Munuaisenirrotuspotilaan hoidon kehittäminen leikkausosastolla

Munuaisenirrotuspotilaan hoidon kehittäminen leikkausosastolla Loppuraportti 2001 Koonnut Sari Mettiäinen Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 1/2002

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 1/2002 MUNUAISENIRROTUSPOTILAAN HOIDON KEHITTÄMINEN LEIKKAUSOSASTOLLA Loppuraportti 2001 Koonnut Sari METTIÄINEN Työryhmä Sairaanhoitaja Marjo SALONEN Sairaanhoitaja Heidi HANTULA Sairaanhoitaja Tuija KYKKÄNEN-HRISTOV Sairaanhoitaja Mia TUOMINEN Sairaanhoitaja Marika VIIKA Laadunohjaaja Riitta UNKILA Tampereen yliopistollinen sairaala Kirurgian leikkausosasto ja anestesiaosasto Tampere 2001

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä PL 2000 33521 TAMPERE ISBN 951-667-048-2 ISSN 1238-2639 Tampereen Yliopistopaino Oy Tampere 2002

KUVAILUSIVU 19.2.2002 PIRKANMAAN SAIRAANHOITOPIIRIN JULKAISUSARJA THE PUBLICATION SERIES OF PIRKANMAA HOSPITAL DISTRICT Julkaisun nimi: Munuaisenirrotuspotilaan hoidon kehittäminen leikkausosastolla Loppuraportti 2001 Tekijä/tekijät: Koonnut Sari Mettiäinen Julkaisun numero: 1/2002 ISSN 1238-2639 ISBN 951-667-048-2 Julkaisupaikka: Tampere Julkaisija: Pirkanmaan sairaanhoitopiiri Julkaisun luokitus: Alueelliset hoito-ohjelmat ja menettelytapaohjeet Kehittämisprojektien loppuraportit Selvitykset ja tutkimukset Muut Tiivistelmä: Kokonaissivumäärä: 18 Projektin tavoitteena oli kehittää munuaisenirrotusleikkaukseen tulevan potilaan hoitoprosessia Tampereen yliopistollisen sairaalan kirurgian leikkausosastolla. Elinirrotusleikkauksia tehdään Taysissa melko harvoin. Leikkauksissa tarvittava tietotaito ja kokemus oli tästä syystä osalla osaston henkilökunnasta vähäistä. Myös asenteet leikkauksia kohtaan olivat osittain negatiivisia eikä leikkausten merkitystä ja tärkeyttä täysin ymmärretty. Leikkaukset koettiin kaikenkaikkiaan sekavina ja hankalina. Kehityshanke toteutettiin laatuprojektina ja se eteni laatutyöskentelyn periaatteiden mukaisesti. Projektin työryhmän muodosti yksi anestesiaosaston ja neljä leikkausosaston sairaanhoitajaa. Laadunohjaajana toimi leikkausosaston osastonhoitaja ja loppuraportin kirjoitti työryhmän ulkopuolinen osastonhoitaja. Projektin alkumittauksessa kartoitettiin henkilökunnan kokemuksia elinirrotus-leikkauksista. Ongelmakohtien työstämisen jälkeen projekti tuotti leikkausosastolle selkeät toimintaperiaatteet ja -ohjeet elinirrotusleikkauksiin. Ajantasalla olevat ohjeet, huolellisesti täytetty leikkausilmoitus -kaavake, ajoissa toteutettu kaikkien osallisten tiedottaminen sekä henkilökunnan hyvä motivaatio ja ymmärrys toimenpiteen tärkeydestä varmistavat leikkausprosessin sujumisen. Tämän projektin myötä herännyt keskustelu ja projektin tulokset loivat perustan elinirrotusleikkausten hoitotyön kehittymiselle Taysin kirurgian leikkausosastolla. Suomen Transplantaatiokirurginen yhdistys valitsi Taysin vuoden 2000 elinluovuttajasairaalaksi. Kunniamaininta myönnettiin osoituksena ansioista elitenluovutustoiminnan hyväksi. Tämä tunnustus, samoin kuin jokaisen elinirrotusleikkauksen jälkeen HYKS:in Kirurgisen sairaalan lähettämät palautteet irrotettujen elimien käytöstä ja elinsiirron onnistumisesta, kannustavat henkilökuntaa toimimaan parhaan ammattitaitonsa mukaan elinsiirtokirurgian hyväksi. Hinta: (sis. alv 8%) 12 Julkaisu tulostettavissa osoitteesta: http://www.pshp.fi/tuty/julkaisu/index.htm Julkaisu tilattavissa osoitteesta: www2.juvenes.fi/verkkokauppa Julkaisu ostettavissa Juvenes Kirjakaupoista: Yliopiston Kirjakauppa Kalevantie 4, 33014 Tampereen Yliopisto puh. (03) 2142822, 2158580 Korkeakoulun Kirjakauppa Korkeakoulunkatu 1, 33720 Tampere puh. (03) 3170701, 3652351 Pyynikintien Kirjakauppa Pyynikintie 2, 33230 Tampere puh. (03) 2146165

