Kerroslattiakanala munivien kanojen tuotantoympäristönä

TTS:n tiedote Maataloustyö ja tuottavuus 7/2011 (634) RAKENTAMINEN Kerroslattiakanala munivien kanojen tuotantoympäristönä Tutkija Reetta Palva ja asiantuntija Tea Elstob, TTS Arkkitehti SAFA Tapani Kivinen, MTT Kerroslattiakanalassa sekä kanojen että hoitajien liikkumisen tulisi olla vaivatonta. Kuvan kanalassa tasot on hieman porrastettu toisiinsa nähden, jolloin kanojen on helppo siirtyä tasolta toiselle. Pesien edessä on vesikuppilinja, jolloin pesältä ei tarvitse lähteä juomaan kauemmas. Kuva: Reetta Palva Kerroslattiatuotannossa yksikkökoko on yleensä moninkertainen yksitasoisiin lattiakanaloihin verrattuna. Suuremmissa yksiköissä on mahdollista koneellistaa keskeisin päivittäinen työ, munien pakkaaminen, jolloin samalla työmäärällä voidaan hoitaa enemmän kanoja. Haasteet ovat pitkälti samoja kuin yksitasoisissa lattiakanaloissa, kanojen opettaminen laitteistoon ja lattiamuninnan hallinta. Nämä olivat tuotantomuodon haittapuolena useimmiten pidetyt piirteet Kerroslattiakanalassako tulevaisuus -hankkeessa tehtyyn selvitykseen osallistuneilla tiloilla. Lattiamuninta oli useimmilla silti varsin hyvällä tasolla. Tilojen mainitsemia positiivisia havaintoja olivat mm. munien hyvä laatu, lattiamunien vähäinen määrä ja työn helpottuminen. Toisaalta pehkua poistettiin lattialta tuotantokaudella pääosin lapiotyönä, mikä on fyysisesti kuormittavaa ja altistaa selkävaivoille. Yhdellä tilalla työssä käytettiin työnnettävää lumilinkoa. Kerroslattiakanalat ovat viime vuosina yleistyneet munivien kanojen lattiakasvatuksessa. Kerrosritiläjärjestelmässä kanojen määrää rakennusneliötä kohti voidaan lisätä merkittävästi ja siten alentaa tuotantokustannuksia. Kun kanoja on lupa pitää lattiatuotannossa enimmillään yhdeksän kanaa käytettävissä olevan alan kutakin neliömetriä kohden, käytettävissä olevaa pinta-alaa voidaan lisätä kerrosrakenteiden avulla huomattavasti, jopa yli kaksinkertaiseksi. Käytettävissä olevan alan lisäksi kanojen määrää voivat rajoittaa myös ruokinta- ja juomalaitteiden ja orsien määrät. Pitopaikan vaatimuksista on säädetty valtioneuvoston asetuksessa kanojen suojelusta (673/2010). Uusi siipikarjatilojen rakentamista koskeva asetus on tiedotetta kirjoitettaessa valmisteilla. Kerrostasoja saa olla enintään neljä, ja tilaa tasojen välissä on oltava vähintään 45 cm. Ritilätasojen alle sijoitetut lantamatot estävät lannan putoamisen alemmille tasoille, ja lanta siirretään matoilla pois kanalasta kuten häkkikanaloissa. Ritilät voivat olla hieman viettäviä, jotta niille tulevat munat vierisivät reunoille. Usein ritilätasojen reunoilla on orret, joiden alle vierineet munat ovat suojassa kanojen kynsiltä ja nokkaisuilta. Pääosa orsista sijaitsee ylimmässä kerroksessa, missä on tavallisesti useita orsia vierekkäin. Pesälaatikot (yksittäis- tai yhteispesät) voivat olla yhtenä tai useampana rivinä yhdellä tai useammalla

