Ikääntyvän palomiehen terveys, työkyky ja eläköityminen. Palomiesten eläkeikä ja pelastustoimen suorituskyky. Kirjallisuuteen pohjautuva selvitys

Kirsti Siekkinen, Harto Hakonen ja Eino Havas Ikääntyvän palomiehen terveys, työkyky ja eläköityminen. Palomiesten eläkeikä ja pelastustoimen suorituskyky. Kirjallisuuteen pohjautuva selvitys LIIKUNNAN JA KANSANTERVEYDEN EDISTÄMISSÄÄTIÖ LIKES JYVÄSKYLÄ 2008

SISÄLTÖ TIIVISTELMÄ I Osa 1 JOHDANTO 4 2 TYÖKYKY 4 3 TOIMINTAKYKY 5 3.1 Fyysinen toimintakyky 5 3.2 Psyykkinen toimintakyky 7 3.3 Sosiaalinen toimintakyky 8 3.4 Työ- ja toimintakyvyn arviointi 8 4 PALOMIESTEN TERVEYS JA TYÖKYKY 9 4.1 Työn vaatimukset 9 4.1.1 Pelastajatutkintoon johtavan koulutuksen fyysiset 9 ja psyykkiset valintaperusteet 4.1.2 Palomiehen työnkuva ja työn vaatimukset 9 4.2 Palomiesten ikärakenne 11 4.3 Palomiesten työkyky 14 4.3.1 Työkyvyn arviointi 14 4.3.2 Työkykytutkimuksia 14 4.4 Sairastuvuus 17 4.4.1 Fyysiset oireet ja sairaudet 17 4.4.2 Psyykkiset oireet 18 4.4.3 Palomiesten tapaturmat 19 4.4.4 Sairauspoissaolot 21 5 PALOMIESTEN ELÄKÖITYMINEN 22 5.1 Eläköityminen kunta-alalla 22 5.2 Palomiesten eläköityminen 23 6 PALOMIESTEN KUOLLEISUUS 25 JA ENNUSTETTU ELINIKÄ 7 YHTEENVETO PALOMIEHEN TYÖKYVYSTÄ 27 II Osa 1 PALOMIESTEN ELÄKEIKÄ JA PELASTUSTOIMEN 30 SUORITUSKYKY 1.1 Johdanto 30 1.2. Simulointimalli 30 1.2.1 Mallin oletukset 30 1.2.2 Palomiesten ikärakenne ja työkyvyttömyyseläkkeiden 30 alkavuus 1.2.3 Mallin rakenne 31 1.3 Simulointi 32 1.3.1 Vakioitu vanhuuseläkeikä 32 1.3.2 Työkyvyttömyyseläkkeiden kustannukset 35 1.3.3 Eläkeiän muutos vuonna 2010 38 1.3.4 Keski-iän kehittyminen eläköitymismalleilla 43 1.3.5 Pelastussukelluskelpoisuuden kehittyminen 42 eläköitymismalleilla 2. JOHTOPÄÄTÖKSET 43 LIITE 1 47 LIITE 2 48

TIIVISTELMÄ Tämän työn ensimmäisessä osassa on tarkoitus selvittää vakituisessa työsuhteessa toimivan palomiehen yksilötason terveyttä, työkykyä ja eläköitymistä. Raportin toisessa osassa esitellään eri eläkeikämallien kustannuksia ja arvioidaan pelastustoimen suorituskykyä. Suomessa kunta-alalla työskentelee vakituisena palomiehenä noin 3000 henkilöä keski-iän ollessa 40.7 vuotta. Työn vaatimusten kannalta palomiehen terveydeltä ja toimintakyvyltä odotetaan, että pelastaja pystyy suoriutumaan tehokkaasti työtehtävistään vaarantamatta omaa, pelastettavan tai työtovereiden terveydentilaa ja turvallisuutta. Läpi työuran palomiesten terveyttä ja työkykyä arvioidaan määräaikaistarkastuksin. Tiettyjä työtehtäviä, kuten pelastus-sukellusta saa tehdä vain siihen pätevä ja henkilökohtaisten edellytystensä puolesta työhön soveltua henkilö. Näihin työtehtäviin on erikseen määritellyt kuntovaatimukset. Palomiehillä työn fyysiset vaatimukset kohdistuvat erityisesti hengitysja verenkiertoelimistön ja tuki- ja liikuntaelinten toimintaan sekä motoriseen taitoon. Tutkimusten mukaan osalla palomiehistä on vaikeuksia selviytyä kaikista työtehtävistä vaarantamatta itsensä, työkaverin tai autettavan terveyttä. Iän lisääntyessä yhä useammat palomiehet kokevat sekä subjektiivisesti työkykynsä edelleen alentuvan, mutta myös objektiivisesti mittaamalla heillä on todettu eri fyysisten kunto-ominaisuuksien suhteen selvää heikkenemistä. Nämä työkykyä heikkenevät muutokset alkavat jo työuran kestoon nähden varsin aikaisessa vaiheessa. Moni palomies jää työkyvyttömyyseläkkeelle jopa vuosia ennen vanhuuseläkeikää. Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden palomiesten keskiikä vuonna 2007 oli 54.7 vuotta, kun se kunta-alalla keskimäärin oli 57 vuotta. Suurimmat työkyvyttömyyseläkkeelle johtaneet syyt palomiehillä ovat tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja masennus. Raportin toisessa osassa on simulaatiomallin avulla laskettu, mitä kustannukset tulisivat olemaan, jos vanhuuseläkeikää alennettaisiin nykyisestä ja eläkkeelle siirtyneiden tilalle palkataan uutta työvoimaa. Laskuissa käsitellään kahta eri tapausta: työkyvyttömyyseläkkeellä olevia ilman eläkepoistumaa ja 20% poistuman kanssa Puhtaasti kannattavuuslaskelmien mukaan edullisinta tulisi olemaan palomiesten eläkeiän muutos 58 ikävuoteen 20% poistuman mukaan. Jos laskuissa otetaan huomioon palomiesten pelastussukelluskelpoisuus, niin edullisinta tulisi olemaan eläkeiän muutos 60 ikävuoteen puhtaasti sijoitusmielessä.

