Elämyksiä ennallistamisesta Lentuan luontopolun opetusmateriaali
LENTUAN LUONTOPOLKU Pukkisaari Lentua Kallioniemi Kalliolahti Lemetinlahti Lentuan luontotupa Lentuankoski Metsähallitus 2006 Maanmittauslaitos 1/MYY/2006 Paikoitus, opastus Parking, information Veneenlaskupaikka Boat launching place Liikuntarajoitteisille Facilities for disabled Laavu Lean-to shelter Jätteiden lajittelu Recycling point Natura 2000- suojelualue Natura 2000- conservation area Suon ennallistaminen Mire restoration Myrskytuho Storm damage Lahopuun lisäys Increase of decaying wood Erirakenteisuuden lisäys Increase of uneven structure Metsän poltto Forest burning Lentuan luontopolku Lentua Nature Trail Tie Road 500 m Kartta: Leena Härkönen
SISÄLTÖ Lentuan luontopolku osana ympäristökasvatusta...4 Luonnonkaunis ja kirkasvetinen Lentua...6 Ennallistaminen parantaa luonnontilaa...7 Suojelulla turvataan luonnon vaihtelevuus...8 Ympäristökasvatus on elinikäistä oppimista...9 Talousmetsät ja kunnostusojitus...10 Luonnonmetsä... 12 Täytetty suo-oja...14 Tuli metsässä...16 Ennallistamispolton tekniikka...17 Rahkasammalet...18 Myrskytuho... 20 Puupato kivennäismaalla... 22 Lahopuun lisäys... 24 Tervahauta... 26 Kääpien salatut elämät... 27 Lentua... 29 Poltettu metsä...31 Kulokauniainen... 32 Erirakenteisuuden lisäys...33 Maapato ja viiksioja... 34 Vihreä vyöhyke Life... 35
Lentuan luontopolku osana ympäristökasvatusta Hyvä opettaja Tämä vihko on suunniteltu opetuksesi tueksi Lentuan luonnonsuojelualueen luontopolulle. Vihkossa on taustatietoa luontopolun kohteista ja tehtäviä, joita reitin varrella on helppo toteuttaa. Osa tehtävistä soveltuu myös koulussa tehtäviksi. Lentuan luontopolku kulkee Lentuan luonnonsuojelualueella kahdeksikon muotoisena lenkkinä. Sen varrella esitellään vuosina 2005 ja 2006 tehtyjä ennallistamistoimenpiteitä. Ennallistaminen on aktiivista luonnonsuojelua, jonka tarkoituksena on nopeuttaa alueen metsien ja soiden palautumista luonnontilaan. Tämän opetusmateriaalin avulla Lentuan luonnonsuojelualueeseen tutustuminen voidaan ottaa osaksi oppilaiden ympäristökasvatusta. Seuraavalla sivulla esitellään Lentuan luontoa ja kulttuurihistoriaa tarkemmin. Sivuilla 7 9 kerrotaan, mitä ennallistaminen, luonnonsuojelu ja ympäristökasvatus käsitteinä tarkoittavat. Varsinainen tehtäväosio alkaa sivulta 10. Tehtäväosiossa polun eri kohteista on laadittu paikkakohtaista tietoa ja oivalluksiin ohjaavia tehtäviä. Luontopolulla on yhteensä 16 kohdetta, joiden järjestystä opetusmateriaalin rakenne noudattaa. Valittavana kaksi reittiä Lentuan luontopolku jakautuu kahteen lenkkiin: Kallioniemen kierros on 1,7 kilometriä ja Lemetinlahden 2 kilometriä pitkä. Lentuan luontotuvalta polulle johtaa 1,4 kilometrin pituinen yhdyspolku. Jos polun kulkee läpi kokonaisuudessaan, lähtien luontotuvalta, matkaa kertyy yhteensä 6,5 km. Reittiin kannattaa varata aikaa 2 3 tuntia. Opetusvihkon tehtävät on suunniteltu siten, että reitin voi kulkea läpi kokonaan tai valita jommankumman lyhyemmistä poluista. Samankaltaisia ennallistamiskohteita ja tehtäviä on molemmilla kierroksilla. Polun reitti on merkitty maastoon opaskyltein ja oranssein merkein. Kiinnostavia kohteita, kiehtovia lajeja Lemetinlahden kierroksella esitellään talousmetsän ja luonnontilaisen metsän eroja ja tutustutaan soiden ennallistamiseen. Lajintuntemusta harjoitellaan tutustumalla soilla kasvaviin rahkasammaliin. Jännittävä kohde on myös metsän keinotekoinen myrskytuho, jonka jäljiltä maassa makaa juurineen kaadettuja puita. 4 Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali
Metsän polttoa esitellään kahdessa kohteessa. Viiden hehtaarin kokoinen polttoalue on Kallioniemen kierroksella ja pienempi, noin hehtaarin polttoala löytyy Lemetinlahden kierrokselta. Kallioniemen polulla osa matkasta kuljetaan kauniilla Lentuanjärven rantakaistaleella, josta avautuvat näyttävät maisemat järven selälle. Kallioniemen kierroksella esitellään myös lahopuun ja metsän erirakenteisuuden lisäystä ja sukelletaan tervanpolton historiaan. Lajintuntemustaan voi kartuttaa tutustumalla kääpiin sekä pikimustaan kulokauniaiseen, joka kuuluu metsän paloalueella viihtyviin harvinaisiin kovakuoriaisiin. Oppimista leikkien ja pohdiskellen Opetusmateriaalin kansilehdessä on Lentuan luontopolun aluetta ja ennallistamistoimia kuvaava kartta. Sama reittikuvio näkyy yksinkertaistettuna myös tehtäväsivuilla. Kuviosta voi seurata, missä kohtaa polkua milloinkin kuljetaan ja mitä aihetta käsitellään. Tehtävät on suunniteltu peruskoululaisille ja lukiolaisille ja ne on esitelty vihkossa helpoimmasta vaativampaan. Nuoremmille oppilaille on suunniteltu leikin muotoisia tehtäviä, lukiolaisille myös pohdiskelutehtäviä. Osa tehtävistä on paikkaan sidottuja, mutta niitä voi tehdä myös kouluun palattua seuraavalla tunnilla. Esimerkiksi Meidän metsä -aiheinen piirustustehtävä sivulla 33 soveltuu mainiosti luokassa toteutettavaksi. Tehtäviä voi soveltaa ryhmän kiinnostuksen mukaan, ja osan pidemmistä tehtävistä voi tehdä taukopaikoilla. Molemmilla kierroksilla on Lentuanjärven rannalla mukavat taukopaikat, joissa voi levähtää laavujen suojassa. Taukopaikoilla on tulentekopaikat polttopuineen sekä kuivakäymälät. Retkelle riittää varusteeksi kuivalla säällä lenkkarit. Märkien kohtien yli kuljetaan pitkospuilla. Mukaan kannattaa varata lisäksi eväitä ja muistiinpanovälineet tehtäviä varten. Vanhemmat oppilaat voivat ottaa mukaansa myös taskulaskimen laskutehtävien varalle ja ph-mittarin. Lajintuntemuksessa kannattaa käyttää apuna opetusvihkosta löytyviä piirroskuvia. Lentuan alueeseen voi tarkemmin käydä tutustumassa www.luontoon.fi -sivustolla, mistä löytyy ajankohtaista tietoa myös muista retkeilykohteista. Lisätietoa saa Luontokeskus Petolasta sekä kesäaikaan Lentuan luontotuvalta. Elämyksellistä retkipäivää! Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali 5
