Leukaluun murtuma? Lähettäjä Kira - 29.04.08 21:01 Lekuriin ollaan taas menossa, mutta ajattelinpa kysyä täältä vielä ennenkuin sinne päästään, että voisiko koira ottaa leukaluun murtuman tyynesti? Oireina ei nimittäin ole ollut kuin se, ettei Kiska pysty haukottelemaan. Syöminen ja juominen onnistuu, tosin syömisessä välillä pitää taukoja ja syö varovasti. Läähättäminen onnistuu, mutta niin auki se ei suuta saa, että haukottelu onnistuisi normaalisti. Koira kun tietääkseni ei ole mihinkään rymynnyt, ainakaan minun silmieni alla. Eikä ole ollut yksin kuin autossa ja tarhassa (ei kiipeile kopin päälle, mistä voisi tippua jne) Tämä on siis tosi mystistä, että mikä sillä nyt on. Noh, tänään löytyi sitten leukaperistä pieni kohouma, jota saa tietyissä määrin tökkiä ja puristella. Se tuntuu ihan siltä, kuin leuka murtunut ja luut olisivat nyt "ristissä"? Kiska valittaa ainoastaan silloin, kun se vahingossa avaa suunsa liian isoksi. Silloin kiljaisu on korviavihlova. Lähettäjä prinsessa - 30.04.08 00:35 Meillä oli viime vuonna Remulla samantapaisia oireita. Niiden aiheuttajaksi kyllä selvisi toisella eläinlääkärikäynnillä tod.näk rotanmyrkky, kun tämä toinen eläinlääkäri ymmärsi ottaa kaikki verikokeet. Veren hyytymisarvo oli "humpallaan". Purkautunut/hyytynyt veri kun kuulemma saattaa kertyä leukoihin ja aiheuttaa ns. myosiitin tapaisia oireita. Eli ensimmäisellä kerralla päivystävällä e-lääkärillä leuat eivät auenneet normaalisti edes rauhoituksessa (alkuoletuksena kun oli, suussa kivun olisi aiheuttanut tikku tms). Lopulta K-vitaamiini kuurilla ja kipulääkityksellä oireet hävisivät. Vähään aikaan eivät kuitenkaan luut tai lelut kelvanneet Remulle lainkaan. Ruoka onneksi kelpasi kokoajan, vaikka lopulta sekin vedettiin tehosekoittimen läpi eläinlääkärin kehotuksesta. Ja ennen tätä episoidia oli lenkeillä nähty poluilla kuolleita maamyyriä, mikä minusta ei normaalia. Eli joku himo myrkyttäjä oli tosiaan saattanut olla liikenteessä. E-lääkärin mukaan koulleen myyrän syönnistäkin saattaa saada myrkytysoireita, vaikkin silloin myrkyn hajoaminen on jo alkanut, eikä se ole enää niin vahvaa. Ja rotanmyrkyn syömisen oireethan tulee aina pienellä viiveellä, ellei syöty annos ole suuri. Ja muuttia ja sen syömisiä lenkeilläkin on aika vaikea valvoa... kaikkiruokaisia kun ovat :S Eli näin kävi meillä, kirjottele minkä diagnoosin te saatte. Pikaista paranemista! :) Lähettäjä Kira - 30.04.08 10:31 Kiitos informaatiosta! Pitänee pyytää noi verikokeet. Muuttuiko myrkytyksen myötä Remun käytös? Oliko väsynyt, onneton, jne? Kiska on ihan pirteä ja oma itsensä, ainoastaan välillä pysähtyy ihmettelemään leukaansa. Eläinlääkärille on aika kello 12.15. Niin he kuin päivystäjä eilen (molemmat katsomatta) tulivat siihen tulokseen, et leuka on sijoiltaan kun kuvailin oireet. Toisella puolella tuntuu leukojen kiinnityskohdassa "monttu" ja tunnen, että ne on selvästi hiukan irti toisistaan. Tulen sitten kertomaan :) Niin ja se eilinen möykky keskellä suuta hävisi... :blush: oli ilmeisesti kappale herkkutikkua, joka juuttui hampaiden väliin :woohoo:
