Opintomatkaraportti Apimondiaan Kiovaan 29.9-4.10.2013

Opintomatkaraportti Apimondiaan Kiovaan 29.9-4.10.2013 Kuva: Konferenssi keskus (oikealla) ja Dnepr-joki hotellimme ikkunasta. Kiovan keskusta joen takana Yleiskuvaus Apimondia matkasta ja Ukrainasta Allan Vatanen Apimondia matka Kiovaan oli mielestäni hyvin meilenkiintoinen. Apimondia kokous ja Tsernoylin retki sekä Kiovan kaupunki olivat jo sellaisenaan hieno vastakohta Pohjois- Karjalan hiljaiseen maaseutuelämään. Kokouksen monipuolisesta tarjonnasta yritin keskittyä talouspuolen asioihin. Menin kuuntelemaan Ukrai- nan, Kiina, Kazakstanin, Egyptin ja muutamien muiden maiden mehiläistalouksien esitelmiä. Kaikkein mie- lenkiintoisin ja tärkein esitys Kiinan tilanteesta jäi kokonaan pitämättä, sillä esittäjä ei tullut paikalle. Kii- nan aikomukset jäivät siis arvoitukseksi. Harmi, sillä näillä tiedoilla olisi paljon merkitystä meillekin. Ukrai- nan suuri mehiläistalous sen sijaan kehuttiin hienosti. Pesämäärästä liikkui eri tietoja 3,5 miljoonasta jopa 5(?) miljoonaan. Tuotanto on jo vakiintunut virallisesti 70 tuhanteen tonniin (70 000 000kg). Tilastoihin, ainakin verotietojen mukaa laadittuihin, pitää suhtautua näissä entisissä sosialistimaissa suurella varauksel- la. Joka tapauksessa Ukraina on merkittävä hunajantuottaja. Valtion edustaja ilmoitti maan tarvitsevan vientituloja ja sen takia valtio tukee maan mehiläistaloutta merkittävästi. Tuki tulee ilmeisesti merkittävästi lisäämään ainakin hunajan vientiä ja tuomaan siten Ukrainan valtiolle hyvin tarpeellisia valuuttatuloja. Sa-

masta periaatteesta muistan Kazakstanin ja Egyptinkin valtion edustajien kertoneen. Nämä tiedot lisäsivät tuskaa halvan tuetun hunajan tulosta meillekin lähivuosina. Kotiin tultua joulun pyhinä katselin mielenkiintoista amerikkalaista maatalouslehteä: Successful Farming. Sen joulukuun 2013 numerossa kerrotaan USA:n maataloustuotannon kilpailijoiksi viimevuosina nousseista maista: Brasiliasta, Argentiinasta ja myös pienestä, Itäeurooppalaisesta maasta, Ukrainasta. Ukrainan maa- talousmaan pinta- ala on vain 43 miljoonaa hehtaaria, eli se on vain Texasin kokoinen. Ukrainassa on kuiten- kin tapahtunut suuria asioita. Kiina on äskettäin ostanut Ukrainasta peltoa kolme (3) miljoonaa hehtaaria. Tämä on kokonaista 9% Ukrainan viljelysmaasta. Lisäksi maailmanluokan sijoittajat ovat löytäneet mustan mullan alueen. Lehdessä haastatellaan Iowalaista 59- vuotiasta farmaria, joka nyt johtaa yli 8 000 hehtaarin tilakokonaisuutta Ukrainassa. Heidän aikomuksensa on kaksinkertaistaa pinta- ala 15 000 hehtaariin. Lähis- töllä heillä on pari sataa (200) noin 25 000 hehtaaria yritystä ja noin 20 yritystä, joissa onkin peltoa jo noin 125 000 hehtaaria jokaisessa! Tätä vauhtia ja muutoksen laajuutta en lyhyellä matkalla Ukrainaan ymmärtänyt. Tuo pieni maa kun on lä- hes kaksi kertaa Suomen kokoinen. Mitähän, jos mehiläistuotanto Ukrainassa lähtee maataloustuotannon kaltaiseen nousuun? Paikalla ovat jo nyt maailman taito, tieto, pääoma ja paljon halpaa työvoimaa. Minne hunaja ja muut mehiläistuotteet sitten myydään? Farmari kertoo lisäksi, että Ukrainassa saa käyttää GMO- viljelyä ja sitä myös käytetään. Yhteenvetona edellisestä: muutokset maailmalta ja näistä Itä- Euroopan maista voivat tuntua hyvin nopeasti meillä asti myös mehiläistaloudessa. Ainakin tavalliseen hunajantuotantoon voi nopeasti ilmestyä voima- kasta kilpailua ulkomailta. Hienoimpia asioita viiden mehiläistarhausvuoteni aikana ovat olleet suorat yhteydet mehiläistalouden maa- ilman tapahtumiin. Siinä samalla näkee ja kokee paljon muutakin uutta ja ihmeellistä. Ala on aidosti kan- sainvälinen. Mukana on hieno kulkea. Luentoja Apimondia- konferenssissa 1. Kuinka saisin rikki kookospähkinän eli pystyykö siitepölyhiukkasen päällä olevan kuoren rikkomaan? Anneli Salonen Siitepölyhiukkasten kuori on kestävää ainetta, koska sen tehtävänä on suojella hiukkasen sisällä olevaa kas- vin perinnöllistä ainesta. Ehjiä siitepölyhiukkasten kuoria tulee esiin tuhansia vuosia vanhoista maakerros- tumista ja niiden avulla pystytään kertomaan paljon ko. ajankohdan kasvillisuudesta. Kolumbialaiset tutkijat (Zuluaga C, Serrato J ja Quicazan M.: A scanning electron microscope approach to describe bee- pollen sturcture modification due to thermal processes) esittelivät Apimondiassa tutkimus- taan, jossa he selvittivät erilaisten lämpökäsittelyjen vaikutusta siitepölyn hiukkasen rakenteeseen. Siitepö- lyhiukkasen päällimmäinen kerros, eksiini, on kova ja hyvin hapon kestävä. Tämän on pelätty estävän siite- pölyhiukkasen sisällä olevien ravinteiden ja bioaktiivisten aineiden imeytymistä ihmisen elimistössä. Tutkimuksessa seurattiin erilaisten lämpö- ja kuivauskäsittelyjen, eripituisten käsittelyaikojen ja kuivumisen vaikutusta siitepölyhiukkasten kuoreen elektronimikroskoopin avulla. Osa kuorista saatiin rikki 15 minuutin käsittelyn jälkeen + 90 C. Perinteisessä kuivauksessa +60 C 4 tunnin kuivaamisen jälkeen todettiin myös

jonkin asteista kuorien rikkoutumista. Siitepölyä ei kuitenkaan pidä kuivata näin kuumassa vaan suositelta- va kuivauslämpötila on 30-40 C. Suomessakin tästä asiasta kuulee puhuttavan aika usein. Usein kehotetaan sotkemaan siitepölyrakeet hu- najaan tai hapanmaitotuotteisiin tai jauhamaan siitepölyrakeita kuoren rikkomiseksi. Olen tehnyt mikroskooppinäytteitä sekä siitepölyrakeissa, hunajassa että pergassa olevista siitepölyhiukka- sista. Kaikissa näissä siitepölyhiukkasten kuori ovat pääsääntöisesti ehjä. Tällä perusteella olen tullut siihen johtopäätökseen, että kuori ei estä elimistöämme käyttämästä hyväksi siitepölyhiukkasen sisällä olevia ra- vintoaineita, koska siitepölyhiukkasissa on ituaukot, joiden kautta sisältö pääsee ulos. Niinhän se siitepölyn itäessäkin tapahtuu; kuori ei mene rikki vaan siitepölyhiukkasen sisältä kasvava ituputki kasvaa ituaukon kautta kukan emin sisälle saakka ja kasvin sukusolut pääsevät hedelmöittymään. Eli siitepölyhiukkasessa täytyy olla valtava määrä energiaa ja ravintoaineita, jotta mikroskooppisen pieni hiukkanen jaksaa tehdä tämän kasvilajin lisääntymisen ja hedelmöittymisen kannalta tärkeän työn. Syömällä siitepölyä me voimme saada osan tästä energiasta ja ravintoaineista. Marraskuussa Suomessa käynyt mehiläistuotteiden asiantuntija tohtori Bogdanov kertoi, että hänen mie- lestään paras tapa hyödyntää siitepölyn ravintoaineet on nauttia siitepöly tuoreena tai pakastettuna. Kuiva- tusta siitepölystä imeytyy elimistöstämme noin 50 % ravinteista ja tätä voidaan Bogdanovin mukaan edesauttaa sillä, että siitepöly sekoitettaisiin veteen puoli vuorokautta ennen nauttimista. Näin siitepöly- hiukkasen kuori pehmenee ja sen sisällä olevat aineet pääsevät paremmin imeytymään elimistössämme. 2. Siitepölyn saatavuus mehiläisille maatalousmaisemassa ja siitepölyvajauksen lievittäminen istuttamal- la mehiläiskasveja/ Pollen availability for honeybees in an agricultural landscape and mitigation of pollen scarcity by planting of bee forage Asger Søgaard Jørgensen, Tanska, kääntänyt ja lyhentänyt Anneli Salonen Tanskan mehiläishoitajien liiton edustaja, suomalaisillekin tuttu Asger Jørgensen esitteli tutkimusta, jonka Tanskan mehiläishoitajat ovat tehneet mehiläisten siitepölykasveihin liittyen. Tutkimuksen takana on yleis- maailmallinen huoli pölyttäjien vähenemisestä etenkin maatalousalueilla, koska pölyttäjien luontaiset pe- säpaikat ovat vähentyneet ja ravintokasvivalikoima supistunut tehomaatalouden myötä. Asger aloitti esityksensä toteamalla provosoivasti, että tanskalainen maisema on mehiläisille autiomaa. Vain 12 % maapinta- alasta on metsää, nummea ja niittyjä. Muilla alueilla mehiläisten ravintokasveja ovat vain kaupungeissa olevat puutarhat. Maatalousalueilla, johonkin aikaan kesästä on paljon mehiläisten ra- vintokasveja kukassa (rypsi, voikukka), mutta niiden lopetettua kukinnan, mehiläisille ei löydy juurikaan ra- vintokasveja. Tutkimuksessa oli 17 koetarhaa, joista kymmenestä kerättiin siitepölynäytteitä. Tarhoilla oli myös vaakape- sät ja lämpötilan seuranta. Niiden mukaan mesisato tulee pesiin touko- kesäkuun vaihteessa ja kesäkuun loppu- heinäkuun puoliväli välisenä aikana. Tutkimuksen aikana tarkkailtiin mehiläisten ravintokasveissa käymistä, kerättiin siitepölyä loukuilla, tehtiin siitepölykalenteri ja jaettiin tietoa asiasta. Näytteistä löydettiin 122 kasvin siitepölyä, joista 41 kasvin siitepölyä löytyi yli 1%. Tärkeimmät siitepölykasvit olivat maatalousalueilla Tanskassa: huhtikuu pajut ja päärynät, toukokuu vaah- tera ja päärynä, kesäkuu rypsi ja valkoapila, kesäkuun loppu valko- ja puna- apila, heinäkuussa valkoapila ja

ruisvirna, heinäkuun lopussa punalatvat ja kärsämöt elokuussa puna- apila ja elokuun lopussa punalatvat, kärsämöt ja voikukka. Eräältä mehiläistarhalta löydettiin elokuussa näiden lisäksi suuria määriä perunan siitepölyä. Kun tuloksia verrattiin vuonna 1941 tehtyyn siitepölytutkimukseen, havaittiin, että vuonna 1941 siitepöly- näytteissä oli ollut paljon ruiskaunokin siitepölyä. Vuoden 2011 näytteistä sitä ei löytynyt ollenkaan. Rypsin siitepölyä löydettiin vuonna 1941 paljon kesä- heinäkuun vaihteen näytteistä, kun vuonna 2011 sitä löytyi runsaasti näytteistä aikaisemmin kesäkuussa. Mehiläisten ravintokasvien vähyydestä huolestuneena mehiläishoitajat ovat ottaneet yhteyttä maanviljeli- jöihin, metsästäjiin, lintuharrastajiin ja luontoa säilyttäviin tahoihin. Maanviljelijöille on esitetty että jouto- maille ja peltojen ympärille kylvettäisiin sellaisia kasveja, jotka olisivat sekä mehiläisten satokasveja että ravintona ja suojana peltokanalinnuille ja kauriille. Yhteistyöstä ollaan oltu kiinnostuneita ja joitakin koealo- ja on jo kylvetty. Jatkossa Tanskan mehiläishoitajat aikovat tehdä yhteistyötä Colossin siitepölyryhmän kanssa, joka aloittaa siitepölyyn keruun protokollan laatimisen. Myös siitepölyjen ravitsemuksellisia arvoja on tarkoitus analy- soida. 3. Villimehiläiset / Honey bees in the wild Tom Seelay, USA, koonnut ja kääntänyt Hanna Viljakainen ja Maritta Martikkala Tom Seelay, 45- vuotias biologian professori Cornell University USA: Miten Apis Mellifera elää luonnossa, kun sitä ei hoideta ja mitä voisimme oppia tästä Thomas Seeley on seurannut villiintyneitä mehiläispesiä jo 30 vuoden ajan New Yorkin osavaltion metsissä. Hän vertaili esitelmässään vapaana elävien ja hoidettujen yhteiskuntien elämäntyyliä ja suhdetta ympäris- töön. Näiden tutkimusten mukaan vapaana elävät mehiläiset valitsevat erittäin huolellisesti pesänsä paikan, mikä poikkeaa huomattavasti mehiläishoitajan valitsemista pesäpaikoista. Vapaana elävät yhteiskunnat sel- viytyvät myös mehiläistaudeista eri tavalla ja niiden lisääntymistapa poikkesi hoidetuista yhteiskunnista. Seeley pohti esitelmässään, että mitä voisimme oppia menestyksellisesti eläviltä villimehiläisyhteiskunnilta pyrkiessämme kehittämään kannattavaa ja kestävää mehiläishoitotapaa. Tutkimusalue sijaitsi Ithacassa Arnot Forest nimisessä luonnontilaisessa metsässä noin viiden tunnin ajo- matkan päässä New Yorkista. Alue on lehtipuuvaltaista metsää, jota ei hoideta. Villiintyneestä metsästä löy- tyy mustakarhuja, ilveksiä ja korppeja. Ilmasto alueella on mannermainen eli kuumat kesät ja talvella lunta 20-30 cm. Lähimmät hoidetut mehiläistarhat olivat lounaassa 1,2 km:n ja koillisessa 8,3 km:n päässä alueen reunasta. Tutkimusalueen mehiläisyhteiskuntien tautitilanne kartoitettiin ja kaikista löytyi Varroa- punkki. Villipesät olivat kuitenkin selviytyneet ilman torjuntatoimia. Taulukko 1. Yhteiskuntien lukumäärä eri vuosina Vuosi Pesämäärä

1978 11 1995 Varroa! 2002 12 2011 15 Eurooppalaista (Melissococcus) tai amerikkalaista (Paenibacillus) toukkamätää ei löydetty, mutta kalkkisikiö löytyi 9%:sta pesistä. Viruksia tai Nosemaa pesistä ei tutkittu. USA:n mehiläisten geneettistä taustaa on tutkittu 1990- luvulla (Schiff et al. 1994), ja mehiläisten todettiin olevan geeniperimältään 61% italian ja krainilaisen mehiläisen (A.M.ligustica ja carnica) jälkeläisiä, 37% mustan mehiläisen (A.M.Mellifera) jälkeläisiä ja 2% A.M.lamarckii:n jälkeläisiä. Mielenkiintoista oli, että kun Seeley vertasi villimehiläisten ja kahden lähellä tutkimusaluetta sijaitsevien hoidettujen tarhojen mehiläis- ten geenejä, niissä paljastui huomattavia eroja. Villimehiläiset olivatkin ihan oma selviytyjäpopulaatio eikä lähellä olevien tarhojen parvien täydentämä kanta. Itse asiassa tilanne oli päinvastoin eli lähitarhojen mehi- läiset olivat saaneet geneettistä materiaalia villimehiläisiltä. Seeley selvitti villimehiläisten elintapoja tutkimalla niiden pesäpaikan valintaa sekä pesän tilavuutta ja ra- kennetta. Hän asetti myös erilaisia parvipesiä villipesien läheisyyteen ja päätteli pesiin ilmestyneiden parvi- en lukumäärän perusteella villimehiläisten suosikkipaikat ja rakenteet. Hoidettujen tarhamehiläisten pesät laitetaan tavallisesti hyvin lähekkäin kun taas villimehiläiset olivat pe- rustaneet pesänsä vähintään 0,85 km:n päähän toisistaan. Kaukana toisistaan olevien pesäpaikkojen suuri hyöty on, että tautien leviäminen estyy kun harhalennot ja ryöstely ovat hyvin vähäistä. Tutkiessaan villimehiläisten pesien lentoaukkoja Seeley havaitsi niiden sijaitsevan hyvin korkealla, keski- määrin 8,9 m:n korkeudessa. Lentoaukot olivat useimmiten pieniä eli keskimäärin 28 cm2 kun Langstroth- pesän lentoaukko on noin 90 cm2. Villimehiläisten pesien sisätilavuus oli keskimäärin yhden Langstroth- laatikon kokoa eli noin 45 litraa. Pesäkolot olivat myös pitkiä ja kapeita ja Seeley pohtikin, että johtuvatko kaikki nämä ominaisuudet vain siitä, että sellaisia pesäpaikkoja metsässä on tarjolla. Testatakseen vielä tarkemmin hän rakenteli 12 paria parvipesiä erilasilla ominaisuuksilla ja seurasi, että kumman tutkimusparin laatikoista villimehiläisparvet miehittivät. Tulokset vahvistivat aiemmat havainnot. Kun valittavana oli 10, 40 tai 100 litran kokoinen pesälaatikko, asettuivat villimehiläiset mieluiten 40 litran laatikkoon. Lentoaukoksi villimehiläiset valitsivat viiden metrin korkeudella olevan lentoaukon ennen kuin vain metrin korkeudella olevan ja 15 cm2 kokoinen lentoaukko oli mieluisampi koko kuin 90 cm2. Lentoau- kon ilmansuunnaksi kelpasi etelä ennen pohjoista ja pesän pohjalla oleva aukko ennen ylälentoaukkoa. Jos pesässä oli mehiläisvahakennostoa valmiina, se kiinnosti villimehiläisiä enemmän kuin ilman kakustoa oleva pesä. Pesän sisätilan muodolla ei kuitenkaan ollut merkitystä. Miksi mehiläiset sitten valitsevat mieluiten tilavuudeltaan pienen pesäkolon, jonka lentoaukko on pieni, sijaitsee korkealla ja on etelän suuntaan? Seeleyn mielestä tilavuudeltaan pieni pesäkolo auttaa mehiläisiä lisääntymään paremmin. Karhut eivät löydä pesää niin helposti, kun pesän lentoaukko on korkealla. Pientä lentoaukkoa on myös helpompi puolustaa eikä pesässä ole vetoista. Etelään päin suuntautuva lentoaukko parantaa talvehtimista.

Villimehiläispesien sikiöalat olivat Seeleyn tutkimuksissa pinta- alaltaan suhteellisen pieniä eli yhden neliö- metrin kokoisia ja yhtenäisiä kun hoidetuissa pesissä ne olivat 3,5 m2 laajuisia. Sikiöistä oli noin 17% kuhnu- risikiöitä. Pesän sisäosat eli katto, seinät ja lattia oli vuorattu paksulla propoliskerroksella. Mikä merkitys mehiläisille on, että ne elävät pesässä, jossa on pieni sikiöala, paljon kuhnuritoukkia ja run- saasti propolista seinillä? Pienet sikiöalat tarkoittavat pientä yhteiskuntaa. Pesät lisääntyvät paljon parvei- lun kautta. Elävätkö kuningattaret pitempään? Entä onko pesissä vähemmän sairauksia? Tätä testatakseen Seeley suunnitteli kokeen, jossa perustettiin samanaikaisesti 24 kahden kakun jaoketta sisaremoilla. Puolet pesistä oli koko ajan yhdellä laatikolla (40 litraa) ja puolet isoja neljän laatikon pesiä. Kesällä 2013 83 % pie- nistä pesistä parveili kun isoista pesistä vain 17%. Isoissa pesissä mehiläismäärä kasvoi niin, että heinäkuus- sa mehiläisiä oli noin 34 000 kun vastaava luku pienissä pesissä oli 10 000. Sikiöitä isoissa pesissä oli enim- millään kesäkuussa noin 13 000 ja pienissä pesissä 6 000. Elokuussa pesistä laskettiin Varroa- punkit ja isois- ta pesistä löytyi kymmenkertainen määrä punkkeja. Tämä tarkoittaa sitä, että sadasta mehiläisestä reilulla kuudella oli punkki kun pienten pesien mehiläisissä oli vain yhdellä. Lisäksi 33% pesistä oli sellaisia, että niis- tä löytyi tynkäsiipisiä mehiläisiä kun taas pienistä pesistä tynkäsiipisiä ei löytynyt lainkaan. Tulosten perusteella herää runsaasti kysymyksiä. Kun villimehiläispesät ovat kaukana toisistaan, niin onko silloin vähemmän harhalentoja pesien kesken? Estääkö hajasijoitus tautien leviämistä (esim. Varroa) ja ryöstöä? Mitä voimme oppia villimehiläisiltä? 1. Eurooppalainen mehiläinen selviää ilman Varroa- punkkitorjuntoja? 2. Tapa, jolla me hoidamme mehiläisiä ei ole se tapa, miten mehiläiset luonnossa elävät eikä se ole kovin mehiläisystävällinen tapa a. Mehiläiset ovat liian ahtaasti tarhoissa (taudit leviävät) b. Mehiläiset on pakotettu maan tasalla oleviin pesiin (talvenkestävyys kärsii?) c. Mehiläisiä hoidetaan tilavuudeltaan suurissa pesissä (parempi hunajasato, mutta vähem- män parveilua ja sairaampia mehiläisiä) d. estetään kuhnureiden kasvattaminen (pienempiä kuhnurikantoja, huonompi pariutumi- nen?) e. kuningatarten ja yhteiskuntien siirtely (taudit leviävät, geenimateriaali sekoittuu, menete- tään paikallinen sopeutuminen) 4. Propoliksen kemiallinen koostumus ja antibakteerinen aktiivisuus/ Chemical composition and antibac- terial activity of propolis Vassaya Bankova:, Bulgaria, koonnut ja kääntänyt Anneli Salonen

Kuva: professori Vassaya Bankova on yksi tunnetuimmista propoliksen tutkijoista maailmassa Propoliksen biologisista vaikutustavoista on todistettu kokeellisesti ainakin seuraavat: antibakteerinen, sienten kasvua estävä, virusten kasvua estävä, soluja tuhoava, tulehduksia estävä ja immuniteettia mukaut- tava. Eri maista peräisin olevista propoliksista on pystytty erottamaan propolistyyppejä, joilla on erilaisia kemial- lisia ominaisuuksia. Yleisesti tunnettuja ovat poppelipropolis (Eurooppa), koivupropolis (Venäjä) sekä vihreä propolis (Baccharis - kasvista, Brasilia). Näiden lisäksi on viime aikoina tunnistettu punainen propolis (Dal- bergia- kasvista, Brasilia), Tyynen meren propolis (Macaranga- kasvista) sekä Välimeren propolis (eri sypres- silajeista). Tässä esitelmässä kerrotaan venäläisestä propoliksesta saaduista tutkimustuloksista. Venäläistä propolista tutkittu ensimmäisten joukossa jo vuonna 1948 (antimikrobinen aktiivisuus) ja 1970-80 luvuilla (kemiallinen koostumus ja pääasiallinen kasvialkuperä koivu). Tutkittavana oli viisi propolisnäytettä Permin alueelta (Moskovan läheltä), joissa olevat yhdisteet tunnistettiin kaasukromatografialla ja niiden antibakteerisuus testattiin. Samalla tutkittiin myös puiden silmuissa olevia yhdisteitä ja verrattiin niitä propoliksen yhdistei- siin. Tulokset Löydetyt pääkomponentit olivat: benzoehapon johdanaiset, kinnamiinihappojen johdannaiset, rasvahapot, aromaattisten happojen esterit, flavonoid aglycones (chalcones, flavanones, dihydroflavonols, flavones ja flavonols), acetyl glyceryl esters of aromatic acids sekä sokerit (mono ja oligosakkaridit)

Puiden silmuista löytyi eri markkeriyhdisteet eri puulajeille: Populus nigra: pinobanksin 3- O- acetate, dimethylallyl caffeate ja 3- methyl- 3- butenyl caffeate, CAPE Popolus tremula: ƿ- coumaric acid, benzyl ƿ- coumarate ja di- ƿ- coumaroyl acetyl glycerol Betula: sakuranetin ja pectolnarigenin Kun verrattiin eri puista peräisin olevia yhdisteitä eri propolis näytteissä, huomattiin että määrät vaihtelivat suuresti. Permin alueen propolisnäytteet ovat peräisin kaikista kolmesta puulajista. Bioaktiivisten yhdisteiden pääryhmien määrät propolisnäytteissä

Näytteiden antimikrobinen aktiivisuus vaihteli suuresti. Suurimman antimikrobisen aktiivisuuden omannut näyte ei sisältänyt suurinta määrää flavonoideja ja fenoliyhdisteitä. Siinä oli tasaisimmin kaikista kolmesta kasvilajista peräisin olevia yhdisteitä. Tämän perusteella voidaan spekuloida, että erilaisen koostumuksen ja erilaisten toimintamekanismien omaavien yhdisteiden yhdistelmä saa aikaan yhteisvaikutuksen ja johtaa alhaisillakin propolispitoisuuksilla aikaan saatuun antimikrobiseen vaikutukseen. Permin alueen propoliksesta tunnistetut bioaktiiviset yhdisteet: Antibakteeriset: P- coumaric ja ferulic happo, caffeic acid ester, sakuranetin, pinocembrin, pino- banksin, 3- O- acetyl pinobanksin (Pinobankasin 3- Acetate), galangin, pectolinarigenin Sieniä vastaan toimivat: caffeic acid esters, pinocembrin, pinobanksin Antioxidanttiset ja tulehduksia ehkäisevät: pinocembrin, pinobanksin, 3- O- acetyl pinobanksin, ga- langin, pectolinarigenin, CAPE, caffeic acid Kasvainten kasvua ehkäisevät: CAPE, glyceryl esters of ferulic acid Kolmesta eri puulajista peräisin olevat erilaiset toisiaan täydentävät yhdisteet saava aikaan erilaisia moni- mutkaisia farmakologisia toimintoja. Koska propoliksessa on paljon erilaisia vaikuttavia yhdisteitä, mikrobit eivät pysty muodostamaan resistenssiä niitä kaikkia vastaan ja siksi propolis pystyy toimimaan paremmin kuin yksittäiset antibiootit. Tämän ansiosta propolista voidaan nauttia joka päivä koko elämän ajan, koska resistenssistä ei ole pelkoa. Kääntäjän kommentteja Suomalaisesta propoliksesta on löydetty muutamia yhdisteitä, jotka ovat samoja Permin alueen koivuista ja haavoista löydettyjen kanssa. Suomalaisen propoliksen kasvialkuperän selvittämiseksi tarvittaisiin kuitenkin vielä runsaasti lisätutkimusta, jossa propoliksen aineita verrattaisiin puiden silmujen yhdisteisiin. Suomalai- sen propoliksen antibakteerisuuden ja antioksidatiivisuuden tutkimukset on aloitettu Itä- Suomen yliopis- tossa joulukuussa 2013.

Kuvauksia Ukraina- Latvia opintomatkan käyntikohteista 5.- 9.10.2013 1. Ukrainalainen mehiläishoitajatar Wolunska Gorohov (Jussi ja Eila Lappalainen) Opettaja Gorohov on hoitanut mehiläisiä 17 vuotta. Hänen talonsa pihalla on kahdeksan kaunista allas- pesää, jotka on valmistettu tammesta ja lehmuksesta ja jotka rouva Gorohov oli maalannut kauniiksi. Hä- nellä on kotitarhan lisäksi kaksi muuta tarhaa, joissa on 10 ja 40 pesää. Aikaisemmin mehiläisiä hoidettiin kolhoosissa, mutta nykyisin hunajantuotannosta vastaavat pienet tarhaajat. Tällä alueella Ukrainassa mehi- läisrotuna on karpaattien mehiläinen. Tällä tilalla kasvatetaan emot itse, mutta välillä tilataan puhdasrotui- sia, 14 euron hintaisia emoja emonkasvattajilta. Parveilua estetään sekoittamalla kakkuja pesässä tai jaok- keita tekemällä. Allaspesien päälle ei laiteta hunajalaatikoita, vaan hunajaa lingotaan sitä mukaan kun sitä tulee. Allas- pesään mahtuu yhteensä 20 kakkua ja emo voi munia vapaasti koko alalle, mutta yleensä se munii keskelle ja hunajakakut tulevat molemmille sivuille. Hunajaa lingotaan 2-3 kertaa kesässä käsikäyttöisellä 4- kehäisellä lingolla. Tämän kesän hunajasato oli noin 35 kg. Propolista, siitepölyä ja vahaa kerätään myös talteen. Talveksi syötetään sokerilla niin, että noin 60 % ruuasta on hunajaa ja 40% sokeria. Varroan torjuntaa hoi- detaan leikkaamalla kuhnurikakkuja ja Bajwarolia lääkkeellä ja lokakuun lopussa vielä toinen hoito. Sikiö- taudit eivät ole ongelma, mutta kalkkisikiötä on joskus.

