Turussa 8.1.2015. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Ympäristö ja luonnonvarat

KUULUTUS Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut 8.1.2015 päätöksen Vapo Oy:n turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailusuunnitelmasta Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueella. Päätös on nähtävänä oikaisuvaatimusajan antamisesta Euran kunnan (Sorkkistentie 10, Eura), Eurajoen kunnan (Kalliotie 5, Eurajoki), Honkajoen kunnan (Porhontie 5, Honkajoki), Huittisten kaupungin (Risto Rytin katu 36, Huittinen), Jämijärven kunnan (Peijarintie 5 A, Jämijärvi), Kankaanpään kaupungin (Kuninkaanlähteenkatu 12, Kankaanpää), Karvian kunnan (Kylä-Karviantie 17, Karvia), Köyliön kunnan (Köyliöntie 9, Köyliö), Loimaan kaupungin (Kauppalankatu 3, Loimaa), Nakkilan kunnan (Porintie 11, Nakkila), Merikarvian kunnan (Kauppatie 40, Merikarvia), Oripään kunnan (Koulutie 2, Oripää) ja Siikaisten kunnan (Kankaanpääntie 1 B, Siikainen) ilmoitustauluilla sekä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen www-sivuilla. Oikaisuvaatimusaika on 30 päivää päätöksen antopäivästä. Oikaisua päätökseen voi hakea luvan hakija ja se, jonka oikeutta tai etua asia saattaa koskea sekä kaupunginhallitus ja viranomainen, jonka tehtävänä on valvoa asiassa yleistä etua. Turussa 8.1.2015 Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Ympäristö ja luonnonvarat Liitteet: Päätös ja kopio tarkkailusuunnitelmasta VARSINAIS-SUOMEN ELINKEINO-, LIIKENNE- JA YMPÄRISTÖKESKUS PL 236 kirjaamo.varsinais-suomi@ely-keskus.fi 20101 TURKU www.ely-keskus.fi/varsinais-suomi Käyntiosoite: Itsenäisyydenaukio 2, 20800 TURKU Puhelinvaihde: 0295 022 500

TARKKAILUOHJELMA V. 2014 2018 16X187600 06.10.2014 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma v. 2014-2018 Varsinais-Suomen ELYkeskuksen alueella.

Vapo Oy 1 Läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma v. 2014 2018 Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 TARKKAILUALUEEN KUVAUS... 2 2.1 Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden pinta-alat ELY-keskuksittain... 2 2.2 Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden pinta-alat vesistöalueittain... 4 2.3 Vapo Oy:n turvetuotantoalueet Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella... 4 3 TARKKAILUVELVOITTEET... 4 4 OMAEHTOINEN KUORMITUSTARKKAILU... 5 5 KÄYTTÖTARKKAILU... 5 6 PÄÄSTÖTARKKAILU... 6 6.1 Yleistä... 6 6.2 Näytteenotto... 7 6.3 Virtaaman mittaus... 7 6.4 Ennakkotarkkailu... 7 6.5 Kuntoonpanovaiheen tarkkailu... 7 6.6 Tuotantovaiheen tarkkailu... 8 6.6.1 Ympärivuotinen tarkkailu... 8 6.6.2 Täydentävä tarkkailu... 9 6.7 Jälkihoitovaiheen tarkkailu... 10 6.8 Vesiensuojelurakenteiden tehon tarkkailu... 10 6.9 Poikkeustilanteiden tarkkailu... 10 6.10 Vesiympäristölle haitalliset ja vaaralliset aineet... 11 7 VAIKUTUSTARKKAILU... 11 7.1 Vesistötarkkailu... 11 7.1.1 Jälkihoitovaiheen vesistötarkkailu... 12 7.2 Biologiset tarkkailut... 13 7.2.1 Pohjaeläintarkkailu... 13 7.2.2 Kasviplanktontarkkailu... 15 7.2.3 Piilevätarkkailu... 16 7.3 Kalataloustarkkailu... 17 7.3.1 Kalastustiedustelu... 17 7.3.2 Koekalastus... 17 7.3.3 Koeravustus... 18 7.3.4 Muut menetelmät... 18 7.4 Pöly- ja melutarkkailu... 18 7.4.1 Selvitysmenettely... 19

2 7.4.2 Turvetuottajan oma pölytarkkailu... 19 7.4.3 Pölymittausmenetelmät... 19 7.4.4 Melun mittaaminen... 20 7.5 Pohjavesitarkkailu... 21 8 TULOSTEN TOIMITTAMINEN JA RAPORTOINTI... 22 8.1 Päästötarkkailu... 22 8.1.1 Tulosten väliraportointi... 22 8.1.2 Yleistä päästölaskennasta... 22 8.1.3 Ympärivuotisten tarkkailukohteiden päästölaskenta... 23 8.1.4 Muiden kuin ympärivuotisten tarkkailukohteiden päästölaskenta... 24 8.1.5 Tarkkailun välivuodet päästöjen arviointi... 24 8.1.6 Vuosiyhteenveto... 24 8.2 Vesistötarkkailu... 25 8.2.1 Tulosten toimittaminen... 25 8.2.2 Vuosiyhteenveto... 25 8.3 Biologisten tarkkailujen raportointi... 26 8.4 Kalataloustarkkailujen raportointi... 26 8.5 Pöly- ja melutarkkailun raportointi... 26 8.6 Pohjavesitarkkailun raportointi... 27 8.7 Raporttien tiivistelmät, jakelu ja kehittämisesitykset... 27 9 OHJELMAN MUUTOKSET JA VOIMASSAOLO... 27 10 TURVETUOTANNON TERMINOLOGIAA... 28 11 VIITTEET... 30 Liitteet Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Tuotantoalueiden luvat ja kooste tarkkailuvelvoitteista Turvetuotantoalueiden purkureitit Käyttötarkkailun yhteenvetolomakkeet Päästötarkkailun (4a) ja vesistötarkkailun (4b) havaintoasemat ja niiden perustiedot Varsinais- Suomen ELY-keskuksen alueella Kartat Pöly- ja melutarkkailukirje Biologisten tarkkailujen näytteenottopaikat Pohjavesitarkkailun kohteet listana

3 Vapo Oy Leena Siltaloppi Yhteystiedot PL 22, Yrjönkatu 42 40101 Jyväskylä puh. 020 790 5749 sähköposti etunimi.sukunimi@vapo.fi www.vapo.fi www.vapo.fi/turvetuotantoavastuullisesti Pöyry Finland Oy Pia Jaakola, FM Antti Leskelä, FM Jorma Keränen, FM Eeva-Leena Anttila, FM Pekka Majuri, FM Pekka Keränen, FM Yhteystiedot PL 32, Paristotie 15 67900 KOKKOLA puh. 010 33280 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi

1 1 JOHDANTO Vapon läntisen Suomen alue kattaa tuotantoalueet Etelä-Pohjanmaan, Hämeen, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Keski-Suomen ELY-keskusten alueilla. Edellinen, vuosille 2008-2013 laadittu tarkkailuohjelma hyväksyttiin ympäristökeskuksittain vuosina 2008-2009 ja vuodesta 2010 alkaen ELY-keskuksittain. Hyväksymispäätökset sisälsivät ympäristökeskus- ja ELY-keskuskohtaisia täsmennyksiä ja lisäyksiä esitettyihin tarkkailuohjelmiin. Tämä Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen uusittu tarkkailuohjelma syrjäyttää aiemman voimassa olleen 25.09.2008 laaditun ja 16.03.2011 päivitetyn tarkkailuohjelman. Tarkkailuohjelman oli hyväksynyt Varsinais-Suomen ympäristökeskus/elykeskus päätöksellä VARELY/1125/07.00/2010 (06.05.2011). Tällä ohjelmalla pyritään yhdistämään Vapo Oy:n Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen turvetuotannon käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmat yhdeksi kokonaisuudeksi. Periaate noudattaa yhtenäistä linjaa, jota on toteutettu Vapon läntisen Suomen tarkkailukohteiden (kuva 1) osalta muidenkin ELY-keskusten alueilla. Näin pyritään muodostamaan päästö- ja vaikutustarkkailuista yhtenäinen kokonaisuus, joka antaa tietoa turvetuotannon kuormituksesta ja sen vaikutuksista. Velvoitetarkkailun myötä saadaan myös aineistoa määrävuosina tehtävää lupaehtojen tarkistamista varten. Tarkkailupisteet on pyritty sijoittamaan siten, että turvetuotannon aiheuttamat mahdolliset vedenlaatumuutokset pystytään erottamaan mahdollisimman hyvin muun maankäytön aiheuttamista muutoksista. Käytännössä tämä tarkoittaa veden laadun tarkkailua soiden lähialueella. Tässä tarkkailuohjelmassa esitetään Vapo Oy:n läntisen Suomen Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelma jaksolle 2014 2018. Ohjelmassa mukana olevat turvetuotantoalueet on esitetty liitetaulukoissa. Ohjelma käsittää tuotanto- ja kuntoonpanovaiheen soiden käyttö-, päästöja vaikutustarkkailun, joista on määrätty suokohtaisesti ympäristöluvissa tai erillisissä tarkkailuohjelmissa. Päästötarkkailun periaatteena on aikaisemmin ollut, että osa soista on valittu tarkkailuun ja muiden soiden päästöt on arvioitu tarkkailukohteiden osalta saatavien ominaiskuormituslukujen perusteella. Tämän uuden tarkkailuohjelman ja Vapon omaehtoisesti lisäämän päästötarkkailun myötä päästöjen laskenta perustuu jatkossa yhä enemmän turvetuotantoalueiden omiin tuloksiin. Ominaiskuormituslukujen käyttö päästöjen arvioinnissa on vähentynyt ja jäämässä pois. Ympäristölupapäätöksissä vaikutustarkkailut on usein jätetty kokonaan alueellisten ELY-keskusten ja kalataloustarkkailujen osalta ELY-keskuksen kalatalousyksiköiden hyväksyttäviksi. Tämä tarkkailuohjelma sisältää edellisen ohjelman tapaan vesistötarkkailun, joka kohdistuu pääasiassa päästötarkkailukohteiden alapuolisiin vesistöihin. Biologisten tarkkailujen osalta on kuvattu soveltuvat menetelmät ja tarkkailukohteet. Kalataloustarkkailut tehdään viranomaisten hyväksymien erillisten ohjelmien mukaan. Niiden osalta tässä tarkkailuohjelmassa on esitetty kuvaus yleisimmistä menetelmistä. Lupapäätöksissä voi olla myös määräyksiä pöly- tai meluvaikutusten sekä pohjaveden seuraamisesta, joiden osalta tässä tarkkailuohjelmassa on esitetty yleisimmät menetelmät. Jälkihoitovaiheen tarkkailu suoritetaan lupamääräysten mukaisesti, eikä sitä kuvata tässä ohjelmassa yksityiskohtaisesti.

2 Ohjelmaan voi liittyä Vapon lisäksi myös muita tarkkailuvelvollisia alueellisten ELYkeskusten hyväksymällä tavalla, hyväksyttämällä tarkkailuohjelmansa sekä tekemällä sopimuksen tarkkailua hoitavan konsultin kanssa itsenäisesti. Vapo Oy ei toimi muiden tarkkailuvelvollisten osalta yhteystahona. Ohjelmaan voidaan lisätä uusien lupapäätösten velvoitetarkkailuja sitä mukaa kuin niitä lainvoimaisten päätösten myötä tulee. Tarkkailuvelvoitteet (pisteet, näytteenoton ajankohdat jne.) lisätään ohjelmaan heti velvoitteiden vahvistumisen jälkeen. Lisäksi ohjelmaan tehdään tarvittavia muutoksia ja lisäyksiä viranomaisten ehdotuksien mukaisesti. Tarkkailukohteita voidaan myös viranomaisten hyväksynnällä poistaa, kun tarkkailuvelvoite päättyy. Ohjelma sijoitetaan sähköisesti eri osapuolten saataville wwwympäristöön. Tarkkailuohjelma esitetään Varsinais-Suomen ELY-keskukselle hyväksyttäväksi. 2 TARKKAILUALUEEN KUVAUS 2.1 Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden pinta-alat ELY-keskuksittain Taulukko 1 Vapo Oy:n läntisen Suomen alueella tarkoitetaan turvetuotantoalueita Vapon Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Lounais-Suomen vastuualueiden osalta (kuva 1). Näiden lisäksi Vapon Kaakkois-Suomen vastuualueen soista Jaakkolansuo, Laviassuo ja Hirvisuo kuuluvat tarkkailuohjelmaan, koska ne sijaitsevat Hämeen ELY-keskuksen alueella. Turvetuotantoalueet sijoittuvat Hämeen, Pirkanmaan, Varsinais-Suomen, Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten alueille. Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen turvetuotantoalueiden pinta-alat käyttövaiheittain eri ELY-keskusten alueilla (tilanne 2012 pinta-alatietojen pohjalta) on esitetty taulukossa 1. Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen käytössä olevat turvetuotantoalueet ELYkeskuksittain. ELY-keskus Pinta-ala, ha (Vapon suot) Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme 588 40 55 31 98 812 Pirkanmaa 2 268 62 20 334 1 758 4 442 Varsinais-Suomi 4 199 60 164 356 1 539 6 318 Keski-Suomi 3 618 408 554 420 1 880 6 880 Etelä-Pohjanmaa 11 126 867 806 1 728 3 818 18 345 Yhteensä 2012 21 799 1 437 1 600 2 870 9 093 36 797

3 Kuva 1 Vapo Oy:n vastuualueet, joista Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Lounais-Suomen alue kuuluvat Vapon läntisen Suomen tarkkailuohjelmaan.

2.2 Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden pinta-alat vesistöalueittain Tuotantokunnossa, levossa ja valmistelussa olevien tuotantoalueiden sijoittuminen eri vesistöalueille on esitetty taulukossa 2. Pinta-alat on esitetty vuoden 2012 tietojen pohjalta. Taulukko 2 Vapo Oy:n läntisen Suomen alueen käytössä olevat turvetuotantoalat päävesistöalueittain vuonna 2012. 4 Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue 3 488 557 465 403 1 557 6 470 18 Porvoonjoen vesistöalue 27 0 0 1 0 27 27 Paimionjoen vesistöalue 57 11 0 0 0 68 28 Aurajoen vesistöalue 65 0 0 0 0 65 33 Lapinjoen vesistöalue 78 0 0 4 0 82 35 Kokemäenjoen vesistöalue 5 170 326 483 482 3 009 9 470 36 Karvianjoen vesistöalue 2 757 60 6 318 1 090 4 231 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 397 0 10 51 18 477 38 Teuvanjoen vesistöalue 129 0 0 3 1 133 39 Närpiönjoen vesistöalue 290 0 12 36 0 338 42 Kyrönjoen vesistöalue 4 732 20 20 902 1 885 7 558 44 Lapuanjoen vesistöalue 1 317 75 0 370 878 2 640 46 Purmonjoen vesistöalue 119 2 110 0 0 230 47 Ähtävänjoen vesistöalue 835 61 182 167 442 1 687 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 789 84 79 26 10 987 49 Perhonjoen vesistöalue 1 030 241 233 109 199 1 812 Yhteensä 2012 21 278 1 437 1 600 2 870 9 091 36 274 2.3 Vapo Oy:n turvetuotantoalueet Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella Vapo Oy:lla on turvetuotantoalueita Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella tällä hetkellä runsaat 30 kpl (liite 1). Suurimmat tuotantoalueet ovat Satamakeidas, Alkkia ja Jämiänkeidas. Osa tuotantoalueista sijoittuu useamman ELY-keskuksen alueelle. Alkkian ja Lauttaneva-Haukkanevan turvetuotantoalue sijoittuvat sekä Varsinais-Suomen että Pirkanmaan ELY-keskusten alueelle. Hormaneva sijoittuu osittain Varsinais-Suomen ja osin Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueeseen kuuluvat turvetuotantoalueet sijoittuvat Paimionjoen (27), Aurajoen (28), Lapinjoen (33), Kokemäenjoen (35), Karvianjoen (36) ja Selkämeren rannikkoalueen (83) vesistöalueille. Eniten turvetuotantoalueita sijaitsee Kokemäenjoen Ikaalisten reitin (35.5) vesistöalueella (liite 2). 3 TARKKAILUVELVOITTEET Tarkkailuohjelmaan kuuluvien turvetuotantoalueiden tarkkailuvelvoitteet on koottu liitetaulukoihin. Liitteeseen 1 on koottu turvetuotantoalueiden ympäristöluvat ja tarkkailuvelvoitteet. Liitteestä 2 käyvät ilmi turvetuotantoalueiden valumavesien purkureitit. Liitteissä 4a ja 4b on esitetty ohjelmaan sisältyvien päästö- ja vesistötarkkailuasemien perustiedot. Turvetuotantoalueiden sijaintikartat sekä vesistötarkkailupisteiden kartat on esitetty liitteessä 5. Tarkkailupisteiden tarkemmat sijaintiedot koordinaatteineen löytyvät Vapo Oy:n Soiden hallinnan tietojärjestelmästä. Biologiset tarkkailujen havaintopaikat on esitetty liitteessä 7. Pohjavesitarkkailun kohteet on esitetty liitteessä 8.

