Hiidenveden alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2013

Hiidenveden alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2013 Eeva Ranta Marja Valtonen Sanna Helttunen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 251/2014

LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 251/2014 Hiidenveden alueen yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 2013 Eeva Ranta Marja Valtonen Sanna Helttunen Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

Laatija: Eeva Ranta, Marja Valtonen, Sanna Helttunen Tarkastaja: Eeva Ranta, Marja Valtonen Hyväksyjä: Jaana Pönni LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 251/2014 Valokuva(t): LUVY ry Kannen kuva: LUVY ry (Sanna Helttunen) Julkaisu on saatavana myös internetistä: www.luvy.fi/julkaisut Harriprint Tmi Karkkila 2014 ISBN 978-952-250-122-6 (nid.) ISBN 978-952-250-123-3 (PDF) ISSN-L 0789-9084 ISSN 0789-9084 (painettu) ISSN 1798-2677 (verkkojulkaisu)

Sisältö 1 Yhteistarkkailun peruste ja tarkkailun toimeksiantajat... 5 2 Taustatiedot... 6 2.1 Yleiskuvaus tarkkailualueesta... 6 2.2 Vuoden 2013 säätila, Vanjoen, Vihtijoen ja Väänteenjoen virtaamat... 8 3 Hiidenveden yhteistarkkailualueen pistekuormitus vuonna 2013... 9 3.1 Luparajojen saavuttaminen vuonna 2013... 11 4 Ajankohtaista Hiidenvedestä... 11 4.1 Hiidenveden kunnostus 2012 2015 hanke... 11 4.2 YVA Vihdin jätevesihuollon vaikutuksista... 13 5 Vuoden 2013 yhteistarkkailu... 13 5.1 Hiidenveden yhteistarkkailututkimuksen havaintopaikat... 13 6 Vesistötarkkailun tulokset ja tulosten tarkastelu... 14 6.1 Jokien veden laatu... 14 6.1.1 Pistemäisen jätevesikuormituksen vaikutukset Vanjoen veden laatuun vuonna 2013... 16 6.2 Vanjoen ja Vihtijoen ainekuormitus Hiidenveteen... 17 6.3 Karkkilan Pyhäjärvi ja Vihdin Averiajärvi... 18 6.4 Hiidenvesi... 22 6.4.1 Happipitoisuus... 22 6.4.2 Ravinnekuormitus... 23 6.4.3 Ravinnepitoisuus ja tuottavuus... 24 6.4.4 Muu veden laatu... 27 6.4.5 Pistemäisen jätevesikuormituksen vaikutus Hiidenveden veden laatuun vuonna 2013... 28 7 Yhteenveto ja arvio pistemäisen jätevesikuormituksen vaikutuksista Hiidenveden alueella vuonna 2013... 28 7.1 Joet... 28 7.1.1 Vanjoki... 28 7.1.2 Vihtijoki... 29 7.2 Hiidenvesi... 29 8 Hiidenveden yhteistarkkailututkimuksen jatkaminen... 31 Kirjallisuuslähteet... 31

Liitteet Liite 1. Kartta yhteistarkkailualueesta... 35 Liite 2. Hiidenveden yhteistarkkailualueen jätevesikuormitus vuosina 1988 2013 (Marja Valtonen)... 36 Liite 3.1. Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuodelta 2013... 38 Liite 3.2. Analyysimenetelmät ja analyysien mittausepävarmuudet... 50 Kuvailulehti.... 54

1 Yhteistarkkailun peruste ja tarkkailun toimeksiantajat Yhteistarkkailu perustuu Hiidenveden alueen pistekuormittajien osalta kuormittajien ympäristölupiin ja Vihdin kunnan sekä Karkkilan kaupungin osalta kunnan lakisääteiseen velvoitteeseen seurata ympäristönsä tilaa. Vuoden 2013 aikana yhteistarkkailuun osallistuivat Karkkilan kaupungin ja Vihdin kunnan lisäksi pistekuormitusta tuottavat Karkkilan vesihuoltolaitos, Vihdin Vesi, Kuntoparantolasäätiö (entinen Hopeaniemen kuntoutumiskeskus ja kylpylä) ja Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos. Componenta Finland Oy Högfors ja Helsingin seudun ympäristöpalvelut kuntayhtymä osallistuivat tarkkailuun vapaaehtoisesti. Pistekuormittajien osalta yhteistarkkailun tavoitteena on hankkia aineistoa, jota käytetään selvitettäessä vesistöön kohdistuvan jätevesikuormituksen vaikutuksia, vaikutusalueen laajuutta ja haittojen vähentämiseksi suoritettujen toimenpiteiden riittävyyttä. Tarkkailututkimus toteutetaan valvontaviranomaisen (Uudenmaan ELY-keskus, kirje 521/500 Hevy 3.12.1991) hyväksymän ohjelman mukaisesti. Ohjelmaa on vuosien varrella täydennetty ja päivitetty viranomaisen ja yhteistarkkailutyöryhmän hyväksymällä tavalla. Viimeisin ohjelmapäivitys on tehty toukokuussa 2009. Tarkkailututkimuksella täytetään luvissa olevat velvoitteet (Taulukko 1). Taulukko 1. Hiidenveden pistekuormittajien lupapäätökset, joihin vesistötarkkailuvelvoitteet perustuvat. Pistekuormittaja Oikeuden tai vesiviranomaisen lupapäätös Karkkilan vesihuoltolaitos LSY 27.6.2007, dnro: LSY-2007-Y-9 kaupungin jätevedenpuhdistamo KHO 11.8.2010, dnro 3749/1/08 Vihdin vesi 6.8.2009 Kirkonkylän jätevedenpuhdistamo UUS-2008-Y-520-111 Kuntoparantolasäätiö 7.11.2008 UUS-2007-Y-547-1110 jätevedenpuhdistamo No YS 1569 Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos, Vihdin ympäristöasiain lautakunta jätevedenpuhdistamo 31.5.1995 82/53/540/95 Kunkin tarkkailuvuoden tilanne ja ohjelma käydään läpi tarkkailua edeltävän vuoden aikana järjestettävässä yhteistarkkailutyöryhmän kokouksessa, jossa ovat edustettuna pistekuormittajat, kuntien edustajat, valvova viranomainen ja tarkkailua suorittava konsultti. Tarkkailun koordinoinnista Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:ssä vastaa vesistötutkija, näytteenoton tekevät sertifioidut näytteenottajat (erikoistumispätevyyden ala vesi- ja vesistönäytteet) ja vesinäytteiden analysoinnista vastaa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laboratorio, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 17025: 2005. Tässä yhteenvetoraportissa luodaan katsaus vuoden 2013 tarkkailutuloksiin. Hiidenveden yhteistarkkailu tapahtuu jaksoissa niin, että joka neljäs vuosi mukana ovat fysikaalis-kemiallisten mittausten lisäksi myös vesistön biologiaa kuvaavat muuttujat, kasviplankton ja pohjaeläimet. Vuosi 2014 on seuraava tällainen, ns. laaja tarkkailuvuosi. Tämän vuosiyhteenvedon kirjoitti luvun 3 (Hiidenveden yhteistarkkailualueen pistekuormitus vuonna 2013) osalta puhdistamoinsinööri Marja Valtonen ja luvun 4 (Ajankohtaista Hiidenvedestä) osalta hankekoordinaattori Sanna Helttunen, muilta osin vesistötutkija Eeva Ranta. Edellisen kerran Hiidenveden alueen yhteistarkkailun tuloksia on esitetty vuotta 2012 koskevassa yhteenvetoraportissa (Ranta ym. 2013). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014 5

2 Taustatiedot 2.1 Yleiskuvaus tarkkailualueesta Karjaanjoen vesistöalueeseen kuuluva Hiidenvesi on Lohjanjärven jälkeen Uudenmaan toiseksi suurin järvi. Sokkeloinen järvi koostuu useista selkä- ja lahtialueista (Kuva 1). Yhteistarkkailuohjelman puitteissa keskitytään neljään altaaseen, jotka ovat Kirkkojärvi, Mustionselkä, Nummelanselkä ja Kiihkelyksenselkä. Kuva 1. Hiidenveden selkäalueet. Hiidenvesi on merkittävä virkistysalue sekä paikkakuntalaisille että monille pääkaupunkiseudun asukkaille. Järven rannoilla on runsas tuhat loma-asuntoa. Järvityypiltään Hiidenvesi on luokiteltu kuuluvaksi tyyppiin runsasravinteiset ja runsaskalkkiset järvet (RrRk). Tavoitteena on saada Hiidenvesi samoin kuin muutkin Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesimuodostumat hyvään ekologiseen tilaan vuoteen 2015 mennessä (Uudenmaan ympäristökeskus ym. 2009), ympäristöhallinnon uusimman, lokakuussa 2013 tekemän ehdotuksen mukaan Hiidenveden ekologinen tila on tyydyttävä. Yhteistarkkailun piiriin kuuluu Hiidenvesi, osa Hiidenveteen sen koillispuolelta laskevasta Vihtijoesta ja pohjoispuolelta laskeva Vanjoki. Lisäksi otetaan vesinäytteitä Karkkilan Pyhäjärvestä, Pyhäjärveen laskevan Saavajoen alaosasta ja Vihdin Averiajärvestä (kartta havaintopaikkojen sijainnista on liitteessä 1). 6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014

