Suomen maksut EU:n budjettiin vuonna 2012

Suomen maksut EU:n budjettiin vuonna 2012

2/8 SUOMEN JÄSENMAKSUT EU:LLE 2012 Suomi on Euroopan unionin budjetin nettomaksaja: unionin kassaan maksetaan enemmän kuin sieltä saadaan. Vuonna 2012 Suomi maksoi EU:n budjettiin 658,8 miljoonaa euroa. Se on 122 euroa jokaista suomalaista kohden. EU:n budjetin loppusumma oli 135 miljardia euroa vuonna 2012. Vuonna 2012 Suomen suhteellinen maksuosuus EU-budjettiin oli 1,65 prosenttia, ja Suomeen palautuneen EU-rahoituksen suhteellinen osuus oli 1,05 prosenttia EU-budjetista. Suomen EU-budjetista saama rahoitus kasvoi yhteensä noin 31 miljoonalla eurolla verrattuna vuoteen 2011. Eniten kasvoivat edellisvuoteen verrattuna Suomen saamat maatalouden suorat tuet ja maaseudun kehittämisen tuet (noin 78 miljoonaa euroa edellisvuoteen verrattuna). Suomen saama rahoitus laski eniten koheesiopolitiikan työllisyys- ja kilpailukykyvaroista. Rahoituksen vuosittaiseen vaihteluun vaikuttavat osittain myös maksujen ajoittuminen eri vuosien välillä. Vuoden 2014 talousarviossa Suomen EU-maksujen arvioidaan olevan bruttona 2 015 miljoonaa euroa. Vuonna 2013 Suomi maksoi EU:lle 2 028 miljoonaa euroa bruttona. Ruotsi, Tanska, Saksa ja Ranska suhteellisesti suurimmat nettomaksajat Suhteessa bruttokansantuloon suurimmat nettomaksajat vuonna 2012 olivat Ruotsi (-0,46 prosenttia) ja Tanska (-0,45 prosenttia). Saksan nettoasema suhteessa bruttokansantuloon oli -0,44 prosenttia ja Ranskan -0,40 prosenttia. Nettomaksajien keskimääräinen nettoasema oli vuonna 2012-0,36

SUOMEN JÄSENMAKSUT EU:LLE 2012 3/8 EU-maiden nettoasemat prosentteina bruttokansantulosta (BKTL) vuonna 2012 Lähde: VM/Euroopan komissio 5,50 % 4,50 % 3,50 % 2,50 % 1,50 % 0,50 % 0 % 0,50 % Ruotsi Tanska Saksa Ranska Belgia Alankomaat Iso-Britannia Itävalta Suomi Italia Luxemburg Kypros Espanja Irlanti Malta Romania Slovenia Tšekki Slovakia Kreikka Portugali Puola Bulgaria Unkari Latvia Liettua Viro prosenttia bruttokansantulosta, joten Suomen nettoasema (-0,34 prosenttia) jäi keskimääräistä hieman pienemmäksi. Suurimmat nettosaajat bruttokansantuloon suhteutettuna olivat Viro (4,84 prosenttia), Liettua (4,82 prosenttia), ja Latvia (4,29 prosenttia). Jäsenvaltioiden nettoasemat heijastavat osaltaan jäsenvaltioiden välisiä varallisuuseroja. Suomi on ollut nettosaaja suhteessa unionin budjettiin vuosina 1996, 1997 ja 2000. EU-jäsenyydestä koituvat hyödyt Suomelle ovat nettoasemaa laaja-alaisempia muun muassa sisämarkkinoiden ja liikkuvuuden ansiosta. Esimerkiksi Parlamentti ja neuvosto päättävät talousarvion menoista. Menojen on pysyttävä monivuotisen rahoituskehyksen puitteissa. Rahoituskehys pyrkii takaamaan, että unionin menot kehittyvät hallitusti käytettävissä olevien omien varojen puitteissa.

