LÄNSI-SUOMEN EAKR-TOIMENPIDEOHJELMA

1 ALUEELLINEN KILPAILUKYKY- JA TYÖLLISYYSTAVOITE LÄNSI-SUOMEN EAKR-TOIMENPIDEOHJELMA CCI 2007 FI 16 2 PO 003 VUOSIRAPORTTI 2011 Hyväksytty Länsi-Suomen EAKR-ohjelman seurantakomitean kokouksessa 7.6.2012 Täydennetty 23.6.2012

1 Sisältö YHTEENVETO... 3 1. JOHDANTO... 6 1.1 Ohjelma-alueen kuvaus... 6 1.2 Ohjelman tavoitteet ja periaatteet... 7 1.3 Taloudellinen kehitys kansainvälisellä tasolla ja Suomessa... 8 1.4 Länsi-Suomen tila ja kehitysnäkymät... 9 1.4.1 Väestökehitys ja muuttoliike... 9 1.4.2 Työllisyyden kehitys... 10 1.4.3 Koulutusrakenteen kehitys... 12 1.4.4 Yritystoiminnan kehitys... 15 1.5 Kansallisen aluepolitiikka... 16 1.6 Toimenpideohjelman suhde Eurooppa 2020 strategiaan... 19 2. OHJELMAN HALLINTO JA SEURANTA... 21 2.1 Ohjelman muutokset 2011... 21 2.2 Alue- ja rakennepolitiikan neuvottelukunta (ARNE)... 21 2.3 Seurantakomitea ja sen sihteeristö... 22 2.4 Maakunnan yhteistyöryhmä sekä muut yhteistyöryhmän nimeämät toimielimet... 24 2.5 Yhteistyöasiakirjojen laatiminen vuodelle 2011... 28 2.6 EURA 2007 ja Tuki2000 -seurantajärjestelmät... 30 2.7 Suunnitelmien ja ohjelmien ympäristövaikutusten arviointi... 31 2.8 Kansallinen joustovaraus äkillisiin rakennemuutostilanteisiin... 32 3. YHTEENSOVITUS MUIHIN OHJELMIIN... 36 3.1 Hallinnollinen yhteensovitus... 36 3.2 Sisällöllinen yhteensovitus... 36 3.2.1 Yhteensovitus ESR- ohjelman kanssa... 37 3.2.2 Yhteensovitus maaseudun kehittämisohjelman kanssa... 38 3.2.3 Yhteensovitus kansallisiin erityisohjelmiin... 39 4. OHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANO JA TOTEUTUMINEN... 41 4.1 Ohjelman strateginen toteutuminen toimintalinjoittain... 43 4.1.1 TL 1 Yritystoiminnan edistäminen... 46 4.1.2 TL 2 Innovaatiotoiminnan ja verkostoitumisen edistäminen sekä osaamisrakenteiden vahvistaminen... 54 4.1.3 TL 3 Alueiden saavutettavuuden ja toimintaympäristöjen parantaminen... 61 4.1.4 TL 4 Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen... 67 4.1.5 Toimenpiteiden temaattinen keskittäminen... 69 4.2 Ydinindikaattoreiden toteutuminen... 72 4.3 Lissabonin strategian toteuttaminen... 75 4.4 EU:n Itämeren alueen strategian toteutuminen... 76 4.5 Horisontaalisten tavoitteiden toteutuminen... 77 4.5.1 Tasa-arvo... 79 4.5.2 Kestävä kehitys... 79 4.6 Ohjelman täytäntöönpanossa ilmenneet ongelmat ja riskit... 85

2 5. RAHOITUKSEN TOTEUTUMINEN JA KOHDENTUMINEN... 87 5.1 Sitoumukset ja maksatukset... 87 5.2 Rahoituksen kohdentuminen menoluokittain ja alueittain... 89 5.3 N + 2 säännön toteutuminen... 91 5.4 Tekninen tuki... 91 5.5 Yhteisön lainsäädännön noudattamista koskevat tiedot... 93 5.6 Takaisinperinnät... 93 5.7 Suurhankkeet... 93 5.8 Erityisrahoituksen seuranta... 93 6. OHJELMAN TOIMEENPANO MAAKUNNISSA... 95 6.1 Satakunta... 98 6.3 Keski-Suomi... 104 6.4 Etelä-Pohjanmaa... 107 6.5 Pohjanmaa... 110 7. VIESTINTÄ 2011... 114 7.1 Kansallisen tason viestintä... 114 7.2 Suuralueen viestintätoimet... 117 7.2.1 Ylimaakunnallinen hanketoiminta... 117 7.3 Maakuntien viestintätoimet ja painotukset 2011-2012... 119 7.3.1 Satakunta... 119 7.3.2 Pirkanmaa... 120 7.3.3 Keski-Suomi... 121 7.3.4 Etelä-Pohjanmaa... 121 7.3.5 Pohjanmaa... 122 8. ARVIOINTI... 123 9. VALVONTA... 128 9.1 Hallintoviranomaisen antama ohjeistus... 128 9.2 Menojen tukikelpoisuuden ja tosiasiallisuuden tarkastaminen (art 13.2)... 129 9.3 Hallintoviranomaisen valvonta... 131 9.4 Tarkastusviranomaisen toiminta... 132 10. JOHTOPÄÄTÖKSET JA SUOSITUKSET... 134 11. LIITTEET... 136 LIITE 1: Työllisyyden kehitys taulukot... 136 LIITE 2: Ydinindikaattorit toimintalinjoittain ja maakunnittain... 139 LIITE 3 Jakautuminen taloudellisen toiminnan mukaan... 143 LIITE 4: Yritystukien sidonnat myöntöperusteen mukaan 2007-2011... 144 LIITE 5: Hiilidioksidi- ja kasvihuonepäästöjä sekä logistisia tai ympäristön parantamiseen liittyviä hankkeita ja niiden rahoitus... 145 LIITE 6: Yhteisöllisyys ja sosiaalisesti kestävä kehitys... 146 LIITE 7: Menoluokat toimintalinjoittain ja yksityiskohtaisesti... 147 LIITE 8: Sidonnat ja maksatukset toimialoittain ja maakunnittain... 150

3 YHTEENVETO Euroopan aluekehitysrahastosta osarahoitettavan Länsi-Suomen EAKR toimenpideohjelman alue koostuu viidestä maakunnasta. Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Satakunnan maakunnat ovat jo vuodesta 1995 alkaen harjoittaneet toiminnallista yhteistyötä. Alueen maakunnat muodostuvat vahvojen kaupunkikeskusten ympärille. Länsi-Suomen alueella asuu yli 1,36 miljoonaa henkilöä eli runsas neljännes (25,4 %) koko Suomen asukkaista. Laman myötä kasvanut työttömien työnhakijoiden määrä kääntyi Länsi-Suomessa jo vuonna 2010 selvään laskuun. Työttömien määrä väheni vuonna 2011 5 204 kpl ja työttömyysaste aleni 10,5 %:iin. Länsi-Suomelle tyypillisten investointitavaroiden vienti käynnistyi uudelleen ja muutenkin yritysten tilauskanta parani. Tämä purki lomautuksia ja paransi työllisyyttä euro-epävarmuudenkin vallitessa. Ohjelman strategian toteutuminen ja tulokset Länsi-Suomen ohjelmatyö on edennyt suhdanteet huomioiden hyvin. Epävarmuus on suuri, mutta elinkeinoelämä on laman jäljiltä varovasti viriämässä. Ohjelmatyöllä on ollut tässä kehityksessä oma tärkeä roolinsa. Voidaan olla tyytyväisiä myös siitä, että taantumankin edetessä sisällöllisesti pystyttiin pitämään kiinni ohjelman osaamispainotteisesta pitkän tähtäimen strategiasta. Ohjelman toimintalinjan 1 lievä etupainoisuus on häviämässä ja kehittämistoiminta etenee kaikilla toimintalinjoilla. Valtion kansallisen vastinrahoituksen leikkaukset ja kuntatalouden ongelmat varjostavat kuitenkin loppukauden ohjelmatyötä ja uhkaavat Suomea jopa komission EU-maksatusten leikkautumisella. 120,0 100,0 80,0 60,0 40,0 20,0 0,0 96,0 67,4% Sidottu 2007-2011 julkisesta kokonaiskehyksestä, TL:t m. Sis. Finnvera Oyj:n tiedot 106,0 67,2% 43,9 64,4% paineita esim. kehystarkistuksiin. L-S EAKR Yhteensä * Julkinen 66,4% * EU+valtio 64,2% 10,6 8,2 61,5% 64,0% TL 1 TL 2 TL 3 TL 4 TL 5 EAKR+valtio rahoituksen 82,0 prosenttinen sitoutuminen Lissabonin strategian mukaisiin menoluokkiin osoittaa tiukkaa pitäytymistä ohjelman linjauksissa ja sen eurooppalaisissa tavoitteissa. EU-ohjelmat ovat tänä päivänä maakuntaohjelman ja sen toteuttamissuunnitelman keskeisiä työkaluja. Menoluokituksen menokohdat 01-09 Tutkimus ja teknologinen kehittäminen (TTK), innovointi ja yrittäjyys ovat saaneet pääosan 86,6 % Lissabonin strategiaa tukevien hankkeiden rahoituksesta. Ohjelman sulkemisvalmistelut on jo käynnistetty, mutta maakunnilla ei ole näköpiirissä kovin suuria ongelmia tai Tavoite / tulos joista naistyöpaikkoja Länsi-Suomi Tavoite Tilanne Tavoite Tilanne 2007-2013 31.12.2011 (%) 2007-2013 (%) 31.12.2011 (%) Uusia työpaikkoja yht. 9 800 4 796 48,9 % 3 920 40,0 % 1 503 31,3 % * EURA2007+TUKI2000 2 780 28,4 % * EURA+TUKI 593 14,4 % * Finnvera Oyj 2 016 20,6 % * Finnvera Oyj 676 16,4 % T&k -työpaikkoja yht. 150 428 285,3 % 60 40,0 % 120 200,0 % Uusia yrityksiä yht. 2 000 1 151 57,6 % 720 36,0 % 464 40,3 % * EURA2007+TUKI2000 104 6,1 % * EURA+TUKI 28 2,7 % * Finnvera Oyj 930 54,7 % * Finnvera Oyj 395 38,2 % Ohjelman tulosindikaattoreiden, uusien työpaikkojen ja uusien yritysten määrän, saavuttaminen tulee olemaan vaikeaa laman syötyä osan suunnitelluista tuloksista. Työpaikkoja on syntynyt, Finnveran hankkeet ja niiden kautta saadut 2016 työpaikkaa mukaan lukien, 4 796 kpl eli 48, 9 % tavoitteesta (Finnvera; suunnitteluvaiheen tieto).

