LIIKUNTAPAIKKASUUNNITELMA vuosille 2010 2020

LIIKUNTAPAIKKASUUNNITELMA vuosille 2010 2020

Julkaisija Joensuun kaupunki Liikuntatoimi Tekijä Elina Hasanen Kuvat Kimmo Hyppönen (s. 20) Kimmo Kirves (s. 14, 17, 34) Pekka Makkonen (s. 3) Piia Romppanen (s. 7, 10, 24) Suomen Ilmakuva (s. 29) Ohjausryhmä Timo Heinonen liikuntajohtaja Joensuun liikuntatoimi Hannu Itkonen professori Jyväskylän yliopisto Elina Hasanen projektisuunnittelija Joensuun liikuntatoimi Hyväksytty Joensuun kaupunginvaltuustossa 30.8.2010 111

SISÄLLYS 1 Lähtökohdat...1 2 Liikuntakulttuurin tila...3 2.1 Arkiliikkuminen vähenee...3 2.2 Väestö ikääntyy...4 2.3 Liikuntaharrastus eriytyy...6 2.4 Ympäristövaikutukset ohjaavat valintoja...8 2.5 Liikuntapaikkojen läheisyys korostuu...8 2.6 Liikunnan ja terveyden tasa-arvo tavoitteena...9 2.7 Liikunta osana yhdyskuntasuunnittelua...11 2.7.1 Kevyen liikenteen väylät käytetyimpiä...11 2.7.2 Lähiluonto, puistot, kadut ja pihat innostajina...12 2.7.3 Liikuntatoimi asiantuntijana kaavoituksessa...12 3 Joensuu liikuntakaupunkina...14 3.1 Liikunta kaupungin menestystekijänä...14 3.2 Liikuntapaikkaverkon rakentuminen...16 3.3 Liikuntaharrastus...17 3.3.1 Kunto-, harraste- ja terveysliikunta...17 3.3.2 Liikuntaseurat ja Urheiluakatemia...19 3.3.3 Koulu- ja opiskelijaliikunta...21 3.4 Liikuntapaikoista vastaavat tahot...21 3.4.1 Omistus ja ylläpito...21 3.4.2 Rakentaminen...22 3.4.3 Yhteistyö muiden kuntien ja sektorien kanssa...23 3.5 Liikuntapaikat palveluverkkona...25 3.5.1 Lähiliikunnan olosuhteet...25 3.5.2 Alueelliset liikuntapaikat...27 3.5.3 Keskitetyt liikuntapaikat...28 4 Liikuntapaikkarakentamisen suuntaviivat...31 4.1 Hankekategoriat...31 4.2 Periaatteet...33 4.3 Rahoitus...34 4.4 Suositukset jatkotoimenpiteiksi...35 Lähteet...38 Liite...41

1 Lähtökohdat Joensuun liikuntatoimen edellinen liikuntapaikkoja koskeva suunnitelma laadittiin vuosille 2008 2011 osana kaupungin liikuntasuunnitelmaa. Joensuun liikuntasuunnitelmassa todettiin liikunta- ja urheilupaikkojen olevan hyvällä tasolla ja kaupungissa tarvittavan lähinnä peruskorjaus- ja täydennysrakentamista. (Joensuun kaupungin liikuntasuunnitelma 2008 2011, 12.) Liikuntasuunnitelman laatimisen jälkeen kaupunkiin on kohdistunut merkittäviä kehittämistarpeita. Joensuun kaupungin liikuntapaikkojen verkostoa on nyt tarkasteltava kuntaliitoksilla laajentuneen kaupungin eri osien tasapainoisen kehittämisen näkökulmasta. Väestön ikääntyminen, hyvinvoinnin ja liikunta-aktiivisuuden yksilökohtaisten erojen kasvu sekä arkiliikunnan väheneminen muuttavat huomattavasti liikuntatoimen toimintaympäristöä. Muutokset liikuntalajien suosiossa vaikuttavat liikuntapaikkojen tarpeeseen. Liikuntapaikkarakentamista ohjaamaan on kaivattu yleisesti hyväksyttyä pitkän aikavälin suunnitelmaa. Uusi liikuntapaikkasuunnitelma ohjaa liikuntaolosuhteiden kehittämistä vuoteen 2020 saakka. Kaupunginvaltuustolta saadun toiminnallisen tavoitteen myötä suunnitelma on päivitetty liikuntatoimen sisäisenä työnä. Liikuntapaikkasuunnitelma tarjoaa suuntaviivat ja perustelut liikuntatoimen liikuntapaikkojen kehittämiselle sekä antaa poliittisesti hyväksytyn perustan yksittäisten liikuntapaikkahankkeiden tarkastelulle. Tämän asiakirjan pohjalta päivitetään talousarvioehdotuksen yhteydessä suunnitelma Joensuun liikuntapaikkojen uudisrakentamisesta ja peruskorjauksesta. Lisäksi erikseen laaditaan lähiliikuntaolosuhteita koskeva suunnitelma yhdessä muiden hallintokuntien kanssa. Liikuntapaikkasuunnitelma noudattaa liikuntatoimen uutta strategiaa. Asiakirja toimii pohjana liikuntapaikkahankkeista käytävälle keskustelulle sekä hankkeiden suunnittelulle ja toteuttamiselle, mihin osallistetaan sidosryhmät käyttäjistä kaavoitukseen. Liikuntapaikkasuunnitelman lähtökohtana on, että liikunnan olosuhteita kehittämällä edistetään fyysistä aktiivisuutta, terveyttä ja liikunnan kansalaistoimintaa. Liikuntalain (1998/1054) mukaan kunnan tehtävänä on yleisten edellytysten luominen kuntalaisten liikunnalle kehittämällä paikallista ja alueellista yhteistyötä sekä terveyttä edistävää liikuntaa, tukemalla kansalaistoimintaa, tarjoamalla liikuntapaikkoja sekä järjestämällä liikuntaa ottaen huomioon myös erityisryhmät. Kuntalain (1995/365) mukaan kunnan tehtävä on edistää asukkaidensa hyvinvointia. Kansanterveyslain mukaan vastuu kuntalaisten terveyden edistämisestä kuuluu kunnille kokonaisuudessaan, ei vain terveyssektorille (SLU 2006). Liikunnan laaja välinemerkitys hyvinvointipolitiikassa korostuu valtioneuvoston tuoreessa periaatepäätöksessä liikunnan edistämisen linjoista. Asiakirjan mukaan liikunnan avulla edistetään hyvinvointia elämänkulun kaikissa vaiheissa, tuetaan lasten ja nuorten kasvua ja kehitystä, ylläpidetään työ- ja toimintakykyä, lisätään iäkkäiden ihmisten omatoimisuutta sekä vahvistetaan yhteenkuuluvuutta ja kansalaisyhteiskuntaa (Opetusministeriö 2008a). Kuntalaiset voivat kantaa vastuuta terveys- ja liikuntavalinnoistaan kunnan luomissa puitteissa (Opetusministeriö 2008b, 15). Kunnallisen liikuntatoimen tehtäväkenttä on laajentunut aktiiviharrastajien etujen ajamisesta liikunnallisesti passiivisten aktivointiin (Opetusministeriö 2008b, 62). Linjassa valtiollisen ohjauksen kanssa Joensuun liikuntatoimen uudessa strategiassa korostuvat aiempaa enemmän ennaltaehkäisyn ja terveyden edistämisen näkökulma sekä kehittämistoimien ulottaminen aktiiviliikkujien suorituspaikoilta arkiliikunnan ympäristöihin saakka. Liikuntatoimen strategisia päämääriä ovat liikkumisen eriarvoisuuden vähentämi- 1