4 OMAEHTOINEN KUORMITUSTARKKAILU Vapo on sitoutunut ympäristölupauksessaan 121212 siihen, että kaikki turvetuotantoalueet ovat tuotantokaudella (1.5.-31.9.) päästötarkkailussa ja puolet tuotantoalueista ovat ympärivuotisessa päästötarkkailussa. Omaehtoisten tarkkailujen lisäys toteutetaan vuosien 2014-2015 aikana erillisen suunnitelman mukaisesti. 5 KÄYTTÖTARKKAILU Käyttötarkkailun toteuttaminen määrätään kullekin turvetuotantoalueille ympäristöluvassa. Käyttötarkkailumääräykset voivat vaihdella hieman suokohtaisesti ja yksityiskohtaiset määräykset on annettu lupapäätöksissä. Käyttötarkkailua on tehtävä kaikilla turvetuotantoalueilla. Käyttötarkkailu alkaa heti, kun kuntoonpanotyöt aloitetaan, ja se jatkuu keskeytyksettä siihen saakka, kun tuotantoalueen jälkihoitotyöt on tehty. Käyttötarkkailuun kuuluu käyttöpäiväkirjan pito, vesiensuojelurakenteiden toiminnan tarkkailu ja yleensä toiminnan seuraaminen niin, että se tapahtuu lupamääräysten mukaisesti ja ympäristökuormitus jää mahdollisimman vähäiseksi. Käyttötarkkailu on apuna myös erilaisten häiriötilanteiden selvittämisessä. Käyttöpäiväkirjaan kirjataan tarkentavat tiedot lohko/rakennekohtaisesti. Käyttöpäiväkirja tai erilliset kirjanpitoasiakirjat sisältävät yleensä seuraavat tiedot: tiedot tuotantotoiminnan aloittamisesta, lopettamisesta, tuotantoaloista ja tuotantomenetelmistä tiedot ojitus-, kuntoonpano- ja tuotantotoiminnan etenemisestä kunnostustyöt massansiirrot kaivannaisjätteen lajit, määrät, varastointi ja siirrot ojitusten yhteydessä tarkat kaivuajat ja -paikat vesiensuojelurakenteiden valmistuminen, kunnon seuranta, havainnot toimivuudesta sekä kaikki poikkeamat vesiensuojelusuunnitelmista laskeutusaltaiden, sarkaojien lietesyvennysten ja muiden mahdollisten lietesyvennysten tyhjentäminen sekä ojastojen puhdistukset pumppaamon asennus, käyttöaika ja mahdolliset häiriöt mittapadon ja mittauslaitteen asennukset, huolto ja korjaukset mittapadon vedenkorkeuslukemat, jos suo on tarkkailussa vesinäytteiden ottoajat sadanta, lämpötila ja tuulitiedot tuulitauot muut huomiot, mm. rankkasateiden kestot ja seuraukset jätehuoltoon liittyvät toimet pöly- ja meluhavainnot maininnat mahdollisista valituksista 5

6 havainnot alapuoliseen vesistöön kohdistuvista vaikutuksista sekä muusta kuormituksesta, esim. metsäojitukset muut mahdolliset tapahtumat, joilla voi olla vaikutusta ympäristöön tiedot jälkihoitotoimien toteuttamisesta kasvittumisen eteneminen tuotannosta poistuneilla saroilla alueiden ottaminen jälkikäyttöön alueiden luovuttaminen takaisin maanomistajille toimintaan kohdistuneet valitukset ja niiden käsittely Päiväkirjaa ja muita käyttötarkkailuun liittyviä asiakirjoja säilytetään tuotantoaikana työmaalla tai vastuullisen henkilön hallinnassa. Käyttötarkkailua varten nimetään vastuuhenkilö, joka ilmoitetaan vuosittain alueelliselle ELY-keskukselle ja sijaintikuntien ympäristönsuojeluviranomaiselle. Käyttötarkkailusta pidettävä päiväkirja säilytetään koko tuotannon ja jälkihoitovaiheen ajan. Tarvittaessa päiväkirja esitetään valvoville viranomaisille. Päiväkirjamerkinnöistä tehdään vuosittain lyhyt yhteenveto, joka toimitetaan päästö- ja vaikutustarkkailujen suorittajille, sekä viranomaisille. Tieto kuormitukseen vaikuttavista tekijöistä (esim. häiriötilanteet) ilmoitetaan välittömästi valvovalle viranomaiselle. Vapo otti vuonna 2012 käyttöön oman toimintamallin, jonka mukaan kaikki Vapon tuotantosuot tarkastetaan vähintään kahden viikon välein. Turvetuotannosta vastaava urakoitsija tarkastaa tuotantoalueen osalta sovitut kohteet. Lisäksi he raportoivat lähes reaaliaikaisesti rakenteiden kunnon ja mahdolliset korjaustarpeet Vapon yhteiseen järjestelmään. Urakoitsijoiden lisäksi Vapo tekee omaehtoisia ympäristötarkastuksia. Käyttötarkkailun tiedonkeruu- ja yhteenvetolomake on liitteenä 3. Vapon nettisivuilta löytyvät tiedot turvetuotantoaluekohtaisista tuotantovastaavista ja ympäristöasiantuntijoista (http://www.vapo.fi/turvesuot). 6 PÄÄSTÖTARKKAILU 6.1 Yleistä Päästötarkkailu käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Päästötarkkailun virtaamamittauksen ja vesinäytteiden oton sekä analysoinnin hoitaa konsultti poikkeustilanteita lukuun ottamatta (ks. kappale 6.9). Päästötarkkailuun liittyy usein vesiensuojelurakenteiden tehon tarkkailua. Suurilla tuotantoalueilla voi olla useitakin erityyppisiä päästötarkkailupisteitä. Päästötarkkailu aloitetaan yleensä kuntoonpanovaiheessa ennen turvetuotannon aloittamista. Tässä kappaleessa on kuvattu päästötarkkailujen toteutus näytteenoton, virtaaman mittauksen ja näytteiden analysoinnin osalta. Uusissa ympäristöluvissa määrätään varsin tarkasti päästötarkkailun sisältö. Lupamääräykset voivat poiketa tässä tarkkailuohjelmassa esitetystä päästötarkkailun perusmallista. Tuotantoalueiden tarkkailut suoritetaan aina lupamääräysten mukaisesti tai viranomaisten hyväksymällä tavalla. Kooste eri tuotantoalueiden lupapäätöksien tarkkailuvelvoitteista on liitteenä 1.

7 Päästötarkkailun tuloksia käytetään päästölaskentaan. Päästölaskenta on esitelty tarkemmin kappaleessa 8, samoin kuin käyttö- ja päästötarkkailusta laadittavan vuosiyhteenvedon sisältö. 6.2 Näytteenotto Laboratoriotutkimusten luotettavuuden kannalta on ensiarvoisen tärkeää, että näytteet on otettu oikeilta paikoilta, asianmukaisesti ja edustavasti. Näytteenotot suorittaa poikkeustilanteita (mm. rankkasadenäytteet) lukuun ottamatta ulkopuolinen konsultti, jonka ammattitaito on todennettu akkreditoinnilla ja/tai henkilökohtaisella sertifikaatilla. Näytteitä otetaan tuotantoalueelta lähtevästä vedestä viimeisen vesiensuojelurakenteen alapuolelta mittapadolta tai laskuojasta, mikäli mittapatoa ei ole asennettu. Vesiensuojelurakenteen tehon tarkkailua varten näytteitä otetaan myös vesiensuojelurakenteelle tulevasta vedestä. 6.3 Virtaaman mittaus 6.4 Ennakkotarkkailu Ympärivuotiset tarkkailuasemat varustetaan pääsääntöisesti virtaamanmittausta varten lämpöeristetyillä mittakaivoilla ja mittalaitteilla, jotka pidetään toimintakunnossa. Suolta purkautuva vesimäärä mitataan mittapadon ja jatkuvatoimisen virtaamamittarin avulla. Päästötarkkailun näytteenoton yhteydessä näytteenottaja lukee mittapadon vedenkorkeuden ja tekee siitä merkinnän. Mikäli virtaamamittausta ei pystytä toteuttamaan tai virtaamaa mitataan vain osan aikaa vuodesta, puuttuvat virtaamajaksot arvioidaan muiden edustavien tarkkailusoiden perusteella tai ympäristöhallinnon vesistömallijärjestelmästä (WSFS) saatavien valuntojen avulla. Muilla tarkkailukohteilla, joilla tehdään täydentävää päästötarkkailua, virtaaman mittaus tehdään esim. kolmiopadon tai siivikon avulla. Päästötarkkailun ennakkotarkkailusta ei yleensä ole ympäristöluvissa annettu määräyksiä. Vapo voi suorittaa omaehtoista ennakkotarkkailua, jolloin saatuja tuloksia voidaan käyttää taustakuormituksen laskennassa. 6.5 Kuntoonpanovaiheen tarkkailu Uusien tuotantoalueiden ympäristöluvissa on lupamääräyksinä vaateet kuntoonpanovaiheen päästötarkkailusta. Kuntoonpanovaiheessa olevalta suolta näytteitä otetaan lähtevästä vedestä mittapadolta tai laskuojasta, mikäli mittapatoa ei ole asennettu. Virtaama mitataan kuntoonpanotöiden aikana päivittäin. Näytteenottotiheydessä noudatetaan seuraavaa perusohjetta: Kuukaudet Näytteitä 1.1.-31.3. 1 krt/kk kevättulva (yleensä 1.4-1.5.) 1 krt/viikko 1.4.-31.12. 1 krt/2 vk Kuitenkin aina kuntoonpanotöiden aikana 1 krt/2 vk.

