+ Speciellösningar bör övervägas för utbildningen av svenskspräkiga handikappade.

+ Speciellösningar bör övervägas för utbildningen av svenskspräkiga handikappade. Förutom det ovannämnda anser förbundsstyrelsen att en grundlig utredning om befolkningens och näringslivets framtidsutsikter i Svensk-Finland bör uppgöras. Svenska Finlands Folkting kunde vara ett lämpligt organ i vars regi utredningen kan framarbetas. Förbundsstyrelsen föreslår att kongressen måtte ge förbundsstyrelsen i uppdrag att uppvakta Folktingsstyrelsen i frågan. Förbundskongressen beslöt ge förbundsstyrelsen i uppdrag att sända propositionen som motion tili SDP:s XXXIV kongress 1987. AKTIIVINEN TYÖMARKKINAPOLITIIKKA Finlands Svenska Arbetarförbund rf:n aloite: SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 2. Työvoimapalvelujen osa-alueet 3. Työnvälitys 4. Aktiivinen ennalta ehkäisevä työmarkkinapolitiikka 5. Koulutus 6. Uuden tekniikan soveltaminen 7. Kielikysymys ja työelämä 8. Alihankkijat ja pienyritykset (ruotsin- ja kaksikielisillä alueilla) 9. Työrajoitteiset ja työelämä 1. JOHDANTO Täystyöllisyysvaatimus on perinteisesti ollut yksi työväenliikkeen keskeisimmistä tavoitteista. Työllisyyden hoidon lähtökohtana on ollut jatkuva taloudellinen kasvu. Voidakseen ylläpitää kasvua, on valtiovallan harjoittamilla tukitoimenpiteillä ensisijaisesti ylläpidetty viennistä riippuvaisen suurteollisuuden kilpailukykyä. Taloudellisin toimenpitein on onnistuttu pysyttämään taloudellinen kasvu kohtalaisen korkeana, mutta toimenpiteillä ei ole onnistuttu luomaan riittävästi uusia työpaikkoja, jotta rakennemuutoksen poistamat työpaikat olisivat kokonaisuudessaan korvautuneet. Työllisyystilanne näyttää yhä vaikeutuvan alhaisten öljyn hintojen ja niistä idänkaupalle aiheutuvista ongelmista johtuen. Työllisyyspolitiikka tulee aikaisempaa suuremmassa määrin nähdä kokonaisuutena. Tarpeellisten kasvua ja kilpailukykyä edistävien uudistusten lisäksi on mahdollista käynnistää käytännön työllisyyspolitiikan puitteissa useita työllisyyttä edistäviä uudistuksia. Tämä merkitsee sitä, että työllisyyspolitiikkaa ei tule tarkastella pelkästään työnantajanäkökulmasta, vaan myös työvoiman tarpeista ja 263

mahdollisuuksista säilyttää kielellinen alkuperänsä ja asuinalueensa. Ruotsin- ja kaksikielisten alueiden elinkeinorakenne ja tulevaisuudennäkymät muodostavat oman osa-alueen työllisyyspolitiikassa. On esimerkiksi osoittautunut, että ruotsinkielisen työvoiman maastamuuttoalttius on huomattavasti suurempi kuin suomenkielisen. Voimakkaan rakennemuutoksen seurauksena on mm. vanhoilla ruukkipaikkakunnilla, Taalintehtaalla ja Pohjassa, irtisanotusta ruotsinkielisestä työvoimasta suurin osa ollut pakotettu joko muuttamaan Ruotsiin tai pois paikkakunnalta muualle Suomessa. Yksipuolisen elinkeinorakenteen omaavien taantuvien teollisuuspaikkakuntien elinmahdollisuudet ja tulevaisuus on turvattava. Tästä syystä näiden kuntien edellytyksiä korvaavien työpaikkojen luomiseksi on tuettava. Ylimenokauden ajan on lainsäädännön keinoin ehkäistävä työllisyyshäiriöalueiden väestökatoa. Uuteen työllisyyslakiin tulee sisällyttää erityistoimenpiteet työllisyyshäiriöiden kohteeksi joutuvien alueiden työllisyyden turvaamiseksi. Johdantokappaletta seuraavassa raportissa pyritään esittämään konkreettisia toimenpiteitä aktiivisen työllisyys- ja työmarkkinapolitiikan alueella. Toimenpiteet voidaan toteuttaa nykyistä työvoimahallintoa tehostamalla. Johtavana tavoitteena on työvoiman aseman, tiedonsaannin ja vaihtoehtojen vahvistaminen. 2. TYÖVOIMAPALVELUJEN OSA-ALUEET Työvoimapalvelut muodostavat tärkeän välineen kaikissa työllisyystilanteissa. Alla olevassa aloitteessa käsitellään työvoimapalvelujen tärkeimpiä osia. Raportti jakautuu seuraaviin osiin: Työnvälitys Osassa tarkastellaan suomalaista työvälitystä ja esitetään toimenpiteitä työnhakijoiden ja työpaikkojen kohtaaman parantamiseksi. Aktiivinen ennakoiva työmarkkinapolitiikka Osassa selvitetään suhdannevaihteluita ja kriisialojen suuria muutoksia ennalta lievittäviä toimenpiteitä. Koulutus Osassa käsitellään työnantajien ja viranomaisten yhteistä vastuuta vaikuttaa ennakoivasti tuotannonmuutosten aiheuttamiin seuraamuksiin. Uuden tekniikan soveltaminen Osassa käsitellään ammattiyhdistysliikkeen ja työnantajain vastuuta uuden tekniikan käyttöönotossa. Kielikysymys ja työelämä Osassa käsitellään kielisuhteita kaksikielisissä yrityksissä ja kaksikielisillä alueilla. 264

