Pampalon kultakaivosta ja rikastamoa koskeva ympäristölupa ja Lietojanlammen padon vahvistaminen

PÄÄTÖS Nro 23/08/2 Dnro ISY-2004-Y-271 Annettu julkipanon jälkeen 21.2.2008 ASIA Pampalon kultakaivosta ja rikastamoa koskeva ympäristölupa ja Lietojanlammen padon vahvistaminen LUVAN HAKIJA Endomines Oy Kauppa-aukio 3 45700 Kuusankoski

SISÄLLYSLUETTELO ASIAN VIREILLETULO JA LUVAN HAKEMISEN PERUSTE...1 HAKEMUS...1 Toimintaa koskevat luvat ja kaavoitustilanne...1 Laitoksen sijaintipaikka ja sen ympäristön tila...3 Sijaintipaikka...3 Vesistön tila, käyttökelpoisuus, käyttö ja kalastus...3 Pohjaveden tila...6 Muut kuormittavat toiminnot...6 Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet...6 Maanalaisen tutkimuksen jatkaminen...7 Kaivos-, murskaus- ja rikastustoiminta...8 Sivukiven läjitys...9 Rikastushiekan loppusijoittaminen...10 Kemikaalit, apu- ja polttoaineet (käyttö ja varastointi)...12 Veden hankinta, käyttö sekä jätevesien käsittely ja johtaminen...12 Liikennejärjestelyt...14 Jätteet ja jätehuollon järjestäminen...15 Toiminnan lopettamista koskeva suunnitelma...15 Rikastushiekan selkeytys- ja jälkiselkeytysallas...15 Muut alueet...16 Pintavesijärjestelyt...16 Paras käyttökelpoinen tekniikka ja energiankäyttö...17 Päästöt ja niiden vaikutukset ympäristöön...17 Vesistö...17 Maaperä ja pohjavesi...20 Ilma...20 Melu ja tärinä...20 Poikkeama-, onnettomuus- ja hätätilanteet ja niihin varautuminen...21 Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu...22 Tutkimusvaihe...22 Huoltovaihe...23 Kaivos- ja rikastamotoiminnan aikainen tarkkailu...23

Hakijan vahinkoarvio...25 LIETOJANLAMMEN PADON VAHVISTAMISTA KOSKEVA HAKEMUS...25 HAKEMUKSEN KÄSITTELY...26 Lausunnot...26 Muistutukset ja mielipiteet...30 Selitys...31 Hakemuksen täydentäminen 30.8.2005 ja 27.8.2007...35 MERKINTÄ...39 Ympäristölupa...39 Vesitalouslupa...39 Lupamääräykset pilaantumisen ehkäisemiseksi...40 Päästöt vesiin...40 Pöly, melu ja tärinä...41 Jätteet, niiden käsittely ja hyödyntäminen...42 Kemikaalien käyttö ja varastointi sekä polttonesteen jakelu...45 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet...46 Kirjanpito-, tarkkailu- ja raportointimääräykset...47 Käyttötarkkailu...47 Kuormitus- ja vaikutustarkkailu...48 Pöly- ja melu...48 Kiviaineksen laadun seuranta...49 Tarkkailun laadun varmistaminen...49 Raportointi...49 Tarkkailu- ja raportointisuunnitelman laatiminen...50 Kalataloudellinen tarkkailu...50 Kalatalousmaksu...50 Toiminnan lopettamiseen tai pitkäaikaiseen keskeyttämiseen liittyvät määräykset...51 Ennakoimattoman vahingon korvaaminen...52 Asetuksen noudattaminen...52 RATKAISUN PERUSTELUT...53 Ympäristöluvan perustelut...53 Vesitalousluvan perustelut...53 3

Ympäristölupapäätöksen lupamääräysten perustelut...54 Päästöt vesiin...54 Päästöt ilmaan...54 Melu ja tärinä...55 Jätteet ja niiden käsittely ja hyödyntäminen...55 Vaarallisten aineiden käyttö ja varastointi...57 Häiriötilanteet ja muut poikkeukselliset tilanteet...57 Kirjanpito-, tarkkailu- ja raportointimääräykset...57 Toiminnan lopettamiseen liittyvät määräykset...58 Vastaus lausunnoissa ja muistutuksessa esitettyihin vaatimuksiin...58 Hakemuksen hylkäämistä koskevat vaatimukset...58 Kaivosvesien purkusuunnan vaihtamista koskeva vaatimus...60 Maisemahaittaa koskevat vaatimukset...60 Liikennöintiä yleisellä tiellä koskeva vaatimus...61 Ympäristövaikutusten vähentämistä koskevat vaatimukset...61 Rahakorvauksia ja rahastointia koskevat vaatimukset...61 Kaivospiirin laajentamiseen perustuva vaatimus...61 LUVAN VOIMASSAOLO JA LUPAMÄÄRÄYSTEN TARKISTAMINEN...62 SOVELLETUT SÄÄNNÖKSET...62 LUPAPÄÄTÖKSESTÄ TIEDOTTAMINEN...63 KÄSITTELYMAKSU...63 4

1 ASIAN VIREILLETULO JA LUVAN HAKEMISEN PERUSTE Polar Mining Oy on ympäristölupavirastoon 31.12.2004 toimittamallaan, sekä 18.3.2005 ja 30.8.2005 täydentämällään lupahakemuksella hakenut ympäristölupaa Pampalon kultakaivokselle Itä-Suomen vesioikeuden päätöksessä 79/00/3 asetetun määräajan puitteissa. Samassa yhteydessä on haettu Itä-Suomen ympäristölupaviraston 21.12.2000 antamassa päätöksessä nro 79/00/3 myönnetyn Lietojanlammen padon vahvistamissuunnitelman muuttamista sekä töiden toteuttamiselle jatkoaikaa. Endomines Oy on hankkinut Pampalon kaivospiirin kaivosoikeudet Polar Mining Oy:ltä ja ryhtynyt hakijaksi. Ympäristönsuojelulain 28 :n 2 momentin ja ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 1 momentin 7 a) kohdan mukaan kaivostoiminnalle ja saman asetuksen 7 b) kohdan mukaan rikastamolle on oltava ympäristölupa. Saman asetuksen 5 :n 1 momentin 5 a) ja b) kohdan mukaan ympäristölupavirasto on toimivaltainen viranomainen. Ympäristölupavirasto on vesilain 2 luvun 2 :n mukaan toimivaltainen viranomainen vesistöön rakentamista koskevassa lupa-asiassa. HAKEMUS Toimintaa koskevat luvat ja kaavoitustilanne Itä-Suomen ympäristölupavirasto on myöntänyt 21.12.2000 Polar Mining Oy:lle luvan nro 79/00/3 rakentaa Lietojanlampeen pato, muuttaa Lietojan uomaa sekä ottaa ja johtaa kaivostoiminnan aikana vesiä valtion mailla olevia metsäojia pitkin länteen Käenjoen vesistöalueelle Sivakkojokeen ja edelleen Hattujärveen. Päätöksen A jaksossa on muun muassa vesilain 2 luvun 6 :n 2 momentin nojalla määrätty seuraavaa: "2. Pato on 30.8.2000 ympäristölupavirastoon toimitetun 25.8.2000 päivätyn poikkileikkauspiirustuksen nro 3 mukainen siten, että padon laen korkeus on noin N 60 + 199,5 m, harjan leveys noin 10 m ja luiskien kaltevuudet 1:1,5-1:2,5.

