa-aineksista pääosa sijaitsee Kantomaanpäästä Raanujärvelle ulottuvassa moreenipeitteisten lajittuneiden reunamuodostumien vyöhykkeessä. Näiden muodostumien aines on pääasiassa hiekkavaltaista ja niissä on paikoin myös hietaa. Soraa on yleensä vain ohuina välikerroksina. Ylitornion harjut sijaitsevat kunnan itäosassa Lohijärven ja Meltosjärven alueilla. Niiden aines on hiekkavaltaista. Kuva 5. Ylitornion Reväsvaarassa soraista rantakerrostuma-ainesta on hyödynnettävissä parhaimmillaan yli kymmenen metrin paksuudelta. Kuva: K. Mäkinen, GTK. 2.4 Kumpumoreenimuodostumat Kumpumoreenit ovat syntyneet jäätikön sulamisvaiheessa siitä irronneesta materiaalista. Kumpujen koostumus on hyvin vaihteleva lohkareisesta moreenista vähäkiviseen, hiekkaiseen ja savesta sisältävään ainekseen. Paikoin kummut koostuvat kuitenkin hyvin peseytyneestä lähes routimattomasta kivisestä sorasta ja soraisesta hiekasta, joka soveltuu joko sellaisenaan tai murskattuna ja/tai seulottuna maa-aineshuollon tarpeisiin. Kumpumoreeniaineksen käyttöä kuitenkin haittaa kumpujen pieni koko ja aineksen laadun suuri vaihtelevuus. Yksittäisistä kohteista hyödynnettävät maa-ainesmäärät ovat yleensä vain muutamia tuhansia tai korkeintaan kymmeniä tuhansia kuutiometrejä, joten niillä on merkitystä lähinnä vain paikallisessa maa-aineshuollossa. Kumpumoreenimuodostumia on erityisesti kaava-alueen keskiosassa Tervolan, Tornion ja Ylitornion raja-alueilla sekä lisäksi myös Pellon itäosassa. GTK ei ole tehnyt yksityiskoh- 16

Lapin liitto LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA taista inventointia kumpumoreenimuodostumien maa-aineksista. Liitekartassa 2 on esitetty kumpumoreenimuodostumien sekä valtakunnallisesti arvokkaiden moreenimuodostumien (Mäkinen et al. 2007) sijainti Länsi-Lapin maakuntakaava-alueella. 2.5 Maa-ainesten riittävyydestä Länsi-Lapin seutukunnassa Vaikka koko maakuntakaavan alueella on kohtalaisen runsaasti hiekkaa ja soraa, niin erityistä huomiota tulee kiinnittää Kemin, Keminmaan, Simon ja Tornion maa-ainesten määrään. Vilkkaan rakennustoiminnan johdosta alueen suurimpien maa-ainesmuodostumien (liitteen 1 punaisella merkityt muodostumat) karkeimmista maa-aineksista on käytetty suurin osa. Jäljellä ovat käytännössä muodostumien reuna-alueet, joissa aines on pääasiassa hiekkavaltaista ja kerrospaksuudet ovat pieniä. Näiden kuntien alueilla ei voida osoittaa uusia riittävän suuria ottoalueita, joten maa-ainekset on otettava useista pienistä muodostumista. Kemin, Keminmaan, Simon ja Tornion alueella tulee lähitulevaisuudessa puute erityisesti sorasta. Sitä voidaan kuljettaa kauempaa maakuntakaava-alueen ulkopuolelta, mutta kuljetuskustannukset muodostuvat korkeiksi. Kalliokiviaineksen lisäksi vaihtoehtona voisi olla merihiekan ja soran esiintymisen selvittäminen Tornion ja Simon välisellä merialueella. Perämeren merigeologisen kartan (Ignatius ym. 1970) mukaan Kemijoen suun ja Karsikonniemen edustalla on hiekkaisia merenpohjan kerrostumia, jotka jatkuvat kohti Hailuotoa ja Raahea. Tällä laajalla vyöhykkeellä saattaa olla löydettävissä myös Ajoksen, Sivakkavaaran ja Salmenkylänkankaan kaltaisia lajittuneita reunamuodostumia, joissa on mahdollisesti myös jonkin verran soraa. Maa-ainesten käyttöä ja kulutusennusteita tarkastellaan luvussa 9. 17

LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Lapin liitto 3 TURVEVARAT JA TURVETUOTANTOON SOVELTUVAT ALUEET 3.1 Tarkastelualueen kaikki suot Länsi-Lapin seutukunnassa on yhteensä noin 1 500 geologista suota (pinta-ala vähintään 20 ha ja turvepaksuus yli 30 cm). Niiden kokonaispinta-ala on lähes 288 000 ha. Lukumääräisesti soita Länsi-Lapissa on noin 18 % ja pinta-alan mukaan 14 % koko Lapin maakunnan geologisista soista. Länsi-Lapissa on noin 5,6 % koko Suomen geologisten soiden pinta-alasta. Kunnittain ja niiden sisälläkin soistuneisuus vaihtelee varsin paljon, riippuen mm. alueen topografiasta, pohjan maalajeista ja sijainnista nykyiseen merenpinnan tasoon. Suhteellisesti eniten soita maa-alasta laskettuna on Simossa (54 %), Tervolassa (36 %), Torniossa (32 %) ja Ylitorniolla (31 %). Keminmaan alueesta on soiden peitossa 26 % ja Pellossa 21 %. Kemissä on vain kaksi suota (0,8 % maa-alasta). Länsi-Lapin kunnista eniten soita on Simossa (76 560 ha), Ylitorniolla (64 010 ha) ja Tervolassa (57 085 ha). Vähiten soita on Keminmaalla (16 270 ha) ja Kemissä (65 ha) (Taulukko 2). Taulukko 2. Länsi-Lapin maakuntakaava-alueen kaikkien soiden kokonaispinta-alat (ha) ja arvioidut turvevarat (milj. suo-m³) kunnittain. Kunta Soita (kpl) P-ala (ha) Kokonaisturvevarat (milj. suo-m 3 ) Kemi 2 65 Keminmaa 106 16 270 167,5 Pello 308 35 235 423,6 Simo 210 76 560 700,9 Tervola 219 57 085 549,9 Tornio 291 38 765 415,3 Ylitornio 363 64 010 679,3 Yhteensä 1 499 287 990 2 936,5 Soiden laskennallinen kokonaisturvemäärä on lähes 2 940 milj. suo-m³. Luku on epätarkka, sillä se perustuu kunkin kunnan turvetutkimuksista saatuihin keskisyvyyksiin (0,9 1,2 m) kerrottuna kunnan kokonaissuoalalla. 3.2 Tutkimustilanne Länsi-Lapin turvetutkimukset kattavat vaihtelevasti koko alueen. GTK:n tietokannassa on yhteensä 503 tutkittua suota, kokonaispinta-alaltaan 99 930 ha. Eniten soita on tutkittu Simossa, 122 suota (27 200 ha), Tervolassa, 108 suota (24 530 ha) ja Ylitorniolla, 123 suota (23 670 ha). Sen sijaan vähemmän tutkittuja ovat Keminmaa, 30 suota (5 080 ha) ja Pello, 19 suota (4 000 ha) (Taulukko 3). Tutkimusprosentti kuntien koko suoalasta laskettuna on 11 43 %, kun Kemiä ei huomioida. 18

Lapin liitto LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Taulukko 3. Länsi-Lapin maakuntakaava-alueella tutkittujen soiden määrä kunnittain, kokonaispinta-ala (ha), tutkimustilanne (%) ja tunnetut turvevarat (milj. suo-m³). Kunta Suot (kpl) P-ala (ha) Tutkimus-% Turvevarat (M suo-m³) Kemi 0 0 0 0 Keminmaa 30 5 080 31 52,3 Pello 19 3 998 11 48,1 Simo 122 27 198 36 249,0 Tervola 108 24 528 43 236,3 Tornio 101 14 918 38 159,8 Ylitornio 123 23 669 37 251,2 Yhteensä 503 99 391 996,7 3.2 Tutkitut turvevarat kunnittain Alla esitetään Länsi-Lapin seutukunnassa tutkittujen soiden sekä tutkimusten mukaan käyttökelpoisten soiden pinta-alat ja turvemäärät