4 Myönteistä ovat olleet 428 T&K työpaikkaa, mikä on lähes kolminkertainen tavoitteeseen nähden. Uusia yrityksiä syntyi yhteensä 1 151 kpl. Kumulatiivinen tulos vuosina 2007 2011 uusina yrityksinä on 57,6 % tavoitteesta. Naisten uusia yrityksiä syntyi 464 kpl, mikä noudattaa hyvin niiden osuudelle 40 % asetettuja tavoitteita. Kokonaistuloksesta valtaosa uusista yrityksistä 80,8 % saatiin Finnveran hankkeilla (suunnitelmavaiheen tieto). Länsi-Suomen EAKR-toimenpideohjelma on kuitenkin, ilman Finnvera Oyj:n tulosindikaattoreita, selvästi muita ohjelmia jäljessä tavoitteisiinsa nähden. Finnveran tulokset perustuvat suunnitteluvaiheen tietoihin, joten niitä ei voida lukea mukaan virallisiin tuloksiin, vaikka niiden toteutumista pidetäänkin lähes varmoina. Tulevaisuudessa modernien rahoitustyökalujen kuten lainojen ja riskirahoituksen käyttö saattaa jopa lisääntyy ohjelmissa, joten niiden tulokset on myös saatava arviointien pohjaksi. Luonnollisesti Finnvera Oyj:n tulosindikaattorit tulee saada jo tällä ohjelmakaudella komission hyväksymässä muodossa. Rahoituksen kohdentuminen ja toiminnan sisältö Osaamiskeskusohjelmaan perustuvat ja koko ohjelma-alueella toteutettavat suuralueen erityisteemat tukevat toimintalinjoja. Suunnittelussa niille on varattu 28 % rahoitusosuus, mutta käytännössä temaattisessa keskittämisessä on päästy jo 40,3 %:iin. Runsas kolmannes 90,0 80,0 70,0 60,0 50,0 40,0 30,0 20,0 10,0-37,1 28,1 teemarahoituksesta kohdistui teemaan 1: Kärkiklustereiden kehittäminen ja vajaa kolmannes teemaan 2: Innovaatio- ja oppimisympäristöjen kehittäminen. Kärkiklustereista nopeimmin ovat edenneet klusterit Energiateknologiat ja "Älykkäät koneet ja laitteet". Toimintalinja 2 vahvistaa alueellisia ja kansallisia innovaatio- ja osaamisrakenteita sekä innovaatiotoiminnan edellytyksiä. Lisäksi se kytkeytyy kärkiklustereiden tukemiseen palvelemalla ja verkostoimalla yrityksiä T&K:n ja innovaatiotoiminnan merkeissä. Ohjelman keskeisten toimintalinjojen 1 ja 2 sekä siihen läheisesti kytkeytyvän toimintalinjan 4 yhteinen rahoituksen tukiosuus on lähes 80 % koko ohjelman rahoituksesta. Yritykset, innovaatiot ja T&K sekä näiden verkottaminen innovaatiokeskittymiin on ohjelman keskiössä. Yritysten kehittämisavustuksilla ja Finnveran rahoituksella (pl. pääomarahastotoiminta) arvioitiin saavutetun 874 m liikevaihdon lisäys ja 445 m viennin kasvu. Perinteinen toimialajako TOL2002 kuvaa parhaiten yritysrahoituksen (EU+valtio) kohdentumista eri elinkeinosektoreille. Länsi-Suomelle tärkeitä toimialoja ovat metalli- ja laitevalmistus, joiden yhteen laskettu kumulatiivinen kohdennusosuus oli 31,9 %. Tältä osin tuki noudattaa Länsi-Suomen vientivetoisen vahvan metalli-, kone- ja laiteteollisuuden tarpeita. Toinen tärkeä toimiala puutavara- ja puutuoteteollisuus yhdessä huonekaluteollisuuden kanssa yltävät 12,1 %:iin eli ovat edelleen merkittävä tuen saaja ja toimintasektori alueella. Rahoituksen sitoutuminen ERITYISTEEMAT EU+valtio M, ei Finnveraa 6,9 5,3 77,3 ERITYISTEEMAT, ei Finnveraa Erityisteemojen osuus 40,3 % EAKR+valtio -rahoitusta on 31.12.2011 mennessä sitoutunut yhteensä 206,9 m. Julkista rahoitusta (EU+valtio+kunnat) on sitoutunut 31.12.2011 mennessä yhteensä 264,7 m, josta kuntarahaa ja muuta julkista 57,8

5 m. Julkisesta kehyksestä on sidottu 66,4 %. Sitoutuneen kuntarahan (sis. muun kansallisen) osuus julkisesta rahoituksesta oli 21,8 %. Rahoituksen piiriin on hyväksytty 3 144 hanketta, joista valtaosa 2 581 kpl on toimintalinjan 1 hankkeita (TL 1; Yritystoiminnan edistäminen) ja näistä 1 497 oli Finnvera Oyj:n hankkeita. Julkinen kehys 2007-2013 EAKR+valtio Kunta Sidottu Kunta+ 31.12.2011 muu julk./ Kaikki yht. julkisesta kehyksestä julkinen yhteensä Hank- Finnvera keita hankkeet (kpl) (kpl) Muu Julkinen Ohjelma TL julkinen Yksityinen yht. LS TL 1 142 512 026 93 090 897 2 583 883 360 990 254 371 826 96 035 770 350 407 596 67,4 % 3,1 % 1 084 1 497 TL 2 157 729 270 75 160 505 26 954 734 3 854 236 13 583 282 105 969 475 119 552 757 67,2 % 29,1 % 310 TL 3 68 222 650 24 069 667 18 843 855 1 024 558 3 083 104 43 938 080 47 021 184 64,4 % 45,2 % 176 TL 4 17 225 612 6 401 928 3 046 482 1 153 508 1 531 691 10 601 918 12 133 609 61,5 % 39,6 % 38 TL 5 12 750 068 8 164 499 0 0 0 8 164 499 8 164 499 64,0 % 0,0 % 39 LS Yhteensä 398 439 626 206 887 496 51 428 955 6 393 292 272 569 903 264 709 742 537 279 645 66,4 % 21,8 % 1 647 1 497 Maakunnittain tarkasteltuna ohjelman toteuttamisen sidonta-aste-eroihin vaikuttavat elinkeinoelämän aktiivisuus, valtionapusäännöt ja kehysrakenne (mm. kaupunkiosio TL 4, Saarijärvi-Viitasaari sk). Suhteessa pisimmällä ohjelman toteuttamisessa ovat olleet Satakunta ja Keski-Suomi. MAAKUNTA Sidonnat EU+valtio 31.12.2011 Maksatukset EU+valtio 31.12.11 m Hankkeita kpl Maksettu EU+valtio sidonnoista Kunta+muu julk./julk.yht. Sidonnat Maksatukset Etelä-Pohjanmaa 24,822 10,001 225 40,3 % 25,6 % 23,9 % Keski-Suomi 55,673 33,243 552 59,7 % 22,2 % 20,9 % Pirkanmaa 39,944 22,281 310 55,8 % 25,9 % 18,1 % Pohjanmaa 13,941 6,383 135 45,8 % 27,0 % 24,0 % Satakunta 41,687 25,335 329 60,8 % 21,1 % 20,0 % Ylimaakunnalliset 3,376 0,965 12 30,2 % 24,9 % 28,6 % Rakennemuutosvaraukset 4,754 2,539 44 53,4 % 29,2 % 39,9 % Tekninen tuki 8,164 4,909 39 60,1 % 0,0 % 0,0 % Finnvera lainat ei sis. 8,314 1 496 Pääomarahasto 7,529 7,529 1 100,0 % 0,0 % 0,0 % LÄNSI-SUOMI 199,891 113,184 1 647 56,6 % 22,4 % 19,4 % Mitä uutta Länsi-Suomen pääomarahaston (Finnvera Oyj) toiminta on ollut käynnissä kohta vuoden ja maakunnat ovat jo huolissaan rahoituksen sitoutumisesta. Maakunnat ovat kritisoineet Finnveraa siitä, että se toteuttaa rahastolla normaalia sijoituspolitiikkaa ja unohtaa täysin aluepoliittisen ulottuvuuden. Sen sijoitukset olisivat enintään 500 000 per yritys ja ne kohdennettaisiin innovatiivisiin pieniin kasvuyrityksiin. Hakijoiden mielikuvat EU-hankkeiden byrokraattisuudesta ovat edelleen vahvat. Hankkeet ovat keskittyneet harvojen suurien toteuttajien käsiin, joille on kertynyt tarvittavaa hallinnollista osaamista ja joiden talous kestää pitkät maksatusajat. Uusimmat yksinkertaistamistoimet kuten Flat rate ja lump sum yksinkertaistavat, vähentävät turhaa työtä ja poistavat tulkinnanvaraisuuksia yleiskustannusten osalta. Nämä toimet eivät vielä näy hanketoiminnasta vallitsevissa mielikuvissa. Huomio ohjelmatyössä on jo suuntautunut vahvasti tulevan ohjelmakauden suunnitteluun. Sen rahoitus, järjestelmät, toimintamallit ja teemat keskusteluttavat. Toisaalta tämän ohjelman tuet ovat jo pitkälti varattuja.

