Betonin suhteellisen kosteuden mittaus 1. BETONIN SUHTEELLISEN KOSTEUDEN TARKOITUS 2. KOHTEEN LÄHTÖTIEDOT 3. MITTAUSSUUNNITELMA 4. LAITTEET 4.1 Mittalaite 4.2 Mittalaitteiden tarkastus ja kalibrointi 5. OLOSUHDEVAATIMUKSET 6. RAKENTEIDEN KOSTEUDEN MITTAAJAN PÄTEVYYS JA TILAAJAN VELVOLLISUUDET 6.1 Mittaajan valmiudet 6.2 Tilaajan tehtävät 7. VALMISTELEVAT TOIMENPITEET 8. BETONIN SUHTEELLISEN KOSTEUDEN MITTAAMINEN 8.1 Tarkat mittaukset 8.1.1 Porareikämittaus 8.1.2 Näytepalamittaus 8.1.3 Viiltomittaus 8.2 Suuntaa antavat mittaukset 9. RAPORTOINTI 9.1 Tulosten tulkinta 9.2 Johtopäätökset 10. RAPORTIN LUOVUTUS 1. BETONIN SUHTEELLISEN KOSTEUDEN MITTAUKSEN TARKOITUS Betonin suhteellisen kosteuden mittauksilla tutkitaan rakenteessa vallitsevaa kosteustilannetta, kun halutaan tietää rakennekerrosten kosteuspitoisuus tai halutaan selvittää kosteusvaurion syytä ja laajuutta. Mittaukset soveltuvat kiviaineisten lattia-, seinä- ja kattorakenteiden kosteuden mittaamiseen. Mittausten avulla tutkitaan rakenteen kosteuspitoisuus ja -jakauma ja kosteuden siirtymisen suunta. Lisäksi voidaan selvittää pintarakenteisiin kohdistuva todellinen kosteusrasitus. Suhteellisen kosteuden mittausmenetelmillä määritetään rakennehuokosten ilmatilan suhteellinen kosteus, mikä määräytyy ko. huokosten ilmatilassa olevan vesihöyrymäärän ja lämpötilan perusteella. Betonin suhteellisen kosteuden mittausta hyödynnetään, kun selvitetään rakenteen kosteusjakauma korjaussuunnittelun lähtötiedoiksi selvitetään kosteusvaurioiden syytä ja laajuutta määritetään kastuneen rakenteen kuivatustarvetta tai kun halutaan tietää milloin betonin voi päällystää selvitetään, onko päällysteen alla kriittinen kosteuspitoisuus 1
arvioidaan betonissa jo tapahtunutta ja vielä tapahtuvaa kutistumista arvioidaan päällysteiden kuntoa 2. KOHTEEN LÄHTÖTIEDOT Rakennuksen ja mittauskohteen tiedot rakennuksen piirustukset, muut mitattavaan kohteeseen liittyvät asiakirjat tiedot korjaus- ja muutoshistoriasta mahdollisimman kattavat tiedot mahdollisista aikaisemmista kosteusvaurioista kiinteistössä aikaisemmin tehdyt selvitykset ja tutkimukset, jotka liittyvät arvioitavaan tai tutkittavaan asiaan. 3. MITTAUSSUUNNITELMA Mittaussuunnitelmassa esitetään: mittauskohteen kuvailu ja mittauspisteiden määrittäminen kosteusmittauksen tavoite kosteusmittauksen tekijät ajankohta kosteusmittauksessa käytettävät menetelmät 4. LAITTEET 4.1 Mittalaite Betonin suhteellisen kosteuden mittaus tulee tehdä siihen tarkoitetulla mittalaitteella. Useimpien sähköisten kosteudenmittauslaitteiden toiminta perustuu sähkökapasitiivisiin ilmiöihin. Suhteellisen kosteudenmittauslaitteet koostuvat kosteusanturista (mittapäästä) mittauslaitteesta (elektroniikkayksikkö/lukulaite/näyttölaite) näyttölaitteista, jotka voivat toimia myös tiedonkeruuyksiköinä (loggereina) laitteistoon liitettävästä erillisestä jatkuvan tiedon keräysyksiköstä 4.2 Laitteiden tarkastus ja kalibrointi Ennen mittausta on tarkistettu, että mittapää/kosteusanturi on kalibroitu ja kunnossa. Mittalaitteen kalibrointi tehdään säännöllisesti vähintään kerran vuodessa valmistajan ohjeiden mukaisesti tähän erikoistuneessa kosteuslaboratoriossa. Kalibroinnista on kirjallinen todistus. Säännöllisellä kalibroinnilla ja mittapäänumeroiden dokumentoinnilla jokainen mitattu kosteusarvo on kalibrointijärjestelmän kautta jäljitettävissä. 5. OLOSUHDEVAATIMUKSET Porareikämittaus Porareikämittaus on tarkimmillaan +15 +25 C lämpötilassa. Betonirakenteen pinnan, ilman ja rakenteessa olevan mittapään lämpötilanäyttämien ero ei saa olla yli 2 C. Olosuhteiden on pysyttävä riittävän vakaina ja oltava riittävän lähellä rakennuksen normaalia käyttölämpötilaa ja porareikämittauksen suosituslämpötiloja. Näytepalamittaus Menetelmää voidaan käyttää -20 +80 ºC lämpötiloissa Viiltomittaus Menetelmä on tarkimmillaan +20 C lämpötilassa 2
6. RAKENTEIDEN KOSTEUDEN MITTAAJAN PÄTEVYYS JA TILAAJAN TEHTÄVÄT 6. 1 Mittaajan valmiudet Mittaajalta edellytetään perehtyneisyyttä rakennustekniikkaan sekä rakenteiden ja rakennusmateriaalien riittävää tuntemusta. Mittaajan tulee tuntea rakennusfysiikkaan liittyvät lämpö- ja kosteustekniikan perusteet ja osata soveltaa niitä rakennusten, rakenteiden ja materiaalienlämpö- ja kosteusteknistä toimintaa arvioitaessa. Mittaaja tuntee rakenteiden ja eri materiaalien sekä tilojen lämpötilan ja kosteuden mittaukseen soveltuvat mittausvälineet ja niiden käytön edellytykset ja rajoitukset sekä pystyy mittauksen tulosten tulkintaan ja raportointiin. Ammattipätevyydestä on osoituksena pätevyystodistus, esimerkiksi rakenteiden kosteuden mittaaja ( VTT-henkilösertifikaatti). 6.2 Tilaajan tehtävät Tilaaja toimittaa tarvittavat asiakirjat, piirustukset ja mahdolliset korjaushistoriatiedot. Tilaaja toimittajaa mittaajalle tiedot mittauskohteen mahdollisista aikaisemmista kosteusvaurioista. Tilaaja varmistaa, että mittaaminen voidaan toteuttaa suunnitellusti. 7. VALMISTELEVAT TOIMENPITEET Mittaaja tutustuu rakennukseen, sen vaurio- ja korjaushistoriaan ennen mittausta hyödyntämällä kohteen asiakirjoja. Tarvittaessa varmistutaan rakenteista esimerkiksi läpiporauksella. Mittauskohdat ja mittauslaajuus Ennen varsinaista mittausta mittaaja selvittää mittauspisteet ja kirjaa ne mittaussuunnitelmaksi. Näin varmistetaan, että mittauksen kattavuus on riittävä ja mittauksen perusteella voidaan tehdä oikeita johtopäätöksiä. Mittauskohdat valitaan niin, että saavutetaan riittävä otanta, jotta mahdollinen jatkotoimenpidealue voidaan rajata. Samassa yhteydessä varmistetaan, ettei mittauspisteen kohdalla ole sähkö- tai vesiputkia tai lattialämmitysjärjestelmän osia. Pyrkimyksenä on löytää muita alueita merkityksellisesti kosteammat kohdat siten, että kosteamman alueen rajaus perustuu alueen ulkopuoleltakin tehtyihin mahdollisesti normaaleiksi todettuihin kosteuspitoisuuksiin. 