Anna kehittävä pelihetki lapselle tai lapsille MIKSI? Tutun Hedelmätarha pelin toiminnan analyysi soveltuu moniin perinteisiin lautapeleihin. Yleisnäkymä pelistä alkuvaiheessa. A )Sensomotoriset osatekijät 1. Visuaaliset valmiudet Pelaajan visuaalisten valmiuksien tulee olla sillä tasolla, että tämä näkee arpakuution, pelilaudan, nappulat sekä niissä olevat symbolit ja värit..
Kuitenkin on suotavaa, että pelaajan hahmotuksellinen prosessointi on sillä tasolla, että peliin kuuluvien esineiden tunnistaminen onnistuu. Tässä tärkeässä roolissa on värien tunnistaminen sekä niiden erottaminen. Värien näkeminen ei kuitenkaan ole välttämätön edellytys pelaamiselle. Tarvittaessa aikuinen / toinen pelaaja voi avustaa näkörajoitteista pelaajaa. Myös vapaanleikin mahdollisuus sympaattisen oloisilla pelivälineillä korostuu näkörajoitteisella pelaajalla. 2. Taktiiliset valmiudet Pelaajan tulee kyetä säätelemään voimankäyttöään esim. noppaa heittäessään ja pelinappuloihin tarttuessaan. Tässä hyödyksi on tietyllä tapaa myös tuntoaisti, se osaltaan helpottaa asianmukaista voimankäyttöä. Pelaaja jonka taktilliset valmiudet ovat puutteelliset saattaa näin ollen käyttää huomaamattaan liikaa voimaa noppaa heittäessään ja / tai pelinappuloita puristaessaan. B ) Motoriset valmiudet 1. Kehon asento ja sen ylläpitäminen sekä tasapaino Pelaajan on hyvä kyetä ylläpitämään tasapainoinen ja ryhdikäs asento pelatessaan. Erityisesti nopanheittäminen ja nappuloiden käsittely vaatii pelaajalta kohtalaisia valmiuksia asennon ylläpitämisessä, varsinkin siinä tapauksessa jos peliä pelataan pöydän ääressä, istuma-asennossa. Peliä voidaan tarvittaessa pelata myös lattiatasossa. Mikäli pelaajalla on vaikeuksia kehon asennon ylläpitämisessä tai tasapainossa. Myös vestibulaarisiin valmiuksiin liittyvissä ongelmissa voi edellä mainittu toiminnan porrastaminen olla hyvä ratkaisu. Vaikeimmissa tasapainoon liittyvissä tapauksissa lapsi voi pelatessaan istua aikuisen sylissä. 2. Kehon keskiviivan ylittäminen Hedelmätarhapeli antaa oivallisen työkalun vanhempien pelaajien ( + 5 vuotta ) kehon keskiviivan ylittämisen vapaaseen havainnointiin. Pelaajan liikuttaessa pelinappuloita voidaan tarkkailla käsitteleekö tämä niitä dominanssilla kädellään vai mahdollisesti kaksikätisesti. Kehon keskiviivan ylittämistä havainnoidessa on tärkeää asettaa pelilauta siten, että keskiviivan ylittämiselle tarjoutuu luonteva mahdollisuus. Tarvittaessa vanhemmille lapsille voidaan suositella
myös alkuperäistä Hedelmätarhapeliä, joka on asteen vaikeampi ja näin ollen saattaa motivoida tältä osin paremmin vanhempia pelaajia. 3. Esineiden käsittely ja kätevyys Pelinappulat ja välineet ovat Hedelmätarhapelissä suhteellisen isokokoisia. Tämän vuoksi peli soveltuu myös lapsille joiden hienomotoriset valmiudet ovat keskimääräistä heikommat. Pelin aikana lapsi käyttää pääasiallisesti kahta erilaista otetta ; pinsettiote on käytössä niillä lapsilla joiden motoriset ja fyysiset valmiudet ovat kehittyneet riittävälle tasolle. Tämä onkin yleisin peliä pelatessa käytettävistä otteista. isokokoisempien esineiden käsittelyssä on havaittavissa jonkin verran kolmen sormen pinsettiotetta. Tähän ilmeisin selitys lienee se, että erityisesti muodoiltaan pyöreiden pelinappuloiden ( omenat ) käsittely vaikuttaa olevan pienempien pelaajien näkökulmasta helpompaa, jos niistä saa tukevan otteen. Vapaan havainnoinnin perusteella voidaan todeta, että päiväkoti-ikäisen lapsen näkökulmasta Hedelmätarhapelissä jo yksinomaan esineiden käsittely on voimakasta mielihyvää tuottavaa. Lasten lautapelien pelinappulat ovat nimittäin valitettavan usein melko kevytrakenteisia. Hedelmätarhapelissä hyvin kovaotteistakin käsittelyä kestävät, verraten painokkaat pelinappulat antavat pelaajalle monipuolisen pinta sekä syväaistikokemuksen.
