Maatalousajoneuvojen liikenneturvallisuusriskit Kasvavan maitotilan uudet hasteet Pienyritykset kaihtavat markkinointia suunnittelulla tuloksiin

2 2015 Maatalousnumero 9,00 Maatalousajoneuvojen liikenneturvallisuusriskit Kasvavan maitotilan uudet hasteet Pienyritykset kaihtavat markkinointia suunnittelulla tuloksiin

Johtamisella kohti parempia tuloksia Erilaisten määritelmien mukaan johtaminen on väline, jolla yrityksen tavoitteet ja päämärät saavutetaan. Johtamisen avulla määritellään millaiseksi yrityksen tulevaisuus muodostuu eli siis määritellään yrityksen suunta. Suunta, johon hakeudutaan, ei ajauduta. Hyviä määritelmiä kaikki, ja varmaan ihan käytännössäkin toimivia. Pienyrityksien toiminta on usein hektistä arjen pyöritystä. Käytännön ongelmat ja tulipalojen sammuttelut vievät huomattavan osan hereilläoloajasta. Moni yrittäjä ei enää jaksa suoda ajatustakaan millekään yrityksen strategialle tai suunnalle. Useissa pienyrityksissä tavoitteet ovat määrittelemättä tai ne ovat epämääräisiä ja päämäärätkin hataria. Moni pienyrittäjä ajattelee, ettei tällaisesta paperin pyörityksestä, strategian suunnittelusta, ole mitään hyötyä. Että, yritetään nyt vaan tehdä näitä tekemättömiä, ihan oikeita töitä. Mutta pitäisikö sitä suuntaa sittenkin miettiä? Tai asettaa tavoitteita? Esimerkiksi, että meidän maatilasta tulee maailman, tai no Suomen, tuottavin maatila! Tai, että meillä panostetaan laatuviljan tai laatumaidon tuotantoon! Kun tavoite pelkästään sanotaan ääneen tai kirjoitetaan paperille, se toimii eräänlaisena tiedostamattomana suuntana, vaikkei sen tarkempia portaita sen saavuttamiseksi olisi asetettukaan. Ja mitä kaikkea sitten saavutettaisiinkaan, jos ne askelmerkit sinne tavoitteeseen olisi myöskin suunniteltu ja ne sen mukaisesti toteutettaisiin. Pienikin yritys tarvitsee johtamista. Tavoitteiden määrittely, suunnitelma niiden saavuttamiseksi ja toteutus suunnitelman mukaan ohjaavat resurssit tehokkaasti oikeisiin kohtiin. Turha hötkyily vähenee ja tehokkuus paranee. Sen jälkeen saattaa jäädä jopa enemmin aikaa tehdä niitä oikeita töitä. TUTKIMUS- JA VIESTINTÄJOHTAJA ANNA-MAIJA KIRKKARI, TTS, anna-maija.kirkkari@tts.fi KUVA: KAIJA LAAKSONEN

2 2015 Maatalousnumero Sisältö 4 Maatalousajoneuvot kasvanut tieliikenneturvallisuusriski 8 Koneurakoinnin monet mahdollisuudet maaseudulla 12 Kehityskohteita ja hyviä käytäntöjä lypsykarjatiloille 16 Vasikalle terve alku elämään 20 TTS:n jäsenet matkalla Etelä-Tirolin vuoristomaisemissa 24 Ei maitoa ilman sähköä 28 Lannasta kuiviketta? 32 Tavoitteena 2000 litraa päivässä meijerimaitoa lypsyrobotilta 36 Pienyrityksen markkinointi on myyntiä KANNEN KUVA: MARKKU LÄTTI Seuraa meitä facebookissa www.facebook.com/ttstutkimus TEHO www.teho-lehti.fi PL 5 (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki Asiakaspalvelu: (09) 2904 1200, Henkilökohtaiset sähköpostit: etunimi.sukunimi@tts.fi JULKAISIJA Työtehoseura, www.tts.fi Vastaava päätoimittaja: Tarmo Luoma Puh. 050 3879 525 Päätoimittaja: Anna-Maija Kirkkari Puh. 040 7304 667 TOIMITUS Toimitussihteeri/taitto: Kaija Laaksonen Puh. 044 7143 687 Sähköposti: TEHO@tts.fi PAINO SP-Paino, Nurmijärvi TILAUKSET Tilaushinnat 2015: Koko vuosikerta 52 Kestotilauksena 51 TEHO Asumisen numerot (nrot 3 ja 6) 19,00 Kestotilauksena 18,00 asiakaspalvelu@tts.fi Puh. (09) 2904 1200 www.ttskauppa.fi Mediamyynti Tmi Jorma Viitanen Puh. 045 1225 305 Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0355-0567 www.teho-lehti.fi TTS - TYÖTEHOSEURA RY www.tts.fi on valtakunnallinen koulutus-, tutkimus ja kehittämisorganisaatio, jonka palveluksessa on 220 työntekijää ja liikevaihto on noin 23,9 miljoonaa euroa. Toimintaajatuksenamme on parantaa asiakkaiden osaamista, tuottavuutta ja hyvinvointia. Toimitusjohtaja: Tarmo Luoma Henkilökohtaiset sähköpostit: etunimi.sukunimi@tts.fi PL 5 (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki

Maatalousajoneuvot kasvanut tieliikenneturvallisuusriski Maatalouden rakennemuutoksen yksi seuraus on maatalousajoneuvojen lisääntyvät liikenneonnettomuudet. Asiaan on kuitenkin kiinnitetty toistaiseksi varsin vähän huomiota, sillä ongelma on noussut esille vasta 2000-luvulla. Peltolohkojen etäisyydet ovat tilojen kasvun seurauksena kasvaneet huomattavasti. Samaan aikaan maatalouskoneiden koko on kasvanut. Maatalousajoneuvojen liikenneonnettomuudet johtavat usein vakavaan loukkaantumiseen ja jopa kuolemaan. Maatalousliikenteeseen liittyvät haitat kohdistuvat vaikutuksina paitsi liikenne- ja työturvallisuuteen, myös liikenteen sujuvuuteen sekä maataloustuotannon kustannuksiin. Unohtaa ei myöskään pidä onnettomuuden inhimillisiä eikä maatilan tuotantotoiminnan jatkuvuuteen ulottuvia vaikutuksia. ASIANTUNTIJA VELI-MATTI TUURE, TTS, veli-matti.tuure@tts.fi 4

