Vesiviljelyn sijainninohjaus Itä-Suomessa 1
2
Koonnut: Markku Tuomainen, FIC Fish Innovation Centre Hannu Mölsä, FIC Fish Innovation Centre Kannen kuva: Markku Tuomainen Rahoitus: Avustaneet: Etelä-Savon ELY-keskus ja Itä-Suomen kalatalousryhmä Alueen maakuntaliitot Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Pohjois-Karjalan ja Kaakkois-Suomen ELY keskusten henkilökunta ja haastatellut alan toimijat tammikuu 2011 3
Sisällysluettelo 1. Johdanto... 5 1.1. Työn tausta... 5 1.2. Vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmien laatimisessa sovellettavat kriteerit... 5 1.3. Tavoitteet ja toteutus... 6 2. Hankealue... 7 3. Nykyiset vesiviljelylaitokset... 8 3.1. Läpivirtauslaitokset... 8 3.2. Kiertovesiviljelylaitokset...13 4. Kalanviljelylaitosten näkemyksiä...16 5. Läpivirtauslaitosten sijainninohjaus...17 5.1. Läpivirtauslaitosten sijainninohjauskriteerit...17 5.2. Läpivirtauslaitoksille soveltuvat kohteet...18 5.3. Läpivirtauslaitosten toimintapuitteet Itä-Suomessa...20 6. Kiertovesilaitosten sijainninohjaus...21 6.1. Markkinaväylät ja logistiikka....21 6.2. Kiertovesilaitoksille soveltuvat kohteet...22 6.3. Potentiaaliset teollisuuden alat...22 6.4. Synergiamahdollisuudet...25 7. Liitteet...27 4
SIJAINNINOHJAUS: Etsitään optimaalinen paikka talouden harjoittamiseen, ympäristönäkökulmien, haitan kärsijöiden ja toiminnan jatkuvuuden kannalta. 1 1. Johdanto 1.1. Työn tausta Maa- ja metsätalousministeriö asetti ELY-keskusten tulostavoitteeksi laatia vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmat ja ammattikalastuksen vesienkäyttösuunnitelmat vuoden 2010 aikana. Suunnitelmien laadinta sisältyy toimenpiteinä valtioneuvoston periaatepäätökseen kansallisesta vesiviljelyohjelmasta 2015, sekä maa- ja metsätalousministeriön vahvistamaan kansalliseen ammattikalastusohjelmaan 2015. 1.2. Vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelmien laatimisessa sovellettavat kriteerit Työssä tarkasteltiin Maa- ja metsätalousministeriön määrittelemiä valtakunnallisia vesiviljelyn sijainninohjauksen kriteereitä ja sovellettiin niitä Itä-Suomen olosuhteisiin ja erityispiirteisiin seuraavasti. Vesialue soveltuu hyvin vesiviljelyyn ja alueen sosioekonomisiin tarpeisiin, Vesialue on vedenlaadun osalta vähintään hyvässä tilassa, eikä sen hyvä tila uhkaa heiketä kalankasvatuksen ravinnekuormituksen johdosta, Vesialue sijaitsee avomeren äärellä, ulkosaaristossa tai avointa selkää vasten tai sisäsaaristossa erityisen hyvissä virtausolosuhteissa (Itä-Suomessa arvioitiin vesialueiden hydrologista ja ekologista sietokykyä; ks. seuraava kriteeristö) Vesialue on sellaisen vesimuodostuman alueella, jonka ominaispiirteisiin kuuluu riittävä syvyys ja veden virtaus sekä vesiviljelylaitoksen aiheuttaman kuormituksen hyvä laimentuminen, ja Tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä ei ole merkittävää vapaa-ajan asutusta tai muuta vesien nykyistä käyttömuotoa, jolle toiminta aiheuttaisi olennaista haittaa. Alueiden kartoituksessa otetaan huomioon erityisesti alueet, joiden luonnonmukaista tilaa ihmisen toiminta on jo selvästi muuttanut (esim. tuulipuistot ja voimakkaasti rakennetut vesistöt) sekä teollisuustoiminta, joka voi hyödyttää viljelytoimintaa (hukkalämpö) Vesiviljelytoiminta pystyy hyödyntämään alueella olevaa infrastruktuuria ja logistisia rakenteita tai alue sijaitsee markkina-alueita lähellä (toiminnan aiheuttama hiilijalanjälki) Olemassa olevien laitosten sijainninohjauksessa tulee ottaa huomioon toiminnan keskittymisestä saavutettavat hyödyt alueille, joilta kasvatustoiminta siirtyy muualle Sijainninohjaussuunnitelma ei velvoita nykyisiä laitoksia siirtämään toimintaansa uusille alueille. Suunnitelmalla pyritään sen sijaan kehittämään keinoja, joilla voidaan ohjata kalanviljelyelinkeinon sijoittumista ja mitoittamista ottaen erityisesti huomioon laitosten aiheuttama ympäristökuormitus. Periaatteena on se, että laitosten ravinnekuormitustaso suhteutetaan alueen ympäristön ekologiseen kestävyyteen tapauskohtaisesti ympäristölupamenettelyssä. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaisesti (vesiensuojelun suuntaviivoista vuoteen 2015) olemassa olevien laitosten ravinnekuormituksen vähentäminen voi tulla kysymykseen silloin, kun laitokset sijaitsevat vesienhoitosuunnitelmissa esitetyillä hyvää huonommilla alueilla tai alueilla, joilla vesistön tila uhkaa heiketä ja näissä molemmissa tapauksissa 1 Ojanperä, S. Vesiviljelyn ympäristövaikutukset ja sijainninohjaus. -oppikirja. s. 90. 2007 5
laitosten aiheuttamat ympäristövaikutukset ovat olennaisia ja luotettavasti arvioitavissa. Ilman edellä mainittuja syitä laitosten kuormitusta ei ole tarpeen vähentää. 2 Vesienhoitosuunnitelmissa esitetyillä hyvillä alueilla sijaitsevilla laitoksilla voidaan tuotantoa ja siitä aiheutuvaa ravinnekuormitusta lisätä edellyttäen, ettei vesipuitedirektiivin mukaisella luokituksella esitettyä vesien hyvää tilaa heikennetä. Olemassa olevien laitosten sijainninohjauksessa tulee myös ottaa huomioon toiminnan keskittymisestä saavutettavat hyödyt alueille, joilta kasvatustoiminta siirtyy muualle. 3 1.3. Tavoitteet ja toteutus Hankkeessa laadittiin Itä-Suomen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma. Suunnitelmaa varten koottiin taustatietoa vesistöolosuhteista sekä vesiviljelyn tämän hetken tuotanto- ja ympäristöluvista, mitä tietoa voidaan käyttää apuna suunnittelussa. Tavoitteena on parantaa vesiviljelyn toiminta- ja kehittämisedellytyksiä siten, että ympäristönsuojelun sekä elinkeinon taloudelliset tavoitteet tulevat huomioiduiksi. Moniarvoinen sijainninohjaus edistää ekologisesti ja taloudellisesti kestävää elinkeinon kehittämistä. Hankkeen tuloksia voidaan hyödyntää kalatalousalan maakunnallisessa kehittämisessä, kunnallisessa päätöksenteossa sekä yksittäisessä yritystoiminnassa. Lopullisessa raportoinnissa otetaan huomioon valtakunnalliset vesiviljelyn sijainninohjauksen päätökset ja työ koordinoidaan RKTL:n tekemän paikkatietojärjestelmän kanssa. Hanke toteutettiin Itä-Suomen ELY keskusten (Etelä-Savo, Pohjois-Savo, Pohjois-Karjala, Kaakkois-Suomi: Etelä-Karjalan alue) sekä maakuntaliittojen (Pohjois-Savon Liitto, Etelä-Savon maakuntaliitto, Pohjois- Karjalan maakuntaliitto) välisenä yhteistyönä. Päärahoitus (80 %) kustannuksista toteutui Etelä-Savon ELY keskuksen koordinoimana Itä-Suomen kalatalousryhmän kautta. Tehtävän toteutti Oy FIC Fish Innovation Centre Ltd. asiantuntijoinaan FM Markku Tuomainen ja FT Hannu Mölsä. Työssä on konsultoitu kalatalousviranomaisia sekä elinkeinon ja sidosryhmien edustajia. Tarve vesiviljelyn sijainninohjaukselle on syntynyt eri intressiryhmien vesien käytön ja ympäristön tilan yhteensovittamisesta ruokakalan päätuotantoalueella, Suomen rannikolla. Itä-Suomessa kiertovesiviljely on noussut merkittäväksi tuotantomuodoksi. Tarkastelu kannattaa siksi jakaa myös läpivirtauslaitosten ja kiertovesiviljelylaitosten kesken, koska tuotantoympäristöt poikkeavat toisistaan. 2 Kansallinen vesiviljelyohjelma 2015. Valtioneuvoston periaatepäätös. Maa- ja metsätalousministeriö, Kala- ja riistaosasto. s. 8. 2009 3 Kansallinen vesiviljelyohjelma 2015. Valtioneuvoston periaatepäätös. Maa- ja metsätalousministeriö, Kala- ja riistaosasto. s. 8. 2009 6
