-HANKKISINKO FRIISILÄISEN HEVOSEN JO VARSANA- Epäselvyyksien välttämiseksi on syytä kiinnittää huomiota otsikkoon eli tässä käsitellään nimenomaan friisiläistä hevosrotua. Friisiläinen hevosrotuna jo itsessään herättää välillä vilkastakin keskustelua puolesta ja vastaan. On mielenkiintoista huomata kuinka vähän rodusta oikeasti maassamme tiedetään olipa sitten kysymyksessä positiivinen tai negatiivinen mielipide joka vielä varsin useasti tietona ilmaistaan. Ja vaikka mielipide perustuisi jopa kokemukseen, on useasti taustalla kokemus vain yhdestä yksilöstä joka sitten yleistetään kattamaan kokonainen rotu. Friisiläisen hevosen hankkiminen on monella haaveena, kenellä mistäkin lähtökohdista, mutta melko useasti takana innoittajana on rodulle tyypillinen ulkomuoto. Koko rotukirjoa käsittelevästä hankinnasta voisi kirjoittaa monisivuisen teoksen mutta keskitytään tässä nyt varsoihin. Varsa useasti mielletään emänsä rinnalla kulkevaan hevosenalkuun mutta meille nämä ovat varsoja kunnes siirtyvät nuoriin ja nuori on meille yksilö jonka kanssa aloitetaan esimerkiksi harjoitukset ratsuna tai ajossa. Jokaiselle meistä on varmaan itsestäänselvyys, että emänsä rinnalta vieroitettu varsa ei ole valmis ratsu- tai ajohevosen alku joka seuraavalla viikolla kirmaa kentällä kuolaimet suussa, satula selässä ja vaunut perässä mutta kuinka moni meistä ymmärtää milloin se on siihen valmis? Ja kun se on valmis, mihin se on valmis? Miksi varsa hankitaan? Kysymykseen on varmasti hyvin monta vastausta mutta kaksi nousee ylitse muiden, ainakin meidän kokemuksemme mukaan. Toinen on hinta ja toinen on joko kokemus- tai käsitysperäinen ymmärrys siitä miten lähelle hevostaan voi päästä viettämällä sen kanssa aikaa heti varsasta alkaen. Nämä kaksi yhdistettynä ollaan jo melko lähellä hyvää lähtökohtaa, mutta yhtälöstä puuttuu vielä se kolmas tekijä eli miten sen varsan kanssa edetään!
Jos varsan hankinnan halu perustuu aitoon tarpeeseen kasvaa yhdessä varsan kanssa, antaa varsan kehittyä rodun edellyttämällä tavalla josta ohjeet tulisi saada jokaiselta vastuulliselta kasvattajalta, on lähtökohta mitä mainioin. Tällöin on myös mahdollisesti sisäistetty myös se tosiasia että lopputulos ei ole rahallisesti yhtään edullisempi kuin valmiin nuoren hankinta. Jos lähtökohta on taas pelkässä hinnassa ajatuksella että näin saan sen haluamani friisiläisen halvemmalla ja kyllä oman tai tuttavieni kokemuksella ( mikä ei maassamme kovinkaan useasti pidä sisällään kokemusta friisiläisestä rodusta ) koulutetaan varsasta soiva peli ajatuksella että hevonen se on siinä missä muutkin, ollaan melko pelottavalla tiellä. Useasti tämä kokemuksen korostaminen tarkoittaa myös rajallista kykyä ulkopuolisten asiantuntijoiden antamien neuvojen ja ohjeiden vastaanotolle. Melko useasti tähän näennäisesti varsan edullisempaan hankintahintaan liittyvä ostopäätös pitää sisällään myös kaikkein pahimman elementin ajatellen varsan kehitystä eli liiallisen kiireen päästä tekemään voimakkaassa kasvu- ja kehitysvaiheessa olevan yksilön kanssa samoja asioita kuin jo aikuisemmat hevoset. On hyvin mahdollista että nuori varsa on jopa paljon vastaanottavampi uusille asioille kun kasvuvaiheeltaan oikeassa iässä oleva mikä saattaa innostaa asiaan ja rotuun perehtymätöntä omistajaa jopa kiihdyttämään tahtiaan eri asioiden ja koulutuksen suhteen ja tuntemaan ylpeyttä kuinka hienosti minun pieni heppani osaa monia eri asioita. Mikäli tähän vielä lisätään innostava ympäristö rotuun perehtymättömine osaajineen, saatetaan helposti olla tiellä jonka lopussa häämöttää aikuinen hevonen joka parhaassa iässään on käyttökelvoton, nivelvammainen