Alihankkijat ja työrajoitteiset työmarkkinoilla Osassa käsitellään kahta työmarkkinoiden erityisaluetta, joilla suomalainen työvoimapalvelu on erityisen kehittymätöntä. Ruotsin- ja kaksikielisten alueiden elinkeinorakenteet ja tulevaisuuden näkymät ovat tutkimatta. Tästä syystä on paikallaan, että valtiovallan johdolla selvitetään näiden alueiden tulevaisuudennäkymät. 3. TYÖNVÄLITYS Työvoimapalveluorganisaation parhaiten tunnettu osa on työnvälitys. Työnvälitys ei ole kuitenkaan kehittynyt tarpeiden ja haasteiden edellyttämässä tahdissa. Suomessa työnvälitykseen ilmoitetaan tänään kaikista avoimista työpaikoista ainoastaan noin 25 prosenttia. Suurin osa ilmoitetuista työpaikoista on lyhytaikaisia eikä niissä edellytetä kuin erittäin heikkoa koulutusta tai ei lainkaan koulutusta. Tästä seuraa, että työnvälityksen työnvälityspalvelut eivät kykene tyydyttämään toimihenkilöitä, virkamiehiä tai erityiskoulutettuja ammattityöntekijöitä. Vaatimuksena tulee olla periaatteessa kaikkien avoimien työpaikkojen ilmoittaminen työnvälitykseen. Ilmoitusvelvollisuus toteutettiin esim. Ruotsissa jo 1970-luvulla. Ilmoitusvelvollisuuden ulkopuolelle tulee rajata erittäin pienet yritykset (alle 5 työntekijää), aatteelliset yhdistykset ja yhteisöt, sisäisellä työurakierrolla täytettävät työpaikat (esim. puolustuslaitos) ja sisäisin siirroin täytettävät työpaikat. Tällä mallilla työnvälitykseen ilmoitettaisiin 60 70 prosenttia kaikista avoimista työpaikoista maassa. Työnvälityshenkilöstön pätevyysvaatimuksia tulee muuttaa siten, että työelämän tuntemus ja kokemus luetaan eduksi. Suuri osa Ruotsin ja Norjan työnvälittäjiä on ollut ennen hallinnon antamaa sisäistä koulutusta pääluottamusmiehiä ja ammattiyhdistysaktiiveja. Suomen rekrytointijärjestelmässä työelämän tuntemus on ollut lähinnä kielteinen seikka. Tyänvälityksen tulee myös olla vähemmän byrokraattinen. Osa työnvälityksen viroista voidaan siirtää työelämään. Erityisen tärkeätä olisi, että työnvälitys voisi toimia työpaikoilla, joissa yritys vähentää työvoimaansa. Työnvälityksen voimavaroja voidaan tällä tavalla käyttää joustavasti siellä missä palvelutarpeita esiintyy. Mallia on hyvin tuloksin jo käytetty mm. Ruotsissa. Se yksinkertaistaa työvoiman yhteyksiä työnvälitykseen. Samalla työnvälityksen yhteydet työnantajiin, työntekijöihin ja pääluottamusmiehiin muotoutuvat eläviksi. Julkisen hallinnon byrokratiamuotoisten palvelujen yksinkertaistaminen on SDP:n tavoitteiden mukainen linja. Sekä julkisen että yksityisen sektorin palveluja tulee paremmin mukauttaa palveluaikana kansalaisten tarpeisiin. Työnvälitysten tulee voida palvella normaalin työajan ulkopuolella kaikilla paikkakunnilla. Joustavat työaikaratkaisut tekevät työnvälityksille mahdolliseksi 265

palvella asiakkaitaan tiettyinä iltoina viikossa. Malli helpottaa kaukana työvoimatoimistosta työskentelevän palkansaajan ja sellaisen jolle työstä poissaolo aiheuttaa ansionmenetyksiä, asioimista työnvälityksessä. Työnvälitysten kuormitusta voidaan myös vähentää poistamalla työttömien ilmoittautumispakko korvausten saamiseksi työnvälityksessä. Työttömien ilmoittautuminen on kontrollikeino, mikä on työttömän kannalta nöyryyttävää kuormittaen lisäksi turhaan työnvälityshenkilöstöä. Tämän kaltaisilla uudistuksilla työnvälityksille vapautuu voimavaroja palvella työnhakijoita, jotka eivät ole työttömiä, mutta haluavat vaihtaa työpaikkaa tai muuttaa toiselle paikkakunnalle. Työnvälityksissä asioivien määrä tulee kasvamaan merkittävästi, kun periaatteessa kaikki avoimet työpaikat ilmoitetaan työnvälitykseen. Tietokoneelllstettu työnvälitys antaa sekä työnantajalle että työntekijälle nopeasti kokonaiskuvan kaikista mahdollisista työpaikoista ja työnhakijoista. Seuraavat toimenpiteet ovat tarpeen: o Kaikki avoimet työpaikat tulee ilmoittaa työnvälitykseen. Ilmoitusvelvollisuus on vapaaehtoinen pienille 2 3 hengen perheyrityksille, aatteellisille yhdistyksille, kuten poliittisille puolueille ja viranomaisille, joilla on sisäinen koulutus- ja rekrytointijärjestelmä. o Työelämä- ja järjestötuntemus on luettava eduksi työnvälityshenkilöstön rekrytoinnin yhteydessä. o Työnvälityksen henkilöstövoimavaroja on siirrettävä työelämään sen yhteyksien parantamiseksi yrityksen ja henkilöstön suuntaan. o Työnvälitysten aukioloajat on sopeutettava työvoiman tarpeisiin. o Turha työttömien kontrollointi ja ilmoittautumispakko tulee poistaa. Tällä kuormitusta vähentävällä toimenpiteellä voidaan enemmän resursseja kohdentaa neuvontaan ja muihin työvoimapalveluihin, joissa ei ole riittävästi henkilökuntaa. o Työnvälitys tulee tietokoneellistaa ja sen tulee saada riittävät henkilöstöresurssit. Työnvälitysten tiedotuksella tulee olla riittävät voimavarat. o Ruotsinkielisellä työvoimalla on erityistarpeita, mitkä tulee kaikessa suunnittelussa ja sektorin voimavarojen kohdentamisessa huomioida. 4. AKTIIVINEN ENNAKOIVA TYÖMARKKINAPOLITIIKKA Suomen eduskuntalaitokselta puuttuu erityinen työllisyysasiain valiokunta. Nykyisin näistä kysymyksistä vastaa sosiaalivaliokunta, 266

