KIRJALLINEN KYSYMYS 877/2008 vp Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden arvonlisäveron alentaminen Eduskunnan puhemiehelle Suomessa tuotettujen terveysvaikutteisten elintarvikkeiden arvonlisävero on tällä hetkellä 17 prosenttia ja laskee elintarvikkeiden arvonlisäverotuksen alentamisen yhteydessä 12 prosenttiin. Terveysvaikutteiset eli funktionaaliset elintarvikkeet ovat päivittäiseen käyttöön kehitettyjä elintarvikkeita, joilla on tieteellisissä tutkimuksissa osoitettu myönteisiä terveysvaikutuksia. Niiden käytön tarkoituksena on edistää terveyttä, ylläpitää hyvinvointia tai vähentää sairauden riskiä. Terveysvaikutteisten elintarvikkeiden käyttö lääketieteellisessä hoidossa ja lääkärin määräämänä hoitomuotona on lisääntynyt luotettavien tutkimustulosten myötä. Jopa puolella suomalaisesta aikuisväestöstä on kohonneet kolesteroliarvot ja noin kolmasosalla on kohonnut verenpaine. Terveysvaikutteisissa tuotteissa olevien vaikuttavien aineiden eli kasvisterolien ja peptidien tehokkuus on todennettu useissa tieteellisissä tutkimuksissa. Tuotteisiin lisätty kasvisteroli alentaa haitallista LDL-kolesterolia ja samalla kokonaiskolesterolia, mutta ei edullista HDL-kolesterolia. Kasvisteroli kykenee vähentämään sekä elimistön tuottaman että ruoasta saatavan kolesterolin imeytymistä sitomalla kolesterolia. Lääkäriseura Duodecimin Käypä hoito -suosituksissa todetaan kasvisterolia sisältävien elintarvikkeiden olevan yksi mahdollinen keino alentaa kohonnutta kolesterolia terveellisen ruokavalion lisänä. Terveysvaikutteisten tuotteiden sisältämät peptidit puolestaan auttavat hallitsemaan kohonnutta verenpainetta, koska ne rajoittavat verenpainetta kohottavan angiotensiiniä konvertoivan (ACE) entsyymin toimintaa. Myös monien verenpainelääkkeiden vaikutus perustuu täsmälleen samaan toimintamekanismiin. Peptidien vaikutus verenpaineeseen on osoitettu viidessä kliinisessä tutkimuksessa. Kaikissa näissä tutkimuksissa on osoitettu, että peptidejä sisältäviä tuotteita nauttineiden henkilöiden verenpaine aleni enemmän kuin vertailuhenkilöillä. Terveysvaikutteisia elintarvikkeita on tutkittu laajasti myös Tekesin rahoittamana, ja esimerkiksi kasvisterolia ja peptidejä sisältävän Evolusjuoman valmistus- ja teknologialisenssiä myydään tällä hetkellä muille meijeriyrityksille ympäri maailmaa. Evolus-tuotteita on myynnissä Suomen lisäksi ainakin Islannissa, Espanjassa, Portugalissa ja Sveitsissä. Tekes on panostanut terveysvaikutteisiin elintarvikkeisiin jo kahden vuoden ajan Uudistuva elintarvike -teknologiaohjelman kautta. Tänä keväänä alkoi ohjelman uusi kaksivuotiskausi, jonka teemana on Elintarvikkeet ja terveys. Terveysvaikutteiset elintarvikkeet edustavat suomalaista huippuosaamista, jonka tulevaisuuden vientimarkkinat voivat olla merkittävät. Kliinisesti tutkittujen terveysvaikutteisten tuotteiden, kuten Evolus-tuotteiden, käyttö osana hoitoa asettaa niiden korkean arvonlisäveroasteen kyseenalaiseksi. Hallituksen tulee selvittää mahdollisuus alentaa tutkitusti terveysvaikutteisten elintarvikkeiden arvonlisäveroa lääkkeiden arvonlisäveron tasolle eli 8 prosenttiin. Versio 2.0
Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Aikooko hallitus alentaa tutkitusti terveysvaikutteisten elintarvikkeiden arvonlisäveroa lääkkeiden arvonlisäveron tasolle? Helsingissä 19 päivänä marraskuuta 2008 Päivi Räsänen /kd Tarja Tallqvist /kd 2