Padon märkä luiska vahvistetaan tukipenkereellä. Suunnitelma vahvistustöistää on toimitettava Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle hyvissä ajoin ennen töiden aloittamista. = = = = = = = = = = = 7. Padon vahvistustyö on aloitettava luvan raukeamisen uhalla 4 vuoden kuluessa ja tehtävä valmiiksi 7 vuoden kuluessa tämän päätöksen lainvoimaiseksi tulemisesta. Lisäksi päätöksen B jaksossa on vesilain 10 luvun 6 :n ja 24 b :n nojalla määrätty muun ohessa seuraavaa: 2 "8. = = = = = = = = = = = Jos vesien johtamisesta aiheutuu metsäojissa tai vesistössä haitallista liettymistä tai muita haitallisia seurauksia, luvan saajan on poistettava aiheuttamansa haitta viipymättä tai korvattava haitta. = = = = = = = = = = = 9. Lupa on voimassa toistaiseksi. Jos kaivostoimintaa aiotaan jatkaa vuoden 2004 jälkeen, luvan saajan on toimitettava ympäristölupavirastolle ympäristölupahakemus 31.12.2004 mennessä." Pohjois-Karjalan ympäristökeskus on myöntänyt kyseiseen toimintaan ympäristölupamenettelylain mukaisen luvan 14.5.2001. Päätös sisältää sijoitus-, ilma- ja jätelupaa koskevat ratkaisut. Outokumpu Mining Oy on 28.11.1987 saanut Pampalo-nimisen 165,12 ha käsittävän kaivospiirin kaivoskirjan (nro 4847/1a). Pampalon kultaesiintymän kaivosoikeudet ovat siirtyneet Polar Mining Oy:n haltuun syksyllä 2003. Polar Mining Oy on siirtänyt kaivosoikeuden Endomines Oy:lle 22.11.2006 ja kauppa- ja teollisuusministeriö on merkinnyt siirron kaivosrekisteriin 1.12.2006. Kaivospiiriä on 22.12.2006 annetulla kaivoskirjalla (nro 4847/1b) laajennettu 135,32 ha:lla. Kaivosaluetta ei ole kaavoitettu. Lähin kaava-alue on Hattuvaaran rantakaava-alue, joka kattaa liki kokonaan Hattujärven itärannan Paskopohjan ja järven eteläpään välillä. Alueelle on kaavoitettu 40 loma-asuntotonttia.

Laitoksen sijaintipaikka ja sen ympäristö 3 Sijaintipaikka Pampalon kultaesiintymä sijaitsee Hattuvaaran kylässä 50 km Ilomantsin keskustasta pohjoiseen. Geologisesti Pampalo sijaitsee yli 2 500 milj. vuotta vanhassa Ilomantsin vihreäkivivyöhykkeeseen kuuluvassa Hatun liuskejaksossa. Kaivosalue sijoittuu moreenialueelle, jossa esiintyy sekä loivia pohjamoreeniselänteitä että jäätikön kulkusuunnan mukaisia moreeniselänteitä eli drumliineja. Harjanteiden väliset alavat maastoalueet ovat soistuneet. Moreenin peitteenä on turvetta sekä lajittuneita maakerroksia kuten hiekkaa ja silttiä. Drumliineissa voi esiintyä myös karkearakeisia ja lajittuneita maakerroksia sekä lajittunutta moreeniainesta. Lajite vaihtelee soraisesta silttiseen hiekkamoreeniin. Karkeimmat moreenit esiintyvät yleensä maanpinnassa syvyysvälillä 0-1 m. Lajittuneita moreeneita esiintyy paikallisesti myös syvemmässä moreenikerrostumassa. Pintamoreenin vedenläpäisevyys on kokeissa ollut suurimmillaan 2,5 10-6 m/s. Runsaasti silttiainesta sisältävien moreenien vedenläpäisevyys on 5 10-8 m/s. Turvekerroksen paksuus on rikastushiekan varasto- ja selkeytysaltaan sijoitusalueen soistuneilla osilla alle 1 m. Turpeen alla on hiekkaa ja silttiä, joiden kokonaispaksuus on alle 2 m. Kalliopinta on Lietojanlammen länsipuolisen moreeniharjanteen keskiosalla noin 3-5 m:n syvyydellä. Harjanteen laidoilla kalliopinta voi olla paikoitellen lähempänä maanpintaa. Kallio on pohjamoreeniselänteiden alueella yleensä ehjää. Heikkousvyöhykkeitä voi esiintyä drumliinien välisissä syvänteissä ja Lietojan uoma-alueen tuntumassa. Vesistön tila, käyttökelpoisuus, käyttö ja kalastus Pampalo sijaitsee Vuoksen vesistöalueeseen kuuluvien Ylä-Koitajoen vesistön (n:o 4.93) ja Käenjoen vesistön (n:o 4.98) vedenjakaja-alueella. Vedenjakaja sijaitsee noin 0,7 km kaivoksesta länteen.

4 Kaivospiiri kuuluu suurelta osin Ylä-Koitajoen osa-alueen Alajoen valuma-alueeseen, jonka pinta-ala on 68,6 km 2 ja järvisyys 0,77 %. Kaivoksen ja sen välittömän lähiympäristön pintavedet virtaavat luontaisesti metsäojia myöten Lietojaan, josta edelleen Alajoen kautta Koitajokeen. Pampalosta Koitajokeen on virtausmatkaa noin 20 km. Lietojanlammen ja siihen Pampalonlammista ja Pienestä Lietojanlammesta tulevat vedet ovat ajoittain happamia (ph usein alle 5,5), keskimäärin kirkkaita ja sisältävät rautaa 0,5-1,7 mg/l. Typen keskipitoisuus vaihtelee 500-700 µg/l. Sulfaattia ja kiintoainesta vesissä on enimmillään todettu noin 20 mg/l. Nikkeliä on enimmillään 10 µg/l, kuparia 30 µg/l, sinkkiä 150 µg/l ja arseenia 130 µg/l. Pitoisuudet ovat pieniä ja luonnontilaisina pidettäviä. Vesien laatu on pysynyt samana. Lietojan yläosan veden laatu poikkesi kaikista muista vesistä. Veden ph, alkaliniteetti, sähkönjohtavuus, nitraatti- ja kiintoainepitoisuus olivat koholla. Vesi oli sameaa ja metallit olivat ilmeisesti kiintoaineeseen sitoutuneina. Kaivosalueen länsipuolelta virtaavat vedet ovat osa Käenjoen valuma-aluetta, jonka pinta-ala on 240 km 2 ja järvisyys 8 %. Valuma-alueella on runsaasti soita. Vedet virtaavat luontaisesti metsäojia myöten Sivakkajokeen ja osa suoraan Hattujärveen. Hattujärvestä vesireitti jatkuu Hattu-, Jorhon, Hanhi- ja Syväysjokien sekä Harkko- ja Pirttijärven kautta Koitereeseen. Vesistön järvet ovat suurehkoja, mutta matalia. Hattujärvi on pitkänomainen ja matala noin 5 km 2 :n laajuinen järvi, joka sijaitsee lähimmillään noin 3 km:n etäisyydellä kaivosalueesta. Harkkojärven pinta-ala on noin 5 km 2. Yhteenvetona Käenjoen vesistön tarkkailun tuloksista voidaan todeta seuraavaa: Sulan veden aikana ph -taso on ollut 4,7-6,0. Alkaliniteetti on ollut alhainen ja elektrolyyttipitoisuus hyvin alhainen. Veden väriarvo on ollut 150-300 mg/l Pt ja COD Mn -arvo 21-42 mg/l O 2. Sivakkojoessa, Poikapäässä ja Harkkojärveen laskevassa Hanhijoessa typpeä on ollut 1 200-1 600 µg/l, kun muissa tutkituissa vesissä pitoisuustaso on ollut 430-490 µg/l. Nitraattia typestä on muutamia kymmeniä µg/l. Rautapitoisuus on ollut 1,1-1,9 mg/l. Nikkelin ja sinkin pitoisuudet ovat jääneet määritysrajaa pienemmiksi. Kaivosvesien purkureitiksi suunnitellun Sivakkojokeen laskevan ojan veden laatu poikkeaa joiltakin osin Sivakkojoen veden laadusta. Fosforin, raudan ja mangaanin pitoisuudet sekä sameus ovat ojassa korkeammat kuin Sivakkojoessa. Nikkeliä ja sinkkiä ei todettu. Elokuussa 1999 Hattujärven Sivakkolahden syvänne oli hapeton ja Paskopohjan syvänteessä oli merkittävä happivaje. Harkkojärven syvänne oli lähes hapeton. Hapen vähyyden tai loppumisen vuoksi alusveteen oli vapautunut fosforia, rautaa ja mangaania. Hattujärven fosforipitoisuus oli päällysvedessä 30-40 µg/l ja typpipitoisuus noin 400 µg/l. Harkkojärvessä ravinteita oli saman verran kuin Hattu-