8 Mikäli turvetuotantoalue ei siirry aktiivisesta kuntoonpanovaiheesta suoraan tuotantoon, voidaan kuntoonpanovaiheen jälkeistä näytteenottoa harventaa tai lopettaa se ELYkeskuksen hyväksymällä tavalla. Kuntoonpanovaiheen analyysit (laaja analyysivalikoima) Kiintoaine kemiallinen hapenkulutus (CODMn) Kokonaisfosfori (kok.p) Fosfaattifosfori (suod.) (PO 4-P) Kokonaistyppi (kok.n) Ammoniumtyppi (NH 4-N) Nitraatti- ja nitriittitypen summa (NO 2+3-N) ph rauta (Fe) kun ph < 4,5 määritetään sähkönjohtavuus ja sulfaatti (SO 4) (määritystä ei tehdä kuitenkaan kemiallisilla puhdistusasemilla, koska niillä käytössä oleva kemikaali on sulfaattipohjainen) Jatkuvatoiminen vedenlaadun mittaus Vapo toteuttaa normaalin käsinäytteenoton lisäksi jatkuvatoimisia mittauksia velvoitetarkkailun rinnalla. Mitattavia suureita ovat mm. virtaama, lämpötila ja sameus sekä siitä laskennallisesti johdettavat kemiallinen hapenkulutus (COD), kiintoaine, liuennut orgaaninen hiili (DOC) ja orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC). Mittausten laatu varmistetaan vielä (2014) vertaamalla jatkuvatoimisten mittausten tuloksia laboratorionäytteiden (velvoitetarkkailu) tuloksiin. Jatkuvatoimisia mittausasemia on tulossa sekä kuntoonpanovaiheen että tuotantovaiheen soille. 6.6 Tuotantovaiheen tarkkailu 6.6.1 Ympärivuotinen tarkkailu Päästötarkkailussa on mukana jatkuvassa tarkkailussa olevia ympärivuotisia tarkkailuasemia, jotka on valittu ELY-keskuksittain edustavilta soilta tai ne on määrätty ympäristöluvissa. Asemat muodostavat edustavan otoksen tuotannossa ja kuntoonpanovaiheessa olevista tuotantoalueista huomioiden myös erilaiset vesienkäsittelymenetelmät siten, että niiden aineistoa voidaan käyttää päästölaskennan tueksi soille, joilla vastaavaa ympärivuotista tarkkailua ei ole. Ympärivuotisessa tarkkailussa saattaa vaihtelevasti olla mukana lisäksi Vapon omaehtoisesti tarkkailemia kohteita. Jatkuvassa tarkkailussa olevia ympärivuotisia asemia voidaan perustaa lisää ja niitä voidaan siirtää eri tuotantoalueille ELY-keskusten luvalla tarpeen mukaan. Ympärivuotisen tarkkailuaseman lakkauttaminen voi olla perusteltua, jos tuotantoalue on vanha ja siirtymässä lähivuosina pois tuotannosta tai sen kuormitukset ovat pysyneet pitkään vakaana ja siten sen seuranta ei anna alueelta uutta tietoa. Myös uusien ympäristölupapäätöksien tuomat muutokset kuivatusvesien purkureiteille voivat aiheuttaa ympärivuotisen aseman lakkauttamisen ja siirron toiseen paikkaan.

9 Ympärivuotisella tarkkailukohteella virtaamaa mitataan jatkuvatoimisesti ympäri vuoden eristetystä mittakaivosta. Vesienkäsittelymenetelmän tehoa tarkkaillaan ottamalla näytteet ennen käsittelyä ja sen jälkeen. Vesinäytteet otetaan alla olevan ohjeen mukaisesti. Kevättulvanäytteiden ottoaika vaihtelee tuotantoalueen maantieteellisen sijainnin ja vuotuisten sääolosuhteiden mukaisesti. Kuukaudet Näytteitä 1.1. - 31.3 1 krt/kk kevättulva (yleensä 1.4. - 1.5.) 1 krt/viikko 1.4. - 31.12 1 krt/2 vk Näytteistä määritetään alla mainittu laaja analyysivalikoima talvella ja kevättulvakaudella joka toinen näytteenottokerta, sekä kesällä ja syksyllä joka kolmas näytteenottokerta. Muulloin määritetään perusanalyysivalikoima. Laaja analyysivalikoima - Kiintoaine - Kiintoaine Perusanalyysivalikoima - Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) - Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) - Kokonaisfosfori (kok.p) - Kokonaisfosfori (kok.p) - Fosfaattifosfori (suod.) (PO 4-P) - Kokonaistyppi (kok.n) - ph - ph - Kokonaistyppi (kok.n) - Ammoniumtyppi (NH 4-N) - Nitraatti- ja nitriittitypen summa (NO 2+3-N) - Rauta (Fe) - kun ph < 4,5 määritetään sähkönjohtavuus ja sulfaatti (SO 4) (määritystä ei tehdä kuitenkaan kemiallisilla puhdistusasemilla, koska niillä käytössä oleva kemikaali on sulfaattipohjainen) - kemiallisilla asemilla määrityksiin kuuluvat aina vähintään perusanalyysit + rauta Jatkuvatoiminen vedenlaadun mittaus Vapo toteuttaa normaalin käsinäytteenoton lisäksi jatkuvatoimisia mittauksia velvoitetarkkailun rinnalla. Mitattavia suureita ovat mm. virtaama, lämpötila ja sameus sekä siitä laskennallisesti johdettavat kemiallinen hapenkulutus (COD), kiintoaine, liuennut orgaaninen hiili (DOC) ja orgaanisen hiilen kokonaismäärä (TOC). Mittausten laatu varmistetaan vielä (2014) vertaamalla jatkuvatoimisten mittausten tuloksia laboratorionäytteiden (velvoitetarkkailu) tuloksiin. Jatkuvatoimisia mittausasemia on tulossa sekä kuntoonpanovaiheen että tuotantovaiheen soille. 6.6.2 Täydentävä tarkkailu Ympäristöluvissa on määrätty, että tuotantoajan päästöjen tarkkailua toteutetaan määrävuosina kaikilla tuotantoalueilla osana lupavelvoitetta. Päästötarkkailuvuosina kuivatusvesien laatua tarkkaillaan ottamalla näytteet viimeisen vesiensuojelurakenteen jälkeen mittapadolta tai laskuojasta. Lisäksi vesiensuojelumenetelmien toimivuutta tarkkaillaan ottamalla näytteet ennen viimeistä vesiensuojelurakennetta.