6 1. JOHDANTO 1.1 Ohjelma-alueen kuvaus Western Finland OP Kartta 1. Länsi-Suomen ohjelma-alueen maakunnat ja alueen rakenne Euroopan aluekehitysrahastosta osarahoitettavan Länsi-Suomen toimenpideohjelman alue koostuu viidestä maakunnasta. Etelä-Pohjanmaan, Keski-Suomen, Pirkanmaan, Pohjanmaan ja Satakunnan maakunnat ovat jo vuodesta 1995 alkaen harjoittaneet toiminnallista yhteistyötä. Maakunnallisten liittojen yhteistoiminnan organisaationa toimii Länsi-Suomen Allianssi (West Finland Alliance, WFA), jolla on yhteinen edunvalvontatoimisto Brysselissä. Alueen maakunnat muodostuvat vahvojen kaupunkikeskusten ympärille. Kaupunkiseutujen vahvuuksina ovat ennen kaikkea perus- ja jalostusteollisuus, yrittäjäperinne ja hyvät yhteysverkot. Osassa kaupunkiseutuja korostuu myös kansainvälisesti merkittävä teknologiaosaaminen. Toisaalta Länsi-Suomella on merkittävä asema Suomen maataloustuotannossa. Pohjanlahden rannikkoseutu on koko Suomelle tärkeä etenkin meriyhteyksien kannalta. Ohjelmakaudella 2000 2006 yhteistoiminta-alueeseen kuuluivat lisäksi Keski-Pohjanmaan Kokkolan seutukunta ja pääosa Pohjois-Pohjanmaan maakunnasta. Alueella toteutettiin yhteistä Länsi-Suomen tavoite 2 ohjelmaa. Tavoite 3 -ohjelmaa toteutettiin myös koko alueella. Nykyisellä kaudella 2007 2013 alueeseen kuuluu myös aikaisemman tavoite 2 alueen ulkopuolisia alueita. Saarijärven-Viitasaaren seutukunta, kuului aikaisemmin Pohjois- Suomen tavoite 1 ohjelman alueeseen. Lisäksi Tampereen seutu lukuun ottamatta Hervantaa ja Vaasan seutu olivat tukialueiden ulkopuolisia nk. valkoisia alueita. Länsi-Suomen ohjelma-alueen viidessä maakunnassa on vuoden 2011 alkuun mennessä tapahtuneiden kuntaliitosten jälkeen 21 seutukuntaa ja 102 kuntaa. Koko alueen pinta-ala on 65 000 neliökilometriä.

7 Ohjelma-alueen seutukunnista on kansallisessa päätöksenteossa (TEM 21.3.2011) nyt myös Seinäjoen seutukunta määritelty haasteelliseksi alueeksi, jonka jälkeen sen ulkopuolelle jäävät vain Tampereen, Vaasan ja Pietarsaaren seutukunnat. Erityisen haasteellinen on Saarijärvi-Viitasaaren seutukunta, jonka tukitaso Kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen ohjelmassa on kansallisesti määritelty Pohjois-Suomen rahoitustasoa vastaavaksi. Tampereen ja Vaasan seutukunnat ovat haasteellisimpien alueiden ulkopuolisia suurina kaupunkiseutuina kehitettäviä alueita. 1.2 Ohjelman tavoitteet ja periaatteet Lissabonin strategia korostaa jäsenvaltioiden toimenpiteitä kasvun ja työllisyyden edistämiseksi koko EU:n alueella. Myös paikallisella tasolla on sitouduttu entistä paremmin Lissabonin tavoitteisiin. Työssä ovat mukana kaikki alueelliset ja paikalliset toimijat ja työmarkkinaosapuolet. Suomen rakennerahastostrategiassa alue- ja rakennepolitiikan toteutuksen tärkeimpinä kilpailutekijöinä pidetään osaamista, alueiden erikoistumista ja verkostoitumista, yrittäjyyden edellytyksiä, työmarkkinoiden toimivuutta, liikenne- ja viestintäyhteyksiä, asumista ja ympäristöä sekä kulttuuri-, liikunta-, vapaa-aika- ja nuorisopalveluja. Alueen kilpailutekijänä pidetään myös väestömäärää, koska suuret väestökeskittymät tarjoavat vahvan kysyntäpohjan monipuoliselle elinkeinoelämälle ja muodostavat laajat työmarkkinat. Kansallisen strategian mukaan alueiden kilpailukykyisyys voi pohjautua vahvaan erityisosaamiseen, laaja-alaiseen osaamisen keskittymiseen, alueen saavutettavuuteen, toiminta- ja elinympäristön laatuun ja toimivuuteen sekä sosiaaliseen pääomaan. Erityyppisten yritysten hyvä toimintaympäristö ja osaavan työvoiman hyvä elinympäristö ovat kilpailukyvyn tärkeä ulottuvuus. Länsi-Suomessa nämä Lissabonin strategian tavoitteet ja kansallisen strategian lähtökohdat on pääosin tunnistettu. Alueen vahvuuksiksi on mielletty mm. laadukas koulutusjärjestelmä, vahva perusteollisuus, hyvät liikenteelliset edellytykset ja monipuolinen energiahuolto. Ottaen huomioon kansainväliset ja kansalliset strategiset tavoitteet ja ohjelma-alueen kehittyneisyyden tilan sekä kehittämistyön tarpeet ja mahdollisuudet muotoutuu Länsi-Suomen visio 2015 seuraavaksi: Länsi-Suomi on kansallisesti ja kansainvälisesti vetovoimainen vahvaan erityisosaamiseen ja innovatiivisuuteen pohjautuva Suomen johtava yrittäjyyden ja inhimillisen kasvun alue. Visiossa korostuvat alueelliset, kansalliset ja kansainväliset tavoitteet. Tasapainoisen kestävän alueellisen kehityksen vahvistaminen sekä avaintoimialojen innovaatio- ja osaamisrakenteiden kehittäminen ovat rakennerahastokauden 2007 2013 keskeiset tehtävät. Yritystoiminnan ja tutkimuksen keskeisiä haasteita ovat tuotannollisen ja talouden rakenteen dynaaminen uudistaminen, uusien kasvuyritysten synnyttäminen ja osaamis- ja innovaatioklustereiden kehittäminen. Länsi-Suomessa haasteeseen vastataan erityisesti vahvoissa elintarvikkeen, metalli- ja teknologiateollisuuden, metsän, energian, puutuoteteollisuuden sekä median ja ict:n klustereissa. Niiden kehittäminen edellyttää panostuksia tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä erityisesti teknologia-alojen koulutusketjujen toimivuuteen. Erityinen haaste on hallita kokonaisuutta, jossa vaikuttavat uudistuva teknologia, muuttuva markkinaympäristö sekä supistuva työvoiman tarjonta ja ikääntyvän työvoiman uudistamista vaativa osaaminen. Erilaisten innovaatioiden kaupallistaminen, kansainvälisen liiketoiminnan kehittäminen, palveluliiketoimintaan panostaminen sekä järjestelmien ja ihmisten joustavuuden takaaminen mahdollistavat sekä uusien kasvuyritysten syntymistä että nykyisten yritysklustereiden säilyttämistä. Samaan tähtäävät myös pk-yritystoiminnan ja alihankintakulttuurin kehittäminen.