Kuvassa tyypillinen pelin aikana käytettävä pinsettiote. C ) Kognitiiviset valmiudet 1. Tarkkaavuus, orientaatio sekä toiminnanohjaus Peli itsessään ei vaadi pelaajaltaan jatkuvaa huomionkiinnittämistä toimintaan. Muiden pelaajien vuoron aikana lapsi voi keskittyä hyvin ulkopuolisiin ärsykkeisiin, mutta on todettava että peli luonteeltaan on varsin vangitseva. Tämä on havaittavissa erityisesti pelin loppuvaiheessa, lapsien keskittyessä siihen onnistuvatko he yhdessä voittamaan Korpin. Positiivinen ryhmäpaine luokin usein hyvän lähtökohdan yhteiselle pelituokiolle.
Pelin kulku on melko lineaarinen. Tämä osaltaan helpottaa niiden lasten orientoitumista pelitilanteeseen, jotka muuten tyypillisissä ryhmätilanteissa saattavat keskittyä epäolennaisiin asioihin, jääden tämän myötä toiminnasta ulkopuolisiksi. Pelin kulkua sivusta seuranneet aikuiset nostavat esille myös sen, että pelin lyhyt kesto ( n. 10min ) auttaa usein myös pienempiä lapsia orientoitumaan asianmukaisesti itse pelaamiseen.pelin kulku on suunniteltu kohtalaisen yksinkertaiseksi. Tämä mahdollistaa myös sellaisten lasten osallistumisen peliin, joilla on lieviä tai kohtalaisia vaikeuksia toiminnanohjauksen saralla. Peli aloitetaan asettelemalla pelinappulat laudalle värien mukaisesti ja käymällä tämän jälkeen läpi säännöt. Lapsen mukana olo heti alusta alkaen mahdollistaa myös tämän osallistumisen pelin porrastamiseen, mikäli tähän on tarvetta. Pelaajat voivat alussa määritellä yhdessä helpotetaanko peliä esim. poistamalla Korppi pelistä tai vähennetäänkö hedelmäpuiden määrää. Tilanteissa jolloin pelaajilla vaikeuksia kognition osa-alueilla lienee optimaalisin pelaajamäärä 2-3 pelaajaa kerrallaan. Tuolloin tarkkaavuus, orientaatio sekä itse pelin pelaaminen sujuu silmin nähden luontevammin kuin sellaisissa tapauksissa, joissa pelaajia olisi enemmän. Peliä pelatessa on olennaista, että pelaajalla on tunne siitä, että hän mukana pelissä myös omaa vuoroaan odottaessa. Lapset joilla on vaikeuksia toiminnanohjauksen saralla hyötyvät aikuisesta pelinjohtajana. Tuolloin pelinjohtaja voi tarpeen mukaan sanoittaa yhdessä pelaajien kanssa pelin tapahtumia sekä ylläpitää peliin kuuluvaa jännitystä. Muuten peli sopii varsin hyvin 3-4-vuotiaiden lasten keskenään pelattavaksi, tätä nuoremmat voivat hyvin pelata peliä porrastetuilla säännöillä tai käyttää peliä vapaanleikin välineenä. Toiminnanohjauksen kannalta eräs myönteinen seikka on se, että sääntöjen mukaisesti pelattuna Hedelmätarhapeli loppuu ikään kuin itsestään. Pelaajien pelatessa yhdessä Korppia vastaan voidaan hedelmät nostaa heti keräämisen jälkeen hedelmäkoriin. Tällaisessa tapauksessa ei tarvetta ajoittain mielipahaa aiheuttavalle pisteidenlaskulle ole. Myös Korpin saamat pisteet ( askeleet pelilaudalla ) ovat varsin selkeästi määriteltävissä. 2-4-vuotiaiden lasten ryhmässä juuri se, että pelaajat ovat ikään kuin samassa joukkueessa auttaa ryhmän vetäjän näkemyksen mukaan