Vihtijoen vesistön latvat sijaitsevat Vihdin, Nurmijärven ja Hyvinkään kuntien alueilla pääosan vesistöstä sijaitessa Vihdin kunnassa. Vanjoen vesistö saa alkunsa Lopen kunnasta ja laskee Karkkilan ja Vihdin alueiden kautta Hiidenveteen. Hiidenvesi laskee Väänteenjoen kautta Lohjanjärveen. Tietoja Hiidenveden, Averian ja Pyhäjärven hydrologiasta on esitetty ohessa (Taulukko 2). Taulukko 2. Hydrologisia tietoja yhteistarkkailun piirissä olevista järvistä (Hiidenvesi, Averia, Pyhäjärvi). Hiidenvesi Averia Pyhäjärvi Pinta-ala km 2 30,3 1,4 1,4 Keskisyvyys m 6,6 3,2 4,2 Suurin syvyys m 33 6,5 11 Tilavuus milj. m 3 197 4,5 5,9 Teoreettinen viipymä vrk 270 20 Keskivirtaama m 3 /m 8,9 2,2 3,5 Vedenkorkeus WN43+ 31,8 36 72,5 Rantaviivaa km 109,5 7,3 5,6 Valuma-alue km 2 933,9 232,1 367,9 Hiidenvettä säännöstellään Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 8/1982 A 27.1.1982 perusteella Väänteenjoessa olevan padon avulla. Säännöstely alkoi vuonna 1970 ja toimii nykyisellään Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymän hallinta-alueen vedenhankinnan varajärjestelmän osana. Säännöstelyväli on yleensä 0,9 1,0 m, suurin sallittu vedenkorkeuden vaihtelu on 1,6 m. Käytännössä säännöstely on merkinnyt sitä, että Hiidenveden vallitseva vedenkorkeustaso on kesäaikana noussut 20 40 cm vuoteen 1970 asti vallinneesta tasosta. Muina vuodenaikoina ero entiseen ei ole sanottava (Kukkamäki 1995). Säännöstelyrajat on sidottu kalenteriin, mutta suurin sallittu juoksutus määräytyy padon suurimman purkautumiskyvyn perusteella. Ennen tulvaa ja sen aikana on kaikki patoluukut pidettävä auki. Hiidenveden purkautumiseen vaikuttaa oleellisesti alapuolella sijaitsevan Lohjanjärven vedenkorkeus. Karkkilan suunnasta Hiidenveden Kuninkaanlahteen laskevan Vanjoen (eli Karjaanjoen) valuma-alue on maaperältään suurimmaksi osaksi savea ja hiesua varsinkin alueen etelä- ja keskiosassa. Maaperä aivan jokiuoman lähellä on yleensä hienoa hietaa ja kauempana uomasta hiesua ja hiesusavea (Virri 1971). Vanjoen valuma-alueella on peltoa 34 %, metsää 62 %, rakennettua aluetta 2 % ja vesialuetta 1 %. Peltoalueiden eroosioherkkyys on alueella suuri (Penttilä & Kulmala 1999). Vanjoen on laskettu tuovan Hiidenveden Kiihkelyksenselälle 94 % siihen laskevista vesistä (Eloranta ja Kwandrans 2005). Vanjoen varrella Vihdin Jokikunnassa oleva Vanjärvi kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan sekä valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Lisäksi alueelle on perustettu Uudenmaan ELYkeskuksen toimesta noin 130 ha suuruinen luonnonsuojelualue. Alueella on toteutettu myös Vanjärven kunnostus osana Hiidenveden kunnostus 2012 2015 -hanketta. Hiidenveden Kirkkojärveen laskevan Vihtijoen alaosalla maaperä on hiesusavea ja aitosavea. Yläjuoksulla maaperä muuttuu karkeaksi hiedaksi ja hiekaksi. Alueen peltoprosentti on 20 %, metsää on 73 %, vesistöä 6 % ja avosuota tai rakennettua aluetta 1 %. Peltojen eroosioherkkyys on suuri erityisesti Vihtijoen alaosissa (Penttilä & Kulmala 1999). Hiidenveden itäpuolella sijaitsee Koivissillan jätekeskus, jonka alueen vedet laskevat Oinasjokea myöten Hiidenveden Kopunlahteen. Oinasjoen merkittävin kuormittaja on hajakuormitus. Jätekeskuksen kaatopaikan vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisen valvonnassa. Koivis- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014 7

sillan alueelta vesistöön lähtevä ravinnekuormitus on pääasiassa typpikuormitusta. Kuormitus on vähentynyt 2000-luvulla; vuonna 2013 jätekeskuksen alueelta peräisin olevan typpikuormituksen osuudeksi arvioitiin runsas prosentti Oinasjoen alaosan kokonaiskuormituksesta (Ranta 2013). 2.2 Vuoden 2013 säätila, Vanjoen, Vihtijoen ja Väänteenjoen virtaamat Vuosi 2013 oli useiden kuukausien osalta edellisvuotta kuivempi. Elokuussa, ja syksyllä loka- ja marraskuussa kuitenkin satoi enemmän kuin vuonna 2012 ja myöhäissyksyn sateet olivat myös pitkän ajan keskiarvoja runsaampia. Talvi oli normaalin talvinen, etenkin tammikuu ja maaliskuu olivat kylmiä. Keväällä lumen sulaminen aiheutti purojen ja ojien tulvimista. Alkukesä oli edellisvuotta ja pitkän ajan keskiarvoja lämpimämpi, loppusyksy oli sateinen ja tavallista lämpimämpi (Kuva 2). Kuukauden sadesumma Lohja Porlan sääasema Kuukauden keskilämpötila Lohja Porlan sääasema 150 20 Sademäärä mm 100 50 Keskilämpötila oc 15 10 5 0-5 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 2013 2012 Keskiarvo 1981-2010 -10 2013 2012 Keskiarvo 1981-2010 Kuva 2. Kuukauden sadesumma ja keskilämpötila Lohjan Porlan sääasemalla vuonna 2012 ja 2013 sekä vuosien 1981 2010 keskiarvona. Hiidenveden jään paksuudeksi mitattiin 4.3.2014 Kirkkojärvellä ja Nummelanselällä 45 cm, jäällä oli 10 20 cm lunta. Karkkilan suunnasta Hiidenveden Kuninkaanlahteen laskevan Vanjoen, Vihdin suunnasta Kirkkojärveen laskevan Vihtijoen ja Hiidenvedestä Lohjanjärveen laskevan Väänteenjoen virtaamakäyrät on esitetty kuvassa 3. Virtaamahuiput mitattiin kevättulvan aikaan huhtikuussa ja syksyllä marraskuussa. Väänteenjoki on virtaamaltaan suurin, Vihtijoki pienin. 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014

25 Virtaama m 3 /s 20 15 10 5 0 01.01.2013 16.01.2013 31.01.2013 15.02.2013 02.03.2013 17.03.2013 01.04.2013 16.04.2013 01.05.2013 16.05.2013 31.05.2013 15.06.2013 30.06.2013 15.07.2013 30.07.2013 14.08.2013 29.08.2013 13.09.2013 28.09.2013 13.10.2013 28.10.2013 12.11.2013 27.11.2013 12.12.2013 27.12.2013 Vanjoki Vihtijoki Väänteenjoki Kuva 3. Vanjoen (2300100), Vihtijoen (2300402) ja Väänteenjoen (2300560) virtaamakäyrät vuonna 2013. Lähde: OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu, tieto haettu 20.2.2014. 3 Hiidenveden yhteistarkkailualueen pistekuormitus vuonna 2013 Tässä luvussa esitellään Hiidenveden alueelle johdettava pistemäinen jätevesikuormitus kolmen tärkeimmän puhdistamon osalta. Nämä puhdistamot ovat Karkkilan kaupungin puhdistamo ja Vihdin kirkonkylän puhdistamo, lisäksi paikallisesti tärkeistä ja pienemmän kokoluokan puhdistamoista on edelleen toiminnassa Kuntoparantolasäätiön (ent. Hopeaniemi Oy) puhdistamo. Kuvassa 4 esitetään pistekuormituksen suhteellinen (%) jakaantuminen puhdistamoiden kesken v. 2013. Vesimäärästä tuottivat yhteensä yli 99 % Karkkila ja Vihdin kirkonkylä, Karkkilan osuus oli n. 76 % ja Vihdin kirkonkylän osuus n. 24 %. Kuntoparantolasäätiön (ent. Hopeaniemi Oy) jätevesimäärän osuus oli n. 0,1 %. % 100 Hiidenveden alueen pistekuormitus, puhdistamoiden %-osuudet v. 2013 80 60 40 20 0 Vesi BHK7 Fosfori Typpi Karkkila Vihti kk Kuntoparantolasäätiö/Hopeaniemi Kuva 4. Hiidenveden alueen pistekuormitus, puhdistamoiden %-osuudet v. 2013. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014 9

