VALTIONEUVOSTON KANSLIA. Suomi ja Eurooppa kansainvälisessä työnjaossa - Analyysi toimialojen ja klustereiden kilpailukyvystä

VALTIONEUVOSTON KANSLIA Suomi ja Eurooppa kansainvälisessä työnjaossa - Analyysi toimialojen ja klustereiden kilpailukyvystä Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 20/2004

Suomi ja Eurooppa kansainvälisessä työnjaossa analyysi toimialojen ja klustereiden kilpailukyvystä Jyrki Ali-Yrkkö, Raine Hermans, Ari Hyytinen, Maarit Lindström, Laura Paija, Mika Pajarinen, Pekka Ylä-Anttila Elinkeinoelämän Tutkimuslaitos Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 20/2004

ISBN 952-5354-62-8 ISSN 0782-6028 Painotyö: Edita Oyj, Helsinki 2004 Julkaisija: Valtioneuvoston kanslia

Julkaisija: VALTIONEUVOSTON KANSLIA KUVAILULEHTI 9.11.2004 Tekijät: Jyrki Ali-Yrkkö, Raine Hermans, Ari Hyytinen, Maarit Lindström, Laura Paija, Mika Pajarinen, Pekka Ylä-Anttila Julkaisun laji: Raportti Toimeksiantaja: Valtioneuvoston kanslia Julkaisun nimi: Suomi ja Eurooppa kansainvälisessä työnjaossa Analyysi toimialojen ja klustereiden kilpailukyvystä Julkaisun osat: Tiivistelmä: Tutkimuksessa tarkastellaan toimialojen ja klustereiden kilpailukykyä globaalistuvassa maailmantaloudessa. Tutkimus on Etlan ja Etlatieto Oy:n taustaselvitys Valtioneuvoston kanslian Suomi maailmantaloudessa -projektille. Suomi oli 1990-luvulla yksi globaalitalouden menestyjiä. Toimialarakenne muuttui vastaamaan kansainvälistä kysyntää ja Suomi erikoistui voimakkaasti tieto- ja viestintäteknologiaan. Toimialan kasvu vaikutti merkittävästi koko kansantalouden tuotannon ja tuottavuuden kasvuun. Nyt tuo yhden toimialan kasvuvaikutus on pitkälti ohi, eikä toimialojen välinen rakennemuutos tue talouden kasvua samalla tavalla kuin 1990-luvulla. Talouden tuleva kasvu on pikemminkin usean kuin yhden toimialan varassa. Suomi on jo menettänyt jonkin verran asemiaan huipputeknologian maailmanmarkkinoilla. Kilpailijoiksi ovat tulleet sekä Aasian nopeasti kehittyvät maat että osa itäisen Keski-Euroopan maista. Vaikka Suomen kilpailukyky on kansainvälisten vertailujen mukaan hyvä, ei Suomi ole viime vuosina ollut kovin houkutteleva sijaintipaikka kotimaisille eikä ulkomaisille investoinneille. Uusiksi kasvualoiksi Suomessa voivat nousta ns. luovat alat. Suuri potentiaali on erityisesti muotoilua hyödyntävillä aloilla. Avainsanat: kilpailukyky, toimialat, klusterit, globalisaatio Muut tiedot: Sarjan nimi ja numero: Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 20/2004 Kokonaissivumäärä: Kieli: 121 Fi Jakaja: Valtioneuvoston kanslia ISSN: ISBN: 0782-6028 952-5354-62-8 Hinta: Luottamuksellisuus: julkinen Kustantaja: Valtioneuvoston kanslia

Sisällys 1 JOHDANTO...7 1.1 Globalisaatiossa on uusia piirteitä...7 1.2 Globalisaatio ja teknologinen muutos kietoutuvat toisiinsa...8 1.3 Suomen asema on muuttunut...8 1.4 Tavoitteet ja tutkimuskysymykset...9 2 KEHITTYVIEN MAIDEN HAASTE EUROOPALLE KILPAILUASETELMIEN, KAUPAN JA INVESTOINTIEN MUUTOS JA NIIDEN VAIKUTUKSET...10 3 YRITYSTEN KANSAINVÄLISTYMINEN...13 3.1 Yritysten toimintaympäristön kansainvälistyminen...13 3.2 Kansainväliset investoinnit lähdössä jälleen kasvuun...15 3.2.1 Tutkimus- ja tuotekehitystoiminnan kansainvälistyminen...21 3.3 Ulkomaiset investoinnit Suomesta ja Suomeen...23 3.3.1 Mille alueille suomalaiset yritykset ovat investoineet?...23 3.3.2 Suomalaisyritysten ulkomainen t&k-toiminta...25 3.3.3 Miksi suomalaisyritysten ulkomaaninvestoinnit ovat kasvaneet?...27 3.3.4 Suomalaisomisteisten yritysten laajentumissuunnitelmat lähitulevaisuudessa?...30 3.3.5 Onko kansainvälistymisasteella yhteyttä parempaan kannattavuuteen ja kasvuun?...31 3.3.6 Mitkä tekijät selittävät ulkomaisia investointeja Suomeen?...33 3.3.7 Mitkä ovat Suomen vahvuudet ja heikkoudet?...39 3.4 Investoinnit Suomessa...40 3.4.1 Yli-investoinneista ali-investointeihin?...40 4 KILPAILUKYKY TOIMIALAT JA KLUSTERIT GLOBAALISSA KILPAILUSSA...45 4.1 Kilpailukyky ja kilpailukykymittarit puntarissa...45 4.1.1 Kansainväliset kilpailukykyvertailut - WEF ja IMD...45 4.1.2 Kustannuskilpailukyky...48 4.1.3 Kilpailukyky globaalitaloudessa...51 4.1.4 Tuottavuus ja tuottavuuserot...52 4.2 Rakennemuutos ja kilpailukyky mihin Suomi on erikoistunut ja keiden kanssa kilpailemme?...55 4.2.1 Viennin erikoistuminen...55 4.2.2 Teknologinen erikoistuminen...57 4.3 Kilpailukykyiset yritykset millaiset yritykset ovat menestyneet globaalissa kilpailussa?...61 4.4 Suomen vahvat ja potentiaaliset uudet klusterit...62 4.4.1 Metsäklusteri...62 4.4.2 ICT-klusteri...73 4.4.3 Biotekniikkaklusteri...81 4.5 Millainen työ ja tuotanto Suomessa kasvaa?...87

