Hus och hem bilden av vår kulturmiljö Taloissa ja tuvissa kulttuuriympäristömme kuva Byggnadsvårdsförening i Åboland rf Turunmaan korjausrakentamisyhdistys ry Rakennustyylejä Turunmaalla Mitä ovat rakennustyylit? Rakennustyylit ovat rakennustaiteen yleensä kansainvälisiä rakennustaiteen muotivirtauksia. Länsimaisen rakennustaiteen sanotaan yleensä omaavan juurensa antiikin Kreikassa. Antiikin muotokielen muunnelmat ovat sitten muodostaneet Eurooppalaisen rakennustaiteen perustan. Suuntaa näyttävät tyylin esimerkit ovat usein syntyneet etelä- ja keskieuroopasta, mistä ne ovat kopioinnin ja uudelleentulkinnan kautta levinneet maasta toiseen. Suurkaupunkien monumentaalirakennukset ovat yleensä toimineet keskuksina, joista tyylivaikutteet ovat levinneet muihin suurkaupunkeihin, sekä ympäröiville seuduille keskeisten rakennusten kuten kirkkojen, linnojen ja kartanoiden kautta. Italia, Ranska ja Englanti ovat usein toimineet tyylien kehtoina. Tyylien kehittyminen heijastelee myös eri aikakausien valtasuhdanteita. Tyylit muuttuvat myös "matkan varrella", ja useimmiten matka meidän seuduillemme on ollut pitkä.. Mitä on kansanrakentaminen? Kansanrakentamisella tarkoitetaan kansan, tavallisten ihmisten, itse itselleen rakentamia taloja ja muita rakennuksia. Kansan tapaan rakentaa ovat vaikuttaneet omat tarpeet, paikalliset olosuhteet, perinteet ja saatavilla olevat rakennusmateriaalit. Esimerkiksi kansanrakentajat ovat usein halunneet koreilla ja komeilla rakennuksillaan mahdollisuuksien mukaan. Rakennustavat ja koristelu ovat yleensä kotoisin paikallisista esikuvista. Kansanrakentaminen ei kuitenkaan ole ollut täysin itsenäistä, tai muusta maailmasta riippumatonta. Paikallisten julkisrakennusten, pappiloiden ja kartanoiden kautta on saatu kosketus kansainvälisiin rakennustyyleihin, joita on sitten sovitettu omiin perinteisiin ja olosuhteisiin. Usein jollekin paikkakunnalle tyypillinen yksityiskohta voidaan johtaa paikalliseen pappilaan tai säätyläisrakennukseen. Rakennustyylin leviäminen on myös saattanut kestää hyvin pitkän aikaa siksi esim. 1700-luvun alkupuolella Ranskassa vallinnut muoti on meillä alkanut näkyä vasta saman vuosisadan puolivälin jälkeen. Eteläisessä Suomessa säätytietoisuus on myös hidastanut leviämistä: talonpojan ei ollut sopivaa välittömästi ruveta matkimaan pappilan tai kartanon uutta tyyliä. Samankaltainen arvojärjestys vallitsi myös maatilan sisällä: uutta hienompaa tyyliä sovellettiin aluksi päärakennukseen, jolloin sen asema vanhemman tyylisiin ulkorakennuksiin verrattuna samalla korostui. Joskus liike saattoi olla myös päinvastainen: esimerkiksi kustavilaisuus ja kansallisromantiikka ihannoivat kansanrakentamista, ja hakivat siitä inspiraatiota. Malmgatan 6, 21600 Pargas tel 02-4585 028, 050-3753 595 curatio@parnet.fi, www.curatio.parnet.fi Malminkatu 6, 21600 Parainen puh 02-4585 028, 050-3753 595 curatio@parnet.fi, www.curatio.parnet.fi
Hus och hem bilden av vår kulturmiljö Taloissa ja tuvissa kulttuuriympäristömme kuva Malmgatan 6, 21600 Pargas tel 02-4585 028, 050-3753 595 curatio@parnet.fi, www.curatio.parnet.fi Byggnadsvårdsförening i Åboland rf Turunmaan korjausrakentamisyhdistys ry Malminkatu 6, 21600 Parainen puh 02-4585 028, 050-3753 595 curatio@parnet.fi, www.curatio.parnet.fi
Usein "paikallinen" rakennustapa voi muokata tyyliä lähes tunnistamattomaksi, etenkin kun tyyli oli sovitettava hirsirakentamiseen. Myös tietyt tyylit ovat voineet saavuttaa kansan suosion (vaihdellen paikkakuntakohtaisesti), kun taas toiset, merkittävätkin, tyylit ovat voineet jäädä lähes huomioimatta, tai saaneet jonkin vähäisemmän aseman. Erityisen suuri vaikutus kansanrakentamiseen on ollut uusklassismilla ja kansallisromantiikalla. Tyylien sekoittaminen samassa rakennuksessa ei myöskään ole lainkaan tuntematonta kansanrakentamisessa. Puurakennuksen koristeosat ovat myös olleet helposti vaihdettavissa, ja sama rakennus on voinut kokonaan "vaihtaa tyyliä" useita kertoja olemassaolonsa aikana. Tyylihistoria Rakennustyylien leviäminen: Rakennustyylit ovat yleensä saaneet alkunsa etelä- tai keskieuroopassa; Kreikassa, Italiassa, Ranskassa, Englannissa, Saksassa jne. Tyylit ovat periytyneet meille usein saksalaisten, ruotsalaisten tai venäläisten esikuvien kautta. Suomessa uusi tyyli on usein ilmentynyt keskeisillä paikkakunnilla, joista ne ovat (arkkitehtien suunnittelemien) kartanoiden, pappiloiden ja muiden edustusrakennusten kautta levinneet maaseudulle.