Hiidenveden rehevöitymisen vähentämistä ajatellen on tärkeintä, että vesistöön päätyvä ravinteiden määrä rajoitetaan mahdollisimman vähäiseksi. Fosfori rehevöittää sisävesiä eniten, mutta myös typpi on ravinne. Hiidenveden alueen puhdistamoilta vesistöön johdetut fosforija typpimäärät jaksolla 2000 2013 käyvät ilmi kuvista 5 6. Yksityiskohdat vesistöön johdetusta kuormituksesta esitetään liitteessä 2. Puhdistamoilta johdettiin Hiidenveden alueelle fosforia noin 0,23 kg P/d v. 2013 (kuva 5). Viisivuotisen jakson aikana (v. 2009 2013) fosforikuorma on vaihdellut välillä 0,14 0,32 kg P/d. Karkkilan puhdistamoa tehostettiin vuosina 2002 2003, jonka tuloksena saavutettiin vesistökuormituksessa huomattava fosforivähenemä. Karkkila uudisti puhdistamon käytön tavoitteet vuoden 2008 alussa mottona hyvästä vieläkin parempaa, Vanjokeen johdetun fosforin määrä väheni sen myötä alle puoleen jo hyvästä puhdistustasosta. Myös Vihdin kirkonkylän puhdistamolla syksyllä 2005 käyttöön otettu jälkisuodatus on vähentänyt fosforikuormitusta Kirkkojärveen. kg P/d 1,8 1,6 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 0 Fosforikuorma v. 2000-2013 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Karkkila Vihti kk Kuntoparantolasäätiö/Hopeaniemi Hiidenpirtti Kuva 5. Puhdistamoilta vesistöön johdettu keskimääräinen fosforikuorma (kg/d) v. 2000 2013. Puhdistamoilta johdettiin Hiidenveden alueelle typpeä noin 68 kg N/d (kuva 6) vuonna 2013. Viisivuotisen jakson aikana (v. 2009 2013) typpikuorma on vaihdellut välillä 68 92 kg N/d. Karkkilan puhdistamolla tehtiin saneeraustöitä aikavälillä marraskuu 2011 lokakuu 2012, puhdistamolla mm. uudistettiin ilmastuslinjojen anox-osiot. Molempien prosessilinjojen uudistetut anox-lohkot saatiin tehostamaan typenpoistoajoa elokuun 2012 lopulla. kg N/d 120 Typpikuorma v. 2000-2013 100 80 60 40 20 0 2000 2001 2002 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Karkkila Vihti kk Kuntoparantolasäätiö/Hopeaniemi Hiidenpirtti Kuva 6. Puhdistamoilta vesistöön johdettu keskimääräinen typpikuorma (kg/d) v. 2000 2013. 10 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014

3.1 Luparajojen saavuttaminen vuonna 2013 Puhdistamojen käsittelytuloksille on määritelty raja-arvot laitosten ympäristöluvissa ja vähimmäispuhdistusvaatimukset Valtioneuvoston asetuksessa 888/2006. Seuraavassa esitetään lyhyesti vuoden 2013 osalta raja-arvojen saavuttaminen Hiidenveden alueelle jätevetensä purkavien lupavelvollisten pistekuormittajien osalta. Luparajojen saavuttaminen ja vesistökuormitus käydään tarkemmin läpi vuosittain laadittavissa jätevedenpuhdistamoiden kuormitustarkkailujen yhteenvedoissa. Karkkilan puhdistamo Karkkilan puhdistamon käsittelytulokset vuonna 2013 saavuttivat Korkeimman hallinto-oikeuden (11.8.2010) päätöksessä laskentajaksoille vahvistetut raja-arvot sekä Valtioneuvoston asetuksen 888/2006 vähimmäisvaatimukset. Vihdin kirkonkylän puhdistamo Uudenmaan ympäristökeskus on 6.8.2009 antanut päätöksen ympäristölupamääräysten tarkistamisesta, päätöksessä on määritelty raja-arvot puhdistustuloksille. Vuonna 2013 Vihdin kirkonkylän jätevedenpuhdistamon puhdistustulokset saavuttivat ympäristöluvassa asetetut raja-arvot BOD:n, COD:n, kiintoaineen ja fosforin osalta. Ammoniumtypelle asetettuja raja-arvoja ei saavutettu. Valtioneuvoston asetuksessa 888/2006:ssa asetetut vähimmäispuhdistusvaatimukset saavutettiin vuonna 2013. Kuntoparantolasäätiön (ent. Hopeaniemi Oy) puhdistamo Vuonna 2013 käsitellyn jäteveden BOD 7 ATU-arvo oli vuosikeskiarvona laskettuna 26 mg O 2 /l ja tulos ei saavuttanut raja-arvoa (enint. 15 mg O 2 /l). Muilta osin käsittelytuloksille asetetut raja-arvot saavutettiin. 4 Ajankohtaista Hiidenvedestä 4.1 Hiidenveden kunnostus 2012 2015 hanke Hiidenveden kunnostustyötä on tehty vuodesta 1995 alkaen. Järveä hoitokalastettiin ensimmäiset 10 vuotta, josta siirryttiin valuma-alueen kunnostukseen. Hiidenveden kunnostusta on rahoitettu yhteensä n. 3,8 M vuosien 1995 2015 aikana. Kunnostustyötä tehdään tällä hetkellä rahoittajien vuosille 2012 2015 tekemällä sopimuksella. Hiidenveden kunnostus 2012 2015 -hanketta rahoittavat Vihti, Lohja, Karkkila, Nummi-Pusula (nyk. Lohja), Loppi sekä HSY Helsingin seudun ympäristöpalvelut -kuntayhtymä, Hiidenveden kalastusalue ja Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, joka toimii hankkeen koordinaattorina. Hankkeen kokonaisbudjetti vuosina 2012 2015 on 1 258 865. Kunnostuksen pitkäaikaistavoitteena on vaikuttaa siihen, että Hiidenvesi valuma-alueen vesistöineen saavuttaa hyvän ekologisen tilan. Tavoitteena on myös järven virkistyskäytön parantaminen. Tavoitteisiin pyritään toteuttamalla mm. kiintoaine- ja ravinnekuormitusta vähentäviä toimia Hiidenvedellä ja sen valuma-alueella. Valuma-alueella tällaisia toimia ovat esimerkiksi kosteikkojen perustaminen sekä maatilojen ympäristöneuvonta ja kiinteistökohtainen jätevesineuvonta haja-asutusalueilla. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014 11

Kuva 7. Vanjoen pohjakynnys rakennettiin kesällä 2013. Kuva: Sanna Helttunen. Hiidenveden kunnostushistorian yksi isoimmista kunnostuskohteista, Vanjärven kunnostus, valmistui v. 2013. Kohteen suunnittelusta ja toteutuksesta vastasi Uudenmaan ELY-keskus. Lisäksi Hiidenvedellä tehdään säännöllistä seurantaa mm. sulkasääskien ja kalaston osalta. Kuva 8. Pääkslahden kosteikko toteutettiin talvella 2013. Kuva: Sanna Helttunen. Hiidenvesi-hankkeella on yhteistyöhankkeita, joiden kautta saadaan uutta tietoa valuma-alueesta, vesistöstä sekä vesiensuojelusta ja vesistökunnostuksesta yleensä. Näistä esimerkkinä v. 2013 päättynyt GisBloom LIFE + -hanke, jonka päämääränä oli saada rehevöityminen ja leväkukinnat kuriin. Hanke pyrki etsimään kustannustehokkaimpia kunnostusmenetelmiä sekä tuottamaan uutta ja syventävää tietoa ravinnekuormituksen, maankäytön, hoitotoimenpiteiden sekä ilmaston vaikutuksista. Lisäksi hankkeessa kehitettiin apuvälineitä vesienhoidon tueksi (mm. vesinetti.fi ja Kunnosta järvesi -peli). Hiidenvesi-hanke on mukana myös kansainvälisessä Järvi Hoi -hankkeessa, jossa kehitetään hoitokalastusmenetelmiä. Järvi Hoi -hankkeessa on mm. selvitetty tarkemmin Hiidenveden ravintoverkon rakennetta ja kalojen ravinnonkäyttöä. 12 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014