4.6 Yrittäjyys ja yritysten kasvuedellytykset...91 4.6.1 Mistä yrittäjät tulevat ja mitkä ovat yrityksen kehittämisen esteet?...91 4.6.2 Yrittäjyyspolitiikan dilemma mikä tehoaa ja mikä ei?...92 4.7 Yritysrahoitus, innovaatioympäristö ja kilpailukyky...94 4.7.1 Rahoitusmarkkinoiden kehitys ja nykytila...94 4.7.2 Markkinapuutteet ja julkinen yritystuki...95 5 JOHTOPÄÄTÖKSET JA TULEVAISUUDEN NÄKYMIÄ...108 5.1 Toimialojen välisestä rakennemuutoksesta toimialojen sisäiseen rakennemuutokseen...108 5.2 Toimialojen tuottavuuserot ovat kasvaneet...108 5.3 Investointien painopiste on siirtynyt aineellisista aineettomiin...109 5.4 Yritysten kansainvälistyminen jatkuu...109 5.5 Yrittäjyyspolitiikan tehokkuutta on lisättävä...110 5.6 Rahoitusmarkkinoilla yksityisen rahoituksen merkitys korostuu...111 5.7 Suomen asema maailmantaloudessa on muuttunut 2000-luvulla...111 5.8 Millainen työ ja tuotanto Suomessa kasvaa?...113 LÄHTEET...115 LIITE: LUETTELO TÄMÄN TUTKIMUKSEN TAUSTARAPORTEISTA...121

1 JOHDANTO 1.1 Globalisaatiossa on uusia piirteitä Maailmantaloudessa suurten kehittyvien maiden (esimerkiksi Brasilia, Venäjä, Intia, Meksiko ja Kiina) taloudet kasvavat selvästi nopeammin kuin perinteiset teollisuusmaat. Globalisaation yksi uusi piirre onkin, että nämä maat tulevat entistä voimakkaammin mukaan maailmantalouteen. Lähes kaikissa OECD-maissa teollisuuden osuus kokonaistuotannosta ja työllisyydestä on ollut laskussa jo pitkään. Euroopassa tuotettiin sotien jälkeen vielä lähes kolmannes maailman teollisuustuotannosta, mutta enää vain runsas kymmenes. Itä-Aasian (Kiina, Japani, Intia) osuus on vastaavasti noussut kymmenesosasta runsaaseen kolmannekseen. Kehitys on nopeutunut viime vuosien aikana. Eurooppa ei näytä olevan perinteiselle teollisuudelle enää houkutteleva sijaintipaikka. Yhteistä suurille kehittyville maille on myös se, että isot markkinat yhdistettynä alhaiseen kustannustasoon ovat vetäneet puoleensa ulkomaisia yrityksiä läntisistä teollisuusmaista. Näihin maihin perustetut yksiköt eivät palvele pelkästään paikallisia markkinoita vaan ne toimivat osana monikansallisten yritysten globaaleja tuotantoverkkoja. Globaalitalouden toinen vahvistuva piirre on palveluiden kansainvälistyminen. Tieto- ja viestintäteknologian kehittymisen seurauksena myös kasvava osa palveluista voidaan tuottaa eri paikassa kuin ne kulutetaan. Erityisesti Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa työpaikkojen siirtyminen edullisemman kustannustason maihin koskee entistä enemmän myös palvelualoja. 2000-luvun kehitys ei pitkän aikavälin tarkastelussa ole uusi ilmiö. Pikemminkin kyse on pitkään jatkuneesta trendistä, jolla on kuitenkin siirrytty kiihtyvän muutoksen vaiheeseen. Aasian maat ovat olleet teollistumassa samalla tavoin kuin Eurooppa aikanaan ja ovat ottamassa selvästi uuden roolin maailman teollisessa työjaossa. Kyse ei enää ole vain yksinkertaisen kokoonpanotyön kasvusta, vaan myös osaamisintensiivisestä tuotannosta. Onkin todennäköistä, että näiden suurten kehittyvien maiden asema kansainvälisessä taloudessa on vahvistumassa pysyvällä ja kestävällä tavalla. 1 Tästä hyötyy ennen pitkää koko maailmantalous aivan samaan tapaan kuin aiempienkin globalisaatioaaltojen aikaan. Globalisaatio ei ole nollasummapeliä, jossa joidenkin maiden hyvinvoinnin lisääntyminen olisi muilta pois. Toiset maat ja alueet hyötyvät kyllä maailmantalouden integraatiosta toisia enemmän, kuten taloushistoria osoittaa. Kyse on siitä, miten taloudet sopeutuvat ja miten ne kykenevät hyödyntämään kasvavia markkinoita. 1 Ks. esim. Krishnan (2003). 7