8 Menestystä koulutuksesta voidaan Länsi-Suomessa saavuttaa lisäämällä korkeakoulujen yhteistyötä niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin, kehittämällä korkeakoulujen, tutkimuslaitosten ja yritysten soveltavaa tutkimusyhteistyötä, vahvistamalla koulutuksen tulevaisuussuuntautuneisuutta ja kasvattamalla ammatillisen koulutuksen vetovoimaa. Tällä toiminnalla kasvatetaan entisestään alueen vahvaa erityisosaamista. Euroopassa harjoitetulla koheesiopolitiikalla tarkoitetaan Euroopan laajuista solidaarisuuteen perustuvaa politiikkaa taloudellisen, sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden (koheesion) parantamiseksi vähentämällä eri alueiden välisiä kehityseroja ja muita heikommassa asemassa olevien alueiden jälkeenjääneisyyttä. Koheesiopolitiikka on tärkeä tekijä uuden Eurooppa 2020 strategian tavoitteiden saavuttamisessa. Eurooppa 2020 strategian keskeiset tavoitteet ovat älykäs kasvu, osallistava kasvu ja kestävä kasvu. Ohjelmatyössä pyritään tukemaan näitä tavoitteita, joihin tähtäävät myös jo Suomen tällä ohjelmakaudella toteuttamat ohjelmat. 1.3 Taloudellinen kehitys kansainvälisellä tasolla ja Suomessa Vuonna 2011 maailmantalouden kasvu hidastui selvästi. Yhdysvaltain talous kasvoi vaisusti ja elpyminen on ollut selvästi hitaampaa kuin aiempien taantumien jälkeen. Kansainvälisen kysynnän heikkeneminen ja tuotantokustannusten nousu hidasti loppuvuodesta hieman myös Kiinan nopeaa talouskasvua. Luonnonkatastrofin seurauksena Japanin talous supistui vuoden ensimmäisellä puoliskolla, mutta monivuotinen jälleenrakennusohjelma tuki kasvua vuoden lopulla. Venäjän kasvuvauhti säilyi vahvana öljyn korkean hinnan ansiosta. Euroalueen rahoitus- ja velkakriisin jatkuminen heijastui koko maailmantalouteen. Velkakriisistä huolimatta euroalueen talous kasvoi, joskin vauhti jäi alle pitkän aikavälin kehityksen. Vuonna 2011 Suomen talous kasvoi 2,9 prosenttia. Kasvu jäi kuitenkin syksyllä arvioitua heikommaksi. Ulkomaankaupassa ongelmaksi muodostui kauppataseen tuntuva heikkeneminen ja pitkään jatkunut vaihtosuhteen huononeminen. Vaihtotase oli lamavuosien jälkeen ensimmäistä kertaa alijäämäinen. Osittain tuontihintojen nousun johdosta inflaatio on pysynyt Suomessa korkeana ja aiheuttanut siten kustannuspaineita. Kohtuullisen talouskasvun vetämänä työttömyys kääntyi laskuun. Samaan aikaan työllisyys parani, etenkin palvelualoilla. Teollisuudessa työllisyyden lasku jatkui ja siihen kiinteästi kytköksissä olevilla toimialoilla työllisyystilanne heikkeni. Yksityisen kulutuksen kasvu oli verrattain vahvaa. Kasvua tukivat myönteinen työllisyystilanne ja alhainen korkotaso. Loppukeväästä alkaen kotitalouksien odotukset kuitenkin heikkenivät poikkeuksellisen jyrkästi. Epävarmuus lisääntyi lähes yhtä voimakkaasti kuin vuoden 2009 taantumassa. Myös työttömyyden uhkaan liittyvät pelot voimistuivat. Kotitalouksien odotusten synkkeneminen ei kuitenkaan heikentänyt kulutusta. Säästämisaste aleni tuntuvasti ja kotitalouksien velkaantuneisuusaste kohosi edelleen. Investoinnit kehittyivät odotetun myönteisesti, mutta koko talouden investointiaste ei palautunut taantumaa edeltäneelle tasolle. Eniten kasvoivat investoinnit koneisiin, laitteisiin ja kuljetusvälineisiin. Asuntoja aloitettiin yli 32 000 kappaletta, vaikka aloitukset laskivat selvästi loppuvuotta kohden. Kaiken kaikkiaan investointivuosi oli valinneeseen epävarmuuteen nähden hyvä, kun myös kansantalouden investointiaste kääntyi uudelleen nousuun. Kevään eduskuntavaalien jälkeen aloittanut pääministeri Jyrki Kataisen hallitus asetti tavoitteekseen tasapainottaa valtiontalous ja kääntää valtion velka suhteessa kokonaistuotantoon selkeään laskuun vaalikauden loppuun mennessä. Tavoitteisiin pääsemiseksi hallitus sitoutui toteuttamaan valtion tuloihin ja menoihin kohdistuvia sopeutustoimia ja uudistamaan talouden rakenteita niin, että edellytykset talouden ennusteita nopeammalle kasvulle vahvistuvat. Tällä tavoin hallitus aikoi kuroa umpeen julkisen talouden kestävyysvajetta ja varmistaa, että Suomen valtion luottoluokitus säilyy parhaana mahdollisena.

9 Julkisyhteisöjen rahoitusasema koheni vuonna 2011, mutta oli edelleen 0,8 prosenttia alijäämäinen kokonaistuotantoon suhteutettuna. Erityisesti valtiontalouden alijäämä pieneni, mutta säilyi yli 3 prosentissa kokonaistuotantoon suhteutettuna. Alijäämien myötä julkisen talouden velka jatkoi kasvuaan kokonaistuotantoon suhteutettuna. 1.4 Länsi-Suomen tila ja kehitysnäkymät Länsi-Suomen EAKR-ohjelmaa valmisteltaessa laadittiin swot-analyysi, joka oli pohjana alueen strategiaa ja visiota laadittaessa. Se hyväksyttiin laajassa keskustelussa alueella ja sen hallinnon piirissä. Kansainväliset suhdanteet kääntyivät nopeaan laskuun vuoden 2008 loppupuolella ja edelleen vuonna 2009. Kansallisen elvytyksen ja EUohjelmien sopeuttamisen sekä vauhditusten myötä on pystytty palauttamaan usko EU-ohjelmien perusstrategiaan ja toimintaympäristön pääasialliseen säilymiseen. Nyt on päästy hitaan kasvun alkuun ja työllisyystilanne on parantunut hitaasta. Toisaalta Euroopan julkisten talouksien lainavetoisuus pitää talousnäkymät ja euron vakauden epävarmana. 1.4.1 Väestökehitys ja muuttoliike Länsi-Suomen alueella asui tämän ohjelman valmisteluaikaan vuoden 2005 lopussa 1,33 miljoonaa henkilöä eli runsas neljännes (25,4 %) koko Suomen asukkaista. Kokonaisuutena väestön kasvu +2,0 % ohjelmakauden aikana ja +0,4 % vuonna 2011 on ollut hivenen koko maan kehitystä hitaampaa. Taulukko 1: Länsi-Suomen väkiluku 2006 2011 ja muutokset maakunnittain Väestö Muutos 2006-2011 Muutos 2010-2011 Maakunta 2006 2007 2008 2009 2010 2011 kpl % kpl % Satakunta 232 783 231 717 227 652 227 386 227 031 226 567-6 216-2,7 % -464-0,2 % Pirkanmaa 468 758 473 269 480 705 484 436 487 923 491 472 22 714 4,8 % 3 549 0,7 % Keski-Suomi 269 636 270 661 271 747 272 784 273 637 274 379 4 743 1,8 % 742 0,3 % Etelä-Pohjanmaa 193 585 193 827 193 511 193 524 193 504 193 735 150 0,1 % 231 0,1 % Pohjanmaa 174 211 174 966 175 985 177 038 177 946 179 106 4 895 2,8 % 1 160 0,7 % L-S EAKR 1 338 973 1 344 440 1 349 600 1 355 168 1 360 041 1 365 259 26 286 2,0 % 5 218 0,4 % Koko maa 5 276 955 5 299 969 5 326 314 5 351 427 5 375 276 5 401 267 124 312 2,4 % 25 991 0,5 % Uusimaa 1 373 600 1 388 894 1 408 020 1 423 576 1 532 309 1 549 058 175 458 12,8 % 16 749 1,1 % Lähde: Tilastokeskus Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla väestönkasvu jatkui voimakkaimpana myös vuonna 2011. Väestö väheni ainoastaan Satakunnassa, jossa väestön luonnollinen lisäys alitti kuolleisuuden samalla kun poismuutto jatkui. Satakunnan väkiluvun väheneminen poikkeaa kokonaiskuvasta ja sitä selittää osin ehkä muuta aluetta voimakkaampi ja myöhäisempi rakennemuutos. Etelä-Pohjanmaalla edellisvuonna lähes pysähtynyt väestön kasvu kääntyi lievästi plussalle.

10 1.4.2 Työllisyyden kehitys Työvoiman tarjonta, työttömien määrät ja työttömyysaste Yleisen taloudellisen epävarmuuden vallitessa työvoiman kehitys myötäili väestön muutoksia, kun alueiden välinen liikkuvuus oli vähäisempää. Työvoiman tarjonta supistui Satakunnassa ja pysyi lähes entisellään Etelä- Pohjanmaalla. Muilla alueilla työvoiman tarjonta lisääntyi. Loppuvuodesta 2008 käynnistynyt työttömien työnhakijoiden määrän kasvu kiihtyi vuonna 2009, mutta kääntyi vuonna 2010 selvään, jopa muuta maata nopeampaan, työttömien työnhakijoiden määrän laskuun. Vuonna 2011 kehitys jatkui samansuuntaisena. Työttömien määrä väheni -4.130 kpl ja työttömyysaste laski 10,5 %:iin. Länsi- Suomelle tyypillisten investointitavaroiden vienti heräili ja yritysten tilauskanta parani. Tämä purki lomautuksia ja paransi työllisyyttä. Taulukko 2: Työvoima, työttömät työnhakijat ja työttömyysasteet 2011 sekä niiden muutos 2010 2011 Maakunta Työvoiman Muutos 10-11 Työttömien Muutos 10-11 Työttömyysmäärä Muutos 10-11 kpl % määrä kpl % aste % %-yksik. % Satakunta 105 462-4 258-4,0 % 11 546-785 -6,4 % 10,9-0,6-5,2 % Pirkanmaa 236 286 6 438 2,7 % 25 805-2450 -8,7 % 10,9-0,9-7,6 % Keski-Suomi 126 786 1 359 1,1 % 16 800-69 -0,4 % 13,3 0,1 0,8 % Etelä-Pohjanmaa 88 547 299 0,3 % 7 723-502 -6,1 % 8,7-0,5-5,4 % Pohjanmaa 84 454 1 366 1,6 % 5 361-324 -5,7 % 6,3-0,4-6,0 % L-S EAKR 641 535 5 204 0,8 % 67 235-4130 -5,8 % 10,5-0,5-4,5 % Koko maa 2 589 838 28 147 1,1 % 255 467-13715 -5,1 % 9,9-0,4-3,9 % Uusimaa 801 229 79 024 10,5 % 56 540 1189 2,1 % 7,1-0,2-2,7 % Lähde: TEM Yksittäisten maakuntien kehitys on samansuuntaista, mutta nopeinta työllisyystilanteen paraneminen oli Pirkanmaalla. Heikoin tilanne oli Keski-Suomessa, jossa työttömyysaste nousi vielä hivenen ja oli 13,3 %. Satakunnan työllisyystilannetta paransivat myös Olkiluodon ydinvoimalan rakennustyöt. Seutukuntien erot maakuntien sisällä saattoivat kuitenkin olla suuria. Länsi-Suomessa työttömyysaste laski 0,5 prosenttiyksikköä edellisvuoteen nähden. Kaiken kaikkiaan työttömyysaste parani Länsi-Suomessa hivenen koko maata nopeammin. Palkkaperusteisin toimin työllistetyt Työllisyyslukuja paransivat työvoimapoliittiset toimenpiteet. Tukityöllistettyjen määrät laskivat vajaalla viidellä sadalla, mutta samalla niiden suhteellinen osuus työttömistä suhteessa työttömien määrään pysyi samana. Tukityöllistettyjen määrän lasku oli Länsi-Suomessa -5,3 %. Hitainta se oli Satakunnassa ja Etelä-Pohjanmaalla ja nopeinta Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla.