2. Hankealue Hankealuetta rajaavat Itä-Suomen maakunnat: Pohjois-Savo, Etelä-Savo, Pohjois-Karjala ja Etelä-Karjala. Etelä-Karjala kuuluu nykyisin Kaakkois-Suomen ELY -alueeseen, ja tässä selvityksessä aluetta rajataan koskemaan sisävesiä. Rajana on pidetty Salpausselkää, valtatie 6 pohjoispuoli. Kuva 1. Vesiviljelyn sijainninohjauksen selvitysalue Itä-Suomessa. 7
Taulukko 1. Vesiviljelyn sijainninohjauksen hallinnolliset alueet (Kuva 1). Pohjois-Savo Pohjois-Karjala Etelä-Savo Etelä-Karjala 1 Kiuruvesi 24 Valtimo 38 Heinävesi 56 Suomenniemi 2 Vieremä 25 Nurmes 39 Pieksämäki 57 Savitaipale 3 Sonkajärvi 26 Juuka 40 Joroinen 58 Luumäki 4 Rautavaara 27 Lieksa 41 Rantasalmi 59 Lemi 5 Iisalmi 28 Polvijärvi 42 Savonlinna 60 Taipalsaari 6 Pielavesi 29 Kontiolahti 43 Enonkoski 61 Lappeenranta 7 Lapinlahti 30 Joensuu 44 Savonlinna * 62 Ruokolahti 8 Varpaisjärvi 31 Ilomantsi 45 Kerimäki 63 Imatra 9 Nilsiä 32 Outokumpu 46 Punkaharju 64 Rautjärvi 10 Keitele 33 Liperi 47 Kangasniemi 65 Parikkala 11 Vesanto 34 Rääkkylä 48 Mikkeli 12 Tervo 35 Tohmajärvi 49 Juva 13 Maaninka 36 Kitee 50 Sulkava 14 Siilinjärvi 37 Kesälahti 51 Hirvensalmi 15 Juankoski 52 Pertunmaa 16 Rautalampi 53 Mäntyharju 17 Karttula 54 Ristiina 18 Suonenjoki 55 Puumala 19 Kuopio 20 Leppävirta 21 Varkaus 22 Tuusniemi 23 Kaavi * Kuntaliitoksessa 44 Savonranta liitettiin 42 Savonlinnaan 3. Nykyiset vesiviljelylaitokset Tämän selvityksen ulkopuolelle jäävät hautomo- tai poikastuotantoon keskittyneet laitokset, kuten luonnonravintolammikot, yhdistysten ja yksityisten omistamat mädin hautomot ja starttilaitokset. Viljelylaitoksina ei myöskään pidetä onkilammikoita, joissa kaloja ruokitaan ainoastaan ylläpitotarkoituksessa ja ruokintamäärät ovat pieniä. Intensiivikasvatuslaitokset, joiden tarkoituksena on tuottaa poikasia esim. jatkokasvatukseen tai istukkaiksi, ovat mukana, mikäli ne ylittävät 7500 kg tuotantomäärät. Itä-Suomen alueella on 19 läpivirtausmenetelmällä toimivaa kalanviljelylaitosta, ja lisäksi seitsemän poikaslaitosta, joiden tuotantomäärä jää alle 7500 kg. 8 3.1. Läpivirtauslaitokset Enonkoski, RKTL, Enonkosken kalanviljelylaitos (Saimaan yksikkö) Enonkosken kalanviljelylaitos sijaitsee Enonkosken kunnan keskustaajaman välittömässä läheisyydessä sen länsipuolella Ylä-Enonveden ja Enonveden välisen uoman etelärannalla. Saimaan laitos on järvivettä käyttävä läpivirtauslaitos. Enonkosken kalanviljelylaitos ottaa vetensä yläpuolisesta Ylä-Enonvedestä ja vähäisessä määrin Pahkajärvestä sekä johtaa käytetyn veden Sahalammen kautta Enonveteen. Saimaan laitoksen toiminta painottuu mädintuotantoon ja paikallisten kalakantojen (järvilohi, saimaannieriä,
järvitaimen, planktonsiika, harjus) viljelyyn. Emokalanviljelyn merkitys on arvokalakantojen perinnöllisen monimuotoisuuden säilymiseksi vesiviljelyn keinoin keskeistä. Lisäksi laitos ylläpitää nevanlohen emokalastoa varmistamaan varsinaisen tuottajalaitoksen Laukaan toimintaa. Saimaan laitoksen toiminnan osittainen muuttuminen viime vuosina ja etenkin tulevina vuosina mm. nevanlohen tuotannon kasvaminen, pohjoisten lohikantojen varaparviviljelyn lisääntyminen ja myös kirjolohen määrän kasvaminen on jo lisännyt ja tulee vielä jatkossa kasvattamaan laitoksen kalabiomassaa. Ympäristölupa säilyi ennallaan ja mahdollistaa 225 kg/a fosforikuormituksen tai 25 tn/a kalan tuotannon. 4 Joensuu, ProAgria Pohjois-Karjala, Keskijärven kalanviljelylaitos Keskijärven kalanviljelylaitos sijaitsee Joensuun kaupungin Keskijärven kylässä noin yhdeksän kilometriä Kiihtelysvaaran taajamasta pohjoiseen Ylisenjärven eteläpäässä. Laitosalueen rakenteet sijoittuvat Ylisenjärvestä lähtevän Kissapuron yläjuoksulle. Laitoksella kasvatetaan järvilohen, järvitaimenen ja nieriän poikasia istukkaiksi ja kirjolohen poikasia jatkokasvatukseen. Kalanviljelylaitoksella on seitsemän maalammikkoa ja kaksi maauomalammikkoa. Voimassaolevan ympäristöluvan perusteella fosforikuormitus saa olla enintään 100 kg/a 5. Tuotantotasoksi arvioidaan 10 tn/a. Luvassa on esitetty, että lietteen poistolla saadaan 10 tn vuotuiseen kasvuun käytetystä rehusta lietteeseen siirtyvästä jäännösfosforista (50 kg/a) talteen 15 kg/a. Arvioitu lisäkasvu on 25-30 tn/a. Tuotannon lisäkasvu on n. 30 tn/a (2007). 6 Joroinen, Huutokosken Arvo-Kala Oy, Huutokosken kalanviljelylaitos Maa-allaslaitoksen tuotanto on ollut 45.000-90.000 kg kalaa vuodessa. Arvo-Kala on siirtämässä tuotantoaan kiertovesiviljely-yksikköön, ja maa-altaiden tuotanto laskee n. 15.000 kg vuodessa. 7 Juva, Juvan Lohi kalanviljelylaitos Tuotannon lisäkasvu on n. 7,5 tn/a (2007). 8 Kontiolahti, ProAgria Pohjois-Karjala ry, Kontiolahden kalanviljelylaitos Kontiolahden kalanviljelylaitos sijaitsee Kontiolahden kunnan Kontiolahden kylässä tilalla Jauhola RN:o 7:17 ja Kalalaitos RN:o 7:37 noin neljä kilometriä kuntakeskuksesta kaakkoon. Laitosalueen rakenteet sijoittuvat Pitkälammesta lähtevän Pitkälammenpuron luusuaan. Kontiolahden kalanviljelylaitos on aloittanut toimintansa vuonna 1958 Pitkälammen vesilaitoksen paikalla. Laitoksella kasvatetaan järvilohen, järvitaimenen ja kirjolohen poikasia istukkaiksi. Mäti haudotaan ja 0+ -ikäluokan poikaset kasvatetaan sisätiloissa lasikuitualtaissa. Suuremmat poikaset kasvatetaan ulkona maa-altaissa. Laitoksella on viime vuosina käytetty kalojen ruokintaan kuivarehua 30 000-38 000 kiloa vuodessa. Lisäkasvu on ollut 30 000-4 Aluehallintovirasto, Itä-Suomi, Ympäristölupavastuualue. Päätös. Tutkimuslaitoksen Saimaan yksikön (Enonkosken kalanviljelylaitos) ympäristölupa, Enonkoski. 2.9.2010 5 Aluehallintovirasto, Itä-Suomi, Ympäristölupavastuualue. Päätös: Keskijärven kalanviljelylaitoksen ympäristölupaan nro 44/06/2, 7.6.2006 sisältyvän lupamääräyksen, jolla on kielletty Kissapuron uoman käyttäminen kalojen kasvatukseen, käsitteleminen uudelleen KHO:n 30.12.2008 tältä osin kumottua päätöksen, Joensuu. 14.4.2010 6 Ympäristöhallinto. VAHTI palvelu. 2010 7 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Huutokosken kalanviljelylaitoksen ympäristölupa ja lupa veden johtamiseen kalanviljely-laitokselle, Joroinen. 11.3.2005 8 Ympäristöhallinto. VAHTI palvelu. 2010 9