I Osa 1 JOHDANTO Tämän selvityksen I osan tarkoituksena on kartoittaa palomiehen työuran aikaista terveyttä, työ- ja toimintakykyä sekä työssä selviytymistä iän lisääntyessä. Raportin alkuosassa esitellään yleisesti työ- ja toimintakyvyn käsitteet, sekä ikääntymisen yleiset vaikutukset ihmisen fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn. Tämän jälkeen raportissa käsitellään palomiehen työ- ja toimintakykyisyyttä, iän vaikutusta palomiehen työssä selviytymiseen, eläköitymistä ja kuolleisuutta. Raportin I osa päättyy yhteenvetoon, jossa on ikäjanalla kuvattuna tutkimusten ja selvitysten mukainen palomiehen työkykyprofiili. Tässä raportissa palomies määritellään työntekijäksi, joka tekee ns. poikkeusluvan mukaista 24 tunnin vuorokausirytmitystä ja on vakituisessa sekä päätoimisessa työsuhteessa työnantajaan. Selvityksen aineisto perustuu kotimaisiin ja kansainvälisesti julkaistuihin artikkeleihin, tieteellisiin kirjallisuuskatsauksiin ja virallisiin julkaisuihin. Selvityksen tilasi Suomen Palomiesliitto. 2 TYÖKYKY Työkyky rakentuu ihmisen voimavarojen ja työn välisestä yhteensopivuudesta ja tasapainosta (Kuva 1). Työkyvyn perustan muodostavat fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky ja terveys. Työntekijän peruskoulutus, ammatilliset tiedot ja taidot, sekä ns. elinikäisen oppimisen ideologia tukevat työkyvyn säilymistä erityisesti, jos ammatissa ilmenee tarvetta kohdata uusia työkykyvaatimuksia ja osaamisen alueita. Työkykyyn vaikuttavat myös työntekijän arvot, asenteet ja motivaatio. Työ, työolot, työyhteisö ja organisaatio muodostavat ihmisen työkykyä tukevan tai sitä heikentävän osan. Esimiestyö ja johtaminen vaikuttavat olennaisesti työkykyyn, kuten myös perheen, sukulaisten ja ystävien muodostama verkosto sekä yhteiskunnan rakenteet ja säännöt. Hyvä työkyky säilyy, jos työkykyä rakentavat tekijät tukevat toisiaan. Vastuu yksilön työkyvystä jakaantuu siis yksilön, työnantajan sekä yhteiskunnan kesken. 1

Kuva 1. Työkykyä kuvaavat kerrokset. 3 TOIMINTAKYKY Toimintakyvyllä tarkoitetaan ihmisen kykyä selviytyä hänelle asetetuista vaatimuksista sekä työssä että kotona. Fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky ja terveys muodostavat perustan työkyvylle. Toimintakykyyn ja terveyteen vaikuttavat yksilön elintavat, työ, perimä ja sosio-ekonominen asema. Iän myötä erityisesti fyysisen toimintakyvyn on todettu heikkenevän, mutta toisaalta joillakin hyvä terveys ja toimintakyky voivat säilyä hyvänä pitkälle vanhuusikään. 2 Liitteessä 1 on esitetty ikääntymisen aiheuttamia yleisiä muutoksia työ- ja toimintakyvyssä, muutosten merkitys työkykyyn ja muutoksiin vaikuttamisen mahdollisuuksia. 3.1 Fyysinen toimintakyky Fyysinen toimintakyky on monissa ammateissa työkyvyn perusta. Fyysisen toimintakyvyn muutokset alkavat noin 30 vuoden iässä, mutta eivät ole suoraviivaisia iän lisääntyessä. Työ ja elintavat voivat nopeuttaa tai hidastaa muutoksia, jonka vuoksi itse vanhenemiseen liittyvien muutosten erottaminen on usein vaikeaa. Säännöllisellä ja kohtuullisella liikunnalla voidaan hidastaa elimistön vanhenemista ja ehkäistä monia pitkäaikaissairauksia, sekä nostaa toimintakyvyn kohtalaiselle tai hyvälle tasolle. Iän myötä tapahtuvan fyysisen toimintakyvyn heikkeneminen voi kuitenkin olla merkittävää ja se pitäisi huomioida työn vaa-

timusten säätelyssä työjärjestelyillä, työympäristön parannuksilla sekä työn riittävällä tauotuksella. 2 Fyysinen toimintakyky jaetaan yleiskestävyyteen, lihaskuntoon ja liikkeiden hallintakykyyn. Fyysisen suorituksen lähtökohtia ovat henkilön kehon rakenne ja koostumus, energiantuottomekanismit, hermostolliset toiminnot sekä motivaatio. Aerobinen kestävyys kuvaa verenkiertoelimistön toimintakykyä. Lihasvoima ja -kestävyys sekä notkeus ovat puolestaan liikuntaelinten toimintakyvyn osa-alueita. Motorisen taidon edellytyksenä pidetään liikehallintakykyä. (Kuva 2). Kuva 2. Fyysisen toimintakyvyn osa-alueet. Fyysisen toimintakyvyn muutokset Yleiskestävyyden mittana käytetään yleisimmin maksimaalista hapenottokykyä tai maksimaalista aerobista tehoa, jotka tarkoittavat elimistön maksimaalista kykyä tuottaa energiaa hapen avulla. Hengitys- ja verenkiertoelimistön testin tulos voidaan ilmaista hapenkulutuksena (l/min tai ml/min/kg). Yleiskestävyyttä voidaan mitata joko suoralla tai epäsuoralla hapanottokyvyn testillä. Hapenottokyvyssä tapahtuu 25-65 ikävuoden välillä noin 5 ml/kg -1 /min -1 heikkeneminen 10:tä ikävuotta kohti. 3 Fyysisen aktiivisuuden väheneminen ja terveydentilassa sekä kehon koostumuksessa tapahtuvat muutokset voivat vaikuttaa paljon tosiasialliseen kehityskaareen. Aerobisen kapasiteetin muutokset aktiivisen työiän aikana voivat olla niin merkittäviä, että työnaikainen kuormitus voi muodostua kohtuuttoman suureksi ruumiillisesti raskaissa töissä ja vaikuttaa merkittävästi työssä selviytymiseen. 2 Lihasvoima on parhaimmillaan noin 25 vuoden iässä pysyen lähes muuttumattomana noin 35 40-vuotiaaksi ja heikentyen tasaisesti ikääntymisen myötä. Lihaksen maksimaalisen suorituskyvyn heikkeneminen on merkittävää 50 60 ikävuoden jälkeen. Miehet pystyvät tuot-

