Hyvät naiset ja herrat, arvoisat kollegat Kiitän Teitä tästä minulle merkittävästä vaalituloksesta. Suurimmalle osalle Teistä olin tähän vaaliin saakka parlamentin erään toisen puolueryhmän puheenjohtaja. Olen hyvin otettu siitä suuresta luottamuksesta, jota olette siitä huolimatta tänään minulle osoittaneet. Aion tehdä kaikkeni ollakseni tämän luottamuksen arvoinen ja vahvistaakseni Euroopan parlamentin äänen kuuluvuutta! Haluan hoitaa parlamentin puhemiehen tehtävää niin, että ne, jotka ovat minua tänään äänestäneet, voivat olla tyytyväisiä valintaansa, ja että ne, jotka eivät minua äänestäneet, yllättyvät myönteisesti. Aion olla kaikkien parlamentin jäsenten puheenjohtaja ja puolustaa heidän oikeuksiaan! Osoitan kiitokseni Teille, puhemies Buzek. Olitte Euroopan unionin toimielimen ensimmäinen puhemies, jonka tausta on Itä-Euroopan vapausliikkeissä. Siksi Teidän valintanne puhemieheksi symbolisoi demokratian voittoa! Otan uuden tehtäväni vastaan nöyränä. Eurooppa elää myrskyisiä aikoja. Myös monet eurooppalaiset elävät kovia aikoja. Omat vanhempani kuuluivat vielä sukupolveen, jonka johtoajatus oli: "Haluamme lapsillemme paremman elämän". Ja meillä menee paremmin! Me emme kuitenkaan voi olla enää varmoja siitä, että omilla lapsillamme menee yhtä hyvin kuin meillä itsellämme. Talouskriisi on lisännyt köyhyyttä monissa maissa, ja varsinkin nuorten työttömyys on saavuttanut valtaisat mittasuhteet. Nuoret vastustavat Euroopan kaduilla talousjärjestelmää, jossa muutamat harvat keräävät
voitot ja jossa tappiot kaatuvat yhteiskunnan kannettaviksi. Näyttää siltä, että tässä järjestelmässä anonyymeillä newyorkilaisilla luottoluokituslaitoksilla on enemmän valtaa kuin demokraattisesti valituilla parlamenteilla ja hallituksilla. Tämä politiikkaan ja poliittisiin instituutioihin kohdistuva luottamuspula uhkaa vähentää uskoa myös Euroopan unioniin. Monet suhtautuvat työhömme epäluuloisesti. He eivät ole varmoja siitä, tehdäänkö täällä kaikki oikein. Meidän on muistettava, että eurooppalaisia ei kiinnosta niinkään institutionaalinen keskustelu paljon tärkeämpää heille on heidän lastensa tulevaisuus, heidän työpaikkansa ja eläkkeensä sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. He haluavat turvallisia elintarvikkeita ja puhtaan ympäristön. Meidän on kuunneltava heitä tarkemmin! Tämä on paikka, jossa ajetaan kansalaisten etua. Täällä istuvat Euroopan kansojen edustajat. Siksi sanon: meidät suorilla vaaleilla valinneet kansalaiset odottavat, että ajamme heidän asiaansa. Tiedän, että kaikki kollegat tässä talossa haluavat toimia kansalaisten edun puolesta, ja olen ylpeä siitä. Kiitos Teille kaikille. Ensimmäistä kertaa sitten perustamisensa Euroopan unionia uhkaa epäonnistuminen. Jo kuukausia on menty kriisihuippukokouksesta toiseen. Valtioiden johtajat tekevät suljettujen ovien takana päätöksiä, jotka koskevat meitä kaikkia. Minä näen tämän Euroopan politiikan paluuna tilaan, joka oli jo luultu voitetuksi: se muistuttaa 1800luvun Wienin kongressia. Tuolloin pyrittiin kivenkovaan ajamaan kansallisia etuja, ja vieläpä ilman demokraattista valvontaa. Sotien jälkeinen Eurooppa sen sijaan perustuu tervejärkiseen tietoisuuteen siitä, että emme voi enää erottaa intressejämme naapuriemme intresseistä, sen myöntämiseen,
