ROMANIKIELINEN OPETTAJANKOULUTUSTARVE SUOMESSA

Päivi Majaniemi ja Eine Lillberg ROMANIKIELINEN OPETTAJANKOULUTUSTARVE SUOMESSA Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO) selvitys 6.

Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO) julkaisemat selvitykset: 1. Jakku-Sihvonen, R. & Rusanen, S. 1999. Opetushenkilöstön täydennyskoulutukseen osallistuminen vuosina 1996 1998. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO) selvitys 1. 2. Hakala, J., Kiviniemi, K., Teinilä, S. 1999. Opetusalan täydennyskoulutustarjonta vuosina 1996 1998. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO) selvitys 2. 3. Joki-Pesola, O. & Vertanen, I. Ammatillisten oppilaitosten opettajat vuoden 2000 kynnyksellä. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO) selvitys 3. 4. Turunen, K.E. Opetustyö ja opettajankoulutus Väliaikainen keskustelu- ja virikeaineisto opettajien ja opettajankouluttajien käsityksistä. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO) selvitys 4. 5. Koivisto, J., Huovinen, L, Vainio, L. 1999. Opettajat oppimisympäristön rakentajina tieto- ja viestintätekniikan haasteet tulevaisuuteen. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO) selvitys 5. 6. Majaniemi, P., Lilberg, E. 2000. Romanikielinen opettajankoulutustarve Suomessa. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO) selvitys 6.. Hanke on toteutettu Euroopan sosiaalirahaston (ESR) ja opetusministeriön tuella. Projektinumero 980516 Opetushallitus ja kirjoittajat Graafinen suunnittelu: Layout Studio Oy/Marke Eteläaho ISBN 952-13-0747-1

ESIPUHE Suomessa asuu yli 10 000 romania, joista peruskouluikäisiä lapsia arvioidaan olevan n.1700. Kuitenkin vain 15 %:lle romanikielisistä oppilaista on järjestynyt perusopetuksessa mahdollisuus oman kielen opiskeluun. Suurin ongelma on opettajakelpoisuuden omaavien romanikielen opettajien puute. Suomen lainsäädäntö antaa jokaiselle oikeuden harjoittaa ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Muun muassa vuoden 1999 alusta voimaan tulleessa perusopetuslaissa todetaan, että äidinkielenä voidaan huoltajan valinnan mukaan opettaa suomen- ja ruotsinkielen lisäksi myös romanikieltä, viittomakieltä tai muuta oppilaan äidinkieltä. Vastaavat säädökset sisältyvät myös muuhun koulutusta koskevaan lainsäädäntöön. Lain suomien oikeuksien toteutukseen yksi askel on kouluttaa nopeasti uusia romanikielenopettajia ja tukea jo kentällä työskentelevien mahdollisuuksia pätevöityä. Äidinkieli nähdään tänä päivänä monipuolisemmin kuin ennen. Sen merkitys yksilön identiteetin rakentajana on ratkaiseva. Äidinkieli on yhdysside vanhempien ja heitä edeltävien sukupolvien kulttuuriin. On tärkeää, että lapsi oppii tuntemaan omat juurensa, saa vahvan identiteetin ja itsekunnioituksen. Tämän tulee kuulua kaikkien lasten oikeuksiin taustasta riippumatta. Edellä kuvatuista syistä on OPEPRO-hankkeen yhtenä osaprojektina selvitetty romanikielisen opetuksen tilaa ja siihen liittyviä opettajankoulutuskysymyksiä. Kyseessä oleva, perustavaa laatua oleva selvitys on tehty Opetushallituksen Romaniväestön koulutusyksikössä. Kiitokset muiden työssä mukana olleitten asiantuntijoiden lisäksi projektipäällikkö Eine Lillbergille ja projektisihteeri Päivi Majaniemelle, joiden kirjoittama raportti antaa hyvän pohjan romanikielistä opettajankoulutusta koskevan suunnittelun etenemiselle. Helsingissä 12. tammikuuta 2000 Olli Luukkainen projektipäällikkö

UUPUNUT PITSIKAUPPIAS Saga Vanhapiha 4

TIIVISTELMÄ Majaniemi, P. & Lillberg, E. 2000. Romanikielinen opettajankoulutustarve Suomessa. Opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen ennakointihankkeen (OPEPRO) selvitys 6. Opetushallitus. Suomessa asuu yli 10 000 romania, joista peruskouluikäisiä lapsia arvioidaan olevan n. 1700. Romanikielen opetusta peruskoulussa saa tällä hetkellä arviolta 250 lasta 10 paikkakunnalla, eli vain 15 %:lle oppilaista on järjestynyt mahdollisuus oman kielen opiskeluun. Useimmiten opiskelun estää puute romanikielen opettajista. Myös romanikielen opetukseen tarvittavien määrärahojen vähäisyys vaikeuttaa opetuksen käytännön järjestelyjä. Romanit asuvat hajallaan joka puolella Suomea ja pienemmillä paikkakunnilla saattaa olla vain muutama perhe, jolloin opetusta on vaikea järjestää. Yleisen opettajakelpoisuuden omaavia romanikielen opettajia ei ole. Äidinkielenään romanit puhuvat suomea ja/ tai ruotsia ja romanikieltä. Romanikieli on viime vuosikymmeniin asti ollut vain suullisesti perheessä opittu kieli. Kirjalliseen muotoon kieltä on alettu muokata parikymmentä vuotta sitten ja aktiivisesti vasta kielen opiskelun alettua kouluissa 10 vuotta sitten. Romanit ovat tiedostaneet kielen katoamisen uhkana, jos romanikielen opetusta ei saada järjestymään sekä lapsille että aikuisille. He ovat myös alkaneet tiedostaa äidinkielen hallinnan ja kulttuurin merkityksen koulunkäynnin pohjana. Äidinkielen hallinta on avain abstraktin ajattelun kehittymiselle ja uuden oppimiselle. Äidinkieli yhdistää perheen sukupolvet toisiinsa ja mahdollistaa tasa-arvoisen osallistumisen yhteiskunnalliseen elämään. Romanikieltä ei voi tällä hetkellä opiskella missään yliopistossa eikä romanikielistä oppimateriaalia edes kouluopetukseen saati aikuisopetukseen ole riittävästi saatavilla. Oppimateriaalin tekijöistä on puute, samoin kielenkääntäjistä. Romanikieltä hallitsevien ongelmana on peruskoulutuksen taso; kieltä hallitsevilta ja sitä tällä hetkellä opettavilta henkilöiltä saattaa puuttua toisen asteen koulutus kokonaan. Toinen syy on heikko kielitaito; ns. puolikielisyys. Kiertävää elämää aikaisemmin viettäneillä romaneilla ei ole ollut mahdollisuuksia koulunkäyntiin. Näistä syistä romaniväestön keskuudessa on edelleen lukutaidottomuutta. Tämä ja omaleimainen tapakulttuuri ovat johtaneet myös työelämästä syrjäytymiseen. Perin- 5