35 000 kiloa vuodessa. Kalanviljelylaitoksella on 13 maalammikkoa, kuusi Myllypuroon padottua purolammikkoa sekä poikaskasvatukseen käytettäviä betonisia tai lasikuituisia altaita yhteensä 100 kappaletta. Laitoksen alapuolinen puro on Kantelesärkän lampeen asti nimeltään Myllypuro ja sen alapuolella nimeltään Uilonpuro. Kantelesärkän lammen luusuassa on Heikki Mustosen Kantelesärkän kalanviljelylaitos, joka on kasvattanut viime vuosina keskimäärin 11 500 kg kirjolohta vuodessa vuonna 1982 annetun ennakkotoimenpidelausunnon nojalla. Kontiolahden ja Kantelesärkän kalalaitosten lisäksi vesistöä kuormittaa metsätalous- ja peltoalueilta tuleva hajakuormitus. Ympäristölupavirasto antaa samanaikaisesti päätöksen numero 86/04/2 Kantelesärkän kalalaitoksen ympäristölupa-asiassa. Perustelu: Asioiden ratkaiseminen ympäristönsuojelulain 40 :n nojalla samanaikaisesti on tarpeen, koska hankkeiden yhteisvaikutus Uilonpurossa on lupaharkinnassa otettava huomioon. Voimassaolevan ympäristöluvan mukainen lisäkasvu on 30 tn/a ja fosforikuormitus 160 kg/a. 9 Kontiolahti, Heikki Mustonen, Kantelesärkän kalanviljelylaitos Kantelesärkän kalalaitos sijaitsee Kontiolahden kunnan Kontiolahden kylässä tilalla Kantelesärkkä RN:o 7:50 noin kuusi kilometriä kuntakeskuksesta kaakkoon. Ympäristöluvan mukaisesti laitoksella saa tuottaa 10 tn/a kalaa ja fosforipäästöt saavat olla 60 kg/a. 10 Leppävirta, Terhontammi Oy, Konnuslahden kalanviljelylaitos Verkkokassilaitos sijaitsee Koirusveden selkäalueella noin 150 metriä Säyneensalosta länteen. Nykyisin voimassaolevaan lupaan (21 tn/a) haetaan muutosta (30 tn/a) pääasiassa siian poikaskasvatukseen. 11 Tuotannon lisäkasvu n. 20 tn/a (2007). 12 Lieksa, Savon Taimen Oy, Pankakosken kalanviljelylaitos Laitos sijaitsee Lieksanjoen varrella entisessä koskiuomassa. Lieksanjoki kuuluu Vuoksen vesistöalueeseen ja Lieksanjoen valuma-alueeseen (4.42). Laitoksella kasvatetaan eri ikäluokkia kirjolohta, taimenta ja lohta. Laitoksella on perkaamo. Laitoksen kalojen lisäkasvu on ollut viime vuosina hieman alle 90 000 kg vuodessa. Tuotantoa on tarkoitus kasvattaa siten, että lisäkasvu olisi 115 000 125 000 kg vuodessa. Laitoksella on viisi maa-allasta, joiden yhteispinta-ala on 9 370 m 2 ja tilavuus 24 350 m 3. Kahden betonialtaan yhteispintaala on 530 m 2 ja tilavuus 500 m 3. Voimassa oleva ympäristölupa sallii 100 tn/a lisäkasvun ja enintään 700 kg/a fosforipäästön. 13 Liperi, Teuvo Kiiskinen, Viinijärven kalanviljelylaitos Viinijärven kalalaitos sijaitsee Liperin kunnan Taipaleen kylässä noin puolitoista kilometriä Viinijärven taajamasta lounaaseen. Laitos ottaa vetensä Taipaleenjoesta ja laskee ne kasvatusaltaista takaisin jokeen. Voimassaolevan ympäristöluvan mukaisesti kalaa saa tuottaa 24 tn/a ja fosforikuormitus saa olla 140 kg/a. 14 9 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Kontiolahden kalanviljelylaitoksen ympäristölupa. 15.9.2004 10 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Kantelesärkän kalanviljelylaitoksen ympäristölupa. 15.9.2004 11 Aluehallintovirasto, Itä-Suomi, Ympäristölupavastuualue. Kuulutus: Vireillä olevan ympäristölupahakemuksen tiedoksianto. Konnuslahden kalanviljelylaitoksen ympäristö- ja vesitalousluvan tarkistaminen ja kasvatusmäärän lisäys. 12 Ympäristöhallinto. VAHTI palvelu. 2010 13 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Pankakosken kalanviljelylaitoksen ympäristölupa. 18.11.2008 14 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Viinijärven kalalaitoksen ympäristölupa ja veden johtaminen kalalaitokselle. 9.7.2004 10
Maaninka, Petsamon Kala Oy kalanviljelylaitos Laitoksella kasvatetaan järvi-, meri- ja kirjolohen poikasia haudonnasta istutuskokoisiksi. Kasvatettava kalamäärä saa olla vuotuisena kasvuna mitattuna noin 8 500 kg. 15 Maaninka, Myhkyri Oy, Myhkyrinsaaren kalanviljelylaitos Tuotannon lisäkasvu on n. 16 tn/a (2007). 16 Puumala, Puumalan Lohi Oy, kalankasvatuslaitos Kalankasvatuslaitoksen kasvatustilat sijaitsevat noin kaksi kilometriä Puumalan kirkonkylästä koilliseen Puumalanniemen itärannalla Saimaan Osmonaskeleenselän länsirannalla niin, että laitoksen kasvatusaltaiden rakenteet ovat rannan ja Vehkotaipaleensaarten rajaamalla alueella. Kalankasvatus tapahtuu neljässä yhteispinta-alaltaan noin kolmen hehtaarin panssariverkkoaitauksessa. Kirjolohen tuotanto on 100 tn/a. 17 Rautalampi, Savon Taimen Oy, Tyyrinvirran kalanviljelylaitos Tuotannon lisäkasvu on n. 370 tn/a (2007). 18 Sulkava, Sulkavan Taimen Oy, Kaartilankosken kalanviljelylaitos Laitoksella tuotetaan järvi- ja meritaimenen sekä järvi- ja merilohen poikasia kalavesien hoitoon, kirjolohen poikasia jatkokasvatukseen ja Saimaan vesistöalueen lohikalojen emokalakantoja. Ruokintaan saa käyttää kuivarehua 24 tn/a. 19 Sulkava, Taimen Oy, Vekaran kalanviljelylaitos Vekaran kalankasvatuslaitos on ns. välikoon kasvatuslaitos, jolla tuotetaan poikasia verkkoaltaissa jatkokasvatukseen. Kalankasvatuslaitos sijaitsee Sulkavan kunnan Kaartilan kylässä Saimaan Pihlajaveden Säviön- ja Harjusaarten välisellä vesialueella, Harjuslahdessa. Aiemman ympäristöluvan mukainen tuotantomäärä sai olla 175 tn/a, tai fosforikuormitus 1200 kg/a. Voimassaolevan ympäristöluvan mukaisesti tuotantomäärää ei hakijan toivomuksesta ole rajoitettu, vaan tuotanto on sidottu fosforikuormituksen enimmäismäärään 1100 kg/a. Ympäristöluvan perusteluissa 1100 kg fosforikuormitus mahdollistaisi 220 tn/a tuotannon. 20 Tervo, RKTL, Tervon kalantutkimus- ja vesiviljelylaitos 15 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Myllypuron varrella sijaitsevan kalaskasvatuslaitoksen ympäristölupa. 17.11.2006 16 Ympäristöhallinto. VAHTI palvelu. 2010 17 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Puumalan Lohi Oy:n kalankasvatuslaitoksen ympäristölupa. 30.3.2005 18 Ympäristöhallinto. VAHTI palvelu. 2010 19 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Kaartilankosken kalanviljelylaitoksen ympäristölupa. 4.5.2005 20 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Vekaran kalankasvatuslaitoksen ympäristölupa. 25.1.2006 11
Laitos sijaitsee noin 8 km Tervon kirkonkylästä luoteeseen Huuhtajankosken pohjoisrannalla. Laitos ottaa tarvitsemansa veden Huuhtajankoskesta avokanavalla ja Nilakkajärvestä syvänneputkella. Laitoksella käytetty vesi johdetaan takaisin vesistöön Koskilammessa, josta vedet purkautuvat Äyskosken kautta Koskiveteen. Laitoksella valintajalostetaan viljelykaloja niiden tuotannollisten ja laadullisten ominaisuuksien parantamiseksi. Samalla kehitetään myös kalojen tehokkaampaa ravinnon hyväksikäyttöä. Viljelyjalostuksen lisäksi ylläpidetään alueen uhanalaisten ja vaarantuneiden arvokalakantojen ja -lajien viljelyä ja tuotetaan niiden mätiä ja poikasia. Laitoksella viljellään myös kalanpoikasia muille laitoksille sekä lähivesien istutustarpeisiin. Voimassa oleva ympäristölupa sallii 110 tn/a tuotannon. Fosforipäästöt saavat olla 1200 kg/a ja vuodesta 2013 alkaen 1000 kg/a. 21 Varpaisjärvi, Siikapaja Oy, kalanviljelylaitos Tuotannon lisäkasvu n. 35 tn/a. 22 Muut alueen poikastuotantolaitokset (alle 7,5 tn vuodessa kalaa tuottavat laitokset) Ympäristöhallinnon VAHTI -järjestelmän mukaisesti alueelta löytyvät seuraavat pienlaitokset, joita ei tässä yhteydessä tarkemmin selvitetä. 21 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Tervon kalantutkimus- ja vesiviljelylaitoksen ympäristölupa. 2.10.2008 22 Ympäristöhallinto. VAHTI palvelu. 2010 12
