1 SISÄLTÖ 1 Johdanto... 2 2 Reitin perustiedot... 2 2.1 Suunnitteluperiaatteet... 3 2.2 Alueen kaavoitustilanne... 3 2.3 Alueen muu käyttö... 4 2.4 Turvallisuus... 4 3 Luontoarvot ja ympäristönäkökohdat... 4 3.1 Suojelualueet, pohjavesialueet ja muut tärkeät luontokohteet... 5 3.2 Vaikutukset maaperään, kasvillisuuteen ja ilmaan... 5 3.3 Meluhaitat... 5 4 Reitin perustamismenettely... 6 4.1 Maastoliikennelain mukainen menettely... 7 4.2 Reitin pitäjä... 8 4.3 Reittitoimitus... 8 4.4 Moottorikelkkailureitin siirtäminen ja lakkauttaminen... 8 4.5 Reitin käyttöönotto... 9 5 Reitin rakentaminen... 9 5.1 Puuston raivaus ja pohjan tasaus... 9 5.2 Reittirakenteet... 10 5.3 Reitin merkitseminen ja opasteet... 10 5.3.1 Reittimerkit... 11 5.3.2 Opasteet... 11 5.3.3 Viralliset liikennemerkit... 12 6 Reitin ylläpito... 12 6.1 Käyttöönottotarkastus... 13 6.1.1 Sillat ja rummut... 13 6.1.2 Reittimerkit, opasteet ja infotaulujen materiaali... 13 6.1.3 Sähkölinjat... 13 6.1.4 Tasoristeyksien ylitykset... 14 6.1.5 Hakkuut ym. toimet joista voi aiheutua vaaratilanteita... 14 6.1.6 Huoltopäiväkirja... 14 6.1.7 Turvallisuussuunnitelma... 14 7 Kustannusarvio... 15 LIITTEET: 1. Kartta 1: 100 000 2. Reittikartta 1:10 000 (4 kpl) 3. Maanomistajaluettelo ja tilakohtaiset toimenpiteet sekä hyväksynnät 4. Liikennemerkit 5. Pohjois-Karjalan Sähkön lausunto reitin sijoittamisesta johtoaukealle 6. Fingrid Oyj: lausunto 7. ELY-keskuksen lausunto yleisten teiden ylityskohdista (2010 ja 2014) 8. Tyyppikuvat: opaste, opastaulu, reittimerkki 9. Liikenneviraston ohje nro 82 "Moottorikelkkailureitin- tai uran ja maantien risteäminen"
1 Johdanto 2 Moottorikelkkailun kasvun myötä on tullut tarve ohjata ja kanavoida kelkkailua tarkemmin. Perustamalla virallisia kelkkailureittejä saadaan minimoitua haitat, perustettua kelkkailijan kannalta mielekkäät ja hyvin hoidetut reitit sekä tuotua kelkkailutoiminta paremmin virallisen valvonnan piiriin. Hoidettuja, turvallisia kelkkailureittejä voidaan myös uskottavammin markkinoida ja hyödyntää matkailuelinkeinossa. Valtakunnallisena tavoitteena on saada koko maan kattava runkoreitistö, joka koostuu virallisista reiteistä. Keskittämällä ajaminen hyvin suunnitelluille ja valvotuille reiteille saadaan kelkkailutoiminta hallitummaksi ja turvallisemmaksi. Tässä suunnitelmassa käsitellään Kaavin kunnan Maarianvaaran alueelle suunniteltua moottorikelkkailureittiä, joka kulkee Outokummun rajalta Maarianvaaran kautta Polvijärven rajalle ja näin yhdistää Kaavin suunnasta tulevan reitin Pohjois-Karjalan puolelle jatkuviin uriin. Reitiltä on yhteys Kaavin kirkonkylän suuntaan, joka käsitellään omana suunnitelmanaan (Kaavi Maarianvaara). Reitin pituus on noin 21 km. Reitti on osa Koillis-Savon retkeilyreittien täydennyshanketta, jossa viiden kunnan alueella virallistetaan moottorikelkkailureittejä. Reittisuunnitelman on tehnyt Pohjois-Savon ELYkeskuksen ympäristö- ja luonnonvarat vastuualue ja sitä on myöhemmin täydentänyt Kuopion kaupungin koordinoima Kuopion, Siilinjärven ja Koillis- Savon moottorikelkkareittien virallistaminen ja rakentaminen hanke. Reitti perustetaan 6 metrin levyisenä maastoliikennelain mukaisesti vahvistetun reittisuunnitelman perusteella kunnan hakemalla reittitoimituksella. Viralliset moottorikelkkailureitit ovat tieliikennelain alaisia teitä, joilla on yleinen oikeus ajaa moottorikelkalla lumipeitteen aikana. Reitin virallistamiseksi on siitä laadittava reittisuunnitelma, jonka hyväksyy kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Virallisella reitillä on oltava pitäjä, jonka tehtävänä on vuosittain huolehtia siitä, että reitti on käyttöönottohetkellä ajettavassa kunnossa ja turvallinen käyttäjälle. Vastuu reitin käyttämisestä ja mahdollisesti aiheutuneista vahingoista on reitin käyttäjällä. 2 Reitin perustiedot Kaavin kunnan alueella moottorikelkkailureitti alkaa Outokummun rajalta ja kiertää Maarianvaaran kautta Polvijärven rajalle. Reitti jatkuu urana Pohjois- Karjalan puolella. Reitistä erkanee haara kohti Kaavin keskustaa, joka käsitellään omana suunnitelmanaan. Suunnitellut reittiyhteydet on nähtävissä liitteen 1 kartassa. Kelkkailun aiheuttamat häiriöt on pyritty minimoimaan ennakoimalla suunnittelussa myös tulevat asuinalueet ja muut maankäyttötarpeet. Reittien linjauksessa on otettu huomioon erilaiset suojelualueet, suojeluohjelmiin ja Natura-ehdotukseen sisältyvät kohteet, pohjavedenottamot, tärkeät pohjaveden muodostumisalueet ja sekä muut erityisessä käytössä olevat alueet.