teisillä romaniammateilla ei enää elä, ja työhön ei pääse ilman koulutusta. Romanit ovatkin alkaneet uudella tavalla etsiä paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa koulutuksen kautta. Koulutukseen pyrkiessään he ovat havainneet olevansa heikommassa asemassa koulutuspohjansa ja kielitaidottomuutensa tähden. Romanilasten koulunkäyntiin liittyy selvä syrjäytymisuhka. Heillä on todettu selvästi heikommat koulunkäyntivalmiudet kielen ja kädentaitojen sekä yleisten kouluvalmiuksien alueella. Vanhempien arvostus koulunkäyntiin on lisääntynyt, mutta heidän oma matala koulutustasonsa vaikeuttaa lasten koulunkäynnin tukemista. Esikouluun ei romanilapsia ole aiemmin laitettu, mutta tämä on yleistymässä. Esikouluun tulisikin laatia romanikielen opetussuunnitelma ja kouluttaa myös romanikielen taitoisia opettajia. Suomen lainsäädäntö antaa jokaiselle romanille oikeuden harjoittaa ja kehittää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Lain suomat oikeudet eivät kuitenkaan toteudu niin kauan, kun ei pystytä järjestämään mahdollisuutta niiden toteuttamiseen. Yksi askel kohti tasa-arvoa on kouluttaa nopeasti uusia romanikielenopettajia ja tukea jo kentällä työskentelevien mahdollisuuksia pätevöityä. Romanikieltä opettavien henkilöiden puutteellisen pohjakoulutuksen vuoksi tulisi selvittää mahdollisuutta aloittaa koulutus toisen asteen ammattitutkinnosta pohjana jatko-opiskeluun opettajakelpoisuuden saavuttamiseksi. Tämä selvitys on osa laajempaa opetusministeriön ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) yhteisrahoituksella toteutettavaa kaksivuotista opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen laadullisia ja määrällisiä tarpeita ennakoivaa hanketta (OPEPRO). AVAINSANAT: OPEPRO-hanke, romanikieli, romanikielinen koulutus 6

SAMMANDRAG Majaniemi, P. & Lillberg, E. 2000. Behovet av romanispråkig lärarutbildning i Finland. Utredning 6 i projektet för prognostisering av behovet av grundutbildning och fortbildning för lärare (OPEPRO). Utbildningsstyrelsen. I Finland bor över 10 000 romer, av vilka ca 1700 beräknas vara barn i grundskoleåldern. Cirka 250 barn på 10 orter ges för närvarande undervisning i romani i grundskolan, d.v.s. endast 15 % av barnen har fått möjlighet att studera sitt eget språk. Studier förhindras i allmänhet av avsaknad av lärare i romani. Också de knoppa anslagen för undervisning i romani försvårar undervisningsarrangemangen. Romerna bor utspridda över hela Finland och på de minsta orterna kan det finnas bara ett par familjer, vilket gör det svårt att ordna undervisning. Lärare i romani med allmän lärarbehörighet saknas helt. Romerna talar finska och/eller svenska som sitt modersmål. Romanispråket har intill de senaste årtiondena varit ett språk som man lär sig muntligt i familjen. För ca tjugo år sedan började man utveckla en skriftlig form av språket och aktivt började språket studeras för ca 10 år sedan, då det blev möjligt att läsa språket i skolan. Romerna är medvetna om att det finns en risk att språket helt försvinner om man inte lyckas ordna undervisning i romani både för barn och vuxna. De är också i allt högre grad medvetna om modersmålets och kulturens betydelse som bas för skolgången. Goda kunskaper i modersmålet är en förutsättning för att kunna utveckla det abstrakta tänkandet och för att lära nytt. Modersmålet förenar generationerna i familjen och gör det möjligt att delta i samhället på jämställd basis. För närvarande kan man inte studera romani någonstans och det finns inte tillräckligt med undervisningsmaterial på romani ens för skolundervisningen och ännu mindre för vuxenundervisningen. Det är brist på läromedelsförfattare och också på översättare. Problemet med dem som behärskar romani är deras låga grundutbildning: de som kan språket och undervisar i det kan helt sakna utbildning på andra stadiet. En annan orsak är de svaga språkkunskaperna, den s.k. halvspråkigheten. Romerna, som tidigare förde ett kringflackande liv, hade inte möjlighet att gå i skola. Därför finns det än idag analfabeter bland romerna. Detta tillsammans med den särpräglade kulturen har lett till att romerna inte heller har varit med i arbetslivet. Att 7

livnära sig på de traditionella romyrkena är inte längre möjligt och utan utbildning får man inget jobb. Som en följd av detta har romerna börjat söka sin plats i det finländska samhället på ett nytt sätt genom utbildning. När de har sökt till utbildning har de märkt att deras ställning är svagare på grund av deras skolunderbyggnad och bristfälliga språkkunskaper. Rombarn riskerar klart att slås ut i skolgången. Deras skolgångsfärdigheter på området för språk, handens färdigheter och allmänna skolfärdigheter har visat sig klart sämre än genomsnittet. Föräldrarna förhåller sig positivare till utbildning än tidigare, men deras låga utbildningsnivå gör att det är svårt för dem att stöda barnen i skolgången. Rombarn har inte tidigare placerats i förskola, men detta håller nu på att bli vanligare. För förskolan borde uppgöras en läroplan i romani och språkkunniga lärare utbildas. Vår lagstiftning ger varje rom rätt att utöva och utveckla sitt eget språk och sin kultur. Lagens rättigheter förverkligas emellertid inte så länge vi inte kan skapa möjligheter att förverkliga dem. Att snabbt utbilda romanikunniga lärare och stödja lärarna på fältet i deras strävan att uppnå kompetens vore ett steg i riktning mot ökad jämställdhet. På grund av den bristfälliga skolunderbyggnaden för dem som undervisar i romani vore det viktigt att reda ut möjligheterna för romer att inleda studier som leder till lärarbehörighet utgående från examen på andra stadiet. Denna utredning är en del av det tvååriga projektet för prognostisering av de kvalitativa och kvantitativa behoven av grundutbildning och fortbildning för lärare (OPEPRO). Projektet finansieras av undervisningsministeriet och Europeiska socialfonden (ESF). NYCKELORD: OPEPRO-projektet, romani, utbildning på romani 8

SUMMARY Majaniemi, P. & Lillberg, E. 2000. The need for teacher training in the Romany language in Finland. Anticipatory project to investigate teachers initial and continuing training needs (OPEPRO), report 6. National Board of Education. There are more than 10,000 Romanies in Finland; of these, it is estimated that about 1,700 are children of comprehensive school age (7 16). Approximately 250 children in 10 locations currently receive instruction on the Romany language at comprehensive school, which means that only 15% of pupils have been given the opportunity to study their own language. The most common obstacle to study is the lack of Romany teachers. In practice municipalities often invoke economic problems as a reason for not providing education. Romanies live dispersed throughout Finland and there may only be a few families in smaller locations, which means that it is difficult to arrange instruction. There are no Romany teachers with general teaching qualifications. Romanies in Finland speak Finnish and/or Swedish and the Romany language as their native languages. Until the last few decades, the Romany language has only been learnt orally within families. The language began to be developed into a written form about twenty years ago, and the development became more active after people started studying the language at school 10 years ago. Romanies have become aware of the threat of their language becoming extinct if instruction in Romany cannot be provided for both children and adults. They have also started to become aware of the significance of mastering their native language and culture as a foundation for schooling. Mastery of the native language is a key to the development of abstract thinking and to learning new things. The native language unites the generations of a family and enables equal participation in social life. Studies in the Romany language are not currently available anywhere, and there is not even enough material available in Romany for education at school, let alone for adult education. Not enough people are able to prepare learning materials and there are not enough translators. A problem for those with a good command of Romany is their level of initial education; people who can speak the language and who currently teach it may be completely lacking in upper secondary level education. Another factor is a poor knowledge of language, known as semi- 9

lingualism. Romanies used to lead a nomadic life, which means that they did not have the opportunity to go to school. Due to these reasons, there is still some illiteracy among the Romany population. Combined with their own distinctive customs, this has also led to exclusion from working life. Traditional Romany occupations no longer provide sufficient subsistence, and it is not possible to find employment without education. As a result, Romanies have started to search for their place in Finnish society in a new way, through education and training. When they have applied for education, they have noticed that they are in a weaker position due to their educational background and lack of language skills. There is a distinct threat of marginalisation associated with the schooling of Romany children. It has been observed that their readiness for school is clearly weaker in the areas of language and manual skills as well as in general terms. Appreciation of the need for schooling has increased among parents, but their own low level of education makes it difficult for them to support schooling for their children. Romany children were not previously put through pre-school, but this is now becoming more common. Consequently, a curriculum in the Romany language should be prepared and teachers with a good command of Romany should also be trained to provide pre-school education. Finnish legislation gives every Romany the right to practise and develop their own language and culture. The rights granted under the law will not, however, become reality until there are sufficient opportunities to exercise them. It is possible to strive towards equality by promptly training new Romany teachers and by supporting opportunities to acquire formal qualifications for those already working in the field. As a result of the deficient educational background of those teaching the Romany language, there should be an investigation into the possibility of starting education by completing an upper secondary vocational qualification to form a basis for further education in order to acquire teaching qualifications. This survey is part of the two-year anticipatory project to investigate teachers initial and continuing training needs (OPEPRO) implemented by the National Board of Education with co-funding from the Finnish Ministry of Education and the European Social Fund (ESF). KEYWORDS: OPEPRO project, Romany language, Romany-language education 10