Taulukko 2. Alueen pienet poikaslaitokset, jotka eivät ole luonnonravintolammikoita. Sijainti Nimi 2005-2007 vuosituotantotasot Vieremä Siltalan Lohi 1-5 tn/a Pielavesi Myhkyri Oy, Löytyn lohi 2-4 tn/a Tervo/Vesanto Juha Kukkonen 1 tn/a Vesanto Jaakko Hytönen 1 tn/a Kuopio Kuopion kaupunki kalataloustoim. 1-3 tn/a Sorsakoski Terhontammi Oy, Sorsakosken 4-6 tn/a kvl. Punkaharju Putikon kvl 4-5 tn/a Yhteensä 14-25 tn/a Taulukko 3. Itä-Suomen sisävesialueen kalantuotanto (poikastuotanto, istukastuotanto ja ruokakalantuotanto) läpivirtauslaitoksissa voimassa olevien ympäristölupien perusteella Läpivirtauslaitokset 13 tn/a Huutokosken Arvo-Kala Oy, kvl 15 Juvan Lohi 7,5 Kantelesärkän Kalalaitos 10 Myhkyri Oy, Myhkyrinsaaren kvl 16 Petsamon Kala Oy 8,5 Puumalan Lohi Oy, Kvl 100 Saimaan Kalantutkimus Ja Vesiviljely 25 Savon Taimen Oy / Tyyrinvirran lts *320 Savon Taimen Oy /Pankakosken lts 100 Siikapaja Oy 40 Sulkavan Taimen Oy, Kaartilankosken kvl 24 Taimen Oy, Vekaran kvl 220 Terhontammi Oy, Konnuslahden verkkoaltaat 21 Tervon Kalantutkimus Ja Vesiviljely 110 Viinijärven Kalalaitos 24 ProAgria Pohjois-Karjala, Kontiolahden kvl 30 ProAgria Pohjois-Karjala, Keskijärven kvl 20 Muut pienlaitokset yhteensä ( 20 Taulukko 2) Läpivirtauslaitokset yhteensä 1111 * Vuoden 2011 alusta 3.2. Kiertovesiviljelylaitokset Itä-Suomen alueella on kuusi kiertovesiviljelylaitosta, joilla on ympäristölupa toimintaa tai toiminnan käynnistämistä varten. Ilomantsi, Caviar Empirik Oy, kiertovesilaitos Kalankasvatuslaitos sijoittuu teollisuushalliin Ilomantsin kuntakeskuksen itäisellä reunalla osoitteessa Särkkäpellontie 5-7. Poikastuotantoon tarkoitettu mäti haudotaan hautomossa ja kalat siirretään niiden kasvaessa aina suurempiin altaisiin. Laitosrakennukseen sijoitetaan hautomon ja kasvatusaltaiden lisäksi karanteeniosasto, rehuvarasto, perkaamo, poistoveden varastoallas sekä kiertoveden ja poistoveden
käsittelylaitteet. Laitoksella käytetään Ilomantsin kunnan verkostovettä ja prosessista poistettava vesi johdetaan kunnalliseen viemäriin. Ympäristöluvan mukainen vuotuinen kasvu on 190 tn/a ja perattava määrä 180 tn/a. 23 Imatra, Imatran Kala & Kaviaari Oy Imatran Kala ja Kaviaari Oy on sammen ja kuhan poikastuotantoon sekä kaviaarin tuotantoon erikoistunut kalanviljely-yritys Imatralla. Kalanviljelylaitoksen veden lämmitys tapahtuu paperitehtaan hukkaenergian avulla, jolloin kasvatusveden lämpötila pystytään pitämään 20-asteisena ympäri vuoden. Imatran Kala ja Kaviaari Oy:n omistama kalankasvatuslaitos sijaitsee Stora Enso Oyj:n Imatran tehtaiden Tainionkosken tehdasalueella Neitsytniemen kaupunginosassa tontilla nro 73-1-6. Imatran Kala ja Kaviaari Oy:n kalankasvatuslaitoksella on selvitetty vuoden 2004 loppuun päättyneessä kokeilussa teollisuudessa syntyvän ylijäämäenergian hyötykäyttöä kalankasvatusveden lämmittämiseen, Suomessa uusien kalalajien kasvatusta ja sen kannattavuutta sekä teollisuuden käyttämien jätevesien puhdistusmenetelmien soveltuvuutta kalanviljelyssä syntyvän jäteveden puhdistukseen. Lupa koskee kalankasvatusmäärää 35 000 kg vuodessa. 24 Imatra, Kurkisuon kalankasvatuslaitos Toinen kiertovesiviljelytekniikkaa hyödyntävä kalanviljelylaitos on suunniteltu perustettavaksi Imatran Kurkisuon kaatopaikan läheisyyteen, missä voidaan hyödyntää maaperästä syntynyttä kaatopaikkakaasua energian lähteenä. Viljelylajeina on suunnitelmien mukaan kuha (Martti Naukkarinen, perustettava yhtiö). Kasvattamon rakennustyöt saadaan päätökseen lokakuun alussa (2010). Ensimmäiset kuhat vipeltävät kalaaltaissa lokakuun lopulla. Myyntikokoon ne ovat kasvaneet vuoden 2011 lokakuuhun mennessä 25. Kurkisuon kalanviljelylaitos sijoittuu Vuoksen itäpuolelle noin 5 km Imatran keskustasta koilliseen. Unterniskanjoki on Immalanjärven laskujoki, joka yhtyy Vuokseen pian Venäjän rajan ylitettyään. Kysymyksessä on uusi perustettava laitos, joka rakennetaan Imatran kaupungin omistamista tiloista 153-417-5-266, 153-417-1-234, 153-417-1-232 ja 153-417-1-12 vuokrattavalle noin 5 000 m 2 :n määräalalle. Laitoksen vieressä on suljettu Kurkisuon kaatopaikka, jonka tuottamaa kaasua hyödynnetään laitoksen käytössä. Kasvatuslajeina ovat kuha sekä mahdollisesti muut tasalaatuista lämmintä vettä suosivat kalalajit. Laitoksella kasvatetaan kalaa tuotantotilojen ollessa kokonaan käytössä noin 150 000 kg vuodessa. 26 Kurkisuon lopetettu kaatopaikka tuottaa 0,55 milj. m3/a biokaasua (54 % metaania) 27. Joroinen, Huutokosken Arvokala Oy kiertoviljelylaitos Huutokosken Arvokala Oy on tuottanut kiertovesitekniikalla aiemmin järvitaimenta ja Saimaan nieriää. Nykyään laitos tuottaa sampia Carelian Caviar Oy:lle ja toimii Varkauden laitoksen ns. syöttölaitoksena. 23 Aluehallintovirasto, Itä-Suomi, Ympäristölupavastuualue. Päätös: Kalankasvatuksen ympäristölupa, Ilomantsi. 22.10.2010 24 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Tainionkosken tehdasalueella sijaitsevan kalankasvatuslaitoksen ympäristöluvan määräysten tarkistaminen. 1.6.2005 25 Etelä-Saimaa. Imatran Kurkisuolla polskii jo ensi kuussa kuha. 6.9.2010 26 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Kurkisuon kalankasvatuslaitoksen ympäristölupa ja vesitalouslupa. 2.9.2009 27 University of Eastern Finland. Suomen biokaasulaitosrekisteri n:o 13. Tiedot vuodelta 2009. s 30. Joensuu. 2010 14