kunnittain. Lisäksi on esitetty turvetuotannossa oleva osuus. Keskeinen turvetuotannon edellytys on, että tuotantoon valittavan suon turve täyttää mahdollisimman hyvin lopullisen tuotteen käyttötarkoituksen asettamat vaatimukset. Turpeen ominaisuudet määräytyvät kasvilajikoostumuksen ja maatumisasteen mukaan, ja näistä seikoista määräytyy myös turpeen soveltuminen kasvu- tai energiaturpeeksi. Käyttöön otettavalla suolla on oltava riittävän laajoja yhtenäisiä alueita, joilla turvekerroksen vahvuus on vähintään 1,5 metriä. Helmikuussa 2011 valmistuneen suostrategian mukaan (Maa- ja metsätalousministeriö 2011) tuotantoon aiotun suon tulisi olla jo valmiiksi ojitettu ja luonnontilaltaan selkeästi muuttunut. Hyödynnettävän turpeen määrään vaikuttaa turvelajien, maatuneisuuden, turvekerroksen paksuuden ja laajuuden lisäksi myös turpeen kuiva-ainepitoisuus, suon pohjan harjanteisuus ja kivisyys sekä kannot ja liekopuut. Voimakkaasti vaihteleva maasto ja turpeen epätasalaatuisuus aiheuttavat lisäkustannuksia turvetuotantokenttien valmistelussa ja kunnossapidossa. Länsi-Lapin soista on tutkittu noin kolmasosa ja raportoitu alle 10 %. Seuraavaan tarkasteluun on otettu vain sellaiset suot, joista ovat valmiit tiedot. Turveominaisuuksiensa puolesta käyttökelpoisilla turvevaroilla, eli turvepotentiaalilla tarkoitetaan tässä niitä soita, joiden yli 1,5 m paksun turvekerrostuman pinta-ala on yli 30 ha (Taulukko 4 ja liite 3). Tämä ala voi koostua saman suon yhdestä tai useammasta alueesta. Tällaisia soita on 211 kpl, ja niiden turpeen osalta kelvollinen pinta-ala on yhteensä 17 170 ha. Soidensuojelualueet ja tuotantoluvan saaneet suot eivät sisälly näihin lukuihin. Eri kustannusvaikutuksia, kuten maanhankintaa, mahdollisia kuivatusvaikeuksia, syrjäistä sijaintia tai luonnontilaisuutta ei tässä myöskään ole huomioitu. Pohjois-Suomen aapasoiden turve on mennyt lähes yksinomaan energiantuotantoon aluelämpölaitoksille ja teollisuudelle. Tässä tarkastelussa ei erotella ympäristökäyttöön paremmin soveltuvia heikosti maatuneita rahkavaltaisia turpeita. Ympäristöturpeen tuotannon osuus Länsi-Lapissa on hyvin energiaturpeen tuotantoon verrattuna (ei esitetä erikseen alu- 19

LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Lapin liitto eita maakuntakaavassa). Ympäristöturpeen käyttö on mahdollisesti kuitenkin kasvamassa (Flyktman 2005), mutta tuotannon pinta-ala tulee joka tapauksessa olemaan marginaalinen energiaturpeen tuotantoalaan verrattuna. Taulukko 4. Länsi-Lapin tutkittujen soiden käyttökelpoinen turvepotentiaali kunnittain. Soiden lukumäärä (kpl), joiden yli 1,5 m syvän alueen pinta-ala on yli 30 ha, alueiden kokonaispinta (ha) ja näiden sisältämä turvemäärä (milj. suo-m³). Kunta Soita (kpl) Kok. p-ala (ha) Kokonaisturvemäärä (milj. suo-m³) Kemi - - - Keminmaa 11 897 16,8 Pello 10 825 19,7 Simo 41 4 190 86,6 Tervola 44 3 868 76,5 Tornio 42 2 926 60,9 Ylitornio 63 4 463 97,7 Yhteensä 211 17 169 358,2 Kemi Kaupungin alueella on kaksi ohutturpeista suota, joiden yhteinen pinta-ala on 65 ha. Käyttökelpoisia turvevaroja niissä ei ole. Keminmaa Kunnan