tamaan 50-vuoden iässä 20-vuotiaiden maksimivoimasta noin 90 % ja 65-vuoden iässä noin 70 %. 4 Lihasvoiman väheneminen liittyy nopeiden ja hitaiden lihassolujen koon pienentymiseen ja lihassolujen lukumäärän vähentymiseen. Nopeiden lihassolujen määrä vähenee enemmän suhteessa hitaisiin ja myös nopeiden lihassolujen maksimaalinen aktivointikyky heikkenee. Hermostossa hermosolujen lukumäärä ja koko vähenee. Samalla sidekudoksen osuus hermostossa kasvaa sekä hermon johtonopeus ja ärsytyskynnys nousevat. Motoristen yksiköiden koko kasvaa ja tarkkojen liikkeiden tuottamisesta tulee vaikeampaa ja tasapaino heikkenee. 4 Ikääntymisen vaikutuksia lihasten voimantuottoon voidaan kuitenkin hidastaa, sillä hermo-lihasjärjestelmän voimantuotto-ominaisuudet kasvavat harjoittelun myötä kaiken ikäisillä. Ikääntyneillä voimantuotto laskee erityisesti inaktiivisuuden ja vähentyneen lihasmassan myötä. Ikääntymisellä on vaikutuksia myös väsymiseen. Lihasten ATP-, KPja glygogeenivarastot vähenevät sekä entsyymien tehokkuus vähenee, jolloin väsyminen on nopeampaa. Väsyminen edesauttaa uupumista, jolloin elpymiseen tarvittava aika lisääntyy. 4 Luun massan on todettu myös vähenevän, luuston heikkenevän ja murtumien esiintymisen kasvavan. Edelleen sidekudosten, kuten jänteiden jäykkyys kasvaa ja elastisuus vähenee. Kehon rasvan suhteellinen osuus yleensä lisääntyy, mikä on paljolti yhteydessä elintapoihin. Myös verenpaineessa on todettu ikääntymisen myötä nousua. 3-4 3.2 Psyykkinen toimintakyky Psyykkinen toimintakyky tarkoittaa kykyä suoriutua erilaisista älyllisistä ja muuta henkistä ponnistelua vaativista tehtävistä. Olennaista ovat ihmisen omat voimavarat, päivittäisen elämän vaatimuksista selviytyminen sekä muutos- ja kriisitilanteiden hallinta. Iän myötä merkittävimmät muutokset työelämässä koskevat havaintotoimintojen ja -nopeuden hidastumista ja on todettu, että useat ikääntyvien työntekijöiden vakavien työtapaturmien vaaratekijät liittyvät havaitsemiseen ja erityisesti havaintomotoriseen nopeuteen. Suorituksen hidastuminen iän myötä tulisi ottaa huomioon sekä tapaturmien torjunnassa että töiden kuormittavuudessa. 2 Aistitoimintojen muutokset ovat pääosin riippumattomia toisistaan ja yleisyydestään huolimatta ovat harvoin niin merkittäviä, ettei niitä voitaisi tasapainottaa työympäristön järjestelyillä. Aistitoiminnot ovat kuitenkin usein edellytyksenä havaintomotoriseen nopeuteen ja kognitiiviseen toimintaan ja niillä on tärkeä merkitys vaativimpien henkisten toimintojen kannalta. 2

3.3 Sosiaalinen toimintakyky Sosiaaliseen toimintakykyyn voidaan liittää ainakin kaksi ulottuvuutta. Toinen näistä käsittää ihmisen vuorovaikutussuhteissa ja toinen ihmisen aktiivisena sosiaalisena toimijana erilaisissa yhteisöissä. Yhteisöissä toimiminen edellyttää erilaisia sosiaalisia taitoja ja erilaiset työtehtävät edellyttävät erilaisia sosiaalisia valmiuksia. Yhteistä monille työelämän vaatimuksille on, että toiminta tapahtuu ryhmissä tai tiimeissä, mikä korostaa sosiaalisten taitojen tarvetta kaikenikäisillä. Sosiaaliset taidot muuttuvat tutkimusten mukaan iän myötä, koska useimmat ihmiset oppivat ikääntyessään tuntemaan omat rajoituksensa ja mahdollisuutensa muuttaen käyttäytymistään näiden mukaan. Muutokset ovat suhteessa oman itsetuntemuksen kasvuun. Vanheneminen ei näytä vähentävän sellaisia taitoja, jotka nojaavat toisten sietokykyyn, itsensä tuntemiseen ja ihmistuntemukseen. 2 Sosiaalisen osallistumisen ja aktiivisuuden uskotaan olevan merkityksellisiä terveyden, toimintakyvyn ja henkisen hyvinvoinnin säilyttäjinä. Toimivat ihmissuhteet ja yhteisöllisyys lisäävät ja ylläpitävät työn sujumista ja työviihtyvyyttä. Työn hallinnalla ja sosiaalisilla suhteilla onkin voimakas yhteys työntekijän selviytymiseen ja terveyteen. 2 3.4 Työ- ja toimintakyvyn arviointi Kuormituksen ja kuormittumisen arvioimiseksi on oltava käsitys työntekijän fyysisestä ja psyykkisestä toiminta- ja työkyvystä ja työn vaatimuksista suhteessa toimintakykyyn. Pelastustyössä on Pelastussukellusohjeessa 2007 annettu tarkat suorituskykyvaatimukset työtehtäviin osallistumiseksi 5. Kun suorituskykytestin maksimaalinen tulos suhteutetaan työn energeettisiin vaatimuksiin, saadaan viitteellinen käsitys hengitys- ja verenkiertoelimistön reserveistä työn suhteen 6. Mikäli tuloksia sovelletaan työelämän tarpeisiin, on työn sisältö tunnettava. Työtehtävän aiheuttama kuormitus ei voi hetkellisestikään ylittää työtekijän maksimikapasiteettia ja lähellä maksimirajoja olevia suorituksia ei saa esiintyä kuin satunnaisesti 7. Dynaamisessa, monia lihasryhmiä kuormittavassa työssä ei saisi hyvin tauotetun työpäivän keskikuormitus ylittää 50 % maksimikapasiteetista. Uupumisen vaara piilee jo 30 40 % ylittävästä yksilöllisestä maksimikapasiteetista. Taakkojen käsittelyä sisältävässä työssä toimintareservejä pitäisi jäädä joskus jopa 70 80%. Staattisen työn osalta on esitetty, ettei tunteja kestävän staattisen työn teho saisi ylittää 2-5 % toimivan lihasryhmän maksimivoimasta. 8 Työntekijän työkykyisyyden arvioinnissa voidaan käyttää mittarina myös työkykyindeksiä. Työkykyindeksi on kehitetty ennustamaan työkyvyttömyyttä ja se on työterveyshuollon laajasti käyttämä subjektiivinen työkyvyn mittari. Sen avulla pyritään tunnistamaan riittävän varhain tukitoimia tarvitsevat työntekijät ja työyhteisöt, mutta sitä voidaan käyttää myös toimenpiteiden vaikuttavuuden arviointiin. 9