järvessä. Vedet olivat tummia ja näkösyvyys oli vain 1 m:n luokkaa. ph -taso oli pääsääntöisesti vähän yli 6. Nikkeliä ja sinkkiä ei todettu. Elokuussa 1999 a-klorofyllin pitoisuudet olivat Hattujärvessä ja Harkkojärvessä lievästi rehevien vesien tasolla (2,8-7,0 µg/l). Jääpeitteisenä aikana järven syvänteistä happi voi loppua tai kulua hyvin vähiin ja sen vuoksi sedimentistä voi vapautua ravinteita ja metalleja. Sivakkolahden syvänteessä todettiin nikkeliä 11 µg/l keväällä 1999, mutta muita tutkittuja metalleja (Ni, Zn, Cu) ei järvissä eikä Käenjoen suunnan vesissä todettu. ph -taso oli noin 6 tai hiukan sen alle, sähkönjohtavuus alle 4 ms/m ja väriarvo 150-300 mg/l Pt. Sivakkolahti oli vähän ravinteikkaampi kuin Hattujärven muut alueet. Fosforipitoisuus oli pintakerroksessa yli 30 µg/l. Talvella 2004 Jorhonjärvessä happi ilmeisesti riitti läpi talven. Maaliskuussa 1999 Sivakkolahden syvänteen sedimentin ylin 10 cm:n kerros oli mustaa pelkistynyttä sulfidiliejua. Tämän alapuolinen kerrostuma oli ruskeaa. Hehkutushäviön eli orgaanisen aineen osuus kuiva-aineesta oli 40-48 %. Järven keskivaiheilta otettu näyteprofiili oli väriltään tasaisen ruskea. Orgaanista ainesta oli hiukan vähemmän kuin Sivakkolahden pisteessä. Ravinteiden pitoisuudet olivat orgaaniselle kerrostumalle tyypillisesti suuret. Fosforia oli 0,8-2,7 mg/g ja typpeä 8,1-15 mg/g. Tutkittuja metalleja oli ylimmässä 0-3 cm:n vyöhykkeessä pääsääntöisesti enemmän kuin syvemmällä, mutta ainoastaan lyijyn osalta ero oli huomattava. Lyijyn pitoisuus oli pintakerroksessa 71-94 mg/kg ja yli 20 cm:n syvyydessä alle 5 mg/kg. Sinkkipitoisuus oli 81-290 mg/kg, nikkelipitoisuus 14-46 mg/kg ja kuparipitoisuus 10-34 mg/kg. Rautaa ja mangaania oli kerrostumassa runsaasti. 5 Vuoden 1998 kalastustiedustelun mukaan Hattujärvellä laskettiin olevan 41 ja Harkkojärvellä 29 kalastavaa taloutta. Kalastajia koko alueella oli yhteensä vajaa 200. Kalastus oli kotitarvekalastusta. Koska Hattujärven rannoille on tämän jälkeen rakennettu 10-15 mökkiä, kalastus on todennäköisesti lisääntynyt. Tärkeimpiä pyydyksiä olivat verkot, katiskat, rysät ja heittovavat. Talvikalastusta harjoittivat pilkkimisen lisäksi muutamat verkkokalastajat. Kokonaissaalis oli 5,3 t, josta haukea oli 44 %, ahventa 24 %, siikaa 10 % ja madetta 7 %. Kokonaissaaliista 48 % saatiin Harkkojärvestä ja 42 % Hattujärvestä. Saaliin lajijakauma oli molemmissa järvissä melko samanlainen. Talouskohtainen saalis oli Hattujärvellä 54 kg ja Harkkojärvellä 87 kg. Kokonaissaalis oli noin 5-6 kg/ha. Hattujärvestä saatu saalis lienee kasvanut mökkiasutuksen lisääntymisen myötä. Hattujärven kalojen makuvirheet olivat kalastajien mukaan harvinaisia. Harkkojärvessä makuvirheitä ei mainittu esiintyvän. Molemmilla järvillä noin kolmannes kalastajista ilmoitti pyydysten likaantumisen vaikeuttavan pyyntiä ja aiheuttavan lisätyötä. Harkkojärven hauissa todettiin elohopeaa hieman yli rajan 0,5 mg/kg,

jolloin kaloja ei suositella syötäväksi säännöllisesti. Hattujärvessä elohopean pitoisuustaso oli alempi kuin Harkkojärvessä. 6 Kesällä 1999 tehtiin sähkökoekalastuksia Sivakko-, Hattu- ja Jorhonjoella. Koskialueiden kalalajisto oli niukka koostuen pääasiassa ahvenesta, särjestä ja mateesta. Haukea oli kahdessa kohteessa vain satunnaisesti. Ahven oli kaikilla joilla selvästi vallitseva ja sen tiheydet olivat melko suuria. Koskialueille yleensä tyypillisiä pohjakaloja, kivisimppua ja kivennuoliaista oli havaittavissa. Lohikaloja ei koealoilla esiintynyt. Hattujärveen on istutettu vuosien 1995-2005 välisenä aikana yhteensä 21 500 kpl 1 - kesäisiä planktonsiian istukkaita. Samalla aikavälillä Harkkojärveen on istutettu 19 310 kpl 1 -kesäisiä kuhan istukkaita ja 500 kpl 1 -kesäisiä planktonsiian istukkaita. Pohjavedet Kaivospiirin ympäristössä ei ole pohjavesialueita. Muut kuormittavat toiminnot Hakkuut, suo-ojitukset ja puiden istutukset ovat muuttaneet kaivoksen toiminta-aluetta suurimmalta osalta. Ympäröivät lähialueet, lukuun ottamatta ns. Pampalon vanhan metsän aluetta ja kahta lähellä olevaa suota kaivoksen pohjoispuolella, on käsitelty samaan tapaan. Ylä-Koitajoen vesistöalueelta on varattu alueita turvetuotantoon. Käenjoen valuma-alueella on hyvin vähän asutusta ja maanviljelyä. Luonnonsuojelualueet ja muut luontokohteet Käenjoen ja Ylä-Koitajoen vesistöalueilla on arvokkaita suojeltuja luontokohteita, joista osa kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan. Lähimpänä sijaitsevat Ylä-Koitajoen vesistöalueella Koivusuon luonnonpuisto, Ristisuon soidensuojelualue ja Koivusuon pohjoispuolella sijaitseva vanhojen metsien suojelualue. Käenjoen vesistöalueella, aivan sen alaosalla sijaitsee Iso Ukonsuon - Tervasuon alue, joka kuuluu suojeltuihin lintuvesiin. Suurin osa Koitereen saarista kuuluu rantojensuojeluohjelmaan. Hankkeen vaikutusalueella ei ole arvokkaita pienvesiä.

7 Metsähallitus on rauhoittanut Pampalon vanhan metsän alueen, joka sijaitsee noin 1 km pohjoiseen kaivoksen läjitysalueesta. Kaivospiirin länsipuolinen suoalue on kasvistollisesti arvokasta mesotrofista nevaa. Kohde on Metsähallituksen laatimassa Ilomantsin alue-ekologisessa suunnitelmassa merkitty arvokkaaksi luontokohteeksi. Käenjoen vesistöalueen Hattujoen vesiretkeilyreitti ulottuu Koitereesta Syväysjoen ja Harkkojärven kautta Hattujärvelle ja se soveltuu lähinnä kanootilla kulkuun. Toiminnan kuvaus ja ympäristökuormituksen rajoittaminen Maanalaisen tutkimuksen jatkaminen Vinotunnelin pituus on tällä hetkellä 1 766 m ja se ulottuu maanpinnalta noin 280 m:n syvyyteen. Tutkimusvaiheessa tunnelia jatketaan alaspäin ja siihen tehdään syväkairauksia varten vaakasuora tutkimustunneli. Yhteensä pituutta tulee vajaa 1 000 m ja kiveä louhitaan 23 000-24 000 m 3. Louhe sijoitetaan nykyisen läjitysalueen jatkeeksi sen etelä-kaakkoispuolelle. Vinotunnelin jatkeelta ja mahdollisesti tehtävistä tutkimustunneleista selvitetään esiintymän syvemmät osat. Kairausta tehdään arviolta 10 000 m. Työ tehdään vuorotyönä pääsääntöisesti maanantaista lauantaihin. Tarvittaessa töitä tehdään myös sunnuntaisin. Vuorossa työskentelee 5-10 henkilöä ja koko työmaan vahvuus vaihtelee 20-30 henkilön välillä. Työmaalle pystytetään väliaikaiset toimisto- ja huoltoparakit. Louhintavaihe kestää 8-10 kuukautta. Syväkairaus kestää tämän jälkeen 5-6 kk. Maanalaisen tutkimuksen jälkeen ennen varsinaista kaivostoiminnan aloittamista vanhat ja uudet tunnelitilat pidetään kunnossa (huoltovaihe). Mahdollisesti kaivoksen tuloa valmistelevia huolto-, korjaus- ja rakennustöitä töitä tehdään sekä maan pinnalla että maan alla.