10 Ympäristölupiin perustuva tarkkailutiheys voi vaihdella. Useimmilla kohteilla tuotantovaiheen täydentävässä tarkkailussa tarkkailutiheys on 4 kertaa vuodessa (maalishuhtikuu, kesä-heinäkuu, syys-lokakuu ja joulu-helmikuu), mutta lupaehdoista riippuen näytteenottoväli voi olla myös esimerkiksi kerran kuukaudessa. Tarkkailua on yleensä määrätty kahden vuoden ajan tuotannon aloittamisen jälkeen ja kahden vuoden ajan ennen tarkistushakemuksen jättämistä sekä jälkihoidon aikana ELY-keskuksen määräämän ajan. Näytteenoton yhteydessä mitataan virtaama. Näytteistä analysoidaan yleensä perusanalyysivalikoima (kiintoaine, COD Mn, kok.p, kok.n ja ph). Liitteeseen 4a on koottu päästötarkkailupisteiden osalta tiedot tarkkailtavista kohteista. Vapo voi omaehtoisesti lisätä tarkkailuvuosina otettavien näytteiden määrää, tarkkailuvuosia tai määritettäviä analyysejä tarpeen mukaan. 6.7 Jälkihoitovaiheen tarkkailu Jälkihoitovaiheen tarkkailuista on määräyksiä tuotantoaluekohtaisissa ympäristöluvissa. Lupakauden aikana tuotannosta poistettavat alueet on vuosittain ilmoitettava alueelliselle ELY-keskukselle. Tuotannosta poistettujen alueiden vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden kautta siihen asti, kunnes alueet ovat kasvipeitteisiä, kuitenkin vähintään kahden vuoden ajan, tai kun ne on siirretty pysyvästi muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä ELY-keskukselle selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ennen vesienkäsittelyn lopettamista. Tämän jälkeen tuotannosta poistettujen alueiden vedet voidaan ohjata vesienkäsittelyn ohi ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Mikäli turvetuotanto päättyy lupakauden aikana, tuotannon lopettamisesta on ilmoitettava etukäteen alueelliselle ELY-keskukselle. Tuotannon lopettamisen jälkeen hankealue on siistittävä ja tarpeettomat rakenteet poistettava. Vesienkäsittelyä ja päästö- ja vaikutustarkkailua on jatkettava kahden vuoden ajan tai kunnes tuotantoalue on siirretty muuhun käyttöön. Luvan saajan on esitettävä ELY-keskukselle selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja jälkihoitovaiheen tarkkailun tuloksista ennen vesienkäsittelyn lopettamista. 6.8 Vesiensuojelurakenteiden tehon tarkkailu Päästötarkkailussa vesiensuojelurakenteiden tehoa tarkkaillaan ottamalla vesinäytteitä myös viimeiselle vesiensuojelurakenteelle tulevasta vedestä. Vesiensuojelurakenteen puhdistusteho lasketaan vertaamalla pitoisuuksia rakenteen ylä- ja alapuolella. Puhdistusteho esitetään näytekerroittain sekä koko vuoden keskiarvoina. 6.9 Poikkeustilanteiden tarkkailu Toiminnanharjoittaja ottaa tarkkailukohteilta normaalin näytteenoton lisäksi ylimääräisiä vesinäytteitä poikkeustilanteissa (esim. kovat sateet, ylivirtaamatilanteet). Rankkasateiden aikaisissa ylivirtaamatilanteissa otetaan lisänäytteitä, jotka kuvaavat runsaasta sateesta johtuvaa veden laadun ja kuormituksen muuttumista. Rankkasadenäytteitä otetaan mahdollisuuksien mukaan, mikäli kyseisiä tilanteita tarkkailuvuonna esiintyy (rankkasade = kun sadanta on yli 20 mm/vrk). Tavoitteena on saada kultakin ympärivuotisessa tarkkailussa olevalta asemalta, jolla on jatkuvatoiminen virtaamamittaus, rankkasateen/ylivirtaaman aikana lisänäytteitä. Rankkasadenäytteistä tehdään aina laajan analyysivalikoiman mukaiset määritykset (ks. kappale 6.6.1).

11 Äkillisistä vesistöhaitoista tai niiden uhasta tarkkailuvelvollisen tulee ilmoittaa alueen ELY-keskukselle ja asianomaisen kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle, jotka päättävät jatkotoimista. Konsultin tulee ilmoittaa tarkkailun näytteenoton yhteydessä havaitsemistaan mahdollisista häiriötilanteista tarkkailuvelvolliselle heti ja laboratoriomittauksissa todetuilta osin viimeistään tarkkailutulosten valmistuttua. 6.10 Vesiympäristölle haitalliset ja vaaralliset aineet Turvetuotantoalueiden valumavedet ovat luontaisesti happamia. Kun ph on alle 4.5, määritetään sähkönjohtavuus ja sulfaatti (laaja analyysi). Eli ph 4.5 on raja-arvo, joka kertoo, onko kyseessä mahdollisesti happamalta sulfaattimaalta tuleva vesi. Esimerkiksi asiditeetti-määritys ei sovellu, koska se kuvaa yleensä veden kykyä vastustaa muutosta emäksiseen suuntaan eikä happamuuden lähdettä, joka voi olla joko turve- tai mineraalimaa. Turvetuotantoalueilta tulevassa vedessä on tyypillisesti alhainen sulfaattipitoisuus ja sähkönjohtavuus. Kun vesi on happamoitunut turvekerroksen alapuolisen mineraalimaan hapettumisen seurauksena, veden ph laskee sekä sähkönjohtavuus ja sulfaattipitoisuus nousevat. Happamuuden oletetaan vaikuttavan metallipitoisuuksiin. Soilla mahdolliset metallit ovat jo luonnostaan olemassa, eikä turvetuotanto lisää niiden määrää. Esimerkiksi TASO-hankkeessa on selvitetty valuma-vesien raskasmetallipitoisuuksia ja hankkeen tuloksia hyödynnetään pohdittaessa erityistarpeita jatkossa. Mahdollisista raskasmetallivaikutuksista tehdään erillisselvitys tutkinnallisena projektina (tutkimuskohteet valitaan geologisin perustein siten, että erilaiset alueet ovat riittävästi edustettuina). 7 VAIKUTUSTARKKAILU 7.1 Vesistötarkkailu Turvetuottaja on velvollinen tarkkailemaan ympäristön tilaa ja toiminnan vaikutuksia siihen. Toiminnan vaikutuksia selvitetään alueellisen ELY-keskuksen hyväksymällä tavalla. Vaikutustarkkailu sisältää yleensä vesistö- ja kalataloustarkkailua. Mahdollisia turvetuotantoalueen vaikutustarkkailuja voivat lisäksi olla mm. melu- ja pölytarkkailut sekä erilaiset biologiset tarkkailut, joissa tutkitaan esimerkiksi pohjaeläimiä, kasviplanktonia tai piileviä. Tarkkailun tuottamia tietoja tarvitaan mm. arvioitaessa ympäristönsuojelutoimenpiteiden riittävyyttä sekä harkittaessa lupamääräyksiä, kalatalousvelvoitteita ja korvauksia. Vesistötarkkailun avulla pyritään selvittämään ja tarkkailemaan turvetuotantoalueilta tulevien vesien vaikutusta alapuolisiin vesistöihin, mistä johtuen havaintopaikkojen sijoitukseen tulee kiinnittää erityistä huomiota. Vesistövaikutuksien arvioinnin kannalta on tärkeää, että uusien tuotantoalueiden tai purkureittien osalta vesistötarkkailu aloitetaan ennakkoon suunnitelluilta kuivatusvesien purkureiteiltä ja jos mahdollista mukana on samankaltaisia vertailuhavaintopaikkoja vaikutusalueen ulkopuolelta. Näytteenotto aloitetaan ennen kuntoonpanovaihetta. Tämä ohjelma ei sisällä varsinaista ennakkotarkkailua. Tarkkailuohjelman vesistöhavaintopaikkaverkosto muodostuu pääpiirteissään Vapo Oy:n läntisen Suomen alueella jo aikaisemmin mukana olleista vesistöpisteistä. Uusien ympäristölupien vesistötarkkailuvelvoitteiden myötä mukaan tulee myös uusia vesistöhavaintopaikkoja, joiden osalta uudet havaintopaikat lisätään tähän ohjelmaan ao. ELY-

12 keskuksen hyväksynnän jälkeen. Joitakin vanhoista vesistöpisteistä esitetään poistettavaksi, koska ne eivät enää kuvaa turvetuotannon vaikutusta alapuolisessa vesistössä. Lista vesistötarkkailupisteistä on liitteessä 4b. Järvihavaintopaikoilta otetaan vesinäytteet kahdesti vuodessa. Näytteenottoajankohdat ovat helmikuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin sekä heinä-elokuu. Virtavesihavaintopaikoilta vesinäytteet otetaan kolme kertaa vuodessa. Näytteenottoajankohdat ovat maaliskuun puolivälistä toukokuun puoliväliin, elokuu sekä syyslokakuu. Järvipisteiltä tehtävät analyysit: Lämpötila Näkösyvyys Happi, pitoisuus ja kyllästysprosentti Kiintoaine (vain 1 m) Sameus ph Väri COD Mn (kaikki syvyydet) Kokonaisfosfori Fosfaattifosfori, suod. (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) Kokonaistyppi (kaikki syvyydet) NO3-NO2-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) NH4-typpi (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) Rauta a-klorofylli (0-2 m, ajalla 1.5-31.10) Sähkönjohtokyky Virtavesihavaintopaikoilta tehdään muuten samat analyysit kuin edellä lukuun ottamatta näkösyvyyttä, a-klorofylliä sekä happea. Lisäksi määritetään mahdollisuuksien mukaan virtaama. Virtavesihavaintopaikoilta otetaan näytteet 1 m:n syvyydeltä tai sitä matalammalta, jos vesisyvyys ei riitä. Järvihavaintopaikkojen näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 metriä, otetaan näyte myös vesipatsaan puolivälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. 7.1.1 Jälkihoitovaiheen vesistötarkkailu Jälkihoidosta on määräykset ympäristöluvassa. Jälkihoidon perusperiaate on se, että tuotannosta poistettujen alueiden vedet on johdettava vesienkäsittelyrakenteiden kautta siihen asti, kunnes alueet ovat kasvipeitteisiä, kuitenkin vähintään kahden vuoden ajan, tai kun ne on siirretty pysyvästi muuhun käyttöön. Siten myös vesistötarkkailut jatkuvat vähintään kahden vuoden ajan tai kunnes tuotantoalue on siirretty muuhun käyttöön.

13 Luvan saajan on esitettävä ELY-keskukselle selvitys tuotannosta poistettujen alueiden tilasta ja jälkihoitovaiheen tarkkailun tuloksista ennen vesienkäsittelyn ja vesistötarkkailun lopettamista. Näytteenottoajat ja analyysivalikoima ovat samat kuin tuotantoajan vesistötarkkailussa. 7.2 Biologiset tarkkailut Pelkkä veden laadun tarkkailu riittää silloin, kun turvetuotannon vaikutus on arvioitu vähäiseksi. Biologinen tarkkailu on tarpeen erityisesti, jos purkuvesistönä on herkästi pilaantuva järvi tai joki tai purkualueella on erityisiä luontoarvoja tai käyttötarkoituksia. Biologista tarkkailua on tehtävä, jos turvetuotannon kuormitus on alueellisesti merkittävä. Biologisella tarkkailulla voidaan saada tietoa siitä, miten turvetuotannon kuormitus vaikuttaa vesistön tilaan ja miten mahdolliset muutokset näkyvät eliöstön koostumuksessa ja runsaussuhteissa. Vesipuitedirektiivin tavoitteena oleva vesistöjen hyvän tilan arviointi perustuu pintavedenluokitteluun. Luokitteluun käytettävien biologisten menetelmien tulisi olla tulkintojen soveltuvuuden vuoksi standardien mukaisia. Vesipuitedirektiivin mukainen vesistöjen ekologinen luokittelu perustuu pääosin seurannan osalta virtavesissä kaloihin, pohjaeläimin ja vesikasvillisuuteen. Järvissä edellä mainittujen lisäksi seuranta kohdistuu kasviplanktoniin. Biologiset tarkkailut tehdään yleensä 3-5 vuoden välein. Vesipolitiikan puitedirektiivi edellyttää toiminnalliselta seurannalta (mm. velvoitetarkkailut) vesistöissä, joissa on riski, että hyvää tilaa ei saavuteta, pääsääntöisesti kolmen vuoden välein tehtäviä biologisia selvityksiä. Biologisen tarkkailun tarve ja sisältö määritellään tapauskohtaisesti alueellisten tarpeiden mukaan ja siitä sovitaan erikseen alueellisten ELY-keskuksien tai ELY-keskuksien kalatalousyksiköiden kanssa. Biologisten tarkkailumenetelmien ja tulosten tulkinnan tulisi tarvittaessa soveltua myös ekologisen luokittelun tarpeisiin ympäristöhallinnon ohjeistuksen mukaan. 7.2.1 Pohjaeläintarkkailu Virtavedet Pohjaeläinanalyysit ovat yleisesti käytetty tapa arvioida virtavesiin kohdistuvien paineiden ekologisia vaikutuksia. Pohjaeläimiä esiintyy käytännössä kaikissa vesistöissä, ja suhteellisen pitkäikäisinä ja paikallaan pysyvinä ne ilmaisevat elinympäristönsä hitaita muutoksia pidemmällä aikavälillä kuin vain kyseisellä näytteenottohetkellä (Koskenniemi & Ruoppa 2004). Pohjaeläimiä käytetään yhtenä biologisena osatekijänä vesistöjen ekologisessa tila-arvioinnissa. Virtavesitutkimuskohteiden pohjaeläinnäytteet kerätään ympäristöhallinnon uusimman ohjeistuksen mukaisesti (Meissner ym. 2013, Versio 13.11.2013 tai uudempi). Laa-, Sammin- ja Sammaljoen pohjaeläinnäytteenottoalueet sijoittuvat keskisuuriin jokityyppeihin: Laajoki Kt, tila on tyydyttävä, Sammaljoki Kk, tila on tyydyttävä ja Samminjoki KT, tila on tyydyttävä (OIVA -järjestelmä 2014, Vesien tila -karttakäyttöliittymä 2014). Kultakin tutkimusalueelta otetaan neljä rinnakkaista nopean virtausalueen pohjaeläinnäytettä ohjeistusta noudattaen. Uudessa pohjaeläinnäytteenotto-ohjeessa luovutaan hitaan virtausalueen (H) näytteistä. Luokittelua koskeva näytteenotto-ohjelma ei sido eikä

14 ohjaa velvoitetarkkailuohjelmia (Meissner, tiedoksianto), ja koska hitaan virtauksen alueilla esiintyy yleensä kuitenkin mm. vesistökuormitukselle herkkiä lajeja, tarkkailusuunnitelmaan sisällytetään myös yksi hitaan virtausalueen (H) kolmenkymmenen sekunnin potkuhaavipohjaeläinnäyte per näytteenottoalue. Näytteenottoalueilta otetaan siis yhteensä viisi rinnakkaista 30 sekunnin potkuhaavinäytettä (2 x pki, 2 x iki & 1 H). Mikäli tutkimusalueelta ei löydy kaikkia näytteenottohabitaatteja, näytteitä ei jätetä ottamatta, vaan puuttuvan habitaatin näytteet korvataan saatavilla olevan habitaatin näytteillä. Virtavesinäytteet kerätään syys lokakuussa.). Virtavesikohteiden ekologista tilaa arvioidaan nykyisin ekologisessa tila-arvioinnissa käytettävillä kolmella eri pohjaeläinmittarilla (TT; tyyppiominaisten taksonien esiintyminen, EPTh; tyyppiominaisten EPT-heimojen esiintyminen & PMA; prosenttinen mallinkaltaisuus) (ks. Vuori ym. 2010, Aroviita ym. 2012). Varsinaisten ekologisten tilaluokittelumittarien lisäksi pohjaeläinaineistoista lasketaan myös muita pohjaeläinyhteisön monimuotoisuutta ja orgaanisen kuormituksen määrää kuvaavia tunnuslukuja (mm. ASPT -indeksi, Shannon-Wiener diversitetti-indeksi (H ), yksilö- ja lajimäärä sekä EPT -lajimäärä). Hitaan virtausalueen näytetulokset huomioidaan alueella mahdollisesti esiintyvien uhanalaisten lajien tarkastelussa ja mm. pohjaeläinyhteisön monimuotoisuutta kuvaavien tunnuslukujen laskennassa. Hitaan virtausalueen näytteitä ei kuitenkaan sisällytetä ekologisessa tilaluokitellussa käytettyjen pohjaeläinmittariarvojen laskentaan. Näytteiden määritys ja säilyttäminen sekä tietojen tallennus Kaikkien pohjaeläinnäytteiden määrityksessä pyritään vähintään ympäristöhallinnon tavoitetaksonomian mukaiseen tarkkuuteen (Meissner ym. 2013). Pohjaeläinmäärittäjän tulee olla pätevöitynyt kohdelajistoon Suomen ympäristökeskuksen pohjaeläinmääritysvertailukokeiden (Prof Test) kautta (ks. Meissner & Hynynen 2009). Määritetyt pohjaeläinnäytteet ja näytemateriaalista mahdollisesti muodostetut kestopreparaatit tulee säilyttää 10 vuotta. Kaikki pohjaeläintutkimuksen havaintopaikka- ja näytteenottotiedot sekä määritystulokset tallennetaan ympäristöhallinnon ylläpitämään Pohje-tietojärjestelmään. Pohjaeläinnäytteenoton tuloksia verrataan paikkakohtaisesti aiempiin pohjaeläinnäytteenottojen tuloksiin siltä osin, kuin vertailukelpoista aineistoa on saatavilla. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen pohjaeläintarkkailu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen pohjaeläinnäytteenottopaikkojen perus- ja paikkatiedot on esitetty taulukossa 3. Pohjaeläintarkkailun näytteenottopaikkojen sijoittuminen on esitetty karttaliitteessä 7. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella virtavesien pohjaeläinyhteisöjä on tutkittu aiemmin taulukon 3 mukaisilta paikoilta liittyen Vapo Oy:n turvetuotantoon vuonna 2011 (Pöyry Finland Oy 2012a). Virtavesipohjaeläinnäytteet otetaan kolmen vuoden välein. Seuraava näytteenotto toteutetaan vuonna 2014. Laajoen vesistöalueella ei ole enää Vapo Oy:n turvetuotantoalueita, sillä alueella oleva Raumjärvensuo (Pietarrahka) on siirtynyt Kekkilä Oy:lle. Laajoen vesistöalueen biologiset tarkkailuvelvoitteet ehdotetaan poistettavaksi Vapon tarkkailuvelvoitteista. Tulevien pohjaeläintarkkailujen tuloksia verrataan paikkakohtaisesti aiempiin pohjaeläinnäytteenottojen tuloksiin siltä osin, kuin vertailukelpoista aineistoa on saatavilla.