4 PALOMIESTEN TERVEYS JA TYÖKYKY 4.1 Työn vaatimukset 4.1.1 Pelastajatutkintoon johtavan koulutuksen fyysiset ja psyykkiset valintaperusteet Päätoimisiin palomiehen, palomies-sairaankuljettajan ja pelastajan virkoihin edellytetään pelastajatutkinnon suorittaminen. Ammatillista peruskoulutusta opiskellaan Kuopiossa ja Helsingissä. Koulutukseen hakijan tulee olla terveydentilaltaan ja muutoin ammattialan tehtävien asianmukaisen hoitamisen kannalta sopiva. Terveydentilasta tulee olla lääkärin todistus. Hakijan tulee hyväksytysti läpäistä fyysisen toimintakyvyn testi Pelastusopiston nimeämässä testipaikassa ennen hakemuksen jättämistä oppilaitokseen. Testiin kuuluu penkkipunnerrus, istumaannousu, käsinkohonta ja jalkakyykky. Testit suoritetaan toistotesteinä ja testeille on määritelty minimitoistovaatimukset. Koulutusohjelman valintakokeeseen kutsuttujen tulee suorittaa Cooperin testi (minimivaatimus 2800 m), uintitaitotesti (200m tulee uida 5 minuutissa) ja fobiatestit (suljetun ja korkeanpaikan kammo) hyväksytysti. Valintakokeeseen sisältyy myös psyykkinen soveltuvuustesti (1-6 pistettä, minimivaatimus 3 pistettä). Lopullinen koulutukseen valinta tapahtuu siten, että psyykkisen soveltuvuuden ja Cooperin testeistä saadut pistemäärät lisätään hakemuksessa saatuihin pistemääriin. 10 4.1.2 Palomiehen työnkuva ja työn vaatimukset Palomiehen työnkuvaa on Pelastushenkilöstön työssä jaksamista selvittäneen työryhmän raportissa (2006) kuvattu seuraavasti: Muuttuva toimintaympäristö tuo pelastajien työammattiin, palomiestyöhön, lisää vaativuutta. Pelastustoiminnassa miehistön työ on ollut tulipalojen sammuttamista, onnettomuustilanteissa ihmisten pelastamista, sairaankuljetuksessa potilaiden hoitamista ja jatkohoitoon kuljettamista sekä erilaisia valmiuteen liittyviä huoltotöitä. Pelastaja tulee edelleen olemaan pelastustoiminnan ammattilainen, joka koulutuksensa pohjalta osaa valita oikeat ja tarkoituksenmukaisimmat pelastusmenetelmät potilaiden ja omaisuuden pelastamiseksi sekä ympäristön suojelemiseksi. Pelastajan työ on yhä enemmän myös onnettomuuksien ehkäisyä ja valistustyötä. Pelastajilta odotetaan yhä enemmän myös turvallisuusalan konsultaatiotaitoja. Pelastajalla tulee myös olla valmiudet johtaa pelastusyksikköä operatiivisissa tehtävissä, koska hän saattaa olla omalla toimialueellaan ylin päivystävä pelastusviranomainen. Hänen tulee tällöin johtaa yksikköä kunnes päällystöpäivystäjä saapuu paikalle, ottaa johtovastuun ja vapauttaa paloesimiehen johtamaan yksikköään. Pelastajan tulee myös tietää pelastusjoukkueen johtamisen periaatteet. Pelastajan tulee tuntea sopimuspalokuntajärjestelmä, koska hänen rin-

nallaan tai alaisuudessa saattaa toimia vapaaehtoisia tai sivutoimista henkilöstöä, myös sopimuspalokuntien kouluttaminen saattaa kuulua työtehtäviin. 11 Palomiehen työn vaativuutta lisää työn ennalta arvaamattomuus, nopeasti muuttuvat tilanteet ja vaaralliset olosuhteet. Suojavarustuksen lisäksi palomies voi joutua nousemaan portaita kantaen työvälineitä, joiden yhteispaino voi olla 50 kg tai käyttämään 15 20 kg painavia hydraulisia pelastuslaitteita hankalissa työasennoissa. Suojavarustuksen aiheuttama noin 25 kg:n lisäpaino lisää verenkiertoelimistön kuormittumista 20 30 %:ia alentaen maksimaalista työtehoa noin 20 %. Paineilmasäiliölaitetta käytettäessä ilman saannin vaikeutuminen ja epätäydellinen hengityskaasujen vaihto lisäävät kuormitusta erityisesti raskaassa lihastyössä. Paineilmasäiliölaitteen käyttö muuttaa myös pystyasennon painopistettä vaikeuttaen pystyasennon hallintaa. Laitteiden kasvo-osa rajoittaa näkökenttää vaikeuttaen asennon ja tasapainon säätelyä. Työskentely savussa, hämärässä ja pimeissä paikoissa vaatii muulta kehon säätelyjärjestelmältä enemmän tehoa ja tarkkuutta. Liikkuminen täydessä savusukellusvarustuksessa erityisesti katolla ja tikapuilla liikuttaessa edellyttää hyvää pystyasennon ja liikkeiden hallintaa. 12 Työn vaatimusten kannalta palomiehen terveydeltä ja toimintakyvyltä odotetaan, että pelastaja pystyy suoriutumaan tehokkaasti työtehtävistään vaarantamatta omaa, pelastettavan tai työtovereiden terveydentilaa ja turvallisuutta. Työn fyysiset vaatimukset kohdistuvat erityisesti hengitys- ja verenkiertoelimistön ja tuki- ja liikuntaelinten toimintaan ja motoriseen taitoon. Palomiehen työn fyysisesti vaativimpiin tehtäviin luetaan savusukellus, vesisukellus ja kemikaalisukellus, sekä valmiuden ylläpito näihin tehtäviin. Näihin tehtäviin on erikseen määritellyt kuntovaatimukset 5. Ohje on asetettu myös korkean paikan työskentelylle 13. Suomalaisen tutkimuksen mukaan (156 palomiestä, 22 54-vuotiaita) iästä riippumatta palomiehet kokivat seuraavat työtehtävät raskaimmiksi: 1) savusukellus, 2) raskaiden työkalujen avulla tehtävät raivaustyöt, 3) palon sammuttaminen rakennusten sisällä, 4) palon sammuttaminen rakennusten ulkopuolelta ja 5) sukeltaminen paineilmalaitteilla. Iästä huolimatta 83 88 %:ia palomiehistä teki näitä työtehtäviä keskimäärin neljä kertaa vuodessa, mikä osoittaa työn vaatimusten pysyvän samanlaisina kaikenikäisillä palomiehillä. 14 Monikko-tutkimuksessa palomiehet nimesivät työn vaatimuksiin nähden tärkeimmiksi työntekijän ominaisuuksiksi hyvän fyysisen kunnon (86 %), henkisen vireyden (86 %), sekä varmuuden ja pätevyyden tunteen (85 %). Samassa tutkimuksessa ilmeni, että palomiehet kokevat ikääntymisen ongelmien liittyvän työn fyysiseen kuormitukseen, epämukaviin työaikoihin ja vireystilaan. Palomiehet pitävät työtään nuoren miehen työnä, josta ikääntyneen työntekijän on vaikea selviytyä, mutta keski-ikäistä pidetään kuitenkin ihanne-ikäisenä palomiehen 10

