SELVITYS KUSTAA AADOLFIN KIRKON ALUEEN HISTORIALLISESTA KEHITYKSESTÄ

KUSTAA AADOLFIN KIRKON YMPÄRISTÖN ASEMAKAAVA SELVITYS KUSTAA AADOLFIN KIRKON ALUEEN HISTORIALLISESTA KEHITYKSESTÄ 1

Kansi: kartta 1750 luvulta, valokuvat Hannele Kelavuori 2

SISÄLLYSLUETTELO: 0. JOHDANTO 4 1. IISALMEN VANHA KIRKKO 5 1.1 SAVON SEURAKUNTIEN MUODOSTUMINEN 5 1.2 IISALMEN ENSIMMÄISET KIRKKORAKENNUKSET 5 1.3 KIRKON RAKENTAMISEN SÄÄNTELYSTÄ 5 1.4 IISALMEN KOLMAS KIRKKO ELI KUSTAA AADOLFIN KIRKKO 6 2. VANHAN KIRKON KULTTUURIMAISEMA 9 2.1 ISO PAPPILA 9 2.2 KIRKON LÄHIYMPÄRISTÖ JA TIESTÖ 11 3. ALUEEN MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUA 20 4. MAISEMAN NYKYTILANNE 21 LÄHDELUETTELO 23 3

0. JOHDANTO Tämä selvitys on laadittu Iisalmen kaupungin kaavoitustyötä varten syksyllä 2013 ja sitä on täydennetty asemakaavatyön luonnosvaiheessa syksyllä 2014 sekä ehdotusvaiheessa v.2016 (maakuntamuseon kartoilla). Lähdeaineistona on käytetty Iisalmen historiasta sekä Ylä Savon seurakunnista kertovia kirjallisia lähteitä ja Iisalmen kaupungin arkistoissa olevia kartta aineistoja. Selvitystyötä on täydennetty maastokäyntien avulla. Työn on laatinut asemakaava arkkitehti Hannele Kelavuori ja sitä on täydentänyt vs. asemakaava arkkitehti Annaelina Isola. Iisalmen Kustaa Aadolfin kirkon asemakaavatyö on käynnistynyt seurakunnan ja kunnan yhteisestä aloitteesta. Merkille pantavaa on, että laadittava asemakaava on alueella ensimmäinen. Kirkonympäristö on jäänyt asemakaavoittamatta Iisalmen maalaiskunnan aikana sekä kuntaliitoksen jälkeen. Kustaa Aadolfin kirkon (ts. vanhan kirkon) alue on arvioitu valtakunnallisesti merkittäväksi kulttuurihistorialliseksi ympäristöksi (RKY). Alueella on useita kulttuurihistoriallisesti merkittäviä rakennuksia. Alueen kulttuurimaisema on kerroksellinen ja sitä dominoi yhä kirkkoa ympäröivä peltomaisema. Puuston kasvaessa kirkkorakennus on kätkeytynyt kaukomaisemassa. Kuva: Kirkko vuoden 1927 korjausten jälkeen. Iisalmen kaupungin valokuva arkisto. 4