Kaivos-, murskaus- ja rikastustoiminta 8 Malmi louhitaan maanalaisena louhintana alhaalta ylöspäin. Malmia louhitaan noin 200 000 t/a. Viimeisten varantoarvioiden mukaan kaivos toimii 5-7 vuotta. Malmin louhinnassa tehdään ensiksi malmivyöhykkeeseen ulottuvat perät (tunnelit) ja sen jälkeen suunniteltuun louhokseen avausperät. Tämän jälkeen malmi räjäytetään. Kaivos toimii viikonlopuiksi keskeytyvässä kaksi- tai kolmivuorotyössä. Joskus työskentely voi tapahtua myös viikonloppuisin. Kuorma-autoilla ajettava malmi kipataan pääosin suoraan murskaimeen. Osa varastoidaan väliaikaisesti avoimella kentällä, mistä kiviaines siirretään murskaimelle kauhakuormaajalla. Malmi pienennetään leukamurskaimella 150-200 mm:n kokoon. Murske johdetaan teräksiseen varastosiiloon (hyötytilavuus 1 000 t). Murskaamo toimii pääsääntöisesti maanantaista lauantaihin klo 6-22. Melua ja pölyä aiheutuu kiven louhintaan liittyvistä eri työvaiheista kuten kivenporauksesta, räjäytyksistä, lohkareiden rikotuksesta sekä lastauksesta, kuljetuksesta ja murskaamon toiminnasta. Valtaosa louhintatöistä tehdään maan alla. Räjäytysmelu poikkeaa oleellisesti muusta melusta. Paine- ja tärinävaikutukset saattavat korostaa meluvaikutuksia. Räjäytystöitä tehdään maan alla noin 250 päivänä vuodessa. Kerralla käytettävä räjähdysainemäärä vaihtelee yksittäisten kivien räjäyttämisessä käytettävästä muutamasta kilosta muutamaan sataan kiloon. Murskain on rakennuksen sisällä. Varastosiiloon johtava kuljetin on koteloitu. Melua ja pölyämistä esiintyy vain murskaamon lähellä. Murskaamon pölyämispisteet on varustettu kohdeimuilla. Pölynpoistolaitteet sijoitetaan erilliseen konttiin ja kiintoaineen erottamiseen käytetään letkusuotimia, ionisoivaa pölynpoistolaitteistoa tai muuta käyttötarkoitukseen soveltuvaa järjestelmää. Malmisiilon yläosaan sijoitetaan letkusuodin, joka aika ajoin täryttää pölyn takaisin malmisiiloon. Tilapäisesti korkeampia meluhuippuja voi aiheutua, jos isompia malmilohkareita pienennetään hydraulivasaralla varastokentällä ennen murskausta. Varastosiilosta murske siirretään kuljettimilla jauhatukseen, jossa aines pienennetään alle 0,2 mm:n hienouteen. Jauhatuksessa käytetään jauhinkappaleina isompia malmilohkareita tai rautakuulia ja vettä väliaineena. Tarvittaessa jauhatusta voidaan tehostaa

9 rakennuksen sisällä olevalla kartiomurskaimella. Hieno kiviaines johdetaan luokittimien kautta hiukkaskoon mukaan joko ominaispainoerotukseen tai vaahdotusprosessiin. Karkeampi, yli 0,1 mm:n aines menee ominaispainoerotukseen, missä kulta erottuu. Ominaispainoerorikastuksen jälkeen erottumaton aines palaa jauhatukseen, josta aines menee uudelleen luokittimille. Hienomman, alle 0,1 mm:n, aineksen vaahdotuksessa ja rikasteen sakeutuksessa käytetään kemikaaleja. Lievästi emäksisen malmin ansiosta veden ph:n nostoon ei tarvita kemikaaleja. Vaahdotuskennoissa ilmakuplat nostavat kemikaaleilla käsitellyt kultahippuset vaahdon mukana rikasteränneihin. Malmin sisältämät sulfidit, joista pääosa on pyriittiä (FeS 2 ), nousevat kultarikasteeseen ja menevät tämän mukana jatkojalostukseen. Rikastushiekkaan arvioidaan jäävän enintään 10 % malmissa olleista sulfideista. Kullan kokonaissaanto on 90 %, ominaispainoerotuksella saadaan 20 % ja loput vaahdotuksella. Ominaispainorikasteessa on kultaa 50 kg/t ja vaahdotusrikasteessa 0,1-0,3 kg/t. Vuosittain saadaan 10 t ominaispainorikastetta ja 7 400 t vaahdotusrikastetta. Jäännös on rikastushiekkaa. Jatkojalostukseen menevät rikasteet johdetaan erilliseen varastoon, jonka hyötytilavuus on 1 000 t. Kun rikastamo toimii keskimääräisellä kapasiteetilla, malmia syötetään prosessiin 25 t/h, jolloin vettä tarvitaan noin 75 m 3 /h eli 1 800 m 3 /d. Rikastamo toimii keskeytymättömässä kolmivuorossa seitsemän päivää viikossa. Se seisautetaan vain suurien juhlapyhien sekä huolto- ja korjausseisokkien ajaksi, yhteensä noin 30 d:n ajaksi vuodessa. Arvioitu vuosittainen toiminta-aika on 8 000 h/a. Sivukiven läjitys Louhittavaa kiveä ja huomattava osa jo läjitetystä kiviaineksesta käytetään hyödyksi mm. rikastushiekka-altaiden rakentamisessa ja louhittujen tilojen täytöissä. Lujuudeltaan heikkolaatuinen kiviaines maisemoidaan läjitysalueelle. Pintamaita läjitetään toiminnan aikana rikastushiekka-altaan tuntumaan kahdelle alueelle ja jossain määrin sivukivien läjitysalueelle. Kun toiminta loppuu, pintamaat käytetään rikastushiekka- ja sivukivialueen pintaverhoiluun. Sivukiven ja maa-aineksen läjitysalueen lopullisen laajuuden arvioidaan olevan noin 6,8 ha. Tällä hetkellä suurin korkeus ympäröivään maan pintaan nähden on noin 12 m.

10 Läjitysalueella on sivukiveä, heikkopitoista malmia (kultaraakku) ja moreenia sekä pintamaita. Alueen eteläosa on ollut koetoiminnan aikana kultamalmin ja muun hyötykäyttöön murskatun kiviaineksen varastoalueena. Osa alueista on tällä hetkellä tasaisina kenttinä. Läjitettyjä aineksia on noin 300 000 m 3 ktd, josta moreenia on 190 000 m 3 ktd ja sivukiveä 100 000 m 3 ktd. Läjitysalue sijoittuu pääosin moreenialueen päälle, ainoastaan länsireuna on paikoin suolla. Moreeni on pintakerroksiltaan kolmen metrin syvyyteen hiekkamoreenia ja syvemmältä silttistä hiekkamoreenia. Suolla turpeen alla on moreeni- tai silttikerros. Sivukivestä on tehty kokonaisalkuaineanalyysi xrf-tekniikalla sekä hapontuotto- ja liukoisuustestit. Analyysien perusteella tyypillisen sivukiven (maafinen vulkaniitti), metallipitoisuudet ovat alhaiset. Kivi koostuu pääosin silikaateista, joita ovat maasälpä, amfibolit ja kiilteet. Sivukivi on suoritetun haponmuodostustestin perusteella happoa tuottamatonta (NP/AP-suhde on 8,4). Kokonaisrikkimäärä on alhainen (0,12 %). Ravistelutestien perusteella (SFS-EN 12457-3) kiviaineksesta liukenevien metallien määrä on alhainen ja kiviaines täyttää pysyvän jätteen kaatopaikalle sijoitettavalle materiaalille asetettavat raja-arvot. Testissä muodostunut suodos oli emäksinen (ph 9,44-9,78). Rikastushiekan loppusijoittaminen Rikastushiekan kokonaismetallipitoisuudet ylittävät osin SAMASE-ohjearvot mutta maksimiliukoisuustestin (NEN 7341) mukaiset liukoisuudet ovat vähäisiä, minkä perusteella rikastushiekkaa ei voida pitää ympäristölle haitallisena. Rikastushiekan neutraloitumis- ja haponmuodostusominaisuuksien suhde (NP/AP-suhde) on 23,2 vaahdotusjätteessä. Lisäksi rikastushiekkaa on tutkittu liukoisuustestin SFS-EN 12457-3 mukaisesti. Testin tuloksia on verrattu Euroopan Unionin Neuvoston päätöksen (direktiivi 1999/31/EY) mukaisiin raja-arvoihin. Pysyvän jätteen kaatopaikoille sijoitettavilla materiaaleille asetetut suotautumisen raja-arvon eivät ylittyneet minkään alkuaineen osalta. Rikastusprosessista tuleva rikastushiekkaliete pumpataan veden mukana altaaseen, jossa hiekka erotetaan laskeuttamalla. Rikastushiekka, kaivosvesien ja jätevesien käsittelyaltaat tulevat lähelle rikastamoa louhoksen länsipuolelle. Rikastushiekka-altaan laa-