arvioidut kokonaisturvevarat ovat 167,5 milj. suo-m³. Perämeren rannikon läheisyydessä suot ovat ohutturpeisia, mutta kunnan keskivaiheilla ja siitä pohjoiseen turpeen paksuus on riittävä turvetuotannon kannalta. Suoalasta on tutkittu vajaa kolmasosa, yhteensä 30 suota. Niiden turvevarat ovat 52,3 milj. suo-m³. Käyttökelpoista turvetta 11 suolla on 18,8 milj. suo-m³, yhteispinta-alaltaan noin 900 ha. Pello Kunnan alueella on 308 suota, joiden yhteispinta-ala on 35 235 ha. Arvioidut kokonaisturvevarat ovat 423,6 milj. suo-m³. Suoalasta on tutkittu vain 11 %, eli 3 998 ha. Tutkittujen soiden (19 suota) turvevarat ovat yhteensä 48,1 milj. suo-m³. Näistä 10 suolla, joiden yhteinen pinta-ala on 825 ha, on käyttökelpoista turvetta 19,7 milj. suo-m³. Tunnetut turvereservit sijaitsevat kunnan pohjoisosassa. Tuotantoa on kahdella suolla, yhteispinta-alaltaan noin 130 ha. Simo Simo on eräs maamme soistuneimmista kunnista. Kunnan arvioidut kokonaisturvevarat ovat noin 700 milj. suo-m³. Huomattavan suuri osa Simon soista kuluu suojelualueisiin, joiden yhteinen pinta-ala on lähes 20 000 ha. Tämän lisäksi on turvetuotannossa yli 1000 suohehtaaria. Turvevaroiltaan laajimmat suot sijaitsevat kunnan koillisosissa yli 60 m merenpinnan yläpuolella. Tutkituissa soissa on turvetta yhteensä 250 milj. suo-m³. Käyttökelpoista turvetta on 41 suolla noin 86,6 milj. suo-m³. 20

Lapin liitto LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Tervola Kunnan alueeseen kuuluu 219 suota, joiden yhteispinta-ala on 57 085 ha. Niiden arvioidut kokonaisturvevarat ovat 549,9 milj. suo-m³. Suoalasta on tutkittu yli 40 %, eli 24 528 ha. Tutkittujen soiden (108 suota) turvevarat ovat yhteensä 236,3 milj. suo-m³. Näistä 44 suolla, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 3 868 ha, on käyttökelpoista turvetta 76,5 milj. suom³. Turvereservit sijaitsevat jakautuneena kunnan eri puolille. Tuotannossa olevia soita on noin 700 ha. Tornio Kaupungin alueeseen kuuluu 291 suota, yhteispinta-alaltaan 38 765 ha. Niiden arvioidut kokonaisturvevarat ovat 415,3 milj. suo-m³. Suoalasta on tutkittu lähes 40 %, eli 14 918 ha. 101 tutkitun suon turvevarat ovat yhteensä 159,8 milj. suo-m³. Näistä 42 suolla, joiden yhteinen pinta-ala on 2 926 ha, on käyttökelpoista turvetta 60,9 milj. suo-m³. Turvevaroiltaan parhaat alueet sijaitsevat kaupungin pohjois- ja koillisosissa. Tuotannossa olevia soita on lähes 700 ha. Ylitornio Kunnan alueella on 363 suota, joiden yhteenlaskettu pinta-ala on 64 010 ha. Arvioidut kokonaisturvevarat ovat 549,9 milj. suo-m³. Suoalasta on tutkittu alle 40 %, eli 23 669 ha. Tutkittujen soiden (123 suota) turvevarat ovat yhteensä 251,2 milj. suo-m³. Näistä 63 suolla, joiden yhteinen pinta-ala on 4 463 ha, on käyttökelpoista turvetta 97,7 milj. suo-m³. Turvereservit sijaitsevat lähinnä kunnan keski- ja itäosassa. Tuotannossa on vain yksi suo, pinta-alaltaan alle 50 ha. Kuva 6. Runsaasti tupasvillaa Kellojängällä, Keminmaa. Kuva: T. Muurinen, GTK. Kuva 7. Kuivatuksen jälkeen muuttunut, alun perin ravinteikas suo, Simon Kellonkoukunaapa. Kuva: T. Hirvasniemi, GTK. 21

LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Lapin liitto 22

Lapin liitto LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA 4 METALLISET MALMIT JA MALMIKRIITTISET VYÖHYKKEET 4.1 Malmien geologinen tausta Länsi-Lapin kallioperä voidaan jakaa neljään pääyksikköön: 1. Arkeeiseen gneissialueeseen, 2. Varhaisproterotsoiseen Kemi-Tornio-Penikat kerrosintruusiokompleksiin, 3. Varhaisproterotsoiseen Peräpohjan liuskejaksoon ja 4. Keski-Lapin granitoidialueeseen (Liitteet 4 ja 5). Arkeeinen gneissialue kattaa lähes koko Simon kunnan alueen ja pieniä osia Kemistä, Keminmaasta ja Tervolasta. Se koostuu kiille-, graniitti- ja tonaliittigneisseistä sekä metamorfoituneista graniitti-, granodioriitti- ja dioriitti-intruusioista (Liite 5). Kemi-Tornio-Penikat kerrosintruusio, joka on metallisten malmien, erityisesti kromin ja platinametallien suhteen merkittävin geologinen yksikkö alueella, syntyi Arkeeisen kuoren revetessä 2 440 miljoonaa vuotta sitten. Kerrosintruusio levittäytyy Torniosta, Kemin, Keminmaan ja Simon kautta Tervolaan kulkevana kapeana jaksona. Osin arkeeisen gneissialueen päälle kerrostunut Peräpohjan liuskejakso kattaa Länsi- Lapissa valtaosan Tervolan, Tornion ja Keminmaan alueista sekä osia Ylitorniosta ja Kemistä. Liuskejaksossa vallalla ovat metamorfoituneet pintasyntyiset sedimenttikivet ja vulkaniitit, joita leikkaavat paikoin mafiset juonet (Liite 5). Sedimentit koostuvat kvartsiiteista, kiilleliuskeista sekä metamorfoituneista kalkkikivistä ja dolomiiteista. Vulkaniitit ovat pääosin emäksisiä laavoja ja tuhkakerrostumia. Keski-Lapin granitoidialue kattaa koko Pellon ja pohjoisosan Ylitorniosta. Se koostuu pääosin graniitti-, granodioriitti- ja dioriittiintruusioista sekä graniitti- ja kiillegneisseistä (Liite 5). Nykykäsityksen mukaan taloudellisesti kaikkein mielenkiintoisimpia alueita metallimalmien suhteen Länsi-Lapin alueella ovat Kemi-Tornio-Penikat kerrosintruusiokompleksi ja Peräpohjan liuskejakso (Liite 4). Malminetsintäaktiviteetti on keskittynyt näille alueille (kts. Liite 6). Huolimatta siitä, että yksittäisiä malmiviitteitä tunnetaan sekä Keski-Lapin granitoidialueelta että Arkeeiselta gneissialueelta, molempia yksiköitä pidetään nykykäsityksen valossa alhaisen malmipotentiaalin vyöhykkeinä (Liitteet 4 ja 7). 4.2 Metalliset malmiaiheet Länsi-Lapissa Seuraavassa tarkastelussa esitetään kunnittain GTK:n arkistoissa ja tietokannoissa esiintyvät kaivoskivennäisesiintymät sekä merkittävimmät tutkimusaiheet. GTK:n tietokannoista on käytetty valtausraporttitietokanta (VALRAP), raporttitietokanta (RAPGEO), kultaesiintymätietokanta (FINGOLD), sinkkiesiintymät (FINZINC), platinaesiintymät (FINPGE) ja nikkelitietokanta (FINNICKEL). Lisäksi apuna on käytetty Fennoskandian malmiesiintymätietokantaa (FODD) ja GTK:n malmiviitetietokantaa. Voimassa olevasta kaivospiiri- ja valtaustilanteesta on saatavilla tietoa Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) valtaustietokannasta. Tekstissä malmiaihe on paikannettu 1:20 000 karttalehdittäin. Taulukossa 5 on esitetty tunnettujen malmiaiheiden ja kaivosten tarkemmat paikkatiedot, tyyppi sekä viitteiden potentiaali edetä kaivostoimintaan asiantuntija-arviona. 23