4/8 SUOMEN JÄSENMAKSUT EU:LLE 2012 Norja ja Sveitsi ovat tehneet EU:n kanssa erillissopimukset taatakseen tuotteidensa pääsyn sisämarkkinoille ja turvatakseen kansalaistensa vapaan liikkumisen EU:n alueella. Suomi keskimäärin kolmanneksi pienin nettomaksaja Euroopan komission julkaisemien vertailukelpoisten tietojen mukaan Suomen nettomaksuasemaa voidaan arvioida myös suhteessa muihin unionin jäsenmaihin. Vuosien 2007 2012 aikana Suomi oli keskimäärin kolmanneksi pienin nettomaksaja bruttokansantuloon suhteutettuna. Nettoasemiin ei odoteta olennaisia muutoksia rahoituskehyskaudella 2014 2020. EU:n budjetista hyötyvät jatkossakin eniten Baltian maat. Mistä nettomaksu muodostuu? Jäsenmaan nettomaksu lasketaan vähentämällä jäsenmaan EU:lle tekemistä maksuista summa, jonka jäsenmaa saa EU:n budjetista ja tekemällä laskelmaan erinäisiä oikaisuja. Jäsenmaksut määräytyvät jäsenmaiden bruttokansantulo- ja arvonlisäveropohjan sekä unionin tullien ja sokerin tuotantomaksujen mukaan. Suomen tekemistä maksuista vähennetään siis EU:n budjetista saadut maksut. Tästä laskelmasta puuttuvat kuitenkin muun muassa Suomen EU:lle tilittämät tullimaksut ja kansalliseen budjettiin tuloutettavat tullien keräämisestä saatavat kan- topalkkiot. Suomi kerää kolmansista maista tulevasta tuonnista tullimaksut itse, mutta ne luetaan EU-budjettiin suoraan osaksi EU:n omia varoja. Nettomaksuosuuksissa ei myöskään näy hallintokuluja. Tällaisia ovat esimerkiksi hallintokulut niiden työntekijöiden osalta, jotka työskentelevät EU:n palveluksessa, mutta asuvat Suomessa. He saavat tulonsa EU:lta ja käyttävät sen Suomessa, kuten Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) työntekijät Helsingissä. Komission käyttämässä laskentametodissa nettomaksu ei ole suoraan menojen ja tulojen erotus, vaan komissio laskee jäsenvaltioiden vertailukelpoisen nettoaseman, joka perustuu jäsenvaltion maksuosuuteen kaikkien jäsenvaltioiden saannosta. EU:n tulot ja menot pähkinänkuoressa Tulot Unionin taloudellinen itsenäisyys perustuu ajatukseen unionin omista varoista. Se tarkoittaa, että unioni päättää itsenäisesti jäsenmaiden sille siirtämien varojen käytöstä. EU:n budjetin tuloperusteista päättää Euroopan unionin neuvosto. Tämän niin sanotun omien varojen päätöksen tulee olla yksimielinen ja se tulee ratifioida jäsenvaltioissa. Unionin omien varojen osuus voi olla korkeintaan 1,23 prosenttia jäsenmaiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta. Tuloja kutustaan omiksi varoiksi ja ne kerätään jäsenvaltioilta. Käytännössä budjetin rahoittamiseen

SUOMEN JÄSENMAKSUT EU:LLE 2012 5/8 Suomen osuudet EU-budjetin eri määrärahoista prosentteina ja maksuosuus vuonna 2012 Lähde: VM/Euroopan komissio Hallinto Ulkosuhteet Maksuosuus 1,65 % Kansalaisuus Vapaus, oikeus ja turvallisuus LIFE+ Maaseudun kehittäminen Maataloustuet Luonnonvarojen suojelu ja hallinta Alueellinen yhteistyö Työllisyys ja kilpailukyky Konvergenssi Koheesio Elinikäinen oppiminen TEN Tutkimuksen puiteohjelma Kilpailukyky 0 % 0,50 % 1,00 % 1,50 % 2,00 % 2,50 % 3,00 % 3,50 % 4,00 % tarvittu summa on toistaiseksi jäänyt selvästi tämän ylärajan alle. Yksi keskeisiä budjettiperiaatteita on, että unionin budjetti ei voi olla alijäämäinen, eikä lainanotto siksi ole mahdollista. EU-budjetti ei voi olla myöskään ylijäämäinen, vaan sen tulee vuoden lopussa olla tasapainossa. EU:n tuloja kutsutaan omiksi varoiksi ja ne kerätään jäsenmailta. Omat varat muodostuvat neljästä tulonlähteestä (suluissa niiden osuus vuonna 2014): sokerituotannosta perittävät maksut ja EU:n ulkorajoilla perittävät tullimaksut (yhteensä 13 %) arvonlisäveropohjaan perustuva maksu (13 %) bruttokansantulopohjaan perustuva maksu (72 %) Rakennepoliittisia tukia Suomi saa Euroopan sosiaalirahaston ja Euroopan aluekehitysrahaston kautta. EU-varoja tulee myös yhteisen maatalouspolitiikan myötä. Tutkimusrahoitusta Suomeen ohjautuu muun muassa Horisontti 2020 -ohjelman kautta. Verkkojen Eurooppa -välineestä rahoitettavien Euroopan laajuisten verkkojen eli niin sanottujen TENverkkojen tavoitteena on vaikuttaa EU:n kilpailukykyyn, kasvuun ja työllisyyteen energia-, liikenne- ja televiestintäverkostoja kehittämällä. TEN-hankkeissa julkinen ja yksityinen sektori tekevät yhteistyötä. Hankkeissa suositaan ympäristöä säästäviä toimintamuotoja.