Ministerin vastaus KK 877/2008 vp Päivi Räsänen /kd ym. Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Päivi Räsäsen /kd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 877/2008 vp: Aikooko hallitus alentaa tutkitusti terveysvaikutteisten elintarvikkeiden arvonlisäveroa lääkkeiden arvonlisäveron tasolle? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Arvonlisäverolain (1501/1993) mukainen yleinen verokanta on 22 prosenttia. Elintarvikkeisiin ja rehuihin sovelletaan alennettua 17 prosentin verokantaa ja eräisiin muihin hyödykkeisiin alennettua 8 prosentin verokantaa. Elintarvikkeiden verokanta on elintarvikkeiden ominaisuuksista riippumatta sama. Arvonlisäverotuksessa sovellettavista verokannoista on säädetty Suomea sitovasti Euroopan yhteisöjen neuvoston arvonlisäverodirektiivissä (2006/112). Jäsenvaltioilla voi direktiivin mukaan olla yleisen verokannan lisäksi enintään kaksi alennettua verokantaa. Direktiivin III liitteen mukaan jäsenvaltiot voivat soveltaa alennettua verokantaa elintarvikkeiden myyntiin. Suomessa alennettuja verokantoja on sovellettu elintarvikkeisiin (17 prosenttia) sekä eräisiin lähinnä yhteiskunta- ja sosiaalipoliittisin perustein valittuihin hyödykkeisiin (8 prosenttia). Viimeksi mainitun verokannan ryhmään kuuluvat muun muassa lääkkeet, jotka on määritelty lääkelaissa. Eduskunta päätti 19.11.2008 (HE 114/2008 vp) elintarvikkeiden arvonlisäveron alentamisesta 17 prosentista 12 prosenttiin vuoden 2009 lokakuun alusta lukien. Päätös ei sisältänyt elintarvikkeiden verokannan eriyttämistä niiden terveysvaikutusten mukaan. Alennus merkitsee vuosittain noin 500 miljoonan euron valtion verotulojen menetystä. EU:n lainsäädäntö edellyttää, että toisiaan korvaaviin kilpaileviin tuotteisiin ei sovelleta eri verokantoja. Terveysvaikutteisiin hyödykkeisiin ja niiden verokannan eriyttämiseen muista elintarvikkeista liittyy suuri riski alennuksen yhteisölainsäädännön mukaisuudesta johtuen siitä, että alennuksen piiriin kuuluvien hyödykeryhmien objektiivinen määrittely tavalla, joka ei syrjisi korvaavia kilpailevia tuotteita, on erittäin vaikeaa. Suurin ongelma eriyttämisessä on elintarvikkeiden jakaminen terveysvaikutuksiltaan hyviin ja huonoihin, mistä eivät edes alan asiantuntijat ole yksimielisiä. Elintarvikkeiden terveellisyyttä koskevat tutkimukset voivat olla hyvin ristiriitaisia ja jopa vastakkaisia terveysvaikutusten suhteen. Lisäksi jonkin tietyn tutkimuksen mukaan terveelliseksi havaitulla elintarvikkeella ei välttämättä ole terveyttä edistävää vaikutusta kaikille kuluttajille tai saattaa olla myös haittavaikutuksia joillekin kuluttajille, jolloin eriytetty arvonlisäverokohtelu saattaisi kuluttajat epätasaarvoiseen asemaan. Arvonlisäveron eriyttäminen terveysvaikutteisille elintarvikkeille toisi mukanaan myös muita määrittelyongelmia. Esimerkiksi, mikä tulisi olla terveysvaikutuksiltaan myönteisen ainesosan osuus tuotteen koostumuksessa, niin että se olisi oikeutettu lievempään verokohteluun? Määrittely- ja rajanveto-ongelmien johdosta elintarvikkeiden verokannan eriyttämiseen liittyisi edellä mainittu yhteisölainsäädännön tarkoittama toisiaan korvaavien samankaltaisten hyödykkeiden kilpailuasetelmaan vaikuttava ongelma. 3
Ministerin vastaus Yhteenvetona voidaan todeta, että arvonlisäverotus on tukimuotona vaikeasti kohdennettavissa siten, että se edistäisi kuluttajien terveellisiä ruokatottumuksia. Sen käyttöä tähän tarkoitukseen rajoittaa myös Euroopan yhteisöjen arvonlisäverodirektiivi. Verotukena se on myös varsin kallis tukimuoto sen vaikuttavuuteen suhteutettuna. Sen vuoksi kuluttajien terveyden edistämiseksi tulisi harkita muita tehokkaampia toimenpiteitä, jotka edistävät kansalaisten terveitä elämäntapoja ja niitä tukevia palveluja, erityisesti terveellistä ruokaa koskevaa valistusta ja asennekasvatusta. Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 2008 Valtiovarainministeri Jyrki Katainen 4