kerrostasolla. Vesi- ja rehunjakolinjat on sijoitettu kerrostasoille. Lattiatasolle levitetään kuiviketta. Useimmiten koko lattia-ala on kuivitettu ja linnut voivat kävellä tasojen alla. Laitteistojen alusta voidaan monissa malleissa myös sulkea. Vähintään kolmasosan lattia-alasta on kuitenkin oltava pehkualuetta. Tärkeimpiä asioita kerroslattiakanalan toiminnallisuuden kannalta on, että kanat oppivat käyttämään eri toiminnoille suunniteltuja alueita tarkoituksenmukaisesti. Ratkaisujen tulee siksi olla suunniteltu kanan luonnollista käyttäytymistä ajatellen. Kanan tulee pystyä siirtymään helposti tasolta toiselle. Siirtymistä helpottavat porrastetut rakenteet tai aputasanteet. Rehukaukaloiden, juomalaitteiden ja orsien sijoittelulla voidaan vaikuttaa siihen, missä kanat oleskelevat. Toisaalta kanalan hoidon edellyttämä toiminnallisuus on otettava huomioon. Kaikkien kerrosten pitää olla helposti tarkastettavissa, eikä lattia- ja ritilämunien kerääminen saa olla liian työlästä. Helppo tarkastettavuus edellyttäisi, että myös ihmiset pystyisivät nousemaan vaivattomasti ylemmille tasoille, mikä ei kaikissa kanaloissa toteudu. KOKEMUKSIA SUOMESTA Kerroslattiakanalassako tulevaisuus? -hankkeessa kerättiin kokemuksia kerroslattiakanaloista postitse lähetetyllä kyselyllä ja tilakäynneillä. Kysely lähetettiin 23 kerroslattiakanalan omistajalle tammikuussa 2010. Kyselyyn vastasi seitsemän tilaa. Tilakäyntejä tehtiin viidelle tilalle, joista yksi oli myös vastannut kyselyyn. Yhteensä kokemuksia kerättiin siten yhdeltätoista tuottajalta. Tilakäynneillä selvitettiin myös työnkäyttöä kerroslattiakanalassa haastattelemalla sekä työaikatutkimuksin tilakäynnin aikana käynnissä olleista työvaiheista. Tilakäynneillä mitattiin myös ammoniakkipitoisuuksia sekä valaistusta kanaloissa. Tilakäynnit tehtiin huhti-lokakuun 2010 välisenä aikana. Tilojen kerroslattiakanalat Yhdestätoista mukana olleesta tilasta kahdeksalla oli yksi kerroslattiayksikkö, kahdella oli kaksi yksikköä ja yhdellä kolme yksikköä. Erillisiä kerroslattiakanalayksiköitä oli siten yhteensä viisitoista. Kanalat olivat kahta tilaa lukuun ottamatta uudisrakennuksia, jotka oli otettu käyttöön 2005 2008 välisenä aikana. Eri kanalatyyppien suhteen kanalat jakautuivat siten, että kuudella tilalla oli käytössä järjestelmä, jossa pesät on integroitu ja neljällä tilalla oli rakenteena portaalijärjestelmä. Kahdella tilalla oli käytössä järjestelmät, jossa pesät Kerrosrakenteiden ja kanalan eri toiminnallisten alueiden sijoittelussa rakennukseen on olemassa erityyppisiä ratkaisuja, joista pääperiaatteena ovat seuraavat vaihtoehdot (LayWel 2006): Järjestelmät, joissa on erilliset pesärivistöt (avoimet järjestelmät) Pesät sijaitsevat omana rivistönään erillään muista ritilätasorakenteista. Pesärivit voivat olla seinustoilla tai keskellä. Rivistöjen välissä oleva käytävä sekä usein myös rakenteiden alustat ovat kanojen käytettävissä olevaa pehkualuetta. Kerrosrakenteet on yleensä tehty siten, että kanat pääsevät liikkumaan tasojen välillä myös rivistön sisäkautta, jolloin niitä kutsutaan myös avoimiksi järjestelmiksi. Järjestelmät, joissa on integroidut pesät (rivijärjestelmät) Pesät, ruokintalaitteet ja orret sijaitsevat samoissa rivistöissä. Pesiä voi olla yhdellä tai useammalla kerrostasolla. Tämäntyyppisiä kerroslattiaratkaisuja kuvaillaan myös suljettuna rakenteena, jossa kanat pääsevät kulkemaan tasolta toiselle vain rivistön ulkokautta. On kuitenkin myös malleja, joissa kanat voivat liikkua kerrostasojen välillä myös laitteiston sisällä. Pesien integroinnilla saadaan rakennukseen enemmän kerrostasoja ja siten kanojen käytettävissä olevaa pinta-alaa. Portaalijärjestelmät (tunnelijärjestelmät) Portaalityypin kanalassa kahta kerrosrakennerivistöä yhdistää ylätasanne, jonka