Luonnonkaunis ja kirkasvetinen Lentua Lentua on Kainuun alueen arvokkain järvikokonaisuus ja Oulujoen vesistön suurin säännöstelemätön järvi. Lentuan maisemaa hallitsevat lukuisat saaret, jotka ovat jääkauden vaikutuksesta luode-kaakko-suuntaisia, sekä järven ympärillä kohoavat metsäiset vaarat. Lentuan suojelualue on osa suomalais-venäläistä Ystävyyden luonnonsuojelualuetta, johon kuuluu Suomen puolella viisi ja Venäjän Kostamuksen puolella yksi alue. Lentuan suojelualueeseen kuuluu saaria ja monenlaisia ranta-alueita. Lentuan alueen metsät ovat pääosin nuorta männikköä. Niitä on aikoinaan hyödynnetty kaskeamiseen ja tervanpolttoon ja myöhemmin metsätalouteen. Nykyisin metsät ovat paikoitellen palautumassa luonnontilaan. Lentualla voikin nähdä erityislaatuista kulttuurimaisemaa, jonka muodostavat metsittyvät kedot, pellot, haat ja laitumet. Lentuan saarissa arvellaan olleen asutusta jo esihistoriallisena aikana. Uudisasukkaat saapuivat Lentualle 1600-luvulla, ja suojelualueen ulkopuolella vakinaisia asumuksia on edelleen noin 200. Monet entiset asuinpaikat ovat nyt kesälomalaisten käytössä ja alueelle on vuosien saatossa rakennettu uusia vapaa-ajan asuntoja. Kulttuurimaiseman harvinaisuuksia Kuohuva koski on nähtävyys Kalastajia miellyttävät Lentuanjärven kalaisat vedet, joista saadaan taimenta, harjusta ja siikaa sekä talouskalana arvokasta muikkua. Lentuan saarissa ja rannoilla pesii myös lukemattomia lintuja. Kaakkuri käy silloin tällöin ruokailemassa järvenselällä. Seudulla voi nähdä myös poron villin sukulaisen, metsäpeuran. Lentuan vedet ovat lähes luonnontilaisia. Järveen laskevat vesistöt tuovat mukanaan humusta, mutta veden laatu on hyvä ja muita Oulujoen vesistöjä kirkkaampi. Lentuankosken kautta vedet jatkavat matkaansa Lammasjärveen Kuhmon keskustan tuntumaan. Noin 300 metriä pitkä Lentuankoski on Kuhmon suurin koski ja tunnettu luonnonnähtävyys. Koski on erityisesti harrastuskalastajien ja koskenlaskijoiden suosima. Lentuankoski on suojeltu koskiensuojelulailla ja sen rannat kuuluvat rantojensuojeluohjelmaan. Kosken niskalla on Lentuan luontotupa, jossa toimii kesäaikaan kahvio. Luontotuvalla voi tutustua myös Lentuasta kertovaan näyttelyyn. 6 Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali
Ennallistaminen parantaa luonnontilaa Ennallistaminen on yksi aktiivisen luonnonhoidon menetelmä, jolla voidaan nopeuttaa ekosysteemin palautumista kohti luonnontilaa. Ennallistamistöitä tehdään luonnonsuojelualueilla. Talouskäytössä olleita metsiä pyritään palauttamaan luonnontilaisemmaksi polttojen avulla sekä lahopuuta lisäämällä. Ojitettuja soita ennallistetaan korjaamalla niiden vesitaloutta täyttämällä ojia. Suomen luonnonsuojelualueilla on ennallistettu myös pienvesiä, kuten puroja ja lähteitä. Käytöstä poistettujen metsäteiden metsittäminen kuuluu myös suojelualueiden ennallistamiseen. Metsien ennallistaminen Metsien ennallistaminen on erityisen tärkeää sellaisilla suojelualueilla, missä metsät ovat olleet pitkään metsätalouskäytössä. Metsien ennallistamismenetelmiä on useita. Lahopuun lisäys on menetelmistä yleisin. Lahopuuta lisäämällä pyritään takaamaan, että metsässä on jatkuvasti eri lahoamisvaiheessa olevia, eri-ikäisiä puita eli lahopuujatkumo. Lahoava puu on tärkeä osa ravintoverkkoa ja tarpeellinen elinpaikka monelle metsän eliölle. Talousmetsissä lahopuuta on vähän ja sen puuttuminen vähentää metsän monimuotoisuutta. Lahoavaa puuainesta saadaan aikaiseksi vahingoittamalla tai kaatamalla puita, jolloin osa niistä kuolee heti ja osa pikkuhiljaa. Eräs ennallistamismenetelmä on pienaukotus. Yksipuolisiin, nuoriin talousmetsiin tehdään pieniä aukkoja kaatamalla havupuita. Tavoitteena on luoda kasvutilaa lehtipuille ja näin lisätä metsän mosaiikkimaista, luonnollista rakennetta. Pienaukkoja voidaan tehdä joko olemassa olevia lehtipuita suosien tai tavoitella lehtipuiden taimettumista alueelle. Metsää ennallistetaan myös polttamalla, jotta saadaan aikaan palanutta tai hiiltynyttä puuainesta ja uusia elinpaikkoja palolajeille. Niin sanotut palolajit ovat uhanalaisia tai harvinaisia metsäpaloista riippuvaisia eliölajeja. Poltoilla metsiin lisätään myös eri lahoamisvaiheessa olevaa puuta. Osa polttoalueen puista kuolee heti, osa hiiltyy ja osa kuolee vasta vuosien päästä. Soiden ennallistaminen Suomen soita on aikoinaan ojitettu runsaasti metsätalouden tarpeisiin. Ojittaminen tuhoaa suon ja muuttaa sen hitaasti kivennäismaan kasvupaikkaa muistuttavaksi turvekankaaksi. Monet suotyypit ja suolajisto ovat harvinaistuneet ojituksien seurauksena. Osa karujen soiden ojituksista on ollut kannattamattomia. Metsä ei pysty kasvamaan niillä, mutta itse suo on kuitenkin tuhottu. Suojelualueiden soiden halutaan olevan luonnontilaisia, siksi niitä ennallistetaan. Ojitettujen soiden ennallistaminen aloitetaan pysäyttämällä veden poisvirtaus suolta täyttämällä ja/tai patoamalla ojat. Soilta poistetaan myös niille kuulumatonta liikaa puustoa, joka haihduttaa vettä. Tavoitteena on saada aikaan luonnontilaisen suon vesiolot ja niiden myötä suolajiston elpyminen ja palautuminen suolle. Suon ennallistaminen kuivatuksen jälkeen vie pitkän aikaa. Lopullinen tavoite on toiminnaltaan ja lajistoltaan luonnollinen, turvetta tuottava suo. Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali 7
Ennallistamista seurataan Suomen luonnonsuojelualueilla luontoa on ennallistettu noin kymmenen vuoden ajan. Ennallistaminen suunnitellaan aina huolellisesti ja kohteet valitaan tarkkaan. Kohteet ovat metsissä, joissa on vähiten luonnollisen metsän piirteitä. Ennallistamisen seurannassa tarkkaillaan tavoitteiden täyttymistä toimenpiteiden jälkeen. Metsissä seurataan muun muassa taimien ja lahopuiden määrää, polttoalueen taimettumista ja eri lajien levittäytymistä ennallistamisalueelle. Soiden ennallistamisalueilla seurataan muun muassa veden liikkeitä, ojien patojen pitävyyttä ja suokasvillisuuden levittymistä. Suojelulla turvataan luonnon vaihtelevuus Luonnonsuojelun päätavoitteena on luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen. Suojelu voi kohdistua yksittäiseen eliölajiin tai elinympäristöön, ekosysteemiin, alueeseen tai laajempiin luonnonjärjestelmiin kuten meriin ja ilmakehään. Luonnon monimuotoisuus eli biodiversiteetti tarkoittaa kaikenlaista vaihtelua luonnossa. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on yksi maailman suurimmista ympäristöongelmista. Monimuotoisuutta uhkaa elinympäristöjen muuttuminen ja yksipuolistuminen, suurimman uhan aiheuttaa valitettavasti ihminen. Harvinainen vai uhanalainen? Uhanalaisuus tarkoittaa sitä, että lajin populaatio on vaarassa pienentyä tai hävitä kokonaan. Jos jokin laji häviää kokonaan, se ei enää palaa takaisin. Lajit voivat olla uhanalaisia vain joissakin osissa maata, eli alueellisesti uhanalaisia. Jotkin lajit voivat olla myös harvinaisia olematta kuitenkaan uhanalaisia. Uhanalaisuus on yleensä aina seurausta ihmisen toiminnasta. Lajin harvinaisuus voi johtua sen elinympäristön luonnollisista häiriöistä tai siitä, että elinympäristöä on luontaisesti vähän tarjolla. Suomen uhanalaisista lajeista noin kolmannes elää ensisijaisesti metsässä. Suomessa metsäluontoa vaalitaan suojelemalla metsäisiä alueita. Metsien monimuotoisuudelle erityisen tärkeitä ovat lehtipuut ja lahoava puuaines. Myös nykyaikaisessa metsätaloudessa huomioidaan luonnon monimuotoisuus. Suojelua tieteen ja retkeilyn nimissä Suomeen perustettiin ensimmäiset luonnonsuojelualueet jo 1900-luvun alussa. Perustamissyinä pidettiin luonnon arvoa kansallistunteen voimistajana, mutta myös talouden ja tieteen edistäjänä. Suomen luonnonsuojelulaki syntyi vuonna 1923. Suomeen on 1960-luvulta lähtien luotu suojelualueverkostoa eri suojeluohjelmien avulla. Tavoitteena on, että suojelun piiriin kuuluisi kaikkia maassamme tavattavia luontotyyppejä. Luonnonsuojelulakiin tehdyt muutokset vuonna 1997 toivat luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen luonnonsuojelun lähtökohdaksi. Lain mukaan luonnonsuojelualueita ovat kansallispuistot, luonnonpuistot ja muut luonnonsuojelualueet. 8 Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali
Suomi osana Natura 2000-verkostoa Suomen suojelualueet kuuluvat Natura 2000 -verkostoon, joka kattaa kaikki Euroopan Unionin maiden luonnonsuojelualueet. Suomessa suojelualueverkosto on kohtalaisen hyvä ja kattava. Suurimmat luonnonsuojelualueet sijaitsevat Pohjois- Suomessa, Etelä-Suomessa luontoa on suojeltu vähiten. Suomalaiset pitävät luonnonsuojelua tärkeänä. Luonnon monimuotoisuuden kehitystä seurataan YK:n ja EU:n ympäristösopimuksia noudattaen. Ympäristökasvatus on elinikäistä oppimista Luonto- ja ympäristökasvatuksen tavoitteena on tarjota lapsille ja nuorille kokemuksia luonnosta ja lähiympäristöstä. Kasvatuksessa painotetaan ihmisen riippuvuutta muusta luonnosta sekä vastuuta ympäristön hyvinvoinnista. Nykyinen, kaupunkeihin ja taajamiin keskittynyt elämä saattaa vieraannuttaa lapsia luonnosta. Luonto voidaan kokea tuntemattomaksi ja kaukaiseksi asiaksi, jonka tapahtumiin on vaikea osallistua. Jos lasten lähiympäristön tuntemus on vähäistä, käsitys itsestä osana luontoa tuntuu helposti vieraalta. Lähdetäänkö retkelle? Ympäristökasvatus kuuluu jo monien oppilaitosten opetussuunnitelmaan. Yksi kasvatuksen tärkeimmistä tehtävistä on koululaisten luontotiedon lisääminen. Lähiluontoon ja oman paikkakunnan suojelualueisiin tutustumalla kouluikäisiä voidaan kannustaa huomioimaan omassa ympäristössään tapahtuvia muutoksia. Retkillä saatavat elämykset ja tekemisen kautta oivaltaminen ohjaavat koululaisia omatoimisuuteen. Vuorovaikutus ihmisen ja luonnon välillä osoittaa lapsille ja nuorille, että omilla teoilla on mahdollista vaikuttaa luonnon hyvinvointiin. Kun varttuvien lasten luontotieto lisääntyy, myös heidän vastuuntuntonsa luonnon hyvinvoinnista kasvaa. Aikuisetkin tarvitsevat tietoa Ympäristökasvatuksen periaatteisiin kuuluu kestävän kehityksen ajatus, jonka mukaan ihmisen pitäisi elinaikanaan kuluttaa luonnon voimavaroja siten, että tulevien sukupolvien mahdollisuus tyydyttää omat tarpeensa ei vaarannu. Pienimpien lasten ympäristökasvatuksessa aikuisten antama esimerkki on tärkeä, sillä lapsi oppii toimintatavat vanhemmilta. Mitä varhaisemmassa iässä suhde luontoon kehittyy, sen todennäköisemmin se säilyy läpi elämän. Myös aikuiset tarvitsevat ympäristökasvatusta. Ympäristökasvatus voidaankin ajatella läpi elämän jatkuvana oppimisena, jossa ihminen käyttää luontotietouttaan päätöstensä ja valintojensa pohjana. Kestävän kehityksen käsite syntyi vuonna 1987 Brundtlandin komitean määrittelemänä ja muuttui kansainväliseksi toimintaohjelmaksi Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskonferenssissa vuonna 1992. Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali 9
Talousmetsät ja kunnostusojitus Lentuan luonnonsuojelualuetta ympäröivät talousmetsät. Suuri osa talousmetsistä kasvaa metsäojitetuilla soilla. Valtaosa Suomen metsistä on talousmetsiä. Talousmetsän kehitystä ohjaillaan monin tavoin. Metsän kasvatuksessa pyritään kestävään puuntuotantoon. Puuntuottoa lisätään erilaisilla hoitotoimenpiteillä, kuten harvennushakkuilla ja lannoituksilla. Harvennushakkuussa metsästä poistetaan heikkokasvuiset ja sairaat puut, jotta saadaan kasvutilaa teollisuuden kannalta arvokkaille puille. Lannoituksella ja taimikon hoidolla pyritään edistämään puiden kasvua. Ojitus metsänkasvatuskeinona Talousmetsää kasvatetaan yleensä yhden puulajin tasaikäisenä metsikkönä. Hoidetusta talousmetsästä puuttuu lahopuu lähes kokonaan. Siksi metsän eliöstö on yksipuolisempaa luonnonmetsään verrattuna. Talousmetsässä puun kiertoaika on noin 80 100 vuotta. Päätehakkuussa puusto korjataan pois ja sen tilalle pyritään saamaan aikaan uusi puusukupolvi. Lentuan luonnonsuojelualuetta ympäröivistä talousmetsistä huomattava osa kasvaa metsäojitetuilla soilla. Suot on aikoinaan kuivatettu ja lannoitettu metsänkasvatusta varten. Ojia kunnostetaan säännöllisin väliajoin kunnostusojituksella. Näin taataan ojien kuivatustehon säilyminen. Kunnostusojitus alentaa pohjaveden pintaa ja nopeuttaa veden virtausta pois alueelta parantaen puuston kasvumahdollisuuksia. 10 Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali
Tehtävät: 1. a) Pohtikaa mihin puuta Suomessa käytetään. Kuinka monta päivittäin tarvittavaa esinettä tai tavaraa on tehty puusta? b) Entä mihin paperia käytetään? Mistä paperi tulee? Vertailkaa oppilaiden omaa paperinkäyttöä ja esimerkiksi koulun paperinkulutusta. Nimetkää mahdollisimman monta paperin suurkuluttajaa Suomessa (mainonta, kirjaja lehtipainot, eri teollisuuden alat). Voisiko omaa paperinkulutusta vähentää? oleva mänty on 0,2 kuutiometriä ja halkaisijaltaan 30 cm, pituudeltaan 18 m 0,6 kuutiometriä. Vastaukset: a) 560 000 kuutiometriä b) 20 mäntyä c) 2,8 miljoonaa puuta 3. Mihin käyttöön hakattu puu päätyy? Pohtikaa, kuinka paljon metsät tuottavat rahaa Suomelle. Mistä rahat tulevat ja mihin ne käytetään? Mitä asioita ei voi mitata rahassa? 2. a) Mainontaan kuluu vuodessa 140 miljoonaa kiloa paperia. Kuinka monta kuutiometriä puuta se on? b) Tonniin paperia tarvitaan noin 4 kuutiometriä puuta. Kuinka monta rinnankorkeusläpimitaltaan 20 cm ja pituudeltaan 13 m mäntypuuta se tarkoittaa? c) Kuinka monta edellä mainitun kokoista puuta kuluu vuodessa mainontaan? Halkaisijaltaan 15 cm ja pituudeltaan 11 m oleva mänty on tilavuudeltaan 100 litraa eli 0,1 kuutiometriä. Halkaisijaltaan 20 cm ja pituudeltaan 13 m Tehtävät kannustavat oppilaita pohtimaan jokapäiväisiä kulutusvalintoja ja ymmärtämään niiden seuraukset. Oppilaiden kanssa voi keskustella paperinkeräyksestä ja uusiokäytöstä. Suomessa paperinkeräys on kuudenneksi tehokkainta maailmassa, mutta paperin keräysaste on vain noin 5 % koko tuotannosta, sillä valtaosa Suomessa valmistetusta paperista viedään ulkomaille. Metsäsektori on Suomessa suuri työllistäjä ja metsäteollisuus tuottaa huomattavan osan maan bruttokansantuotteesta. Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali 11