Kuva 9. Kunnosta järvesi -peli kehitettiin GisBloom-hankkeessa yhteistyössä Hiidenveden kunnostus -hankkeen ja Vihdin lukion oppilaiden kanssa. 4.2 YVA Vihdin jätevesihuollon vaikutuksista Vihdin Veden jätevesihuollon tulevaisuudessa toteutettavien eri vaihtoehtojen ja niiden ympäristövaikutusten tarkastelemiseksi käynnistettiin ympäristövaikutusten arviointimenettely syksyllä 2013. Eri kuormitusvaihtoehtojen vaikutuksista Hiidenveteen laadittiin Vihdin Veden toimeksiannosta selvitys YVA-selostuksen tausta-aineistoksi (Ranta ym. 2014). Selvityksen mukaan kaikki esitetyt jätevesikuormitusvaihtoehdot tulisivat tavalla tai toisella vaikuttamaan Hiidenveteen. Hiidenveden alapuolisiin alueisiin eri vaihtoehdoilla ei katsottu olevan vaikutuksia. Kokonaisuutena vaikutukset ovat vähäisiä tai korkeintaan kohtalaisia, paikallisesti kuitenkin todettavissa. Selvityksessä myös korostettiin, että jo vähäinenkin lisäkuormitus saattaa heikentää Hiidenveden kunnostustyön vaikutuksia. Valuma-alueella tehdyt kunnostustoimet purevat hitaasti ja jokaisen ravinnekilon talteenotto on tärkeää, muutoin Hiidenveden kunnostamisen eteen tehdyt toimet valuvat hukkaan. 5 Vuoden 2013 yhteistarkkailu 5.1 Hiidenveden yhteistarkkailututkimuksen havaintopaikat Hiidenveden yhteistarkkailualueelta otettiin vuoden 2013 aikana vesinäytteitä yhteensä 19 havaintopaikalta (taulukko 3, kartta liitteessä 1). Näytteitä haettiin 1 12 kertaa havaintopaikkaa kohden vuodessa, osan Vanjoen ja Vihtijoen alimpien havaintopaikkojen näytteenotosta teki Uudenmaan ELY-keskus. Uudenmaan ELY-keskuksen toimeksiannosta Nummelanselän (havaintopaikka 7) ja Kiihkelyksenselän (9) havaintopaikoilla oli mukana myös lisäanalyysejä koskien maa- ja metsätalouden hajakuormituksen seurantaa. Kirkkojärven, Mustionjoen, Nummelanselän ja Yhdyksennokan alueilla tehtiin lisänäytteenottoa myös Vihdin Veden toimeksiannosta liittyen Vihdin jätevesihuoltosuunnitelmien ympäristövaikutusten arviointiin. Myös näiden ylimääräisten näytteenottojen ja analyysien tulokset on esitetty liitteen 3 analyysitaulukossa. Näytteenotto painottui ohjelman mukaan avovesikauteen. Vesinäytteet otettiin noutimilla, samalla mitattiin lämpötila ja havainnoitiin sääolot. Näytteenottajan tehtäviin kuuluu myös kirjata ylös myös kaikki poikkeavat olosuhteet, esimerkiksi veden samentumat ja leväkukinnat. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014 13

Taulukko 3. Hiidenveden yhteistarkkailun vedenlaatuhavaintopaikat vuonna 2013. Havaintopaikka Koordinatit Kunta vesistöalue ETRS-TM35FIN N/lat E/lon 1 Vihtijoki 8,4 6702668 358858 Vihti 23.09 3 Averia, keskiosa 1 6704688 355157 Vihti 23.09 4 Olkkalanjoki 0,4 6701222 351937 Vihti 23.09 4A Olkkalanjoki 4A (VMTTK) 6703894 354360 Vihti 23.09 4B Olkkalanjoki 4B (VMTTK) 6702948 353136 Vihti 23.09 4C Olkkalanjoki 4C (VMTTK) 6704000 354235 Vihti 23.09 S3 Saavajoki 1,0 6717855 334712 Karkkila 23.05 10 Pyhäjärvi, Tuorila 4 6715361 345635 Karkkila 230.5 11 Vanjoki 25,0 6714208 346363 Karkkila 23.04 12 Vanjoki 18,3 6711400 347080 Karkkila 23.04 13 Vanjoki 7,4 6704661 346969 Vihti 23.04 14 Vanjoki 0,3 6700113 343738 Karkkila 23.04 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 6699987 351800 Vihti 23.03 6 Hiidenv. Mustionselkä 11 6697391 349910 Vihti 23.03 7 Hiidenv. Raatosaari 9 6693712 349792 Vihti 23.03 8 Hiidenv. Yhdyksennokka 8 6695822 347207 Vihti 23.03 9 Hiidenv. syvänne 90 6698214 343682 Vihti 23.03 D Hiidenv. Hopeaniemi 6698515 350212 Vihti 23.03 E Hiidenv. Hopeaniemi 6698412 350126 Vihti 23.03 6 Vesistötarkkailun tulokset ja tulosten tarkastelu Yhteistarkkailun havaintopaikkojen sijainti on esitetty liitteen 1 kartassa ja vesianalyysitulokset ja analyysien menetelmä- ja määritysrajaluettelo liitteessä 3. Tässä luvussa tuloksia käsitellään aluekokonaisuuksittain. 6.1 Jokien veden laatu Karkkilan Pyhäjärveen koillisesta Toivikkeen suunnasta laskeva Saavajoki on tutkimusohjelmassa vertailualueena kuormitetummalle Vanjoelle. Samalla Saavajoki kertoo myös Karkkilan Pyhäjärveen tulevan veden laadusta. Saavajoen (yhteistarkkailuohjelmassa havaintopaikka S3) jokihaarojen valuma-alueella on peltoja, metsää ja suota. Pistekuormitusta Saavajokivarressa ei ole. Joen vesi on ruskeaa ja humuspitoista, mutta normaalivirtaamilla varsin kirkasta. Saavajoen veden laatua voi kokonaisuutena luonnehtia tyydyttäväksi. Hiidenveden Kuninkaanlahteen laskevan Vanjoen (havaintopaikat 11 14) pituus jokisuusta Pyhäjärveen on 23 km, joen koko valuma-alueen koko on 484 km 2 ja keskivirtaama on noin 4,5 m 3 /s. Vanjoen pistemäinen kuormitus tulee joen yläosasta Karkkilan kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Havaintopaikka 11 on kuormituslähteen yläpuolella, havaintopaikat 12, 13 ja 14 ovat puhdistamon purkuputken alapuoleisessa joessa. Valuma-alueella on runsaasti peltoviljelyä ja muutakin hajakuormitusta aiheuttavaa toimintaa, jonka vaikutus näkyy erityisesti joen alaosissa ravinne- ja bakteeripitoisuuksien nousuna. Noin 6 km ennen kuin joki laskee Hiidenveteen, se kulkee Vihdin Vanjärven kautta. Vanjärveä kunnostettiin vuoden 2013 aikana mm. parantamalla virtausta joen ja järven välillä. Hiidenveden Kirkkojärveen laskevan Vihtijoen valuma-alueen pinta-ala on 269 km 2 jokisuulta mitattuna. Valuma-alue on pääosin peltoa ja metsää. Vähäistä pistekuormitusta joen alaosalle 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014

aiheuttaa Valtion maatalousteknologian tutkimuskeskuksen jätevedenpuhdistamo Averiajärven eteläpuolella Olkkalassa. Muuta vesistötarkkailuun velvollista pistemäistä kuormitusta ei Vihtijoella ole, hajakuormitus sen sijaan on erittäin voimakasta. 140 120 100 80 60 40 20 0 Saavajoki, Vanjoki ja Vihtijoki veden väri 28.1.2013 17.4.2013 15.7.2013 8.10.2013 Saavaj S3 Vanj 11 Vanj 12 Vanj 13 Vanj 14 Vihtij 1 Vihtij 4 Saavajoki, Vanjoki ja Vihtijoki kokonaisfosfori µg/l 200 150 100 50 0 28.1.2013 17.4.2013 15.7.2013 8.10.2013 Saavaj S3 Vanj 11 Vanj 12 Vanj 13 Vanj 14 Vihtij 1 Vihtij 4 Saavajoki, Vanjoki ja Vihtijoki lämpökestoiset kolibakteerit pmy/100 ml 1200 1000 800 600 400 200 0 28.1.2013 17.4.2013 15.7.2013 8.10.2013 Saavaj S3 Vanj 11 Vanj 12 Vanj 13 Vanj 14 Vihtij 1 Vihtij 4 Kuva 10. Jokihavaintopaikkojen veden väri, kokonaisfosforipitoisuus ja ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuus vuoden 2013 neljällä mittauskerralla. Vuoden 2013 vedenlaatutulokset olivat kaikkien kolmen joen havaintopaikoilla kullekin näytteenottoajankohdalle kutakuinkin tyypilliset. Kevättulvien vaikutus näkyi etenkin ravinne-, kiintoaine-, sameus- ja bakteeripitoisuuksien kasvuna (liite 3, kuva 10). Vanjoen alaosalle on tyypillistä se, että vaikka jokeen puretaan Karkkilan puhdistamolta puhdistettua yhdyskuntajätevettä, on bakteeripitoisuus usein purkupaikan alapuolista havaintopaikkaa 12 suurempi useita kilometrejä alempana, Vanjärven yläpuolella olevalla havaintopaikalla 13. Vuoden 2013 tuloksissa tilanne oli tämä tammi- ja huhtikuun näytekerroilla. Kohonneet bakteeripitoisuudet tukevat oletusta alueen huomattavan voimakkaasta hajakuormituksesta. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014 15