päällä ja alla kanat ja hoitajat voivat kulkea. Kanat nousevat ylätasanteelle kerrosrakenteita pitkin. Pesät on sijoitettu ylätasanteen päälle sekä integroitu alempiin kerrosrakenteisiin. ovat erillisenä rivinä (toisella tilalla oli myös integroitu järjestelmä). Kanaloiden yksikkökoko vaihteli 6 000 kanan kanalasta suurimmillaan 28 000 kanan yksikköön. Tiloilla, joilla oli useampia kanaloita, ne olivat suurin piirtein samaa kokoluokkaa. Kanalat olivat karkeasti jakaen kahta kokoluokkaa, portaalityyppiset kanalat keskimäärin 13 000 kanaa ja integroiduin pesin varustetut rivijärjestelmät noin 20 000 kanaa yksikköä kohden. Kanatiheys kanalan lattiaalaa kohti laskettuna vaihteli 14 18 kanaa/ m 2. Portaalityyppisissä kanaloissa kanatiheys lattia-alaa kohden oli hieman pienempi (ka 15,2 kanaa/m 2 ) verrattuna rivityyppisiin kanaloihin (ka 16,7 kanaa/m 2 ). Kymmenellä yhdestätoista tilasta käytettiin valkoisia kanoja (LSL, Dekalb, Hy-Line). Nuorikkojen tulo ja kanojen liikkumisrajoitukset Kanat siirrettiin yleisimmin 14 15 kk ikäisinä munituskanalaan. Puolet tiloista piti kanalan valaistustason siirron jälkeen nor- 2

Taulukko 1. Kerroslattiajärjestelmät ja yksikkökoko tutkimukseen osallistuneilla tiloilla. Kanalan tyyppi tilaa, kpl kanaa/yksikkö Erilliset pesärivistöt 2* 11 700 Integroidut pesät 6 20 600 Portaalijärjestelmä 4 13 000 *Toisella tilalla myös yksikkö, jossa integroidut pesät maalina, ja vajaa puolet hämärämpänä kuin normaalisti. Yhdellä tilalla pidettiin normaalia valoisampaa valaistusta siirron jälkeen. Lämpötila siirron aikaan oli pääosin sama kuin tuotantokaudella, kahdella tilalla asteen korkeampi. Kirjallisuudessa on esitetty, että siirto tulisi tehdä mieluiten aamulla, jolloin kanoilla on koko päivä aikaa tutustua uuteen ympäristöön. Valaistustason tulisi olla n. 20 luxia ja vastata alussa kasvatuskanalan tasoa. Lämpötilan nosto alussa auttaa palautumaan siirtostressistä ja levittäytymään koko järjestelmään. Kanojen liikkumistilan rajoittamisessa siirtovaiheen jälkeen oli erilaisia käytäntöjä. Kolmessa neljästä portaalityypin kanalasta kanat suljettiin alkuvaiheessa kerrostasoille. Yhdessä vain kanojen pääsy laitteistojen alle suljettiin. Rajoittamisen kesto vaihteli 1 4 viikkoa. Portaalimallisissa kanaloissa on mahdollista sulkea kanoilta kokonaan pääsy lattiatasoille, koska kanat pääsevät liikkumaan tasojen välillä laitteiston sisäkautta. Monissa rivityypin kanaloissa on mahdollista vain pääsyn rajoittaminen laitteiston alla olevaan lattiatilaan, jos kanat eivät pysty liikkumaan tasolta toiselle laitteiston sisällä. Kaikissa kanaloissa ei välttämättä ole teknistä toteutusta pääsyn rajoittamiseen laitteiston alle. Rivityyppisissä kanaloissa neljällä tilalla ei ollut minkäänlaista rajoitusta käytössä. Kahdella tilalla pääsy laitteiston alla olevaan tilaan estettiin 3 15 viikon ajaksi siirron jälkeen. Yhdellä tilalla myös rivijärjestelmässä kanat suljettiin kokonaan laitteistoon, koska tasolta toiselle siirtyminen oli mahdollista laitteiston sisällä. Rajoituksia käytettiin rivijärjestelmissä 3 15 viikkoa. Avoimen tyypin kanaloissa rajoittaminen ei ole ylipäätään mahdollista, koska pesät sijaitsevat erillään muusta laitteistosta. Varsinaisella tuotantokaudella portaalijärjestelmissä kahdella tilalla oli rajoitettu pääsy lattiatilaan laitteistojen alle. Rivijärjestelmissä yhdellä