1. IISALMEN VANHA KIRKKO 1.1 SAVON SEURAKUNTIEN MUODOSTUMINEN Savo oli keskiajalla vielä kirkollisen kulttuurin reuna aluetta. Vuonna 1442 Savon ainoa kirkko oli Mikkelissä. Pohjoisen Savon kirkollinen järjestäminen alkoi vuonna 1549 ja vuonna 1552 Kuopio muodostettiin itsenäiseksi kirkkopitäjäksi. Seuraavassa vaiheessa, vuonna 1627, muodostettiin Kuopion emäseurakunnan pohjoisosista Iisalmen kirkkopitäjä. Iisalmen seurakunta oli tuolloin hyvin laaja rajoittuen pohjoisessa Pohjanmaahan ja Paltamoon, lännessä Hämeen ja Savon vanhalle heimorajalle sekä idässä Pielisjärveen. 1800 luvulla Iisalmen kirkkopitäjään perustettiin useita kappeliseurakuntia: mm. Pielavedelle, Kiuruvedelle ja Lapinlahdelle. Vuosisadan vaihteen jälkeen, 1920 luvulla, myös Sonkajärven ja Vieremän seurakunnat itsenäistyivät Iisalmen emäseurakunnasta. Iisalmen emäseurakunnan sisälle muodostui Iisalmen kauppalan (ja myöhemmin Iisalmen kaupungin) perustamisen jälkeen vuonna 1922 Iisalmen kaupunkiseurakunta. Kaupunkiseurakunta ja maaseurakunta yhdistyivät kuntaliitoksen myötä 1960 luvulla Iisalmen seurakunnaksi. Viimeisimmät muutokset seurakuntien hallinnossa on toteutettu vuonna 2011, kun Ylä Savon seurakunnat (Iisalmi, Lapinlahti, Pielavesi, Sonkajärvi ja Varpaisjärvi) yhdistyivät Ylä Savon seurakuntayhtymäksi. 1.2 IISALMEN ENSIMMÄISET KIRKKORAKENNUKSET Kun Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf vuonna 1627 vahvisti Kuopion pitäjän pohjoisimman osan muodostamisen itsenäiseksi Iisalmen kirkkopitäjäksi, aloitettiin ensimmäisen kirkon rakentaminen vielä samana vuonna. Kirkon paikaksi katsottiin Iijärven ja Poroveden välisen Iidensalmen itärannalla sijaitseva mäki. Ensimmäisen kirkon muodosta ja rakentajasta ei ole säilynyt tietoa. Todennäköisesti ensimmäinen kirkko on kuitenkin sijainnut nykyisestä kirkosta lounaaseen päin, lähempänä salmen rantaa. Vuonna 1651 kirkkoa korjattiin ja se paloi 1699. Toinen kirkko rakennettiin vuonna 1700. Kirkon läheisyydessä oli jo ensimmäisen kirkon ajoilta vaatimaton ja pieni kellotorni. Kirkon ympäristö oli aidattu matalalla puuaidalla. Pienikokoinen hautausmaa oli kirkon lähellä, kirkkoaidan sisässä. Kirkon on päätelty olleen muodoltaan ristikirkko. Seurakunnan väkimäärän lisääntyessä jo 1730 luvulla toinen kirkkorakennus osoittautui ahtaaksi. Ahtauden vuoksi lisätilaa rakennettiin lehtereille. Vuonna 1738 päätettiin saattaa keskeneräiset lehterit valmiiksi ja rakentaa kolmas lehteri. Vuodelta 1753 on säilynyt tieto, että kirkkoa on silloin korjattu. Rakennus oli mm. kengitetty. Tilaongelmia ei kuitenkaan voitu ratkaista pysyvästi. 1760 luvulla seurakunnassa alettiin keskustella uuden kirkon rakentamisesta ja sen rakentamiseksi anottiin avustusta kruunulta. Ruotsin kuningas Kustaa III hyväksyi anomuksen vuonna 1772. Nykyinen kellotapuli aivan kirkon läheisyydessä on rakennettu 1700 luvun puolivälissä, ja sitä on uudistettu 1870 luvulla. 1.3 KIRKON RAKENTAMISEN SÄÄNTELYSTÄ Kirkkojen rakentamista rajoittivat ja ohjasivat useat säädökset. 1750 luvulla määrättiin, että kaikkien julkisilla varoilla toteutettavien kruunun rakennuskohteiden piirustukset kustannusarvioineen oli alistettava yli intendentin 5