11 Taulukko 3: Palkkaperusteisin toimenpitein sijoitettujen määrät ja osuudet työttömistä ja työvoimasta vuonna 2011 sekä niiden muutokset vuosina 2009 2011 Maakunta Tukityöl- Muutos 10-11 Tukityöllistet- Muutos 10-11 Tukityöllistetlistettyjen tyjen osuus tyjen osuus määrä kpl % työttömistä kpl % työvoimasta Satakunta 1 671-25 -1,5 % 0,145 0,01 5,2 % 1,6 % Pirkanmaa 2 781-216 -7,2 % 0,11 0,00 1,6 % 1,2 % Keski-Suomi 2 859-166 -5,5 % 0,17-0,01-5,1 % 2,3 % Etelä-Pohjanmaa 949-38 -3,9 % 0,12 0,00 2,4 % 1,1 % Pohjanmaa 684-52 -7,1 % 0,13 0,00-1,4 % 0,8 % L-S EAKR 8 944-497 -5,3 % 0,13 0,00 0,6 % 1,4 % Koko maa 32 729-2 511-7,1 % 0,13 0,00-2,1 % 1,3 % Uusimaa 6 223-222 -3,4 % 0,11-0,01-5,5 % 0,8 % Lähde: TEM Tukityöllistettyjen osuus työttömistä oli 13 % ja hivenen kasvussa, kun se koko maassa ja Uudellamaalla oli jo kääntynyt hivenen laskuun. Maakunnista korkein tukityöllistettyjen osuus työttömistä oli 17 % Keski-Suomessa. Tukityöllistettyjen osuus Länsi-Suomen koko työvoimasta oli 1,4 %, kun vastaava koko maan prosenttiluku oli 1,3 % ja Uusimaan 0,8 %. Pitkäaikais-, nuoriso- ja naistyöttömyys Pitkäaikaistyöttömien määrä kääntyi jo vuonna 2009 nousuun lukuun ottamatta Satakuntaa ja Pohjanmaata. Vielä vuonna 2010 pitkäaikaistyöttömien määrä nousi jyrkästi, mutta kääntyi vuonna 2011 jo lievään laskuun -510 kpl. Niiden osuus työttömistä nousi 23.4 %:iin ja oli suhteessa hivenen korkeampi kuin koko maassa ja Uudellamaalla. Pitkäaikaistyöttömien osuus työttömistä nousi kuitenkin edelleen, mutta nuorisotyöttömyyden huippu oli saatu taittumaan. Taulukko 4: Pitkäaikais-, alle 25 v. ja naistyöttömät työnhakijat 2011 ja niiden muutokset 2010 2011 Maakunta Pitkäaikais- Muutos 10-11 Nuoria alle 25 v. Muutos 10-11 Nais- Muutos 10-11 työttömiä kpl % työttömiä kpl % työttömiä kpl % Satakunta 2 725 128 4,9 % 1 448-171 -10,6 % 5145-338 -6,2 % Pirkanmaa 6 453-852 -11,7 % 3 223-545 -14,5 % 11642-682 -5,5 % Keski-Suomi 4 321 346 8,7 % 2 390-64 -2,6 % 7292 189 2,7 % Etelä-Pohjanmaa 1 175-153 -11,5 % 1 111-61 -5,2 % 3320-208 -5,9 % Pohjanmaa 1 085 21 2,0 % 686-35 -4,9 % 2243-89 -3,8 % L-S EAKR 15 759-510 -3,1 % 8 858-876 -9,0 % 29642-1 128-3,7 % Koko maa 57 033-1 182-2,0 % 31 557-1 580-4,8 % 108936-3 519-3,1 % Uusimaa 12 590 63 0,5 % 5 546 305 5,8 % 24454 1 229 5,3 % Lähde: TEM

12 Nuorten alle 25 vuotiaiden työllisyys heikkeni Länsi-Suomessa nopeasti vielä vuonna 2009, mutta tilanne saatiin vakiinnutettua ja käännettyä nousuun vuonna 2010. Vuonna 2011 alle 25 vuotiaiden osuus työttömistä oli 13 %. Länsi-Suomessa nuorten osuus koko maan nuorista työttömistä oli edelleen yli 28 %, mikä ylitti selvästi alueen väestöosuuden (väestöosuus n. 25 %). Naisten työllisyys heikkeni vuonna 2009 muuta työllisyyttä hitaammin julkisen sektorin erityisesti hoiva-alan sekä palveluelinkeinon säilyttäessä työpaikkojaan. Vastaavasti naisten työllisyys kääntyi jo vuonna 2010 parempaan mutta muuta työllisyyttä hitaammin. LIITE 1: Työllisyyden kehitys - taulukot 1.4.3 Koulutusrakenteen kehitys Innovaatioympäristö Maakunnallisten innovaatiorakenteiden ydin muodostuu oppilaitosinfrastruktuurin, koulutuksen, tutkimuksen ja yritysten tuotekehitystoiminnan pohjalle. TEKESin rahoituksella on suuri merkitys alueellisen osaamisen lisäämisessä ja kehittämisessä. Länsi-Suomessa on seitsemän teknologiakeskusta, jotka vastaavat kansallisesta osaamiskeskusohjelmasta alueellaan. SHOKit eli strategisen osaamisen keskittymät tekevät osaamisalueillaan pitkäjänteistä tutkimusta. Näistä Metallituotteet ja koneenrakennuksen SHOKia FIMECC Oy vedetään Tampereelta käsin. Klusteripohjainen kansallinen osaamiskeskusohjelma ja sitä myötäilevät suuralueen yhteiset teemat ohjaavat kehityssuuntia. Näistä teema 1:n Kärkiklustereista Älykkäät koneet ja laitteet, Energiateknologia ja Jokapaikan tietotekniikka kasvualana ovat erityisen vahvoja Länsi-Suomessa. Alueella toimii neljä yliopistoa ja kaksi yliopistokeskusta sekä eri yliopistojen erillisiä yksiköitä. Ammattikorkeakouluja on seitsemän ja lisäksi alueella toimii kaksi muun AMK:n yksikköä. Näiden yhteistyötä ja erikoistumista pyritään lisäämään osaamisen vahvistamiseksi. Valtion teknisen tutkimuslaitoksen (VTT) Tuotteet ja tuotanto - yksikkö on Tampereella ja Prosessit -yksikkö Jyväskylässä. Tampereella on myös osia Tietotekniikan, Rakennusja yhdyskuntatekniikan yksiköstä ja Prosessit -yksiköstä. Vaasassa toimii VTT:n energiaan erikoistunut yksikkö. Porissa toimii VTT:n ja Turun kauppakorkeakoulun Porin yksikön yhteinen innovatiivisen yritystoiminnan kehittämisyksikkö. Osaamiskeskustoiminnalla ja keskittymällä kärkiklustereiden toiminnan kehittämiseen vaikutetaan laajasti koko ohjelma-alueen osaamistasoon ja vetovoimaisuuteen. Osaamis- ja innovaatiotoiminnan kehittäminen tapahtuu tutkimusyksiköiden, korkeakoulujen ja yritysten verkostoissa triple helix periaatteen mukaisesti. Ammatillisessa koulutuksessa oli ohjelma-alueella runsaat 74 000 opiskelijaa. Ammatillisessa koulutuksessa olevien määrän kasvu on pysähtynyt, mutta ammattikorkea- ja yliopistokoulutuksessa olevien määrä jopa kääntynyt hyvin lievään laskuun. Luottamus ammatilliseen koulutukseen on nuorilla kasvussa. Alueen perusteollisuuden toimivuuden ja uusiutumisen kannalta on tärkeää kouluttaa riittävästi nuoria teollisuuden ja rakennustoiminnan tarvitsemiin ammatteihin.