Riippuvuus maan suhteellisen edun ja yritysten kilpailuedun välillä on löystynyt. Suhteellisen edun periaate maailmantalouden rakenteen määrittäjänä ei ole kuitenkaan hävinnyt, mutta sen merkitys on pienentynyt. Kansainvälisesti (yritysten sisällä) liikkuvien tuotannontekijöiden kuten teknologian ja osaamisen merkitys on kasvanut. Vastaavasti maakohtaisten, liikkumattomien tuotannontekijöiden kuten raaka-aineiden ja osin työvoiman merkitys on pienentynyt. Alue- tai maakohtaista sijoittumista onkin alkanut ohjata myös absoluuttisen edun periaate: jos joitakin toimintoja voidaan tehdä tehokkaimmin jollakin alueella, yritykset siirtävät toimintaansa sinne, ja kaupan asemesta kasvavat suorat sijoitukset. 1.2 Globalisaatio ja teknologinen muutos kietoutuvat toisiinsa Yksittäiset yritysesimerkit niin Suomessa kuin monissa muissakin kehittyneissä maissa tuntuvat osoittavan, että työpaikkoja siirtyy nopeutuvassa tahdissa matalan kustannustason maihin. Perinteisten teollisuusmaiden työmarkkinoilla onkin tapahtunut merkittäviä muutoksia samaan aikaan kun maailmantalous on globalisoitunut. Työvoiman kysyntä on kohdistunut pääosin tai lähes kokonaan hyvin koulutettuihin ja korkean teknologian aloihin. Suomi on tästä hyvä esimerkki. 2 Valtaosa tutkimustuloksista osoittaa, että teknologinen kehitys selittää suuren osan työn kysynnän rakenteen ja tuloerojen muutoksista. Kyse on ns. skillbiased technical change -ilmiöstä: teknologinen muutos aiheuttaa koulutettujen työntekijöiden voimakkaan kysynnän kasvun ja siten myös suhteellisten palkkojen nousun. Tämä koskee lähes kaikkia aloja: muutokset toimialojen sisällä ovat olleet suurempia kuin niiden välillä. Uusin tutkimus kuitenkin viittaa siihen, että ilmiöt liittyvät vahvasti toisiinsa sekä lisäksi organisatorisiin muutoksiin. Globalisaatio kiihdyttää teknologista kehitystä ja synnyttää uusia innovaatioita, jotka kansainvälisen kaupan ja suorien sijoitusten kautta leviävät nopeammin kuin aiemmin. Globalisaatio ja teknologinen muutos kietoutuvat toisiinsa ja johtavat myös organisaatiomuutoksiin, joiden yhteisvaikutusta havaittavat työllisyysmuutokset ovat. 3 1.3 Suomen asema on muuttunut Suomen asema maailmantaloudessa on muuttunut. 1990-luvulla Suomi oli yksi globaalitalouden merkittävimpiä menestystarinoita. Puhuttiin Suomi-ihmeestä. Elektroniikkateollisuus kasvoi vain vuosikymmenessä Suomen suurimmaksi teollisuuden alaksi ja vientisektoriksi. Samaan aikaan myös perinteiset alat uudistuivat: talous kävi läpi tehokkuutta tuntuvasti lisänneen rakennemuutoksen, jonka 2 3 8 Ks. esim. Parjanne (1999) ja Pajarinen Rouvinen Ylä-Anttila (1998). Ks. Piva and Vivarelli (2004) sekä Glyn (2004) ja Rowthorn (2004).