6/8 SUOMEN JÄSENMAKSUT EU:LLE 2012 sekalaiset tulot (mm. sakkotulot) (2 %) Menot Vuonna 2014 unionin menot (maksumäärärahat) jakaantuivat seuraavasti: Kestävä kasvu 46 % (sisältää mm. tutkimuksen puiteohjelman, yhteiset eurooppalaiset liikenneväylät ja köyhimpien maiden investointihankkeet) Luonnonvarat 42 % (sisältää maataloustuet, maatalouden ympäristöohjelmat ja maaseudun kehittämisen) Hallinto 6 % EU maailmanlaajuisena toimijana 5 % (kehitysapu, katastrofiapu, kestävän kehityksen ympäristöohjelmat) Sisäiset politiikat 1 % (kansalaisuus, turvallisuus, oikeus) Suurin osa varoista kuluu siis yhteisen maatalouspolitiikan sekä alueja rakennepolitiikan toteuttamiseen. Maatalouden suuri osuus selittyy sillä, että se on ainut politiikan lohko, joka on harmonisoitu EU:ssa eli sillä on yhteiset pelisäännöt. Näin ollen EU-jäsenmaiden maataloustuet maksetaan pääsääntöisesti yhteisön budjetista, ei kansallisista budjeteista. Poikkeuksena tästä on erityisesti Suomi, joka maksaa maataloudelleen lisäksi kansallista tukea kansallisesta budjetista. Noin viisi prosenttia unionin talousarviosta käytetään hallintokuluihin. Vuotuinen talousarviomenettely kestää toukokuusta loppuvuoteen EU:n talousarvion tulee noudattaa rahoituskehystä. Talousarviomenettelyn aikarajoista määrätään Lissabonin sopimuksessa, mutta toimielinten välillä on sovittu aikaistetusta, ns. pragmaattisesta talousarvioaikataulusta. Sen mukaisesti talousarviomenettely alkaa talousarvioesityksellä, jonka komissio antaa yleensä ko. varainhoitovuotta edeltävän vuoden toukokuuhun mennessä. Välittömästi talousarvioesityksen antamisen jälkeen alkaa neuvoston käsittely. Neuvosto käsittelee talousarvioesitystä työryhmätasolla ja pyrkii ratkaisuun omasta kannastaan koko neuvoston tasolla viimeistään syyskuun alkuun mennessä, käytännössä yleensä heinäkuun aikana. Tämän jälkeen talousarviokäsittely siirtyy Euroopan parlamenttiin, joka aloittaa valiokuntakäsittelyn syyskuun alussa. Parlamentin täysistunto hyväksyy oman kantansa talousarvioon yleensä lokakuun lopussa. Koska parlamentin kanta käytännössä aina eroaa neuvoston kannasta, käynnistyy tämän jälkeen Lissabonin sopimuksen mukainen sovitteluprosessi. Sovitteluprosessissa neuvostolla ja parlamentilla on 21 päivää aikaa päästä sopuun koko talousarviosta. Komissio voi sovitteluprosessin alkuun asti tehdä muutoksia omaan talousarvioesitykseensä. Sovitteluprosessi yleensä päättyy

SUOMEN JÄSENMAKSUT EU:LLE 2012 7/8 Mitä Suomi sai yhdellä eurolla vuonna 2012 EU:n budjetista Lähde: VM/Euroopan komissio Maatalous Maaseudun kehittäminen Maatalouden suorat tuet Alueellinen yhteistyö Työllisyys ja kilpailukyky Koheesio Elinikäinen oppiminen TEN Tutkimuksen 7. puiteohjelma Kilpailukyky 0 0,2 0,4 0,6 0,8 1 1,2 1,4 1,6 1,8 2 euroa budjettineuvoston yhteydessä järjestettävään sovittelukokoukseen. Jos sovittelussa saavutetaan yhteisymmärrys, se tulee vielä vahvistaa molemmissa toimielimissä. Jos parlamentti ja neuvosto eivät pääse annetussa ajassa sopuun talousarviosta, komission tulee tehdä uusi talousarvioesitys. Uusi menettely on ollut voimassa Lissabonin sopimuksen voimaantulosta lähtien (1.9.2009). Vuoden 2012 EU:n budjetista Suomi sai yhdellä eurolla tarkasteltuna kaavion mukaiset osuudet aloittain. Maatalouden suorat tuet ja koheesio ovat jääneet miinukselle suhteessa maksettuun euroon, muut osa-alueet ovat saajan asemassa. Lisätietoja: Neuvotteleva virkamies Armi Liinamaa, puh. 040 485 6900 Valtiovarainministeriön budjettiosasto, EU-yksikkö armi.liinamaa@vm.fi

TOUKOKUU/2014 Etukansi: Maailman pisin vinoköysisilta Rion Antirion Kreikassa ylittää Korintinlahden. Siltaa on rahoitettu EU-varoilla. Kuva: Euroopan komissio Takakansi: Kiristyvä taloustilanne Euroopassa on johtanut mielenilmaisuihin monissa EU-maissa. Kuva: Lehtikuva/Reuters/John Kolesidis eurooppatiedotus.fi europainformationen.fi ulkoasiainministeriö utrikesministeriet Asiakaspalvelu 0295 3500 10 eurooppatiedotus@formin.fi