PUDASJÄRVEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ

Transkriptio

1 MAAPERÄKARTTA 1 : SELITYS LEHTI PUDASJÄRVEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Peter Johansson, Jukka Räisänen ja Ulpu Väisänen TYRÄSUO ALA-LIVO KIVARINJOKI A AITTOJÄRVI PUDASJÄRVI KIVARIJÄRVI KOLLAJA TAIPALEENHARJU KONGASVAARA ISBN URN:NBN:fi-fe Rovaniemi 2004

2 SUOMEN MAAPERÄN KEHITYS Suomen maankamara koostuu ikivanhasta peruskalliosta eli kallioperästä ja sitä peittävistä maalajeista eli maaperästä. Maapeite ei ole yhtenäinen, vaan kallioperä on paikoin paljastuneena. Maapeitteen paksuus voi olla jopa 100 m, mutta keskipaksuus on vain 8,5 m. Maaperä on syntynyt maapallon kehityshistorian nuorimman kauden, kvartäärikauden aikana. Se alkoi 2-3 miljoonaa vuotta sitten ja ulottuu nykyaikaan asti. Kvartäärikaudella oli useita jääkausia, joiden aikana mannerjäätiköt peittivät laajoja alueita Pohjois-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Jääkausien välisinä nk. interglasiaaliaikoina ilmasto oli nykyisen kaltainen tai jopa jonkin verran nykyistä lämpimämpi. Viimeisin jääkausi, jota kutsutaan Veiksel-jääkaudeksi, alkoi vuotta sitten ja päättyi noin vuotta sitten. Sen alkupuolella oli kaksi leudomman ilmaston jaksoa, interstadiaalivaihetta, joiden aikana mannerjäätiköt pienenivät. Pohjois-Euroopasta ne hävisivät lähes kokonaan. Suomen maaperä on pääosin syntynyt viimeisimmän jääkauden aikana ja sen jälkeen. Paikoin tavataan viimeistä jääkautta vanhempia jääkautisia sekä interglasiaalisia ja -stadiaalisia kerrostumia. Niitä tutkimalla on saatu kuva maamme kvartäärikautisesta kehityksestä. Mannerjäätikön toiminnan tuloksena, pääosin sen reunaosan alla, syntyi moreenia. Se on maamme yleisin maalaji, jota esiintyy kallioperää myötäilevänä peitteenä ja erilaisina moreenimuodostumina. Mannerjäätikön sulaessa valtavat vesivirrat eli jäätikköjoet koversivat erilaisia uomia. Ne myös kerrostivat lajittelemaansa soraa ja hiekkaa jäätikön alle harjuiksi (esim. Punkaharju) ja sen eteen suistoiksi eli deltoiksi (Salpausselät ovat sarja vierekkäisiä reunadeltoja). Mannerjäätikön sulaessa poistui maankuorta kuormittanut 2-3 kilometrin paksuinen jääkerros, jonka alas painama maankuori alkoi vähitellen kohota aiempaan asemaansa. Maankohoaminen oli aluksi nopeaa ja jatkuu yhä. Suurimmillaan maankohoaminen on Merenkurkussa, lähes metri ja pienimmillään Kaakkois-Suomessa, alle 20 senttimetriä sadassa vuodessa. Yli puolet maamme pinta-alasta oli painunut niin syvälle, että mannerjäätikön sulaessa vesi peitti alueita, jotka nykyään ovat kohonneet jopa yli 200 metriä nykyisen merenpinnan yläpuolelle. Tämän ns. ylimmän rannan alapuolelle kerrostui seisovassa vedessä muinaisissa Itämeren vaiheissa savea ja hiesua. Maankohoamisen vuoksi ylimmän rannan alapuolella esiintyy kohoumien rinteillä muinaisrantoja ja rantakerrostumia. Vedestä nousseella maalla joet kuluttivat ja kerrostivat hiekkaa ja hietaa jokivarsiin. Tuuli kuljetti ja kerrosti hiekkaa lentohiekkakinoksiksi eli dyyneiksi, joita esiintyy yleisesti jäätikköjoki- ja rantakerrostumilla. Alavilla veden vaivaamilla mailla alkoi soistuminen ja turpeen muodostuminen pian alueen vapauduttua jään tai veden peitosta. Näin kallioperää peittävä maakerros vähitellen saavutti nykyiset piirteensä, joita tällä hetkellä ihminen muokkaa voimakkaasti luonnonvoimien ohella.