työhön. Palomiehen iän tuomaa kokemusta kuitenkin arvostetaan ja eri-ikäisten työntekijöiden kohtelua pidetään pääosin (68 %) tasapuolisena. 15 Pelastuslaitosten hälytystehtävistä pidetään tilastoa pelastustoimen onnettomuus- ja resurssitilastojärjestelmä PRONTO:ssa16. Hälytystehtävät määritellään pelastustoimen tehtäviksi, joihin palokunta on saanut hälytyksen hätäkeskuksesta. Vuodesta 1996 vuoteen 2007 pelastustoimen hälytystehtävien määrä on kaksinkertaistunut. 16 4.2 Palomiesten ikärakenne Palomieheksi valmistutaan keskimäärin 26.3-vuotiaana 17. Kuviossa 1 nähdään, että pelastushenkilöstön vakinaisen henkilöstön ikäjakauma ei ole olennaisesti muuttunut vuosien 2004 2007 aikana. Suurimman ikäryhmän vakinaisista pelastustoimintaan osallistuvista muodostavat 40 49-vuotiaat henkilöt (37 %). Alle 30-vuotiaita henkilökunnasta on 10 %, 30 39-vuotiaita 29 %, 50 59-vuotiaita 23 % ja yli 60-vuotiaita 1 %. 18. Vakinaisesti toimivien palomiesten keski-ikä vuoden 2006 lopussa oli KEVA:n tilastotiedon mukaan 40. 7 vuotta. Keski-iässä ei ole tapahtunut suurta muutosta 2000-luvulla. 19 KUVIO 1. Vakinaisen pelastustoimen henkilöstön ikäjakauma %:na. 11

Palo- ja pelastushenkilöstön keski-iän on ennustettu nousevan ja ikärakenteen vanhenevan lähivuosien aikana. Kuntien eläkevakuutuksen tekemien ennustemallien mukaan (Kuviot 2a ja 3a) miehistön keski-ikä olisi korkeimmillaan vuonna 2025, lähes 46 vuotta. Ennustemalli ennustaa kuitenkin liian korkeaa keski-iän nousua ja ikärakenteen muutosta, koska se ei ota huomioon esimerkiksi työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden osuutta. 11 Kuvioissa 2b ja 3b puolestaan nähdään tilanne, kun työkyvyttömyyseläkepoistuma on huomioitu. Keski-ikä tämän mallin mukaan olisi korkeimmillaan vuonna 2018, 44.8 vuotta. KUVIO 2a. Palo- ja pelastushenkilöstön keski-iän muuttuminen. KUVIO 2b. Palo- ja pelastushenkilöstön keski-iän muutos työkyvyttömyys-eläkepoistuma huomioiden 12

KUVIO 3a. Palo- ja pelastushenkilöstön ikärakenteen muuttuminen. Kuvio 3b. Palo- ja pelastushenkilöstön ikärakenteen muutos työkyvyttömyyseläkepoistuma huomioiden. 13

4.3 Palomiesten työkyky 4.3.1 Työkyvyn arviointi Työkykyisyyttä arvioitaessa relevantteja näkökulmia ovat henkilön terveystilanne, kehon kapasiteetti, sairauspoissaolot, tapaturmat ja tehtävistä suoriutuminen. Palo- ja pelastusalalla toimivilla ammatti edellyttää hyvää, jopa keskimääräistä korkeampaa fyysistä ja psyykkistä työkykyä. Työkyvyn tulisi olla riittävän korkea myös henkilön ikääntyessä, jotta hän kykenisi työhön vaarantamatta itsensä tai toisten työntekijöiden ja autettavien terveyttä. Palomiehen terveydentilaa seurataan ennen koulutusta tapahtuvan alkutarkastusten ja työelämässä tapahtuvien määräaikaistarkastusten avulla. Spiroergometriatutkimusta suositellaan työhön tultaessa ja se kannattaa uusia noin 40 vuoden iässä ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Määräaikais-tarkastukset suositellaan tehtäväksi kolmen vuoden välein alle 40-vuotiaille savu- ja kemikaalisukeltajille, 40 50-vuotiaille kahden vuoden välein ja yli 50-vuotiaille vuoden välein. Lisätarkastuksia tehdään tarvittaessa yksilön, työterveyshuollon tai esimiehen aloitteesta, mikäli työntekijän terveydentilassa tapahtuu olennaisia muutoksia. Terveystarkastuksissa pitäisi arvioida liikuntaelinten toimintakykyä, keuhkotoimintaa ja sydänterveyttä sekä henkistä hyvinvointia. 5 Palomiehen työtehtävistä pelastussukellus on työturvallisuuslain 11 : ssä mainittua erityistä vaaraa aiheuttavaa työtä, jossa on tapaturman ja sairastumisen vaara. Tällaista työtä saa tehdä vain siihen pätevä ja henkilökohtaisten edellytystensä puolesta työhön soveltua henkilö. Näihin työtehtäviin on erikseen määritellyt kuntovaatimukset 5. Turvallinen pelastus-sukellus edellyttää työntekijän erityistä kelpoisuutta, joka muodostuu terveydentilaan, toimintakykyyn, koulutukseen ja harjoitteluun liittyvistä vaatimuksista. Pelastussukellus edellyttää riittävää hengitysja verenkierto-elimistön toimintakykyä. Pelastussukeltajan maksimaalisen hapenkulutuksen on vastattava kuntoluokkaa hyvä, jotta se takaa riittävän reservin ylikuormittumisen ja terveysvaarojen ehkäisemiseksi. Lisäksi vaaditaan riittävää lihasvoimaa ja kestävyyttä. Pelastussukeltajan olisi yllettävä lihasvoiman ja kestävyyden toistosuorituksiin perustuvissa testeissä vähintään luokkaan hyvä. 5 4.3.2 Työkykytutkimuksia Sluiterin ja Frings-Dresenin (2007) palomiesten työtä ja terveyttä käsittelevässä kirjallisuuskatsauksessa todettiin, että puute on erityisesti työntekijän psyykkistä terveyttä käsittelevistä tutkimuksista, joissa ikä on itsenäisenä muuttujana. Tiedetään, että ikä vaikuttaa moniin fysiologisiin kunto-ominaisuuksiin ja yksilöiden välillä voi olla huomattavia eroja ns. normaaliarvojen sisällä. On kuitenkin huomioitava, että yleisten, ikään suhteutettujen fyysisen suorituskyvyn viitearvojen käyt- 14