Kansanrakentaminen: Tämä maatila on näyttävä esimerkki turunmaalaisesta kansanrakentamisesta. Talonpojat ovat rakennuksillaan halunneet komeilla, ja osoittaa asemaansa, ahkeruuttaan ja tyylitajuaan. Samalla rakentamista ovat ohjanneet käytännön tarpeet ja hyväksi todetut rakennustavat ja -materiaalit. Kaikkialla Suomessa vallitsevana rakennusmateriaalina on käytetty hirttä, ja rakennustyylejä on pitänyt soveltaa hirsirakentamisen vaatimuksiin. Rakennuksen pituudella komeilu on vuosisatoja vallinnut perinne (renesanssin tyyli-ihanteisiin pohjautuva). Tyylejä on hyvin voitu sekoittaa, tai lisätä uusia tyylielementtejä vanhaan rakennukseen: tässä klassistinen rakennusrunko on saanut jugend-henkisen kuistin ja ikkunat. Talon koristelu on perinteisesti painottunut sisäänkäynnin ja kuistin ympärille. Vanhemmat rakennustyylit Vanhinta rakennusperintöämme ovat keskiaikaiset kivikirkot; Turunmaalla Kemiön, Paraisten, Nauvon, Korppoon ja Iniön kirkot. Keskiajalla on ollut myös kappeleita mm. Jurmolla, Hiittisissä, ja Nauvon Björkössä. Keskiaikaista asuinrakentamista edustavat linnat; lähialueellamme Kuitian linna, Kuusiston rauniot sekä Turun linna. Kuitian ja Turun linnan palatsiosan rakenteet kertovat että aina 1900-luvulle asti kansanrakentamisessa yleisenä säilynyt keskieteisellinen paritupa oli käytössä jo keskiajalla. Barokin aikakaudelta, 1600-luvulta, ei ole varmasti säilynyt montaakaan rakennusta. Turunmaalla poikkeuksen muodostaa Hiittisten ristikirkko. Joissakin vanhimmista puurakennuksistamme saattaa olla pohjana 1600-luvulta peräisin oleva runko, esimerkiksi Paraisten Ryttars. Maamme kenties tunnetuin barokkirakennus on Askaisten Louhisaaren linna.. Kemiön kirkko: Suurin osa keskiaikaisia Korpoon kirkko
kivikirkkojamme ovat kotoisin 13001400-luvuilta. Ahvenanmaalla on vielä huomattavasti vanhempia kirkkoja. Mantereen kivikirkot muistuttavat paljon toisiaan. Ne ovat alun perin muodostunet pitkänomaisesta rungosta, jossa on korkea satulakatto, ja ulkoneva sakaristo ja asehuone. Periaatteessa kirkot edustavat gotiikkaa, vaikka eivät juurikaan muistuta keski-euroopan siroa gotiikkaa. Mahdollisesti kirkkojamme on käytetty linnoituksina levottomina aikoina. Monen muun kirkon tavoin on myös Kemiön kirkkoon lisätty myöhempinä aikoina kellotorni länsipäätyyn. Kirkon kuoripäädyssä olevia Petrus Muratorin holvaamia ristiholveja pidetään yhtenä maamme keskiaikaisen arkkitehtuurin kohokohdista. Korppoon kirkko on harvinainen esimerkki keskiaikaisesta kivikirkosta, johon jo alunperin on rakennettu torni. Kellotapulin lisäksi torni on toiminut merenkulkijoiden maamerkkinä. Kuitia: Fleming-suvulle 1400- ja 1500-luvuilla rakennettu Kuitian linna sijaitsee Lemlahden saarella. Linnassa on paritupamallinen pohjaratkaisu, jossa on yksi suuri
huone sisäänkäynnin molemmin puolin (sama kaava toisuu mm. Turun linnan palatsiosassa). Tämä pohjaratkaisu on säilynyt kansanomaisessa rakentamisessa satoja vuosia.
