Hiidenveden pistekuormittajien yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta

Transkriptio

1 Hiidenveden pistekuormittajien yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta Eeva Ranta, Marja Valtonen, Aki Mettinen Länsi-Uudenmaan VESI ja YMPÄRISTÖ ry Västra Nylands vatten och miljö rf Julkaisu 221/211

2 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY JULKAISU 221/211 Hiidenveden pistekuormittajien yhteistarkkailun yhteenveto vuosilta Eeva Ranta Marja Valtonen Aki Mettinen Lohja 211 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry

3 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ RY, JULKAISU 221/211 Valokuvat: Luvy ry Julkaisu on saatavana myös internetistä: Lohjan Painotuote Oy, Lohja 21 ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu)

4 Sisältö 1 Johdanto taustatiedot Yleiskuvaus tarkkailualueesta Ajankohtaista Hiidenvedestä Hiidenveden kunnostus hanke Maatalousympäristön vesistökuormituksen automaattinen seuranta Mäntsälä-Siuntio maakaasuputki: Hiidenveden Nummelanselän alitus Siirtoviemärihanke Hiidenveden yhteistarkkailututkimuksen havaintopaikat Vuosien säätila, ja Vanjoen, Vihtijoen ja Väänteenjoen virtaamat Hiidenveden yhteistarkkailualueen jätevesikuormitus vesistötarkkailun tulokset ja tulosten tarkastelu Saavajoki ja Vanjoki Vihtijoki Vanjoen ja Vihtijoen ainekuormitus Hiidenveteen Karkkilan Pyhäjärvi ja Vihdin Averiajärvi Pyhäjärvi Averia Hiidenvesi Kuvaus järvestä ja kuormitus Happipitoisuus Ravinnepitoisuudet ja a-klorofyllillä mitattu rehevyys Ravinnepitoisuudet A-klorofyllin avulla mitattu rehevyys Muu veden laatu hiidenveden biologiset tutkimukset vuosina Kasviplankton Pohjaeläimet Hiidenveden sekä Van- ja Vihtijoen yhteistarkkailun pohjaeläintutkimukset Van- ja Vihtijoen tila Hiidenveden Kirkkojärven, Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän tila Sulkasääsket Hiidenvedellä Kalat...49

5 5 yhteenveto ja arvio jätevesikuormituksen VAIkutuksista hiidenvedellä vuosina Joet Vanjoki Vihtijoki Hiidenvesi Hiidenveden yhteistarkkailun jatkaminen...53 Kirjallisuuslähteet...54 Liitteet...57 Liite 1. Kartat yhteistarkkailualueesta...59 Liite 2. Hiidenveden yhteistarkkailualueen jätevesikuormitus vuosina (Marja Valtonen)...64 Liite 3. Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuodelta 21 Analyysimenetelmät ja analyysien epävarmuudet...66 Liite 4. Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 (Arja Palomäki)...74 Kuvailulehti...94

6 1 Johdanto Hiidenveden ja siihen laskevien Vanjoen ja Vihtijoen pistekuormittajien jätevesilupiin liittyvän yhteistarkkailututkimuksen tavoitteena on hankkia aineistoa, jota käytetään selvitettäessä vesistöön kohdistuvan jätevesikuormituksen vaikutuksia ja vaikutusalueen laajuutta sekä haittojen vähentämiseksi suoritettujen toimenpiteiden riittävyyttä. Yhteistarkkailututkimus on toteutettu valvovan viranomaisen hyväksymän ohjelman mukaisesti (Uudenmaan ELY-keskus, kirje 521/5 Hevy ). Ohjelmaa on vuosien varrella täydennetty ja päivitetty viranomaisen ja yhteistarkkailutyöryhmän hyväksymällä tavalla. Viimeisin ohjelmapäivitys on tehty toukokuussa 29. Yhteistarkkailuun vuosien aikana osallistuivat Karkkilan vesihuoltolaitos, Vihdin vesihuoltolaitos, Hopeaniemen kuntoutumiskeskus ja kylpylä, Hiidenpirtti, Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos, Componenta Finland Oy Högfors, Helsingin seudun ympäristöpalvelut kuntayhtymä, Vihdin kunnan ympäristönsuojelu ja Karkkilan kaupungin ympäristönsuojelu. Näistä neljän viimeisen osallistuminen on perustunut vapaaehtoisuuteen. Vesioikeuden tai viranomaisen määräämät tarkkailuvelvoitteet on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Hiidenveden pistekuormittajien jätevesilupapäätökset, joihin vesistötarkkailuvelvoitteet perustuvat. Pistekuormittaja Oikeuden tai vesiviranomaisen lupapäätös Karkkilan kaupunki, LSYV No 42/2/1 kaupungin jätevedenpuhdistamo LSYV No 25/21/1 Vihdin vesihuoltolaitos, UUS No YS 514 Kirkonkylän jätevedenpuhdistamo UUS No YS 125 Hopeaniemen kuntoutumiskeskus ja kylpylä, UUS-27-Y jätevedenpuhdistamo No YS 1569 Hiidenpirtti, VH , jätevedenpuhdistamo 381/5/VH 1983 Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitos, Vihdin ympäristöasiain lautakunta jätevedenpuhdistamo /53/54/95 Tarkkailun koordinoinnista Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:ssä vastaa vesistötutkija, näytteenoton tekevät sertifioidut näytteenottajat (erikoistumispätevyyden ala vesi- ja vesistönäytteet) ja vesinäytteiden analysoinnista vastaa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n laboratorio, joka on FINAS-akkreditointipalvelun akkreditoima testauslaboratorio T147, akkreditointivaatimus SFS-EN ISO/IEC 1725: 25. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 5

7 Tässä yhteenvetoraportissa luodaan katsaus viimeisten neljän vuoden, 27 21, tarkkailutuloksiin. Hiidenveden yhteistarkkailu tapahtuu jaksoissa niin, että joka neljäs vuosi mukana ovat fysikaalis-kemiallisten mittausten lisäksi myös vesistön biologiaa kuvaavat muuttujat, kasviplankton ja pohjaeläimet. Vuosi 21 oli tällainen, ns. laaja tarkkailuvuosi. Tämän vuosiyhteenvedon kirjoitti luvun 2.5 (Jätevesikuormitus) osalta puhdistamoinsinööri Marja Valtonen, luvun 4.2 (Pohjaeläimet) osalta vesistötutkija Aki Mettinen, muilta osin vesistötutkija Eeva Ranta. Liitteenä 4 on lisäksi esitetty vuoden 21 kasviplanktontutkimus (Palomäki 211). Edellisen kerran Hiidenveden alueen yhteistarkkailun tuloksia on esitetty vuoden 29 yhteenvetoraportissa (Ranta & Valtonen 21). 2 taustatiedot 2.1 Yleiskuvaus tarkkailualueesta Karjaanjoen vesistöalueeseen kuuluva Hiidenvesi on Lohjanjärven jälkeen Uudenmaan toiseksi suurin järvi. Järvi koostuu neljästä pääaltaasta, jotka ovat Kirkkojärvi, Mustionselkä, Nummelanselkä ja Kiihkelyksenselkä (kartat liitteessä 1). Hiidenvesi on merkittävä virkistysalue sekä paikkakuntalaisille että monille pääkaupunkiseudun asukkaille. Järven rannoilla on runsas tuhat loma-asuntoa. Kuva 1. Hiidenvedellä on monenlaisia ranta-alueita. Kuvassa Nummelanselän Luontolan hiekkapohjaista rantaa kuvattuna Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

8 Järvityypiltään Hiidenvesi on luokiteltu kuuluvaksi tyyppiin runsasravinteiset ja runsaskalkkiset järvet (RrRk). Veden ekologinen tila on Hiidenvedessä arvioitu tyydyttäväksi. Tavoitteena on saada Hiidenvesi, samoin kuin muutkin Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesimuodostumat, hyvään ekologiseen tilaan viimeistään vuoteen 227 mennessä (Joensuu ym. 21). Yhteistarkkailun piiriin kuuluu Hiidenvesi, osa Hiidenveteen sen koillispuolelta laskevasta Vihtijoesta ja pohjoispuolelta laskeva Vanjoki. Lisäksi tarkkaillaan Karkkilan Pyhäjärveä, Pyhäjärveen laskevan Saavajoen alaosaa ja Averiajärveä (kartat liitteessä 1). Vihtijoen vesistön latvat sijaitsevat Vihdin, Nurmijärven ja Hyvinkään kuntien alueilla pääosan vesistöstä sijaitessa Vihdin kunnassa. Vanjoen vesistö saa alkunsa Lopen kunnasta ja laskee Karkkilan kautta Vihdin alueelle. Hiidenvesi laskee Väänteenjoen kautta Lohjanjärveen. Tietoja Hiidenveden, Averian ja Pyhäjärven hydrologiasta on esitetty taulukossa 2. Taulukko 2. Hydrologisia tietoja yhteistarkkailualueen järvistä (Hiidenvesi, Averia, Pyhäjärvi). Hiidenvesi Averia Pyhäjärvi Pinta-ala km 2 3,3 1,4 1,4 Keskisyvyys m 6,6 3,2 4,2 Suurin syvyys m 33, 6,5 11, Tilavuus milj. m ,5 5,9 Teor. viipymä vrk 27 2 Keskivirtaama m 3 /s 8,9 2,2 3,5 Vedenkorkeus WN43+ 31, ,5 Rantaviivaa km 19,5 7,3 5,6 Valuma-alue km 2 933,9 232,1 367,9 Hiidenvettä säännöstellään Länsi-Suomen vesioikeuden päätöksen nro 8/1982 A perusteella Väänteenjoessa olevan padon avulla. Säännöstely alkoi vuonna 197 ja toimii nykyisellään Helsingin seudun ympäristöpalvelujen hallinta-alueen vedenhankinnan varajärjestelmän osana. Säännöstelyväli on yleensä,9 1, m, suurin sallittu vedenkorkeuden vaihtelu on 1,6 m. Käytännössä säännöstely on merkinnyt sitä, että Hiidenveden vallitseva vedenkorkeustaso on kesäaikana noussut 2 4 cm vuoteen 197 asti vallinneesta tasosta. Muina vuodenaikoina ero entiseen ei ole sanottava (Kukkamäki 1995). Säännöstelyrajat on sidottu kalenteriin, mutta suurin sallittu juoksutus määräytyy padon suurimman purkautumiskyvyn perusteella. Ennen tulvaa ja sen aikana on kaikki patoluukut pidettävä auki. Hiidenveden purkautumiseen vaikuttaa oleellisesti alapuolella sijaitsevan Lohjanjärven vedenkorkeus. Vuoden 21 vedenkorkeus poikkesi pitkän ajan keskiarvosta eniten jaksolla tammi-huhtikuu ja joulukuussa (kuva 2). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 7

9 Kuva 2. Hiidenveden vedenkorkeus vuonna 21. Lähde: vedenkorkeudet. Oikeus veden johtamiseen Hiidenvedestä Vantaanjokeen perustuu Etelä-Suomen ympäristölupaviraston päätökseen nro 125, ja on voimassa vuoden 215 loppuun. Hiidenveden ja siihen laskevien järvien säännöstelyoikeudelle ei ole asetettu aikarajaa. Karkkilan suunnasta laskevan Vanjoen eli Karjaanjoen valuma-alue on maaperältään suurimmaksi osaksi savea ja hiesua, varsinkin alueen etelä- ja keskiosassa. Maaperä aivan jokiuoman lähellä on yleensä hienoa hietaa ja kauempana uomasta hiesua ja hiesusavea (Virri 1971). Vanjoen valuma-alueella on peltoa 34 %, metsää 62 %, rakennettua aluetta 2 % ja vesialuetta 1 %. Peltoalueiden eroosioherkkyys on alueella suuri (Penttilä & Kulmala 1999). Vanjoen varrella Vihdin Jokikunnassa oleva Vanjärvi kuuluu Natura 2 -ohjelmaan sekä valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan. Lisäksi alueelle on perustettu Uudenmaan ELY-keskuksen toimesta noin 13 ha suuruinen luonnonsuojelualue. Vihtijoen alaosalla maaperä on hiesusavea ja aitosavea. Yläjuoksulla maaperä muuttuu karkeaksi hiedaksi ja hiekaksi. Alueen peltoprosentti on 2 %, metsää on 73 %, vesistöä 6 % ja avosuota tai rakennettua aluetta 1 %. Peltojen eroosioherkkyys on suuri erityisesti Vihtijoen alaosissa (Penttilä & Kulmala 1999). Hiidenveden itäpuolella sijaitsee Koivissillan jätekeskus, jonka alueen vedet laskevat Oinasjokea myöten Hiidenveden Kopunlahteen. Jätekeskuksen kaatopaikan vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisen valvonnassa. Kuormitus on pääasiassa typpikuormitusta. Kuormitus on vähentynyt 2-luvulla; vuonna 21 kaatopaikan kuormituksen osuuden Oinasjoen typpikuormituksesta arvioitiin olevan noin 6 % ja fosforikuormituksesta noin,2 %. (Ranta 211). 8 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

10 2.2 Ajankohtaista Hiidenvedestä Hiidenveden kunnostus hanke Hiidenveden kunnostuksen päätavoitteena on ylläpitää ja parantaa Hiidenveden ja sen valumaalueen sekä järven alapuolisen vesistönosan monipuolisia luontoarvoja. Kunnostuksen positiivisista vaikutuksista hyötyvät kaikki mahdolliset Hiidenveden käyttäjätahot, kuten vakituiset asukkaat, mökkiläiset ja muut virkistyskäyttäjät sekä alueen elinkeinoelämä. Kunnostustyön pohjana on yhteistyökumppanien hyväksymä yleispiirteinen hankesuunnitelma vuosille (Hyytiäinen 27). Kunnostushankkeen toiminta jatkui vuonna 21 suunnitelman mukaisesti valuma-alueen hoito- ja kunnostustyönä. Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Vihdin Vanjokilaakson ja Sulkavanojan alueelle valmistui syksyllä 21, Hiidenveden lähialueen yleissuunnittelu käynnistyi syksyllä 21. Hiidenveden kunnostus hankkeessa on toteutettu Suomen mittakaavassa suuri määrä kosteikkoja, kaikkiaan 78 kpl vuoden 21 loppuun mennessä. Vuonna 21 kosteikkojen rakentamisen pääpaino oli Karjaanjoen valuma-alueen pohjoisosassa, jonne perustettiin 38 kohdekokonaisuutta. Vanjärven umpeenkasvua estetään nostamalla Vanjärven keskiveden korkeutta noin 34 cm ja alivesi nousee noin metrillä. Vettä johdetaan Vanjoesta Vanjärveen (Jaakonaho ja Rantakokko 28). Hiidenveden Vaanilanlahden kunnostussuunnitelma valmistui myös vuonna 21. Vaanilanlahden kunnostuksella pyritään vähentämään kiintoaineen ja ravinteiden kulkeutumista Hiidenveteen ja hidastamaan alueen umpeenkasvua sekä lisäämään alueen monimuotoisuutta ja linnuston elinalueita. Hiidenveden kunnostus -hanke on mukana useissa yhteistyöhankkeissa, joiden kautta alueelle saadaan erityisosaamista ja Hiidenvesi pysyy näin mukana valtakunnallisten kärkihankkeiden joukossa (Joensuu & Helttunen 211). Vuonna 21 Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos selvitti Hiidenveden kalayhteisön rakennetta ja kalalajien välisiä runsaussuhteita (Sairanen 21). Hiidenveden ulappa-alueita koskeva sulkasääskien runsauksia koskeva tutkimus valmistui vuoden 28 aikana (Malinen ym. 28) Maatalousympäristön vesistökuormituksen automaattinen seuranta MTT:n vetämässä ja Suomen ympäristökeskuksen ja Ilmatieteen laitoksen yhteistyönä toteuttamassa Ennvisense-projektissa kehitetään maatalouden sovelluksia hyödyntämään ajallisesti tiheää olosuhdetietoa. Hanke myös parantaa Maasää-mittausverkkoa ja sen tuottamaa dataa aiempaa laadukkaammaksi, yhteiskäyttöisemmäksi ja paremmin tulevaisuuden haasteisiin vastaavaksi. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 9

11 Maasää-mittausverkosto tuottaa jatkuvaa ympäristömittaustietoa Karjaanjoen valuma-alueelta. Hiidenveden valuma-alueella on 18 sameus- ja kiintoaineanturia sekä neljä ravinneanturia. Dataa kerätään reaaliaikaisesti noin 7 mittausnoodista, jotka havainnoivat automaattisesti sääparametrejä, maankosteutta ja veden laatutietoja ja lähettävät tiedot langattomasti palvelimille. Mitatun ympäristötiedon arvo kasvaa, kun se yhdistetään ennuste- ja muihin malleihin ( Mäntsälä-Siuntio maakaasuputki: Hiidenveden Nummelanselän alitus Mäntsälä-Siuntio maakaasuputken linjaus alittaa Hiidenveden Nummelanselän. Työn valmistelu aloitettiin syksyllä 21. Järven nopea jäätyminen marraskuussa esti kuitenkin varsinaisen upotuksen, joten se siirtyi tehtäväksi kevään 211 aikana. Varsinaisen kaivutyön on arvioitu kestävän noin 3 työpäivää. Kuva 3. Maakaasuputken upotustyö käynnissä Nummelanselällä huhtikuun viimeisellä viikolla 211. Putken linjaus sijoittuu Nummelanselän pohjoisrantaan Vihdin kunnan Kaukoilan kylän kohdalla. Linjaus kiertää Nummelanselällä Papinsaaren ja Raatosaaren itäpuolelta ja nousee maalle Haapakylän Maaniitunlahdessa. Alituksen kokonaispituus on 2,7 km, josta 1,4 kilometrin osuudella vesisyvyys on alle kaksi metriä aliveden NMW (+31,25) tasosta mitattuna. Muilta osin syvyys vaihtelee 2 5 metriin. Alitusalueella järven pohja on savista liejua ja sen alla on savea (Pöyry Energy Oy 29). 1 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

12 Työalue järvessä on noin 4 metrin levyinen. Putki asennetaan paikalleen käyttäen ns. suojaupotusmenetelmää, jolloin vesistövaikutukset jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Työn vaikutuksia seurataan vesiviranomaisen valvonnassa erillisen tarkkailuohjelman mukaisesti yhteensä 15 havaintopaikalta. Ensimmäiset neljä näytekierrosta tehtiin syys-marraskuussa 21. Tarkkailua jatketaan ohjelman mukaisesti vuonna 211 (Ranta 21) Siirtoviemärihanke Vuonna 29 käynnistettiin yleissuunnitelman laatiminen Vihdin jätevesien johtamisesta Espooseen tai muualle tarkoitukseen sopivaan kohteeseen (Airix ympäristö 29). Selvitys on tehty yhteistyössä Uudenmaan ELY-keskuksen, Uudenmaan liiton sekä Karkkilan kaupungin ja Vihdin kunnan kanssa. Yleissuunnitelman tarkoituksena oli selvittää kokonaistaloudellisesti edullisin ratkaisu Vihdin ja Karkkilan jätevesien tulevaksi käsittelyvaihtoehdoksi. Vaihtoehdoiksi valittiin jätevesien käsittely nykyisellä puhdistamolla, jätevesien käsittely Nummelassa, jätevesien käsittely Nummelan uudessa puhdistamossa, jätevesien käsittely Lohjan Pitkäniemen puhdistamolla tai jätevesien johtaminen Espooseen. Siirtoviemäri on suunniteltu siten, että se toteutuessaan alittaisi Hiidenveden. Hiidenveden kannalta paras vaihtoehto olisi rakennuttaa viemäri kulkemaan maitse (Joensuu & Helttunen 211). 2.3 Hiidenveden yhteistarkkailututkimuksen havaintopaikat Hiidenveden yhteistarkkailualueella on ollut vuosien aikana vuosittain yhteensä 22 havaintopaikkaa (taulukko 3, kartat liitteessä 1), joilta haettiin vesinäytteitä 1 12 kertaa havaintopaikkaa kohden vuodessa. Näytteenotto painottuu ohjelman mukaan avovesikauteen. Vesinäytteet otetaan noutimilla, samalla mitataan lämpötila ja havainnoidaan sääolot. Näytteenottaja kirjaa ylös myös kaikki poikkeavat olosuhteet, esimerkiksi veden samentumat ja leväkukinnat. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 11

13 Taulukko 3. Hiidenveden yhteistarkkailun vedenlaatuhavaintopaikat. Havaintopaikka Koordinatit Kunta vesistöalue 1 Vihtijoki 8, Vihti Averia, keskiosa Vihti Olkkalanjoki, Vihti A Olkkalanjoki 4A (VMTTK) Vihti B Olkkalanjoki 4B (VMTTK) Vihti C Olkkalanjoki 4C (VMTTK) Vihti 23.9 S3 Saavajoki 1, Karkkila Pyhäjärvi, Tuorila Karkkila Vanjoki 25, Karkkila Vanjoki 18, Karkkila Vanjoki 7, Vihti Vanjoki, Karkkila Kirkkojärvi, keskiosa Vihti Hiidenv. Mustionselkä Vihti Hiidenv. Raatosaari Vihti Hiidenv. Yhdyksennokka Vihti Hiidenv. syvänne Vihti 23.3 A Hiidenv. Hiidenpirtti Vihti 23.3 B Hiidenv. Hiidenpirtin silta Vihti 23.3 C Hiidenv. Hiidenpirtti Vihti 23.3 D Hiidenv. Hopeaniemi Vihti 23.3 E Hiidenv. Hopeaniemi Vihti 23.3 Laajan tarkkailuvuoden 21 ohjelmaan kuuluivat myös kasviplankton ja pohjaeläimet. Kasviplanktonnäytteet otettiin Havaintopaikoilta 5, 7 ja 9 yhteensä kolme kertaa kultakin. Näytteenottoajankohdat olivat 1.7., ja 9.9. Pohjaeläinnäytteiden havaintopaikat ja näytteenottotaajuus on esitetty taulukossa 4. Taulukko 4. Hiidenveden yhteistarkkailun pohjaeläinhavaintopaikat ja näytteenottotaajuus vuonna 21. Havaintopaikka- Näytt.otin näytteitä tunnus Van1 3 paikkaa (1+3+1) periaatteella alin-keskilinja-ylin koski Pitkälänkoski, yläp. Potkuhaavi 5 Van2 3 paikkaa (1+3+1) koski Karkkilan jvp, alap. Potkuhaavi 5 Van3 3 paikkaa (1+3+1) koski Maijalankoski Potkuhaavi 5 Van4 3 paikkaa (1+3+1) koski Kittiskoski Potkuhaavi 5 Vih1 3 paikkaa (1+3+1) koski Vihtijoki, Vierelä Potkuhaavi 5 Vih2 3 paikkaa (1+3+1) koski Vihtijoki, Saukoinkoski Potkuhaavi 5 Kir,4 m, Vaakila 5 rinnakkaista litoraali Kirkkojärvi, Vaakila Potkuhaavi 5 Kir 4, m 5 rinnakkaista profundaali Kirkkojärvi Ekman 5 Kir 2, m 5 rinnakkaista profundaali Kirkkojärvi Ekman 5 Kiih,4 m, Petäjäsaari 5 rinnakkaista litoraali Kiihkelyksenselkä, Petäjäsaari Potkuhaavi 5 Kiih 28 m 5 rinnakkaista profundaali Kiihkelyksenselkä Ekman 6 Kiih 15 m 5 rinnakkaista profundaali Kiihkelyksenselkä Ekman 5 yhteensä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

