Epilepsia ajokyky epilepsialiitto
Tieliikennelaki edellyttää moottoriajoneuvon kuljettajalta riittäviä terveydellisiä edellytyksiä. Epilepsiaa sairastavan henkilön ajokyvyn arvioinnissa Suomessa noudatetaan raskaassa liikenteessä ja ammattimaisessa henkilöliikenteessä EU:n ajokorttidirektiiviä. Moottoriajoneuvon kuljettamista yksityisesti voidaan ohjata kansallisella asetuksella, joka on meillä tiukempi kuin monissa muissa EU-maissa. 2
Epilepsia ja ajokyky Epilepsiaan liittyvät ajoterveysohjeet ovat olleet jo pitkään melko selkeät. Ajoterveysdirektiivi 2009/113/EY sisälsi kuitenkin muutoksia myös epilepsian ajoterveysohjeisiin. Niitä on sovellettu Suomessa marraskuussa 2011 annetun ajoterveysasetuksen epilepsiaohjeiston mukaan. Lääkäreiden tulee noudattaa näitä ohjeita, kun he arvioivat henkilön ajokykyä. Lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö ohjeistaa ajoterveysohjein tilanteista, joissa ajokiellosta on ilmoitettava ajokorttiviranomaiselle. Viimeisin ohje on annettu 10.6.2013. Eri ajoneuvoille on erilaisia ajokortteja, mutta terveyden näkökulmasta ajokorttiluokkia on vain kaksi: ryhmät R1 ja R2 (Taulukko 1.). Suomen asetus ja sen perusteita Suomalainen asetus suhtautuu kaikkiin epilepsiakohtauksiin samalla tavoin riippumatta kohtausten oirekuvasta tai tajunnanhäiriön kestosta ja asteesta. Ajoterveysdirektiivi antaisi mahdollisuuden lievempään kohteluun henkilöillä, joiden kohtaukset eivät todistetusti vaikuta tajunnantasoon eivätkä heikennä toimintakykyä. Suomen asetuksen muita EU-maita tiukemman linjauksen perusteluna ovat tutkimukset, joissa on todettu, että epilepsiaa sairastavat henkilöt eivät aina tiedosta saaneensa kohtausta. He eivät huomaa toimintakykynsä heikentyneen tai tajuntansa alentuneen, vaikka kohtaus olisi tullut valveilla ollessa. Myös unenaikaisiin kohtauksiin pätevät samat säännöt kuin muihin kohtauksiin. Perusteena tälle on, että aiemmin vain unen aikana ilmaantuneet epilepsiakohtaukset voivat jatkossa muuttua ja alkaa esiintyä milloin tahansa, myös valveilla ollessa. Asetus ja sen perustelut toteavat, että ajokieltoa voidaan lyhentää, jos kohtauksen syntyyn on myötävaikuttanut ulkoinen tekijä, joka voidaan jatkossa välttää. Tällainen voi olla esimerkiksi kouristuskynnystä laskevan lääkkeen lyhytaikainen käyttö kirurgisen toimenpiteen yhteydessä. Sen sijaan päihteiden käyttö, valvominen tai syömättömyys ei riitä perusteluksi ajokiellon lyhentämiselle. Näin ollen alkoholin vieroitusvaiheen kohtauksiin pätevät samat ohjeet kuin varsinaiseen epilepsiaan. Esimerkiksi kahden vieroituskohtauksen jälkeen raskaan liikenteen R2-kuljettajalle tulee 10 vuoden ajokielto. Epilepsiakohtauksen todentaminen Jos ajokielto asetetaan epilepsiasäädöksiin perustuen, pitää olla todennäköistä, että kyseessä on ollut nimenomaan epileptinen kohtaus. Silminnäkijän kuvaus tajuttomuuskouristuskohtauksesta on riittävä näyttö. Usein silminnäkijää ei ole eikä henkilö pysty itse kertomaan kohtauksen laadusta. Näissä tapauksissa esim. kieleen pureminen, virtsan ja/tai ulosteen karkaaminen, kohtauksen jälkeen todettu sekavuus tai tietyt laboratoriomuutokset voivat olla merkki epileptisestä kohtauksesta.
Kun henkilö saa ensimmäistä kertaa epileptisen kohtauksen, tulee hänelle aina tehdä diagnostiset tutkimukset. EEG-tutkimus voi osoittaa taipumuksen epileptisiin kohtauksiin, mutta toistuvasti normaali EEG ei kuitenkaan poissulje kohtauksen epileptistä luonnetta, jos kohtaus on todistettavasti nähty. Epilepsiaohjeiston mukaisia kieltoja ei sovelleta epäselvissä tapauksissa, joissa henkilö on saanut hyvin lyhytkestoisen oireen, jolla ei ole silminnäkijöitä. Muita ajoterveyteen vaikuttavia tekijöitä Epilepsia ei ole vain kohtauksia, vaan henkilöllä voi olla lisäksi mm. kognitiivisia ja psykiatrisia ongelmia. Sairauden hyväksyminen voi myös olla vaikeaa. Epilepsian taustalla oleva aivosairaus voi aiheuttaa ajokyvylle omat rajoitteensa, ja ne tulee arvioida erikseen. Esimerkiksi aivovammapotilailla, joilla on epilepsiataipumus, voi neuropsykiatrinen kokonaistilanne olla ajokyvyn kannalta keskeisempi asia kuin kohtaustaipumus. Epilepsialääkkeet voivat alentaa vireystasoa lääkityksen alkuvaiheessa, mutta jatkuvassa käytössä lääkityksen ei katsota rajoittavan ajamista, vaan tehokas lääkitys edistää R1-ajoluvan saamista. Ajokiellon vaikutukset ammattiautoilijoille Uuden asetuksen mukainen viiden vuoden kielto ammatikseen raskasta kulkuneuvoa ajavilla voi aiheuttaa vaikeita käytännön tilanteita. Mitä ammattikuljettaja tekee kuultuaan kiellosta? Ajatteleeko hän siirtyvänsä määräaikaisesti kuntoutustuelle odottamaan ajan kulumista? Tämä vaihtoehto ei tule kyseeseen, koska yksityissektorin TyEl-laissa työkykyä suhteutetaan työmarkkinoihin yleisesti, ei henkilön viimeksi tekemään työhön. Näin ollen ammattikuljettaja ei pääsääntöisesti saa työkyvyttömyyseläkettä tai kuntoutustukea. Hän voi kuitenkin saada sairausvakuutuksen päivärahaa, koska SV-lain mukaan työkykyä suhteutetaan henkilön viimeiseen työtehtävään. Ajokorttiluokat LUOKKA AJO-OIKEUS HUOMAUTUKSET Ryhmä 1 (R1) Henkilöauto, alle 3,5 tonnin pakettiauto, mopo, mopoauto ja traktori Kevyen pakettiauton ajoon riittää R1-kortti, vaikka ajo olisi ammattimaista. Ryhmä 2 (R2) Raskaat (yli 3,5 t) ajoneuvot, ammattimainen henkilöliikenne (taksi, liikenneopetus) Raskaiden kulkuneuvojen ajon edellytyksenä on R2-kortti, vaikka ajo olisi ei-ammattimaista (esim. painavat matkailuautot). Taulukko 1.
Epilepsiakohtauksen ja epilepsian vaikutus autolla-ajo-oikeuteen R1-kuljettajat Ensimmäinen kohtaus Kun R1-kuljettaja saa elämänsä ensimmäisen epilepsiakohtauksen, on ajokiellon pituus 3 6 kk tutkimuslöydöksistä riippuen. n Jos lisätutkimuksissa ei löydy muuta aivosairautta eikä EEG ole poikkeava, kiellon pituus on 3 kk. n Jos on merkkejä taustasairaudesta kuten aivovammasta tai aivoverenkierron häiriöstä, kiellon pituus on 6 kk. n Jos tutkimuksissa todetaan alttius toistuviin epileptisiin kohtauksiin jo yhden kohtauksen jälkeen eli diagnosoidaan epilepsia ja aloitetaan lääkitys, on ajokiellon pituus yksi vuosi kohtauksetonta aikaa. n Jos tutkimuksissa löytyy etenevä aivosairaus kuten pahanlaatuinen aivokasvain tai dementia, voi kiellon pituus olla pidempikin kuin yksi vuosi. n Puolen vuoden ajokielto seuraa satunnaisesta epilepsiakohtauksesta, kun edellisestä kohtauksesta on kulunut yli kolme vuotta. Ajoluvan palautuminen Epilepsiaa sairastavalla ja yleensä lääkitystä käyttävällä henkilöllä R1-ajolupa palautuu, kun epilepsian hoitotasapaino on hyvä ja viimeisimmästä kohtauksesta on kulunut vähintään yksi vuosi. Lääkityksen lopetuksen vaikutus Kun vuosia hyvässä hoitotasapainossa olleen henkilön epilepsialääkitystä ajetaan alas ja lopetetaan, ei vähennysvaiheen aikana ole syytä asettaa ajokieltoa varmuuden vuoksi. Jos kuitenkin lääkkeen vähennys tai lopetus aiheuttaa epilepsiakohtauksen, on määrättävä ajokielto. Uuden asetuksen mukaan ajokielto on 3 kuukautta. Näissä tapauksissa lääkitys palautetaan lähes aina ennalleen. Jos henkilö saa enemmän kuin yhden kohtauksen ennen kuin lääkitys ehditään palauttaa, tulee ajokiellon olla 12 kuukautta. R2-kuljettajat Yksittäisen epileptisen kohtauksen jälkeen R2-kuljettajalle riittää viiden vuoden kohtaukseton jakso, joka saavutetaan ilman lääkitystä eikä neurologisissa tutkimuksissa löydy aivosairautta. Tältä osin uudet säädökset ovat aiempia lievemmät. Vanhoissa säädöksissä yksikin epileptinen kohtaus oli peruste loppuelämän ajokiellolle R2-kuljettajilla. Jos henkilöllä diagnosoidaan epilepsia tai epileptisiä kohtauksia on ollut kaksi tai useampia, on ajokiellon pituus 10 vuotta viimeisimmän kohtauksen jälkeen. Kohtauksettomuus tulee saavuttaa ilman lääkitystä. Käytännössä ajoluvan saamiseen kuluu vuosia. Usein saavutetaan ainakin 3-5 vuotta kohtauksetonta aikaa lääkityksen avulla ja vielä 10 vuotta kohtaukseton aikaa ilman lääkitystä. Näissä tapauksissa ajokielto voi olla jo toteutunut, esim. kun henkilö on saanut kohtauksensa lapsuudessa tai nuoruudessa, ja hän hakee R2-ajokorttia aikuisiässä. Jos epilepsiakohtaus tulee ammattiajoa tekevällä aikuisella, lasketaan ajokielto tietysti kohtauksesta tulevaan aikaan. Riskinarviointi Aivotapahtumat lisäävät riskiä saada symptomaattinen epileptinen kohtaus tulevina vuosina, vaikka henkilöllä ei olisi ollut yhtään epileptistä kohtausta. Aivotapahtumia voivat olla ovat mm. kallonsisäinen leikkaus, aivovamma, sattumalöydöksenä todettu hyvänlaatuinen kasvain ja aivotulehdus. Nykyohjeiden mukaan R2-kortti tulee kyseeseen, jos epilepsiakohtauksen riskin arvioidaan olevan enintään kaksi prosenttia vuodessa. Lääkärin on käytännössä vaikea tehdä tällaista riskianalyysia yksittäisissä tapauksissa. Lääkärin onkin otettava ajokiellon pituutta mietittäessä huomioon kokonaistilanne niiden henkilöiden kohdalla, joilla ei ole esiintynyt epilepsiakohtausoireita. Erityisesti on huomioitava aivotapahtuman aiheuttamat mahdolliset kognitiiviset ja neurologiset haitat, jotka saattavat olla epilepsiariskiä merkittävämpiä. 5
Epilepsia on aivojen sairaus n Epileptinen kohtaus on ohimenevä aivotoiminnan häiriö, jonka syynä on laajuudeltaan vaihtelevalla aivoalueella tapahtuva poikkeava, liiallinen hermosolujen sähköinen toiminta. n Epilepsia on aivojen sairaus, jossa potilaalla on pitkäkestoinen taipumus saada epileptisiä kohtauksia. Epilepsiaan voi liittyä myös neurologisia, kognitiivisia, psyykkisiä tai sosiaalisia toimintakyvyn ongelmia. Epilepsian taustalla voi olla monia erilaisia syitä, kuten aivovamma, aivoverenkiertohäiriö, aivokasvain tai geneettinen epilepsiaoireyhtymä. n Epilepsiaa sairastaa noin 56 000 suomalaista. Noin 3 000 suomalaista saa diagnoosin joka vuosi. Epilepsiaan voi sairastua kuka vaan, missä iässä tahansa, yleisimmin kuitenkin varhaislapsuudessa tai ikääntyneenä. n Tavallisimpia kohtausoireita ovat tajunnan osittainen tai täydellinen hämärtyminen, tahdosta riippumattomat liikeoireet, automatismit, kuten nieleskely ja hypistely, itsestään syntyvät aistielämykset, tunteenkaltaiset ilmiöt, esimerkiksi pelko, ja toimintaa estävät oireet, kuten kyvyttömyys puhua tai ylläpitää raajan asentoa. Oireiden vaikeusaste voi vaihdella tajuttomuuskouristuskohtauksesta hyvin lyhytkestoiseen toimintojen pysähtymiseen tai toimintakyvyn alenemiseen. n Kohtaukset voivat kestää muutamasta sekuntista useisiin minuutteihin. Varsinaista kohtausta saattaa seurata monen tunnin kestoinen jälkitila, jonka aikana toimintakyky ei ole normaali. n Hoidon perusta on säännöllinen lääkehoito, joka valitaan kohtaustyypin ja oireiden perusteella. Hoidon tavoitteena on aina kohtauksettomuus. Osa sairastavista hyötyy epilepsiakirurgiasta.