5 TIIVISTELMÄ Projektin tavoitteena oli kehittää munuaisenirrotusleikkaukseen tulevan potilaan hoitoprosessia Tampereen yliopistollisen sairaalan kirurgian leikkausosastolla. Elinirrotusleikkauksia tehdään Taysissa melko harvoin. Leikkauksissa tarvittava tietotaito ja kokemus oli tästä syystä osalla osaston henkilökunnasta vähäistä. Myös asenteet leikkauksia kohtaan olivat osittain negatiivisia eikä leikkausten merkitystä ja tärkeyttä täysin ymmärretty. Leikkaukset koettiin kaikenkaikkiaan sekavina ja hankalina. Kehityshanke toteutettiin laatuprojektina ja se eteni laatutyöskentelyn periaatteiden mukaisesti. Projektin työryhmän muodosti yksi anestesiaosaston ja neljä leikkausosaston sairaanhoitajaa. Laadunohjaajana toimi leikkausosaston osastonhoitaja ja loppuraportin kirjoitti työryhmän ulkopuolinen osastonhoitaja. Projektin alkumittauksessa kartoitettiin henkilökunnan kokemuksia elinirrotusleikkauksista. Ongelmakohtien työstämisen jälkeen projekti tuotti leikkausosastolle selkeät toimintaperiaatteet ja -ohjeet elinirrotusleikkauksiin. Ajantasalla olevat ohjeet, huolellisesti täytetty leikkausilmoitus -kaavake, ajoissa toteutettu kaikkien osallisten tiedottaminen sekä henkilökunnan hyvä motivaatio ja ymmärrys toimenpiteen tärkeydestä varmistavat leikkausprosessin sujumisen. Tämän projektin myötä herännyt keskustelu ja projektin tulokset loivat perustan elinirrotusleikkausten hoitotyön kehittymiselle Taysin kirurgian leikkausosastolla. Suomen Transplantaatiokirurginen yhdistys valitsi Taysin vuoden 2000 elinluovuttajasairaalaksi. Kunniamaininta myönnettiin osoituksena ansioista elitenluovutustoiminnan hyväksi. Tämä tunnustus, samoin kuin jokaisen elinirrotusleikkauksen jälkeen HYKS:in Kirurgisen sairaalan lähettämät palautteet irrotettujen elimien käytöstä ja elinsiirron onnistumisesta, kannustavat henkilökuntaa toimimaan parhaan ammattitaitonsa mukaan elinsiirtokirurgian hyväksi.

7 SISÄLLYSLUETTELO 1 PROJEKTIN TAUSTA JA TARKOITUS...9 1.1 Elinsiirtokirurgian tarve ja yleisyys...9 1.2 Elinluovutusprosessin käynnistyminen...9 1.3 Elintenirrotustoiminta Taysin leikkausosastolla ja siinä esiintyvät ongelmat...10 2 TEHTÄVÄN MÄÄRITTELY...10 3 TOTEUTTAMINEN...11 3.1 Laatuprojektityöskentely...11 3.2 Ongelmien kartoitus...11 4 LEIKKAUSOSASTON TOIMINTAMALLI MUNUAISENIRROTUSLEIK- KAUKSESSA...13 4.1 Elinirrotus -ilmoitus...14 4.2 Ilmoituslomakkeen täyttäminen...14 4.3 Tilanteen kartoitus...14 4.4 Salin kunnostus...14 4.5 Potilaan kutsuminen...15 4.6 Potilaan saapuminen...15 4.7 Toimenpiteen aloitus...15 4.8 Toimenpide...15 4.9 Elimien pakkaaminen ja lähetys...16 4.10 Toimenpiteen lopetus...16 4.11 Vainajan siirto teho-osastolle...16 4.12 Palaute...16 5 PROJEKTITYÖN KESKEISIMMÄT TULOKSET...17 LÄHTEET...18