14 2.4 Vuosien säätila, ja Vanjoen, Vihtijoen ja Väänteenjoen virtaamat Jakson säätilassa (kuvat 4 6) vuoden 27 sääolosuhteissa huomiota kiinnittivät sateinen alkutalvi, loppukesä ja joulukuu. Lopputalven keskilämpötila oli myös normaalia korkeampi. Vuoden 28 talvi oli Suomen mittaushistorian leudoin, kevätkuukausista lämmin ja sateinen huhtikuu nosti myös vesistöjen virtaamia. Vuosi 29 oli keskimääräistä lämpimämpi koko maassa. Sademäärät olivat Etelä-Suomessa kuitenkin lähellä pitkänajan keskiarvoja. Kuva 4. Leuto talvi 28 ja luminen talvi 21 asettivat haasteita isojen järvien vesinäytteenotolle; potkuri edellisenä ja lumikengät jälkimmäisenä olivat ahkerasti käytössä. Vuoden 21 alun talvikuukaudet olivat kylmiä ja Etelä-Suomessa myös lumisia. Talvi oli kylmin sitten talven Tyypillistä olivat myös pitkät pakkasjaksot. Pakkaset alkoivat hiljalleen hellittää maaliskuun aikana, mutta lunta satoi maaliskuussa vielä lisää. Kevään kuukaudet olivat edellisvuosia sateisempia, toukokuun puolivälissä oli poikkeuksellisen varhainen hellejakso. Melko sateisen kevään jälkeen seurasi lämmin kesä; heinäkuusta elokuun puoliväliin oli helteistä ja kuivaa. Elokuun puolivälin paikkeilla sää alkoi muuttua viileämmäksi ja sateisemmaksi. Marraskuun puolivälissä alkoi kylmä sääjakso: lunta satoi marraskuun toisella viikolla ja samalla myös lämpötila laski nollan alapuolelle pysyen pakkasella vuoden loppuun saakka. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 13

15 Sadesumma mm tammi.7 maalis.7 touko.7 heinä.7 syys.7 marras.7 tammi.8 maalis.8 touko.8 heinä.8 syys.8 marras.8 tammi.9 maalis.9 touko.9 heinä.9 syys.9 marras.9 tammi.1 maalis.1 touko.1 heinä.1 syys.1 marras Keskilämpötila o C tammi.7 maalis.7 touko.7 heinä.7 syys.7 marras.7 tammi.8 maalis.8 touko.8 heinä.8 syys.8 marras.8 tammi.9 maalis.9 touko.9 heinä.9 syys.9 marras.9 tammi.1 maalis.1 touko.1 heinä.1 syys.1 marras.1 Sadesumma Keskilämpötila , , , ,6 Kuva 5. Lohjan Porlan sääaseman sade- ja lämpötilatietoja vuosilta Karkkilan suunnasta Hiidenveden Kuninkaanlahteen laskevan Vanjoen, Vihdin suunnasta Kirkkojärveen laskevan Vihtijoen ja Hiidenvedestä Lohjanjärveen laskevan Väänteenjoen virtaamakäyrät on esitetty seuraavassa kuvassa (kuva 6). Kuvasta käy hyvin ilmi vuoden 28 normaalivuodesta poikkeava virtaamavaihtelu ja vuoden 21 voimakas kevätvirtaama. Väänteenjoki on virtaamaltaan suurin, Vihtijoki pienin. 14 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

16 Kuva 6. Väänteenjoen (2356), Vanjoen (231) ja Vihtijoen (2342) virtaamakäyrät vuosina Lähde: OIVA Ympäristö ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille Hiidenveden yhteistarkkailualueen jätevesikuormitus Tässä luvussa esitellään Hiidenveden alueelle johdettava pistemäinen jätevesikuormitus kolmen tärkeimmän puhdistamon osalta. Kokonaisuuden kannalta tärkeitä ovat Karkkilan kaupungin puhdistamo ja Vihdin kirkonkylän puhdistamo. Paikallisesti tärkeistä ja pienemmän kokoluokan puhdistamoista on edelleen toiminnassa Hopeaniemen puhdistamo. Pistekuormituksen suhteellinen (%) jakaantuminen puhdistamoiden kesken v. 21 käy ilmi kuvasta 7. % 1 Hiidenveden alueen pistekuormitus, puhdistamoiden %-osuudet v Vesi BHK7 Fosfori Typpi Karkkila Vihti kk Hopeaniemi Kuva 7. Hiidenveden alueen pistekuormitus, puhdistamoiden % -osuudet vuonna 21. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 15

17 Hopeaniemen puhdistamoa saneerattiin ja huollettiin aikavälillä kesäkuu 21 tammikuu 211, jolloin mm. tyhjennettiin ja pestiin ilmastusallas ja selkeytysaltaat, asennettiin uudet ilmastimet ja mammut-pumput sekä uusittiin putkistoja. Ilmastuskompressori uusittiin taajuusmuuttaja ohjatuksi ja hankittiin uusia jatkuvatoimisia mittareita (happi, ph). Lisäksi asennettiin uusi lietevarasto. Hiidenpirtin puhdistamon toiminta päättyi elokuun 28 lopussa, jolloin jätevedet ryhdyttiin keräämään talteen ja kuljettamaan kunnallisella puhdistamolla käsiteltäväksi. Hiidenveden rehevöitymisen rajoittamista ajatellen on tärkeintä, että vesistöön päätyvä ravinteiden määrä rajoitetaan mahdollisimman vähäiseksi. Fosfori rehevöittää sisävesiä eniten, mutta myös typpi on kasvinravinne. Puhdistamokohtaiset fosfori- ja typpimäärät v käyvät ilmi kuvasta 8. Pidemmän ajan kehitys käy ilmi liitteestä 2. Puhdistamoilta johdettiin Hiidenveden alueelle fosforia noin,25 kg P/d vuonna 21 (kuva 8). Määrä sopii muutaman aikaisemman vuoden vaihteluvälin piiriin, fosforikuorma on vuosina vaihdellut välillä,14,65 kg P/d. Pidemmällä aikavälillä tarkasteltuna suurimman fosforivähenemän on tuottanut Karkkilan puhdistamon tehostaminen v Karkkilan puhdistamoa ajetaan tavoitteena hyvästä vieläkin parempaa ja Vanjokeen johdetun fosforin määrä on edelleen vähentynyt. Vuonna 27 Karkkilan puhdistamolta vesistöön johdettu fosforimäärä oli,6 kg P/d ja vuosien vaihteluväli,11,18 kg P/d. Myös Vihdin kirkonkylän puhdistamolla syksyllä 25 käyttöön otettu jälkisuodatus on vähentänyt fosforikuormitusta Kirkkojärveen. Puhdistamoilta johdettiin Hiidenveden alueelle typpeä noin 76,9 kg N/d (kuva 8). Määrä sopii muutaman aikaisemman vuoden vaihteluvälin piiriin, vuosien typpikuormituksen vaihteluväli oli 68,7 86,8 kg N/d. Tämä on selvästi vähemmän kuin aiemmin jaksolla Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

18 kg P/d 1,8 1,6 1,4 1,2 1,8,6,4,2 Fosforikuorma v Karkkila Vihti kk Hopeaniemi Hiidenpirtti kg N/d 12 Typpikuorma v Karkkila Vihti kk Hopeaniemi Hiidenpirtti Kuva 8. Puhdistamoilta vesistöön johdettu keskimääräinen fosfori- ja typpikuorma (kg/d) vuosina vesistötarkkailun tulokset ja tulosten tarkastelu Yhteistarkkailun havaintopaikkojen sijainti on esitetty liitteen 1 kartoissa ja vesianalyysitulokset ja analyysien menetelmä- ja määritysrajaluettelo liitteessä 3. Tässä luvussa tuloksia käsitellään aluekokonaisuuksittain. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 17

19 3.1 Saavajoki ja Vanjoki Karkkilan Pyhäjärveen koillisesta Toivikkeen suunnasta laskeva Saavajoki on tutkimusohjelmassa vertailualueena kuormitetummalle Vanjoelle. Samalla Saavajoki kertoo myös Karkkilan Pyhäjärveen tulevan veden laadusta. Saavajoen (yhteistarkkailuohjelmassa havaintopaikka S3) valuma-alueella on runsaasti suota, joka on osittain turvetuotantoaluetta. Valuma-alueella on lisäksi metsää ja jokivarressa myös peltoa, pistekuormitusta ei ole. Joen vesi on ruskeaa ja humuspitoista, mutta normaalivirtaamilla varsin kirkasta. Veden laatu on voimakkaasti virtaamasta riippuvainen; mitä suurempi virtaama, sitä sameampi vesi ja suuremmat pitoisuudet esimerkiksi ravinteissa. Saavajoen veden laatua voi kuitenkin kokonaisuutena luonnehtia tyydyttäväksi. Hiidenveden Kuninkaanlahteen laskevan Vanjoen (havaintopaikat 11 14) pituus jokisuusta Pyhäjärveen on 23 km, joen koko valuma-alueen koko on 484 km 2 ja keskivirtaama on noin 4,5 m 3 /s. Valuma-alueella on runsaasti peltoviljelyä ja muutakin hajakuormitusta aiheuttavaa toimintaa, jonka vaikutus näkyy erityisesti joen alaosissa ravinne- ja bakteeripitoisuuksien nousuna. Pistemäinen kuormitus tulee joen yläosasta Karkkilan kaupungin jätevedenpuhdistamolta. Havaintopaikat 12, 13 ja 14 ovat puhdistamon purkuputken alapuoleisessa joessa. Pistekuormituksesta huolimatta Vanjoki on nykyisin yksi Uudenmaan suosituimmista perhokalastusjoista ja Virtavesien hoitoyhdistyksen kunnostusten tärkeää toiminta-aluetta. Saavajoen havaintopaikalta S3 ja Vanjoen havaintopaikoilta näyte otetaan 4 kertaa vuodessa. Vanjoen alimmalta havaintopaikalta 14 näyte haetaan kuukausittain. Saavajoen ja Vanjoen veden ruskea väri kuvaa hyvin joen yleistilaa kertoen valuma-alueen voimakkaasta humusvaikutuksesta. Runsasvetiset ajat kasvattavat veden värilukua samoin kuin kiintoainepitoisuutta, sameutta ja kemiallisen hapenkulutuksen määrää (kuva 9). Kuva 9. Vanjoen alaosa Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

20 Jakson väriluvut ylittivät kaikissa havaintopaikoissa useaan otteeseen arvon sata, vaihteluväli oli erittäin suuri, 5 2. Ruskeimmillaan vesi oli sateisen vuoden 28 keväällä ja keväällä 21 (kuva 11). Vanjoki tuo Hiidenveden Kuninkaanlahteen melko runsasravinteista vettä, ravinnepitoisuudet kasvavat jokea alaspäin mentäessä ollen yleensä suurimmillaan alimmilla havaintopaikoilla 13 ja 14. Veden laadun luontainen vaihtelu saadaan parhaiten kiinni käyttämällä automaattista mittausasemaa. Oheisessa kuvassa (kuva 1) on esitetty Envisense-hankkeen automaattisella mittausasemalla saatuja nitraattityppimittaustuloksia Vanjoen alimmalta havaintopaikalta nro 14 vuodelta 21. Kuvaan on lisätty samalla jaksolla käsinäytteenotolla otetut ja laboratoriossa mitatut näytteet. Lisää tietoa asiasta on valmisteilla olevassa raportissa, joka käsittelee Vanjoen ja Vihtijoen automaattisten näytteenottoasemien tuloksia vuosilta (Joensuu 211). 1,8 Vanjoki, nitraattityppi mg/l 1,6 1,4 1,2 1,8,6,4,2 Kuva 1. Vanjoen alaosan nitraattityppipitoisuuksia automaattiaseman (sininen käyrä, JVPhanke, Saku Anttila) ja käsinäytteenoton (punaisella merkityt pisteet) mittauksina vuonna 21 (Joensuu 211). Joen alaosien valuma-alueilta tuleva hajakuormitus on yleensä suurempaa kuin Karkkilan jätevedenpuhdistamon kuormitus. Jakson aikana vain yhdellä mittauskerralla, lokakuussa 27, joen fosforipitoisuus oli suurin heti Karkkilan puhdistamon alapuolella havaintopaikalla 12. Myös fosforipitoisuuden vaihteluväli on Vanjoessa suuri, kuvassa 11 se on µg/l. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 19

21 Saavajoki ja Vanjoki veden väriluku S Saavajoki ja Vanjoki kokonaisfosforipitoisuus µg/l S Kuva 11. Saavajoen ja Vanjoen veden väriluku ja kokonaisfosforipitoisuus vuosien havaintokerroilla. Analyysivalikoimassa ammoniumtyppi, ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuus ja biologinen hapenkulutus ilmentävät selvimmin jätevesien tai voimakkaan hajakuormituksen vaikutuksia. Vedessä olevan orgaanisen aineen kulutusta mittaavan biologisen hapenkulutuksen arvot ovat pysyneet Vanjoessa jo vuosia hyvänä; selvästi mitattavissa olevia lukemia on viimeksi todettu 199-luvulla joen alaosissa. Ammoniummuodossa oleva typpi kuluttaa vesistön happivaroja hapettuessaan nitraatiksi. Saavajoen ja Vanjoen ammoniumtyppipitoisuus pysyi tarkasteltavan jakson aikana kohtuullisissa pitoisuuksissa lukuun ottamatta tammikuun 21 havaintokertaa, jolloin pitoisuudet nousivat korkeiksi havaintopaikoilla 12, 13 ja 14. Vastaava ilmiö tapahtui myös ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuudessa (kuva 12). Edellisen kerran yllämainittujen havaintopaikkojen ammoniumtyppipitoisuudet olivat samalla tasolla vuonna 22. Karkkilan puhdistamon kuormitustarkkailutuloksissa ammoniumtyppi ei kuitenkaan ylittänyt laskentajaksolle annettua raja-arvoa tammikuussa 21. Sen sijaan helmi-huhtikuun kuormi- 2 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

22 tustarkkailukerroilla puhdistamolla käsitellyn jäteveden ammoniumtyppipitoisuus oli koholla ja ylitti laskentajakson raja-arvon. Kevättalvella 21 oli pitkiä ja kylmiä pakkasjaksoja ja lumien sulamisesta johtuvat hulevedet toivat runsaasti kylmiä vesiä puhdistamolle. Kylmyys hidastaa nitrifikaation toimivuutta eli ammoniumtypen poistoteho pyrkii heikkenemään Saavajoki ja Vanjoki ammoniumtyppipitoisuus µg/l S Saavajoki ja Vanjoki ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuus pmy/1 ml S Kuva 12. Saavajoen ja Vanjoen ammoniumtyppi- ja kolibakteeripitoisuus vuosien havaintokerroilla. Vanjoen ulosteperäisten bakteerien pitoisuudet nousevat puhdistamon alapuolella ja alempana joessa tämän tästä selvästi hygieenistä likaantumista osoittaviksi (kuva 12). Tammikuun 21 kaltaisia pitoisuuksia mitataan nykyään kuitenkin harvoin, edellisen kerran keväällä Vihtijoki Vihtijoen valuma-alueen pinta-ala on 269 km 2 jokisuulta mitattuna. Valuma-alue on pääosin peltoa ja metsää. Vähäistä pistekuormitusta joen alaosalle aiheuttaa Valtion maatalousteknologian tutkimuskeskuksen jätevedenpuhdistamo Olkkalassa. Muuta vesistötarkkailuun velvollista pistemäistä kuormitusta ei Vihtijoella ole, hajakuormitus sen sijaan on erittäin voimakasta. Ha- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 21

23 jakuormituksen vaikutusten vähentämiseksi Hiidenveden Vihtijoen valuma-alueelle valmistui vuonna 28 Uudenmaan ympäristökeskuksen koordinoima ja MMM:n rahoittama kosteikkojen yleissuunnitelma (Pimenoff & Vuorinen 28). Suunnitelman tavoitteena on innostaa viljelijöitä vesiensuojelua edistävien kosteikkojen perustamiseen ja luonnon monimuotoisuuden lisäämiseen. Suunnitelman kohteita toteutetaan Hiidenveden kunnostus -hankkeessa. Vihtijoki (havaintopaikat 1, 4 ja 4A, 4B, 4C) on Hiidenveden Kirkkojärven puoleisen pään suurin ulkoinen kuormittaja niin typen, fosforin kuin kiintoaineenkin osalta. Samoin kuin Saava- ja Vanjoella, myös Vihtijoella on ominaista valuma- ja virtaamaolosuhteista johtuva pitoisuuksien voimakas vaihtelu. Vihtijoen suun havaintopaikalta 4 näytteitä otettiin vuosien aikana kuukausittain, havaintopaikalta 1 neljä kertaa vuodessa ja havaintopaikoilta 4a, 4b ja 4c kerran vuodessa, elokuussa. Saavajoen ja Vanjoen tapaan vesi on Vihtijoessakin voimakkaan ruskeaa. Suurimmat arvot jaksolla mitattiin keväällä 28 ja keväällä 21. Vihtijoen ylemmän havaintopaikan 1 väriluku oli korkea myös syksyllä 29 (kuva 13). Joen veden kiintoaine- ja sameusarvot kasvavat virtaaman kasvaessa. Veden epäorgaanisia suoloja ilmentävä sähkönjohtavuus on jonkin verran Vanjokea korkeampi ja veden ravinnepitoisuudet ovat pääsääntöisesti suuremmat (kuva 13); Vihtijoen alimman havaintopaikan 4 vuosien kokonaisfosforipitoisuus on ollut noin 3 % suurempi kuin kokonaisfosforipitoisuus Vanjoen alimmalla havaintopaikalla Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

24 Vihtijoki veden väriluku Vihtijoki kokonaisfosforipitoisuus µg/l 1 4 Kuva 13. Vihtijoen veden väriluku ja kokonaisfosforipitoisuus vuosien havaintokerroilla Jätevesivaikutusta mittaava biologinen hapenkulutus on myös Vihtijoessa pääasiassa alle analyysin mittaustarkkuuden (< 1,5 mg/l); edellisen kerran arvot ovat olleet selvästi koholla huhtikuussa 23. Sen sijaan ammoniumtyppipitoisuus ja ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuus ovat tässäkin joessa ajoittain likaista vettä ilmentäviä (kuva 14), joskaan aivan Vanjoen maksimilukemia ei saavuteta. Jakson aikana Vihtijoen alimman havaintopaikan 4 ammoniumtyppipitoisuus oli selvästi koholla huhtikuussa 29 ja heinäkuussa 21. Ulosteperäisten kolibakteerien määrä oli molemmilla havaintopaikoilla useaan otteeseen yli sadan. Lokakuussa 29 ylemmän havaintopaikan 1 bakteeripitoisuus (55 pmy/1 ml) oli jakson suurin. Syy ei ole selvillä. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 23

25 12 Vihtijoki ammoniumtyppipitoisuus µg/l Vihtijoki ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuus pmy/1 ml Kuva 14. Vihtijoen ammoniumtyppipitoisuus ja ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuus vuosien havaintokerroilla. Vihtijoessa Averiajärven alapuolella on Valtion maatalousteknologian Vakolan tutkimuslaitos. Laitoksen pieni jätevedenpuhdistamo on Vihtijoen ainoa pistekuormittaja. Näytteet otetaan puhdistamon purkupurosta ja purkupuron ylä- ja alapuolisesta Vihtijoesta kerran vuodessa elokuussa. Purkupuron pitoisuudet ovat pääsääntöisesti Vihtijoen pitoisuuksia suurempia (kuva 15). Kokonaisuutena Vakolan kuormitus on vähäistä purkupuron pienen virtaaman vuoksi; vuosien havaintokerroilla virtaamat vaihtelivat välillä,3 3, l/s kun Vihtijoen Olkkalan mittausasemalla virtaama oli keskimäärin 2 m 3 /s. 24 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

26 Kiintoaine mg/l Ammoniumtyppi µg/l 4A yläpuoli 4C purkupuro 4B alapuoli 4A yläpuoli 4C purkupuro 4B alapuoli Kokonaisfosfori µg/l Ulosteperäiset kolit pmy/ 1 ml 4A yläpuoli 4C purkupuro 4B alapuoli 4A yläpuoli 4C purkupuro 4B alapuoli Kuva 15. Valtion maatalousteknologian tutkimuslaitoksen havaintopaikkojen vedenlaatuominaisuuksia vuosina Vanjoen ja Vihtijoen ainekuormitus Hiidenveteen Vanjoen ja Vihtijoen alimpien havaintopaikkojen veden laatua seurataan kerran kuukaudessa tapahtuvan näytteenoton avulla. Vuosina 29 ja 21 osan näytteistä on ottanut Uudenmaan ELY-keskus osana maa- ja metsätalouden hajakuormituksen seurantaa. Kuormitusmäärien laskemiseksi tarvittavat Vihtijoen alaosan virtaamatiedot on saatu ympäristöhallinnon Olkkalanjoen mittausasemalta (2342) ja Vanjoen virtaamatiedot Jokikunnan mittausasemalta (231). Ainevirtaamien laskemisessa on käytetty kuukausikeskiarvomenetelmää, jossa mitattu pitoisuus on kerrottu kuukauden keskivirtaamalla. Näin päästään todennäköisesti lähelle oikeaa suuruusluokkaa. Ravinteiden kuormituslaskelmia varten jokien mittausasemien tulokset on korjattu valumaaluekertoimilla vastaamaan jokisuun tilannetta. Vanjoen Jokikunnaksen kohdalla mitatut virtaamatulokset on kerrottu luvulla 1,58 ja Vihtijoen Olkkalan kohdalla mitatut tulokset luvulla 1,768. Mukana on myös Hiidenvedestä Lohjanjärveen laskevan Väänteenjoen ravinnekuormitus, jonka mittaukset on tehty Väänteenjoen padon kohdalta (2356). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 25

27 Taulukon 5 ja kuvan 16 mukaan jokien kuljettamat ravinnekuormat olivat jaksolla pääsääntöisesti suurimmat vuonna 21, jolloin suurin osa valumista ajoittui kevääseen. Kokonaisuutena vuoden 21 sadesumma oli pienempi kuin vuonna 27 tai 28. Taulukko 5. Vihtijoen ja Vanjoen ravinneainevirtaamat vuosina ja Väänteenjoen ainevirtaamat vuosina VIHTIJOKI Fosfori Typpi Virtaama vuodet kg/d kg/d m 3 /s 27 4, ,9 28 9, ,1 29 7, , , ,8 VANJOKI Fosfori Typpi Virtaama vuodet kg/d kg/d m 3 /s 27 7, , , , , , ,69 VÄÄNTEENJOKI Fosfori Typpi Virtaama vuodet kg/d kg/d m 3 /s , ,5 67 7,58 26 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

28 Vihtijoki, fosfori Vihtijoki, typpi Kok.P kg/d , 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, Virtaama m3/s Kok.N kg/d , 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, Virtaama m3/s Fosfori Virtaama Fosfori Virtaama Vanjoki, fosfori Vanjoki, typpi Kok.P kg/d , 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, Virtaama m3/s Kok.N kg/d , 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, Virtaama m3/s Fosfori Virtaama Fosfori Virtaama Väänteenjoki, fosfori Väänteenjoki, typpi Kok.P kg/d Virtaama m3/s Kok.N kg/d , 9, 8, 7, 6, 5, 4, 3, 2, 1,, Virtaama m3/s Fosfori Virtaama Fosfori Virtaama Kuva 16. Vihtijoen, Vanjoen ja Väänteenjoen ravinneainevirtaamat vuosina Karkkilan Pyhäjärvi ja Vihdin Averiajärvi Hiidenveden lisäksi yhteistarkkailussa ovat mukana Karkkilan kaupungin ympäristötoimiston toimeksiannosta Karkkilan Pyhäjärvi ja Vihdin kunnan ympäristönsuojelutoimiston toimeksiannosta Vihdin Averiajärvi (kartat liitteessä 1). Kummaltakin järveltä haetaan näytteet loppukesällä ja lopputalvella, jolloin järvivedet ovat lämpötilakerrostuneita ja syvimpien pohjien happitilanne on kriittisimmillään Pyhäjärvi Karkkilan kaupungin kupeessa sijaitseva keskirehevä Pyhäjärvi on kaupunkilaisille merkittävä virkistysalue. Järven valuma-alueella on runsaasti asutusta ja peltoja, jotka aiheuttavat kuormi- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 27

29 tusta. Karkkilan kaupungin teettämä Pyhäjärven kunnostussuunnitelma valmistui vuonna 29 (Hagman 29). Pyhäjärvi on luokiteltu kuuluvaksi tyyppiin pienet humusjärvet, joissa vesi on humuksen ruskeaksi värjäämää; vuosina pintaveden väriluku vaihteli välillä Ekologisen luokittelun mukaan sen tila on tyydyttävä. Pyhäjärven syvimmillä alueilla on myös happiongelmia. Alusveden vähähappisuus ajoittuu yleensä loppukesään (kuva 17), jolloin 8 metrisen syvänteen happipitoisuus heikkenee usein jo viiden metrin syvyydessä. Näin tapahtui myös elokuussa 21: pohjan läheisen veden happipitoisuus oli,4 mg/l ja viiden metrin syvyydessä pitoisuus oli 1,7 mg/l. Järven pintavedessä ei ole kuitenkaan todettu hapen vajausta. Karkkilan Pyhäjärvi Pohjan läheisen veden happipitoisuus Happi mg/l Kuva 17. Pyhäjärven syvänteen happipitoisuus vuodesta 199 lähtien mitattuna metrin päässä pohjasta. Musta trendiviiva kuvaa happitilanteen lineaarista kehitystä. Alhaiset happipitoisuudet voivat kuitenkin rasittaa järveä aiheuttaen mm. sisäistä ravinnekuormitusta. Kunnostussuunnitelmassa Pyhäjärvelle on ehdotettu tehtäväksi hapetussuunnitelma (Hagman 29). Pintaveden kokonaisfosforipitoisuudet ovat jaksolla vaihdelleet välillä 1 25 µg/l ja kokonaistyppipitoisuudet välillä µg/l. Pitkän ajan seurannan perusteella (kuva 18) ravinnepitoisuuksien kehityksessä ei ole havaittavissa kovin selvää suuntaa eivätkä alusveden pitoisuudet ole kesän happipulasta huolimatta nousseet kovin korkeiksi. Järven kasvillisuus on paikoin hyvin runsasta ja kalasto on särkikalavaltainen. Pyhäjärven ulkoinen kuormitus on tällä hetkellä liian suurta; kuormitusta tulisi vähentää erityisesti järveä ympäröivällä osavaluma-alueella. Kunnostussuunnitelmassa Pyhäjärvelle suositeltiin hapetuksen lisäksi veden laadun seurantaa, tehokalastusta, petokalaistutuksia, kalastuksen säätelyä ja vesikasvillisuuden niittämistä (Hagman 29). 28 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

30 N ug/l Pyhäjärvi, kokonaistyppi m 7-8 m Pyhäjärvi, kokonaisfosfori P ug/l m 7-8 m Kuva 18. Pyhäjärven keskiosan pintaveden ja pohjan läheisen veden kokonaisravinnepitoisuudet vuodesta 199 alkaen Averia Averiajärvi kokoaa vedet Vihtijoen yläosan ja Moksijärven alueilta ennen kuin joki laskee Hiidenveden Kirkkojärveen. Valuma-alueella on runsaasti peltoa, jonka eroosioherkkyys on suuri. Vihtijoki laskee Averiajärveen ja jatkaa myös järvestä pois sen eteläosasta. Maksimisyvyydeltään 6-metrinen Averia on sameavetinen ja rehevä järvi. Averiajärven ja Hiidenveden välisellä jokiosuudella on tehty kalataloudellisia kunnostuksia Virtavesien hoitoyhdistyksen toimesta. Järvi on myös hyvä kuhajärvi; se oli yhtenä kohdejärvenä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kuhakantojen geneettisessä kartoituksessa (Säisä ym. 28). Järvessä on kuhan lisäksi myös muuta kalaa, joukossa suuriakin: lokakuussa 21 kalastajan verkkoihin tarttui 16-kiloinen karppi. Averian syvänteen happipitoisuus on ajoittain heikko kesän lämpötilakerrosteisuuden aikaan. Vuodesta 28 lähtien happipitoisuuden ei ole kuitenkaan havaittu laskeneen alle 2 mg/l (kuva 19). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 29

31 Averia pohjan läheisen veden happipitoisuus Happi ug/l Kuva 19. Averian syvänteen happipitoisuus vuodesta 199 lähtien mitattuna metrin päässä pohjasta. Musta trendiviiva kuvaa happitilanteen lineaarista kehitystä. Pintaveden kokonaisravinnepitoisuuksien perusteella Averia on rehevä. Jaksolla pitoisuudet vaihtelivat fosforilla välillä µg/l ja typellä välillä µg/l. Ajoittain myös pohjan läheisen veden fosforipitoisuudet ovat hapen vähenemisen myötä nousseet korkeiksi. Tämä lisää järven rehevöitymisherkkyyttä (kuva 2). N ug/l Averia, kokonaistyppi pinta pohja Averia kokonaisfosfori P ug/l pinta pohja Kuva 2. Averian keskiosan pintaveden ja pohjan läheisen veden kokonaisravinnepitoisuudet vuodesta 199 alkaen. 3 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

32 3.5 Hiidenvesi Kuvaus järvestä ja kuormitus Hiidenveden laatua tutkittiin vuosina yhteistarkkailun puitteissa yhteensä 1 havaintopaikalta, joista viidellä tutkimus oli bakteeriseurantaa (kartta liitteessä 1). Järvellä käytiin 7 kertaa vuodessa. Lisäksi on ollut Uudenmaan ELY-keskuksen koordinoimaa näytteenottoa, Nummelan kaasuputkityömaahan liittyvää näytteenottoa ja Vihdin Kirkonkylän puhdistamon toimeksiannosta tehtävää ravinnenäytteenottoa. Hiidenvesi on rehevä ja luontaisesti savisamea. Rehevyysaste vaihtelee alueittain: yhteistarkkailun piirissä tutkituista alueista Tarttilansalmen ja Veikkolansalmen erottamat Mustionselkä ja Kirkkojärvi ovat muuta järveä huomattavasti rehevämpiä. Nummelanselkä ja erityisesti suurin selkäalue, Kiihkelyksenselkä, edustavat puhtainta Hiidenvettä. Muutos alueelta toiselle näkyy konkreettisesti esimerkiksi veden näkösyvyyden muuttumisena. Jakson mittauksissa Kirkkojärven näkösyvyys oli keskimäärin 73 cm, Nummelanselän 9 cm ja Kiihkelyksenselän 93 cm. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna näkösyvyys näyttäisi muuttuneen eniten Kirkkojärvellä, jossa se on kasvanut. Kiihkelyksenselän näkösyvyys näyttäisi sen sijaan pienentyneen (kuva 21). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 31

33 2,5 Kiihkelyksenselkä 2 metreinä 1,5 1,5 2,5 Nummelanselkä 2 metreinä 1,5 1, ,5 Kirkkojärvi 2 metreinä 1,5 1, Kuva 21. Hiidenveden kolmen selkäalueen näkösyvyys. OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille Kuviin on lisätty lineaarinen trendiviiva. Suurin osa Hiidenveden ravinteista tulee jokien, Kuninkaanlahteen laskevan Vanjoen ja Kirkkojärveen laskevan Vihtijoen mukana (taulukko 6). Jakson aikana Vihtijoki toi Hiidenveteen vuosittain keskimäärin 3 tonnia fosforia ja 7 tonnia typpeä. Vanjoen osalta vastaavat luvut olivat 6 ja 143. Väänteenjoki puolestaan kuljetti Hiidenvedestä kohti Lohjanjärveä keskimäärin 11 tonnia fosforia ja 29 tonnia typpeä. Väänteenjoen kautta järvestä lähtevä ravinnekuorma oli noin 2 % suurempi kuin Vihti- ja Vanjoen kautta tuleva ravinnekuorma. Tilanne kuitenkin vaihtelee vuosittain sää- ja valumaolosuhteista riippuen; välillä jokien Hiidenveteen tuoma ravinnekuorma on suurempi kuin Väänteen- 32 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

34 joen kautta järvestä pois lähtevä. Tulojokien lisäksi Hiidenvettä kuormittavat tietenkin myös sen lähivaluma-alueelta ja ilman kautta laskeumana tulevat ravinteet. Taulukko 6. Hiidenveden ravinnekuormitustietoja. Jokien ja pistekuormituksen kuormitustiedot on laskettu vuosien keskiarvona, kokonaiskuormitustieto on laskettu vuosilta (Saarijärvi 23). Kokonaistyppi Kokonaisfosfori keskim. tn/v keskim. tn/v Hiidenveden kokonaiskuormitus (v ) Vanjoen kuormitus Hiidenveteen (v ) Vihtijoen kuormitus Hiidenveteen (v ) 7 3 Väänteenjoen kuormitus Hiidenvedestä alavirtaan (v ) Hiidenveden pistekuormitus (v ) 28,12 Hiidenveden alueella tehtyjen kuormitus- ja taselaskelmien perusteella järveen päätyvä ulkoinen kuormitus (lähivaluma-alueen ja kaukovaluma-alueen kuormitus yhteensä) oli vuosina keskimäärin 27 tonnia fosforia ja 44 tonnia typpeä vuodessa (Saarijärvi 23). Kuormituksen on laskettu olevan yli kaksinkertainen Hiidenveden sietokykyyn nähden (Marttila 23). Kuormitus muodostui pääasiassa maataloudesta ja luonnonhuuhtoutumasta. Fosforin osalta myös haja-asutus oli merkittävä kuormittaja. Uusimman, väitöskirjana valmistuneen kuormitusselvityksen (Niemistö 28) mukaan Kirkkojärven sisäinen kuormitus on 29-kertainen sallittuun määrään nähden ja tilanteen odotetaan pahenevan ilmastomuutoksen myötä. Kuva 22. Hiidenveden liian suuri kuormitus näkyy esimerkiksi leväkukintoina (vasen kuva Nummelanselältä ), keväisin vedenpinnalla näkyvä siitepöly (oikea kuva Kiihkelyksenrannoilta ) ei liity järven veden laatuun. Hiidenveden alueen pistekuormitus on vain muutaman prosentin verran järven ravinteiden kokonaiskuormituksesta. Vuosina puhdistamoilta johdettiin Hiidenveden alueelle fosforia keskimäärin 12 kg ja typpeä 28,5 tonnia vuodessa. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 33

35 3.5.2 Happipitoisuus Veden happitilanne säätelee erityisesti Hiidenveden kaltaisissa rehevissä savisameissa vesistöissä useilla alueilla järven rehevyyskehitystä. Kirkkojärven osalta on moneen otteeseen todettu hapenpuutteen aiheuttavan rehevyyttä kiihdyttävää sisäistä kuormitusta, kun pohjaan jo sedimentoituneet ravinteet vapautuvat takaisin perustuotannon käyttöön (Saarijärvi 23, Niemistö 28). Selvää on, että myös järven muilla rehevimmillä matalilla alueilla tilanne on samankaltainen. Hiidenveden kolmen eniten seuratun selkäalueen Kirkkojärven (kartalla havaintopaikka 5), Nummelanselän (7) ja Kiihkelyksenselän (9) syvänteiden suurimmat syvyydet ovat: Kirkkojärvi 3,5 m, Nummelanselkä 6 m ja Kiihkelyksenselkä 28 m. Happipitoisuus on pohjan tuntumassa ajoittain heikko matalassa Kirkkojärvessä ja syvimmällä alueella Kiihkelyksenselällä. Pitkän ajan seurannan perusteella tilanne näyttäisi kokonaisuutena heikentyneen Kirkkojärvessä ja lievästi myös Nummelanselällä. Kiihkelyksenselän lähes 3 metrin syvänteessä pohjanläheisen veden happipitoisuus näyttäisi sen sijaan pysyneen suunnilleen ennallaan tai parantuneen hieman. Kaikkien kolmen selkäalueen pohjan läheisen veden happipitoisuus on kuitenkin parantunut vuodesta 26 lähtien (kuva 23). 34 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

36 14 12 Kirkkojärvi, happipitoisuus pohjan lähellä (mg/l) Nummelanselkä, happipitoisuus pohjan lähellä (mg/l) Kiihkelyksenselkä, happipitoisuus pohjan lähellä (mg/l) Kuva 23. Hiidenveden Kirkkojärven, Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän syvänteiden pohjan läheisen veden happipitoisuus luvulta alkaen. Kuviin on lisätty lineaarinen trendiviiva. Tietolähde: OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille Kiihkelyksenselän happitilanteen kehittymistä yli 4 vuoden jaksolla voidaan seurata tarkastelemalla myös syvänteen tilavuudella painotettuja happikyllästysprosentteja lämpötilakerrosteisuuden aikaan lopputalvella ja loppukesällä; tilanne muuttuu hieman edellisestä kuvasta kun mukana ovat useamman mittaussyvyyden happipitoisuudet (kuva 24). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 35

37 Kiihkelyksenselän syvänne, lopputalvi 1 8 Happi kyll.% Päällysvesi 1-1 m Alusvesi m Kiihkelyksenselän syvänne, loppukesä 1 8 Happi kyll.% Päällysvesi 1-1 m Alusvesi m Kuva 24. Hiidenveden syvimmän syvänteen lopputalven ja loppukesän happitilanne tilavuuspainotteisena keskiarvona päällysvedessä ja alusvedessä alkaen vuodesta Kuvasta käy ilmi, että loppukesä on ollut talvea ongelmallisempi ajankohta sameavetisen rehevän Hiidenveden happitilanteessa. Kesän lämpötilakerrostuneisuuskauden lopulla syvimmän syvänteen alusveden tilanne näytti koko 199-luvun melkoisen heikolta. Vuosituhannen vaihteen jälkeen tilanne parani ja 2-luvulla tulos on ollut jo varsin tyydyttävä. Myös vuoden 21 aikana happipitoisuus oli syvänteellä loppukesällä talvea heikompi, vaikka kokonaisuutena tilanne oli sekä maalis- että elokuussa tyydyttävä (kuva 25). Kiihkelyksenselkä 9 lopputalvella syvyys (m) Happi ja lämpötila Kiihkelyksenselkä 9 loppukesällä Happi ja lämpötila syvyys (m) Happi (mg/l) Lämpötila (oc) Happi (mg/l) Lämpötila (oc) Kuva 25. Kiihkelyksenselän syvänteen lopputalven ja loppukesän happipitoisuus ja lämpötila vuonna Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

38 Vaikka syvänteen tilanne oli lopputalvella ja loppukesällä tyydyttävä, rasitti vuosi 21 kuitenkin kylmine talvineen ja runsaine kevätvaluntoineen Hiidenveden happitaloutta: seurantajakson alimmat pohjan läheisen veden happipitoisuudet mitattiin lähes kaikilla järven mittauspaikoilla vuoden 21 aikana. Poikkeuksena oli Yhdyksennokan havaintopaikka 8 (taulukko 7). Taulukko 7. Hiidenveden havaintopaikkojen pohjan läheisen veden pienin mitattu happipitoisuus jaksolla Havaintopaikka Mittaussyvyys PVM Happi Happi m mg/l kyll.% 5 2, , , , , , Ravinnepitoisuudet ja a-klorofyllillä mitattu rehevyys Ravinnepitoisuudet Hiidenveden ravinnepitoisuuksia mitataan näytteenottokaudella (maalis-lokakuu) vuosittain yhteensä kuusi kertaa. Pintavesien ravinnepitoisuuksien perusteella järven tila vaihtelee rehevästä erittäin rehevään. Tarkkailujaksolla Hiidenveden eri selkäalueiden pintaveden ravinnepitoisuudet vaihtelivat taulukon 8 mukaisesti. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 37

39 Taulukko 8. Kirkkojärven, Mustionselän, Nummelanselän, Yhdyksennokan ja Kiihkelyksenselän pintaveden fosfori- ja typpipitoisuuksien minimi-, maksimi- ja keskiarvot vuosilta Kirkkojärvi 7 Kokonaisfosfori Fosfaattifosfori, suod. Kokonaistyppi Ammoniumtyppi µg/l µg/l µg/l µg/l min 35 1, maks keskiarvo Mustionselkä 6 Kokonaisfosfori Fosfaattifosfori, suod. Kokonaistyppi Ammoniumtyppi µg/l µg/l µg/l µg/l min maks keskiarvo Nummelanselkä 7 Kokonaisfosfori Fosfaattifosfori, suod. Kokonaistyppi Ammoniumtyppi µg/l µg/l µg/l µg/l min 39 1, maks keskiarvo Yhdyksennokka 8 Kokonaisfosfori Fosfaattifosfori, suod. Kokonaistyppi Ammoniumtyppi µg/l µg/l µg/l µg/l min maks keskiarvo Kiihkelyksenselkä 9 Kokonaisfosfori Fosfaattifosfori, suod. Kokonaistyppi Ammoniumtyppi µg/l µg/l µg/l µg/l min 24 1, maks keskiarvo Rehevimmät alueista ovat Kirkkojärvi ja Mustionselkä, tämä käy selvästi ilmi kokonaisfosforin lukuarvoissa. Rehevyys vähenee hiljalleen kohti Kiihkelyksenselkää. Sama on luettavissa kolmen eniten tutkitun selkäalueen osalta myös pitkän ajan ravinnemittauksista kuvasta 26. Kuvasta ilmenee myös pitoisuuksien kehityksen suunta: Kirkkojärvellä pintaveden fosforipitoisuus on pysynyt keskimäärin ennallaan, mutta typpipitoisuus on pienentynyt. Sama suunta on lievempänä todettavissa myös Nummelanselän diagrammeista. Kiihkelyksenselän fosforipitoisuus näyttäisi sen sijaan laskeneen hieman ja typpipitoisuus pysyneen ennallaan. 38 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

40 Kirkkojärvi, fosfori µg/l Kirkkojärvi typpi µg/l Nummelanselkä, fosfori µg/l Kiihkelyksenselkä, fosfori µg/l Nummelanselkä, typpi µg/l Kiihkelyksenselkä, typpi µg/l Kuva 26. Hiidenveden kolmen eniten seuratun selkäalueen pintaveden (1 m) kokonaisfosforija konaistyppipitoisuudet luvuilta alkaen. Kuviin on lisätty lineaarinen trendiviiva. Tietolähde: OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille Pohjan läheltä otetut vesinäytteet antavat kuvan syvänteen pohjan kunnosta: mitä suurempia ravinnepitoisuudet ovat, sitä suurempi on sisäisen kuormituksen ja rehevöitymisen vaara. Syvimpien mittaussyvyyksien kokonaisfosforipitoisuudet olivat seurantajaksolla suurimmat Kirkkojärvellä ja Kiihkelyksenselällä. Kaiken kaikkiaan viime vuosina ei ole kuitenkaan ollut kysymys kovin suurista pitoisuuksista (taulukko 9). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 39

41 Taulukko 9. Kirkkojärven, Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän pohjan läheisen veden fosforija ammoniumtyppipitoisuuksien minimi-, maksimi- ja keskiarvot vuosilta Ammoniumtyppi pohjan lähellä vuosina min maks keskiarvo Kirkkojärvi Nummelanselkä Kiihkelyksenselkä Kokonaisfosfori pohjan lähellävuosina min maks keskiarvo Kirkkojärvi Nummelanselkä Kiihkelyksenselkä Ammoniumtyppipitoisuudet sen sijaan olivat selvästi suurimmat Kirkkojärvellä johtuen jätevesikuormituksesta. Kirkkojärvellä on vuodesta 25 aloitettu Kirkonkylän jätevedenpuhdistamon velvoitteena pohjan läheisen veden ammoniumtyppipitoisuuden mittaaminen myös talviaikaan. Muilla havaintopaikoilla pitoisuutta mitataan pääasiassa vain kesäkaudella (vuonna 21 mittaus oli MaaMet-tutkimusten vuoksi myös maaliskuussa, se näkyy kuvassa pitoisuuspiikkinä). Kirkkojärven pohjan läheisen veden talvista ammoniumtyppipitoisuutta nostaa osaltaan myös Kirkonkylän puhdistamon purkuvesi; puhdistamon nitrifikaatio ei toimi toivotulla tavalla kylmimpinä kausina, jolloin jäteveden ammoniumtyppeä ei saada hapetettua nitraatiksi. Sama käy ilmi myös kuvasta 27, johon on piirretty diagrammit pohjan läheisen veden kokonaisfosfori- ja ammoniumtyppipitoisuuksista pitkällä seurantavälillä. Kuvissa on eri skaalaus Y-akselilla, mutta näyttää siltä, että Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän korkeimmat pitoisuushuiput olisivat vähenemässä. 4 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