jolle kuuluu myös huomattava määrä muita tehtäviä. On tärkeätä keskittää työllisyyskysymykset erityiseen valiokuntaan. Muissa Pohjoismaissa on pelkästään työllisyys- ja työelämän kysymyksiä varten perustettu oma valiokunta. Suomen työllisyyspolitiikka on suuressa määrin jälkihoidollista "palokuntatoimintaa". Riittävät ennakoivat toimenpidevalikoimat puuttuvat edelleen. Aktiivista työmarkkinapolitiikkaa tulee harjoittaa kaikissa suhdannetilanteissa, myös korkeasuhdanteen vallitessa. Yritysten lakkauttaminen ja tuotantoelämän rationalisointi koskettaa työntekijöitä ja heidän perheitään jatkuvasti. Tänäänkin on yleistä, että työntekijät saavat tiedotusvälineiden kautta tiedon työpaikkojensa lakkauttamisesta. Jotta yhteiskunta voi esim. kriisipaikkakunnilla käynnistää ennalta ehkäisevät toimenpiteet, edellytetään että työnantajia koskeva tiedottamisvelvollisuus ja työntekijöitä koskeva kollektiivinen irtisanomissuoja toteutetaan Suomessa. Tavoitteena tulee olla, että kaikki saavat säilyttää työpaikkansa, kunnes vaihtoehtoinen ratkaisu ja työpaikka voidaan osoittaa. Siirtymiskaudesta ja -toimenpiteistä aiheutuvista kustannuksista vastaa yhteisrahoituksella yhteiskunta ja elinkeinoelämä. Tämän päivän työmarkkinoille on ominaista pääoman liikkuvuus ja yritysten sijoittuminen toisiin maihin. Tämä kehitys asettaa ammattiyhdistysliikkeen edunvalvonnan uusien ongelmien eteen. On välttämätöntä kehittää sopimusmalleja ja toimintamuotoja, mitkä turvaavat työntekijöiden oikeudet myös taloudellisessa integraatiossa. Ammattiyhdistysliikkeen edustajille tulee taata työ- ja toimintamahdollisuudet konsernitasolla ja oikeudet yhteistyöhön yrityksissä, joilla on tuotantoa useammassa maassa. Yhteiskunnalla ja työntekijöillä tulee olla kaikissa tilanteissa mahdollisuus seurata yrityksen suunnittelua. Suomi on jäljessä muista Pohjoismaista tällä alueella, sillä niissä henkilöstön paikalliset ammattiosastojen edustajat ovat täysivaltaisia jäseniä yritysten hallinnossa. Suomen konkurssilainsäädäntö on vanhentunut. Se ei anna riittäviä mahdollisuuksia konkurssirikosten estämiseksi eikä myöskään suojaa työntekijää suunniteltujen konkurssien varalta. Esimerkkeinä tästä voidaan todeta teva-ala, jolla toistuvat, toisiaan seuraavat samojen omistajaryhmien tekemät konkurssit ovat jatkuva epävarmuustekijä monelle työntekijälle. Konkurssilainsäädäntö tulisi tästä syystä uudistaa siten, että viranomaiset saisivat tehokkaat keinot estää konkurssiketjut ja turvata työntekijöiden edut konkurssien yhteydessä. Sekä ammatillisten että korkeakoulujen opetussuunnitelmat ja opintolinjat tulee sopeuttaa työmarkkinoiden tarpeita vastaaviksi. Suomenruotsalaisten tilanne on riippuvainen ruotsin- ja kaksikielisten rannikkoseutujen työmarkkinoista. Rannikkoalueilla on hyvät 267

mahdollisuudet liikenneyhteyksiensä, kauppapolitiikkamme, luonnonvarojensa ja kaksikielisyytensä johdosta kehittää työmarkkinoitansa kaikissa suhdannetilanteissa noudatettavalla aktiivisella työmarkkinapolitiikalla. Seuraavat toimenpiteet ovat tarpeen: o Eduskuntaan tulee perustaa työasioiden valiokunta. o Aktiivista työllisyyspolitiikkaa tulee harjoittaa kaikissa suhdannetilanteissa. Vaihtoehto on passiivinen työllisyyspolitiikka, mikä hyväksyy työttömyyden ja ainoastaan maksaa työttömiksi joutuneille korvausta siitä, että he eivät osallistu työelämään. o Konkurssilainsäädäntö on uudistettava siten, että työntekijäin etuudet konkurssin yhteydessä turvataan ja suunnitellut konkurssit voidaan estää. o Työllisyyden heikentyessä tulee ennakoivat toimenpiteet käynnistää ajoissa. o Jokaisen tulee saada säilyttää työpaikkansa kunnes vaihtoehtoiset työtilaisuudet on luotu tai osoitettu. o Korvaavaan tuotantoon siirtymisen tulee yhteiskunnan ja elinkeinoelämän rahoittaa yhdessä. o Työnantajia koskeva tiedotusvelvollisuus ja työntekijöiden ryhmäirtisanomissuoja on toteutettava. o Ammattiyhdistysliikkeen toimintaedellytykset tulee turvata yritysostoissa ja ulkomaisten yritysten sijoittumista koskevissa asioissa. Pitemmällä aikavälillä tulee konsernien sisälle kehittää luottamusmiesjärjestelmä. Konsernien sisällä tehtävä ammattiyhdistystoiminta korvataan rahallisesti tuotannosta otettavilla rahallisilla korvauksilla. o Paikallisten ammattiosastojen tulee saada täysivaltaisten jäsenten ominaisuudessa edustus yritysten päättäviin hallintoelimiin. o Paikallisten ammattiosastojen ja pääluottamusmiehen tulee saada kaikissa työntekijöitä koskevissa muutostilanteissa oikeus palkata avukseen ulkopuolista asiantuntija-apua, josta aiheutuvat kulut maksetaan tuotannosta. Ulkopuolisille asiantuntijoille tulee taata välttämättömät edellytykset tutustua yrityksen tilaan ja talouteen. o Työ- ja kouluviranomaisten, ammattiyhdistysliikkeen ja elinkeinoelämän keskinäistä yhteistyötä tulee tiivistää. 268

5. KOULUTUS Koulutus on aina kannattavaa. Erityisen tärkeätä on, että ammatillinen ja jatkokoulutusjärjestelmä mahdollistaa esteittä yksityisen työntekijän tai työntekijäryhmien jatko- ja täydennyskoulutuksen. Jatko- ja uudelleenkoulutuksen tarpeet kasvavat nopeasti mm. uuteen tuotantoteknologiaan siirtymisen johdosta. Ammatillisen koulutuksen perustan tulee tästä syystä olla riittävän laaja-alainen turvatakseen oppilaiden mahdollisuuden myöhemmin jatko- ja uudelleenkoulutukseen. Koulu tulee sopeuttaa ihmisten, työelämän ja yhteiskunnan tarpeita ja todellisuutta vastaavaksi. Koulun tulee kaikessa suunnittelussa huomioida työmarkkinoiden ja tuotannon muutokset. Koulun ja työelämän välinen yhteistoiminta tulee järjestää mm. siten, että osia koulutuksesta tapahtuu työelämässä. Yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tulee suuremmassa määrin yhteisrahoittaa eri koulutusmuotoja. Henkilön uudelleen- ja jatkokoulutuksen kannalta on tärkeätä, että koulutusajalta maksetaan riittävää koulutusajan palkkaa. Yritysten voitoista tai liikevaihdosta tulee varoja kohdentaa erityisiin koulutus- ja kehitysrahastoihin. Rahastoituja varoja tulee käyttää yritysten uudelleenjärjestelyissä, jotka suoraan koskettavat yrityksen henkilökuntaa. Käynnissä olevassa keskiasteen uudistuksessa on tärkeätä antaa suomenruotsalaisten alueiden ammatillisille oppilaitoksille riittävät voimavarat ja huolehtia siitä, että ruotsinkielisille on tarjolla monipuolinen opintolinjavalikoima. Tällä hetkellä puuttuu esimerkiksi mahdollisuudet ruotsinkielisiin taideopintoihin ja kiinteistönhoitajakoulutukseen. Ruotsinkielisen oppimateriaalin tuottaminen ammatillisia oppilaitoksia varten on ongelma. Painokset ovat yleensä niin pieniä, että ne eivät kiinnosta kaupallisia kustantajia. Tänään tuotetaan oppimateriaali yleisesti kouluviranomaisten toimesta yhteistyössä Valtion painatuskeskuksen kanssa. Mikäli Valtion painatuskeskusta koskeva esitys sen muuttamisesta itse kannattavaksi liikeyritykseksi toteutuu, tulee ruotsinkielisen oppimateriaalin tuottaminen ammatillisille oppilaitoksille turvata valtion erityistuella. Seuraavat toimenpieet ovat tarpeellisia: o Yritysten henkilökunnalla tulee olla mahdollisuudet palkalliseen täydennyskoulutukseen. Yhteiskunnan ja elinkeinoelämän tulee luoda yhteisrahoitusjärjestelmä tälle koulutukselle. o Koulun, koulutuksen ja työelämän keskinäissuhteet tulee järjestää siten, että koulutus annetaan osin työelämässä. o Koulutus- ja kehitysrahastot tulee perustaa. Rahastot rahoittavat mm. sisäistä koulutusta tai muun tarvittavan hen- 269

