Miljönämnden 119 13.08.2014 Miljönämnden 34 11.03.2015 Suostumus liikennemerkkien asettamiseen, Loskarnäsin yksityistien tiehoitokunta 1389/10.03.01.02/2014 Miljönämnden 13.08.2014 119 Valmistelija Tekninen suunnittelija Matias Jensén, puh. 044 358 5724 Esittelijä Ympäristönsuojelupäällikkö Carl-Sture Österman, puh. 044 458 5927 etunimi.sukunimi@parainen.fi Loskarnäsin yksityistien tiehoitokunta on anonut kaupungilta suostumusta asettaa tielle tiellä ratsastuksen kieltävät liikennemerkit sekä tien päättymisestä kertovan liikennemerkin (umpitie) ja siihen lisäkilven Enskild väg - Yksityistie. Tiehoitokunta on vuosikokouksessaan 24.8.2013 päättänyt anoa suostumusta liikennemerkin nro 325 Ratsastus kielletty pystyttämiseen Loskarnäsintien alkuun ja Loskarnäsin rantatien loppuun (osoite Loskarnäsin rantatie 3). Anomusta suostumuksen hankkimiseksi liikennemerkin nro 651 Umpitie ja lisäkilven Enskild väg - Yksityistie asettamiseen tiehoitokunta on käsitellyt vuosikokouksessaan 4.8.2012. Nämä merkit sijoitettaisiin anomuksen mukaan Loskarnäsintien alkuun. Tiehoitokunta perustelee tarvetta luvattoman ratsastuksen kieltämiseen tiellä sillä, että läheinen hevostalli käyttää tietä toiminnassaan, mikä kuluttaa tietä ja aiheuttaa vaaratilanteita. Koska Loskarnäsintie, Loskarnäsin rantatie ja Loskarnäsin sahatie eivät ole läpikulkuteitä, vaan päättyvät yksityisille piha-alueille, tiehoitokunta haluaa informoida tienkäyttäjiä asiasta liikennemerkillä nro 651 Umpitie ja lisäkilvellä Enskild väg - Yksityistie. Ratsastus kuuluu jokamiehenoikeuksiin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ratsastus on rajoitetusti sallittua muun muassa teillä. Tien käyttäminen ei kuitenkaan saa aiheuttaa lisääntyneitä kunnossapitokustannuksia, ja jos kyse on järjestetystä toiminnasta, toiminnanharjoittajalla on oltava tiekunnan suostumus ja lupa toiminnan järjestämiseen (laki yksityisistä teistä, 80 ). Jos kuitenkin kiinteistö, jolla järjestettyä ratsastustoimintaa harjoitetaan, on tiekunnan osakas, tiekunta ei voi rajoittaa eikä kieltää tien käyttöä, koska kyseinen toiminta on huomioitu kyseisen osakkaan tieyksiköissä. Tieliikennelain 51 :n mukaan tiekunnan on anottava kaupungin, tässä tapauksessa ympäristölautakunnan, suostumusta yksityistien käyttöä rajoittavien tai muulla tavoin liikennettä ohjaavien liikennemerkkien asettamiseen. Suostumusta ei tarvita tien kunnon taikka tiellä tai sen vieressä tehtävän työn vuoksi tarpeellisten tilapäisten liikennemerkkien asettamiseen. Oheismateriaali Ratsutallien omistajien kirjelmä 10.8.2014 Ehdotus Ympäristölautakunta antaa Loskarnäsin yksityistien tiehoitokunnalle suostumuksensa liikennemerkin nro 325 Ratsastus kielletty sekä liikennemerkin