Tuotantomäärä on 180 tn/a. Yritys on mukana tytäryrityksensä Carelian Caviar Oy:n kautta sammen tuotannossa Varkaudessa. 28 Tuotannon lisäkasvu n. 50 tn/a (2007). 29 Rautalampi, Savo Lax Oy kiertoviljelylaitos Savon Taimen Oy:n tytäryhtiö Savo Lax Oy käynnisti tuotannon kiertovesiviljelylaitoksella 2009. Viljelylajina on aluksi siika ja myöhemmin kuha. Yritys on kehittänyt molempien lajien viljelyteknologiaa eri tutkimus- ja kehittämishankkeissa. Toimintaa harjoitetaan Tyyrinvirran kalanviljelylaitoksen ympäristöluvalla nro 23/03/1, johon on haettu muutosta siten, että osa kalanviljelylaitoksen tuotannosta kasvatetaan kiertovesitekniikalla. 30 Tuotantokapasiteetti on n. 150 tn 31. Varkaus, Carelian Caviar Oy Carelian Caviar Oy käynnisti sammen tuotannon kiertovesitekniikalla v. 2007. Yritys tuottaa Siperiansampea (Acipenser baerii) ja beluga-sampia (Huso huso) beluga-kaviaarin tuottajana. Viljelyssä hyödynnetään Stora Enson Varkauden tehtaiden hukkalämpöä sekä jäteveden puhdistuslaitosta, jonne kalankasvatuksessa syntyvä liete johdetaan. Uudella kasvatusteknologialla kaviaarin- ja lihantuotannon nopeus moninkertaistetaan luonnonolosuhteisiin verrattuna. Tuotanto ei myöskään kuormita ympäristöä merkittävästi. Tuotantokapasiteetti on nykyisin enintään 300 tn vuodessa, mutta kaavailtu laajennus mahdollistaa tuotannon noston jopa 600 tn. Laitoksen kasvatusmäärä saa olla enintään 400 000 kg vuodessa. 32 Taulukko 4. Itä-Suomen sisävesialueen kalantuotanto (poikastuotanto, istukastuotanto ja ruokakalantuotanto) kiertovesiviljelylaitoksissa voimassa olevien ympäristölupien perusteella Kiertovesilaitokset tn/a Carelian Caviar Oy, kiertovesilts. 400 Huutokosken Arvo-Kala Oy, kiertovesilts 180 Imatran Kala ja Kaviaari, kiertovesilts 35 Kurkisuon kalankasvatuslaitos 150 Caviar Empirik Oy kiertovesilaitos Ilomantsi 190 Savo Lax Oy kiertovesilts * 150 Kiertovesilaitokset yhteensä 1105 * Savo Lax Oy toimintaa harjoitetaan Tyyrinvirran laitoksen luvalla - 370 tn vuosituotantoa on tarkoitus siirtää kiertovesiviljelyyn. Kiertovesiviljelyn kapasiteetti on n. 150 tn. 28 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Huutokosken kalanviljelylaitoksen ympäristölupa ja lupa veden johtamiseen kalanviljely-laitokselle, Joroinen. 11.3.2005 29 Ympäristöhallinto. VAHTI palvelu. 2010 30 Aluehallintoviraston sivusto: http://www.avi.fi/fi/virastot/itasuomenavi/ymparistojavesitalousluvat/ymparistoluvat/sivut/vireillaolevatymparistolu pa-asiat.aspx 2.11.2010 31 Liukkonen, Mauno. Savon Taimen Oy. Haastattelu 16.11.2010. 32 Itä-Suomen Ympäristölupavirasto. Päätös: Stora Enso Oyj:n tehdasalueelle rakennettavan kalankasvatuslaitoksen ympäristölupa. 8.11.2006 15
4. Kalanviljelylaitosten näkemyksiä Seuraavaan on koottu kalanviljelylaitosten ja henkilöiden näkemyksiä: Huutokosken Arvokala, ArvoTec ja Carelian Caviar (Pekka Hannelin, Seppo Tossavainen 20.9.2010); Terhontammi Oy, tj. Terho Roponen (4.11.2010); Savon Taimen Oy, tj. Mauno Liukkonen ja Yrjö Lankinen(16.11.2010); Puumalan Lohi Oy, tj. Timo Hagman (30.11.2010) ja ProAgria Pohjois-Karjala, joht. Kari Kujala (21.12.2010). Sijoittumispaikkoja on yleisesti enemmän kuin yrityksiä ja yrittäjiä - sekä läpivirtauspuolella kuin kiertovesipuolellakin. Osaamisesta alkaa myös olla pulaa, sillä varsinkaan kiertovesipuolella ei ole koulutusmahdollisuutta. Poikaslaitoksilla toimineilla työntekijöillä on paremmat valmiudet siirtyä kiertovesiviljelyn pariin. Taantuneet teollisuuskaupungit ovat hyviä kiertovesiviljelyn sijaintipaikkoja: prosessityön osaamista, infraa ja kehittämistahtoa löytyy. Ympäristöön ja alueen virtausolosuhteisiin hyvin sopeutettu läpivirtauslaitos voi tuottaa kalaa huomattavasti kannattavammin kuin kiertovesitekniikkaa käyttävä laitos. Toiminnan taloudellinen kannattavuus on jatkuvuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Kiertovesiviljelylaitoksen investoinnit voivat olla kymmenkertaiset vastaavaan läpivirtauslaitokseen verrattuna. Mikäli sekä investoinnit että tuotantokustannukset, ovat kiertovesiviljelyssä kalliimpia verrattuna verkkokassi-, tai maaallaskasvatukseen, vaikuttaa se väistämättä myös tuotetun kalan myyntihintaan. Kiertovesiviljelyn lisätessä osuuttaan tuttujen ruokakalojen markkinoista, hintapaineet kasvavat. Hintapainetta lisäävät myös Aasian tehostuva kalantuotanto, uusien viljelylajien ilmaantuminen ja esim. kuhan osalta paranevat sisämaan kuhakannat. Suomessa kotimaisen kalan kulutus on jatkuvasti pienentynyt, ja nyt vain joka kolmas kalaannos on valmistettu kotimaisesta kalasta. Sisävesien läpivirtauslaitoksille soveltuvien paikkojen käyttöön ottoa hankaloittaa etenkin Saimaan alueella matkailun ja vapaa-ajan asuntojen lisääntyminen. Etenkin teuraskalan tuotannossa tulisi hankkia riittävästi maa-alueita kalan ja rehun käsittelyyn. Ranta-alueiden hinnat ovat jo niin korkeita, ettei niitä oikein kannata hankkia kalan tuotantoon. Olemassa olevilla laitoksilla tuotannon nostaminen ei kuitenkaan yleensä vaadi uusien maa-alueiden hankkimista. Kalanviljelyn osalta Suomen vahvuuksia ovat puhtaat vedet, vesistöjen määrä ja virtaava vesi. Kiertovesilaitokset mahdollistavat pitkällä aikavälillä tuotannon siirtämisen lähelle kuluttajia, jolloin tuotantoalueiden tulisi sijaita esim. Euroopan metropoleissa. Sisävesillä on mahdollista tuottaa ns. lähikalaa, jolloin laatu- ja brändiominaisuuksilla voidaan kompensoida tuotantotehokkuudessa hävitty kustannusetu merialueen laitoksiin verrattuna. Läpivirtauslaitosten ympäristölupaehtojen tiukentuminen on kaventanut yritysten toimintamahdollisuuksia. Teuraskalaa tuottavalla laitoksella tuotantomäärän pienentäminen johtaa väistämättä henkilövähennyksiin. Yksi vaihtoehto on hyödyntää olemassa olevaa henkilöstöä ja luotua kuljetuslogistiikkaa siirtämällä osa tuotannosta kiertovesimenetelmään. Tuotantomenetelmän muuttaminen tuo toisaalta lisäinvestointi- ja energiatarpeita, mutta voi nopeuttaa tuotantokiertoa esim. kolmesta kasvukaudesta yhteen vuoteen ja tehostaa tuotantoa esim. tarpeettomien kalan siirtojen ja merialueille tarvittavien rokotteiden jäädessä pois. Viljeltäessä kalaa kiertovesimenetelmällä tarvitaan sähköä pumppujen toimintaan. Sähkövero on kulutusvero, jota kannetaan Suomessa kahdessa luokassa: korkeamman (I-luokka) veroluokan piiriin kuuluvat kotitaloudet ja alemman (II-luokka)teollisuus, mineraalien kaivaminen ja ammattimainen kasvihuoneviljely 33. I-luokan vero on tarkasteluhetkellä 1,07726 snt/kwh ja II-luokan 0,32086 snt/kwh 34. IIluokan teollisuus voi hakea tullipiiriltä veronpalautusta, mikäli sähköveron osuus ylittää 3,7 % ns. yrityksen jalostusarvosta. Veronpalautusta voi hakea 3,7 % ylittävältä osalta 85 % - veronpalautusta taas maksetaan 33 http://www.ek.fi/yritysten_energiaopas/fi/sahkon_hankinta/verot_huoltovarmuusmaksut.php. 15.12.2010 34 http://fi.wikipedia.org/wiki/s%c3%a4hk%c3%b6vero. 15.12.2010 16