Usein toivottavin suhtautuminen ajokieltoon on alan vaihtaminen. Henkilö on ainakin viisi vuotta kohtauksen jälkeen sopimaton ammattiajoon. Jos epilepsiakohtaukset uusivat, ajokieltoaika jatkuu tästä edelleen. Kieltojakson jälkeenkin häntä voidaan pitää huonosti soveltuvana entiseen työhönsä. Työeläkelaitoksen tukema ammatillinen kuntoutus voi tulla kyseeseen alan vaihdon tukijana. Tätä mahdollisuutta tuskin kuitenkaan myönnetään sellaisissa tapauksissa, joissa on kyseessä alkoholivieroitukseen liittyvä epilepsiakohtaus. Sen ei voida katsoa olevan eläketasoista työkyvyttömyyden uhkaa aiheuttava sairaus. Lääkärin ilmoitusvelvollisuus ja väliaikainen ajokielto Lääkärillä on velvollisuus ilmoittaa ajokorttiasioita hoitavalle poliisille, jos ajokortin hakijan tai ajokortin haltijan terveydentila on muuten kuin tilapäisesti heikentynyt niin, ettei hän täytä ajokortin edellyttämiä terveysvaatimuksia. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut lääkäreille ohjeet tilanteista, joissa ilmoitus tulee tehdä. Lääkäri ei lähetä poliisille diagnoosia, vaan ainoastaan johtopäätökset ajokyvystä ja lisätoimenpide-ehdotukset silloin, kun hän katsoo, että niistä olisi hyötyä ajokyvyn selvittämisessä. Lääkäri ilmoittaa poliisille ryhmän 1 kuljettajan pysyväisluonteisesta ajokyvyttömyydestä, kun epilepsiakohtaukset ovat jatkuneet yli kaksi vuotta ja ryhmän 2 kuljettajan osalta, kun hän on saanut yhden epilepsiakohtauksen Kuljettaja voi myös saada väliaikaisen ajokiellon, jota ei ilmoiteta poliisille. Kielto kirjataan sairauskertomukseen ja kirjauksesta annetaan tuloste potilaalle ja mahdollisesti mukana olevalle saattajalle. Jo ensimmäisen epilepsiakohtauksen jälkeen on tärkeää antaa henkilölle kolmen kuukauden ajokielto heti päivystyspoliklinikalla, koska kielto on vähintään tämän mittainen riippumatta myöhemmistä tutkimustuloksista. Jos henkilö ajaa lääkärin antamasta ajokiellosta huolimatta ja aiheuttaa epilepsiakohtaukseen liittyvän kolarin, voi tämä alentaa potilaan liikennevakuutuskorvauksia. Kirjallisuutta www.edilex.fi/saadokset/lainsaadanto/20111181 (STM:n asetusajoterveydestä) www.eur-lex.europa.eu (Direktiivi 2009/113/EY) www.stm.fi/ajoterveys (ohjeet lääkärille päivitetty 10.6.2013)
Lisätietoa: www.epilepsia.fi Esiteteksti: Mikael Ojala, LT, erityisasiantuntija, Trafi Reetta Kälviäinen professori, ylilääkäri, Itä-Suomen yliopisto ja KYS Epilepsiakeskus Esitteen kustantamista on tukenut GlaxoSmithKline Ulkoasu: Julkaisuosakeyhtiö ELIAS Kirjapaino Kari, Jyväskylä 2014 Epilepsialiitto ry Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki epilepsia.fi facebook.com/villiavirtaa