2.1 Suunnitteluperiaatteet 3 Virallisen reitin suunnittelun lähtökohtana on käytetty vanhaa ajouraa sekä rajalinjoja. Entinen ura ei kuitenkaan sovellu kaikilta osin uuden virallisen reitin linjaukseksi. Virallinen reitti ei esimerkiksi voi kulkea metsäautoteillä tai tiepohjilla joissa on talviaikaisia rasitteita. Suunnitteluun ovat osallistuneet myös maanomistajat. Heille on lähetetty tiedote sekä kartta suunnitellusta linjauksesta, jolloin he ovat voineet kommentoida suunnitelmaa tai esittää siihen omia näkemyksiään. Lisäksi maanomistajille on järjestetty reittisuunnittelun pohjalta kaksi suunnitteluiltaa. Sen lisäksi useiden maanomistajien kanssa on oltu yhteydessä puhelimitse tai kirjeitse. Maanomistajat ovat osallistuneet myös maastossa tapahtuvaan suunnitteluun. Maanomistajilta on pyydetty lupa reittiin vielä uudestaan vuonna 2013, jolloin reitin linjausta tarkistettiin muutamilta osin. Maanomistajien antamat luvat on listattu liitteessä 3. Suunnittelun yhteydessä on linjausta tarkennettu maastonäkökohdat ja reitin yleislinjaus huomioon ottaen. Reitin suunnittelussa käytetään hyväksi maastossa jo valmiina olevia uria kuten raja- ja sähkölinjoja. Sähkölinjojen osalta Pohjois-Karjalan Sähkö ja Fingrid Oyj ovat antaneet ohjeistuksensa reitin sijoittamisesta johtoaukealle. Lausunnot ovat liitteinä 5 ja 6. Louhikoita ja muita vaikeakulkuisia maastonkohtia on pyritty kiertämään. Jääalueita on pyritty välttämään mahdollisimman paljon niiden käyttöön liittyvien ongelmien vuoksi, sillä jäällä liikkuminen on aina turvallisuusriski. Maastoliikennelaki sallii jääalueilla vapaan liikkumisen, jolloin merkityltä reitiltä poikkeaminen on helppoa. Lisäksi meluhaitta korostuu ja riski muista häiriöstä esim. rantaasukkaille kasvaa. Jääalueet lisäävät myös reitin ylläpidon kustannuksia ja lyhentävät reitin vuotuista käyttöaikaa. Kaavin kunnan alueella reitti alkaa Polvijärven rajalta ja jatkuu Fingridin johtokäytävän reunassa n. 4 km, jonka jälkeen reitti kääntyy etelään kohti Maarianvaaraa. Reitti etenee pääosin rajalinjojen tuntumassa ja ylittää Syrjäjoen olemassa olevan sillan kautta metsäautotien kohdalta. Reitti kulkee Somparannan lomakylän kupeesta ja maantien ylityksen jälkeen siitä erkanee pisto Maarianvaaran hiihtokeskuksen suuntaan. Reitti jatkuu kaakkoon kohti Outokummun rajaa osittain rajalinjoja seuraillen ja osittain metsäalueilla. Erillisiä levähdys- tai taukopaikkoja ei suunnittelualueelle tässä vaiheessa rakenneta. Suunnitellun reitin kulku on esitetty liitteen 2 reittikartoissa. 2.2 Alueen kaavoitustilanne Suunnitelman esittämä reittilinjaus on esitetty suuntaa-antavana ulkoilureittiyhteytenä Pohjois-Savon maakuntakaavassa (2011). Linjaus sijoittuu Maarianvaaralla Somparannan ranta-asemakaava alueen viereen.
2.3 Alueen muu käyttö 4 Reitti sijoittuu pääosin asumattomille alueille. Maarianvaaran Somparannan lomakylän alueella reitti sijoittuu myös loma-asutuksen läheisyyteen. Alueella on myös muita vapaa-ajantoimintoja joten opastukseen ja reitin selkeään merkitsemiseen on syytä kiinnittää huomiota. Alueelle laitetaan tarvittaessa myös nopeusrajoitukset. Tampatut reittipohjat houkuttelevat myös muita käyttäjiä kuin kelkkailijoita. Koiran ulkoiluttajat, hiihtäjät, kävelijät ja jopa mopoilijat saattavat löytää nämä uudet liikkumisväylät. Muilla moottoriajoneuvoilla kuin moottorikelkoilla liikkuminen virallisella reitillä on laitonta. Jalan ja hiihtäen liikkuminen on sallittua jokamiehen oikeuksien nojalla. Reitin varrelle on syytä laittaa muuta käyttöä koskevia ohjeita joko liikennemerkkien muodossa tai muuten tiedottamalla. Reitin muuta käyttöä on seurattava ja tarvittaessa puututtava siihen. 2.4 Turvallisuus Moottorikelkkailureitit lisäävät yleistä turvallisuutta oleellisesti verrattuna tilanteeseen, missä vastaava moottorikelkkailun liikennemäärä ohjautuisi hallitsemattomasti valvomattomille epävirallisille urille. Reitinpitäjälle suositellaan vaihtoehtoisesti nimikylttien käyttöä tai pelastuspistejärjestelmään tutustumista ja käyttöönottoa. Selkein tapa toistaiseksi on ehkä käyttää nimikylttejä teiden ja vesistöjen ylityksien kohdalla kunnes pelastuspistejärjestelmästä saadaan yleinen ohjeistus esim. valtakunnallisesti. Tienylityksistä on pidetty katselmus ELY-keskuksen liikennevastuualueen edustajan kanssa. Reitin olemassaolo on huomioitava tien talviaikaisessa kunnossapidossa siten, että penkat näkemäalueella ja reitin liittymäkohdissa pidetään matalina. ELY-keskuksen lausunto maanteiden tienylityskohdista on liitteenä 7. Liitteessä 7b on lausunto muuttuneesta tienylityskohdasta Somparannan liittymän ja Maarianvaaran hiihtokeskukselle menevän liittymän välissä. 3 Luontoarvot ja ympäristönäkökohdat Kelkkailu on pyritty ohjaamaan alueille, jossa se ei vaaranna olemassa olevia luontoarvoja. Kelkkailu tukeutuu ennemminkin luonnon tarjoamaan mahdollisuuteen liikkua lumiseen aikaan maastossa kuin muihin vetovoimatekijöihin, kuten esim. hiljaisuuteen. Tämän vuoksi kelkkailua voidaan ohjata myös sellaisille alueille, jotka ovat sijainniltaan tai ympäristötekijöiltään soveltumattomia muuhun käyttöön eivätkä omaa merkittäviä luontoarvoja. Tällaisia alueita ovat esimerkiksi erilaiset joutomaa-alueet ja teollisuuden lähialueet. Lisäksi moottorikelkkailun tuottama melu häiritsee tiealueiden ja muiden liikkumisväylien lähellä huomattavasti vähemmän kuin satunnaisestikaan toistuva melu ns. hiljaisilla alueilla.
3.1 Suojelualueet, pohjavesialueet ja muut tärkeät luontokohteet 5 Tämän suunnittelualueen reitti ei kulje pohjavesi- tai muilla suojelualueilla. Reitti sivuaa kahdessa kohtaa lähdettä noin 40 m etäisyydeltä. Riistanhoitopiirin kautta on selvitetty metson soidinpaikat. Reitin läheisyyteen jää yksi soidinpaikka noin 600 m etäisyydelle. Kyseisellä kohdalla reitti sijaitsee olemassa olevan metsäautotien läheisyydessä. Metsäkeskus Pohjois-Savon mukaan reitti sivuaa kahta metsälain tarkoittamaa tärkeää elinympäristöä. Ensimmäinen kohde on lähde joka sijaitsee n. 40 m etäisyydellä reitistä. Reitti sijaitsee olemassa olevalla urapohjalla. Toinen kohde on soistunut suppalampi, joka kierretään supan reunoja pitkin Metsäkeskuksen ohjeiden mukaisesti. Suunniteltu reitti ei vaikuta kohteiden suojeluarvoon. 3.2 Vaikutukset maaperään, kasvillisuuteen ja ilmaan 3.3 Meluhaitat Reitistön vaikutukset maaperään ja kasvillisuuteen kohdistuvat yksinomaan reitin ja sen liitännäisalueiden maapohjaan, eikä kapea kevytrakenteinen reitti katkaise ekologista vyöhykettä tai estä kasvien leviämistä. Tutkimusten mukaan lumipeitteen aikana tapahtuva moottorikelkkaliikenne ei juuri vaikuta alueen maapohjaan, mutta ympäristöään syvemmältä jäätyvä reitti voi aiheuttaa kasveille kylmävaurioita. Epätasainen reittipohja joudutaan käyttöajan pidentämiseksi tasoittamaan koneellisesti, mikä muuttaa maaperän rakennetta ja kasvistoa reittialueella. ELY-keskus on tarkistanut, ettei reitille tai sen välittömään läheisyyteen sijoitu tiedossa olevia uhanalaisten kasvien kasvupaikkoja tai suojelualuevarauksia. Moottorikelkkojen polttoainejärjestelmässä tapahtuvan epätäydellisen palamisen seurauksena reittien lähituntumassa voi esiintyä epäterveellisiä hiukkas- ja häkäpäästöjä. Reittien liikennemäärät huomioon ottaen päästöt ovat niin vähäisiä, ettei niistä aiheudu varsinaisia terveyshaittoja. Merkittävin