Vihtijoessa Averiajärven alapuolella on Valtion maatalousteknologian Vakolan tutkimuslaitos. Laitoksen pieni jätevedenpuhdistamo on Vihtijoen ainoa pistekuormittaja. Näytteet otetaan puhdistamon purkupurosta ja purkupuron ylä- ja alapuolisesta Vihtijoesta kerran vuodessa elokuussa. Purkupuron pitoisuudet ovat pääsääntöisesti Vihtijoen pitoisuuksia suurempia. Vuoden 2013 tuloksissa Vihtijoen kokonaisfosforipitoisuus oli edellisvuoden tapaan suurempi kuin puhdistamon purkupurossa, sen sijaan typpipitoisuus oli purkupurossa joen pitoisuuksia suurempi. Puhdistamolta lähtevä bakteerikuormitus ei ollut näytteenoton aikaan merkittävää (taulukko 4). Taulukko 4. Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitoksen havaintopaikkojen vedenlaatuominaisuuksia 8.8.2013. Kok.N NH 4 -N KOK.P Lämp.koli 4A yläpuoli 1200 110 79 14 4B alapuoli 1100 130 93 66 4C purkupuro 3400 650 46 22 6.1.1 Pistemäisen jätevesikuormituksen vaikutukset Vanjoen veden laatuun vuonna 2013 Karkkilan puhdistamolta virtasi jokeen puhdistettua jätevettä keskimäärin 2 270 m 3 /d, Vanjoen keskivirtaama vuonna 2013 oli 383 000 m 3 /d (noin 170-kertainen), joten jätevesi laimenee joessa tehokkaasti. Yhteistarkkailussa tehtävillä vedenlaatumittauksilla vaikutuksia ei useinkaan saada kiinni. Poikkeuksena ovat ulosteperäisten kolibakteerien ajoittain koholla olevat pitoisuudet. Vuonna 2013 suuria bakteeripitoisuuksia mitattiin heti puhdistamon alapuolella erityisesti huhti- ja heinäkuussa. Korkeita pitoisuuksia todettiin samaan aikaan myös useita kilometrejä alempana havaintopaikalla 13 (vrt. kuva 10). Veden sähkönjohtavuus ja ammoniumpitoisuus nousevat usein pistekuormituksen läheisyydessä. Vanjoessa sähkönjohtavuus on kaiken kaikkiaan melko alhainen, keskiarvo vuoden 2013 mittauksissa oli 8,5 ms/m. Lukemat nousivat jokea alaspäin mentäessä. Poikkeuksena oli lokakuun mittauskerta, jolloin Karkkilan puhdistamon alapuolella olevan havaintopaikan 12 sähkönjohtavuus oli korkeampi kuin alempana joessa olevien havaintopaikkojen 13 ja 14. Ero ei ollut suuri, mutta se viitannee jätevesivaikutukseen. Ammoniumtyppipitoisuudet olivat koko joen alueella suurimmillaan kevättulvien aikana huhtikuussa, jolloin myös biologisesta hapenkulutuksesta saatiin mitattavissa olevia lukemia koko joen pituudelta. Puhdistamon alapuolella olevan havaintopaikan 12 pitoisuus ei kuitenkaan ollut suurin (kuva 11, liite 3). 16 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014

12 10 8 6 4 2 0 120 100 80 60 40 20 0 Sähkönjohtavuus ms/m 28.1.2013 17.4.2013 15.7.2013 8.10.2013 S3 11 12 13 14 Ammoniumtyppi ms/m 28.1.2013 17.4.2013 15.7.2013 8.10.2013 S3 11 12 13 14 Kuva 11. Saavajoen (S3) ja Vanjoen (11 14) havaintopaikkojen sähkönjohtavuus ja ammoniumtyppipitoisuus vuoden 2013 mittauksissa. 6.2 Vanjoen ja Vihtijoen ainekuormitus Hiidenveteen Vanjoen ja Vihtijoen alimpien havaintopaikkojen veden laatua seurataan kerran kuukaudessa tapahtuvan näytteenoton avulla. Vuonna 2013 osan näytteistä on ottanut Uudenmaan ELYkeskus osana maa- ja metsätalouden hajakuormituksen seurantaa. Kuormitusmäärien laskemiseksi tarvittavat Vihtijoen alaosan virtaamatiedot on saatu ympäristöhallinnon Olkkalanjoen mittausasemalta (nro 2300402) ja Vanjoen virtaamatiedot Jokikunnan mittausasemalta (2300100). Mukana on myös Hiidenvedestä Lohjanjärveen laskevan Väänteenjoen ravinnekuormitus, jonka mittaukset on tehty Väänteenjoen padon kohdalta (2300560). Kuvan 12 ainevirtaamien laskemisessa on käytetty yksinkertaista kuukausikeskiarvomenetelmää, jossa mitattu pitoisuus on kerrottu kuukauden keskivirtaamalla. Ravinteiden kuormituslaskelmia varten jokien mittausasemien tulokset on korjattu valuma-aluekertoimilla vastaamaan jokisuun tilannetta. Vanjoen Jokikunnan kohdalla mitatut virtaamatulokset on kerrottu luvulla 1,058 ja Vihtijoen Olkkalan kohdalla mitatut tulokset luvulla 1,0768. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014 17

Kokonaistyppikuormitus Kokonaisfosforikuormitus Typpi kg/d 2500 2000 1500 1000 500 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Vanjoki 710 538 403 2355 602 168 64 65 47 113 1329 781 Vihtijoki 277 153 104 1710 264 55 30 26 27 53 886 429 Väänteenjoki 757 606 408 952 1073 367 288 256 286 289 1238 913 Fosfori kg/d 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 I II III IV V VI VII VIII IX X XI XII Vanjoki 19 13 9 93 18 5 4 2 1 3 34 16 Vihtijoki 8 4 3 71 10 4 2 2 2 3 36 13 Väänteenjoki 26 21 14 37 36 11 12 10 7 25 52 36 Kuva 12. Vanjoen, Vihtijoen ja Väänteenjoen kuukausittainen typpi- ja fosforikuormitus vuonna 2013. Kuukausikeskiarvomenetelmän lisäksi Hiidenveteen yhteydessä olevien kolmen joen fosforin ja typen kokonaiskuormitus laskettiin myös Suomen ympäristökeskuksessa kehitetyn kuormitusmallin (SYKE-WSFS-Vemala yhdistetty hydrologinen- ja kuormitusmalli) avulla (Huttunen ym. 2008, 2013). VEMALA huomioi kuormituksen syntymisen maa-alueilta (pellot, haja-asutus, pistekuormitus, laskeuma ym.) ja kuormituksen etenemisen joissa ja järvissä (sekoittuminen, sedimentaatio, eroosio). Mallia myös päivitetään ja kehitetään jatkuvasti. Molemmilla menetelmillä lasketut ravinnekuormat on esitetty taulukossa 5. Taulukko 5. Hiidenveden ravinnekuormitustietoja vuodelta 2013: kk-keskiarvomenetelmä ja VEMALAmalli (tiedot haettu 3.4.2014). kk-keskiarvomenetelmä v. 2013 Vemala v. 2013 Typpi Fosfori Typpi Fosfori Vanjoen alin havaintopaikka (Vanjoki 0,3) vuotuinen ainevirtaama kg/d 598 18 507 30 tn/v 218 6,6 185 10,9 Vihtijoen alin havaintopaikka (Olkkalanjoki 0,4) vuotuinen ainevirtaama kg/d 334 13 413 20 tn/v 122 4,8 151 7,2 Väänteenjoki, pato (Väänteenjoki 0,9) vuotuinen ainevirtaama kg/d 619 24 696 20 tn/v 226 8,7 254 7,4 Taulukosta ilmenee, että erot menetelmien välillä ovat suurimmat fosforikuormissa, erityisesti Vanjoen ja Vihtijoen osalta malli laskee kuormat suuremmaksi. 6.3 Karkkilan Pyhäjärvi ja Vihdin Averiajärvi Hiidenveden lisäksi yhteistarkkailussa ovat mukana Karkkilan kaupungin ympäristönsuojelun toimialan toimeksiannosta Karkkilan Pyhäjärvi ja Vihdin kunnan ympäristönsuojelun toimialan toimeksiannosta Vihdin Averiajärvi (kartta liitteessä 1). Kummaltakin järveltä haetaan näytteet loppukesällä ja lopputalvella, jolloin järvivedet ovat lämpötilakerrostuneita ja syvimpien pohjien happitilanne on kriittisimmillään. Näytteet otetaan järvialtaan syvimmältä kohdalta, jonka veden laadun katsotaan antavan keskimääräisen kuvan järven tilasta. Vuonna 2013 näytteet otettiin molemmista 4.3. ja 6.8. 18 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014