3 1 PUDASJÄRVEN KARTTA-ALUEEN MAAPERÄ Sisällys ALUEEN YLEISKUVAUS (Peter Johansson) 2 KIVENNÄISMAAT 3 Kallioalueet 3 Moreenikerrostumat 3 Karkearakeiset kerrostumat 3 Hienorakeiset kerrostumat 4 ELOPERÄISET KERROSTUMAT (Jukka Räisänen) 4 Turvekerrostumat 4 POHJAVESI (Ulpu Väisänen) 5 Pohjaveden esiintyminen 5 Pohjaveden laatu 5 KIRJALLISUUTTA 6

4 2 ALUEEN YLEISKUVAUS (Peter Johansson) Taulukko 1. Maalajit hehtaareina ja prosentteina maa-alasta. Metrin syvyydessä kuvattu pohjamaa ja sen päällä oleva pintamaa on merkitty kaksoistunnuksella, esim. Ht/Mr tarkoittaa, että karkeaa hietaa on alle 1 m hiekkamoreenin päällä. Geologian tutkimuskeskus PL 96 (Betonimiehenkuja 4) Ka Kallio 12 0, Mr ESPOO Moreeni ,8 Puh.020 Ht/Mr Fax.020 Ct/Mr ,1 St/Mr 121 1,4 Hk Hiekka 37 0,4 HHt/Hk 22 0,3 Ct/Hk 11 0,1 Ht Hieta 391 4,5 Ct/Ht 148 1,7 HkM Jäätikköjokimuodostuma (harju, delta) hiekkavaltainen 602 6,9 Mr/RHkM Moreenipeitteinen reunamuodostuma, hiekkavaltainen 51 0,6 HHt Hieno hieta 348 4,0 Ct/HHt 11 0,1 Ct Saraturve ,6 St Rahkaturve 372 4,2 Lj Lieju 190 2,2 Tä Täytemaa 5 - Maa-ala yhteensä ha Vesi Kartta-alueen pinta-ala ha ha ha Pudasjärven kartta-alue sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla, Iijokilaaksossa. Jokea reunustavassa laaksossa kartta-alueen keskiosassa maasto on alavaa tasankoa, jossa suhteelliset korkeusvaihtelut ovat 5 10 m. Alueen pohjoisosassa maasto muuttu mäkimaaksi, jossa korkeusvaihtelut ovat m. Korkein kohta, 130 metriä, sijaitsee Romuselässä. Matalin kohta, 107 metriä, sijaitsee kartta-alueen länsiosassa, Iijoen rannalla. Jokilaakso on melko tiheään asuttua ja viljeltyä. Siellä sijaitsevat Pudasjärven kaupungin keskusta eli Kurenalus sekä Hilturannan ja Kyngäksen kylät. Pohjois- ja lounaisosat ovat asumattomia. Kartta-alueen ympäristöstä tehtyjen moreenin kivien suuntausanalyysien ja uurrehavaintojen mukaan mannerjää virtasi viimeisimmän jäätiköitymisen eli myöhäis-veikselkauden loppuvaiheessa, noin vuotta sitten kartta-alueen pohjoisosassa länsiluoteesta itäkaakkoon eli suunnasta o. Kartta-alueen eteläosassa virtaus kääntyi lännestä itään ja paikoin länsilounaasta itäkoilliseen. Alueelta on löydetty uurteita, moreenikerrostumia sekä reunamuodostumia, jotka syntyivät ennen viimeistä jäätiköitymistä olleen jäätikön virtauksen aikana Varhais-Veikselkaudella, yli vuotta sitten. Silloin jäätikön virtaus ulottui Lapista mahdollisesti Pudasjärven eteläosiin ja Oulujärven luoteispuolelle asti.