LÄNSI-LAPIN MAAKUNTAKAAVA Lapin liitto Taulukko 5. Länsi-Lapin tunnetut malmiaiheet ja kaivokset. Koordinaatit ovat yhteinäiskoordinaatteina. Esiintymä Kunta X Y Esiintymätyyppi Status Potentiaali Elijärvi Kemi 7301156 3395380 Cr toimiva kaivos toiminnassa Sompujärvi Keminmaa 7317777 3415485 Cr malmiaihe kohtalainen Sompuoja Keminmaa 7317758 3415884 PGE ± Cu, Ni, Au koelouhos korkea Orajärvi Pello 7427922 3373710 Energiametallit malmiaihe alhainen Ala-Penikka Simo 7304166 3408982 PGE ± Cu, Ni, Au malmiaihe korkea Paasivaara Simo 7304916 3408056 PGE ± Cu, Ni, Au malmiaihe korkea Kivimaa Tervola 7348736 3401858 Cu ± Au suljettu kaivos alhainen Sivakkajoki Tervola 7348387 3401427 Cu ± Au malmiaihe kohtalainen Mustamaa Tervola 7355574 3404801 Energiametallit malmiaihe alhainen Vähäjoki Tervola 7336055 3422682 Fe ± Cu, Co, Au malmiaihe kohtalainen Kirakkajuppura Tervola 7320483 3419622 PGE ± Cu, Ni, Au koelouhos korkea Ala-Vojakkala Tornio 7314926 3370402 Cr malmiaihe kohtalainen Aapajoki Tornio 7329215 3368309 Fe malmiaihe alhainen Kaitamaa Tornio 7318255 3376174 Ni-Cu malmiaihe alhainen Kourilehto Tornio 7322468 3371615 Ni-Cu malmiaihe alhainen Liakka Tornio 7320100 3372900 Ni-Cu malmiaihe kohtalainen Näätävuoma Ylitornio 7377231 3407515 Cu ± Au malmiaihe alhainen Kivilompolo Ylitornio 7359793 3375058 Mo malmiaihe alhainen Kapustavuoma Ylitornio 7371253 3368291 Ni-Cu malmiaihe alhainen Potentiaali (asiantuntija-arvio aiheen potentiaalista edetä taloudelliseen tuotantoon perustuen tunnettuihin malmivarantoihin): - korkea = tunnetut varat riittävät/lähes riittävät kaivostoimintaan mikäli metallien hintakehitys ja kysyntä on suopea - kohtalainen = tunnetut varat taloudellisesti mielenkiintoisia mutta eivät yksin riitä kaivostoiminnan aloittamiseen; lisätutkimukset voivat kasvattaa malmiaiheen varantoja riittävästi taloudellisesti kannattavaan kaivostoimintaan - alhainen = malmiaiheella on epätodennäköinen mahdollisuus edetä kaivostoimintaan nykyisenkaltaisella metallien hintatasolla ellei ratkaisevasti merkittävämpiä varantoja löydy. Kemi Kemin alueelta ei tunneta yhtään merkittävää malmiviitettä, joskin muutamia lähinnä kupari- ja platinamineralisaatioihin viittaavia lohkareviitteitä on alueelta paikallistettu. Keminmaa Keminmaan alueen merkittävin tunnettu malmiesiintymä on Outokumpu Oyj:n tuotannossa oleva Elijärven (karttalehti 2541 11) kromiesiintymä. Esiintymä on maailmanlaajuisestikin merkittävä, ja tunnetut varat riittävät nykyisillä tuotantomäärillä kymmeniksi vuosiksi. Keminmaan koillisosasta tunnetaan lisäksi kaksi merkittävämpää malmiaihetta; Sompujärven (kl. 2544 04) kromiaihe sekä Sompuojan (2544 04) PGE-Cu-Au mineralisaatio. Sompuojan aihe kuuluu geologisesti samaan yksikköön kuin Kirakkajuppuran aihe Tervolassa. Sompuojan malmiaihe paikallistettiin vuonna 1984. Kohdetta on tutkittu vaihtelevalla aktiivisuudella vuodesta 1982 tähän päivään saakka Outokumpu Oyj:n, Arctic Platinum Part- 24