13 Taulukko 5: Ammatillisen, ammattikorkeakoulutuksen ja yliopistokoulutuksen opiskelijamäärät Länsi-Suomessa 2010 Vuonna 2010 Ammatillinen Ammattikorkea- Yliopistokoulutus koulutus koulutus Satakunta 12432 6262 1848 Pirkanmaa 24774 10838 24855 Keski-Suomi 15094 7088 13471 Etelä-Pohjanmaa 13334 4832 54 Pohjanmaa 8655 5758 6895 Länsi-Suomi 74289 34778 47123 Koko maa 279863 138852 169404 Lähde: Tilastokeskus. Huom. Etelä-Pohjanmaan korkeakouluopiskelijat kirjautuvat muille alueille Työvoiman saatavuus ja osaamisen taso sekä jatkossa väestön ikääntyminen ovat ohjelma-alueen haasteita. Näihin haasteisiin vastataan koulutuksen sisällöllisellä uudistamisella ja oppimisympäristöjen kehittämisellä. Sama koskee yrittäjyyden ja yritystoiminnan kasvavaa merkitystä. Vallitseva keskittymisen tendenssi uhkaa nykyisiä ammatillisen koulutuksen rakenteita ja vaikuttaa ainakin koulutuksen kokoamiseen nykyistä harvempien ylläpitäjien toteuttamaksi. Väestön koulutustaso Korkea-asteen tutkinnon suorittaneiden osuus vuonna 2010 oli Länsi-Suomessa 25,9 %. Se oli maakunnissa korkein Pirkanmaalla ja alin Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa. Kahden tiedeyliopiston Pirkanmaalla on korkeakoulututkinnon suorittaneiden osuus koko maata suurempi. Tutkinnon suorittaneita oli Länsi-Suomessa vuonna 2009 66,6 %. Tutkinnon suorittaneiden osuus on kasvanut kaikissa Länsi-Suomen maakunnissa, mutta ainoastaan Pirkanmaa ja Keski-Suomi ylittivät koko maan osuuden tutkinnon suorittaneissa. Taulukko 6: Korkea-asteen ja tutkinnon suorittaneiden osuus Länsi-Suomessa maakunnittain 2000 ja 2007 2010 (%) yli 15-vuotiaista Tutkinnon suorittaneet % Korkea-aste % 2000 2007 2008 2009 2010 2000 2007 2008 2009 2010 Satakunta 55,4 61,2 61,9 62,8 63,6 19,3 21,8 22,2 22,5 22,9 Pirkanmaa 60,6 66,7 67,5 68,3 69,1 23,2 26,7 27,4 27,8 28,5 Keski-Suomi 58,7 65,0 65,8 66,6 67,5 21,6 24,7 25,4 25,8 26,2 Etelä-Pohjanmaa 54,5 61,1 61,9 62,8 63,9 18,0 20,7 21,3 21,7 22,1 Pohjanmaa 57,0 62,8 63,5 64,4 65,3 21,9 24,9 25,6 26,1 26,6 Länsi-suomi yht. 58,0 64,1 64,9 65,7 66,6 21,3 24,4 25,0 25,4 25,9 Koko maa 59,4 64,8 65,5 66,2 67,0 23,3 26,2 26,9 27,3 27,8 Lähde: Tilastokeskus

14 Osaamisvajeet ja työvoimakapeikot Vuoden 2011 aikana Suomen talouselämä joutui edeltäneen luottolaman ja Euroopan julkisen talouden ylivelkaantumisten myötä jälleen melkoiseen aaltoliikkeeseen. Kreikan ja joidenkin muiden Etelä-Euroopan maiden velkaongelmat tukineen ja takauksineen laskivat myös Suomen talousennusteita. Veronkorotusten ja lisäsäästöjen tarve kävi myös Suomessa yhä selvemmäksi. Työttömyys väheni vuonna 2011, mutta vuoden lopussa lomautusten määrät uhkasivat jälleen kääntyä kasvuun. Vaikka Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla kehitys oli vahvempaa kuin muualla maassa, myös täällä tulivat yritykset varovaisiksi rekrytoinnissaan. Useita YT-neuvotteluitakin on käyty ja moni yritys mm. Nokia on joutunut lomautuksiin ja irtisanomisiin. Talouden taantumasta johtuen rekrytointiongelmat olivat vain toimialakohtaisia. Erityisesti hoiva-alat ja erityisasiantuntijuutta vaativat yrityspalvelut ovat selkeitä kasvualoja. Ongelmia oli lähinnä opetusalalla ja sosiaalija terveydenhuollossa, josta on kuitenkin muodostumassa pullonkaula-ala. Työvoimapulaa on eri henkilöstöryhmissä lääkäreistä lähihoitajiin. Koska väestö ikääntyy nopeasti, hoidon tarve kasvaa. Hoitoalalla myös poistuma - eläköityminen ja vaihto toisiin ammatteihin - on voimakasta. Vajetta yritetään korjata lisäämällä koulutusta ja kannustamalla hoitajien ja lääkäreiden työperäistä maahanmuuttoa. Esimerkkinä hieman lisääntyneistä rekrytointiongelmista on Satakunnan tilanne, jossa pula on kohdistunut erityisesti terveydenhoito- ja sosiaalialalle, jossa työvoiman poistuma lähivuosina on noin 500 henkeä vuosittain. Työikäinen väestö kokonaisuudessaan vähenee Satakunnassa jatkossa yli 2600 hengellä vuosittain, mikä vääjäämättä aiheuttaa osaamisvajetta useilla aloilla, esim. metalliteollisuudessa ja koneiden ja laitteiden valmistuksessa. Myös käsityötä vaativalla elintarviketeollisuudella on odotettavissa haasteita osaavan työvoiman suhteen. Sama koskee myös matalapalkkaista palvelutyötä. Myös metalliteollisuudessa ja kuljetusalalla osaavan työvoiman saatavuus on selvästi heikentynyt. Taantuma on aiheuttanut imagotappion erityisesti metalliteollisuudelle, mikä näkyy opiskelijamäärien laskuna sekä nuorisoasteen koulutuksessa että työvoimakoulutuksessa. Kohtaantotilanteen arvioidaan heikkenevän myös muilla toimialoilla, mikäli taloustilanne jatkuu suotuisana. Ikääntyvä väestöpohja sekä kasvukeskuksiin suuntautuva lähtömuutto, erityisesti nuorten osalta, vaikuttaa tilanteen heikkenemiseen. Kasvun käynnistyessä yritysten tilausten ja liikevaihdon kasvu nostavat muutamilla seuduilla työvoimakapeikot uudelleen esille. Lyhyellä tähtäimellä pulmaksi voi muodostua runsasta diplomi-insinööri- ja insinööriosaamista vaativa teollisuus. Erityisesti vientivetoisiin investointitavaroihin painottuneen Länsi-Suomen teollisuus tarvitsee välttämättä alansa osaajia. Insinöörejä koulutetaan paljon esimerkiksi Pohjanmaalla, mutta toisaalta koulutusta pitäisi kohdistaa enemmän juuri niihin koulutusohjelmiin, joille maakunnan teollisuudella on eniten kysyntää. Pohjanmaalle kone-, metalli-, energia- ja sähköteollisuus ovat tärkeitä maakunnan menestykselle ja oikeiden osaajien saaminen näille aloille on kohtalonkysymys. Rekrytointiongelmien eriasteiset ratkaisuyritykset sisältyvät myös useiden EU-hankkeiden tavoitteisiin. Osaamisvetoisessa aluekehityksessä koulutetun työvoiman merkitys on suuri. Aina kun uusi nousu todella käynnistyy, pulmat kärjistyvät. Työikäinen väestö vähenee koko alueella, mikä vääjäämättä aiheuttaa osaamisvajetta teknologiateollisuuden lisäksi monilla muilla aloilla kuten elintarviketeollisuudessa tai palvelualoilla. Myös uusista yrittäjistä ennakoidaan puutetta nykyisten siirtyessä eläkkeelle. Ikääntyvä väestöpohja ja kasvukeskuksiin suuntautuva nuorten lähtömuutto heikentävät maaseutualueiden tilannetta entisestään. Elinkeinorakenteessa tapahtuu koko ajan rakenteellisia muutoksia. Alkutuotannosta vähenee vieläkin huomattavasti työpaikkoja. Sitä vastoin palvelualojen työpaikat lisääntyvät. Erityisesti hoiva-alat ja erityisasiantuntijuutta vaativat yrityspalvelut ovat selkeitä kasvualoja. Metsä- ja teknologiateollisuudessa uudistuminen jatkuu. Meneillään oleva

15 perinteisen teollisuuden ja IT -alan rakennemuutos (erityisesti Nokia Oyj:n strategiamuutos) sekä taantuman heijastusvaikutukset vaikeuttavat koulutustarpeen pitkäjänteistä suunnittelua. Osaavan työvoiman saatavuus sekä osaamis- ja koulutustarpeiden ennakointi ovat keskeisiä koulutus- ja työvoimapoliittisilla toimenpiteillä ja viranomaisten yhteistyöllä turvattavia tekijöitä. Hyvänä esimerkkinä on Pilkahdus - ennakointiportaali (www.pilkahdus.fi), joka on kaikille tarkoitettu Pirkanmaan tulevaisuutta luotaava sivusto. Pilkahdus tarjoaa kotipesän aineistoille ja vuorovaikutukselle, jotka edistävät aktiivista tulevaisuuden tekemistä Pirkanmaan maakunnassa. Tulevaisuutta pohditaan eri aihepiirien asiantuntijoita kokoavissa asiantuntijaringeissä. Ringeissä tehdään päätelmiä tapahtuvista kehityskuluista ja muutossignaaleista ja tulkintaa niiden merkityksestä Pirkanmaalla. Yksi asiantuntijaringeistä keskittyy juuri osaamisvaatimukset työmarkkinoilla -teemaan ja tuottaa siitä analyyseja päätöksenteon tueksi. Toimivat työmarkkinat ohjelma on Keski-Suomessa toimijoiden yhteinen tarkastelu alueellisten työmarkkinoiden toimivuudesta ja kehittämistarpeista. Ohjelma on lisännyt yhteistä ymmärrystä työmarkkinoista ja työmarkkinoilla vaikuttavista ilmiöistä. Vuoden 2011 painopisteiksi nostettiin: Nuoret: tuetaan koulutukseen ja työelämään sijoittumisessa peruskoulusta ammattiin valmistumiseen saakka. Yrittäjyys: uusia työpaikkoja luodaan tukemalla yritysten perustamista ja tuottamalla asiakaslähtöisiä yrityskehityspalveluja yrityksen elinkaaren eri vaiheissa. Työllistymisen toimintamallit: työllistymistä tukevat palvelut tuotetaan toimijoiden yhteistyönä asiakaslähtöisesti. Työhyvinvointi: hyvinvoivissa työyhteisöissä työelämän laatu paranee ja työurat pidentyvät. Etelä-Pohjanmaalla toimii ennakointiryhmä, joka tuottaa toimintaympäristön kehitysnäkymistä monipuolista tietoa. Ennakointiryhmään kuuluu ennakoinnista ja strategisesta suunnittelusta vastaavia henkilöitä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta, Etelä-Pohjanmaan liitosta, Seinäjoen ammattikorkeakoulusta, Seinäjoen yliopistokeskuksesta, Etelä-Pohjanmaan kauppakamarista ja Etelä- Pohjanmaan Yrittäjistä. Lisäksi ryhmään kuuluu asiantuntijoina edustajia Tilastokeskuksesta, Seinäjoen kaupungilta, SoNET Botniasta ja toisen asteen oppilaitoksista. 1.4.4 Yritystoiminnan kehitys Länsi-Suomen elinkeinotoiminnan monialainen osaaminen on tulosta globaalisti toimivien yritysten ja alihankintaverkostojen sekä yliopistojen, ammattikorkeakoulujen, teknologia- ja osaamiskeskusten yhteistyöstä. Yritystoiminnan tukemiseen julkinen sektori on panostanut kehittämällä yrityspalveluja, yrityskummitoimintaa, teknologiakeskuksia, osaamiskeskusohjelmia ja rahoitusjärjestelmiä. Investointitavaroihin painottuneesta viennistä johtuen vuosina 2008 2009 alkanut lama vaikuttaa edelleen voimakkaasti alueen yritysten ja osaamisverkostojen toimintaan, mutta kehityksen uskotaan kääntyneen jo lievään nousuun. Vaikka ohjelma-alueella on koettu voimakas rakennemuutos perinteisestä teollisuudesta tietoteollisuuteen ja maataloudesta palveluelinkeinoihin, pääosa kansalaisista saa edelleen toimeentulonsa perinteisestä teollisuudesta, kaupan sektorilta ja palvelujen tarjonnasta. Rakennemuutokset ja laskusuhdanne ovat kuitenkin aiheuttaneet työpaikkojen menetyksiä, työttömyyttä ja lomautuksia. Kansainvälisen laman myötä uhkaamassa ollut työvoimapula näyttää ainakin lykkääntyneen huolimatta väestön nopeasta ikääntymisestä. Ohjelmakaudella arvioidaan koko ohjelma-alueen teollisten työpaikkojen vähenevän nykyisestään. Vähenemistä on jo tapahtunut esimerkiksi paperiteollisuudessa, jolla on suuria toimipaikkoja alueella. Myös IT -alan rakennemuutos (erityisesti Nokia Oyj:n strategiamuutos) tuntuu alueella. Osaamisintensiivisten ja palvelualojen merkityksen arvioidaan puolestaan kasvavan. Perinteinen teollisuus tarvitsee rinnalleen uusia osaamisintensiivisiä yrityksiä, jotka avaavat uusia ovia kansainvälisille markkinoille. Koko ohjelma-alueella yritystoiminnan ja yrittäjyyden merki-

16 tys kasvaa. Tavoitteena on myös tuottavuuden kasvu. Vientiteollisuudella on edelleen merkittävä rooli elinkeinorakenteessa, joten sen kehittämistä ei saa unohtaa. Keski-Suomen liiton teettämän selvityksen mukaan vientituloista teollisuuden osuus on liki 95 %. Väestö ikääntyy koko ohjelma-alueella, mikä on sekä haaste että mahdollisuus. Ikääntyminen tuottaa entistä enemmän tarvetta sukupolvenvaihdoksiin yrityksissä. Samoin syntyy tarvetta uudentyyppisten ja peruspalvelujen tuotannon lisäämiseen. Länsi-Suomessa arvioidaan keskittymistä tapahtuvan maakuntakeskuksiin ja muihin asutuskeskuksiin. Tämä merkitsee harvaan asutun ja ydinmaaseudun ongelmien lisääntymistä erityisesti niiden alueiden vanhenevan väestön palvelujen järjestämisessä. Talouden ongelmat heijastuvat kuntatalouteen ja edelleen kuntien mahdollisuuksiin osallistua aluekehitykseen. Kuntarakenteessa on tapahtunut ja tapahtumassa runsaasti muutoksia ohjelmakauden aikana. Niillä pyritään taloudellisesti entistä vahvempiin yksiköihin, joilla on myös paremmat mahdollisuudet taata tasapuoliset palvelut sekä osallistua oman alueensa ja seutukuntansa kehittämistyöhön. 1.5 Kansallisen aluepolitiikka Kansallinen aluepolitiikka Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen tavoitteena on koko maan kehittäminen alueellisia erityispiirteitä kunnioittaen. Hallitusohjelman mukaisesti hallinnonalojen tulosvastuuta aluekehittämisestä lisätään. Tämä edellyttää alueulottuvuuden entistä vahvempaa kytkemistä sektoripolitiikkojen toteuttamiseen sekä alueiden kehityksen tilaan liittyvän tutkimus- ja ennakointitiedon hyödyntämistä. Hallituksen alueiden kehittämisen tavoitteet (tavoitepäätös) Valtioneuvosto päätti 15.12.2011 valtakunnallisista alueiden kehittämistavoitteista vuosille 2011 2015 (tavoitepäätös). Tavoitepäätös sisältää hallituskaudella noudatettavat valtioneuvoston toimivallassa olevat aluepoliittiset linjaukset ja kehittämistoimenpiteiden painopisteet. Alueiden kehittämistavoitteet kiteytetään tavoitepäätöksessä kolmeen yleiseen linjaukseen: 1. Vahvistetaan alueiden kilpailukykyä ja elinvoimaisuutta 2. Edistetään väestön hyvinvointia 3. Turvataan hyvä elinympäristö ja kestävä aluerakenne Aluekehittämisessä keskeisinä periaatteina korostetaan jatkuvan uusiutumiskyvyn ylläpitämistä, kaiken potentiaalin hyödyntämistä sekä alueellisten erityispiirteiden kunnioittamista. Tavoitepäätöksessä on nostettu esiin erityiskysymyksinä äkillisiin rakennemuutoksiin vastaaminen, metropolialueen kilpailukyvyn vahvistaminen, suurten kaupunkiseutujen toimintaedellytysten turvaaminen, harvaan asuttujen alueiden kehittäminen, Itä- ja Pohjois-Suomen kehittäminen sekä Pohjoisen ulottuvuuden hyödyntäminen. Tavoitepäätöksen linjausten mukaisesti kansallisen ja EU:n alue- ja rakennepolitiikan sekä kansallisen ja EU:n maaseutupolitiikan toteuttaminen integroidaan tehokkaaksi tulokselliseksi kokonaisuudeksi uuden rakennerahastokauden ohjelmatyön viimeistelyyn mennessä. Näin varmistetaan, että kansalliset ja EU:n alue- ja rakennerahastovarat vaikuttavat samansuuntaisesti.

17 Hallinnon ja aluekehityksen ministerityöryhmässä arvioidaan säännöllisesti alueiden kehittämistavoitteiden toteutumista sekä käsitellään hallinnonalakohtaisia tavoitteita ja toimenpiteitä alueiden kehittämiseksi. Tarvittaessa tavoitepäätöstä tarkistetaan ja muutetaan ministerityöryhmän ehdotusten pohjalta. Ministeriöiden aluestrategiat Hallinnonaloilla tunnistetaan erilaisten alueiden kehittämistarpeet ja määritellään alueiden kehittämislain mukaisesti alueiden kehittämisen tavoitteet ja toimenpiteet (aluestrategia). Aluestrategian sisältö ja laadinta on määritelty alueiden kehittämisestä annetun asetuksen (1837/2009) 5 :ssä. Tavoitepäätökseen kirjatut tavoitteet ja linjaukset ohjaavat ministeriöiden aluestrategioiden laadintaa ja sisältöä. Aluestrategia laaditaan alueiden kehittämisen kannalta keskeisissä ministeriöissä, joita ovat työ- ja elinkeinoministeriö, ympäristöministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, valtiovarainministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Lisäksi aluestrategia laaditaan myös sisäasiainministeriössä, jonka toiminnalla on välillisiä vaikutuksia alueiden kehittämiseen. Ministeriöt hyväksyvät aluestrategiansa valtioneuvoston toimikauden toisen vuoden syyskuun puoleen väliin mennessä. Vaikuttavuuden parantamiseksi ministeriöiden aluestrategiat sisällytetään hallinnonalojen muihin strategisiin suunnitteluasiakirjoihin ja sektoripolitiikkojen toteuttamiseen. Aluestrategiat laaditaan yhteistyössä aluehallintoviranomaisten ja muiden hallinnonalan virastojen ja laitosten kanssa. Helmikuussa 2011 laadittiin eri hallinnonalojen edellisten aluestrategioiden toteutumisen seurantaraportti. Työhön osallistuivat TEM:n lisäksi ympäristöministeriö, valtiovarainministeriö, sisäasiainministeriö, opetus- ja kulttuuriministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö sekä maa- ja metsätalousministeriö. Seurannasta saatuja tietoja käytettiin hyväksi valtioneuvoston tavoitepäätöstä laadittaessa. Aluepoliittisen ohjelmakokonaisuuden yksinkertaistaminen ja uudistaminen Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessä joulukuussa 2011, että Koheesio- ja kilpailukykyohjelma (KOKO) lopetetaan vuoden 2011 lopussa kansallisena aluekehittämisen erityisohjelmana. Ohjelman lopettamisen tavoitteena on yksinkertaistaa järjestelmää, keventää hallintotaakkaa ja vahvistaa demokraattista kehittämisvarojen ohjausta maakunnissa. Jatkossa kehittämisvaroja ohjataan vahvemmin kehittämis- ja suunnittelujärjestelmään, joka tukeutuu konkreettisesti alueiden kehittämistä ohjaaviin strategioihin ja tulossopimuksiin. Syksyn 2011 aikana suoritetun ulkopuolisen arvioinnin mukaan KOKO on tukenut alueiden vahvuuksiin perustuvaa kehittämistä ja vahvistanut paikallisuutta. Hyviä käytäntöjä on tunnistettu ja levitetty innovatiivisesti, mutta niiden juurtuminen vastaanottaville alueille on ollut hidasta. Arvioinnin mukaan KOKO ei onnistunut integroitumaan maakunnalliseen kehittämisjärjestelmään. KOKO-ohjelmaan kuuluneista verkostoista Innovaatio ja osaaminen, Luovat alat ja kulttuuri, Hyvinvointi sekä Venäjä jatkavat toimintaansa myös vuonna 2012. Osaamiskeskusohjelma Osaamiskeskusohjelman (OSKE, 2007 2013) toiminta-ajatuksena on kansainvälisesti korkeatasoisen osaamisen hyödyntäminen alueellisten vahvuuksien pohjalta. Erityisenä tavoitteena on nykyisellä kaudella osaamiskeskusten välisen yhteistyön lisääminen.