seurauksena työvoima kohdentui tuottavammille aloille ja toimialojen sisällä tuottavampiin yrityksiin ja toimipaikkoihin. Pääoman käytön tehokkuus kasvoi merkittävästi. Työn tuottavuus ja kokonaistuottavuus teollisuudessa nousivat maailman kärkeen. Nyt toimialojen välinen rakennemuutos on pitkälti ohi ja sisäinen muutoskin on hidastunut. Talous tarvitsee uuden kasvuveturin. Suomen asema maailmantaloudessa on muuttumassa kehittyvien maiden haasteen vuoksi, mutta myös siksi, että talouden nopeaa kasvua ylläpitänyt rakennemuutos ei näytä enää jatkuvan samalla tavalla. Suomen talouskasvu on 2000- luvulla ollut lähellä Euroopan talouksien hidasta kasvua, samaan aikaan kun monet Aasian taloudet ovat jatkaneet nopeaa kehitystään. 1.4 Tavoitteet ja tutkimuskysymykset Taloudellisesta näkökulmasta globalisaation ydin tiivistyy kahteen seikkaan: 1) markkinatalouteen perustuvan järjestelmän vahvistuminen ja sääntelyn purku kansantalouksien sisällä ja 2) kansainvälisten markkinoiden yhdentyminen maiden välisen kaupan sekä investointi- ja teknologiavirtojen välityksellä. Kun erityisesti investointi- ja teknologiavirrat ovat kasvaneet voimakkaasti 1990-luvun puolivälin jälkeen, on myös tuotannon alueellisessa jakautumisessa tapahtunut merkittäviä muutoksia. Tämä raportti käsittelee seuraavia kysymyksiä: - Mitkä ovat yritysten sijaintipäätöksiin ja kansainvälistymiseen vaikuttavat keskeiset tekijät? Miten ne ovat muuttuneet teknologisen kehityksen ja maailmantalouden globaalistumisen seurauksena? - Miten kansainväliset sijoitusvirrat ovat muuttuneet viimeisten parin vuosikymmenen aikana? - Miten Suomen toimiala- ja yritysrakenne ml. palvelusektori on muuttunut viimeisten 10 20 vuoden aikana? - Miten Suomen viennin toimiala- ja markkinarakenne ovat muuttuneet? Millaisille alueille ja millaisiin tuoteryhmiin Suomi on maailmantaloudessa erikoistunut? - Miten Suomen suhteellinen etu ja yritysten kilpailuedut maailmantaloudessa ovat muuttuneet? - Mikä on elinkeinopolitiikan rooli tulevaisuuden kilpailuetujen vahvistamisessa? 9

2 KEHITTYVIEN MAIDEN HAASTE EUROOPALLE KILPAILUASETELMIEN, KAUPAN JA INVESTOINTIEN MUUTOS JA NIIDEN VAIKUTUKSET Useimmat Aasian maat kasvattivat tuotantoaan vielä 1990-luvun alussa lähes yksinomaan vähän koulutettuun työvoimaan ja mataliin tuotantokustannuksiin perustuen. Nyt myös osaamisintensiivinen tuotanto kasvaa nopeasti. Yhä suurempi osa maailman teollisuustuotannosta tehdäänkin Itä-Aasian maissa. Kiinan, Intian ja Japanin yhteenlaskettu osuus maailman teollisuustuotannosta on jo noin 40 prosenttia, noin neljä kertaa suurempi kuin sotien jälkeen. Viimeisten parinkymmenen vuoden aikana teollisuustuotannon kasvu on ollut voimakkainta Kiinassa, joka on nopeassa tahdissa muuttunut entistä vaativampien teollisuustuotteiden tuottajaksi: Kiina on 2000-luvun alussa maailman suurin kulutuselektroniikan valmistaja ja sen autoteollisuus kasvaa nopeimmin maailmassa. Widgrenin (2004) tuore tutkimus osoittaa, että Aasian suhteellinen etu maailmantaloudessa on kulkemassa kouluttamatonta työvoimaa intensiivisesti käyttävien ja matalan pääomaintensiteetin aloilta osaamisintensiiviseen suuntaan. Alue on erikoistumassa samankaltaisiin hyödykkeisiin kuin esimerkiksi Suomi. Kouluttamattoman työvoiman merkitys esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa on kuitenkin edelleen suuri ja talouden kasvu kulkeekin kahdella raiteella: osaamisintensiivisillä aloilla ja matalan koulutustason työintensiivisillä aloilla. Talouden kasvu ylittää huimasti Euroopan ja Amerikan kasvun (kuvio 2.1) Kuvio 2.1 BKT:n kehitys eräissä maissa ja eräillä alueilla vuosina 1980 2004, indeksi (1980=100). Ind. 900 Kiina 800 Aasian kehitysmaat Intia 700 Maailma 600 Kehittyneet maat EU 500 400 300 200 100 0 1980 1985 1990 1995 2000 2005 Lähteet: IMF, ETLA. 10