11 juus on noin 23 ha ja siihen liittyy 4 ha:n jälkiselkeytysallas. Altaisiin johdetaan rikastushiekkaa 192 600 t/a. Etuselkeytysaltaan tilavuus on 700 000 m 3 ja jälkiselkeytysaltaan 80 000-100 000 m 3. Kapasiteettia on suunniteltu lisättävän 40 %, jolloin rikastushiekalle tarkoitettua etuselkeytysallasta voitaisiin kasvattaa 300 000 m 3 :llä. Jos varakapasiteettia ei rakenneta, patojen yläpinta on tasolla +206 m eli enimmillään noin kahdeksan metriä viereisen suon pintaa korkeammalla. Jos lisäkapasiteetti rakennetaan ja patoja korotetaan 2 m, korkeuseroa on noin 10 m. Patojen harja on vähintään kaksi m vesipinnan yläpuolella. Altaan pohjalta ei ole tarkoitus poistaa maamassoja. Alueen pinta-alasta yli puolet on moreenialuetta ja loput turpeen peittämää suota tai soistunutta metsää. Kaivospiirin alueella olevista moreeneista on testattu vedenläpäisevyyttä useista eri pisteistä, mutta altaan pohjalle jäävistä moreeneista tätä ei ole tehty. Testatuilla hiekkamoreeneilla läpäisevyysarvot (K) vaihtelevat välillä 1,21 10-6 - 6,36 10-8 m/s. Laatunsa perusteella altaan laajasti esiintyvien silttisten hiekkamoreenien voidaan olettaa olevan testattuja tiiviimpiä. Patojen alta poistetaan turpeet, hiekka ja mahdolliset koheesiomaat. Turpeet ja osa muista maista varastoidaan perustettaville läjitysalueille, mistä maat otetaan aikanaan rikastushiekka-alueen maisemointiin. Allaspadoille on vaihtoehtoisina rakennetyyppeinä homogeeninen moreenipato tai vyöhykepato, jossa tukirunko on louhetta ja tiivisteosana vähintään 6 m paksu moreenivyöhyke. Molemmissa patotyypeissä on patorungon sisään vedetty suotovesien vastaanottorakenne (suodatin). Patojen mahdollinen korottaminen toisessa vaiheessa on alustavasti suunniteltu tehtäväksi moreenilla. Patojen harjaleveys on 4 m ja rakennepaksuus 0,5 m. Alustava luiskakaltevuus on 1:2 sekä kuivassa että märässä luiskassa. Luiskaverhousten materiaali on pienlouhetta ja suodatinmateriaali hiekkaista soraa tai pienlouhetta. Patojen tyvelle niiden ulkolaitaan rakennetaan suotovesiojat, joihin patojen läpi suotautuva vesi kerääntyy. Homogeenista moreenipatoa käytettäessä reunapatojen läpi ja alitse tapahtuvan suotautumisen määräksi on arvioitu 220 m 3 /d ja louherunkoisella vyöhykepadolla noin nelinkertainen määrä. Patoihin tarvittava moreeniaines saadaan alueen moreenikumpareista ja kaivosalueelta poistetuista moreenipintamaista.

Kemikaalit, apu- ja polttoaineet (käyttö ja varastointi) 12 Räjähdysaineita käytetään keskimäärin 280 t/a. Käytettävät aineet ovat ammonium- ja natriumnitraatin sekä kaasuöljyn seoksia. Rikastuksessa arvioidaan käytettävän kemikaaleja seuraavasti: Kaliumamyyliksantaatti 20 t/a Danafloat 245 10 t/a Aerophine 3418A 10 t/a Dowfroth 250 3 t/a Fennopol 1 t/a Danafloat on biologisesti hajoavaa. Dowfroth ja Fennopol ovat biologisesti vaikeasti hajoavia. Kaikki em. kemikaalit liukenevat hyvin veteen. Tuotannossa käytetyt öljytuotteet ovat biologisesti hitaasti hajoavia. Kemikaalit säilytetään erillisessä varastorakennuksessa, johon rakennetaan vahinkojen varalle suojareunukset. Kevyttä polttoöljyä käytetään kaivoskalustolla ja lämmitykseen. Kulutus on keskimäärin 600 t/a (suurin kulutus 700 t/a). Ajoneuvoissa käytetään dieselöljyä 25 t/a. Kevyttä polttoöljyä säilytetään suoja-altaallisessa säiliössä (35 m 3 ), jossa on varohälytin. Dieseliä säilytetään säiliössä (5 m 3 ), jossa on suoja-allas. Voiteluöljyille ja rasvoille hankitaan suljetut kontit, joissa on suoja-altaat. Öljysäiliöiden varastoalue päällystetään öljysoralla ja valumavedet johdetaan öljynerotuskaivoon, joita tarkkaillaan päivittäin. Lisäksi vahinkojen torjuntaan käytetään tarvittaessa turvetta. Veden hankinta, käyttö sekä jätevesien käsittely ja johtaminen Alueella tarvittava talousvesi (noin 15 m 3 /d) saadaan avolouhoksen eteläpuolen pieneen moreeninalaiseen pitkittäisharjuun sijoitettavasta maakaivosta. Mikäli se ei veden laadun tai määrän suhteen riitä, rakennetaan porakaivo. Juomavesi tuotaneen muualta. Rikastamon käyntiinlähtöä varten tarvittava vesi kerätään ennakkoon rikastushiekkaaltaaseen. Käyntiinlähtöä varten vesipinta on nostettava vähintään tasolle +202 m, jolloin vesimäärä on noin 200 000 m 3. Kaivosvesien määrä on noin 30 000 m 3 /kk, joten

13 pelkästään niitä käyttäen vesitysaika voi muodostua liian pitkäksi. Lisävesiä on varauduttava johtamaan Lietojanlammesta alkukesällä ja syksyllä, kun valuma ylittää keskivaluman 10 l/(s km 2 ). Jos Lietojanlammesta johdetaan vettä noin 50 % tulovirtaamasta, määrä on keskivalumalla noin 1 500 m 3 /d. Altaaseen voitaisiin johtaa käynnistykseen tarvittava vesimäärä esim. kesäkuun ja syyskuun välisenä aikana johtamalla Lietojanlammesta vettä kesäkuussa ja syyskuussa 45 000 m 3 kuukausikeskiarvona ja koko jakson ajan kaivoksen kuivatusvesiä 30 000 m 3 /kk. Huoltovaiheen aikana kaivoksen kuivanapitovesi johdetaan kolmiportaisen tasausallassysteemin kautta Lietojaan. Tutkimustunneliin tällä hetkellä purkautuvan pinta- ja pohjaveden määrä vuosikeskiarvo on noin 450 1/min (650 m 3 /d). Se koostuu suorasta kalliopohjavedestä sekä avolouhoksen ja täytettyjen louhosten läpi valuvasta pintavedestä. Tutkimusvaiheessa kaivoksen kuivanapitovesi ja kaivostoiminnan aikana rikastushiekka-alueen ylitevesi johdetaan Käenjoen vesistöalueelle eli kaivospiiriltä länteen. Virtaussuunta on metsäojia myöten Hattujärven pohjoispäähän laskevaan Sivakkojokeen ja edelleen Hattujärveen. Hattujärvestä vesireitti jatkuu Hattujokea ja Jorhonjokea myöten Harkkojärveen ja Pirttijärveen ja edelleen Käenkosken kautta Koitereeseen laskevaan Syväysjokeen. Tutkimusvaiheessa vedet pumpataan tutkimustunnelista selkeytysaltaisiin. Niiden jälkeisen kolmiopadon alapuolelle tehdään rengaskaivo, johon vedet keräytyvät. Virtaus Lietojaan estetään padolla. Rengaskaivoon asennetaan jatkuvatoiminen uppopumppu, joka pumppaa vedet putkilinjaa pitkin vedenjakajan länsipuolelle Käenjoen valumaalueelle. Sieltä ne purkautuvat paksuturpeiselle taimikkoalueelle. Pumpattavaan veteen joutuvan kiintoaineksen määrä on 10-15 % edellisen tutkimusvaiheen kiintoaineksen kokonaismäärästä pienen louhintamäärän ja kiven rapautumattomuuden takia. Tämän takia kiintoaineksen poistoa selkeytysaltaiden jälkeen tehdään imeyttämällä vesi luonnon pintaturpeeseen ja vaihtamalla putken sijaintia. Tämän on arvioitu riittävän tavoitetason alittamiseen, koska louhinta-aika on lyhyt. Tutkimusvaiheen toisessa osassa tapahtuu kairausta, jolloin pumpattavaan veteen joutuu vain kairaussoijaa. Tällöin kiintoainesmäärä vähenee.