Hunaja menee vakio asiakkaille, jotka tuovat omat astiat. Hinta 8-10 /litra. Alueen satokasveja ovat met- säkukat, auringonkukka, lehmus, tattari ja pesiä siirretään kukinnan mukaan eri paikkoihin. Mesikastehuna- ja ei ole Ukrainassa arvostettua eikä sitä kerätä. Rouva Gorohovalla on mehiläishoidossa ja erityisesti pesi- en siirtämisessä apuna siskonsa. Monet Ukrainassa ihmettelevät naismehiläishoitajia! Käydessämme tarhalla, ne oli jo laitettu talvikuntoon: allaspesässä oli n. 8 sikiökakkua ja molemmin puolin järviruo osta tehty eritelevy sekä päällä paksut kangaseristeet. Yleensä talvitappiot ovat 1-3 pesää. Karhuja Ukrainassa ei ole ja tarhat laitetaan tuttavien talojen lähelle, jotta varkaat ja ilkivalta eivät pääse niihin kä- siksi. Mehiläishoitoharrastus on yleistynyt nuorten keskuudessa Ukrainassa. Valtio ei tue mitenkään mehi- läishoitoa. Rouva Gorohova pitää mehiläisenhoitokursseja oman alueensa aloittaville tarhaajille. Mehiläishoitajilla ei ole yhdistystä, vaikka sellaisia on kyllä yritetty perustaa. 2. Apifonian mehiläistarhalla Dubienkassa (Heikki Härkönen) Tällä puolalaisella mehiläistilalla yrittäjänä on nuori herra, joka on kolmannen polven mehiläistarhaaja. Hän hoitaa yli 700 mehiläispesää kahdessatoista tarhassa. Pesiä siirretään kärrillä, johon mahtuu 60 pesää ja pesät nostetaan kyytiin Avant- kuormaajalla kolmen ryhminä. Pesissä on normaalisti yksi sikiölaatikko, muo- vinen sulkuristikko ja kaksi hunajalaatikkoa. Tarhoissa on 30-40 pesää ja tarhoja on noin 3 kilometrin välein. Myös tilan vanhempi mehiläishoitaja osallistuu jonkin verran mehiläishoitotöihin. Pesät talveutetaan yhdel- lä dadant- osastolla. Niille annetaan 14 kg sokeria talvea varten. Talvitappiot ovat olleet 15-25 %. Kranilaiset mehiläiset parveilevat helposti ja siksipä hoitaja tekee lähes 800 jaoketta vuodessa. Osan hän myy muille tarhaajille. Emot kasvatetaan itse. Keskisato vaihtelee 20-50 kilon välillä. Hunajasta puolet myy- dään irtohunajana ja puolet pakattuna. Hunajan hinta on huono; irtohunaja 2 /kg ja pakattuna 2.5-4 /kg. Tilalla tuotetaan 30-40 kiloa propolista vuodessa. Tällä alueella pääsatokasveina ovat rapsi, papu (alueen erikoisuus), tattari ja lehmus. Kolme henkilöä on keräämässä hunajia ja tilalla on veitsikuorimakone ja kolme hunajalinkoa. Hunajansulatuskaapista hunaja laitetaan sekoitustankkiin ja sieltä pakkauskoneelle. Hunajankäsittelytilat olivat oikein siistit ja toimivat.

Tilalla tehdään myös vahan käsittely itse. Vahapohjukkeita myydään muille tarhaajille. Tilan vanhan isännän hunajaviinan resepti: ½ hunajaa ja ½ väkevää etanolia. Annetaan seistä pari kuukaut- ta. 3. Mehiläishoitokoulu Pszczela Wolan kylässä (Pirjo ja Jukka Timonen) Puolan ainoa ammatillinen mehiläiskoulutusta antava, 70 vuotta vanha koulu löytyy Lublinin läheltä Wolas- ta. Koulu tuntuu olevan tunnettu, suosittu ja arvostettu Puolassa, sillä kaikki Puolassa tapaamamme mehi- läishoitajat ovat käyneet tämän koulun ja tämä on ainut oppilaitos Euroopassa, jossa annetaan mehiläishoi- don koulutusta nuorille. Opiskelijat tulevat kouluun 16- vuotiaina ja opiskelu kestää 4 vuotta. Opiskeluun kuuluu kolme harjoittelukesää, jotka opiskelijat käyvät suorittamassa mehiläistiloilla Puolassa, Saksassa tai Itävallassa. Kouluviikossa on normaalisti 3-4 päivää teoriaa ja 1 päivä käytännön työtä. Opetuskieli on Puo- la, mikä vähentää luonnollisesti opiskelijoiden tulemista muista maista tähän kouluun. Vuosikurssin koko on 20-30 opiskelijaa pääasiassa mehiläishoitajien lapsia -, jotka asuvat koululla ja maksavat 50 slotia (n. 12 ) majoituksesta kuukaudessa. Kurssit ovat poikavaltaisia. Oppilaitoksella on 100 omaa mehiläispesää koulun omassa tarhassa ja toisessa siirtotarhassa. Pääsato saa- daan rypsistä, tattarista ja lehtihunajasta ja keskisato on 30-40 kg/ pesä, siirtohoidossa jopa 80 kg. Opiskeli- jat oppivat tunnistamaan ja tuottamaan lajihunajia. Puolet koulun hunajasadosta lahjoitetaan yhteistyö- kumppaneille. Tärkeä osa koulutusta on hunajan käsittely, pakkaaminen ja myös myyntityö, jota opiskelijat harjoittelevat erilaisissa tapahtumissa ja joka viikonloppu pidettävillä maalaismarkkinoilla. Samalla tehdään koulua tunnetuksi. Muita koulun opetusaineita ovat mm. englanti, maatalousekonomia, yrityksen perusta- minen, kemia ja hunaja- analyysit. Harjoittelujen aikana opiskelijat tekevät laskelmia harjoittelutilasta esim. kannattavuuteen liittyen. Oppilaitos järjästää mehiläishoitoon liittyviä kursseja myös vanhemmille mehiläishoitajille ja koululla on alkanut myös uusi non- stop- opetus, johon voi tulla mukaan milloin vaan. Koulua oli meille esittelemässä myös oppilaitoksen tuotekehityksen opettaja. Siksi saimme maistella erilai- sia hänen kehittämiään jatkojalosteita. Maistelimme hunajalikööriä ja hunajapikkuleipiä. Opiskelijoille ope- tetaan propoliksen valmistaminen ja hunajaviinin ja liköörin valmistaminen, vaikka näiden tuotanto on Puo- lassa samojen EU- säädösten alainen kuin Suomessakin. Viini valmistamiseen ja myymiseen tarvitaan yritys ja luvat. Myös hunajan myymiseen toreilla tarvitaan lupa, joka on aika vaikea saada. Lupia tarkastetaan ah- kerasti ja luvatta myyjille annetaan isot sakot. Koululla on oma myyntilupa.