SISÄLTÖ 1 JOHDANTO 13 1.1 Yleistä 13 1.2 Koulutuksen järjestämisen keskeiset tavoitteet 15 2 ROMANIKIELI 16 2.1 Romanikieli ja sen puhujat 16 2.2 Romanikielen taito tänään 17 2.3 Äidinkielen merkitys romanilapsille ja romanikielen opetuksen tavoitteet koulussa 17 2.4 Yleinen koulutussuuntaus 18 2.5 Romanikielen opetuksen nykytila 19 3 ROMANIKULTTUURI 20 3.1 Romanikulttuurin erityispiirteitä 20 3.2 Romanikulttuuri koulutuksen näkökulmasta 21 4 KIELEN OPETUSTA KOSKEVA LAINSÄÄDÄNTÖ 23 4.1 Päivähoidon ja esiopetuksen lainsäädäntö 23 4.1.1 Laki päivähoidosta 23 4.1.2 Esiopetuksen lainsäädäntö 24 4.2 Koulutuksen lainsäädäntö 25 4.3 Opetushenkilöstön kelpoisuusvaatimuksia koskeva asetus 26 5 KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET JA SUOSITUKSET 27 5.1 Kansainvälinen yhteistyö 27 5.2 Euroopan Neuvosto 27 5.3 Euroopan Unioni 28 6 ROMANIKIELEN OPETTAJIEN KOULUTUS 29 6.1 Romanikieltä opettavien koulutus tähän saakka 29 6.2 Romanikielen opettajien koulutuksen tavoitteet 29 6.3 Koulutuksen järjestäminen 30 6.4 Koulutuksen kohderyhmät 32 6.5 Opiskelijavalinnat 33 6.6 Opiskelijoiden aseman turvaaminen 33 11

7 ROMANIKIELEN OPETTAJIEN KOULUTUKSEN ALOITTAMINEN 34 7.1 Koulutuksen aloittamisesta ammattitutkinnolla 34 7.2 Lyhyt ammattitutkintojen kuvaus 34 7.3 Pohdintaa tutkinnon sisällöstä 35 7.4 Ohjaustoiminta 36 8 KOULUTUKSEN KUSTANNUKSET 38 9 YHTEENVETO 39 LÄHTEET 40 LIITTEET Liite 1. Romanikieltä opettavien henkilöiden koulutus 1989 1999 42 Liite 2. Kaavio romanikielen opettajan koulutuksesta 43 Liite 3. Romanikielisen oppimateriaalin luettelo 44 12

1 Johdanto 1.1 Yleistä Suomessa asuu yli 10 000 romania, joista peruskouluikäisiä lapsia arvioidaan olevan n.1700. Romanikielen opetusta peruskoulussa saa tällä hetkellä arviolta 250 lasta 10 paikkakunnalla, eli vain 15 %:lle oppilaista on järjestynyt mahdollisuus oman kielen opiskeluun. Useimmiten opiskelun estää romanikielen opettajien puute. Romanit asuvat hajallaan joka puolella Suomea. Paikkakunnalla saattaa olla vain muutama perhe, jolloin opetusryhmien muodostaminen on vaikeaa ja opettajan matkakustannukset voivat nousta korkeiksi. Yleisen opettajakelpoisuuden omaavia romanikielen opettajia ei ole. Romanikieltä ei voi tällä hetkellä opiskella missään korkeakoulutasolla, eikä romanikielistä oppimateriaalia ole riittävästi saatavilla. Oppimateriaalin tekijöistä on puute, samoin kielenkääntäjistä. Suomessa romanien oikeus oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttämiseen ja kehittämiseen on kirjattu perustuslakiin Se on vahvistettu perusoikeusuudistuksen myötä vuonna 1995 uudistetun hallitusmuodon 14. 3. momentissa, jossa todetaan, että saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus kehittää ja ylläpitää omaa kieltään ja kulttuuriaan. Romanikielen ja kulttuurin opetus on mahdollistettu vuoden 1999 alusta voimaan tulleessa perusopetuslaissa (628/1998), lukiolaissa (629/ 1998), laissa ammatillisesta koulutuksesta (630/1998) sekä laissa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta (631/1998). Toistaiseksi romanikielen erityisasemaa ei ole vahvistettu yliopistolainsäädännössä, eikä tällä hetkellä ole mahdollista suorittaa yliopistollista arvosanaa romanikielessä. Opetushenkilöstön kelpoisuusvaatimuksista säädetään asetuksessa 986/1998. Sen mukaan äidinkielen opetukseen on kelpoinen opettaja, jolla on ylemmän korkeakoulututkinnon ja opettajan 35 opintoviikon laajuisten pedagogisten opintojen lisäksi suoritettuna vähintään 35 opintoviikon laajuiset aineenopettajan koulutukseen kuuluvat opetettavan aineen opinnot opetettavassa aineessa tai yliopiston antaman todistuksen mukaan niitä vastaavat opinnot. Koska romanikielestä ei tällä hetkellä ole mahdollista suorittaa yliopistollista arvosanaa, ei ole mahdollista saavuttaa kelpoisuusasetuksen mukaista romanikielen opettajan kelpoisuutta. Jotta kuitenkin voidaan antaa opetussuunnitelman mukaista 13