5 3 Mannerjään reuna perääntyi kartta-alueelta noin vuotta sitten. Jäätikön sulaessa maa-alueet peittyivät muinaisen Itämeren vaiheen eli Ancylusjärven vesien alle. Silloinen ranta sijaitsi yli 30 kilometrin päässä alueen itäpuolella, Pudasjärven itäosassa. Ancylusjärvivaiheen aikana Itämeri oli makeavetinen järviallas, joka oli erillään Atlantin valtamerestä. Maankohoamisen seurauksena uutta maata paljastui veden alta, ja rantaviiva siirtyi kohti länttä. Kartta-alueen korkein kohta, Romuselkä paljastui veden alta saarena noin vuotta sitten. Noin vuotta sitten vedenpinta oli 110 m korkeudella ja Iijoen suu sijaitsi karttaalueella. Silloin syntyivät hietaiset jokikerrostumat, joihin Ii- ja Livojoki söivät uomansa. Viimeisen vuoden aikana jokisuu siirtyi Pudasjärveltä Iihin noin 80 km matkan eli vajaan kilometrin sadassa vuodessa. Maankohoaminen jatkuu edelleen ja on Pudasjärven alueella nykyisin noin 7 millimetriä vuodessa. KIVENNÄISMAAT Kallioalueet Kallioalueita on vain 0,1 % kartta-alueen maa-alasta. Ne sijaitsevat sen pohjoisosassa, Kalliosaaressa ja kaakkoisosassa Kurenalusessa. Kalliot ovat paljastuneet jäätikön pohjaeroosion sekä rantavaiheiden aikana tapahtuneen aallokon ja talvisten jäiden työnnön aiheuttaman kulutuksen tuloksena. Kalliot ovat kivilajiltaan yli miljoonaa vuotta vanhaan arkeeiseen kallioperään kuuluvia gneissejä. Moreenikerrostumat Alueen yleisin maalaji on moreeni, jota kartta-alueella on runsas 41 % maa-alasta. Se on synnyltään pohjamoreenia, jota monin paikoin peittää ohut pintamoreenikerros. Suurimmat yhtenäiset moreenialueet sijaitsevat kartta-alueen etelä- ja pohjoisosassa. Maaston alavissa painanteissa moreenialueet ovat monin paikoin soistuneet. Kairausten perusteella moreenikerrostumien paksuus vaihtelee 1 6 metriä. Moreenimuodostumia alueella ei ole. Karkearakeiset kerrostumat Kartta-alueen karkearakeiset kerrostumat ovat synnyltään jäätikköjoki-, ranta- tai jokikerrostumia. Alueen poikki länsi-itäsuunnsssa kulkee Auralankankaan Riekinkankaan Törrönkankaan jäätikköjokimuodostuma, joka on ainekseltaan pääasiassa hiekkaa. Se on osa Pudasjärveltä Taivalkosken kautta Suomussalmen Hossaan kulkevaa saumamuodostumaa. Saumamuodostuma on harju, joka kerrostui kahden, liikenopeudeltaan ja suunnaltaan erilaisen jäätikkökielekevirran väliseen saumaan. Muodostuman pohjoispuolella ns. Ranuan kielekevirta virtasi luoteesta kaakkoon kohti saumaa. Eteläpuolella ns. Oulun kielekevirta virtasi sauman suunnassa lännestä itään kaartuen sauman vieressä itäkoilliseen. Kummankin jäätikkökielekkeen pohjalla virranneista jäätikköjoista purkautui suuret määrät sulamisvettä saumaan. Tämän johdosta saumamuodostumasta kasvoi tavallista harjua kookkaampi muodostuma. Esimerkiksi Törrönkankaalla se kohoaa yli 25 metriä korkeaksi selänteeksi. Aallokko ja talvisten jäiden työnnöt kuluttivat saumamuodostuman lakea ja rinteitä kerrostaen sinne rantakerrostumia. Ne ovat ainekseltaan hiekkaa tai karkeaa hietaa. Rantakerrostumat syntyivät noin sitten, jolloin merenranta sijaitsi alueella. Vaassanperällä ja Hilturannan alueella on muodostumia, jotka kuuluvat osana Pudasjärveltä Taivalkoskelle kulkevaan katkonaiseen moreenipeitteiseen reunamuodostuma-jaksoon. Se syntyi ilmeisesti edellä mainitun varhais-veikselkautisen jäätiköitymisen sulamisvaiheessa. Muodostumajaksoon kuuluu kuusi metriä pitkää, metriä leveää ja noin