tilalla pääsyä laitteistojen alle rajoitettiin ajoitetusti sulkemalla tila viiden tunnin ajaksi valojen syttymisestä aamulla. Sulkeminen tapahtui automatiikan avulla. Kanojen oppiminen järjestelmään Nuorikot tulivat kerroslattiakasvattamosta kahdeksalla tilalla, joista kahdella omasta kasvatuskanalasta. Kolmella tilalla kanat tulivat yksitasoisesta lattiakanalasta. Yhdellä näistä munituskanala oli avoin järjestelmä ei-integroiduin pesin, eikä tila maininnut ongelmista tuotannossa. Muilla kahdella tilalla kanojen opettaminen laitteistoihin oli ollut työlästä. Toisella näistä työlään ensimmäisen erän Portaalityyppisessä kanalassa kanat pääsevät liikkumaan ylätasanteen eri tasoilla, joiden kautta ne pääsevät pesiin ja rehun ja veden ääreen. Kanat voidaan muninnan alkuvaiheessa sulkea järjestelmään. Kuva: Sakari Alasuutari. jälkeen kahden jälkimmäisen erän kohdalla opetustarvetta ei kuitenkaan ollut. Tällä tilalla kanat suljettiin viikon ajaksi laitteistoon (portaalityyppinen), toisella kanojen liikkumista ei rajoitettu lainkaan (rivityyppinen). Myös kerroslattiakasvattamoista tulevien nuorikoiden opettaminen vaati huomattavasti lisätyötä ainakin kahdella tilalla, joilla kanoja ei voitu sulkea järjestelmään. Molemmilla tiloilla kanalassa oli leveät käytävät seinän vieressä, joilla kanat tuottajien mukaan viihtyvät mielellään. Kanoja jouduttiin alkuvaiheessa opettamaan siirtymään yöksi orsille. Tuloksia tuotannosta Tuottajien ilmoittamat tuotostasot olivat 18 20,5 kg /kana/tuotantokausi. Kanojen poistoikä vaihteli 70 80 viikkoon. Munista A-luokassa ilmoitettiin olevan keskimäärin 90 %. Likaisten munien osuus vaihteli 0,3 10 prosenttiin, tyypillisimmin kuitenkin 2 3 prosenttia. Kaksi tilaa mainitsi erityisesti kerroslattiatuotannon eduksi munien puhtauden häkkikanalan muniin verrattuna. Suurimmalla osalla (seitsemän tilaa) pesien likaantuminen ei myöskään ollut ongelma. Kaksi tilaa vastasi pesien likaantuvan jonkin verran, mutta kahdella tilalla likaantumista oli enemmän. Toisen mukaan pesät likaantuivat melko paljon ja toisella se oli jopa iso ongelma. Pesät suljettiin yöksi, kuten kaikissa muissakin kanaloissa yhden tilan yhtä kanalaa lukuun ottamatta. Eroa erityyppisten pesämattojen (ruohomatto/muovinystymatto) likaantumisessa ei vastausten perusteella ollut. Ratkaisevampaa lienee, miten paljon kanat viettävät aikaa pesissä. Lattiamuninta oli suurimmalla osalla tiloista melko vähäistä,, tyypillisimmin yhden prosentin verran, vaihdellen 0,2 3 %. Yhdellä tilalla lattiamuninta oli ollut huomattavan korkea (5 10 %), ja myös ritilämuninta oli keskimääräistä korkeampi (5 %). Tätä lukuun ottamatta ritilämuninta oli keskimäärin 0,6 %, vaihdellen nollasta yhteen prosenttiin. Muninnan alkuvaiheessa ritilämuninta oli yleensä jonkin verran korkeampi, tavallisesti 2 5 %, vaihtelua 0 15 %. Kuolleisuus oli keskimäärin noin viisi prosenttia, ja vaihtelu tiloittain oli suuri, 1 13 %. Vaihtelua oli paljon myös samassa kanalassa erien välillä. Kanojen häiriökäyttäytymistä kuten höyhenten 3

