Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus Centret för internationell mobilitet och internationellt samarbete Centre for International Mobility IRMA GARAM Vieraskieliset tutkinto-ohjelmat suomalaisissa korkeakouluissa 1/2009 TIETOA JA TILASTOJA -RAPORTTI
IRMA GARAM MIRA JORTIKKA PIRJO ZIRRA ISBN 978-951-805-285-5 ISSN 1798-3630 6/2009 Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO
Sisältö 1 Esipuhe 2 2 Johdanto 3 2.1 Vieraskielinen koulutus ja suomalainen korkeakoulupolitiikka 3 2.2 Vieraskielinen koulutustarjonta selvitysten ja arviointien valossa 6 3 Tutkimuksen tavoitteet ja toteutus 10 3.1 Tavoitteet 10 3.2 Toteutus 10 4 Vieraskielinen koulutus korkeakoulujen strategioissa 13 5 Vieraskielinen tutkintotarjonta tilastojen valossa 17 6 Vieraskieliset tutkinto-ohjelmat kyselyssä ja haastatteluissa 20 6.1 Kyselyn vastaajat ja haastatellut ohjelmat 20 6.1.1 Kyselyvastaajien profiili 20 6.1.2 Haastatellut ohjelmat 23 6.2 Vieraskielisten tutkinto-ohjelmien kehittämisen motiivit 24 6.3 Vieraskielisten tutkinto-ohjelmien järjestäminen 28 6.3.1 Yhteistyöjärjestelyt 28 6.3.2 Rahoitus 29 6.3.3 Opetus ja henkilökunta 32 6.3.4 Laadunvarmistus 38 6.4 Opiskelijat ja opiskelijarekrytointi 40 6.4.1 Ohjelman kohderyhmä 40 6.4.2 Opiskelijoiden rekrytointi 41 6.4.3 Opiskelijavalinnan keinot 47 6.4.4 Hakijat ja opiskelijat 49 6.5 Palvelut ulkomaalaisille opiskelijoille 54 6.6 Työelämäyhteydet 58 6.7 Korkeakoulun tuki ohjelmille 63 6.8 Englanninkielisen tutkinnon järjestämisen ongelmat ja onnistumiset 66 7 Lopuksi 75 Kirjallisuus ja lähteet 84 1
1 Esipuhe Suomalaiset korkeakoulut ovat olleet aktiivisesti mukana kansainvälistymiskehityksessä 1980- luvun lopulta lähtien. Alkuvaiheessa toiminnan painopiste oli ennen kaikkea opiskelija- ja opettajavaihtojen järjestämisessä. Vaihdon perusperiaatteisiin on alusta lähtien kuulunut vastavuoroisuus ja jotta Suomeen saataisiin ulkomaalaisia opiskelijoita, oli korkeakouluihin kehitettävä vieraskielistä kurssitarjontaa. Viime vuosina kansainvälistymisestä on tullut entistä keskeisempi osa korkeakoulupolitiikkaa. Samalla painopiste on siirtynyt vaihto-opiskelun järjestämisestä tutkinto-opiskelijoiden rekrytoimiseen ulkomailta. Korkeatasoinen koulutus, joka kykenee houkuttelemaan ulkomaisia osaajia, nähdään keskeisenä maan kilpailukyvylle (esim. OPM 2008; 2009). Sama ilmiö näkyy myös muualla teollisuusmaissa. Ulkomaisen koulutuksen kysynnän kasvu kehittyvissä maissa on synnyttänyt kansainväliset koulutusmarkkinat. Vuonna 2006 yli 2,7 miljoonaa korkeakouluopiskelijaa opiskeli ulkomailla ja suurin osa heistä Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa (Unesco 2008, 118). Ulkomaisten opiskelijoiden rekrytoinnista ja markkinoille pääsystä on tullut korkeakouluille yhä keskeisempiä kysymyksiä. Samalla korkeakoulujen kansainväliseen toimintaan on tullut uusi sävy: kilpailu opiskelijoista, maineesta ja rahoituksesta. (Scott 2004; Knight 2004; Wächter 2004.) Kansainvälisen opiskelijarekrytoinnin painopisteen siirtyessä tutkinto-opiskelijoihin, on vieraskielisen koulutuksen painopiste siirtynyt kokonaisten tutkinto-ohjelmien kehittämiseen. Suomalaiset korkeakoulut ovat aktiivisia toimijoita kansainvälisellä kentällä, mikäli mittarina käytetään vieraskielisten tutkinto-ohjelmien määrää. Korkeakoulujärjestelmän kokoon suhteutettuna Suomi on Alankomaiden rinnalla Euroopan aktiivisin vieraskielisen koulutuksen tarjoaja (Maiworm & Wächter 2002; Wächter & Maiworm 2008). Vähemmän aktiivisia suomalaiset korkeakoulut ovat, mikäli mittarina käytetään ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden määrää. Vaikka ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden absoluuttinen määrä on kasvanut koko 2000-luvun, on heidän suhteellinen osuutensa korkeakouluopiskelijoista (4 %) kansainvälisesti vertaillen kuitenkin vielä alle OECD-maiden keskiarvon (6,9%) (OECD 2008). Vieraskielisiä tutkinto-ohjelmia on tutkimuksissa ja selvityksissä lähestytty lähinnä kysynnän näkökulmasta tarkastelemalla ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden opiskelun motiiveita ja kokemuksia. Tarjonnan näkökulmaa eli sitä, minkälaista vieraskielistä koulutusta suomalaisissa korkeakouluissa tarjotaan, miksi ja mistä lähtökohdista, ei ole juurikaan tarkasteltu. Ajantasainen kokonaiskuva vieraskielisestä koulutustarjonnasta on kuitenkin olennaista tarjonnan kehittämiselle. 2