Sivutieltä, talouskeskus- tai peltoliittymästä tulevan tai niihin kääntyvän maatalousajoneuvon kuljettajan näkyvyys ei aina ole paras mahdollinen. Muiden tienkäyttäjien onkin syytä ottaa tämä huomioon ja ennakoida näiden ajoneuvojen liikkeitä. Kuva: Markku Lätti Vaikka maatilojen lukumäärä on laskenut jo pitkään, yleisillä teillä liikkuvat maatalouskoneet ovat kasvava tieturvallisuusongelma. Ongelma on ajankohtainen, monisyinen, kansainvälinen ja lähes aina aliarvioitu. Traktoreiden liikenneonnettomuudet ovat jääneet myös Suomen liikenneturvallisuustutkimuksessa paitsioon. Yksi Kestävän maatilatalouden työturvallisuuden, -hyvinvoinnin ja -terveyden muutostekijät ja tutkimusalan kehitystarpeet 2008 2015 -tutkimuksen nimeämistä maatilatalouden työsuojelun merkittävimmistä haasteita Suomessa onkin liikenneturvallisuus. Liikenneonnettomuuksien riskin kasvua pidettiin tutkimuksessa yhtenä hyvin todennäköisenä maatalouden rakennemuutoksen seurauksista. Suomessa peltolohkojen talouskeskusetäisyydet (linnuntie-etäisyydet) ovat kasvaneet viimeisen 10 vuoden aikana noin 80 prosenttia. Maatalousajoneuvojen liikenteen sujuvuutta heikentävät vaikutukset ovatkin muodostaneet ongelman vasta 2000-luvulla. Kasvava maatila tarvitsee lisää peltoalaa, mitä ei välttämättä löydy tilakeskuksen välittömästä läheisyydestä. Kasvuhakuiset maatilat pyrkivät hankkimaan lisäpeltoa 30 kilometrin säteellä tilakeskuksesta, mikä merkitsee lisääntyvää maatalousajoneuvojen määrää myös päätieverkostossa. Jo peltoalan ja peltolohkojen lukumäärän kasvu merkitsee useampia siirtymisiä tilakeskuksen ja peltojen välillä sekä kasvavia viljelypanosten ja -tuotteiden kuljetustarpeita. Nämä tekijät yhdessä lisääntynyt peltoala ja peltolohkojen lukumäärä kasvavien etäisyyksien kanssa lisäävät merkittävästi maatalouskoneiden liikkumista yleisillä teillä. Maatilojen kasvaminen on myös lisännyt urakointipalvelujen käyttöä ja tarjontaa, mikä on merkinnyt muun muassa suurenevia työkoneita (kasvaneet kuljetusleveydet) ja pidentyneitä siirtymisiä maanteillä. Yhdysvalloissa kehitys on johtanut siihen, että muutamia vuosia sitten hyväksyttiin laki nopeista maatalousajoneuvoista, joiden sallitaan liikkua kaduilla ja maanteillä perinteistä maatalousajoneuvoa nopeammin. Paineita samansuuntaiseen kehitykseen on myös meillä. MAATILOILLA MONENLAISIA HITAITA AJONEUVOJA Liikkuvien, ajettavien työkoneiden käyttö on kokonaisuudessaan lisääntynyt maataloudessa. Traktoreiden rinnalle maatiloilla ovat yleistyneet muut ajettavat työkoneet. Esimerkiksi erilaiset pienkuormaimet ja mönkijät ovat yleistyneet erityisesti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Konekannan monipuolistuessa suurimmat koneet, kuten traktorit, leikkuupuimurit ja ajosilppurit, ovat samaan aikaan kasvaneet ulkomitoiltaan. Maatalousajoneuvossa kuorma tai työkone voi olla leveämpi kuin muissa ajoneuvoissa ja jopa leveämpi kuin ajoneuvon leveys. Törmäyksissä toista osapuolta suojaavat rakenteet (sivutörmäyssuojat, suojapuskurit) puuttuvat usein maatalousajoneuvoista. Maatalousajoneuvot eivät myöskään kuulu säännöllisen tarkastuksen (katsastuksen) piiriin, mikä osaltaan lisää kaluston kunnon ja turvallisuuden kirjavuutta. Vuosina 1994 2003 sattuneita traktoreiden liikenneonnettomuuksia selvittäneen tutkimuksen mukaan traktorin tekninen vika vaikuttikin noin 10 kertaa useammin onnettomuuden syntyyn kuin muissa ajoneuvoryhmissä. Suomessa maatilatalouteen liittyy lähes aina myös metsätalous. Maatilan omatoimisissa metsätöissä hyödynnetään maatilatalouden kalustoa, erityisesti traktoreita ja mönkijöitä, erilaisissa kuljetustehtävissä. 5

12 10 Henkilöä 8 6 4 2 0 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Kuolonuhri ulkopuolinen Kuolonuhri tr matkustaja Kuolonuhri tr kulje aja Vuosi Kaavio 1. Tieliikenneonnettomuuksissa, joissa traktori osallisena ajoneuvona, kuolleet vuosina 2008 2013 (Tilastokeskus ja Liikenneturva 2014). Merkittävä osa tästä ajosta ajoittuu liukkaan kelin aikaan pimeimpänä vuodenaikana ja tapahtuu yleisillä teillä. ONNETTOMUUKSIEN TAUSTALLA AJONEUVON TUNNISTAMINEN JA SUURET NOPEUSEROT Hitaiden maatalousajoneuvojen vuosina 1992 2005 Ruotsissa sattuneita liikenneonnettomuuksia selvittäneessä tutkimuksessa todetaan, että onnettomuuksista 70 prosenttia oli traktorionnettomuuksia, 24 prosenttia moottorityökoneonnettomuuksia, 3 prosenttia hevosvaljakko-onnettomuuksia ja 3 prosenttia ratsastusonnettomuuksia. Kuljettajan kuolemaan tai loukkaantumiseen johtaneissa hitaiden maatalouskoneiden onnettomuuksissa suurin osa kuljettajista kuului nuorimpiin tai vanhimpiin ikäryhmiin. Iäkkäät traktorinkuljettajat olivat tutkimusaineistossa (1992 2009) yliedustettuina törmäysonnettomuuksissa henkilöautoon, nuoret kuljettajat puolestaan liikenneonnettomuuksissa, jossa ei ollut toista osapuolta. Tyypilliset onnettomuustilanteet liittyivät tieltä pois kääntymiseen (erityisesti vasemmalle kääntyminen; maataloutta tuntemattomat eivät välttämättä tiedä maatalouskoneen tieltä käännöksissä tarvitsemaa tilaa eivätkä tunnista peltoteiden liittymiä), risteysajoon ja traktorin päälle ajamiseen. Viimeisimmän onnettomuustilannetyypin taustalla on usein traktorin heikko näkyminen, edellä mainittu ajoneuvon tunnistamattomuus sekä ajoneuvojen suuret nopeuserot. Maatalousajoneuvoissa ja -työkoneissa valaisimet ja heijastimet poikkeavat muiden moottoriajoneuvojen vastaavista, jolloin erityisesti niille tien käyttäjille, joille maatalouskoneet eivät ole tuttuja, tuntemattoman ajoneuvon kohtaamisessa tunnistaminen on hitaampaa. Hitaan ajoneuvon kyltti tunnetaan lisäksi heikosti; Manitoban provinssissa Kanadassa 50:stä autoilijasta 11 (22 prosenttia) tunnisti oikein hitaan ajoneuvon kyltin. Toisessa tutkimuksessa todettiin, että iäkkäät tienkäyttäjät tunnistavat hitaan ajoneuvon kyltin paremmin kuin nuoret tienkäyttäjät. Pitkä reaktioaika ajoneuvojen suuren nopeuseron kanssa puolestaan lisää onnettomuusriskiä. Erityisesti maatalousajoneuvojen takavalojen kuntoon ja takaosan merkintöihin tulee kiinnittää huomiota. MAATALOUSAJONEUVON ONNETTOMUUKSISSA SEURAUKSET VAKAVIA Yhdysvaltalaisaineiston mukaan onnettomuudessa, jossa osapuolena on maatalousajoneuvo, kuolemanriski on viisinkertainen muihin moottoriajoneuvoihin verrattuna. Hitaasti liikkuviin maatalousajoneuvoihin liittyvissä kolareissa kuolee tai loukkaantuu yleisimmin henkilöauton kuljettaja ja matkustaja, todetaan puolestaan ruotsalaisessa tutkimuksessa. Uhreina voivat olla myös maatalousajoneuvon kuljettajat tai suojaamattomat tienkäyttäjät (jalankulkijat, moottoripyöräilijät, mopoilijat ja polkupyöräilijät). Suomessa vuosina 2008 2013 sattuneissa tieliikenneonnettomuuksissa, joissa traktori on ollut onnettomuudessa osallisena ajoneuvona, onnettomuuksissa on kuollut vuosittain keskimäärin 6,5 ja loukkaantunut 68 henkilöä. Kuolleista keskimäärin 51 prosenttia on ollut toisena osapuolena, 44 prosenttia traktorin kuljettajana ja 5 prosenttia matkustajana traktorissa (kaavio 1). Vastaavasti loukkaantumiseen johtaneissa tieliikenneonnettomuuksissa 56 prosentissa loukkaantunut on ollut toisena osapuolena, 36 prosentissa traktorinkuljettajana ja 10 prosentissa matkustajana traktorissa (kaavio 2). Vaikka tässä kirjoituksessa huomion kohteina ovat maatalousajoneuvojen tieliikenneonnettomuudet, suurin osa maatalousajoneuvojen kanssa sattuneista onnettomuuksista tapahtuu yleisten teiden ulkopuolella. Esimerkiksi traktorinkuljettajien kaikista tapaturmista noin kaksi kolmasosa sattuu ohjaamoon ja ohjaamosta kuljettaessa tai työkoneiden kiinnityksessä ja irrotuksessa. Myös mönkijäonnettomuuksista suurin osa sattuu muualla kuin yleisillä teillä. Lähes kaksi kolmasosa mönkijätapaturmista aiheutuu mönkijän kaa- 6

Henkilöä 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 2008 2009 2010 2011 2012 2013 Vuosi Loukkaantunut ulkopuolinen Loukkaantunut tr matkustaja Loukkaantunut tr kulje aja Kaavio 2. Tieliikenneonnettomuuksissa, joissa traktori osallisena ajoneuvona, loukkaantuneet vuosina 2008 2013 (Tilastokeskus ja Liikenneturva 2014). tumisesta ja kyydistä putoamisesta. Osa maatalousajoneuvojen tieliikenneturvallisuuden parantamiseen tähtäävistä toimenpiteistä parantaisi myös.näiden ajoneuvojen työturvallisuutta myös pelloilla ja maastossa. TOIMENPITEITÄ KOHDISTETTAVA AJONEUVOIHIN, KULJETTAJIIN JA LIIKENNEYMPÄRISTÖIHIN Liikenneonnettomuuksiin vaikuttaa kolme keskeistä järjestelmäkomponenttia: maatalousajoneuvo, kuljettaja ja infrastruktuuri. Maatalousajoneuvon heikkouksina ovat usein näkyvyys ulos kuljettajan paikalta, näkyminen pimeällä, ajoneuvon leveys ja ajoneuvon suuri liikeenergia. Kuljettajan kohdalla tärkeitä riskitekijöitä ovat heikko riskin tunnistaminen ja riskinotto yhdessä suuren tilannenopeuden, epätarkoituksenmukaisen käytön (muun muassa koulunkäyntikulkuneuvo) sekä julkisilla teillä ajo suojaamattoman työkoneen kanssa tai poistamatta ulkonevia tai teräviä koneenosia. Infrastruktuurissa parannettavaa olisi puolestaan teiden suunnittelussa ja maatalousajoneuvojen erottamisessa liikenteellisesti muista moottoriajoneuvoista. Myös keskikaidehankkeita päätieverkostoon suunniteltaessa maatalousajoneuvot pitää ottaa huomioon; maatalousvaltaisella alueella hidas maatalousliikenne voi puurouttaa täysin liikenteen. Maatalouskoneiden liik- kumisen huomioon ottaminen pätee tietysti myös muuhun teiden ja tierakenteiden suunnitteluun, muun muassa liikenneympyröihin. Turvallisuuden parantamiseksi torjuntatyötä on todennäköisesti kohdennettava sekä maatalouskoneeseen, sen kuljettajaan, kulkuväyliin (tiet ja liittymät) että muihin maaseudulla liikkuviin henkilöihin. Lisäksi maatilojen väliset tilusvaihdot voisivat olla keino vähentää voimakkaastikin maatalousliikennettä julkisilla teillä. On arvioitu, että tilusjärjestelyin peltolohkon kokoa voitaisiin kasvattaa keskimäärin 42 prosenttia, mikä vähentäisi maatalousliikennettä 39 prosenttia. Koska tilusjärjestelyistä on myös yleistä hyötyä esimerkiksi parantamalla liikenneturvallisuutta, valtio rahoittaa tilusjärjestelyjä. Maatalousajoneuvojen julkisilla teillä tapahtuneista onnettomuuksista kerättävää tietoa pitäisi tarkentaa ainakin ulkomaisten tutkimusten mukaan jotta onnettomuuksia osattaisiin paremmin välttää. Koska maataloustyökoneet heikentävät liikenteen sujuvuutta, niistä aiheutuu ohitustilanteita, jotka voivat johtaa onnettomuuksiin, missä maataloustyökone ei välttämättä itse kuitenkaan ole varsinainen onnettomuuden osapuoli. Myös nämä tilanteet olisi otettava huomioon maatalousajoneuvojen liikenneturvallisuutta parannettaessa. Tutkimuksen esittely TTS Työtehoseurassa käynnistyi vuoden 2015 alussa Turvallisesti liikenteessä maatalousajoneuvoilla -niminen tutkimus maatalousliikenteen liikenneturvallisuudesta. Kaksivuotista tutkimusta rahoittavat Maatalousyrittäjien eläkelaitos (Mela) ja Maatalouskoneiden tutkimussäätiö. Tutkimuksen tavoitteena on parantaa maatalousajoneuvojen maatilatalouden ja maatalousurakoinnin käyttöön liittyvää niin ajoneuvon kuljettajan, matkustajan kuin myös muiden tienkäyttäjien liikenneturvallisuutta sekä vähentään onnettomuuksista aiheutuvia inhimillisiä ja taloudellisia menetyksiä. Tutkimukseen liittyy maatalousliikenteen turvallisuutta kartoittava kysely, joka tullaan toteuttamaan kevään 2015 aikana. Kysely suunnataan suomalaisittain suurille maatiloille. 7

Koneurakoinnin monet ma Uudellamaalla vuosina 2012 2014 toteutetussa Urakkahankkeessa selvitettiin muun muassa maatalousyrittäjien koneurakoinnin nykytilaa ja mahdollisuuksia kehittää toimintaansa. Viljelijöiden tarjoamien urakointipalveluiden valikoima on laaja ja tavat toimia moninaisia. Myös urakointipalveluiden ostajat ja heidän tarpeensa vaihtelevat. Yhtä ainoaa toimivaa sapluunaa kannattavaan urakointitoimintaan ei ole olemassa vaan se pitää jokaisen urakoitsijan itse omista lähtökohdista suunnitella ja rakentaa. Tärkeintä on selvittää oman yrityksensä sisäiset vahvuudet ja kehittää niiden pohjalta kilpailukykyisiä urakointipalveluita vastaamaan lähialueen kysyntään. TUTKIJA EERIKKI KAILA, TTS, eerikki.kaila@tts.fi Koneurakointi on hankkeen kyselyn perusteella suurilla tiloilla huomattavasti yleisempää kuin pienillä tiloilla. Viljelyalaltaan alle 25 hehtaarin tiloista vain joka kymmenes urakoi, kun taas yli 50 hehtaarin tiloista puolet tarjosi urakointipalveluita. Lähes puolet nykyisistä urakoitsijoista myös osti säännöllisesti urakointipalveluita lähinnä peltotöihin. Urakoitsija ei siis urakoi vain saadakseen itselleen ja konekalustolleen lisää töitä, vaan tavoitteena on myös organisoida oman yrityksen työt mahdollisimman järkevällä ja taloudellisella tavalla. Maatalousurakoinnissa suurin haaste on töiden kausiluonteisuus ja sääolojen vaihtelevuus. Sesonkiaika pitäisi pystyä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti, mutta etukäteen töiden kulkua on vaikea 8

hdollisuudet maaseudulla tietää. Urakoitsijalle päänvaivaa aiheuttavat myös viime hetkellä tulevat työpyynnöt, jotka sekoittavat suunnitelmia. Käytännössä monet urakoitsijat ottavatkin itse yhteyttä vakioasiakkaisiin ja pyrkivät näin varmistamaan ja tarkentamaan töiden ajankohtaa ja suoritusjärjestystä. Maatalousurakoinnissa asiakkaat ovat yleensä vakioasiakkaita, joiden kanssa suullisesti sovitaan töistä ja taksoja pyritään tarkistamaan vuosittain. Läheiset välit asiakkaisiin helpottavat töistä sopimista, mutta toisaalta tutuilta voi olla vaikea saada korotusta hintaan ja laskutuksen kanssakin on oltava joustava. Maatalouden tuottajahintojen viimeaikainen lasku vaikeuttaa omalta osaltaan urakoitsijaa nostamasta urakointihintaa, vaikka konekustannusten nousu sitä vaatisikin. TIE- JA KIINTEISTÖNHOITOA TALVELLA Tie- ja kiinteistönhoitotyöt ajoittuvat maatilan töiden kannalta pääosin sesonkiaikojen ulkopuolelle ja siksi ne ovat sopivia urakointitöitä etenkin kasvinviljelytilalle. Samalla saadaan tilan ykköstraktorille lisäkäyttöä talviaikaan. Lumiurakoinnissa vuotuinen työmäärä vaihtelee voimakkaasti, mutta toisaalta valmius työhön on oltava koko talvikauden. Jos tarjous lumiurakoinnista tehdään tuntihinnalla, niin hinnoitteluun on tärkeä saada mukaan takuutunteja, joista saa korvauksen vaikka aurattavaa ei talven aikana olisikaan. Jos takuutunnit tulevat aurauskauden aikana täyteen, ylimenevistä tunneista laskutetaan sovitulla tuntiveloituksella. Maatalousurakoinnissa suurin haaste on töiden kausiluonteisuus ja sääolojen vaihtelevuus. Sesonkiaika pitäisi pystyä hyödyntämään mahdollisimman tehokkaasti, mutta etukäteen töiden kulkua on vaikea tietää. Kuva: Tea Elstob Lumitöissä on oltava valmius lähteä työhön nopeasti ja mihin kellon aikaan tahansa. Epäsäännölliset työajat eivät sovi kaikille vaikka työ sinänsä olisikin mieluisaa. Lumitöissä viivytyksiin ei ole varaa, joten sovittuihin urakoihin on oltava varajärjestelmä konerikkoja tai sairastumisia varten. SOPIMUKSET JA LUVAT KUNTOON Julkisen sektorin kanssa urakointitöistä sovittaessa on tiedettävä tarkkaan mitä sopii. Sopimukset tehdään kirjallisina ja niihin määritellään tarkasti työn sisältö ja eri osapuolten vastuut ja velvollisuudet. Julkisen sektorin kanssa tehdyt urakkasopimukset voivat olla yksi- tai useampivuotisia. 9