6 metriä korkeaa selännettä, jotka ovat ainekseltaan hiekkaa. Hiekkaa peittää kauttaaltaan 0,8 2,5 m paksu moreenikerros, joka syntyi viimeisen jäätiköitymisen aikana. Moreeni on rantavoimien vaikutuksesta pinnaltaan huuhtoutunut. Hienorakeiset kerrostumat Iijoen ja Livojoen laaksoissa, lähellä jokiuomaa on ainekseltaan hienoa hietaa ja osin karkeaa hietaa olevia jokikerrostumia. Ne ovat tasaisia tai loivasti jokeen viettäviä kenttiä, jotka on osaksi raivattu pelloiksi tai jokivarsiniityiksi. Osaksi ne ovat muinaiseen Itämereen kerrostuneita suistomaita, jotka maankohoamisen myötä ovat jääneet kuiville. Joki on kuluttanut niitä, kuljettanut niiden ainesta kerrostaen sitä uudelleen alavirtaan. Joen synnyttämää suistoa on varsinkin Kurenaluksen pohjoispuolella Pudasjärveen laskevan Kirkkojoen suussa. Osa hienorakeisista kerrostumista on turpeen peitossa. ELOPERÄISET KERROSTUMAT Turvekerrostumat (Jukka Räisänen) Turve on suokasvien jäänteistä maatumisen tuloksena syntynyt orgaaninen maalaji, joka on kerrostunut muodostumispaikalleen. Turpeen ominaisuudet määräytyvät botaanisen koostumuksen ja maatumisasteen mukaan. Tärkeimmät turvetta muodostavat kasvilajiryhmät ovat rahka- ja lehtisammalet, saramaiset kasvit sekä puuvartiset kasvit. Turpeen eloperäisen aineksen osuus kuivapainosta on yleensä yli 90 %. Kartta-alueella on turvekerrostumia ha eli 47 % maa-alasta. Yli metrin syvyisen turvekerrostuman osuus on ha, joka on 38 % maa-alasta. Suot muodostavat toisiinsa liittyneitä, laajoja kokonaisuuksia, joita reunustavat lähinnä rikkonaiset moreenimaat. Vähiten suoalueita on karttalehden kaakkoisosassa. Syväturpeisimmat alueet ovat karttalehden luoteisja eteläosissa, joissa turvesyvyys ylittää paikoin 4 metriä. Ohuimmat kerrostumat sijoittuvat alueen keski- ja kaakkoisosiin. Alueen paljastuttua muinaisesta Itämerestä on soistuminen alkanut alavimmilta paikoilta. Soiden pohjakorkeudet ovat lounaisosissa n metrin korkeudella ja koillisosissa metrin korkeudella, joten paikoin soistuminen on alkanut primaarisesti alueen vedestä vapautumisen jälkeen hieman yli vuotta sitten. Suot ovat vähitellen laajenneet metsämaan soistumisen kautta nykyiselleen. Turpeen alla esiintyy paikoitellen seisovaan veteen kerrostuneita liejuja, mikä tarkoittaa soistumisen tapahtuneen osittain myös lampien umpeenkasvun seurauksena. Lisäksi alueella virtaavien jokien rantavyöhykkeillä esiintyy virtaavan veden liejukerroksia. Nämä ovat ainekseltaan turvetta, joihin on sekoittunut jokien tulvaaikoina kerrostamaa hieta-ainesta. Suot kuuluvat Pohjanmaan aapasuoyhdistymätyyppiin. Soiden keskialueet ovat yleisesti luonnontilaisia avosuotyyppejä, lähinnä rimpi- tai lyhytkortisia nevoja. Reuna-alueet ovat pääosin ojitettuja, joten niissä alkuperäiset suotyypit ovat nykyisellään muuttuma- tai turvekangasasteella. Alueen suotyypit ovat enimmäkseen varsin karuja, rehevämpiä suotyyppejä esiintyy jonkin verran Iijoen välittömässä läheisyydessä sekä alueen koillisosassa. Geologian tutkimuskeskus on tutkinut lähes kaikki kartta-alueen suot. Saravaltainen turve on yleensä selvästi vallitseva. Poikkeuksena ovat alueen keskivaiheilla sijaitseva Kirkkosuo ja pohjoisosan Rytilammensuo, joiden turpeet ovat lähes täysin rahkavaltaisia. Tutkittujen soiden keskimaatuneisuus on 4.6, mikä on hieman alle Pohjois-Pohjanmaan soiden keskitasosta. Alueen soiden korkea luonnontilaisuusaste ja koillisosassa paikoin paksu turpeen maatumaton pintakerros rajoittavat käyttöönottoa. Turveteollisuuteen soveltuvia soita löytyy kui-