14 Käyntiinlähdön jälkeen rikastusprosessissa muodostuva rikastushiekka pumpataan vesilietteenä varastoaltaaseen, jossa hiekka erottuu vedestä. Vesi johdetaan takaisin rikastamolle. Kierrätysvesi otetaan jälkiselkeytysaltaan päähän sijoittuvasta settikaivosta, josta tapahtuu myös yliteveden purku vesistöön (500 000 m 3 /a). Kaivoksen kuivatusvesiä ja toiminta-alueen pintavesiä käytetään tarvittaessa korvaamaan vesikierrossa syntyvää hävikkiä. Kaivoksen kuivanapitovesi johdetaan rikastushiekka-altaalle. Vesi sisältää kiintoaineksen lisäksi räjähdysaineista peräisin olevaa typpeä. Tarvittaessa kiintoaineen vähentämiseksi varaudutaan veden kemikalointiin ja jälkiselkeytykseen. Kemikalointiin kuuluvalle jälkiselkeytysaltaalle on varattu tilaa noin yksi hehtaari. Saniteettivedet käsitellään pienpuhdistamolla ennen johtamista rikastushiekka-altaalle. Mitoituksessa on käytetty asukasvastinelukua 25. Jäteveden käsittelyssä muodostuu lietettä 25 m 3 /a, joka kompostoidaan alueella turpeen kanssa. Varsinaista aumakompostointia edeltää noin vuoden pituinen varastointivaihe turvealtaassa. Kompostointialue sijoitetaan siten, että valumavedet voidaan kerätä ja johtaa takaisin puhdistamolle. Liikennejärjestelyt Lähin maantie on nro 522 Ilomantsista Hattuvaaraan kautta Lieksaan. Siitä haarautuu länteen Pampalon eteläpuolella metsäautotie. Kaivosalue on tämän metsäautotien pohjoispuolella ja sinne on työmaatieyhteys. Normaalin työmatkaliikenteen lisäksi kiinteistöllä käy päivittäin keskimäärin yksi rikasteita kuljettava rekka-auto ja muutama tavara-auto. Polttoainekuljetuksia alueelle arvioidaan tarvittavan kerran viikossa. Alueella on käytössä 2-4 kauhakuormaajaa, kaivinkone ja 4-6 dumpperia tai kuorma-autoa ja noin 10 kpl pienajoneuvoja. Kaivostyöhön liittyvä liikenne on pääasiassa kaivokselta sivukiven kuljetusta läjitysalueille ja malmikiven kuljetusta murskaamolle. Toiminta-alueen tiet ovat sorapintaisia, ainoastaan rikastamon ja toimistoalueen pihaalueita päällystetään. Tarvittaessa teitä kastellaan pölyämisen estämiseksi.

15 Jätteet ja jätehuollon järjestäminen Kaivostoiminnan aikana syntyvät erilaiset jätteet ja niiden määrät ovat seuraavat: Jäte Määrä Käsittely Sivukivet ja pintamaat 100 000-160 000 t/a Omat läjitysalueet Kaivostäyttö Patorakenteet Rikastushiekka 200 000 t/a Rikastushiekka-allas Jätevesiliete 25 m 3 /a Kompostointi Metalliromu 37 000 t/a Metallien kierrätys Sekajäte 40 t/a Kaatopaikka Jäteöljy, Kiinteät öljyjätteet Akut ja paristot 10 t/a Ongelmajätteen käsittely Pintamaat ja lujuudeltaan hyvälaatuiset sivukivet hyödynnetään kokonaisuudessaan. Sekajätteille on omat jätesäiliönsä, joiden tyhjennys liitetään kunnalliseen jätteenkuljetukseen. Ongelmajätteille on erillinen teräskontti, jonne sijoitetaan myös koneista kertyvät jäteöljyt. Ongelmajätteet kuljetetaan pois kaivosalueelta. Toiminnan lopettamista koskeva suunnitelma Rikastushiekan selkeytys- ja jälkiselkeytysallas Toiminnan loputtua rikastushiekka-allas tyhjennetään vapaasta vedestä. Tyhjennysnopeutta säädellään siten, että purkautuva vesimäärä pysyy samana kuin normaalissa käyttötilanteessa. Alkukuivumisen nopeuttamiseksi rikastushiekka-altaan reunapadon tuntumaan ja altaan keskelle on varauduttu rakentamaan salaojat, jotka johdetaan jälkiselkeytysaltaaseen. Putkiyhteys välipadon läpi varustetaan sulkuventtiilillä. Salaojilla voidaan nopeuttaa ylimääräisen huokosveden poistumista läjitetystä rikastusjätteestä, jonka jälkeen vesipinta asettuu valuntaa ja suotoa vastaavaan tasapainotilaan. Jälkiselkeytysaltaan padot madalletaan sellaiselle tasolle, että valuma ympäristöstä allasalueelle estyy ja altaan pohjalle laskeutunut materiaali pysyy alueella. Altaan sisäiset vedet johdetaan matalimmalta kohtaa toiminnan aikaiseen purkuojastoon.

16 Rikastushiekan varastoalueen reunavyöhykkeet muotoillaan noin kaltevuuteen 1:3 madaltamalla ja loiventamalla korkeita reunapatoja. Rikastushiekan pinta peitetään tai käsitellään siten, että pölyäminen estyy. Peittoon ja käsittelyyn käytetään patojen muotoilusta ja purkamisesta saatavia massoja sekä allasalueelta poistettuja pintamaita ja turvemassoja. Kasvillisuuden annetaan kehittyä luontaisesti, jolloin sinne muodostuu vähitellen lehtipuuvaltaista metsää ja pensaikkoa. Allasalueen vedet ja pintavaluntavedet johdetaan hallitusti alueen luoteiskulmaan, siitä edelleen ylitevesien purkureitille ja Hattujärveen. Aluetta pyritään muotoilemaan jossain määrin jo toiminnan aikana rikastuslietteen purkua ohjaamalla siten, että alueelle muodostuisi kaksi loivapiirteistä luode-kaakko -suuntaista harjannetta, jolloin imeytymistä rikastushiekkaan voitaisiin pienentää. Muut alueet Osa sivukivestä on suunniteltu sijoitettavaksi toiminnan päättyessä vinotunneliin ja avolouhokseen. Jäljelle jäävä sivukivialue muotoillaan ja peitetään käyttäen turvetta, avolouhoksen alueelta poistettuja maita ja multaa. Luiskat loivennetaan kaltevuuteen 1:3 ja pinta tehdään jo läjityksen aikana 1:20 reunoille päin kaltevaksi. Rikastamon alueelta poistetaan toiminnan loputtua likaantuneet pintakerrokset, sekä jätevesilietteen kompostointialueen rakenteet. Massat käytetään esim. rikastushiekkaalueen esipeittoon. Suunnitelluilla jälkihoitotoimilla alueet saatetaan sellaiseen kuntoon, että niille voi vähitellen kehittyä luontainen kasvusto ja pölyäminen estyy heti toiminnan loputtua. Jätekiven läjitysalueella kasvuolosuhteet jäävät huonoksi louhekerroksen kuivattavan vaikutuksen takia. Avolouhoksen ympäristö siistitään ja luiska alueet muotoillaan loivapiirteisiksi sekä maastoon sopiviksi. Kaivanto täyttyy vähitellen pinta- ja pohjavedellä. Vesille järjestetään hallittu purkautumisreitti Lietojaan. Pintavesijärjestelyt Hattujärven suuntaan purkavat, toiminnan aikana rakennetut eristysojat, niskaojat ja suotovesien keräilyojat, jäävät paikalleen käytön loputtua.