tarkastettavaksi. 1770 luvulla määrättiin lisäksi, että kaikki julkiset rakennukset olisi rakennettava kiviaineisena. Puurakentamista varten voitiin anoa lupaa erityisen pakottavista syistä. Tällaisia syitä Savossa olivat rakennuskiven, kalkin ja tiilentekotaitoisten miesten puute. 1.4 IISALMEN KOLMAS KIRKKO ELI KUSTAA AADOLFIN KIRKKO Vuonna 1776 Iisalmen rovasti Lagus kiirehti seurakuntalaisia uuden kirkon rakentamiseen. Seuraavana vuonna rovasti anoi mahdollisuutta rakentaa kivikirkon sijaan puukirkko mm. taloudellisiin syihin vedoten. Anomuksessa pyydettiin myös sopivia piirustuksia puukirkkoa varten. Lupa myönnettiin, mutta piirustuksia ei saatu. Kesällä 1778 pitäjänmiehet valitsivat uuden kirkon paikaksi pitäjäntuvan puoleisen vanhan tapulin edustan. Rakentamista varten paikalle kutsutut muurarimestari ja rakennusmestari näkivät silloisen kirkon pohjoispuolella olevan kallioisen alueen sopivampana paikkana uudelle kirkolle ja niinpä kirkko päätettiin rakentaa niin lähelle vanhaa kirkkoa kuin mahdollista. Rakennustyö alkoi 1778 ja Simon Silvèn palkattiin rakennusmestariksi. Uusi kirkko otettiin käyttöön keväällä 1780. Kustaa Aadolfin kirkko nimi juontaa juurensa anomuksesta, jonka rovasti teki kuninkaalle kirkon käyttöönottovuonna 1. Kirkon rakentamiseen mainitaan saadun piirustukset Tukholmasta. Rakennusmestari Silvèn on noudattanut niitä vapaamuotoisesti. Kirkkoa on myöhemmissä korjauksissa muutettu niin perusteellisesti, ettei sen alkuperäisiä rakenteita enää tunneta. Silvèn toimi Pohjois Savossa kirkon rakentamisen jälkeenkin, mm. v. 1797 Iisalmen kirkkoherranpappilan rakentamisessa. Kirkon ylläpidosta mainitaan mm. kirkon maalaus v. 1794 keltaiseksi, vuonna 1814 korjattiin pullistuneita seiniä ja vahvistettiin kattotuoleja. Myös vesikattoa korjattiin. Vuonna 1817 kirkko maalattiin punamullalla. 1830 luvulla tervattiin eteisten kattoja ja 1840 luvulla kirkon ulkoseinät verhottiin vaakalaudalla ja maalattiin jälleen keltaiseksi. Myös sisätiloja kunnostettiin 1840 luvulla. Kirkon katto aiheutti huolta 1860 luvulta lähtien. Vuonna 1872 todettiin että vuotava vesikatto ja lattia Kuvat: Sjöströmin korjaussuunnitelmia: pohjapiirros ja leikkauskuvat. 1 Kirkko nimettiin kruununprinssin mukaan. 6

olisi korjattava ja kirkko maalattava sisä ja ulkopuolelta. Lisäksi sakaristoon tarvittaisiin eteishuone, koska se nyt avautui suoraan maantielle. Vuonna 1875 suunnitelman korjauksesta laati arkkitehti Frans Anatolius Sjöström. Työt tehtiin pääosin vuoden 1876 aikana. Korjaus tarkoitti kirkon täydellistä ajanmukaistamista. Kirkkosalin holvi, lehterit, ovet ja ikkunat sekä kiinteäsisustus uusittiin kokonaisuudessaan. Lisäksi kirkon keskitorniin tehtiin kapea, korkea huippu. Rakennus tehtiin lämmitettäväksi vuosisadan lopulla. 1900 luvun alussa vuotaneen paanukaton tilalle tehtiin vesikatto galvanoidusta rautapellistä. Rapistuneet ulkoseinät maalattiin entiseen väriinsä vaaleankeltaisiksi, listat tummemmiksi. 1920 luvulla kirkkoa korjattiin laajasti arkkitehti Blomstedtin laatiman suunnitelman mukaan, sisätilat mukaan lukien. Se sähköistettiin vuonna 1962. 1960 luvun lopulla kirkkoa myös maalattiin sekä sisältä että ulkoa. 1980 luvulla seurakuntasali sisustettiin uudelleen ja pikkusakaristoon tehtiin saniteettitilat ja keittokomero. Iisalmen kirkon sisäosia F.A.Sjöströmin korjauksen jälkeen (1870 l.). 7