7 5 tenkin alueelta runsaasti. Karttalehden aivan luoteisreunalle ulottuva Karhusuo kuuluu EU:n Natura verkostoon. Yksityiskohtaisempaa tietoa alueen soista löytyy turvetutkimusraporteista. POHJAVESI (Ulpu Väisänen) Pohjaveden esiintyminen Pohjavettä syntyy, kun sade- ja sulamisvesiä imeytyy maaperään. Pohjaveden muodostumiseen vaikuttavat eniten sateen määrä ja voimakkuus, haihdunta, lumen osuus sadannasta ja roudan kesto. Pohjavedeksi imeytyvän veden määrään vaikuttavat kasvillisuus, maanpinnan muodot, pintakerroksen kosteus, maalajien raekoko, kerrosrakenne ja tiivistyneisyys. Pohjavettä varastoituu eniten huokoisiin ja paksuihin maakerroksiin, kallioperässä ruhjeisiin ja rakoihin. Pohjamoreenin hienoainespitoisuus on yleensä niin suuri ja rakenne tiivis, että sen pohjavesi riittää vain talokohtaiseen käyttöön. Huonoimpia maalajeja pohjaveden muodostumisen kannalta ovat hienorakeiset maalajit, kuten Pudasjärven ja Iijoen ranta-alueilla esiintyvä hieno hieta. Kartta-alueen runsaimmat pohjavesivarat ovat Auralankankaan-Riekinkankaan- Törrönkankaan jäätikköjokimuodostumassa, jonka hiekkakerrostumat ovat vettä hyvin läpäiseviä ja riittävän paksuja pohjaveden muodostumisen kannalta. Muodostumassa on kaksi Suomen ympäristökeskuksen tärkeäksi luokittelemaa I luokan pohjavesialuetta. Muodostuman länsiosassa on Auralankangas-Riekin pohjavesialue. Sen kokonaispinta-ala on 6,13 km 2 ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala 3,77 km 2. Kokonaisantoisuudeksi on arvioitu m 3 /vrk. Alueella sijaitsee pohjavedenottamo. Muodostuman itäosassa on Törrönkankaan pohjavesialue. Sen kokonaispinta-ala on 0,55 km 2 ja pohjaveden muodostumisalueen pinta-ala 0,14 km 2. Alueella on myös pohjavedenottamo, jonka antoisuus on m 3 /vrk. Pohjavettä on kartta-alueella riittävästi yksityistalouksien käyttöön myös kaivoissa. Pohjaveden pinta on kolmessa kaivossa tehtyjen mittausten mukaan 1,2 5,2 metrin syvyydessä. Pohjaveden laatu Pohjaveden laatuun vaikuttavat maaperään imeytyvän veden sisältämät suolat, maa- ja kallioperän rakenne ja koostumus. Pohjaveteen liuenneiden aineiden määrä kasvaa viipymän pidetessä. Moreenissa virranneessa pohjavedessä liuenneiden aineiden määrä on yleensä suurempi kuin vettä hyvin johtavien, lajittuneiden ja karkearakeisten maalajien pohjavedessä. Kartta-alueelta on analysoitu yhdeksän pohjavesinäytettä, joista seitsemän on otettu kuilukaivoista, yksi kallioporakaivosta ja yksi luonnontilaisesta lähteestä. Näytteenottokohteet sijaitsevat moreeni-, hiekka- ja hieta-alueilla. Pohjavesi on laadultaan lievästi hapanta. Tutkittujen pohjavesien ph-arvot olivat 6,1-6,9. Hyvälle talousvedelle asetettuja suosituksia alhaisempia ph-arvoja (<6,5) oli kuudessa kohteessa. Veden happamuus voi vaikuttaa vesijohtoputkistojen syöpymiseen. Sähkönjohtavuudet olivat 3,2-36,3 ms/m. Väriluku ylitti suositellun maksimiarvon (5 Pt mg/l) neljässä kaivossa. Nitraatin suositeltu maksimipitoisuus (50 mg/l) ylittyi yhdessä kaivossa ja mangaanipitoisuus (100 µg/l) yhdessä kaivossa. Kaikkien muiden aineiden osalta tutkitut vedet täyttivät hyvälle talousvedelle asetetut laatutavoitteet.