nen ja liikkumiseen kannustava lähiympäristö. Liikunnallisia erityistarpeita omaavien ja liikunnallisesti passiivisten sekä seuratoiminnan ulkopuolella liikkuvien liikuntaolosuhteet ovat painopisteitä samoin kuin lasten ja nuorten sekä iäkkäiden ihmisten liikunta. Fyysisen aktiivisuuden edistämiseksi liikunnan palveluverkossa tavoitellaan nyt erityisesti saavutettavuutta ja esteettömyyttä. Arki- ja lähiliikunnan ollessa kehittämisen kohteina on poikkihallinnollisen yhteistyön merkitys aiempaa suurempi. Lähiliikunnan olosuhteet muodostuvat useiden hallintokuntien hallinnoimista paikoista kuten koulupihoista, lähiluonnosta ja lähikentistä, minkä vuoksi niiden kartoittaminen ja kehittäminen erotetaan tästä liikuntapaikkasuunnitelmasta erilliseksi, useiden hallintokuntien yhteiseksi hankkeeksi. (Joensuun liikuntatoimen strategia 2009 2015.) Liikunnan kansalaistoiminnan ja urheilun edistäminen kuuluvat liikuntatoimen strategiaan terveyden ja arkiliikunnan edistämisen rinnalla. Kaupunki pyrkii tarjoamaan monipuoliset eri lajien harrastamismahdollisuudet ja toisaalta tukemaan palveluverkkoa täydentävien kolmannen sektorin tuottamien liikuntapalveluiden ja -paikkojen syntymistä. Tavoitteena on lisäksi kaupungin urheilu- ja liikuntamyönteisyys. Sen osatekijöitä ovat kansallisen ja kansainvälisen tason huippu-urheilun sekä tasokkaiden urheilun, liikunnan ja terveyden tapahtumien järjestämisen edellytykset. Mehtimäen alue on nostettu strategiseksi hankkeeksi sekä liikuntatoimen strategiassa että kaupungin päästrategiassa, sillä alueella on suurta merkitystä paitsi liikunnan ja urheilun myös kaupungin vetovoimaisuuden kannalta. (Joensuun kaupungin päästrategia 2009 2012; Joensuun liikuntatoimen strategia 2009 2015.) Liikuntapaikkasuunnitelmassa tarkastellaan liikunnan monimuotoisuus huomioiden ja liikuntatoimen strategiaa noudattaen eri väestöryhmien arki-, harraste- ja kuntoliikunnan sekä kilpaurheilun olosuhteita. Luvussa 2 käsitellään liikuntakulttuurin nykytilaa ja sen liikuntapaikkarakentamiselle asettamia haasteita. Luvussa luodaan myös katse kuntalaisten liikkumisympäristöihin hallintokuntarajat ylittäen ja muiden kuin liikuntatoimen hallinnoimien paikkojen merkitykseen paneutuen. Luvussa 3 tarkastellaan Joensuun kaupunkia liikunnan, liikuntapaikkojen ja liikkujien näkökulmasta sekä kaupungin liikuntapaikkoja palveluverkkona. Luku 4 sisältää suuntaviivat yksittäisten liikuntapaikkahankkeiden toteuttamisjärjestykseen asettamiselle sekä suositukset jatkotoimenpiteiksi. Lukujen loppuun on koottu johtopäätökset, joiden pohjalta luvun 4 liikuntapaikkarakentamisen periaatteet on asetettu. Liikuntapaikkasuunnitelma pohjautuu Joensuun liikuntatoimen strategian ja kaupungin päästrategian lisäksi valtiolliseen liikuntapaikkarakentamisen ohjaukseen, Pohjois-Karjalan maakunnallisiin asiakirjoihin, kaupungin liikkumisympäristöjä koskeviin selvityksiin ja suunnitelmiin, kaupungin päättäjien haastatteluihin sekä tutkimuksiin, tilastoihin ja muihin soveltuviin lähteisiin. Tekstissä on viittaukset kirjallisiin lähteisiin. Joensuun kaupungin liikuntalautakunta pyysi lausunnot liikuntapaikkasuunnitelman luonnokseen kaupunkisuunnittelulautakunnalta, koulutuslautakunnalta, kulttuuri- ja nuorisolautakunnalta, sosiaali- ja terveyslautakunnalta, tekniseltä lautakunnalta ja liiketoiminnan johtokunnalta, Pohjois-Karjalan Liikunta ry:ltä sekä Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta. Lausunto saatiin muilta paitsi liiketoiminnan johtokunnalta. Lausunnot ja niiden johdosta suunnitelmaan tehdyt muutokset käsiteltiin liikuntalautakunnassa 16.6.2010 54. Liikuntalautakunta hyväksyi liikuntapaikkasuunnitelman 16.6.2010 54. Joensuun kaupunginvaltuusto hyväksyi liikuntapaikkasuunnitelman 30.8.2010 111. 2

2 Liikuntakulttuurin tila 2.1 Arkiliikkuminen vähenee Suomalaisten liikkumiselle on ollut pitkään tyypillistä liikuntaharrastuksen suosion lisääntyminen mutta arkiliikkumisen väheneminen. Liikunta on yksi suomalaisten yleisimmistä vapaa-ajan harrasteista, mutta vain osa väestöstä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Terveytensä kannalta riittävästi liikkuvia on tällä hetkellä kouluikäisistä vain lähes puolet ja aikuisista vain noin kaksi kolmasosaa. (Opetusministeriö 2008b, 13.) Pojista noin viidennes ja tytöistä neljännes liikkuu erittäin vähän. Liikunnan määrä alkaa vähentyä selvästi 12 ikävuoden jälkeen. (Opetusministeriö 2008c, 18.) Kouluterveyskyselyn perusteella liian vähän liikkuvia UKK-instituutin nuorten liikuntasuositukseen pohjautuen on pohjoiskarjalaisista 8. ja 9. luokan oppilaista noin puolet, lukion 1. ja 2. luokan opiskelijoista hieman yli puolet ja ammatillisten oppilaitosten opiskelijoista lähes 70 prosenttia. Tytöissä on 5 10 prosenttiyksikköä enemmän liian vähän liikkuvia kuin pojissa. (Luopa ym. 2008, 25 29.) 15 84-vuotiaista pohjoiskarjalaisista vuoden 2004 väestökyselyn perusteella yli puolet harrastaa kuntoliikuntaa vähintään kolmesti viikossa. Tämän mittapuun mukaan terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvia olisi melkein puolet maakunnan aikuisväestöstä. Vähintään kolmesti viikossa liikkuvia on 15 30-vuotiaissa lähes 70 prosenttia, 51 84- vuotiaissa hieman alle 60 prosenttia ja 31 50-vuotiaissa hieman alle 50 prosenttia. (Pohjois-Karjalan liikunta- ja urheilustrategia 2006 2015, 25 26.) Arki- ja hyötyliikunta sekä liikkumisen määrä kokonaisuudessaan on vähentynyt. Arjen liikunnalliset mahdollisuudet, kuten autoilun sijaan kävely tai pyöräily, jäävät yhä useammin käyttämättä. Elämäntapa on yhä harvemmin liikunnallinen. (Opetusministeriö 2007, 10 11.) Pohjoiskarjalaisista arkiliikuntaa harrastavat aktiivisimmin yli 51-vuotiaat sekä 3

haja-asutusalueella ja syrjäseuduilla asuvat. Syrjäseudulla asuville luonto on läheinen liikkumisympäristö; yli 10 kilometrin etäisyydellä kuntansa keskuksesta asuvat liikkuvat eniten luonnossa varsinkin hyötyliikkuen. (Pohjois-Karjalan liikunta- ja urheilustrategia 2006 2015, 24 26.) Autoistuminen on johtanut arkiliikunnan pakon vähenemiseen. Kuntakeskusten yhdyskuntarakenteiden hajautuminen, palveluiden keskittyminen ja sen myötä työ- ja asiointimatkojen pidentyminen ei sekään kannusta asiointiin pyöräillen ja kävellen. (Opetusministeriö 2008b, 26.) Suomalaisten terveys on keskimäärin parantunut, mutta terveys- ja hyvinvointierot ovat kasvaneet. Hyvinvointi ja pahoinvointi kasautuvat. Riittämätön fyysinen aktiivisuus on yksi syy terveyseroihin väestöryhmien välillä (Pohjois-Karjalan hyvinvointiohjelma 2015, 21). Liikunta- ja terveyserot alkavat muodostua jo alle kouluiässä, joten on tärkeää edistää liikuntaa jo perheissä ja varhaiskasvatusympäristöissä. (Opetusministeriö 2007, 10 11). Riittämättömästi liikkuvien liikuntaan kannustamiseksi tulisi ottaa huomioon elämäntavan ja arjen kokonaisuus sekä korostaa arkista fyysistä aktiivisuutta perinteisen liikunnan tai kuntoliikunnan rinnalla. Urheiluperinne ei houkuttele liikuntaan vihkiytymättömiä. (Opetusministeriö 2008b, 63.) Johtopäätökset 2.1 Terveytensä kannalta riittämättömästi liikkuvien kannalta tärkeää on arkiliikunnan edistäminen. Terveyserojen kaventamiseksi on edistettävä liikuntaa ja liikunnallista elämäntapaa jo lapsuuden ympäristöissä. 2.2 Väestö ikääntyy Väestön ikääntyminen on tulevien vuosikymmenien suuri yhteiskunnallinen haaste. Joensuussa on asukkaita noin 72 500. Asukkaista on alle 15-vuotiaita noin 16 prosenttia, 15 64-vuotiaita noin 67 prosenttia ja yli 65-vuotiaita noin 17 prosenttia. Joensuun väkimäärän arvioidaan hiukan kasvavan ja olevan vuonna 2020 noin 73 600. Vuoteen 2020 ennustetaan yli 65-vuotiaiden osuuden väestöstä kasvaneen noin 24 prosenttiin ja 15 64- vuotiaiden osuuden vähentyneen noin 61 prosenttiin. 65 74-vuotiaiden osuus väestöstä alkaa vuoden 2020 jälkeen hiukan vähentyä, mutta yli 75-vuotiaiden osuus alkaa suurentua nopeammin. (Tilastokeskus 2009a ja 2009b.) Eläkeikäiset ovat keskimäärin muita aikuisia fyysisesti aktiivisempia noin 75-vuotiaaksi asti. Yleisin liikuntamuoto on kävely, jota harrastaa päivittäin hieman alle puolet eläkeikäisistä. Ruumiillisen kuntonsa melko tai erittäin hyväksi arvioi suomalaisista eläkeikäisistä miehistä 39 prosenttia ja naisista 33 prosenttia. Iäkkään väestönosan kasvaessa korostuu turvallisten ja toimintakykyä ylläpitävien liikkumisen ja yhdessäolon mahdollisuuksien merkitys. (Opetusministeriö 2007, 12, 33.) Eläkeikäiset osaavat odottaa heille sovellettuja liikkumisympäristöjä ja liikuntapalveluja. Iäkkään väestönosan liikunnallinen kulutushalu lisääntyy, mutta ennustetaan, että suosituimpina säilyvät ne liikuntamuodot, joita voi harrastaa arkiympäristössä ilman kalliita välineitä. (Opetusministeriö 2008b, 25.) Kun nuoremmat ikäluokat suosivat kunto- ja voimistelusaleja, palloiluhalleja sekä rakennettuja ulkoliikunta- 4

Joensuun ikärakenteen muutos vuoteen 2020 prosenttia väestöstä 100 80 60 40 20 2009 2020 0 14-v. 15 64-v. yli 65-v. ikäryhmä Kuvio 1: Joensuun ikärakenteen muutos vuodesta 2009 vuoteen 2020. (Lähde: Tilastokeskus 2009a ja 2009b.) paikkoja, niin iäkkäämmille tärkeimpiä ovat maantiet, kevyen liikenteen väylät ja ulkoilureitit. (Opetusministeriö 2008c, 15.) Hieman alle viidenneksellä väestöstä on työ- tai toimintakykyä haittaava vamma tai sairaus. Pysyvästi liikkumis- ja toimintaesteisiä eli henkilöitä, joiden kyky liikkua ja toimia itsenäisesti on heikentynyt, arvioidaan olevan nyt noin kymmenen prosenttia väestöstä. (Opetusministeriö 2008c, 19.) Iäkkäässä väestönosassa osuudet ovat huomattavasti suuremmat; noin 30 40 prosenttia eläkeikäisistä ei suoriudu joistakin arkisista toimista heikentyneen toimintakyvyn vuoksi (Opetusministeriö 2007, 34). Tämä lisää erityistarpeita omaaville suunnattujen liikuntapalveluiden tarvetta sekä liikuntapaikkojen esteettömyyden vaatimusta lähitulevaisuudessa (Opetusministeriö 2008c, 21). Johtopäätökset 2.2 Iäkkään väestönosan kasvaessa tulevat entistä merkityksellisemmiksi: turvalliset ja toimintakykyä ylläpitävät liikkumisen ja yhdessäolon mahdollisuudet arkiympäristön liikuntamahdollisuudet kuten kevyen liikenteen väylät ja ulkoilureitit liikuntapaikkojen esteettömyys 5

2.3 Liikuntaharrastus eriytyy Liikunnan harrastus on moninaistunut muodoiltaan ja tavoitteiltaan. Liikunnan merkitykset yksilöille eroavat suuresti toisistaan. Merkitykset ovat laajentuneet urheilusta kuntoilun kautta terveyttä edistävään liikuntaan ja tavoitteet vastaavasti voittamisesta kunnon kohottamisen kautta työ- ja toimintakyvyn ylläpitämiseen ja hyvinvointiin. (Opetusministeriö 2007, 15.) Kilpaurheilun ja muun liikunnan välillä on selkeä jako. Samoin kilpaurheilun sisällä voidaan erottaa toisistaan kauas eriytyneet liikeyritysmäinen huippu-urheilu ja vapaaehtoisuuteen perustuva urheilun kansalaistoiminta. (Pohjois-Karjalan liikunta- ja urheilustrategia 2006 2015, 16). Liikunnan tavoitteet ja muodot ovat pitkälti ikäsidonnaisia. Lapsille liikunta on leikkimistä ja liikkumista sekä kasvun ja kehityksen välineenä että itseisarvona. Kouluikäisten liikunta on arkiaktiivisuutta ja liikuntaharrastusta, jossa läsnä on kasvatuksen ja kilpailun eetos. Nuorille liikunta voi olla myös yhteisöllistä toimintaa, jossa ei lainkaan samaistuta liikunnan harrastajiin. Aikuisväestö samaistuu moniin liikkujarooleihin. Suurin osa aikuisväestöstä, 37 prosenttia, samaistuu kuntoliikkujiin. Terveysliikkujaksi itsensä katsoo 14 prosenttia ja arki- ja hyötyliikkujaksi 20 prosenttia. Kuntourheilijana itseään pitää 17 prosenttia suomalaisista ja kilpaurheilijana 4 prosenttia. Satunnaisliikkujia ja liikunnallisesti passiivisia on yhteensä 7 prosenttia. (Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006a, 18.) Aikuisväestön liikunta jakautuu useamman organisaation piiriin. Iäkkäät ihmiset harrastavat liikuntaa Millaisina liikkujina suomalaiset itseään pitävät arki- ja hyötyliikkuja 20 % satunnaisliikkuj a tai liik. passiivinen 7 % kilpaurheilija 4 % kuntourheilija 17 % terveysliikkuja 14 % kuntoliikkuja 37 % Kuvio 2: Millaisina liikkujina suomalaiset itseään pitävät. (Lähde: Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006, 18.) 6

ensisijaisesti omatoimisesti tai kaveriporukoissa, ja liikunnalla on heille suurin merkitys toimintakyvyn ylläpitäjänä. (Opetusministeriö 2007, 15 33.) Yksilöiden suhtautuminen liikuntaan on vaihtuvaista, sillä he toimivat useanlaisissa rooleissa ja työstävät yksilöllistä elämäntapaansa. Globalisaation ja monikulttuurisuuden lisääntyessä kulttuuriset arvot entisestään moninaistuvat. Liikuntamuodot lisääntyvät. Liikuntakulttuuria synnytetään yhä enemmän kuluttamalla, valitsemalla liikuntatuotteita. Liikuntalajien ja -paikkojen suosio voi muuttua. Liikunnan edistämisessä on olennaista poistaa esteitä yksilöllisten liikuntahalujen tieltä ja toisaalta turvata vallitsevista kulttuureista ja käytännöistä syrjään jäävien liikkumismahdollisuudet. (Opetusministeriö 2008b, 22 24.) Uusien lajien syntymisellä voi olla suurta merkitystä erityisesti nuorten liikuntaharrastukselle. Nuorten suosimien lajien kuten skeittauksen ja parkourin nuorisokulttuuriset elementit voivat houkutella mukaan perinteisempiä liikuntakäytäntöjä karttavia nuoria (Opetusministeriö 2007, 13). Ennustetaan, että nuorten omaehtoisten liikuntaryhmien ja yhteisöllisyyden rooli liikuntaharrastuksessa kasvaa (Opetusministeriö 2008b, 23). Johtopäätökset 2.3 Liikunnan eriytyneet merkitykset ja lisääntyvät liikuntamuodot vaativat liikuntaolosuhteilta monipuolisuutta. Nuorten liikkumaan kannustamiseksi tulee tukea omaehtoisia ja nuorisokulttuureihin perustuvia liikuntamuotoja. 7

2.4 Ympäristövaikutukset ohjaavat valintoja Kulutusvalintoja ja päätöksiä tehdään entistä enemmän puhtaan ympäristön sekä tuotteiden ja palveluiden turvallisuuden arvojen ohjaamana (Pohjois-Karjalan maakuntasuunnitelma 2025, 33). Liikunnalla ja ympäristöllä on kolmitahoinen yhteys: liikunta vaikuttaa ympäristöön, ympäristöongelmat vaikuttavat liikunnan harrastamiseen ja liikuntakulttuurilla on merkitystä ympäristökasvattajana. Suurimmat liikunnan ympäristövaikutukset aiheuttaa liikenne harrastuspaikoille. (SLU 2009.) Liikuntakulttuurissa tulisi tavoitella kuljetusmatkojen ja yksityisautoilun vähentämistä sekä muun muassa lähipalveluita, liikuntatilojen käytön maksimointia ja lähi- ja paikallistasojen kansalaistoiminnan tukemista (Opetusministeriö 2007, 42). Valtion liikuntapaikkarakentamisen ohjauksen arvopohjaan kuuluu tällä hetkellä kestävän kehityksen periaatteiden huomiointi ja sen osana ympäristönäkökulman sisällyttäminen rakennushankkeisiin. Painopisteen halutaan olevan nykyisen rakennuskannan käyttöasteen lisäämisessä ja korjausrakentamisessa uudisrakentamisen sijaan. Tärkeitä ympäristönmuutoksen hillitsemisen tapoja ovat rakennusten energiatehokkuuden kehittäminen ja yhdyskuntarakenteen eheyttäminen. Keskeisenä pidetään rakennettujen liikuntapaikkojen sijaintia joko asuinympäristöjen läheisyydessä tai hyvien julkisen liikenteen yhteyksien varrella. (Opetusministeriö 2008c, 24 25.) Rakentamisessa yleensä kiristyvät materiaalitehokkuuden ja rakennusmateriaalien ekologisuuden vaatimukset (Pohjois-Karjalan maakuntasuunnitelma 2025, 33). Johtopäätökset 2.4 Ympäristön suojelemiseksi liikuntapaikkarakentamisessa on tavoiteltava: liikuntapaikkojen sijaintia asuinympäristöjen läheisyydessä tai hyvien julkisen liikenteen yhteyksien varrella korjausrakentamista uudisrakentamisen sijaan energiatehokkuutta materiaalitehokkuutta ja rakennusmateriaalien ekologisuutta 2.5 Liikuntapaikkojen läheisyys korostuu Liikunnan olosuhteiden kehittämistä ohjaa nyt erityisesti terveytensä kannalta riittävästi liikkuvien määrän lisäämisen tavoite. Tavoitteeseen pyrittäessä on huomioitava, millä liikuntamuodoilla on eniten mahdollisia uusia harrastajia ja millaiset ympäristöt tukisivat liikunnallisesti passiivisten aktivointia. Liikunnallisen polarisaation ehkäisemiseksi ja arkiliikunnan lisäämiseksi liikuntapaikkojen tulisi olla arjen ympäristöissä helposti saavutettavia. Huomattava on, että matkustaminen liikuntapaikalle vaikuttaa harrastamisen kustannuksiin ja liikuntapaikkojen läheinen sijainti lisää liikuntamahdollisuuksien tasa-arvoa. Liikunnan lähipalveluiden suosiminen on myös keino hillitä ympäristövaikutuksia. (Opetusministeriö 2008c, 19, 25.) Joensuun liikuntatoimen strategiassa painotetaan lasten, nuorten ja iäkkäiden ihmisten liikuntaa. Lasten ja iäkkäiden ihmisten osalta omaehtoinen liikunnan harrastaminen on pitkälti riippuvaista lähiympäristön liikuntamahdollisuuksista. Enemmistö lapsista liikkuu 8

terveytensä kannalta liian vähän, ja keskeisiä esteitä päivittäiselle liikunnalle ovat liian pitkät etäisyydet liikuntapaikoille ja sopivien liikuntapaikkojen puute. Lapset suosivat liikuntapaikkoina koulupihoja ja kotiympäristöä. (Nuori Suomi ry. 2006, 5.) Jos kodin lähellä on helposti saavutettavia virkistysalueita tai pelikenttiä, lapset ja nuoret ovat tutkitusti fyysisesti aktiivisempia (Nupponen ym. 2008, 9). Lasten liikunnan näkökulmasta tärkeintä onkin panostaa lähiliikuntapaikkoihin sekä muihin liikkumaan houkutteleviin lähiympäristöihin. Iäkkäiden ihmisten fyysisen aktiivisuuden kannalta keskeisimpiä kohteita ovat turvalliset ja esteettömät, lähellä sijaitsevat liikkumisympäristöt. (Opetusministeriö 2008b, 64.) Johtopäätökset 2.5 Liikuntapaikkojen tulisi ensisijaisesti sijaita lähellä, sillä se edistää parhaiten liikkumisen tasa-arvoa, liikunnallisesti passiivisten liikkumista, kestävää kehitystä, lasten omaehtoista liikuntaa ja iäkkäiden ihmisten liikuntaa. 2.6 Liikunnan ja terveyden tasa-arvo tavoitteena Liikuntakulttuurin monimuotoistuessa ja terveys- ja hyvinvointierojen kasvaessa kunnallisen liikuntaviranomaisen toimiala ja perustehtävä on muuttunut. Liikunta ei ole enää vain harrastus, vaan sen avulla tulee pyrkiä muun muassa edistämään kuntalaisten hyvinvointia, parantamaan elämänlaatua ja tukemaan osallisuutta. Liikuntaolosuhteiden suunnittelussa korostetaan laajojen käyttäjäryhmien tarpeita. (Opetusministeriö 2007, 56 57.) Valtioneuvoston periaatepäätöksessä liikunnan edistämisen linjoista (Opetusministeriö 2008a, 2) todetaan, että liikunnallisuuden lisäämiseksi tarvitaan nyt myös muiden hallinnonalojen ja muiden kansalaistoimijoiden kuin liikuntajärjestöjen ja -seurojen työpanosta. Liikuntatoimella on tärkeä rooli liikunnan edistämisen poikkihallinnollisuuden ja yhteistyön kehittäjänä. Liikunnan olosuhteiden parantamisella pyritään lisäämään liikkumisen laaja-alaista tasaarvoa. Mahdollisimman monen olisi voitava harrastaa liikuntaa omista lähtökohdistaan terveytensä ja hyvinvointinsa edistämiseksi. Tärkeää on luoda sellaisia liikuntapaikkoja, jotka olisivat väestön käytettävissä riippumatta harrastajien sukupuolesta tai asuinpaikasta tai mahdollisista liikkumis- ja toimimisesteistä, sosioekonomisesta tilanteesta tai muista liikkujiin itseensä liittyvistä syistä. (Opetusministeriö 2008c, 25.) Marginaaliin jäävien väestöryhmien liikunnan edistäminen on erityisesti julkisen vallan tehtävä (Opetusministeriö 2008a, 3). Sukupuolten tasa-arvo ei liikuntakulttuurissa vielä täysin toteudu. Valtio, kunnat, työpaikat, liikuntaseurat ja lajiliitot sekä kodit käyttävät tällä hetkellä naisten ja tyttöjen liikuntaan vähemmän rahaa kuin miesten ja poikien liikuntaan. Pojat harrastavat liikuntaa hieman useammin kuin tytöt, mutta naisten liikunnan harrastus on nykyään yleisempää kuin miesten. Kunnan rakennetut liikuntapaikat toimivat useammin miesten ja poikien kuin naisten ja tyttöjen liikuntaharrastuksen paikkoina. Naiset liikkuvat selvästi miehiä enemmän kansalais- ja työväenopistojen kursseilla ja yksityissektorin kuntokeskuksissa sekä omaehtoisesti muualla kuin liikuntapaikoilla. (Opetusministeriö 2007, 36 37.) Naiset käyttävät miehiä useammin kevyen liikenteen väyliä ja voimistelusaleja, miehet puolestaan useammin muun muassa palloilusaleja ja rakennettuja ulkoliikuntapaikkoja. (Opetusministeriö 2008c, 15.) 9

Liikunnallisia erityistarpeita omaavien henkilöiden liikkumismahdollisuudet eivät yllä muun väestönosan olosuhteiden tasolle. Liikunnalla on erityistä terveydellistä merkitystä erityisryhmille kuuluville henkilöille eli heille, joiden on vamman, sairauden tai muun toimintakyvyn heikentymisen tai sosiaalisen tilanteen vuoksi vaikea osallistua yleisesti tarjolla olevaan liikuntaan ja joiden liikunta vaatii soveltamista ja erityisosaamista. Liikkumis- ja toimimisesteisistä henkilöistä Suomessa joka kolmas ei ole tyytyväinen kuntansa tarjoamiin erityisliikuntapalveluihin. Liikuntatilojen toimimattomuus ja esteettömien tilojen puute kuuluvat suurimpiin ongelmiin. Esteettömyys on edellytys kasvavan liikkumis- ja toimintaesteisen väestönosan liikunnan harrastamiselle ja omasta kunnosta huolehtimiselle. Tilanne on yleisesti parempi suurissa kaupungeissa kuin maaseudulla ja pienissä kunnissa. (Opetusministeriö 2008c, 19, 24.) Joensuulaiset eri sektorien toimijat pitävät kaupungin tiloja pääsääntöisesti hyvinä ohjatun soveltavan liikunnan järjestämisen kannalta, vaikkakin osa toimijoista kokee tilat ja salivuorot riittämättömiksi. (Lehikoinen 2009, 3 4, 22.) Monikulttuurisuus vaatii liikunnassa sopeutumista sekä enemmistö- että vähemmistöryhmiltä. Eri kulttuureista nousevina liikunnan muodot, tavoitteet ja rajoitteet voivat poiketa toisistaan suuresti. Maahanmuuttajien kotoutumista pidetään yhtenä pohjoiskarjalaisen hyvinvoinnin haasteista. Maakunnan hyvinvointiohjelmaan onkin sisällytetty monikulttuurisuuden edistäminen ja vähemmistökulttuurien aseman vahvistaminen. (Pohjois-Karjalan hyvinvointiohjelma 2015, 25, 27.) Joensuussa maahanmuuttajien asemaa edistämään on perustettu monikulttuurisuustyöryhmä, jossa liikuntatoimella on edustus. Liikunta voi toimia maahanmuuttajien kotoutumisen väylänä ja edistää suvaitsevaisuutta (Joensuun kaupungin liikuntasuunnitelma 2008 2011, 5, 7). Johtopäätökset 2.6 Kunnan tehtävä on luoda liikuntapaikkoja, jotka ovat käytettävissä riippumatta sukupuolesta, asuinpaikasta, liikkumis- ja toimimisesteistä, sosioekonomisesta tilanteesta, kulttuuritaustasta tai muista liikkujiin itseensä liittyvistä syistä. 10

2.7 Liikunta osana yhdyskuntasuunnittelua Liikuntaolosuhteiden suunnittelussa korostetaan nyt liikkumisen mahdollistavaa arki- ja lähiympäristöä (Opetusministeriö 2007, 57). Terveyden edistämisen lähtökohta edellyttää, että huomio kiinnitetään siihen, miten julkinen elinympäristö kokonaisuudessaan mahdollistaa liikunnan harrastamista ja liikunnallista elämäntapaa. Väestön liikkumisesta vain osa tapahtuu varsinaisilla rakennetuilla liikuntapaikoilla ja valtaosa muissa liikkumisympäristöissä kuten kevyen liikenteen väylillä, puistoissa, pihoilla ja luonnossa (Pohjois-Karjalan liikunta- ja urheilustrategia 2006 2015, 52). Joensuun liikuntatoimi on sisällyttänyt lähiympäristöjen liikuntamahdollisuuksien edistämisen strategiaansa (Joensuun liikuntatoimen strategia 2009 2015). Arjen liikkumisympäristöt ovat keskeisessä roolissa, kun elämäntavan liikunnallisuus ja arkiliikunnan määrä määrittyvät. Merkittävä osa käyttäytymisestä on mukautumista fyysiseen ja sosiaaliseen ympäristöön. Ympäristö vaikuttaa omatoimiseen liikkumiseen voimakkaammin kuin yksilön asenteet; se asettaa puitteet, jotka suuntaavat toimintamahdollisuuksia ja valintoja. Arki edellyttää liikkumista ympäristöstä toiseen, ja kulkutapoja ohjaavat pitkälti etäisyydet työ-, harrastus- ja asuinalueen välillä sekä ympäristön esteettisyys ja turvallisuus. Ihmiset pyrkivät välttämään psykofyysisesti kuormittavia ympäristöjä. Ulkoilu ja asiointiliikunta ovat vähäisempiä, kun ympäristö kuormittaa esimerkiksi vilkkaan ajoneuvoliikenteen tai asuinalueen turvattomalta tuntumisen vuoksi. (Paronen 2005.) Elinympäristön liikkumismahdollisuudet ovat merkittävä liikkumista säätelevä tekijä erityisesti vähän liikkuville ihmisille. Ympäristöstä on pyrittävä luomaan liikuntaan innostava. Arkiliikunnan mahdollisuuksien parantaminen edistää liikunnan tasa-arvoa. (Opetusministeriö 2008b, 15.) Liikkumista tukevat ympäristöt sisältävät usein luonnonelementtejä, ovat esteettisiä ja turvallisia sekä saavutettavia ja soveltuvia eri käyttäjäryhmille (Paronen 2005, 7). Asuinympäristöjen ja lähivirkistysalueiden esteettömyys mahdollistaa iäkkäiden ja liikuntarajoitteisten ihmisten arkiliikuntaa. 2.7.1 Kevyen liikenteen väylät käytetyimpiä Toimivat kevyen liikenteen väylät tarjoavat edellytyksiä suosittujen liikuntamuotojen harrastamiseen sekä liikunnallisiin arjen kulkutapoihin kaikille ikäryhmille. Merkitykseltään suurin liikkumisympäristö ne ovat aikuisille ja iäkkäille ihmisille; heidän suosimiaan liikuntalajeja harrastetaan kevyen liikenteen väylillä. Peruspalveluiden saavutettavuus kevyen liikenteen väyliä käyttäen ja väylien esteettömyys ovat keskeisiä suunnittelun tavoitteita. Kevyen liikenteen väylien yhtenäisyys ja tasaiset reitit houkuttelevassa viherympäristössä kannustavat liikkumaan (Opetusministeriö 2008b, 15). Joensuun liikuntatoimi pitää tavoitteenaan saattaa kevyen liikenteen väylät kiinteämmäksi osaksi liikuntapaikkaverkkoa, jotta tuettaisiin liikunnallisia kulkumuotoja (Joensuun liikuntatoimen strategia 2009 2015). Kevyen liikenteen väylien tulisi tukea useiden eri liikuntamuotojen harrastamista: kävelyä, sauvakävelyä, pyöräilyä, juoksulenkkeilyä, rullaluistelua ja -hiihtoa ym. Väylien tulisi soveltua liikkumisesteisille, iäkkäille ihmisille, aistirajoitteisille, hengityselinsairaille, lapsille ja koululaisille, opiskelijoille ja työmatkaliikkujille. (Liimatainen 2004.) 11

2.7.2 Lähiluonto, puistot, kadut ja pihat innostajina Luonnonympäristö on pohjoiskarjalaisille keskeinen hyvinvoinnin vahvistaja virkistys- ja liikuntamahdollisuuksien sekä kulttuurin rinnalla (Pohjois-Karjalan hyvinvointiohjelma 2015, 37). Luonnossa liikkumisen tarve on kasvussa, ja maakunnassa olisi mahdollisuuksia hyödyntää luontoa liikuntaan nykyistä enemmän (Pohjois-Karjalan liikunta- ja urheilustrategia 2006 2015, 54, 56). Liikuntatoimi pitää menestystekijänään lähiluonnon merkityksen korostamista (Joensuun liikuntatoimen strategia 2009 2015). Asuinalueiden lähiluonnolle on tärkeää tehdä kaavavarauksia liikkumisympäristöksi. Näin turvataan virkistyksen ja liikunnan kannalta tärkeiden luontokohteiden säilyminen. Pielisjoen virkistyskäyttöä voidaan nykyisestä kehittää; jokialueen vetovoiman hyödyntäminen kuuluu kaupunkirakenteen strategisiin hankkeisiin (Joensuun kaupungin päästrategia 2009 2012). Liikuntaolosuhteiden suunnittelussa on syytä huomioida eri ikäryhmien ja erilaisten liikkujien fyysiseen aktiivisuuteen soveltuvat julkiset kadut, puistot ja pihat. Lähes 70 prosenttia alakouluikäisten liikuntakerroista tapahtuu arkiympäristössä kuten koulun ja kodin pihalla. Omatoimisen liikkumisen alue ulottuu pitkälle ala-asteikään 500 metrin säteelle kodista. On arvioitu, että vain kolmannes koulupihoista vastaa lasten päivittäisen liikunnan tarpeisiin ja että vain noin viidenneksessä päiväkotipihoista liikuntamahdollisuudet ovat hyvällä tasolla. Pihojen liikkumisolosuhteita tulisi monipuolistaa ja toimintakulttuuria muuttaa liikuntaa edistäväksi. (Nuori Suomi ry. 2009b.) Nuorisolle tärkeissä nuorisokulttuurisissa liikuntamuodoissa kuten skeittauksessa ja parkourissa käytetään kaupunkiympäristöä luovasti hyväksi. Nuoria voi innostaa mahdollisuus muokata ympäristöä omaan toimintaan soveltuvaksi ja käyttää aikuisten luomaa tilaa omalla tavallaan, tilan alkuperäisestä tarkoituksesta poikkeavasti (Itkonen & Nurmi 2008, 18). Iäkkäitä ja liikuntarajoitteisia voidaan kannustaa liikkumaan tekemällä lähiympäristöstä turvallinen ja esteetön (Opetusministeriö 2008b, 63 64). Samat liikkumisympäristöt houkuttelevat parhaimmillaan useaa eri sukupolvea. Asuinympäristöjen liikuntamahdollisuuksilla voidaan edistää yhteisöllisyyttä lasten ja nuorten sekä eri sukupolvienkin kokoontuessa samoille toimintapaikoille. 2.7.3 Liikuntatoimi asiantuntijana kaavoituksessa Joensuun liikuntatoimen strategisena tavoitteena on korostaa asuinalueiden suunnittelussa lähiliikuntapaikkoja, omaehtoisen liikkumisen mahdollisuuksia, arki- ja hyötyliikuntaa sekä kevyen liikenteen väyliä osana liikuntapaikkaverkkoa (Joensuun liikuntatoimen strategia 2009 2015). Tämä edellyttää varsinaisten lähiliikunnan palveluiden kehittämisen lisäksi osallistumista yhdyskuntasuunnitteluun. Liikuntatoimen tulee pyrkiä toimimaan asiantuntijana Teknisen viraston asuinympäristöjen suunnittelussa ja kaavoituksessa riittävän varhaisessa vaiheessa, jolloin muu yhdyskuntarakenne ei vielä rajoita liikkumisympäristöjen sijoittelua. Maakuntakaavan laatimisen tasolla liikunnan kannalta tärkeitä teemoja ovat yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja hajauttaminen, viheralueiden yhtenäisyys, vapaa-ajan vyöhykkeiden ja ulkoilualueiden riittävyys ja ulkoilureitit. Yleis- ja osayleiskaavan tasolla tehdään ratkaisuja, jotka vaikuttavat muun muassa yhteyksiin asuinalueilta palveluihin, elinympäristön mahdollisiin häiriötekijöihin, liikkumaan houkuttelevien maisemien vaalimiseen ja virkistykseen soveltuvien alueiden riittävyyteen. Joensuun seudun yleiskaavassa esitetään esimerkiksi virkistys- ja suojelualueet sekä luonnonympäristön ja maiseman kannalta arvokkaat alueet, mikä vaikuttaa ulkoilureittien suunnitteluun (Paavilainen 2009, 14). 12

Asemakaavan tasolla määriteltäviä liikunnan olosuhteisiin vaikuttavia asioita ovat asuinalueiden palveluiden sijainti, laatu ja saavutettavuus, lähivirkistys- ja puistoalueiden riittävyys ja saavutettavuus, yhteydet asuinkortteleilta kevyen liikenteen reitistöille ja viheralueille, piha-alueiden suunnittelu sekä lähiliikuntapaikkojen ja leikkipaikkojen sijoittelu ja varustelu. Lasten kannalta asemakaavatasolla avainasemassa on koulujen sijainti ja kytkeytyminen kevyen liikenteen väyliin. (Hentilä & Joki-Korpela 2004.) Johtopäätökset 2.7 Liikunnallista elämäntapaa ja arkiliikuntaa tuetaan arkiympäristöjen turvallisilla, esteettömillä ja saavutettavilla liikkumismahdollisuuksilla. Kevyen liikenteen väylät mahdollistavat aikuisten ja iäkkäiden ihmisten suosituimpien liikuntamuotojen harrastamista. Asuinalueiden lähiluonto, koulu- ja päiväkotipihat, puistot ja kadut tarjoavat eri ikäryhmille tärkeitä liikuntamahdollisuuksia. Liikuntatoimen tulisi olla asiantuntijana mukana kaavoituksen kaikissa vaiheissa. 13

3 Joensuu liikuntakaupunkina 3.1 Liikunta kaupungin menestystekijänä Liikunnan ja urheilun merkitys Pohjois-Karjalan maakunnan ja Joensuun kaupungin menestystekijänä on kirjattu useisiin kehittämistä ohjaaviin asiakirjoihin. Pohjois-Karjalan maakuntasuunnitelmassa maakunnan menestystekijöiksi todetaan muun muassa maakuntakeskus Joensuun virkistyksen ja vapaa-ajan palvelut, urheilumenestys osana pohjoiskarjalaisten identiteettiä sekä puhtaan luonnon tarjoamat vapaa-ajan vieton ja matkailun mahdollisuudet. Laadukkailla liikunta- ja virkistyspalveluilla katsotaan edistettävän asukkaiden hyvää elämää. (Pohjois-Karjalan maakuntasuunnitelma 2025, 19, 22, 67.) Maakunnan hyvinvointiohjelmassa liikuntamahdollisuuksia pidetään keskeisenä edellytyksenä väestön terveyden ja hyvinvoinnin edistämiselle. Ohjelmassa todetaan, että hyvinvoinnin lisäämiseksi terveyttä edistävän liikunnan merkitystä eri ikäryhmille tulee korostaa ja liikuntamahdollisuuksia lisätä. Luonto- ja hyvinvointimatkailun toimintaedellytykset ja lähivirkistysmahdollisuudet nähdään tärkeiksi turvata. (Pohjois-Karjalan hyvinvointiohjelma 2015, 28 29, 37.) Joensuun kaupungin Kantavat siivet -päästrategiassa asetetaan monipuoliset ja ympärivuotiset vapaa-ajan palvelut yhdeksi kaupungin menestystekijöistä. Visiossa vuonna 2015 Joensuu on elämysten ja hyvän elämän kaupunki. Elämysten kaupungissa monimuotoinen luonto, tapahtumat ja oma kulttuuriprofiili lisäävät asukkaiden henkistä hyvinvointia ja kaupungin vetovoimaa. Joensuuta halutaan kehittää kansallisesti näkyvänä kulttuuri- ja urheilukaupunkina. Hyvän elämän kaupungissa taas toimivat peruspalvelut sekä kaupalliset ja vapaa-ajan palvelut moni-ilmeisessä ja toimivassa kaupunkirakenteessa luovat kaupunkilaisten hyvää arkea. Kaupungin strategian mukaisesti elinympäristöä kehitetään 14

viihtyisäksi ja turvalliseksi, mikä tarkoittaa muun muassa luonnonympäristön vaalimista ja kevyen liikenteen verkostosta huolehtimista. Mehtimäen alue on yksi kaupunkirakenteen strategisista kehittämiskohteista. (Joensuun kaupungin päästrategia 2009 2012.) Liikuntatoimen strategiassa painotetaan toisaalta liikunnan merkitystä kuntalaisten hyvinvoinnin ja osallisuuden edistäjänä, toisaalta urheilun merkitystä kaupunkikuvan kannalta. Liikunnan saralla voidaan parantaa kuntalaisten osallistumisen ja hyvinvoinnin edellytyksiä liikkumiseen kannustavan lähiympäristön, liikkumisen eriarvoistumisen kaventamisen ja aktiivisen kansalaistoiminnan kautta. Kaupungin vetovoimaisuuteen kuuluu liikuntatoimen strategiassa urheilu- ja liikuntamyönteisyys, mikä sisältää ennen kaikkea tapahtumien järjestämiseen ja huippu-urheilun edellytyksiin panostamisen. (Joensuun liikuntatoimen strategia 2009 2015.) Liikuntapalveluilla on merkitystä työvoiman rekrytoinnissa. Hyvä liikuntapaikkaverkosto lisää kaupungin houkuttelevuutta muuttokohteena. Lapsiperheet arvostavat asuinalueen lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksia. Liikunta on yhä näkyvämpi osa työhyvinvoinnin ylläpitoa, ja monipuolinen liikuntapaikkaverkosto tukee kaupungin vetovoimaa yritysten sijoittumispaikkana. Monipuolinen liikunta- ja urheilutarjonta on kaupunkimarkkinoinnin väline. (Joensuun kaupungin liikuntasuunnitelma 2008 2011, 4.) Urheilun ja opiskelun yhdistämisen mahdollisuuksilla, erityisesti Urheiluakatemian toiminnalla, houkutellaan urheilevia nuoria ja nuoria aikuisia jäämään tai muuttamaan kaupunkiin (Joensuun liikuntatoimen strategia 2009 2015). Johtopäätökset 3.1 Joensuun liikuntapalvelut kuuluvat maakunnan menestystekijöihin. Toimivat vapaa-ajan palvelut sekä elinympäristön viihtyisyys ja turvallisuus kuuluvat tekijöihin, joilla edistetään joensuulaisten hyvinvointia. Luonnon tarjoamat lähivirkistyksen, vapaa-ajan vieton ja matkailun mahdollisuudet ovat menestystekijä kaupungille ja maakunnalle. Joensuu pyrkii kansalliseen näkyvyyteen urheilukaupunkina, ja Joensuun urheilumenestyksellä on myös maakunnallista merkitystä. Monipuolinen liikunta- ja urheilutarjonta lisää kaupungin houkuttelevuutta muuttokohteena. 15

3.2 Liikuntapaikkaverkon rakentuminen 1900-luvun alkupuoliskon Joensuun kaupungissa rakennettiin liikuntapaikkoja runsaammin kuin muualla Suomessa, ja liikuntapaikkojen määrä suhteessa asukaslukuun oli muuhun maahan verrattuna erittäin hyvä. Suunnitelmallinen liikuntapaikkarakentaminen alkoi Joensuussa 1960-luvun puolivälissä. Liikuntapaikkahankkeet alettiin tuolloin merkitä kaupungin yleiskaavaan. Vuosien 1960 ja 1990 välisenä aikana nykyisen Joensuun kantakaupunkiin rakennetut liikuntapaikat palvelivat sekä kilpaurheilijoita että kuntoilevaa ja harrastavaa kansaa. Kolmessakymmenessä vuodessa sisäliikuntatilojen määrä yli kolminkertaistui 10:stä 34:ään, ulkokenttien määrä lähes viisinkertaistui 23:sta 106:een ja maastoliikuntapaikkojen määrä kymmenkertaistui 5:stä 50:een. Kaikkiaan liikuntapaikkojen määrä yli nelinkertaistui 49:stä 212:een. (Virolainen 2005, 90 94.) Maakunnallista vaellusreitistöä alettiin rakentaa 1950-luvun lopulla. Nyt reitistöllä on mittaa yli tuhat kilometriä. (Pohjois-Karjalan vaellusreittiopas 2004, 5.) Joensuun kaupungissa, kuten koko maassa, rakennettiin liikuntapaikkoja runsaasti muun muassa kasvavien veikkausvoittovarojen turvin, mutta myös kaupungin väestökasvu oli huomattavaa. Vuosien 1956 1984 välisenä aikana kaupungin väkiluku kasvoi 88 prosenttia. Suomen kaupungeissa rakennettiin 1970 1980-luvuilla, vilkkaan liikuntarakentamisen aikana, tyypillisesti suurehkoja liikuntatoiminnan keskuksia. Maaseudulla johon Eno, Kiihtelysvaara, Pyhäselkä ja Tuupovaara luetaan lukuisiin pieniin kyliin rakennettiin useampia mutta pienimuotoisempia liikunnan peruspalveluja. (Ilmanen 1996, 181.) Joensuussa merkittäviä rakentamishankkeita olivat kolme alueellista, monipuolista liikuntapalveluiden keskusta: Mehtimäki, Niinivaara ja Rantakylä. Mehtimäestä on 1970-luvulta alkaen muodostettu kaupungin liikuntapaikkarakentamisen keskusta, aluksi ilman varsinaista keskittämisen suunnitelmaa. (Virolainen 2005, 90 94.) 1950 1970-lukujen sekä 1990-luvun Joensuun liikuntapaikkojen suhteellinen määrä oli vertailukaupunkien (kahdeksan erikokoista esimerkkikaupunkia, mm. Helsinki, Tampere, Vaasa, Lieksa) keskiarvoa suurempi. 1980-luvulla määrä oli keskiarvoa hieman vähäisempi. Vuonna 1990 Joensuu oli vertailukaupunkien tilastossa neljäntenä 4,5 liikuntapaikalla tuhatta asukasta kohden kaupunkien keskiarvon ollessa 5,1. (Ilmanen 1996, 181.) Joensuun kantakaupungin kevyen liikenteen väylästö on kattava; ennen kuntaliitoksia Joensuun pyörätieverkosto oli neljänneksi tihein kaupunkivertailussa (Joensuun liikuntasuunnitelma 2008 2011, 11). Liitteessä luetellaan Joensuun nykyiset liikuntapaikat. Johtopäätökset 3.2 Joensuussa liikuntapaikkarakentamiseen on pitkään panostettu hyvin. Kuntaliitosten ja alueellisen laajentumisen myötä ollaan uudessa tilanteessa, mikä edellyttää liikuntahallinnolta toimenpiteitä. 16

3.3 Liikuntaharrastus 3.3.1 Kunto-, harraste- ja terveysliikunta Suomalaisista 19 65-vuotiaista eli aikuisista yli 70 prosenttia harrastaa liikuntaa vähintään kolmesti viikossa (Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006a, 6). Suomalaisista 66 79- vuotiaista noin 60 prosenttia harrastaa jonkinlaista liikuntaa vähintään neljästi viikossa. Ripeää ja reipasta liikuntaa vähintään neljästi viikossa harrastaa 66 79-vuotiaista noin kolmannes. (Senioriliikuntatutkimus 2007 2008, 2, 6.) Pohjoiskarjalaisista 15 84- vuotiaista yli puolet harrastaa kuntoliikuntaa vähintään kolmesti viikossa (Pohjois-Karjalan liikunta- ja urheilustrategia 2006 2015, 25 26), mikä olisi vähemmän kuin maassa keskimäärin. Lajeista suosituimmat ovat Pohjois-Karjalassa samoin kuin koko Suomessa kävely, jota harrastaa yli puolet, hiihto, jota harrastaa yli neljännes, ja pyöräily, jota harrastaa viidennes maakunnan väestöstä vuoden 2004 kyselyn mukaan. Kävely on ylivoimaisesti suosituin liikuntamuoto iäkkäiden keskuudessa; suomalaisista 66 79-vuotiaista kolme neljäsosaa nimeää kävelyn harrastuksekseen (Senioriliikuntatutkimus 2007 2008, 8). Sauvakävelyä harrastaa hieman alle kymmenen prosenttia väestöstä. Esimerkiksi uintia ja kuntosaliharjoittelua harrastaa maakunnan 15 85-vuotiaista asukkaista harvempi kuin suomalaisista keskimäärin, vain noin viisi prosenttia. Tämä johtuu todennäköisesti uimahallien ja kuntosalien vähäisyydestä maakunnassa. (Pohjois-Karjalan liikunta- ja urheilustrategia 2006 2015, 26 27.) Keskustoissa kuten Joensuun kantakaupungissa uinnin ja kuntosaliharjoittelun harrastuspaikkoja ja todennäköisesti harrastajiakin on enemmän. Kuntosaliharjoittelu on saanut vuosien 2001 ja 2006 välisenä aikana Suomessa määrällisesti enemmän uusia harrastajia kuin muut lajit. Lajin harrastajamäärä on lähes puolitoistakertaistunut. Myös muun muassa sauvakävely, juoksulenkkeily, voimistelu ja aerobic sekä sulkapallo Suomessa lisänneet aikuisten harrastajiensa määrää. Lisäksi harrastajamäärät ovat prosentuaalisesti kasvaneet huomattavasti muun muassa tanssissa, golfissa ja ratsastuksessa. (Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006a, 24 26.) Joensuussa on 17