tö palomiesten kohdalla ei ole relevanttia, koska palomiehen työn fyysiset vaatimukset ovat keskivertoa kovemmat. Tutkimuksia, joissa olisi selvitetty ikääntyvän palomiehen työkyvyn ja työn vaatimusten välistä suhdetta on vielä vähän. Lisätutkimuksia tarvitaan muun muassa siitä, ylittävätkö palomiehen jonkin työtehtävän vaatimukset vanhemman keskitasokuntoisen palomiehen fyysiset kunto-ominaisuudet. Nämä mahdolliset työntekijän kapasiteetin ylittymisen seuraukset tulee ottaa huomioon tehtäessä päätöksiä työkykyisyydestä. 20 Työkykyindeksiä on käytetty tutkimuksissa työntekijöiden työkykyisyyden arviointikeinona. Kiss ym. (2002) selvittivät poikkileikkausasetelmalla 236 belgialaisen yli 45-vuotiaan palomiehen työkykyindeksit ja totesi, että ikääntymisellä on negatiivinen vaikutus työkykyyn. Riittämättömän työkyvyn omaavien 45 50-vuotiaiden palomiesten prosentuaalinen osuus oli alle 5 % kasvaen 56 59-vuotiaiden ikäryhmässä yli 30 %:iin. Iän myötä työkykyindeksi-arvoltaan erinomaiseen tai hyvään sijoittuvien määrä laskee ja vastaavasti keskitasoon ja heikkoon sijoittuvien osuus lisääntyy. Ikäryhmien sisällä esiintyy kuitenkin huomattavia yksilöllisiä vaihteluja. Ikääntyminen ja tuki- ja liikuntaelinten vaivat olivat suurimmat työkyvyn laskua selittävät tekijät. Huomattavaa on kuitenkin, että yli 58-vuotiaista kaikilla oli hyvä tai erinomainen koettu työkyky. Tämä selittyy pienellä otoskoolla ja ns. terveen työntekijän vaikutuksella eli vain parhaimmassa kunnossa olevat työntekijät jatkavat työelämässä yli 58-vuotiaana. 21 Työkykyä arvioivissa seurantatutkimuksissa ikääntymisen lisäksi koettuun työkykyyn on todettu vaikuttavan työssä tapahtuvat muutokset ja elämäntapa. 22 23 Suomalaisten, 630 palomiehen koettua työkykyä on selvitetty Eriikäisten palomiesten terveys ja toimintakyky kolmen vuoden seurantatutkimuksessa. Vuosina 1996 ja 1999 työkyky voitiin luokitella hyväksi lähes puolella vastanneista. Kyselytutkimukseen vastanneista kuitenkin huonon työkykyindeksin omaavien osuus lisääntyi seurantaaikana 4 %:sta 9 %:iin ja vastaavasti erinomaisen omaavien osuus laski merkitsevästi noin 33 %:sta 20 %:iin. Työkyky oli iästä riippuvainen. Yli 53-vuotiaiden palomiesten ikäluokassa suurin osa kuului luokkaan kohtalainen, mutta huonoon luokkaan kuuluvien osuus lisääntyi kolmen vuoden seuranta-aikana 15 % 31 %:iin. Yleisesti kunta-alalla samanikäisillä miestyöntekijöillä alentuneen työkykyindeksin omaavien osuus on ollut 15 %. 24 Lusa-Moserin ym. (1999) tutkimuksessa työkykyindeksin heikkenemistä ennustivat tyytymättömyys elämään, huonot alaisten ja esimiesten väliset suhteet, onnistumisista saadun palautteen puute, vaikeiden työvaiheiden runsaus, vähäinen liikunta-aktiivisuus ja stressin kokeminen. Nämä edellä mainitut asiat nostivat riskiä heikommalle työkyvylle erityisesti yli 40 ikävuoden jälkeen kohoten vielä suuremmaksi yli 53-vuotiailla työntekijöillä. Samassa tutkimuksessa maksimaalisen hapenottokyvyn (VO 2 max) osalta todettiin, että suhteessa suomalaisiin viitearvoihin alle 30-vuotiaat palomiehet kuuluivat kuntoluokkaan 15

hyvä molemmilla tutkimuskerroilla, 40-vuotiaiden palomiesten kuntoluokka muuttui hyvästä keskinkertaiseen ja 50-vuotiailla palomiehillä kuntoluokka oli keskinkertainen molemmilla kerroilla. 24 Suomessa palomiehen työkykyä ja pelastussukelluskelpoisuutta arvioidaan fyysisillä kuntotesteillä 5, joista yksi on maksimaalisen hapanottokyvyn testi. Kolmen vuoden seurantatutkimuksen mukaan pelastussukelluskelpoisuusrajan (36 ml/min/kg) ylittäneiden palomiesten osuus vähenee iän myötä. Vuonna 1996 30-vuotiaista 97 % oli pelastussukelluskelpoisia, eikä pelastussukelluskelpoisten osuus vähentynyt yhtään kolme vuotta myöhemmin samojen palomiesten ollessa 33-vuotiaita. Vastaavasti 40-vuotiaana 88 % (-96) oli pelastussukelluskelpoisia ja 43- vuotiaina 83 % (-99). Suurin vähennys kolmessa vuodessa pelastus-sukelluskelpoisuudessa tapahtui vanhimmassa ikäryhmässä: 50-vuotiaista 66 % oli vuonna 1996 pelastussukelluskelpoisia, kun 53-vuotiaana prosenttiluku oli 51 %. On todettu, että iän myötä heikentynyt tai muuten työn vaatimuksiin nähden riittämätön verenkiertoelimistön toimintakyky rajoittaa ensimmäisenä ja eniten suoriutumista kaikista palo- ja pelastustehtävistä. 25 Kuviossa 4 havaitaan, että pelastussukelluskelpoisuuden raja-arvon alittavien osuus yli 54-vuotiaiden joukossa näyttäisi ennustearvojen mukaan olevan huomattava. KUVIO 4. Palomiesten maksimaalinen hapenottokyky ja ennustearvot. 26 16