Yleisillä teillä, kaduilla ja muilla liikennealueilla työskenteleviltä vaaditaan yhden päivän Tieturva 1 -kurssin suoritus. Kurssin tavoitteena on perehdyttää teillä tehtävien töiden vaaroihin ja siihen kuinka työhön liittyvät riskit tunnistetaan ja hallitaan. Kurssin suorittaneet saavat tieturvakortin, joka on voimassa viisi vuotta. Lähialueen kurssitarjontaan voi tutustua Suomen Pelastusalan Keskusjärjestön (SPEK) sivuilla. Tie- ja kiinteistönhoitourakoinnissa vaaditaan urakoitsijalta usein vastuuvakuutus. Lisäksi urakoitsijan yhteiskunnalliset velvoitteet kuten verot ja eläkemaksut on oltava kunnossa etenkin jos tekee töitä kiinteistöhuoltofirmoille tai esimerkiksi kunnille. Näiden velvoitteiden hallintaan palvelua tarjoaa muun muassa Suomen Tilaajavastuu Oy:n Tilaajavastuu.fi-rekisteri. Koneurakoinnissa kuljettajilta vaadittavasta liikenneluvasta ja ammattipätevyydestä lisätietoa saa Liikenteen turvallisuusviraston Trafi:n nettisivuilta. MAANRAKENNUSURAKOINNISTA TILAN PÄÄELINKEINO Maanrakennusurakointi alkaa usein pienimuotoisesta lähinaapureille omilla koneilla tehdyistä töistä ja se voi laajentua vuosien aikana tilan pääelinkeinoksi tai ainoaksi toimeentuloksi. Urakoinnin laajentaminen vaatii pitkäjänteistä toiminnan kehittämistä ja kalliita koneinvestointeja. Työssä käytettäviä koneita ei kovin paljon pysty hyödyntämään tilalla, joten investointilaskelmat pitää pitkälti perustua resurssien mukaan suunniteltuihin urakoihin. Yrityksen toiminnan vakiintuessa maanrakennusurakointi voi tarjota täyspäiväistä työtä myös palkatulle työvoimalle. Nykyaikaisilla kaivinkoneilla voi tehdä kaivutöitä lähes läpi vuoden, mikä onkin tarpeen kalliiden koneinvestointien takaisinmaksamiseksi. Maanrakentamisessa on tyypillistä, että urakat ovat kertaluonteisia ja asiakkaat vaihtuvat jatkuvasti kuten esimerkiksi omakotitalon perustushankkeissa. Toisaalta vakiintuneen ja hyvän maineen omaavalla urakoitsijalla uusia asiakkaita yleensä Maanrakennusurakointi vaatii kalliita koneinvestointeja, joita ei tilan töissä juurikaan pystytä hyödyntämään. Leudot talvet ja tehokas kalusto mahdollistavat työnteon läpi vuoden, mikä onkin tärkeää koneiden käytön lisäämiseksi. 10

riittää ilman palveluiden markkinointia. Haasteena maanrakennusurakoinnissa on se, että rakennusalan suhdanteet vaikuttavat urakoinnin kysyntään. Vaikka uudisrakentamisen volyymi vaihteleekin paljon vuosittain, korjaus- ja kunnossapitotöiden määrä pysyy melko tasaisena. Urakkalaskenta maanrakennustöissä on vaativaa ainakin aloittelevalle urakoitsijalle, jolla ei ole kokemusta aiemmista vastaavista urakoista. Töitä voidaan tehdä joko urakkahinnalla tai tuntitaksalla. Urakkaan liittyy työn lisäksi usein myös maanrakennusmateriaaleja ja -tarvikkeita. Rakentamisen lisäksi työhön voi kuulua myös vanhan purkutöitä. Maanrakennuskoneiden kuten telakaivinkoneiden siirto työmaalle vaatii oman kuljetuskaluston ja siitä aiheutuu kustannuksia. Pienet koneet voidaan siirtää vaihtolava-autolla, isot tarvitsevat kalliimman lavettikuljetuksen. YHTEISTYÖ JA VERKOSTOITUMINEN KIINNOSTAVAT Urakka-hankkeessa tehdyn kyselyn tulosten mukaan pääosa koneurakointia tarjoavista maatilayrittäjistä tekee urakoinnit itsenäisinä eikä käytä aliurakoitsijoita tai tee itse aliurakointia. Vain joka kymmenes urakoitsija tekee urakointityöt aliurakointina ja saman verran käyttää itse aliurakoitsijoita. Yhdeksän kymmenestä haluaa kuitenkin lisätä yhteistyötä ja verkostoitumista lähialueen muiden urakoitsijoiden kanssa. Syitä verkostoitumiseen on monia; yksi kaipaa lisää asiakkaita, toinen hakee alihankkijoita, osa voi haluta yhteistä tiedottamista ja markkinointia. Puolet kyselyyn vastaajista piti tärkeänä sitä, että verkostoitumalla voitaisiin hankkia isompia koneurakointitöitä ja saada mahdollisesti parempaa hintaa urakoista. Erityisesti kiinteistöjen ja teiden kunnossapitourakat ovat yleensä niin suuria, ettei yksittäinen koneurakoitsija pysty niihin osallistumaan. Kaksi kolmesta vastaajasta piti tärkeänä tai erittäin tärkeänä sitä, että verkostoitumisen kautta saataisiin urakointipalveluille varmistettua yhteinen laatunäkemys ja laatutaso. Toimiva verkosto takaisi myös sen, että yksittäiselle urakoitsijalle löytyy sijainen äkillisissä konerikoissa tai sairaustapauksissa. Urakka-hankkeen toteuttivat yhteistyössä TTS Työtehoseura, MTK-Uusimaa ja ruotsinkielinen tuottajaliitto NSP. Hankkeen päärahoittaja oli Uudenmaan Ely-keskus Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmasta. Nykyaikainen traktorikalusto auroineen soveltuu hyvin niin teiden kuin piha-alueiden talvikunnossapitoon. Lumitöiden määrä vaihtelee voimakkaasti vuosittain ja siksi urakoitsijan olisi hyvä saada sopimukseen takuutunteja. Maito ja maidontuotanto monessa mukana Energian tuotanto ja uudet ratkaisut Maukasta ruokaa, räväkkää ohjelmaa, iloa, naurua ja elämänmenoa 11

Kehityskohteita ja hyviä käytäntöjä lypsykarjatiloille Maamme maidontuotanto on keskittymässä aiempaa harvemmille ja suuremmille tiloille sekä työolosuhteiltaan nykyaikaisiin tuotantorakennuksiin, mikä voi edistää kaikkien karjanhoitoon osallistuvien työterveyttä ja -turvallisuutta. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että karjanhoitotyö on tehokasta ja että kaikki muut työt on organisoitu järkevästi. Nykyaikaisissa navetoissa on päästy suurelta osin eroon fyysisesti raskaista töistä. Seuraavaksi on puututtava sinänsä kevyisiin, mutta fyysisesti yksipuolisesti kuormittaviin töihin, toistotöihin ja paikoillaan tehtäviin staattisiin lihastöihin, jotka vaarantavat terveyden ajan kuluessa. ERIKOISTUTKIJA JANNE KARTTUNEN, TTS, janne.karttunen@tts.fi KUVAT: JANNE KARTTUNEN Maataloustöiden uudelleen organisointi on tarpeellista laajennettaessa tuotantoa, jolloin oma osaaminen ja jaksaminen ovat koetuksella. Oma työaika ja osaamisen kehittäminen kannattaa keskittää ensisijaisesti tilan ydintoimintaan eli maidontuotantoon. Ydintoimintaan kuulumattomat työt ovat niin sanottuja tukitoimintoja, joista osa voidaan toki tehdä edelleen itse, osa on järkevintä teettää muilla ja osasta voidaan ehkä luopua kokonaan. Maidontuotannon tukitoimintoina voidaan pitää esimerkiksi hallinnointitöitä, nurmen- ja rehuviljan viljelyä, lihakarjan kasvatusta, metsätaloustöitä sekä erilaisia korjaus- ja kunnossapitotöitä. Lisätietoa muun muassa ydin- ja tukitoimintojen määrittämisestä löytyy Karttusen ym. (2013) julkaisusta. ASIANTUNTIJAPALVELUT HALLINNOINTITÖISSÄ Maidontuotannon tuotosseurantaan kuuluminen ja muiden ProAgrian tarjoamien asiantuntijapalveluiden käyttö on yleistä maamme lypsykarjatiloilla ja erityisesti suurimmilla tiloilla. Esimerkiksi viljely-, ruokinta-, vero- ja taloussuunnittelua voidaan pitää maidontuotannon tukitoimintoina, joka kannattaa ainakin osittain 12