42 1 8 6 Kirkkojärvi, pohjan läheinen vesi ammoniumtyppi ja kokonaisfosfori (µg/l) NH4N Kok.P Nummelanselkä, pohjan läheinen vesi ammoniumtyppi ja kokonaisfosfori (µg/l) NH4N Kok.P Kiihkelyksenselkä, pohjan läheinen vesi ammoniumtyppi ja kokonaisfosfori (µg/l) Kok.P NH4N Kuva 27. Hiidenveden kolmen eniten seuratun selkäalueen pohjan läheisen veden kokonaisfosfori- ja ammoniumtyppipitoisuudet luvuilta alkaen. Kuviin on lisätty lineaarinen trendiviiva. Kirkkojärven osalta ammoniumtyppipitoisuuden säännöllsen talvimittauksen ajankohta on kehystetty. Tietolähde: OIVA Ympäristö- ja paikkatietopalvelu asiantuntijoille Hiidenvedellä on myös suuria alueita, jotka eivät kuulu yhteistarkkailun piiriin ja joista ei ole olemassa ajantasaista vedenlaatutietoa. Näitä ovat esimerkiksi Retlahti, Röylänselkä ja Isontalonselkä. Isontalonselältä kohti Lohjanjärveä laskevan Väänteenjoen vedenlaatuhavaintopaikka on runsaan 7 kilometrin päässä Hiidenvedestä peltovaltaisella valuma-alueella, joten sen ei voi katsoa kuvaavan luotettavasti järvestä lähtevän veden laatua. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 41

43 A-klorofyllin avulla mitattu rehevyys Vesistön rehevyyttä arvioidaan ravinnemäärien lisäksi mm. kasviplanktonin määrän avulla. Tällöin menetelmänä käytetään yleisesti lehtivihreällisen planktonlevästön a-klorofyllipitoisuuden määrittämistä. A-klorofyllin määrä on suoraan verrannollinen levämäärään ja siten rehevyyteen. Kasviplanktonin klorofyllipitoisuuteen vaikuttavat mm. valo, lämpötila, levälajisto ja ravinneolot. Talvella vedessä ei normaaliolosuhteissa juuri ole planktonleviä, joten klorofyllimäärityksiä tehdään pääasiassa avovesikaudella. Vesistöjä voidaan luokitella a-klorofyllipitoisuuden mukaan. Kun pitoisuus on alle 4 µg/l, järvi on vähätuotantoinen eli karu. Yli 1 µg/l:n pitoisuus kertoo järven olevan jo rehevä. Myös a-klorofyllitulosten perusteella Hiidenvesi on rehevä. Kuten ravinnepitoisuuksienkin perusteella tutkituista selkäalueista rehevin on Kirkkojärvi ja vähiten rehevä on Kiihkelyksenselkä. Kirkkojärvellä pitoisuudet vaihtelevat voimakkaasti johtuen lähinnä Vihtijoen vaikutuksesta. Hiidenveden kolmen eri selkäalueen a-klorofyllilukemat ovat viimeisten neljän vuoden aikana olleet tasaisemmat ja pienemmätkin kuin aikaisemmin: vuosien mittausten keskiarvot olivat Kirkkojärvellä 27 µg/l, Nummelanselällä 14,5 µg/l ja Kiihkelyksenselällä 1,5 µg/l. Vuosina 2 26 vastaavat lukemat olivat 39,3 µg/l, 26,6 µg/l ja 13,7 µg/l (kuva 28). A-klorofylli µg/l A-klorofylli, kasvukauden vuosikeskiarvot Kirkkojärvi Nummelanselkä Kiihkelyksenselkä A-klorofylli µg/l A-klorofylli, kasvukauden kaikki mittaukset Kirkkojärvi Nummelanselkä Kiihkelyksenselkä Kuva 28. Hiidenvedeltä kesän kasvukautena mitattujen a-klorofyllipitoisuuksien vuosikeskiarvot vuodesta 1983 (yläkuva) ja kaikki mittaustulokset (6/havaintopaikka/v) vuosilta (alakuva). 42 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

44 3.5.4 Muu veden laatu Myös muissa Hiidenvedeltä mitatuissa vedenlaatuominaisuuksissa käyvät selvästi ilmi eri selkäalueiden erot. Vihtijoen vaikutus näkyy voimakkaana matalien Kirkkojärven ja Mustionselän alueilla. Niiden veden laatu vaihtelee voimakkaasti ja useiden ominaisuuksien osalta mittausten keskihajonta on suuri (taulukko 1). Taulukko 1. Hiidenveden havaintopaikkojen vedenlaatuominaisuuksia vuosilta metrin syvyydestä mitattuna. Sameus Sähkönj. ph Väriluku COD Mn Lämp.koli FNU ms/m mgo 2 /l pmy/1 ml Kirkkojärvi 5 lukumää keskiarvo , keskihajonta 21 1,9, ,6 76 minimiarvo 8,9 11,8 6, maksimiarvo , Mustionselkä 6 lukumää keskiarvo , keskihajonta 12 1,9, ,4 98 minimiarvo 6,8 11,5 6,9 5 1 maksimiarvo 39 17,1 8, Nummelanselkä 7 lukumää keskiarvo , ,5 keskihajonta 6 1, ,7 1,8 minimiarvo 6,6 1 7,2 4 8,8 maksimiarvo 27 13,4 7, Yhdyksennokka 8 lukumää keskiarvo , ,9 keskihajonta 7,8 1,2, ,9 2,2 minimiarvo 5,7 9, ,4 maksimiarvo 28 13,3 7, Kiihkelyksenselkä 9 lukumää keskiarvo 1 1 7, keskihajonta 6,74, minimiarvo 4,2 8,4 6,8 4 9,3 maksimiarvo 28 11,4 7, Kokonaisuudessaan savisameaksi luonnehditun Hiidenveden vesi on sameinta juuri Kirkkojärvellä ja Mustionselällä (kuva 29). Jakson aikana sameusarvot olivat molemmilla alueilla suurimmat vuonna 28, jolloin jokien virtaamat olivat suuret vuoden alussa lauhan ja sateisen vuoden 27 jälkeen ja uudelleen vuoden lopulla marras-joulukuussa. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 43

45 FNU Sameus, Kirkkojärvi Min. Maks. x FNU Sameus, Kiihkelyksenselkä Min. Maks. x Kuva 29. Kirkkojärven ja Kiihkelyksenselän pintaveden (1 m) sameusmittausten minimit, keskiarvot ja maksimit vuosina Myös veden sähkönjohtavuus ja ulosteperäisten kolibakteerein määrät ovat pääsääntöisesti suurimmat Kirkkojärven ja Mustionselän alueilla. Tämä johtuu Vihtijoen vaikutuksesta, mutta todennäköisesti myös Kirkkojärveen purettava Kirkonkylän puhdistamon puhdistettu jätevesi nostaa osaltaan näitä vedenlaatuominaisuuksia. Veden bakteeripitoisuudet ovat myös Kiihkelyksenselällä Vanjoen laskupaikan edustalla yleensä suurempia kuin Nummelanselällä. Tämä selittyy Vanjoen tuomalla bakteerikuormituksella, johon osaltaan vaikuttaa Karkkilan jätevedenpuhdistamo (taulukko 9). 4 hiidenveden biologiset tutkimukset vuosina Kasviplankton Kasviplanktonnäytteet Hiidenvedestä otettiin Kirkkojärveltä (havaintopaikka 5), Nummelanselältä (7) ja Kiihkelyksenselältä (9) heinä-, elo- ja syyskuussa 21. Näytteet otettiin 2 metrin kokoomanäytteinä ja analysointi tehtiin ympäristöhallinnon ohjeiden mukaisesti. Tulokset on esitetty liitteessä 4 (Palomäki 211). 44 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

46 Kasviplanktonbiomassa vaihteli välillä 1 8 µg/l. Biomassa ja lajisto ilmensivät voimakasta rehevyyttä Kirkkojärvellä ja oli myös Nummelanselällä ja Kiihkelyksenselällä rehevän vesistön luokkaa. Biomassa oli kaikilla kolmella selkäalueella suurimmillaan heinäkuussa ja pieneni syksyä kohti. Kirkkojärven havaintoasemalla levästön koostumus vaihteli näytteenottokerrasta toiseen enemmän kuin muilla havaintoasemilla: heinäkuussa Kirkkojärven vallitseva leväryhmä oli piilevät, elokuussa piilevien ja nielulevien ohella kultalevät, viherlevät ja silmälevät olivat tärkeimmät leväryhmät. Nummelanselän havaintoasemalla leväbiomassa koostui valtaosin piilevistä ja nielulevistä. Kiihkelyksen havaintoasemalla piilevien osuus biomassasta oli pienempi kuin muilla havaintoasemilla ja tärkein ryhmä olivat nielulevät. Vuoden 26 kasviplanktontutkimukseen verrattuna sinileviä oli vuoden 21 näytteissä erittäin vähän. Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän leväbiomassa oli huomattavasti pienempi kuin vuonna 26, Nummelanselällä se oli pienentynyt jopa alle puoleen (Palomäki 211). 4.2 Pohjaeläimet Hiidenveden sekä Van- ja Vihtijoen yhteistarkkailun pohjaeläintutkimukset Hiidenvesi on monimuotoinen järvi, jonka järvialtaat muodostavat morfologialtaan ja ekosysteemiltään erilaisia ympäristöjä. Näistä järvialtaista seurattiin yhteistarkkailun biologiseen osaan liittyen pohjaeläimistön tilaa Vihdin Kirkkojärvellä, Nummelanselällä ja Hiidenveden syvimmällä pääaltaalla eli Kiihkelyksenselällä. Hiidenveden järvialtaiden lisäksi seurannassa on Hiidenveden Kiihkelyksenselälle laskevan Vanjoki sekä Vihdin Kirkkojärveen laskeva Vihtijoki, joiden tilaa seurattiin jokien koskialueilta otettujen pohjaeläinnäytteiden avulla. Tässä luvussa kerrotaan yhteenvetotuloksia tarkkailuvuosien 24, 26 ja 21 tutkimuksista. Tuloksia vertaillaan myös aikaisempiin yhteistarkkailun pohjaeläintuloksiin ja sen lisäksi huomioidaan myös alueelta saatavaa muuta pohjaeläinaineistoa, Uudenmaan ELY-keskuksen MaaMet-hankkeen tuloksia ja mm. Helsingin yliopiston viimeaikaisia Hiidenveden sulkasääskikartoituksen tuloksia. Pohjaeläintutkimuksista valmistuu myöhemmin erillinen oma julkaisu (Mettinen ja Könönen 211, käsikirjoitus). Yhteistarkkailun pohjaeläinaineistosta vuosilta 24, 26 ja 21 määritettiin yhteensä makroskooppista pohjaeläinyksilöä, josta Hiidenveden osuus oli yksilöä, Vanjoen 8582 ja Vihtijoen 5927 yksilöä. Pohjaeläinaineistosta tunnistettiin yhteensä 277 lajia tai karkeampaa taksonomista, määritystarkkuuden määräämää eläinryhmää. Kuten yleensäkin, niveljalkaisiin kuuluvat hyönteiset (Insecta) käsittivät suurimman osan pohjaeläintaksoneista. Hyönteisistä erottuivat suurimpina taksonomisina ryhminä vesiperhoset (Trichoptera) ja surviaissääsket (Chironomidae) sekä päivänkorennot (Ephemeroptera). Hyönteisten lisäksi nivelmatoihin kuu- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 45

47 luvat harvasukamadot (Oligochaeta) olivat monilajisimpia. Nilviäislajisto eli simpukat (Bivalvia) ja kotilot (Gastropoda) oli myös suhteellisen monipuolista. Havaittua kokonaistaksonimäärää (277 taksonia) voidaan pitää suurena, mikä kertoo Hiidenveden alueen pohjaeläimistön monimuotoisuudesta. Merkillepantavaa on erityisesti Vanjoen ja Vihtijoen koskien pohjaeläimistön rikkaus. Näiden jokien pohjaeläimistössä esiintyi muutamia harvinaisina ja harvalukuisina pidettyjä lajeja kuten sudenkorentoihin kuuluva kirjojokikorento (Ophiogomphus cecilia), koskikorentoihin kuuluvat täpläkirjokorri (Diura sp.), raitakalvaskorri (Siphonoperla burmeisteri) sekä Protonemura meyeri, vesiperhosiin kuuluvat juovaharjakas (Chimarra marginata), liekoraspikas (Lype reducta) ja vaskisirvikäs (Sericostoma personatum), ja purokorentoihin kuuluva Cordulecaster boltoni. Vanjoelta ja Vihtijoelta tavatuista koskikorennoista useimmat olivat ympäristönsä suhteen vaateliaita lajeja. Vihtijoen alimman tutkimuskosken, Saukoinkosken, koskikorentolajisto (8 lajia) oli uusmaalaisittain poikkeuksellisen monimuotoinen. Hiidenvedellä lajisto oli tavanomaisempaa, mutta rantavyöhykkeeltä vuonna 21 uudistettu näytteenotto toi esille muutamia harvinaisempia uusia tuttavuuksia alueelta, kuten Petäjäsaaren rannalta havaitut Procloeon bifidum, vesiperhosiin kuuluva Apatania auricula ja sudenkorentoihin kuuluva Sympetrum sp. Petäjäsaaren rannalta löydettiin Gammarus sukuun kuuluvia äyriäisiä, jotka saattavat olla tavallisemmin pohjoisessa Suomessa tavattavaa Gammarus lacustris lajia Van- ja Vihtijoen tila Pohjaeläintutkimuksessa arvioitiin jokien tilaa mm. ympäristöhallinnon laatimien ekologisten luokitteluohjeiden pohjalta. Tässä esitellään tutkimuksen antamia alustavia tuloksia kahden pohjaeläinmuuttujan osalta. Niiden antamat tulokset ovat osa ekologista kokonaisarviota. Jokaiselta koskialueelta valittiin ekologiseen tilamäärittelyyn kolme keskeisintä, nopean virtauksen alueen näytettä, joista laskettiin ekologista luokittelua varten jokityypille ominaisten päivänkorento-, koskikorento- ja vesiperhostaksonien lukumäärät (EPT-indeksi) ja jokityypille ominaisten taksonien lukumäärät. Alustavien tulosten mukaan tutkittujen koskialueiden ekologinen tila on EPT- indeksin perusteella parantunut vuonna 26 ja 21 verrattuna vuosiin 1998 ja 24 kaikilla muilla paitsi Vanjoen alimmalla havaintokoskella Kittiskoskessa (Van 4). Vanjoen yläosassa vähiten kuormitetussa ja siten vertailukoskena toimivassa Pitkälänkoskessa (Van 1) indeksit olivat yleensä korkeimmat ilmentäen mm. vuonna 21 parhainta pohjan laatua ja erinomaista ekologista tilaa. Karkkilan puhdistamon purkuvesien alapuolella (Van 2 ja Van 3) koskien pohjan laatu ja ekologinen tila oli keskimäärin myös erinomainen vuonna 21. Vuoden 21 tulosten perusteella Vanjoen alimmalla koskella, Kittiskoskella (Van 4), pohjan ekologinen tila oli tyydyttävä ja sekin EPT-indeksillä mitaten sama kuin 26 ja parempi kuin aikaisempina vuosina 1998 ja 24, taulukko 11 (Mettinen ja Könönen 211, käsikirjoitus). 46 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

48 Taulukko 11. Jokityypille ominaiset EPT-heimot vuosina 1998, 24, 26 (Van 4 27, MaaMet) ja 21 sekä niiden perusteella tehty arvio Van- ja Vihtijoen ekologisesta tilasta vuosina Koskialue Tavoitetila 227 Vertailutila Ekologinen tilaluokka Van ,3 8,4 12,6 1,5 Erinomainen Van , 8,4 12,6 8,4 Hyvä Van ,7 8,4 12,6 4,2 Tyydyttävä Van ,3 8,4 12,6 1,4 Välttävä Vanjoki keskim. 8,5 5,8 8, 11,3 8,3 8,4 12,6 1,4> Huono Vih1 8, ,3 8,4 12,6 Vih2 8, ,7 8,4 12,6 Vihtijoki keskim. 7,6 6,2 1, 9,8 8,7 8,4 12,6 Jokityypille ominaisia lajeja on huomattavasti enemmän kuin EPT-indeksissä, koska mukana on taksoneita myös muista ryhmistä kuin päivänkorennoista, koskikorennoista ja vesiperhosista. Luokittelukriteerinä jokityypille ominaisten lajien perusteella saadut arviot Vanjoen ekologisesta tilasta olivat hyvin samankaltaisia kuin EPT-indeksinkin perusteella tehdyt arviot. Näiden molempien indeksien perusteella mm. Karkkilan jätevedenpuhdistamon jätevesillä on ollut vain lievä köyhdyttävä vaikutus pohjan laatuun ja ekologiseen tilaan Vanjoessa, mikä näkyy hieman alentuneina indeksien arvoina välittömästi jätevesipurkuputken alapuolella sijaitsevassa nopean virtaaman pohjalla (Van 2) ja tätä hieman selvemmin noin 7 metriä alempana Maijalankoskessa (Van 3). Kuten EPT-indeksinkin kohdalla, myös jokityypille ominaisilla lajeilla mitattuna ekologinen tila oli heikoin Vanjoen alaosassa Kittiskoskella (Van 4) vuonna 21 ekologinen tila oli kuitenkin tyydyttävä. Kuormituksen kasvu johtuu hajakuormituksen lisääntymisestä varsinkin Vanjoen alaosassa Vanjärven jälkeisellä pitkällä jokijaksolla. Vihtijoessa pohjaeläinseurantakoskia on kaksi, joiden molempien pohjaeläimistö oli suhteellisen monimuotoista. Vihtijoen pohjaeläimistölle oli ominaista erityisesti monimuotoinen ja runsaslukuinen koskikorentofauna, myös uusmaalaisittain arvioituna. Sekä EPT-indeksien että jokityypille ominaisten lajien perusteella Vihtijoen pohjan ekologinen tila oli vuosina 26 ja 21 hyvä erinomainen, kun se oli ollut vuosina 1998 ja 24 vielä tyydyttävä hyvä. Alimman eli Saukoinkosken pohjaeläimistö (Vih 2) oli ollut yleensä hieman monimuotoisempi kuin ylempi koski ja ilmentänyt indekseillä mitaten hieman parempaa ekologista tilaa kuin ylempi koski (Vih 1, Vierelä). Vuonna 24 runsassateinen kesä ja myös voimakkaat virtaamat vielä syksyllä näytteenotonkin aikaan aiheuttivat pohjaeläinkatoa kaikissa koskissa; tämä ilmiö oli nähtävissä myös muualla Uudellamaalla koskiseurantakohteissa vuonna 24. Osittain köyhtynyt tulos selittyy pohja-aineksen ja eläimistön ajautumisella virran mukana, osittain näytteenoton vaikeutumisella. Vuosien 26 ja 21 pohjaeläimistöt muistuttivat enemmän toisiaan. Kuitenkin taksonien lukumäärä oli vuonna 21 useimmilla paikoilla hieman suurempi kuin vuonna 26 ja myös suurempi kuin edellisessä tutkimuksessa vuonna Taksonien lisääntyminen on tavallisesti merkkinä pohjan ja veden laadun parantumisesta. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 47

49 Eroavaisuudet koskialueiden pohjan rakenteessa ja mm säätekijät, virtaamavaihtelut ja monet ekologiset vuorovaikutustekijät aiheuttavat usein suuria vaihteluita tuloksiin, mikä hankaloittaa oikeiden johtopäätösten tekoa. Jokityypille ominaisten EPT-heimojen ja jokityypille ominaisten lajien perusteella saadut ekologiset tila-arviot vastaavat todennäköisesti varsin tyydyttävästi sitä käsitystä, mihin pohjaeläimistön analysoinnilla ja lopullisella kokonaisarviolla päästään Hiidenveden Kirkkojärven, Nummelanselän ja Kiihkelyksenselän tila Hiidenveden pohjoisin ja matalin järviallas Vihdin Kirkkojärvi on sekä erittäin ravinteisen Vihtijoen että Vihdin kirkonkylän puhdistamon kuormituksen kohteena. Merkittävästi suurin osa kuormituksesta Kirkkojärveen tulee Vihtijoen kautta. Kirkkojärven alue on pohjoiseen työntyvän Hiidenveden kapean lahden pohjoisin osa ja luontaisesti rehevin osa koko Hiidenvettä. Tämän lahden eteläinen osa eli Nummelanselkä on Kirkkojärveä syvempi ja yhteydessä Hiidenveden laajaan syvännealueeseen Kiihkelyksenselkään. Kiihkelyksenselällä on luontaisesti myönteinen vaikutus Nummelanselän tilaan, johon samanaikaisesti kuitenkin vielä vaikuttaa Vihtijoen kautta tuleva kuormitus. Vuosien 24, 26 ja 21 syvänteen (4, m) pohjaeläimistön ja siitä lasketun surviaissääskiindeksien (CI ja BQI) perusteella Vihdin Kirkkojärvi on hyvin rehevässä tilassa ja tila on pysynyt samana 199-luvulta lähtien. Syvimmällä (4, m) sekä myös matalammalla pohjalla vallitsee erittäin rehevien sedimenttipohjien pohjaeläimistö eli Chironomus plumosus -tyypin surviaissääsket sekä Potamothrix/Tubifex ja Limnodrilus hoffmeisteri harvasukamadot. Nummelanselällä syvänteen (6,5 m) pohjan tila on ollut hieman parempi vastaten surviaissääski-indeksien ja muun pohjaeläimistön perusteella rehevää pohjaa. Hiidenveden pääaltaalla Kiihkelyksenselällä pohjaeläimistö on ilmentänyt parhainta luokkaa. Pohja ja alusvesi on ollut Kiihkelyksenselällä keskimääräisen rehevää tai rehevää, kuva 3 (Mettinen ja Könönen 211, käsikirjoitus). 48 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

50 CI 5, 4,5 4, 3,5 3, 2,5 2, 1,5 1,,5, Kiihkelyksenselkä, surviaissääski-indeksi CI ja LCI, m 2,88 2,5 3, 2, 2, 1 m 2,33 3,69 3, 3, 2,4 2 m 2,18 2,3 2,1 2,45 3, 28 m 2,17 2, 2, 2, 2, 2, 15 m hyvin karu karu keskim. rehevä hyvin rehevä Kuva 3. Hiidenveden Kiihkelyksenselän pohjan tila (rehevyys) surviaissääski-indeksien (CI ja LCI, Paasivirta 1997 ja 2) mukaan asteikolla 1 5 hyvin rehevä hyvin karu pohja. Vuonna 24 ja 21 (nolla-tulos) tarkoittaa että, indikaattorilajeja ei esiintynyt näytteissä. Vuonna 29 yksi MaaMet näytteenotto (Uudenmaan ELY-keskus) Kiihkelyksenselän 28 metristä, vuonna 21 näytteet vain 28 ja 15 metristä. Rantavyöhykkeen pohjaeläimistöön perustuvaa ekologista luokittelua ei ole vielä käytettävissä. Pohjaeläimistön ja potkuhaavitulosten perusteella vuonna 21 Kiihkelyksenselän Petäjäsaaren ranta-alue oli pohjaeläimistöltään yhtä monipuolinen kuin Kirkkojärven Vaakilan rantavyöhykkeen alue (molemmissa 56 taksonia). Kuitenkin pohjaeläinlajisto poikkesi niissä toisistaan siten, että Kirkkojärven Vaakilan rannassa oli enemmän päällyslevää ja detritusta hyödyntäviä, rehevämmän pohjatyypin taksoneita kuin Kiihkelyksenselän Petäjäsaaressa. Havaitut eroavaisuudet pohjaeläimistön koostumuksessa viittaavat suurempaan rehevyyteen Vihtijärven Vaakilassa verrattuna Kiihkelyksenselän Petäjäsaaren rantaan Sulkasääsket Hiidenvedellä Sulkasääskillä (Chaoborus flavicans) on merkittävä asema Hiidenveden ekosysteemissä ja sen rooli ravintoverkossa eläinplanktonia saalistavana petona voi olla jopa suurempi kuin eläinplanktonia syövillä kaloilla (Liljendahl-Nurminen ym. 23). Sulkasääski on myös tärkeä ravintokohde mm. kuoreelle (Vinni ym. 24). Sulkasääskien runsauden on todettu vaihtelevan Hiidenvedellä hyvin paljon Helsingin yliopiston suorittamien laajojen otantakartoitusten avulla (1999, 27 ja 29, ks. Malinen ym. 28). Kannanvaihteluiden syitä ei hyvin tunneta, mutta arvioiden mukaan sulkasääskien edellisen kesän lisääntymistulos voisi vaikuttaa merkittävästi seuraavan kesän eläinplanktonin määrään ja koostumukseen sekä välillisesti eläinplanktonin ravintokohteena olevaan kasviplanktonin määrään. Siten mm. sinilevien esiintyminen ja runsaus voisi olla riippuvainen sulkasääskien edellisen kesän lisääntymistuloksesta (Malinen ym. 28). Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 49

51 Sulkasääskiä esiintyy sekä pienissä, syvissä metsälammissa, että myös isoilla järvillä. Isommilla järvilläkin esiintymistiheyteen vaikuttaa veden syvyys mutta myös rehevyystaso. Sulkasääski suosii reheviä, syviä (yleensä vähintään 6 7 m syviä) vesiä, missä se pystysuuntaan vaelluksiin kykenevänä eläinlajina kykenee välttelemään esim. saalistavia eläimiä ja saalistamaan itse eläinplanktonia. Yhteistarkkailun (1998, 24, 26 ja 21) ja MaaMet (29) näytteenottojen mukaan sulkasääskiä on esiintynyt tarkkailualueista runsaslukuisena lähinnä vain Kiihkelyksenselällä, missä runsausvaihtelutkin ovat olleet suuria. Näiden tulosten perusteella ei rehevyystasossa voida katsoa tapahtuneen muutoksia, sillä sulkasääskien määrä on joka tapauksessa ollut suuri ja rehevyyttä osoittava eri vuosina. 4.3 Kalat Hiidenveden yhteistarkkailualueen kalastoa on jakson aikana tutkittu Hiidenveden Kirkkojärven Mustionselän alueella ja Vanjoella vuonna 27 (Valjus 211a, Valjus 211b) liittyen jätevedenpuhdistamojen lupavelvoitteisiin. Hiidenveden muilla selkäalueilla koeverkkokalastuksia tehtiin vuosina 27 (Vesala ym. 28) ja 21 (Sairanen 21) liittyen EU:n vesipolitiikan puitedirektiivin (VPD) mukaiseen biologiseen seurantaan. VPD:n tavoitteena on saavuttaa pintavesien hyvä ekologinen tila vuoteen 215 mennessä. Istutusten ja laajojen kalataloudellisten kunnostustöiden myötä Vanjoesta on tullut merkittävä vapakalastuksen virkistyskalastuskohde Uudellamaalla. Joessa esiintyy parikymmentä kalalajia, yleisimpinä kivisimppu ja ahven. Saalislajisto on monipuolisin ja kalojen yksilötiheys suurin joen yläosassa puhdistamon purkualueen yläpuolisilla koskialueilla. Vuonna 27 joen virkistyskalastajien saalis oli 7,9 kg kalastajaa kohti; usein saalis koostui kirjolohista, taimenista ja hauista. Saaliin määrä samoin kuin kalastuspäivien lukumäärä kalastajaa kohti on kuitenkin vähentynyt 199-luvun puolivälin tilanteesta (Valjus 211a). Vaikka pääosa Vanjoen kuormituksesta on peräisin valuma-alueen hajakuormituksesta, näkyy puhdistamon jätevesien kuormitus kuitenkin veden laadussa ja kalaston sekä muun vesieliöstön monimuotoisuuden heikkenemisenä puhdistamon lähialueilla. Karkkilan jätevedenpuhdistamon uudistamisen ja laajentamisen vaikutus joen veden laatuun ja rantojen siisteyteen on osaltaan lisännyt alueen kalataloudellisen virkistyskäytön vaikutuksia. Kalastusalueena Vanjoki sai kalastajiltaan kouluasteikolla arvosanan 7,2. Suurimmaksi kalastushaitaksi ei kuitenkaan koettu veden laatua vaan vähäisiä kalaistutuksia tai niiden kohdistumista vääriin lajeihin. Myös veden määrän vaihtelu sekä kalaveden rauhattomuus ja ilkivalta harmittivat suuresti Vanjoen kalastajia (Valjus 211a). Kirkkojärven Mustionselän vapaa-ajankalastajien saalis oli vuonna kg kalastanutta ruokakuntaa kohti. Runsaimmat saalislajit olivat hauki, kuha ja sulkava. Aistinvaraisesti testatut kalat todettiin melko hyviksi tai hyviksi (Valjus 211b). 5 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

52 Kalastusaktiivisuus alueella oli laskenut edelliseen kolmen vuoden takaiseen tutkimuskertaan verrattuna, mutta saaliin määrässä tai koostumuksessa ei ollut tapahtunut merkittäviä muutoksia. Alueen kalastusta haittasivat eniten vesistön rehevyyteen liittyvät ilmiöt: leväkukinnat, veden huono laatu ja vesikasvillisuuden runsaus. Reheväksi tiedetyn vesialueen saalis kuitenkin arvioitiin kohtuullisen hyväksi. Vaarana on kuitenkin rehevän elinympäristön suomat edellytykset särkikalakannan menestymiselle ja lisääntymiselle (Valjus 211b). Koeverkkokalastusten perusteella Kiihkelyksenselän kokonaisyksikkösaaliit alenivat hieman vuodesta 27 vuoteen 21 johtuen lähinnä ahvenen saaliin alenemisesta. Myös pasurin, lahnan ja sulkavan saaliit sekä kuhan painosaalis alenivat. Sen sijaan särki ja kuore ovat runsastuneet viimeisten kolmen vuoden aikana ja särki on nykyään Kiihkelyksenselällä ylivoimainen valtalaji (Sairanen 21). Mustionselän saaliin paino puolestaan kasvoi vuonna 21 hieman vuoden 27 tasosta johtuen ahvenen ja useimpien särkikalojen kasvaneista saaliista. Lukumääräsaalis kasvoi sen sijaan merkittävästi, mikä selittyy lähinnä kuhan ja pasurin lukumääräsaaliiden runsastumisella. Vuoden 21 koekalastustulosten perusteella Hiidenveden Kiihkelyksenselän ekologisessa tilassa ei ole tapahtunut muutoksia vuoden 27 jälkeen. Sen sijaan Mustionselän ekologinen tila on kalaston perusteella arvioituna heikentynyt välttävästä välttävän ja huonon rajalle. Tämä johtaa siihen, että koko Hiidenvedelle arvioituna ekologinen tila on kalaston perusteella vuoden 27 jälkeen heikentynyt tyydyttävästä tilaluokasta tyydyttävän ja välttävän rajalle (Sairanen 21). 5 yhteenveto ja arvio jätevesikuormituksen VAIkutuksista hiidenvedellä vuosina Joet Vanjoki Kuukausittaisten virtaamalukemien ja ravinneanalyysien avulla laadittujen kuormituslaskelmien perusteella Vanjoki toi Hiidenveden Kuninkaanlahteen vuosina vuodessa keskimäärin 5 9 kg fosforia ja 143 tonnia typpeä. Vanjoen pistekuormittajan, Karkkilan puhdistamon vuotuinen fosforikuormitus jokeen oli samaan aikaan keskimäärin 96 kg ja typpikuormitus 19 tonnia. Puhdistamon osuus Vanjoen fosforikuormituksesta oli siis noin 1,6 % ja typpikuormituksesta noin 13 %. Voimakkaasti humusvaikutteisen Vanjoen tila on joen yläosilla hyvä, Karkkilan puhdistamon alapuolella pitoisuuksien taso alkaa nousta ja joen alaosilla voimakas hajakuormitus vaikuttaa hallitsevasti veden laatuun. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 51

53 Karkkilan puhdistamo on jo vuosia toiminut erinomaisesti. Myös jakson aikana fosforikuorma aleni hyppäyksenomaisesti: vuonna 27 vesistöön johdettu fosforimäärä oli,6 kg/d, vuosina se oli enää,11,18 kg/d. Puhdistamon vesistövaikutusten selvä näkyminen vedenlaatumittauksissa on yleensä varsin satunnaista. Jakson aikana jätevettä ilmentävän ammoniumtypen ja ulosteperäisten kolibakteerien pitoisuuksien nousua havaittiin puhdistamon alapuolisella jokialueella selvimmin tammikuussa 21. Syy on epäselvä, koska tammikuussa puhdistamon kuormitustarkkailutuloksissa ammoniumtyppi ei kuitenkaan ylittänyt laskentajaksolle annettua raja-arvoa. Myös pohjaeläintulosten perusteella hajakuormitus vaikuttaa voimakkaasti Vanjoen alaosan tilaan. Vuoden 21 tulosten mukaan joen yläosan Pitkälänkosken eläimistö indikoi odotetusti parhaita olosuhteita, mutta myös kahden puhdistamon alapuolella sijaitsevan koskialueen pohjaeläimistö ilmensi keskimäärin erinomaista pohjan laatua ja ekologista tilaa. Heikoin pohja löytyi pohjaeläinten perusteella joen alaosan Kittiskoskelta, jossa sielläkin tilanne oli parantunut vuosien 1998 ja 24 tilanteesta (Mettinen ja Könönen 211, käsikirjoitus). Kalastusalueena Vanjoki käy vuosi vuodelta suositummaksi. Enää suurimmaksi haittatekijäksi ei koeta joen veden laatua, vaan riittämättöminä pidettyjä kalaistutuksia, vedenkorkeuden vaihtelua ja jokivarsien kalastuspaikkoihin kohdistuvaa ilkivaltaa. Koekalastusten perusteella runsaimmat kalalajit ovat kivisimppu ja ahven. Virkistyskalastajia houkuttelevat jokivarsille kirjolohet, taimenet ja hauet (Valjus 211a) Vihtijoki Kuukausittaisten virtaamalukemien ja ravinneanalyysien avulla laadittujen kuormituslaskelmien perusteella Vihtijoki toi Hiidenveden Kirkkojärveen vuosina vuodessa keskimäärin 32 kg fosforia ja 7 tonnia typpeä. Vihtijoessa ei ole merkittävää pistekuormitusta, Vakolan maatalousteknologian tutkimuslaitoksen jätevedenpuhdistamon vähäinen kuormitus näkyy pienessä purkupurossa, mutta puron liityttyä joen pääuomaan sen kuormitus häviää Vihtijoen voimakkaaseen hajakuormitukseen. Vihtijoen veden laatu on keskimäärin heikompi kuin Vanjoessa, esimerkiksi kokonaisfosforipitoisuus joen alaosassa oli jaksolla noin 3 % suurempi kuin Vanjoen alimmalla havaintopaikalla. Hajakuormituksen voimakkuutta ilmentävät ajoittain korkeiksi nousevat ammoniumtyppi- ja bakteeripitoisuudet, joskaan Vanjoen huippuarvojen mukaisia pitoisuuksia ei jaksolla havaittu. Voimakkaasta hajakuormituksesta huolimatta myös Vihtijoen havaintoasemien pohjaeläimistö ilmentää ilahduttavaa elpymistä: vuosina 1998 ja 24 tutkittujen pohjien ekologinen tila oli tyydyttävä hyvä, vuosien 26 ja 21 tulosten perusteella tila oli hyvä erinomainen (Mettinen ja Könönen 211, käsikirjoitus). 52 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

54 5.1.3 Hiidenvesi Hiidenvesi on rehevä ja luontaisesti savisamea järvi. Rehevyysaste vaihtelee alueittain: yhteistarkkailun puitteissa tutkituista selkäalueista Tarttilansalmen ja Veikkolansalmen erottamat Mustionselkä ja Kirkkojärvi ovat muuta järveä selvästi rehevämpiä. Nummelanselkä ja erityisesti järven pääallas, Kiihkelyksenselkä, edustavat puhtainta Hiidenvettä. Muutos alueelta toiselle näkyy selvästi vedenlaatutuloksissa, mutta myös konkreettisesti esimerkiksi veden näkösyvyyden muuttumisena: jakson mittauksissa Kirkkojärven näkösyvyys oli keskimäärin 73 cm, Nummelanselän 9 cm ja Kiihkelyksenselän 93 cm. Hiidenveden Kuninkaanlahteen pohjoisen suunnasta laskeva Vanjoki ja Kirkkojärveen koillisesta laskeva Vihtijoki tuovat suurimman osan Hiidenveteen tulevasta ravinnekuormasta: jaksolla vuodessa keskimäärin 9 tonnia fosforia ja 21 tonnia typpeä (3 % Vihtijoesta 7 % Vanjoesta). Sen lisäksi kuormitusta tulee myös järven lähivaluma-alueelta ja järven omasta pohjasedimentistä sisäisenä kuormituksena alueilla, joilla on rehevyyden aiheuttamia happiongelmia, kuten esimerkiksi Kirkkojärvellä. Kokonaisuutena järven kuormitus on sen sietokykyyn nähden liian suuri. Jaksolla Hiidenvettä kuormittivat pistemäisesti Vihdin kirkonkylän yhdyskuntapuhdistamo Kirkkojärven luoteisrannalla sekä pieninä kuormittajina Hopeaniemen kuntoutumiskeskus ja kylpylä Mustionselän itärannalla ja Hiidenpirtin kahvila-ravintola sillan kupeessa Hiidenniemessä E3-tien varressa. Hiidenpirtin kuormitus järveen päättyi vuonna 28. Näiden kolmen puhdistamon vuotuinen yhteenlaskettu kuormitus Hiidenveteen jaksolla oli keskimäärin 8 kg fosforia ja 38 kg typpeä. Fosforimäärä oli noin,3 % ja typpimäärä noin 2,7 % Vihtijoen samalla aikajaksolla Hiidenveteen tuomasta ravinnekuormasta. Myös Vihdin kirkonkylän ja Hopeaniemen puhdistamoiden toiminta on Karkkilan puhdistamon tapaan säädetty saneerauksin ja puhdistamon hoidon myötä erittäin hyvälle tasolle. Happipitoisuus on kriittinen tekijä Hiidenveden kaltaisella rehevällä ja leväkukinnoille alttiilla järvellä. Pitkän ajan tarkastelun (196- ja 197-luvuilta lähtien) perusteella pohjien läheisen veden happipitoisuus näyttää kokonaisuutena laskeneen Kirkkojärvellä ja vähän myös Nummelanselällä, mutta pysyneen entisellään Kiihkelyksensellä. Ilahduttavaa kuitenkin on, että vuodesta 26 lähtien tilanne näyttäisi parantuneen kaikilla kolmella selkäalueella. Hiidenveden ravinnepitoisuudet ovat rehevyyttä osoittavia kaikilla tutkituilla alueilla. Pitkän ajan seurannan perusteella pintaveden fosforipitoisuudet ovat pysyneet ennallaan lukuun ottamatta Kiihkelyksenselkää, jossa on havaittavissa lievää pitoisuuksien laskua. A-klorofyllipitoisuuden avulla mitattu rehevyys on viimeisten neljän vuoden aikana ollut Kirkkojärvellä, Nummelanselällä ja Kiihkelyksenselällä pienempi kuin edellisen nelivuotisjakson aikana. Myös kasviplanktontutkimuksen uusimmat tulokset ovat rohkaisevia: vuoden 26 kasviplanktontutkimukseen verrattuna sinileviä oli vuoden 21 näytteissä erittäin vähän ja Nummelan- Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 53

55 selän ja Kiihkelyksenselän planktonlevien kokonaisbiomassa oli vähentynyt, Nummelanselällä jopa puoleen (Palomäki 211, liitteessä 4). Pohjaeläimistön perusteella Kirkkojärven pohjan tila on pysynyt ennallaan, hyvin rehevässä ekologisessa tilassa 199-luvulta lähtien. Nummelanselällä tai Kiihkelyksenselälläkään ei muutosta ole havaittavissa, joskin pohjien ekologinen tila on niissä vähemmän rehevä kuin Kirkkojärvellä (Mettinen ja Könönen 211, käsikirjoitus). Kirkkojärven Mustionselän alueella vuonna 27 tehdyn kalastustiedustelun perusteella kalastusaktiivisuus laski vuoteen 24 verrattuna, mutta saaliin määrässä tai koostumuksessa ei tapahtunut merkittäviä muutoksia. Alueelta testatut kalat olivat maultaan virheettömiä (Valjus 211b). Vuonna 21 tehtiin koekalastuksia Mustionselällä ja Kiihkelyksenselällä. Tulosten mukaan Mustionselän ekologinen tila heikkeni välttävästä välttävän ja huonon rajalle. Kiihkelyksenselän ekologinen tila oli kalaston perusteella hyvä. Vaikka Kiihkelyksenselällä ei ole tapahtunut muutoksia vuoden 27 jälkeen, laski muutos Mustionselällä koko Hiidenveden kalaston perusteella arvioidun ekologisen tilan tyydyttävästä tyydyttävän ja välttävän rajalle (Sairanen 21). Hiidenvesi on Uudenmaan toiseksi suurin järvi ja erittäin tärkeä virkistyskäytön kohde. Järven rehevyyskehityksen pysäyttäminen on kaikkien toimijoiden ja järven virkistyskäyttäjien yhteinen huoli. Hiljalleen tuloksia alkaa myös näkyä esimerkiksi veden laadussa ja kasviplanktonissa sekä jokialueiden pohjaeläimistössä. Hiidenveteen vaikuttavat pistekuormittajat ovat hoitaneet leiviskänsä erinomaisesti; puhdistamoita on uudistettu ja säädetty niin, että jätevesien puhdistustulos on ravinteiden osalta jo pysyvästi hyvä. Hajakuormituksen vähentäminen on vaikeampi pala, joka vaatii vuosien systemaattisen työn. Tällä hetkellä yksi tärkeimmistä työkaluista Hiidenvedellä on järvellä meneillään oleva kunnostushanke: sen puitteissa on toteutettu monenlaisia järven tilan parantamiseen tähtääviä toimenpiteitä. Esimerkiksi valuma-alueelle rakennettujen kosteikkojen määrä on Suomen mittakaavassa suuri, yhteensä 78 kappaletta. Kunnostustyö jatkuu edelleen. 6 Hiidenveden yhteistarkkailun jatkaminen Vuosittain kokoontuvan yhteistarkkailutyöryhmän (kuormittajat, valvovat viranomaiset, työn toteuttava konsultti) kokouksen päätöksen mukaisesti Hiidenveden yhteistarkkailua jatketaan vuonna Uudenmaan ELY-keskuksen hyväksymän tutkimusohjelman mukaisesti. Hiidenveden alapuolisen Lohjanjärven yhteistarkkailuohjelmaa ollaan uudistamassa vuoden 211 aikana. Sen valmistuttua, voitaneen ohjelmarunkoa käyttää myös Hiidenveden yhteistarkkailuohjelman uudistamisessa. 54 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