Tässä selvityksessä keskitytään tarjonnan ja vieraskielisten tutkinto-ohjelmien näkökulmaan. Selvityksessä kysytään, mistä lähtökohdista ohjelmia kehitetään, kenelle ne suunnataan ja minne opiskelijoiden halutaan niistä valmistuvan ja millaisia ovat ohjelmien järjestämiseen liittyvät kokemukset. Vastauksia haetaan ensisijaisesti vieraskielisistä tutkinto-ohjelmista vastaaville henkilöille kohdennetulla kyselyllä ja haastatteluilla. Selvitykseen on saatu rahoitusta opetusministeriöstä. Selvityksen tukena on toiminut ohjausryhmä: Johtaja Ulla Ekberg, CIMO, ohjausryhmän puheenjohtaja joulukuuhun 2008 saakka Ryhmäesimies Hanna Boman, CIMO, puheenjohtaja joulukuusta 2008 eteenpäin Asiantuntija Marita Aho, Elinkeinoelämän keskusliitto Tutkimusjohtaja Elli Heikkilä, Siirtolaisuusinstituutti Suunnittelija Karl Holm, Korkeakoulujen arviointineuvosto Kansainvälisten asioiden sihteeri Henna Juusola, Suomen ammattikorkeakouluopiskelija-kuntien liitto SAMOK ry Ylitarkastaja Helena Kasurinen, työ- ja elinkeinoministeriö Kansainvälisten asioiden suunnittelija Esko Koponen, Helsingin yliopisto Koulutuspoliittinen sihteeri Juuso Leivonen, Suomen ylioppilaskuntien liitto SYL Yhteyspäällikkö Mika Tuuliainen, Helsingin yliopiston ura- ja rekrytointipalvelut Koulutusjohtaja Ulla Weijo, Lahden ammattikorkeakoulu Ylitarkastaja Birgitta Vuorinen, opetusministeriö Kiitos ohjausryhmälle vilkkaasta keskustelusta! Lämmin kiitos kuuluu myös niille vieraskielisestä tutkinto-ohjelmasta vastaaville henkilöille, jotka vastasivat kyselyyn ja/tai osallistuivat haastatteluun. Aktiivinen osallistuminen selvitykseen kertoo osaltaan aiheen ajankohtaisuudesta. 3
2 Johdanto 2.1 Vieraskielinen koulutus ja suomalainen korkeakoulupolitiikka Vieraskielisen koulutuksen kehittäminen on osa suomalaisen korkeakoulutuksen yleisempää kansainvälistymiskehitystä. Keskeisiä kansainvälisiä taustavaikuttajia kehityksessä ovat Euroopan integraatio ja Bolognan prosessi sekä Euroopan unionin jäsenvaltioiden koulutusyhteistyölle suuntaama tuki, joka kanavoituu Erasmus-ohjelman kaltaisten toimintaohjelmien kautta. Bolognan prosessin tavoitteet yhteisen eurooppalaisen korkeakoulutusalueen luominen mm. lisäämällä liikkuvuutta sekä tekemällä tutkintorakenteista ymmärrettävät ja yhdenmukaiset liittyvät pienellä kielialueella läheisesti vieraskielisen koulutuksen kehittämiseen. Liikkuvuuden lisääminen on edellyttänyt rinnalle myös vieraskielisen koulutuksen kehittämistä, ja tutkintorakenteen yhtenäistäminen on tehnyt helpommaksi kehittää kansainvälisiä yhteis- ja kaksoistutkintoja, mikä Suomen näkökulmasta tarkoittaa vieraskielisten tutkinto-ohjelmien kehittämistä. Myös monen korkeakoulujen kansainvälistä yhteistyötä tukevan ohjelman rahoituksessa kannustetaan kansainvälisiin yhteis- ja kaksoistutkintoihin. Esimerkiksi eurooppalaisen Erasmusohjelman opetussuunnitelmien kehittämistyössä sekä pohjoismaisessa Nordplus-ohjelmassa priorisoidaan hankkeita, joissa kehitetään kansainvälisiä yhteis- ja kaksoistutkintoja ja Erasmus Mundus -ohjelmassa rahoitetaan kansainvälisten yhteis- ja kaksoistutkintojen järjestämistä ja opiskelijarekrytointia. Keskustelu korkeakoulutuksen kansainvälistymisestä käynnistyi Suomessa 1980-luvun lopulla. Alkuvaiheessa painotettiin erityisesti opiskelijavaihtoa. Opetusministeriö asetti määrälliset tavoitteet opiskelijoiden kansainväliselle liikkuvuudelle (OPM 1989) ja Euroopan unionin Erasmus-ohjelmaan liittyminen vuonna 1991 käynnisti laajamittaisen vaihto-opiskelun korkeakouluissa. Alkuvuosina liikkuvuus painottui Suomesta ulkomaille lähteviin, kun taas Suomeen tulijoita oli vähän. Osaltaan tähän vaikutti myös se, että opetusta tarjottiin ensisijassa maan omalla kielellä. Pian vaihto-opiskelun tarpeeseen ryhdyttiin kehittämään englanninkielistä koulutustarjontaa. Korkeakoulut saivat tähän opetusministeriöstä myös erillistä rahoitusta. Lisäksi suomalaista ammattikorkeakoulujärjestelmää kehitettäessä 1990-luvulla oli uusien koulutusohjelmien kansainvälisyys keskeinen tavoite (ks. OPM 1994). 