8. BETONIN SUHTEELLISEN KOSTEUDEN MITTAAMINEN Mittaukset aloitetaan aistinvaraisilla tarkasteluilla, jolloin tehdään havaintoja näkyvistä vaurioita sekä sisäilman laadusta (esimerkiksi hajusta). Rakenteet tarkastetaan mahdollisuuksien mukaan sekä rakennuksen sisä- että ulkopuolelta mahdollisten kosteuslähteiden selvittämiseksi. Aistinvaraisten tarkastelujen yhteydessä rakenteiden pinnoilta voidaan tehdä ainetta rikkomattomia pintakosteusilmaisintarkasteluja, joiden avulla voidaan selvittää samassa rakenteessa eri alueilla olevia mahdollisia kosteuspitoisuuseroja. 8.1 Tarkat mittaukset 8.1.1 Porareikämittaus Porareikämittauksia käytetään tyypillisesti tilanteissa, joissa selvitetään mistä liiallinen kosteus siirtyy rakenteeseen ja mikä on koko rakenteen sisältämän kosteuden määrä. Porareikämittauksessa porataan valituille syvyyksille mittausreiät. Reikään asennetaan 3
mittausputki, joka suojataan lämpötilavaihteluilta ja muilta häiriöiltä ja reiän annetaan tasaantua vähintään 3 vuorokautta, jonka jälkeen tasapainokosteus reiässä on saavutettu. Mittapään tai mittapään johdon ja putken väli tiivistetään välittömästi ja huolellisesti. Mittapään annetaan tasaantua reiässä mittapäälle ominaisen ajan, yleensä 1...4 tuntia, jonka kosteusarvo luetaan. Paras mittaustarkkuus saavutetaan aina uusista mittausrei istä. 8.1.2 Näytepalamittaus Näytepalamittausmenetelmää käytetään pääasiassa arvioitaessa betonialustan riittävää kuivuutta ennen lattiapäällysteen asennusta. Se on rakennetta rikkova menetelmä. Näytepala otetaan betonirakenteesta poraamalla tai piikkaamalla. Paras mahdollinen mittaustarkkuus saavutetaan, kun näytteitä otetaan jokaisesta mittaussyvyydestä samanaikaisesti vähintään kaksi koeputkellista, jolloin mittaus tehdään kahdella eri anturilla. Koeputkeen suljettavan betonimäärän rajallisesta kosteusmäärästä johtuen näytepalamittaukset tehdään mittapäillä, joiden kosteuskapasiteetti on hyvin pieni ja varsi ehdottoman tiivis. Mittaus voidaan aina tehdä näytepalamenetelmällä, ellei mittaustuloksia tarvita todella syvältä betonista. Näytepalamittausmenetelmällä tulos saadaan nopeammin kuin porareikämenetelmällä. 8.1.3 Viiltomittaus Viiltomittauksen avulla selvitetään liimattavan lattiapäällysteen, kuten muovi- ja linoleumimaton alapintaan ja liimakerrokseen kohdistuva todellinen kosteusrasitus. Viiltomittauksessa tehdään lattiapäällysteeseen viilto tutkittavalle kohdalle, johon asennetaan heti kosteusmittausanturi ja kohta tiivistetään vesihöyrytiiviiksi. Anturin tasaantumisaika on 15 20 minuuttia. Viillosta voidaan mittauksen jälkeen tehdä havaintoja päällysteen tartunnasta alustaan, liiman koostumuksesta ja väristä sekä päällysteen alapuolisista hajuista. 8.2 Suuntaa antavat mittaukset Kun ei ole tarpeellista, eikä aina edes mahdollista päästä hyvään mittaustarkkuuteen. Tällöin voidaan tehdä ns. suuntaa antavia mittauksia, kunhan niiden epätarkkuus tiedostetaan. Pintakosteusilmaisilla tehtävät mittaukset Pintakosteusilmaisinta voidaan käyttää, kun halutaan seurata rakennusmateriaalien sisältämän kosteustilan muuttumista, arvioida materiaalien kuivumista tai kartoittaa saman rakenteen erikohtien välisiä kosteuspitoisuuseroja. Pintakosteusilmaisin ei mittaa suhteellista kosteutta vaan materiaalin sähköisiä ominaisuuksia. Muita suuntaa antavia mittausmenetelmiä ovat : mittaus putkittamattomasta reiästä mittaaminen pian poraamisen jälkeen porareikämittaus suosituslämpötila-alueen ulkopuolella näytepalamittaus asentamatta mittapäätä välittömästi mittausputkeen näytepalamittaus normaalia pienemmällä näytemäärällä tai epätarkalla syvyydellä 9. RAPORTOINTI Mittausraportista käy ilmi kaikki mittauksen suorituksen yksityiskohdat. 4