56 Kirjallisuuslähteet Airix ympäristö. 29. Jätevesien johtaminen Karkkilasta ja Vihdistä Espooseen. Osaraportti II Vaihtoehdot. S. 12 Hagman, A.-M. 29:Karkkilan Pyhäjärven kunnostussuunnitelma. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 14/ s. Hyytiäinen, U-M. 27 a. Hankesuunnitelma. Hiidenveden kunnostus hanke.16 s. Ilmatieteen laitos 27-21: Lohjan Porlan sääaseman sade- ja lämpötilatiedot Jaakonaho, O. ja Rantakokko, K. 28: Vanjärven kunnostus, Vihti. Yleissuunnitelma. Uudenmaan ympäristökeskus. Tnro: UUS- 28-Y-179. Joensuu, I. 211: Vanjoen ja Olkkalan/Vihtijoen automaattisten näytteenottoasemien mittaustulosten ja käsinäytteiden vertailtavuus vuosina Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö. Käsikirjoitus. Joensuu, I. & Helttunen, S. 211: Hiidenveden kunnostus hanke. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu 216/211. Joensuu, I., Karonen, M., Kinnunen, T., Mäntykoski, A., Nylander, E. ja Teräsvuori, E. 21: Uudenmaan vesienhoidon toimenpideohjelma. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen julkaisuja 1/ s. Uudenmaan ympäristökeskus. Kukkamäki, M. 1995: Hiidenveden säännöstely. Alustus Hiidenvesi-seminaarissa Liljendahl-Nurminen, A., Horppila, J. Eloranta, P. Malinen, T. Vinni, M. Alajärvi, E. ja Valtionen, S. 23: The supremacy of invertebrate predators over fish factors behinda the unconventional seasonal dynamics of cladocerans in Lake Hiidenvesi. Arch Hydrobiol. 158: Malinen, T., Vinni, M., Tuomaala, A. ja Antti-Poika, P. 28: Kalojen ja sulkasääskien toukkien runsaus Hiidenvedellä vuonna 27. Helsingin yliopisto, bio- ja ympäristötieteiden laitos, akvaattiset tieteet. 18 s. Marttila, J. 23: Hiidenveden kunnostussuunnitelma. vuosille Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu s. + liite. Mettinen, A. ja Könönen, K 211: Hiidenveden pistekuormittajien pohjaeläintutkimukset vuosina Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Käsikirjoitus. Niemistö, J. 28: Sediment resuspension as a water quality regulator in lakes. Department of Biological and Environmental Sciences. University of Helsinki. ISBN Paasivirta, L. 1997: LCI, litoraalin chironomidi indeksi. Julkaisematon (moniste 1s.). Paasivirta, L. 2: Propsilocerus species in Finland, with a chironomid index for lake sediments. In: Late 2 the Century Research on Chironomidae: an Anthology from the 13th International Symposium on Chironomidae, pp Edited by Odwin Hoffrichter. Shaker Verlag, Aachen 2. Palomäki, A. 211: Hiidenveden kasviplankton vuonna 21. Jyväskylän yliopiston ympäristöntutkimuskeskus. Moniste 21 s. Penttilä, S. & Kulmala, M. 1999: Suojavyöhykkeiden yleissuunnitelma Vanjoen ja Vihtijoen valuma-alueilla Vihdissä ja Karkkilassa. Uudenmaan ympäristökeskus - Monisteita s. Pimenoff, S. & Vuorinen, E. 28: Kosteikkojen ja luonnon monimuotoisuuden yleissuunnitelma Vihtijoen valuma-alueella. Uudenmaan ympäristökeskuksen raportteja 8/ s. Pöyry Energy Oy 29: Maakaasuputki Mäntsälä-Siuntio. Ympäristövaikutusten arviointiselostus. 18 s. Ranta, E. 21: Gasum Oy. Hiidenveden Nummelanselän alitukseen liittyvä vesistötarkkailu. Näytteenottojakso Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö. Moniste 11 s. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 55

57 Ranta, E. 211: Yhteenveto Koivissillan kaatopaikan pinta- ja pohjavesivesitarkkailusta vuonna 21.Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Tutkimusraportti 237/ s. +68 liitesivua. Ranta, E: & Valtonen, M. 21: Hiidenveden pistekuormittajien yhteistarkkailun yhteenveto vuodelta 29. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry. Julkaisu s. Saarijärvi, E. (toim.) (Vesi-Eko Oy) 23: Hiidenveden kunnostus- ja hoitosuunnitelma. Uudenmaan ympäristökeskus - Monisteita 136, joulukuu 23, 74 s. Sairanen, S. 21: Hiidenveden verkkokoekalastukset vuonna 21. RKTL Moniste 12 s. Säisä, M., Salminen, M., Koljonen M.L. ja Ruuhijärvi, J. 28: Kuhakantojen geneettinen kartoitus: Kuinka suuret ovat kuhakantojemme väliset perinnölliset erot. Riista- ja kalatalous. Selvityksiä, nro 8, s. Uudenmaan ympäristökeskus 28: Vanjärven kunnostus, Vihti. Yleissuunnitelma. Uudenmaan ympäristökeskus, moniste 13 s. + liitteet. Valjus, J. 211a: Vanjoen kalataloudellinen tarkkailu vuonna 21. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö. Käsikirjoitus. Valjus, J. 211b: Hiidenveden Kirkkojärven kalataloudellinen tarkkailu vuonna 21. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö. Käsikirjoitus. Vesala, S, Ruuhijärvi, J. ja Sairanen, S. 28: Hiidenveden verkkokoekalastukset vuonna 27. Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos. 13 s. Vinni, M. Lappalainen, J. Malinen, T. ja Peltonen, H. 24: Seasonal bottlenecks in diet shifts and growth of smelt in a large eutrophic lake. J. Fish Biol. 64: Virri, K. 1971: Arkeologisia karttoja 25: Lohja-Vihti. Annales Agriculturae Fenniae, vol. 1, suppl s.+ liitteet. 56 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

58 Liitteet Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 57

59 liiteluettelo liite 1. Kartat yhteistarkkailualueesta liite 2. Hiidenveden yhteistarkkailualueen jätevesikuormitus vuosina (Marja Valtonen) liite 3. Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuodelta 21 Analyysimenetelmät ja analyysien mittausepävarmuudet liite 4. Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 (Arja Palomäki) 58 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

60 Liite 1. (1/5) Kartta yhteistarkkailusta Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 59

61 Liite 1. (2/5) Kartat yhteistarkkailusta 6 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

62 Kartat yhteistarkkailusta Liite 1. (3/5) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 61

63 Liite 1. (4/5) Kartat yhteistarkkailusta 62 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

64 Kartat yhteistarkkailusta Liite 1. (5/5) Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 63

65 Liite 2. (1/2) Hiidenveden yhteistarkkailualueen jätevesikuormitus vuosina HIIDENVEDEN ALUEELLE PISTEMÄISESTI JOHDETTU KUORMITUS v JÄTEVESIMÄÄRÄN VUOSIKESKIARVO m 3 /d (n=365) VUOSI osuus % Karkkila ,97 Vihti kk ,26 Hopeaniemi ,4 17,4 16,2 16,2 16,8 22,3 19,1 19, ,2 24,9,78 Hiidenpirtti ,1 6,2 5,5 8,3 7 5,3 5,3 3,5 3,8 Vuorela Rastex TOT SUM , BHK7-KUORMITUKSEN VUOSIKESKIARVO kg O2/d (n=365) VUOSI osuus % Karkkila ,5 39,9 32,5 37,2 27,2 22,3 4,9 8,3 8,1 7, 7,4 9, 3,1 5,1 45,95 Vihti kk 1,2 2,2 3,5 3,7 4,6 2,9 4,1 3,6 4,1 5,5 2,5 3,2 3, 2,9 3, 2,5 2,9 3,2 4,2 7, 6,9 4, 5,8 52,25 Hopeaniemi,7,3 2,2 1,7,1,39,3,15,11,8,16,6,7,54,79,12,9,8,8,8,11,6,2 1,8 Hiidenpirtti 1,5 4 5,7 5 3,1 3,1 3,7 3,4 2,5 1,8 1,7 3 2,4 1,7 1,4 1,8 1,9,64,3,3,31 Vuorela,3,3,1,2 Rastex 4,5 29,4 1,5 TOT SUM 49,2 72, ,6 57,8 61,39 58,1 91,15 42,71 37,88 44,26 38,76 42,67 31,85 26,78 9,32 13,19 12,2 11,58 14,51 16,32 7,16 11,1 1, 64 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

66 Liite 2. (2/2) Hiidenveden yhteistarkkailualueen jätevesikuormitus vuosina FOSFORIKUORMITUKSEN VUOSIKESKIARVO kg P/d (n=365) VUOSI osuus % Karkkila 3,8 1,7 1,9 1,5 1,6 1,4 1,6 2,1 1,1 1,1 1,1 1,1 1,3 1,,75,44,51,52,48,6,18,11,17 68,91 Vihti kk,2,3,3,3,3,23,16,16,25,26,21,17,25,26,32,25,27,15,85,35,44,3,7 28,37 Hopeaniemi,1,34,2,2,1,25,11,7,6,7,9,11,4,35,41,8,5,8,5,8,8,5,7 2,72 Hiidenpirtti,1,1,1,1,2,3,6,3,3,3,15,6,9,25,91,6,4,6,4,2,13 Vuorela,2,2,2,3 Rastex 4,5 1,13 TOT SUM 8,72 3,15 2,47 1,95 1,93 1,66 1,78 2,27 1,36 1,37 1,33 1,29 1,55 1,27 1,8,7,79,68,57,65,25,14,25 1, TYPPIKUORMITUKSEN VUOSIKESKIARVO kg N/d (n=365) VUOSI osuus % Karkkila ,9 78,6 92,5 82,8 84,6 73, ,8 45,4 47,9 57, ,35 Vihti kk ,52 Hopeaniemi 2 1,5 1,3 1,1,8 1,1,6,79 1,2 1, 1,2,57,56,57,63,62,57,74,59,76,74,68,87 1,13 Hiidenpirtti,5 1,4 1,2 1,5,9 1,1 1,4 1,3 1,2 1,1 1,,9,95,68,71,8,9,59,74,22,25 Vuorela 1,1 1,1,4,6 Rastex ,1 TOT SUM 124,6 128, 17, 16,2 17,7 13,2 115,3 151,8 83,7 9,8 99,2 111,3 14, 13,9 96,8 71,4 96,3 69,7 76,2 86,8 81, 68,7 76,9 1, SUHTEELLISET OSUUDET % v. 21 Vesi BHK7 Fosfori Typpi Karkkila 75,97 45,95 68,91 66,35 Vihti kk 23,26 52,25 28,37 32,52 Hopeaniem,78 1,8 2,72 1,13 YHT. % 1, 1, 1, 1, Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 65

67 Liite 3. (1/8) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuodelta 21 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l pmy/1ml pmy/1ml VIVA / 1 Vihtijoki 8,4 Lumi 2 cm; Jää 31 cm; Klo 13:; Näytt.ottaja amu; Ilman T -11 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. m/s;.1 13,3 91 3,6 4, 12,1 7, <1, VIVA / 11 Vanjoki 25, Lumi cm; Jää cm; Klo 11:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T -14 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. m/s;.1,2 12,6 86 1,3 <1 7,1 6, <1, VIVA / 12 Vanjoki 18,3 Lumi 2 cm; Jää 35 cm; Klo 1:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T -14 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. m/s;.1 13,4 92 1,9 2, 8,9 7, , VIVA / 13 Vanjoki 7,4 Lumi 3 cm; Jää 33 cm; Klo 1:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T -14 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. m/s;.1 13,4 92 3,5 5,8 1, 7, , VIVA / 14 Vanjoki,3 Lumi 3 cm; Jää 7 cm; Klo 8:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T -11 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s;.1 12,5 86 3,5 2,5 1,4 7, 8 11 <1, VIVA / 4 Olkkalanjoki,4 Klo 12:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T -11 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. m/s;.1 12,8 88 7,7 4,2 14,1 7, , VIVA / S3 Saavajoki 1, Lumi 2 cm; Jää 45 cm; Klo 11:25; Näytt.ottaja amu; Ilman T -14 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. m/s;.1 13,4 92 2,5 1,7 7, 6, <1, VIVA / 1 Pyhäjärvi, Tuorila 4 Näk.syv. 1,5 m; Lumi 3 cm; Jää 58 cm; Klo 13:; Näytt.ottaja ss; Ilman T -7 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,7 12,7 88 1,3 6,8 6,9 7 9, ,8 1, ,8 8,8 63 1,1 7,9 6, VIVA / 3 Averia, keskiosa 1 Näk.syv. 1, m; Lumi 3 cm; Jää 58 cm; Klo 14:3; Näytt.ottaja ss; Ilman T -7 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 36; 1.,4 12,7 88 9,4 13,3 7,3 7 9, ,2 7, ,9 7, HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Kok.syv. 3,5 m; Näk.syv.,8 m; Lumi 1 cm; Jää 59 cm; Klo 9:44; Näytt.ottaja amu,ss; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1. 1,6 4, ,9 6, ,8 1, ,9 6, * = Akkreditoitu menetelmä 66 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

68 Liite 3. (2/8) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuodelta 21 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l pmy/1ml pmy/1ml HII / 6 Hiidenv. Mustionselkä 11 Kok.syv. 4, m; Näk.syv.,7 m; Lumi 8 cm; Jää 58 cm; Klo 1:8; Näytt.ottaja amu,ss; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1.,9 7,9 56 6,8 15,3 7, ,9 2, ,2 6, HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Kok.syv. 6, m; Näk.syv.,7 m; Lumi 3 cm; Jää 56 cm; Klo 1:2; Näytt.ottaja amu,ss; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1.,6 11, ,2,6 7, , ,3 5. 2, 9, ,7 7, , HII / 8 Hiidenv. Yhdyksennokka 8 Kok.syv. 17, m; Näk.syv.,8 m; Lumi 7 cm; Jää 49 cm; Klo 11:47; Näytt.ottaja amu,ss; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1.,8 12, 84 8,2 11,5 7, ,8 8, ,7 7, HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Kok.syv. 28, m; Näk.syv.,9 m; Lumi 1 cm; Jää 49 cm; Klo 11:34; Näytt.ottaja amu,ss; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; 1.,3 11,6 8 4,2 1,3,43 7, ,5 11, ,7 7, , 15. 3,2 2. 3,2 8, ,3 7, ,2 8, ,6 4, ,9 7, HII / D Hiidenvesi, Hopeaniemen purkuputki, pojoispuoli Lumi 1 cm; Jää 57 cm; Klo 9:55; Näytt.ottaja amu,ss; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; HII / E Hiidenvesi, Hopeaniemen purkuputki, eteläpuoli Lumi 1 cm; Jää 57 cm; Klo 1:; Näytt.ottaja amu,ss; Ilman T -8 oc; Pilv. 8 /8; Tuulnop. m/s; VIVA / 1 Vihtijoki 8,4 Lumi cm; Jää cm; Klo 12:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 1 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5,;.1,4 13, ,6 7, , VIVA / 11 Vanjoki 25, Lumi cm; Jää cm; Klo 11:; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5,;.1 1,7 12, ,8 6,6 2 2 <1, VIVA / 12 Vanjoki 18,3 Lumi cm; Jää cm; Klo 1:2; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5,;.1 1,8 13, ,7 6, , * = Akkreditoitu menetelmä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 67

69 Liite 3. (3/8) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuodelta 21 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l pmy/1ml pmy/1ml VIVA / 13 Vanjoki 7,4 Lumi cm; Jää cm; Klo 1:; Näytt.ottaja amu; Ilman T 5 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5,;.1 1,7 12, , 6, , VIVA / 14 Vanjoki,3 Lumi cm; Jää cm; Klo 8:1; Näytt.ottaja amu; Ilman T 4 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. m/s;.1 2, 11, ,2 6, <1, VIVA / 4 Olkkalanjoki,4 Lumi cm; Jää cm; Klo 12:; Näytt.ottaja amu; Ilman T 1 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5,;.1 2,2 11, ,3 7, , VIVA / S3 Saavajoki 1, Lumi cm; Jää cm; Klo 1:4; Näytt.ottaja amu; Ilman T 8 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 5,;.1 1,6 12, ,8 6, , HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Näk.syv.,6 m; Klo 12:5; Näytt.ottaja jva; Ilman T 23 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 9,; ,2 7, HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Kok.syv. 6,2 m; Näk.syv.,7 m; Klo 11:5; Näytt.ottaja jva; Ilman T 22 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 9,; -2. 7,4 7,2 5. 8,6 9, ,4,46 7, ,6 9, ,4 7, , HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Kok.syv. 28,7 m; Näk.syv.,8 m; Klo 12:15; Näytt.ottaja jva; Ilman T 22 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 9,; -2. 7, ,7 1, ,5,4 7, ,7 9, ,4 7, HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Näk.syv.,8 m; Klo 11:42; Näytt.ottaja jva, mml; Ilman T 15 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 36; ,3 7, HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Kok.syv. 6, m; Näk.syv.,8 m; Klo 1:3; Näytt.ottaja jva, mml; Ilman T 14 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 36; -2. 7, ,6 9, ,,44 7, < ,4 8, ,8 7, * = Akkreditoitu menetelmä 68 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

70 Liite 3. (4/8) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuodelta 21 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l pmy/1ml pmy/1ml HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Kok.syv. 28, m; Näk.syv.,9 m; Klo 11:; Näytt.ottaja jva, mml; Ilman T 14 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 36; -2. 7, ,4 1,3 13 9,3 9,6,41 7, < ,7 8, ,2 6, , HII / D Hiidenvesi, Hopeaniemen purkuputki, pojoispuoli Lumi cm; Jää cm; Klo 11:36; Näytt.ottaja jva, mml; Ilman T 14 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 36; HII / E Hiidenvesi, Hopeaniemen purkuputki, eteläpuoli Lumi cm; Jää cm; Klo 11:31; Näytt.ottaja jva, mml; Ilman T 14 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 36; HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Näk.syv.,9 m; Klo 9:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 13; ,5 7, HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Näk.syv. 1, m; Klo 1:2; Näytt.ottaja amu; Ilman T 19 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 13; ,1 7, HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Näk.syv. 1, m; Klo 9:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 18 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 13; ,4 7,6 9, VIVA / 1 Vihtijoki 8,4 Klo 12:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 3 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 21,6 8,4 96 5,9 4,4 1,7 7, <1, VIVA / 11 Vanjoki 25, Klo 1:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 29 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 24,7 7,4 89 2,7 3,9 5,9 7, <1, VIVA / 12 Vanjoki 18,3 Klo 1:25; Näytt.ottaja amu; Ilman T 27 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 23,5 7,1 84 4,1 3,7 7,6 7, , VIVA / 13 Vanjoki 7,4 Klo 1:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 27 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 22,7 7,4 86 4,7 5,9 8,4 7, <1, * = Akkreditoitu menetelmä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 69

71 Liite 3. (5/8) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuodelta 21 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l pmy/1ml pmy/1ml VIVA / 14 Vanjoki,3 Lumi cm; Jää cm; Klo 8:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 25 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 22,7 6,7 77 7,7 6,3 8,8 7, <1, VIVA / 4 Olkkalanjoki,4 Lumi cm; Jää cm; Klo 12:1; Näytt.ottaja amu; Ilman T 3 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 23,9 3,7 44 5, 5,2 11,7 7, <1,5 83 < VIVA / S3 Saavajoki 1, Klo 11:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 29 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 21,5 7,7 87 2,1 1,8 6, 7, <1, HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Kok.syv. 3,5 m; Näk.syv.,7 m; Klo 12:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 24 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 18; ,5 7, , < ,3 82 <2 <1 19 < HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Kok.syv. 6, m; Näk.syv.,8 m; Klo 13:1; Näytt.ottaja amu; Ilman T 24 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt. 18; ,7 7, , , HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Kok.syv. 28, m; Näk.syv. 1, m; Klo 12:1; Näytt.ottaja amu; Ilman T 25 oc; Pilv. 1 /8; Tuulnop. 8 m/s; Tuulsuunt. 18; ,3 7,6 6, 1. 24, < , HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Kok.syv. 3,5 m; Näk.syv.,8 m; Klo 13:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 21 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18; ,5 7, ,5 7, ,3 7, <2 <1 29 < ,3 7, ,3 7, <2 <1 27 < HII / 6 Hiidenv. Mustionselkä 11 Kok.syv. 4, m; Näk.syv.,9 m; Klo 13:4; Näytt.ottaja amu; Ilman T 21 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18; 1. 22,6 7,2 83 7,9 11,5 7, <2 <1 29 < ,6 6,9 8 1, 11,5 7, <2 <1 36 <1 86 * = Akkreditoitu menetelmä 7 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

72 Liite 3. (6/8) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuodelta 21 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l pmy/1ml pmy/1ml HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Kok.syv. 6, m; Näk.syv. 1, m; Klo 12:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T 21 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 18; ,8 7, ,8 7,8 89 7,4 1,1,44 7, < ,3 6, ,2 7, < HII / 8 Hiidenv. Yhdyksennokka 8 Kok.syv. 17, m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 12:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 21 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 18; 1. 22,2 7,8 9 5,7 1, 7, ,6 4, ,4 6, HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Kok.syv. 28, m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 13:1; Näytt.ottaja amu; Ilman T 21 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 5 m/s; Tuulsuunt. 18; ,9 7,6 7, ,9 7,8 91 6,1 1,,42 7, < ,7 7, 8 6, 1, 7, ,9 4, ,5 7, ,3 4, ,1 3, ,6 6, HII / D Hiidenvesi, Hopeaniemen purkuputki, pojoispuoli Lumi cm; Jää cm; Klo 13:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 21 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18; HII / E Hiidenvesi, Hopeaniemen purkuputki, eteläpuoli Lumi cm; Jää cm; Klo 13:4; Näytt.ottaja amu; Ilman T 21 oc; Pilv. 5 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18; VIVA / 1 Pyhäjärvi, Tuorila 4 Kok.syv. 8, m; Näk.syv. 1,3 m; Klo 9:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 2 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18; , ,1 8, 92 1,9 6,2 7, ,8 1,7 18 3,1 6,4 6, ,7,4 4 7,7 6,5 6, VIVA / 3 Averia, keskiosa 1 Kok.syv. 6, m; Näk.syv.,8 m; Klo 1:55; Näytt.ottaja amu; Ilman T 2 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18; , ,1 7, 79 7,2 12, 7, ,9 2,5 28 7,6 12,4 7, VIVA / 4A Olkkalanjoki 4,6 (4A MTTK), yläpuolinen Klo 11:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 21 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 21, * = Akkreditoitu menetelmä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 71

73 Liite 3. (7/8) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuodelta 21 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l pmy/1ml pmy/1ml VIVA / 4B Olkkalanjoki 4B (VMTTK), alapuolinen Klo 8:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 2 oc; Pilv. /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 23;,1 21,2 8, VIVA / 4C Olkkalanjoki 4C (VMTTK), purkuputki Klo 11:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 21 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 16, ~ HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Kok.syv. 3,5 m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 12:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 17 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 23; , 7, ,3 79 <2 42 7, < ,8 64 <2 <1 6,9 < HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Kok.syv. 6, m; Näk.syv. 1,2 m; Klo 11:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 17 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 1 m/s; Tuulsuunt. 23; , 7,6 3, , 9,4 95 6,6 1,5,46 7, , 7,5 73 9,4 1,8 7, HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Kok.syv. 38, m; Näk.syv. 1,1 m; Klo 11:4; Näytt.ottaja amu; Ilman T 17 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. m/s; ,6 7,5 5, ,6 8,7 87 7,7 1,2,44 7, , < ,7 1, ,2 6, VIVA / 1 Vihtijoki 8,4 Klo 12:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 13 oc; Pilv. 2 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 5,5 11,8 93 3,6 1,4 14,3 7,5 8 1 <1,5 85 < VIVA / 11 Vanjoki 25, Klo 1:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 1 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 9,2 8,8 77 3, 1,9 7,1 7, 1 16 <1, VIVA / 12 Vanjoki 18,3 Klo 1:35; Näytt.ottaja amu; Ilman T 1 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 8,8 1,4 9 2,2 2,1 8,4 7, <1, VIVA / 13 Vanjoki 7,4 Klo 1:2; Näytt.ottaja amu; Ilman T 1 oc; Pilv. 6 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 8,5 1,3 88 3,7 2,5 9,2 7, <1, * = Akkreditoitu menetelmä 72 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