90-luvulla vieraskielistä koulutusta perustettiinkin runsaasti juuri ammattikorkeakouluihin. 2000-luvun taitteessa painopiste kansainvälistymisessä siirtyi yhä enemmän tutkinto-opiskelijoiden rekrytointiin. Vuonna 2001 ilmestyneessä kansainvälisen toiminnan strategiassa asetettiin ensimmäistä kertaa kansalliset tavoitteet vaihto-opiskelun lisäksi myös ulkomaisten tut- 4
kinto-opiskelijoiden määrälle. (OPM 2001.) Tutkinto-opiskelijoiden rekrytoinnin myötä myös vieraskielisen koulutuksen kehittämisessä painopiste siirtyi kohti tutkintotavoitteista koulutusta (Lahtonen & Pyykkö 2005, 32). Vuoden 2004 yliopistolain myötä vahvistettiin englanninkieliset tutkintonimikkeet ja yliopistoille tuli mahdolliseksi tarjota tutkintoja englannin kielellä. Yliopistoissa laajamittaisempi kansainvälisten (maisteri)ohjelmien kehittäminen alkoikin vasta 2000-luvulla. Viime vuosina korkeakoulujen vieraskieliset tutkinto-ohjelmat ovat runsaasti lisääntyneet. Erityisen voimakasta kasvu on ollut maisteritason ohjelmissa. Vuosi Yhteensä Bachelor Master s Doctoral 2005 160 62 88 18 2006 203 85 98 20 2007 232 69 142 21 2008 287 86 178 23 Taulukko 1. Vieraskieliset tutkinto-ohjelmat suomalaisissa korkeakouluissa 2005 08 (Study in Finland -tietokanta) Tänä päivänä kansainvälistyminen ja vieraskielisen koulutuksen kehittäminen osana sitä ovat näkyvästi esillä kansallisessa korkeakoulupolitiikassa. Kansainvälinen toiminta on yksi korkeakoulujen tuloksellisuusrahoituksen kriteereistä ja sen kehittymistä seurataan korkeakoulujen ja opetusministeriön välisissä tulosneuvotteluissa. Määrällisiä tavoitteita on asetettu lähinnä kansainväliselle vaihto-opiskelulle sekä ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden määrälle, mutta myös vieraskielisen koulutuksen kehittäminen on ollut mukana neuvotteluissa ja jatkossa vieraskielistä koulutusta tullaan seuraamaan aikaisempaa tarkemmin osana korkeakoulujen ohjausta ja rahoitusta. Pääministeri Matti Vanhasen toisen hallituksen hallitusohjelmassa suomalaista koulutusjärjestelmää halutaan kehittää siten, että se kykenee vastaamaan globaaleihin haasteisiin. Vieraskielisen koulutustarjonnan näkökulmasta olennaisia linjauksia ovat tavoite lisätä kansainvälistä huippuosaamista ja opiskelijoiden, tutkijoiden ja opettajien kansainvälistä liikkuvuutta sekä maksujen keräämismahdollisuuden avaaminen yksittäisille maisteriohjelmille. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa vuosille 2007 2012 linjataan suomalaisen koulutusjärjestelmän keskeiset painopisteet ja kansainvälistyminen on siinä nostettu yhdeksi kehittämiskohteeksi (OPM 2008). Kansainvälistymisen keskeisestä asemasta suomalai- 5
sessa korkeakoulupolitiikassa kertoo myös se, että opetusministeriö julkisti tammikuussa 2009 kansallisen kansainvälistymisstrategian korkeakoulutukselle (OPM 2009). Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa asetetaan yhteis- ja kaksoistutkintojen kehittäminen yhdeksi kansainvälisen toiminnan painopisteeksi liikkuvuuden ja tutkimus- ja kehittämisyhteistyön rinnalle (OPM 2008). Suomen näkökulmasta kansainväliset yhteis- ja kaksoistutkinnot tarkoittavat vieraskielisiä tutkinto-ohjelmia. Kansainvälistymisstrategiassa korkeakouluja puolestaan kannustetaan kehittämään korkeatasoista vieraskielistä koulutusta vahvuusalueilleen. Vieraskielisen koulutustarjonnan nähdään palvelevan 1) ulkomaisen työvoiman saantia, 2) vastavuoroista opiskelijaliikkuvuutta sekä 3) suomalaisten kansainvälistymistä. Vieraskielisestä koulutuksesta halutaan aidosti kansainvälistä, mikä edellyttää korkeakoulujen yhteistyötä, ulkomaista henkilöstöä sekä monikulttuurista opiskelijayhteisöä. Tutkinto-ohjelmiin toivotaan lisää työelämäyhteistyötä ja selkeämmät uranäkymät. (OPM 2009.) Lisäksi korkeakoulujen halutaan varmistavan opetushenkilöstön kielitaidon sekä panostavan heidän kieli- ja kulttuurikoulutukseensa (OPM 2008; 2009). Ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus halutaan kohottaa perustutkinnoissa 4 prosentista 7 prosenttiin ja tutkijakouluissa 15 prosentista 20 prosenttiin. Ulkomaalaisiin opiskelijoihin liittyvät tavoitteet koskettavat suoraan myös vieraskielisen koulutuksen kehittämistä, sillä käytännössä he opiskelevat englanninkielisessä opetuksessa ja ohjelmissa. Myös korkeakoulujen hallintoa, palveluita ja tiedotusta tulee kehittää siten, että ne edistävät kansainvälisen yhteisön syntymistä. Erityistä huolta kehittämissuunnitelmissa kannetaan ulkomaalaisten opiskelijoiden ja tutkijoiden Suomeen integroitumisesta. Ulkomaalaisille ja maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille halutaan kehittää opintojen ohjausta, harjoittelua ja muita työmarkkinoille integroitumista edistäviä palveluita, korkeakouluopintoihin valmentavaa koulutusta, muualla hankitun osaamisen tunnustamisen mekanismeja sekä kielten opetusta. Vetovoiman ja osaamisen viennin edistämisessä olennaisena pidetään myös markkinaosaamisen kehittämistä. (OPM 2009; 2008.) 2.2 Vieraskielinen koulutustarjonta selvitysten ja arviointien valossa Vieraskielistä tutkintotarjontaa käsittelevä kirjallisuus on tässä jaoteltu kolmeen ryhmään: Academic Cooperation Association (ACA) on toteuttanut vuosina 2002 ja 2008 kaksi laajaa eurooppalaista vertailututkimusta englanninkielisistä tutkinnoista ei-englanninkielisissä maissa. Suomessa vieraskielisen koulutuksen tilannetta on arvioitu kahteen otteeseen (1999 ja 2005) Korkeakoulujen arviointineuvoston toimesta. Kolmanneksi ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden kokemuksista Suomen korkeakouluissa on tehty useampia opinnäytteitä ja selvityksiä. 6
You are reading a preview. Would you like to access the full-text? Access full-text
tille ovat varsin vaatimattomat; tällaiseksi riittää esimerkiksi se, että opiskelijoilla on mahdollisuus osallistua vaihtoon tai heitä kannustetaan siihen. Puolet englanninkielisistä tutkinnoista sisältää pakollisia suomen tai ruotsin opintoja ja ¾ tutkinnoista niitä voi sisällyttää vapaavalintaisina opintoina. Haastattelujen perusteella tutkintoon pakollisinakin kuuluvia suomen/ruotsin opintoja on kuitenkin mahdollista korvata muilla opinnoilla. Lisäksi ohjelmavastaavat kokevat, etteivät ulkomaalaiset opiskelijat ole yleensä kovin innokkaita suorittamaan vapaavalintaisia suomen/ruotsin opintoja. Opetushenkilökunta, laadunvarmistus ja opiskelijapalvelut Korkeakoulutuksen uudessa kansainvälistymisen strategiassa korkeakouluja kannustetaan huolehtimaan myös opetushenkilökunnan kieli- ja kulttuuriosaamisesta osana vieraskielisen koulutuksen laatua. Kyselyn mukaan opetushenkilökunnan huonoa kielitaitoa tai heikkoja monikulttuurisia valmiuksia ei ohjelmatasolla pidetä erityisenä ongelmana. Tässä suhteessa ohjelmien käsitys on erilainen kuin ulkomaalaisten opiskelijoiden, jotka selvitysten mukaan kokevat opettajien huonon englannin taidon ongelmana. Ohjelmavastaavat korostavat, että substanssiosaaminen on opettajavalinnassa kuitenkin tärkein kriteeri: mieluummin asiaa hieman kankealla englannilla kuin asian vierestä hyvällä kielitaidolla. Kaiken kaikkiaan opettajien huonoa kielitaitoa kuten muitakin opetukseen liittyviä ongelmia korostetaan ammattikorkeakouluissa hieman yliopistoja enemmän. Opetushenkilökuntaa tuetaan vieraskielisessä opetuksessa ennen kaikkea tarjoamalla kieliopintoja (59 % ohjelmista), monikulttuurisuuteen liittyvissä kysymyksissä koulutus on selvästi harvinaisempaa. Vieraskielisissä ohjelmissa on runsaasti käytössä erilaisia, kattavuudeltaan eritasoisia laadunvarmistuksen käytäntöjä. Mitään yhtä kaikille yleistä tapaa seurata ohjelman toteutumista ei ole käytössä. Ylivoimaisesti yleisin tapa on kerätä palautetta opiskelijoilta joko yksittäisistä kursseista tai laajemmista kokonaisuuksista. Palautetta kerätään myös opettajilta ja työelämän edustajilta. Laatuun liittyy myös se, ettei ohjelmissa koettu vaikeaksi rekrytoida opetushenkilökuntaa eikä opettajien kielitaitoon tai monikulttuurisiin valmiuksiin nähty liittyvän erityisiä ongelmia. Keskimäärin hieman enemmän ongelmia nähtiin ulkomaalaisten opiskelijoiden valmiudessa itsenäiseen opiskeluun, lähtötasossa alan tuntemuksessa sekä kielitaidossa. Tosin näiltäkään osin ongelmia ei pidetty kovin suurina. 79
Opiskelijoiden palvelut ovat niin ikään olennainen osa ohjelman laatua. Ulkomaalaisille opiskelijoille tarjotaan lähes kaikissa ohjelmissa hakuneuvontaa, orientaatiota opintoihin, henkilökohtaista opinto-ohjausta, tuutorointia sekä tietoa opinnoista englannin kielellä. Henkilökohtaisen opinto-ohjauksen ja tuutoroinnin järjestämisvastuu on ensisijaisesti koulutusohjelmissa, muissa palveluissa järjestämisvastuu paikantuu muualle korkeakoulun hallintoon tai se jakaantuu usean tahon kesken. Heikoimmin ulkomaalaisia opiskelijoita palvellaan viisumi- ja oleskelulupa-asioissa sekä ura- ja rekrytointipalveluissa, joita tarjotaan alle puolessa ohjelmista. Opiskelijat ja rekrytointi Suurin osa vieraskielisestä tutkintotarjonnasta on suunnattu laajalle kohderyhmälle eli sekä suomalaisille, ulkomaalaisille että maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille. Kolmasosa ohjelmista ei ole määritellyt kohderyhmää lainkaan kansallisuuden mukaan. Yleensä tyypillistä on kuitenkin hakea opiskelijoihin sopivaa sekoitusta, jossa on sekä suomalaisia että ulkomaalaisia eikä mitään yhtä kansalaisuutta ole liikaa. Vieraskielisen tarjonnan joukossa on myös muutama ohjelma, jotka on suunnattu ensisijaisesti suomalaisille tai maahanmuuttajataustaisille opiskelijoille, mutta ei ulkomaalaisille. Nämä ovat tyypillisesti ammattikorkeakoulussa sosiaalija terveysalalla. Ne muutamat ohjelmat, jotka on suunnattu pelkästään ulkomaalaisille, löytyvät yliopistoista. Suurin osa ohjelmista rekrytoi opiskelijoita ulkomailta. Tyypillisesti rekrytointikanavana toimivat englanninkieliset www-sivut. Kovin kohdennettua ulkomainen opiskelijarekrytointi ei kuitenkaan ole, koska vain vajaa puolet ohjelmista kohdistaa ulkomaalaisten opiskelijoiden rekrytointia tietylle maantieteelliselle alueelle. Ohjelmissa kaivataankin korkeakoulun tukea markkinointiin ja opiskelijarekrytointiin ulkomailta; yhdellä ohjelmalla ei uskota olevan tähän resursseja. Toisaalta kohdennettuun opiskelijarekrytointiin ei ole aina erityistä tarvettakaan, sillä moni ohjelma raportoi, että ulkomaalaisia hakijoita myös riittävän hyviä tuntuu toistaiseksi riittävän. Ammattikorkeakouluissa rekrytoinnin maantieteellinen kohdistaminen on selvästi yleisempää (62 %) kuin yliopistoissa (29 %). Mikäli rekrytointia kohdennetaan maantieteellisesti, suunnataan se Aasiaan, erityisesti Kiinaan, sekä Venäjälle. Yliopistot korostavat rekrytointikohteena lisäksi Eurooppaa, ammattikorkeakoulut Afrikkaa. Opiskelijarekrytoinnin onnistuminen ei ole selkeästi yhteydessä ohjelman ikään: vasta aloittaneissa ohjelmissa raportoidaan myös hyvistä kokemuksista ja vanhemmissa ohjelmissa huonoista. Rekrytoinnissa onnistuminen liittyy joko runsaaseen hakijamäärään, hakijoiden hyvään tasoon tai hakijoiden hajaantuneeseen kansallisuusjakaumaan. Rekrytoinnissa epäonnistumi- 80