kilökunnan koulutusta. Erityisen tärkeätä on, että rahastot toimivat ennakoivina välineinä kaikissa työntekijöitä koskevissa uudelleenjärjestelyissä. o Ruotsinkielisellä työvoimalla on erityistarpeita, mitkä tulee huomioida kaikessa koulutustoiminnassa sekä opettajamitoituksessa että oppimateriaalin tuottamisessa. o Suomenruotsalaisia varten tulee käynnistää taideteollinen koulutus. o Kiinteistönhoitajalinja käynnistetään yhdessä suomenruotsalaisessa ammattioppilaitoksessa. o Oppimateriaalin tuotanto ruotsinkielisiä ammattioppilaitoksia varten tulee turvata. 6. SIIRTYMINEN UUDEN TEKNIIKAN KÄYTTÖÖN Uuden tekniikan käyttömahdollisuudet ovat vaikuttaneet dramaattisesti yhteiskuntaan ja työelämään 1980-luvulla. Uusi tekniikka synnyttää uusia ammatteja ja rationalisoi pois monia perinteisiä ammatteja. Tässä tilanteessa syntyy ns. ylimenoammatteja, jotka katoavat myöhemmin tai muuntuvat uusiksi erityisammateiksi. Kaikkein dramaattisimmin tulee uuden tekniikan käyttöönotto vaikutamaan vanhoihin yksitoikkoisten vaihetöiden hallitsemiin työvaltaisiin tuotantoaloihin. Uutta tekniikkaa voidaan soveltaa siten, että työelämän monet alueet humanisoituvat. Yksitoikkoinen raskas työ voidaan suorittaa koneilla jne. Moni tuntee oikeutettua turvattomuutta tänään siitä syystä, että uutta tekniikkaa sovelletaan yksipuolisesti elinkeinoelämän ehdoilla. Uutta tekniikkaa tulee soveltaa käytäntöön siten, että se huomioi vastuun ihmisestä tuotantotekijänä. Tulee luoda normisto, mikä takaa työntekijöiden turvallisuuden kaikissa muutosvaiheissa. Turvallisuudella monille välttämättömille tuotantoelämän uudistuksille luodaan myönteinen ilmapiiri. Ammattiyhdistysliikkeen rooli ja aktiivisuus on merkitykseltään keskeisessä asemassa työntekijöiden etujen turvaamisessa ja puolustamisessa tässä kehitysvaiheessa, mikä vaikuttaa koko meidän kulttuuriimme. Muutokset ja uusi todellisuus pakottaa ammattiyhdistysliikkeen uusiin järjestönsä organisaatiota koskeviin muutoksiin ja uusiin työmenetelmiin. Seuraavat toimenpiteet ovat tarpeen: 270 o Uuden tekniikan käyttöönoton työelämässä tulee aina tapahtua yhteistyössä henkilöstöä edustavien ammattiosastojen kanssa. o Alakohtaisilla sopimuksilla tulee säädellä uuden tekniikan käyttöönottoa.

o Mikäli uudelleenjärjestelyt johtavat irtisanomisiin, tulee viranomaiset informoida tästä hyvissä ajoin, jotta ennakoivat ja ylimenokauden edellyttämät toimenpiteet voidaan käynnistää ajoissa. o Ammattiyhdistysliikkeen tulee voida riittävästi vaikuttaa myös viranomaisten päätöksiin. o Paikallisten ammattiosastojen (pääluottamusmiesten) tulee saada työnantajan kustantamana riittävä koulutus ajankohtaisen tekniikan käyttöönoton vaikutuksista sekä kyseisellä tuotantoalalla että yrityksessä. o Koulun tulee kaikilla opetustasoilla huomioida uuden teknologian ja sen käytön edellyttämät tarpeet. o Työtuomioistuimien ja muiden oikeusviranomaisten tulee hankkia itselleen riittävä pätevyys näissä kysymyksissä. 7. KIELIKYSYMYS JA TYÖELÄMÄ Ruotsin kielen asema on heikentynyt monissa yrityksissä. Yritysten yksikielisyys ruotsin- ja kaksikielisillä alueilla on mm. lisännyt suomenruotsalaisten muuttoa Ruotsiin. Ongelma on suurin niiden suomenruotsalaisten kohdalla, joilta puuttuu korkeampi koulutus. Tulee edellyttää, että työsuhdeasioista vastaava henkilökunta ja työnjohto on kaksikielisillä alueilla kaksikielistä. Työntekijä on usein nykyisin oikeutettu lyhyempään tai pidempään palkalliseen perehdyttämisjaksoon, ennen varsinaiseen tuotannolliseen työhön siirtymistä. Perehdyttämisen tulee tarvittaessa tapahtua ruotsinkielisenä ja perehdyttämisaineistoa tulee olla käytettävissä myös ruotsinkielisenä. Esiintyy myös käänteisiä esimerkkejä: yrityksen tai työpaikan kielenä on pelkästään ruotsin kieli, vaikka osa työvoimasta on suomenkielistä. Aktiivisesti kaksikieliset henkilöt ovat suurelta osin vielä käyttämätön voimavara. On ajateltavissa, että molemmille kieliryhmille järjestetään kielikursseja. Koulutusrahastojen tulee myös tukea kielikoulutusta työelämässä. Suuria ongelmia aiheutuu siitä, että työehtosopimuksia ja määräyksiä ei ajoissa käännetä ruotsinkielelle. Ammattiyhdistysliikkeen tulee kohdentaa nykyistä enemmän voimavaroja ruotsinkielisten jäsenten tiedotus- ja koulutustoimintaan. Seuraavat toimenpiteet ovat tarpeen: o Ruotsin-ja kaksikielisten alueiden työpaikkojen kaksikielisyys tulee taata. Henkilöstöhallinnolta, työnjohdolta ja yrityksen tiedottajilta tulee edellyttää kaksikielisyyttä. 271