50.000 ylittävältä osalta 35. Sähkönkulutuksen pitäisi siis käytännössä ylittää 5,5 MWh ja veron 59250. Vaikka kalan tuottaminen veisi 10 kwh/kg, ei kynnysarvo 3,7 % yrityksen jalostusarvosta ylity. Mikäli tuotettavan kalan kilohinta olisi 10 /kg, veron osuus jalostusarvosta jäisi 1,1 %. Veron määrä kyllä ylittyisi 550 tn tuotantomäärällä, mutta tuotanto ei olisi liian energiaintensiivistä - energiaa tulisi kulua n. 35 kwh/kg tuotettua kalaa. Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnossa hallituksen esitykseen energiaverotusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi todetaan, että kustannusmuutokset ovat suurimpia tuotantomuodoissa, joissa sähköä käytetään runsaasti. Näille tuotantomuodoille ehdotetaan helpotusta, jossa palautusraja pienennettäisiin 50.000 eurosta 5.000 euroon. Lisäksi vastaava helpotus eli palautuksen alaraja on sovitettu maa- ja puutarhatalouden kuin myös kalankasvatuksen olosuhteisiin. 36 Kirjolohen tuotannossa laitosten tulisi olla vähintään 200-300 tn kokoisia, jotta ne voisivat vastata hintakilpailuun (verkkokassilaitokset). Riittäviä läpivirtauskapasiteetteja löytyy kyllä esim. Kallavedeltä, Pielisjoesta ja Saimaalta. Erityisesti Pohjois-Karjalan alueella järvitaimen, järvilohi ja kirjolohi-istukkaiden tuottaminen nykyisillä poikaslaitoksilla ei vastaa kysyntää. Laitosten tuotantokapasiteetin ollessa 20-30 tn, lupaehtojen ja kannattavuuden mahdollistava tuotanto sallii ainoastaan pienten istukkaiden tuottamisen. Toisaalta suurten, yli 3-vuotiaiden, järvitaimenistukkaiden kysyntä on kasvanut. 3-v järvitaimen soveltuu paremmin istutusvesiin, joissa petovaikutus on suurta (hauet, ja jopa kuhat). Lisäkasvatustarvetta olisi vähintään 50 tn uudelle laitokselle. Joet voivat olla kesällä helposti liian kuumia ja talvella liian kylmiä paikkoja, joten lähellä tulisi olla syvännevesiä tarvittaessa tasaamaan äärilämpötiloja. Istukkaiden hintapaineet lisääntyvät tuotantolupien pienentymisen, rehujen kallistumisen, eväleikkaus- ja sen aiheuttaman lisätyömäärän lisääntymisen ja sopivien poikasten vähyyden vuoksi. 5. Läpivirtauslaitosten sijainninohjaus 5.1. Läpivirtauslaitosten sijainninohjauskriteerit Maa- ja metsätalousminiteriön asettama sijainninohjauskriteeristöä soveltaen kehitettiin Itä-Suomen vesiviljelyn sijainnin ohjauksen kriteerit, joissa on erikseen tarkasteltu läpivirtauslaitoksia (A1- A5) ja kiertovesiviljelylaitoksia (A6 A7) (Liite 1). Tässä työssä on vastaavasti arvioitu, mitä tietolähteitä suunnittelussa on käytettävä, kun kalankasvatukselle haetaan ympäristön ja elinkeinon kannalta soveliasta ympäristöä. Ympäristönäkökohtien huomiointi Suunnittelun lähtökohtana on se, että vesistön veden laatu ja ekologinen tila eivät saa muuttua kalankasvatuksen aiheuttaman ravinnekuormituksen vuoksi. Vesistön veden hyvä laatu kuvastaa myös alueen sietokykyä luontaisen kuormituksen ja ihmistoiminnasta aiheutuneen jätevesikuormituksen suhteen. Kokonaistilaa arvioitaessa on siten huomioitava luontainen ravinteiden ja kiintoaineksen huuhtouma, maa- ja metsätalouden aiheuttama hajakuormitus sekä pistemäinen jätevesikuormitus. Ravintoverkkoihin ja erityisesti kasvillisuusvyöhykkeisiin perustuvan ravinteiden sitomiskyvyn ohella vesistön hydrologiset ominaisuudet (virtaukset, syvyyssuhteet) ovat tärkeimpiä. Niistä riippuvat ravinteiden 35 http://www.ek.fi/yritysten_energiaopas/fi/energiaverotus/energiaintensiivinen_teollisuus.php. 15.12.2010 36 Maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto 20/2010 vp. Hallituksen esitys energiaverotusta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. 17
laimeneminen ja ravinnekuormituksesta aiheutuvat haitalliset seuraukset. Siten suuri veden virtaama virtapaikoilla ja tehokas veden vaihtuvuus selkäalueilla ovat ratkaisevia muuttujia, joita tulisi arvioida. Näiden tekijöiden vaikutus tulisi näkyä myös kuormitusperusteisissa vesiviljelyn lupaehdoissa. Alueella jo toimiva kalanviljelylaitos on eräs parhaita indikaattoreita vesistön sietokyvystä. Eturistiriitojen välttäminen Sijainninohjauskriteereissä todetaan myös, että tuotantoalueen välittömässä läheisyydessä ei tulisi olla merkittävää vapaa-ajan asutusta tai muuta vesien nykyistä käyttömuotoa, jolle toiminta aiheuttaisi olennaista haittaa. Erityisesti vapaa-ajan asutus, matkailupalvelut (luonto- ja elämysmatkailu) ja yhdyskuntien vedenotto ovat yhteiskunnallisia tekijöitä, joiden edut halutaan turvata. Olemassa olevilla kalanviljelylaitoksilla on usein uusiin rantakiinteistöihin nähden ns. aikaprioriteettiperiaatteen mukainen tilanne. Tämän naapuruussuhdelaissa määritellyn periaatteen mukaan alueelle muuttaneiden tiedossa on ollut, että alueella on kalankasvatusta. Vesiviljelyn sijainninohjauksessa keskeinen tavoite on vähentää ja estää mahdollisia eturistiriitoja alueen eri käyttömuotojen välillä. Intressivertailussa mukana ovat myös mahdolliset esteettiset (maisema) haitat. Myös luonnonsuojelu ja uhanalaiset lajit otetaan huomioon, jolloin vertailua on tehtävä taloudellisten ja eitaloudellisten arvojen kesken. Vesistön veden laadun jatkuva parantaminen ei voi olla elinkeinon kehittämisen ja yhteiskunnallisesti järkevän toiminnan ainoa lähtökohta. Lähtökohtana tulee pitää myös kalanviljelyn taloudellisen toiminnan edellytyksiä Itä-Suomessa. Ympäristölupamenettelyssä on haettava kompromissia ympäristönsuojelun ja elinkeinopolitiikan välillä. Ohjeena voidaan käyttää mm. seuraavaa : Euroopan komission vuonna 2009 antaman tiedonannon mukaisesti jäsenmaiden tulee varmistaa kuluttajien kysyntää vastaavan kestävän ja kilpailukykyisen vesiviljelyelinkeinon toimintaedellytykset sekä painottaa hallinnon ja erityisesti lupajärjestelmien yksinkertaistamista sekä elinkeinon tarpeiden huomioimista aluesuunnittelussa 37. 5.2. Läpivirtauslaitoksille soveltuvat kohteet Kriteeristön perusteella vesialue joko soveltuu tai ei sovellu vesiviljelyyn. Vesialueen kaksijakoiselle luokitukselle (joko A tai B) kirjataan perustelut, jotka puoltavat tai estävät kaupallisen vesiviljelyn sijoittumista tai sen kehittämistä. (Liite 1). Myöhemmin vesialueen soveltuvuutta vesiviljelyyn kuvaavaa tietoa tarkennetaan sillä, kuinka hyvin alue soveltuu vesiviljelyyn. Kartoituksessa määritetään alueet, jotka valtionneuvoston periaatepäätöksen linjausten mukaisesti määritetään joko 1: vesiviljelyyn hyvin soveltuviksi (periaatepäätöksen sivu 11) tai 2: erittäin hyvin soveltuviksi (periaatepäätöksen sivu 9). Suomella on arvokkaat makean veden altaat, joilla on mahdollista tuottaa esim. kalaa paikallisiin tarpeisiin ja siten vähentää varsinkin tulevaisuudessa liiallisiin mittasuhteisiin paisuvaa globaalia peruselintarvikkeiden tuontia. Luonnonvarojen kestävää hyödyntämistä tulee edistää, ja alueet tulee pitää elinvoimaisina. Itä-Suomessa tuotetulla kalalla voi olla merkittävä lisäarvo puhtaana lähiruokana, jolla on kevyt hiilijalanjälki. 37 Kansallinen vesiviljelyohjelma 2015. Valtioneuvoston periaatepäätös. Maa- ja metsätalousministeriö, Kala- ja riistaosasto. s. 8. 2009 18