Pyhäjärvi Karkkilan kaupungin kupeessa sijaitseva keskirehevä Pyhäjärvi on kaupunkilaisille merkittävä virkistysalue. Järven valuma-alueella on runsaasti asutusta ja peltoja, jotka aiheuttavat kuormitusta, mutta kokonaisuutena Pyhäjärven tila on hyvä ja järvi soveltuu erinomaisesti virkistyskäyttöön. Ympäristöhallinnon uusimman esityksen mukaan (valmistui vuonna 2013) järven ekologinen tila nousi tyydyttävästä hyväksi. Karkkilan kaupungin teettämä Pyhäjärven kunnostussuunnitelma valmistui vuonna 2009 (Hagman 2009). Pyhäjärvi on luokiteltu kuuluvaksi tyyppiin pienet humusjärvet, joissa vesi on humuksen ruskeaksi värjäämää. Vuoden 2013 mittauksissa pintaveden väriluku oli talvella 100 ja kesällä 60. Pyhäjärven syvimmillä alueilla on happiongelmia. Alusveden vähähappisuus ajoittuu loppukesään (kuva 13) jolloin 8 metrisen syvänteen happipitoisuus heikkenee usein jo viiden metrin syvyydessä. Tilanne oli kuitenkin edellisvuosia parempi elokuussa 2012 ja myös elokuussa 2013. 14 12 10 8 6 4 2 0 Pyhäjärvi, happi pohjan lähellä (mg/l) Kuva 13. Pyhäjärven 8 metrin syvänteen happipitoisuus vuodesta 2006 alkaen mitattuna metrin päästä pohjasta. Pyhäjärven pintaveden ravinnepitoisuudet, samoin kuin kesän 2013 a-klorofyllimittauskin ilmentävät lievää rehevyyttä. Jakson 2006 2013 mittausten perusteella näyttää siltä, että pintaveden ravinnepitoisuudet ovat pysyneet kutakuinkin samalla tasolla, pohjan lähellä kokonaisfosforin pitoisuudet ovat vähän laskeneet (kuva 14). Loppukesien heikosta happipitoisuudesta huolimatta ravinteiden vapautuminen syvänteen pohjalta ei ole kovin merkittävää. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014 19

1200 1000 800 600 400 200 0 Pyhäjärvi, kokonaistyppi (µg/l) Pinta Pohja 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 Pyhäjärvi, kokonaisfosfori (µg/l) Pinta Pohja Kuva 14. Pyhäjärven keskiosan syvänteen pintaveden ja pohjan läheisen veden kokonaisravinnepitoisuudet alkaen vuodesta 2006. Pyhäjärvestä vuoden 2013 näytekerroilla mitatut bakteeripitoisuudet olivat pieniä. Averia Averiajärvi kokoaa vedet Vihtijoen yläosan ja Moksijärven alueilta ennen kuin joki laskee Hiidenveden Kirkkojärveen, Averia toimii osaltaan laskeutusaltaana ravinteikkaan Vihtijoen vesille. Valuma-alueella on runsaasti peltoa, jonka eroosioherkkyys on suuri. Vihtijoki laskee Averiajärveen ja jatkaa myös järvestä pois sen eteläosasta. Maksimisyvyydeltään 6-metrinen Averia on sameavetinen ja rehevä järvi. Averiajärven ja Hiidenveden välisellä jokiosuudella on tehty kalataloudellisia kunnostuksia Virtavesien hoitoyhdistyksen toimesta. Järvi on myös hyvä kuhajärvi; se oli yhtenä kohdejärvenä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kuhakantojen geneettisessä kartoituksessa (Säisä ym. 2008). Averian syvänteen happipitoisuus on ollut ajoittain heikko kesän lämpötilakerrosteisuuden aikaan. Myös elokuussa 2013 syvänteen pohjan tuntumasta mitattu happipitoisuus oli heikko (1,4 mg/l), hapen kyllästysaste oli 14 %. Pintaveden kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella Averia on rehevä eikä selvää muutossuuntaa ole kuvassa 16 tarkastellun jakson perusteella näkyvissä. Elokuussa 2013 mitattu a- klorofyllipitoisuus oli sekin erittäin suuri (90 µg/l). Samaan aikaan myös pintaveden ph oli korkea (9,4), joten järvellä oli näytteenoton aikaan meneillään runsas levätuotanto. Silmin nähtävää leväkukintaa ei kuitenkaan havaittu. 20 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014

14 12 10 8 6 4 2 0 Averia, happi pohjan lähellä (mg/l) Kuva 15. Averian syvänteen happipitoisuus vuodesta 2006 alkaen mitattuna metrin päästä pohjasta. Ajoittain myös pohjan läheisen veden fosforipitoisuudet nousevat Averiajärvessä hapen vähenemisen myötä korkeiksi. Vuonna 2013 fosforipitoisuuksien erot pinta- ja alusveden välillä eivät olleet kovin suuret. Kokonaistyppipitoisuus sen sijaan oli elokuun näytekerralla pintavedessä jostakin syystä lähes kolminkertainen pohjan läheiseen veteen verrattuna, yleensä tilanne on päinvastoin. 2500 Averia, kokonaistyppi (µg/l) 2000 1500 1000 500 0 Pinta Pohja 250 Averia, kokonaisfosfori (µg/l) 200 150 100 50 0 Pinta Pohja Kuva 16. Averian keskiosan pintaveden ja pohjan läheisen veden kokonaisravinnepitoisuudet vuodesta 2006 alkaen. Averiasta vuoden 2013 näytekerroilla mitatut bakteeripitoisuudet eivät olleet merkittäviä. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014 21

6.4 Hiidenvesi Hiidenveden laatua tutkittiin vuonna 2013 yhteistarkkailun puitteissa yhteensä 7 havaintopaikalta, joista kahdella tutkimus oli bakteeriseurantaa (kartta liitteessä 1). Järvellä käytiin 7 kertaa vuoden aikana. Lisäksi tehtiin Uudenmaan ELY-keskuksen koordinoimaa Maamet-hankkeeseen liittyvää näytteenottoa havaintopaikoilla 7 ja 9 sekä havaintopaikoilla 5, 7, 8, ja 9 jonkin verran lisänäytteenottoa Vihdin Veden toimeksiannosta. Huomattava on, että suuri osa Hiidenvettä ei kuulu lainkaan seurannan piiriin; Retlahden, Vaanilanlahden, Isotalonselän ja Sirkkoonselän tilaa ei käytännössä tunneta. Ympäristöhallinnon tuoreimman, lokakuussa 2013 tekemän esityksen mukaan Hiidenveden ekologinen tila on tyydyttävä. Yleisluonteeltaan Hiidenvesi on rehevä ja savisamea. Rehevyysaste vaihtelee alueittain: yhteistarkkailun piirissä tutkituista alueista Tarttilansalmen ja Veikkolansalmen muusta järvestä erottamat Mustionselkä ja Kirkkojärvi ovat sekä veden laadun että biologisten elementtien osalta muuta järveä huomattavasti rehevämpiä. Rehevyys vähenee kohti Nummelanselkää, ja suurin selkäalue, Kiihkelyksenselkä edustavat puhtainta Hiidenvettä. Muutos alueelta toiselle näkyy konkreettisesti esimerkiksi veden näkösyvyyden muuttumisena; vuoden 2013 mittauksissa näkösyvyys oli heikoin Mustionselällä. Ero Mustionselän ja Kiihkelyksenselän välillä oli keskimäärin 45 cm. Syyskuussa Kiihkelyksenselän näkösyvyys oli erittäin hyvä (kuva 17). Näkösyvyys m 0 0,5 1 1,5 2 2,5 Kirkkojärvi Nummelanselkä Kiihkelyksenselkä Mustionselkä Yhdyksennokka Kuva 17. Hiidenveden kolmen selkäalueen näkösyvyysmittaukset vuonna 2012. 6.4.1 Happipitoisuus Hiidenveden kolmen eniten seuratun selkäalueen Kirkkojärven (kartalla havaintopaikka 5), Nummelanselän (7) ja Kiihkelyksenselän (9) syvänteiden suurimmat syvyydet ovat: Kirkkojärvi 3,5 m, Nummelanselkä 6 m ja Kiihkelyksenselkä 28 m. Veden happipitoisuudessa suurimmat ongelmat tavataan alueista matalimmalla, Kirkkojärvellä ja alueista syvimmällä Kiihkelyksenselällä. Erityisesti Kiihkelyksenselän, mutta myös Kirkkojärven pohjan läheisen veden happitilanne on kuitenkin parantunut viimeisten vuosien aikana (Ranta ym. 2014). 22 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014

