Sisällys Tekijän esipuhe 7 5 Luku I: Taustatietoa 11 1.1 Poliittiset ja hallinnolliset rakenteet 11 1.2 Väestö 13 1.2.1 Ikä- ja sukupuolirakenne 13 1.2.4 Kieliryhmät 15 1.2.5 Maantieteelliset erot 15 1.2.6 Koulutustaso 16 1.2.10 Ulkomaalaiset Suomessa 18 1.3 Talous ja työvoima 19 1.3.1 Bruttokansantuote 19 1.3.2 Julkinen talous ja valtion velka 20 1.3.4 Kuluttajahinnat ja inflaatio 21 1.3.5 Työvoima 21 1.3.9 Elinkeinorakenne 24 1.3.10 Työttömyys 26 1.3.14 Pitkäaikaistyöttömyys 28 1.3.16 Nuorisotyöttömyys 30 Luku II: Suppea kuvaus Suomen koulutusjärjestelmästä ja sen kehityksestä 31 2.1 Taustaa 31 2.2 Peruskoulu ja esiopetus 31 2.3 Toisen asteen koulutus 33 2.4 Kolmannen asteen koulutus 35 Luku III: Ammatillisen koulutuksen järjestelmä 39 3.1 Ammatillisen koulutuksen historiallisesta kehityksestä Suomessa 39 3.1.1 Taustaa 39 3.1.5 Kehitys vuoden 1945 jälkeen 39 3.1.7 Ammatillisen koulutuksen uudistaminen 1970- ja 1980-luvulla 40 3.1.12 Ammatillisen koulutuksen tavoitteita ja arvoja 41 3.1.14 Nuorisoasteen koulutuskokeilu 41 3.1.17 Ammattikorkeakoulut 42 3.1.19 Aikuiskoulutus 42 3.1.25 Hallinto 44 3.1.28 Lainsäädäntö 45 3.2 Nuorten ammatillinen koulutus 46 3.2.1 Johdanto 46 3.2.2 Koulutuslohkot ja -alat 47 3.2.3 Tutkinnot 48 3.2.4 Toisen asteen tutkinnot 50 3.2.5 Opistoasteen tutkinnot 52 3.2.6 Ammattikorkeakoulututkinnot 55 3.2.7 Opetussuunnitelmat 55 3.2.8 Harjoittelu 57 3.2.9 Opiskelija-arviointi 58 3.2.10 Ammatilliseen koulutukseen hakeutuminen 58 3.2.11 Opinto-ohjaus 60 3.2.12 Opiskelijoiden taloudellinen tukijärjestelmä 61 3.2.13 Ammatillisen koulutuksen määrälliset tavoitteet 63 3.2.14 Oppilaitokset ja opettajat 66 3.3 Aikuiskoulus 70 3.3.1 Aikuiskoulutusjärjestelmä 70 3.3.2 Aikuisten ammatti- ja kielitutkinnot 72 Ammattitutkinnot 73 Kielitutkinnot 75
Ammatillinen koulutus Suomessa 9
10 Suomi - läänit ja eräitä suurimpia kaupunkeja Lapin lääni Rovaniemi Oulu Oulun lääni Vaasa Kuopio Länsi-Suomen lääni Itä-Suomen lääni Tampere Turku Etelä-Suomen lääni Ahvenanmaan maakunta Helsinki Läänit 1.9.1997 alkaen
Luku I Taustatietoa 1.1 Poliittiset ja hallinnolliset rakenteet 11 1.1.1 Suomi on pinta-alaltaan ( 338.000 km ) eräs Euroopan suurimpia maita. Sen pohjoinen sijainti on vaikuttanut monella tapaa ihmisten elinehtoihin ja mm. elinkeinorakenteeseen. Ympäröivien merialueiden lisäksi Sisä-Suomen suuret vesistöt ovat vaikuttaneet liikenteen ja asutuksen muotoutumiseen - Suomen pinta-alasta on vettä 10%. Metsiä maan kokonaispinta-alasta on 69%, ja niiden merkitys on edelleenkin varsin keskeinen maan talouselämän kannalta. 