Luonnonmetsä Lentuan rantavyöhykkeellä on 1960-luvun hakkuissa jätetty kaistale metsää järven ja hakkuiden väliin. Nykyään se on tärkeä osa Lentuan suojelualueen luonnonarvoja. Luonnontilainen metsä poikkeaa talousmetsästä monella tapaa. Luonnonmetsässä on erilajisia ja eri-ikäisiä puita nuorista taimista monisatavuotisiin puuvanhuksiin sekä runsaasti eri tavoin lahoavia puita. Vanhat puut ovat luonnon monimuotoisuudelle erityisen arvokkaita. Etenkin vanhat lehtipuut, kuten haavat ja raidat sekä suurikokoiset lahopuut ovat tärkeitä. Monet harvinaiset tai uhanalaiset lajit tarvitsevat elinympäristökseen suurikokoista lahopuuta. Luonnonmetsä on rakenteeltaan vaihtelevaa, sillä luontaiset häiriöt, kuten taudit, myrskyt ja metsäpalot ovat muokanneet sitä. Luonnontilaisessa metsässä pensaskerros on yleensä runsaampi kuin talousmetsässä. nuorimmat taimet sinnittelevät vielä ensimmäisiä elinvuosiaan. Vaihteleva puusto tarjoaa elinpaikkoja monille eläinja kasvilajeille. Osa lahopuuta suosivista hyönteisistä on sopeutunut elämään vain tietyssä lahoamisvaiheessa olevissa puissa. Noin viidesosa Suomen kovakuoriaisista tarvitsee lahoavaa puuta elinympäristökseen. Monimuotoisuudesta hyötyvät eri lajit Luonnontilaisessa metsässä voi pienelläkin alueella nähdä useita metsän kehitysvaiheita. Luonnonmetsässä vuorottelevat aukot ja tiheiköt. Lahoavat puut jättävät maatuessaan metsään aukkoja, joissa kasvaa yleensä valoa tarvitsevia lehtipuita. Varjoisissa tiheiköissä kasvaa havupuita. Se saa metsän rakenteen näyttämään mosaiikkimaiselta. Lentuan rantakaistaleella säästyneessä metsässä vanhimmat puut ovat saavuttaneet 150 vuoden iän ja 12 Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali
Tehtävät: 1. Etsikää saman puulajin eri-ikäisiä edustajia ja muodostakaa niistä puuperhe, johon kuuluu nuori taimi, keski-ikäinen puu ja puuvanhus. Vertailkaa puiden eroja. Minkä ikäisiä valitsemanne puut voisivat olla? Vertailkaa puiden pituutta ja väriä. Millaisia eroja huomaatte? Tehtävän tarkoituksena on ohjata oppilaita havainnoimaan metsän vaihtelevaa ikärakennetta. Eriikäisten puiden määrää voi verrata talousmetsässä nähtyihin puihin. Nuori taimi on iältään muutamasta vuodesta muutamaan kymmeneen vuoteen, keski-ikäinen puu 80 120 vuotta ja puuvanhus 200, jopa 500 vuotta vanha. 2. Monet puuntaimet kuolevat jo pieninä huonon kasvupaikan, tautien tai tuhoeläinten takia. Jotkut puut selviytyvät vanhoiksi, vaikka kasvuolosuhteet eivät olisikaan ihanteelliset. Oppilaiden tulee etsiä yksin tai pienryhmässä kiinnostavan näköinen puu, jonka kuvitteellisen elämäntarinan he kertovat muille. Tarinat kerrotaan kunkin puun luona. Puu voi olla pieni tai suuri, taimi tai vanhus. Oppilaita voi kannustaa etsimään merkkejä erilaisista asioista: Mitä puun pinnalla näkyy? Onko puussa katkenneita oksia tai muita vammoja? Löytyykö pahkoja tai kääpiä? Mitä puun lähellä on? Miltä puu näyttää kun sitä vertaa muihin puihin? 3. Vertailkaa puiden kasvutiheyttä toisiinsa. Onko puiden kasvutiheys sama talousmetsässä kuin luonnonmetsässä? Löytyykö tiheikköjä tai aukkopaikkoja? Tätä menetelmää käytetään yhtenä tapana metsän rakennepiirteitä arvioitaessa. Hoidetuissa metsissä puut kasvavat tasavälein. Puiden välistä kilpailua kasvutilasta, valosta ja ravinteista vähennetään poistamalla heikompia puita. Luonnonmetsässä puiden kasvutiheys vaihtelee. Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali 13
Täytetty suo-oja Ojitusalueella olevia ojia täytettiin kaivinkoneella kesällä 2005. Seuraavana talvena suolta poistettiin ylimääräistä, ojituksesta hyötynyttä puustoa. Suomea voidaan kutsua suomaaksi. Noin 10 miljoonaa hehtaaria eli noin kolmasosa Suomen pinta-alasta on alun perin ollut suota. Nykyisin soita on jäljellä vain noin 5 miljoonaa hehtaaria. Huomattava osa soista kuivattiin metsänkasvatusta varten 1950 1970-luvuilla. Soita on hyödynnetty myös maataloutta varten sekä turvetuotantoon. Metsäojituksessa suo kuivataan, jotta se muuttuisi suotuisaksi metsänkasvatukselle. Vedenpinnan laskiessa suo kuivuu ja turve alkaa hitaasti hajota. Ennen pitkää suo ja koko sen eliölajisto alkavat muistuttaa enemmän kangasmetsää kuin suota. Ojitus muuttaa suon pysyvästi. Luonnontila palautuu hitaasti Luonnontilainen suo on kostea ekosysteemi. Vesitasapainon palauttaminen on ojitetun suon ennallistamisen perusedellytys. Soiden ennallistaminen aloitetaan täyttämällä suo-ojat turpeella ja rakentamalla patoja, jotta veden poisvirtaaminen hidastuu ja vedenpinta nousee. Lisäksi voidaan rakentaa pintapatoja varmistamaan veden laaja leviäminen suolle. Ennallistamisen yhteydessä alueelta yleensä poistetaan sinne kuulumatonta, ylimääräistä puustoa. Puuston poistaminen palauttaa myös maiseman luonnontilaisemmaksi. Muutaman vuoden kuluessa suokasvien toivotaan valtaavan alueen ja suon ennallistumisen käynnistyvän. Kun vedenpinta pysyy korkealla, kasvillisuus muuttuu ja turvetta alkaa muodostua, jolloin suoekosysteemi alkaa taas toimia. Suon palautuminen luonnontilaiseksi voi viedä vuosikymmeniä. Suo-aiheisia tehtäviä löydät lisää sivuilta 18 19, 22 23 ja 34. 14 Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali
Tehtävät: 1. Kuinka monta puuta löydät tältä alueelta? Vertaa sitä edelliseen kohteeseen, jossa tarkasteltiin luonnonmetsää. Miksi puut kasvavat niin pieninä? Soiden puusto on kitukasvuista, koska korkea vedenpinta ja suokasvit vaikeuttavat puiden kasvua. 2. Millainen ekosysteemi suo on? Miten se eroaa metsämaan ekosysteemistä? varpukasvillisuutta. Lähellä ojaa mättäitä ja varpukasveja on yleensä enemmän ja rahkasammalia vähemmän. 4. Mitatkaa turpeen paksuus suon keskeltä ja reunasta. Millaisia eroja havaitsette? Mistä erot johtuvat? Tehkää mittaukset myös rahkasammal- ja maapato-kohteissa. Verratkaa tuloksia. Pohdittavaksi: Miten soiden ennallistaminen voi parantaa soiden virkistyskäyttöä? 3. Millaisia seurauksia ojituksesta on ollut ja mitä niistä voit vielä havaita tässä ympäristössä? Selvittäkää, millaista kasvillisuutta ojan läheltä, alle viiden metrin päästä löytyy ja millaista ojien väliseltä alueelta. Tutkikaa rahkasammalen kasvua. Tuloksia voi verrata rahkasammalen kasvuun rämesuolla, Kallioniemen kierroksella. Ojitettu suo ei toimi normaalin suon tavoin. Ojat ovat vieneet suolle kuuluvan veden pois. Ojituksen seurauksena suoalueelle on kasvanut sinne kuulumatonta puustoa, joka on kuivattanut suota vielä lisää. Kasvillisuus muistuttaa paikoin kangasmetsän 5. Soita on kuivattu maa- ja metsätalouden käyttöön sekä turpeentuotantoa varten. Nykyisin soita palautetaan takaisin luonnontilaan. Millaisia näkemyseroja aiheeseen voisi liittyä? Järjestäkää aiheesta paneelikeskustelu, jossa mielipiteitään esittävät metsän omistaja, innokas retkeilijä ja luonnonsuojelija. Roolit jaetaan oppilaiden oman kiinnostuksen mukaan tai käännetään asia päälaelleen: esimerkiksi luonnonystävä ottaakin metsän omistajan roolin. Mistä asioista ollaan yhtä mieltä ja missä ajatukset eroavat? Miettikää vielä, voisiko näkemyksille löytää kompromisseja. Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali 15
Tuli metsässä Metsän polttoon liittyviä tehtäviä löydät lisää sivuilta 17 ja 31. Metsäpalo on tärkeä monimuotoisuuden lisääjä. Ennen metsämme paloivat luonnostaan säännöllisin väliajoin. Metsäpalot ovat olleet tärkeä osa pohjoisten metsien luonnollista kiertokulkua. Vielä 1800-luvulla metsäpalot olivat yleisiä, mutta nykyaikaisella palotorjunnalla tuli pysäytetään ennen kuin se leviää. Moni nykyisin uhanalainen laji suosii palanutta puuainesta tai on täysin riippuvainen siitä elinympäristössään. Palaneiden elinympäristöjen vähentyminen on uhanalaistanut etenkin useita kovakuoriaislajeja ja monia kääpä- ja sienilajeja. Uhanalaisuudesta kerrotaan tarkemmin sivuilla 8 9. Vanhoissa metsissä lahopuuta tarvitsevat lajit voivat elää sukupolvesta toiseen, jos lahopuuta on tarjolla tarpeeksi. Poltoista hyötyvät lajit sen sijaan vaativat palanutta elinympäristöä muutaman vuoden välein. Näitä lajeja kutsutaan yleisesti palolajeiksi. Eri lahoamisvaiheessa oleva puu on elintärkeää myös metsien tavalliselle lahottajalajistolle. Poltto monipuolistaa puustoa Metsien ennallistamispoltoilla uhanalaisille tai harvinaisille palolajeille pyritään luomaan uusia elinpaikkoja. Ennallistamispoltto tehdään yleensä sellaisiin kangasmetsiin, jotka palaisivat myös luonnollisissa oloissa. Onnistuneessa poltossa osa puustosta hiiltyy, osa kuolee heti ja osa vasta vuosien kuluttua. Palon jälkeen alueelle syntyy eri-ikäistä metsää, kun osa alkuperäisestä puustosta jää eloon ja palossa kuolleet puut alkavat lahota antaen kasvutilaa uusille taimille. Sivu: 16 Taimettumista edistää kivennäismaan paljastuminen, kun metsän humuskerros on palanut paikoittain. Puulajisto yleensä myös monipuolistuu polton seurauksena ja metsän monimuotoisuus lisääntyy. Tehtävät: 1. Millaisia lupia tulen tekoon metsässä tarvitaan? Milloin ihminen aiheuttaa metsäpalon, milloin luonto? Kerratkaa jokamiehenoikeudet. 2. a) Tutkikaa polton onnistumista laskemalla kannot ja elävä puusto. Voitte myös laskea pystyssä olevat puut ja erotella niistä elävät ja kuolleet. b) Tutkikaa polttoalueelle ilmestyneitä taimia. Miksi palanut alue taimettuu nopeasti? 3. Mitä tarkoittaa luonnon monimuotoisuus? Mikä uhkaa monimuotoisuutta? Suomessa on satoja uhanalaisia kasvi- ja eläinlajeja. Evoluutiokehityksessä eri lajit ovat sopeutuneet elämään vaikeissakin luonnon olosuhteissa. Elinympäristöjen nopea muuttuminen uhkaa lajien selviytymistä. Ihmisen toiminta on suurin uhka luonnon monimuotoisuudelle. 16 Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali
Ennallistamispolton tekniikka Metsän polttaminen vaatii asiantuntemusta ja paljon työvoimaa. Lentualla poltettiin hehtaarin kokoinen metsikkö vuonna 2005. Metsien ennallistamispoltot valmistellaan huolellisesti. Osa puustosta voidaan kaataa jo edellisenä vuonna palokuormaksi poltettavalle alueelle. Tällä varmistetaan, että puut ehtivät kuivua mahdollisimman hyvin ennen polttoa ja poltettavaa puumassa on tarpeeksi. Palokuorma helpottaa ennallistamispolttoa. Ennallistettavan alueen ympärille tehdään yleensä noin 10 metrin levyinen palokäytävä poistamalla puita polttoalueen reunoilta. Palokuja on palokäytävän reunaan tehtävä noin kahden metrin levyinen vyöhyke, jolta paljastetaan maanpintaa. Palokuja varmistaa, ettei tuli pääse leviämään polttoalueen ulkopuolelle. Maaston on polttohetkellä oltava riittävän kuivaa, jotta tuli pääsee etenemään koko poltettavalle alueelle. Palon jäljen ei kuitenkaan tarvitse olla tasaista, sillä ennallistamispolton tavoitteena on aikaansaada eriasteisesti palanutta ja hiiltynyttä puustoa sekä palanutta maanpintaa. Palanut maanpinta on hedelmällinen kasvualusta uusille kasveille ja puuntaimille. Osa puista säästetään Yleensä poltto tehdään keväällä tai alkukesästä. Metsän poltto vaatii ammattitaitoisia ihmisiä sammutus- ja vartiointitehtäviin ja ennen kaikkea polton suunnitteluun. Polttokohde valitaan yleensä niin, että sen läheisyydestä löytyy runsaasti sammutusvettä. Alue voidaan rajata esimerkiksi vesistöjen tai soiden viereen. Lentuan polttokohteissa on hyödynnetty ympäröivistä soista sekä Lentuanjärvestä saatavaa vettä. Veden avulla palon etenemistä säädellään niin, että osa puista säästyy lähes ennallaan. Tehtävät: Metsän polttoon liittyviä tehtäviä löydät lisää sivuilta 16 ja 31. 1. a) Arvioikaa tuulen suunta. Käyttäkää apuna kompassia. b) Mihin asioihin on kiinnitettävä huomiota metsän ennallistamispoltoissa? Millainen metsä sopii polttoon? Ennen polttoa tarkistetaan sääennuste ja metsäpalovaroitukset ja tiedotetaan pelastuslaitokselle. Sopimuksen mukaan poltoista voidaan tiedottaa myös tiedotusvälineille. Polttoa yritetään, kun maasto on tarpeeksi kuiva. Poltto aloitetaan tuulen alapuolelta ja pyritään pääsääntöisesti ohjaamaan vastatuulen suuntaan. Parhaiten poltettavaksi soveltuu kuiva ja karu kangasmetsä. 2. Missä ihmisen kädenjälki näkyy poltetussa metsässä? Eroaako jälki luonnollisesta metsäpalosta? Millaista asiantuntemusta polttoalueella on tarvittu? 3. Kulotus ja ennallistamispoltto muistuttavat toisiaan, mutta niillä pyritään erilaisiin muutoksiin metsässä. Miten kulotus ja ennallistamispoltto eroavat toisistaan? Voidaanko talousmetsissä tehtävällä kulotuksella korvata kallis ennallistamispoltto tai päinvastoin? Kulotus tehdään metsätalousalueella, eikä sillä voi korvata ennallistamispolttoa. Kulotuksessa poltettavalla alalla ei ole puustoa, koska se on korjattu pois. Kulotuksen tavoitteena on maanpinnan valmistelu hyväksi kasvualueeksi puuntaimille.