14 opetusta, ovat opetusta hoitaneet kieltä hallitsevat opettajakelpoisuutta vailla olevat opettajat. Edellä mainituista syistä ei tällä hetkellä ole mahdollista omata romanikielen opettajan kelpoisuutta. Romanikielen opettajien koulutuksen näkökulmasta keskeinen kansainvälinen sopimus on erityisesti Euroopan Neuvoston vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen toinen osa, jonka mm. Suomi on allekirjoittanut vuonna 1995. Siinä romanikieli määritellään eialueelliseksi viralliseksi kieleksi ja säädetään kansallisen vähemmistön kielellisistä oikeuksista. Myös Euroopan parlamentti on päätöslauselmassaan 21.4.1994 tehnyt useita tärkeitä romanikieltä koskevia toimenpidesuosituksia. Tällä hetkellä myös romanien on vaikea päästä luokanopettajankoulutukseen, koska kilpailu opiskelupaikoista on kova. Romanikieltä hallitsevien ongelmana on peruskoulutuksen taso; kieltä hallitsevilta ja sitä tällä hetkellä opettavilta henkilöiltä puuttuu usein toisen asteen koulutus kokonaan. Toinen syy on heikko kielitaito, ns. puolikielisyys. Äidinkielenään romanit puhuvat suomea ja/ tai ruotsia ja romanikieltä. Romanikieli on viime vuosikymmeniin asti ollut vain suullisesti perheessä opittu kieli. Kirjalliseen muotoon kieltä on alettu muokata parikymmentä vuotta sitten ja aktiivisesti vasta kielen opiskelun alettua kouluissa 10 vuotta sitten. Tässä romanikieltä opettavien henkilöiden koulutusta koskevassa selvityksessä esitellään lyhyesti romanikieltä ja -kulttuuria perusteluna kielen opetuksen tarpeellisuudelle, esitetään romanikieltä ja kulttuurin asemaa koskeva lainsäädäntö, selvitetään kielen opetuksen nykytila ja kieltä opettavien henkilöiden koulutus, sekä ehdotetaan perusteluineen romanikielen opettajien koulutuksen aloittaminen mahdollisimman pikaisesti niin, että käytetään pohjana romanikulttuurinohjaajan ja erityisohjaajan koulutusta osana laajempaa romanikielen opettajien koulutusta. Selvityksen perustana ovat aiemmat opettajankoulutusta ja romanikulttuurin ohjaajan ja erityisohjaajan tutkintoa koskevat muistiot, ohjaajan tutkinnon alustava opetussuunnitelma ja käydyt työryhmäkeskustelut kieltä opettavien henkilöiden kanssa. Selvityksen ovat tehneet projektisihteeri Päivi Majaniemen ja projektipäällikkö Eine Lillberg Opetushallituksen Romaniväestön koulutusyksikössä. Työssä on asiantuntijoina lisäksi käytetty tällä hetkellä romanikieltä opettavia opettajia ja koulutusyksikön johtoryhmää. Tämä selvitys on osa laajempaa opetusministeriön ja Euroopan sosiaalirahaston (ESR) yhteisrahoituksella toteutettavaa kaksivuotista opettajien perus- ja täydennyskoulutuksen laadullisia ja määrällisiä tarpeita ennakoivaa hanketta (OPEPRO).

1.2 Koulutuksen järjestämisen keskeiset tavoitteet Tällä hetkellä koulutettuja ja kelpoisuuden omaavia romanikielen opettajia ei ole. Romanikielen opettajien koulutuksen järjestämisen ensisijaisena tavoitteena on tukea romanilasten ja nuorten koulunkäyntiä vahvistamalla heidän kulttuuri-identiteettiään. Tämä tapahtuu tarjoamalla kaikille sitä haluaville romanilapsille mahdollisuutta osallistua romanikielen opetukseen. Kielenopetuksella vahvistetaan romanilasten identiteettiä, parannetaan koulunkäyntimotivaatiota, ehkäistään syrjäytymistä ja tuetaan kulttuurin säilymistä. Monet romanilapset kärsivät puolikielisyydestä ja osittain siitä syystä romanilasten koulunkäynnissä ilmenee ongelmia. Suurta keskeyttämisprosenttia (paikkakunnasta riippuen 10-20 %) voidaan ennaltaehkäistä turvaamalla romanikielen opiskelu esikoulu mukaan lukien koko peruskoulun ajan. Jatkokoulutuksen tukemiseksi myös romanilasten lukio-opiskelua on tarpeellista tukea. Siksi myös lukiossa on turvattava riittävä äidinkielenkielen opetus. Monilla paikkakunnilla on saatu hyviä kokemuksia romanihenkilön toimimisesta kielen ja kulttuurinopetuksen, koulunkäyntiavustajan ja kuratiivisissa tehtävissä sekä kodin ja koulun välisen yhteistyön kehittämisessä. Toisena tavoitteena on tukea romanikielen elvyttämistä ja kehittymistä turvaamalla riittävän laaja oppimateriaalituotanto kielen opetuksen tueksi ja herättämällä kiinnostusta romanikielen opettajankoulutusta ja kielen tutkimusta kohtaan. Kielen uudissanaston kehitystä, nyt jo uusien termien ja sanojen käyttöönottoa, tulisi edistää sisällyttämällä oppimateriaalin tuottaminen osaksi opintoja. Näin varmistettaisiin, että tulevat uudet opettajat voisivat tuottaa ja levittää oppimateriaalia muun muassa tietoverkoissa työnsä ohella. Kolmantena tavoitteena järjestelmällisen kielenopiskelun mahdollistamisessa on taata myös aikuisväestölle mahdollisuus opiskella omaa kieltään ja oppia suullisen kielentaidon lisäksi myös kirjoittamaan omaa kieltään. 15

2 Romanikieli 16 2.1 Romanikieli ja sen puhujat Romanikieltä puhuu maailmassa arviolta 20 40 milj. ihmistä, heistä yli 10 milj. asuu Euroopassa. Romanien arvellaan tulleen Eurooppaan 1300- luvulla Intiasta. Suomeen romanit tulivat 1500-luvulla. Romanit ovat Suomessa perinteinen etninen vähemmistöryhmä. Suomessa heitä asuu pysyvästi noin 10 000. Lisäksi noin 3 000 Suomen romania asuu Ruotsissa. Romanikieli kuuluu indoeurooppalaisen kieliperheen indo-arjalaiseen haaraan. Sen perustana on Intian vanha kulttikieli sanskrit, josta ovat kehittyneet myös mm. hindi, urdu ja marathi. Romani on eriytynyt indoarjalaisesta sukupuusta jo yli kaksi tuhatta vuotta sitten, ja se on monissa suhteissa vanhakantaisempi kuin nykyhindi. Aikojen kuluessa romanikieli on hajaantunut useisiin murteisiin, joihin on tarttunut vaikutteita paikallisista kielistä. Kielen perussanasto on tutkijoiden mukaan pysynyt kuitenkin eri murteissa lähes samana. Tätä on auttanut se, että romaneilla on aina ollut paljon yhteyksiä eri maissa asuvien romaniyhteisöjen kanssa. Suomessa puhuttua romanikieltä on tähän mennessä pidetty yhtenä parhaiten alkuperänsä säilyttäneistä murteista. Se kuuluu nk. kaalo-murreryhmään, johon kuuluvat myös esim. Espanjan ja Skotlannin murteet sekä osa Italian romanikielen murteista. Puhekielessä siitä käytetään nimitystä kaaleiden kieli. Romanikieli on yleensä jaettu kolmeen tai neljään päämurreryhmään. Lovari-, kalderash- ja sinti-murteita puhutaan Keski- ja Pohjois-Euroopassa, romungri-murteita taas Puolassa ja Balkanin alueella. Romanikielen osaaminen on viimeisten parin vuosikymmenen aikana ratkaisevasti huonontunut lähes kaikissa Euroopan maissa. Enemmistön kieli on sivuuttanut tai se on sivuuttamassa romanin kotikielenä eivätkä nuoremmat enää opi kieltä samalla tavoin kuin aikaisemmin. Suomessa romanikielen rappeutumiseen vaikutti ennen kaikkea romaniväestön kokema raju yhteiskunnallinen ja sosiaalinen muutos, kun he noin 30 vuotta sitten siirtyivät asumaan pysyviin asuntoihin, usein kerrostaloihin, ja tiivis yhteydenpito heimolaisiin väheni. Historiallisesti romaneihin on suhtauduttu kielteisesti kaikkialla maailmassa, monin paikoin myös Suomessa. Seurauksena oli, että romanit vähensivät oman kielensä käyttöä säilyttääkseen kiertävään kulttuuriin liittyvät kaupankäynnin ja majoittumisen edellytykset pääväestön