9 1 PROJEKTIN TAUSTA JA TARKOITUS 1.1 Elinsiirtokirurgian tarve ja yleisyys Lääketieteen kehityksen myötä elinten siirrot ovat lisääntyneet, mutta elimien tarve on silti moninkertainen luovutettuihin elimiin verrattuna (Häyry 1997). Kudos- ja elinsiirtojen tarve kasvaa jatkuvasti, sillä lääketieteen osaamisen vuoksi ihmiset selviytyvät yhä vaikeammista sairauksista ja onnettomuuksista. Selviytymistä parantaisi yhä se, mikäli menetetyt elimet saataisiin korvattua uusilla. Ongelmana on kuitenkin elimien huono saatavuus ja luovuttajien vähyys. (Elinsiirroista keinoelinkauteen 1999.) Henkilökunnan asenteissa elintenirrotuksia kohtaan on todettu olevan parantamisen varaa monissa maissa. Arvioiden mukaan sairaaloissa menetetään paljon mahdollisia elinluovuttajia. Henkilökunta toisaalta kannattaa elinten luovutuksia ja uskoo tämän menetelmän säästävän ihmishenkiä, mutta negatiiviset asenteet ja välinpitämätön suhtautuminen sekä puutteellinen ammattipätevyys elinsiirtokirurgiaan ovat estäneet monien potentiaalisten luovuttajien elinten käytön. (Mattila ym. 1998.) Suomessa suurin osa elinsiirtotoiminnassa käytettävistä elimistä irrotetaan kuolleelta luovuttajalta, jolta voidaan pääsääntöisesti irrottaa kudoksia, ellei vainajan tiedetä sitä vastustaneen, tai elleivät lähiomaiset vastusta sitä. Suomessa elinsiirtotoiminta on keskitetty Helsingin yliopistollisen sairaalan toimialueelle, mutta elimiä irrotetaan myös muissa kyseiseen toimintaan hyväksytyissä sairaaloissa, joihin Tays kuuluu. Siirretyistä elimistä yleisin on munuainen, jonka siirtoja on Suomessa tehty tähän mennessä lähes 4000. (Sariola 2000.) 1.2 Elinluovutusprosessin käynnistyminen Potilas, joka on menettänyt peruuttamattomasti aivotoimintansa, voidaan todeta lääkärin toimesta aivokuolleeksi, mikäli tietyt kriteerit täyttyvät. Jokainen aivokuollut potilas, joka ikänsä ja aikaisemman terveydentilansa puolesta täyttää sovitut kriteerit, on mahdollinen elinluovuttaja. Mikäli potilaalla on elinluovutustestamentti tai omaiset antavat luvan elimien käyttöön, käynnistetään toimenpiteet elintenirrotusleikkausta varten. (Laki ihmisen elimien ja kudoksen irrottamisesta lääketieteelliseen käyttöön 1985 ; Lääkintöhallituksen yleiskirje no 1508.) Potilaan elinluovutuskelpoisuus todetaan teho-osastolla, jossa otetaan myös kaikki tarvittavat näytteet elinten tulevaa hyödynnettävyyttä ajatellen. Potilaan elintoimintojen (verenkierron, neste- ja lämpötasapainon) säilyminen vakaana on edellytyksenä sille, että irrotettavat elimet säilyvät luovutuskelpoisina.