sen taustalla on puolestaan hakijoiden huono taso sekä vääränlainen kansallisuusjakauma. Tyypillistä on toivoa enemmän hakijoita Euroopasta, Suomesta ja vastaavasti vähemmän hakijoita Aasiasta tai Afrikasta tai ylipäänsä maista, joiden kansalaisilla uskotaan olevan huonommat edellytykset sopeutua Suomeen tai pärjätä taloudellisesti. Englanninkielisiin ohjelmiin hyväksytään keskimäärin 20 % hakijoista, joskin hyväksymisprosentti vaihtelee välillä 1 83. Ammattikorkeakoulujen ohjelmissa on keskimäärin pienempi hyväksymisprosentti. Ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä on eroja myös ulkomaalaisten opiskelijoiden valintaan liittyvissä käytännöissä: yliopistoissa valinta tehdään usein pelkän todistuksen perusteella, ammattikorkeakouluissa käytetään runsaasti myös pääsykokeita sekä haastatteluja. Vieraskielisissä tutkinto-ohjelmissa koulutetaan pääasiassa ulkomaalaisia opiskelijoita; hakijoista 79 % ja hyväksytyistä 65 % on ulkomaalaisia. Yliopistojen ohjelmissa sekä kansainvälisissä yhteis- ja kaksoistutkinto-ohjelmissa ulkomaalaisten osuus on tätäkin suurempi. Lisäksi muutamalla koulutusalalla (maa- ja metsätalous, IT, monitieteiset ohjelmat) opiskelee käytännössä vain ulkomaalaisia. Ammattikorkeakouluissa tasokkaiden suomalaisten hakijoiden saaminen koetaan suurempana ongelmana kuin tasokkaiden ulkomaalaisten saaminen. Yliopistoissa tilanne on päinvastoin. Toisaalta myös yliopistoissa tuotiin esille suomalaisten haluttomuus hakeutua maisteriohjelmiin. Syynä pidetään järjestelmää, joka antaa suomalaishakijalle opiskeluoikeuden koko maisteritutkintoon, jolloin tarvetta hakeutua opintojen puolivälissä erilliseen ohjelmaan ei ole. Yhteydet ja integrointi työelämään Vieraskielisiä tutkinto-ohjelmia ei ole suunniteltu sitä silmällä pitäen, että ne antaisivat valmiuksia työllistyä ensisijaisesti Suomeen. Vain viidennes ohjelmista tähtää tähän. Lisäksi vain vajaa puolet ohjelmista antaa ohjelmavastaavien mielestä valmiuksia työllistyä Suomeen tai sekä Suomeen että ulkomaille. Loput ohjelmista valmistavat opiskelijoita ensisijaisesti ulkomaiden työmarkkinoille tai asiaan ei otettu kantaa. Se etteivät ohjelmat tähtää erityisen tietoisesti opiskelijoiden työllistymiseen Suomessa, näkyy myös perustamisen motiiveissa: ohjelmien koetaan yleisesti tuottavan työelämän tarvitsemaa osaamista, mutta kehittämistä ei motivoi työvoiman saaminen Suomeen. Monessa ohjelmassa on myös epäselvää, mille työmarkkinoille opiskelijoita koulutetaan tai ainakaan tätä ei määritellä kohdemaina. Vajaa puolet ohjelmista ei osannut määritellä, antaako 81
tutkinto valmiuksia työllistyä Suomeen vai ulkomaille. Tässä suhteessa korkeakouluilla on vielä paljon tekemistä, ennen kuin uuden kansainvälistymisstrategian toive vieraskielisen koulutuksen uranäkymien kirkastamisesta toteutuu. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen ero työelämäyhteyksissä on huomattava. Ammattikorkeakoulujen ohjelmat tähtäävät selvästi useammin Suomen työmarkkinoille, yliopistoissa asiaa ei tyypillisesti ole määritelty. Ammattikorkeakoulut korostavat työelämän tarpeita ohjelman kehittämisen motiiveissa yliopistoja useammin. Ammattikorkeakoulujen ohjelmissa tehdään myös enemmän ja monipuolisempaa työelämäyhteistyötä. Yliopistoissa ei aina edes koeta työntekijöiden valmistamista yrityksille omaksi tehtäväksi, sillä opiskelijarekrytointia ja kehittämistä motivoi ennemminkin halu saada tulevia jatko-opiskelijoita. Ohjelmien suhtautuminen työelämään on kahtalainen: toisaalta halutaan palvella sitä tuottamalla sen tarvitsemaa kansainvälistä osaamista ja toisaalta ollaan yllättyneitä siitä, miten huonosti tämä osaaminen ulkomaalaiset opiskelijat kelpaa työelämälle. Syynä pidetään toisaalta suomalaista työelämää, joka ei ole valmis vastaanottamaan ulkomaalaisia, toisaalta taas kansainvälisesti suuntautuneita opiskelijoita, jotka eivät ole kiinnostuneita jäämään Suomeen. Koulutuksen ja ohjelman mahdollisuuksia tämän välin umpeen kurojana pidetään pieninä. Suomen tai ruotsin kielen opinnot sekä opintoihin kuuluva harjoittelu ovat tyypillisiä tapoja integroida opiskelijoita Suomeen. Noin puolet ohjelmista sisältää pakollisia suomen opintoja, keskimäärin vajaan 7 opintopisteen verran. Ammattikorkeakouluissa ja sosiaali- ja terveysalalla pakolliset suomen opinnot ovat keskimäärin yleisempiä ja laajempia. Lisäksi suuressa osassa ohjelmia tutkintoon voi sisällyttää vapaavalintaisia suomen tai ruotsin opintoja. Ohjelmissa koetaan kuitenkin, etteivät ulkomaalaiset opiskelijat ole erityisen kiinnostuneita paikallisten kielten opiskelusta. Mikäli ulkomaalaisten opiskelijoiden halutaan oppivan kotimaisia kieliä, tulee niiden kuulua tutkintoon. Pakollinen harjoittelu kuuluu suurimpaan osaan ammattikorkeakoulujen ohjelmista ja noin joka neljänteen yliopisto-ohjelmaan. Kaiken kaikkiaan harjoittelupaikan järjestymistä ulkomaalaisille ei pidetä kovin suurena ongelmana, ammattikorkeakouluissa kuitenkin selvästi suurempana kuin yliopistoissa. Eroa selittänee se, ettei pakollinen harjoittelu ole yliopistoissa kovin yleistä. Ohjelmissa tehdään harjoittelun lisäksi myös melko runsaasti muuta työelämäyhteistyötä kuten opinnäytetöitä yrityksille, työelämäprojekteja sekä yritysvierailuja. Ulkomaisten opiskelijoiden tukeminen varsinaisen työpaikan saamisessa ei ole kovin yleistä, sillä vain alle puolet ohjelmista kertoo korkeakoulun tarjoavan erityisesti ulkomaalaisille suunnattuja ura- tai rekrytointipalveluja. Yksittäisistä ulkomaalaisille opiskelijoille suunnatuista palveluista tämä oli kaikkein harvinaisin. 82
Vieraskielisten ohjelmien erityiset haasteet Korkeakoululta saadun tuen suhteen ohjelmavastaavat kokevat vieraskielisen ohjelman olevan ristiriitaisella tavalla erityisasemassa. Toisaalta he ovat tietoisia vieraskielisen koulutuksen tärkeydestä korkeakoulun strategiassa ja kokevat, että ohjelmaan suhtaudutaan yleisesti ottaen myötämielisesti. Samalla kuitenkin korostetaan, ettei korkeakoulun hallinto tue kansainvälistä ohjelmaa ja opiskelijaa, koska se toimii kotimaisilla kielillä kotimaisten opiskelijoiden tarpeeseen eikä keskeisiä asiakirjoja, oppaita, ohjeita ja päätöksiä ole saatavilla englannin kielellä. Vieraskielisen tutkinto-ohjelman järjestämistä ja asemaa korkeakoulussa ei välttämättä pidetä kovin erilaisena verrattuna suomenkieliseen. Esimerkiksi ohjelman opetukseen ja organisointiin liittyvät ongelmat arvioitiin keskimäärin vähäisiksi. Ohjelman näkökulmasta opettajien kielitaito ja vieraalla kielellä opettaminen tai opiskelijapalveluiden järjestäminen eivät ole suuria ongelmia, vaikka kehittämistarvettakin myönnetään olevan. Monessa tapauksessa ongelmien todetaan olevan samoja kuin suomenkielisessäkin koulutuksessa. Kyselyn perusteella keskeiset haasteet vieraskielisissä tutkinto-ohjelmissa eivät liity vieraskieliseen opetukseen tai ohjelman organisointiin sinänsä, vaan siihen, että näissä ohjelmissa opiskelee ulkomaalaisia opiskelijoita. Kysyttäessä ohjelmavastaavilta ohjelman järjestämisen keskeisiä haasteita tuovat he eniten esille ulkomaalaisiin opiskelijoihin liittyviä asioita: Opiskelijan heikko taloudellinen tilanne voi hankaloittaa, jopa estää opinnot. Erilaiseen opiskelukulttuuriin sopeutuminen vie aikaa opiskelulta. Opiskelijat vaativat usein henkilökohtaisempaa neuvontaa, mikä vie henkilökunnan aikaa. Eri pohjakoulutuksen omaavat opiskelijat ovat heterogeeninen ja haastava ryhmä opettaa. Viisumin ja/tai oleskeluluvan hankkimisessa voi olla ongelmia. Opiskelijoiden tavoittaminen ja rekrytoiminen ulkomailta on vaativaa. Toisaalta myös keskeiset onnistumisen kokemukset ohjelmien järjestämisessä liittyvät usein ulkomaalaisiin opiskelijoihin: Ohjelmaan on saatu rekrytoitua sopivasti eri kulttuuritaustoista tulevia opiskelijoita. Vuorovaikutus monikulttuurisessa ryhmässä on saatu toimivaksi. Opiskelijat ovat innostuneita ja motivoituneita. Ulkomaalaisiin opiskelijoihin liittyvät kysymykset heidän tavoittaminen, valinta, opastaminen ja tuki, opettaminen, integroituminen ja työllistyminen ovat siis keskeisiä vieraskielisten tutkinto-ohjelmien onnistumisen kannalta. Ulkomaalainen opiskelija pakottaa miettimään rekrytoinnin, opintojen ja palveluiden prosesseja uudella tavalla ja erilaisen tarpeiden näkökulmasta. Vieraskieliset tutkinto-ohjelmat ovat kansainvälisiä ohjelmia vain, jos niissä opiskelee myös ulkomaalaisia opiskelijoita. On ensiarvoisen tärkeää, että ulkomaalaisen opiskelijan näkökulma otetaan huomioon alusta lähtien ohjelmaa kehitettäessä. 83
Kirjallisuus ja lähteet Hirvonen, Tiina (2007): Studying in an International Degree Programme. From expectations to reality. Bachelor s thesis. Jyväskylä University of Applied Sciences. School of Tourism and Services Management. Kinnunen, Taina (2003): If I can find a good job after graduation, I may stay Ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden integroituminen Suomeen. Kansainvälisen henkilövaihdon keskus CIMO ja Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs. CIMO Occasional paper 2b/2003. Knight, Jane (2004): Internationalization Remolded: Definition, Approaches, and Rationales. Journal of Studies in International Education, Vol 8, Nro1, 5-31. Lahtonen, S. & Pyykkö, R. (2005): Korkeakoulujen vieraskielisen opetuksen arvioinnin seuranta. Korkeakoulujen arviointineuvosto, verkkojulkaisuja 6:2005. Maiworm, Friedhelm & Wächter, Bernd (2002): English-Language-Taught Degree Programmes in European Higher Education. Trends and Success Factors. ACA Papers on International Cooperation in Education. Bonn: Lemmens. Niemelä, Anna (2008): Kansainväliset tutkinto-opiskelijat Suomen yliopistoissa. Opiskelijajärjestöjen tutkimussäätiö Otus rs ja Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ry. SYL-julkaisu 3/2008. Vaasa: Ykkös-Offset. OECD (2008): Education at a Glance 2008: OECD Indicators. Table C3.1 Student mobility and foreign students in tertiary education (2000, 2006). http://www.oecd.org/document/9/0,3 343,en_2649_39263238_41266761_1_1_1_1,00.html#4 (25.5.2009) OPM (2009): Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia 2009-2015. Opetusministeriö. http://www.minedu.fi/export/sites/default/opm/koulutus/artikkelit/korkeakoulujen_kv/liitteet/kansainvalistymisstrategia.pdf (25.5.2009) OPM (2008): Koulutus ja tutkimus 2007-2012. Kehittämissuunnitelma. Opetusministeriö. OPM (2001): Korkeakoulutuksen kansainvälisen toiminnan strategia. Opetusministeriön työryhmien muistioita 23:2001. Helsinki: Yliopistopaino. 84
OPM (1994): Väliaikaisten ammattikorkeakoulujen kokeilun tulosten arviointi ja ehdotukset kehittämistoimenpiteiksi. Koulutuskokeilujen seurantaryhmä 14.3.1994. Opetusministeriön työryhmien muistioita 12:1994. Helsinki: Yliopistopaino. OPM (1989): Korkeakoulujen kansainvälisen opiskelijavaihdon työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmien muistioita 1989:55. Opetusministeriö. Puustinen-Hopper, Kaisa (2005): Mobile Minds. Survey of foreign PhD students and researchers in Finland. Publications of the Academy of Finland 1/05. Helsinki: Painopörssi. SAMOK (2008): We need more English information about our study, life in Finland and this country Tutkimus ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden asemasta Suomen ammattikorkeakouluissa vuonna 2007. Suomen ammattikorkeakouluopiskelijoiden liitto SAMOK ry Scott, Peter (2004): Internationalisation in the age of globalisation: competition or cooperation? Teoksessa Wächter, Bernd (ed.) Higher Education in a Changing Environment. Internationalisation of Higher Education Policy in Europe. ACA Papers on International Cooperation in Education. Bonn: Lemmens. Tella, S. & Räsänen, A. & Vähäpassi, A. (eds.) (1999): Teaching Through a Foreign Language. From Tool to Empowering Mediator. Publications of Higher Education Evaluation Council 5:1999. Helsinki: Edita. Unesco (2008): Global Education Digest 2008. Comparing Education Statistics Across the World. Unesco Institute of Statistics. Canada. http://www.uis.unesco.org/template/pdf/ ged/2008/ged%202008_en.pdf (25.5.2009) Wächter, Bernd & Maiworm, Friedhelm (2008): English-Taught Programmes in European Higher Education. The Picture in 2007. ACA Papers on International Cooperation in Education. Bonn: Lemmens. Wächter, Bernd (2004): Introduction. Teoksessa Wächter, Bernd (ed.) Higher Education in a Changing Environment. Internationalisation of Higher Education Policy in Europe. ACA Papers on International Cooperation in Education. Bonn: Lemmens. 85