17 Kaivosalueella sijaitsevan moreeniharjanteen itäreunan vedet keräillään toiminnan loputtua kaivettavilla eristysojilla avolouhokseen, josta ne puretaan Lietojaan. Toiminta-alueen pintavesien pumppaus rikastushiekka-altaaseen lopetetaan sen jälkeen, kun sivukivialueet on peitetty ja alueet on siistitty. Keräilyallas jätetään paikoilleen muotoiltuna ja maisemoituna. Vedet johdetaan toiminnan loputtua keräilyaltaasta Lietojaan. Paras käyttökelpoinen tekniikka ja energiankäyttö Tuotanto tapahtuu BAT-tekniikan mukaisesti verrattuna muun muassa Euroopan Unionin IPPC-toimiston kaivostoiminnan sivutuotteiden käsittelyä koskevaan dokumenttiin Reference Document on Best Available Techniques for Management of Tailings and Waste-Rock in Mining Activities, July 2004 Päästöt ja niiden vaikutukset ympäristöön Vesistö Jos kaivoksen kuivanapitovesi ja rikastushiekka-alueen ylitevesi puretaan vesistöön tasaisesti virtaamalla 18 l/s, niin Käenjoen reitin virtaama nousee kolmanneksella vesistöalueen keskivirtaamatilanteessa. Sivakkojoen suulla keskivirtaama on 0,2 m 3 /s ja kaivosvesien vaikutus on +9 %. Hattujärven luusuassa keskivirtaama on 0,6 m 3 /s ja kaivosvesien vaikutus on +3 %. Vesien johtaminen tapahtuu kaikkina vuodenaikoina, joskin se painotetaan tulvaaikoihin (kevätsulanta, syystulva ja sadekaudet), jolloin ylitevesiä johdetaan noin 50 000 100 000 m 3 /kk. Talvikuukausina johtaminen pidetään vähäisenä ja tasaisena (5 000 10 000 m 3 /kk). Altaiden suunnittelussa on otettu huomioon tarvittava 3 kuukauden säännöstelytilavuus, joka on noin 100 000 m 3. Allaskäsittelyllä poistetaan kiintoainetta ja jäännöspitoisuudeksi arvioidaan 80 mg/l. Typpi on pääosin liukoisena. Reduktioksi on arvioitu enintään 20 %. Jäännöspitoisuus

18 on noin 15 mg/l, joka on valtaosin nitraattia. Sulfaatti ei vähene altaissa. Fosforin reduktio on vähintään 90 % ja jäännöspitoisuus on 50 µg/l. Ylitevesien laatu ja niiden aiheuttama kuormitus, kun kaivospiirin alueelta poistettava vesimäärä on 500 000 m 3 vuodessa, on arviolta seuraava: Pitoisuus Kuormitus mg/l kg/a kg/d Kiintoaine 80 40 000 110 Typpi 15 7500 21 Fosfori 0,05 25 0,07 Sulfaatti 80 40 000 110 Rauta 0,2 100 0,3 Kemiallinen hapen kulutus 7,0 3 500 10 Raskasmetallien (Ni, Zn, Co, Cu, Ba) ja arseenin (As) kuormitukset jäävät pienistä pitoisuuksista johtuen tasolle 0-50 kg/a. Muista raskasmetalleista ei muodostu kuormitusta. Metallien rikastumista kaloihin ja muuhun eliöstöön ei ole odotettavissa eikä kalojen käyttökelpoisuus ravintona vaarannu. Kun kaivosalueelta lähtevä kiintoaineenpitoisuus on 75-100 mg/l, se pienentyy ennen Sivakkojokea laimentumisen vuoksi tasolle 25 mg/l. Lisäksi purkureitillä tapahtuu sedimentoitumista ja pidättymistä. Sivakkojoen luontainen kiintoainepitoisuus nousee ylitevesien vaikutuksesta hieman. Keskimääräinen pitoisuus ei ylitä arvoa 25 mg/l, jolloin mainittavia haittoja ei esiinny. Järvessä virtaus pysähtyy, jolloin kiintoaines sedimentoituu eikä sen arvioida vaikuttavan havaittavasti Hattujoen veden laatuun. Kun ylitevesien typpipitoisuus on 15 000 µg/l, se pienentyy ennen Sivakkojokea laimentumisen vuoksi noin kolmannekseen ja välittömästi joessa tasolle noin 1 000-1 500 µg/l. Sivakkojoen suulla pitoisuus on noin kaksinkertainen nykyiseen pitoisuuteen verrattuna. Kesäaikana kasvillisuus käyttää typpeä purkureitillä. Silloin muutos veden laadussa jää vähäisemmäksi. Typpikuormitus lisännee planktontuotantoa eli aiheuttaisi rehevöitymistä. Happea kuluttavia yhdisteitä ylitevedessä ei käytännössä ole. Vesissä on mm. sulfaatteja ja klorideja, jotka kohottavat sähkönjohtavuutta. Johdettavan veden kokonaisionipitoisuus on vähintään 10-kertainen luonnonvesiin verrattuna, joten vesi on

raskaampaa kuin Hattujärven vesi. Tiheytensä johdosta se kerääntyy Sivakkolahden syvänteeseen ja vakauttaa kerrostuneisuutta. 19 Kaivostoiminnan ensisijainen vesistöllinen vaikutusalue on Hattujärvi. Koska ylitevesissä ei ole myrkyllisiä aineita vaan lähinnä kiintoainesta ja typpeä, Sivakkolahden matalan rantavyöhykkeen kasvillisuus lisääntynee aiemmasta jonkin verran. Rehevöitymistä havaittaneen laajimmillaan Paksuniemen pohjoispään tasalla asti, mutta se ei muuttane järven ilmettä kuin Sivakkolahden - Korkeasaaren - Kultasaaren rajaamalla alueella. Mikäli liettymistä syntyy, se rajoittuu Sivakkajoen suun lähettyville. Kaivokselta tulevan kuormituksen laadun vuoksi kalastusta haittaavien tekijöiden, kuten pyydysten limoittumisen ja kalojen makuvirheiden esiintymis- ja voimistumisriski lisääntyy vain Hattujärvessä. Järven pohjaeläimiin, jotka ovat kalojen tärkeää ravintoa, kuormitus voi vaikuttaa aiheuttamalla muutoksia pohjan laadussa, happitilanteessa ja muussa pohjanläheisen veden laadussa. Kaivokselta tuleva kiintoaine- ja typpikuormitus eivät vaikuttane pohjan tilaan niin, että vaikutukset tuntuisivat erityisemmin pohjaeläimistön lajikoostumuksessa tai lajien välisissä suhteissa. Kuormitus näkyy selvimmin Hattujärvessä Sivakkojoen edustalla Sivakkolahden syvänteessä. Nykyisin syvänteen tila on kerrostuneisuusaikoina heikko, joskin vaikutukset ovat negatiiviseen suuntaan. Pohjanläheinen happitilanne heikkenee entistä varmemmin kerrostuneisuusaikoina. Hattujärven alapuolella Hattujoessa kuormitus ei vaikuta havaittavasti joen biologiaan. Kevätkutuiset kalat (hauki, ahven, särki) nousevat todennäköisesti kudulle Sivakkojokeen. Kuormitus ei vaikuta kalojen nousuun eikä mädin hautoutumisen onnistumiseen tulva-alueilla. Lisäksi kuormitettu alue on pääosin Sivakkojoen sivu-uomaa, joen pääuomaa ei kuormiteta kuin lyhyeltä matkalta alaosassa. Kalastusalueena Sivakkojoen merkitys on vähäinen.

Maaperä ja pohjavesi 20 Pohjaveden virtaussuunnissa on tapahtunut paikallisia muutoksia kaivoksen ja rikastamon toiminta-alueella. Toiminnan lopettamisen jälkeen pohjavesien päävirtaussuunnat ja purkautumisreitit palautuvat samanlaisiksi kuin ne olivat ennen toiminnan aloittamista. Pohjavesiin pääsee kaivostoiminnasta peräisin olevia yhdisteitä ja alkuaineita lähinnä sivukiven läjitysalueelta. Koska suotautuminen pohjavesikerrokseen samoin kuin pohjavesien virtaus on maaperän laadusta johtuen hidasta, päästöt jäävät vähäisiksi ja vaikutusalue suppeaksi. Toiminnan loputtua rikastushiekan varastoalueella sadannasta imeytyy pohjavedeksi noin 300 mm/a, jolloin kokonaismäärä on noin 70 000 m 3 /a. Tämä rikastushiekan läpi kulkeva vesimäärä suotautuu ulos paikoilleen jäävien patojen ja pohjamaan kautta ja lähes koko määrä purkautuu Hattujärven suuntaan. Vaikutusalue jää suppeaksi ja liukoisuustestien perusteella rikastushiekan läpi suotautuvan veden metallipitoisuudet ovat niin pieniä, että tästä ei aiheudu haitallisia ympäristövaikutuksia. Vaikutukset maaperään rajoittuvat kaivospiirin sisälle. Ilma Pölyämistä aiheuttavat kiviaineksen kuljetukset kaivospiirin sisällä, murskaus, lastaukset sekä ulkona tapahtuva varastointi. Pölypäästöt ovat vähäisiä ja ne rajoittuvat alueellisesti kaivospiirin alueelle ja murskaamon välittömään läheisyyteen. Kiviainespöly ei sisällä merkittäviä määriä metalleja. Jos toiminnassa tarvittavasta sähköstä osa tuotetaan dieselaggregaatilla, aiheuttaa tämä työkoneiden lisäksi vähäisessä määrin hiukkaspäästöjä. Melu ja tärinä Kaivoksella melutason arvioidaan jäävän alle 60 db:n klo 7-22. Louhintatilanteessa työkohteen melu on enintään 110 db. Lähimmän asutuksen etäisyydellä melun arvioidaan olevan alle 30 db.