joukossa. Romaniväestön yhteiskunnallinen herääminen alkoi 1970-luvulla. Sosiaali-, koulutus- ja kulttuuripoliittinen yhteistyö alkoi romaniväestön ja valtaväestön välillä. 1980-luvulle tultaessa romanivanhemmat alkoivat tiedostaa lasten ja nuorten heikon romanikielen taidon. 2.2 Romanikielen taito tänään On tärkeää tiedostaa, että romanikielen heikko asema, kielitaidon katoaminen ja rappeutuminen varsinkin viimeisen 30 vuoden aikana, on ollut sekä romaniväestön että yhteiskunnan aiheuttamaa. Romanien osittain tiedostamattoman suojelumekanismin vuoksi kieltä ei ole haluttu opettaa muille kuin romaneille, eikä kielen opetusta muuten kuin suullisesti välitettynä ole katsottu tarpeelliseksi. Yhteiskunnallinen murros sekä muuttuneet asumisolot ovat vähentäneet kielen hallintaa ratkaisevasti. Romanikielen osaamisen taito romanien keskuudessa heikkenee ikäryhmittäin keski-ikäisten kohtalaisesta kielitaidosta ja nuorempien arkipäivän fraasien eriasteisesta hallinnasta esikoululaisten miltei passiiviseen kielenhallintaan. Yli 40-vuotiaiden kielitaito on kohtalainen, sitä vanhemmilla parempi ja vanhusten joukossa on vielä elossa kielen erittäin hyvin hallitsevia. Kokonaan romanikieltä puhumattomia arvellaan olevan n. viidesosa (tässä ovat mukana seka-avioliitot). 2.3 Äidinkielen merkitys romanilapsille ja romanikielen opetuksen tavoitteet koulussa Suomalaiset romanivanhemmat tiedostavat nykyään voimakkaasti kielen katoamisen uhan ja siksi he haluavat antaa lapsilleen toimivan kaksikielisyyden. Äidinkielellä on ratkaiseva merkitys lapsen kokonaisvaltaiseen kehitykseen. Kieli on tiedostamisen, ajattelun ja luovuuden väline. Se on myös ryhmäytymisen edellytys. Äidinkieli on perusta, jolle lapsen ajatustoiminnan, minäkuvan ja tunne-elämän harmoninen kehitys rakentuu. Ilman äidinkielen vankkaa taitoa jää abstraktin verbaalisuuden taso vajavaiseksi ja sitä on joko hyvin vaikeaa tai mahdotonta korjata aikuisena. Lähes kaikki toiminta yhteiskunnassa perustuu äidinkielen hallintaan, joten se on edellytys tasa-arvoiseen yhteiskuntaelämään osallistumiselle. Oman äidinkielen osaaminen on perusta uuden kielen oppimiselle. Se on myös toimivan kaksikielisyyden edellytys ja sitä kautta perusta terveen kulttuurisen identiteetin muodostumiselle. Äidinkieli määritellään tänä päivänä monipuolisemmin kuin ennen. Se voi olla kodin käyttämä kieli, tunnesiteiden ja yhteenkuuluvaisuu- 17

den kieli ja sen osaamisen taso voi vaihdella. Silti sen merkitys yksilön identiteetin rakentajana on ratkaiseva. Äidinkieli on yhdysside vanhempien ja heitä edeltävien sukupolvien kulttuuriin. On tärkeää, että lapsi oppii tuntemaan omat juurensa ja saa vahvan identiteetin ja itsekunnioituksen. Tällainen ihminen kykenee arvostamaan muita ihmisiä ja olemaan suvaitsevainen. Tämän tulee kuulua kaikkien lasten oikeuksiin taustasta riippumatta. Suomen romanit puhuvat äidinkielenään enimmäkseen suomea ja sen rinnalla romanikieltä. Vaikka kotona ja omien keskuudessa käytetäänkin romanikieltä, on romanikieli tänä päivänä monen lapsen elämässä vain kotona saadun opin varassa. Kouluissa opetettavat 2 viikkotuntia on hyvä alku, mutta nykyisessä laajuudessaan toteutettuna sillä ei pystytä elvyttämään ja kehittämään romanikielen taitoa riittävästi. Edelleen voidaan todeta, että suurin osa romanilapsista on koulussa kokonaan vailla romanikielen opetusta. Pitkän tähtäimen tavoitteena onkin romanikielen asema ja opetus äidinkielenä. 2.4 Yleinen koulutussuuntaus Romaniväestö on aktivoitunut viime vuosina kouluttautumaan ammatillisesti. Tämä on tuonut mukanaan aikuisväestön lisääntyneen tarpeen oman kielen opiskeluun. Romanit ovat huomanneet ettei suullinen, perinteinen kielenoppiminen enää riitä nyky-yhteiskunnassa. Kun tähän lisätään vielä heikko suomenkielen taito, romanit ovat havainneet puolikielisyytensä olevan yhtenä suurena esteenä opiskelulleen. Tämä ja lisääntynyt tietoisuus koulunkäynnin merkityksellisyydestä, ovat saaneet myös viranomaiset vakuuttuneiksi kielen oppimisen tärkeydestä. Kieltä opettavien henkilöiden vähäinen määrä sekä heidän yleensä vähäinen koulutuksensa ja tästä johtuva heikko työllistymisaste ovat niitä kohtia, joihin voidaan vaikuttaa koulutusta parantamalla. Samalla saadaan romanikielen opetus vähitellen laajenemaan siihen mittaan, että kielen säilyminen varmistetaan ja kieli saadaan tulevaisuudessa yhä useamman romanilapsen äidinkielen asemaan. Tällä vahvistetaan myös romanien identiteettiä ja mahdollistetaan kansainvälinen yhteenkuuluvuus Euroopan muiden romanien kanssa. 18

2.5 Romanikielen opetuksen nykytila Tähän saakka romanikieltä on opetettu samojen määräysten mukaan kuin vieraskielisten lasten omaa äidinkieltä maahanmuuttajalapsille. Opetusryhmän on voinut muodostaa, jos siihen on ilmoittautunut vähintään 4 oppilasta. Pääkaupunkiseudulla on opetus voitu järjestää normaalin koulupäivän puitteissa, mutta muualla maassa on oppilasmäärän vähyyden vuoksi jouduttu kokoamaan ryhmiä useasta koulusta. Tämän vuoksi opetus on usein pitänyt järjestää muiden oppituntien ulkopuolella. Opetuksen pääasiallisena tehtävänä on romanikielen elvyttäminen sekä romanilasten kulttuuri-identiteetin ja opiskelumotivaation vahvistaminen. Romaniväestö haluaa säilyttää ja ylläpitää oman kulttuurinsa samalla, kun se pyrkii integroitumaan ja menestymään yhteiskunnassa. Opetushallitus on laatinut valtakunnalliset romanikielen opetussuunnitelmat vuosina 1992 ja 1995 yhteistyössä romanikieltä opettavien henkilöiden kanssa. Opetushallitus on myös aloittanut romaninkielisen oppimateriaalin tuottamisen. Viimeisimpiä oppimateriaaleja ovat peruskoulun ala-asteelle vuonna 1992 vahvistetun romanikielen oppimäärän pohjalta tuotettu oppikirja (1995) ja opettajan kielioppikirja (1996). Suunnitteilla on laajan romanikielen opetuspaketin tuottaminen peruskouluun ja lukioon vuosina 2000 2002. Romanioppilaiden lukumäärästä ei ole virallista tilastoa, sillä Suomen kansalaisia ei rekisteröidä etnisen alkuperän perusteella. Arvioidusta 1 700 romanilapsen määrästä noin 250 saa romanikielen opetusta 10 paikkakunnalla. Pätevien opettajien puute on suurimpia syitä kielenopetuksen vähäisyyteen. 19