8 6 KIRJALLISUUTTA Aario, R. & Forsström, L Koillismaan ja Pohjois-Kainuun deglasiaatiostratigrafia. Summary: Deglaciation stratigraphy of Koillismaa and North Kainuu. Geologi 30 (6), Alalammi, Pentti (toim.) Suomen kartasto, Vihko , Geologia. 5. laitos. Helsinki: Maanmittaushallitus ja Suomen Maantieteellinen Seura. 58 s., 3 liitekarttaa. Britschgi, R. & Gustafsson, J. (toim.) Suomen luokitellut pohjavesialueet. Suomen ympäristö. Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. 387 s. Haavisto, Maija (toim.) Maaperäkartan käyttöopas 1 : , 1 : Geologinen tutkimuslaitos. Opas s. Hänninen, Pauli Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa I. Turvetutkimusraportti, 118. Hänninen, Pauli Pudasjärven inventoidut turvevarat ja niiden soveltuvuus polttoturvetuotantoon. Osa II. Turvetutkimusraportti, 136. Hänninen, Pauli Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa III. Turvetutkimusraportti, 156. Hänninen, Pauli Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa V. Turvetutkimusraportti, 192. Hänninen, Pauli Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VI. Turvetutkimusraportti, 212. Hänninen, Pauli; Hyvönen, Arto Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VII. Turvetutkimusraportti, 227. Hänninen, Pauli; Hyvönen, Arto Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa VIII. Turvetutkimusraportti, 240 Hänninen, Pauli; Jokinen, Satu Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa X. Turvetutkimusraportti, 252. Häikiö, Jukka Pudasjärvellä tutkitut suot ja niiden turvevarat. Osa XI. Turvetutkimusraportti, 271. Kurimo, Heikki Late-glacial ice flows in northern Kainuu and Peräpohjola, North-East Finland. Fennia 156, Salonen, Veli-Pekka, Eronen, Matti ja Saarnisto, Matti Käytännön maaperägeologia. Turku: Kirja-Aurora. 237 s. Sosiaali- ja terveysministeriö Päätös talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista STMp 461/00. Sosiaali- ja terveysministeriö Päätös pienten yksiköiden talousveden laatuvaatimuksista ja valvontatutkimuksista STMp 401/01. Sutinen, R Glasiaalistratigrafiasta Pudasjärven alueella Peräpohjolassa. Summary: On glacial stratigraphy in Pudasjärvi area, Peräpohjola. Geologi 34 (9-10), Virtanen, Kimmo; Hänninen, Pekka; Kallinen, Riitta-Liisa; Vartiainen, Sirkka; Herranen, Teuvo; Jokisaari, Ritva Suomen turvevarat Tutkimusraportti / Geologian tutkimuskeskus

9 MAAPERÄKARTAT Suomen maaperä 1 : , painettu 1984 (sisältyy myös Suomen kartaston vihkoon , Geologia) esittää maaperää värein ja symbolein syntytavan mukaan luokiteltuina geologisina muodostumina. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen ja Venäjän Federaation luoteisosan maaperä ja sen raaka-ainevarat 1 : , painettu 1993 kahtena karttalehtenä. Kartassa esitetään maaperägeologisten muodostumien ohella tärkeimmät kvartäärikerrostumien hyödyntämiskohteet. Kartta on saatavissa myös numeerisena. Suomen Geologinen Yleiskartta 1 : Maaperäkartta. Painettu Etelä- ja Keski-Suomen osalta vuosina vanhan yleiskartan pohjalle (9 lehteä kantakartaston vanhan lehtijaon mukaan) ja Pohjois-Suomen osalta vuosina uuden yleiskartan pohjalle (13 lehteä uuden lehtijaon mukaan). Monivärinen kartta esittää maaperää osin geologisina muodostumina ja osin maalajialueina ja antaa karkean kuvan maaperän rakenteesta ja maalajien jakaumasta maakuntatasolla. Kartta puuttuu kapealta itä-länsisuuntaiselta vyöhykkeeltä, suunnilleen Oulun korkeudelta ja aivan maan eteläisimmästä osasta. Vanhimmissa maaperäkartoissa on pohjakartasta ja työmenetelmistä johtuvia puutteellisuuksia. Suomen Geologinen kartta 1 : Maaperäkartta. Vuoteen 2003 mennessä karttoja on painettu lähinnä Etelä-Suomesta 77 kpl. Monivärinen kartta esittää geologisia muodostumia ja maalajeja yleiskarttaa yksityiskohtaisemmin. Useimmista kartoista on saatavina myös karttalehtiselostukset. Lähes kaikki karttalehdet ovat saatavissa myös numeerisessa muodossa. Maaperäkartta 1 : ja 1 : Vuoteen 2003 mennessä on maastamme kartoitettu 38 %. Moni- tai yksiväristä, peruskarttapohjalle painettua maaperäkarttaa kääntöpuolelle painettuine selostuksineen on valmiina 556 kpl ja sen lisäksi yksinomaan digitoituna noin 500 kpl. Pohjois- Suomen kartat on pääosin julkaistu 1 : mittakaavassa. Tekeillä oleva kartta-aineisto numeeristetaan, samoin tehdään myös painetutulle kartta-aineistolle. Maaperäkartat ja niihin liittyvät tiedot ovat saatavissa erilaisina tulosteina tai siirtotiedostoina. Karttoja voi katsella myös internetin kautta osoitteessa Tietoja voidaan käyttää maankäytön suunnittelussa, maankamaran raaka-ainevarojen selvittelyssä yms. MAAPERÄKARTOITUSPALVELUT Geologian tutkimuskeskus tekee maksullisena palveluna suurimittakaavaisia ja temaattisia (1 : : ) maaperäkartoituksia, joissa otetaan huomioon tilaajan erityistarpeet. Kartoituksen yhteydessä tehdään kairauksia ja geofysikaalisia mittauksia tilaajan toivomassa laajuudessa. Yksityiskohtaisia tietoja maa-aineksista, turvevaroista ja pohjavesitutkimuksista voi tiedustella Geologian tutkimuskeskuksesta. Numeerisia perustietoaineistoja on saatavissa paikkatietojen yhteiskäytön kautta tai suoraan GTK:sta erilaisina siirtotiedostoina. Teemakarttoja pystytään tuottamaan alueilta, missä geologisen kartoitustiedon määrä on riittävän kattavaa ja monipuolista. GTK:n yhteyshenkilöt selvittävät edellytykset teemakarttojen tuottamiseen. Lisätietoja maaperäkartoista Etelä-Suomen aluetoimisto PL 96 (Betonimiehenkuja 4) ESPOO Puh Fax Väli-Suomen aluetoimisto PL 1237 (Neulaniementie 5) KUOPIO Puh Fax Pohjois-Suomen aluetoimisto PL 77 (Lähteentie 2) ROVANIEMI Puh Fax Internet: karttaluettelot: paikkatietopalvelut: