5.2 Kuntien kulttuuripalvelujen tuottaminen sekä kunnan ja ulkopuolisten kulttuuripalvelujen tuottajien välinen yhteistyö

5.2 Kuntien kulttuuripalvelujen tuottaminen sekä kunnan ja ulkopuolisten kulttuuripalvelujen tuottajien välinen yhteistyö Johtopäätökset Kuntien kulttuuripalvelujen järjestämisen tavat ovat moninaiset, mikä kytkeytyy käytettävissä oleviin resursseihin. Yleisen kulttuuritoiminnan osuus kuntien koko käyttötalouden kustannuksista on Itä-Suomessa valtakunnallista tasoa matalampi. Vuonna 2013 Manner-Suomessa yleiseen kulttuuritoimintaan käytetty työpanos oli yksi henkilötyövuosi tai enemmän yli puolessa kunnista (53,6 %). Itä-Suomessa luku oli huomattavasti korkeampi (70,2 %). Palvelujen järjestämiseen osallistuu kuntien itsensä lisäksi mm. kolmannen ja yksityisen sektorin toimijoita. Kokonaistarkastelua hankaloittaa tiedon puute ja epätasaisuus: esimerkiksi kustannustiedot eivät ole suoraan vertailtavissa, eikä henkilöstötietoja koota valtakunnallisesti tai alueellisesti. Palvelujen järjestämisen kokonaisuudesta tarvittaisiin lisää tietoa. Hieman yli puolet sekä Manner- että Itä-Suomen kunnista on tehnyt kulttuuritoimintaan tai - palveluihin liittyviä sopimuksia kolmannen sektorin kanssa. Palveluja on ostanut tai ulkoistanut yrityksille Manner-Suomen kunnista 37,6 prosenttia, mikä on vähemmän kuin Itä-Suomessa (43,2 %). Enemmistö kuntien kulttuuritoiminnan järjestämiseen myöntämien avustusten kokonaismäärästä suuntautuu kolmannelle sektorille sekä Manner- että Itä-Suomessa. Yrityksille myönnettyjen avustusten osuus on Manner-Suomessa (15,5 %) huomattavasti korkeampi kuin Itä-Suomessa (1,5 %). Sen sijaan muille toimijoille (esimerkiksi yksittäisille taiteilijoille) myönnettyjen avustusten osuus on Manner-Suomessa (7,2 %) huomattavasti matalampi kuin Itä-Suomessa (37,8 %). Kulttuuripalveluihin kuntien peruspalveluina liittyy tasa-arvo palvelujen saatavuudessa. Kunnat ovat resursoinnillaan pyrkineet tavoitteeseen. Vuonna 2013 Manner-Suomen vastaajakunnissa järjestettiin yli 18 000 ja Itä-Suomen vastaajakunnissa noin 5 000 kulttuuritapahtumaa, joista hieman alle puolet sai avustusta kunnalta. Kyselyyn vastanneiden kuntien kulttuuritoiminnasta valtaosa järjestetään keskustaajamissa sekä Manner- että Itä-Suomessa. Hoiva- ja hoitolaitoksissa järjestetään Manner- ja Itä-Suomen kuntien arvioiden mukaan noin kolmasosa monipuolisesta ikäihmisille suunnatusta kulttuuritoiminnasta. Toimenpide-ehdotukset Varmistetaan riittävät taloudelliset resurssit kuntien kulttuuritoiminnan järjestämiseen osana peruspalveluita ja selvitetään rahoituksen kannustavuuden ja siihen liittyvän, vertailukelpoisen tiedontuotannon kehittämismahdollisuudet. Suositellaan että kuntiin palkattaisiin vähintään yksi päätoiminen yleisen kulttuuritoiminnan työntekijä 10 000 asukasta kohden. Käytännössä tehtävien hoitaminen edellyttää useimmiten myös pienemmissä, alle 10 000 asukkaan kunnissa, vähintään 0,5 1,0 henkilötyövuotta kulttuuritoiminnan tehtävien hoitamiseen. 100 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

Palvelutuotantojen vahvistamiseksi valtion tulisi parantaa edellytyksiä (lainsäädännölliset, verotukselliset, taloudelliset) kuntien ja kolmannen sektorin välisten, kuntien ja yritysten välisten sekä kuntien ja yksityisten toimijoiden välisten sopimusten tekemiseen. Kunnat sisällyttävät kulttuuritoiminnan kuntien hyvinvointikertomuksiin ja muuhun strategisen toiminnan tuloksellisuuden tarkasteluun. Niihin liittyen kehitetään erilaisia toimenpiteitä tasa-arvon lisäämiseen palvelujen saatavuudessa alueilla, jotka nykyisellään poikkeavat mahdollisuuksiltaan tarjota kulttuuritoimintaa ja kulttuuripalveluja. Vahvistetaan tietopohjaa kulttuuritoimintaan osallistumisen ja osallistumattomuuden mittaamiseksi. Täsmennetään tahot (kunnat, maakuntien liitot, Taiteen edistämiskeskuksen aluetoimipisteet, yliopistot, ammattikorkeakoulut, aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenneja ympäristökeskukset), jotka vastaavat tiedon keräämisestä ja käsittelystä aluetasolla yhteistyössä Tilastokeskuksen kanssa. Selvitetään mahdollisuudet luoda valtakunnallinen kulttuuritoiminnan paikkatietojärjestelmä, joka hyödyttäisi myös alueellista kulttuurisuunnittelua. Alueilla sovitaan, kenen koordinoimana ja kenen toimesta (kunnat, maakuntien liitot, Taiteen edistämiskeskuksen aluetoimipisteet, yliopistot, ammattikorkeakoulut, aluehallintovirastot, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset) tietojen kerääminen toteutetaan. Arviointiasetelma Arviointikriteerit Arviointikysymykset Arviointimittarit Palvelutavoitteet Kunnan kulttuuripalvelujen tuottamiseen osoittamat resurssit Kunnan muille toimijoille osoittamat resurssit kulttuuripalvelujen tuottamiseen Kuinka paljon kunta käyttää resursseja kulttuuritoiminnan järjestämiseen? Kuinka paljon kunta käyttää varoja kulttuuritoiminnan järjestämiseen kunnan oman toiminnan lisäksi? Yleisen kulttuuritoiminnan sekä museo-, teatteri- ja musiikkitoiminnan kustannukset ( /asukas) Monipuoliset kulttuuripalvelut kunnan asukkaiden saavutettavissa Kunnan yleisessä kulttuuritoiminnassa työskentelevä henkilöstö Kunnan tekemät sopimukset Monipuoliset kulttuuripalvelut Kunnan myöntämät avustukset kunnan asukkaiden saavutettavissa Kunnassa olevien Mitä toimintaa kunta kulttuuripalvelujen saatavuus ja resursoinnillaan saa saavutettavuus aikaiseksi? Kulttuuritapahtumien määrä Ikääntyneille suunnattu toiminta Palvelujen läheisyys ja osallistuminen Kulttuuripalvelujen tuottajien monipuolisen toiminnan mahdollistaminen Monipuoliset kulttuuripalvelut kunnan asukkaiden saavutettavissa Tasa-arvo palvelujen saatavuudessa 101

Johdanto Lainsäädännöllinen tausta Kunnalliset kulttuuripalvelut ovat merkittävä osa suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan palvelutarjontaa. Arviointikohteena oli kuntien kulttuuripalvelujen tuottaminen sekä kunnan ja ulkopuolisten kulttuuripalvelujen tuottajien välinen yhteistyö Itä-Suomen aluehallintoviraston (AVI) alueella. Virasto toimii Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon maakunnissa. Arviointi koskee alueen kuntien kulttuuritoimintaan kuuluvina yleistä kulttuuritoimintaa sekä taide- ja kulttuurilaitoksia. Lain kuntien kulttuuritoiminnasta (728/1992) mukaan kulttuuritoiminnalla tarkoitetaan taiteen harjoittamista ja harrastamista, taidepalvelusten tarjontaa ja käyttöä, kotiseututyötä sekä paikallisen kulttuuriperinteen vaalimista ja edistämistä. Museolaki (729/1992) sekä teatteri- ja orkesterilaki (730/1992) määrittelevät taide- ja kulttuurilaitosten oikeutta valtionosuuteen. Myös kansalaisopistoilla, kirjastoilla ja taiteen perusopetuksella on tärkeä merkitys kulttuuripalveluina. Tässä arviointikohteessa niitä ei kuitenkaan tarkastella: kirjastotoimi on omana kohteenaan ja taiteen perusopetuksesta on toteutettu erillinen arvio vuodelta 2012 (julkaistu 2014). Arviointiaineistot ja -menetelmät Arviointikriteerejä ovat kunnan kulttuuripalvelujen tuottamiseen osoittamat resurssit, kunnan kulttuuripalvelujen tuottamiseen muille toimijoille osoittamat resurssit sekä kunnassa olevien kulttuuripalvelujen saatavuus ja saavutettavuus. Arvioinnissa Itä-Suomen tilannetta tarkastellaan suhteessa valtakunnalliseen tilanteeseen. Alueen sisällä vertailevaa tarkastelua tehdään maakuntien välillä. Arviointiaineistoina käytettiin Tilastokeskuksen kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta -tilastoa, joka kattaa koko maan mukaan lukien Ahvenanmaan, sekä Manner-Suomen (ilman Ahvenanmaata) kuntien kulttuurivastaaville lähetettyä kyselyä, johon 20.1.2014 mennessä heistä vastasi 70,7 prosenttia. Itä-Suomessa vastausprosentti oli aluehallintovirastojen alueista korkein (78,7 %). Pienten, alle 5 000 asukkaan kuntien osuus vastaajista oli suurempi Manner-Suomessa (39,7 %) kuin Itä-Suomessa (30,4 %). Kyselyn tulokset tarjoavat vähintään suuntaa-antavaa tietoa kuntien kulttuuritoiminnasta ja -palveluista. Tilasto- ja kyselyaineistojen lisäksi arvioinnin pohjana käytettiin aiempaa tutkimusta. Kunta vastaa kulttuurin peruspalveluista alueellaan. Kuntien kulttuuritoiminta perustuu pääasiassa kunnan itse tuottamiin kulttuuripalveluihin, mutta kunnan oman palvelutuotannon rinnalle on noussut uusia, toisaalta markkinoihin ja kilpailuun ja toisaalta kumppanuuksiin ja verkostoihin pohjautuvia malleja. Kuntien tavat järjestää kulttuuritoimintaa ja kulttuuripalveluja ovat siis moninaiset: palveluja tuotetaan itse, järjestetään yhteistyössä muiden kanssa ja/tai hankitaan ostopalveluina. Yhteistyön tarve on korostunut kuntatalouksien kiristyessä. Tämän arvioinnin erityiskysymyksinä ovat kolmannen sektorin rooli kulttuuripalvelujen tuottajana kunnissa sekä ikäihmisille tarjottavien peruspalvelujen alueellinen saatavuus. Kulttuuripalvelujen järjestäminen Kunnalla on kulttuuritoiminnan järjestämisvastuu. Kulttuuripalvelut ovat peruspalveluja, joita kunnat voivat toteuttaa parhaaksi näkemällään tavalla ja laajuudella. Kulttuuripalvelujen järjestämisen mallit ja lähtökohdat palvelujen tuottamiseen ovat kunnissa hyvin erilaiset. Siten 102 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

myös kulttuuritoiminnan sisällöt vaihtelevat kunnittain huomattavasti. Hyvin erilaisin hallinto- ja palvelutuotantomallein sekä rahoitusjärjestelyin toteutetun kulttuuritoiminnan ja kulttuuripalvelujen arviointi on haastavampaa kuin monilla muilla kunnan sektoreilla: tuloksiin liitettävät mittarit eivät ole yksiselitteisiä ja valtakunnallista vertailutietoa kuntien kulttuuritoiminnasta on niukasti. Tiedonkeruun haasteet korostuvat etenkin kuntien muutostilanteissa. Kunnallinen kulttuurihallinto on 2010-luvulla monimuotoistunut. Vuonna 2003 toteutetun Kuntaliiton selvityksen mukaan erillinen kulttuurilautakunta oli lähes neljäsosassa kuntia; vuonna 2011 se oli enää vajaassa kymmenesosassa Kankaan ja Ruokolaisen tutkimista 78 kunnasta. Sen sijaan yhdistelmälautakuntana sivistyslautakuntia oli perustettu yli puoleen tutkimuskunnista. Tämän arvioinnin mukaan yli puolessa kunnista sekä Manner-Suomessa (56,5 %) että Itä- Suomessa (66,7 %) kulttuuripalvelujen tuottaminen ja järjestäminen oli vuonna 2013 sivistyslautakunnan (yhdistelmälautakunnan) alaisuudessa. Sen jälkeen suosituimpia olivat muut lautakuntaratkaisut: vapaa-aikalautakunta (Manner-Suomi 15 % ja Itä-Suomi 19,4 %), kulttuurilautakunta (tai yhdistelmä kirjasto/liikunta/nuoriso) (20,6 % ja 5,6 %) ja muut hallintoratkaisut (7,9 % ja 8,3 %). Muita hallintoratkaisuja olivat Itä-Suomessa aikuisväestön lautakunta, Ii-instituutti -liikelaitoksen johtokunta sekä kasvatus- ja opetuslautakunta. Ikäihmisten palvelut Ikäihmisten osuus koko väestöstä on kasvussa: vuonna 2030 yli 65-vuotiaita on Tilastokeskuksen ennusteen mukaan 24,4 prosenttia ja yli 75-vuotiaita 12,9 prosenttia suomalaisista. Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella ikääntyneiden osuus on hieman suurempi: yli 65-vuotiaiden osuus vuonna 2030 on ennusteen mukaan 31,8 prosenttia ja yli 75-vuotiaiden osuus 17,6 prosenttia alueen asukkaista. Väestön rakenne vaikuttaa myös kulttuuripalvelutarjontaan. Ikäihmisille suunnattuja kulttuuripalveluja on pyritty lisäämään sekä kuntien perustoimintana että hankkeiden avulla. Taide- ja kulttuuritoiminnalla on todettu lukuisia hyvinvointia lisääviä vaikutuksia: taideja kulttuuriharrastaminen edistää terveyttä, ehkäisee dementoitumista, lievittää kiputuntemuksia sekä ennustaa pidempää elinikää. Ikääntyvien ja ikääntyneiden mielestä kulttuuritoiminta lisää hyvinvointia ja elämän mielekkääksi kokemista, ja esimerkiksi osallistuminen kulttuuritilaisuuksiin ja tapahtumiin tarjoaa piristävää ajanvietettä ja arjesta irtautumisen mahdollisuuksia. Kunnissa kulttuuripalveluilla on yhä kasvava merkitys hyvinvoinnin edistäjänä. Kulttuurin hyvinvointipalveluista puhutaan myös kun tavoitellaan esimerkiksi ikäihmisten kotona asumisen tukemista. Lähitulevaisuuden näkymät Hallitusohjelman mukaan toteutetaan laaja kuntauudistus, jonka osana myös kuntien kulttuuripalvelujen asemaa arvioidaan uudelleen. Kansalaisten käsityksiä kulttuuripalveluista ja kuntahallinnosta 2012 -selvityksessä kolme vastaajaa neljästä piti kulttuuria kansalaisen peruspalveluna. Vajaa puolet vastaajista (41 %) katsoi, että kuntahallinto turvaa kansalaisten peruspalvelut. Valtiovarainministeriön syksyllä 2013 toteuttamassa kyselyssä kuntalaisilla, kunnan viranhaltijoilla ja kuntapäättäjillä oli mahdollisuus kertoa mielipiteensä kuntien tehtävien uudistamisesta. Vastaajista noin kolmasosa vähentäisi ensisijaisesti opetus- ja sivistystoimesta ja noin viidesosa erityisesti kulttuuri- ja liikuntapalveluista. Kuitenkin vastauksissa katsottiin, että peruspalveluiden osalta vastuun palvelujen järjestämisestä ja tuottamisesta tulee olla julkisella hallinnolla. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimusjulkaisussa 80 prosenttia vastanneista/ haastatelluista piti kulttuuri- ja liikuntatoimintojen järjestämistä kuntien tehtävänä. 103

Hyvinvointikertomus on hyvinvointipolitiikan suunnittelun, arvioinnin ja raportoinnin työväline kunnissa ja alueilla. Taide ja kulttuuri mainittiin hyvinvointikertomuksessa muiden osioiden yhteydessä useammin Manner-Suomessa (60,3 %) kuin Itä-Suomessa (54,1 %). Oma osionsa taide- ja kulttuuripalveluille oli noin kymmenesosassa sekä Manner-Suomen (8,9 %) että Itä- Suomen (8,1 %) vastaajakuntia. Noin kolmasosa Manner-Suomen kunnista (30,8 %) ei maininnut lainkaan taidetta ja kulttuuria kunnan hyvinvointikertomuksessa. Itä-Suomessa näiden kuntien osuus oli hieman korkeampi (37,8 %). Kuinka paljon kunta käyttää resursseja kulttuuritoiminnan järjestämiseen? Itä-Suomen kuntien käyttötalouden kustannuksista yleisen kulttuuritoiminnan osuus on valtakunnallista tasoa matalampi. Kulttuuritoiminnan kustannukset Kuntien kustannustietoja kootaan Tilastokeskuksen Kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta -tilastoon. Kuntien kirjaustapojen vaihtelusta johtuen kustannustiedot ovat jossain määrin puutteellisia. Ongelma on myös se, että kulttuurin kustannuksia kirjataan eri kustannusluokkiin. Näin ollen tiedot eivät anna kokonaiskuvaa kuntien kulttuuritoiminnan laajuudesta, vaikuttavuudesta tai toiminnallisesta tehokkuudesta: korkeat kustannukset eivät suoraan merkitse hyvää palvelutasoa tai toisaalta huonoa taloudenpitoa. Kuntien erot vaikuttavat kulttuuritoiminnasta aiheutuviin kustannuksiin: esimerkiksi kaksikielisyys lisää palvelujen tarvetta ja siten kustannuksia. Myös erilaiset käytännöt kustannusten kirjaamisessa vaikuttavat lukujen taustalla. Kulttuuritoiminnan osuus kuntien taloudesta on pieni: yleisen kulttuuritoiminnan osuus kuntien käyttötalouden käyttökustannuksista vuonna 2012 oli koko maassa 0,35 prosenttia ja Itä-Suomessa 0,23 prosenttia. Osuus on laskenut vuodesta 2006 lähtien sekä valtakunnallisesti että Itä- Suomessa. Myös museoiden, teattereiden ja orkestereiden osuus kuntien käyttötalouden käyttökustannuksista on laskenut vuodesta 2006 vuoteen 2012 sekä valtakunnallisesti että Itä- Suomessa. Museoiden, teattereiden ja orkestereiden osuus kuntien käyttötalouden käyttökustannuksista vuonna 2012 oli koko maassa 0,76 prosenttia ja Itä-Suomessa 0,69 prosenttia. (Taulukko 24) Tämän raportin aineistona käytettävään Tilastokeskuksen yleisen kulttuuritoiminnan luokkaan kuuluvat muu kunnan järjestämä kulttuuritoiminta, jonka tarkoituksena on kulttuuriharrastusten ja -palvelujen tarjonta ja tukeminen, yleiseen kulttuuritoimeen luettavan henkilöstön palkkauksesta ym. aiheutuvat menot ja tulot sekä kulttuurikeskusten toiminnasta aiheutuvat menot ja tulot sekä kaikki kulttuuritoimen ja muiden hallintokuntien kulttuuritapahtumille sekä kulttuuritoiminnalle myönnetyt avustukset lukuun ottamatta museo- ja näyttelytoiminnan, teatteri-, tanssi ja sirkustoiminnan sekä musiikkitoiminnan avustuksia, joiden kustannukset on kirjattu omiin tehtäväluokkiinsa. 104 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