viime vuosina eniten lisääntynyt hiihdon, rullaluistelun ja uinnin harrastus (Joensuun kaupungin liikuntasuunnitelma 2008 2011, 4). Suomalaisista 3 18-vuotiaista lapsista ja nuorista yli 90 prosenttia harrastaa liikuntaa. Suosituimmat lasten ja nuorten lajit ovat jalkapallo, pyöräily, uinti, hiihto ja juoksulenkkeily. Salibandyllä, luistelulla, kävelylenkkeilyllä ja jääkiekolla on seuraavaksi eniten 3 18- vuotiaita harrastajia. Osaa lajeista harrastetaan ohjatusti liikuntaseuroissa (ks. 3.3.2), osaa omaehtoisesti. Tällä vuosikymmenellä on eniten lisääntynyt juoksulenkkeilijöiden ja kuntosaliharjoittelijoiden määrä. Kymmenen vuoden ajanjaksolla suosiotaan prosentuaalisesti eniten ovat lisänneet poikien osalta pyöräily, jalkapallo ja hiihto ja tyttöjen osalta pyöräily, hiihto ja uinti. (Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006b, 7 10, 14, 16, 20.) Lisäksi Joensuussa on lisääntynyt skeittauksen harrastus (Joensuun kaupungin liikuntasuunnitelma 2008 2011, 4). Liikunnallisia erityistarpeita omaavia on noin viidesosa suomalaisista eli joensuulaisista arviolta noin 14 400 18 000 henkilöä (Lehikoinen 2009, 20). Määrä on kasvussa iäkkäiden henkilöiden osuuden väestöstä lisääntyessä. Erityisryhmille järjestetyn ryhmäliikunnan yleisimmät muodot ovat Joensuussa vesiliikunta, kuntosaliharjoittelu, voimistelu, tanssi ja sovelletut palloilulajit. Liikunnallisiin erityisryhmiin voidaan lukea myös valtakulttuurista poikkeavan kulttuurisen taustan omaavat maahanmuuttajat. Joensuun asukkaista ulkomaan kansalaisia on hieman alle kaksi prosenttia eli noin 1300 henkilöä (Tilastokeskus 2009a). Kulttuurierot ja uskonnolliset näkemykset voivat aiheuttaa haasteita liikunnalle, esimerkiksi musliminaisten vesiliikunnalle, ja liikuntaan liittyvän tiedotuksen ongelmat voivat vaikeuttaa maahanmuuttajien liikunnan harrastusta (Joensuun kaupungin kotouttamisohjelma 2009). Johtopäätökset 3.3.1 Aikuisten liikuntaharrastukselle tärkeimpiä ovat kävelyn, hiihdon tai pyöräilyn mahdollistavat liikuntapaikat. Iäkkäiden liikunnalle tärkeimpiä ovat kävelyharrastuksen mahdollistavat ympäristöt. Lasten ja nuorten liikunnalle tärkeimpiä ovat mm. jalkapallon, pyöräilyn, hiihdon, uinnin ja salibandyn harrastuspaikat. Liikunnallisia erityistarpeita omaavien ohjatun liikunnan järjestämisen keskeisiä paikkoja ovat esteettömät uimahallit, liikuntasalit ja kuntosalit. 18

3.3.2 Liikuntaseurat ja Urheiluakatemia Liikuntaseurat ovat keskeisimpiä lasten ja nuorten liikuntapalveluiden tuottajia. Seurat vastaavat lapsi- ja nuorisoliikunnassa ja -urheilussa lähes kaikesta palvelutuotannosta. Joensuussa seurat tarjoavat myös uimaopetusta ja erityisliikuntaa. Hieman yli 40 prosenttia suomalaisista lapsista ja nuorista harrastaa liikuntaa seuroissa. Kilpailuihin ja turnauksiin osallistuvia on noin 70 prosenttia seuroissa harrastavista lapsista ja nuorista. Yleisimmät seuroissa säännöllisesti harrastettavat lajit ovat jalkapallo, Svolin voimistelulajit, jääkiekko, salibandy ja yleisurheilu. (Kansallinen liikuntatutkimus 2005 2006a, 20, 25.) Seuratyö on laajentumassa kilpa-, harraste- ja kuntoliikunnasta terveysliikunnan palveluiden tuottamiseen (Joensuun kaupungin liikuntasuunnitelma 2008 2011, 4). Joensuussa on 96 liikuntaseuraa, joissa voi harrastaa 62 liikuntalajia. Jäseniä joensuulaisissa seuroissa on yhteensä noin 16.500. Joensuun kantakaupungissa seurat liikuttavat suhteessa huomattavasti useampia asukkaita kuin kaupungin muilla alueilla. Muilla alueilla on puolestaan kyläyhteisöjen ja muiden vastaavien kansalaistoimijoiden osuus paljon suurempi. Uusia seuroja on perustettu viime vuosina eniten budolajeihin, joiden seuroja on nyt yksitoista. Kymmenen jäsenmäärältään suurinta seuraa ovat seuraavassa taulukossa. seura lajit Joensuun Latu ry. hiihto, ulkoilu, retkeily Karelia Golf ry. golf Joensuun Voimistelu ja Liikunta ry. voimistelu, jumppa Joensuun Kataja ry. yleisseura, mm. yleisurheilu, koripallo Joensuun jääkarhut ry. avantouinti JIPPO-juniorit ry. jalkapallo Joensuun Uimaseura ry. uinti Joensuun Pursiseura ry. veneily, purjehdus Mutalan Riento ry. yleisseura, mm. lentopallo Juniori Jokipojat ry. jääkiekko seuran ilmoittama jäsenmäärä 31.12.2009 1286 1182 1100 1000 974 650 497 451 420 400 Taulukko 1. Joensuun kymmenen jäsenmäärältään suurinta liikuntaseuraa. 19

Suomen pääsarjoissa pelaavia joukkueita oli Joensuussa syksyllä 2009 viisi: miesten koripallossa, lentopallossa, pesäpallossa ja salibandyssä sekä naisten salibandyssä. Palloilulajien joukkueurheilun määrä ja taso on Joensuussa asukaslukuun suhteutettuna Suomen kaupunkien kärkeä (Karjalan Maa 2009). Yksilölajeissa on tullut urheilumenestystä viime vuosina muun muassa yleisurheilussa, suunnistuksessa, ammunnassa, voimanostossa ja judossa. Juniori-ikäluokkien kilpamenestyslajeja ovat tällä hetkellä esimerkiksi uinti, voimistelu, taitoluistelu, voimanosto ja hiihto. Joensuun ja ympäröivän maakunnan hyvät koulutusmahdollisuudet sekä Joensuun Urheiluakatemian tarjoamat palvelut opiskelun ja valmentautumisen yhdistämiseksi mahdollistavat Joensuussa peruskoulunsa tai toisen asteen opintonsa suorittaneiden urheilijoiden opiskelujen jatkumisen Joensuussa. Urheiluakatemian opiskelijoiden määrä on ollut kasvava akatemian koko olemassaolon ajan eli vuodesta 2003 saakka. Lukuvuonna 2009 2010 opiskelijoita on 268, ja he edustavat 18 eri lajia. Eniten opiskelijoissa on palloilijoita, jääkiekkoilijoita, yleisurheilijoita ja suunnistajia. Urheiluakatemian valmennustoiminta on keskitetty Mehtimäelle. Johtopäätökset 3.3.2 Liikuntaseurojen toimintaedellytykset ovat tärkeitä erityisesti lasten liikunnan kannalta. Jäsenmäärältään suurimmat seurat Joensuussa käyttävät mm. hiihdon, retkeilyn, golfin, yleisurheilun, palloilun ja voimistelun suorituspaikkoja. Urheilumenestystä saavutetaan tällä hetkellä mm. palloilun, yleisurheilun, suunnistuksen ja voimanoston suorituspaikoilla. Urheiluakatemian keskeisimpiä ovat eri lajien kilpaurheilun harjoittelupaikat keskittyen Mehtimäelle. 20