Iisalmen kirkon ulkoasu F.A.Sjöströmin korjauksen jälkeen (1870 l.). Rafael Blomstedin korjaussuunnitelma, julkisivu, 1927.(Lähde: Ylä Savon kirkot) 8

2. VANHAN KIRKON KULTTUURIMAISEMA Iisalmen vanhan kirkon ympäristön kehitykseen on merkittävästi vaikuttanut v. 1797 98 kirkkoherranvirkataloksi rakennettu ns. Iso Pappila. Pappila sijaitsi noin 0,5 km kirkolta pohjoiseen, Kirkonsalmen itärannalla. Rakennus ei ole säilynyt paikallaan, sillä se purettiin v. 1966 ja siirrettiin Helsingin Seurasaareen. Seurasaareen pystytettiin pappilarakennuksen alkuperäinen osa ilman matalampia päädyissä sijainneita siipiosia. Alla vasemmalla olevassa kuvassa siipi on näkyvissä. 2.1 ISO PAPPILA Iisalmen pitäjän perustamiskirjeessä lahjoitti ja vakuutti kuningas Kustaa II Aadolf Iisalmen pappilan virkatalomaaksi yhteensä 4 veromarkanmaata kaikkine etuineen ja nautintoineen. Nämä maat eivät muodostaneet yhtenäistä virkataloaluetta, vaan ne olivat hajallaan laajoilla alueilla eri puolilla Iisalmen pitäjää. Pääosa kirkon ympäristössä sijainneista maista oli otettu Lauri Pulkkiselta. Ennen ns. Ison Pappilan rakentamista pappilan alueella oli ollut rakennuskantaa. Näistä pappilan vanhimmista rakennuksista ei ole säilynyt varmoja tietoja. Vuoden 1731 katselmuksesta on alueen rakennuskannasta kirjattu seuraavia tietoja: asuinrakennus (27,5*10,5 kyynärää). Uuden asuinrakennuksen rakentamisen tarve esitettiin olevan asuinrakennuksen huonon kunnon vuoksi. Pihan pohjoispuolella oli tehty huonokuntoinen rakennus, jossa oli tupa ja kaksi kamaria. Pihamaan länsisivulla oli vanha rakennus, jonka päässä oli tupa, toisessa keittiö. Myös tämä rakennus oli huonokuntoinen. Pihan itäisellä sivulla oli savupirtti. Pihapiirissä oli lisäksi aittoja, leipomahuone, mallashuone, sauna, riihi, talli, rehuvaja ja navetta. Osa rakennuksista oli todettu huonokuntoisiksi. Pihamaa oli aidattu lauta aidalla. Pihapiirin ympäristö oli pääosin peltomaana. Uusi kirkkoherran virkatalo toimi asuin ja virkatalona aina 1950 luvulle asti. Rakennusta korjattiin useaan otteeseen sen yli satavuotisen historiansa aikana. Mm. v. 1820 rakennuksen vesikattoa uusittiin, pappilan punamultaus suoritettiin jo ennen vuotta 1837 ja v. 1878 siihen tehtiin perusteellinen korjaus. Pappilaa mm. suurennettiin päihin lisätyillä siipiosilla ja siihen rakennettiin veranta. Pappilan pihapiiriin kuului useita ulkorakennuksia. 1860 luvulla vanhan pirttirakennuksen vierelle nousi uusi pirttikartano vanhan pirtin pohjoispuolelle. Iisalmen pappila toimi pitäjän valistuneimpana keskiönä 1700 luvun lopulta ja 1800 luvun alkupuolelle. Pappilassa vierailivat Iisalmessa ollessaan kuningas Kustaa IV Aadolf ja keisari Aleksanteri I. Kirjailija Juhani Ahon lapsuuden perhe on asunut myös isossa pappilassa. 9