ja työmotivaation puutteesta kärsivä yksilö. Todellisuudessa liian varhaisessa vaiheessa koulutetun varsan tulisi aikuisena olla hinnaltaan huomattavasti varsaa edullisempi sillä se mahdollisuus joka sillä vielä varsana oli, on ihmisen liiallisen kiireen takia menetetty. Huolimatta siitä mitä se osaa vaan merkitystä on sillä milloin niitä asioita on sille opetettu. Yhteiskuntamme kehittymisen myötä myös hevosen rooli on muuttunut voimakkaasti. Työkäytössä olevien yksilöiden määrä vähenee jatkuvasti ja harrastekäytön merkitys kasvaa vauhdilla. Hevosesta on muodostumassa enemmän lemmikki jolla harrastetaan. Lemmikkikulttuuri on myöskin vahvassa kasvussa ja niiden eläinlajien osalta jotka perinteisesti mielletään lemmikeiksi, osataan nähdä eri lajien rotukohtaiset erot ja kun lemmikki hankitaan perinteisesti pentuna, ymmärretään miten kunkin lajin ja rodun yksilön tulee kehittyä. Hevosen osalta tässä on vielä kehittämistä. Kovinkaan usein ei kasvuvaihetta nähdä kuin välttämättömänä siirtymäaikana käyttövaiheeseen toisin kun monella muulla eläinlajilla jossa ns. pentuvaihe on osa elinkaarta jonka kanssa halutaan elää vaihetta kunnioittaen ja siitä nauttien useasti ymmärtäen myös eri rotujen vaatimukset, esimerkiksi suurikasvuiset koirarodut. Perinnöllisesti terve varsa on aina hiomaton timantti jonka tulevaisuuden arvoon vaikuttaa geneettinen perimä sekä tapa miten timantti hiotaan. Oikein hiottuna saa friisiläisestä varsasta juuri sellaisen mustan jalokiven josta rotu on tunnettu ja tunnetuksi rodun ovat tehneet juuri ne oikein hiotut yksilöt. Hankittaessa varsaa olisi hyvänä lähtökohtana pitää tilannetta jossa taloudellisesti olisi mahdollisuus hankkia jo valmis nuori yksilö mutta painoarvo on yhdessä kasvamisen puolella jolloin varsa on mitä parhain vaihtoehto.
Mistä se hyvä varsa on sitten tehty ja miten sen kanssa tulisi olla? No tässä on taasen kysymys johon varmasti löytyy monta mielipidettä mutta omamme pohjautuu siihen tietoon ja kokemukseen mikä meillä on käytettävissä friisiläisen hevosrodun suhteen. Lähtökohtaisesti ensimmäinen asia on riittävän laadukas siitostamma. Käsittelen nyt tätä asiaa kasvatuksen/jalostuksen kannalta ottamatta kantaa yksittäisen tammanomistajan haluun varsottaa oma tammansa ja saada siitä jälkeläinen itselleen koska tähän liittyy monia, lähinnä tunnepitoisia seikkoja. Laadukas siitostamma on rotumääritelmän mukainen, virallisessa kantakirjanäyttelyssä/näyttelyissä arvosteltu ja palkittu yksilö. Mutta vaikka hienot tittelit ovatkin tärkeitä, eivät ne vielä ole yksistään tae hyvästä siitostammasta. Lisäksi on kyettävä ottamaan huomioon tamman emälinja ja sen geneettinen perimä sekä mahdolliset aiemmat varsanäytöt. Emälinjan kertoma perimä määrittää myös tamman luonneperimää ja tamman itsensä luonteella on myös suuri merkitys varsan käyttäytymiseen. Tämän jo sinällään melko haastavan yhtälön selvittäminen on vasta yksi askel eteenpäin. Seuraavaksi tulee sopivan orin valinta. Valitettavan useasti katsellaan kuvia hienoista jalostukseen hyväksytyistä oriista ajatellen että tuota kun käytän omalle tammalleni niin saan varsastani samanlaisen, hengitystä salpaavan mustan jalokiven. Toki geneettisesti ori antaa 50% itsestään mutta on pystyttävä huomioimaan mitä yhdistelmä tarkoittaa lopputuloksen kannalta. Orien valinnassa tammalle tulee kiinnittää huomiota luonnollisesti sisäsiitoksen suuruuteen mutta tämän lisäksi erityisesti ns. linear score-taulukkoon joka julkaistaan jokaisesta jalostukseen hyväksytystä orista eli kantakirjatusta, kuten myös kantakirjatusta tammasta. Näiden taulukoiden tutkiminen ja niiden sisäistäminen on