18 Osaamiskeskusohjelman ohjelma-asiakirjan mukaisesti vuonna 2010 suoritetun väliarvioinnin perusteella tarkistettiin ohjelmaan kuuluvat osaamisklusterit ja -keskukset ohjelman loppukaudeksi 2011 2013. Osaamiskeskusohjelman strategisia painopisteitä uudistettiin siten, että toimintaa kohdennetaan entistä vahvemmin uuden liiketoiminnan edistämiseen sekä kansainvälisesti kilpailukykyisten innovaatioympäristöjen vahvistamiseen. Osaamiskeskusohjelman toimet ja voimavarat suunnataan uudelleen vuonna 2013 päättyvän ohjelmakauden jälkeen. Uuden instrumentin valmistelu aloitettiin loppuvuodesta 2011 ja sen lähtökohtana on vahvistaa innovaatiopolitiikan kansallisten ja aluelähtöisten toimenpiteiden synergiaa. Kaupunki-, maaseutu- ja saaristopoliittiset periaatepäätökset Kaupunkipolitiikkaa ja saaristopolitiikkaa toteutettiin vuonna 2009 hyväksyttyjen periaatepäätösten mukaisesti. Seurannan mukaan periaatepäätöksiä on toteutettu varsin hyvin. Valtiontalouden tarkastusviraston v. 2011 tekemässä tuloksellisuustarkastuskertomuksessa todetaan myös, että kaupunki- ja metropolipolitiikan toimenpiteet ovat olleet tavoitteiden mukaisia. Kaupunkipolitiikan painopisteitä ovat olleet kilpailukyvyn ja koheesion vahvistaminen sekä ilmastonmuutoksen haasteisiin vastaaminen. Saaristopolitiikalla on edistetty kuntien valtionosuuksiin sisältyviä saaristolisiä, saaristoliikennettä, saaristopolitiikan edellytyksiä aluetasolla, saaristo- ja vesistömatkailua, vapaa-ajan asumista ja Itämeri-politiikan vahvistumista. Helmikuussa 2011 hyväksyttiin maaseutupoliittinen periaatepäätös, jonka mukaan keskeistä maaseudun elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn edistämiseksi on maaseutualueiden kaupunkeja nopeampaan ikääntymiseen varautuminen, palveluiden saatavuuden varmistaminen maaseudun olosuhteista lähteviä ratkaisuja kehittämällä sekä vihreän talouden kysyntään vastaaminen elinkeinoja ja yrittäjyyttä uudistamalla. Maaseutupolitiikan toimenpiteillä on edistetty näiden painopisteiden toteuttamista ja mm. käynnistetty ikääntymisen vaikutusten arvioinnin kehittäminen alueiden käyttöön. Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessä joulukuussa 2011, että periaatepäätöksistä luovutaan. Sen sijaan kaupunkipolitiikan ja maaseutupolitiikan yhteistyöryhmät ja saaristoasiain neuvottelukunta valmistelevat ministeriöiden ja alueiden yhteistyönä vaalikaudeksi kaupunkipolitiikan, maaseutupolitiikan ja saaristopolitiikan toimenpideohjelmat. Suurten kaupunkiseutujen kehittäminen, metropolipolitiikka Hallitusohjelman mukaan metropolialueella ja muilla suurilla kaupunkiseuduilla kehitetään sopimusperusteista kaupunkipolitiikkaa kaupunkiseutujen pitkäjänteisen kehittämistoiminnan tukemiseksi. Aie- ja kasvusopimuspolitiikkaa tehdään suurissa kaupunkikeskuksissa koko maassa mm. innovaatiokeskittymien vahvistamiseksi, maankäytön-, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseksi sekä sosiaalisen eheyden vahvistamiseksi. Vuonna 2011 asetettu kaupunkipolitiikan yhteistyöryhmä ja sen suurkaupunkijaosto kehittävät sopimuspolitiikkaa hallitusohjelman ja alueiden kehittämisen tavoitepäätöksen pohjalta. Metropolipolitiikan linjauksia valmistellaan metropolipolitiikan neuvottelukunnassa ja sihteeristössä. Vuosina 2010 ja 2011 toteutettiin vuonna 2010 solmittua aiesopimusta metropolialueen kilpailukyvyn vahvistamiseksi. Aiesopimuksen 10 hanketta keskittyivät innovaatioiden edistämiseen ja kansainvälistymiseen. Hankkeilla saatiin hyviä kokemuksia aiesopimusmenettelyn edelleen kehittämiseksi. Aluejakojen yhtenäistäminen toiminnallisesti tarkoituksenmukaisiksi

19 Uusi seutukuntajako tuli voimaan tammikuussa 2011. Seutukuntien määrä on Manner-Suomessa yhteensä 67. Päätöksen valmistelu perustui maakunnan liittojen lausuntoihin ja niiden kunnilta pyytämiin lausuntoihin. Erityisenä syynä seutukuntajakopäätökselle olivat vuoden 2011 alussa voimaan tulleet kuntajaotuksen muutokset. Valtioneuvosto päätti tavoitepäätöksessään joulukuussa 2011, että seutukuntajaosta luovutaan. Käytössä ollut seutukuntajako todettiin kuntien rakenteellisen muutoksen ja jo vakiintuneen yhteistyön vuoksi vanhentuneeksi. Kuntien yhteistyöalueet voidaan määritellä joustavasti alueiden kehittämislain 25 :n mukaisesti maakuntaohjelman laatimisen yhteydessä. Alueellistaminen ja tuottavuusohjelma Alueellistamista on jatkettu kahdella edellisellä hallituskaudella saavutetun kehitysuran mukaisesti. Alueellistamistoimia on toteutettuina 4 048 henkilötyövuotta, niiden lisäksi päätettyinä 714 henkilötyövuotta ja suunnitelmina 317 henkilötyövuotta eli yhteensä 5 079 henkilötyövuotta (ns. bruttoluku). Alueellistamistoimista (brutto) noin 1 000 henkilötyövuotta on syntynyt pääkaupunkiseudun ulkopuolisten alueiden välisinä siirtoina alueellistamispaikkakunnille. Siten nettotoimenpiteet ovat vajaat 4 100 henkilötyövuotta. Näistä toteutettuja on noin 3 200, lisäksi päätettyjä noin 600 ja suunnitelmia noin 300 henkilötyövuotta. Alueellisen ennakoinnin ja arvioinnin terävöittäminen Alueellisen kehityksen ennakointia on parannettu ja luotu valmiuksia käynnistää viivytyksettä tarvittavat toimenpiteet yhteistyössä alueellisten toimijoiden kanssa. Lähiaikojen kehitysnäkymien tunnistamiseksi ja tarvittavien ennakoivien toimien kehittämiseksi on koottu toimiala- ja klusteripohjaisia asiantuntijaverkostoja, joissa on alan yritysten ja toimialajärjestöjen edustus. Alueiden kehittämisestä annetun lain mukaan maakunnan liittojen tehtävänä on vastata ennakoinnin yhteensovittamisesta maakunnassa, arvioida ja seurata maakunnan ja sen osien kehitystä. Äkilliset rakennemuutosalueet Äkillisten ja mittavien, perinteisten rakennemuutosongelmien hoitamisen toimintamalli Suomessa on vakiintunut. Rakennemuutosten hoitamistoimet käynnistetään välittömästi isojen irtisanomisilmoitusten antamisen jälkeen sekä TEM:ssä että ELYjen johdolla aluetasolla. TEM:n asettama Rakennemuutokseen reagointi -työryhmä koordinoi näitä toimia ja linjaa toimenpiteiden rahoituksen suuntaamis- ja alueittaisia jakoperusteita. Valtioneuvosto päättää niistä. 1.6 Toimenpideohjelman suhde Eurooppa 2020 strategiaan Ohjelmakauden 2007 2013 kilpailukyky- ja työllisyys tavoitteen toimenpideohjelmia yhdistävänä sisällöllisenä nimittäjänä on ollut vuonna 2000 käynnistetyn ns. Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategian toteuttaminen. Nykyistä Lissabonin kasvu- ja työllisyysstrategiaa on välitarkistettu ja sen uusin vaihe vuosille 2008 2010 hyväksyttiin vuonna 2008. Eurooppa-neuvoston kesäkuussa 2010 hyväksymä Eurooppa 2020 strategia perustuu Lissabonin strategiasta saatuihin kokemuksiin. Siinä tunnustetaan Lissabonin strategian vahvuudet, mutta puututaan myös sen heikkouksiin (ontuva täytäntöönpano, suuret jäsenmaiden väliset erot uudistusten toteuttamisnopeudessa ja -laajuudessa). Uusi strategia heijastaa myös EU:n tilanteen muuttumista vuodesta 2000 ennen kaikkea välitöntä tarvetta toipua talouskriisistä. Siinä esitetään kolme toisiaan vahvistavaa prioriteettia: 1. Älykäs kasvu: osaamiseen ja innovointiin perustuvan talouden kehittäminen