15 Taulukko 3 Varsinais-Suomen alueen pohjaeläintutkimuksen näytteenottopaikkojen perus- ja paikkatiedot. Vesistö Näytteenotto Koordinaatit Kunta Vesistöalue paikka ETRS-TMFIN35 Laajoki* Jokela Mynämäki 31.001 6751642 225948 Laajoki* Meijerisilta Mynämäki 31.001 6753881 229290 Sammaljoki Seppälä Huittinen 35.181 6792603 280358 Sammaljoki Rekikoski Huittinen 35.181 6793000 278846 Sammaljoki Ranta Huittinen 35.181 6792722 277099 Sammaljoki Pitkäkoski Huittinen 35.181 6792788 271678 Samminjoki Pyntäinen Siikainen 36.063 6874848 233463 Samminjoki Huhtakoski Siikainen 36.063 6874502 232128 *Raumjärvensuon (Pietarrahka) tarkkailupiste, tuotantoalue siirtynyt Kekkilä Oy:lle 7.2.2 Kasviplanktontarkkailu Kasviplanktonin biomassan määrä on riippuvainen järven rehevyystasosta ja myös lajistorakenne valikoituu järven olosuhteita vastaavaksi, joten kasviplanktontutkimuksen avulla saadaan tietoa sekä järven rehevyydestä ja muista ominaisuuksista että näissä ominaisuuksissa tapahtuneista muutoksista, kun tutkimus toistetaan tietyin väliajoin (esim. Lepistö & Rosenström 1998, Willén 2007, Vuori ym. 2010, Järvinen ym. 2011). Näytteet otetaan kokoomanäytteenä vesisyvyyden sallimasta syvyydestä (noin 0 2 m) vesistötarkkailun näytteenoton yhteydessä. Näytteet kestävöidään välittömästi näytteenoton jälkeen happamalla Lugolin liuoksella. Näytteitä säilytetään pimeässä ja viileässä. Näytteiden mikroskopointi tehdään käyttäen laajaa kvantitatiivista menetelmää, ja laskennassa noudatetaan ympäristöhallinnon voimassaolevaa ohjeistusta (Meissner ym. 2013, Versio 13.11.2013 tai uudempi). Määrityksissä pyritään lajitasolle. Solut lasketaan tarvittaessa kokoluokittain ja solujen ja/tai kolonioiden koot mitataan mahdollisimman oikean tilavuuden määrittämiseksi. Tilavuuksina käytetään Suomen ympäristökeskuksen kasviplanktonrekisteriin tallennettuja tilavuuksia. Tulokset ilmoitetaan taksonimääränä ja biomassana (milligrammaa litrassa). Näytteiden määrityksen suorittaa asiantuntija, joka on pätevöitynyt Suomen sisävesien kasviplanktonmäärityksiin esimerkiksi suorittamalla hyväksytysti Suomen ympäristökeskuksen järjestämän vertailukokeen. Laskentatulokset tallennetaan ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteriin. Tulosten avulla tarkastellaan tutkittujen järvien rehevyyttä, ekologista tilaa ja tilassa tapahtuneita muutoksia näytteen lajistokoostumuksen, biomassamäärän ja tarkoitukseen soveltuvien indeksien avulla. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen kasviplanktontarkkailu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen tarkkailun näytteenottopaikat on esitetty kartalla liitteessä 7, ja näytteenottopaikkojen perustiedot on esitetty taulukossa 4. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella järvien kasviplanktonyhteisöjen tilaa on tutkittu aiemmin vuonna 2011 (Pöyry Finland Oy 2012b) taulukossa 4 esitetyiltä näytteenottopaikoilta

Taulukko 4 Varsinais-Suomen alueen kasviplanktontutkimuksen näytteenottopaikat. 16 Näytteenotto Koordinaatit Kunta Vesistöalue paikka ETRS-TMFIN35 Karvianjärvi Karvia 36.043 6906003 273066 Iso-Leppijärvi Siikainen 36.066 6878858 229223 Honkajärvi Meri-Karvia 83.073 6883163 219524 Näytteet otetaan kolmen vuoden välein, ja seuraava näytteenotto tehdään vuonna 2014. Näytteet otetaan yhden kerran heinä- tai elokuussa jokaiselta näytteenottopaikalta. 7.2.3 Piilevätarkkailu Piileviä esiintyy kaikissa vesistöissä, ja ne muodostavat merkittävän osan perustuottajista etenkin pienissä virtavesissä. Vesistöjen kivipinnoilla kasvavat piilevät saavat kaiken ravintonsa ympäröivästä vedestä, ja siten leväyhteisön rakenne kuvastaa hyvin vesistön ekologista laatua ja rehevyyttä sekä vesistöön mahdollisesti kohdistuvaa kuormitusta. Voimakkaimmin piileväyhteisön rakenteeseen vaikuttavat vesistön ph-tasoon ja suolapitoisuuteen liittyvät tekijät sekä veden ravinteisuus (esim. Soininen ym. 2004, Andrén & Jarlman 2008). Piilevänäytteet otetaan heinä-lokakuussa määritetyiltä näytteenottopaikoilta erillisenä näytteenottona tai esimerkiksi pohjaeläinnäytteenoton yhteydessä. Ensisijaisesti näytteet kerätään kivien pinnoilta harjaamalla. Jos näytteenottoalueella ei ole kiviä, näytteet voidaan ottaa myös kasvien pinnalta. Näytteenotto toteutetaan ympäristöhallinnon voimassaolevan ohjeistuksen mukaisesti (Meissner ym. 2013, Versio 13.11.2013 tai uudempi). Piilevänäytteiden käsittely, mikroskopointi sekä analysointi toteutetaan Elorannan ym. (2007) ohjeistuksen ja standardien SFS-EN 13946 (2003) ja SFS-EN 14407 (2005) mukaisesti. Näytteiden laskennasta vastaa asiantuntija, joka on perehtynyt piilevien lajinmääritykseen esimerkiksi suorittamalla hyväksytysti NorBAF:n (the Nordic-Baltic Network for Benthic Algae in Freshwater, www.norbaf.net) järjestämän vertailukokeen. Määritystulosten perusteella tarkastellaan tutkittujen jokien vedenlaatua, ekologista tilaa ja tilassa tapahtuneita muutoksia yhteisöanalyysin ja tarkoitukseen soveltuvien indeksien avulla. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen piilevätarkkailu Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueen tarkkailun näytteenottopaikat on esitetty kartalla liitteessä 7. Näytteenottopaikkojen perustiedot on esitetty taulukossa 5. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen alueella virtavesien piileviä on tutkittu aiemmin vuonna 2011 (Pöyry Finland Oy 2012) taulukossa 5 esitetyiltä paikoilta. Tässä tutkimuksessa laskentatulosten analyysimenetelmät eivät täysin vastaa nykyisin voimassaolevassa ohjeistuksessa kuvattuja menetelmiä. Tässä tutkimuksessa laskentatulosten analyysimenetelmät eivät täysin vastaa nykyisin voimassaolevassa ohjeistuksessa kuvattuja menetelmiä.