Kalankasvatuksellisesti Suomessa on onnistuttu pitämään poikastuotantoalueet latvavesillä, jolloin vakavien kalatautien leviäminen on saatu rajattua tuotantokierron loppupäähän - ruokakalan tuotantolaitoksiin, jotka pääasiassa sijaitsevat Suomen rannikkoalueilla. Näin alan sijainninohjauksen itsesäätelymekanismeja ovat tuotannon kannattavuuden ja ympäristölupien lisäksi ohjanneet myös strategiset päätökset. Tulevaisuudessa mahdollinen kalankasvatuksen suuntautuminen kiertovesiviljelytekniikkaan voi lisätä myös perinteisten läpivirtauslaitosten tuotantoa, etenkin poikastuotannossa ja syöttölaitoksena toimittaessa (kts. kiertovesilaitos -kohtaa). Pintavesien tilan arvioinnissa on siirrytty viisiportaiseen luokitteluun, jossa on otettu huomioon luonnontilaisesta tausta-arvosta selvästi kohonneet raskasmetallien, orgaanisten klooriyhdisteiden sekä muiden haitallisten aineiden pitoisuudet vedessä, pohja-aineksessa, pohjaeläimissä, kaloissa jne. Tietoja haitallisten aineiden esiintymisestä ja merkityksestä on vielä vähän. Taulukko 5. Pintavesien tilan viisiportainen laatuluokittelu I Erinomainen II Hyvä III Tyydyttävä IV Välttävä Klorofylli-a (µg/l) (sisävedet) <4 <10 <20 20-50 >50 Klorofylli-a (µg/l) (merivesi) <2 2-4 4-12 12-30 >30 Kokonaisfosfori (µg/l) (sisävedet) <12 <30 <50 50-100 >100 Kokonaisfosfori (µg/l) (merivedet) <12 13-20 20-40 40-80 >80 Näkösyvyys (m) >2,5 1-2,5 <1 Sameus (FTU) <1,5 >1,5 Väriluku <50 50-100 (<200) <150 >150 V Huono Happipitoisuus (%) päällysvedessä 80-110 80-110 70-120 40-150 vakavia happiongelmia Alusveden hapettomuus ei ei satunnaista esiintyy yleistä Hygienian indikaattoribakteerit (kpl/100 ml) <10 <50 <100 <1000 >1000 Petokalojen Hg-pitoisuus (mg/kg) >1 As, Cr, Pb (µg/l) <50 >50 Hg (µg/l) <2 >2 Cd (µg/l) <5 >5 Kokonaissyanidi (µg/l) <50 >50 Levähaitat ei satunnaisesti toistuvasti yleisiä runsaita Kalojen makuvirheet ei ei ei yleisiä yleisiä Kalan kasvatuksen suurimpana haittana on pidetty fosforin pistekuormitusta, sillä hajakuormitukseen verrattuna kuormitus on vähäistä. Sijainnin ohjauksen kriteeristöstä voidaan suoraan johtaa, että kun vesialue on vedenlaadun osalta vähintään hyvässä tilassa, eikä sen hyvä tila uhkaa heiketä kalankasvatuksen ravinnekuormituksen johdosta ja vesialueella on kuormituksen hyvä laimentuminen, niin alue soveltuu läpivirtausmenetelmää hyödyntävän kalankasvatuslaitoksen sijoituspaikaksi. Käyttäen vesistön veden laatua ja ekologista tilaa sekä kuormituksen sietokykyä pääasiallisena mittarina, voidaan Itä-Suomesta osoittaa lähes rajaton määrä vesiviljelylle hyvin soveltuvia alueita. Elinkeinon sijainninohjauksessa tulee kuitenkin ottaa huomioon myös taloudelliset ja yhteiskunnalliset seikat, jotka käytännössä sanelevat ehdot käynnistää tai laajentaa kalankasvatusta läpivirtaus- tai verkkokassitekniikalla. Tavoitteena on määrittää vesiviljelylle sekä ekologisesti että taloudellisesti soveltuva toimintaympäristö. Eräitä taloudelliseen kannattavuuteen liittyviä kriteerejä on esitetty jo kappaleessa 4. 19
5.3. Läpivirtauslaitosten toimintapuitteet Itä-Suomessa Elinkeinon pioneerityötä Itä-Suomi on ollut erittäin merkittävää aluetta kehitettäessä kalanviljelyä. Viljo Orpana toi Tervoon jo 1960- luvulla kirjolohen maa-allaskasvatuksen, josta kaupallinen kirjolohen viljely käynnistyi. Seuraavina vuosikymmeninä tuotantomenetelmät ovat kehittyneet maauoma-altaista panssariaitauksiin ja verkkokasseihin ja 2000-luvulla kiertovesitekniikkaan. Strategisesti sisävesien kalanviljely on suunnattu poikastuotantoon, josta osa käytetään kalan istutuksiin ja osa jatkokasvatukseen. Sisävesillä teuraskalaa tuotetaan lähinnä paikalliseen kulutukseen. Varsinainen jatkokasvatus painottuu Suomenlahden ja Selkämeren rannikoille. Sisävesistöjen tilanne oli huonoimmillaan 30-40 vuotta sitten. 1990-luvulta alkanut järvien palautumiskehitys on aktiivisten vesiensuojelutoimien, jätevesien tehokkaamman puhdistumisen, tuotannon modernisoinnin ja kansainvälisten ilmansuojelusopimusten ansiota. Kehitys on siis ollut ympäristön kannalta erittäin positiivista teollisuuden ja asumajätevesien kuormittamissa järvissä. Suurimmaksi ongelmaksi onkin jäänyt hajakuormituksesta kärsivien järvien rehevöityminen. 38 Kuormituksen aleneminen Vuosikymmenten aikana kalan rehujen koostumus, ruokintateknologia ja myös kalakannat ovat kehittyneet entistä ympäristöystävällisimmiksi. Ympäristölupien avulla kalankasvatusta on alettu ohjaamaan määrään perustuvista tuotantoluvista kohti kuormituslupia, eli mikä on kasvatuksesta aiheutuva suurin sallittu fosforikuormitus. Tällöin tuotantoa voi vapaammin suunnitella ja omaksua kuormitusta alentavaa teknologiaa. Lupien kiertoaika on kohtalaisen pitkä - jopa yli kymmenen vuotta - jonka aikana sekä kasvatusteknologia että myös ympäristötietous tarkentuvat. Ympäristötekniikan suotuisa kehitys antaa lisää mahdollisuuksia vesiviljelyn laajentamiseen Itä-Suomessa. Kuormitusperusteisessa lupakäytännössä ympäristön tilan seuranta on keskeistä. Ympäristön tilan mittaamisessa on omat haasteensa: helpoimmin määritettäviä ovat olleet pistekuormittajien päästöt, ja näihin perustuva lupakäytäntö onkin toiminut hyvin palautumiskehityksen alkuvaiheissa. Hajakuormituksen hillitsemiselle on annettu ohjeet maa- ja metsätaloudessa, mutta kestää aikansa, jotta vesistöjen tila alkaa palautua toimenpiteiden vaikutuksesta. Kolmantena vaiheena voitaisiin ajatella vesistöjen sisäisen kuormituksen määrittämistä ja hallitsemista. Tulevaisuuden ympäristöluvissa tulisikin vertailla tasaarvoisesti kaikkia kolmea kuormittavaa lähdettä: pistekuormitus, hajakuormitus ja sisäinen kuormitus. Esimerkiksi nykyisin kalanviljelylaitoksen pistekuormitus voi olla 2 % koko alueen pistekuormituksesta, mutta haja- ja pistekuormituksesta vain 0,2 %. Mikäli tavoitteena on saavuttaa pintavesien tyypin mukainen tila, kuin ne ovat tai olisivat ilman ihmistoiminnan vaikutusta, tulisi huomioida myös vesistön sisäinen kuormitus.. Sisäiseen kuormitukseen vaikuttavat etenkin vesistöjen kunnostus sekä kalastonhoidolliset toimenpiteet, joita taas ohjaavat ihmisten kalastustottumukset ja kalan arvostus. Merkittävää on myös kalanviljelyn istukkaita tuottava vaikutus. Ilmastonmuutos 2000 -luvun ja tulevien aikojen merkittävimpänä tekijänä pidetään ilmastonmuutosta. Vesistöjen osalta hurjimmat viitteet löytyvät NASAn suurten järvien lämpötilakehityksestä 25 vuoden ajalta: Laatokan vesi on 38 Likaantuneet järvet elpyvät vähitellen. Hynynen J. 2004. Saatavana https://www.jyu.fi/ajankohtaista/arkisto/2004/06/tiedote-2009-10-01-20-42-54-049953 20