Ministerns svar KK 877/2008 vp Päivi Räsänen /kd ym. Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 877/2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Päivi Räsänen /kd m.fl.: Har regeringen för avsikt att se till att mervärdesskatten på livsmedel som enligt forskning kategoriseras som mervärdesmat sänks till samma nivå som mervärdesskatten på läkemedel? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt mervärdesskattelagen (1501/1993) är den allmänna skattesatsen 22 procent. I fråga om livsmedel och foder tillämpas en reducerad skattesats på 17 procent och i fråga om vissa andra nyttigheter en reducerad skattesats på 8 procent. Skattesatsen för livsmedel är densamma oberoende av livsmedlens egenskaper. Om vilka skattesatser som ska tillämpas inom mervärdesskattesystemet föreskrivs i EG:s mervärdesskattedirektiv (2006/112) som är bindande för Finland. Medlemsstaterna kan enligt direktivet utöver den allmänna skattesatsen tillämpa högst två reducerade skattesatser. Enligt bilaga III till direktivet får medlemsstaterna tillämpa en reducerad skattesats på försäljningen av livsmedel. I Finland har de reducerade skattesatserna tillämpats på livsmedel (17 procent) och vissa nyttigheter som närmast valts på samhälls- och socialpolitiska grunder (8 procent). Till den sistnämnda gruppen för skattesatser hör bl.a. läkemedel som fastställs i läkemedelslagen. Riksdagen beslutade den 19 november 2008 (RP 114/2008 rd) sänka mervärdesskatten på livsmedel från 17 procent till 12 procent från och med oktober 2009. Beslutet omfattade inte en differentiering av skattesatsen för livsmedel enligt livsmedlens hälsoeffekter. Sänkningen innebär att staten på årsnivå förlorar ca 500 miljoner euro i skatteinkomster. EU-lagstiftningen förutsätter att olika skattesatser inte tillämpas på konkurrerande produkter som ersätter varandra. Det finns en stor risk i anslutning till hälsofrämjande nyttigheter och en differentiering av skattesatsen för dem i jämförelse med andra livsmedel om detta ska överensstämma med gemenskapslagstiftningen, eftersom det är ytterst svårt att på ett objektivt sätt, som inte diskriminerar ersättande och konkurrerande produkter, bestämma vilka nyttigheter som ska omfattas av den reducerade skattesatsen. Det största problemet är indelningen av livsmedlen i livsmedel med goda hälsoeffekter och livsmedel med dåliga hälsoeffekter, något inte ens experterna är eniga om. Undersökningar om hur livsmedlen påverkar hälsan kan vara mycket motstridiga och rentav motsägelsefulla med tanke på hälsoeffekterna. Ett livsmedel som enligt en viss undersökning har påvisats ha positiva effekter på hälsan har nödvändigtvis inte hälsofrämjande effekter på alla konsumenter och livsmedlet kan ha negativa effekter på en del konsumenter, vilket således innebär att mervärdesbeskattningen kan leda till att konsumenterna ställs i en ojämlik situation. Om mervärdesskatten differentierades enligt livsmedlets hälsoeffekter skulle det även uppstå andra definieringsproblem. Man kan exempelvis undra vad andelen av ett ämne som har positiva hälsoeffekter ska vara av produktens sammansättning för att det ska vara berättigat till en lindrigare beskattning. Med anledning av definierings- och gränsdragningsproblemen gäller det ovan nämnda problemet med liknande nyttighe- 5
Ministerns svar ter som ersätter varandra och påverkar konkurrenssituationen, vilket avses i gemenskapslagstiftningen, också differentieringen av skattesatsen för livsmedel. Sammanfattningsvis kan man konstatera att mervärdesbeskattningen som stödform är svår att rikta så att den skulle främja konsumenternas matvanor. Att använda mervärdesskattesystemet för detta ändamål begränsas också av EU:s mervärdesskattedirektiv. Som skattestöd är det också en ganska dyr stödform i förhållande till effekten av stödet. Därför bör man överväga andra effektivare åtgärder för att främja konsumenternas hälsa; åtgärder som främjar sunda levnadsvanor och tjänster som stöder sunda levnadsvanor, i synnerhet information om hälsosam mat och attitydpåverkan. Helsingfors den 10 december 2008 Finansminister Jyrki Katainen 6