Puolassa ei ole Kuningatar- purkin tapaista järjästelmää, vaan yritykset käyttävät omia etikettejään. Myös oppilaitoksella on oma hunajaetiketti. Länsi- Puolan kanervahunajalle on saatu EU:n alkuperämerkintä. Koulussa on puutyöluokka erilaisiin kalustonrakennushommiin, mutta meitä ihmetytti se, että siellä ei ra- kenneta pesäosastoja eikä kehälistoja itse. Kehien kokoamista, langoitusta, vahoitusta ja esim. emokenno- kuppien tekemistä ainakin opetetaan. Koulun pihalla oli vaikuttava kokoelma vanhoja mehiläispesiä, joihin emme valitettavasti päässeet tutustu- maan, koska oli jo pimeä ilta. Koulun englannin opettaja kertoi, että nuoret lähtisivät kiljuen harjoittelujaksolle sellaiseen maahan, jos- sa puhutaan englantia. Hän lupasi välittää koulun yhteystiedot Mehiläishoitajain liitolle, jos joku Suomesta haluaisi ottaa harjoittelijoita omalle mehiläistilalleen. Harjoittelijoille maksetaan noin 1000 kolmen kuu- kauden harjoittelujaksosta. Ruoka ja majoitus tarjotaan opiskelijoille ja jotkut tilat maksavat myös matkat. Kommunikointi kielenä olisi englanti. Oppilaitoksesta saamamme hunajalikööri resepti: 4. Hunajaviiniä valmistava osuuskunta Apis (Heimo ja Auli Varonen) http://www.polishmeads.com/apis.html Puolassa Lublinissa IBB Grand Hotel Lubliniakassa hyvin nukutun yön ja tuhdin aamiaisen jälkeen aamulla 7.10 jatkoimme kotimatkaamme, poiketen tutustumaan samassa kaupungissa sijaitsevaan hunajaviiniä valmistavan osuuskunta Apiksen toimintaan. Osuuskunta on Puolan mehiläishoitajien omistama, joka on valmistanut viinejä jo n. 90 vuoden ajan. Ensiksi tutustuimme talon oppaan opastuksella viinien käymistiloihin, missä näimme kymmeniä 20 000 tu- hannen litran teräksisiä käymisastioita. Tällä hetkellä astiat sisälsivät noin miljoona litraa valmistumassa olevia erilaisia hunajaviinejä. Opas kertoi, että hunajaviineillä on Puolassa jo yli tuhat vuotinen historia. Osuuskunta on Puolaan suurin hunajaviiniä valmistava yritys. Se on saanut laajan perinteisen ja pitkäaikai- sen kokemukseen perustella useita palkintoja hunajaviinien valmistuksessa. Osuuskunnaan viinituotteet ovat läpäisseet EU vaatimuksen mukaisen vaatimuksen alkuperäinen perinteinen aito puolalainen tuote. Seuraava suunnitelma osuuskunnalla on alkaa valmistamaan luomuviinejä.

Esittelytiloissa näimme viinien valmistuksesta kertovan videon. Viinien valmistusaineina ovat hunaja vesi ja viinihiiva sekä pieniä määriä erilaisia maustekasveja, kuten neilikkaa ja muskottia. Siihen ei lisätä alkoholia. Hunaja lämmitetään ennen käymisprosessia yli 55 asteiseksi. Prosessissa ei käytetä kemikaaleja ja käymi- nen päättyy itsestään viinin saavuttaessa niin korkean alkoholipitoisuuden, että viinihiiva kuolee. Viiniä viedään useisiin Euroopan maihin sekä Kiinaan, Ruotsiin ja USA:han. Toivottavasti tulevaisuudessa Suomesta voidaan ostaa kyseisiä viinejä myös Alkon tilausvalikoimasta. Tällä hetkellä niitä tuo Suomeen pieni maahantuoja ilmeisesti ravintolan käyttöön Osuuskunta tuottaa 4 eri viinityyppiä, joiden alkoholi- ja sokerimäärät sekä käymisaika vaihtelevat. Viinien valmistamiseen käytetään tuottajien sekahunajaa sekä lajihunajina tattarihunajaa, mikä antaa viinille omi- naisen värin ja maun. Lisäksi tuodaan ulkomailta muita lajihunajia, kuten manuka-, laventeli-, hevoskastan- ja- ja akasiahunajaa. Saimme maistella viinejä, ensimmäistä nimeltään Troniak, mikä oli 2 vuotta vanhaa alkoholipitoisuudeltaan 14%. Valmistukseen oli käytetty 1/3 osa hunajaa ja 2/3 vettä. Toisen maistamamme viinin nimi oli Dwoj- niak. Se sisälsi puolet hunajaa ja puolet vettä, iältään 4 vuotta ja sen alkoholipitoisuus oli 16 %. Viini tuntui suussa makeammalta ja vahvemmalta. Kolmas maistamamme viini oli Poltorak. Viini on käynyt 6 vuotta, ja sen alkoholipitoisuudeksi tuli 16 %. Lähtökohtana oli suhde 700 g hunajaa ja 1 litra vettä. Viini maistui erit- täin makealta. Äänestyksessämme Dwojniak maistui ryhmämme suussa parhaalta. Kaikki viinit luokitellaan ns. makeiksi viineiksi. Niitä suositellaan juotavaksi cocktaileina, jäähdytettyinä tai lämmitettyinä. Viinejä käyttävät nykyään kaikki yhteiskunta- ja ikäluokat. Yritys on kohdistanut markkinoin- tia erityisesti nuorten suuntaan, koska hunajaviiniä perinteisesti juovat ihmiset ovat jo vanhempaa sukupol- vea. Esittelyn päätyttyä siirryimme osuuskunnan myymälään tekemään ostoksia osuuskunnan viinituotteista ja muiden yrittäjien tuotteista, joita olivat erilaiset voiteet, hunaja-, propolis-, siitepöly- ja emomaitotuotteet, luontaistuotteet, mausteet sekä mehiläishoitotarvikkeet. Propoliksesta tehtyjä tuotteita oli esim. www.bartpol.com.pl yrityksen propolissuihke ja propolis kurkkutabletit, jotka tulivat tarpeeseen matka- flunssaa hoidellessa.