Palomiesten työn kuormittavuutta on tutkittu laskemalla palomiesten sydämen prosentuaalista sykereserviä (% HRR= heart rate reserve) ikäryhmittäin kahdessa työtehtävässä: teknisen työtehtävän aikana ja palonsammutus-tehtävässä. Ikäryhmien välillä havaittiin merkitseviä eroja sykereservissä teknisen, erityistaitoa vaativan työtehtävän aikana, mutta ei tulipalon sammutustehtävässä. Huomioitavaa on, että yksilöiden välillä oli suuria eroja kaikissa ikäryhmissä. Se mikä ei ole toiselle työntekijälle raskasta, voi toiselle olla hyvin kuormittavaa. Keskimäärin kuormitus sykereservillä mitattuna näissä työtehtävissä oli keskiraskasta (% HRR 30 40 välillä), raskasta (% HRR 40 50 välillä) tai erittäin raskasta (% HRR >50). 20 Bos ym. (2004) tutkivat 222 hollantilaisen 24 tunnin työvuoroa tekevän palomiehen työn fyysisiä vaatimuksia todellisten työtehtävien aikana suhteessa maksimaaliseen hyväksyttävään energeettiseen työkuormitukseen. Tässä tutkimuksessa kuormittavuutta arvioitiin prosentuaalisella sydämen sykereservillä (% HRR). Tutkimuksen mukaan keskimäärin hälytystapahtumia oli 24 tunnin työvuoron aikana 1.5 (vaihteluväli 0-7) ja työtehtäviin käytetty aika oli 88 min (vaihteluväli 11 481 min). Tutkimuksessa todettiin, että palomiehen työhön liittyvistä tehtävistä työkuormituksen suositusarvot8 ylittyvät paineilmalaittein suoritetuissa tehtävissä. Paineilmalaittein suoritetun palonsammutuksen aikana keskimääräinen prosentuaalinen sydämen sykereservi oli 58.4 % (vaihteluvälillä 30.3 92.0 % HRR). Huippukuormitukset näissä työtehtävissä olivat energeettisesti arvioituna korkeita, mikä saattaa johtaa liialliseen väsymykseen. Tutkimustuloksista ilmeni kuitenkin, että työntekijöiden välillä oli eri tehtävissä mitattujen prosentuaalisen sydämen sykereserveissä huomattavia vaihteluita. 27 4.4 Sairastuvuus 4.4.1 Fyysiset oireet ja sairaudet Lääkärin toteamista sairauksista suomalaiset palomiehet kärsivät eniten tapaturmista (40,3 %) ja tuki- ja liikuntaelinsairauksista (28,8 %). Seuraavaksi eniten heillä on ihon, hengitys- ja verenkiertoelinten sairauksia. Kaikkia näitä sairauksia esiintyy merkitsevästi enemmän vanhemmilla palomiehillä. Elintavat vanhemmilla palomiehillä verrattuna nuorempiin sisältävät enemmän erilaisten sairauksien riskitekijöitä, kuten tiheämpää alkoholinkäyttöä, ravinto on epäterveellisempää ja liikuntaa harrastetaan vähemmän. Tuki- ja liikuntaelinten kipujen esiintymiseen palomiehillä on yhteydessä ikä, raskaat työvaiheet, hankalat työasennot ja tapaturmat. Suomalaisilla palomiehillä tehdyn kolmen vuoden seurantatutkimuksen loppumittauksen tulokset osoittivat, että palomiesten tapaturmien osuus säilyi seuranta-aikana ennallaan ja tukija liikuntaelinoireet lisääntyivät 7.8 %, erityisesti selän alaosan ja raajojen kulumavikojen osalta ja iskiasvaivana (34 43-vuotiailla lisääntyi 9 17

prosentista 16 prosenttiin). Myös verenkiertoelinsairaudet lisääntyivät erityisesti yli 53-vuotiaiden ryhmässä 19 prosentista 37 prosenttiin. Lämmönsietokyvyssä tapahtui seuranta-aikana heikkenemistä erityisesti yli 53-vuotiailla. 24 Bos ym. (2004) tutkivat hollantilaisten 1624 palomiehen ja 630 toimistotyöntekijöiden sairauksien esiintyvyyttä ja sairastumisriskiä. Tutkimuksessa todettiin, että palomiehillä esiintyy polvi- ja nilkkavaivoja toimistotyöntekijöitä merkitsevästi enemmän. Tässä tutkimuksessa ei todettu, että palomiehillä olisi muuta väestöä korkeampi riski vatsavaivoihin, uniongelmiin, kohonneeseen verenpaineeseen tai sydänoireisiin huolimatta vuorotyöstä ja työn korkeista fyysisistä vaatimuksista. Huomioitavaa on, että tässä tutkimuksessa ei tuloksia arvioitu ikäryhmittäin. 28 Palomiesten sairastumisriskiä syöpään on tutkittu LeMastersin ym. (2006) meta-analyysitutkimuksessa. Tutkimuksessa riski arvioitiin kolmeen kategoriaan: epätodennäköinen, mahdollinen ja todennäköinen. Palomiehen ammatissa multippeliin myeloomaan, non-hodgkinin lymfoomaan, prostata- ja kivessyöpään sairastumisen todennäköisyyttä kategorioitiin sanalla mahdollinen. Palomiehen riski sairastua näihin neljään syöpään saattaa liittyä tulipaloissa vapautuviin myrkyllisiin kaasuihin ja kemikaaleihin. 29 Palomiesten sydänperäisiä työkuolemia on amerikkalaisen selvityksen mukaan todettu tapahtuvan eniten sammutustyössä. Palontorjunnassa sydänkuoleman riski on 10 100 kertaa normaalia suurempi. Aiempien tutkimusten perusteella palomiesten työn aikana tapahtuvista kuolemista 45 % johtuu sydänsairauksista. Amerikkalaistutkimuksessa analysoitiin 1144 palomiehen kuolemaa sisältävä aineisto vuosilta 1994 2004. Kuolemista 449 johtui sydänsairaudesta (39 %). Näistä 32 % tapahtui itse palontorjunnassa, 31 % hälytykseen reagoidessa tai hälytyksestä palatessa ja 37 % muissa tehtävissä. Palontorjuntatyöhön kuluu ajallisesti vain 1 5 % palomiehen työstä, mutta palontorjuntatyössä tapahtui kuolemia työaikaan verrattuna suhteellisesti eniten. Syitä palotorjunnassa tapahtuviin kuolemiin tutkijoiden mukaan ovat palomiesten riittämätön fyysinen kunto, sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden olemassaolo tai jo olemassa oleva sydänsairaus. Tässä tutkimuksessa todettiin, että suurimmassa osassa amerikkalaisia palolaitoksia työntekijöiden kunnosta ei huolehdita eikä fyysistä kuntoa harjoiteta tai seurata säännöllisesti. Tällöin jopa riskikunnossa olevat palomiehet saattavat osallistua palomiehen työn vaativimpiin tehtäviin. 30 4.4.2 Psyykkiset oireet Suomalaisten palomiesten kolmen vuoden seurantatutkimuksessa (1996 1999) todettiin, että hyvillä psyykkisillä voimavaroilla oli vaikutusta palomiesten työtyytyväisyyteen, omien tietojen ja taitojen monipuoliseen 18