1.1.2 Suomella on maarajaa kolmen valtion kanssa. Pisin raja on idässä, jossa Venäjän kanssa on yhteistä rajaa lähes 1300 km. Pohjoisessa on Ruotsin kanssa yhteistä rajaa vajaat 600 km ja Norjan kanssa runsaat 700 km. Lännessä Suomi rajautuu Pohjanlahteen ja etelässä Suomenlahteen. Suomeen kuuluvat Suomen ja Ruotsin välissä sijaitsevat Ahvenanmaan saaret, jotka muodostavat Ahvenanmaan maakunnan. Maakunnalle on myönnetty laaja autonomia. 1.1.3 Maan runsas viiden miljoonan hengen väestö koostuu kielellisesti kolmesta ryhmästä: valtaosa puhuu äidinkielenään suomea (noin 94%). Ruotsia puhuu äidinkielenään noin 6% ja saamea noin 0.03%. Viralliset kielet ovat suomi ja ruotsi. Ahvenanmaalla virallinen kieli on ruotsi. Kaikki suomalaiset saavat julkiset palvelut - myös koulutuksen - omalla äidinkielellään (suomen tai ruotsin kielellä). Virallisia valtionkirkkoja on kaksi: luterilainen (87% väestöstä) ja ortodoksinen (1%). Runsaat 10% väestöstä on virallisten uskontokuntien ulkopuolella. Kaupungeissa asuu yli 60% kansalaisista. 1.1.4 Suomen perustuslaki on peräisin vuodelta 1919. Se säätelee kansalaisten yleiset perusoikeudet sekä lainsäädännön, hallinnon, tuomiovallan, valtiontalouden, puolustuslaitoksen, opetustoimen, uskonnollisten yhdyskuntien ja julkisten virkojen keskeiset perusteet. Siinä säädetään mm. yleisestä oppivelvollisuudesta ja maksuttomasta peruskoulutuksesta. Sen mukaan valtion tehtävänä on myös ylläpitää tai tukea ammatillista koulutusta, yleissivistävää ja korkea-asteen koulutusta sekä yliopistokoulutusta. 1.1.5 Suomi on parlamentaarinen tasavalta ja monipuoluedemokratia. Lait säätää ja yleiset poliittiset linjaukset tekee eduskunta. Yksikamariseen eduskuntaan valitaan 200 kansanedustajaa neljäksi vuodeksi. Hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta. Hallituksen muodostamisessa ovat yleensä olleet mukana sosiaalidemokraatit ja keskusta. Vuoden 1995 eduskuntavaalien tuloksena maahan muodostettiin poikkeuksellinen hallituskoalitio: mukaan tulivat sekä vasemmisto että oikeisto ilman keskustaa. Ensimmäistä kertaa mukana olivat myös vihreät. 1.1.6 Hallituksen nimittää presidentti, joka valitaan kuudeksi vuodeksi kerrallaan suoralla kansanvaalilla. Suomessa presidentillä on poikkeuksellisen laajat valtaoikeudet, joiden supistamisesta on käyty keskustelua. Presidentillä on keskeinen rooli mm. ulkopolitiikan hoidossa. Luku I Taustatietoa