Hiittisten kirkko: Maassamme on hyvin vähän 1600-luvulta säilyneitä rakennuksia. Niihin lukeutuu Hiittisten ristikirkko. Ristikirkkoja alettiin rakentaa Ruotsin suurvalta-aikana, ja tämä kirkkomalli tuli erittäin suosituksi 1700-luvulla (mm. Houtskarin, Västanfjärdin ja Dragsfjärdin kirkot). Kirkko on luultavasti alun perin ollut maalaamaton. Kustavilaisuus (ruotsalainen uusklassismi) Uusklassismi on vanhin rakennustyyli josta yhä löytyy runsaammin jäänteitä, etenkin kansanrakentamisessa. Tyyli on nimetty kuningas Kustaa III:n (1746-1792) mukaan. Kustaa III oli itse hyvin kiinnostunut taiteesta ja osallistui itse tämän hillittyä arvokkuutta korostavan tyylin kehittämiseen. Kustavilainen klassismi haki innoitusta antiikin Kreikan temppeleistä ja esineistä, mutta myös ruotsalaisesta talonpoikaiselämästä ja maanviljelystä. Kenties vastakaikuna kustavilaisuuden maalaiselämän ihannoinnille siitä tuli myös erittäin suosittu rakennustyyli kansan joukossa. Turunmaalla klassistinen rakennusperinne on erityisen näkyvää, ja tyyli pysyi suosittuna oikeastaan 1800- ja 1900-lukujen vaihteeseen saakka. Kustavilaisuuden ihanteet tulkittuna talonpoikaisrakentamiseen näkyvät maaseudun pitkärunkoisissa, symmetrisissä rakennuksissa joissa on 6- tai 8-ruutuiset ikkunat ja matala satulakatto. Tyypillisiä piirteitä: 6- tai 8-ruutuiset ikkunat, koristelemattomat pinnat (pystylaudoitus), valkoiset pilareita jäljittelevät nurkkalaudat, satulakatto (säätyläisrakennuksissa mansardikatto).
Kuvat: Ryttars tai Fredrikastugan. Tämä kenties 1600-luvulta periytyvä sotilastorppa edustaa tänä päivänä hyvin puhtaasti sitä uusklassistista muotoa minkä se on luultavasti 1700-luvun loppupuolella saanut. Tyypillisiä piirteitä ovat mm. Pitkänomainen symmetrinen muoto, ja sisäänkäynti keskellä julkisivua. Valkoiset nurkkalaudat (jotka suojaavat seinähirsien päätyjä) jäljittelevät pilareita. Ikkunoiden ja oven muotoilu ovat tyypillisen uusklassistisia.
Korppoon kartano. Päärakennus, joka on arkkitehti Charles Bassin ensimmäisiä yksityisiä suunnittelutehtäviä maassamme, on keskeinen asema Suomen arkkitehtuurihistoriassa. Rakennus on vaikuttava esimerkki kustavilaisesta kartanoarkkitehtuurista ja se on saattanut vaikuttaa myös kansanrakentamiseen. Vertaa rakennuksen perusmuotoa esim. Fredrikantuvan muotoon (yllä). Taalintehdas. Näissä Talo Paraisten vanhalla malmilla. Norrback, työläisasunnoissa on nähtävissä, miten klassismi Tällaista klassistisen kapeaa rakennusta ilmeni vaatimattomammissakin rakennuksissa. voitiin oikeastaan laajentaa vain yhdellä tavalla pituussuuntaan. Näin rakennusten pituutta voitiin pitää varallisuuden ja ahkeruuden mittana.
Hiittisten kirkonkylä. Kuvassa nähdään kolme tilaa Hiittisissä. Hiittisissä oli jo keskiajalla 16 tilaa. Tiiviissä kyläkeskuksessa tilat ovat aivan kiinni toisissaan, ja pitkänmuotoiset asuintalot muodostavat yhtenäisen, lähes suljetun rakennusrivin. Kaksi rakennuksista ovat säilyttäneet klassistisen muotonsa, kun taas oikeanpuolimmainen on uusittu 1900-luvun alussa. Empire (venäläinen uusklassismi) Venäjän valtakauden alkuvuosikymmenina Suomeen saapui uusi uusklassismin muunnos, empire. Empiren juuret ovat Napoleonin Ranskassa, mutta meille se saapui Venäjän kautta. Kustavilaisuuden tavoin myös empire ihannoi antiikkia, mutta mahtipontisemmalla tavalla, johon kuului runsaampi ja myös koristellumpi muotokieli. Rakennukset suurenivat ja kaupungit järjestettiin uudelleen suorien ja leveiden paraatikatujen varsille. Sekä Helsinki että Turku rakennettiin 1800-luvun alkupuolella uudelleen empiren kaavojen mukaan. Kuuluisin empirearkkitehtimme on epäilyksettä saksalaissyntyinen Carl Ludvig Engel (1778-1840), joka sai tehtäväkseen piirtää koko Helsingin kaupungin suurruhtinaskunnan pääkaupungiksi. Myöhemmin hänestä tehtiin koko Suomen rakennusintendentti ja hänellä oli valtava vaikutus rakentamiseen koko maassa. Empiren vaikutus oli näkyvintä kaupungeissa sekä kartanoissa. Turunmaan maaseudulla näkyy harvinaisen vähän selkeitä empirevaikutteita. Tyypillisiä piirteitä: leveät, keltaiseksi maalatut julkisivut, rapatut pinnat tai leveä vaakalaudoitus, rustisoinnit (koristeelliset rapatut kivi- tai tiilijäljitelmät), aumakatot, pilarit ja holvikaaret, paksut listoitukset, lunetit (kaari-ikkunat).
Bilder: Helsingin yliopiston päärakennus. Arkkitehti Carl Ludvig Engel sai tsaarilta tehtäväksi piirtää kokonaisen uuden pääkaupungin Suomen suurruhtinaskunnalle. Uuden kaupungin keskipisteeksi muodostui Senaatintori, jota ympäröi Tuomiokirkko sekä Yliopisto ja Senaatintalo. Taalintehtaan rantamakasiinit. Näitä Taalintehtaalla sijaitsevia makasiineja kutsutaan usein virheellisesti Engelin makasiineiksi. Makasiini. Vastaavat muodot toistuvat tässä ulkorakennuksessa. Leveä vaakalaudoitus on tyypillinen empirejulkisivun piirre.
Kemiön pappila. Päärakennus 1840-luvulta on Turun kaupunginarkkitehti P.J. Gylichin piirtämä. Empirerakennukseksi julkisivu on harvinaisen hillitty ja levollinen. Slaggis tai Uusi kuonakivitalo Taalintehtaalla. Työläisten asuntokasarmi, joka on rakennettu 1800luvun puolivälissä empiren aikakaudella, edustaa pelkistettyä klassismia. Rakennus on nimensä mukaisesti tehty kuona- eli slagitiilestä ja julkisivu olikin kauan kimaltavan tummaa slagitiiltä. Rappaus on lisätty 1900-luvulla.
Kertaustyylit ja sveitsiläistyyli Kertaustyylit kuuluvat 1800-luvun loppuun ja edustavat runsaan koristelun huippukautta. Kertaustyylit ottavat aineksia historiallisesta arkkitehtuurista (mm. gotiikasta, renesanssista ja barokista) ja toistavat niitä massatuotantomaisesti ja usein keinotekoisin materiaalein (stukko). Tyyliin kuuluu ylitsevuotavan rikas koristelu ja usein tummat värit. Myös sisustusten kuului aikakaudella olla raskaita, tummia ja täynnä erinäisiä koriste-esineitä. Rinnakkain syntyi erityinen puurakentamistyyli, jota kutsutaan sveitsiläistyyliksi. Myös sveitsiläistyyli on erittäin koristeellinen, mutta keskittyy materiaalin, eli puun aitouteen. Sveitsiläistyyliset rakennukset koreilevat koriste-elementeillä jotka ovat toteutettavissa vain puusta; tyypillisiä elementtejä ovat lehtisahalla muotoillut koristeleikkaukset ( pitsityyli ), luova leikkiminen vuorilaudoituksen kanssa sekä monimutkaiset sorvaukset. Puhutaan usein nikkarityylistä, tosin tämä käsite kattaa myös 1900-luvun alun tyylejä. Koreimmillaan tyyli näkyy huviloissa, rautatieasemissa ja seuraintaloissa. Tavallisessa puurakentamisessa 1800-luvun lopun tyylien tuomia muutoksia ovat mm. siirtyminen paksumpiin rakennusrunkoihin, sekä vaaleisiin öljyväreihin julkisivussa (jonka laudoituksessa yleensä on jonkinmoista koristelua). Turunmaalla 1800-luvun tyylit eivät ole jättäneet yhtä näkyviä jälkiä kuin muualla maassa. Nikkarityyli toi koristeelliset lasiverannat ja -kuistit, ja myös seuraintaloissa on haluttu koreilla. Taalintehtaalla 1800-luvun lopun tyyleillä on näkyvä vaikutus, sillä paikkakunnalla tehtiin laajoja uudisrakennuksia 1870-1890-luvuilla. Tyypillisiä piirteitä: 3-osaiset T -ikkunat, vaaleat julkisivut, usein tummin listoin ja ikkunapienoin. Raskaat ja symmetriset koristeet, tai kevyemmän luonteiset lehtisahalla muotoillut pitsikoristeet. Kasettimuodot, rombit ( salmiakkikuvio ), sorvatut pylväät.
Lofsdalin renkituvassa, joka rakennettiin 1860luvun nälkävuosina, on jo näkyvissä varhaisia nikkarityylin piirteitä, mm. ikkunoiden vuorilaudoissa. Paraisten kunnallistupa. 1870-luvulla rakennettu kunnallistupa on varhainen esimerkki nikkarityylistä ja siitä, miten se eroaa samanaikaisesta uusrenesanssin kivirakentamisesta. Tämän tyyppisiä koristeita ei voi muotoilla kuin puusta. Rakennuksen paksu runko ja vaalea väritys ovat myös aikakaudelle tyypillisiä. Klubbhuset Taalintehtaalla. Rakennus oli aikanaan osa suurempaa erittäin koristeellisten nikkarityylisten edustusrakennusten rykelmää Taalintehtaan Ruukinpuistossa, joista nykyään vain tämä rakennus on muistuttamassa aikakautensa tyyliihanteista. Kulmatorni on tyypillinen nikkarityylisille huviloille. Talo Utössä. Rakennuksen runko on luultavasti vanhempi, vaikka kuisti on rakennettu nikkarityylin aikakaudella. Usein koristelu on keskittynyt nimenomaan kuistiin. Tämä on Korppoossa tavallinen kuistityyli.
Rakennus kirkkomalmilla. Vaatimattomampi ja kansanomaisempi toteutus 1800-luvun lopun tyyliin. Tunnusomaisia piirteitä ovat mm. Laudoituksen hammasleikkaus, sekä tummat ja koristeellisesti sorvatut ikkunanpielet. Kansanrakentamisessa koristelu on perinteisesti säästetty ikkunoiden ympärille ja kuisteihin. Talo Nauvossa (muutettu ravintolaksi). Nikkarityyli korostui laivureiden ja merimiesten taloissa, julkisissa rakennuksissa kuten seurojentaloissa, sekä huviloissa.
Wrethallan nuorisoseurantalo. 1800-luvun loppu oli yhdistysten ja kansalaistoiminnan kukoistuskautta. Seuraintaloja rakennettiin ympäri maata talkoovoimin, ja ne ovat usein paikallisen rakennustaiteen helmiä. Wrethallan nuorisoseurantalo Kemiössä rakennettiin 1898, ja siinä on korostettu seudulle tyypillisiä piirteitä. Jugend ja kansallisromantiikka 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa syntyi venäläistämisyritysten myötä tarve kansalliselle, suomalaiselle taidetyylille myös rakennustaiteelle. Vuoden 1900 paikkeilla alkoikin kansallisromanttisen taiteen kukoistuskausi. Kansallista identiteettiä korostavat pyrkimykset yhdistyivät Euroopassa vallinneen Art Nouveautai Judendtyylin muotokieleen, jonka ohella mallia otettiin mm. omista keskiaikaisista kirkoistamme, luonnosta sekä aasialaisesta taiteesta. Tyyliin kuului orgaanisiin, luonnollisen näköisiin muotoihin pyrkiminen. Yksi tyylikeino oli tehdä epäsymmetrisiä julkisivuja, sekä käyttää pyöreitä ja kaartuvia muotoja. Kertaustyylien kopioituja muotoja vastaan kapinoitiin luomalla yksilöllistä, uutta muotokieltä ja käyttämällä aitoja materiaaleja, joiden erityisten ominaisuuksien piti näkyä. Kivirakentamisessa veistetystä graniitista tuli uusi, suosittu materiaali. Jugendtyyli pyrki kokonaistaideteoksiin, jossa kaikki ympäristöstä arkkitehtuuriin, sisustukseen, huonekaluihin ja jopa astioihin ja aterimiin soveltui yhteen. Myös
ympäristösuunnittelussa suosittiin orgaanisia muotoja, epäsäännöllisyyttä, kotimaisia puulajeja sekä muokkaamattoman luonnon läheisyyttä. Lopputuloksena oli yhtaikaa mielikuvituksellinen, koristeellinen ja elävä tyyli, joka tänä päivänä kuuluu arvostetuimpaan rakennushistoriaamme. Kansainvälinen jugend-tyyli syntyi monessa suunnassa samanaikaisesti. Suomessa käytetty jugend -nimitys tulee Itävallasta ja Saksasta vallinneesta tyylistä, Ranskassa puhuttiin Art Nouveau sta eli uudesta taiteesta. Yhteinen inspiraation lähde näille kaikille oli 1800-luvun lopulla Englannissa vaikuttanut Arts & Crafts-liike, joka puhui aidon ja laadukkaan käsityön puolesta, ja haki inspiraatiota keskiajasta. Tyypillisiä piirteitä: pieniruutuiset tai osittain (usein yläkentässä) pieniruutuiset ikkunat, murretut luonnonläheiset värit, kotimaiset luontoaiheet (havupuut, kävyt, lehdet), pyöristetyt ja ylöspäin kapenevat muodot, ulkonevat erkkerit, aurinkoaiheet, pystyraidat tai pienat, mansardikatot, veistetty graniitti. Pohjola-talo, Helsinki. Yksi maamme tunnetuimmista jugendrakennuksista on arkkitehtikolmikko Gesellius-LindrenSaarisen piirtämä. Graniitti oli suosittu rakennusmateriaali etenkin pääkaupungissa. Koristelu on yhä runsasta kuten 1800-luvun lopullakin, mutta aiheet on otettu lähempää luonnosta: mäntyjä, oravia, karhunpäitä ym.
Koristeellinen ikkuna. 1800-luvun lopun nikkarityyli jatkoi elämäänsä jugendissa ja kansallisromantiikassa. Muotokieli vain muuttui. Inspiraatiota haettiin mm. Kansantaiteesta, luonnosta, japanilaisesta taiteesta tai keskiajasta. Pieniruutuiset ikkunat, tai ikkunat jossa pieniruutuinen kenttä ylä- tai alaosassa ovat tunnuksenomaisia jugendille.
Huviloita. Rikkaasti koristeltu huvila-asutus kukoisti 1900-luvun alussa. Oikealla huvila Nauvossa, ajalleen tyypillisine monimutkaisine muotoineen, joihin kuului kattolyhtyjä ja leveä veranta. Vasemmalla Villa Sagalund Kemiössä. Tässä on kansallisromanttisempaa tyyliä historiaan viittaavine piirteineen, esim. punamultamaali. Paraisten VPK-talo. Punamullan ohessa olivat murretut, luonnonläheiset värit suosiossa, etenkin keltaiset, vihreät ja harmaat sävyt. Jugend-kauden loppuvuosina tulivat mansardikatot suosioon, sekä nouseva aurinko-aihe
Vaalea jugendrakennus. Tavanomaisempi jugendtyylinen rakennus. Tunnuksenomaista on mm. Epäsymmetrinen muoto ja pieniruutuiset ikkunat Framnäs, Nauvon Nuorisoseurantalo. Seurojentalojen rakentaminen oli vilkkainta kansallisromattisella aikakaudella. Yhdistysten toiminta liittyi usein kansallisiiin pyrkimyksiin ja kotiseutuylpeyteen. NUF:n Framnäs-talo on koristeltu komeasti nikkarityyliin ja maalattu punamullalla, joka oli historiallista jo silloin. Työläiskasarmi Taalintehtaalla. Arts & Crafts-liike oli myös vahvasti työväenluokalle suuntautunut liike, joka halusi luoda työväenluokalle mahdollisuudet elää laadukkaasti käsityönä tehdyissä kodeissa. Nopeasti kasvava teollistuminen ja muuttoliike kaupunkeihin loi myös kaipuuta maaseudulle ja luonnon helmaan. Tämä näkyy myös vuosisadan vaihteessa rakennetuissa
työläiskasarmeissa Taalintehtaalla. Kaksikerroksiset luhtikäytävälliset kasarmit ovat paikkakunnan erikoisuus. Keskustelu työväen asumisolosuhteista johti ajatukseen omasta kodista - talosta, jonka tehdastyöläinen voisi hankkia itselleen, ja elää maaseutumaisissa olosuhteissa, hoitaen puutarhaa. Ensimmäiset omakotialueet rakennettiin kansallisromantiikan hengessä. Ne olivat usein hyvin pieniä, vapaasti maastoon sijoitettuja taloja. Mansardikatto ja jyrkkä satulakatto ovat tyypillisiä Oma Koti Oy:n tyyppipiirustus. Gustaf Strengell oli ensimmäisiä arkkitehteja jotka piirsivät pientaloja työväelle. Strengell kirjoitti myös kirjoja rakentamisesta ja sisustamisesta. (Kuva: Suomen rakennustaiteen museon arkisto) klassismi ja eklektismi.
1918 jälkeisiä vuosikymmeniä leimaa laajan omakotirakentamisen nousu, ja kehitys kohti modernin arkkitehtuurin tyyli-ihanteita. Jugendin varsinaisen kukoistuskauden jälkeen seurasi sekalaisten vaikutteiden aikakausi. Jugendin puhdas muotokieli sekoittui klassismiin, historiaromantiikkaan ja pyrkimykseen yhä riisutumpaan ulkoasuun suunta joka viittaa alkavaan modernismiin. Arkkitehtuuri törmäsi myös realiteetteihin, huonompiin taloudellisiin aikoihin ja sotiin, sekä työväen asuntopulaan. Tämä johti asumismuotojen yksinkertaistamiseen jotta niistä saataisiin taloudellisempia. Omakotitaloja alettiin rakentaa tyyppipiirustusten mukaan. Tyypillisessä omakotitalossa on yksi savupiippu, jonka ympärille huoneet on sijoitettu. 1920-luvun klassismi on paremmin tunnettu kerrostaloarkkitehtuurina, jota näkee paljon mm. Turussa. Kyseessä on askeettinen ja samalla kevyt tyyli, jossa koristeita käytetään hyvin maltillisesti. Tavallisia piirteitä: omakotitaloissa jyrkät satulakatot tai mansardikatot, sekä lähes tasasivuiset pohjakaavat 1½-2-kerroksisissa rakennuksissa, vaihtelevat ikkunamuodot. Kivitaloissa: sileät, puhtaat pinnat, säästeliäästi käytetyt koriste-elementit, voimakkaasti painotetut sisäänkäynnit, 6- tai 8-ruutuiset ikkunat. Esimerkkejä: 1910-, 1920-, ja 1930-lukujen pientaloja löytyy ympäri Turunmaata, mutta ne ovat erityisen yleisiä Paraisilla, jossa liittyvät kaivosteollisuuden vahvaan nousuun näinä vuosikymmeninä (esim. alueet Kullasbacken ja Tiilihaka). Erik Bryggmanin piirtämä Kemiön käräjätalo (alunperin Osuuspankki) on tunnettu, joskin harvinaisen raskas, esimerkki 1920-luvun kiviklassismista..
Pientalon piirustukset Västanfjärdistä, 1930. Vaikka kyseessä on uniikit arkkitehtipiirustukset, oli rakennusmuoti hyvinkin yhteneväistä ja rakennustyyppi oli hyvin tavallinen koko massa. Rakennuksen pohjapiirustus on lähes neliön muotinen, jaettu neljään huoneeseen keskeismuurin ympärille. Sama perusmuoto ja pohjapiirustus eli edelleen rintamamiestaloissa 1940-luvulla.
Brunnsdäldin virkamiesasuntoja. Puurakentamisessa 1920-luvun rakentaminen näyttää hyvin erilaisen puolen: omakotitaloja rakennettiin idylliseen ja romanttiseen tyyliin. Unelma punaisesta tuvasta ja perunamaasta oli syntynyt ja sellaisia rakennettiin innokaasti ympäri maata. Tehtaat tukivat yleensä palkollistensa omakotiprojekteja mm. lainoilla, tonteilla, rakennusmateriaaleilla ja piirustuksilla. Nämä asunnot ovat Paraisten kalkkitehtaan hoviarkkitehdin Albert Richardsonin käsialaa. Hollywood, Taalintehdas. Työläisasunnot Hollywoodissa osoittavat, kuinka arkkitehtuuri vuosisadan vaihteen koristeellisesta nikkarityylistä palasi kurinalaiseen ja niukkaan muotokieleen 1920- ja 1930-luvuilla.