74 Liite 3. (8/8) Hiidenveden yhteistarkkailualueen vesianalyysitulokset vuodelta 21 Hiidenvesi (HII) Vihti- ja Vanjoki (VIVA) Pvm. Hav.paikka Lämpötila O2 Happi% *Sameus Kiint.GFC *Sähkönj. Gran-alkal *ph Väriluku *CODMn *BOD7 *Kok.N *NO2-N *NO3N *NH4-N *NO2+NO3-N *KOK.P *PO4P(Np) a-klorofyl *Lämp.koli Enterokok. Näytepaikka oc mg/l Kyll % FNU mg/l ms/m mmol/l mg O2/l mg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l μg/l pmy/1ml pmy/1ml VIVA / 14 Vanjoki,3 Lumi cm; Jää cm; Klo 9:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T 7 oc; Pilv. 3 /8; Tuulnop. 4 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 8,3 9,5 81 6,8 3,1 1,3 7, <1, VIVA / 4 Olkkalanjoki,4 Lumi cm; Jää cm; Klo 11:3; Näytt.ottaja amu; Ilman T 11 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 8,7 8, ,4 15, 7, <1, VIVA / S3 Saavajoki 1, Klo 11:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 11 oc; Pilv. 4 /8; Tuulnop. 6 m/s; Tuulsuunt. 18;.1 6,8 1,9 9 1,7 <1 6,9 7, <1,5 57 < HII / 5 Kirkkojärvi, keskiosa 16 Kok.syv. 3,5 m; Näk.syv.,7 m; Klo 12:15; Näytt.ottaja amu; Ilman T 5 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. m/s; 1. 2,7 11, ,5 7, ,9 11, ,3 7, HII / 7 Hiidenv. Raatosaari 9 Kok.syv. 6, m; Näk.syv.,9 m; Lumi cm; Jää cm; Klo 13:5; Näytt.ottaja amu; Ilman T 5 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 3 m/s; Tuulsuunt. 32; 1. 4,9 11, ,5 7,5 7 9, ,6 11, ,5 7,5 7 9, HII / 9 Hiidenvesi, syvänne 9 Kok.syv. 28, m; Näk.syv.,7 m; Klo 12:45; Näytt.ottaja amu; Ilman T 5 oc; Pilv. 7 /8; Tuulnop. 2 m/s; Tuulsuunt. 32; 1. 7,1 1, ,2 7,3 7 9, ,1 1, ,2 7,3 8 9, , 1, ,2 7,3 8 9, ,5 1, ,3 1, ,2 7, * = Akkreditoitu menetelmä Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 73

75 Liite 4. (1/2) Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 1 / 3 LÄNSI-UUDENMAAN VESI JA YMPÄRISTÖ HIIDENVEDEN KASVIPLANKTON VUONNA MENETELMÄT Näytteet otettiin Hiidenveden havaintoasemilta 5, 7 ja 9 heinä-, elo- ja syyskuussa 21. Näytteet otettiin -2 metrin kokoomanäytteinä ja säilöttiin Lugolin-liuoksella. Näytteenoton suoritti Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry:n henkilökunta. Analysointia varten näyte sekoitettiin huolellisesti ja näytepullosta mitattiin 15-4 ml osanäyte 5 ml kyvettiin, joka täytettiin tislatulla vedellä. Näytettä laskeutettiin noin vuorokausi. Näyte analysoitiin käänteismikroskoopilla faasikontrastia käyttäen. Satunnaisilta näkökentiltä laskettiin 6-kertaisella suurennuksella vähintään 5 laskentayksikköä 5-1 näkökentältä. Suuret lajit, rihmamaiset levät ja isot koloniat laskettiin 15-kertaisella suurennuksella kyvetin halkaisijoilta 5 näkökentältä. Runsaimpien taksonien laskentayksiköitä laskettiin kummallakin suurennuksella vähintään 5 kpl. Kolonioina ja rihmoina esiintyviä runsaimpia taksoneja pyrittiin laskemaan 5 kolonian tai rihman verran. Jos kookkaan lajin laskentayksiköitä oli erittäin runsaasti, nekin laskettiin 6-kertaisella suurennuksella. Aiemmin havaintsemattomat suuret taksonit laskettiin puolen kyvetin alalta 15-kertaisella suurennuksella. Laskennassa käytettiin PhytoWin-laskentaohjelmaa, jossa yksilömäärä ja biomassa ilmoitetaan litraa kohti. Tuorebiomassa (käytännössä tilavuus) lasketaan käyttäen Suomen ympäristökeskuksen kasviplanktonrekisterin tilavuuksia. 2. TULOKSET JA TARKASTELU Hiidenveden kasviplanktonbiomassa vaihteli noin 1-8 μg/l (kuva 1). Biomassa, kuten myös lajisto, ilmensi voimakasta rehevyyttä asemalla 5, ja oli muillakin asemilla rehevän vesistön luokkaa. Biomassa oli kaikilla havaintokerroilla suurin asemalla 5, ja oli muilla havaintoasemilla selvästi pienempi. Ero oli suurin heinäkuun alun näytteenottokerralla. Kasviplanktonin ajallinen vaihtelu oli samankaltaista kaikilla havaintoasemilla. Biomassa oli suurimmillaan heinäkuussa ja pieneni syksyä kohti. Asemalla 9 biomassa oli biomassa oli elokuussa ja syyskuussa jokseenkin saman suuruinen. Havaintoasemalla 5 levästön koostumus vaihteli näytteenottokerrasta toiseen enemmän kuin muilla havaintoasemilla. Heinäkuussa vallitseva leväryhmä olivat piilevät, ja nielulevien osuus oli myös merkittävä. Piilevien biomassa koostui valtaosin Aulacoseira-lajeista, joista runsaimpia olivat Aulacoseira subarctica ja A. ambigua. Elokuussa biomassa oli pienentynyt alle puoleen heinäkuuhun verrattuna, ja piilevien osuus oli vähentynyt selvimmin. Piilevien ja nielulevien ohella kultalevät, viherlevät ja silmälevät olivat tärkeimmät leväryhmät. Silmälevien suurempi biomassa muihin havaintoasemiin verrattuna ilmentää kuormituksen vaikutusta havaintoasemalla Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

76 Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 Liite 4. (2/2) 2 / 3 µg/l Kasviplanktonin biomassa havaintokerroittain Sinilevät Kultalevät Silmälevät Muut Nielulevät Piilevät Viherlevät Hiidenvesi 5 Hiidenvesi 7 Hiidenvesi 9 Kuva 1. Hiidenveden kasviplanktonin biomassa heinä-syyskuussa 21. µg/l Kasviplanktonin biomassan keskiarvo Hiidenvesi 5 Hiidenvesi 7 Hiidenvesi 9 Kuva 2. Hiidenveden kasviplanktonin heinä-syyskuun biomassan keskiarvo vuonna 21. Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 75

77 Liite 4. (3/2) Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

78 Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 Liite 4. (4/2) SAMPLE: PLACE: Hiidenvesi, 5 N E DATE: DEPTH:.- 2. m SAMPLE BY: LUVY COUNTED BY Arja Palomäki ON CHAMBER VOLUME=2ml, DIAM=25mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Wild M-4/1.5: 1753 units in 5 Kenttiä at 6x 1715 units in 5 Kenttiä at 15x 63 units in 1 Puolipohja at 15x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 2 21 APHANOCAPSA SP APHANOCAPSA SP APHANOTHECE MINUTISSIMA KOM CHROOCOCCUS MICROSCOPICUS KOM SNOWELLA ATOMUS KOMAREK & HIN ANABAENA SPIROIDES KLEB CRYPTOMONADALES CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R fields 4 RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R fields 4 RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R CHRYSOCHROMULINA SP CHRYSOCOCCUS CORDIFORMIS NAUM CHRYSOCOCCUS ORNATUS PASCH CHRYSOCOCCUS SP CHRYSOCOCCUS SP CHRYSOPHYCEAE DINOBRYON BAVARICUM IMH DINOBRYON SOCIALE EHR MALLOMONAS AKROKOMOS RUTTN MALLOMONAS CAUDATA IWAN.EM.KR MALLOMONAS PUNCTIFERA KORSH MALLOMONAS SP MALLOMONAS TONSURATA TEIL PHAEASTER APHANASTER (SKUJA) B PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP SPINIFEROMONAS SP SYNURA SP UROGLENA SP ACANTHOCERAS ZACHARIASII (BRUN ASTERIONELLA FORMOSA HASS ASTERIONELLA FORMOSA HASS ASTERIONELLA FORMOSA HASS AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA V. ANGUS fields 6 65 AULACOSEIRA SUBARCTICA (O.MÜLL CYCLOSTEPHANOS DUBIUS (FRICKE) CYCLOTELLA GLOMERATA BACHM CYCLOTELLA ROSSII HÅKANS CYCLOTELLA STELLIGERA (CLEVE&G DIATOMA TENUIS AGARDH fields 6 65 DIATOMA TENUIS AGARDH ENTOMONEIS SP EUPODISCALES FRAGILARIA CROTONENSIS KITTON RHIZOSOLENIA ERIENSIS H.L.SM RHIZOSOLENIA LONGISETA ZACH SKELETONEMA POTAMOS (WEBER) H STEPHANODISCUS HANTZSCHII GRU STEPHANODISCUS HANTZSCHII GRU STEPHANODISCUS SP STEPHANODISCUS SP SYNEDRA ACUS KÜTZ SYNEDRA ACUS KÜTZ SYNEDRA ACUS V. ANGUSTISSIMA SYNEDRA BEROLINENSIS LEMM SYNEDRA ULNA (NITZSCH) EHR SYNEDRA ULNA (NITZSCH) EHR TABELLARIA FLOCCULOSA (ROTH) K DICHOTOMOCOCCUS CURVATUS KORS GONIOCHLORIS MUTICA TETRAEDRIELLA JOVETII (BOURR.) EUGLENA SP EUGLENA SPIROIDES LEMM EUGLENA SUBEHRENBERGII SKUJA PHACUS PLEURONECTES (O.F.MÜLL Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 77

79 Liite 4. (5/2) Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna PHACUS TORTUS (LEMM.) SKV TRACHELOMONAS SP TRACHELOMONAS SP TRACHELOMONAS VOLVOCINOPSIS S NEPHROSELMIS OLIVACEA STEIN E ACTINASTRUM SP CHLAMYDOMONAS SP CRUCIGENIA TETRAPEDIA (KIRCHN DICTYOSPHAERIUM PULCHELLUM WO DIDYMOCYSTIS SP LAGERHEIMIA GENEVENSIS (CHOD.) MICRACTINIUM PUSILLUM FRES MONOMASTIX SP MONORAPHIDIUM CONTORTUM (THUR MONORAPHIDIUM DYBOWSKII (WOLOS MONORAPHIDIUM MINUTUM (NÄG.) K MONORAPHIDIUM MIRABILE (W.&G.S OOCYSTIS SP PEDIASTRUM BORYANUM V. LONGICO PEDIASTRUM DUPLEX MEYEN PEDIASTRUM DUPLEX MEYEN PEDIASTRUM DUPLEX V. GRACILLIM POLYEDRIOPSIS SPINULOSA (SCHMI POLYTOMA SP. 1 HET PSEUDOSPHAEROCYSTIS LACUSTRIS SCENEDESMUS ARMATUS CHOD SCENEDESMUS INTERMEDIUS CHOD SCENEDESMUS SUBSPICATUS CHOD SCENEDESMUS SUBSPICATUS CHOD SPERMATOZOPSIS EXULTANS KORSH TETRAEDRON CAUDATUM (CORDA) HA FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE fields 9 92 FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE FLAGELLATE HETEROTROPHIC BIFLA 5 HET MONAD AUTOTROPHIC MONAD AUTOTROPHIC MONAD AUTOTROPHIC CYANOPHYTA - CYANOPHYCEAE CHROOCOCCALES NOSTOCALES CRYPTOPHYTA CHRYSOPHYTA PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE DIATOMOPHYCEAE TRIBOPHYCEAE CHLOROPHYTA EUGLENOPHYCEAE PRASINOPHYCEAE CHLOROPHYCEAE OTHER PHYTOPLANKTON MONADS AND FLAGELLATES Total counted: Total autotrophs: Total heterotrophs: Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

80 Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 Liite 4. (6/2) SAMPLE: PLACE: Hiidenvesi, 5 N E DATE: DEPTH:.- 2. m SAMPLE BY: LUVY COUNTED BY Arja Palomäki ON CHAMBER VOLUME=3ml, DIAM=25mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Wild M-4/1.5: 129 units in 5 Kenttiä at 6x 1297 units in 5 Kenttiä at 15x 13 units in 1 Puolipohja at 15x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 2 21 APHANOCAPSA SP APHANOCAPSA SP CHROOCOCCUS DISPERSUS V. MINOR CHROOCOCCUS MICROSCOPICUS KOM RADIOCYSTIS GEMINATA SKUJA ROMERIA SP SNOWELLA ATOMUS KOMAREK & HIN SNOWELLA SEPTENTRIONALIS KOMA ANABAENA CRASSA (LEMM.) KOM ANABAENA FLOS-AQUAE (LYNGB.) B ANABAENA LEMMERMANNII P.RICHT ANABAENA LEMMERMANNII P.RICHT ANABAENA PLANCTONICA BRUNNTHA APHANIZOMENON FLOS-AQUAE (L.) CRYPTOMONADALES CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET fields 4 RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R fields 4 RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R fields 4 RHODOMONAS LENS PASCH.&RUTTN PERIDINIUM SP CHRYSOCHROMULINA SP CHRYSAMOEBA SP CHRYSIDIASTRUM CATENATUM LAUT CHRYSOCOCCUS CORDIFORMIS NAUM CHRYSOCOCCUS ORNATUS PASCH CHRYSOCOCCUS SP fields 6 63 CHRYSOCOCCUS SP DINOBRYON BAVARICUM IMH DINOBRYON DIVERGENS IMH DINOBRYON SOCIALE EHR DINOBRYON SP MALLOMONAS CAUDATA IWAN.EM.KR MALLOMONAS PUNCTIFERA KORSH MALLOMONAS SP MALLOMONAS TONSURATA TEIL PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP SPINIFEROMONAS SP SYNURA SP UROGLENA SP ASTERIONELLA FORMOSA HASS ASTERIONELLA FORMOSA HASS AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA GRANULATA V. ANGUS AULACOSEIRA SUBARCTICA (O.MÜLL CYCLOTELLA RADIOSA (GRUN.) LEM CYCLOTELLA ROSSII HÅKANS CYCLOTELLA STELLIGERA (CLEVE&G EUPODISCALES EUPODISCALES fields 6 65 FRAGILARIA CROTONENSIS KITTON SKELETONEMA POTAMOS (WEBER) H STEPHANODISCUS HANTZSCHII GRU SYNEDRA ACUS KÜTZ SYNEDRA ACUS KÜTZ SYNEDRA BEROLINENSIS LEMM SYNEDRA ULNA (NITZSCH) EHR DICHOTOMOCOCCUS CURVATUS KORS OPHIOCYTIUM CAPITATUM WOLLE GONYOSTOMUM SEMEN (EHR.) DIES EUGLENA CHARKOWIENSIS SVIR EUGLENA PROXIMA DANG EUGLENA SP EUGLENA SPIROGYRA EHR PHACUS PYRUM (EHR.) STEIN PHACUS TORTUS (LEMM.) SKV TRACHELOMONAS VOLVOCINA EHR NEPHROSELMIS OLIVACEA STEIN E Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 79

81 Liite 4. (7/2) Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna ANKISTRODESMUS FUSIFORMIS CHLOROCOCCALES fields 7 74 CRUCIGENIA TETRAPEDIA (KIRCHN DACTYLOSPHAERIUM JURISII HIND DICTYOSPHAERIUM SP DIDYMOCYSTIS SP ELAKATOTHRIX GENEVENSIS HIND EUDORINA ELEGANS EHR KIRCHNERIELLA CONTORTA (SCHMID LAGERHEIMIA GENEVENSIS (CHOD.) MONOMASTIX SP MONORAPHIDIUM DYBOWSKII (WOLOS MONORAPHIDIUM KOMARKOVAE NYG MONORAPHIDIUM MINUTUM (NÄG.) K MONORAPHIDIUM MIRABILE (W.&G.S OOCYSTIS SP PEDIASTRUM BORYANUM (TURP.) ME PEDIASTRUM BORYANUM V. LONGICO PEDIASTRUM DUPLEX MEYEN PEDIASTRUM DUPLEX MEYEN PEDIASTRUM PRIVUM (PRINTZ) HEG POLYTOMA SP. 1 HET PSEUDOSPHAEROCYSTIS LACUSTRIS QUADRIGULA PFITZERI (SCHRÖD.) RAPHIDOCELIS SP SCENEDESMUS ACUMINATUS V. TETR SCENEDESMUS ARMATUS CHOD SCENEDESMUS INTERMEDIUS CHOD SCENEDESMUS SP SCENEDESMUS SP SCENEDESMUS SUBSPICATUS CHOD SCENEDESMUS SUBSPICATUS CHOD SPERMATOZOPSIS EXULTANS KORSH TETRAEDRON MINIMUM V. TETRALOB TETRASTRUM KOMAREKII HIND STAURASTRUM LONGIPES (NORDST.) GYROMITUS CORDIFORMIS SKUJA HET FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE FLAGELLATE HETEROTROPHIC BIFLA 5 HET MONAD AUTOTROPHIC MONAD AUTOTROPHIC MONAD AUTOTROPHIC CYANOPHYTA - CYANOPHYCEAE CHROOCOCCALES NOSTOCALES CRYPTOPHYTA DINOPHYTA CHRYSOPHYTA PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE DIATOMOPHYCEAE TRIBOPHYCEAE RAPHIDOPHYCEAE CHLOROPHYTA EUGLENOPHYCEAE PRASINOPHYCEAE CHLOROPHYCEAE CONJUGATOPHYCEAE CHOANO- JA ZOOFLAGELLATA OTHER PHYTOPLANKTON MONADS AND FLAGELLATES Total counted: Total autotrophs: Total heterotrophs: Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

82 Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 Liite 4. (8/2) SAMPLE: PLACE: Hiidenvesi, 5 N E DATE: DEPTH:.- 2. m SAMPLE BY: LUVY COUNTED BY Arja Palomäki ON CHAMBER VOLUME=15ml, DIAM=25mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Wild M-4/1.5: 893 units in 5 Kenttiä at 6x 881 units in 5 Kenttiä at 15x 139 units in 1 Puolipohja at 15x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 2 21 APHANOCAPSA INCERTA (LEMM.) CR APHANOCAPSA SP APHANOCAPSA SP APHANOTHECE MINUTISSIMA KOM APHANOTHECE SP CHROOCOCCUS MICROSCOPICUS KOM fields 2 21 CHROOCOCCUS MINUTUS (KÜTZ.) NÄ CYANODICTYON IMPERFECTUM RADIOCYSTIS GEMINATA SKUJA ROMERIA SP SNOWELLA SEPTENTRIONALIS KOMA PLANKTOTHRIX AGARDHII (GOM.) A ANABAENA CRASSA (LEMM.) KOM ANABAENA LEMMERMANNII P.RICHT ANABAENA MACROSPORA KLEB ANABAENA PLANCTONICA BRUNNTHA ANABAENA SPIROIDES KLEB CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET fields 4 RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R fields 4 RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R CERATIUM HIRUNDINELLA (O.F.MÜL PERIDINIUM SP PERIDINIUM SP CHRYSOCHROMULINA SP CHRYSOCOCCUS CORDIFORMIS NAUM CHRYSOCOCCUS ORNATUS PASCH CHRYSOCOCCUS SP CHRYSOCOCCUS SP CHRYSOPHYCEAE DINOBRYON BAVARICUM IMH DINOBRYON DIVERGENS IMH MALLOMONAS AKROKOMOS RUTTN MALLOMONAS CAUDATA IWAN.EM.KR MALLOMONAS PUNCTIFERA KORSH MALLOMONAS SP MALLOMONAS SP MALLOMONAS TONSURATA TEIL PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP SPINIFEROMONAS SP SYNURA SP ASTERIONELLA FORMOSA HASS AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA V. ANGUS AULACOSEIRA SUBARCTICA (O.MÜLL BACILLARIALES CYCLOSTEPHANOS DUBIUS (FRICKE) CYCLOTELLA GLOMERATA BACHM fields 6 65 CYCLOTELLA RADIOSA (GRUN.) LEM CYCLOTELLA STELLIGERA (CLEVE&G ENTOMONEIS SP EUPODISCALES FRAGILARIA CROTONENSIS KITTON MELOSIRA VARIANS C.A.AG STEPHANODISCUS HANTZSCHII GRU STEPHANODISCUS HANTZSCHII GRU STEPHANODISCUS SP SYNEDRA ACUS KÜTZ SYNEDRA ACUS KÜTZ SYNEDRA BEROLINENSIS LEMM SYNEDRA ULNA (NITZSCH) EHR SYNEDRA ULNA (NITZSCH) EHR DICHOTOMOCOCCUS CURVATUS KORS OPHIOCYTIUM CAPITATUM WOLLE EUGLENA ALLORGEI DEFL EUGLENA PROXIMA DANG EUGLENA SP EUGLENA SUBEHRENBERGII SKUJA TRACHELOMONAS VARIANS DEFL TRACHELOMONAS VOLVOCINOPSIS S NEPHROSELMIS OLIVACEA STEIN E Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 81