Rahkasammalet Sammalen yläosa kasvaa noin senttimetrin vuodessa ja samaan aikaan alaosa maatuu turpeeksi. Rahkasammalet on eräs sammalten suku. Niitä kasvaa pääosin pohjoisen pallonpuoliskon soilla ja kosteilla tundra-alueilla. Rahkasammalet viihtyvät happamalla, kostealla kasvupaikalla. Niiden muodostama turve on niin hapanta, että se soveltuu kasvualustaksi vain tietyille puille ja varpukasveille sekä tietysti rahkasammalille itselleen. Rahkasammalet ovat väriltään ruskeasta vaalean vihreään tai punertavaan ja ne muodostavat laajoja, kirjavia sammalkenttiä suon pinnalle. Rahkasammalilla ei ole juuria. Niiden tähtimäinen yläosa kasvaa vuodessa ylöspäin noin senttimetrin verran ja samalla alaosa muuttuu turpeeksi. Arvokkaat ravinnemittarit Rahkasammalen erikoiset rahkasolut voivat imeä kuivapainoonsa nähden jopa 25-kertaisen määrän vettä ja ne säilyttävät kosteuden soluissaan myös kuivina kausina. Rahkasammalet nopeuttavat ennallistetun suon soistumista, kun sammal ei kuoltuaan maadu, vaan kerrostuu kosteissa olosuhteissa hiljalleen turpeeksi. Turpeen koostumuksesta ja paksuudesta voi nähdä, kuinka pitkään alueen soistuminen on jatkunut. Rahkasammalista muodostuu turvetta noin millimetrin verran vuodessa. Sammalet toimivat myös suon vesi- ja ravinneolosuhteiden mittareina, ja niiden kasvua tarkkailemalla voi arvioida suon alueittaisia kasvuolosuhteita. Useimmat rahkasammalet viihtyvät hyvin märissä paikoissa, mutta poikkeuksiakin löytyy, sillä eri rahkasammallajeilla on erilaisia vaatimuksia kasvupaikan suhteen. Ihminen on pitkään hyödyntänyt soita monin eri tavoin. Suurin osa suon kuivatuksista on tehty metsänkasvatusta varten. Soilla syntyvää turvetta käytetään Suomessa energiantuotantoon esimerkiksi voimalaitosten polttoaineena ja kaupunkien sähkön ja lämmön tuotannossa. Puhdistettua turvetta käytetään puutarhoilla ja viherrakennuksessa kasvualustana. Suo-aiheisia tehtäviä löydät lisää sivuilta 14 15, 22 23 ja 34. 18 Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali
Tehtävät: 1. Mitatkaa turpeen paksuus suon keskeltä ja reunasta. Millaisia eroja havaitsette? Mistä erot johtuvat? Tehkää sama ojitetulla suo-alueella, lähellä patoa. Vertailkaa tuloksia. 2. Hapanta vai ei: mittaa suon ph-arvo ph-mittarilla. Mistä maan happamuus johtuu? Millaiset kasvit tässä maassa viihtyvät, millaiset eivät menestyisi? Turpeen keskimääräinen ph-arvo on 4. Rämesuolla kasvaa sammalten ohella muun muassa kanervaa, suopursuja, mustikan ja puolukan varpuja sekä tupasvillaa. 3. Tutkikaa, kasvaako rahkasammal mättäillä vai suon alemmissa osissa. Painelkaa sammalta niin huomaatte, kuinka paljon siihen on sitoutunut vettä. Mätäs on suovedenpinnasta mitattuna yli 30 cm:n korkeudella. Rahkasammalet viihtyvät parhaiten rimpi- ja välipinnalla eli 5 30 cm:n korkeudella suovedenpinnasta. Sammaliin on sitoutunut vettä myös kuivalla säällä. 4. Oppilaat pohtivat 3 4 hengen ryhmissä, kuinka suoturve syntyy ja mihin turvetta Suomessa käytetään. Millaisia ympäristöhaittoja turpeen käytöstä energiantuotannossa aiheutuu? Turvetta käytetään Suomessa energiantuotantoon ja lämmitykseen sekä lannoitettuna kasvuturpeena puutarhoilla ja kasvituotannossa. Pieninä määrinä turvetta käytetään myös kauneuden- ja terveydenhoitoon. Suomi on maailman johtavia maita turpeen energiakäytössä. Turpeen aiheuttamat kasvihuonepäästöt ovat huomattavasti suurempia kuin esimerkiksi puunpoltosta aiheutuvat päästöt. Suomalaismääritelmän mukaan turve on hitaasti uusiutuvaa biomassapolttoainetta, mutta EU luokittelee sen fossiiliseksi polttoaineeksi. Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali 19
Myrskytuho Lentuan myrskytuho ei ole tuulen, vaan kaivinkoneen tekosia. Puut kaatuivat kauhalla kesällä 2005, mutta jälki on hyvin luonnonmukainen. Lahoava puu on elintärkeää monille uhanalaisille eliölajeille. Talousmetsistä ja monien suojelualueidenkin metsistä lahopuut puuttuvat lähes kokonaan. Tämän vuoksi suojelualueiden metsiin tehdään lahopuuta keinotekoisesti. Metsissä on eniten puutetta järeästä eli paksusta lahopuusta. Järeä lahopuu on tärkeä kasvualusta usealle lajille, sillä se maatuu hitaammin kuin ohut lahopuu. Puun runko säilyttää hyvät kasvuolosuhteet pitkään: maatumisen aikana lahopuun rungossa ehtii elää satoja eri eliölajeja ja kääpiä. Tervetuloa, uusi puusukupolvi Järeää lahopuuta saadaan aikaiseksi kaatamalla puita juurineen. Tämä ennallistamismenetelmä jäljittelee tuulen aiheuttamaa myrskytuhoa. Myrskytuhon aikaansaamiseksi puita kaadetaan maahan esimerkiksi kaivinkoneella työntäen, jolloin tulos näyttää luonnonmukaiselta. Lentuan myrskytuhon jäljittelyalueella mäntyjen keski-ikä on 150 vuotta ja rungon keskimääräinen läpimitta 26 cm. Kaatuneiden puiden isot juurakot paljastavat altaan ravinteikasta kivennäismaata, johon uusi puusukupolvi nopeasti kasvaa. Lahopuun rungoista muodostuu ajan kuluessa uutta metsämaata. Etenkin vanhoissa kuusimetsissä maatuneet maalahopuut muodostavat hyvän itämisja kasvualustan uusille puille. Tämän seurauksena lahopuiden päälle muodostuu joskus suoria taimirivistöjä. Lahopuun lisäysmenetelmiä esitellään myös sivuilla 24 25. 20 Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali
Tehtävät: 1. Millaiset luonnonvoimat kaatavat tai vahingoittavat puita? Tehtävää kannattaa lähestyä elollisen ja elottoman luonnon näkökulmasta. Miksi joku puu jää pystyyn, vaikka lähinaapuri kupsahtaakin? Etsikää esimerkki järeästä voimapuusta ja heikosta laiheliinista. Talvella ja keväällä puita painaa lumi, kesällä tuuli ja trombit kaatavat tai katkovat puita, loppukesällä ja syksyllä ukkonen ja myrskyt. Luonnonvoimat ovat elottoman luonnon häiriötekijöitä. Elollisen luonnon häiriötekijöitä ovat majavat, hirvet ja tuhohyönteiset. Majavat aiheuttavat patoaltaiden tulvia, hirvet ja tuhohyönteiset tappavat yksittäisiä tai jopa satoja puita. 2. Metsä muuttuu jatkuvasti, ja uudet taimet valtaavat nopeasti kaatuneen puun alta paljastuneen maan. Etsikää jo hieman varttuneempia taimia ja antakaa niille käpypisteitä sen perusteella, millaiset kasvuolosuhteet taimella näyttäisi olevan. Millaiseen kasvupaikkaan taimi on osunut, sopiiko paikka puun kasvulle? Onko lähellä esimerkiksi kilpailevia taimia tai suuria puita, jotka varjostavat ja vievät ravinteita? Onko maaperä kalteva, vähäravinteinen tai muuten huono? Käpypisteet kerätään puiden alle ja lopuksi katsotaan tulokset. 5 kävyn taimi = Taimella on hyvät mahdollisuudet varttua vanhukseksi asti ja elää sovussa ympäröivän metsän kanssa. Valoa ja tilaa on riittävästi. Lähellä ei ole suuria, varjostavia puita, ja kasvualusta on tasainen. 3 kävyn taimi = Taimella on periaatteessa hyvät kasvuolosuhteet, mutta sen varttumista voi hankaloittaa jokin edellä mainituista asioista, esimerkiksi kasvaminen aivan toisen taimen viereen. Aika näyttää, kumpi selviää kasvukilpailusta voittajana. 1 kävyn taimi = Tällä taimella ei ole hyvät lähtökohdat elämään. Kasvuun tarvitaan erityislaatuista sitkeyttä ja sinnikkyyttä, sillä monet haasteet uhkaavat taimen elämää. Oppilaille kannattaa huomauttaa, että vaikka olosuhteet kasvulle näyttäisivät olevan hyvät, voi jokin yllättävä luonnontuho tai häiriötekijä (kuten painava lumi, kova myrsky tuhohyönteiset tai taimen latvoja syövät eläimet) keskeyttää taimen kasvun. 3. Paljas kivennäismaa soveltuu kangashumusta paremmin itämis- ja kasvualustaksi uudelle metsälle. Vertaile kivennäismaata ja kangashumusta. Selitä seuraavat käsitteet: maaperä, maannos, maalaji. Voit myös piirtää maaperästä kuvan, jossa selittämäsi käsitteet näkyvät oikeassa suhteessa. Maaperä on kallioperää peittävä maakerros. Maaperän paksuus vaihtelee paikasta riippuen muutamasta metristä jopa 100 metriin. Maannos muotoutuu maaperän pintaosassa. Se on noin metrin paksuinen multaa, savea, hiekkaa ja eloperäisiä aineksia sisältävä kerros. Suomen yleisin maannos on podsoli. Eri maalajit muodostavat maaperän kerrokset. Maalajit jaetaan kivennäismaalajeihin, eloperäisiin maalajeihin ja kemiallisiin sedimentteihin. Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali 21