Keskeinen talouden rakennemuutokseen vaikuttanut tekijä on ulkomaisten investointien voimakas kasvu Aasiassa ja ennen muuta Kiinassa. On syntynyt itseään vahvistava kierre: kasvu houkuttelee investointeja, investoinnit saavat aikaan kasvua kiihdyttävää rakennemuutosta. Maailmantalouden kasvun painopiste on pitkään ollut Euroopan ulkopuolella: Aasiassa ja Yhdysvalloissa. Erityisesti Kiinan osuus maailmantaloudesta on noussut nopeasti. Markkinoiden kasvu on vetänyt investointeja myös Suomesta. Investoinnit Suomesta Kiinaan ovat viimeisten viiden vuoden aikana kasvaneet yli nelinkertaisiksi. Niiden yhteenlaskettu määrä on kuitenkin vasta viitisen prosenttia koko ulkomaisten investointien kannasta. Kiinan kasvu ei kuitenkaan ole ongelmatonta. Nopea kasvu on tuottanut ylikuumenemisilmiötä, kuten pulaa energiasta ja raaka-aineista. Kiinan pankkisektoria varjostaa ongelmaluottojen suuri määrä. Järjestämättömien luottojen määrän on arvioitu olevan noin 40 % luottokannasta. Vain nopea kasvu estää ongelman nopean kärjistymisen. Myös ympäristöriskit ovat valtaisat. 4 Suomen ja suomalaisten yritysten kannalta EU:n uudet jäsenmaat ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin Aasia. Widgrenin (2004) mukaan kaupan potentiaali erityisesti Puolan kanssa on tuntuvasti toteutunutta suurempi. Pajarisen ja Ylä- Anttilan (2004) mukaan erityisesti pienet ja keskisuuret suomalaisyritykset ovat lähivuosina investoimassa merkittävästi nykyistä enemmän itäisen Keski- Euroopan maihin. Investointien keskeinen motiivi on tuotantokustannusten alhaisuus. 4 Ks. Suni (2004). 11

Kuvio 2.2 % 30 Alueiden ja maiden (ostovoimakorjatut) osuudet maailman kokonaistuotannosta vuosina 1980, 1990, 2000 ja 2003, %. 25 20 15 10 5 0 EU10n Korea Brasilia Venäjä Japani Kiina EMU12 EU15 USA EU25 1980 1990 2000 2003 Lähde: Suni (2004). 12

3 YRITYSTEN KANSAINVÄLISTYMINEN 3.1 Yritysten toimintaympäristön kansainvälistyminen Yritysten kansainvälistyminen kietoutuu niiden toimintaympäristön kansainvälistymiseen. Yhtäältä yritykset ovat kansainvälistyneet, koska niiden toimintaympäristö on kansainvälistynyt. 5 Toisaalta yritykset ovat itse luomassa kansainvälistä liiketoimintaympäristöä (kuvio 3.1). Kuvio 3.1 Liiketoimintaympäristön kansainvälistyminen. Rahoitusmarkkinat Talouspolitiikka (Esim. EMU) Asiakkaat Kilpailijat Yritys Toimittajat ja alihankkijat Teknologian kehittyminen Lait ja säädökset, esim. EU Yritysten toimintaympäristö on kansainvälistynyt lähes kaikilla sektoreilla alkaen lainsäädännöstä ja päättyen yritysten kilpailijoihin. Lainsäädännön kansainvälistyminen on seurausta sekä talousalueiden (esim. EU) muodostumisesta ja kehittymisestä että yritysten toimimisesta eri maissa, joissa vallitsevat erilaiset lait ja säädökset. Myös yritysten kilpailijat, asiakkaat sekä toimittajayritykset ovat yhä useammin kansainvälisiä yrityksiä. Lisäksi rahoitusmarkkinoiden kansainvälistymisellä on entistä suurempi merkitys yritysten toimintaan. Rahoitusmarkkinoiden ja omistuksen kansainvälistyminen on johtanut anglo-amerikkalaisen osakkeenomistajan varallisuutta ajavan johtamis- ja valvontajärjestelmän (corporate governance) yleistymiseen. Kaiken kaikkiaan yritysten kansainvälistymiseen ovat siis vaikuttaneet makrotason tekijät (kuten lainsäädäntö ja kilpailun vapauttaminen), toimialatason tekijät (kuten kilpailijoiden toimet, toimialan globaali rakenne ja kapasiteetti) sekä yrityskohtaiset tekijät (kuten uusien markkinoiden haku, logistiikkakustannukset ja pyrkimys alempiin kustannuksiin). 5 Myös pelkästään kotimarkkinoihin pitäytyvät yritykset altistuvat ulkomaisten yritysten mukanaan tuomalle kansainväliselle toimintaympäristölle ja kansainväliselle kilpailulle. 13