10 Elintenirrotusleikkauksen ajankohtaa suunniteltaesssa otetaan huomioon potilaan elintoimintojen tila, leikkausvalmistelujen vaihe, leikkausosaston tilanne muiden leikkausten suhteen ja kaikkien mukaan tulevien henkilöiden aikataulujen yhteensopivuus. 1.3 Elintenirrotustoiminta Taysin leikkausosastolla ja siinä esiintyvät ongelmat Elintenirrotusleikkauksia tehdään Taysissa melko harvoin, noin 10-15 vuodessa, joten paikalla olevan henkilökunnan kokemus kyseisestä leikkaustoiminnasta on monesti vähäistä. Toimenpiteen selkiyttäminen ja ajanmukaisten ohjeiden laatiminen koettiin tarpeelliseksi, joten osastolla käynnistettiin laatuprojekti munuaisenirrotuspotilaan hoidosta leikkausosastolla. Anestesiayksikön teho-osastolla käynnistettiin 1997 Elinluovuttajan laadukkaan hoidon kehittäminen -projekti, jonka yhteydessä oli tarkoitus tehdä projektityö myös leikkausosastolla tapahtuvasta hoitotyöstä. Aikataulujen yhteensovittamisvaikeuksien vuoksi leikkausosaston projekti käynnistyi kuitenkin vuotta myöhemmin. Elintenirrotusleikkausten kehittämisprojekti nähtiin tarpeellisena, koska toimenpiteet koettiin leikkausosastolla hankalina ja sekavina, jo ilmoitus kyseisestä leikkauksesta sai aikaan kaoottisen tilanteen. Leikkaukset tapahtuvat pääsääntöisesti päivystysaikana, jolloin paikalla olevalla henkilökunnalla ei välttämättä ole kokemusta elinirrotusleikkauksista. Irrotusleikkaukset on koettu usein vastenmielisinä ja monimutkaisina, eikä leikkausten tarvetta ole täysin ymmärretty ja jopa leikkausten steriliteettiä on vähätelty. Henkilökunnan negatiivisiin asenteisiin on vaikuttanut erityisesti tiedon puute irrotettavien elimien tarpeellisuudesta ja toimenpiteestä koituvista hyödyistä, joita ovat esimerkiksi vastaanottavan potilaan elämänlaadun ja terveydentilan paraneminen ja hoitokustannusten pieneneminen. 2 TEHTÄVÄN MÄÄRITTELY Laatuprojektien tavoitteena on kehittää hankkeen kohteeksi valittua toimintaa entistä laadukkaammaksi ja tehokkaammaksi, jolloin sekä palvelu paranee että kustannukset alenevat. Tämän projektin kohteena oli munuaisenirrotuspotilaan hoidon kehittäminen leikkausosastolla. Projektin tavoitteena oli parantaa munuaisen irrotusleikkaukseen tulevan potilaan hoitoprosessin kulkua leikkausosastolla selkiyttämällä prosessin etenemistä ja parantamalla tiedon kulkua, jolloin sekä tehokkuus että laatu paranevat. Projektityö haluttiin kohdistaa vain munuaistenirrotusleikkauksiin, koska ne ovat irrotusleikkauksista yleisimmät, ja toisaalta tämän projektin myötä saatua tietoa voidaan hyödyntää kaikkien irrotusleikkausten yhteydessä.

11 3 TOTEUTTAMINEN 3.1 Laatuprojektityöskentely Kehityshanke toteutettiin Pirkanmaan sairaanhoitopiirin laatuprojektina ja se eteni laatutyöskentelyn periaatteiden mukaisesti. Leikkausosaston tarpeiden pohjalta tehtiin esitys elintenirrotuspotilaan hoitoprosessin kehittämisestä, joka hyväksyttiin sairaanhoitopiirin laatuhankkeeksi. Työryhmään kuului 5 sairaanhoitajaa, joiden vastuualueena oli elintenirrotuspotilaan hoitotyö leikkausosastolla. Laatuprojektia johti Marjo Salonen (le6), muita jäseniä olivat Heidi Hantula (le6), Tuija Kykkänen-Hristov (ane), Mia Tuominen (le5) ja Marika Viika (le6). Projektin laadunohjaajana toimi osastonhoitaja Riitta Unkila (le5). Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen kukaan lääkäri ei tuntenut kiinnostusta aihetta kohtaan siten, että olisi osallistunut työryhmään. Kaikki jäsenet osallistuivat keväällä 1998 projektityöskentelyyn valmentavaan koulutukseen, jonka jälkeen aloitettiin projektin työstäminen. Projekti eteni suunnitelmallisesti vuoden 1998 aikana ryhmän kokoontuessa kolmen viikon välein lukuun ottamatta kesää, jolloin projektityöskentelyssä oli tauko lomien vuoksi. Keväällä 1999 saatiin toimintaohjeet valmiiksi ja toimintatavat selkeämmiksi, mutta projektia ei saatu päätökseen, sillä kahden työryhmän jäsenen työsuhde päättyi. Projektin loppuraportin kirjoitti leikkausosaston osastonhoitaja Sari Mettiäinen keväällä 2001. 3.2 Ongelmien kartoitus Munuaisenirrotuspotilaan hoitoprosessiin liittyviä ongelmia kartoitettiin järjestämällä henkilökunnalle kysely heidän kokemuksistaan ko. leikkauksista ja niissä havaituista epäkohdista. Kyselyn huonosta vastausprosentista johtuen kokemuksia kartoitettiin myös vapaamuotoisella keskustelulla osastokokouksessa, jonka pohjalta saatiin kokonaiskuva leikkausten tyypillisistä ajankohdista, toimenpiteiden kulusta ja niihin liittyvistä erityispiirteistä. Hoitoprosessin nykykäytäntö kuvattiin vuokaavion avulla, jolloin prosessin ongelmakohdat olivat helpommin havaittavissa. Prosessin sisäisistä vaikuttajista tärkeimmiksi nimettiin sairaanhoitajat, kirurgit, anestesialääkärit ja anestesiayksikön teho-osaston henkilökunta. Ulkoisista vaikuttajista keskeisimmiksi arvioitiin elinluovuttajapotilas, elinten vastaanottaja ja transplantaatioryhmä. Mainittujen avainvaikuttajien lisäksi prosessin onnistumiseen ovat yhteydessä monet muut ammattiryhmät. Hyvä lopputulos syntyy kaikkien yhteistyötahojen toiminnan yhteensovittamisen tuloksena.

12 Ongelmakohtia, jotka estävät prosessin sujuvan etenemisen, kartoitettiin syyseurauskaavion (Kuvio 1) avulla. Kokonaisuus jäsennettiin täten osiin, jolloin kaikki prosessiin vaikuttavat tekijät olivat helpommin tarkasteltavissa. YMPÄRISTÖ LAITTEET JA VÄLINEET MENETTELYTAVAT -huono sää (Helsingistä -laitteet ovat hukassa -huono tiedon kulku Tulevat irrottajat myöhässä) -laitteita ei ole riittävästi -potilaan valmistelut ovat kesken - muita töitä yhtä aikaa -tavarat ovat epästeriileinä - epäselvät "pelisäännöt" -työvuorot vaihtuvat kesken -tavarat ovat loppuneet -epäselvä työnjako operaation varastosta -ohjeet eivät ole ajantasalla -leikkauksen pitkä kesto -vaikeudet kaavakkeiden täytössä -ajankohtana usein yö -paljon näytteitä TOIMENPIDE TAKKUAA -potilasta odotetaan -koulutuksen / perehdy- -vähän kokemusta / tietotaitoa -potilaan elintoiminnot tyksen puute -leikkaustiimin jäsenet eri osastoilta eivät ole tasapainossa -epäselvät ja -päivystysaikana ei ole kokeneita paikalla -potilaan lämpötila jäähtyy puutteelliset ohjeet -päivystysaikana ei ole lääkintävahtimestareita apuna -potilaalla yllättävä sairaus, -negatiivinen asenne ja motivaatiopula Jolloin elimiä ei voida -lääkärit eivät ole huolehtineet kaavakkeiden täytöstä Ottaa / käyttää -lääkärit eivät ehdi päivällä, jää päivystysajalle POTILAS OSASTON TOIMINTATAVAT HENKILÖSTÖ Kuvio 1. Syy-seuraus kaavio munuaisenirrotuspotilaan leikkausosastolla toteutettavan hoidon ongelmakohdista Elintenirrotusleikkausprosessin sujumista estivät monet eri tekijät, jotka johtuivat menettelytavoista, osaston toimintatavoista, laitteista ja välineistä, henkilökunnasta ja potilaista sekä ympäristötekijöistä. Näistä tärkeimmäksi nousi osaston ja henkilökunnan omat toimintatavat ja asenteet, joita on suhteellisen helppo kehittää edellyttäen, että henkilökunta on tähän motivoitunut. Leikkausosaston tilanne muiden päivystysleikkausten suhteen ja potilaan vaikeahoitoisuus ovat asioita, joihin ei useinkaan kyetä vaikuttamaan. Näistä tilanteista selviytymistä tukee osastolle laaditut selkeät toimintaohjeet ja henkilökunnan hyvä ammattitaito. Seuraavassa kappaleessa kuvataan projektin yhteydessä leikkausosastolle laadittu munuaisenirrotusleikkauksen toimintamalli (Kuvio 2). Yksityiskohtaisemmat ohjeet leikkauksen kulusta ja sairaanhoitajien tehtävistä ovat osastolla sijaitsevassa kansiossa.