Puupato kivennäismaalla Oja on aikoinaan kaivettu ohuen turvekerroksen läpi syvälle kivennäismaahan. Aluetta ennallistettaessa ojaan rakennettiin puurakenteinen pato, jossa on suodatinkangas. Suo elää vuorovaikutuksessa sitä ympäröivien alueiden kanssa. Suo saa ympäristöstään vettä ja ravinteita. Ojitetuilta ja ennallistetuilta soilta vettä valuu pois, jolloin sen mukana kulkeutuu myös kiintoaineita ja tärkeitä ravinteita. Näiden pysäyttämiseksi ennallistamisalueelle rakennetaan patoja. Pato voi olla puupaaluista rakennettavan puupadon, turpeen ja kivennäismaan yhdistelmä. Puupatoon paalutetaan havupuuta muutaman metrin levyiseksi riviksi ja puiden välit tiivistetään turpeella tai muulla tiiviillä maa-aineksella. Paalurivin eteen kiinnitetään suodatinkangas. Patoja rakennetaan myös tasapainottamaan alueen vesitasapainoa tai levittämään veden virtausta ennallistamisen kannalta tärkeille alueille. Puupadon ja sen yhteydessä olevan maapadon avulla vedet ohjautuvat pysyvästi pois ojauomasta. Pato on kooltaan järeä, koska sen tavoitteena on pysäyttää suurten yläpuolisten soiden valumavedet. Tämä, kuten muutkin Lentuan padot on rakennettu ojien alaosaan, vähintään 20 metrin päähän järven rannasta. Suo-aiheisia tehtäviä löydät lisää sivuilta 14 15, 18 19 ja 34. 22 Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali
Tehtävät: 1. Nimetkää soistuvalla alueella viihtyviä eläimiä. Etsikää alueelta elon merkkejä. Miksi jotkut eläimet viihtyvät kosteissa oloissa? Suolla elää matelijoita, sammakoita, hämähäkkejä ja erilaisia vesihyönteisiä sekä lintuja, jotka hyödyntävät näitä ravinnokseen. Vain harvat nisäkkäät viihtyvät suolla. Sulan maan aikaan hirvet, porot ja metsäpeurat etsivät soilta ravinnokseen muun muassa raatteen juuria ja ovat paossa verenimijähyönteisiä. 2. Pohtikaa ryhmässä, mistä suot saavat vettä ja mistä esimerkiksi järvien vesi tulee. Entä minne vesi menee, jos suosta tai järvestä haihtuu vettä? Tehtävä auttaa oppilaita hahmottamaan veden kiertokulkua luonnossa ja osana kaikkea elollista. Vettä kulkee kivennäismaassa valumavetenä alaspäin maakerrosten läpi ja pintavirtauksina kivennäismaata ympäröiviin vesistöihin. Veden kiertoon vaikuttavat sulava lumi, sateet ja tulvat. 3. Millaisia ravinteita suossa on ja kuinka niitä voidaan mitata? Mitä ravinteet kertovat suon ekosysteemistä ja kehitysvaiheesta? Suo saa ravinteita sen alla olevasta maasta sekä suolle tulevista vesistä. Suon ravinteet ovat sitoutuneet turpeeseen. Happamassa suossa on vähemmän ravinteita kuin kivennäismaassa. Suohon sitoutuu muun muassa typpeä ja fosforia. 4. Esitä soiden vesitalous piirtämällä vedenkierrosta kaavio. Millaisia häiriöitä soiden vesitaloudessa voi olla? Kuinka ihmisen toiminta on vaikuttanut Suomen soihin sekä hyvässä että pahassa? Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali 23
Tervahauta Lentuan alueen männiköitä käytettiin tervanpolttoon. Muistoina näistä ajoista alueella on useita tervahaudan pohjia. Tehtävät: Kainuussa poltettiin tervaa 1800-luvulta 1900-luvun alkuun, parhaimmillaan noin 40 000 tynnyrillistä vuodessa. Terva oli Suomen ensimmäinen ja tärkein ulkomaankauppatavara ja sen valmistus tarjosi monelle kainuulaiselle pääelinkeinon. Vuonna 1900 Kuhmo oli maailman suurin tervantuottaja. Suomesta Eurooppaan vietyä tervaa käytettiin laivojen suojaamiseen. Kotimaassa tervan käyttötavat olivat moninaisemmat. Sillä käsiteltiin työkoneita ja muita käyttöesineitä, taloja ja veneitä. Pieninä määrinä tervaa käytettiin myös ihmisten ja kotieläinten lääkitsemiseen. Tervanpolttomenetelmät vaihtelivat alueittain. Kainuussa hautapoltto oli yleisintä. Tervahautojen pohjat viestivät menneestä Myös Lentuan alueen männiköitä on käytetty tervanvalmistukseen. Tervahauta kaivettiin multaiseen tai hiekkaiseen maahan ja sen päälle ladottiin tervaspuita tasaiseksi, kattilamaiseksi keoksi. Hauta tiivistettiin mudalla, savella ja turpeella. Suurimmat tervahaudat olivat halkaisijaltaan jopa 10 metriä ja niiden polttaminen kesti useita päiviä. Nyt tervahaudoista on jäljellä enää pohjat ja niitä voi olla vaikea erottaa maastosta. Tervahautojen pohjat ovat mielenkiintoinen osa kulttuurimaisemaa. Lentuan ennallistamistoimenpiteissä huomioidaan vanhojen tervahautojen sijainti. Hautojen päältä poistetaan puut, etteivät ne vanhetessaan ja kaatuessaan rikkoisi juurillaan maan rakennetta. Näin haudat säilyvät myös jälkipolville. 1. Mihin tervaa on ennen käytetty? Missä tervaa voi nykyisin nähdä? Onko käyttötavoissa tapahtunut ajan myötä jokin oleellinen muutos? Tervaperinne elää vahvana kainuulaisessa kulttuurissa, vaikka tervanpoltto on lopetettu. Tervan tarve Euroopassa väheni nopeasti 1800-luvun lopussa siirryttäessä puulaivoista rautalaivoihin. Nykyisin tervaa käytetään perinnerakennusten uusimiseen ja tervamaalin valmistukseen. Tervaa poltetaan perinteisin menetelmin myös museokäyttöön ja tervanäytöksissä. Pienissä määrin tervan tuoksua käytetään monelle tutuissa pesuaineissa. 2. Etsikää vanhan tervahaudan pohja. Miksi hauta on rakennettu juuri tähän kohtaan? Tutkailkaa maaston muotoja ja vesistön läheisyyttä. Hauta rakennettiin usein penkereeseen tervanlaskun helpottamiseksi. Valmis terva kuljetettiin Oulujoen vesistöjä pitkin Ouluun, ja edestakaiseen matkaan saattoi kulua aikaa 2 3 viikkoa, joskus enemmänkin. 3. a) Mikä arvo kulttuurimaisemalla on? b) Millainen maisema on mielestäsi kaunis? Oppilaat nimeävät jonkin kauniin maiseman, joka voi olla kodin läheltä, koulumatkalta, kesämökiltä, mistä vain. Maiseman ei tarvitse olla muille tuttu. Keskustelkaa siitä, millä perusteella kukin oppilas valitsi kauneimman maisemansa. Kuka päättää, että jokin maisema on kaunis? Usein maisema, johon liittyy tarina tai muisto, voi olla yhden oppilaan mielestä kaunis, mutta toinen ei näe asiaa samalla tavalla. Tehtävän tarkoituksena on kannustaa oppilaita havainnoimaan maiseman arvoa myös muista kuin esteettisistä näkökulmista. Maiseman kauneuteen vaikuttavat esimerkiksi kulttuuriset ja historialliset seikat.
Lahopuun lisäys Lahopuun lisäystä esitellään myös sivulla 20 21. Lahopuuta lisätään kaatamalla puita tai kaulaamalla pystypuita. Tästä eteenpäin ne toimivat arvokkaina ravinto- ja lisääntymispaikkoina useille sienille, hyönteisille ja linnuille. Suomesta löytyy noin 5 000 lahopuuta suosivaa eliölajia. Lahopuu on tärkeää koko ekosysteemin toiminnalle. Lahopuun lisäys on metsien ennallistamismenetelmistä yleisin. Lahopuuta voidaan lisätä työntämällä puita maahan kaivinkoneella sekä metsurityönä kaatamalla puita tai kaulaamalla niitä pystyyn. Kaulausjälki maastoutuu Puiden kaulaaminen tarkoittaa puun kuoren ja sen alla olevan nilakerroksen osittaista poistamista. Nilakerros kuljettaa puussa vettä ja ravinteita ja se on elintärkeä puulle. Kun tämä yhteys katkaistaan, puu kuolee heti tai kuihtuu pikkuhiljaa. Kaulaaminen voidaan tehdä moottorisahalla, kirveellä tai erityisellä kaulaimella. Eri menetelmien jäljet eroavat toisistaan. Kaulaaminen on maisemallisesti luonnonmukaisempi menetelmä kuin puun kaataminen, sillä kaulausjälki jää yleensä puun runkoon piiloon ja puu kuolee pystyyn. Kaulaaminen on myös nopea, turvallinen ja halpa keino tuottaa lahopuuta. Lahopuu on tärkeä osa ravintoketjua Monet kuolleissa puissa viihtyvät lajit ovat ainakin jossain elämänsä vaiheessa täysin riippuvaisia lahoista tai lahoavista puista. Puun kuolinsyystä ja rungon lahoamisvaiheesta riippuu, mitkä lajit sitä hyödyntävät. Myös se, onko puu kuollut pystyyn vai lahonnut maahan vaikuttaa puussa elävään lajistoon. Siksi on tärkeää, että metsässä on runsaasti eri lahoamisvaiheessa olevaa, monilajista ja eri tavalla kuollutta puustoa eli lahopuujatkumo. Lahopuut toimivat ravinto- ja lisääntymispaikkoina useille linnuille, kuten tikoille ja pöllöille. Puut tarjoavat pesäpaikkoja myös monille nisäkkäille, esimerkiksi liito-oraville ja näädille. Eläimet käyttävät ravinnokseen puun rungossa eläviä hyönteisiä, sieniä ja kasveja. Lahoavan puun runkoon on sen elinaikana varastoitunut runsaasti hiiltä ja ravinteita, jotka puun lahotessa vapautuvat lahottajien avulla ympärillä olevan kasvillisuuden käyttöön. Kaadetun puun alta paljastuva kivennäismaa on otollinen itämis- ja kasvualusta uudelle metsälle. Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali 25
Tehtävät: 1. Etsikää pienryhmissä lahopuuta ja tunnustelkaa, kuinka pehmeää puu on. Oppilaat toimivat salaisina agentteina, joiden tehtävänä on paljastaa, kuinka paljon elämää lahopuista löytyy. Apuna voi käyttää luuppia. Kirjatkaa ylös löydökset ja pohtikaa, ketkä metsässä ovat riippuvaisia löytyneistä eliöistä. Miksi nämä eliöt asuvat lahopuussa? 2. Mihin lahopuuta tarvitaan? Piirtäkää ravintoketju, jossa lahopuu ja sitä hyödyntävät eliöt muodostavat lenkin. Mitä tapahtuisi, jos ravintoketjusta puuttuisi lahopuu? Toinen vaihtoehto on näytellä aihe siten, että osa lapsista esittää hyönteisiä, osa lintuja ja osa piennisäkkäitä. Nisäkkäät yrittävät pyydystää lintuja, jotka taas jahtaavat hyönteisiä. Hyönteisten ja lintujen turvapaikka on lahopuu, jonne voi hetkeksi hakeutua turvaan. Sopikaa, että turvapaikassa voi viipyä laskemalla esimerkiksi viiteen. Samaan puuhun ei kuitenkaan voi mennä kuin kolme eläintä kerralla. Linnut ja hyönteiset eivät voi mennä samaan puuhun. Löytyykö tästä metsästä tarpeeksi turvapaikkoja? 3. Monia metsän pieneläimiä uhkaa asuntopula, sillä eläinten vaatimustaso on korkea, mutta sopivia asuntoja vain vähän tarjolla. Esimerkiksi tikka hakkaa kolonsa pystyyn lahonneeseen puuhun, koska laho puuaines on tarpeeksi pehmeää. Monet muutkin eläimet löytävät lahopuista itselleen sopivan pesäkolon. Mitkä eläimet? Nimetkää eri kolopesijät ja tutkikaa, löytyykö lähistöltä sopivia kotikoloja. 4. Mitä tarkoittaa sukkessio? Selitä lahopuusukkessio. Sukkessio tarkoittaa kehityssarjaa, jossa eliöyhteisöt muuttuvat asteittain jollakin alueella. Tietyt yhteisöt seuraavat toisiaan elinympäristön eri kehitysvaiheissa. Esimerkiksi lahoavat puut muodostavat metsässä sukkession, jossa elää eri aikana tiettyjä hyönteisiä, kasveja ja sieniä puun lahoamisvaiheista riippuen. Kun metsässä lahoaa samaan aikaan nuorta ja vanhaa puuta sekä eri puulajeja, on käynnissä yhtä aikaa monta sukkessiota. Metsän eri kasvuvaiheet muodostavat myös sukkession. 26 Elämyksiä ennallistamisesta - Lentuan luontopolun opetusmateriaali