Orsitilaa tulee olla vähintään 15 cm kanaa kohti. Kanoilla on voimakas luontainen tarve korkealla yöpymiseen, ja lähes kaikki kanat saattavat yöpyä orsilla, mikäli tilaa on riittävästi. Kanat viettävät aikaa orsilla myös päivällä. Kuva: Reetta Palva häiritsevää nokkimista ei ilmoitettu kanaloissa havaitun. Yksi tila ilmoitti havainneensa kanalassa jonkin verran kannibalismia, mutta kyseisen tilan ilmoittama kanojen keskimääräinen kuolleisuus oli kuitenkin kaikkein pienin (1 2 %). Kanapunkkeja oli havaittu viidellä tilalla. Punkkien esiintyminen oli yleensä todettu ilman punkkipyydyksiä. Erilaisia pyydyksiä punkkien tarkkailuun oli käyttänyt kaikkiaan kolme tilaa. Kun punkkien esiintyminen kanalassa voidaan havaita ilman pyydyksiä, punkkikanta on jo suuri. MTT:ssa kehitetään parhaillaan punkkien tarkkailuun menetelmää, joka olisi helpompikäyttöinen kuin nk. aaltopahvimenetelmä. Tyytyväisyys valintaan Kerroslattiatuotannon valintaan (virikehäkin sijaan) nousi kaksi perustetta muita useammin: osa mainitsi syynä investointituen saatavuuden vain lattiatuotantoon, kun tuotantoa laajennetaan. Toisaalta osa näki kerroslattiakanalan tulevaisuuden tuotantomuotona, joku epäillen virikehäkkien kieltämistä ennen pitkää. Kaksi tuottajaa nosti esille tuotantotavan kanalle parempana kasvatusympäristönä. Muita mainittuja perusteita olivat luomutuotanto ja helppohoitoisuus vähäisemmän siivoamistarpeen vuoksi. Tuotantomuodon huonoina puolina todettiin pääasiassa lattiamuninta ja kanojen opettaminen laitteistoihin kasvatuskauden alussa, joista mainitsi suurin osa vastanneista. Lattiatuotannolle tyypillisesti erien välillä oli ollut vaihtelua, joihin syiden löytäminen on vaikeaa. Kanat reagoivat herkästi erilaisiin ympäristön asioihin. Kanoja kannattaa aktiivisesti seurata, jolloin oppii havaitsemaan pienemmätkin muutokset kanojen käyttäytymisessä ja pystyy nopeasti reagoimaan tarvittaessa. Erityisen tärkeää on tuotannon alkuvaiheen seuranta, sillä alkanutta häiriökäyttäytymistä on vaikea saada loppumaan. Positiivisia seikkoja mainitsi vajaa puolet tiloista. Näitä olivat kanojen nopea purku kanalaan, vähäisempi lämmitystarve (yksitasoiseen lattiakanalaan verrattuna), hyvä munanlaatu ja työmäärän helpottuminen. Hyvän munanlaadun nosti esille kaksi tilaa, toinen luonnehti munia huippupuhtaiksi verrattuna perinteiseen häkkikanalaan. Yksittäisenä havaintona mainittiin myös kanojen parempi jalkaterveys häkkikanaloihin verrattuna. Positiiviseksi voidaan tulkita myös erään tuottajan toteamus, että lattiatuotantoon siirtyminen ja tuotantotavan hallitseminen ei ollut sittenkään niin vaikeaa kuin oli ehkä etukäteen pelännyt. Tutkimusta Itävallassa Eri kerroslattiakanalajärjestelmien välisistä toiminnallisista eroista on raportoitu melko vähän. Itävaltalaisessa laajassa tutkimuksessa (Legevol, Niebuhr ym. 2010) oli mukana kaikkiaan 50 kerroslattiakanalaa, joissa oli sekä integroiduin pesin varustettuja rivijärjestelmiä että portaalijärjestelmiä ja tuloksia verrattiin myös näiden kesken. Tutkimuksessa seurattiin pääasiassa kanojen käyttäytymistä ja hyvinvointia ja kanaloiden toiminnallisuutta tästä näkökulmasta. Kovin merkittäviä eroja järjestelmien välillä ei raportoitu. Pääosin tutkittujen kanaloiden tilannetta pidettiin suhteellisen hyvänä nokkimiskäyttäytymisen suhteen. Muninta oli keskimäärin lähellä jalostajan arvoja eikä järjestelmien välillä ollut eroa. Kuolleisuus oli keskimäärin jalostajan ilmoittamalla tasolla n. viikolle 50 asti (n. 3,5 %), mutta kasvoi sen jälkeen voimakkaasti. Tutkimuksessa kiinnitettiin huomiota kanojen jakautumiseen kanalassa, joka portaalijärjestelmissä oli hieman rajoittuneempaa kuin rivijärjestelmissä. Kanoja