1950 luvulla Iisalmen seurakunta korjautti Rantalan kappalaispappilan kirkkoherraa varten ja myi ns. Ison pappilan Iisalmen maalaiskunnalle, joka rakensi aivan pappilan kylkeen vanhainkodin, aikomuksenaan purkaa pappila. Pappila toimi jonkin aikaa mm. koulukäytössä ja erinäisissä tilapäisissä tarkoituksissa. Vuonna 1966 rakennus purettiin. Alueen maisemassa on säilynyt ainoastaan pappilan kivinavetta ja kirkolle johtava koivukuja. (Lähde: Kuopion läänin pappilat, 1995). Kuva: Kirkolta pappilaan johtanut koivukuja. 10

2.2 KIRKON LÄHIYMPÄRISTÖ JA TIESTÖ Iisalmen vanhan kirkon lähiympäristö oli pitäjän keskus, muttei koskaan rakentunut kovin tiiviiksi, mitä alueen nykyinen avoimuus osaltaan heijastaa. Kirkon alueella on ollut kirkkoherran virkatalon alaisia torppia ja aikanaan kirkon ohi kulkenut tie on ollut merkittävä kulkuväylä Oulusta Kuopion kautta Viipuriin saakka. Vesireitit olivat vanhastaan tärkeitä kulkureittejä niin kesällä kuin talvellakin, mutta kaupankäynnin vilkastuessa maanteiden merkitys kasvoi. 1600 luvulla Iisalmen kautta kulki Oulun ja Kuopion välinen postitie, jonka kunnostusta suunniteltiin. Vasta 1700 luvun lopulla kuningas antoi määräyksen kunnostaa vanha postitie maantieksi. 1780 luvulla tie oli kunnostettukin jo kärryillä ajettavaan kuntoon. Maantiehen liittyivät Paloisvirran ja Koljonvirran sillat. Tien varteen perustettiin myös kestikievareita. Postitien lisäksi 1600 luvun loppupuoliskolla Iisalmessa oli muitakin polkumaisia teitä, joista pisin oli pitäjän koilliskulmasta eri kylien kautta kulkenut kirkkotie, joka päättyi Iisalmen pappilaan. Tietä käytettiin vielä 1800 luvullakin. (Iisalmen kaupungin historia 1930 1969). Vanha maantie on yhä olemassa kirkon alueen sisäisessä tiestössä. Kirkon eteläpuolella Vanha kirkkotie noudattelee vanhan Kuopiosta tulevan maantien sijaintia. Se jatkuu hautausmaan poikki pääkäytävänä paarihuoneelta kirkon eteläpuolelle. Tapulin vierestä tie jatkuu pappilan koivukujana pohjoiseen Brofeldtintielle. Kartta: Ote kartasta 1750 luvulta. Viljellyt pellot on esitetty harmaalla. Kirkkoherran virkatalon torpat sijoittuvat kirkon ja pappilan läheisyyteen. Yleinen maantie on osoitettu kaksoiskatkoviivalla. Se kulkee kirkon ja pappilan itäpuolella. Rannat (vihreä) ovat niittyinä. Pitäjäntupa on merkitty kirkon itäpuolelle. 11

Vas. Ote Koljonvirran taistelua kuvaavasta kartasta 27.10.1808 (Nordenswan v. 1898.) Kartalta käy ilmi Suomen Sodan aikainen aselepolinja, joka oli solmittu kulkemaan Iisalmen kirkon kohdalta (kuvan alaosassa). Tämä johti siihen, että Sandels joutui luovuttamaan Paloisvirran puolustuslinnoitteet ja siirsi joukkonsa Koljonvirralle, jossa kuuluisa taistelu myöhemmin käytiin. Yllä ote kartasta v. 1844. Vuoden 1844 kartalla näkyvät emäkirkko ja pappila sekä niiden välinen tieyhteys. Tie haarautuu kirkon ja pappilan väliltä itään, jossa se kääntyy kohti pohjoista. Ranta alue on edelleen niittyä, peltoja pappilan ja kirkon ympäristössä. Vasemmalla: Ote kartasta v. 1808. Kirkkoherran virkataloon kuului kartassa näkyvät 6 torppaa. Torppia sijaitsi lisää kauempana mm. nykyisen Iisalmen keskustan alueella. 12