Mitkä tekijät vaikuttavat yritysten sijaintipäätöksiin? Mitä tutkimus kertoo syistä? Globalisaatio, suhteellinen etu, kilpailuetu ja yritysten sijainti Eri maiden talouksien erikoistumisen taustalla ovat alueelliset erot. Alue-erot heijastavat maiden erilaisia mahdollisuuksia, jotka koostuvat luonnonvarojen ja sijainnin lisäksi alueen perusrakenteesta, pääomasta, koulutustasosta ja teknologiasta. Perinteisen kansainvälisen kaupan tarkastelun mukaan kaupankäynnin vapauttaminen johtaa tilanteeseen, jossa tuotantotoiminnan alueellinen sijoittuminen perustuu tuotantotekijöiden tuottavuuteen ja hintoihin. Mikäli tuotannontekijöiden liikkuvuus maiden välillä on vähäistä, maassa erikoistutaan sellaiseen toimintaan, missä sillä on suhteellinen etu. Suhteellinen etu voidaan määritellä seuraavasti: jos jonkin hyödykkeen tai palvelun tuottamisen vaihtoehtoiskustannukset eroavat maittain tai alueittain, suhteellinen etu on sillä maalla tai alueella, jonka vaihtoehtoiskustannukset ovat alhaisemmat kuin muiden. Jos tuotannontekijät liikkuvat vapaasti, tuotanto sijoittuu maihin, joilla on absoluuttinen etu. Absoluuttisella edulla tarkoitetaan sitä, että kyseisellä maalla tai alueella voidaan tuottaa hyödyke halvemmalla tai vähemmin resurssein kuin muilla alueilla. Tuotantotoiminta ei kuitenkaan keskity ainoastaan yhteen maahan, koska tuotannon keskittyminen johonkin maahan tai jollekin alueelle nostaa panoshintoja. Tällöin edullisemmankin alueen kannattaa keskittyä niihin tuotteisiin, joissa sen suhteellinen etu on suurin. Maat ja alueet siis erikoistuvat maailmantaloudessa sellaisille aloille, joilla niillä on suhteellinen etu. Suhteellinen etu perustuu kuitenkin entistä enemmän itse luotuihin tuotannontekijöihin ja aiempaa vähemmän luontaiseen suhteelliseen etuun. Itse luotuja tuotannontekijöitä ovat esimerkiksi koulutus, osaaminen ja teknologia. Maat ja alueet pyrkivät vahvistamaan suhteellisia etujaan investoimalla näihin tuotannontekijöihin (Ks. esim. Kogut 2004). Koska globalisoituvassa maailmassa tuotannontekijöiden liikkuvuus on lisääntynyt, myös absoluuttisen edun merkitys on kasvanut. Yritysten sijaintipäätöksiin vaikuttavat sekä suhteelliset edut että yrityskohtaiset kilpailuedut. Kilpai- luetu on mikä tahansa tuotteen tai tietyn organisaation ominaisuus, joka antaa väliaikaisen erityisaseman. Kilpailuedut pohjautuvat sellaiseen yritysspesifiin osaamiseen, jotka eivät helposti liiku yritysten välillä, mutta liikkuvat kansainvälisesti (monikansallisten yritysten) sisällä. Taulukko Suhteellinen etu ja kilpailuetu Suhteellinen etu (alue-/maakohtainen) Kilpailuetu (yrityskohtainen) Suhteelliseen etuun vaikuttavat tekijät: Kilpailuetuun vaikuttavat tekijät: - ovat samoja kaikille kansantaloudessa - ovat liikkumattomia yritysten välillä. (alueella) oleville yrityksille. Vain yritys itse voi saada niistä kilpailuetua. - ovat kansainvälisesti liikkumattomia. - ovat kansainvälisesti liikkuvia yritysten sisällä. Lähde: Ylä-Anttila (1998). Muun muassa Cantwell ja Narula (2001) ovat arvioineet, että globalisaatiokehitys on myötävaikuttanut yrityskohtaisten ja sijaintipaikkaetujen vuorovaikutuksen ja dynamiikan kasvuun ainakin kahdella tavalla. Ensiksikin globalisaatio vaikuttaa monikansallisten yritysten tavoitteisiin ja tarpeisiin järjestää ja yhdenmukaistaa toimintojaan yli kansallisten rajojen. Toiseksi, korkeaan teknologiaan ja osaamiseen pohjautuvissa talouksissa monikansallisten yritysten yrityskohtaisten etujen entistä tehokkaampi kehittäminen on yhä tärkeämpää. Yritysten syvenevä kansainvälistyminen johtaa myös siihen, että yksittäisessä maassa esiintyvät häiriötekijät eivät voi samalla tavalla horjuttaa monikansallisten yritysten asemaa kuin vähemmän kansainvälistyneiden tai kotimarkkinayritysten osalta. Monikansallisilla yrityksillä on mahdollista sijoittaa kukin toiminto alueelle, jossa kyseiselle toiminnalle on parhaat edellytykset. 14