13 4 LEIKKAUSOSASTON TOIMINTAMALLI MUNUAISENIRROTUSLEIK- KAUKSESSA 1 Elinirrotus Ilmoitus 2 Ilmoituslomakkeen täyttäminen 3 Tilanteen kartoitus kyllä Muualta tuleva irrotusryhmä, tieto saapumisajasta ei Ei irrotusta 4 Salin kunnostus 5 Potilaan kutsuminen 6 Potilaan saapuminen 7 Toimenpiteen aloitus I- hoitaja vapautuu muihin tehtäviin 8 Toimenpide Elimet irti 9 Pakkaus ja lähetys 10 Toimenpiteen lopetus Muualta tullut irrotusryhmä poistuu 11 Vainajan siirto tehoosastolle 12 Palaute Kuvio 2. Vuokaavio munuaisenirrotusleikkausprosessin kulusta leikkausosastolla

14 4.1 Elinirrotus -ilmoitus Hyvä tiedon kulku mahdollistaa toiminnan sujumisen elintenirrotusleikkauksessa. Mahdollisista elinluovuttajista saatu ennakkotieto auttaa leikkausosaston henkilökuntaa suunnittelemaan omaa työtään siten, että tarvittava henkilökunta ja muut resurssit ovat saatavilla oikeaan aikaan. 4.2 Ilmoituslomakkeen täyttäminen Potilaan henkilötiedot, diagnoosi ja suunniteltu toimenpide kirjataan erityiselle ilmoituskaavakkeelle. Näin pyritään yhdenmukaistamaan tiedon kerääminen ja vältytään moninkertaisilta aikaa vieviltä puheluilta ja sirpalemaiselta tiedon keräämiseltä. Kun leikkausosaston henkilökunta tietää, mitä elimiä on tarkoitus irrottaa, kyetään tarpeelliset valmistelut tekemään leikkausta varten. Mikäli potilas luovuttaa munuaisten lisäksi sydämen ja keuhkot, paikalle kutsutaan erillinen irrotusryhmä Helsingistä. Leikkausosaston valmistelut poikkeavat tällöin huomattavasti munuaisten irrotusleikkauksesta, jonka suorittaa Taysin oma kirurgi. 4.3 Tilanteen kartoitus Elintenirrotusleikkauksen ajankohdan suunnittelussa otetaan huomioon muiden leikkaussalien tilanne ja muut suunnitellut leikkaukset. Kiireelliset päivystysleikkaukset tehdään ensisijaisesti ennen elintenirrotusleikkausta. Leikkausten kiireellisyysjärjestys arvioidaan leikkausosastolla tietyn järjestelmän mukaisesti. Tarvittaessa paikalle voidaan kutsua lisähenkilökuntaa. Kun kaikkia toimenpiteeseen osallistuvia ammattiryhmiä tiedotetaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, varmistetaan toiminnan sujuminen suunnitelman mukaisesti. Mahdollisen ulkopuolisen irrotusryhmän mukaantulo huomioidaan aikataulun suunnittelussa. 4.4 Salin kunnostus Toimenpiteen alkuvalmistelut aloitetaan leikkausosastolla hyvissä ajoin etukäteen. Tarvittavien välineiden saatavuus varmistetaan, leikkaussali lämmitetään ja toimenpiteen yhteydessä tarvittavat nesteet jäähdytetään. Leikkaussali varustetaan elintenirrotusleikkaukseen tarkoituksenmukaisella tavalla. Tarvittavista välineistä, laitteista ja toimenpiteen kulusta on