Lähettäjä Kira - 30.04.08 14:23 Diagnoosina leukamyosiitti. Eli lihaksia rappeuttava autoimmuunisairaus. Elinikäinen kortisonilääkitys. Hyvässä lykyssä elää suhteellisen pitkän elämän, mikäli lääkkeet vain purevat. Lähettäjä prinsessa - 30.04.08 15:19 Joo noin pari viikkoa ennen suuoireilua mein Rempalla oli kuumetta ja oksentelua. Silloinkin eläinlääkäri totesi ilman verikokeita, että suolistotulehdus ja määräsi antibioottikuurin. Mutta oliskohan sittenkin ollut myrkytysoireita... No joka tapauksessa meidän onneksi koiruus tuli täysin kuntoon. Eikä mitään vastaavaa oireilua ole enää ollut. Luut, lelut ja kepi kelpaa. Hyvän kepin tai oksan löytyessä lenkiltä se saatetaan kantaa kilometrejäkin kotiin suussa :P Koiran sairastuminen ei ole mukava asia, enkä soisi sitä kennellekään. Itseltä menee heti ko. tilanteessa maha sekaisin, päivä pilalle ja aina ensiks ajattelee sitä pahinta. Mutta eiköhän se Kiskankin olotila saada siitä kohenemaan ja lääkitykset kuntoon. Lähettäjä Kira - 01.05.08 11:58 Nyt Kiska on saanut kortisonipiikin ja tämän päivän ensimmäisen tabletin. Näyttäisi siltä, että jopa noin pieni määrä on selkeästi l parantamisprosessiin! Eli koira saa suuta nyt jo paremmin auki ja pään alueen lihakset tuntuvat symmetrisiltä. Tämä on siis todella hienoa, koska antaa osviittaa siitä, että lääkitystä voi pienentää kuukauden kuluttua niin, että se saa vain 1/4 milligramman tabletista. Mikä olisi luuston ja sisäelinten kannalta todella hyvä. Kertoilen sitten miten lääkintä alkaa sujua, kunhan päästään kunnolla alkuun :) Nyt on jo itsellänikin parempi olo, eilinen oli yhtä surua ja murhetta ja kauheaa huolta. Tuli jotenkin epäuskoinen olo, että en olisi uskonut, että MIE koen jotain tällaista; koiranhan piti elää terveenä vanhaksi asti ja sitten vaan yhtäkkiä nukkua pois. Sitten se muuttui jo suorastaan vihaksi, ettei tällainen ole reilua, ei Kiska ansaitse tällaista eikä ansaitse kuolla ennen aikaansa. Sitten tuli tietysti epäitsekkäitä ajatuksia, että miksi just MINÄ. Kyllä oli monia ajatuksia eilen päässä... Vieläkin välillä m koskee kun ajattelee asiaa, että mitä jos lääkkeet ei tehoa, mitä jos se kuolee jo parin vuoden kuluttua vaikka lääkkeet tehoaisivatkin, mitä jos tulee komplikaatioita..? Pitäkää huolta eläimistänne :) Lähettäjä katriina - 01.05.08 20:52 hei! ajattelin kertoa, että meidän perheessä on harmaa norjanhirvikoirauros, jolla todettiin vuoden iässä myosiitti. Diagnoosin saanti vei monta lääkärireissua, kun ensin epäiltiin hampaan katkeamisesta aiheutunutta tulehdusta. Kun sairaus varmistui, aloitettiin kortisonilääkitys, jolla oireet helpottuivat pian. Puolen vuoden kuluttua metsästyskauden aikana oireet pahenivat ja Kossi joutui syömään kipulääkettä lisäksi. Seuraavat vuodet meneteltiin niin,että kortisonikuuri aloitettiin kuukausi ennen metsästyskauden alkua. Ja koira pelasi kuin ajatus. Viime syksynä ei annettu kortisonia ollenkaan, mutta Kossi kulki koko syksyn metsällä ilman mitään ongelmia. Kossi täytti ennen joulua 7v. Näyttää siltä, että meillä kävi niin, että taudin eteneminen pysähtyi kokonaan. Koira on energinen ja mainio hirvikoirana. Näyttelyu tosin jäi lyhyeksi, kun pää on niin ruma. Lihakset surkastuivat pään ja kaulan alueelta. Mutta siitä ei ole enää mitään haittaa