Miksi yritystoiminta keskittyy tietyille alueille? Niin kutsuttu uusi talousmaantiede (Krugman 1991, 1993, Fujita et al. 1999) tarkastelee yritysten alueellista keskittymistä. Tämän tutkimussuuntauksen mukaan keskeiset alueellista keskittymistä kiihdyttävät tekijät ovat markkinoiden kokovaikutus, tiheät työmarkkinat ja positiiviset ulkoisvaikutukset. Markkinoiden kokovaikutus perustuu siihen, että yritysten tulo jollekin alueelle lisää työvoiman kysyntää ja myös lopputuotteiden tarjontaa. Kasvaneen työvoiman kysynnän myötä palkkataso nousee, joka vetää alueelle uusia työntekijöitä. Tällöin kokonaiskysyntä nousee, mikä puolestaan houkuttelee alueelle lisää yrityksiä. Lisäksi keskittyneellä alueella yritys pystyy hyödyntämään tehokkaammin muiden yritysten tarjoamia tuotteita ja palveluita. Tiheät työmarkkinat parantavat yritysten mahdollisuutta löytää avoimeen työpaikkaan mahdollisimman hyvä henkilö. Toisaalta työntekijän kannalta hänen todennäköisyytensä löytää työpaikka kasvaa, jos alueella sijaitsee paljon yrityksiä ja työpaikkoja. Positiivisilla ulkoisvaikutuksilla tarkoitetaan hyötyjä, joita yritys saa ilman, että niiden aiheuttaja saa niistä itselleen korvausta. Tyypillisiä ulkoisvaikutuksia syntyy tiedon ja oppimisen leviämisestä muihin yrityksiin. Vaikka kansainvälisessä taloudessa havaitaan alueellista keskittymistä, niin yrityksiä sijaitsee luonnollisesti muuallakin kuin kasvukeskuksissa. Taloudessa on aina myös keskittymistä hillitseviä voimia. Näitä ovat esimerkiksi joidenkin tuotannontekijöiden liikkumattomuus tai vähäinen liikkuvuus. Keskittymistä kiihdyttävät ja hillitsevät voimat myös muuttuvat kehityksen mukana. Tekijät, jotka ovat tiettynä aikana houkutelleet yrityksiä alueelle, eivät välttämättä enää toisena ajankohtana tee niin. Lisäksi kiihdyttävät ja hillitsevät tekijät vaihtelevat toimialoittain. Esimerkiksi metsäteollisuusyhtiöt voivat hakeutua hyvin erityyppisiin sijaintipaikkoihin kuin ICT-alan yritykset. Globalisaatio vaikuttaa alueellisen keskittymistä työntävien ja vetävien voimien väliseen tasapainoon kaupankäynnin kustannusten alenemisen kautta. Globalisaatio muokkaa taloudellisen toimeliaisuuden alueellista jakautumista sekä maiden sisällä että maiden välillä. Empiiriset tulokset ovat näiltä osin suuntaa-antavia, joskaan eivät vielä kaikilta osin kattavia (Ottaviano ja Pinelli, 2004; Crafts ja Venables, 2001). Informaatioteknologia antaa mahdollisuuden kääntää tai ainakin hidastaa keskittymiskehitystä (esim. Cairncross, 2001). Käytännössä juuri osaamis- ja tietointensiiviset alat ovat edelleen keskittyneet. Tämän on päätelty viittaavan siihen, että innovatiivisten ja luovien ympäristöjen kehittyminen edellyttää syntyäkseen yliopistoja, korkeanteknologian yritysten tutkimuskeskuksia sekä virikkeisiä kulttuuri- ja virkistysympäristöjä. Uuden tiedon luomisessa tarvitaan läheistä vuorovaikutusta ihmisten kesken. Tätä vuorovaikutusta voidaan informaatio- ja kommunikaatioteknologian avulla lisätä, mutta ei kuitenkaan täysin korvata (Fujita, Krugman ja Venables, 1999). 3.2 Kansainväliset investoinnit lähdössä jälleen kasvuun Viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana yritysten maailmanlaajuisesti tekemien ulkomaisten investointien arvo on kasvanut kolmikymmenkertaiseksi. Kasvu on ollut nopeampaa kuin maailmankaupan kasvu ja huomattavasti nopeampaa kuin maailman kokonaistuotannon kasvu. 15

Kuvioon 3.2 on koottu tietoja Yhdysvaltojen, EU:n ja Japanin välisistä ulkomaisista investoinneista. Kuvio 3.2 Ulkomaisten (kumulatiivisten) investointien lähtö- ja kohdealueet.* 1985 2001 USA Sijoitukset ulkomaille yht. 238 mrd $ USA Sijoitukset ulkomaille yht. 1382 mrd $ 50 541 16 191 128 9 694 64 EU Sijoitukset ulkomaille yht. 305 mrd $ 5 7 Japani Sijoitukset ulkomaille yht. 44 mrd $ EU Sijoitukset ulkomaille yht. 3172 mrd $ 24 68 Japani Sijoitukset ulkomaille yht. 300 mrd $ * Nuolien vieressä olevat luvut kuvaavat investointeja miljardeissa dollareissa. Lähde: World Investment Report 2003. Vuonna 1985 yritysten kumulatiiviset investoinnit ulkomaille olivat yhteensä lähes 750 miljardia dollaria. Nykyisten EU-maiden osuus oli tästä yli 300 miljardia dollaria, mikä vastasi noin 40 % kaikista ulkomaisista investoinneista. Tärkein yksittäinen investointikohdemaa oli Yhdysvallat, mutta EU-maat investoivat paljon myös toisiin EU-maihin. Japanin yhteenlasketut investoinnit olivat lähes 45 miljardia, josta noin kolmasosa oli suuntautunut Yhdysvaltoihin. Vuoden 2001 loppuun mennessä koko maailman kumulatiiviset ulkomaiset investoinnit olivat kasvaneet peräti 6 300 miljardiin dollariin, josta EU-maiden osuus oli noin puolet. EU maat olivat investoineet suorina sijoituksina ulkomaille peräti 3 200 miljardia dollaria. Suurin osa tästä summasta oli investoitu toisiin EU-maihin. Mitkä maat ovat vetäneet eniten puoleensa ulkomaisia yrityksiä? Kuvioon 3.3 on koottu kymmenen tärkeintä ulkomaisten investointien kohdemaata 1990-luvun alussa ja 2000-luvun alussa. 16