15 leikkausosastolla erillinen ohjekansio, josta voi tarkistaa ajanmukaiset tiedot. Kun tarvittavat välineet ovat saatavilla, leikkaus etenee sujuvammin ja nopeammin. 4.5 Potilaan kutsuminen Potilas kutsutaan leikkausosastolle, kun alkujärjestelyt on tehty ja toimenpiteen aikataulusta sovittu kaikkien asianosaisten kanssa. Elinluovutuskelpoisuus ja potilaan vakaa tilanne on varmistettu anestesiayksikön teho-osastolla, josta potilas siirtyy leikkaussaliin. 4.6 Potilaan saapuminen Teho-osaston henkilökunta tuo potilaan leikkausosastolle, jossa leikkaussalihenkilökunta on potilasta vastassa sovitussa paikassa. Potilas siirrettään omalla sängyllään leikkaussaliin, jossa hänet siirretään leikkaustasolle siirtolakanaa käyttäen. Näin vältytään lämmönhukalta ja siirto on sekä turvallinen että esteettisesti asianmukainen. Kun potilas on yhdistetty sekä respiraattoriin että valvontalaitteisiin ja hänen vakaa tilanteensa on varmistettu, tehoosaston sairaanhoitaja antaa potilaasta raportin leikkaussalin henkilökunnalle. Tässä yhteydessä tarkistetaan, että kudoksenirrotuspöytäkirja on alustavasti täytetty ja siitä on riittävästi kopioita mukana. 4.7 Toimenpiteen aloitus Jokaisella sairaanhoitajalla on elintenirrotusleikkauksessa, kuten kaikissa leikkauksissa, tarkoin määritellyt tehtävät, jotka on osaston ohjekansiosta helposti tarkistettavissa ennen toimenpiteen aloittamista. Kun jokainen tietää ja hallitsee omat tehtävänsä, on toiminta sujuvaa ja eteneminen suunnitelman mukaista. 4.8 Toimenpide Toimenpiteen aikana sairaanhoitajat huolehtivat anestesialääkärin kanssa potilaan lämpötaloudesta, nestetasapainosta ja verenkierron tasapainosta, avustavat kirurgeja toimenpiteessä ja järjestävät erilaisia tilanteessa ilmeneviä juoksevia asioita. Munuaisten perfuusio, joka voidaan tehdä joko elimistön sisällä (insitu) tai erillisellä pöydällä (invitro), valmistellaan etukäteen, jotta toimenpide saataisiin suoritettua mahdollisimman nopeasti, kun se on ajankohtainen.

16 Kudoksenirrotuskaavakkeisiin kirjataan perfuusioon kulunut aika ja siinä käytettyjen nesteiden määrä, sekä muut tarpeelliset tiedot irrotetuista elimistä. Kaavakkeen allekirjoittaa munuaisten irrotuksen suorittanut lääkäri. Kudoksenirrotuskaavakkeen ja anestesiakertomuksen kopiot liitetään molempien munuaisten mukaan lähteviin asiakirjoihin. 4.9 Elimien pakkaaminen ja lähetys Munuaiset pakataan kylmälaukkuun ja merkitään asianmukaisesti. Munuaiset lähetetään taksilla Helsinkiin Kirurgiseen sairaalaan. Aika, jolloin munuaiset lähtivät sairaalasta ilmoitetaan transplantaatiokeskukseen, samoin toimenpiteen aikana mahdollisesti ilmenneet erityiset seikat. 4.10 Toimenpiteen lopetus Haavat suljetaan leikkauksen lopussa ja vainaja valmistellaan siirtoa varten. Välineet lähetetään huoltoon ja sali siivotaan, kuten muissakin leikkauksissa. 4.11 Vainajan siirto teho-osastolle Anestesiayksikön teho-osaston henkilökunta hakee vainajan leikkaussalista, jossa suoritetaan asiaan kuuluva raportointi. Vainaja siirretään teho-osastolle, jossa omaiset voivat halutessaan hyvästellä hänet. 4.12 Palaute Elinirrotusleikkauksen kulkua ja siihen liittyviä toimintoja kehitetään jatkuvasti saadun palautteen perusteella. Transplantaatiotoimisto lähettää leikkausosastolle jälkikäteen palautekirjeen, josta käy ilmi mihin elimet on käytetty ja miten ne ovat käynnistyneet vastaanottajassa.

17 5 PROJEKTITYÖN KESKEISIMMÄT TULOKSET Leikkausosastolla otettiin käyttöön uusi elinluovutuspotilaan ilmoituskaavake, joka täytetään jokaisesta leikkausosastolle ilmoitetusta elinluovuttajasta. Ilmoituskaavakkeella varmistetaan, että kaikki tarpeelliset tiedot mahdollisesta elinluovuttajasta saadaan yhdellä kertaa. Osastolle laadittiin suunnitelma, jonka mukaan jokaista hoitoprosessiin osallistujaa tiedotetaan tulevasta leikkauksesta hyvissä ajoin etukäteen, jolloin yhteistyön sujuminen varmistuu ja yhdessä sovittua aikataulua kyetään noudattamaan. Leikkausosastolle laadittiin uudet selkeät ohjeet elintenirrotusleikkausprosessin kulusta. Ohjekansiossa on leikkaussalin valmistelua, laitteiden ja välineiden keräämistä sekä leikkauksen kulkua selventävät yksityiskohtaiset kuvaukset, samoin kuin jokaisen leikkaustiimiin kuuluvan sairaanhoitajan keskeisimpiä tehtäviä kuvaavat ohjeet. Nimetyt asiantuntijasairaanhoitajat vastaavat elintenirrotusleikkausten ohjeiden ajantasaisuudesta ja huolehtivat, että tarvittavia välineitä on aina saatavilla, sekä perehdyttävät uudet sairaanhoitajat elintenirrotuskirurgiaan kuuluvaan hoitotyöhön. Projektin aikaansaamat uudistukset parantavat potilaan hoidon laatua ja leikkausosaston toiminnan tehokkuutta elintenirrotusleikkauksissa. Selkeät toimintaohjeet ja tiedotus elintenirrotuskirurgian hyödyistä auttaa kenties myös henkilökuntaa suhtautumaan leikkauksiin positiivisemmin, jolloin myös toisaalta surullisessa tilanteessa voitaisiin kokea työn iloa. Osoituksena onnistuneesta toiminnasta Suomen Transplantaatiokirurginen yhdistys valitsi Tampereen yliopistollisen sairaalan vuoden elinluovuttajasairaalaksi 2000. Maininta myönnettiin ansioista elinluovutustoiminnan hyväksi.

18 LÄHTEET Elinsiirroista keinoelinkauteen. Octopus. Suomen Lääkärilehti 1999;35:4388. Häyry P. Siirteet ihmisen varaosina. Suomen Lääkärilehti 1997;17:2127-2134. Laki ihmisen elimien ja kudoksien irrottamisesta lääketieteelliseen käyttöön 26.4.1985/355. Lääkintöhallituksen yleiskirje no 1508. Mattila A-K, Heikkilä, M-L & Toivonen, L. Donor Action elintenluovutusohjelma, - luovutuksia koskeva yleiskäytäntö. Transplantaatiouutiset. Tehohoito 1998;16(2):113-115. Sariola S. Kudos- ja elinsiirtoja koskeva laki uusitaan. Suomen Lääkärilehti 2000;31:3010-3011.

JAKELU Länsi-Suomen lääninhallitus, lääninlääkäri Helsingin yliopiston kirjasto Kainuun keskussairaala, tieteellinen kirjasto Kanta-Hämeen keskussairaala, ammattikirjasto Keski-Suomen sairaanhoitopiiri, lääketieteellinen kirjasto Kuopion yliopistollinen sairaala, tieteellinen kirjasto Kuopion yliopistollinen kirjasto Oulun yliopisto, lääketieteellisen tiedekunnan kirjasto Pirkanmaan ammattikorkeakoulu/terveysala, kirjasto Pirkanmaan Maakuntakirjasto Pohjois-Karjalan sairaanhoitopiirin ky, tieteellinen kirjasto Päijät-Hämeen keskussairaala, tieteellinen kirjasto Seinäjoen ammattikorkeakoulu, terveysalan yksikkö, kirjasto Seinäjoen sairaala, tieteellinen kirjasto Sosiaali- ja terveysministeriö, kirjasto STAKES, tietopalvelu Tampereen ammattiopisto, kirjasto Tampereen yliopistollinen sairaala, lääketieteellinen kirjasto (2 kpl) Tampereen yliopiston kirjasto, lääketieteellinen osasto Terveystieteiden keskuskirjasto Turun yliopisto, lääketieteellisen tiedekunnan kirjasto UKK-instituutti, kirjasto Vaasan keskussairaala, tieteellinen kirjasto Varastokirjasto, luettelointi

Pirkanmaan sairaanhoitopiirin julkaisuja 1/2002 Pirkanmaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä PL 2000, 33521 TAMPERE Puhelin: (03) 247 5111 Faksi: (03) 247 4042 Toimituskunta: Ylilääkäri Timo Koivula (03) 247 6155 sähköpostimuoto: Ylihoitaja Pirjo Aalto (03) 247 3162 etunimi.sukunimi@ pshp.fi Kehityspäällikkö Juha Heino (03) 247 5124 Tiedotussihteeri Leena Kuupakko (03) 247 6107 Toimitussihteeri Anne Pyydönniemi (03) 247 5599 ISBN 951-667-048-2 ISSN 1238-2639