Hjalmar Mäkelän rakennuttama talo, Stabshuset, Korppoo. Rakennus vuodelta 1935 edustaa aikakauden järkiperäistä ja asiallista rakennustyyliä ilman ylimääräisiä koristeluja. Paraisten hautauskappeli. Erik Bryggman on tunnettu sekä modernista että klassisesta arkkitehtuuristaan. Paraisten hautauskappeli on tärkeä teos, koska se edustaa niiden välimuotoa. Kappelia pidetään yleisesti Bryggmanin tunnetuimman teoksen, Turun Ylösnousemuskappelin harjoitelmana. Funktionalismi ja modernismi Jo 1920-luvulla rakentamisen ihanteissa alkoi olla viitteitä modernismista: selkeiden pintojen ihannointi, edullisten tyyppitalojen kehitys, käytännölliset ja säästeliäät ratkaisut sekä valoisuuden ja hygienisyyden tarve. Etenkin Erik Bryggmanin rakennustaiteessa on nähtävissä, että 1920-luvun klassismin ja modernin funktionalismin ero ei ole kovinkaan tarkka. Myös ns. rintamamiestalojen sukulaisuus aiempien vuosikymmenien omakotitaloille on ilmiselvää. Funktionalismin perusperiaatteena on, että muodon tulee palvella tarkoitusta, ja kaikki ylimääräinen on turhaa, etenkin koristeet ja historiasta lainaavat muodot. Eräs modernin arkkitehtuurin johtohahmoista, Le Corbusier, luonnehti että talo on kone, jossa asutaan. Tyylille tyypillisin rakennumateriaali on teräsbetoni. Pientalot sen sijaan rakennettiin mittaan sahatusta puutavarasta valmiiden tyyppipiirustusten mukaan. Hirsi ei enää ollut vallitseva runkomateriaali, vaan lautaseinien välit täytettiin purueristeellä. Tyypillisiä funktionalismin piirteitä ovat tasakatot (jotta kattoa voisi hyödyntää lisätilana), leveät nauhaikkunat, tai maisemaikkunat, sileät pinnat ja laatikkomaiset muodot.
Rintamamiestaloja. Sotien jälkeen vallitsi suuri asuntopula, johon vastattiin rakentamalla sekä omakoti- että kerrostaloja. Funktionalismin käytännöllisyyden periaatteet loivat hyvät lähtökohdat taloudelliselle ja tehokkaalle rakentamiselle. 1940-luvun omakotitalot, niin-sanotut rintamamiestalot seuraavat funktiontionalismin henkeä, mutta samalla myös aiempien omakotitalojen kaavaa: lähes kuutiomainen runko ympäröi keskussavupiippua. Julkisivuista on kuitenkin siivottu pois kaikki turhat koristeet ja katto madaltunut. Ensisilmäyksellä rintamamiestalot voivat kaikki näyttää samalta, mutta itseasiassa kyse on useiden eli arkkitehtien laatimista tyyppipiirustuksista, jotka noudattavat samankaltaista kaavaa. Myös rakentajien oma kädenjälki on luonut rintamamiestaloihin yksilöllisyyttä ja vaihtelua.
Pajbacka VI. Viimeinen arkkitehti Albert Richardtsonin työ, työläiskasarmi Pajbacka VI rakennettiin vuonna 1947. Rakennus noudattaa funktionalismin ihanteita; vaakatasoisten linjojen korostuminen, rapattu julkisivu, puhdaspiirteiset ikkunat ja koristelun puuttuminen. Enemmän luettavaa: Suomen taiteen historia keskiajalta nykyaikaan (von Bonsdorff, Gardberg, y.m.). Schildts. Kemiön suurpitäjän historia Pargasbygdens historia. http://www.rakennusperinto.fi/ RKY 2009. Valtakunnallisesti merkittävät http://www.rky.fi/ Museovirasto 2009 rakennetut kulttuuriympäristöt.
Lähdeluettelo: Eskelinen Jouko, Korhonen Teppo. Suomalainen ikkuna. Multikustannus 2007. Rakennustaiteen museon arkisto (Gustaf Strengellin kokoelma) Hiekkanen Markus. Suomen keskiajan kivikirkot. SKS 2007. Kaila Panu. Maalari maalasi taloa. Julkisivuvärityksen historia. Moreeni 2009. Kimito bygdens historia. Konsten i Finland från medeltid till nutid (von Bonsdorff, Gardberg, m.fl.). Schildts. Lampi Pertti. Oma tupa oma lupa. Omakotiliikkeen ja -rakentamisen sekä pientaloasumisen historiaa ja kehitysvaiheita. Suomen omakotiliitto 2007. Paalanen, Elias. Typritningar till småbostäder. Socialministeriet och socialstyrelsen 1922. Pargas bygdens historia. RKY 2009. Valtakunnallisesti merkittävät http://www.rky.fi/ Museovirasto 2009 rakennetut kulttuuriympäristöt. Valonen Niilo & Korhonen Teppo. Suomalainen piha. Rakennushistoriallisia päälinjoja. Multikustannus 2006.