o Ruotsin- ja kaksikielisillä alueilla sijaitsevissa yrityksissä tulee työkuvausten ja perehdyttämismateriaalin olla myös ruotsinkielisiä. o Kokonaan ruotsinkielisillä alueilla sijaitsevien yritysten tulee huomioida suomenkielisten työntekijöiden tarpeet. o Kieliopintoja tulee tukea taloudellisesti lähitulevaisuudessa perustettavien koulutusrahastojen varoista. o Työnantajien tulee huolehtia siitä, että työehtosopimukset käännetään välittömästi niiden astuttua voimaan ruotsinkielelle ja jakaa ne työpaikoille. o Ammattiyhdistysliikkeen tulee kohdentaa enemmän voimavaroja ruotsinkielistä jäsenistöä koskevaan tiedotustoimintaan, koulutukseen ja yleiseen oppimateriaalituotantoon. o Viranomaisten ja kustantamoiden tulee huolehtia ruotsinkielisen työelämän kirjallisuuden julkaisutoiminnasta. o Radion ja television tulee kohdentaa enemmän voimavaroja ruotsinkieliseen työmarkkina- ja työelämän ohjelmatuotantoon. 8. ALIHANKKIJAT JA PIENYRITYKSET (RUOTSIN- JA KAKSIKIELISILLÄ ALUEILLA) Pienyritykset muodostavat tärkeän osan työmarkkinoistamme. Uusia korvaavia työpaikkoja kyetään oikein kohdennetuilla toimenpiteillä luomaan tälle sektorille. Alihankkijat ja osavalmistajat ovat niin ikään luonnollinen osa tuotantojärjestelmäämme. Molemmat yritysryhmät ovat kuitenkin pitkälle riippuvaisia suuryrityksistä ja markkinamekanismeista. Kieliongelmia esiintyy markkinoinnissa, yhteyksissä eri keskushallintoviranomaisiin ja yhteyksissä suuriin yrityksiin Suomessa, Pohjolassa ja kauempana. Ruotsinkielisillä pienyrityksillä on monta etua puolellaan. Näihin kuuluvat hyvät maantieteelliset yhteydet- Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan sekä samaan kieliperheeseen kuuluminen. Puutteellisesta kielitaidosta aiheutuu ongelmia ruotsinkielisten pienyritysten yhteyksissä suomenkieliseen Suomeen ja Skandinavian ulkopuolisiin maihin. Alihankkijat ovat kokonaan riippuvaisia Suomessa ja Suomen ulkopuolella sijaitsevien suuryritysten kanssa solmituista toimitussopimuksista. Esimerkkeinä suurista suomalaisia alihankkijoita käyttävistä suuryrityksistä voidaan mainita Volvo ja Saab. Volvolla ei ole Suomessa omaa tuotantoa, mutta se työllistää Suomessa kuitenkin lähes 5 000 henkilöä. Pienyritykset ja pienemmät osavalmistaja-aliyritykset tarvitsevat usein rahoitusneuvontaa, käännöspalveluja, kirjanpitopalveluja, 272

markkinointitukea (kotimaassa ja erityisesti ulkomailla) jne. Kunnat ovat vähitellen aktivoineet toimintaansa tällä alueella. Kuntien toimenpiteitä leimaa kuitenkin usein äärimmilleen viety nurkkakuntaisuus ja niiltä puuttuu kyky yhteistyön kehittämiseen suuremman maantieteellisen kokonaisuuden puitteissa. Suomenruotsalaisille alueille tulee kehittää muutama toimiva monipuolisilla palveluilla ja uuden tekniikan käyttömahdollisuuksilla varustettu teollisuuskylä. Hyvin ohjelmoidulla yhteistyöllä pienyritykset voivat antaa uusille palvelumuotoisille pienyrityksille toimintaedellytykset. Markkinoilla on esimerkiksi tilaa useammille kirjanpito- ja kirjoituskeskuksille, käännöstoimistoille ja markkinoitsijoille. Hyvä organisatorinen ratkaisu on yhteinen alihankkijapankki. Sen tehtävänä olisi välittää osavalmistajien ja suurten yritysten yhteyksiä sekä kansallisella että pohjoismaisella tasolla. Tietokoneistettuun yrittäjärekisteriin syötettäisiin tietoja osavalmistajien kapasiteetista, tietotaidosta ja toimitusresursseista. Tiedot olisivat suuryritysten ja niille tilaustyötä tekevien konsulttitoimistojen käytettävissä. Vastaavasti myös osavalmistajat ja pienyritykset voisivat saada tietopankki -tyyppisestä osavalmistusvälityksestä tietoja suuryritysten ja niille tilaustyötä tekevien konsulttitoimistojen käytettäkirlisillä alueilla maassamme, vaan se tulee toteuttaa valtakunnallisena ja sillä tulee olla kytkennät pohjoismaisiin ja kansainvälisiin jo olemassa oleviin ja tulevaisuudessa perustettaviin järjestelmiin. Seuraavat toimenpiteet ovat tarpeen: o Suomeen perustetaan julkinen kansallinen osavalmistajavälitys. Pitemmällä tähtäyksellä toiminnan tulee käsittää koko Pohjola ja kansainvälinen taso. o Yhteiskunnan, ammattiyhdistysliikkeen ja pääurakoitsijan (yrityksen) tulee valvoa työvoimanvuokrausta. Työnantajavastuuta kiertävä toiminta tulee sanktioida. o Lääni-ja kuntaviranomaisten tulee ruotsinkielisillä alueilla huolehtia siitä, että kunnat käynnistävät konkreettiset toimenpiteet tehokkaan ja monipuolisen pienyritysten tarvitseman palvelutuotannon ja -järjestelmien aikaansaamiseksi. o Teknologiakylien ja niiden tarvitsemien korkeakoulukytkentöjen aikaansaamisen edellytykset tulee selvittää. 9. TYÖRAJOITTEISET JA TYÖELÄMÄ Suomen itsenäisyytensä aikana kokemista kolmesta sodasta ja sotainvalidien lukumäärästä huolimatta maassamme on tehty erittäin vähän ponnistuksia työrajoitteisten tarpeiden tyydyttämiseksi yhteiskunnassamme ja työelämässä. Suojatyöpaikkojen määrä on tarpeisiin nähden pieni. Lisäksi suojatusta työstä maksetaan alhaista palkkaa tai pientä korvausta. Ruotsissa suojatyöstä maksetaan työehtosopimusten mukaista palkkaa. Palkkatason ollessa liian alhai- 273