vaikutus on pakokaasuista syntyvä epämiellyttävä katku, joka voi paikallisesti häiritä alueella liikkujia. Vähemmän päästöjä tuottavat moottorikelkat tulevat yleistymään sitä mukaa kun kelkkakalusto uusiutuu. Vuonna 2006 ovat astuneet voimaan Yhdysvaltain pakokaasupäästöviranomaisen EPA:n (Environmental Protection Agency) päästörajoitukset uusille kelkoille (Recreational Vehicle Exhaust Emission Standards). Päästörajoja sovelletaan Suomessa myytäviin moottorikelkkoihin. Rajoitukset ovat tiukentuneet portaittain siten, että vuonna 2012 kaikkien uusien kelkkojen on ollut täytettävä tiukimmat päästökriteerit Moottorikelkkailun ympäristövaikutuksista merkittävimpiä ovat meluhaitat. Meluhaitan merkitystä korostaa moottorikelkkojen käyttö muutoin hiljaisessa ympäristössä. Moottorikelkkojen äänenvoimakkuus standardin SAE J192A
6 mukaan mitattuna ei saa ylittää 78 db. Äänen voimakkuus sitä tuottavasta kohteesta etäännyttäessä riippuu monesta tekijästä, kuten lämpötilasta, äänen taajuudesta, äänen tiellä olevista esteistä sekä maanpinnan muodosta ja kasvillisuudesta. Moottorikelkkojen aiheuttava melu syntyy lähellä maanpintaa, joten maasto ja ennen kaikkea lumi, joka vaimentaa tehokkaasti äänitasoa, vaikuttavat äänen etenemiseen. Moottorikelkkailureittien aiheuttamaa meluhaittaa vähennetään oikealla sijoittelulla maastoon. Taajaman läheisyydessä on todennäköisesti aina myös muuta liikennettä, jolloin moottorikelkka ei ole ainoa melunlähde. Ottaen huomioon reitin arvioidut liikennemäärät, meluhaitat ovat vähäisiä eivätkä ylitä valtioneuvoston päätöstä melutason ohjearvoista. Ajonopeudella on suuri merkitys moottorikelkkamelun synnyssä; nopeuden noustessa kasvavat myös melutasot, tosin eivät aivan suoraviivaisesti. Ajonopeuden ohella ajotyylillä on huomattava vaikutus moottorikelkkamelun syntyyn. Mittausten mukaan kiihdytykset nostavat melutasoja useilla desibeleillä verrattuna tasaiseen ajonopeuteen. (Moottorikelkkaliikenteen melu, Liikonen & Rautio) Reitillä on pyritty siihen, että välimatka asutukseen olisi vähintään 150 m, mutta kaikkialla se ei ole toteutunut. Vähimmillään etäisyys loma-asutukseen on Somparannan lomakylän kohdalla, n. 70 m. Reitti sijoittuu kyseisellä kohdalla vanhalle metsäkoneuralle rakennusten taakse lähelle tilan ajaa. Reitti ei sijoitu maakuntakaavaan merkityille hiljaisille alueille. 4 Reitin perustamismenettely Moottorikelkkailureitti voidaan perustaa maastoliikennelain (1710/95) mukaisesti lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella ja maanomistajan välisellä kirjallisella sopimuksella tai reittitoimituksella. Kaavin moottorikelkkailureitti on tarkoitus perustaa lainvoimaisen reittisuunnitelman perusteella reittitoimituksella. Maastoliikennelain 15 :n mukaan reittisuunnitelman hyväksymisestä päättää kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Vesialueilla sijaitsevat reittiosuudet perustetaan epävirallisina urina, koska maastoliikennelaki ei rajoita vesilaissa säädettyä yleisoikeutta vesialueella liikkumiseen. Tarkempia ohjeita moottorikelkkailureittiä koskevien asioiden käsittelystä on esitetty maastoliikenneasetuksessa (10/1996). Ympäristölautakunnan päätökseen haetaan muutosta kuntalain säännösten perusteella kunnallisvalituksella.
7 4.1 Maastoliikennelain mukainen menettely TARVE REITIN RAKENTAMISEEN REITIN PITÄJÄN LAATIMA REITTISUUNNITELMA TIEDOTUS ESITYKSESTÄ Kunnan ilmoitustaulu 14 vrk lehti-ilmoitus Viranomaisten lausunnot 14 vrk Asianosaisten lausunnot YMPÄRISTÖLAUTAKUNNAN PÄÄTÖS Päätöksestä tiedottaminen 14 vrk + lehti 14 vrk Oikaisuvaatimus 30 vrk LAINVOIMAINEN REITTISUUNNITELMA HALLINTO-OIKEUS Joko: Kirjallinen sopimus maanomistaja/ reitin pitäjä Tai: Reittitoimitus - haettava vuoden kuluessa reittisuunnitelman hyväksymisestä Merkitään ao. kiinteistön kohdalle kiinteistörekisteriin, jos reitin pitäjä pyytää. Määritellään: - alueen rajat - kartta - kulku ja rajat maastoon tarpeellisilta osin - reitillä oleva aidan portti/veräjä - korvaukset 3 kk:n kuluessa - kiinteistörekisteriin merkitseminen -