Kirkon läheisyydessä on sijainnut joitakin keskeisiä kokoontumispaikkoja tai pitäjän toimintaan liittyviä rakennuksia. Pitäjäntupa on sijainnut oheisenkin kartan mukaan kirkosta itään, nykyisen Koljonvirrantien itäpuolella. Pitäjäntupa on purettu 1960 luvulla. Kirkon luoteispuolella on ollut pitäjän lainaviljamakasiini eli pitäjän jyvästö (nro 10). (lähde: Ylä Savon kirkot) Viereisessä kartassa näkyvä Piipon mökki on ollut unilukkarin talo. Asuinrakennus on yhä olemassa (Kellbergin asuinrakennus), mutta sen ulkoasu viittaa 1950 luvulla tehtyyn kunnostukseen. Kartan mukaan hautausmaan nykyinen eteläisin osa eli paarihuoneen eteläpuoli on ollut vielä 1800 luvun lopulla viljelykäytössä (6. pappilan pelto). Vasta 1900 luvun puolella hautausmaa on laajentunut nykyisen keskikäytävän eli vanhan Oulu Kuopio maantien itäpuolelle. Kuva: Näkymä (uuden kirkon mäeltä) vanhalle kirkolle 1890 luvulla. 13

1900 luvun alkupuolella liikenneolot muuttuvat merkittävästi, kun rautatie rakennettiin Iisalmeen. Vasemmalla oleva karttaote vuodelta 1920 näyttää miten rautatie on rakennettu pappilan pohjoispuolelle. Maantie sijaitsee yhä vanhalla paikallaan, mutta kiertää pappilan pihapiirin. Rannat ovat pappilan osalta niittyinä. Huomattavaa on peltoalan kasvaminen vanhempiin karttoihin verrattuna. Keltaisella väritetyt pellot ovat olleet viljelykäytössä. Kulttuurimaisema on tuolloin ollut avoin, sillä vapaana laiduntava karja on pitänyt puuston matalana. Maantienvarret ja viljelykset ovat olleet todennäköisesti aidattuja. Pappilan puutarha on ollut ilmeisen vaikuttava, sillä se on esitetty kartalla. Torpparien asema oli muuttunut viimeistään 1910 luvun lopulla (laki torpparien, lampuotien ja mäkitupalaisten julistamisesta maanomistajista riippumattomiksi, v. 1918) ja kirkkoherran virkatalon torpatkin ovat poistuneet 1920 luvulla laaditun kartan mukaan maisemasta. 14

Kuva 1 maakunta arkiston karttaote, josta ei ole tarkempia tietoja. 15

Kuva 2 kartta ote maakunta arkiston aineistosta, "Iisalmen kirkkoherran virkatalo", 1899 1901 Maakunta arkistosta saaduista kartoista 1899 1901 ajoitetun kartan alueella näkyy punainen piste peltoalueella. Tämä on voinut olla torppa. 16

Karttaote, joka on kartoitettu vuosina 1923 ja 1924. Karttaan on jo merkitty uusi tielinjaus, joka suoristaa tien kulkemaan kirkon ja pappilan ohitse. Hautausmaan aita näkyy kartalla. Pitäjäntupa erottuu Ketola I 20:50 tilan länsilaidassa. 17

Iisalmen pitäjän lainaviljamakasiini, joka perustettiin 1760 luvulla, sijaitsi kirkon läheisyydessä, tapulin pohjoispuolella. Varsinaisen makasiinirakennuksen lisäksi sen yhteyteen kuului vilja aitta, joka oli jäänyt pappilasta joutilaaksi. Pitäjäntupa oli kirkon ja pappilan ohessa 1700 luvulla ja 1800 luvun alussa Iisalmen pitäjässä keskeinen kokoontumispaikka. Määräyksen mukaan pitäjäntuvan oli oltava kirkon läheisyydessä, ja Iisalmessakin se sijaitsi kirkon läheisyydessä, nykyisen Koljonvirrantien itäpuolella. Pitäjäntupa toimi mm. lasten ja nuorten lukutaidon opetuspaikkana. 1700 luvun lopulla ja 1800 luvun alussa pitäjäntupaa kunnostettiin useaan otteeseen rakennusten huonon kunnon vuoksi. Pitäjäntupa on purettu. Pitäjäntuvassa pidettiin pitäjän ja kuntakokoukset, käräjät ja järjestettiin opetusta. Hautausmaa alueella sijaitsee paarihuone hautausmaan eteläosassa ja kellotapuli alueen pohjoisosassa. Paarihuoneessa on goottilaisia vaikutteita ja se on rakennettu vuonna 1903. Rakennus on osa Vanhan kirkon alueen arvokasta kulttuuriympäristöä ja sijoittuu Vanhan Kirkkotien päätteeksi. Kellotapuli on vanhin alueen säilyneistä rakennuksista. Se on rakennettu 1700 luvun puolivälissä alueen korkeimmalle paikalle. Ko. rakennukset ovat kirkkolain suojelemia rakennuksia. Hautausmaa aidattiin kiviaidalla 1800 luvun alkupuolella tehdyn päätöksen mukaisesti. Paarihuone ja hautausmaan kiviaitaa. Paarihuone toimii Vanhan kirkkotien päätteenä. 18

Hautausmaan sankarihautojen alue on toteutettu Rafael Blomstedin v. 1948 laatiman yleissuunnitelman pohjalta. Kaarimuurien rajaamalla aukiolla on suurikokoinen graniittiristi. Sama suunnittelija on suunnitellut alueella olevan siunauskappelin (vihitty käyttöön v. 1952). Siunauskappelin rakentamiseksi järjestettiin suunnittelukilpailu. Kuva: Vasta valmistunut siunauskappeli 1950 luvun alun valokuvassa. Iisalmen ortodoksinen seurakunta osti hautausmaaksi maaseurakunnalta v. 1960 maa alueen ortodoksista hautausmaata varten. Kuva: Kirkon alue ilmakuvassa 1960 luvun alussa. 19

3. ALUEEN MAANKÄYTÖN SUUNNITTELUA Kirkon alueen kaavallinen suunnittelu on alkanut 1950 luvulla yleiskaavan valmistuttua. Otto Iivari Meurmannin yleiskaavassa (1956) pappila on osoitettu jäämään erilliseksi julkisen toiminnan alueeksi ja sen eteläpuolelle nyk. Koljonvirrantien varrelle ja Papinahoon on osoitettu asumista. Hautausmaa alue on esitetty laajenevaksi idässä Koljonvirrantiehen saakka ja pohjoisessa noin nykyiseen Brofeldtintiehen saakka. 1960 luvun lopulla alueelle laadittiin ensimmäinen asemakaava. Vanhan pappilan alueen asemakaavoitustyö annettiin dipl.ins. Eero Kuosmasen tehtäväksi (Iisalmen maalaiskunnan historia 1922 1969). Iisalmen maalaiskunta ja Iisalmen kaupunki yhdistyivät yhdeksi kunnaksi v. 1969. 1960 luvun lopulla rakentui Laaksotien ja Pohjoisrinteen alueen aumakattoinen pientaloalue, joka vahvistettiin v. 1980 asemakaavalla. Tällöin asemakaavalla alueelle kaavoitettiin myös kerrostalo ja rivitalokorttelialueita (Auringonkehrä). Yleiskaava Meurmann 1956. Ote vuoden 1967 Iisalmen maalaiskunnan Vanha Pappila rakennuskaavan luonnoksesta, jossa pappila ja sen pihapiirin rakennuksia on nähtävissä pohjakarttamerkintöinä (Pohjakartta vuodelta 1961). Uusi vanhainkoti on esitetty katkoviivalla. 20