nen, valtion ja kuntien sosiaalibudjeteista joudutaan maksamaan työrajoitteisille avustusta. Erityistoimenpitein avoimille työmarkkinoille tulee voida luoda huomattava määrä ns. puolisuojattuja työpaikkoja. Yhteiskunnan tulee aktiivisesti tukea työelämän kulttuuria, mikä mahdollistaa työrajoitteisten henkilöiden pääsyn työhön. Työrajoitteisia palkkaavan yrityksen tulee saada yhteiskunnalta tukea tästä aiheutuviin laitehankintoihin ja tukijärjestelyihin. Näitä investointeja on pidettävä kannattavina ja humaaneina sekä yhteiskuntaa että vammautunutta kanssaihmistä ajatellen. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että kuljetus ja liikennejärjestelyissä huomioidaan vammaisten ja työrajoitteisten tarpeet. Yhteiskunnalla (kunnissa) tulee olla vammaisia varten erityinen tukihenkilöstöryhmä. Uutta teknologiaa voidaan käyttää työelämässä siten, että työrajoitteinen voi selviytyä työelämässä. Uusia teknisiä keksintöjä ja sovellutuksiatulee suuremmassa määrin käyttää vammaisten apuvälineiden tuottamisessa hyödyksi. Uusi teknologia tekee monelle vammaiselle mahdolliseksi työskennellä kotona. Etäispäätetyöskentely tulee yhä yleisemmäksi ja jo sisäänajovaiheessa vammaiset tulee nähdä työmarkkinaresurssina. Ammatillisen ja muun koulutuksen tulee erityisesti huomioida vammaisten tarpeet ja asema. Koska suomenruotsalaiset vammaisryhmät ovat hyvin pieniä, tulee erityisen internaatti-muotoisen koulutuksen mahdollisuus selvittää. Seuraavat toimenpiteet ovat tarpeen: o Suojatyöpaikkoja tulee voimakkaasti lisätä. o Avoimille työmarkkinoille tulee suuremmassa määrin kuin tähän asti luoda puolisuojattuja työpaikkoja. o Yhteiskunnan tulee anta työrajoitteisia työllistäville yrityksille taloudellista tukea. o Yhteiskunnan tulee myöntää erityiskone- ja laiteinvestointeja työrajoitteisten työllistämiseksi suorittaville yrityksille taloudellista tukea. o Uutta teknologiaa tulee soveltaa aikaisempaa suuremmassa määrin vammaisten apuvälinetuotannossa. o Uutta teknologiaa tulee käyttää siten, että sillä mahdollistetaan vammaisten kotityöskentely. o Työrajoitteisten ja vammaisten tarpeet tulee huomioida kaikessa koulutuksessa. o Erityistoimenpiteet ja -ratkaisut ruotsinkielisten vammaisten aseman vahvistamiseksi tulee selvittää. 274

Edellä olevan lisäksi liittohallitus katsoo, että maassamme on tehtävä perusteellinen selvitys väestön ja elinkeinoelämän tulevaisuudennäkymistä Suomen ruotsinkielisten alueiden osalta. Svenska Finlands Folkting (Suomenruotsalaiset kansan käräjät) voisi olla sopiva taho selvityksen käynnistäjäksi. Liittohallitus esittää, että liittokokous antaisi liittohallitukselle tehtäväksi lähestyä Kansankäräjäin hallitusta asiassa. Liittokokous päätti antaa liittohallitukselle tehtäväksi lähettää ohjelma-aloite SDP-.n XXXIV puoluekokouksen käsiteltäväksi 1987. Partistyrelsens utlätande: Partistyrelsen föreslär att partikongressen mätte besluta följande: Partikongressen konstaterar att Finlands Svenska Arbetarförbunds förslag innehäller mänga ätgärder som effektiverar den praktiska skötseln av arbetskrafspolitiska ätgärdsförslag som gjort inom partiet. Partikongressen anser att Finlands Svenska Arbetarförbundets ätgärdsförslag bör beaktas dä sysselsättningspolitiska beslut förestas under kongressperioden. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi seuraavaa: Puoluekokous toteaa, että Ruotsalaisen Työväenliiton esitys sisältää useita työvoimapolitiikkaa ja sen käytännön hoitoa tehostavia toimenpiteitä ja se täydentää siten puolueen piirissä laadittuja työllisyyspoliittisia toimenpide-ehdotuksia. Puoluekokouksen mielestä Ruotsalaisen Työväenliiton toimenpide-ehdotukset tulee ottaa huomioon puoluekokouskauden työllisyyspoliittisia ratkaisuja tehtäessä. 170. NUORILLE KOULUTUSTA JA TYOTA OMALTA KOTISEUDULTAAN Mutalan Työväenyhdistyksen jäsenen Tapio E. Hartikaisen ja Joensuun Sos.-dem. Opiskelijayhdistyksen jäsenen Olli Korhosen aloite. SDP:tä on syytetty etelän ihmisten asianajajaksi. Syytökset ovat varmasti liioiteltuja, mutta kyllä niistä löytyy hitunen totuuttakin. Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämiseen ei ole keskitytty samalla tarmokkuudella, kuin Etelä-Suomen etujen turvaamiseen. SDP:n on ryhdyttävä toimiin mm. seuraavien näkemysten toteuttamiseksi: Ruuhkasuomen ulkopuolisten alueitten nuorten elinolosuhteet on turvattava omalla kotiseudullaan, 275

- Koulutuksen suunnittelu on järkiperäistettävä siten, että koulutus palvelee ko. alueen tarpeita, - Koulutuksen ja työllisyyden suunnittelun on kuljettava käsikädessä, - Valtion ja kuntien on yhdessä mietittävä keinot korvaavien työpaikkojen luomiseksi menetettyjen tilalle (esim. Outokumpu Pohjois-Karjalassa) - Työvoimavaltaista yksityistä yritystoimintaa on tuettava valtion toimesta silloin kun se suuntautuu sellaisille alueille, jossa työllisyystilanne on kaikkein huonoin, - Ruuhkasuomen ulkopuolella toimivia korkeakouluja on tuettava valtion toimesta erityistoimenpitein. Korkeakoulut on saatava mukaan ko. alueitten kokonaisvaltaiseen suunnitteluun ja kehittämiseen, - Uudelleenkoulutuksen järjestämiseen on turvattava riittävät taloudelliset resurssit. Ammattikurssikeskusten antama jatko- ja uudelleenkoulutus ei saa tyrehtyä varojen niukkuuteen, - Vastakkainasettelu Etelä-Suomen ja muiden alueiden välillä on lopetettava. Kaikkien alueitten kehittäminen on maan ja SDP:n kannalta välttämätöntä. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen seuraavaa: päätettäväksi Puoluekokous toteaa, että aloitteessa esitettyjä työllisyysratkaisuja on esitetty myös SDP:n puolueneuvoston 24.11.1985 hyväksymässä työllisyyspoliittisessa toimenpideohjelmassa. Puoluekokous viittaa Ruotsalaisen Työväenliiton aloitteesta 169 tekemäänsä päätökseen. 171. TYÖTÄ KAIKILLE MYÖS NAISILLE Helsingin Sosiaali- ja terveysalan Sos.-dem. Yhdistys ry:n jäsenen Vappu Taipaleen ja Esbo Södra Arbetarförening rf:n jäsenen Marianne Laxenin aloite Tähän saakka harjoitettu talouspolitiikka ei ole kyennyt vähentämään työttömyyttä. Työttömyyden kasvu on vakava uhka yhteiskunnalle. Valtiovalta on tukenut yksityistä yrittämistä ilman, että se samanaikaisesti olisi velvoittanut työllistämään. Viime vuosien aika- 276

na teollisuudessa on rationalisoitu ja automatisoitu ihmisiä työttömiksi. Tämä taas on johtanut erityisesti iäkkäiden työttömien määrän kasvuun, joista suurin osa on naisia. Iäkkäillä naisilla on usein takanaan kapea-alainen ammatillinen koulutus. Heidän on myös muita vaikeampi lähteä uudelleenkoulutukseen. Koulutuksen tarjonta on myös epätasapainossa. Koulutus ja vastaavat työpaikat ovat maantieteellisesti kaukana toisistaan. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun osalta on huutava puute sosiaali- ja hoitoalojen koulutetusta työvoimasta. Piilotyöttömät ja osa-aikatyöttömät mukaan lukien naiset muodostavat työttömistä enemmistön. Edellä esitetyn perusteella me allekirjoittaneet Sosialidemokraattisen Puolueen jäsenet, jotka edustamme Sosialidemokraattisten Naisten liittotoimikuntaa, esitämme, että ryhdyttäisiin erityistoimiin naisten työllisyystilanteen parantamiseksi: Julkisten palvelujen kehittäminen on merkittävä työllistäjä. Sosiaalihuollossa mm. kotipalvelutoimintaan ja päivähoitoon sekä terveydenhuollossa tarvitaan runsaasti lisää koulutettua henkilökuntaa Naisvaltaisten alojen työllisyyden takaamiseksi on työnantajan sosiaaliturvamaksujen määräytymisperusteita muutettava. Maksut eivät saisi perustua työntekijämäärään samanaikaisesti, kun kone- ja laiteinvestoinnit ovat melkein lvv-vapaita. Yrityksille sijoittaminen työvoimaan tulisi olla vähintään yhtä kannattavaa kuin sijoittaminen koneisiin ja laitteisiin. Erityisen tarketa tämä on työvoimavaltaisessa pienteollisuudessa. Suuri osa osa-aikatyötä tekevistä työntekijöistä haluaisi tehdä kokoaikatyötä. Kokoaikatyötä on kuitenkin erityisesti palvelualoilla yhä vähemmän tarjolla, joten erityisesti naispuoliset työnhakijat ovat olleet pakotettuja osaaikatyöhön vastoin omaa tahtoaan. Osa-aikatyön hallitsematon lisääntyminen on nopeasti heikentämässä työntekijöiden toimeentuloturvaa ja johtamassa pelkästään työnantajien ehdoilla tapahtuvaan työaikojen määrittelyyn. Siksi osa-aikatyön teettäminen ei saa olla työnantajalle halvempi vaihtoehto kuin kokopäivätyön teettäminen. Opetusministeriön tulisi yhteistyössä työvoimaministeriön kanssa pikaisesti toteuttaa ammatillista uudelleenkoulutusta työelämässä oleville. Työnantajien tulisi osallistua uudelleenkoulutuksen kustannuksiin. Julkisen vallan hankinnat tulisi suorittaa kotimaasta aina, kun siihen on mahdollisuus. Tästä tulisi hallituksen 277

tehdä erillispäätös sekä neuvotella kuntien keskusjärjestöjen kanssa. Pidemmällä tähtäyksellä hallituksen talouspoliittisen työryhmän tulisi pohtia valikoivien toimenpiteiden käyttöönottoa toisaalta ulkomaankauppaa käyvässä taloussektorissa ja toisaalta niin sanotulla suljetulla sektorilla. Lähtökohtana tulee olla kokonaistaloudellinen etu. On tärkeätä työllistää ihmisiä. Rationalisointi ja automatisointi suljetulla sektorilla ei työllisyysnäkökulmasta ole oikea toimenpide. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi seuraavaa: Aloitteessa esitettyjä toimenpiteitä on tuotu esiin myös puolueneuvoston työllisyyspoliittisessa toimenpideohjelmassa 24.11.1985. Osa-aikatyön ongelmiin on kiinnitetty huomiota puoluetoimikunnan osa-aikatyökannanotossa 24.10.1986. Puoluekokous toteaa, että tulevalla puoluekokouskaudella tulee puolueen piirissä olevan täystyöllisyyteen tähtäävän ohjelmallisen valmiuden suuntautua käytännön toimiin työllisyyden parantamiseksi. 172. TYOLLISTAMISRAHASTO Kallion Sosialidemokraatit ry:n jäsenen Raija Latva-Karjanmaan ym. aloite Työttömyys on 1970-luvulta asti pysynyt korkeana. Vertailut muihin läntisiin teollisuusmaihin eivät työllisyyttämme miksikään muuta eivätkä tee sitä hyväksyttäväksi. Uusien työpaikkojen perustamiseen ja kohtuullisen työttömyysturvan luomiseen ei ole riittävästi kohdistettu taloudellisia ym. resursseja. Esitämme, että puoluetoimikuntaa velvoitettaisiin toimimaan siten, että perustettaisiin työllistämisrahasto, josta rahoitetaan uusien työpaikkojen perustamista ja työntekijöiden työllisyyskoulutusta. Rahastoa kartuttavat työnantajat, valtio ja työntekijät ammattijärjestöjensä kautta. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen seuraavaa: päätettäväksi Suomessa toimivat mm. Kehitysaluerahasto ja Investointirahasto, joiden tehtävänä on työllisyyden parantaminen siten, 278

että autetaan alkuun uusia yrityksiä ja parannetaan olemassa olevien yritysten toimintaedellytyksiä. Aloitteessa esitetty työllistämisrahaston perustaminen tulee ottaa huomioon yrityskohtaisia yhteistoimintarahastoja koskevien säädösten valmistelun yhteydessä. 173. TYÖVOIMATOIMISTOT KONEELLISTUVAT IHMINEN UNOHTUU Lempäälän Työväenyhdistys ry:n aloite Työvoimatoimistot koneellistuvat ja laittavat yhä enemmän ihmisiä kortistoon kasvottomina, tunteettomina ihmisinä. Kuitenkin työttömyys kohdatessaan ihmisen tekee hänen elämäntilanteensa usein kestämättömäksi ja paljon kysymyksiä sisältäväksi. Tarvittaisiin juuri tässä tilanteessa ohjausta ja tilanteen kartoittamista sekä uusien näköalojen etsimistä kunkin omakohtaiseen tilanteeseen. Tämän vuoksi työvoimatoimistojen palvelualaa tulisikin laajentaa pois kortistoivasta ihmistä kokonaisvaltaisesti auttavaksi pisteeksi. Työvoimatoimistoihin tulee perustaa neuvojien virkoja. Heidän tehtävänään tulee olla kunkin työttömäksi jääneen tilanteen kartoitus: löytyykö hänen työkokemuksensa perusteella uutta työtä, tarvitaanko uutta ammattikoulutusta ja mistä tällainen ammattikoulupaikka löytyy. Työvoimatoimistojen tulee olla paikka, missä ei vain kortistoida, vaan ohjataan ihminen uuden uran alkuun. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi seuraavaa: Puoluekokous ei yhdy käsitykseen, että työvoimatoimistojen siirtyminen automaattiseen tietojenkäsittelyjärjestelmään huonontaisi niiden palvelumahdollisuuksia. Uudistus tähtää päinvastoin siihen, että ajan tasalla olevat tiedot maan eri puolilla vapaina olevista työpaikoista olennaisesti parantavat toimistojen palvelukykyä. Virkailijoiden turhan ja turhauttavan paperityön väheneminen vaikuttaa samaan suuntaan. Aloitteessa vaaditaan, että työvoimatoimistoihin perustettaisiin erityisiä neuvojan virkoja. Työvoimatoimistojen henkilökunnan rungon muodostavat jo nykyään työvoimaneuvojat, joiden toimenkuva on aloitteessa mainitun kaltainen. Lisäksi suurissa monipalvelutoimistoissa on erityistyövoimaneuvojia, jotka ovat erikoistuneet esimerkiksi nuorten tai vammaisten työnhakijain palveluun. Työvoimahallinnossa viime vuosina tapahtunut tehtävien siirtäminen ministeriö- ja piiritasolta työvoimatoimistoille on 279

280 ollut sinänsä perusteltua. Siitä on kuitenkin ollut seurauksena, että asiakkaiden palveluun tarkoitettu virkailijakunta joutuu tekemään yhä enenevässä määrin erilaisia hallinnollisia tehtäviä. Työvoimahallinnon uudelleen organisointi on saatettava loppuun perustamalla tai siirtämällä työvoimatoimistoihin riittävässä määrin hallinnollisia virkoja, jolloin toimistoilla on nykyistä olennaisesti paremmat mahdollisuudet aloitteessakin edellytettyyn työnhakijoiden palveluun.

XI TYÖELÄMÄN UUDISTAMIS- ALOITTEET 174. 1990-LUVUN TYÖELÄMÄN UUDISTAMISOHJELMA Utran Työväenyhdistys ry:n aloite Työelämän uudistamisehdotukset 1980 -luvulla eivät ole puoluekokousohjelmien mukaisesti toteutuneet. Suurin odotuksin ja lupauksin Espoon puoluekokouksen (1978) jälkeen Me työläistoverit lähdimme rakentamaan -80 lukua yhdessä eteenpäin SDP:n kanssa. Työttömien armeija on kasvanut, köyhyys on lisääntynyt, tuloerot ovat kasvaneet, lakko- oikeutta on rajoitettu nostamalla lakkosakkojen määrää, vero- ym. helpotuksia on miljardien perään syydetty elinkeinoelämälle, maataloustukiaiset ovat huipussaan ja mikä pahinta turvattomuuden tunne työelämässä on lisääntynyt. Kun haluttiin laajempia toimintaoikeuksia itseään koskevissa asioissa saatiin työttömyyttä ja turvattomuutta lisää. Siksi esitämme, että puoluekokous velvoittaisi puoluetoimikunnan nimeämään laajapohjaisen -90 -luvun työelämää pohdiskelevan työryhmän selkeyttämään tulevan vuosikymmenen uudet haas- 281

teet työelämässä ja antamaan vuoden 1990 35 puoluekokoukselle ohjelmaesityksen. Korostamme erityisesti sitä, että asiantuntijoina pitäisi entistä enemmän käyttää työpaikkojen pääluottamusmiehiä ja yhdyshenkilöitä. Puoluetoimikunnan lausunto: Puoluetoimikunta esittää puoluekokouksen päätettäväksi seuraavaa: Nyt voimassa oleva SDP:n työelämän uudistamisohjelma on hyväksytty Jyväskylän puoluekokouksessa v. 1975. Ohjelma on pystytty toteuttamaan vain osittain. Parhaiten on tuloksiin päästy työajan lyhentämisessä. Vähiten taas on edetty työntekijäin osallitumisessa yritysten päätöksentekoon. Koska voimassa oleva ohjelma sisältää lukuisan määrän toteutumattomia uudistustavoitteita, puoluetoimikunta katsoo, että ohjelmaa ei tulisi ryhtyä uudistamaan kokonaisuutena, vaan uudistustyö tulisi kohdistaa työelämän osaalueisiin. Kuluvan vuosikymmenen loppuvuosina tulee laatia työajan lyhentämisen tavoitteita koskeva kannanotto tulevan vuosikymmenen tarpeisiin. Myös yritysdemokratiaan liittyvä kannanotto tulee ottaa valmistelun kohteeksi. Puoluekokous toteaa, että tämän päivän työelämä muodostaa niin laajan kokonaisuuden, ettei ole tarkoituksenmukaista laatia-kaikkia työelämän osa-alueita kattavaa uudistamisohjelmaa. Ohjelmallinen uudistustyö tulee sitä vastoin kohdistaa eri alojen uudistamistavoitteisiin erikseen. Näin taataan entistä parempi ohjelmallisen työn ajankohtaisuus ja joustavuus. 175. SIIRTYMINEN KUUDEN TUNNIN TYÖPÄIVÄÄN Porin Sos.-dem Toveriseura ry:n aloite Mielipiteet työtä ja vapaa-aikaa koskevassa keskustelussa ovat johdonmukaisesti työnteon avulla hankitun yhteiskuntakelpoisuuden arvostamisen kannalla. Työtä vailla olevat jäävät vaille muitakin yhteiskunnassa arvostettuja asioita. Heillä ei ole mahdollisuutta oppia taitoja eikä mahdollisuutta hyväksyttynä olemiseen. Työväenliikkeellä on tässä tilanteessa velvoite auttaa osattomia. Tämä on mahdollista toteuttamalla työn perusteellinen uusjako, työn ja vapaa-ajan arvostuksia muuttamalla jne. Etenemistä haluttuun suuntaan voidaan nopeuttaa vauhdittamalla työajan lyhentämisen aikataulua. Radikaali päivittäisen työajan lyhentäminen vaikuttaa nopeimmin uusien työpaikkojen syntymiseen, joten työajan lyhentäminen tulee suunnata siihen. Tuotanto ja hyvinvointi ovat lisääntyneet ennakkoepäilyistä ja aikaisemmista yleisistä työajan lyhen- 282