ulkoistaa näitä suunnitelmia työkseen tekeville. Näin maidontuottaja säästää aikaa ja voi keskittyä paremmin ydintoimintaansa ja -osaamiseensa eli päivittäiseen karjanhoitoon. Tilan johtamisen apuna toimivien asiantuntijoiden on helpompi kehittää hallinnoinnin erikoisosaamistaan kuin yksittäisen maidontuottajan. Palveluista joudutaan maksamaan, mutta hintaa ei pidetä kohtuuttomana saavutettuun hyötyyn nähden. Maidontuottajat kokevat henkisen kuormituksensa alenevan asiantuntijapalveluiden käytön avulla. Vastuuvakuutettujen EU-avustajien käyttöä tukihakemuksien teossa tai ainakin niiden tarkastamisessa voidaan maidontuottajien mukaan pitää erityisesti henkistä kuormitusta alentavana tuotantovakuutuksena. EU-avustajien käytön koetaan myös säästävän työaikaa, kun ei tarvitse itse olla jatkuvasti päivittämässä nippelitietoja. Tukipaperit rutiinilla tekevien EU-avustajien kanssa keskustelemalla maidontuottaja pysyy kuitenkin riittävästi kartalla pykäläviidakossa. KASVINTUOTANNON MONET TAVAT Tilayhteistyön tekeminen on yleistä maamme lypsykarjatiloilla. Yhteistyötä voidaan harjoittaa sekä samaa että eri päätuotantosuuntia edustavien tilojen kesken. Yhdessä on voitu hankkia tehokkaampia työkoneita, kuten kasvinsuojeluruisku tai lietevaunu, tai kokonainen koneketju rehunkorjuuta varten. Tämä laskee koneinvestointi- sekä huolto- ja korjauskustannuksia. Myös konesuojia tarvitaan vähemmän. Hyviä kokemuksia on myös yhteisen viljankuivurin hankinnasta. Yhteistyön antamat henkiset virikkeet koetaan myös tärkeäksi työasioiden varjolla on luontevaa keskustella kaikenlaisista asioista. Erilaisten suunnittelutöiden teettäminen asiantuntijoilla säästää omaa työaikaa ja madaltaa henkistä kuormitusta. Lisäksi asiantuntijat toimivat keskustelukumppanina ja sparraajana, mitä maidontuottajat arvostavat. Myös vastuuvakuutettujen EU-avustajien palveluita pidetään tärkeänä. Aamu- ja iltalypsyllä jokaisen lehmän kohdalla toistettavilla asioilla on merkitystä erityisesti karjamäärän kasvaessa. Teollisuuspesukoneella kuumalingottuja lypsypyyhkeitä ei tarvitse puristaa kuiviksi, mikä sujuvoittaa esikäsittelyä ja vähentää lypsäjän käsien rasittumista. Tilojen välinen yhteistyö ja töiden ulkoistaminen urakoitsijan tehtäväksi kannattavat silloin, kun kaikki osapuolet kokevat hyötyvänsä niistä. Hyöty voi olla henkistä tai taloudellista. Siihen kannattaa varautua jo ennakkoon, että hyödyt eivät aina jakaannu täysin tasapuolisesti. Tilayhteistyön avulla kaikkea ei tarvitse tehdä itse. Työnvaihtoa voidaan harjoittaa esimerkiksi rehunkorjuussa: toinen käy korjaamassa naapurin pienimmät lohkot pyöröpaaleihin ja toinen tulee avuksi irtorehukuormien siirtoon. Tuotantopanoksia, kuten lannoitteita tai väkirehua, voidaan ostaa ja esimerkiksi viljaa myydä yhdessä. Suomalaisittain suurilla, yli 100 lehmän, lypsykarjatiloilla ei yhteisostoista kuitenkaan koeta enää saatavan vastaavaa taloudellista hyötyä, koska suuriin tilauk- 13

Navetassa päivittäin useita tunteja käytettäviltä jalkineilta edellytetään ainakin vedenpitävyyttä, keveyttä, varvassuojusta ja tukevaa pohjakuviointia, johon saa lisäpitoa karkealla hiekkapaperilla. Pestävät irtopohjalliset lisäävät mukavuutta ja toimivat iskunvaimentimina. Kumipinnoitus on jo arkipäivää pihattojen käytävillä, mutta se sopii hyvin myös parsinavetan lantakäytäville. Kumipinnoitus tukee hyvin ja toimii iskunvaimentimena sekä karjanhoitajan että lehmän liikkuessa. Tästä hyötyvät sekä kaksi- että nelijalkaiset. siin saa tingittyä määräalennuksen jo yksin toimien. Myös urakointipalveluiden käyttö on yleistä maamme lypsykarjatiloilla ja myös Ylä-Savossa. Perustelut ovat pääosin samoja kuin tilayhteistyössä: ajansäästö tai halu keskittyä omaan ydintoimintaan ja alhaisemmat koneinvestointi- sekä huolto- ja korjauskustannukset. Tilayhteistyön ja urakoinnin erottaa parhaiten siitä, että jälkimmäisessä raha vaihtaa omistajaa. Samat tilat voivat harjoittaa monipuolista tilayhteistyötä sekä ostaa ja tarjota urakointipalveluita. Tilayhteistyö ja urakointipalveluiden käyttö on erityisen järkevää töissä, jotka vaativat kalliita koneita, erikoisosaamista tai paljon hetkellistä työvoimaa. Yleisimmin ulkoistettuja peltotöitä ovat lietteen levitys, rehunkorjuu, kasvinsuojeluruiskutukset ja puinti. Rehunkorjuusta saatetaan ulkoistaa osa ja osa korjataan tilayhteistyönä tai omana työnä tai kaikkien edellä mainittujen yhdistelmänä. MUUTAMA HAVAINTO KARJANHOITOTÖISTÄ Tällä hetkellä maamme navetoista runsas kaksi kolmasosaa (69 prosenttia) on parsinavettoja ja vajaa kolmasosa (31 prosenttia) on pihattonavettoja. Pihattojen suhteellinen osuus on kuitenkin jatkuvassa kasvussa ja parsinavettojen laskussa. Pihattojen keskilehmäluku on yli kaksinkertainen parsinavettoihin nähden (55 lehmää vs. 24 lehmää), ja maamme lypsylehmistä jo hieman yli puolet (51 prosenttia) elää pihatoissa. (Seppänen 2015.) Nykyaikaisissa parsi- ja pihattonavetoissa suurin osa karjanhoitotöistä on koneellistettu tai automatisoitu. Useimmilla pihattotiloilla makuuparsien puhtaanapito lannan kolaus ja kuivikkeen levitys tehdään kuitenkin edelleen käsityönä. Tämä lienee yksi syy sille, että makuuparsien liian vähäinen kuivitus on hyvin yleistä. Makuuparsien puhtaanapito on fyysisesti yksipuolisesti kuormittavaa työtä, joka tulisi mahdollisuuksien mukaan koneellistaa. Hienojakoisen kuivikepölyn ja haitallisten pieneliöiden vuoksi erityisesti koneellisessa kuivituksessa tulee käyttää P3-luokan hengityksensuojainta. Alasuutarin ja Palvan (2014) kuivitusoppaassa on runsaasti tietoa kuivikkeista ja kuivituksen koneellistamisesta. Lypsylehmien kintereiden kunto herättää huolta maamme lypsykarjatiloilla, eivätkä yläsavolaiset tilat muodosta tässä poikkeusta. Karvattomiksi kuluneisiin kinnerniveliin syntyvistä haavoista voi seurata kivun lisäksi utare- ja niveltulehduksia, jotka tulevat monin tavoin kalliiksi. Kulumat syntyvät mekaanisesta rasituksesta ja tulehdukset liasta, joten huomio tulee kiinnittää lehmien makuuparsien rakenteisiin ja puhtaanapitoon. Kivisen ym. (2011) oppaassa on yksityiskohtaiset ohjeet muun muassa makuuparsien mitoitukseen. Kinnerkulumiin vaikuttanee myös parsimaton tai patjan pehmeys, asennustapa, ikä ja pinnan kitka. Nyrkkisääntö on, että makuualustan pehmeys on hyvä asia. Makuuparren takareunassa ei saisi olla hankaavaa kulmaa vaan kulma tulisi pyöristää. Olisi eduksi, jos makuualusta kaartuisi takareunan yli. Ikääntyessään makuualustojen kumi kuitenkin kovettuu ja niiden pinnan kitka voi muuttua. Siitä ei ole tutkimustietoa, eroavatko kerrosrakenteiset parsipatjat ja tyypillisesti samaa seosta olevat parsimatot toisistaan sen suhteen, miten ikääntyminen vaikuttaa niiden ominaisuuksiin. Viime vuosina myös navettojen käytäviä on alettu pinnoittaa kumilla. Kumipinnoitusta voidaan suositella parsinavetoissa lantakäytäville, pihatoissa lanta- ja ruokintakäytäville, lypsyasemissa kokoomatilaan ja aseman kulkuväylille sekä lypsyroboteilla odotustilaan. Tärkeintä on päällystää ainakin ne tilat, joissa lehmät joutuvat seisomaan eniten ja joissa ne selvittelevät välejään. Maalaisjärjellä ajateltuna lehmien ja karjanhoitajien jalkojen alla hyvin pitävä ja joustava pinta edistää sekä kaksi- että nelijalkaisten terveyttä ja turvallisuutta. Ainakin karjanhoitajat ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä. 14