83 Liite 4. (9/2) Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna COELASTRUM RETICULATUM (DANG.) CRUCIGENIA TETRAPEDIA (KIRCHN CRUCIGENIELLA TRUNCATA (G.M.SM DICTYOSPHAERIUM PULCHELLUM WO ELAKATOTHRIX GENEVENSIS HIND FRANCEIA DROESCHERI (LEMM.) G FRANCEIA OVALIS (FRANCE) LEMM LAGERHEIMIA GENEVENSIS (CHOD.) MICRACTINIUM PUSILLUM FRES MONOMASTIX SP MONORAPHIDIUM KOMARKOVAE NYG OOCYSTIS SP OOCYSTIS SP PEDIASTRUM BORYANUM (TURP.) ME PEDIASTRUM DUPLEX MEYEN PEDIASTRUM DUPLEX MEYEN PEDIASTRUM PRIVUM (PRINTZ) HEG POLYTOMA SP. 1 HET SCENEDESMUS ARMATUS CHOD SCENEDESMUS INTERMEDIUS CHOD SCENEDESMUS SUBSPICATUS CHOD SIDEROCOELIS ORNATA (FOTT) FOT SPERMATOZOPSIS EXULTANS KORSH TETRASTRUM KOMAREKII HIND TREUBARIA SETIGERA (ARCHER) G CLOSTERIUM ACUTUM V. VARIABILE CLOSTERIUM GRACILE BREB CLOSTERIUM PRONUM BREB STAURASTRUM LONGIPES (NORDST.) FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE MONAD AUTOTROPHIC MONAD AUTOTROPHIC CYANOPHYTA - CYANOPHYCEAE CHROOCOCCALES OSCILLATORIALES NOSTOCALES CRYPTOPHYTA DINOPHYTA CHRYSOPHYTA PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE DIATOMOPHYCEAE TRIBOPHYCEAE CHLOROPHYTA EUGLENOPHYCEAE PRASINOPHYCEAE CHLOROPHYCEAE CONJUGATOPHYCEAE OTHER PHYTOPLANKTON MONADS AND FLAGELLATES Total counted: Total autotrophs: Total heterotrophs: Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

84 Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 Liite 4. (1/2) SAMPLE: PLACE: Hiidenvesi, 7 N E DATE: DEPTH:.- 2. m SAMPLE BY: LUVY COUNTED BY Arja Palomäki ON CHAMBER VOLUME=2ml, DIAM=25mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Wild M-4/1.5: 56 units in 62 Kenttiä at 6x 188 units in 5 Kenttiä at 15x 59 units in 1 Puolipohja at 15x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 2 21 APHANOCAPSA SP APHANOTHECE MINUTISSIMA KOM CHROOCOCCUS MICROSCOPICUS KOM ROMERIA SP SNOWELLA ATOMUS KOMAREK & HIN WORONICHINIA NAEGELIANA (UNGER PHORMIDIUM TENUE (C.A. AG.) AN ANABAENA FLOS-AQUAE (LYNGB.) B ANABAENA LEMMERMANNII P.RICHT ANABAENA LEMMERMANNII P.RICHT ANABAENA MUCOSA LEGN.&ELOR., APHANIZOMENON FLOS-AQUAE (L.) APHANIZOMENON YEZOENSE WATANA CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LENS PASCH.&RUTTN PERIDINIUM SP PERIDINIUM SP CHRYSOCHROMULINA SP CHRYSOCHROMULINA SP CHRYSOCOCCUS ORNATUS PASCH CHRYSOCOCCUS SP CHRYSOCOCCUS SP CHRYSOCOCCUS SP DINOBRYON BAVARICUM IMH DINOBRYON SOCIALE EHR MALLOMONAS AKROKOMOS RUTTN MALLOMONAS CAUDATA IWAN.EM.KR MALLOMONAS PUNCTIFERA KORSH MALLOMONAS SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP SPINIFEROMONAS SP SYNURA SP UROGLENA SP ACANTHOCERAS ZACHARIASII (BRUN ASTERIONELLA FORMOSA HASS ASTERIONELLA FORMOSA HASS AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI fields 6 65 AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA V. ANGUS AULACOSEIRA SUBARCTICA (O.MÜLL CYCLOTELLA RADIOSA (GRUN.) LEM CYCLOTELLA STELLIGERA (CLEVE&G ENTOMONEIS SP FRAGILARIA CROTONENSIS KITTON RHIZOSOLENIA ERIENSIS H.L.SM RHIZOSOLENIA LONGISETA ZACH STEPHANODISCUS HANTZSCHII GRU STEPHANODISCUS SP SYNEDRA ACUS KÜTZ SYNEDRA ULNA (NITZSCH) EHR TABELLARIA FLOCCULOSA V. ASTER EUGLENA SP TRACHELOMONAS SP ANKYRA JUDAYI (G.M.SM.) FOTT BOTRYOCOCCUS SP DIDYMOCYSTIS SP KIRCHNERIELLA CONTORTA (SCHMID MICRACTINIUM PUSILLUM FRES MONORAPHIDIUM CONTORTUM (THUR MONORAPHIDIUM DYBOWSKII (WOLOS OOCYSTIS SP PEDIASTRUM BORYANUM V. LONGICO PEDIASTRUM DUPLEX V. GRACILLIM PEDIASTRUM PRIVUM (PRINTZ) HEG POLYTOMA SP. 1 HET PSEUDOSPHAEROCYSTIS LACUSTRIS SCENEDESMUS SUBSPICATUS CHOD Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 83

85 Liite 4. (11/2) Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna CLOSTERIUM ACUTUM V. VARIABILE FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE MONAD AUTOTROPHIC CYANOPHYTA - CYANOPHYCEAE CHROOCOCCALES OSCILLATORIALES NOSTOCALES CRYPTOPHYTA DINOPHYTA CHRYSOPHYTA PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE DIATOMOPHYCEAE CHLOROPHYTA EUGLENOPHYCEAE CHLOROPHYCEAE CONJUGATOPHYCEAE OTHER PHYTOPLANKTON MONADS AND FLAGELLATES Total counted: Total autotrophs: Total heterotrophs: Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

86 Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 Liite 4. (12/2) SAMPLE: PLACE: Hiidenvesi, 7 N E DATE: DEPTH:.- 2. m SAMPLE BY: LUVY COUNTED BY Arja Palomäki ON CHAMBER VOLUME=4ml, DIAM=25mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Wild M-4/1.5: 69 units in 5 Kenttiä at 6x 164 units in 5 Kenttiä at 15x 448 units in 1 Pohja at 15x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 2 21 APHANOTHECE MINUTISSIMA KOM CHROOCOCCUS MICROSCOPICUS KOM MICROCYSTIS AERUGINOSA (KÜTZ.) MICROCYSTIS BOTRYS TEIL MICROCYSTIS FLOS-AQUAE (WITTR RADIOCYSTIS GEMINATA SKUJA WORONICHINIA NAEGELIANA (UNGER ANABAENA CRASSA (LEMM.) KOM ANABAENA LEMMERMANNII P.RICHT ANABAENA SP. 'TWISTED' APHANIZOMENON FLOS-AQUAE (L.) CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R GYMNODINIUM SP CHRYSOCHROMULINA SP CHRYSOCOCCUS ORNATUS PASCH CHRYSOCOCCUS SP CHRYSOCOCCUS SP CHRYSOCOCCUS SP DINOBRYON DIVERGENS IMH MALLOMONAS AKROKOMOS RUTTN MALLOMONAS CAUDATA IWAN.EM.KR MALLOMONAS PUNCTIFERA KORSH MALLOMONAS SP MALLOMONAS SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP SYNURA SP ACANTHOCERAS ZACHARIASII (BRUN ASTERIONELLA FORMOSA HASS AULACOSEIRA GRANULATA V. ANGUS AULACOSEIRA ISLANDICA (O.MÜLL AULACOSEIRA SUBARCTICA (O.MÜLL AULACOSEIRA SUBARCTICA (O.MÜLL EUPODISCALES FRAGILARIA CROTONENSIS KITTON RHIZOSOLENIA LONGISETA ZACH STEPHANODISCUS SP SYNEDRA SP TRACHELOMONAS VOLVOCINA EHR ANKYRA JUDAYI (G.M.SM.) FOTT BOTRYOCOCCUS SP COELASTRUM ASTROIDEUM COELASTRUM MICROPORUM NÄG DIDYMOCYSTIS SP EUDORINA ELEGANS EHR KIRCHNERIELLA LUNARIS (KIRCHN OOCYSTIS BORGEI SNOW OOCYSTIS SP OOCYSTIS SP PEDIASTRUM DUPLEX MEYEN PLANKTOCOCCUS SPHAEROCYSTIFORM POLYTOMA SP. 1 HET SCHROEDERIA SETIGERA (SCHRÖD.) TREUBARIA SETIGERA (ARCHER) G CLOSTERIUM ACUTUM V. VARIABILE CLOSTERIUM GRACILE BREB STAURASTRUM ANATINUM COOKE&WI FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE MONAD AUTOTROPHIC CYANOPHYTA - CYANOPHYCEAE CHROOCOCCALES NOSTOCALES CRYPTOPHYTA DINOPHYTA CHRYSOPHYTA PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE DIATOMOPHYCEAE CHLOROPHYTA Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 85

87 Liite 4. (13/2) Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna EUGLENOPHYCEAE CHLOROPHYCEAE CONJUGATOPHYCEAE OTHER PHYTOPLANKTON MONADS AND FLAGELLATES Total counted: Total autotrophs: Total heterotrophs: Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

88 Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 Liite 4. (14/2) SAMPLE: PLACE: Hiidenvesi, 7 N E DATE: DEPTH:.- 2. m SAMPLE BY: LUVY COUNTED BY Arja Palomäki ON CHAMBER VOLUME=15ml, DIAM=25mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Wild M-4/1.5: 531 units in 7 Kenttiä at 6x 1271 units in 5 Kenttiä at 15x 33 units in 1 Puolipohja at 15x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 2 21 APHANOCAPSA SP APHANOTHECE MINUTISSIMA KOM CHROOCOCCUS MICROSCOPICUS KOM CHROOCOCCUS MINUTUS (KÜTZ.) NÄ CYANODICTYON IMPERFECTUM SNOWELLA ATOMUS KOMAREK & HIN CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R CERATIUM HIRUNDINELLA (O.F.MÜL CHRYSOCHROMULINA SP CHRYSOCOCCUS ORNATUS PASCH CHRYSOCOCCUS SP CHRYSOCOCCUS SP MALLOMONAS CAUDATA IWAN.EM.KR MALLOMONAS PUNCTIFERA KORSH PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP SYNURA SP ACANTHOCERAS ZACHARIASII (BRUN ASTERIONELLA FORMOSA HASS AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI fields 6 65 AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA V. ANGUS AULACOSEIRA SUBARCTICA (O.MÜLL AULACOSEIRA SUBARCTICA (O.MÜLL BACILLARIALES CYCLOSTEPHANOS DUBIUS (FRICKE) CYCLOTELLA RADIOSA (GRUN.) LEM CYCLOTELLA STELLIGERA (CLEVE&G ENTOMONEIS SP FRAGILARIA CROTONENSIS KITTON FRAGILARIA CROTONENSIS KITTON MELOSIRA VARIANS C.A.AG RHIZOSOLENIA ERIENSIS H.L.SM RHIZOSOLENIA LONGISETA ZACH SYNEDRA ACUS KÜTZ SYNEDRA BEROLINENSIS LEMM SYNEDRA ULNA (NITZSCH) EHR EUGLENA CHARKOWIENSIS SVIR EUGLENA SP EUGLENA SPIROGYRA EHR TRACHELOMONAS VOLVOCINA V. VOL NEPHROSELMIS OLIVACEA STEIN E ANKYRA JUDAYI (G.M.SM.) FOTT COELASTRUM RETICULATUM (DANG.) DIDYMOCYSTIS SP ELAKATOTHRIX GENEVENSIS HIND OOCYSTIS SP PEDIASTRUM DUPLEX MEYEN PEDIASTRUM DUPLEX MEYEN PEDIASTRUM DUPLEX V. GRACILLIM POLYTOMA SP. 1 HET SCENEDESMUS ACUMINATUS V. TETR SCENEDESMUS ARMATUS CHOD SCENEDESMUS DENTICULATUS LAGE SCENEDESMUS QUADRICAUDA (TURP SCENEDESMUS SP TETRAEDRON MINIMUM (A.BRAUN) H TREUBARIA SETIGERA (ARCHER) G CLOSTERIUM ACUTUM V. VARIABILE CLOSTERIUM PRONUM BREB STAURASTRUM ANATINUM COOKE&WI GYROMITUS CORDIFORMIS SKUJA HET FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE MONAD AUTOTROPHIC MONAD AUTOTROPHIC Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 87

89 Liite 4. (15/2) Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 2 CYANOPHYTA - CYANOPHYCEAE CHROOCOCCALES CRYPTOPHYTA DINOPHYTA CHRYSOPHYTA PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE DIATOMOPHYCEAE CHLOROPHYTA EUGLENOPHYCEAE PRASINOPHYCEAE CHLOROPHYCEAE CONJUGATOPHYCEAE CHOANO- JA ZOOFLAGELLATA OTHER PHYTOPLANKTON MONADS AND FLAGELLATES Total counted: Total autotrophs: Total heterotrophs: Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

90 Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 Liite 4. (16/2) SAMPLE: PLACE: Hiidenvesi, 9 N E DATE: DEPTH:.- 2. m SAMPLE BY: LUVY COUNTED BY Arja Palomäki ON CHAMBER VOLUME=3ml, DIAM=25mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Wild M-4/1.5: 649 units in 5 Kenttiä at 6x 611 units in 5 Kenttiä at 15x 9 units in 1 Puolipohja at 15x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 2 21 WORONICHINIA NAEGELIANA (UNGER PHORMIDIUM TENUE (C.A. AG.) AN ANABAENA FLOS-AQUAE (LYNGB.) B ANABAENA LEMMERMANNII P.RICHT ANABAENA MUCOSA LEGN.&ELOR., ANABAENA PLANCTONICA BRUNNTHA APHANIZOMENON FLOS-AQUAE (L.) CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LENS PASCH.&RUTTN CHRYSOCHROMULINA SP CHRYSOCHROMULINA SP fields 6 63 CHRYSOCOCCUS ORNATUS PASCH CHRYSOCOCCUS SP DINOBRYON BAVARICUM IMH MALLOMONAS CAUDATA IWAN.EM.KR MALLOMONAS PUNCTIFERA KORSH MALLOMONAS SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP SPINIFEROMONAS SP SYNURA SP UROGLENA SP fields 6 65 ACANTHOCERAS ZACHARIASII (BRUN ASTERIONELLA FORMOSA HASS ASTERIONELLA FORMOSA HASS AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA V. ANGUS AULACOSEIRA SUBARCTICA (O.MÜLL CYCLOTELLA RADIOSA (GRUN.) LEM EUPODISCALES RHIZOSOLENIA LONGISETA ZACH SYNEDRA BEROLINENSIS LEMM SYNEDRA ULNA (NITZSCH) EHR BOTRYOCOCCUS SP DIDYMOCYSTIS SP MONORAPHIDIUM CONTORTUM (THUR MONORAPHIDIUM DYBOWSKII (WOLOS OOCYSTIS SP POLYTOMA SP. 1 HET SCENEDESMUS ARMATUS CHOD FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE MONAD AUTOTROPHIC CYANOPHYTA - CYANOPHYCEAE CHROOCOCCALES OSCILLATORIALES NOSTOCALES CRYPTOPHYTA CHRYSOPHYTA PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE DIATOMOPHYCEAE CHLOROPHYTA CHLOROPHYCEAE OTHER PHYTOPLANKTON MONADS AND FLAGELLATES Total counted: Total autotrophs: Total heterotrophs: Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 89

91 Liite 4. (17/2) Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 SAMPLE: PLACE: Hiidenvesi, 9 N E DATE: DEPTH:.- 2. m SAMPLE BY: LUVY COUNTED BY Arja Palomäki ON CHAMBER VOLUME=3ml, DIAM=25mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Wild M-4/1.5: 625 units in 5 Kenttiä at 6x 135 units in 5 Kenttiä at 15x 23 units in 1 Puolipohja at 15x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 2 21 MICROCYSTIS AERUGINOSA (KÜTZ.) MICROCYSTIS BOTRYS TEIL MICROCYSTIS FLOS-AQUAE (WITTR MICROCYSTIS FLOS-AQUAE (WITTR MICROCYSTIS SP ROMERIA SP WORONICHINIA NAEGELIANA (UNGER PHORMIDIUM TENUE (C.A. AG.) AN ANABAENA CRASSA (LEMM.) KOM APHANIZOMENON FLOS-AQUAE (L.) CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R GYMNODINIUM HELVETICUM PEN PERIDINIUM SP CHRYSOCHROMULINA SP CHRYSOCOCCUS CORDIFORMIS NAUM CHRYSOCOCCUS ORNATUS PASCH CHRYSOCOCCUS SP CHRYSOCOCCUS SP MALLOMONAS CAUDATA IWAN.EM.KR MALLOMONAS PUNCTIFERA KORSH MALLOMONAS SP MALLOMONAS TONSURATA TEIL PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP SYNURA SP UROGLENA SP ACANTHOCERAS ZACHARIASII (BRUN ASTERIONELLA FORMOSA HASS AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA SUBARCTICA (O.MÜLL CYCLOTELLA STELLIGERA (CLEVE&G EUPODISCALES FRAGILARIA CROTONENSIS KITTON RHIZOSOLENIA LONGISETA ZACH STEPHANODISCUS SP STEPHANODISCUS SP GONYOSTOMUM SEMEN (EHR.) DIES COELASTRUM RETICULATUM (DANG.) COELASTRUM RETICULATUM (DANG.) DIDYMOCYSTIS SP EUDORINA ELEGANS EHR GLOEOTILA SP MONORAPHIDIUM DYBOWSKII (WOLOS OOCYSTIS SP PEDIASTRUM DUPLEX MEYEN PEDIASTRUM DUPLEX MEYEN PLANKTOCOCCUS SPHAEROCYSTIFORM POLYTOMA SP. 1 HET SCHROEDERIA SETIGERA (SCHRÖD.) CLOSTERIUM ACUTUM V. VARIABILE CLOSTERIUM PRONUM BREB CLOSTERIUM PRONUM BREB STAURASTRUM ANATINUM COOKE&WI STAURASTRUM SP STELEXOMONAS DICHOTOMA LACK. HET FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE MONAD AUTOTROPHIC CYANOPHYTA - CYANOPHYCEAE CHROOCOCCALES OSCILLATORIALES NOSTOCALES CRYPTOPHYTA DINOPHYTA CHRYSOPHYTA PRYMNESIOPHYCEAE Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

92 Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 Liite 4. (18/2) 6 63 CHRYSOPHYCEAE DIATOMOPHYCEAE RAPHIDOPHYCEAE CHLOROPHYTA CHLOROPHYCEAE CONJUGATOPHYCEAE CHOANO- JA ZOOFLAGELLATA OTHER PHYTOPLANKTON MONADS AND FLAGELLATES Total counted: Total autotrophs: Total heterotrophs: Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 91

93 Liite 4. (19/2) Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 SAMPLE: PLACE: Hiidenvesi, 9 N E DATE: DEPTH:.- 2. m SAMPLE BY: LUVY COUNTED BY Arja Palomäki ON CHAMBER VOLUME=4ml, DIAM=25mm BIOMASS OF PHYTOPLANKTON COUNTED WITH Wild M-4/1.5: 713 units in 5 Kenttiä at 6x 861 units in 5 Kenttiä at 15x 131 units in 1 Puolipohja at 15x Species Size A/H Volume Units Coeff. Units/l Units % ww µg/l ww % 2 21 APHANOCAPSA SP APHANOTHECE MINUTISSIMA KOM CHROOCOCCUS MICROSCOPICUS KOM CYANODICTYON IMPERFECTUM MICROCYSTIS AERUGINOSA (KÜTZ.) MICROCYSTIS BOTRYS TEIL MICROCYSTIS FLOS-AQUAE (WITTR MICROCYSTIS NOVACEKII ROMERIA SP WORONICHINIA NAEGELIANA (UNGER ANABAENA FLOS-AQUAE (LYNGB.) B ANABAENA LEMMERMANNII P.RICHT CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP CRYPTOMONAS SP KATABLEPHARIS OVALIS SKUJA 1 HET RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R fields 4 RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R fields 4 RHODOMONAS LACUSTRIS PASCH.&R CERATIUM HIRUNDINELLA (O.F.MÜL PERIDINIUM SP CHRYSOCHROMULINA SP CHRYSOCOCCUS CORDIFORMIS NAUM CHRYSOCOCCUS ORNATUS PASCH MALLOMONAS CAUDATA IWAN.EM.KR MALLOMONAS SP MALLOMONAS TONSURATA TEIL PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP PSEUDOPEDINELLA SP SPINIFEROMONAS SP SYNURA SP ACANTHOCERAS ZACHARIASII (BRUN ASTERIONELLA FORMOSA HASS AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA AMBIGUA (GRUN.) SI AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA (EHR.) S AULACOSEIRA GRANULATA V. ANGUS AULACOSEIRA SUBARCTICA (O.MÜLL AULACOSEIRA SUBARCTICA (O.MÜLL BACILLARIALES CYCLOTELLA STELLIGERA (CLEVE&G EUNOTIA ZASUMINENSIS (CAB.) KÖ FRAGILARIA CROTONENSIS KITTON RHIZOSOLENIA LONGISETA ZACH STEPHANODISCUS SP SYNEDRA ULNA (NITZSCH) EHR SYNEDRA ULNA (NITZSCH) EHR ANKYRA JUDAYI (G.M.SM.) FOTT BOTRYOCOCCUS SP CHLAMYDOCAPSA PLANCTONICA (W.& COELASTRUM RETICULATUM (DANG.) COELASTRUM SPHAERICUM NÄG DIDYMOCYSTIS SP MONORAPHIDIUM MINUTUM (NÄG.) K OOCYSTIS SP PEDIASTRUM DUPLEX MEYEN POLYTOMA SP. 1 HET SCHROEDERIA SETIGERA (SCHRÖD.) CLOSTERIUM ACUTUM V. VARIABILE STAURASTRUM ANATINUM COOKE&WI STAURASTRUM LONGIPES (NORDST.) FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE FLAGELLATE AUTOTROPHIC BIFLAGE MONAD AUTOTROPHIC CYANOPHYTA - CYANOPHYCEAE CHROOCOCCALES NOSTOCALES CRYPTOPHYTA DINOPHYTA CHRYSOPHYTA PRYMNESIOPHYCEAE CHRYSOPHYCEAE Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

94 Hiidenveden kasviplanktontutkimus vuonna 21 Liite 4. (2/2) 6 65 DIATOMOPHYCEAE CHLOROPHYTA CHLOROPHYCEAE CONJUGATOPHYCEAE OTHER PHYTOPLANKTON MONADS AND FLAGELLATES Total counted: Total autotrophs: Total heterotrophs: Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211 93

95 Kuvailulehti 94 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry, julkaisu nro 221/211

96 Länsi-Uudenmaan vesi ja ympäristö ry Västra Nylands vatten och miljö r.f. PL 51, 811 Lohja Puh. (19) ISBN (nid.) ISBN (PDF) ISSN-L ISSN (painettu) ISSN (verkkojulkaisu)