8 4.2 Reitin pitäjä Maastoliikennelain 14 :n mukainen reitin pitäjä on Kaavin kunta. Reitin pitäjän tehtävänä on huolehtia siitä, että moottorikelkkailureitti on vuosittaisella käyttöönottohetkellä ajettavassa kunnossa. Reitin pitäjän hyväksyy kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetussa laissa (64/86) tarkoitettu kunnan ympäristönsuojeluviranomainen päättäessään reittisuunnitelmasta. Reitin pitäjän vaihtamiseen tarvitaan saman viranomaisen hyväksyminen. 4.3 Reittitoimitus Reitti perustetaan maastoliikennelain mukaisella menettelyllä reittitoimituksen kautta, jossa reitti merkitään rasitteeksi kiinteistörekisteriin. Reitin pitäjän on haettava reittitoimitusta Maanmittaustoimistolta vuoden kuluessa siitä, kun reittisuunnitelma on hyväksytty lainvoimaisella päätöksellä. Reittitoimituksessa reitin talviaikainen käyttöoikeus siirtyy reitin pitäjälle (kunnalle). Moottorikelkkailureitillä ei saa lumipeitteisenä aikana liikkua muilla moottoriajoneuvoilla kuin moottorikelkalla sekä kunnossapitoon tarvittavilla työkoneilla esim. tampparilla. Maanomistajalla on kuitenkin oikeus käyttää reittipohjaa talviaikaan mm. metsätaloustöiden yhteydessä. Toimenpiteistä, jotka saattavat vaarantaa yleistä turvallisuutta, kuten metsänhakkuut, on ilmoitettava reitin pitäjälle pääosin viimeistään seitsemän (7) vuorokautta aikaisemmin. Ilmoituksen jälkeen vastuu reitin turvallisuudesta merkinnän osalta on reitin pitäjällä. Reitin pitäjä saattaa antaa tästä vielä lisäohjeita. Reittitoimituksella varmistetaan reitin pysyvyys myös maanomistajavaihdoksien jälkeen. Talviaikaisen käyttöoikeuden menettämisestä maksetaan korvaus, jonka määrittää Maanmittaustoimisto. Kesäaikainen käyttöoikeus on maanomistajalla. Reitin pitäjällä on oikeus liikkua reitillä myös kesäaikaan moottoriajoneuvolla, jos reitin kunnossapito sitä vaatii. 4.4 Moottorikelkkailureitin siirtäminen ja lakkauttaminen Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi antaa luvan tilapäisesti tai vähäisiltä osin siirtää reitin kulkua maastossa, jos maanomistaja tai haltija siihen suostuu. Tällainen väliaikainen reitin siirto voi tulla tarvittaessa kyseeseen esim. metsän hakkuiden yhteydessä. Moottorikelkkailureitti lakkautetaan reitin pitäjän ilmoituksesta. Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen voi lakkauttaa reitin tai sen osan myös, jos reittiin tai sen osaan ei olosuhteiden muuttumisen vuoksi enää ole yleistä tarvetta tai jos lakkauttamiseen ilmenee muuta erityistä syytä. Reitin lakkautuspäätöksessä voidaan määrätä niistä toimista, joita reitin lakkauttaminen edellyttää. Tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi velvoite poistaa maastosta reittiin liittyvät opasteet ja liikennemerkit.
9 Kunnan on ilmoitettava reitin tai sen osan lakkauttamisesta kiinteistörekisterin pitäjälle, jonka asiana on huolehtia siitä, että reitin lakkauttamisesta tehdään tarpeelliset merkinnät kiinteistörekisteriin. Tällöin Maanmittauslaitos poistaa rekisteristä rasitemerkinnän. 4.5 Reitin käyttöönotto "Moottorikelkkailureitti voidaan ottaa käyttöön sen jälkeen kun reittisuunnitelman hyväksymispäätös on lainvoimainen ja reittitoimituksessa tai muutoin sovitut korvaukset on maksettu ja reitin sijainti on merkattu asianmukaisesti maastoon." 19 Reitin rakentamisen jälkeen, ennen reitin käyttöönottoa, suorittaa Pohjois- Karjalan Sähkö oman tarkastuksensa reitin sijoittumisesta johtoaukeilla heidän antamiensa ohjeiden mukaan. 5 Reitin rakentaminen Osa reitistä kulkee jo käytössä olleita uria pitkin ja osittain reittiä on linjattu uudelleen. Reittileveys on 6 metriä, jonka leveydeltä rakentamistoimenpiteet tehdään. Reitin rakentamiseen kuuluu tarvittava maapohjan tasaus, puuston poisto, raivaus ja ojien, purojen sekä jokien ylitysten järjestäminen. Lisäksi asetetaan tarvittavat reittimerkit, liikennemerkit ja opasteet. Reittikartasta (mittakaava 1:10 000, liite 2) näkyvät reitin linjaus ja kiinteistöt, joiden kautta linjaus kulkee. Karttaan on lisäksi merkitty tiedossa olevat ojat ja teiden ylitykset. Maanomistajaluettelon yhteydessä (liite 3) on lyhyt kuvaus reitin etenemisestä sekä toimenpiteistä ko. tilan kohdalla. Toimenpiteet on kuvattu Polvijärven rajalta aloitettuna jatkuen Maarianvaaran kautta Outokummun rajalle. Reitin sijoittaminen johtokäytävälle edellyttää, että sähkölinjat ovat varmistettuja. Reitin rakennuttaja tilaa Pohjois-Karjalan Sähköltä varmistamiseen tarvittavat toimenpiteet. Lisäksi Figridillä on ohjeistus sähkölinjojen 5.1 Puuston raivaus ja pohjan tasaus Puusto poistetaan reitiltä ja pohja tasataan kannoista, kivistä ja mättäistä ja suurista epätasaisuuksista 6 m leveydeltä. Kelkkareitin pohjan tulee olla niin tasainen, että siinä pystyy ajamaan, kun lunta on tampattuna vähintään 10 cm. Mitä tasaisemmaksi reitin maapohja saadaan, sitä helpompaa on reitin talvikunnossapito. Reittien sivukaltevuus ei tulisi ylittää 4-5 %. Liikennemäärien kasvaessa reittien lumipinta saattaa jäätyä, jolloin reitin pituuskaltevuus ei tulisi ylittää 10 %. Kaltevuusmääreet ovat ohjeellisia.