Luku I 12 1.1.7 Kansainvälisenä toimijana Suomi on pyrkinyt olemaan aktiivinen. Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina Suomi korosti puolueettomuuttaan ja haluaan olla sitoutumatta kumpaankaan kylmän sodan leiriin. YK:n ja Pohjoismaiden Neuvoston jäsen Suomesta tuli vuonna 1955. Taloudellista yhteistyötä länsimaiden kanssa vahvisti liittyminen EFTA:n liitännäisjäseneksi vuonna 1961 ja OECD:hen vuonna 1969. EFTA:n täysjäseneksi Suomi tuli vuonna 1986. Vapaakauppasopimus EEC:n kanssa solmittiin 1973. Vuoden 1994 lokakuussa Suomessa pidettiin kansanäänestys Euroopan Unioniin liittymisestä. Liittymistä kannatti 57% äänestäneistä. Suomesta tuli Euroopan Unionin jäsen 1.1.1995. 1.1.8 Lakien toimeenpanosta vastaavat hallinnon eri tasot: keskushallinto, aluehallinto ja paikallishallinto. Keskushallintoa edustavat ministeriöt ja niiden alaisuudessa toimivat keskusvirastot. Esimerkiksi opetusministeriön alaisuudessa toimii opetushallitus, jonka tehtäviin on kuulunut mm. koulutoimen tarkastaminen. Keskusvirastoperinne on peräisin Ruotsista, johon Suomi kuului 1100-luvulta 1800-luvulle. Nykyään keskusvirastoja ollaan kehittämässä asiantuntija- ja palvelukeskuksiksi. Aluehallintoa edustavat 6 lääniä. Lääninhallinnon tehtäviin kuuluu muun muassa poliisi- ja pelastustoimen, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä koulutuksen säätelyyn liittyviä tehtäviä. Paikallistason hallinto kuuluu kunnille, joita on 455. 1.1.9 Julkishallinnon kehittämisperiaatteena on jo yli kymmenen vuoden ajan ollut keskushallinnon keventäminen ja päätöksenteon siirtäminen lähemmäksi niitä yksiköitä, joissa käytännön toiminta tapahtuu. Desentralisaatio näkyy useimmilla hallinnon aloilla keskushallinnon normiohjauksen purkamisena ja paikallistason päätöksenteon ja vastuun lisäämisenä. Pyrkimyksenä on edetä kaksitasoisen hallinnon suuntaan, jossa keskeisiä toimijoita ovat ministeriöt ja kunnat. 1.1.10 Voimakas muutos on näkyvissä selkeästi aluetason hallinnossa, jossa lääninhallitusten rooli valtion viranomaisena on kaventunut. Vuoden 1994 alussa voimaan tullut alueiden kehittämistä koskeva laki synnytti maakuntien liitot, jotka yhdessä alueensa kuntien ja valtion viranomaisten sekä elinkeinoelämän ja järjestöjen edustajien kanssa laativat alueelliset kehittämissuunnitelmat. Alueiden omaehtoisen ja tasapainoisen kehityksen tukeminen on uuden aluepoliittisen lainsäädännön keskeinen tavoite. Kyse on uudenlaisesta ohjelmaperusteisesta aluepolitiikasta, johon tuo vahvistusta liittyminen Euroopan Unioniin, jonka tukitoimenpiteet kanavoidaan maakuntien liittojen kautta.