Mittaukseen liittyy yleensä epävarmuustekijöitä, jotka tulee ottaa huomioon mittauksessa ja tulosten tulkinnassa. Mittauksen luotettavuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat mittalaitteiden tarkkuus, mittauksen suoritustavasta aiheutuvat epätarkkuustekijät ja olosuhdetekijät. Kosteusmittausraportissa esitetään: kuvaus käytetystä mittausmenetelmästä ja perusteet sen käytölle mittauskohdetiedot mittaajan yhteystiedot mittauksen tarkoitus kohteen kuvaus (huoneisto/tila, rakenneratkaisu, betonilaatu, valupäivä jne.) lähtötietoina käytetyt asiakirjat piirros tai valokuvia mittauskohdasta (mittauspisteiden sijainti pohjakuviin) käytetyt mittalaitteet (mittalaitetyyppi, mittapään numero, kalibrointiajankohta) sisäilman lämpötila ja suhteellinen kosteus mittauskohdassa ja tarvittaessa ulkoilman olosuhteet mittaussyvyydet mittaustulokset mittaustarkkuustarkastelu, jossa esitetään mittaukseen liittyvät virhe/epävarmuustekijät ja arvio mittavirheen suuruudesta. Tulokset tulee olla esitetty siten, että mittaus on tarvittaessa toistettavissa. 9.1 Tulosten tulkinta Mittaustulosten tulkinnan yhteydessä esitetään tulkinnassa käytetyt viitearvot ja niiden lähteet. Materiaalien kosteusvaurioitumisen kannalta kriittisiä kosteusraja- arvoja on määritetty mm. kokeellisesti säilyttämällä materiaaleja eri olosuhteissa ja tutkimalla, missä suhteellisessa kosteudessa, lämpötilassa ja missä ajassa vaurioituminen alkaa. Tulosten tulkinnassa on tärkeätä tiedostaa rakenteen normaali kosteuspitoisuus. Tähän vaikuttaa mm. rakenneratkaisu, rakenteen ikä, rakennetta ympäröivät olosuhteet sekä pintarakennejärjestelmän tiiviys. 9.2 Johtopäätökset Raportti sisältää kohteen kosteusteknisen kokonaisuuden tarkastelut ja siinä esitetään niiden pohjalta tehdyt johtopäätökset sekä mahdolliset jatkotoimenpideehdotukset. Johtopäätösten tulee perustua saatuihin tietoihin, riskiarvioon, havaintoihin ja mittaustuloksiin. Jos johtopäätöksiä ei voida perustella luotettavasti, se tulee mainita. Tällöin raportissa esitetään, mitä jatkotoimenpiteitä vaurion syyn luotettava selvittäminen vielä edellyttää. Raportissa esitetään vaihtoehtoiset korjaustavat vaurion syyn poistamiseksi. Tarkoitus ei ole laatia yksityiskohtaista korjaussuunnitelmaa, vaan esittää periaatteelliset ratkaisut. 10. RAPORTIN LUOVUTUS Tilaaja ja kosteusmittaaja sopivat raportointitavasta ennen työn käynnistämistä. Raportti toimitetaan tilaajalle sekä esitellään sovitulla tavalla. Raportin eri kohdat käydään yksityiskohtaisesti läpi tilaajan kanssa. Tässä yhteydessä todetaan työn sopimuksenmukaisuus. 5