10 Näkemäalueilla ja yleisten teiden ylityskohdissa näkyvyyttä voidaan parantaa joko raivauksella tai alaoksia karsimalla. Kaikesta raivauksesta näkyvyyden parantamiseksi, (muutoin kuin 6 m reittialueella), on sovittava erikseen maanomistajan kanssa. ELY-keskus on antanut oman lausuntonsa yleisten teiden ylityskohdista niiden turvallisuuden lisäämiseksi tehtävistä toimenpiteistä. Lausunto on liitteenä 7 ja 7b. 5.2 Reittirakenteet Purojen, ojien ja jokien ylityksiin rakennetaan silta tai asetetaan rumpu. Ojat, joissa ei ole talvella virtamaa, luiskataan. Rakentaminen ei saa vaikuttaa maaston kuivatusolosuhteisiin. Rakennettavat rummut tarkastetaan vielä lopullisen reitin virallistamisen jälkeen. Rummun koko määräytyy kohteen valuma-alueen suuruuden ja virtaaman mukaan. Lisärumpujen tarvetta on tarkkailtava rakennusaikana ja vuosittaisen käyttöönottotarkastuksen yhteydessä. Erityisesti teiden kanssa samaan tasoon rakennettavien maanteiden ylitysliittymissä käytetään tapauskohtaisesti mitoitettavia rumpuputkia, minimikooltaan 200 mm. Taajama-alueiden tai muuten rakennettujen alueiden läheisyydessä rumpuputkien mitoittamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska tällaisessa ympäristössä vesien virtaamista on ohjailtu ihmisen toimesta, eikä valuma-alueen normaalitavoin määritelty koko kerro välttämättä totuutta. Siltojen ja rumpujen aukkojen mitoituksessa voidaan epäselvissä tilanteissa ottaa yhteyttä Pohjois-Savon ELY-keskuksen Ympäristö ja luonnonvarat vastuualueeseen. 5.3 Reitin merkitseminen ja opasteet Reitti merkitään punaisilla tai punaruskeilla puisilla rastilaudoilla ja virallisilla sinisillä moottorikelkkailu reittimerkeillä (LM 426). Nämä sekä viralliset tieliikennelain alaiset määräys-, varoitus- ja ohjemerkit sijoitetaan pääsääntöisesti kulkusuunnassa reitin oikealle puolelle. Näiden lisäksi tulee puisia opasteviittoja ja info-piste ohjaamaan reitillä liikkumista. Asiallinen ja riittävä opastus lisää niin reitin käytön turvallisuutta kuin sen arvoa markkinointimielessä. Liikennemerkkien määrä tulee tarkkaan harkita. Liiallinen merkkimäärä alentaa niiden vaikuttavuutta sekä havaitsemista. Erityisesti taajama-alueella, missä liikennemerkkejä tulee paljon, on syytä tarkkaan arvioida kunkin merkin tarpeellisuus. Liikennemerkit tulee sijoittaa riittävälle korkeudelle lumen paksuus huomioiden. Liikenneviraston ohje on, että alimman liikennemerkin tai lisäkilven alareunan korkeus on vähintään 2,0 3,2 m jalkakäytävän pinnasta mitattuna. Lopullinen liikennemerkkien määrä ja sijainti ratkaistaan rakentamisen yhteydessä samalla kun nähdään reitin todellinen tilanne. Puisten rastiopasteiden sijainti määritellään maastossa niiden pystytyksen yhteydessä.
11 5.3.1 Reittimerkit Moottorikelkkailureitti merkitään puisilla reittimerkeillä, joita ovat tolpan päähän kiinnitetyt punaiseksi maalatut rastilaudat. Merkintätiheyden pääsääntö on, että merkin kohdalta tasaisessa maastossa tulee näkyä kohtuullisissa sääolosuhteissa kaksi seuraavaa merkkiä molempiin suuntiin. Kilometrin matkalle merkkejä tulee n. 20 kpl. Merkkien näkyvyyttä pimeässä voidaan parantaa laittamalla niihin tarraheijastimia. Reittimerkin tyyppipiirros on liitteessä 9. Reitti merkitään myös virallisilla moottorikelkkailureittimerkeillä (LM 426). Merkki sijoitetaan moottorikelkkailureitin alkuun ja tarpeellisiin kohtiin sen varrelle. Normaalikokoinen (400 mm) merkki sijoitetaan aina kohtaan, jossa muulle ajoneuvoliikenteelle tarkoitettu reitti risteää moottorikelkkailureitin kanssa tai jos muuten syntyy epäselvyyttä reitin jatkuvuudesta. Reittimerkin yhteydessä käytettävä toistomerkki on aina pienikokoinen (200 mm). Merkki sijoitetaan yleensä reitin oikealle puolelle. Silloin kun merkki kiinnitetään samaan tolppaan jonkun toisen merkin kanssa sen kääntöpuolelle, sijoittuu merkki luonnollisesti kulkusuunnassa vasemmalle puolelle. Merkit poistetaan kesän ajaksi. ( LMp 20 ) Peltoalueiden ylityksien merkitsemiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Silloin, kun katsotaan, että reitin ulkopuolella ajamisesta voi aiheutua merkittävää haittaa viljelyllä, on syytä rajata reittiä esim. lippusiiman tms. avulla. 5.3.2 Opasteet Reittien alkuun ja solmupisteille sijoitetaan opastetaulut (tyyppipiirros taulusta liitteessä 9). Tälle suunnittelualueelle opastetaulut sijoitetaan Polvijärven rajalle, Outokummun rajalle sekä Maarianvaaraan erkanevan piston risteykseen. Opastetauluihin sijoitetaan kartat, joista ilmenee reitin linjaus ja taukopaikat sekä muuta info-materiaalia esim. moottorikelkkailuun liittyvät säädökset ja reitin pitäjän yhteystiedot. Opastaulujen infomateriaali tulisi uusia säännöllisin väliajoin. Erityisesti reitin käyttäjän turvallisuuteen vaikuttavat asiat on päivitettävä ja vanhentunut tieto vastaavasti poistettava. Pitempiaikaisista käyttöön vaikuttavista tekijöistä tulisi informoida käyttäjää opastauluille laitettavilla ilmoituksilla sekä viedä tarpeen mukaan maastoon väliaikaisia tiedotteita kyseisille kohdille. Ajantasainen ja hoidettu materiaali antaa reitistä myös markkinoinnin kannalta turvallisen ja luotettavan kuvan. Info-pisteiden lisäksi voidaan tarpeen mukaan reitille sijoittaa puisia opasteita kertomaan esim. välimatkoista. Tyyppipiirros on liitteenä 9. Kunta voi myös halutessaan laittaa esim. oman vaakunansa kohtiin, jossa kunnanrajat vaihtuvat. Paikanmäärityksen helpottamiseksi suositellaan vesistöjen rantaan infotaulua, johon laitetaan kartta kyseisestä vesialueesta ja sen nimi. Tienylityskohtiin suositellaan kylttejä, joista ilmenee kyseisen tien nimi. Nimistökyltit helpottavat oleellisesti paikanmääritystä hätätilanteissa.