arkielämässä, vaikka Kossi saattaa haukkua vuorokauden yhtämittaisesti hirveä. On aika sitkeää sorttia. Taudin pahimmassa vaiheessa koira ei pystynyt edes syömään saati sitten haukkumaan. Joten tsemppiä vaan! Lähettäjä Kira - 01.05.08 21:58 Kiitos viestistä! Hyvä juttu, että teille kävi noin onnekkaasti taudin kanssa. Toivottavasti Kiskallakin menisi yhtä hienosti :) Lähettäjä turbo - 02.05.08 18:16 Paranemistoivotukset täältäkin. Nuo autoimmuunisairaudet on niin vekkuleja että saattavat tulla ja mennä omia aikojaan. Hyvä kun Kiska on jo parempi. Anna sille halipusirutistus meiltä :) Lähettäjä Kira - 02.05.08 20:17 Kiitos ja vien rapsutusterveiset perille ;D Kiitos kun myötäelätte ja kirjottelette lohduttavia sanoja :) Lähettäjä Kira - 08.05.08 23:39 Kuulumisia: kaikki on loistavasti tällä hetkellä! Kiska saa suun iiiihan ammolleen ja käyttäytyy kuin ei mitään. Syö lääkkeet kiltisti ( tottakai kun jemmaa jonkun herkun sekaan ;) ) Kaulasta ja päästä on lihakset surkastunut, mutta koiraa se ei haittaa eikä onneksi pää muuttunutkaan niin kamalan näköiseks, m luulin :D Ja julkkis siitä tuli tänään, oli paikallisessa aamulehdessä iso kuva koirasta ja nettisivullekin pääs, missä on eri kuva :) linkki alla http://www.esaimaa.fi/online/2008/05/07/uudet+ojat+suojaavat+m%e4rk%e4l%e4nlahtea/200815215485/4 Lähettäjä turbo - 11.05.08 09:12 Hyvä että Kiska voi paremmin. Ihana kuva, miettii siinä että meniskö uimaan vai ei :) Lähettäjä ixannaq - 17.05.08 01:23 Mieletöntä että Sinä, Kira, kaiken oman murheesi keskellä olet jaksanut huolehtia myös Kihon voinnista!kiitos siitä ja toivon todella voimia Teidän koko porukalle ja ennen kaikkea sitä että oma rakas muuttinne elää sairaudestaan huolimatta pitkän ja
täyden elämän! Lähettäjä Kira - 17.05.08 11:45 Kiitos paljon! Tiedän, mitä huoli koirasta parhaimmillaan voi olla, joten en toivo kenellekään lemmikistään välittävälle mitään pahaa tapahtuvan Koiristaan todella välittävälle se merkitsee yhtä paljon kuin oma lapsi, uskoisin. Näin ainakin miulla :) Lähettäjä Kira - 17.05.08 14:33 Olipas sekavaa tekstiä, mut pointin varmaan ymmärsitte? :laugh: :laugh: Lähettäjä Kira - 07.06.08 15:37 Hyviä kuulumisia täältä meiltä päin. Kortisooniannosta (onkos tuo muuten yhdellä vai kahdella oolla? :D) on laskettu niin, että 16mg:n tabletista annetaan vain 1/4. Kovin on pieni palanen, tuntuu ettei siitä ole edes mitään hyötyä ja jokaista haukottelua seurataan tikkana. Näyttää auttavan tuokin määrä, ja suu aukeaa ihan ammolleen :) Pään ja kaulan lihakset ovat surkastuneet, onneksi turkki on niin paksu, ettei se hirveästi näy. Eikä Kisu ole moksiskaan, lääkkee paransivat sen mielialaakin niin paljon, että sille tuntui kehittyvän kunnon ad/hd! Virtaa riittää ja tekemistä pitää olla, tuntee ilmeisesti olevansa nyt terve pitkän sairastelukierteen jälkeen :) Kiska nauttii nyt normaalista koiranelämästä ja sisäelimet ja luusto kiittää pienemmästä kortisoniannoksesta (kortisoni rasittaa ainakin luustoa ja maksaa ja kaikki lääkitys rasittaa munuaisia). Tulevaisuus vaikuttaa hyvältä, ellei nyt takapakkia tule. Ja miulla on mahdoton pentukuume! :D Lähettäjä ixannaq - 11.06.08 14:33 Hienoa että teille kuuluu hyvää! Toivon Kiskalle oikeen erinomaista vointia tulevaisuudessakin! Lähettäjä Kira - 11.12.08 00:34 Eläinlääkäri haluaa kokeilla Kiskalla lääkityksen lopettamista. On kuulemma niin hyvin parantunut, että saattaisi päästä elämään lääkityksiä :) Tosi mieluinen uutinen, tosin ylimääräistä stressiä tuo kun pitää kokoajan seurata koiran vointia :P Nyt kaks viikkoa tabletti jokatoinen päivä, sitten lopetetaan. Saas nähdä kuin käy... :)
Lähettäjä ixannaq - 11.12.08 15:38 Upeita uutisia!! Toivon teille suurta menestystä lääkehoidon purkuun! Lähettäjä turbo - 11.12.08 19:32 Aivan loistavaa, hyvä Kira ja Kiska (taputtava hymiö) Lähettäjä Kira - 11.12.08 20:23 Kiitos kannustuksista! :P