3 Romanikulttuuri 3.1 Romanikulttuurin erityispiirteitä Romanien kulttuuri ja tapaperinne eroavat suomalaisesta pääväestön kulttuurista. Elämän arvoja mitataan toisenlaisilla mittareilla. Romanikulttuuri on perinteisesti ihmissuhteiden kulttuuria, jossa perheen ja suvun merkitys on suuri ja vanhempien kunnioittaminen ehdotonta. Tiedot, taidot ja tavat, sukulaisuussuhteet ja arvot välitetään suullisesti sukupolvelta toiselle. Vuosisatojen ajan romanit ovat tunteneet joutuneensa kokemaan vainoa ja monenlaista kärsimystä vaelluksensa aikana. Vaikeudet ovat kasvattaneet yhteenkuuluvuuden tunnetta. On opittu hakemaan turvaa omasta ryhmästä, ja oman heimon hyväksyntä ja arvostus on koettu tärkeiksi. Valtaväestön arvomaailma on tuntunut etäiseltä ja vieraalta. Yhteydenpito sukulaisten ja heimolaisten kesken on aina ollut ja on vielä nykyäänkin kiinteää ja tärkeää. Ihmisen koti on hänen ihmissuhteissaan. Ihmissuhteet ja niiden vaaliminen ovat osa kulttuuria ja niillä on myös identiteettiä vahvistava merkitys. Suomen romanien tapakulttuuri ja omaleimainen pukeutuminen eroavat myös muiden maiden romanien kulttuurista. Varsinkin naisten pukeutuminen eroaa merkittävästi näyttävyydellään. Tavat ja vaatteet ovat antaneet yhteisölle vahvan samastumismallin ja ovat sitä kautta vahvistaneet ryhmän identiteettiä. Suurin osa romanien tavoista on jäänyt valtaväestölle tuntemattomaksi. Vanhempien kunnioitukseen, ihmissuhteisiin, vaatteiden käyttöön jne. on liittynyt käytöskoodisto, jonka noudattamisella on ollut suuri merkitys yhteisön sisällä ja jota on varjeltu vain romaneille kuuluvana. Tämä käytöskoodisto on sisältänyt keskinäiseen kanssakäymiseen, puhtauteen, miesten, naisten ja lasten sekä vanhan ja nuoren ihmisen välisiin suhteisiin, sukujen välisissä erimielisyyksissä varsinkin väkivaltatapauksissa väistämisvelvollisuuteen ja oikeudenkäyttöön liittyvät asiat. Se on ollut romanien tapa hoitaa yhteisönä omat asiansa. Puhtaus on liikkuvaa elämää viettäneille romaneille ollut erittäin tärkeää. Sillä on estetty sairauksien tarttumista, ruuan pilaantumista ja sillä on myös ollut järjestystä ja säännöllisyyttä ylläpitävä merkitys. Puhtaustapoihin liittyy myös häveliäisyys- ja sopivaisuussäännöksiä. Romanit ymmärtävät puhtauden syvällisemmin kuin pääväestö ja puhtauteen liittyvät tavat ovat toimineet myös elämänohjeina. 20

Kiinteän asumisen tultua mahdolliseksi on sen myötä noussut esille muitakin valtaväestölle vieraita tapoja. Romaniperheet eivät voi asua kerrostaloissa päällekkäisissä asunnoissa, koska nuoret eivät voi olla vanhempien yläpuolella. Eri sukujen perheet eivät voi asua samassa kaupunginosassa tai kaupungissa, jos suvuilla on selvittämättömiä asioita keskenään. Tämä hankaloittaa varsinkin kaupungin vuokrataloihin jonottavien romanien asemaa, kun he joutuvat kieltäytymään tarjotusta asunnosta ja syyn selvittäminen pääväestön edustajalle on vaikeaa. Näiden esimerkkien kautta on mahdollista ymmärtää, että ristiriitoja ja väärinymmärryksiä romanien ja valtaväestön välillä esiintyy. 3.2 Romanikulttuuri koulutuksen näkökulmasta Maamme romaniväestön elinolot ovat muuttuneet huomattavasti viime vuosikymmenien aikana. Vasta nyt romaneilla on mahdollisuus asua paikoillaan, omissa kodeissaan. Aikaisemmin romanikieltä ei opetettu koulussa, romanikulttuuria ei otettu millään tavalla huomioon eikä romaniväestölle selitetty koulun kasvatus- ja opetustavoitteita. Romanit kokivat koulun itselleen vieraaksi. Nykyään suomalainen yhteiskunta tunnustaa vähemmistöjen olemassaolon rikkaudeksi, ja lainsäädännössä niille pyritään takaamaan oikeus omaan kieleensä ja kulttuuriinsa. Koululaitoksessa tämä ilmenee oman äidinkielen opetuksen lisääntymisenä. Romaniväestö on myös ymmärtänyt koulunkäynnin merkityksen yhteiskunnassa menestymisen edellytykseksi ja haluaa antaa lapsilleen mahdollisimman hyvän koulutuksen. Lapsen tasapainoisen kehityksen ja vahvan identiteetin perustana on oman äidinkielen hyvä hallinta ja oman kulttuurin tuntemus. Kiinnostus romanikielen opetusta kohtaan on näin ollen romanien piirissä jatkuvasti lisääntynyt. Opetuksen päämääränä on turvata romaniväestöön kuuluville lapsille toimiva kaksikielisyys. Tämän päivän koululaisten romanivanhemmat kohtaavat uusia haasteita. Heidän koulutustaustansa on usein vähäinen tai koulu on saattanut jäädä kokonaan kesken. Tästä johtuen vanhemmilla ei ole samanlaisia valmiuksia auttaa ja ohjata lasta koulunkäynnissä kuin paremmin koulutetuilla vanhemmilla. Romaniperheissä ei ole lukemisen perinnettä. Lapsille kerrotaan tarinoita ja heitä opetetaan, mutta lukeminen lapselle ja lapsen kanssa on edelleen vähäistä. Romaniväestön keskuudessa on edelleen lukutaidottomuutta. Romanilapsella, joka ei ole osallistunut esiopetukseen, voi olla heikommat koulunkäynnin aloituksen valmiudet kuin luokkatovereillaan. Näitä alkuvalmiuksia ovat mm. motoriikka sekä kodin ulkopuolella käytettävän kielen sanasto. Silloin kun koulussa ei olla tästä tietoisia, saattaa lapsen koulunkäynti vaikeutua ilman kodin 21

22 ja koulun välistä yhteistyötä. Romanikielen opettaja voikin toimia sillanrakentajana kotien ja virallisen koulujärjestelmän välillä. Hän on kodeille kannustava esimerkki koulutetusta romanista, joka on säilyttänyt omat juurensa ja jolla on vahva kulttuuri-identiteetti.

4 Kielen opetusta koskeva lainsäädäntö Suomessa romanien oikeus oman kielensä ja kulttuurinsa säilyttämiseen ja kehittämiseen on kirjattu perustuslakiin. Se on vahvistettu perusoikeusuudistuksen myötä vuonna 1995 uudistetussa hallitusmuodossamme. Sen mukaan julkisen vallan on huolehdittava maan suomenja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan. 14.3 :ssä todetaan: saamelaisilla alkuperäiskansana sekä romaneilla ja muilla ryhmillä on oikeus kehittää ja ylläpitää omaa kieltään ja kulttuuriaan. 4.1 Päivähoidon ja esiopetuksen lainsäädäntö 4.1.1 Laki päivähoidosta Lasten päivähoidosta annettuun lakiin (36/1973) sisältyy kunnan erityinen järjestämisvelvollisuus eli niin sanottu subjektiivinen päivähoito-oikeutta koskeva säännös. Tämä säännös sisältyy päivähoidosta annetun lain 11. a :n 1. momenttiin. ( lapsen on voitava olla säännöksessä tarkoitetussa päivähoidossa siihen saakka kun hän siirtyy peruskoululaissa tarkoitettuna oppivelvollisena peruskouluun tai sitä vastaavaan kouluun.). Säännöksen perusteella kaikilla alle kouluikäisten lasten vanhemmilla tai muilla huoltajilla on vuoden 1996 alusta ollut oikeus saada lapselleen kunnan järjestämä lain 1. 2. tai 3. momentissa tarkoitettu päiväkoti- tai perhepäivähoitopaikka. Lasten päivähoidosta annetun lain 2. a :n 1. momentin mukaan päivähoidon keskeisenä tavoitteena on tukea päivähoidossa olevien lasten koteja näiden kasvatustehtävässä ja yhdessä kotien kanssa edistää lapsen persoonallisuuden tasapainoista kehitystä. Lasten päivähoidosta annetun asetuksen (239/1973) 1. a :n mukaan lasten päivähoidosta annetun lain 2. a :n kasvatustavoitteisiin kuuluu myös suomen- tai ruotsinkielisten, saamelaisten, romanien ja eri maahanmuuttajaryhmien lasten oman kielen ja kulttuurin tukeminen yhteistyössä kyseisen kulttuurin edustajien kanssa. 23