infrapunasatelliittikuvien mukaan lämmennyt 2,2 C 39. Vesiympäristölle, joka on sopeutunut 0-28 C väliseen lämpötila-alueeseen, muutos on valtava. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia on odotettavissa myös kalankasvatuksessa. Kalan kasvattajat ovat havainneet, että aikaistuneet keväät ja lämpimät syksyt ovat vaikeuttaneet kirjolohen mädin tuotannon ajoittamista jopa siten, että olisi tarvetta käyttää emokaloille jäähdytettyä vettä. Ilmastonmuutoksen hillitsemisen mittariksi on muotoutumassa kasvihuonekaasupäästöjen mittaaminen hiilidioksidiekvivalenteilla (kg CO 2 e/ toiminnallinen tuote). Sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus Ihmisten toiminnan tarkastelu yhdistetään usein kestävään kehitykseen, jonka toisiinsa linkittyneitä osaalueita ovat ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus 40. Näiden ulottuvuuksien lisäksi on huomioitava myös toiminta- tai vaikutusalue. Kestävän kehityksen mukainen toiminta tarkoittaa siis paikallista toimintaa, joka huomioi myös alueelliset ja globaalit vaikutukset. Vesiviljelyssä kuluttajan valintaongelma voi kohdistua siihen, ostaako hän lähellä kasvatettua kirjolohta vai Vietnamista tuotua pangasiusta. Paikallinen kalankasvatus tulisi nähdä vaihtoehtona globaalille kalamarkkinalle. Mittariksi soveltuisi hiilijalanjälki - tai paremminkin hiilipyrstönjälki. Kalankasvatuksen hiilipyrstönjälkeä ollaan juuri Suomessa selvittämässä mm. MTT:n ja RKTL:n toimesta. Varsinkin istukaspoikasia tuottavilla kalanviljelylaitoksilla on ollut vaikeuksia tuottaa kysyntää vastaavia määriä kalan poikasia (esim. Kontiolahden kalanviljelylaitos, Keskijärven kalanviljelylaitos, Enonkosken kalanviljelylaitos ja Pankakosken kalanviljelylaitos). Lisäkapasiteettia Itä-Suomen alueella olisi ainakin 100 tn poikaskalakasvatusta varten (haastattelut ja ympäristölupahakemukset). Istukaspoikasten tuottaminen kiertovesiviljelymenetelmällä tulee tuskin kysymykseen, sillä istukaspoikasilta odotetaan sopeutumista luonnon rytmeihin. Itä-Suomen kalanviljelyn lupapolitiikan tulisi tulevaisuudessa sisältää myös pelkän alueellisen vaikutuksen lisäksi globaalinen vaikutus - mikä on paikallisen kalanviljelyn vaihtoehto? Itä-Suomen selkeä vahvuus vesiviljelyssä ovat puhtaat ja virtaavat vedet - ne voivat olla tulevaisuudessa myös merkittävä taloudellinen etu muuhun kalantuotantoon verrattuna. Sijainninohjauksessa on hyvät mahdollisuudet yhdistää sekä ympäristönsuojelun tavoitteet että elinkeinon taloudelliset ja yhteiskunnalliset tavoitteet toisiinsa. Moniarvoinen suunnittelu voi siten edistää myös vesiviljelyelinkeinon kilpailukykyä Itä-Suomessa. 6. Kiertovesilaitosten sijainninohjaus 21 6.1. Markkinaväylät ja logistiikka. Synergia teollisuuden ja julkisten rakenteiden, infran ja palvelujen kanssa merkitsee suoraa taloudellista etua liiketoiminnalle. Perinteisesti vesiviljely on sijoittunut perifeerisille alueille, joilla yleensä on työvoiman saatavuuteen, logistiikkaan tai sähköverkon luotettavuuteen liittyviä ongelmia. Toisaalta perifeeriset alueet voivat tarjota puhtaammat kasvuympäristöt, vähäisempää ilkivaltaa ja kalatautiturvallisuutta. Yritysten tulee myös arvioida omassa liiketoiminnassaan, mitä etua nämä rakenteet tuovat kokonaisuudelle, onko 39 http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/nasa+suuret+j%c3%a4rvet+l%c3%a4mpenev%c3%a4t+laatokka+eniten/1135 261874400 40 Kalatuotteiden ympäristömerkit ja -sertifikaatit. Vihtari H. Opinnäytetyö, Liiketalouden koulutusohjelma, Haaga- Helia ammattikorkeakoulu. 2010
uusille lajeille olemassa kysyntää ja voidaanko uutta teknologiaa hyödyntäen saavuttaa merkittävää etua. Kasvatuksen ympäristölupien ja taloudellisesti kannattavan toiminnan jatkamisen osalta voi ainoa mahdollisuus olla tuotannon muuntaminen kiertoviljelytekniikaksi. Yhteiskunnallisesti tulee miettiä myös sitä, voidaanko kalaa tuottaa mahdollisimman lähellä kuluttavia asiakkaita, jolloin vältytään kaukokuljetukseen liittyviltä hiilijalanjälkipaineilta: merkittävimpiä paineita muodostavat kalan jäädyttäminen ja pakkasvarastointi pitkille kuljetusmatkoille ja kalan kuljetuksen energiatarpeet. 6.2. Kiertovesilaitoksille soveltuvat kohteet Vaikka kiertovesiviljelylaitos voi säästää vettä tuotannon aikana huomattavasti, niin tehokas käyttö edellyttää esim. 40 % vuorokautista veden vaihtoa. Lisäksi teuraspaastotus kannattaa suorittaa läpivirtauksella. Siten tärkeimpiä käytännön kiertovesiviljelylaitosten sijoittumiskriteerejä ovat vesi, edullinen energia ja valmis lietteenkäsittelyinfrastruktuuri. Sähköenergia on mahdollista saada suurten teollisuusalueiden aluesähköstä, jolloin kustannukset voivat olla puolet normaaliin linjasähköön verrattuna. Jätevedenkäsittelyn perustaminen on kallista, ja säästöt ovat huomattavia, mikäli synergiaa esim. metsäteollisuuden- tai yhdyskuntajäteveden käsittelyssä on mahdollista hyödyntää. Viljeltävästä lajista riippuen teollisuuden sekundäärilämpö voi myös olla merkittävä energian säästömahdollisuus. Erään arvion mukaan kalanlihan tuotannossa kiertovesimenetelmällä kuluu energiaa 5-10 kwh tuotettua kiloa kohti 41. Kiertävään veteen siirtyy hukkalämpöä koneista, joten vettä ei välttämättä tarvitse paljoa lämmittää. Jokainen kiertovesiviljelylaitos tarvitsee luotettavasti toimiakseen ja tuotannon tehokkuuden optimoimiseksi ns. syöttölaitoksen, jolta kala tulee kasvatettavaksi. Tällöin selkeä synergiaetu on jo olemassa oleva kalanviljelylaitos. Sijoituskriteeristöön voidaan siten lisätä mahdollisuus muuttaa osa kalanviljelyn läpivirtaustuotannosta kiertovesituotannoksi tai mahdollistaa toiminnan kasvu nykyisillä ympäristöluvan päästörajoilla. Kiertovesiviljely on Suomen kalankasvatuksessa tuonut murroksen, joka on auttanut uusien kalalajien tuotannon aloittamisen Suomessa (sampi) tai mahdollistanut volyymin lisäämistä (nieriä, kuha). Toisaalta se tuo mahdollisuuksia esim. siian viljelyn lisäämisessä kohdattuihin ongelmiin: siian kasvatuksesta toivottiin korvaavaa lajia heikosti kannattavalle kirjolohelle, mutta kasvatukseen liittyneet käytännön ongelmat ovat hidastaneet siian viljelyn volyymin kasvua. Kiertovesiviljelyllä siian kasvatusoloja pystytään hallitsemaan paremmin, jolloin tuotannon määrää olisi mahdollista nostaa jopa moninkertaiseksi. Uhkan kiertovesitekniikan yleistymiseen ovat tuoneet Suomen metsäteollisuuden tuotannon uudelleenjärjestelyt: suurten tuotantolaitosten lakkauttaminen on vaikeasti ennakoitavissa. Eniten tämä vaikuttaa riskinä sähköenergian hinnan noususta. 6.3. Potentiaaliset teollisuuden alat Kiertovesiviljelyn kannalta parhaimpia synergiaetuja ovat riittävä puhdas vesi, edullinen energia ja valmis jäteveden käsittely-yksikkö. Suomessa lupaavimmat tuotantolaitokset löytyvät metsä-, sellu- ja paperinvalmistussektorilta. Kiertovesiviljelylle sopivia alueita voi etsiä suurimmista sähköenergian käyttäjistä. Suuret sähkön tukkuasiakkaat sekä sähkön ja lämpöenergian synergiset tuotantomahdollisuudet selviävät sähkönkulutustilastosta, jonka perusteella hankealueelta nousee kahdeksan merkittävää kuntaa tai kaupunkia (Taulukko 6). 41 Caviar Empirik Oy ympäristölupapäätös. Perustelut. 22.10.2010 22