12 5.3.3 Viralliset liikennemerkit Virallisilla reiteillä ei saa kuljettaa muita moottoriajoneuvoja kuin moottorikelkkoja, mutta jalankulkijat ja hiihtäjät ovat periaatteessa luvallisia reitin käyttäjiä ellei toisin päätetä. Jos katsotaan että kelkkailuliikenne on vilkasta, kannattaa harkita, kielletäänkö jalankulku ja hiihto reitillä liikennemerkein kokonaan. Tällöin tulee kyseiset toiminnot kieltäviä liikennemerkkejä asettaa ainakin risteyksiin tai asutusalueiden läheisyyteen paikoille, josta reitille siirtymistä tapahtuu. Moottorikelkkailureiteillä käytetään ensisijaisesti yleisen tieliikennelainsäädännön mukaisia varoitus-, kielto-, määräys- ja ohjausmerkkejä. Yleisten teiden ylityksiin tulee molempiin suuntiin ensin kärkikolmiot ja lisäkilpi etäisyyksineen pakollisesta pysähtymisestä risteyksessä. Vähäliikenteisillä yksityisteillä käytetään tieliikennemerkkiä 231 "väistämisvelvollisuus risteyksessä". Väistämisvelvollisuudesta varoitetaan tarvittaessa n. 100 metriä ennen risteystä merkillä 231 varustettuna lisäkilvellä 815 "100 m". Risteävistä pysyväisluonteisista hiihtoladuista varoitetaan kelkkailureitillä liikkujia varoitusmerkillä LM 154 "hiihtolatu". Hiihtoladulla liikkujia varoitetaan moottorikelkkareitistä SFS4424 -merkillä 3003 "moottorikelkka". Merkki on muuten sama kuin LM 154 mutta hiihtäjän paikalla on kuvattu musta moottorikelkka. Käytettävät merkit ja niiden symbolit ovat liitteessä 4. Liitteessä 9 on Liikenneviraston ohje moottorikelkkailureitin ja tien risteämisen toteuttamiseen. Lopulliset päätökset tarvittavista liikennemerkeistä tehdään rakentamisvaiheessa, jolloin nähdään mm. mutkasta varoittavien liikennemerkkien tarve. Reitin katkeamisesta, esimerkiksi vesistön vuoksi, ilmoitetaan liikennemerkeillä LM 189 ja T1 872 (Vesistö, ajo omalla vastuulla). Vesialueella kulkevat epävirallisiksi jäävät reittiosuudet merkitään tilapäisin merkinnöin ja merkit kerätään ennen jäiden sulamista pois. 6 Reitin ylläpito Suunnittelualueella olevan reitin osan kunnossapidosta vastaa Kaavin kunta sekä myöhemmin mahdollinen ylikunnallinen hoitopooli. Kunta voi kirjallisella sopimuksella siirtää kunnossapidon edelleen kolmannelle osapuolelle. Reitin hoidon minimitaso on määritetty maastoliikennelain 20 :ssä. Tämän lisäksi reitin pitäjän tehtävänä on huolehtia kirjallisesta infomateriaalista opastustauluille tai muille infopisteille. Reitin pitäjän on hyvä nimetä vastuuhenkilö, johon otetaan yhteyttä reitin ylläpitoon liittyvissä asioissa. Tämän henkilön yhteystiedot olisi syytä olla myös reitin varrella opastauluilla, jolloin tieto reitin ylläpitoon vaikuttavista asioista saataisiin mahdollisimman nopeasti oikean henkilön tietoon.