21 Räjäytyksistä aiheutuu tärinää ja painevaikutusta. Koska räjäytykset tehdään maan alla, vaikutukset havaitaan lähinnä kaivospiirin alueella. Lähimpään asuntoon on matkaa noin 800 m. Maan alla tehtävistä räjäytyksistä ei synny painevaikutusta. Poikkeama-, onnettomuus- ja hätätilanteet ja niihin varautuminen Pampalon mahdolliset ympäristöön vaikuttavat onnettomuustilanneriskit on jaettavissa kaivos-, rikastamo- ja rikastushiekka-alueella tapahtuviin onnettomuuksiin. Maan alla kaivoksessa mahdollisesti tapahtuvia onnettomuuksia ovat tulipalo ja polttoaine- tai kemikaalivuodot. Tulipalo ja niissä muodostuvat savukaasut ovat lähinnä työturvallisuuskysymys. Maan alla ei säilytetä isoja määriä polttoaineita tai kemikaaleja. Kemikaalionnettomuudet, vuodot työkoneista tai kuorma-autoista, hoidetaan mahdollisuuksien mukaan ennen valuman joutumista pois pumpattavaan veteen. Pumppaus keskeytetään puhdistustoimien ajaksi. Kun vesi pumpataan rikastushiekka-alueelle, on öljynerotusta mahdollista vielä jatkaa. Onnettomuustilanteessa haitallisten aineiden leviäminen ympäristöön maanalaisesta kaivoksesta on hyvin rajoitettu. Rikastamolla tapahtuvia onnettomuuksia voivat olla tulipalo sekä erilaisten kemikaalisäiliöiden rikkoutumiset. Haitallisten aineiden leviäminen on moniportaista ja hidasta, jolloin puhdistusoperaatiot ennätetään suorittaa ennen aineiden joutumista luontoon. Polttoainesäiliö ja muut kemikaalien varastoastiat on ympäröity suoja-altailla. Niiden mahdollisesti pettäessä seuraava keräyspiste on öljynerotuskaivo. Senkin pettäessä kemikaalit joutuisivat rikastamoaluetta ympäröiviin vedenkeräysojiin, joissa puhdistusta voidaan vielä tehdä. Seuraavana vaiheena on joutuminen pumppaamisen kautta rikastehiekka-altaalle, sieltä jälkiselkeytysaltaaseen ja vasta sen jälkeen ylivuotona luontoon. Rikastushiekka-alueen merkittävä onnettomuusriski ympäristön kannalta on padon sortuminen. Sortuminen vaatisi poikkeukselliset olosuhteet, suuret sateet yhdistettyinä routa- tai muihin padon rakenteeseen syntyviin vaurioihin. Ääriolosuhteissa padon tarkkailu on normaalia tiiviimpää ja sortuma antaa varoitusmerkkejä. Veden paine on suhteessa suurin rikastushiekka- ja jälkiselkeytysalueen pohjois-luoteispuolella. Altaassa oleva vesi ja liete purkautuisivat padon sortuessa soistuneeseen metsään tai suon

22 ojastoon, joka pidättäisi ja hidastaisi lietteen leviämistä. Padolta on minimissään 200-300 m:n matka luoteispuoliselle ojittamattomalle suoalueelle sekä yli kolmen kilometrin etäisyys ennen hitaasti virtaavan ojareitin yhtymistä Sivakkojokeen. Mahdollinen lietevirta katkaistaan väliaikaisella padolla joko kulkureitin alittaessa Poikopään tien tai noin 600 m alavirtaan tästä metsäautotien rummulla. Näin suurin osa kiintoaineksesta saadaan laskeutettua ennen sen pääsemistä Sivakkojokeen. Toiminnan ja sen vaikutusten tarkkailu Tutkimusvaihe Tutkimustunnelista pois pumpattavan veden määrä mitataan ylimpään pumppuun asennetulla käyntimittarilla. Pumpun nostotehon ja sen käyntiajan perusteella lasketaan pumpattu vesimäärä. Toiminnan aikana käyntimittari luetaan ja vesimäärä lasketaan viikon jaksoissa. Vesinäytteet on suunniteltu otettavaksi kuudesta eri pisteestä, jotka ovat seuraavat: Nro Paikka Seurantakohde 8 Purkuputken suualue Purku-uomaan lähtevä vesi 9 Riitaoja, Poikopääntie Kaivospiiriltä Sivakkojokeen lähtevä vesi 10 Sivakkojoen suu Sivakkojoesta Hattujärveen laskeva vesi 7 Sivakkojoki, Poikonpääntie Sivakkojoen taustavesi 1 Lietojanlampi Lietojan taustavesi Lietojanlammesta 5 Lietoja, Poikopääntie Kaivospiirialueelta Lietojaan lähtevä vesi Pistettä 8 esitetään viralliseksi tarkkailupisteeksi, jossa lupaehtojen mukainen korkein kuntoainemäärä on alitettava. Pisteessä 9 vedet purkautuvat pois kaivospiirialueelta. Vesinäytteet otetaan kolmen kuukauden välein eli helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Ensimmäinen näytesarja otetaan kaksi viikkoa ennen töiden aloittamista ja toinen kaksi viikkoa louhinnan aloittamisen jälkeen. Näytteistä analysoidaan happamuus (ph), kiintoaine-, kokonaistyppi-, nitriitti- ja nitraattityppi-, sulfaatti-, rauta-, nikkeli-, kupari-, sinkki- ja arseenipitoisuudet. Tulokset ilmoitetaan Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Ilomantsin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tutkimusvaiheen aikana pohjaveteen voivat vaikuttaa vain olemassa olevat sivukivikasat. Tarkkailusuunnitelmaan esitetään kahta putkea läjitysalueiden molemmilta puo-

23 lilta (KK1 ja KK3) sekä kolmatta taustaputkea (KK12). Putkista mitataan pohjaveden pinnan taso ja vesinäytteet otetaan kaksi kertaa vuodessa (touko- ja marraskuu). Näytteistä analysoidaan happamuus (ph), kiintoaine-, kokonaistyppi-, nitriitti- ja nitraattityppi-, sulfaatti-, rauta-, nikkeli-, kupari-, sinkki- ja arseenipitoisuudet. Pohjaveden pinnan taso mitataan helmi-, touko-, elo- ja marraskuussa. Tulokset ilmoitetaan Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Ilomantsin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Alle kilometrin etäisyydellä työmaasta on yksi tila, Niilonrinne. Asuinrakennuksella tehdään perustan kuntokartoitus, mitataan veden korkeus kaivossa sekä otetaan vesinäyte normaalin vesinäytteenoton yhteydessä. Toimenpiteet tehdään ennen tutkimustunnelin louhinnan aloittamista. Tarkkailuohjelmasta ja sen tuloksista tehdään vuosittainen yhteenvetoraportti, joka toimitetaan Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Ilomantsin ympäristöviranomaiselle. Huoltovaihe Maanalaisen tutkimusvaiheen jälkeen tunneli jää huoltotilaan ennen varsinaista kaivosja rikastustoiminnan aloittamista. Kuivanapitovedet purkautuvat nykyisten selkeytysaltaiden kautta Lietojaan. Veden laadun tarkkailu näytteenotolla tapahtuu kolmen kuukauden välein Lietojan tarkkailupisteistä (numerot 1-5). Näytteistä analysoidaan happamuus (ph), kiintoaine-, kokonaistyppi-, nitriitti- ja nitraattityppi-, sulfaatti-, rauta-, nikkeli-, kupari-, sinkki- ja arseenipitoisuudet. Tulokset ilmoitetaan Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Ilomantsin ympäristönsuojeluviranomaiselle. Tarkkailuohjelmasta ja sen tuloksista tehdään vuosittainen yhteenvetoraportti, joka toimitetaan Pohjois-Karjalan ympäristökeskukselle ja Ilomantsin ympäristöviranomaiselle. Kaivos- ja rikastamotoiminnan aikainen tarkkailu Pintavesien tarkkailuvesinäytteet on suunniteltu otettavaksi kuudesta eri pisteestä, jotka ovat seuraavat: