Kokemuskouluttajia Vaasassa

Kokemuskouluttajia Vaasassa kvalitatiivinen tutkimus kokemuksista kokemuskoulutuksesta Katri-Helena Hakomäki Examensarbete för socionom (YH)-examen Utbildningsprogrammet för Det sociala området Vasa 2013

2 OPINNÄYTETYÖ Tekijä: Koulutusohjelma ja paikkakunta: Suuntautumisvaihtoehto/Syventävät opinnot: Katri-Helena Hakomäki Sosiaaliala, Vaasa Perhetyö Ohjaajat:Susanne Jungerstam, Ralf Lillbacka Nimike: Kokemuskouluttajia Vaasassa kvalitatiivinen tutkimus kokemuksista kokemuskoulutuksesta Päivämäärä 11.11.2013 Sivumäärä 32 Liitteet 4 Tiivistelmä Työn tavoite on tutkia Vaasassa järjestettyjen kokemuskoulutusten käyneiden henkilöiden kokemuksia koulutuksesta sekä heidän ajatuksia kokemuskouluttajana olemisesta ja toiminnan tulevaisuudesta. Tutkimus oli laadullinen eli kvalitatiivinen, ja jaettu teoriaosuuteen sekä empiiriseen tutkimukseen. Teoriaosuudessa selvitetään mikä on kokemuskouluttaja, esitellään kokemuskoulutuksen sisältöä sekä taustaorganisaatioita. Teoriaosuudessa tarkastellaan kokemuskoulutusta sosiaalipedagogisesta näkökulmasta ja myös sitä, miten toteutuu voimaantuminen eli empowerment kokemuskouluttajien koulutuksessa ja toiminnassa sen jälkeen. Empiirisessä osuudessa on haastattelut tehty puolistruktuurisella teemahaastattelulla. Haastattelun teemoiksi nousivat syy koulutukseen lähtöön, millaisena haastateltava koki koulutuksen, oma kokemus koulutuksen jälkeen sekä miten haastateltava näki koulutuksen tulevaisuuden. Haastattelutuloksista kävi ilmi, kuinka tärkeää on saada puhua omista kokemuksistaan, työstää sitä ja olla hyödyksi muille ihmisille sekä vertaisilleen. Tutkimus näytti sen että kokemuskouluttajan työ on merkityksellistä haastateltavien näkökulmasta. Kieli: suomi Avainsanat: kokemuskouluttaja, kokemuskoulutus, vertainen

3 BACHELOR S THESIS Author Degree Programme Specialization: Supervisors: Katri-Helena Hakomäki Social welfare Family work Susanne Jungerstam, Ralf Lillbacka Title: Experts in Vaasa A qualitative research on experiences in expert training Date 11.11.2013 Number of pages 32 Appendices 4 Summary The purpose of this bachelor's thesis was to look at the experiences of persons studying to become experts, their thoughts about being an expert and the future of the expert training. The thesis is qualitative and contains a theoretical part and an empirical study. The theoretical part explains the concept of the health care expert training, presents the content of the training and the background organizations. The theoretical part looks at the training from a socio-pedagogical point of view, and also at how empowerment is implemented in the training and after it. In the empirical part the interviews were done using a semi-structured theme interview. The interview themes were: why do the training, how the interviewee experienced it and their own experience after the training, as well as how the interviewee saw the future of the training. The interview results showed how important it is to talk about one s own experience, to work on it, and to be useful to other people as well as to one s peers. The thesis showed that the experts work is relevant from the interviewees' point of view. Language: Finnish Key words: expert, expert training, peer

4 Sisällysluettelo 1 Johdanto... 5 2 Kokemuskouluttaja... 7 2.1 Kokemuskouluttaja... 7 2.2 Kokemuskouluttajapankki... 7 2.3 Kokemuskoulutus maailmalla... 10 2.4 Kokemuskoulutus Suomessa (taustaorganisaatiot)... 8 2.5 Kokemusasiantuntija... 11 2.6 Elävä kirja... 12 2.7 Voimaantuminen... 13 3 Kokemuskoulutus Vaasaan... 14 3.1 VSY ja jäsenyhdistykset... 14 3.2 Ohjausryhmä ja järjestävät taustaorganisaatiot... 15 3.3 Koulutuksen toteutus... 15 4 Koulutuksen sisältö... 16 5 Tutkimuksen toteuttaminen... 19 5.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tavoite... 19 5.2 Tutkimusongelma... 20 5.3 Tutkimuksen kohderyhmä... 20 5.4 Tutkimusmenetelmä... 20 6 Kokemuskouluttajien kokemukset koulutuksesta... 22 6.1 Haastateltavien taustatietoja... 22 6.2 Haastateltavien kokemus koulutuksesta... 23 6.3 Haastateltavien käytäntö ja oma kokemus... 25 6.4 Haastateltavien näkemys kokemuskoulutuksesta ja sen tulevaisuudesta... 27 7 Johtopäätökset... 29 8 Pohdinta... 31 Lähdeluettelo Liitteet

5 1 Johdanto Sain pyynnön tämän opinnäytetyön tekemiseen ollessani harjoittelujaksolla Vaasan Seudun Yhdistykset ry:ssä. Yhdistys tarjoaa aktiivisesti opiskelijoille harjoittelupaikkoja. Heillä oli myös useampia ideoita ja toiveita opinnäytetyön aiheiksi. Kiinnostuin tästä aiheesta, koska olen työssäni mielenterveysomaisyhdistyksessä kokenut kokemuskouluttajista saatavan todellisen hyödyn ja sen kuinka heidän puheenvuoro avaa kuulijan silmät aivan uudella tavalla. Yhdistyksessämme käy usein alan opiskelijaryhmiä tutustumassa ja kun heille esitellään yhdistyksemme toimintaa ja kerrotaan omaisen arjesta, opiskelijat ovat melko kiinnostuneita, mutta kun paikalla on kokemuskouluttaja omainen kertomassa omasta kokemuksestaan, yleisö kuuntelee hievahtamatta. Asia saa todellisen tuntuman, kun mukana on henkilö, joka elää sitä todellisuutta, josta kerrotaan. Tehdessäni opintojeni työharjoittelua Vaasan Seudun Yhdistykset ry:ssä tutustuin heidän tiloissaan järjestettyihin kokemuskoulutuksiin ja siitä lopullisesti heräsi mielenkiinto tutustua kyseiseen toimintaan sekä haastatella VSY: llä järjestettyihin koulutuksiin osallistuneita kuullakseni, mitkä olivat heidän kokemuksensa koulutuksesta. Tässä työssä perehdyn kokemuskoulutukseen sekä Vaasassa järjestettyjen koulutusten käyneiden kokemuksiin. Kokemuskoulutusta Vaasassa järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2011. Tuolloin järjestettiin kaksi koulutusta, keväällä ja syksyllä - näiden koulutusten kokemuksia tutkin tässä työssäni. Tarkastelen myös sitä miten kokemuskoulutus on saanut alkunsa ja millaista toiminta on yleisesti. Opinnäytetyössäni selvitän, mikä on kokemuskouluttaja, esitellen kokemuskoulutuksen sisältöä sekä taustaorganisaatioita. Niihin perehdyin teoriaosuudessa, sekä etsin kokemuskouluttaja toimintaan näkökulmia ja lähestymistapoja sosiaalipedagogiikasta. Mielestäni myös voimaantumisen käsite toteutuu kokemusosaamisessa, joten sitä näkökulmaa lyhyesti tarkastellaan. Työn tärkein tavoite oli selvittää Vaasassa koulutuksen käyneiden omakohtaiset kokemukset koulutuksesta ja toiminnasta sen jälkeen. Oliko koulutuksesta ollut hyötyä ja miten he ovat käytännössä päässeet testaamaan opittuja taitoja. Kokemuskoulutuksesta löytyy jonkin verran kirjallista materiaalia, mutta aihetta ei ole vielä paljon tutkittu. Tutkimus oli laadullinen eli kvalitatiivinen, haastattelut tehtiin puolistruktuurisella teemahaastattelulla, joka antaa hyvin tilaa keskustelulle. Nauhoitin haastattelut, jonka jälkeen litteroin materiaalin. Tein haastattelujen yhteydessä myös muistiinpanoja. Olin myös yhteydessä muutamaan alan asiantuntijaan ja pääsin mukaan Vaasassa ohjausryhmän kokoukseen.

6 Tutkimusongelmia olivat syy koulutukseen lähtöön, millaisena haastateltava koki koulutuksen, oma kokemus koulutuksen jälkeen sekä miten haastateltava näki koulutuksen tulevaisuuden. Kokemusosaajien mukaan ottaminen oppilaitosten ja yhdistysten tilaisuuksien lisäksi palveluiden ja kehittämisen suunnitteluun saa tukea sosiaali- ja terveyshuollon laeista, jossa painotetaan, että asiakkaan osallisuutta on lisättävä. Esimerkiksi Vantaalla on järjestetty kokemusasiantuntijan vastaanotto, sinne voi ajanvarauksella mennä keskustelemaan kokemusasiantuntijan kanssa. Vaasassa Kaupunginhallitus on saanut 40 valtuutetun allekirjoittaman valtuustoaloitteen kokemusosaajien mukaan ottamisesta palveluiden kehittämiseen ja toteuttamiseen, ja on pyytänyt siitä lausuntoa. Lausuntona kokemusasiantuntijatoimintaa koskevan aloitteeseen lautakunta toteaa, että se suhtautuu myönteisesti aloitteessa esitettyyn kehittämisajatukseen ja esittää kaupunginhallitukselle toimenpide-ehdotukset: 1. kokeillaan kokemusasiantuntijoiden hyödyntämistä palvelujen suunnittelu-, kehittämis- ja arviointitehtävissä sosiaalityö ja perhepalvelut tulosalueella, esimerkiksi päihde-, mielenterveys- ja aikuissosiaalityön ja maahanmuuttajatyön palveluissa vuoden 2014 loppuun. 2. kokemusasiantuntijat voivat osallistua suunnittelu-, kehittämis- ja arviointityöhön, mutta heitä ei käytettä kaupungin työntekijän pyynnöstä varsinaisessa asiakaspalvelutyössä eikä palkata työsuhteeseen kaupungille kokemusasiantuntijoina. 3. kokemusasiantuntijoille maksetaan Vaasan kaupungin yleisten ohjeiden mukaiset korvaukset kokous- ja luentopalkkioina kaupungin perustamissa etukäteen hyväksytyn suunnitelman tai ohjelman mukaisesti (www.kokemuskoulutus.fi). On upeaa, että pitkäjänteisen työn tuloksena kokemusosaajat saavat näkyvyyttä ja arvostusta. Pitkä taival on usean vuosikymmenen pituinen, jo 1948 aloittivat Nimettömät Alkoholistit (AA) pioneerityönä oman toimintansa yhteydessä kokemusasiantuntijuuden. Sitä myöten toiminta on laajentunut ympäri Suomen moniin järjestöihin, eri sairauksien ja vammojen edustajien arvokkaan kokemusosaamisen hyödyntämiseksi.

7 2 Kokemuskouluttaja 2.1 Kokemuskouluttaja Terveydenhuollossa on koulutettaessa sosiaali- ja terveyden-huollon ammattilaisia, hyödynnetty opetuksessa henkilöitä, jotka ovat itse sairastuneita tai vammautuneita. On ollut opetuspotilaita, tai opettajat ovat voineet pyytäneet tunnille henkilön, jolla tietävät olevan opetettavasta asiasta omaa kokemusta (Kansalaisareena 2013). Tänä päivänä terveydenhuollossa ammattiauttajat huomioivat potilaan ja hänen läheisensä paljon paremmin, kuin joskus aiemmin, jolloin kaikki potilasta koskevat asiat päätettiin suljettujen ovien takana. On ymmärretty, että ihminen itse on oman elämänsä asiantuntija ja hänen omasta kokemuksesta on paljon hyötyä hoitoa suunniteltaessa (Hankkila 2012, s. 158). Kokemusosaajat voivat olla myös osana hoito ja palvelujärjestelmää tuomalla esiin palveluun käyttäjän kokemuksia. Kokemusosaajat tuovat uutta näkemystä asiakkuuden ja ammatillisuuden muodostumiseen (Kärkkäinen, 2009, s. 10). On myös huomattu, että vertaiskokemukset ovat huomattavan tärkeitä uusille potilaille ja heidän omaisilleen, mutta myös asiantuntijoille. Kertomukset ovat usein koskettavia ja pysäyttäviä ja antaa uutta perspektiiviä ammattiauttajallekin (Hankkila 2012, s. 158 159). Henkilö, joka tuntee esim. mielenterveyden häiriön oman kokemuksen kautta, vaikuttaa kuulijaan aivan eri tavoin kuin asiatieto (Kärkkäinen, A 2009 s. 9). Kokemuskouluttaja on pitkäaikaissairautta sairastava, vammainen tai heidän läheisensä, jolla on omakohtaista kokemusta sairaudesta tai vammasta, sekä kokemus elää sen kanssa. Omainen, joka elää sairastuneen läheisensä kanssa voi myös olla kokemuskouluttaja. Kokemuskouluttaja osallistuu omalla kokemustiedollaan sosiaali- tai terveydenhuollon alan opiskelijoiden opetukseen. Tavallisin koulutusmuoto on se, että kokemuskouluttaja on mukana oppitunnilla ja kertoo oman kokemuksensa opiskelijoille. Kokemuskouluttaja voi myös osallistua opetukseen opetuspotilaana, tai olla haastateltavana erilaisissa harjoitustöissä tai opinnäytetöissä. Usein oppilaitokset järjestävät koko päivän kestäviä teemapäiviä, joissa on mukana useita kokemuskouluttajia Kokemuskouluttaja voi myös olla mukana erilaisissa tilaisuuksissa, kuten messuilla. Kokemuskouluttaja on saanut tehtäväänsä koulutuksen, virallisena kokemuskouluttajana ei voi toimia ellei ole saanut koulutusta. Omasta sairastumisesta tai vammasta tulee olla riittävän kauan aikaa, että on läpikäynyt asian ja hyväksynyt tilanteen. On kuitenkin tärkeää, että

8 kokemuskouluttajalla on edelleen kosketus omaan vammaan tai sairauteen, niin hän voi ammentaa kokemuksestaan kuinka on oppinut elämään sairautensa tai vammansa kanssa. Kokemuskouluttajana oleminen vaatii sitoutumista, rohkeutta olla esillä sekä jatkuvaa oppimista, sekä täytyy olla ajan tasalla edustamansa ryhmän päivitetyistä tiedoista. Kouluttajan tulee olla elämänmyönteinen ja positiivinen, vaikka sairauden tuomista kokemuksista puhuminen ei sitä aina ole. On kuitenkin hyvin rankkaa myös kuulijalle, jos kokemuskouluttajan asenne on kielteinen. Tavoitteena kokemuskoulutukselle on saada kuulijan mielenkiinto ja siten murtaa mahdollisia ennakkoasenteita ja pelkoja. Kokemuskouluttaja on opetuksen tukena kertomassa sairaudesta. Kokemuskouluttaja sitoutuu myös opettelemaan esiintymistaitoja ja hiomaan omaa tarinaansa. Kun omat esiintymistaidot ovat kunnossa ja luottaa itseensä, on itse asian esille tuominen kertomalla paljon helpompaa ja voi keskittyä olennaiseen. Kokemuskouluttaja ei koskaan toimi yksin, vaan hänellä on taustana ja tukena järjestö, jonka kautta useimmiten koulutuskin on löytynyt. Järjestöllä on yhteyshenkilö, johon kouluttaja voi tukeutua mahdollisten ongelmien tullessa, yhteyshenkilö pitää myös rekisteriä alueen kouluttajista. Kokemuskouluttaja sitoutuu toimimaan edustamansa järjestön eettisten periaatteiden mukaisesti ja tuntee järjestön toiminnan. Hän on myös velvollinen ilmoittamaan, jos oma terveydentila muuttuu merkittävästi, mikäli se vaikuttaa kokemuskouluttajana toimimiseen. Taustajärjestöt tarjoavat kokemuskouluttajille työnohjausta, täydennyskoulutusta sekä mahdollista yhteistä virkistystoimintaa ja tapaamisia toisten kokemuskouluttajien kanssa. Kokemuskoulutustoiminnassa mukana oleva järjestön tulee nimetä keskuudestaan vastuuhenkilö (Kokemuskoulutus 2013). Kokemuskouluttajatoimintaan voi löytää näkökulmia sosiaalipedagogisesta ajattelutavasta. Sosiaalipedagogiikka on oppiala, josta löytyy erilaisia määritelmiä ja tulkintoja, kun sitä tarkastellaan historian valossa. Tulkintoja muokkaavat traditio ja yhteiskunnallisten eri aikakausien vaikutukset, joita tarkastellaan kriittisesti. Sosiaalipedagogiikan käsite on monimuotoisesti tulkittava. Se voidaan nähdä inhimillisyyttä, henkisiä arvoja ja yhteisöllisyyden pedagogista edistämistä korostavana yhteiskunnallisena liikkeenä. Tai se voidaan nähdä ammatillisena toimintana (Hämäläinen & Kurki 1997, s. 13 14). Sosiaalipedagogiikka perustuu yhteiskuntatieteisiin ja on kasvatuksellinen oppiala yhdistäen sosiaalisuuden ja pedagogisuuden. Toiminnan lähtökohta on sosiaalieettinen ja pyrkimyksenä on saavuttaa parempi elämä. Sekä huomioida yksilöt suhteessa yhteisöön, miten menetellä

9 syrjäytyneiden henkilöiden kanssa, että heidät saadaan integroitua yhteiskuntaan (Kurki & Nivala & Sipilä-Lähdekorpi 2006, s.9). Kokemuskouluttajan työtä voi tarkastella sosiaalipedagogisesta viitekehyksestä käsin. Sosiaalipedagogisen työskentelyn keskeisiä periaatteita ja tavoitteita ovat mm. ihmisten rohkaiseminen ja aktivointi (Hämäläinen & Kurki 1997, s. 18-19). Sosiaalipedagogiikka on sosiaalista työtä, huolehtien ihmisten sosiaalisista ongelmista, esimerkiksi kouluttautuminen kokemuskouluttajaksi läpikäyden omaa prosessiaan. Toisaalta se on yksilön sosiaalista kasvatusta (kokemuskouluttajan luennot), sosialisaatiota (erilaisuus on voimavara, integroitumista yhteiskuntaan), tarkastelevaa ajattelua (kokemuskouluttajan lisäkoulutukset, oma kehittyminen) sekä ohjaavaa toimintaa, jota kokemuskouluttajakoulutus on sekä kouluttajille että kokemuksen vastaanottajille (Kurki & Nivala & Sipilä-Lähdekorpi 2006, s.9). Sosiaalipedagogiikasta löytyy sovellusalue, jota kutsutaan sosiokulttuuriseksi innostamiseksi. Tästä löytyy piirteitä, joita löytää myös kokemusosaamisesta ja siihen liittyvästä toiminnasta. (Hämäläinen & Kurki 1997, s.196). Sosiokulttuurisella innostamisella on useita määritelmiä, mutta niitä kaikkia yhdistää ajatus, että innostamisessa on kyse sosiaalisesta kommunikaatiosta, ihmisten välisen vuorovaikutuksen lisäämisestä, se herättää ihmisten prosessia herkistymään ja toteuttamaan itseään (Kurki 2006 s. 19). Kyseessä on arkipäivän sosiaalinen toiminta, tavoitteena yhteiskunta, joka tiedostaa solidaariset arvot. Sosiaalikulttuurisen innostamisen tavoite on saada ihmiset osallistumaan aktiivisesti, mutta kuitenkin niin, että toiminta on avointa ja vapaaehtoista. Hyväksytään erilaisuus ja innostetaan ihmisiä vahvistamaan omaa kulttuurista identiteettiään (Kurki & Nivala, 2006 s.152). Innostamisen kolmitahoisuudesta löytyy kokemusosaamiseen ja kokemuskouluttamiseen tarvittavia elementtejä. Innostamisen kolmitahoisuudet ovat pedagoginen, sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Kasvatuksellisen ulottuvuus löytyy kokemuskouluttajien omasta oppimisesta, kehittymisestä, herkistymisestä, sekä motivoituneisuudesta jakaa tietoa ja omaa kokemusta muille ihmisille. Kokemuskoulutuksessa iso merkitys on ryhmän tuella sekä kuuluminen ryhmään vertaisten kanssa, tämän piirteen löytää sosiaalisessa ulottuvuudessa, jossa keskitytään ryhmään ja yhteisöön. Kulttuurisessa toiminnassa tavoitellaan luovuuden ja monipuolisen ilmaisun kehittymiseen, kokemuskouluttajalla täytyy olla kykyä vangita kuulijat omaa kokemustaan kertoessa ja tarinan suunnittelu vaatii luovuutta ja heittäytymistä (Kurki 2006 s. 46 47).

10 2.2 Kokemuskouluttajapankki Kokemuskouluttaja pankki on Reumaliiton ja kokemuskouluttajaverkoston ylläpitämä sähköinen kouluttajapankki, tiivistä yhteistyötä tehdään Mielenterveyden keskusliiton kanssa. Järjestöt ovat vastuussa, että heidän kokemuskouluttaja tiedot ovat ajan tasalla ja oikein kokemuskoulutuspankissa. Pankin ajatuksena on, että siellä on rekisteröitynä Suomessa toimivia kokemuskouluttajia ja heitä voi sieltä tilata puhumaan oppitunneille tarvittavan aihealueen mukaan. Oppilaitos saa käyttäjätunnukset kokemuskouluttajapankkiin ja voi sitä kautta hakea sopivaa kouluttajaa opetukseen mukaan. Käyttö on ohjeistettu hyvin ajatellen kokemuskouluttajia. Tilaajaa kehotetaan tarkistamaan, että kokemuskouluttaja asuu lähellä oppilaitosta, ei monien kymmenien kilometrien päässä. Toki kauempaakin voi kokemuskouluttajaa pyytää luennoimaan, mutta pitää olla valmis maksamaan matkakulut. Kun kokemuskouluttaja tilataan, hänen kanssaan sovitaan jo etukäteen mahdollinen maksettava palkkio, sekä matkakulujen korvaus. Toiminnan ideana on se, että kokemuskouluttajalle ei saa tulla esiintymisestä kuluja. Kun kokemuskouluttajaa pyytää luennoimaan, on myös hyvä ilmoittaa vähän taustoja tulevalle luennolle, esim. mikä on kohderyhmä, onko aikuis- vai nuorisoryhmä, ryhmän koko, mikä on toivottu teema ja mitä välineitä on luentotilassa käytettävänä (Kokemuskoulutus 2013). 2.3 Kokemuskoulutus maailmalla Sähköpostikeskustelussa TAKK: in kouluttaja ja kokemusasiantuntijakoulutuksen kehittäjä Petri Karoskoski kertoi, että kokemusasiantuntijuus toiminta on Suomea pidemmälle kehittynyt Iso- Britanniassa. Lontoossa on Recovery College, joka on kokemusasiantuntijoiden oma oppilaitos (South West London and St George's Mental Health NHS Trust 2013). Kokemusasiantuntija toimintaa on myös laajasti Uudessa-Seelannissa ja Kanadassa. Uudessa- Seelannissa on tänä päivän n. 300 palkattua kokemusasiantuntijaa julkisen terveydenhuollon palveluksessa.

11 2.4 Kokemuskoulutus Suomessa (taustaorganisaatiot) Kokemusasiantuntijuus Suomessa on saanut alkunsa Suomen Reumaliitto ry:n vuonna 1988 järjestämistä potilasluennoista, joissa henkilöt jotka olivat sairastaneet reumatauteja, kertoivat potilasnäkökulmasta kokemuksissaan sairaudesta alan henkilölle ja opiskelijoille. Kyseessä oli ns. Potilasluennoijakokeilu. Toiminta jatkui MS-liiton hallinnoimalla 12 terveysjärjestön Polkuprojektilla, jossa koulutettiin pitkäaikaissairaita luennoimaan omasta sairaudestaan ja sen tuomasta kokemuksesta sosiaali- ja terveysalan sekä lääketieteen opiskelijoille (Ahtola A & Åberg V, 2007). Vuonna 2001 ja Muotialan asuin - ja toimintakeskus ryn välisenä yhteistyönä Tampereella aloitettiin kokemusasiantuntijatoimintaan liittyvä yhteinen projekti. Projektia kutsuttiin KAVERIprojektiksi (Tampereen aikuiskoulutuskeskus 2013). Projektin varsinainen nimi on Palvelujen käyttäjien kouluttautuminen kouluttajiksi, arvioijiksi ja vertaistukiryhmien ohjaajiksi. KAVERI-projekti toimi vuosina 2001 2004. (Jankko 2008, liite 1). KAVERI-projektia seurasi Kokemus tiedoksi projekti. Projektin virallinen nimi on Ehkäisevän mielenterveystyön projekti kokemustietoa mielenterveyden häiriöistä työikäisille. Projekti toimi vuosina 2005 2009 (Jankko 2008, liite 1). Kokemus-tiedoksi projekti on oli RAY: rahoittama ja sen käynnistäjä on Muotialan asuin - ja toimintakeskus ry (Hankkila & Jankko & Nousiainen, 2009). Projektissa luotiin kokemusasiantuntijoiden jatkuva koulutusmalli. Mielenterveyden kokemusasiantuntijakoulutusta järjestetään edelleen yhteistyössä Muotialan asuinja toimintakeskus ry:n ja Tampereen aikuiskoulutuksen kesken (Tampereen aikuiskoulutuskeskus 2013). Vuonna 2009 Kokemuskoulutuksesta pätevää -hankkeessa järjestettiin syksyllä kokemuskouluttajien pilottikoulutuksia: Helsingissä, Hämeenlinnassa, Joensuussa ja Kemi- Torniossa (Kansalaisareena 2013). Näin toiminta nykymuodossaan sai alkunsa. Kokemuskoulutusverkosto on toiminut vuodesta 2007. Kokemuskoulutuksesta pätevää ja Kokemuskoulutuksesta pysyvää -hankkeiden jälkeen verkosto sai vuonna 2012 Rahaautomaattiyhdistykseltä kolmivuotisen kohdennetun avustuksen toiminnan vakiinnuttamiseen ja kehittämiseen. (Aivoliitto 2013). 2.5 Kokemusasiantuntija Työni käsittelee kokemuskouluttajia, mutta on myös vastaavanlaisia asiantuntijoita, joita kutsutaan kokemusasiantuntijoiksi. Kokemusasiantuntija on KoKoA - koulutetut kokemusasiantuntijat ry:n

12 hyväksymän koulutuksen käynyt henkilö. Kokemusasiantuntijat toimivat niin ikään ennakkoluuloja murtaakseen, mielenterveys ja päihdekuntoutujien sekä vammaisten saralla. KoKoA - koulutetut kokemusasiantuntijat ry on yhdistys, jossa jäseniä ovat kokemusasiantuntijat. Yhdistyksen hallitus hyväksyy jäseneksi henkilön, jolla on koulutus tai riittävä pätevyys voidakseen toimia kokemusasiantuntijana. Yhdistykseen voi liittyä myös kannatusjäseneksi. KoKoA: n kautta voi tilata kokemusasiantuntijoita, yhdistys ylläpitää rekisteriä jäsenistään Yhdistys järjestää myös jatkokoulutusta ja työnohjausta kokemusasiantuntijoille (KoKoA - koulutetut kokemusasiantuntijat ry 2013). Mielenterveyden keskusliitto on aloittanut kokemusasiantuntija koulutukset 1900-luvun lopulla. Mielenterveyden keskusliiton kokemusasiantuntijoiden tärkein tehtävä on hyödyntää kokemuksiaan mielenterveystyössä, he ovat itse sairastaneet psyykkisiä sairauksia ja heillä on kokemusta niiden kanssa elämisestä (Mielenterveyden keskusliitto ry 2013). Kokemusasiantuntijalla on tavoitteena vaikuttaa ennakkoasenteisiin ja pelkoihin mielenterveyspotilaita kohtaan, sekä tukea vertaisia. Valtakunnallisen mielenterveys- ja päihdesuunnitelman mukaan kokemusasiantuntijat ja vertaistoimijat tulee ottaa mukaan mielenterveys- ja päihdetyön suunnitteluun, toteuttamiseen ja arvioitiin (Mielenterveyden keskusliitto ry 2013). Mielenterveyden keskusliitto kouluttaa yhteistyössä Reumaliiton ja kokemuskouluttajaverkoston kanssa kokemuskouluttajia. Heidän kokemuskouluttajat ovat rekisteröity sähköiseen kokemuskouluttajapankkiin (Mielenterveyden keskusliitto ry 2013). 2.6 Elävä kirja Haastatteluissa usea haastateltava mainitsi olleensa mukana Elävä kirja toiminnassa. Nimeä Elävä kirjasto ei omissa tapahtumissaan saa käyttää, jos se ei ole virallista Allianssin järjestämää toimintaa. Vaasassakin on useissa tapahtumissa ollut Eläviä kirjoja, joita voi lainata Elävän kirjaston tyyliin. Tapahtumissa olleet Elävät kirjat ovat olleet kokemuskouluttajia. Elävä kirjasto on menetelmä, jossa pyritään toiminnallisella tavalla vähentämään ihmisten ennakkoluuloja esim. rasismista tai syrjinnästä. Toiminnan tavoitteena on edistää erilaisten ihmisten välistä kohtaamista. Idea on sama kuin tavallisessakin kirjastossa, paitsi kirjojen tilalle lainataan

13 ihminen, jonka kanssa voi keskustella ja vuoropuheluiden kautta tutustua erilaisuutta edustavaan ihmiseen. Elävää kirjastoa kouluttaa, organisoi ja ylläpitää Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry. Heidän kauttaan voi tilata materiaalit ja tietoa kuinka Elävä kirjasto tapahtuma järjestetään. Allianssi vastaa myös Elävä kirjasto- kirjojen ja kirjastonhoitajien kouluttamisesta (Suomen Nuorisoyhteistyö - Allianssi ry 2013). 2.7 Voimaantuminen Puhuttaessa kokemusosaamisesta ei voi välttyä termiltä voimaantuminen (empowerment). Voimaantuminen lähtee ihmisestä itsestään ja on sekä henkilökohtainen että sosiaalinen prosessi. Sitä ei voi ihminen antaa ihmiselle. Mahdolliseen voimaantumiseen voi vaikuttaa myös se missä ympäristössä on (Siitonen, J 1999, s. 93). Nylund & Yeung(2005, s. 261) esittelevät Zimmrmannin mallin psykologisesta voimaantumisesta, joka on kolmiosainen. Sosiaalinen voimaantuminen, psyykkinen voimaantuminen ja käyttäytymisen voimaantuminen. Näistä voidaan hyvin löytää yhteneväisyyksiä kokemuskouluttajuuteen. Voimaantumisessa on kyse omien voimavarojen löytämisestä sekä vastuunottamista omasta elämästään. Omat oivallukset ja kokemukset vahvistavat voimaantumista, mutta voimaantua ei voi pakolla (Terveysnetti 2013). Siinä on kyse yksilön voimaantumisesta, oman voiman tunteen rakentumisesta ja osallisuudesta. Kokemuskoulutuksessa on tästä kysymys, tavoitteena on yksilön kehittyminen, oma kokemus siitä, että pystyy selviämään sairaudestaan tai vammastaan ja selviämään niin, että siitä saatua kokemusta kykenee jakamaan. Koulutuksessa opetellaan tarkastelemaan itseään reflektoiden, rohkeasti kritiikkiä antaen ja vastaanottaen. Yhteiskunnallinen osallisuus on ominaispiirre kokemuskoulutustoiminnalle (Vänskä ym. 2011).

14 3 Kokemuskoulutus Vaasaan 3.1 VSY ja jäsenyhdistykset Vuonna 2009 perustettiin Vaasaan sosiaali- ja terveysalan yhdistysten yhteinen yhdistys Vaasan Seudun Yhdistykset ry (VSY) Vasanejdens Föreningar rf. Yhdistyksen toiminnan tarkoitus on edistää Vaasan seudun sosiaali- ja terveysalan yhdistysten yhteistyötä keskenään, suhteessa julkiseen sektoriin ja muihin tahoihin sekä toimia yhdistysten kohtauspaikkana. Perusajatuksena yhdistyksen olemassaololle on tukea Vaasan seudun väestön hyvinvointia. Rahoituksen VSY saa Filantropia Center hankkeelle, Raha-automaattiyhdistykseltä. Hankkeella on toimitilat Vaasan keskustassa ja tällä hetkellä kaksi kokopäiväistä työntekijää. Yhdistykseen kuuluu tällä hetkellä 50 jäsenjärjestöä (liite). Jäsenyhdistykset voivat vuokrata oman toimiston VSY: ltä sekä hyödyntää yhdistyksen tiloja omiin kokouksiin tai koulutuksiin. Toimistolta löytyy myös arkistokaappeja, joita voi vuokrata käyttöönsä, nämä ovatkin varsin käteviä pienemmille yhdistyksille, joilla ei ole omia toimitiloja, näin kenenkään ei tarvitse säilyttää yhdistyksien arkistoitavia papereita omassa kodissa. VSY: llä on jäsenyhdistyksilleen kopiointipalvelu, yhdistys saa käyttöönsä kopiointilaitteeseen koodinumeron, ja otettujen kopioiden mukaan niistä laskutetaan. Vapaaehtoistyön koordinoiminen ja kehittäminen on hankkeen perustarkoituksia. Yhdistyksellä onkin toinen työntekijöistä koordinaattori ja hän mm. organisoi ja kartoittaa erilaisia vapaaehtoistyön muotoja, mm. vertaistuki, ryhmätoiminta ja tukihenkilötoiminta. VSY on yhteistyössä Vaasan keskussairaalan kanssa järjestämässä Vaasassa ensitietopäiviä. Niiden tarkoituksena on jakaa tietoa sairauksista, niiden hoidosta sekä palvelumuodoista sairastuneille ja omaisille. Kokemuskouluttajien koulutuksen saaminen Vaasaan yhteistyössä kouluttavan tahon kanssa on ollut tärkeä tavoite hankkeelle. Ensimmäinen koulutus järjestettiin keväällä 2011 ja saman vuoden syksyllä seuraava. Vuonna 2013 on järjestetty vastaava koulutus ruotsinkielellä Expertutbilding (Vaasan Seudunyhdistykset ry 2013).

15 3.2 Ohjausryhmä ja järjestävät taustaorganisaatiot Alueelliset ohjausryhmät ovat alueen organisoiva ja ohjaava yhteistyöelin. Ryhmä koostuu henkilöistä, jotka edustavat järjestöjä, kokemuskouluttajia sekä toiminnassa mukanaolevien oppilaitosten edustuksesta. Tahot, jotka ovat yhteistyössä mukana koulutuksen järjestämisessä esimerkiksi Vaasassa VSY. Alueelliset ohjausryhmät voivat olla koulutuksen toimeen panevana elimenä järjestöjen lisäksi. Ohjausryhmässä on tärkeää sopia järjestävien tahojen kanssa yhteistyöstä ja valvoa, että alueella järjestettävän koulutuksen toimijoilla on yhtenevä näkemys siitä, keitä halutaan kouluttaa (Kokemuskoulutus 2013). Peruskoulutukseen liittyvät kulut maksavat kokemuskoulutusopiskelijoiden taustajärjestöt. Koulutukseen kuluja aiheuttavat mm. materiaalimaksut, tilavuokra, ruokailu ja mahdolliset majoituskustannukset, koulutuksessa voidaan käyttää myös ulkopuolista luennoitsijaa, joten siitä voi tulla kuluja. Käytännössä kulut jaetaan niin, että jokainen järjestö osallistuu suhteessa oman järjestön koulutettavien mukaan. Kulujen kattamiseen on mahdollista hakea tukea OKopintokeskukselta. Vaasassa toimii tällä hetkellä kaksi ohjausryhmää, sekä suomen- että ruotsinkielinen. Ryhmät kokoontuvat 2-4 kertaa vuodessa (Kokemuskoulutus 2013). 3.3 Koulutuksen toteutus Koulutus toteutetaan yleensä ohjausryhmän tai järjestöjen toimesta. Ohjausryhmä Vaasaan saatiin kun järjestösuunnittelija Marjo Luomanen Lihastautiliitosta, oli työnsä puolesta luennoinut oppilaitoksissa ja sitä kautta saanut kontaktia kokemuskoulutukseen. Hän päätti kutsua alan ihmisiä koolle ja näin pyörähti kokemusosaamistoiminta käyntiin. Suomenkielinen ohjausryhmä on perustettu vuonna 2010. Tästä vuoden päästä oli jo ensimmäinen ryhmä kokemuskouluttajia koulutettu. Vuonna 2012 perustettiin ruotsinkielinen ohjausryhmä ja ensimmäiset ruotsinkieliset kokemuskouluttajat on niin ikään koulutettu. Vaasa on ainoa paikkakunta Suomessa, jossa on kaksikielistä kokemuskouluttajatoimintaa. Ruotsinkielisen ohjausryhmän yhteyshenkilö on VSY: n koordinaattori Jessica Åhman (Kokemus & koulutus, 2013). Kaikki Vaasassa järjestetyt koulutukset ovat toteutettu yhteistyössä VSY: n kanssa.

16 4 Koulutuksen sisältö Kokemuskouluttajaksi valittu henkilö on aina oman taustaorganisaation valitsema ja koulutukseen lähettämä. Kokemuskouluttajaksi ei voi ryhtyä itsekseen, ilman järjestöä. Kokemuskouluttajaksi valitun henkilön tulee täyttää soveltuvuuskriteerit, joita on kolme. Ensimmäiseksi, jos omasta sairastumisesta on liian lyhyt aika, silloin ei ole vielä valmis koulutukseen. Sairauden tai vamman täytyy olla henkilökohtaisesti läpikäytynä eikä se voi olla kriisivaiheessa. Suositeltava aika on yleisesti kolme vuotta, mutta toki poikkeuksiakin löytyy. Toisena kriteerinä on se, että on hyväksynyt oman vamman, sairauden tai läheisen sairauden, on hyväksynyt asian ja on sen kanssa sinut. Kolmas kohta on, että kokemuskouluttajan täytyy olla valmis ja halukas kertomaan omaa kokemustaan ja sitoutua toimintaan. Jokaisella kokemuskouluttajaksi ryhtyvällä täytyy olla Koko peruskoulutus. Kouluttajien tehtävänä on arvioida, onko koulutettava kykenevä kokemuskouluttajaksi käytyään koulutuksen. Varsinaisen pätevyyden saamiseksi tarvitaan suoritettu näyttökoe sekä johtoryhmän hyväksyminen. Koulutuksessa oppimisen tavoitteet ovat osittain samoja, kuin vaatimuksissa koulutukseen pääsyyn. Opiskelijan tulee olla motivoitunut, kiinnostunut kehittymään, kykenevä jäsentämään kokemuksensa ja kokemustietonsa. Oma esitys täytyy osata muotoilla napakaksi ja se täytyy myös osata esittää. Vuorovaikutustaidot opetustilanteessa, sekä yleensä ollessaan kokemuskouluttajan roolissa, on hallittava. Täytyy myös osasta mukautua opetustilanteessa, pystyä ottamaan sekä antamaan rakentavaa palautetta. Oma taustajärjestö ja sen periaatteet tulee hallita, sekä olla yhteistyössä heidän kanssa kuin myös oppilaitosten tai muiden vastaavien tahojen kanssa, jotka ovat kiinnostuneita kokemuskoulutustoiminnasta. Koulutusrakenne on ennalta suunniteltu sabluuna, mutta toki se hieman muokkautuu järjestävien tahojen mukaan. Koulutus toteutetaan lähiopetuspäivinä, jotka kestävät kaksi kolme päivää. Vaasan koulutukset järjestettiin viikonloppuna, jolloin useimmilla on mahdollisuus osallistua koulutukseen. Peruskoulutuksen sisältöalueisiin tulee kuulua perehtyminen siihen mitä on pitkäaikaissairas, vammainen, läheinen tai omaishoitaja. Koulutuksen sisällöstä tulee löytyä tutustuminen kokemustietoon, ja siihen mitkä ovat ominaisuudet hyvällä kokemuskouluttajalla. Koulutuksessa tulee perehtyä siihen mitä ja millaista on opettaminen ja oppiminen Kokotoiminnassa myös vuorovaikutus- ja esiintymistaitoihin tutustutaan ja niitä harjoitellaan. Yksi koulutuksen osa-alue on se, miten kohdataan eri kohderyhmä, esimerkiksi vertaiset tai opiskelijat. Oma osuus on tärkeää hahmottaa erilaisissa opetustilanteissa. Järjestöosuudessa

17 läpikäydään se miten järjestö esitellään ja miten järjestöään tulee edustaa sekä perehdytään yhteistyöhön oppilaitosten kanssa. Kokemuskouluttajien peruskoulutus vastaa kolmea opintopistettä ja yksi opintopiste vastaa noin 27 tunnin opiskelijan työpanosta. Työpanos jakautuu opiskeluun, joka on lähiopiskelua ja itsenäistä työskentelyä (Kokemuskoulutus 2013). Alla on malli koulutuspäivien rakenteeseen. Vaasan koulutukset olivat kaksipäiväisiä ja niiden ohjelmarungot ovat liitteenä. 1. päivä Tutustuminen Kokemustieto ja kokemuskouluttaja Itsetuntemus Vuorovaikutus- ja esiintymistaidot Sanaton viestintä 2.päivä Opetus ja oppiminen kokemuskouluttajatoiminnassa Erilaiset tavat kertoa omasta kokemuksesta Kouluttajan rooli Esiintymisen rakenteen suunnittelu 3.päivä Esiintymisen harjoittelu (suosituksena videointi) Itsearviointi ja rakentava palaute Järjestötietous Oppilaitosyhteistyö Palaute koulutuksesta (Kokemuskoulutus 2013)

18 Jokaiselle koulutukseen osallistuvalle lähetetään ennakkotehtävä. Tehtävästä tulee tehdä n. 10 minuutin lyhyt esitys, joka läpikäydään koulutuksessa. Aiheena on joko oman taustajärjestön esittely tai oman tarinan alustava esittely. Koulutukseen osallistujien tulee myös perehtyä oman järjestön ja yhdistyksen toimintaan yleisellä tasolla sekä pohtia omaa suhdetta yhdistykseen. Koulutukseen kuuluu hyvin olennaisen osana oman tarinan tuottaminen. Sitä voi jo halutessaan aloitella ennakkotehtävässä, mutta viimeistään se tehdään koulutuksen aikana. Koulutukseen ei kuulu se, että arvioidaan tai tentitään ennakkotehtäviä, jokainen vastaa omasta oppimisestaan. Oppimistehtävänä opiskelijoiden tulee, mikäli omassa yhdistyksessä on jo kokemuskouluttajia, tehdä yhteistyössä opetustuokio, jossa tarkoituksena on saada palautetta ja tukea ns. kummikokemuskouluttajalta. Aloittelevan kokemuskouluttajan olisi hyvä käydä kuuntelemassa muiden jo kauemmin toimineiden kokemuskouluttajien luennoilla. Toisena oppimistehtävänä voi opiskelija pohtia tulevaa toimintaansa ja miten sitä aikoo markkinoida mm. valmistaako oman esitteen tai mainoksen. Peruskoulutukseen kuuluu arviointi, vertaisarviointi sekä kouluttajien palaute. Itse arvioinnin tukena käytetään oppimispäiväkirjaa, jota olisi myös hyvä jatkaa koulutuksen jälkeenkin aina jokaisen esityskerran jälkeen, jolloin sitä voi hyödyntää omaan kehittymiseen kokemuskouluttajana. Kokemuskouluttajille olisi hyvä pystyä järjestämään työnohjausta, mutta tämä ei ole useinkaan mahdollista. Vastaavan tyyppistä toimintaa tulee kouluttajille järjestää, koska oman kokemuksen kertominen erilaisille ryhmille voi olla rankkaa. Kuten yleensäkin sosiaalialalla oman persoonan käyttäminen työvälineenä voi käydä raskaaksi. Kokemuskouluttajille on valittu yhteyshenkilö, johon voi olla yhteydessä ja ainakin Vaasassa pyritään järjestämään yhteisiä kokemuskouluttajien tapaamisia, kuulumisten vaihtaminen ja virkistäytyminen on todettu tärkeäksi. Myös taustajärjestöt voivat järjestää työnohjaustyyppistä ryhmätoimintaa. Joissakin järjestöissä on kummikokemuskouluttajia. He ovat jo kauemmin alalla toimineita henkilöitä ja he voivat antaa uusille toimijoille tukea, vinkkejä esimerkiksi osallistumalla aloittelevan kokemuskouluttajan luennolle kuulijana. Kummi voi olla myös alueella toimivan eri järjestön kokemuskouluttaja. Syventävää täydennyskoulutusta voidaan järjestää, henkilöille jotka ovat jo jonkin aikaa toimineet kokemuskouluttajina. Koulutuksen tarkoituksena on syventää ja päivittää opittuja asioita. Päivityskoulutus tarkoittaa sitä, että pitkään toiminnasta poissa ollut kokemuskouluttaja saa räätälöityä koulutusta (Kokemuskoulutus 2013).

19 5 Tutkimuksen toteuttaminen 5.1 Tutkimuksen tarkoitus ja tavoite Oman kokemuksen käyttämistä opetuksessa on paljon hyödynnetty psykiatriassa. Tosin vielä 1980- luvulla oltiin sitä mieltä, että on parempi antaa sairastuneen olla omissa oloissaan. Potilas ei kykene keskittymään muuhun kuin itseensä ja omaan sairauteensa (Putkonen & Tehovirta & Huttunen 2010, s. 121 ). 2000-luvun alkupuolella alettiin kokeilla omakohtaisen kokemuksen hyödyntämistä opetustyössä. Alkoi projekteja ja ohjaajakoulutusta alettiin systemaattisesti suunnitella ja toteuttaa. Löydettiin todellinen voimavara, mikä piilee henkilöissä, joilla on oma kokemus sairaudesta tai vammasta. Sen hyödyntäminen sosiaalialan- ja terveydenhoitolan ammattilaisten opetuksessa on iso resurssi (Putkonen & Tehovirta & Huttunen 2010, s. 128 129). Kokemuskouluttaja hyötyy myös itse tekemästään työstä. Hän voi edelleen läpikäydä sairastumistaan tai vammaansa, vaikkakin isoin työ pitää olla jo tehtynä ennen kuin voi alkaa jakaa kokemaansa. Kokemuskouluttaja voi myös antaa vertaistukea muille saman kokeneille. Kokemuskouluttaja on oman elämänsä asiantuntija, hän tietää miltä tuntuu elää sairauden tai vamman kanssa jokapäiväisessä elämässä ja yhteiskunnassa. Kokemuskouluttaja on tänä päivänä otettu hyvin mukaan erilaisiin opetustilanteisiin, tapahtumiin, paneeleihin, lääkäripäiville ja yleisöluennoille. Heitä on pyydetty asiantuntijoiksi lehtihaastatteluihin, radioon ja televisioon. Omalla työllään he murtavat ennakkoasenteita ja pelkoja erilaisuutta kohtaan. He ovat tehneet muille vertaisille ja itselleen helpommaksi hyväksyä itsensä sellaisenaan osaksi yhteiskuntaa(putkonen & Tehovirta & Huttunen 2010, s. 138 ). Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää Vaasassa järjestettyjen kokemuskoulutusten osallistujien kokemuksia koulutuksesta. Haluttiin saada selville heidän mielipiteitään konkreettisesti koulutuksesta sekä selvittää uusia koulutuksia ja jatkokoulutuksia suunniteltaessa käytännön asioita, mitkä haastateltavat olivat kokeneet hyviksi tai huonoiksi. Haastatteluissa siis keskityttiin ennen kaikkea juuri Vaasan kokemuksiin, mutta toki sivuttiin kokemuskouluttajakoulutusta yleisellä tasollakin.

20 5.2 Tutkimusongelma Tutkimus käsittelee kokemuskouluttajien kokemuksia koulutuksista, jotka järjestettiin Vaasassa vuonna 2011. Haastateltavina olivat koulutuksen käyneet henkilöt. Haastatteluissa kysytyt kysymykset muokkasin niin, että ne palvelisivat tutkimuksen tarkoitusta. Tutkimusongelmaksi muotoutuivat miksi haastateltava päätti lähteä koulutukseen millaisena haastateltava koki koulutuksen ja sen sisällön. Millaisina hän koki kouluttajat ja heidän roolinsa, järjestäjien rooli sekä oliko haastateltavien mielestä tällainen koulutus tarpeellinen haastateltavan oma kokemus koulutuksen jälkeen teoria vs. käytäntö miten haastateltava näki kokemuskouluttajatoiminnan tulevaisuuden, mitä toiveita jatkosta liittyen kokemuskouluttajuuteen 5.3 Tutkimuksen kohderyhmä Tutkimuksen kohderyhmänä oli Vaasassa vuonna 2011 koulutettuja kokemuskouluttajia. VSY:llä järjestettiin kaksi koulutusta, joihin osallistui 25 henkilöä. Näistä koulutuksista valmistuneista olen haastatellut yhteensä kymmentä henkilöä. Henkilöt tulevat eri tausta-organisaatioista ja he edustavat eri sairauksia. Haastateltavista 20 % oli miehiä ja 80 % naisia. Haastateltavat järjestyivät kokemuskouluttajien yhdyshenkilön Marjo Luomasen, Lihastautiliitto ry, kautta. Haastattelun alussa kysyin haastateltavilta luvan tallentaa haastattelun ja kerroin, että haastateltavien henkilötiedot eivät välity ulkopuolisille, eivätkä he ole tunnistettavissa tutkimuksesta tehtävät raportit. Tutkimustyöhön käytetyt nauhoitukset ja kirjalliset materiaalit hävitetään kun tutkimustyö on päättynyt. Kaikki haastattelut tehtiin Vaasan Seudun Yhdistykset ry:n tiloissa. 5.4 Tutkimusmenetelmä Oli luontevaa, että tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen, koska sillä päästään tarkastelemaan yksilön elämismaailmaa läheltä. Elämismaailmassa tutkitaan merkitysten maailmaa ja ne voivat syntyä vain ihmisen ja hänen kokemuksellisen tasonsa kautta (Varto 1996, s. 24). Tutkimuksessa aineiston keruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua eli kysymykset olivat kaikille haastateltaville samat, mutta niitä ei ollut sidottu valmisiin vastausvaihtoehtoihin, vaan

21 haastateltava sai omin sanoin vastata. Puolistrukturoidussa menetelmässä myös haastattelija voi muotoilla kysymyksen sanamuotoa (Hirsjärvi & Hurme 2009, s. 47). Teemahaastattelulle ominaista on, että haastateltavat ovat kokeneet saman tilanteen, eli tässä tutkimuksessa osallistuneet Koko-koulutukseen Vaasassa. Tutkija on perehtynyt aiheena olevaan ilmiöön, sen sisältöön ja merkitykseen, eli tutkimuksessa kokemusasiantuntijuuten. Perehtyessään aiheeseen ja analysoitua sitä, tutkija pystyy tekemän haastattelulle rungon ja miettimään relevantit kysymykset, jotka suunnataan haastateltavien subjektiivisiin kokemuksiin (Hirsjärvi & Hurme 2009 s. 47). Haastattelut tehtiin Vaasan Seudun Yhdistykset ry:n tiloissa. Käytössä oli teemahaastattelulomake, jossa oli kysymyksiä jaettuna neljään eri teemaan. Kysymysten järjestys vaihteli jonkin verran eri haastateltavien kohdalla; osa haastateltavista vastaili heti paljon pidemmin, kun taas toisille esitin vastaamista helpottavia apukysymyksiä, joiden avulla pystyttiin täydentämään vastausta. Haastattelut nauhoitettiin ja tähän pyydettiin kaikilta haastateltavilta lupa haastatteluiden aluksi. Kaikkien haastatteluiden valmistuttua aineisto on purettu puhtaaksikirjoittamalla eli litteroinnilla. Aineiston saaminen paperille helpottaa huomattavasti sen tulkintaa ja päätelmien tekemistä. Nauhoitetun puheen puhtaaksikirjoittaminen sanasta sanaan on työlästä ja vie useita tunteja suhteessa haastatteluaikaan. Apuna käytin tietokonetta ilman tekstianalyysiohjelmaa (Hirsjärvi & Hurme 2009 s. 138 141). Aineiston tulkinnassa tekstiä on analysoitu lukemalla tekstiä ja etsimällä yhteneväisyyksiä sekä eroavaisuuksia ja selvitetty tekstin keskeisimmät merkitykset, tavoitteena päästä onnistuneisiin tulkintoihin. Haastattelutekstin analysoinnissa haasteellista on, että sitä voi tulkita monin eri tavoin näkökulmasta riippuen (Hirsjärvi & Hurme 2009 s. 151). Tutkimuksen pätevyydessä on kyse siitä että raportin tulos vastaa asetettuja päämääriä ja tutkimuskohdetta. On kysymys siitä miten osaa tulkita aineiston sisällön merkityksen (Varto 1996, s. 103 104). Tutkimuksessa on pyritty siihen, että sen reliabiliteetti eli luotettavuus on nähtävillä. Olen pyrkinyt siihen, että tutkimustyö on huolellisesti tehty ja että tutkimuksen tuloksia voidaan pitää yksimielisinä. Niin ikään validiteetti on pyritty toteuttamaan tutkimuksessa: tutkimuksen tulokset koskevat niitä aiheita, jotka muodostuivat tutkimusongelmiksi. (Hirsjärvi & Hurme 2009 s. 186 187).

22 6 Kokemuskouluttajien kokemukset koulutuksesta 6.1 Haastateltavien taustatietoja Haastatteluun osallistui kymmenen henkilöä. Luvan antaa yhteystietonsa haastattelua varten, he olivat antaneet yhteyshenkilö Marjo Luomaselle. Haastateltavat ovat kahdesta eri Kokokoulutuksesta, jotka on järjestetty Vaasassa vuonna 2011. Koulutuksiin osallistui yhteensä 25henkilöä. Haastateltavista kahdeksan oli naisia ja kaksi miestä. Haastateltavien ikäjakauma oli 24 67 vuotta ja heidän keski-ikänsä oli 53 vuotta. Heidän edustamansa yhdistykset olivat Vaasan Seudun Keliakiayhdistys ry, Vaasanseudun Psoriasisyhdistys ry, Vaasan Sokeat ry, Etelä- Pohjanmaan aivohalvausyhdistys ry/vaasan kerho, Vaasan seudun kuuloyhdistys ry, Vaasanseudun MS-yhdistys ry, Vaasanseudun ADHD-yhdistys ry ja Stödförening för närstående till missbrukare r.f. Tietoa koulutuksesta kolme haastateltavaa oli saanut yhteyshenkilö Marjo Luomaselta, kolme oli kuullut siitä oman paikallisyhdistyksen kautta, kolme oli saanut tiedon VSY:n kautta, yksi oli löytänyt tiedon Vaasan kaupungin nettisivuilta, myös oman liiton ja Koko-vastaavan kautta oli lisäksi kaksi saanut tiedon. Muutama haastateltavista oli siis saanut tietoa kahdelta eri taholta. Yksi haastateltavista ei muistanut, mistä oli tiedon koulutuksesta saanut. Koulutukseen lähteminen oli toisille itsestään selvää, osa joutui asiaa miettimään. Syitä koulutuksen mukaan lähtöön oli, että halusi jotain uutta ja voisi olla hyödyksi muille, että saisi laittaa oman kokemuksen käyttöön sekä mahdollisuus saada uusia ideoita ja tietoa. Joillekin koulutus tuli juuri oikealla hetkellä, oli saanut työstettyä oman sairautensa ja tullut sinuiksi sen kanssa ja oli valmis jakamaan kokemuksensa muille. Monelle olikin hyvin tärkeää päästä jakamaan omia kokemuksiaan, että ihmiset ymmärtävät kyseessä olevan sairauden, mutta myös se oli hyvin tärkeää, että voi auttaa muita samassa tilanteessa olevia. Jos voin yhtäkään ihmistä auttaa siinä tilanteessa, joka on sairastunut tai viedä tietoa eteenpäin. Itse elin neljä vuotta epätietoisuudessa. Jollakin oli oma kokemus tilanteesta, kun oli ollut opiskelemassa ja luennolla oli vierailija ollut kertomassa omaa tarinaansa, niin haastateltava oli jo silloin miettinyt, että opettaja opettaa faktatiedot, mutta ei pysty kertomaan miltä tuntuu olla sairastunut. Haastateltava ajatteli, että hoitoalan opettajat ja opiskelijat konkreettisesti hyötyisivät kokemuskouluttajasta.