että EU ei ole nollasummapeli, jossa jonkun täytyy hävitä, jotta joku toinen voittaa. Asia on täysin päinvastoin: Joko kaikki häviävät tai kaikki voittavat. Perussääntö tässä on yhteisömenetelmä. Se ei ole pelkkä tekninen käsite, se on Euroopan unionin sielu! Mitä tämä tarkoittaa konkreettisesti? Se tarkoittaa ristiriitojen ratkaisemista keskustellen ja sovitellen. Vahvemman oikeuden sijasta on panostettava solidaarisuuteen ja demokratiaan. On otettava tasapuolisesti huomioon pienet ja suuret maat, pohjoiset ja eteläiset maat, itäiset ja läntiset maat ja asetettava yhteinen hyvä yksityisen edun edelle. Tämä vuosikymmeniä itsestään selvänä pidetty, menestyksekäs yhteinen hanke on saanut kolhuja. Viimeksi kuluneiden kahden vuoden aikana ovat muuttuneet sekä ongelmien tunnistaminen että niiden ratkaisutapa. Huippukokoukset, turvautuminen valtionjohtajien kokouksiin ja niiden kärsimä inflaatio, sulkevat ainoan suoraan valitun toimielimen eli Euroopan parlamentin pitkälti ulos päätöksenteosta. Tätä kautta myös jäsenvaltioiden kansanedustajat alennetaan kumileimasimiksi. Heidän on tyytyminen Brysselin kammioissa tehtyihin hallitusten sopimuksiin. Kansalaiset kokevat tällaisen ilman parlamentteja tapahtuvan politiikanteon Brysselistä tulevaksi sanelupolitiikaksi. Hinnan tästä maksaa koko EU: tällainen toiminta ruokkii EU-vastaisuutta. Ja tätä Euroopan parlamentti ei aio katsella toimettomana! Haastan tässä ja nyt näkemyksen, että on mahdollista saada enemmän Eurooppaa vähemmällä parlamentarismilla!
Valtioiden välinen sopimus finanssiunionista on ensimmäinen testitapaus. Parlamenttimme edustajat, jotka vaativat budjettikurin kytkemistä kasvuun ja työllisyyteen, eivät voineet osallistua neuvotteluihin. Kansalaiset haluavat kuitenkin juuri tällaista järkevää tasapainoa! Myös tästä syystä meidän on oltava mukana huippukokousten neuvottelupöydässä! Eurooppa on arvoyhteisö. Vaadimme ehdokasmailta Kööpenhaminan kriteerien tiukkaa noudattamista. Parlamentin on huolehdittava siitä, että myös jäsenvaltioissa kunnioitetaan ja noudatetaan demokratiaa, perusoikeuksia ja perusvapauksia. Joka rikkoo perusoikeuskirjaa, saa vastaansa meidät. Olemme sitoutuneet siihen yhdessä parlamenttina. Tehtäväni parlamentin puhemiehenä eli EU:n keskeisen toimielimen puhemiehenä on mielestäni vastustaa nykysuuntausta eli asioiden sopimista huippukokouksissa ja päätöksenteon uudelleenkansallistamista. Aion lisätä parlamentin näkyvyyttä ja kuuluvuutta demokratian tyyssijana, jossa käydään kiivaitakin keskusteluja EU:n politiikan suunnasta. Meidän on tuotava äänemme paremmin kuuluville. Erityisen tärkeää on neuvotella tasa-arvoisena neuvoston kanssa, olipa sitten kyse rahoitusnäkymistä, maatalous-, kalastus- tai aluepolitiikan uudistuksesta, ilmastonmuutoksen torjunnasta, rahoitusmarkkinoiden sääntelystä, oikeus- ja sisäasioista tai kauppapolitiikasta. Lissabonin sopimus on ollut voimassa kaksi vuotta, mutta me kansalaisten edustajat emme ole käyttäneet vielä läheskään kaikkia sen tarjoamia mahdollisuuksia. Meidän
on otettava yhteiseksi tavoitteeksemme todellisten valtuuksiemme hyödyntäminen, vaikka se johtaisi konflikteihin. Parlamentin näkyvyyden lisäämiseksi on myös ehdottomasti tarkasteltava kriittisesti sopimukseen pyrkimistä ensimmäisen käsittelyn aikana. Kaikki tämä voi toimia vain, mikäli omassa toiminnassamme vallitsee järjestys. Aion pitää yhdessä parlamentin hallinnon kanssa huolen siitä, että parlamentin elimet ja jäsenet saavat toimintaolosuhteet, joissa voimme täyttää parhaalla mahdollisella tavalla lainsäätäjän tehtävämme. En aio olla helppo puhemies. Aion olla puhemies, joka tarvittaessa vaatii toimeenpanovallan käyttäjää kunnioittamaan parlamenttia, puhemies, joka on valmis puuttumaan asioihin, jos kansalaisten intressit vaarantuvat. Puhemies, joka edustaa vahvoja parlamentin jäseniä, jotka ajavat kansalaisten asioita! Puhemies, joka antaa kaikkensa, jotta saadaan palautettua ihmisten luottamus Euroopan yhdentymiseen ja kansalaiset innostumaan uudelleen Euroopasta! Arvoisat parlamentin jäsenet, monet ovat vaarantaneet elämänsä ja liian monet saaneet surmansa vaatiessaan parlamentaarisia oikeuksia ja parlamentarismia. Tunisian perustuslakineuvoston ensimmäinen vapaasti valittu johtaja Mustapha Ben Jaffa ja hänen kollegansa, jotka ottavat ensiaskeliaan parlamentarismin tiellä, kohdistavat katseensa Euroopan maiden parlamentteihin ja Euroopan parlamenttiin. Libyassa, jossa hirmuhallitsija kävi sotaa omaa kansaansa vastaan, EU avasi suurlähetystön ensimmäisenä ja antoi näin ihmisille toivoa vaikeassa tilanteessa. Saharovin palkinnon jakotilaisuudessa
liikutuimme rohkean nuoren bloginpitäjän ja Gaddafin sankarillisen vastustajan innostuksesta eurooppalaisia arvoja kohtaan. Lähi-idässä meiltä kysytään yhä uudelleen, miten Euroopassa on onnistuttu muuttamaan viholliset ystäviksi ja miten olemme onnistuneet kansallisista, uskonnollisista ja maailmankatsomuksellisista eroista huolimatta kasvamaan yhteen yhdeksi Euroopaksi. Mitä kauemmaksi Euroopasta mennään, sitä myönteisemmin Euroopasta puhutaan. Tehkäämme yhdessä työtä sen puolesta, että innostus Euroopan yhdentymistä kohtaan saadaan palaamaan Eurooppaan! Eurooppa on kiehtova ajatus. Ajatus syntyi 1900luvun toisella puoliskolla reaktiona vuosisadan ensimmäiseen puoliskoon. Miltä tämä ensimmäinen puolisko näytti? Se oli vihaa, suurvaltapolitiikkaa, ihmisten kiihottamista toisiaan vastaan, ihmisyyden halveksuntaa, ensimmäisen maailmansodan juoksuhautoja ja Stalinin vankileirejä. Auschwitzin kaasukammiot olivat sivilisaation historian aallonpohja. 1900luvun toisella puoliskolla alkanut Euroopan yhdentyminen ja Euroopan yhteiset instituutiot ovat tuottaneet maanosan historian pisimmän rauhan ja hyvinvoinnin aikakauden. Vuonna 1989 repesi rautaesirippu. Saksat yhdistyivät. Vuosina 2004 ja 2007 entiset Varsovan liiton maat liittyivät Euroopan unioniin. Näin palautui jälleen maanosan kulttuurinen ja poliittinen yhtenäisyys, joka oli rikottu keinotekoisesti 40 vuodeksi. Todellinen menestyshanke! Miksi emme osaa olla ylpeitä siitä? Miksi sallimme pahan puhumisen tästä ainutlaatuisesta historiallisesta saavutuksesta? Hyvät naiset ja herrat,
isoisäni taisteli ensimmäisessä maailmansodassa. 20 vuotta myöhemmin isäni joutui sotaan, jossa Hitlerin rikollishallinto sytytti maailmanpalon. Olen kasvanut kolmen maan kulmauksessa olevassa kaupungissa, jossa ihmiset joutuivat jonottamaan pitkään rajalla, kun he halusivat käydä tapaamassa belgialaisia ja hollantilaisia naapureitaan. Olemme selviytyneet sodasta ja nälästä. Olemme avanneet rajat. Rasismi ja vierasviha ovat halveksuttuja asioita. Elämme nykyään vapaassa ja avoimessa Euroopassa, Euroopassa, joka voi olla ylpeä kulttuurisesta monimuotoisuudestaan. Valmistakaamme nyt Eurooppaa 2000-luvulle, jotta se olisi myös nuorelle sukupolvelle lupaus taloudellisesti vahvasta, sosiaalisesti oikeudenmukaisesta, vapaasta ja demokraattisesta eurooppalaisesta kotiseudusta. Kiitos.