yksi merkittävimmistä edellytyksistä hyvän ja rodulle tyypillisen varsan kasvatuksen suhteen. Varmimmat valinnat löytyvät ns. vanhoista oriista joiden jälkeläisnäytöt eri emälinjoihin ovat jo tarkistetut, mutta jalostuksellisesti nuoret oriit ovat erittäin tärkeitä ja mielenkiintoisia. Orin tullessa hyväksytyksi jalostukseen on sille määrätty tarkka kiintiö astutuksia ja tulosten eli jälkeläisnäyttöjen perusteella arvioidaan voidaanko sille myöntää oikeus elinikäiseen astumiseen. Tämä on kohta jossa laadukas kasvatus ja jalostus kohtaavat toisensa ja siitostamman merkitys korostuu. Näiden kaikkien seikkojen yhdistyminen määrittää myös laadukkaalle varsalle oman hintatasonsa mikäli sellainen on edes myytävänä. Useasti halutaan puhua yleisestä hintatasosta johon samaistetaan kaikki yksilöt tietämättä em. seikkojen merkitystä ja vaikutusta. Se oikeasti hyvä varsa syntyy kun aiemmin luetellut seikat saadaan onnistuneesti yhdistymään muistaen vielä sen että luonto sanoo oman sanansa vaikka kuinka viisaita yritämme olla. On myös erittäin tärkeää huomioida kantavan tamman ruokinta sen tiineyden edetessä sillä ilmasto jossa pohjoisella pallonpuoliskolla elämme vaatii suunnitellun ruokinnan erityisesti talviaikaan jolloin myös tiineys etenee. Kun sitten vihdoin ollaan siinä tilanteessa että kaikki voitava on tehty jotta se hyvä varsa on syntynyt ja luontokin on ollut puolella, on vuorossa meidän ihmisten seuraava rooli ja kuinka siitä selviämme eli varsan käsittely.
Vastasyntyneelle varsalle emän merkitys on korvaamaton. Kohdun suoja on poissa ja ympäristö täysin uusi, vain emä on tuttu ja tunnistettavissa. Tällöin on ihmisen kannalta merkittävässä roolissa se kuinka emä suhtautuu ympärillä oleviin ihmisiin. Suhtautumisen vaikutus varsaan on välitön ja ensisuhtautumisella on suuri merkitys jatkon kannalta. Oma kasvatuksemme perustuu tältä osin juurikin luottavaisiin siitostammoihin jolloin kanssakäynti syntyneen varsan ja ihmisen kesken on helppoa ja luottavaista. Kun kanssakäynti on helppoa, voidaan varsa totuttaa jo moneen asiaan ensimmäisten päivien aikana jolloin se sisäistää toimet osaksi luonnollista toimintaa jota ei tarvitse pelätä. Ja kun vieressä on emä joka samalla keskittyy heinän syömiseen luottaen varsansa seurustelemaan ihmisen kanssa, on pohjatyö tulevalle tehty. On myös samalla muistettava antaa riittävästi rauhaa vastasyntyneelle varsalle olla emänsä kanssa ja levätä sillä kaikki uusi vie valtavasti voimia pieneltä varsalta. Riittävän tilava karsina on mielestämme ehdoton edellytys jotta ensimmäisten päivien aikana nuori varsa voi liikkua ja vahvistua ollakseen valmiina seuraavaan suureen askeleeseen eli kohtamaan ulkoilman joka on taas hyppy tuntemattomaan. Riittävä ulkoilu yhdistettynä lepoon ovat edellytyksiä joita maitovarsa tarvitsee. Samalla on myös muistettava mahdollistaa emälle tilaisuus lepoon. Yleensä tämä toimii laitumella kun laumassa on riittävästi yksilöitä jakamaan vahtivuoroja, mutta jos tämä ei ole mahdollista, tulee muistaa että karsina on turvallinen paikka myös kesällä. Maitovarsan seuraaminen sen ensimmäisistä elinminuuteista lähtien on erittäin tärkeää. Kasvu on voimakasta ja esimerkiksi jalka-asentojen havainnoinnilla on tuolloin suuri merkitys. Varsan kavioiden säännöllinen tarkastelu ja huolto ymmärtäen mitä tehdään ja miten tehdään opettavat varsaa myös toimenpiteeseen joka jatkuu koko sen eliniän. Seuraava iso muutos maitovarsalle on kun se vieroitetaan emästään. Tuolloin nuori varsa astuu maailmaan joka sille on taas täysin uusi. Vieroituksessa olisi hyvä edetä vaiheittain jolloin esimerkiksi alussa varsa olisi yöt