17 Taulukko 5 Varsinais-Suomen alueen piilevätutkimuksen näytteenottopaikat. Taulukkoon on lisäksi merkitty edellisen näytteenoton aikana tehdyt havainnot näytteenottopaikan pohjan laadusta. Vesistö Näytteenotto Koordinaatit Kunta Vesistöalue paikka ETRS-TMFIN35 Kivipohja Laajoki* Jokela Mynämäki 31.001 6751642 225948 x Laajoki* Meijerisilta Mynämäki 31.001 6753881 229290 Sammaljoki Seppälä Huittinen 35.181 6792603 280358 Sammaljoki Rekikoski Huittinen 35.181 6793000 278846 Sammaljoki Ranta Huittinen 35.181 6792722 277099 x Sammaljoki Pitkäkoski Huittinen 35.181 6792788 271678 x Samminjoki Pyntäinen Siikainen 36.063 6874848 233463 Samminjoki Huhtakoski Siikainen 36.063 6874502 232128 x *Raumjärvensuon (Pietarrahka) tarkkailupiste, tuotantoalue siirtynyt Kekkilä Oy:lle Piilevänäytteet otetaan kolmen vuoden välein, ja seuraava näytteenotto tehdään vuonna 2014. Laajoen vesistöalueella ei ole enää Vapo Oy:n turvetuotantoalueita, sillä alueella oleva Raumjärvensuo (Pietarrahka) on siirtynyt Kekkilä Oy:lle. Laajoen vesistöalueen biologiset tarkkailuvelvoitteet ehdotetaan poistettavaksi Vapon tarkkailuvelvoitteista. Vuoden 2011 tutkimuksessa saatuja tuloksia verrataan soveltuvin osin vuoden 2014 tutkimustuloksiin, mutta vuoden 2011 tuloksia ei muokata voimassaolevan ohjeistuksen mukaisiksi. 7.3 Kalataloustarkkailu Kala- ja rapukantojen tarkkailut kuuluvat yleisimmin käytettyihin biologisiin vaikutustarkkailumenetelmiin, jotka sopivat niin jokiin kuin järviin. Kalataloudellisista tarkkailuista päättää alueellisen ELY-keskuksen kalatalousyksikkö, joka myös hyväksyy vaikutusalueelle laaditun tarkkailuohjelmaesityksen. Ympäristöluvan varaisissa hankkeissa tarkkailuohjelman laatiminen on luvan saajan vastuulla ja se tulee laatia kolmen kuukauden kuluttua luvan saatua lainvoiman. 7.3.1 Kalastustiedustelu 7.3.2 Koekalastus Kalastustiedustelu soveltuu kalataloudelliseksi tarkkailumenetelmäksi, jos alapuolisen vesistön kalataloudellinen merkitys on arvioitu ympäristöluvassa vähäiseksi ja vaikutusalue on suppea. Kalastustiedustelua voidaan käyttää myös yhteistarkkailujen puitteissa, jolloin tiedustelualue on laaja koskien yleensä koko yhteistarkkailualuetta. Suppeaalaisessa kalastustiedustelussa kysely lähetetään postitse vain vaikutusvesistön rantaasukkaille. Postitusosoitteet saadaan joko kalastuslupamyynnistä tai yleisimmin maarekisteristä. Laajassa kalastustiedustelussa osoitteet saadaan väestörekisteristä. Jos vaikutusalueen vesialueilla on kalataloudellista merkitystä, niin pelkkä tiedustelu ei ole riittävä, sillä kotitarvekalastajien pyynti ei yleensä kohdistu kaikkiin kalalajeihin eikä varsinkaan niiden poikasvaiheisiin. Tällöin kalakantojen tila täytyy selvittää koekalastuksilla. Järvissä koekalastus tehdään NORDIC yleiskatsausverkoilla, joka on vesipuitedirektiivin mukainen standardimenetelmä (SFS-EN 14757). Verkkopyynti satunnaistetaan paikkojen suhteen ja pyyntiponnistus määritellään järven koon ja syvyyssuh-

7.3.3 Koeravustus 18 teiden mukaan. Saalistulokset toimitetaan RKTL:n ylläpitämään valtakunnalliseen rekisteriin ja koska ne perustuvat standardiin, niitä voidaan käyttää järvien kalastoluokittelussa. Jokien koski- ja virtapaikat ovat avainelinympäristöjä, jotka kuvaavat koko joen tilaa. Koekalastusmenetelmänä virtavesissä on standardin SFS-EN 14011 mukainen sähkökoekalastus, jolla pyritään saamaan mahdollisimman tarkka tieto alueella esiintyvistä kalalajeista ja niiden runsaussuhteista. Kalastettavan alueen koko on vähintään 200 m 2, mutta alle 5 m leveissä joissa kalastetaan 20 metrin matka. Sähkökalastus tehdään 1-3 kerran poistopyyntinä ilman sulkuverkkoja. Standardiin lasketaan mukaan vain ensimmäisen kerran poistopyynnin tulokset, joten pyyntikerrat tulee olla eroteltuna. Usein virtavesissä halutaan erityisesti tietoja lohikalojen tiheysmuutoksista ja silloin kolmen pyyntikerran avulla saadaan enemmän informaatioita kuin yhdellä kertaa. Sähkökalastusten ajankohta on elokuun alusta lokakuun loppuun. Alle 5 C vedessä ei enää sähkökalasteta, koska sekä kalojen aktiivisuus, että laitteiden teho vähenee merkittävästi. Saalistulokset toimitetaan RKTL:n ylläpitämään valtakunnalliseen rekisteriin ja koska ne perustuvat standardiin niitä voidaan käyttää virtavesien kalastoluokittelussa. Koeravustukset ovat käyttökelpoisia vaikutusvesissä, joissa on esiintynyt tai esiintyy rapuja, mutta niiden nykytilasta ei ole tarkempaa tietoa. Rapujen mertakoepyynti tehdään yleensä heti ravustuskauden alkaessa heinäkuun lopulla ja se toistetaan myöhemmin elokuulla, jotta rapujen kuorenvaihdon ajankohta ei vaikuta tuloksiin. Ravut eivät liiku kuorenvaihdon aikana, eivätkä siten mene pyydyksiin. Merrat lasketaan 10 metrin välein virtavesissä ja järvissä 5 m välein alle 3 m veteen. Mertoja tulee olla vähintään 50 kpl/vaikutusalue. Koeravustus voi olla seurantaa, joka toistetaan 5 vuoden välein tai sitten kertaluontoinen rapuselvitys, jonka tuloksien perusteella kalatalousviranomainen päättää tarkkailun jatkosta. Koeravustus kuuluu RKTL:n esittämiin ja yleisesti käytössä oleviin tarkkailumenetelmiin (Böhling & Rahikainen 1999). 7.3.4 Muut menetelmät Harvemmin sisävesillä käytössä olevia kalataloudellisia tarkkailumenetelmiä ovat mm. poikasnuottaus, kalojen tai rapujen sumputuskokeet, kalojen mädin selviytymiskokeet, ja havasten limoittumiskokeet. 7.4 Pöly- ja melutarkkailu Turvetuotantoalueiden ympäristöluvissa voi olla velvoitteena pöly- ja melutarkkailua. Ympäristöluvassa voi olla tarkkoja määräyksiä pöly- tai meluhaittojen mittauksista ja niissä tapauksissa mittaukset tehdään lupien mukaan. Useimmiten ympäristöluvissa on kuitenkin määrätty, että pöly- ja/tai melutarkkailu tulee tehdä alueellisen ELYkeskuksen määräämällä tavalla ja ehdotus pöly- ja melutarkkailusuunnitelmaksi tulee laatia kolmen kuukauden kuluttua luvan saatua lainvoiman. Tässä tarkkailuohjelmassa esitettyjä menetelmiä voidaan käyttää alueellisten ELYkeskuksien hyväksyttyä tarkkailuohjelman. Tarkkailusoista ja niillä käytettävistä menetelmistä tulee tehdä tarvittaessa päivitys alueellisen ELY-keskuksen hyväksyttäväksi.