oleskeli lattiatasolla hieman vähemmän portaalijärjestelmissä kuin rivijärjestelmissä, minkä arvioitiin johtuvan erilaisista kulkureiteistä lattialta kerrostasoille. Vastaavasti portaalijärjestelmissä kanat munivat suurimmaksi osaksi ylätason pesiin. Tutkijoiden mukaan suurempi kanatiheys ylätasolla voi lisätä häiriökäyttäytymisten riskiä. Samoin pidettiin ongelmallisena kanojen sulkemista muninnan alkuvaiheessa kerrostasoille juuri kasvavan kanatiheyden vuoksi. Tutkimuksen kanaloissa sulkeminen tasoille oli yleisempää portaalityypin kanaloissa, joissa kanat suljettiin useammin lyhytaikaisesti kerrostasoille tuotantokauden alkuvaiheessa, ja niissä oli enemmän alueita, jotka on suljettu verkoilla tai ritilöillä. Mitä enemmän kanoilla oli alusta asti pehkutilaa käytettävissä, sitä vähemmän kanoilla havaittiin myös nokkimisesta aiheutuneita tai mekaanisesti syntyneitä höyhenvaurioita. Pitkittäin kanalan suunnassa tarkasteltaessa keskimäärin suurin osa munista tuli kanalan alkupäähän ja määrä väheni kanalan takapäätä kohti. Lyhyimmissä (<25 m) osastoissa muninta kuitenkin jakautui tasaisemmin kuin pidemmissä (25 83 m). Tutkijat suosittelevat rakentamaan lyhyempiä ja leveämpiä osastoja kuin pitkiä ja kapeita ja jakamaan osastot mieluummin poikittaissuunnassa kuin pitkittäin. Lattiamuninta oli portaalisysteemeissä keskimäärin 0,45 % ja rivisysteemeissä 0,69 %. Ero ei ollut tilastollisesti merkitsevä, eli vaihtelua kanaloiden välillä oli paljon. Pehkukerroksen paksuus vaikutti lattiamuninnan määrään: kanaloissa, joissa oli paksummin pehkua, lattiamunia oli enemmän. Lattiamunintaa oli vähemmän, kun valaistustaso oli keskimäärin korkeampi. Tutkijat arvioivat, että lattiamunintaa voidaan vähentää paremmalla pehkualueen valaistuksella (20 30 lux) ja ennen kaikkea tasaisella valaistuksella koko kanalassa. Myös ryhmäkoko vaikutti lattiamuninnan määrään: mitä suurempi ryhmäkoko oli, sitä vähemmän tuli lattiamunia. Myöskään ritilämuninnan osalta portaali- ja rivisysteemeissä ei ollut eroa, tyypillinen ritilämunien määrä oli 1,3 % (mediaaniarvo). Kuten lattiamunia, myös ritilämunia kertyi eniten osaston ensimmäiseen neljännekseen. Portaalijärjestelmissä ritilämunia tuli eniten toiselle tasolle, rivijärjestelmissä ensimmäiselle tasolle. Ritilämunia tuli enemmän kanaloissa, joissa kanoja oli paljon pesän ja ruokintalaitteiden edessä (ruuhkaa). Tutkimuksen tuloksista on raportoitu laajemmin Siipikarjaliiton julkaisemassa kirjallisuusselvityksessä, jossa on käyty läpi munantuotannon hyvinvointitutkimusta kattavasti. Selvitys on saatavilla internetissä osoitteessa www.siipi.net ->Opetusmateriaalia. 4

TYÖSKENTELY KANALASSA KANALAN TOIMINNALLISUUS Tarkastettavuus Tuottajat pitivät kanalan tarkastettavuutta näkyvyyden osalta pääosin hyvänä, mutta laitteiston alustan tarkastaminen vaatii kumartumista. Lisäksi rivijärjestelmissä ylimpien tasojen tarkastaminen ei ole mahdollista lattiatasolta käsin. Tasoille nouseminen on hankalaa, ellei tasojen rakenne ole porrasmainen. Yhdessä kanalassa vaikeapääsyisten ylätasojen tarkastaminen tehtiin erillisenä toimenpiteenä kaksi kertaa viikossa. Porrastetuissa rakenteissa ensimmäiselle ritilätasolle nousemalla on mahdollista nähdä ylätasanteelle. Nousu on usein melko korkea, tyypillisesti noin 80 cm, joten päivittäinen ritilämunien keruu ja tarkastustyö voivat olla kohtalaisen