23 Kaikille ei mukaan lähtö ollut ihan heti helppoa, mutta kun sai tutustua koulutukseen ja rohkaisua asiaan, niin pienen pohdinnan jälkeen uskalsi lähteä mukaan. Suurimmalle osalle haastateltavista oli kuitenkin heti selvää, että tähän koulutukseen lähdetään mukaan. Se oli mun juttu, olin juuri miettinyt, mitä teen, kun halusin laittaa oman kokemuksen käyttöön. Koulutus tuli juuri oikeaan kohtaan. 6.2 Haastateltavien kokemus koulutuksesta Kysymykseen vastasiko koulutus odotuksia, kaikki olivat sitä mieltä, yhtä haastateltavaa lukuun ottamatta, että koulutus vastasi odotuksia. Osalla oli selkeämpi kuva, mitä odotti koulutuksesta kuin toisilla. Yksi haastateltavista ei ollut ihan varma, mitä odotti koulutukselta. Koulutuksen sisällöstä kolme haastateltavaa oli sitä mieltä, että koulutus oli liian lyhyt, neljän mielestä sopivan pitkä ja kolme ei koulutuksen pituuteen kommentoinut mitään. Itse sisällöstä pidettiin ja siitä, että oli eri sairauksien/vammojen edustajia ja kuitenkin kaikki olivat samassa tilanteessa. Oli hyvä, kun kurssilaiset keskustelivat. Tuntui, että myös ryhmä itsessään koulutti opettajien ohella, kiva tunne kun kuunneltiin toisten tarinoita. Sisällöstä pidettiin myös koska se kannusti pohtimaan omaa sairautta ja sai tuntemaan, että tuleva työ kokemuskouluttajana on tarpeellista. Loi uskoa, että meitä tosiaan tarvitaan. Esiintymiseen olisi kaivattu enemmän harjoitusta. Osalle oli esiintyminen ja yleisölle puhuminen ennestään tuttua ja osalle ei lainkaan. He joilla oli esiintymisestä kokemusta, kokivat kuitenkin saavansa vinkkejä siihen, kuinka tästä aiheesta puhutaan. Koulutukseen kuuluvat näyttöharjoitukset ja niihin liittyvä palaute, missä rakentava kritiikki oli antoisaa. Muuten hyvä, mutta ois saanut olla pidempi. En ole tottunut esiintymään, olisin kaivannut siihen harjoitusta, koska se ei minulle ollut tuttua, toisille oli.

24 Lisää tietoa kaivattiin siis esiintymiseen sekä käytännön asioihin, miten toimitaan palkkioiden suhteen sekä miten käytetään palautelomakkeita. Kouluissa tuleviin tilanteisiin, jos esim. oppilaat eivät kuuntele, kuinka toimia tähän olisi ollut hyödyllistä saada vinkkejä. Kysymykseen kouluttajien roolista ja asiantuntijuudesta vastaajat kokivat kouluttajien asiantuntijuuden hyväksi ja riittäväksi. Heidät koettiin monipuolisiksi, asiansa osaaviksi. He osasivat myös olla taustalla ja antaa kurssilaisille tilaa keskusteluihin ja kysymyksiin, mutta he myös antoivat rakentavaa kritiikkiä harjoitusnäytöissä. Kurssilaiset tunsivat itsensä tervetulleiksi. Negatiiviseksi eräs haastateltava koki sen, että aikataulusta ei pidetty kiinni kun oli näyttöjä, osa sai enemmän aikaa kuin toiset. Kritiikkiä tuli myös siitä, että tehtävän annossa ei saatu selkeää tietoa, miten kerrotaan omasta yhdistyksestä. Oli hyvä, että muut kurssilaiset, jotka oli mukana keskustelivat. Tuntui, että ryhmä itsessään veti ohjaajien ohessa, kiva tunne tuli kun kuunneltiin toisten tarinoita. Koulutus järjestettiin VSY:n tiloissa Vaasanpuistikolla ja kolme haastateltavista oli sitä mieltä, että paikalla ei ollut mitään väliä, missä se pidettiin, koulutus oli tärkein. Seitsemän vastaajista oli sitä mieltä, että oli hyvä koska samalla näki paikan ja tilat. Tärkeäksi koettiin myös se, että VSY oli mukana järjestelyissä. He, joille VSY ei ollut aikaisemmin tullut tutuksi, saivat samalla tutustua sen tehtävään ja toimintaan. Haastateltavien mielestä käytännön asiat toimivat hyvin mm. erityisruokavaliot oli otettu huomioon. Osa koki, että tila, jossa koulutus pidettiin, oli liian pieni. Hyvät tilat, ei mitään merkitystä, missä järjestetään. Koulutus on tärkein. Yhteistyötä tehden. Koulutuksen kautta VSY tuli kaikille paikkana tutuksi. Kysymykseen, onko tällainen koulutus tärkeä, olivat kaikki haastateltavat sitä mieltä, että on tärkeää. Lisäksi ennen kaikkea se, että tästä valmistuu kokemuskouluttajia, jotka voivat kertoa sairauksista ja vammoista faktoja sekä auttaa ihmisiä omalla tarinallaan ymmärtämään erilaisuutta. Muutama haastateltava mainitsi erittäin tärkeäksi sen, että tällainen toiminta on mahdollisuus opettajille. Toiminnasta tiedottaminen kouluille koettiin myös hyvin tarpeelliseksi. Ne, joilla oli jo kokemusta oman vamman kertomisesta julkisesti, olivat kouluissa ja tilaisuuksissa huomanneet oman kokemuksen esilletuomisen hyödyllisyyden ja tehokkuuden. Tärkeäksi koki eräs haastateltava, että Vaasaan on tulossa myös ruotsinkielinen Koko-koulutus. Erittäin tärkeää, pystyy jakamaan tietoa, on oman asiansa asiantuntija, ei ole kirjatietoa. Asia menee eteenpäin, koska kuulijat kertovat myös eteenpäin.

25 Haastateltavista osa oli aiemmin julkisesti esiintynyt, osalle se ei ollut lainkaan tuttua. Haastateltavat olivat sitä mieltä, että he saivat vinkkejä ja vahvistusta omaan esiintymiseensä. Kokeneemmat esiintyjät kertoivat saaneensa vahvistusta tarinan kerrontaan ja tukea omaan esiintymiseensä. Yhteisissä harjoituksissa oli myös tärkeää, että sai kommentteja ja vinkkejä niiltä, joilla oli jo esiintymisestä enemmän kokemusta. Koulutettavista joku oli ammatiltaan opettaja tai joillakin oli työpaikka, joka vaati esiintymistä isommalle ryhmälle. He taas, joiden esiintymiskokemus oli oman opiskeluajan esitelmät luokalle, kaipasivat vieläkin enemmän käytännön harjoittelua ja vinkkejä esiintymiseen. Yleisesti kaikki haastateltavat kokivat saaneensa koulutuksesta uusia näkökulmia ja kokivat ryhmän vertaistuen tärkeäksi. Vahvistava kokemus, mutta oli rankkaa kuunnella ja sisäistää useita tarinoita. Oli melkein puoli ruokaa, kun tutustui uusiin ihmisiin ja sai jakaa kokemuksiaan. 6.3 Haastateltavien käytäntö ja oma kokemus Haastateltavilla oli erilaisia kokemuksia siitä, kuinka paljon he ovat saaneet käytännössä käyttää oppimiaan taitoja, eli päässeet kertomaan kokemuksiaan tilaisuuksiin. Osa oli ollut vain muutaman kerran kertomassa tarinanansa, kun taas toisilla oli ollut useita kymmeniä käyntejä kouluilla tai muissa tilaisuuksissa. Moni haastateltava olikin sitä mieltä, että kokemuskoulutuspankki ei toimi tarpeeksi hyvin ja, että koulut eivät tiedä riittävästi kokemuskouluttajista tai, että ylipäänsä tällainen mahdollisuus on olemassa. Toisille oli pettymys, että niin vähän on pyydetty, koska oppimaansa taitoa pitäisi päästä harjoittelemaan ja ylläpitämään. Liian vähän esiintymisiä, onko pankista tarpeeksi informoitu kouluille? Haastateltavat olivat käyneet kokemuskouluttajan roolissa kertomassa sosiaali- ja sairaanhoitoalan oppilaitoksissa oppitunneilla ja teemapäivillä, yhdistyksissä, ryhmissä ja kerhoissa, kuntoutuksessa ja sairaalassa ensitietopäivillä. Kouluissa käytävissä tilaisuuksista moni mainitsi sen, että on hyvin suuri ero käydä kertomassa esim. ammattiopistossa opiskeleville, juuri peruskoulunsa päättäneille, kuin aikuisopiskelijoille. Haastavampaa saada ryhmän mielenkiinto, kun on nuoria, joilla ei ole vielä paljoa elämänkokemusta. Hyvä, että on erilaista, pistää kehittämään.