Vuoden 2013 happimittauksissa alin pitoisuus (1,9 mg/l) todettiin maaliskuussa Kirkkojärvellä. Alle 5 mg/l pitoisuuksia mitattiin Kirkkojärven (maalis-, elo- ja syyskuu) lisäksi myös Kiihkelyksenselällä (elo- ja syyskuu) ja Yhdyksennokan 18 metrisellä syvänteellä syyskuussa (kuva 18). HAPPIPITOISUUS POHJAN LÄHELLÄ (MG/L) 1,9 3,5 3,4 3,4 5,3 5,2 5 4,5 6,2 6,1 6,2 7,3 7,1 7,7 7,8 9,8 9,5 9,1 8,4 8,6 9,5 10,5 11,7 4.3.2013 18.7.2013 6.8.2013 5.9.2013 22.10.2013 Kirkkojärvi Mustionselkä Nummelanselkä Yhdyksennokka Kiihkelyksenselkä Kuva 18. Hiidenveden Kirkkojärven, Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän syvimmän syvänteen pohjan läheisen veden happipitoisuus alkaen vuodesta 2006. 6.4.2 Ravinnekuormitus Hiidenveden kokonaiskuormitusta on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen kehittämällä WSFS-VEMALA-mallilla (Huttunen ym. 2008, 2013). Malli laskee vuorokauden aika-askeleella sadannan ja lämpötilan perusteella lumen kertymistä ja sulamista, maan kosteuden ja pohjaveden vaihtelua, haihduntaa, valuntaa ja virtaamia sekä vedenkorkeuksia järvissä ja joissa. Lisäksi hydrologisen kierron malli laskee vuorokauden aika-askeleella ravinteiden kulkeutumista maa-alueilta, jokaisen hehtaarin kokoiseen ja suurempaan järveen tulevaa kuormitusta ja kuormituksen etenemistä joissa ja järvissä ja lopulta mereen päätyvää kuormitusta. Mallissa lasketaan jokaisen järven tulovirtaama ja järveen tuleva kuormitus. Järvessä lasketaan sedimentaatio, sisäinen kuormitus ja denitrifikaatio. Mallissa käytetään perusteena järvien ja jokien vedenlaatuhavaintoja. Kuormituksen pidättyminen järviin saadaan arvioitua tarkastelemalla toisaalta järviin tulevaa kuormitusta ja toisaalta havaittujen pitoisuuksien vaihtelua järviketjussa. Hajakuormituksen lisäksi mallissa kuvataan pistekuormituslähteet, haja-asutuksen kuormitus ja laskeuma vesistöihin. (Huttunen ym. 2008, Huttunen ym. 2013). Kokonaiskuormituksen arvioinnissa käytettiin aikajaksoa vuosilta 2000 2013, jotta arvioon saatiin mukaan riittävä määrä sääolosuhteiltaan erilaisia vuosia. Hiidenveden kokonaisfosforikuormitus oli mallin avulla arvioituna vuosina 2000 2013 keskimäärin 25 t. Siitä arviolta 62 % pidättyi Hiidenveteen ja n. 9,8 t poistui järvestä Väänteejoen kautta. Kokonaistyppeä tuli vastaavana aikana n. 465 t, josta 23 % pidättyi järveen ja 358 t jatkoi matkaa alapuolisiin vesistöihin (WFSF-VEMALA 26.2.2014). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014 23

Kokonaisfosforin osalta n. 74 % Hiidenveteen tulevasta kuormituksesta on peräisin maataloudesta, pääosin pelloilta. 15 % kokonaisfosforikuormituksesta tulee muilta alueilta, lähinnä metsistä. Kokonaistypen osalta suurimpana kuormittajana on maatalous 47 % (kuva 19). Kuva 19. Hiidenveden valuma-alueelta tulevan fosfori- ja typpikuormituksen jakautuminen (Taskinen 2014). 6.4.3 Ravinnepitoisuus ja tuottavuus Hiidenveden pintavesien ravinnepitoisuuksien perusteella järven tila vaihtelee rehevästä erittäin rehevään. Yhteistarkkailun ohjelmassa olevista alueista rehevimmät ovat Kirkkojärvi ja Mustionselkä. Rehevyys vähenee hiljalleen kohti Nummelanselkää ja Kiihkelyksenselkää. Kirkkojärven pintaveden kokonaisravinnepitoisuuksille on ominaista suuri vaihtelu, joka liittyy useimmiten Vihtijoen virtaaman vaihteluun. Tilanne tasaantuu Nummelanselällä samalla kun pitoisuudet laskevat. Kiihkelyksenselän pintavesissä ravinnepitoisuudet ovat Hiidenveden pienimmät. Pohjan läheisessä vedessä suurimmat fosforipitoisuudet mitataan Kirkkojärvellä ja Kiihkelyksenselällä, suurimmat typpipitoisuudet löytyvät Kirkkojärveltä yleensä talvisin. Vuoden 2013 mittausten perusteella tilanne oli kutakuinkin edellä kuvatun kaltainen (kuva 20). Maaliskuussa Kirkkojärveltä mitattiin pohjan läheltä vain kokonaistyppi, joten ei tiedetä varmasti missä muodossa typpi oli. Edellisvuosien kokemuksen perusteella on kuitenkin todennäköistä, että typpi oli tuolloin suurimmaksi osaksi ammoniummuodossa. 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014

Kirkkojärvi, kokonaisfosfori µg/l Kirkkojärvi, kokonaistyppi µg/l 140 5000 120 100 80 4000 3000 60 40 20 2000 1000 0 4.3.2013 18.7.2013 6.8.2013 5.9.2013 22.10.2013 0 4.3.2013 18.7.2013 6.8.2013 5.9.2013 22.10.2013 1 m 2,5 m 1 m 2,5 m 140 120 Nummelanselkä, kokonaisfosfori µg/l 5000 4000 Nummelanselkä, kokonaistyppi µg/l 100 3000 80 60 40 20 0 4.3.2013 6.6.2013 18.7.2013 6.8.2013 5.9.2013 22.10.2013 2000 1000 0 4.3.2013 6.6.2013 18.7.2013 6.8.2013 5.9.2013 22.10.2013 1 m 5 m 1 m 5 m Kiihkelyksenselkä, kokonaisfosfori µg/l Kiihkelyksenselkä, kokonaistyppi µg/l 140 5000 120 100 80 4000 3000 60 40 20 2000 1000 0 4.3.2013 6.6.2013 18.7.2013 6.8.2013 5.9.2013 22.10.2013 0 4.3.2013 6.6.2013 18.7.2013 6.8.2013 5.9.2013 22.10.2013 1 m 27 m 1 m 27 m Kuva 20. Hiidenveden kolmen selkäalueen pintaveden ja pohjan läheisen veden kokonaisravinnepitoisuudet vuonna 2013. Liukoisten ravinteiden osalta vuoden 2013 tilanne kolmella selkäalueella on esitetty taulukossa 6. Myös näissä ravinneosioissa suurimmat pitoisuudet mitataan pohjan läheisistä vesistä. Suurimmat liukoisen fosfaattifosforin pitoisuudet löytyivät Kiihkelyksenselältä, suurimmat ammoniumtyppipitoisuudet Kirkkojärveltä ja suurimmat nitriitti-nitraattitypen pitoisuudet Nummelanselältä ja Kiihkelyksenselältä. Perustuotantoa säätelevät ravinnepitoisuuksien lisäksi ravinteiden suhteet. Hiidenveden Kirkkojärven, Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän mineraaliravinteiden (NO 2+3 N+NH 4 N/PO 4 P) suhdeluvut ilmentävät kaikki fosforirajoitteisuutta, samoin ravinteiden tasapainosuhde. Kokonaisravinnesuhteiden perusteella on mahdollista, että Kirkkojärvi on ajoittain myös typpirajoitteinen (Ranta ym. 2014). Sinilevät ovat ainoa leväryhmä, jossa on leviä, jotka pystyvät suoraan hyödyntämään ilmakehän typpeä. Muut levät ottavat typen liukoisessa muodossa vedestä. Tämän vuoksi typpirajoitteisessa vesistössä typpeä hyödyntämään kykenevät sinilevät voivat saada muihin leviin nähden kilpailuedun ja lisääntyä voimakkaasti. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014 25