13 Reitin pitäjä toimittaa tämän suunnitelman lausuntokierrokselle asianosaisille katsomilleen tahoille, ennen kuin suunnitelma viedään hyväksyttäväksi. Reitin pitäjän on syytä toimittaa tiedot reitin sijainnista muille alueella toimijoille, sekä ohjeistus kuinka toimitaan, jos tehdään toimenpiteitä, jotka vaikuttavat reitin käyttöön. Tällaisia tahoja ovat mm. tieliikennelaitos, sähkövoimayhtiöt, pelastuslaitos, yritykset, ja kunnan sisäiset toimijat (kaavoitustoimisto, teiden kunnossa pito, rakentaminen, matkailu). 6.1 Käyttöönottotarkastus Maastoliikennelain mukaan reitin pitäjän vastuulla on, että reitti on vuosittaisella käyttöönottohetkellä ajettavassa kunnossa. Vaikka lain edellyttämät kunnossapitovelvollisuudet ovat reitin pitäjällä vähäiset, edellyttää reitin käyttö käytännössä jatkuvaa huolenpitoa, johon reitin pitäjän on syytä varautua. Reittipohjaan maanomistajan toimesta syntyneet epätasaisuudet korjaa reitin pitäjä, ellei niitä todeta tahallaan tehdyiksi. Reitin pitäjälle suositellaan pidettäväksi huoltopäiväkirjaa, johon vuosittain merkitään tehdyt toimenpiteet. Samalla voidaan seurata ylläpitokustannuksia. Kelkkailijoille reitin avautumisesta tiedotetaan esim. infotaulujen kautta, mutta muitakin tapoja on. Esimerkiksi sovitaan, että reitti on käytössä silloin, kun reitin pitäjä on laittanut paikoilleen viralliset kelkkareittimerkit reitin lähtöpaikoille ja teiden ylityskohtiin. 6.1.1 Sillat ja rummut Sillan tulee kestää talvella kunnossapitoajoneuvon ja kesällä maatalouskoneen aiheuttaman kuorman (6 t). Vuosittain niiden kunto tarkistetaan ja tarvittaessa vaihdetaan vaurioituneet tai lahonneet osat uusiin. Vuositarkastusten yhteydessä on tarkastettava, etteivät rummut ole tukkeutuneet ja puhdistettava ne tarvittaessa. Jos on havaittu, että rumpuputki(et) ovat riittämättömät, on harkittava ylitykseen sillan rakentamista. 6.1.2 Reittimerkit, opasteet ja infotaulujen materiaali Vuosittaisten käyttöönottotarkastusten yhteydessä reittimerkkien ja opasteiden kunto on tarkistettava ja tarvittaessa korjattava. Tarpeen mukaan reitille tehdään lisää opasteita. Infotaulujen materiaali tarkistetaan ja tietoja päivitetään ja uusitaan tarvittaessa. 6.1.3 Sähkölinjat Sähkölinjojen ja haruslankojen merkinnät on tarkastettava ennen reitin vuosittaista käyttöönottoa. Puutteellisiksi jääneet merkinnät on korjattava. Virallistetulla reitillä sähkölinjojen tulee olla varmennettuja. Pohjois-Karjalan Sähkö on antanut oman ohjeistuksensa johtoalueiden käytöstä osana moottorikelkkailureittiä, joka on liitteenä 5. Myös Fingridillä on omat ohjeensa, jotka ovat liitteessä 5b.
14 6.1.4 Tasoristeyksien ylitykset Moottorikelkkailureitti voi ylittää yleisen tien. Tällöin puhutaan tasoristeyksistä. Tasoristeyksien ylityksissä on ensiarvoisen tärkeää huolehtia, että ylityksissä on riittävät näkemäalueet. Näkymäalueet on tarkistettava ennen vuosittaista käyttöönottoa ja haitallisesti näkyvyyttä estävä puusto on raivattava. Tästä on kumminkin sovittava maanomistajan kanssa erikseen. ELY-keskuksen lausunto Kaavin tienylityksistä on liitteenä 7 ja 7b sekä Liikenneviraston ohje moottorikelkkailureitin ja tien risteämisestä on liitteenä 9. 6.1.5 Hakkuut ym. toimet joista voi aiheutua vaaratilanteita Maanomistajan on ilmoitettava hakkuista reitin pitäjälle viimeistään viikkoa ennen hakkuiden aloittamista, jotta reitin pitäjä osaa varautua tilanteeseen ja ehtii viedä tarvittavat varoitus ja ennakkomerkit kohteeseen. Tämä koskee myös muita toimia, joista voi aiheutua selkeitä vaaratilanteita kuten ojan kaivut, uusien siltojen rakentaminen jne. 6.1.6 Huoltopäiväkirja Reitin pitäjälle suositellaan pidettäväksi yllä reitistä huolto- ja korjauspäiväkirjaa, johon merkitään vuositarkastusten yhteydessä tai muulloin havaitut puutteet ja korjaukset. 6.1.7 Turvallisuussuunnitelma Reitin pitäjä huolehtii turvallisuudesta tarkistamalla vuosittain käyttöönottotarkastuksen yhteydessä reitin yleiskunnon, huoltaa ja korjaa havaitut viat tai puutteet sekä varmistaa, että käyttäjällä ja reitin huollosta vastaavilla henkilöillä on ajantasaiset yhteystiedot reitin pitäjään. Reitin käyttäjiä pyydetään ilmoittamaan havaitsemistaan puutteista reitin pitäjälle. Yhteystiedot ja ohjeistus reitin käytöstä on Info-taululla. Pelastuslaitokselle toimitetaan kartta reitistä.
15 7 Kustannusarvio Moottorikelkkailureitin perustamisen kustannukset Työvaihe/ rakennusosa Yksikkö Määrä Yksikkökustannus Yhteensä raivaus ja tasaus sähkölinjojen muutostyöt (Liite 5) km 21 1000 /km 21 000 3580 Ojat: rummut: (+jako) kpl 56 150 /kpl 8100 sillat: Iso-Katajan puro 4 m 1 4000 4000 Merkintä + opastus: liikennemerkit kpl 40 lisäkilvet kpl 20 reittimerkit kpl 420 muut opasteet kpl 10 infotaulut kpl 4 Yhteensä: km 21 450 /km 9 450 Maanomistajakorvaukset (maapohja, odotusarvot, taimistot) Reittitoimitus km km 20,5 21 500 /km 500 /km 10 250 10 500 Suunnittelu/ rakentamisen työnjohto km 21 1300 27 300 Yhteensä: 94 180 Pohjois-Savon ELY-keskus, 2009.