4.1.2 Esiopetuksen lainsäädäntö Laissa lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta (1290/1999) muutettiin 1973 annettuun lain 11. a :n 1. momenttia. Nyt todetaan, että kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen vanhemmat tai muut huoltajat voivat saada lapselle kunnan järjestämän 1. :n 2. tai 3. momentissa tarkoitetun päivähoitopaikan. Lisäksi sama pykälä antaa lapselle oikeuden olla päivähoidossa siihen saakka, kunnes hän siirtyy perusopetuslaissa tarkoitettuna oppivelvollisena perusopetukseen. Edelleen todetaan: Päivähoitoa on kuitenkin järjestettävä osa-aikaisesti, kun lapsi ennen perusopetuslaissa tarkoitettua oppivelvollisuusikää osallistuu perusopetuslain mukaiseen esiopetukseen. Päivähoitoa on mahdollisuuksien mukaan järjestettävä lapsen vanhempien tai muiden huoltajien toivomassa muodossa. Vuoden 1999 alussa voimaan tulleen perusopetuslain (628/1999) 1. :n mukaan laissa säädetään perusopetuksen ja oppivelvollisuuden lisäksi muun ohella oppivelvollisuutta edeltävänä vuonna annettavasta esiopetuksesta. Lain 2. :n mukaan esiopetuksen tavoitteena on perusopetukselle säädettyjen yleisten tavoitteiden lisäksi osana varhaiskasvatusta parantaa lasten oppimisedellytyksiä. Lain 9. :n mukaan esiopetus kestää yhden vuoden. Perusopetuslain 15. :n mukaan esiopetuksen järjestäjän tulee laatia opetusta varten opetussuunnitelma. Opetussuunnitelma hyväksytään erikseen suomenkielistä, ruotsinkielistä ja saamenkielistä sekä tarvittaessa muulla kielellä annettavaa opetusta varten. Esikouluopetuksen järjestämisestä perusopetuksen osana säädetään laissa perusopetuslain muuttamisesta (1288/1999). Lain 4. :n mukaan kunta on velvollinen järjestämään sen alueella asuville oppivelvollisuusikäisille perusopetusta sekä oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna esiopetusta. Lisäksi 6. :ssä todetaan: Kunta osoittaa oppivelvolliselle ja muulle tässä laissa tarkoitettua opetusta saavalle 1. momentin mukaisen lähikoulun tai muun soveltuvan paikan, jossa tämän lain 4. :n 1. ja 2. momentin mukaisesti annetaan opetusta sellaisella oppilaan omalla kielellä, jolla kunta on velvollinen opetusta järjestämään. Kunta voi perustellusta opetuksen järjestämiseen liittyvästä syystä opetuskieltä muuttamatta vaihtaa opetuksen järjestämispaikkaa. Lain 10. :n mukaan opetuskielenä voi olla myös saame, romani tai viittomakieli. 26. a :n mukaan lapsella on oppivelvollisuuden alkamista edeltävänä vuonna oikeus saada esiopetusta. Esiopetuksessa opetuksen laajuus määritellään asetuksella (852/1998) kokonaistuntimääränä, joka on vähintään 700 tuntia vuodessa. 24

Kunnallinen päivähoitojärjestelmä suo siis lapsille mahdollisuudet päivähoidon palveluihin. Sen sijaan esiopetus pyritään järjestämään kaikille sitä haluaville lapsille. Romanikulttuurissa lapset on perinteisesti hoidettu kotona. Nykyään romanilapset osallistuvat jossain määrin päivähoitoon ja esiopetukseen, mikä taas helpottaa heidän koulunkäyntinsä alkua. Esiopetuksen merkitys varsinkin romanilasten kouluvalmiuksien kehittäjänä on erittäin suuri. Romanilasten saaminen kattavasti esikoulun piiriin onkin seuraava askel peruskoulun loppuun suorittamisen ja jatko-opiskelun tukemiseksi. Päivähoidon ja esiopetuksen piiriin tulisikin saada lisää koulutettua romanihenkilökuntaa, jotta romanikieli ja -kulttuuri tulisivat riittävästi huomioiduksi jo ennen koulun alkua ja lain suomat mahdollisuudet kielen ja kulttuurin kehittämiseen tulisivat hyödynnetyksi. Samalla madallettaisiin romaniperheiden kynnystä luottaa lapsensa päivähoidon ja varsinkin esikoulun piiriin. Koulutetun romanihenkilön rooli alkuvaiheessa laaja-alaisena yhdyshenkilönä, kulttuuritulkkina, koulunkäyntiavustajana, romanikielen opettajana (myös kiertävänä romanikielenopettajana harvaanasutuilla seuduilla) ja vetäjänä erilaisissa syrjäytymisen ehkäisy- ja kouluprojekteissa on keskeinen. 4.2 Koulutuksen lainsäädäntö Suomessa perusopetuksen lainsäädäntö takaa romanikielen- ja kulttuurin ylläpitämiseen ja kehittämiseen tietyt edellytykset. Koululainsäädännön uudistus, joka tuli voimaan 1999 jatkaa samaa linjaa mahdollistaen kunnille romanikielisen opetuksen. Perusopetuslain (628/1998) 10. :n kohta opetuskieli 1. momentti toteaa; Koulun opetuskieli on joko suomi tai ruotsi. Opetuskielenä voi olla myös saame, romani tai viittomakieli. Emt. 12. Äidinkielen opetus: 2. momentti toteaa; Äidinkielenä voidaan huoltajan valinnan mukaan opettaa myös romanikieltä, viittomakieltä tai muuta oppilaan äidinkieltä. Romanikielen ja kulttuurin opetus on mahdollistettu edellä esitetyn koululainsäädännön uudistuksen yhteydessä samalla tavoin lukiossa (lukiolain (629/1998) 6. :ssä ja 8. :ssä), ammatillisessa koulutuksessa, (ammatillista koulutusta koskevan lain (630/1998) 11. :ssä ja 12. :ssä) sekä ammatillisessa aikuiskoulutuksessa, (ammatillista aikuiskoulutusta koskevan lain (631/1998) 10. :ssä). Toistaiseksi romanikielen erityisasemaa ei ole vahvistettu yliopistolainsäädännössä, eikä tällä hetkellä ole mahdollista suorittaa romanikielessä yliopistollista arvosanaa. 25

4.3 Opetushenkilöstön kelpoisuusvaatimuksia koskeva asetus Opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksia koskevan asetuksen (986/1998) 5. :n mukaan aineenopetusta on kelpoinen antamaan henkilö, joka on suorittanut ylemmän korkeakoulututkinnon vähintään 35 opintoviikon laajuiset aineenopettajan koulutukseen kuuluvat opetettavan aineen opinnot opetettavissa aineissa tai yliopiston antaman todistuksen mukaan niitä vastaavat opinnot vähintään 35 opintoviikon laajuiset opettajan pedagogiset opinnot. Koulun opetuskieli voi olla suomi, ruotsi tai saame. Koulun opetuskielen hallinta osoitetaan yliopistosta tai korkeakoulusta saadulla todistuksella taikka suorittamalla kielen täydellistä hallintaa osoittava kielitutkinto siten kuin siitä erikseen säädetään. Opetushallitus määrää tarvittaessa, miten kielen hallinta osoitetaan. (Emt. 3., 9. ). Jos opetuskieli on muu kuin koulun opetuskieli, esimerkiksi romani, voi opetusta antaa myös henkilö, joka hallitsee opetuksessa käytettävän kielen. Kun koulutuksen järjestäjällä on kuitenkin velvollisuus antaa opetussuunnitelman mukaista opetusta, joudutaan ottamaan romanikielen opettajaksi opettajakelpoisuutta vailla oleva henkilö. Tällöin opetuskielen riittävän hallinnan harkitsee tehtävään nimittäjä. Edellisten säädösten puitteissa ei yleisen opettajakelpoisuuden omaavaksi romanikielen opettajaksi voi Suomessa kouluttautua, koska romanikielestä ei ole yliopistollista opetettavan aineen arvosanaa ja siihen liittyviä opintoja tarjolla. Luokanopettajakoulutuksen suorittanut romanikielen hallitseva opettaja voi kuitenkin opettaa luokassaan myös romania kelpoisuuden omaavana luokanopettajana. 26

5 Kansainväliset sopimukset ja suositukset 5.1 Kansainvälinen yhteistyö Koulutuksen alalla työskentelevät kansainväliset järjestöt ovat viime vuosina kiinnittäneet päätöslauselmissaan ja sopimuksissaan huomiota vähemmistökieliin ja -kulttuureihin. Yhtäältä on ollut kysymys vähemmistöjen oikeuksien turvaamisesta ja laajentamisesta. Toisaalta taas rasismi on antanut aihetta vähemmistöjä suojaaviin ja syrjintää ennalta ehkäiseviin toimiin. On pyritty sekä vahvistamaan vähemmistöjen kulttuuri-identiteettiä että edistämään yleisesti suvaitsevuutta ja moniarvoisuutta. Näissä yhteyksissä on noussut esiin myös romanikielen ja -kulttuurin aseman parantaminen. 5.2 Euroopan Neuvosto Romanikielen opettajien koulutuksen näkökulmasta on keskeinen erityisesti Euroopan Neuvoston vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen toinen osa, jonka mm. Suomi on allekirjoittanut vuonna 1995. Siinä romanikieli määritellään ei-alueelliseksi viralliseksi kieleksi, ja säädetään kansallisen vähemmistön kielellisistä oikeuksista. Sopimuksen 12. artiklan mukaan sopimuspuolet ryhtyvät opetuksen ja tutkimuksen alalla tarpeen mukaan toimenpiteisiin kansallisten vähemmistöjensä, yhtälailla kuin valtaväestönkin kulttuuria, historiaa, kieltä ja uskontoa koskevan tiedon vaalimiseksi. Saman artiklan kolmannen pykälän mukaan sopimuspuolet sitoutuvat edistämään kansallisiin vähemmistöihin kuuluvien henkilöiden yhtäläisiä mahdollisuuksia saada koulutusta kaikilla tasoilla. 14. artiklassa sopimuspuolet sitoutuvat tunnustamaan, että jokaisella kansalliseen vähemmistöön kuuluvalla henkilöllä on oikeus oppia vähemmistökieltään. Euroopan Neuvosto asetti maaliskuussa 1996 romaneja koskevan erityistyöryhmän (MG-S-ROM). Sen pääasiallisena tehtävänä on pitää yhteyttä muihin elimiin sekä Euroopan Neuvoston puitteissa että muualla ja toimia virallisena painostusryhmänä hallitusten suuntaan. Työryhmä on päättänyt, että yhteistyösuhteiden romaneja edustavien yhdistysten kanssa tulisi olla mahdollisimman tiiviitä. Romanien edustajien asiantuntemus annetaan työryhmän käyttöön. 27

5.3 Euroopan Unioni EU:n komissio julkaisi vuonna 1986 raportin The Schooling of Gipsy and Travellers Children ja antoi koulutuskomitean käsiteltäväksi esityksen, jossa ehdotettiin erilaisia koulutusta edistäviä toimia, jotka ottaisivat huomioon romanien kulttuurin ja elämäntavan. Asiasta käytiin keskustelu, johon myös romanit osallistuivat. Tämän pohjalta EU:n komissio hyväksyi 22.5.1989 päätöslauselman romanien ja kiertolaisten lasten koulutuksesta. Siinä tähdennetään, että romanien ja kiertolaisten kielet ja kulttuurit ovat enemmän kuin puolen vuosituhannen ajan olleet osa yhteisön kulttuurista ja kielellistä perintöä. Lokakuussa 1996 Euroopan Unionin komissio sai valmiiksi kertomuksensa edellä mainitussa päätöslauselmassa esitettyjen toimenpiteiden toteutumisesta. Kertomuksen mukaan yhteisössä tuettiin uutta luovien hankkeiden kehittämistä viidessä teemaverkostossa (keskiasteen koulutus, siirtyminen koulusta työelämään, etäopetus, oppi- ja opetusmateriaalit, avustajien koulutus) ja edistettiin dokumentointi- ja tietojärjestelmän luomista. Komissio vastasi tulosten ja hyvien toimintatapojen yhteen sovittamisesta, erityistoimien täytäntöönpanosta, verkostoitumisen seuraamisesta sekä hankkeiden arvioimisesta ja levittämisestä. Pilottihankkeista saatujen kokemusten perusteella komissio ehdottaa sellaisten suositusten laatimista ja esittämistä jäsenvaltioille, joissa niitä kehotetaan toteuttamaan suunnitellut toimenpiteet. EU:n Sokrates-ohjelman Comenius-osassa on yhtenä toimintamuotona siirtotyöläisten, liikkuvan väestön ja romanien lasten koulutus sekä interkulttuurinen opetus. Tarkoituksena on kansainvälisten hankkeiden avulla auttaa mainittuja lapsiryhmiä pääsemään osalliseksi mahdollisimman täydellisesti kouluopetuksesta ja tukea heidän sopeutumistaan koulutukseen, parantaa heidän saamansa opetuksen laatua sekä ottaa huomioon heidän erityiset koulutustarpeensa ja heidän oppimiskykynsä. Comenius-ohjelma keskittyy koulutukseen, koulusta työelämään siirtymiseen, romanitukihenkilöiden kouluttamiseen sekä avoimen opetuksen ja etäopetuksen käyttöön. Euroopan parlamentti, joka kiinnittää erityistä huomiota Euroopan kansalaisten perusoikeuksien kunnioittamiseen, hyväksyi 21.4.1994 päätöslauselman romanien tilanteesta Euroopan unionissa (OJ C 12.9.1994). Koulutuksen näkökulmasta päätöslauselmassa on useita tärkeitä toimenpidesuosituksia, jotka tähtäävät romanien ja liikkuvan väestön lasten koulutuksen esteiden poistamiseen. Parlamentti suosittelee mm. romanikielen opettajien kouluttamisen ottamista kansallisiin opettajankoulutusohjelmiin ja kehottaa valmistettavaksi opettajille tiedotusmateriaalia käytettäväksi kulttuurienvälisessä koulutuksessa. 28