KIRJALLINEN KYSYMYS 113/2011 vp Työuupumuksen määrittäminen sairaudeksi Eduskunnan puhemiehelle Työterveyslääkäreistä 60 prosenttia kohtaa työuupuneen viikoittain. Vuosina 2000 2001 noin 2,5 prosenttia 30 64-vuotiaista suomalaisista kärsi vakavasta työuupumuksesta ja 25 prosenttia lievästä työuupumuksesta. Sen oireita ovat uupumusasteinen väsymys, kyyninen asenne työhön sekä alentunut ammatillinen itsetunto. Työuupumus syntyy useimmiten yksilön ja työyhteisön yhteisvaikutuksena. Sen kehittymiseen vaikuttavat työntekijän voimakas sisäinen motivaatio ja korkeat tavoitteet, epäsuotuisat työolosuhteet, kuten ristiriita työntekijän tavoitteiden ja todellisuuden välillä ja liialliset vaatimukset yhdistyneinä vähäisiin työn voimavaroihin, sekä riittämättömät selviytymiskeinot kuormittavassa tilanteessa. Työuupuminen on "reunalla oloa", ja hoitamattomana se voi johtaa pitkäkestoiseen sairastumiseen ja työkyvyttömyyteen. Työuupumuksella ei ole virallista määritelmää ja yhteisesti hyväksyttyjä, päteviksi todettuja kriteereitä. Sitä ei määritellä sairaudeksi, joten työuupumus ei ole yksinään palkallisen sairausloman peruste. Työuupumuksen tunnistaminen ja hoitaminen on työurien pidentämisen kannalta tärkeää. Tällöin voidaan estää mm. masennuksen syntymistä, joka on yksi keskeisiä varhaiselle eläkkeelle jäämisen syitä. Mikäli työuupumus määritellään sairaudeksi, voidaan työuupumukselle luoda yksiselitteinen määritelmä ja kriteerit sekä yhtenäiset toimintatavat työuupumustilanteiden käsittelyyn ja hoitamiseen. Lisäksi työuupumus voitaisiin tunnistaa nopeammin ja sen perussyitä olisi helpompi lähteä selvittämään sekä yksilön että työyhteisön näkökulmasta. Suomessa on käytössä kansainvälinen ICD- 10-tautiluokitus, jossa työuupumusta ei ole luokiteltu sairaudeksi vaan elämäntilanteen hallintaan liittyväksi ongelmaksi. Työsopimuslain mukaan työntekijällä, joka on sairauden tai tapaturman vuoksi estynyt tekemästä työtään, on oikeus sairausajan palkkaan. Työtuomioistuimen ja korkeimman oikeuden kannanottojen mukaan työuupumus on sairauteen rinnastettava tila, kun se lääketieteellisen arvion mukaan on aiheuttanut työntekijän työkyvyttömyyden. Kansaneläkelaitos käyttää ICD-10-tautiluokitusta, ja siksi se ei hyväksy pelkkää työuupumusta perusteeksi sairauspäivärahan saamiselle. Mikäli muita sairauksia on, kuten masennus, sairauspäiväraha myönnetään. Osa työnantajista on omaksunut Kelan kannan eikä hyväksy työuupumusta palkallisen sairausloman perusteeksi. Kelan tulkintaa ei kuitenkaan voi laajentaa työnantajiin, joille on laissa ja työehtosopimuksissa asetettu omat vastuut ja velvollisuudet. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että Kansaneläkelaitos määrittelee vakavan työuupumuksen sairaudeksi ja perusteeksi sairauspäivärahan saamiselle ja että työuupumukselle luodaan yksiselitteinen määritelmä ja kriteerit toimivan hoitokäytännön aikaansaamiseksi? Versio 2.0
Helsingissä 28 päivänä syyskuuta 2011 Merja Mäkisalo-Ropponen /sd 2
Ministerin vastaus KK 113/2011 vp Merja Mäkisalo-Ropponen /sd Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Mäkisalo-Ropposen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 113/2011 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että Kansaneläkelaitos määrittelee vakavan työuupumuksen sairaudeksi ja perusteeksi sairauspäivärahan saamiselle ja että työuupumukselle luodaan yksiselitteinen määritelmä ja kriteerit toimivan hoitokäytännön aikaansaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Vakuutetulla on sairausvakuutuslain mukaan oikeus sairauspäivärahaan ajalta, jona hän on estynyt tekemästä työtään sairaudesta johtuvan työkyvyttömyyden vuoksi. Kansainvälisen tautinimikkeistön (ICD 10) mukaan työuupumus (burnout) kuuluu koodilla Z73 määriteltyihin "elämäntilanteen hallintaan liittyviin ongelmiin". Itse työuupumuksesta nimikkeistössä todetaan: "Tämä koodi kuvaa mahdollisen oireen tai sairauden syytä tai taustaa. Sen käyttäminen ainoana tai päädiagnoosina ilmaisee, että potilas ei ole sairas. Esimerkiksi mahdolliseen lääkärintodistukseen sairauslomaa varten on syytä kirjata työuupumuksen aiheuttama tilanne päädiagnoosiksi. Työuupumus on sivudiagnoosi". Mikään sairauskoodi tai nimike ei yksinomaan ole ratkaiseva oikeutta sairausvakuutuslain mukaiseen päivärahaan arvioitaessa, vaan ratkaiseva on sairauden aiheuttama hakijan toimintakyvyn lasku. Ratkaisu asiassa tehdään aina yksilöllisin perustein, jota varten sen tueksi tarvitaan selvitystä hakijan jäljellä olevasta työ- ja toimintakyvystä. Työuupumuksen perusteella sairauspäivärahaa haettaessa Kansaneläkelaitoksen tulee tarvittaessa pyytää lisäselvityksiä, esimerkiksi sairauskertomuskopio, josta saatava lisätieto voi olla ratkaiseva. Työuupumus esiintyy usein yhtä aikaa fyysisten ja psyykkisten sairauksien, yleisimmin masennuksen ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien kanssa. Selvitysten mukaan kaiken kaikkiaan vain joka kymmenennellä vakavasti uupuneella henkilöllä ei ole todettu jotain sairautta. Työterveyslääkäri pystyy parhaiten arvioimaan sairausloman tarpeen. Työuupumukseen liittyvä unettomuus, ahdistuneisuus, keskittymis- ja muistivaikeudet tai muut oireet saattavat vaatia lääketieteellisiä toimenpiteitä. Oikeus lyhyeen sairauslomaan ja sairauspäivärahaan voi olla perusteltu, jos lääketieteellisten selvitysten mukaan työntekijällä esiintyvät oireet selvästi alentavat tai merkittävästi rajoittavat työstä selviytymistä. Tällöinkin oireiden on täytettävä jonkin psykiatrisen sairauden diagnostiset määritteet (esimerkiksi ei-elimellinen uni- tai ahdistuneisuushäiriö, sopeutumishäiriö taikka masennustila). Sairausloma ei kuitenkaan poista työuupumuksen taustalla olevia syitä. Paluu työhön voi merkitä työuupumuksen uusiutumista, jos sen yhteyttä työhön ei ole riittävästi selvitetty. Työuupumuksen taustalta löytyy yleensä työhönsä sitoutuneen työntekijän ja hyvinvoinnin kannalta epäedullisten työolosuhteiden välinen ristiriita. Tila on kehittynyt työuupumukseksi, koska työpaikalla ei tilanteeseen ole löytynyt ratkaisua työntekijän ja työyhteisön riittämättömien selviytymiskeinojen vuoksi. Siten työuupumusta ehkäistään ja siitä toipumista edistetään parhaiten työpaikalla. Työterveyshuoltolain mukaan 3
Ministerin vastaus työnantaja on velvollinen huolehtimaan siitä, ettei työ aiheuta vaaraa työntekijän fyysiselle tai psyykkiselle terveydelle. Työnantajan tulee selvittää tilannetta, jos esimiehen tietoon tulee, että työntekijä kuormittuu työssään terveyttä vaarantavalla tavalla. Tällöin työnantajan tulee käynnistää toimenpiteet vaaran välttämiseksi tai vähentämiseksi. Työnantaja voi pyytää asiantuntijatukea työterveyshuollosta. Työterveyshuoltolain mukaan työntekijä voi myös perustellusta syystä itse pyytää työterveyshuollosta selvitystä työkuormituksestaan. Työuupumusta ehkäistään parhaiten työpaikalla huolehtimalla työolosuhteiden säännöllisestä arvioinnista ja jatkuvasta kehittämisestä sekä toimivilla käytännöillä epäkohtien puheeksi ottamiseksi. Kysymys työssä uupumisesta liittyy makrotasolla laajempaan kysymykseen työelämän kehittämisestä. Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelman työelämän kehittämistä ja työurien pidentämistä koskevan osuuden mukaan hallitus toimii aktiivisesti työelämäasioiden kehittämisessä. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää erityisesti työelämän laadun parantamista, osaamisen kehittämistä, työssä jaksamista ja hyvää johtamista. Niihin liittyen on hallitusohjelmaan kirjattu suuri joukko hallituskaudella käynnistettäviä toimenpiteitä. Helsingissä 19 päivänä lokakuuta 2011 Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko 4
Ministerns svar KK 113/2011 vp Merja Mäkisalo-Ropponen /sd Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 113/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Mäkisalo-Ropponen /sd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att se till att Folkpensionsanstalten definierar allvarlig utbrändhet i arbetslivet som en sjukdom och som en grund för att få sjukdagpenning och för att se till att det skapas en entydig definition av och kriterier för utbrändhet i arbetslivet för att få till stånd fungerande vårdpraxis? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt sjukförsäkringslagen har en försäkrad rätt till sjukdagpenning för den tid han eller hon är förhindrad att utföra sitt arbete på grund av arbetsoförmåga till följd av sjukdom. Enligt den internationella klassifikationen av sjukdomar (ICD-10) hör utbrändhet (burnout) i arbetslivet till de "problem som har samband med svårigheter att kontrollera livssituationen". De här problemen anges med koden Z73. Om själva utbrändheten i arbetslivet konstateras i klassifikationen följande: Den här koden beskriver orsaken eller bakgrunden till ett eventuellt symptom eller en eventuell sjukdom. Användningen av den som enda diagnos eller som huvuddiagnos är ett uttryck för att patienten inte är sjuk. Som exempel kan nämnas att om ett eventuellt läkarintyg skrivs ut för sjukledighet ska som huvuddiagnos anges det tillstånd som utbrändheten i arbetslivet har orsakat. Utbrändhet i arbetslivet är en bidiagnos. Enbart en sjukdomskod eller beteckning kan inte vara avgörande vid en bedömning av rätten att få sjukdagpenning enligt sjukförsäkringslagen. Det avgörande är i stället den nedsättning av den sökandes funktionsförmåga vilken en sjukdom har orsakat. Avgörandet av ett ärende görs alltid på individuella grunder för vilka det som stöd behövs en utredning av den sökandes återstående arbets- och funktionsförmåga. Då sjukdagpenning ansöks om på grund av utbrändhet i arbetslivet ska Folkpensionsanstalten vid behov begära tilläggsutredningar, t.ex. en kopia av journalhandlingarna, av vilka framgår tilläggsuppgifter som kan vara av avgörande slag. Utbrändhet förekommer ofta samtidigt med fysiska och psykiska sjukdomar, mest allmänt i samband med depression och sjukdomar i rörelseorganen. Enligt utredningar har totalt sett endast var tionde av dem som lider av allvarlig utbrändhet ingen konstaterad sjukdom. En läkare inom företagshälsovården kan bäst bedöma behovet av en sjukledighet. Sömnlöshet, ångest, koncentrationsoch minnessvårigheter eller övriga symptom som hör till utbrändhet i arbetslivet kan förutsätta medicinska åtgärder. Rätten till en kortvarig sjukledighet och sjukdagpenning kan vara befogad om de symptom som en arbetstagare har enligt medicinska utredningar klart och tydligt försämrar eller på ett betydande sätt begränsar möjligheterna att klara av ett arbete. Även i detta fall ska symptomen uppfylla de diagnostiska kännetecken som har ställts upp för en psykiatrisk sjukdom (som exempel kan nämnas icke-organisk sömn- eller panikstörning, anpassningsstörning eller depressionstillstånd). Sjukledighet avlägsnar emellertid inte de faktorer som ligger bakom utbrändheten. En återgång till arbetet kan innebära att utbrändheten 5
Ministerns svar upprepas om dess samband med arbetet inte har utretts i tillräcklig utsträckning. Bakom utbrändhet ligger i allmänhet motsättningen mellan en engagerad arbetstagare och förhållanden i arbetet vilka är ogynnsamma med tanke på arbetstagarens välbefinnande. Tillståndet har utvecklats till utbrändhet i arbetet eftersom man på arbetsplatsen inte har hittat en lösning på situationen på grund av att arbetstagaren och arbetsplatsen inte har de medel som behövs för att klara av att göra det. På så vis kan utbrändhet i arbetslivet och tillfrisknandet från den bäst främjas på arbetsplatsen. Enligt lagen om företagshälsovård är arbetsgivaren skyldig att sörja för att arbetet inte medför någon risk för arbetstagarens fysiska eller psykiska hälsa. Arbetsgivaren ska reda ut situationen om det kommer till chefens kännedom att en arbetstagare är utsatt för en sådan påfrestning i arbetet som äventyrar hans eller hennes hälsa. Då ska arbetsgivaren inleda åtgärder för att undvika eller minska risken. Arbetsgivaren kan be om sakkunnigstöd från företagshälsovården. Enligt lagen om företagshälsovård kan arbetstagaren också själv av företagshälsovården av grundad anledning begära en utredning om sin arbetslastning. På arbetsplatserna förebygger man bäst utbrändhet genom att sörja för en regelbunden bedömning och kontinuerlig utveckling av förhållandena i arbetet samt för fungerande praxis för att föra missförhållanden på tal. Frågan om utbrändhet i arbetet relateras på makronivå till en mer omfattande fråga som gäller utvecklingen av arbetslivet. Enligt avsnittet om utvecklande av arbetslivet och förlängda arbetskarriärer i regeringsprogrammet för statsminister Jyrki Katainens regering verkar regeringen aktivt för att utveckla arbetslivsfrågorna. För att målen ska kunna nås förutsätts det framför allt att kvaliteten på arbetslivet förbättras, att kompetensen utvecklas och att människor orkar bättre i arbetslivet liksom att ledarskapet är gott. I anslutning till de här har det i regeringsprogrammet skrivits in ett stort antal åtgärder som ska initieras under regeringsperioden. Helsingifors den 19 oktober 2011 Social- och hälsovårdsminister Paula Risikko 6