Taustatietoa 1.2 Väestö 13 Ikä- ja sukupuolirakenne 1.2.1 Suomen väestö oli vuoden 1994 lopussa 5 099 281 henkeä, joista miehiä 2 482 010 ja naisia 2 617 271. Miesten keski-ikä oli 36,3 ja naisten 39,8 vuotta. Kuvio 1. Väestö ikäryhmittäin vuoden 1994 lopussa Ikä Miehiä Naisia Yhteensä 0-4 167 011 160 691 327 702 5-9 160 466 153 477 313 943 10-14 169 194 161 405 330 599 15-19 167 527 160 375 327 902 20-24 154 838 148 349 303 187 25-29 182 487 175 246 357 733 30-34 195 346 186 674 382 020 35-39 198 272 190 427 388 699 40-44 208 403 200 867 409 270 45-49 220 058 211 737 431 795 50-54 146 495 145 940 292 435 55-59 132 270 138 198 270 468 60-64 114 936 128 347 243 283 65-69 102 809 130 930 233 739 70-74 73 667 120 920 193 957 75-79 43 454 86 811 130 265 80-84 28 848 65 950 97 798 85-89 12 191 35 601 47 792 90-94 95-2 925 10 801 452 1 989 13 726 2 441 LÄHDE TILASTOKESKUS Luku I Taustatietoa
Luku I 14 1.2.2 Pitkällä tähtäimellä tarkasteltuna vanhempiin ikäluokkiin kuuluvien suhteellinen osuus kasvaa kuten muissakin länsimaissa. Väestön ikärakenne ja työvoiman tarjonnan kehitys määräytyvät Suomessa pitkälti toisen maailmansodan jälkeen (1945-1950) syntyneiden suurten ikäluokkien mukaan. Ne ovat nyt väestöpyramidin keskivaiheilla, mikä selittää sen, että työikäisiä on paljon lapsiin ja eläkeikäisiin verrattuna. Kun suuriin ikäluokkiin kuuluvat siirtyvät eläkkeelle, työvoiman tarjonta alkaa ehtyä. Väestön ikärakenteen kehitys Suomessa näkyy seuraavasta kuviosta: Kuvio 2. Väestö ikäryhmittäin 1900-2030 (%) Ikäryhmä 1900 35 60 5 0-14 1950 30 63 7 15-64 65-1994 19 67 14 2000 (ennuste) 18 67 15 2030 (ennuste) 16 60 24 LÄHDE TILASTOKESKUS 1.2.3 Väestöennusteiden mukaan Suomen väkiluku kasvaa aina vuosituhannen lopulle saakka - nettomääräisesti noin 10 000-20 000 hengellä vuodessa. Ennusteiden mukaan väkiluvun pieneneminen alkaa vuonna 2015. Jotta väkiluku ei alkaisi pienentyä, arvioidaan muuttovoitoksi tarvittavan noin 20 000 henkeä vuosittain.
Taustatietoa Kuvio 3. Väestönmuutokset 1985-1994 15 Elävänä syntyneet 12,8 62 796 13,1 65 549 13,0 65 922 Kuolleet 9,8 48 198 10,0 50 058 9,4 47 872 Syntyneiden enemmyys 3,0 3,1 3,5 14 598 15 491 18 050 Maahanmuutto 2,1 10 465 2,7 13 558 2,3 11 727 Maastamuutto 1,6 7 739 1,3 6 477 1,7 8 831 1.2.5 Suomen väestö on alueellisesti epätasaisesti jakautunut. Enemmistö väestöstä asuu Etelä-Suomessa, jota maassamuutto on suosinut Pohjois- ja Itä-Suomen kustannuk- Nettomaahanmuutto 0,6 1,4 0,6 2 726 7 081 2 896 Väestönlisäys 3,5 17 324 4,5 22 572 4,1 20 946 Solmitut avioliitot 5,3 25 751 5,0 24 997 4,7 1985 23 949 1990 Avioerot 1,9 1994 9 064 2,6 13 127 2,7 13 944 LÄHDE TILASTOKESKUS Kieliryhmät 1.2.4 Suomen toinen virallinen kieli on ruotsi. Ruotsinkielisten tämänhetkinen lukumäärä on 295 000 ja heidän osuutensa koko väestöstä on noin 6 %. Saamenkielisten lukumäärä on noin 1 700 ja osuus väestöstä 0.03 %. Lähes puolet heistä asuu Lapin läänin Utsjoella. Muista kieliryhmistä venäjää puhuvien osuus on kasvanut voimakkaimmin. Heidän lukumääränsä vuoden 1994 lopussa oli vajaa 14 000. Suuri osa heistä on paluumuuttajina Venäjältä tulevia suomalaisia. Maantieteelliset erot Luku I Taustatietoa
Luku I 16 sella. Elinkeinorakenteen muutos on pitkälle aiheuttanut sen, että työikäistä väestöä on siirtynyt Pohjois- ja Itä-Suomen maa- ja metsätalousvaltaisilta alueilta Etelä- Suomeen teollisuus- ja palveluammatteihin. Maan eteläisimmässä läänissä, Uudellamaalla (ks. kartta sivulla 10), asuu noin neljäsosa maan koko väestöstä. Koulutustaso 1.2.6 Työikäisen väestön koulutustaso on noussut merkittävästi parin viime vuosikymmenen aikana, jolloin perusasteen jälkeisten tutkintojen suorittaneiden määrä on nuoremmissa ikäluokissa kasvanut nopeasti. Nuorten 25-29-vuotiaiden ikäryhmässä tutkinnon suorittaneiden osuus väestöstä on runsaat 81 %, kun taas 60-64-vuotiaiden ryhmässä koulutettujen osuus on noin 29 %. Näiden ikäryhmien prosenttiosuuksien ero on OECD-maiden suurin. Taulukko 1: Tutkinnon suorittanut väestö 1994 (lukioissa, ammatillisissa oppilaitoksissa tai korkeakouluissa tutkinnon suorittaneet ikäryhmittäin) Age % 15-19 16,5 20-24 78,8 25-29 81,1 30-34 81,7 35-39 76,2 40-44 69,0 45-49 59,8 50-54 52,0 55-59 40,0 60-64 30,4 65-20,4 Koko 15 vuotta täyttänyt väestö 53,6 LAHDE: TILASTOKESKUS 1.2.7 Tutkinnon suorittaneiden osuuden kasvu nuorten kohdalla perustuu 1980-luvulla toteutettuun peruskoulun jälkeisen koulutusjärjestelmän uudistamiseen ja koulutuspaikkojen määrän laajentamiseen koko ikäluokan kokoa vastaavaksi. Noin kahdella kolmasosalla (67 %) työvoimaan kuuluvista oli vuonna 1993 jokin perusasteen jälkeinen tutkinto. Vuonna 1995 tutkintoon johtavassa koulutuksessa olleet opiskelijat ja suoritetut tutkinnot näkyvät seuraavista taulukoista.
Taustatietoa Taulukko 2. Tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijat 1995 17 Oppilaitosryhmä Opiske- Muutos Opiskelijoista lijoita edellisestä naisia vuodesta % % Peruskoulut 588 000 0,1 49 Päivälukiot 135 000 0,2 59 Ammatilliset oppilaitokset 203 000 1,0 52 Korkeakoulut 133 000 4,3 52 LAHDE: TILASTOKESKUS Kuvio 4. Suoritetut tutkinnot 1990 61 054 27 469 55 666 10 982 155 171 1991 64 175 26 724 57 821 11 195 159 915 1992 65 634 26 169 64 307 11 414 167 524 1993 65 483 29 351 70 472 12 358 177 664 1994 64 297 32 069 70 308 12 843 179 517 1995 63 756 33 853 67 942 13 521 179 072 Peruskoulusta päästötodistuksen saaneet Ammatillisten oppilaitosten tutkinnot Ylioppilastutkinnot Korkeakouluissa Yhteensä suoritetut tutkinnot LÄHDE TILASTOKESKUS 1.2.8 Väestön koulutustasossa on selviä alueellisia eroja: koulutetuin väestö asuu Uudellamaalla ja etenkin pääkaupunkiseudulla. Myös muut kaupunkiseudut ovat hyvin koulutettujen alueita. Heikommin koulutettuja on suhteellisesti eniten Vaasan, Mikkelin ja Pohjois-Karjalan lääneissä. Luku I Taustatietoa
Luku I 18 1.2.9 Koulutukseen ja tutkimukseen käytetään Suomessa suhteellisen paljon varoja, kuten seuraava vertailu muihin EU-maihin osoittaa: Taulukko 3. Koulutus- ja tutkimusmenojen osuus BKT:sta eri EU-maissa Maa Osuus BKT:sta Osuus BKT:sta Koulutusmenot % Tutkimusmenot % 1993 1993 Belgia 5,1 1,7 Tanska 7,4 1,7 Saksa 4,1* 2,5 Kreikka 3,1 1,6 Espanja 4,6 0,9 Ranska 5,8 2,4 Irlanti 6,2 1,1 Italia 5,4 1,3 Luxemburg 4,1*,, Alankomaat 5,9 1,9 Itävalta 5,8 1,6 Portugali 5,0 0,7 Suomi 7,2 2,2 Ruotsi 8,3 3,1 Iso-Britannia 5,2 2,2 * 1992 LAHDE: TILASTOKESKUS Ulkomaalaiset Suomessa 1.2.10 Suomessa asuu suhteellisen vähän ulkomaalaisia - heitä on noin prosentti maan koko väestöstä. Vuoden 1994 lopussa Suomessa asui vakituisesti noin 62 000 muiden maiden kansalaista, mikä on noin 10 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Lähivuodet näyttävät, tuleeko EU-jäsenyys vaikuttamaan ulkomaalaisten määrään. Väestönkasvu kokonaisuudessaan on hidastunut, mikä on suurelta osin johtunut muuttovoiton supistumisesta. Suomesta poismuuttaminen näyttää olevan hieman lisääntymässä. 1.2.11 Suomessa asuvista ulkomaalaisista suurimman ryhmän (noin 36 %) muodostavat entisen Neuvostoliiton alueelta tulleet henkilöt. Euroopan unionin alueelta tulleita ulkomaalaisista on noin 22%. Puolet ulkomaiden kansalaisista asuu Uudellamaalla, jossa heidän osuutensa on kolminkertainen muihin lääneihin verrattuna. Asuminen on keskittynyt erityisesti Helsinkiin.
Taustatietoa Taulukko 4. Ulkomaiden kansalaiset Suomessa 19 Maa, jonka kansalaisuus 1985 1990 1995 Venäjä 9720 Ent. Neuvostoliitto 1558 4181 6163 Viro 8446 Ruotsi 4925 6051 7014 Somalia 1 44 3229 Jugoslavia 58 75 2407 Iso-Britannia 1111 1365 1865 USA 1268 1475 2686 Vietnam 144 292 2414 Saksa 1615 1568 1748 Muut 6412 11279 22874 Yhteensä 17034 26255 68566 LAHDE: TILASTOKESKUS 1.3 Talous ja työvoima Bruttokansantuote 1.3.1 Talous ja hyvinvointi ovat kasvaneet Suomessa tasaisesti koko itsenäisyyden ajan 1990-luvulle asti. Vahvan kasvutrendin ovat katkaisseet 1930-luvun lama ja toinen maailmansota, joiden aikana tuotanto aleni. Sodan jälkeen käynnistyi uudelleen pitkä kasvun kausi, jonka aikana BKT kasvoi noin 5 % vuodessa. Seuraava sarja osoittaa BKT:n lähes viisinkertaisen nimelliskasvun 1970-luvun puolivälistä 1990- luvun puoliväliin. 1990-luvun alun lamavuodet näkyvät sarjassa selvästi, vaikka ne ylittävät kymmenen vuoden takaiset vastaavat luvut. Aallonpohja näkyy jo sivuutetun, mutta henkeä kohden laskettu BKT on vielä samoissa lukemissa kuin viisi vuotta sitten. Taulukko 5. Bruttokansantuote henkeä kohti laskettuna vuosina 1975-1995 Vuosi mk * 1975 21 900 1980 40 000 1985 67 600 1988 87 800 1989 98 100 1990 103 400 1991 97 900 1992 94 600 1993 94 800 1994 100 500 1995 106 800 * mk = 0,174 ecua (20.8.1996) LAHDE: TILASTOKESKUS Luku I Taustatietoa