erillään emästään. Tällä on myös merkitystä emän maidontuotannon kannalta joka olisi myös hyvä saada asteittain laskemaan. Vieroituksen jälkeen nuorella varsalla tulisi olla ehdottomasti lajikumppani ja jos mahdollista vielä samasta ikäluokasta jolloin esimerkiksi voimasuhteet leikeissä olisivat turvalliset. Tässä yhteydessä on myös syytä kiinnittää huomiota varsan oikeaan ruokintaan jonka merkitys korostuu emän tuottaman maidon poistuttua. Oikea ruokinta yhdistettynä riittävään liikuntaan ja lepoon antavat hyvän pohjan kehitykselle. Ehkä liian useasti pelätään esimerkiksi talvikautena että nuoret keväiset varsat loukkaisivat itsensä liukkailla pinnoilla. Toki tämä riski on syytä huomioida mutta on myös hyvä muistaa että juuri tuolloin kasvuvaihe vaatii monipuolista liikuntaa ja sopivaa rasitusta nivelten, luuston ja lihaksiston kehittymisen kannalta. Tämä on lähtökohta vahva- ja varmajalkaiselle hevoselle. Maitovarsana aloitetun käsittelyn tulee jatkua säännöllisenä ja lähtökohtana pitäisi olla että kaikki mitä tehdään tulee tehdä tavalla jossa varsa tuntee olonsa turvalliseksi jolloin se on myös itse halukas osallistumaan tekemiseen. Ja tämä halukkuus ilmenee myöhemmin hevosen ollessa aikuisempi hyvänä työmotivaationa. Näiden pienien asioiden säännöllinen tekeminen luo suhteen joka mahdollistaa myöhemmin siirtymisen muihin tehtäviin ilman pakkokeinoja. Mutta on erittäin tärkeää ymmärtää että sitä mitä varsalta halutaan kun se on oikeassa iässä, ei sille pidä opettaa väärässä kehitysvaiheessa.
Satulan selkään sovittaminen vuotiaalle, kuolaimien kokeilu, valjastus jne. miksi ihmeessä?? Perusteluna tähän useasti kuulee että sitten se on tottunut niihin kun aika koittaa. Jos oikeaan aikaan tehdyt oikeat käsittelyt ovat toimineet, on nuori hevonen valmis ottamaan uusia asioita vastaan myös silloin kun sen kehitysvaihe on niiden vastaanotolle oikea. Liialla kiireellä ja tekemisellä saatamme tuottaa hyvinkin pahoja lopputuloksia puhumattakaan että väärässä kehitysvaiheessa tehdyt kokeilut päätyvät negatiiviseen tulokseen jolloin vaarana on loukkaantumisen lisäksi muistikuvat epämiellyttävästä tapahtumasta joiden vaikutus voi kestää hyvinkin pitkään. Yksilöstä riippumatta tulisi friisiläisen varsan antaa kasvaa ja kehittyä rauhassa. Sen selkään kyllä pääsee kun on oikea aika, se kulkee kyllä valjastettuna vaunujen edessä kun on oikea aika, mutta aika kuinka kauan se sitä tekee on pitkälti kiinni siitä missä vaiheessa sen on haluttu niin tekevän. Friisiläisen tulisi antaa kehittyä rauhassa kolmeen ikävuoteen saakka ja tuolloinkin on syytä katsoa onko fyysisen kehityksen lisäksi myös henkinen kehitys valmiina toimintoihin, jossa hevoselta vaaditaan taas jotain ihan uutta eli liikkumaan tavalla joka edellyttää sen joko vetävän tai kantavan enemmän kuin oman itsensä. Vuotiaan juoksutus esimerkiksi liinassa on täysin turhaa ja 2-vuotiaankin juoksuttamiseen tulisi olla jokin erityinen syy jolloin silloinkin kesto ei saisi olla montaa minuuttia suuntaansa eikä monesti viikossa. Ja ennekuin edes aloittaa, on syytä tarkasti kysyä miksi ja mitä varten. Kuten alussa totesin, tämä koskee friisiläistä hevosrotua ja tiedän että maamme hevoskulttuuri pitää sisällään eri tapoja ja malleja riippuen rodusta ja käyttötarpeesta. Mutta näin toimittuna voidaan ainakin friisiläisen hevosrodun kohdalla pyrkiä varmistamaan että nuorista hevosista kehittyisi yksilöitä jotka ovat terveitä ja tuottavat omistajilleen iloa ja yhteisiä elämyksiä vuosien ajan. Haluatko joskus mahdollisesti meidän kasvattimme, jää sinun päätettäväksi, mutta näin me toimimme. Juhani Salminen / Friesien van Vitikkala