nro 651 Umpitie ja lisäkilven Enskild väg - Yksityistie asettamiseen anomuksen mukaisesti. Päätös Esittelijä ehdotti kokouksessa, että lautakunta päättäisi palauttaa asian kuullakseen tiekuntaa 1) sen tarkentamiseksi, millaisia vaurioita ratsastuksesta on aiheutunut ja miten ratsastus on mahdollisesti lisännyt ylläpitokustannuksia, 2) sen selvittämiseksi/arvioimiseksi, miten usein tiekunnan teillä ratsastetaan ja 3) kannanoton saamiseksi siitä, mitä muuta mahdollista haittaa ratsastuksesta on aiheutunut. Näiden lisäselvitysten jälkeen voidaan tarvittaessa pyytää lisäselvitystä alueen ratsutallien omistajilta. Ympäristölautakunta toteaa, että myös tiekunta saisi mielellään olla yhteydessä alueen ratsutallien nykyisiin omistajiin ja keskustella asiasta ja ratsastukseen mahdollisesti liittyvistä ongelmista. Esittelijän muutettu ehdotus hyväksyttiin, lautakunta päätti palauttaa asian. Tiedoksianto Loskarnäsin yksityistien tiehoitokunta, Johanna Harmaa Miljönämnden 11.03.2015 34 Valmistelija Tekninen suunnittelija Matias Jensén, puh. 044 358 5724 Esittelijä Ympäristönsuojelupäällikkö Carl-Sture Österman, puh. 044 458 5927 etunimi.sukunimi@parainen.fi Ympäristölautakunta päätti 13.8.2014 :ssä 119 palauttaa asian lisäselvityksiä varten 1) sen tarkentamiseksi, millaisia vaurioita ratsastuksesta on aiheutunut ja miten ratsastus on mahdollisesti lisännyt ylläpitokustannuksia, 2) sen selvittämiseksi/arvioimiseksi, miten usein tiekunnan teillä ratsastetaan ja 3) kannanoton saamiseksi siitä, mitä muuta mahdollista haittaa ratsastuksesta on aiheutunut. Näiden lisäselvitysten jälkeen voidaan tarvittaessa pyytää lisäselvitystä alueen ratsutallien omistajilta. Ympäristölautakunta totesi, että myös tiekunta saisi mielellään olla yhteydessä alueen ratsutallien nykyisiin omistajiin ja keskustella asiasta ja ratsastukseen mahdollisesti liittyvistä ongelmista. Loskarnäsin yksityistien tiehoitokuntaa on kuultu ja se on 30.10.2014 jättänyt lautakunnan päätöksen mukaisen selvityksen ja tarkennuksen. Tiekunta ilmoittaa, että ratsastus aiheuttaa eniten vaurioita tiehen keväisin ja syksyisin, kun tien pinta on märkä ja pehmeä. Tiekunta toteaa, että ratsastuksesta aiheutuvia ylimääräisiä kunnossapitokustannuksia on vaikea arvioida, mutta että ratsastuksesta aiheutuu kunnossapitokustannusten lisäksi myös puhtaanapitokustannuksia hevosenlannan takia, erityisesti asfaltoidulla
tieosuudella, joka lakaistaan. Tiekunta ilmoittaa, että ratsastus on säännöllistä ja toistuvaa ja että se on jatkunut useita vuosia tiekunnan teillä ja yksityisillä piha-alueilla. Tiekunta on liittänyt lausuntoonsa osakkaiden antamia lausuntoja, joissa kuvataan, kuinka ratsastajat hevosineen käyttävät heidän yksityisiä piha-alueitaan läpikulkuun teille ja takaisin. Loskarnäsin yksityistien tiehoitokunta pelkää, että Hoggaisten tallitoiminnan laajentumisesta seuraa, että Loskarnäsintietä käytetään entistä enemmän ratsastusväylänä, ellei tielle aseteta ratsastuskieltoa. Tiekunta ehdottaa, että tallit järjestävät omille mailleen väyliä ratsastajille. Vaaratilanteita, joissa hevoset ovat olleet osallisina, on syntynyt useaan otteeseen. Loskarnäsintie on kapea ja tiellä liikkuvat autoilijoiden lisäksi myös mopoilijat ja pyöräilijät sekä jalankulkijat, muun muassa lapset. 20 kilometrin tuntirajoituksesta huolimatta kohtaamistilanteet ovat mahdollisia vaaratilanteita riippumatta siitä, kohdataanko ajoneuvo vai hevonen. Tiekunnan osakkaiden joukossa on ihmisiä, jotka pelkäävät hevosia ja kokevat kohtaamiset hevosten kanssa uhkaaviksi. Tiekunta ilmoittaa, että sellaisia tilanteita on sattunut, joissa ratsastaja menettää hevosen hallinnan, ja että tiellä liikkuvien on parasta peruuttaa ja antaa hevoselle ja ratsastajalle sopivassa kohdassa tilaa ohitukseen. Tiekunta on 1990-luvulla ollut yhteydessä tallien omistajiin, mitä tulee yhteistyöhön tien kunnossapidossa ja heidän halukkuuteensa osallistua yhteistyöhön, mutta vastaukseksi tiekunta on tuolloin saanut, että tien käyttö perustuu jokamiehenoikeuksiin. Tästä syystä tiekunta ei aio tässä vaiheessa ottaa yhteyttä läheisiin talleihin. Tiekunta katsoo, että Hoggaisten tallit harjoittavat toimintaansa kaupallisessa tarkoituksessa. Toiminnan luonteen vuoksi ratsastus ei kuulu jokamiehenoikeuksien piiriin ja toiminnanharjoittajien pitäisi näin ollen järjestää polkuja omille alueilleen. Tiekunnan hallitus toivoo, että myös Loskarnäsin yksityistien tiehoitokunta saa suostumuksen ratsastuksen kieltämiseen samalla tavalla kuin tiekunnat ovat muualla saaneet. LFE Invest Oy:lle, Henrik Karlssonille ja Linda Ackrénille, joilla on tallitoimintaa Hoggaisten kylässä, on annettu mahdollisuus antaa lausunto ratsastuskieltoa koskevan anomuksen johdosta. Yhteisessä lausunnossa, jonka ovat allekirjoittaneet Frida Salmelin LFE Invest Oy:n puolesta, Karlsson, Ackrén, Janina Fjäder ja Bodil Duncker, esitetään, että he ovat halukkaita yhdessä tiekunnan kanssa etsimään molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun. He ovat myös valmiita osallistumaan tien kunnossapitoon kohtuullisella summalla, jos ratsastus todistettavasti lisää tiekunnalle aiheutuvia kunnossapitokustannuksia. He ovat lausunnon mukaan myös tiedottaneet asiakkailleen, miten näiden pitää toimia maastossa liikkuessaan, mutta korostavat, etteivät he voi vastata siitä, millä tavalla ratsastajat muista talleista käyttäytyvät. Lausunnon mukaan he eivät ole tiekunnan kanssa yhtä mieltä siitä, että kyse olisi säännöllisestä ratsastamisesta, joka kuluttaa teitä. Allekirjoittajat esittävät mielipiteenään, että kyse on satunnaisesta ratsastamisesta, joka ei lisää tien kulumisesta aiheutuvia kunnossapitokustannuksia, ja että sade huuhtoo pois hevosten jäljet. Lisäksi he korostavat lausunnossaan, että hevosenlanta ei kuulu jätelain piiriin, mutta tallien omistajat ovat kehottaneet asiakkaitaan siivoamaan
lannan maastoon suuntautuvilla ratsastusretkillä. He arvioivat lannan määrän sen verran vähäiseksi, että sen voi potkia tien sivuun, minkä lisäksi he tuovat esiin, ettei ole kovin tavallista, että hevoset tekevät tarpeensa teille. Lisäksi he huomauttavat lausunnossa, että ratsastus kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin, mikä mahdollistaa ratsastamisen maastossa ja teillä. Tallit vuokraavat karsinapaikkoja asiakkaille, jotka ratsastavat enimmäkseen tallien yhteydessä olevilla kentillä. Asiakkaat ratsastavat joskus maastossa ja teillä, mutta he tekevät niin omasta aloitteestaan eikä kyse ole tallien järjestämästä organisoidusta toiminnasta. Tallien omistajien tiedossa ei ole, että joku heidän asiakkaistaan käyttäisi yksityisiä piha-alueita tai rantoja ratsastusreitteinään, ja he huomauttavat, että ratsastajat yleensä ovat hyvin tietoisia jokamiehenoikeuksista. Allekirjoittajat tähdentävät, että mikäli ratsastajat tunkeutuvat yksityisille piha-alueille, asia on yksittäisen ratsastajan ja kiinteistönomistajan välinen, eikä teko anna aihetta ratsastuksen kieltämiseen tiellä. Jokamiehenoikeuksien tulkinta ei ole tällaisissa tapauksissa aivan yksiselitteinen eikä asiaa ole tutkittu myöskään oikeudellisesti. Ratsastus kuuluu jokamiehenoikeuksien piiriin, mikä käytännössä tarkoittaa sitä, että ratsastus on rajoitetusti sallittua muun muassa teillä. Ratsastuksesta ei kuitenkaan saa aiheutua tienpitäjälle vahinkoa eikä lisääntyneitä kunnossapitokustannuksia, ja jos ratsastaminen tapahtuu osana järjestettyä toimintaa, toiminnan järjestäjän on anottava siihen lupaa tiekunnalta. Siltä osin kuin jokamiehenoikeuksien käyttäjiä ratsastustarkoituksessa on useita, syntyy riski, että jokamiehenoikeuksien hyödyntäminen johtaa siihen, että se raja ylittyy, mitä maanomistajan tai tiekunnan voidaan katsoa olevan pakko sietää. Tällaisissa tapauksessa aluetta hyödyntää jokamiehenoikeudellisesti joukko ihmisiä ilman keskinäistä sidosta, mutta se tapahtuu tavalla, josta kaikkinensa aiheutuu haittaa ensisijaisesti maanomistajalle. Samanlainen tilanne voi syntyä myös silloin, jos jokamiehenoikeuksien käyttäjät ovat täysin tietoisia toisistaan. Kun maata hyödyntää jokamiehenoikeutta käyttävien ryhmä, vastuuhenkilöä ei usein ole, minkä vuoksi vahingonkorvaus- ja rikosoikeudellista haittarajaa suhteessa maanomistajaan on monessa tapauksessa vaikea vetää. Jokamiehenoikeuksien hyödyntämisen tulee tapahtua luonnon ja ympäristön ehdoilla ja se on sovitettava vallitseviin olosuhteisiin. Näin ollen tiellä ratsastamista tiepohjan ollessa pehmeä (keväällä ja syksyllä) tulee välttää. Tällaisten olosuhteiden vallitessa tiekunnan velvollisuus ja oikeus on ryhtyä vaurioiden syntymistä rajoittaviin toimenpiteisiin ottamalla tilapäisesti käyttöön tien käytön rajoituksia. Selvää on kuitenkin, että ratsastuksen kieltäminen yksityistiellä ei rajoita ratsastusta tiealueen ulkopuolella, ja viranomainen, joka tekee tällaisen päätöksen tai antaa suostumuksensa tällaiseen päätökseen, ei voi perustaa päätöstä siihen, mitä tapahtuu tiealueen ulkopuolella. Mitä tulee siihen seikkaan, lisääkö ratsastus kunnossapidon tarvetta ja siten kunnossapitokustannuksia, asiassa on sana sanaa vasten. Tiekunta esittää kantanaan, että ratsastus aiheuttaa vaurioita ja kulumista tiehen erityisesti keväisin ja syksyisin tien ollessa märkä ja pehmeä ja että hevosenlannasta aiheutuu puhtaanapitokustannuksia. Tiekunnalla ei ole esittää tarkkoja summia lisääntyneestä kunnossapidosta. Tallien omistajat korostavat lausunnossaan, ettei
ratsastuksesta aiheudu tiekunnalle lisää kunnossapitoa tai merkittävästi korkeampia kustannuksia, koska jäljet häviävät sateella. Koska kunnossapitoa ei aina välttämättä teetetä ostopalveluna, vaan tehdään vapaaehtois- tai talkootyönä, tiekunnan voi monessa tapauksessa olla vaikea osoittaa yksiselitteisesti kohonneita kustannuksia. Satunnainen ratsastus vähäisessä mittakaavassa tuskin aiheuttaa suurempia vaurioita tai kulumista kuivina aikoina. Sitä vastoin ratsastus tiellä sen ollessa märkä ja pehmeä voi aiheuttaa tiehen vaurioita ja kulumista, joita sade ei korjaa. Tällaisissa tapauksissa vaurioiden tai kulumisen aiheuttaja voi joutua korvaamaan tapahtuneen, tai korjaamaan tienpinnan muulla tavoin. Hevosenlantaa ei mainita jätelaissa suoraan, mutta epäsuoraan hevosenlannan pois korjaaminen sisältyy lakiin. Jätelain 72 :ssä sanotaan, että ympäristöön ei saa jättää jätettä, hylätä konetta, laitetta, ajoneuvoa, alusta tai muuta esinettä eikä päästää ainetta siten, että siitä voi aiheutua epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä, ihmisen tai eläimen loukkaantumisen vaaraa tai muuta niihin rinnastettavaa vaaraa tai haittaa. Hevosenlannasta voi aiheutua sellaista haittaa, joka haitan aiheuttajan tai roskaajan on korjattava tai siivottava pois. Jos roskaajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka jos roskaaja ei huolehdi siivoamisvelvollisuudestaan, siivoamisvelvollinen on tienpitäjä. Koska nämä asiat eivät ole yksiselitteisiä ja koska ne monessa tapauksessa ovat moniulotteisia, parasta olisi, että maanomistajat, tiekunta ja toimintaa harjoittavat tai jatkuvasti ratsastavat henkilöt sopisivat yhdessä tien käytöstä ja mahdollisista korvauksista. Tiekunnalla on täysi oikeus anoa ratsastuskieltoa kuulematta lähistön talleja, jos nämä eivät ole tiekunnan osakkaita. Ratsastajilla on kuitenkin jokamiestenoikeuksien nojalla oikeus hyödyntää satunnaisesti myös teitä. Tässä kyseisessä tapauksessa voidaan katsoa, että Hoggaisissa sijaitsevilla talleilla on tietty intressi siihen, että niillä on mahdollisuus hyödyntää Loskarnäsin yksityistietä, koska tallit ovat aikaisemmin vastustaneet ratsastuskieltoa. Samaan aikaan ne ovat lausunnossaan sanoneet olevansa halukkaita vuoropuheluun tiekunnan kanssa tien käytöstä ja osallistumaan ratsastuksesta aiheutuviin kustannuksiin. Huomioiden sen seikan, että yksityiset maanomistajat ovat ilmaisseet, että ratsastusta tapahtuu myös yksityisillä piha-alueilla jokamiehenoikeuksien vastaisesti tai muuten häiritseväksi koetulla tavalla, vuoropuhelu voi olla avain ratkaisun löytämiseen. Ympäristölautakunta ei kuitenkaan voi tästä päättää, vaan se ottaa pelkästään kantaa ratsastuskieltoa koskevaan anomukseen siltä osin kuin se koskee tiekunnan tietä. Oheismateriaali Ehdotus Kuuleminen, Loskarnäsin yksityistien tiehoitokunta Lausunto, LFE Invest Oy, Henrik Karlsson ja Linda Ackrén Ympäristölautakunta päättää olla antamatta suostumusta siihen, että tiekunnalle annetaan sen anomuksen mukaisesti oikeus asettaa tielle ratsastuskieltomerkki. Lautakunta katsoo, että asia ei ole yksiselitteinen, mutta että saapuneista lausunnoista käy ilmi, että sellainen ratkaisu on mahdollista saavuttaa, joka tyydyttää kaikkia niitä, joilla on asiassa intressejä. Lautakunta kehottaa sen vuoksi tiekuntaa ja tallien omistajia ensisijaisesti käymään vuoropuhelua ja yrittämään löytää ongelmiin ratkaisut.
Päätös Merkittiin pöytäkirjaan, että kaupungininsinööri Manne Carla ei osallistunut asian käsittelyyn esteellisyyden takia (yhteisöjäävi) hallintolain 28 :n nojalla. Ehdotus hyväksyttiin. Tiedoksianto Loskarnäsin yksityistien tiehoitokunta, LFE Invest Oy, Henrik Karlsson ja Linda Ackrén, Johanna Harmaa