toiminnan päättämisessä. Voidaankin todeta, että eräänlainen pehmeä lasku tekee Hedelmätarha-pelistä hyvän pienryhmä-pelin, jota voivat pelata yhdessä toimintatemperamentiltaan varsin erityyliset lapset. D) Psyykkiset valmiudet 1. Oman toiminnan hallinta Hedelmätarhan kaltaisen lautapelin avulla voidaan hyvin havainnoida lapsen oman toiminnan hallintaa. Tässä tapauksessa tämä näyttäytyy konkreettisesti esimerkiksi siinä kuinka lapsi osaa odottaa omaa vuoroaan ja mahdollisesti kärsivällisesti opastaa kanssapelaajiaan. Päiväkodin palautteen mukaan joukkueena toimiminen auttaa Hedelmätarhapelissä lasta hallitsemaan omaa toimintaansa. Kokemus tästä on tärkeä. Korppi voitetaan yhdessä, ja sille myös hävitään yhdessä. On mainittava kuitenkin, että yli kaksivuotiaiden lasten parissa on ajoittain havaittavissa myös ryhmäpaineen negatiivinen puoli. Joissakin tapauksissa lapsi on kokenut stressaavana tilanteen, jossa hänen vuoronsa ratkaisee sen voittaako ryhmä Korpin. Tämä on kuitenkin verraten harvinaista ja tämänkaltaisissa tilanteissa päiväkodissa tyydytäänkin toteamaan : pitäähän Korpinkin syödä. E ) Sosiaaliset valmiudet 1. Vuorovaikutus Pelaajien ja mahdollisen pelinjohtajan välinen verbaalinen vuorovaikutus ei ole välttämätöntä pelin aikana käytännössä missään vaiheessa. Ainoastaan pelin sääntöjä opetellessa saattaa verbaalisesta vuorovaikutuksesta olla merkittävää hyötyä. On kuitenkin mainittava, että yksinkertaisten sääntöjen opetteleminen onnistuu melko hyvin myös mallintamalla. Verbaaliseen ohjaukseen ei ole aina välitöntä tarvetta. Pelaajilta edellytetään kuitenkin ryhmässä toimiessaan tietynlaista sosiaalisten tilanteiden hallintakykyä. Optimaalisessa
ryhmävuorovaikutuksessa pelaajien tulee reagoida pelinkulkuun asianmukaisesti sekä kyetä odottamaan omaa vuoroaan. Peliä voidaan käyttää hyvin myös lapsen omien ajatuksien ilmaisun apuvälineenä. Esimerkiksi aikuisen kanssa pelatessa lasta voidaan rohkaista sanoittamaan pelin tapahtumia. Selkeän juonensa sekä yhteistoiminnallisuutensa vuoksi lapset käyvät havaintojeni perusteella varsin aktiivista keskinäistä vuoropuhelua pelin tapahtumista. Vapaassa leikissä myös ahnas korppi pääsee aterioimaan.
1 1 Lähteet. Hagedorrn, R. 2000. Tools for practice in Occupational therapy. Structured Approach to Core Skills and Processes. London:Churchil Livingstone Hautala T, Hämäläinen T, Mäkelä L & Rusi-Pyykönen M. 2011. Toiminan voimaa. Helsinki, Edita Prima. Kuvat Kuvat kirjoittajan omia.