rasittavia, ja etenkin tasolta laskeutumiseen liittyy aina myös tapaturmariski. Kun ylemmillä tasoilla on kävelytasanne, kuten portaalijärjestelmissä, suuri ylätasoilla oleskelevien kanojen määrä voi jonkin verran hidastaa tasoilla etenemistä. Kanalassa kulkemista yleensäkin helpottaa, jos kanat pääsevät väistymään kulkijan edeltä esimerkiksi lattiatasojen alle. Lattiamunien keruu Lattia- ja ritilämunien keruussa oli periaatteessa kahdenlaista käytäntöä: munat joko nosteltiin suoraan pesiin tai munahihnalle tai munat kerättiin koreihin, joilla ne kannettiin pakkaamoon. Korien kantaminen kuormittaa selkää ja hartiaseudun lihaksia, joten ergonomisesti katsoen suositeltavampaa olisi siirtää munat esimerkiksi pesiin munapihtien avulla. Pesiin tai hihnalle nosteltaessa lattiamunien määrä oli keskimääräistä pienempi, noin 0,5 %, kun koreihin kerättäessä lattiamunia oli noin 1,5 %. Kun lattiamunintaa on paljon, munia joudutaan keräämään koreihin. Kerättävien munien kuljettamiseen pakkaamoon ei nykyisellään ollut muita mahdollisuuksia kuin kantaminen. Työtä helpottava tekninen ratkaisu olisi toivottava, mutta kanalan rakenteet hankaloittavat esimerkiksi kiskolinjojen rakentamista. Munintaa lattiatasolle laitteistojen alle oli pyritty estämään mahdollisuuksien mukaan, sillä munien keruu järjestelmän alta on työlästä. Jos lattiaala on laskettu kanojen käytettävissä olevaksi alaksi, on kanoilla oltava pääsy alueelle. Munintaa laitteiston alle pyrittiin vähentämään hyvällä valaistuksella ja tilaan pääsyn rajoittamisella ennen muninnan alkua ja muninnan alussa. Kanoja pyrittiin karkottamaan niille mieluisista kulmauksista esimerkiksi ripustelemalla niihin CD-levyjä. Viidellä tilalla käytettiin lattiamunien keräämisessä apuna pitkävartisia pihtijä. Keruupihtien käyttäminen vähentää selän kuormittumista ja tottuneella käyttäjällä työ käy vaivattomasti. Lannan poisto lattiatasolta Suurin osa tuottajista oli kokenut kanalan puhdistamisen ainakin joiltakin osin vaikeaksi ahtaiden rakenteiden vuoksi. Erityisesti lannanpoisto laitteistojen alta oli koettu työlääksi matalien rakenteiden vuoksi. Lattiatasolle kertyvää lantaa poistettiin jo tuotantokauden aikana. Lannan Suurimmissa tuotantoyksiköissä on käytössä pinoavia pakkauskoneita, joilla voidaan säästää työaikaa käsin tehtävään kennojen pinoamiseen verrattuna. Työn sujuvuuden kannalta on eduksi, kun kuljetuslinja koneen jälkeen on mahdollisimman pitkä, myös silloin, kun kennot pinotaan käsin. kertyminen houkuttelee kanoja munimaan lattialle ja kasvattaa ilman ammoniakkipitoisuutta. Lannan poiston aloittaminen jo tuotantokauden lopulla helpottaa myös loppusiivousta. Käytännöt vaihtelivat lantaa poistettiin usein, joka kuukausi tai joka toinen kuukausi, tai harvemmin 1 2 kertaa tuotantokauden aikana, tai lannan poistoon ryhdyttiin viimeisten tuotantokuukausien aikana, jolloin sitä poistettiin melko tiheästi. Lannan poistoon lattiatasolta ei ole tarjolla valmista teknistä ratkaisua, ja tilat olivat tyytyneet tekemään raskasta ja epäergonomista käsityötä. Yleensä lantaa lapioitiin käytävältä kerrosritilätason päälle, josta se putoaa lantamatolle. Kun lantaa poistettiin harvemmin, sitä kuljetettiin myös kottikärryillä. Rakenteiden alta lantaa ei välttämättä tarvitse poistaa kesken kauden, sillä sieltä pehkua siirtyy kanojen kuopsuttelun ansiosta puhdistetulle käytävälle. Kyselyn ja tilakäyntien jälkeen saatiin tietoa kerroslattiakanalasta, jossa pehkun siirtoon käytävältä ritilälle käytetään työnnettävää lumilinkoa, myös tuotantokaudella. Kone soveltuu tilan mukaan työhön hyvin, joskin pehkun linkoaminen aiheuttaa jonkin verran pölyämistä. Tilalla oli kokeiltu suojata ja ohjata pehkusuihkua 5