5. Jolanta ja Pjotr Witkowscyn mehiläistila (Antero ja Anneli Salonen) Pasieka Bitynos- niminen tila sijaitsee aivan Puolan ja Liettuan rajalla, Puolan puoleisella alueella, johon on rajanvedon jälkeen jäänyt liettualaisia asukkaita. Tilalla hoidetaan 79 pesää, koska yli 80 pesää hoitavat joutuvat maksamaan tulosta veroa. Tarhaajan veli omistaa myös yhden tarhan. Tämä mehiläishoitaja pitää itseään amatöörinä, mutta hänet esiteltiin meille markkinoinnin ja myynnin mestarina. Tilan mainoksia olikin nähtävänä hyvin päätien varrella ja yrityksen auton kyljessä. Mehiläishoitaja pitää mehiläishoitoa vaikeana heidän alueella, koska se on niin korkealla merenpinnasta (160 m!). Siirtohoitoa ei tehdä, vaan pesät ovat samoilla tarhoilla läpi vuoden. Mehiläisiä hoidetaan täällä perinteisissä allaspesissä, koska tämä hoitaja haluaa käyttää perinteisiä menetelmiä. Työt tehdään pääasiassa oman perheen voimin, mutta pergan puhdistuksessa on mukana yksi palkattu henkilö. Tilalle on rakennettu uusi linkoomo ja varasto rakennus, johon omistajat ovat hyvin tyytyväisiä, koska se on ollut heidän pitkäaikainen unelmansa. Hunajan linkous täällä tosin hoidetaan autossa olevassa linkoomossa mehiläistarhoilla. Autoa emme nähneet, koska se oli ollut peurakolarissa pari päivää aikaisemmin. Uusi ra- kennus on siisti ja määräysten mukaan rakennettu (EU) ja siellä on kaikkiin hunajan ja kaluston käsittelyyn tarvittavat tilat. Purkit pestään ennen hunajan purkitusta. Osa hunajasta pakataan juoksevana ja osa lämmi- tyksen jälkeen myöhemmin talvella. Rakennuksessa on myös pieni hunajakauppa. Vaikka omistajat olivat hyvin tyytyväisiä uuteen rakennukseen, meistä se tuntui aika sokkeloiselta ja hankalalta, koska toiminnat ovat kahdessa kerroksessa. Rakennuksen ylimmäiseen kerrokseen on suunnitteilla maatilamatkailuhuonei- ta. Tilan hunaja korjataan seuraavista kasveista: omenapuut ja voikukat, mesikaste ja vadelma, lehmus ja api- lat, tattari (siirtohoitotarha) ja rypsihunaja, jossa pellot ovat Liettuan puolella ja pesät Puolan puolella! Muutoinkin rajan pinnassa on hyviä tarhapaikkoja, koska siinä on vielä neuvostoajan perua noin kahden kilometrin levyinen vyöhyke, jossa kasvaa luonnonkasveja. Tilan tärkein tuote on perga. Sen jälkeen alenevassa tärkeys järjästyksessä hunaja, vaha, siitepöly, propolis ja emomaito. Tila ostaa myös muiden mehiläishoitajien tuotteita myyntiin. Yhteistoimintaa on mehiläistar- haajien välillä esim. pergan murskauksessa ja vahan sulatuksessa lähinnä yhteisten koneiden muodossa.

Tila käyttää useita eri myyntikanavia: kotimyynti (< 10%), tori-, tapahtuma- ja postimyynti. Tilalla tehdään myös laitonta hunajapontikkaa ja propolishunajaviinaa, joita saimme maistella. Tilan emännät olivat laitta- neet pöydän koreaksi ja saimme maistella paikallisia herkkuja, mm. öljyssä keitettyjä lehdenohuita leivon- naisia. Liekö kukaan meistä saanut mukaan niiden reseptiä? Kuva: Opintomatkaryhmä kuvassa liettualaisen mehiläisyrityksen edustalla. 6. Jana Bisun mehiläistila Latviassa Kuvat: vasemmalla tilan opastekyltti, oikealla tilan isäntä näyttää mehiläispesää sisältä ja tytär tulkkaa.

Kuvat: vasemmalla yleiskuva tilan mehiläis- ja omena ja päärynätarhasta. Alue on aidattu varkaiden varalta. Oikealla tilan emäntä tekee päätyönään saviastioita, joita myydään sekä tilalta että heidän Riikan keskustassa olevassa myymälässään Kuvat: Tilamyymälä on pienessä paviljongissa, jossa tuotteita pääsi myös maistamaan. Alueen lajihunajat olivat hyvin esillä. Ryhmälle oli järjästetty mahdollisuus valaa kaksi pientä mehiläisvahakynttilää muistoksi käynnistä. Kynttiläpussissa oli mukana Riikan keskustassa olevan myymälän yhteystiedot.