Kuvio 3.3 Kymmenen tärkeintä ulkomaisten investointivirtojen vastaanottajamaata 1990-luvun alussa (1990 1992) ja 2000-luvun alussa (2000 2002), miljardia US $. 1990-luvun alkupuoli 2000-luvun alkupuoli USA Iso-Britannia Ranska Espanja Luxemburg Hollanti Saksa Kanada Kiina Australia USA Luxemburg Saksa Iso-Britannia Ranska Hollanti Kiina Kanada Hong Kong Espanja 0 20 40 60 80 100 0 100 200 300 400 500 Kirjoittajien laskelmat. Aineistolähteet: World Investment Report 1994 ja 2003. 1990-luvun alkupuolella 10 eniten ulkomaisia investointeja saaneen maan joukko koostui Pohjois-Amerikan lisäksi valtaosin Länsi-Euroopan maista. Ainoina poikkeuksina olivat Kiina ja Australia. Kymmenen vuotta myöhemmin lista on säilynyt yllättävän samankaltaisena. Edelleen Pohjois-Amerikka ja Länsi-Eurooppa ovat hallitsevia alueita. Vain Kiina ja Hongkong ovat poikkeuksia tästä yleiskuvasta. Kiina on noussut listassa kaksi sijaa ylöspäin. On kuitenkin huomattava, että kuvion luvut on laskettu summaamalla yhteen kolmen vuoden yhteenlasketut investointivirrat. Vuonna 2002 Kiinaan suuntautui toiseksi eniten ulkomaisia investointeja. Vain Luxemburg 6 oli Kiinaa edellä. Alustavien tietojen mukaan vuonna 2003 Kiinaan olisi suuntautunut eniten investointeja koko maailmassa. On kuitenkin todennäköistä, että muutaman seuraavan vuoden aikana Kiina ei pysty säilyttämään asemaansa toiseksi tärkeimpänä investointikohteena, sillä Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tullaan todennäköisesti tekemään isoja yrityskauppoja ja -fuusioita, joiden seurauksena ulkomaiset investoinnit näille alueille tulevat kasvamaan. On todennäköistä, että yrityskauppojen osuus ulkomaisista investoinneista tulee myös tulevaisuudessa olemaan korkea (vrt. kuvio 3.4). Kiinan osuus uusperustantainvestoinneista (grenfield) säilyy kuitenkin merkittävänä. 6 Luxemburg on maa, jossa sijaitsee lukuisia ulkomaisten yritysten holding- ja rahoitusyhtiöitä. Näiden yksiköiden läpi virtaa rahaa kolmansiin maihin. Tästä syystä merkittävä osa Luxemburgiin tulevista ulkomaisista investoinneista virtaa muihin maihin. Toisaalta Luxemburgin vuoden 2002 suurta lukua selittää myös jättimäisen teräsyhtiö Arcelorin muodostuminen, jonka pääkonttorin sijainniksi tuli Luxemburg. 17

Kuvio 3.4 1 400 Ulkomaiset investoinnit yhteensä koko maailmassa ja yrityskauppojen osuus niistä vuosina 1985 2002. 100 1 200 1 000 800 600 Yrityskauppojen osuus, % oikea asteikko 90 80 70 60 50 40 400 200 0 Investoinnit, milj $ vasen asteikko 1985 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 30 20 10 0 Kirjoittajien laskelmat. Aineistolähteinä World Investment Report 2003 ja OECD 1999. YK:n alaisen UNCTAD:in tekemässä kyselyssä kartoitettiin ulkomaisten investointien kehitysnäkymiä vuosina 2004 2007 (GIPA 2004). Selvityksen mukaan ulkomaiset investoinnit tulevat lisääntymään seuraavien vuosien aikana. Eri alueiden välillä on kuitenkin selviä toimialoittaisia ja alueellisia eroja. Oheisessa taulukossa (3.1) on esitetty alueittain kolme tärkeintä toimialaa, jotka tulevat kiinnostamaan ulkomaisia investoijia kullakin alueella. Lista kertoo siis todennäköisyydestä, että ainakin näillä aloilla ulkomaiset investoinnit kyseisillä alueilla tulevat lisääntymään. Taulukko 3.1 Todennäköisimmät toimialat alueittain, joilla ulkomaiset investoinnit tulevat lisääntymään vuosina 2004 2007. Teollisuusmaat Itäinen ja keskinen Eurooppa Latinalainen Amerikka Aasia ja Tyynimeri Afrikka 1 Kuljetus ja liikennöinti 2 Sähkö- ja elektroniikkateollisuus Rakentaminen Tukku- ja vähit- täiskauppa 3 Yrityspalvelut Kuljetus ja liikennöinti Kaivostuotanto ja polttoaineiden alkutuotanto Maatalous ja muu alkutuotanto Kuljetusvälineteollisuus Pankki ja vakuutus Ei-metallisten tuotteiden valmistus Energian jakelu Metalliteollisuus Yrityspalvelut Elintarviketeollisuus Lähde: GIPA (2004). 18