TAULUKKO 24. Yleisen kulttuuritoiminnan sekä museoiden, teattereiden ja orkestereiden käyttökustannusten osuus Itä-Suomessa ja koko maassa vuosina 2006 2012. Yleisen kulttuuritoiminnan käyttökustannukset kunnissa Museoiden, teattereiden ja orkesterien käyttökustannukset kunnissa Osuus käyttötalouden käyttökustannuksista kunnissa yhteensä, % Vuosi 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Koko maa 0,43 0,41 0,41 0,39 0,40 0,39 0,35 Etelä-Savo 0,34 0,30 0,31 0,34 0,31 0,33 0,29 Pohjois-Karjala 0,20 0,19 0,17 0,21 0,23 0,21 0,21 Pohjois-Savo 0,36 0,30 0,28 0,27 0,27 0,26 0,22 Itä-Suomen AVI 0,31 0,27 0,26 0,27 0,27 0,26 0,23 Koko maa 0,81 0,78 0,77 0,79 0,79 0,79 0,76 Etelä-Savo 0,63 0,59 0,55 0,53 0,52 0,51 0,52 Pohjois-Karjala 0,61 0,59 0,55 0,54 0,55 0,54 0,54 Pohjois-Savo 0,93 0,94 0,92 0,88 0,89 0,93 0,89 Itä-Suomen AVI 0,75 0,75 0,71 0,69 0,69 0,70 0,69 Lähde: Tilastokeskus: Kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta -tilasto. Yleisen kulttuuritoiminnan nettokustannukset vaihtelivat valtakunnallisesti vuonna 2009 välillä 2 70 euroa/asukas ja vuonna 2012 välillä 0 196 euroa/asukas. Nettokustannusten vaihteluväli kasvoi myös Itä-Suomen kunnissa: vaihteluväli oli -2 45 euroa/asukas vuonna 2009 ja 2 60 euroa/asukas vuonna 2012. Vuonna 2009 hieman yli puolet (54,6 %) suomalaisista asui kunnassa, jossa yleisen kulttuuritoiminnan nettokustannukset olivat 16 euroa/asukas tai enemmän. Itä-Suomen alueella näissä kunnissa asuvien osuus oli matalampi (45,1 %). Vuonna 2012 korkeimpien nettokustannusten kunnissa asuvien osuus oli laskenut sekä valtakunnallisesti että Itä-Suomessa. Osaltaan taustalla vaikuttanevat kuntaliitokset. (Taulukko 25) TAULUKKO 25. Yleisen kulttuuritoiminnan asukaskohtaiset nettokustannukset Itä-Suomessa ja koko maassa vuosina 2009 ja 2012. Kuntien asukasmäärä koko asukasmäärästä, % 2009 2012 Yleisen kulttuuritoiminnan Itä-Suomen AVI Koko maa Itä-Suomen AVI Koko maa nettokustannukset, /asukas 2 tai vähemmän/asukas* 7,1 4,4 4,1 3,8 3-5 /asukas 8,7 6,3 5,1 5,1 6-15 /asukas 39,1 34,7 58,9 37,4 16 tai yli/asukas 45,1 54,6 31,9 53,6 Yhteensä 100 (n=569 712) 100 (n=5 349 906) 100 (n=543 895) 100 (n=5 426 674) * Sisältää myös kunnat, joista tieto puuttuu tai on pienempi kuin puolet käytetystä yksiköstä. Lähteet: Kangas & Kivistö 2011, Tilastokeskus: Kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta -tilasto. 105

Vuosina 2005 2011 koko Suomessa yleisen kulttuuritoiminnan asukaskohtaisten nettokustannusten keskiarvo kasvoi 18 eurosta 23 euroon. Vuonna 2012 keskiarvo oli valtakunnallisesti 22 euroa/asukas ja Itä-Suomessa 15 euroa/asukas. Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella keskiarvo oli kaikkina tarkasteluvuosina valtakunnallista matalampi. (Taulukko 26) TAULUKKO 26. Yleisen kulttuuritoiminnan asukaskohtaiset nettokustannukset Itä-Suomessa ja koko maassa keskimäärin vuosina 2005 2012. Yleisen kulttuuritoiminnan nettokustannusten keskiarvo* ( /asukas) Vuosi 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 2012 Koko maa 18 20 21 22 22 23 23 22 Etelä-Savo 17 16 16 18 20 20 22 19 Pohjois-Karjala 8 9 10 9 10 12 13 12 Pohjois-Savo 18 16 14 14 14 14 14 13 Itä-Suomen AVI 15 14 13 14 14 15 16 15 Lähde: Tilastokeskus. *Alueen yleisen kulttuuritoiminnan käyttökustannukset - käyttötuotot / koko alueen asukasluku Yleisen kulttuuritoiminnan lisäksi Tilastokeskuksen Kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta -tilastossa eritellään kunnan järjestämä museo- ja näyttelytoiminta, teatteri-, tanssi ja sirkustoiminta sekä musiikkitoiminta, vastaavan toiminnan tukeminen sekä kunnan alojen toimintaan myöntämät avustukset yhteisöille, yhdistyksille ja yksittäisille taiteilijoille. Näyttelytoimintaan luetaan taidenäyttelyt sekä yleisemmin kulttuurialaan kuuluvat näyttelyt. Musiikkitoiminta sisältää mm. orkesteri- ja bänditoiminnan, oopperatoiminnan, kuorot sekä esitysten järjestämisen. Yhteenlasketut yleisen kulttuuritoiminnan sekä museoiden, teattereiden ja musiikkitoiminnan asukaskohtaiset nettokustannukset vuosina 2009 ja 2012 olivat sekä valtakunnallisesti että Itä- Suomessa korkeimpia pääosin asukasluvultaan suurissa kunnissa, joissa toimi lukuisia valtionosuutta saavia taide- ja kulttuurilaitoksia. Itä-Suomessa yhteenlasketut kustannukset olivat kuitenkin korkeat myös esimerkiksi 8 000 asukkaan Nurmeksessa. Yhteenlasketut yleisen kulttuuritoiminnan sekä museoiden, teattereiden ja orkestereiden nettokustannukset vaihtelivat valtakunnallisesti vuonna 2009 välillä -13 165 euroa/asukas ja vuonna 2012 välillä 1 181 euroa/asukas. Itä-Suomen kunnissa vaihteluväli oli -13 129 euroa/asukas vuonna 2009 ja 0 136 euroa/asukas vuonna 2012. Ääripäiden erot ovat kasvaneet sekä valtakunnallisesti että Itä- Suomessa. Vuonna 2012 yhteenlasketut asukaskohtaiset nettokustannukset olivat vuoteen 2009 verrattuna hieman nousseet Itä-Suomen aluehallintoviraston alueella. (Kuviot 36 ja 37) 106 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

KUVIO 37. Yleisen kulttuuritoiminnan, museo- ja näyttelytoiminnan, teatteri-, tanssi ja sirkustoiminnan sekä musiikkitoiminnan yhteenlasketut nettokustannukset Itä-Suomen kunnissa vuonna 2009. 107

KUVIO 38. Yleisen kulttuuritoiminnan, museo- ja näyttelytoiminnan, teatteri-, tanssi ja sirkustoiminnan sekä musiikkitoiminnan yhteenlasketut nettokustannukset Itä-Suomen kunnissa vuonna 2012. 108 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

Kunnan yleisessä kulttuuritoiminnassa työskentelevä henkilöstö Henkilöstömääriin kuntien kulttuuritoiminnassa ja -palveluissa vaikuttaa merkittävästi palvelujen järjestämisen tapa. Yleisen kulttuuritoiminnan virkoja yhdistettiin ja vähennettiin kunnissa etenkin 1990-luvulla. Myös kuntaliitokset ovat aiheuttaneet muutoksia kuntien kulttuurialan henkilöstömäärissä. Vuonna 2013 Manner-Suomessa yleiseen kulttuuritoimintaan käytetty työpanos oli yksi henkilötyövuosi tai enemmän yli puolessa kunnista (53,6 %). Itä-Suomen kunnissa luku oli huomattavasti korkeampi (70,2 %). Vuonna 2013 henkilötyövuosien lukumäärä oli sekä Manner- että Itä-Suomessa korkein asukasluvultaan suurissa, kaupunkimaisissa kunnissa (taulukko 27). TAULUKKO 27. Yleiseen kulttuuritoimintaan käytetty työpanos erikokoisissa kunnissa Itä-Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2013. Vuosi 2013 Henkilötyöv uodet Itä- Suomen AVI Manner- Suomi Itä- Suomen AVI Asukasluku 31.12.2012 Alle 5 000 5 000-9 999 10 000-39 999 40 000 ja yli Manner- Suomi Itä- Suomen AVI Manner- Suomi Itä- Suomen AVI Manner- Suomi Itä- Suomen AVI Manner- Suomi Alle 0,2 30,8 % 33,3 % 8,3 % 7,7 % 0,0 % 1,8 % 0,0 % 0,0 % 13,5 % 16,3 % 0,2-0,9 30,8 % 46,4 % 16,7 % 32,7 % 0,0 % 18,2 % 0,0 % 0,0 % 16,2 % 30,1 % 1-1,9 38,5 % 16,7 % 50,0 % 44,2 % 33,3 % 23,6 % 33,3 % 0,0 % 40,5 % 24,4 % 2-4,9 0,0 % 1,2 % 8,3 % 13,5 % 33,3 % 38,2 % 33,3 % 33,3 % 13,5 % 16,7 % 5 tai yli 0,0 % 2,4 % 16,7 % 1,9 % 33,3 % 18,2 % 33,3 % 66,7 % 16,2 % 12,4 % Yhteensä 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % 100 % Lähde: Kysely kunnille. Kyselyyn vastasi 78,7 % (37 kpl) Itä-Suomen AVI-alueen ja 70,7 % (215 kpl) Manner-Suomen kunnista. Yhteensä Kuntien arviot yleisessä kulttuuritoiminnassa työskentelevien henkilöiden lukumäärästä vaihtelivat huomattavasti. Päätoimisten, toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa työskentelevien lukumäärä oli suurin asukasluvultaan suurimmissa vastaajakunnissa. Yksinomaan kulttuuriin liittyviä nimikkeitä (kulttuurijohtaja, -sihteeri, -koordinaattori, -ohjaaja ja -suunnittelija) käytettiin yli kolmasosassa Manner-Suomen kunnista ja lähes puolessa Itä-Suomen kunnista. Sekä Manner-Suomessa (35,1 %) että Itä-Suomessa (47,2 %) yleisimpiä kulttuurista vastaavan henkilöstön nimikkeitä olivat kulttuurijohtaja sekä kulttuurisihteeri, -koordinaattori, -ohjaaja ja -suunnittelija. Niiden lisäksi Itä-Suomessa kulttuuriasioista vastaavia olivat kirjastoalan henkilöstö (kuten kirjastonjohtaja, -hoitaja tai -vastaava tai kirjaston ja muun alan yhdistelmänimike) (19,4 %), vapaa-aikajohtaja/-sihteeri (13,9 %), sekä sivistystoimen henkilöstö (sivistysjohtaja tai rehtori) (8,3 %). Muita nimikkeitä (11,1 %) Itä-Suomen kunnissa olivat nuoriso- ja kulttuuritoimenjohtaja/-ohjaaja, matkailu- ja kulttuurisihteeri sekä kulttuurivastaava. Kuinka paljon kunta käyttää resursseja kulttuuritoiminnan järjestämiseen kunnan oman toiminnan lisäksi? Enemmistö kuntien kulttuuritoiminnan järjestämiseen myöntämien avustusten kokonaismäärästä suuntautuu kolmannelle sektorille sekä Manner- että Itä-Suomessa. Itä-Suomessa avustuksia myönnetään muille toimijoille (esimerkiksi yksittäisille taiteilijoille) selvästi muuta maata enemmän. 109

Kunnilla on vastuu kulttuuripalvelujen järjestämisestä. Kunnan lisäksi muilla toimijoilla voi olla rooli kulttuurin palvelutuotannossa: oman tuotannon lisäksi kunta voi hankkia kulttuuripalveluja yksityisiltä palvelutuottajilta tai toiselta kunnalta sekä toteuttaa yhteistyö- ja ostopalvelutuotantoa kolmannen sektorin kautta. Kulttuurialan kolmas sektori käsittää laajan joukon erilaisia yhdistystai säätiöpohjaisia toimijoita harrastusyhteisöistä erittäin ammattimaista toimintaa harjoittaviin suuriin organisaatioihin. Yksiselitteisen kuvan saaminen kulttuurin kolmannen sektorin laajuudesta on haastavaa: kulttuurialalla ei esimerkiksi ole koko kulttuurin kolmatta sektoria kattavaa kattojärjestöä liikunta- ja nuorisoalojen tapaan. Sekä Manner- että Itä-Suomessa kolmannen sektorin osuus kulttuuritoiminnan järjestämisen ja tuottamisen menoista oli vastaajien arvioiden mukaan noin neljäsosa ja yritysten noin kymmenesosa. Muiden toimijoiden (kuten taiteilijoiden ja muiden yksityishenkilöiden, seurakuntien, oppilaitosten ja muiden kuntien) osuus oli sekä Manner-Suomen että Itä-Suomen kunnissa noin kymmenesosa (kuvio 39). KUVIO 39. Arvio toimijoiden osuuksista kunnan kulttuuritoiminnassa Itä-Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2013. Yli puolet sekä Manner-Suomen (53,8 %) että Itä-Suomen (56,8 %) kunnista oli tehnyt kulttuuritoimintaan tai -palveluihin liittyviä sopimuksia kolmannen sektorin kanssa. Palveluja oli ostanut tai ulkoistanut yrityksille Manner-Suomessa 37,6 prosenttia kunnista, mikä oli vähemmän kuin Itä-Suomessa (43,2 %). Valtaosa kuntien sopimuksista sekä ostetuista palveluista liittyi tapahtumien ja esiintymisten tuotantoon. Itä-Suomessa Pertunmaan ja Kontiolahden kunnat ostivat yritystoimijoilta myös laajemmin kunnan kulttuuripalveluja. Kuntien arviot kolmannen sektorin ja yritysten rooleista kunnan kulttuuritoiminnan ja kulttuuripalvelujen tuottamisessa olivat samansuuntaisia Manner-Suomessa ja Itä-Suomessa. Kolmannen sektorin roolin arvioitiin olevan useimmissa kunnissa kunnallisia toimintoja vahvistava tai täydentävä. Yritysten rooli arvioitiin kolmatta sektoria useammin kunnallisia toimintoja korvaavaksi (kuvio 40). 110 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

Lähde: peruspalvelukysely kunnille KUVIO 40. Kolmannen sektorin ja yritysten rooli kunnan kulttuuritoiminnan ja kulttuuripalvelujen tuottamisessa kuntien arvion mukaan Itä-Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2013. Kyselyyn vastanneiden kuntien arviot kunnan kulttuuritoiminnan järjestämiseen myöntämien avustusten kokonaismäärästä (pois lukien valtionosuutta saavat museot, teatterit ja orkesterit) vaihtelivat huomattavasti. Avustusten kokonaismäärästä valtaosa (77,3 %) suuntautui Manner- Suomessa kolmannelle sektorille. Itä-Suomessa kolmannen sektorin avustusten osuus oli matalampi (60,7 %). Yrityksille myönnettyjen avustusten osuus oli Manner-Suomessa (15,5 %) huomattavasti korkeampi kuin Itä-Suomessa (1,5 %). Sen sijaan muille toimijoille (esimerkiksi yksittäisille taiteilijoille) myönnettyjen avustusten osuus oli Manner-Suomessa (7,2 %) huomattavasti matalampi kuin Itä-Suomessa (37,8 %). (Kuvio 41). Viisi eniten avustuksia saanutta toimijaa sai kolme neljäsosaa Itä-Suomen vastaajakuntien kulttuuritoiminnan järjestämiseen kokonaisuudessaan myöntämistä avustuksista. Osuus oli korkeampi kuin Manner-Suomen 111

kunnissa keskimäärin (48,5 %). Viisi suurinta avustuksensaajaa toimivat sekä Manner- että Itä- Suomessa useimmiten musiikin, perinne- ja kotiseututyön ja näyttämötaiteen aloilla. Lähde: Peruspalvelukysely kunnille KUVIO 41. Kuntien kulttuuritoiminnan edistämiseen myöntämien avustusten jakautuminen Itä-Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2013. Mitä toimintaa kunta resursoinnillaan saa aikaiseksi? Alle puolet Itä-Suomen kunnissa järjestetyistä kulttuuritapahtumista sai avustusta kunnalta. Kyselyyn vastanneiden kuntien kulttuuritoiminnasta valtaosa järjestetään keskustaajamissa. Kulttuuripalvelut kunnissa ovat hyvin monimuotoisia: kunnalliseen kulttuuritoimintaan kuuluvat yleisen kulttuuritoiminnan lisäksi kirjastot, museot, teatterit, orkesterit ja taideoppilaitokset. Tässä arvioinnissa tarkastellaan kulttuuritapahtumia, joita ovat esimerkiksi festivaalit, kaupunkitapahtumat ja kulttuurijuhlat. Kulttuuritapahtumaksi ei lueta taide- ja kulttuurilaitosten, kirjastojen, kulttuuritalojen ja kulttuurikeskusten sekä taideoppilaitosten normaaliin kausiohjelmaan sisältyviä esityksiä, näyttelyjä, konsertteja tai kurssi- ja opetustoimintaa. Kulttuuritapahtumien määrä Kulttuuritapahtumalla tarkoitetaan tässä arvioinnissa sellaista yleisötapahtumaa tai -tilaisuutta, jonka sisältö perustuu pääosin taiteeseen tai kulttuuriin. Kaikkien kuntien kulttuuritapahtumien määriä ei tilastoida valtakunnallisesti. Kyselyyn vastanneiden Itä-Suomen kuntien arviot kunnassa järjestettyjen kulttuuritapahtumien kokonaismäärästä vaihtelivat muutamista tapahtumista yli tuhanteen. Kulttuuritapahtumien kokonaismäärä oli korkein asukasluvultaan suurissa, kaupunkimaisissa kunnissa. Vastanneissa Itä- Suomen kunnissa järjestettiin vuonna 2013 keskimäärin noin 130 kulttuuritapahtumaa. Kaikkiaan Itä-Suomen vastaajakunnissa järjestettiin noin 5 000 kulttuuritapahtumaa. Niistä kunnilta 112 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

avustusta sai alle puolet (42,1 %). Osuus oli hivenen matalampi kuin Manner-Suomessa keskimäärin (42,8 %). Ikääntyneille suunnattu toiminta Vastanneiden kuntien arviot ikääntyneille suunnatun kulttuuritoiminnan määristä vaihtelivat huomattavasti. Osassa kunnista ikääntyneille suunnattu kulttuuritoiminta luettiin yleisesti kunnan kulttuuritoiminnan piiriin. Osassa kunnista ikäihmisille suunnattu kulttuuritoiminta nähtiin lisäksi omana erillisenä kokonaisuutenaan. Näissä kunnissa 65 75-vuotiaille suunnatun kulttuuritoiminnan osuus oli korkeampi kuin yli 75-vuotiaille suunnatun toiminnan osuus. Ikäihmisille suunnattu kulttuuritoiminta oli hyvin monimuotoista. Sekä Manner- että Itä-Suomessa yleisimpiä olivat taiteen ja kulttuurin harrastus- ja opetustoiminta, konsertit ja musiikkitapahtumat sekä muut tapahtumat ja juhlat. Ikäihmisille suunnattu toiminta piti sisällään myös esimerkiksi teatteriesityksiä ja näytelmiä, matkoja ja retkiä kulttuurikohteisiin ja -tapahtumiin, museo- ja näyttelytoimintaa sekä elokuvatarjontaa. Ikäihmisille tarjotun kulttuuritoiminnan järjestäjiin ja rahoittajiin kuului kunnan lisäksi esimerkiksi yhdistyksiä, kansalaisopistoja, kirjastoja, palvelutaloja, seurakuntia sekä yksityisiä toimijoita. Kyselyyn vastanneiden Manner-Suomen ja Itä-Suomen kuntien arvioiden mukaan ikäihmisille tarkoitetusta kunnan kulttuuritoiminnasta keskimäärin noin kolme neljäsosaa järjestettiin kunnan keskustaajamassa tai -taajamissa. Noin kolmasosa Itä-Suomen vastaajista arvioi, että kaikki ikäihmisille suunnattu kulttuuritarjonta järjestettiin keskustaajamassa. Hoiva- ja hoitolaitoksissa järjestettiin Manner-Suomen ja Itä-Suomen kuntien arvioiden mukaan noin kolmasosa ikäihmisille suunnatusta kulttuuritoiminnasta. (Kuvio 42.) Lähde: Peruspalvelukysely KUVIO 42. Ikäihmisille tarkoitetun kulttuuritoiminnan sijainti Itä-Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2013. 113

Palvelujen läheisyys ja osallistuminen Kulttuuriosallistumisen suurimmiksi esteiksi on tutkimuksissa todettu palvelujen sijainti, kiinnostamaton sisältö sekä käyttäjän kannalta haastavat aukioloajat ja hinta. Kulttuurilaitosten kävijäosuudet on todettu suuremmiksi kaupungeissa kuin taajaan asutuissa tai maaseutumaisissa kunnissa. Suomen Kulttuurirahaston tutkimukseen vastanneista vajaa kolmasosa katsoi liian pitkien matkojen estävän osallistumista kulttuuripalveluihin. Jo yli kolmen kilometrin etäisyydellä kaupungin keskuksesta asumisen on tutkittu vähentävän kulttuuritilaisuuksissa käymistä. Pitkät välimatkat myös lisäävät kulttuuripalvelujen kustannuksia. Kuntien kohdalla yli 50 kilometrin etäisyyden lähimmästä suuresta kaupungista on todettu pakottavan kuntia kulttuuripalvelutarjonnan omavaraisuuteen ja palvelumuotojen lisäämiseen. Valtaosa Manner-Suomen (72 %) ja Itä-Suomen (78,3 %) kuntien kulttuuritoiminnasta järjestetään kuntien keskustaajamissa. Kolmannen sektorin järjestämän toiminnan osuus keskustaajamien kulttuuritoiminnasta oli lähes yhtä suuri Manner-Suomessa ja Itä-Suomessa. (Kuvio 43) Lähde: Peruspalvelukysely kunnille KUVIO 43. Kunnassa järjestetty kulttuuritoiminta: sijainti ja kolmannen sektorin järjestämän toiminnan osuus Itä-Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2013. Paitsi palvelujen sijainti, kulttuurin kulutukseen vaikuttavat henkilön sukupuoli, tulot, koulutus ja asuinpaikka. Naiset ovat tutkimusten mukaan lähes kaikilla taiteen ja kulttuurin osa-alueilla miehiä kiinnostuneempia, osallistuvampia ja harrastavampia. Naiset sekä harrastavat kulttuuria että käyvät kulttuuritilaisuuksissa miehiä enemmän. Kulttuurin aktiivisiin suurkuluttajiin kuuluu keskimääräistä enemmän pääkaupunkiseudulla asuvia naisia. Passiivisissa kulttuurin kuluttajissa taas on keskimääräistä enemmän miehiä ja muissa kuin kaupunkimaisissa kunnissa asuvia. Myös ikäryhmien välillä on eroja: ns. korkeakulttuuritapahtumiin (mm. taidenäyttelyihin, teatteriin ja klassisen musiikin konsertteihin) ikääntyneemmät ryhmät osallistuivat nuorimpia ryhmiä aktiivisemmin. Yli 65-vuotiaiden osuus etenkin klassisen musiikin tilaisuuksissa on muita 114 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013

ikäryhmiä korkeampi. Kaikkiaan 50 vuotta täyttäneen väestön kulttuuriosallistuminen on jopa aktiivisempaa kuin aikuisväestön kokonaisuudessaan. Palvelujen hinta, sijainti ja ajallinen saatavuus on todettu kulttuuripalvelujen käyttöä selittäviksi tekijöiksi. Arviointiryhmä: Kulttuuriasiainneuvos Kirsi Kaunisharju, OKM, puhelin 0295 330 144, kirsi.kaunisharju(at)minedu.fi Projektitutkija Vappu Renko, Jyväskylän yliopisto, vappu.m.renko(at)jyu.fi Projektitutkija Sari-Minna Havimäki, Jyväskylän yliopisto, puhelin 040 481 8633, sariminna.havimaki(at)jyu.fi Professori Anita Kangas, Jyväskylän yliopisto, puhelin 050 345 4045, anita.h.k.kangas(at)jyu.fi Tietolähteet: Laki kuntien kulttuuritoiminnasta (728/1992) Museolaki (729/1992) Teatteri- ja orkesterilaki (730/1992) Kysely Manner-Suomen kunnille: kuntien kulttuuripalvelujen tuottaminen sekä kunnan ja ulkopuolisten kulttuuripalvelujen tuottajien välinen yhteistyö 2013. Vastausaika joulukuu 2013 tammikuu 2014, vastausprosentti 70,7 % (215 kuntaa). Opetus- ja kulttuuriministeriö. Avustukset valtakunnallisille taide- ja kulttuuritapahtumille. Tilastokeskus: Kuntien ja kuntayhtymien talous ja toiminta -tilasto 2012. Tilastokeskus: Väestöennuste iän ja sukupuolen mukaan 2012. Diges ry (toim.). 2010. Kulttuurialan kolmas sektori. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:24. Kangas, Anita & Ruokolainen, Vilja. 2012. Toimintamalli muutoksessa. Tutkimus kuntien kulttuuripalveluista. Cuporen verkkojulkaisuja 16. Kunnat.net, Kulttuuri hyvinvointipalveluna. http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/opeku/kulti/kulttuuri/hyvinvointi/sivut/default.aspx Kunnat.net, Kunnalliset kulttuuripalvelut. http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/opeku/kulti/kulttuuri/kunnalliset/sivut/default.aspx Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmä. 2013. Kulttuuritoiminnan muutostilanteet kunnassa. Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän julkaisuja 5/2013. Niemeläinen, Tuula. 2013. Ennustaako kulttuurin ja taiteen harrastaminen pitkäikäisyyttä? Pro gradu -tutkielma. Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto. Pynnönen, Katja & Mitchell, Ritva. 2012. Ikääntyvät ja ikääntyneet taiteen ja kulttuurin kentillä. 50+ kulttuuribarometrin tuloksia. Cupore, Helsinki Ruusuvirta, Minna, Saukkonen, Pasi & Karttunen, Sari. 2013. Tuumasta toimeen välineitä kuntien kulttuuripolitiikan seurantaan ja arviointiin. Cupore ja Suomen Kuntaliitto, Helsinki. Ruusuvirta, Minna, Saukkonen, Pasi, Ruokolainen, Vilja & Karttunen, Sari. 2012. Kuntien kulttuuritoiminta lukujen valossa. Kulttuuritoiminnan kustannukset 25 kaupungissa vuonna 2010. Cupore ja Suomen Kuntaliitto, Helsinki. Siisiäinen, Martti & Kankainen, Toimi. 2002. Järjestötoiminnan kehitys ja tulevaisuudennäkymät Suomessa. Teoksessa Suomalaiset osallistujina. Katsaus suomalaisen kansalaisvaikuttamisen tilaan ja tutkimukseen. Oikeusministeriön julkaisu 2009:2. Sokka, Sakarias, Kangas, Anita, Itkonen, Hannu, Matilainen, Pertti & Räisänen, Petteri. 2014. Hyvinvointia myös kulttuuri- ja liikuntapalveluista. Kunnallisalan kehittämissäätiön Tutkimusjulkaisu-sarjan julkaisu nro 77. Suomen Kulttuurirahasto (SKR). 2013. Suomalaisten näkemykset kulttuurista. 115

Suomen Kuntaliitto. 2012a. Kuntien ja kuntayhtymien talous- ja toimintatilaston luokitukset 2012. Suomen Kuntaliitto, Helsinki. Suomen Kuntaliitto. 2012b. Tililuettelomalli kunnille ja kuntayhtymille. Suomen Kuntaliitto, Helsinki. Suominen, Seppo. 2013. Essays on the Demand for Cultural Performances. Acta Wasaensia 287. Economics 8. THL, Hyvinvointikertomus. http://www.thl.fi/fi_fi/web/fi/tutkimus/tyokalut/hyvinvointikertomus TNS Gallup. 2013. Kansalaisten käsityksiä kulttuuripalveluista ja kuntahallinnosta 2012. Valtiovarainministeriö (VM). 2013. Yhteenveto kansalaisvastauksista Kuviot ja taulukot: Taulukko 24. Yleisen kulttuuritoiminnan sekä museoiden, teattereiden ja orkestereiden käyttökustannusten osuus Itä-Suomessa ja koko maassa vuosina 2006 2012. Taulukko 25. Yleisen kulttuuritoiminnan asukaskohtaiset nettokustannukset Itä-Suomessa ja koko maassa vuosina 2009 ja 2012. Taulukko 26. Yleisen kulttuuritoiminnan asukaskohtaiset nettokustannukset Itä-Suomessa ja koko maassa keskimäärin vuosina 2005 2012. Taulukko 27. Yleiseen kulttuuritoimintaan käytetty työpanos erikokoisissa kunnissa Itä-Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2013. Kuvio 37 Yleisen kulttuuritoiminnan, museo- ja näyttelytoiminnan, teatteri-, tanssi ja sirkustoiminnan sekä musiikkitoiminnan yhteenlasketut nettokustannukset Itä-Suomen kunnissa vuonna 2009. Kuvio 38 Yleisen kulttuuritoiminnan, museo- ja näyttelytoiminnan, teatteri-, tanssi ja sirkustoiminnan sekä musiikkitoiminnan yhteenlasketut nettokustannukset Itä-Suomen kunnissa vuonna 2012. Kuvio 39. Arvio toimijoiden osuuksista kunnan kulttuuritoiminnassa Itä-Suomessa ja Manner- Suomessa vuonna 2013. Kuvio 40. Kolmannen sektorin ja yritysten rooli kunnan kulttuuritoiminnan ja kulttuuripalvelujen tuottamisessa kuntien arvion mukaan Itä-Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2013. Kuvio 41. Kuntien kulttuuritoiminnan edistämiseen myöntämien avustusten jakautuminen Itä- Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2013. Kuvio 42. Ikäihmisille tarkoitetun kulttuuritoiminnan sijainti Itä-Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2013. Kuvio 43. Kunnassa järjestetty kulttuuritoiminta: sijainti ja kolmannen sektorin järjestämän toiminnan osuus Itä-Suomessa ja Manner-Suomessa vuonna 2013. 116 Aluehallintovirasto Peruspalvelujen tila 2013