KK 1370/1998 vp Kirjallinen kysymys 1370 Mikko Kuoppa Iva-r: Varhennetun vanhuuseläkkeen riittävyydestä Eduskunnan Puhemiehelle Varhennettua vanhuuseläkettä on markkinoitu ikääntyneille työntekijöille mahdollisuutena päästä normaalia aikaisemmin eläkkeelle työelämästä, kun voimat eivät enää riitä kohtuullisesti työssä selviytymiseen. Työntekijän terveys on heikentynyt, mutta ei ole eläkelaitosten mielestä vielä niin heikko, että työkyvyttömyyseläke olisi mahdollinen.' Varhennetun vanhuuseläkkeen taso saattaa jäädä kohtuullisen pitkänkin työhistorian jälkeen varsin alhaiseksi, eikä eläke parane eläkkeensaajan täyttäessä 65 vuotta. Kansaneläkelain mukaan työeläke otetaan varhennetussa kansaneläkkeessä huomioon ilman varhennusvähennystä eli suurempana kuin eläkkeensaaja sitä todellisuudessa saa. Eläkeläiselle oli myönnetty kansaneläke 1.10.1990 varhennettuna vanhuuseläkkeenä 60 vuoden iässä, jolloin varhennusvähennys oli 30 %. Henkilön eläke jäi varsin alhaiseksi, ja nyt kokonaiseläke on 1 979 mk/kk eli selvästi alhaisempi kuin niin sanottu täysi kansaneläke. Varhennetulle vanhuuseläkkeelle jäävä henkilö ei ehkä aina saa riittävästi tietoa siitä, minkä suuruiseksi hänen eläkkeensä muodostuu loppuelämäksi. Eläkkeen taso saattaa jäädä toimeentulotukiminimiä alhaisemmaksi,jolloin toimeentulo ilman toimeentulotukea käy mahdottomaksi. Edellä olevan perusteella ja valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momenttiin viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin Hallitus aikoo ryhtyä varhennetun vanhuuseläkkeen valinneiden eläkeläisten eläkkeiden vähimmäistason turvaamiseksi siten, että eläkkeiden vähimmäistaso vastaa vähintään täyden kansaneläkkeen määrää? Helsingissä 2 päivänä joulukuuta 1998 Mikko Kuoppa /va-r 280043
2 KK 1370/1998 vp Eduskunnan Puhemiehelle Valtiopäiväjärjestyksen 37 :n 1 momentissa mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva Puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Mikko Kuopan näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen n:o 1370: Mihin toimenpiteisiin Hallitus aikoo ryhtyä varhennetun vanhuuseläkkeen valinneiden eläkeläisten eläkkeiden vähimmäistason turvaamiseksi siten, että eläkkeiden vähimmäistaso vastaa vähintään täyden kansaneläkkeen määrää? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Varhennettu vanhuuseläke kuuluu osana kansaneläke- ja työeläkejärjestelmän mukaiseen joustavaan eläkeikäjärjestelmään. Varhennetun vanhuuseläkkeen lisäksi työeläkejärjestelmän puolella joustavaan eläkeikäjärjestelmään kuuluvat työttömyyseläke, täysi- ja osatyökyvyttömyyseläke, yksilöllinen varhaiseläke ja osa-aikaeläke. Kansaneläkejärjestelmän mukainen joustava eläkeikäjärjestelmä poikkeaa työeläkejärjestelmästä sikäli, ettei kansaneläkejärjestelmässä ole osatyökyvyttömyyseläkettä eikä osa-aikaeläkettä. Varhennettu vanhuuseläke voidaan myöntää 60 vuotta täyttäneelle henkilölle. Työeläkejärjestelmässä varhennettu vanhuuseläke voidaan kuitenkin myöntää jo ennen 60 vuoden ikää, jos henkilön vanhuuseläkeikä on alle yleisen 65 vuoden vanhuuseläkeiän. Voimassa olevien säännösten mukaan varhennusvähennys on 0,5 prosenttia jokaista varhentamiskuukautta kohti. Suurimmillaan varhennusvähennys on 30 prosenttia, jolloin henkilö on jäänyt varhennetulle vanhuuseläkkeelle viisi vuotta ennen vanhuuseläkeikäänsä. Varhennetulla vanhuuseläkejärjestelmällä on pyritty lisäämään yksilön valinnanvapautta ja mahdollistamaan eläkkeelle siirtymisiän jousto. Järjestelmän tarkoituksena ei kuitenkaan ole ollut muuttaa normaalia 65 vuoden vanhuuseläkeikää, ja siksi varhennettu vanhuuseläke on kustannusneutraali suhteessa normaaliin vanhuuseläkkeeseen. Järjestelmää luotaessa katsottiin, ettei eläkkeen aikaistamisesta saa aiheutua työeikä kansaneläkejärjestelmälle lisäkustannuksia. Tämän johdosta varhennettu vanhuuseläke maksetaan pienempänä kuin normaali vanhuuseläke, ja kansaneläkelain mukaisessa varhennetussa vanhuuseläkkeessä otetaan työeläkelakien mukainen varhennettu vanhuuseläke tuloksi todellista maksettavaa eläkettä suurempana eli siten kuin työeläkkeeseen ei olisi tehty varhennusvähennystä. Kansaneläkejärjestelmään kuuluvaa eläkkeensaajien asumistukea ei myöskään makseta varhennettua vanhuuseläkettä saavalle, sillä eläkkeensaajan asumistukea voi saada vasta 65 vuotta täyttänyt henkilö. Eläkkeensaajan asumistuessa eläketulot huomioidaan todellisten tulojen mukaisina. Kansaneläkejärjestelmän varhennettu vanhuuseläke ei vaikuta työeläkkeeseen vähentävästi. On huomattava, että kansaneläke- ja työeläkejärjestelmälle syntyy normaaliin vanhuuseläkkeeseen verrattuna lisäkustannuksia kaikista muista joustavaan eläkeikäjärjestelmään kuuluvista eläkelajeista kuin varhennetusta vanhuuseläkkeestä. Näissä muissa eläkejärjestelyissä on otettu huomioon henkilön mahdollisuudet terveydentilansa, ikääntymisensä, työolosuhteidensa ynnä muiden työntekoon vaikuttavien seikkojen vuoksi jatkaa normaalisti työelämässä vanhuuseläkeikään saakka. Varhennetun vanhuuseläkkeen saajia, oli vuoden 1997lopussa kaiken kaikkiaan 55 598 henkilöä. Heidän keskimääräinen oma eläkkeensä oli 5 018 markkaa kuukaudessa. Vuoden 1997 lopussa varhennetun vanhuuseläkkeen saajista oli 17 764 sellaisia, joiden kokonaiseläke jäi alle 2 500 markkaa kuukaudessa. Heistä suurin osa oli pelkkää kansaneläkettä saavia. Kuluvan vuoden marraskuussa kansaneläkelain mukaista varhennettua vanhuuseläkettä maksettiin yhteensä 42 222 eläkkeensaajalle, joista täyttä varhennettua vanhuuseläkettä sai 6 104, työeläketulojen perusteella vähennettyä eläkettä sai 13 194 ja niin sanottua leikattua kansaneläkettä sai 22 923 henkilöä. Kansaneläkelain mukaisen täyden varhennetun vanhuuseläkkeen määrä on 2 578-1 524 markkaa kuukaudessa riippuen varhennusvähennyksen suuruudesta,
KK 1370/1998 vp 3 eläkkeensaajan asuinkunnan kalleusryhmästä ja siitä, onko eläkkeensaaja naimisissa. Jos varhennetulle vanhuuseläkkeelle lähtijöille haluttaisiin taata vähintään kansaneläkejärjestelmän mukainen täyden eläkkeen taso, tämä tarkoittaisi käytännössä sitä, että kansaneläkejärjestelmän mukainen yleinen vanhuuseläkeikä putoaisi 60 vuoteen. Eläketurvakeskuksen pikaisten arvioiden mukaan kansaneläkejärjestelmän kustannukset nousisivat tällöin useita satoja miljoonia markkoja vuodessa. Samalla varhennettu vanhuuseläke ja muut joustavaan eläkeikäjärjestelmään kuuluvat eläkelajit menettäisivät ainakin osaltaan sen merkityksen, mihin tarkoitukseen ne ovat luotu. Lisäksi uudistus vaikuttaisi päinvastaiseen suuntaan niiden toimenpiteiden kanssa, joilla hallitus on tietoisesti pyrkinyt nostamaan Suomen alhaista keskimääräistä eläkkeellejäämisikää. Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1998 Sosiaali- ja terveysministeri Sinikka Mönkäre
4 KK 1370/1998 vp Tili Riksdagens Ta/man 1 det syfte 37 1 mom. riksdagsordningen anger har Ni, Fru Ta1man, tili vederbörande med- 1em av statsrådet översänt fö1jande av riksdagsman Mikko Kuoppa undertecknade skriftliga spörsmål nr 1370: Vilka åtgärder ämnar Regeringen vidta för att trygga miniminivån på pensioner för de pensionärer som har valt förtida ålderspension så att miniminivån på pensionerna åtminstone motsvarar beloppet av full folkpension? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: Den förtida ålderspensionen är en del av det flexib1a pensionsålderssystemet i enlighet med fo1kpensions- och arbetspensionssystemet. På arbetspensionssystemets sida hör till det flexibla pensionsålderssystemet utöver förtida ålderspension dessutom arbetslöshetspension, full inva1idpension och de1invalidpension, individuell förtidspension och deltidspension. Det flexibla pensionsålderssystemet enligt fo1kpensionssystemet avviker från arbetspensionssystemet på så sätt att varken de1invalidpension eller de1tidspension ingår i folkpensionssystemet. F örtida å1derspension kan bevi1jas personer som har fyllt 60 år. 1 arbetspensionssystemet kan förtida å1derspension 1ikväl bevi1jas redan före 60 års ålder, om personens å1derspensionsålder är lägre än den allmänna å1derspensionså1dern på 65 år. En1igt gällande bestämme1ser är förtidsminskningen 0,5% för varje månad. Förtidsminskningen uppgår till 30 % när den är som störst, i vilket fall personen i fråga har gått i förtida å1derspension fem år före sin ålderspensionså1der. Med hjä1p av det förtida ålderspensionssystemet har man strävat efter att öka individens valfrihet och möjliggöra flexibilitet då det gäller den ålder då man går i pension. Syftet med systemet har emellertid inte varit att ändra den normala ålderspensionsåldern på 65 år och därför är den förtida ålderspensionen kostnadsneutral i förhållande tili den normala ålderspensionen. När detta system skapades ansågs det att en tidigarelagd betalning av pensionen inte får medföra merkostnader för arbets- eller folkpensionssystemet. Med anledning av detta betalas förtida ålderspension tili ett mindre belopp än den normala ålderspensionen och i fråga om förtida ålderspension enligt folkpensionslagen tas den förtida ålderspensionen enligt arbetspensionslagarna som inkomst tili ett högre belopp än den faktiska pension som betalas, dvs. som om förtidsminskning inte alls hade gjorts i arbetspensionen. Det bostadsbidrag för pensionstagare som hänförs tili folkpensionssystemet betalas inte heller tili den som får förtida å1derspension, eftersom endast personer som har fyllt 65 år kan få bostadsbidrag för pensionstagare. När det gäller bostadsbidrag för pensionstagare beaktas pensionsinkomsterna i enlighet med de faktiska inkomsterna. Folkpensionssystemets förtida å1derspension påverkar inte arbetspensionen på ett sådant sätt att den skulle minska. Det bör beaktas att folkpensions- och arbetspensionssystemet i jämförelse med normal å1- derspension förorsakas merkostnader av alla andra pensionsslag som hänförs till det flexibla pensionsålderssystemet än av den förtida ålderspensionen. 1 dessa övriga pensionsarrangemang har man beaktat en persons möjligheter att med beaktande av sitt hälsotillstånd, åldrande, arbetsförhållanden och andra omständigheter som inverkar på arbetet fortsätta normalt i arbetslivet ända till å1dern för å1derspensionering. 1 slutet av år 1997 fanns det inalles 55 598 personer som fick förtida ålderspension. Den genomsnittliga egna pensionen för dessa var 5 018 mk/månad. 1 slutet av 1997 var 17 764 personer av dem som fick förtida ålderspension sådana vars totala pension blev mindre än 2 500 mk/ månad. Av dem var största de1en sådana som endast får folkpension. 1 november i år betalades förtida ålderspension till samman1agt 42 222 pensionstagare, av vilka 6 104 fick full förtida ålderspension, 13 194 personer minskad pension på grundval av arbetspensionsinkomsterna och 22 923 personer s.k. nedskuren folkpension. Beloppet av den fulla förtida ålderspensionen enligt folkpensionslagen uppgår till 2 578-1 524 mk/ månad beroende av storleken på förtidsminskningen, av dyrhetsgruppen för den kommun där
KK 1370/1998 vp 5 pensionstagaren är bosatt och av det faktum huruvida pensionstagaren är gift. Om man, när det gäller de personer som går i förtida ålderspension, vill garantera minst en nivå som motsvarar full pension enligt folkpensionssystemet, skulle detta i praktiken innebära att den allmänna ålderspensionsåldern enligt folkpensionssystemet sjunker tili 60 år. Enligt snabba uppskattningar hos pensionsskyddscentralen skulle kostnaderna för folkpensionssyste- met i detta fall öka med hundratals miljoner mark per år. Samtidigt skulle den förtida ålderspensionen och de övriga pensionsslagen som hänförs tiii det flexibla pensionsålderssystemet åtminstone delvis förlora den betydelse som de ursprungligen var avsedda att ha. Dessutom skulle reformen verka i motsattriktning i förhållande tili de åtgärder med hjälp av vilka regeringen medvetet har strävat efter att höja den låga genomsnittliga pensioneringsåldern i Finland. Helsingforsden 18 december 1998 Social- och hälsovårdsminister Sinikka Mönkäre