Pienkuormainta voi käyttää muun muassa päivittäisessä rehunjaossa tai muun rehunjakomenetelmän varalaitteena, rehutenniksen pelaamisessa ja rehutähteiden siivoamisessa. Turvakaaret ja sivupeilit tekevät koneen käytöstä turvallisempaa ja ergonomisempaa. Pari tilaa voi palkata yhteisen vakituisen työntekijän. Työvuoroista on syytä laatia lista, johon voidaan yhdessä työntekijän kanssa tarpeen tullen neuvotella poikkeuksia. Yhteistä työntekijää palkattaessa on tärkeää, että kaikkien osapuolien henkilökemiat sopivat yhteen. Tavallisella sytyttimellä varustetun loppuun kuluneen loisteputken kuristin ja putken päät voivat kuumentua yli 200-asteisiksi. Vakavan tulipaloriskin takia vanhojen loisteputkivalaisimien sytyttimet tulee vaihtaa elektronisiin turvasytyttimiin, jotka estävät ylikuumenemisen. Lisätietoa: Alasuutari, S. ja Palva, R. 2014. Kuivitusopas. TTS:n tiedote. Maataloustyö ja tuottavuus (654) 3: 1 16. Karttunen, J. 2014. Lypsykarjatilan työnkäytön ja työkuormituksen hallinta. Teoksessa: Kärkkäinen, L. (toim.). Agrifuture Katse tulevaisuuteen. Seminaarijulkaisu. Savoniaammattikorkeakoulun julkaisusarja C2/7/2014: 20 26. Saatavana internetistä: http://www.theseus.fi/bitstream/ handle/10024/87617/karkkainen_leena%20toim.%20agrifuture%20katse%20tulevaisuuteen.pdf?sequence=1 Karttunen, J., Lätti, M. ja Puttonen, S. 2013. Kohtuullisen työmäärän suositukset maatalousyrityksissä terveyden, turvallisuuden ja hyvinvoinnin näkökulmista. TTS:n julkaisuja 415: 1 42. Saatavana internetistä: http://www.tts. fi/images/stories/tts_julkaisut/tj415.pdf Kivinen, T., Hovinen, M., Norring, M., Sarjokari, K., Tuure, V-M. ja Karttunen, J. 2011. Lehmän mittainen pihatto onnistuneen lypsylehmäosaston pääkohdat. Maito ja me -lehden liite 1: 1 16. Saatavana internetistä: http:// www.mtt.fi/julkaisut/maitokoneet/lehman_mittainen_ pihatto.pdf Seppänen, R. 2015. Katsaus tuetun rakentamisen tilanteeseen. Valion Navettaseminaari 5.2.2015. Saatavana internetistä: http://www.valio.fi/yritys/yritystieto/maidontuottajille/ >Seppänen MASKE-hanke lyhyesti: Artikkeli perustuu ja täydentää TTS:n, Savonia-ammattikorkeakoulun ja ProAgria Pohjois-Savon yhteisestä MASKE-hankkeesta aiemmin julkaistuja tuloksia (Karttunen 2014). MASKE-lyhenne tarkoittaa [Ylä-Savon] maitotalouden osaamiskeskittymän vahvistamista. Hankkeessa selvitettiin tilakäynneillä tehtyjen haastattelujen ja karjanhoitotöiden seurannan avulla kahdeksalta yläsavolaiselta lypsykarjatilalta kehittämistarpeita peltoviljelyn ja karjanhoidon työnkäytössä ja työkuormituksessa. Tiloille annettiin palautetta seikoista, jotka olivat hyvin, jotta niitä osataan ylläpitää ja vahvistaa. Lisäksi annettiin kehitysehdotuksia erityisesti karjanhoitotöiden tehostamiseen. Hanketiloissa oli edustettuna karjamäärältään ja peltoalaltaan sekä keskikokoista pienempiä että selvästi suurempia yläsavolaisia lypsykarjatiloja. Suurimmalla osalla oli kymmenen vuoden sisällä peruskorjattu ja laajennettu tai uudisrakennettu parsi- tai pihattonavetta. Hanketiloilla lypsettiin joko parressa, lypsyasemassa tai yhdellä tai useammalla lypsyrobotilla. Puolella tiloista karjanhoitotyöt tehtiin tilan omistajien voimin ja puolella karjanhoitotöihin osallistui myös palkattua työvoimaa. MASKE-hankkeessa kehitettiin myös TTS:n, Savonia-ammattikorkeakoulun ja ProAgria Pohjois-Savon asiantuntijoiden välistä yhteistyötä. Tavoitteena oli muun muassa laatia ProAgrian asiantuntijoille ohjeita, joiden avulla erityisesti laajentavia lypsykarjatiloja kyetään opastamaan työnkäytön ja tuotantokustannusten hallinnassa. Hanke alkoi syyskuussa 2013 ja kesti vuoden 2014 loppuun. Hankkeen päärahoittaja oli Ylä-Savon Kehitys Oy. 15

Vasikalle terve alku elämään Poikiminen on herkkä ajankohta lehmän ja vasikan elämässä. Poikimapaikka, poikimiseen valmistautuminen ja seuranta vaikuttavat poikimisen sujumiseen ja syntyvän vasikan elinvoimaisuuteen. Puhtaus, hyvä kuivitus, vasikan kuivaaminen, terveyden tarkistaminen ja ternimaidon juotto turvaavat vasikan terveyttä syntymästä eteenpäin. Poikimisessa ja vasikan alkuhoidossa onnistuminen antaa vasikalle terveen lähdön elämään ja lehmälle hyvän pohjan uudelle tuotantokaudelle. Työtä on vähemmän, kun vasikka on pirteä ja elinvoimainen ja lehmä terve ja hyvinvoiva. TUTKIJAT SARI MORRI JA REETTA PALVA, TTS, sari.morri@tts.fi, reetta.palva@tts.fi Vasikoiden terveys vaikuttaa paljon niiden hoitamisen vaatimaan työmäärään. Jatkuva oireiden tarkkailu ja terveyden varmistaminen vie aikaa ja aiheuttaa hoitajalle stressiä. Yhden sairaan vasikan erillisjuotto ja hoito voi viedä 5 10 minuuttia lisäaikaa aamuin illoin. Muutamistakin sairaista vasikoista kertyy helposti tunti lisätyötä päivässä. Vastasyntyneen vasikan ja sen ensimmäisten elinviikkojen terveyteen voidaan vaikuttaa poikimisen ja alkuhoidon hyvillä käytännöillä ja olosuhteilla. Maitotilojen käytäntöjä poikimisen ja vasikan alkuhoidon järjestelyissä ja niihin liittyvää työmäärää selvitettiin kyselyllä ja tuottajien haastatteluilla. Kysely ja osa haastatteluista toteutettiin Kestävä karjatalous (KESTO) -hankkeessa. Tietoa tilo- 16

Kuivassa, hyvin hoidetussa karsinassa taudinaiheuttajat eivät viihdy, hygienia pysyy hyvänä ja vasikka on terve ja elinvoimainen. Kuva: Lea Puumala jen toimintatavoista saatiin myös muissa hankkeissa tehdyistä haastatteluista. Kirjallisuudesta selvitettiin uusinta tutkimustietoa poikimisen onnistumista edistävistä käytännöistä. MYÖHÄINEN SIIRTO POIKIMAPAIKKAAN VOI PITKITTÄÄ POIKIMISTA Poikimaseuranta alkaa jo lähestyvän poikimisen merkkien tarkkailusta ja lehmän oikea-aikaisesta poikimapaikkaan siirrosta. Uuteen ympäristöön tai ryhmään siirrossa lehmä kokee stressiä, mikä voi häiritä poikimisen edistymistä. Poikimisen pitkittyminen lisää vasikan ja emän sairastumisriskiä. Poikimakarsinaan siirto suositellaan yleensä tehtäväksi noin 1 3 päivää ennen poikimista. Tanskalaisessa tutkimuksessa siirto noin neljä tuntia ennen poikimista pitkitti poikimisen kestoa keskimäärin puoli tuntia verrattuna lehmiin, jotka siirrettiin 12 24 tuntia ennen poikimista. Ajoissa tehty poikivan lehmän siirto myös varmistaa, että eläin poikii sille tarkoitetussa puhtaassa poikimapaikassa. Ryhmäpoikimakarsinoissa eläinten jatkuva vaihtuvuus lisää karsinassa olevien lehmien stressiä. Poikivien ryhmät voidaan pitää kiinteinä, jolloin tarvitaan useampi ryhmäkarsina ja melko paljon tilaa. Ryhmään otettavien lehmien siirto olisi hyvä tehdä viimeistään viikkoa ennen poikimista, jotta sosiaalinen järjestys vakiintuisi ja syönti pysyisi hyvänä poikimista edeltävinä päivinä. Yksi suuri muunneltava poikimatila lisää mahdollisuutta muuttaa tilankäyttöä tilanteen mukaan. Hyvä vaihtoehto voisi myös olla yksi iso poikimista lähestyvien ryhmäkarsina, johon yksilöpoikimakarsinat ovat suorassa yhteydessä. Muutos poikimapaikkaan ja siirtostressi on silloin pienempi. Kestokuivikepohja olisi eläinten terveyden kannalta hyvä vaihtoehto tällaiseen karsinaan. Tanskalaisessa tutkimuksessa poikimiset sujuivat nopeammin, kun lehmät olivat olleet viimeisen tiineyskuukauden ajan kestokuivikepohjaisessa karsinassa. SEURANTA MAHDOLLISTAA POIKIMA-AVUN AJOISSA Terve lehmä poikii normaalisti itse. Poikimisen etenemistä on silti hyvä seurata, koska poikimavaikeuksia voi tulla muun muassa lantion ja vasikan koon epäsuhteesta tai vasikan virheasennosta. Poiki- 17

misavun antamista suositellaan, jos vasikka ei ole tullut maailmaan 60 70 minuutin kuluessa sikiönesteen tai jalkojen näkyville tulosta. Kaikki haastatellut ja vastanneet tilat kertoivat avustavansa lehmää poikimisessa tarvittaessa. Parteen kytkettyä poikivaa lehmää joutuu seuraamaan enemmän. Lehmä ei pääse puhdistamaan vastasyntynyttä, jolloin vasikka voi tukehtua esimerkiksi pään ympärille jääneisiin sikiökalvoihin. Poikimisen valvontaan, mahdolliseen avustamiseen ja vasikan alkuhoitoon arvioitiin kuluvan työaikaa parsinavettatiloilla keskimäärin 56 minuuttia (20 120 minuuttia) ja pihattotiloilla 35 minuuttia (10 120 minuuttia). Kyselyyn vastanneista tiloista kaksi kolmesta valvoi poikimisia ympärivuorokauden. Ympärivuorokauden poikimisia seuranneilla tiloilla vasikkakuolleisuus oli hieman alhaisempi (6 prosenttia) kuin vain päivän aikana poikimisia seuranneilla tiloilla (9 prosenttia). Valvontakameroita käytetään yleisesti poikimisvalvonnassa. Yöllinen herääminen kamerakuvaa katsomaan on navettakäyntiä kevyempi, jolloin on helpompi saada uudelleen unen päästä kiinni. Kameravalvonnan etuna on myös, että lehmä ei häiriinny ihmisen läsnäolosta ja poikiminen edistyy mahdollisesti nopeammin. HYVÄ POIKIMAPAIKKA ON HYVIN KUIVITETTU JA PUHDAS Hyvät poikimaolosuhteet tukevat poikimistapahtumaa. Kun lehmä voi poikimapaikassa asettua rauhassa makuulle hyvään asentoon, sen on hyvä ponnistaa ja vasikka pääsee esteettä maailmaan. Hyvin hoidettu ja puhdas kestokuivikepohja on pitävä alusta lehmän liikkeille ja varmistaa myös vasikan ensimmäisiä ylösnousuyrityksiä ja askeleita. Vasikka pääsee helpommin jaloilleen ja todennäköisemmin imemään itse ternimaitoa. Vasikan alkuhoidolla vaikutetaan vasikan terveyteen jatkokasvatuksessakin. Kuva: Sari Morri Poikimapaikan puhtaudella on suuri merkitys vasikan terveydelle, koska vastasyntyneen immuunijärjestelmä on kehittymätön. Kysely- ja haastattelutiloilla kuivitustyöhön panostaminen poikimakarsinoissa näkyi parempana vasikkaterveytenä. Kun lehmä poikii poikimaosastossa makuuparressa, lantakäytävä on vasikan ensikosketus maailmaan, ja riski lannan joutumisesta suuhun ja navan likaantumiselle on suuri. Esimerkiksi eräällä haastattelutilalla mittaamalla varmistetun hyvälaatuisen ternimaidon juottamisesta huolimatta vasikoilla oli yleisesti ripulia ja vasikoiden hoitamiseen ja lääkitsemiseen kului paljon aikaa. Ternimaidon kautta tuleva vastustuskyky ei riitä, kun vastasyntynyt joutuu lannan kanssa tekemisiin. Parsinavetassa voidaan lantakouru peittää ritilällä, jolle levitetään runsaasti kuivikkeita ja mieluimmin olkea. Kun parsi siivotaan tarkistuskäynneillä, voidaan saada vasikalle hyvä syntymäpaikka myös näin. 18

Kutsu Työtehoseura ry:n jäsenkokoukseen Vuoden 2015 varsinainen jäsenkokous pidetään tostaina 4. kesäkuuta 2015 kello 14, Nurmijärven Rajamäessä osoitteessa Kiljavantie 6, TTS:n hallintorakennuksessa (rakennus 16, 2. krs). Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11 edellyttämät asiat. Työtehoseura ry:n jäsenet ovat tervetulleita kokoukseen. Työtehoseura ry:n johtokunta Kokousmateriaalien toimittamista varten ilmoittautuminen 22. 5. 2015 mennessä osoitteella tts@tts.fi tai p. (09) 2904 1200. HYVÄLLÄ ALKUHOIDOLLA VASIKALLE TERVE ALKU ELÄMÄÄN Vastasyntyneen vasikan kuivaaminen vähentää lämmönhukkaa ja vilkastuttaa eläimen verenkiertoa. Vastasyntyneen vasikan kuivaus on sitä tärkeämpää, mitä kylmempään ympäristöön se syntyy. Lähes 90 prosenttia kysely- ja haastattelutiloista antaa emän nuolla vasikan ja varmistavat vielä itse vasikan kuivumisen. Kaksi kolmesta tilasta tarkistaa vastasyntyneeltä navan ja joka kymmenes puhdistaa ja desinfioi sen. Vastasyntyneeltä on tärkeää tarkistaa ja hoitaa napa tarpeen mukaan, koska mikrobit pääsevät helposti elimistöön navan kautta ennen kuin se on kuivunut. Napatulehdus on vasikoiden yleisimpiä sairauksia ja lievänäkin se vaatii usein antibioottihoidon ja aiheuttaa lisätyötä. Poikimisen pitkittyessä vasikka kärsii hapen puutteesta ja sen kunto heikkenee. Elottoman oloisen vasikan virkistämiseksi on monia keinoja. Kyselyyn vastanneilla tiloilla ensiapuina oli ottaa vasikalta lima pois keuhkoista, hieroa sydäntä, antaa tekohengitystä, riiputtaa jaloista, kaataa kylmää vettä vasikan päälle tai puhaltaa korvaan. Liman vetämiseksi nielusta ja tekohengityksen antamisessa käytettiin imupumppua apuvälineenä. HYVÄLAATUINEN TERNIMAITO TURVAA VASIKAN VASTA- AINEIDEN SAANNIN Syntyvällä vasikalla ei ole vasta-aineita verenkierrossa, vaan se saa tarvitsemansa vasta-aineet ternimaidosta. Ternimaidossa olevien vasta-aineiden imeytyminen heikkenee nopeasti. Vasikalle tulisi antaa 1,5 2 litraa ternimaitoa neljän tunnin sisällä syntymästä mutta tavoitteena on ternimaidon juotto vasikalle niin pian kuin mahdollista ja niin paljon kuin vasikka juo. Kun poikiminen on onnistunut hyvin, vasikka yrittää imeä emäänsä viimeistään parin tunnin ikäisenä. Ternimaidon saanti kannattaa varmistaa juottamalla, jos ei ole varmuutta vasikan ternimaidon saannista emästään. Jos vasikkaa ei saada juomaan ternimaitoa vapaaehtoisesti, yli puolet kyselyyn vastanneista tiloista kertoi pakkojuottavansa vasikan. Ternimaidon laatua voidaan mitata tilatasolla kolostrometrillä tai Brix-refraktometrillä. Haastattelutilat kertoivat ja useissa tutkimuksissakin on todettu, että ternimaidon laadussa on lehmien välillä suuria eroja. Osalla haastatelluista tiloista mitataan ternimaidon laatua ja pakastetaan vain hyvälaatuista ternimaitoa. Osalla tiloista mittaamisesta oli luovuttu ja ternimaidon laatu pyritään varmistamaan lehmän umpeutus- ja umpikauden ruokinta- ja hoitokäytännöillä. Vasikat juotetaan pääsääntöisesti oman emän ternimaidolla, ja pakastettua ternimaitoa käytetään vain hätätilanteissa. Lehmämäärän lisääntyessä pakastetun ternimaidon käyttäminen miellettiin työllistäväksi ja parempi hyöty koettiin saatavan terveenä poikivan emän maidosta. 19

TTS:n jäsenet matkalla Etelä-Tirolin vuoristomaisemissa ASIANTUNTIJA TEA ELSTOB, TTS, tea.elstob@tts.fi KUVAT: TEA ELSTOB Gardajärven huikeat maisemat. Viime lokakuussa 27 Työtehoseuran jäsenmatkalaista laskeutui Münchenin lentokentälle matkan oppaan Erkki Holman luotsaamana. Matka jatkui bussilla kohti Italian pohjoisinta maakuntaa Etelä-Tirolia. Trentona Etelä-Tirolin alue on autonominen alue Alppien juurella. Maakunnalla on vahva paikallinen kulttuuri, jonka historiallinen tausta johtuu baijerilais- ja ladinilaisasutuksista sekä vahvoista siteistä saksalaiseen ja itävaltalaiseen kulttuurialueeseen. Alueen väestöstä yli 60 prosenttia on saksankielisiä. Italiaa äidinkielenään puhuu yli 20 prosenttia ja ladinia 4 prosenttia. Etelä-Tirolin vuoristoiset olosuhteet ovat haasteellisia sekä maa- että metsätalouden harjoittamiselle. Puunkorjuussa vaijerit ovat miltei poikkeuksetta välttämättömiä apuvälineitä, eikä viljan puinti onnistu ilman kallistuvia leikkuupöytiä. Vierailukohteissa matkalaiset saivat kuulla vuoristoalueiden viljelyn haasteista, vii- ninviljelyn, grapan ja juuston valmistuksen saloista sekä metsien käytöstä ja kesänavettojen toimintaperiaatteista turismin rinnalla kansallispuistossa. Kierros puimuritehtaalla ja perusteellinen selvitys konerenkaan laajasta toimintakentästä raottivat ikkunaa alueen teknologisesta liiketoiminnasta ja osaamisesta. Ennen kotiinpaluuta vuoristomaisemat vaihtuivat lämpimiin järvimaisemiin Gardajärvellä. 20

Matkan aikana saimme kuulla, että maatalous on viime vuosina ollut ainoa positiivista tulosta tehnyt toimiala Italiassa. Maatalouden veturina lienee toiminut viininviljely ja sen tuoma ulkomaan kauppa. Kaikki viininviljelyyn kelvollinen maa on tarkasti käytössä. Magdalena vuoren juurella toimivalla Griesbauerhofin viinitilalla maistiaisten lomassa matkalaiset saivat kuulla eri viinirypälelajien ominaisuuksista viinin viljelyyn sekä testata erilaisten viinien makuja. Pillin kylässä paikallinen metsänomistaja/lämpöyrittäjä Wolfgang Enzenberg esitteli oman tilansa metsä- ja klapikoneistusta sekä kierrätyslaitoksen toimintaa, jossa hän on mukana. Kierrätysasema ottaa vastaan biohajoavien materiaalien lisäksi rakennusjätettä. Yksityisesti toimivan sorttiaseman palveluita käyttää myös kunta. Aseman koneistukseen kuuluu muun muassa rumpu, jossa polttopuista poistetaan tikut sekä biohajoavan massan seulontalaite. 21

JUUSTOJA OMAN TILAN MAIDOSTA Yksi matkan mieleenpainuvimmista vierailukohteista oli Lernerhofin maatila. Isäntäväen vieraanvaraisuus, häikäisevän kauniit maisemat ja erittäin innostunut ote omaan työhön jättivät positiivisen kuvan paikallisesta maaseutuyrittämisestä. Saimme nähdä, kuinka erikoistuminen mahdollistaa elannon useille perheenjäsenille pienilläkin tiloilla. Köhlin perheen Lernerhofin maitotilalla asuu kolme sukupolvea ja kukin on antanut oman panoksessa tilan kehittämiseen vuosien varrella. Tila sijaitsee 1360 metrin korkeudella vuoristossa suuren lomakeskuksen läheisyydessä. Tilan kokonaisala on 45 ha, joista 18,5 ha niittyä, 25,5 ha metsää. Grauvieh rotuisia lypsylehmiä tilalla oli 32 ja niiden keskituotos on 5000 kg. Tilan vuosittainen 160 000 litraa maitoa jalostetaan juustoksi, tilan omassa juustolassa, josta saadaan vuosittain 16 000 kg juustoa. Stefan Köhl on työskennellyt tilalla vuodesta 2003, sukupolvenvaihdos tilalla tehtiin vuonna 2013, jolloin Stefan otti tilan nimiinsä isä Konradilta. Juuston valmistus tilalla alkoi jo vuonna 2007, Stefanin vielä suorittaessa juustomestarin opintojaan. Tilan pyörittämisestä suuri vastuu on vanhalla isännällä Konrad Köhlillä ja hänen vanhimmalla pojallaan Stefanilla. Konrad, Anna vaimonsa kanssa huolehtii lehmien ruokinnasta, terveydenhuollosta sekä lypsystä, mutta hän osallistuu myös juustolan töihin tarvittaessa. Ajatus oman maidon jatkojalostuksesta syntyi Stefanin maatalousopintojen aikana, kun hän harjoittelujaksoilla sai perehtyä tilajuustojen valmistukseen. Pelkkä maidontuotanto ei olisi riittänyt elannoksi sekä isän että pojan perheille. Kaikki tilan juustot myydään paikallisesti, suurin osa Bolzanon kaupungissa, mutta osa myös suoraan tilalta. Stefan on erittäin innostunut juustomestari ja hän viljelee myös omia bakteerikantoja juuston valmistusta varten. Innostuneisuus on tuonut tilan juustoille kaksi kansainvälistä palkintoa laatujuustoista. Päätös maidon jatkojalostuksesta juustoksi on osoittautunut liiketaloudellisesti kannattavaksi valinnaksi, joka on mahdollistanut tilan kehittämisen ja investointien takaisin maksun nopeassa aikataulussa. Tilan 540 000 euron investointi juustolaan ja sen laitteisiin rahoitettiin 100 000 euron investointituella, myymällä 1000 neliötä maata sekä sukulaisilta ottamalla lainalla, muuta ulkopuolista rahoitusta ei käytetty. Köhlin perheen Lernerhofin tilan lehmät pidetään parsinavetassa, mutta ulkoilevat päivittäin tarhassa kaksi tuntia, kuten määräykset edellyttävät. Lehmät ruokitaan väkirehulla, ja karkearehuna on kuivaheinä, joka soveltuu erinomaisesti juuston valmistukseen. 22