käyttöön ja koettuun pystyvyyteen vaikuttaa työpaikan asioihin. Psyykkisellä terveydellä oli myös positiivinen vaikutus liikunnan harrastamisen määrään. Seurannassa ilmeni, että alle 30-vuotiaiden keskuudessa koettiin tarmokkuuden vähenemistä, jota selitti eniten liikunnan puute. 34 43-vuotiaiden palomiesten psyykkiset voimavarat puolestaan heikentyivät seurannan aikana ja tämä ikäryhmä koki myös työn vaikeiden vaiheiden lisääntyneen. Yli 53-vuotiaiden ikäryhmä puolestaan ilmaisi, että heillä oli riittämätön koulutus vaativiin työtehtäviin. 31 Yli 40-vuotiaat palomiehet kokevat merkitsevästi enemmän työssään emotionaalisia ja henkisiä vaatimuksia kuin nuoremmat kollegat. Tähän johtopäätökseen päätyi hollantilainen tutkimus, jossa selvitettiin palomiesten (n=884) palon sammuttamisen aiheuttamaa psyykkistä työnkuormittumista ikäryhmittäin. 20 Lalic ym. (2007) tutkivat puolestaan 178 kroatialaisen palomiehen psyykkisen terveyden merkitystä stressille altistumiselle. Tutkimuksen mukaan palomiehet ovat usein ongelmaorientuneita, mutta tarvitsevat vain satunnaisesti ympäristön tai yhteisön tukea. Tutkimuksen mukaan palomiehillä on merkitsevästi vähemmän depressiota kuin keskimäärin väestössä. Tutkimuksessa ei kuitenkaan käsitelty iän vaikutusta psyykkiseen terveyteen. 32 4.4.3 Palomiesten tapaturmat Työtapaturmien riskien on palo- ja pelastustyössä todettu johtuvan pääasiassa painavien koneiden ja laitteiden käytöstä, vaarallisista kulkuteistä, äärimmäisestä kuumakuormituksesta ja nopeasti muuttuvista lämpöoloista 11. Tapaturmat ovat pääosin venähdyksiä, nyrjähdyksiä tai nivelten sijoiltaanmenoja. Vuonna 2005 tapaturmat aiheuttivat yleensä alle 7 päivän sairauspoissaolon, mutta kuitenkin 35 45-vuotiaiden ikäryhmässä vähintään 20 %:lla sairauspoissaolot ylittivät 15 päivää ja 45 55- vuotiaiden ryhmässä miltei 25 %:lla. Näiden ikäryhmien tapaturmat käsittivät noin puolet kaikista tapaturmista. 26 Pelastushenkilöstön työssä jaksaminen loppuraporttiin (2006) TVL:ltä saadun tiedon mukaan suurin osa tapaturmista kohdistui jalkoihin tai selkään äkillisen fyysisen kuormituksen seurauksena tai liittyivät putoamisiin, hyppäämisiin, kaatumiseen tai liukastumiseen. Suuri tapaturmariski (v. 2003 noin 20 %) liittyi liikuntatilanteisiin, erityisesti sählyn pelaamiseen. 11 Kuviossa 5 on esitetty palomiehille sattuneet tapaturmat Suomessa. 26 19

KUVIO 5. Palomiesten tapaturmat Suomessa v. 1998 2006. Puolalaisille 1503 palomiehelle tehdyssä tapaturmatutkimuksessa todettiin, että kaikista työtapaturmista 40 % tapahtuu työpaikkaliikunnan aikana ja pelastustehtävissä tapahtui 25 % tapaturmista. Töistä poissaoloista työpaikkaliikuntavammat selittävät 41 % ja vastaavasti pelastustehtävissä tapahtuneet vammat 24 %. Vammafrekvenssissä ei ollut ikäryhmien välillä eroja, mutta vammojen vuoksi työstä poissaolot lisääntyivät 20 %:lla iän lisääntyessä. 33 Cloutier ym. (2000) tutkimuksessa selvitettiin kanadalaisten palomiesten vammariskiprofiilia ja ikääntymisen vaikutusta vammojen esiintymiseen ja töistä poissaoloon. He löysivät seitsemän tapaturmaprofiilia, joista kolmella oli yhteys työntekijän ikään. Tutkimuksen mukaan tapaturmien esiintyvyysfrekvenssi vähenee iän myötä, mutta työstä poissaolopäivien lukumäärä kasvaa. Nuoremmilla palomiehillä tapaturmat kohdistuivat niska-hartiaseutuun, 40 44-vuotiailla tapaturmat liittyivät liikkumisen aikaisiin putoamisiin ja 45 49-vuotiaille oli ominaista vammojen uusiutuminen. Vammojen vakavuusaste lisääntyy iän myötä. Tätä selittää sekä ikääntymisen myötä tapahtuva hidastunut paraneminen että putoamisiin liittyvien vammojen pitkä paranemisaika. 34 Suomalaisten palomiesten työtapaturmista 30 % on liukastumisten, kompastumisten ja kaatumisten aiheuttamia. Punakallio (2004) tutki väitöskirjassaan eri-ikäisten palomiesten tasapainon hallintaa ja liu- 20