4. MAISEMAN NYKYTILANNE Kirkko on aikanaan sijoitettu maaston korkeimmalle paikalle. Maasto laskee kirkon pohjoispuolelle jyrkemmin kuin etelässä, kuitenkin siten, että jyrkin alue jää rannan ja kirkon välille. Korkeusero Kirkonsalmen ja kirkon sijaintipaikan välillä on yli 15 metriä. Aluetta ulkopuolelta katsottaessa alue on varsin puustoinen: Kirkonsalmen vastarannalta maisemasta erottuvat ainoastaan kirkon ja kellotapulin huiput puuston yläpuolella. Osittain myös hautausmaa pilkottaa rantapuuston takaa. Kirkosta pohjoiseen alue on vesistöltä päin nähden täysin metsäinen. Sen sijaan pohjoisesta Koljonvirrantietä pitkin etelään ajettaessa kirkolle avautuu pellon yli arvokas maisema, jota kirkolta pohjoiseen jatkuva koivukuja tukee. Kirkon kohdalla Koljonvirrantien varressa on asuin ja liikekiinteistöjä, jotka peittävät istutuksineen näkymän kirkolle. Etelästä päin tultaessa näkymä ei avaudu yhtä avoimena kuin pohjoisesta, mutta siunauskappeli erottuu lähimaisemassa, niin ikään pellon ylitse nähtynä. Sekä hautausmaa alueella että alueen sisäisten liikennöintiväylien varsilla on runsaasti puustoa. Pysäköintialueella puurivit jakavat laajaa aluetta osiin, mutta alue on silti hahmottumaton. Koljonvirrantie on etenkin kirkon pohjoispuolella ympäröivää maastoa korkeammalla. Eteläpuolella tiealue on lähempänä olevan maanpinnan tasoa, joskin kevyenliikenteen väylä on selvästi ajorataa alempana. Aumakattoinen asuinalue sijoittuu maisemallisesti alavalle, mutta herkälle paikalle, sijoittuessaan kirkon ja Koljonvirrantien väliselle alueelle. Pohjoisesta koivukujan päästä haarautuvat liikennöintiväylät. Koljonvirrantien ja Brofeldtintien risteys, etelään päin, Kirkko jää puuston taakse etuviistoon oikealle. 21

Maaston korkeusolosuhteet 22

LÄHDELUETTELO: Iisalmen kaupungin historia 1860 1930, Tauno Räisänen, 1959,Savon Sanomain kirjapaino. Iisalmen maalaiskunnan historia 1922 1969, Elsa Boisman, 1973, julkaisija: Iisalmen maalaiskunnan historiatoimikunta, Iisalmen Sanomat. Iisalmen entisen pitäjän historia, Santeri Rissanen, 1927 Kuopio, Pohjois Savon kirjapaino osakeyhtiö Iisalmen kaupungin historia 1930 1969, Anja Tsokkinen, 1996 Jyväskylä, Gummerus kirjapaino Oy. Ylä Savon kirkot Iisalmi, Pielavesi, Kiuruvesi, Lapinlahti, Sonkajärvi, Sukeva ja Vieremä, Suomen kirkot 19, Museovirasto (Toim. Marja Terttu Knapas), 1993, Ekenäs tryckeri, Tammisaari. KARTTA AINESTOA: Iisalmen pitäjä 1750 l. ja 1840 l. sekä Ylä Savo 1920 luvulla. Heikki Rantatupa, Matti Pehkonen. Alkuperäinen kartta: Rigsarkivet, 14.11.2008, 2010, Painotalo Seiska Iisalmen kaupungin arkisto. Timo Ylimaunu: Iisalmen Koljonvirran taistelupaikan inventointi 2000. Museovirasto / Rakennushistorian osasto. Joensuun maakunta arkisto, kartta aineistoa. VALOKUVIA: Iisalmen kaupungin arkistot 23

LIITE 1: MAISEMARAKENNEKARTTA 24