Taulukko 6. Kirkkojärven, Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän mineraaliravinnemittausten vaihteluvälit pintavedessä ja pohjan lähellä vuonna 2013. Kirkkojärvi Nummelanselkä Kiihkelyksenselkä PO 4 P(Np) pinta 2-4 0-19 0-15 pohja 3-9 0-21 16-33 NH 4 N pinta 9,5-130 8,2-70 7,6-33 pohja 10-250 8,3-63 11-14 NO 2 +NO 3 pinta 0-140 360-1200 470-700 pohja 32-140 370-990 690-960 Hiidenveden kolmella leväseurantapaikalla sinilevää havaittiin seuraavasti: Laukkakallio: viikoilla 31 36, esiintymä oli runsas viikolla 36 Nummelan venesatama: viikoilla 29, 32, 34 35 ja 36, esiintymä oli runsas viikolla 36 Vihdin kirkonkylä: viikoilla 30 31, esiintymä oli runsas molemmilla viikoilla Kuva 21. Sinilevää Hiidenvedellä 5.9.2013, jolloin kukinta oli paikoin runsasta. Kuva: Arto Muttilainen. Vesistön tuottavuutta ja/tai rehevyyttä arvioidaan ravinnemäärien lisäksi mm. kasviplanktonin määrän avulla. Tällöin menetelmänä käytetään yleisesti lehtivihreällisen planktonlevästön a-klorofyllipitoisuuden määrittämistä. A-klorofyllin määrä on verrannollinen levämäärään ja siten rehevyystasoon. Kasviplanktonin määrään vaikuttavat mm. valo, lämpötila, levälajisto ja ravinneolot. Talvella vedessä ei normaaliolosuhteissa juuri ole planktonleviä, joten klorofyllimäärityksiä tehdään pääasiassa avovesikaudella. Järvet voidaan luokitella a-klorofyllipitoisuuden mukaan taulukon 7 mukaisesti. Taulukko 7. Järvien luokittelu a-klorofyllipitoisuuden mukaan. Rehevyystaso Pitoisuus (µg/l) Karu alle 4 Lievästi rehevä 4 10 Rehevä 10 20 Erittäin rehevä 20 50 Yli rehevä yli 50 26 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014

Hiidenveden Kirkkojärven a-klorofyllipitoisuudet olivat heinäkuun jälkipuoliskosta alkaen edellisvuotta suuremmat. Sen sijaan Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän a-klorofyllimäärät olivat erityisesti kesäkuun alussa ja elokuussa edellisvuotta pienempiä. 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 14.5.2012 7.6.2012 28.6.2012 18.7.2012 13.8.2012 4.9.2012 15.5.2013 6.6.2013 3.7.2013 18.7.2013 6.8.2013 5.9.2013 22.10.2013 A-klorofylli µg/l A-klorofylli, kasvukauden kaikki mittaukset Kirkkojärvi Nummelanselkä Kiihkelyksenselkä Kuva 22. Hiidenveden kolmen selkäalueen kesäkauden a-klorofyllimittaukset vuosina 2012 ja 2013. 6.4.4 Muu veden laatu Myös muissa Hiidenvedeltä mitatuissa vedenlaatuominaisuuksissa käyvät selvästi ilmi järven luonne ja myös eri selkäalueiden erot. Järvi on erittäin sameavetinen ja myös humusvaikutteisuus näkyy selvästi kemiallisessa hapenkulutuksessa ja väriluvussa, ph on selvästi emäksinen. Taulukko 8. Hiidenveden havaintopaikkojen vedenlaatuominaisuuksia vuonna 2013 mitattuna 0 2 m syvyydestä. Suurimmat keskiarvopitoisuudet on merkitty punaisella. Kirkkojärvi 5 Mustionselkä 6 Nummelanselkä 7 Yhdyksennokka 8 Kiihkelyksenselkä 9 Sameus Sähkönj. ph Väriluku COD Mn Lämp.koli FNU ms/m mgo 2 /l pmy/100 ml lukumää 5 5 8 3 3 3 keskiarvo 14,4 13,6 7,8 63 12,4 16 keskihajonta 6,30 1,10 0,60 35,10 2,90 minimiarvo 8,1 12,4 7,1 30 9,2 11 maksimiarvo 23 15 8,8 100 15 22 lukumää 3 3 3 2 2 3 keskiarvo 16,3 11,7 8,2 80 14,5 1 keskihajonta 4,60 1,30 1,10 28,30 0,70 minimiarvo 11 10,9 7,0 60 14 1 maksimiarvo 19 13,2 9,1 100 15 1 lukumää 6 6 8 6 3 3 keskiarvo 10,0 10,6 7,7 72 13,3 1 keskihajonta 4,10 1,00 0,30 35,40 3,50 minimiarvo 7,1 10 7,00 50 10 0 maksimiarvo 18 12,7 8,0 140 17 3 lukumää 5 5 5 2 2 3 keskiarvo 8,3 10,2 7,5 85 13,0 0 keskihajonta 3,10 0,30 0,30 49,50 2,80 minimiarvo 5,1 10 7,1 50 11 0 maksimiarvo 13 10,7 7,8 120 15 0 lukumää 6 6 8 6 3 3 keskiarvo 6,4 9,8 7,5 68 12,0 15 keskihajonta 1,70 0,50 0,30 18,30 2,00 minimiarvo 4,8 9 6,7 50 10 2 maksimiarvo 9,3 10,3 7,8 100 14 28 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014 27

Vihtijoen vaikutus näkyy selvästi Kirkkojärvellä ja osittain Mustionselänkin alueella. Niiden veden laatu vaihtelee voimakkaasti ja useiden ominaisuuksien osalta mittausten keskihajonta on suuri (taulukko 8). Vuoden 2013 mittauksissa sähkönjohtavuuden ja lämpökestoisten kolibakteerien keskiarvot olivat suurimmat Kirkkojärvellä, veden sameuden, ph:n ja kemiallisen hapenkulutuksen kesiarvot olivat suurimmat Mustionselällä, veden väriluvun keskiarvo oli korkein Yhdyksennokan havaintopaikalla. 6.4.5 Pistemäisen jätevesikuormituksen vaikutus Hiidenveden veden laatuun vuonna 2013 Hiidenveden Kiihkelyksenselän havaintopaikka sijaitsee noin 2 kilometrin etäisyydellä Vanjoen laskupaikasta. Karkkilan jätevedenpuhdistamon vedenlaatuvaikutukset Vanjoessa ehtivät pääsääntöisesti laimentua jo ennen kuin joki laskee Hiidenveteen. Ainoa jätevesiin viittaava vedenlaatuominaisuus Kiihkelyksenselällä on veden ajoittain koholla oleva bakteeripitoisuus, joka joinakin vuosina on pystytty yhdistämään puhdistamolta peräisin olevaan jäteveteen. Vuoden 2013 mittauksissa ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuudet olivat Kiihkelyksenselällä pieniä (taulukko 8). Vihdin kirkonkylän puhdistamon jätevesivaikutuksia Hiidenveden Kirkkojärvessä laimentaa puolestaan Vihtijoki, joka hallitsee voimakkaasti alueen ravinnekuormitusta. Puhdistamolta Kirkkojärveen laskettu vesimäärä oli vuonna 2013 keskimäärin 730 m 3 /d ja Vihtijoen keskivirtaama oli n. 162 400 m 3 /d eli n. 220 kertaa suurempi. Puhdistamolta peräisin olevat jätevedet nostavat kuitenkin jonkin verran Kirkkojärven sähkönjohtavuutta (vrt. taulukko 8) ja ajoittain myös alusveden ammoniumtyppipitoisuutta (mm. talvella 2012 ja 2014 ammoniumtyppipitoisuudet pohjan lähellä olivat yli 2 000 µg/l) heikentäen samalla syvänteen happipitoisuutta. Vuonna 2013 yli 250 µg/l pitoisuuksia ei Kirkkojärveltä mitattu, maaliskuinen kokonaistyppipitoisuus pohjan tuntumassa oli 5 000 µg/l, on oletettavaa, että suuri osa tästä typestä oli ammoniummuodossa. 7 Yhteenveto ja arvio pistemäisen jätevesikuormituksen vaikutuksista Hiidenveden alueella vuonna 2013 7.1 Joet 7.1.1 Vanjoki Suomen ympäristökeskuksessa kehitetyn kuormitusmallin (SYKE-WSFS-Vemala yhdistetty hydrologinen- ja kuormitusmalli) (Huttunen ym. 2008, 2013) perusteella Vanjoki toi Hiidenveden Kuninkaanlahteen vuosina 2000 2013 fosforia keskimäärin 10,9 tonnia ja typpeä 226 tonnia. Vuoden 2013 osalta vastaavat luvut olivat Vemalan kuormitusmallilla laskettuna 10,2 ja 185 ja kuukausikeskiarvomenetelmällä laskettuna (vrt. luku 6.4.2) 6,6 ja 218. Vanjoen pistekuormittajan, Karkkilan puhdistamon fosforikuormitus jokeen oli vuonna 2013 yhteensä 0,055 t (liite 2) ja typpikuormitus yhteensä 16,4 t. Puhdistamon osuudeksi Vanjoen fosforikuormituksesta vuonna 2013 saadaan siis noin 0,5-0,8 % ja typpikuormituksesta noin 7 9 % riippuen millä menetelmällä kokonaiskuormitus on laskettu. Latvoiltaan kirkasvetisen ja voimakkaasti humusvaikutteisen Vanjoen tila oli vuoden 2013 tulosten perusteella tyydyttävä. Kevättulvien vaikutus näkyi etenkin ravinne-, kiintoaine-, sameus- ja bakteeripitoisuuksien kasvuna. Vuonna 2013 suuria bakteeripitoisuuksia mitattiin heti puhdistamon alapuolella erityisesti huhti- ja heinäkuussa. Korkeita pitoisuuksia todettiin samaan aikaan myös useita kilometrejä alempana havaintopaikalla 13. 28 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 251/2014