eri tavoin, kuten taipuisalla muoviputkella, mutta ongelmana oli tukkeentuminen. Tilan mukaan pölyämisestä on haittaa lähinnä kesällä, jolloin ilmanlaatua voi parantaa käyttämällä kanalan päädyn jättipuhaltimia. Pienkuormaimeen verrattuna työnnettävän lingon etuna on pieni koko ja ketterä liikuteltavuus kanalan käytävillä. Osastointi ei myöskään hankaloita oleellisesti työtä, kunhan väliovet ovat riittävän leveät. Lingolta vaaditaan hyvää tehoa, jotta heittovoima riittää pehkun linkoamiseen. Toinen lingon hankinnassa huomioitava seikka on riittävä nostokorkeus. Kanalan käytävät olisi hyvä mitoittaa koneiden käyttöä ajatellen. Käytävät eivät kuitenkaan saisi olla liian leveät, jolloin ne houkuttelevat kanoja oleskelemaan lattialla, mistä mainittiin muutamalla tilalla. Kun kanat viihtyvät lattialla, sinne kertyy lannan lisäksi helposti myös lattiamunintaa. Kanalan suunnittelussa lattiatason lannanpoistotapaa kannattaa joka tapauksessa miettiä, koska yksiköt ovat isoja ja lapiotyö ei ole pidemmän päälle kestävä ratkaisu. Koneellistaminen vähentäisi työntekijän kuormittumista, säästäisi aikaa, ja useammin tehtynä parantaisi kanalan ilman laatua ja kanojen ja ihmisten hyvinvointia. Kanalan tyhjennys Kanalan tyhjennyksen aikaista kanojen kiinniottoa tuottajat itse eivät ilmaisseet erityisenä ongelmana, mutta väkeä kerrottiin tarvittavan paljon, yleensä 6 12 henkeä. Teuraskuljetusyrityksen edustajan mukaan kiinniotto on kerroslattiakanaloissa huomattavasti hankalampaa kuin yksitasoisissa kanaloissa. Kanaloissa on tässä suhteessa eroja. Työtä helpottaa, jos kanala on osastoitu, tai kanojen liikkumista voidaan rajoittaa työn aikana esimerkiksi verkkoaitauksilla. Kuljetusmatkat voivat olla pitkiä, ellei kanoja saada ajettua lähemmäs lastauspaikkaa. Kanalan tyhjentäminen aloitetaan ylätasolta alkaen, mistä muodostetaan siirtoketju alaspäin. Rakenteiden vahvuuksissa on eroja, toisten ollessa tukevampia päällä liikkumiseen. Ylätasolla olevista orsista voi aiheutua tapaturmavaara. TYÖNMENEKIT Viidellä tilalla tehtiin työaikamittauksia vierailupäivän töistä. Päivittäistä työtä kerroslattiakanaloissa on tarkastuskäynti (tavallisimmin kerran päivässä) kanalassa, jolloin kerätään lattiamunat ja kuolleet kanat sekä tarkastetaan laitteiden toiminta ja havainnoidaan eläinten vointia. Suurin osa päivittäisestä työajasta on munien pakkausta munankeruuhihnalta. Kaikilla tiloilla oli käytössä koneellinen pakkaus, osalla varustettuna pinoamislaitteella, ja osalla kennot pinottiin käsin. Tutkimuksessa tehtyjen mittausten perusteella lasketut keskimääräiset työnmenekit on esitetty taulukossa 2. Lattiamunien keruu ja tarkastuskierroksesta työaikaa mitattiin kaikissa viidessä kanalassa. Munien pakkaamista mitattiin kaikilla otoksena. Likaisten munien käsittelyä seurattiin kahdella tilalla, ja lantamattojen ajoa neljällä tilalla. Tutkimuksen mukaan kerroslattiakanaloissa päivittäisiin hoitotöihin kului 100 kanaa kohti laskettuna noin puolet verrattuna yksitasoisiin lattiakanaloihin, joissa työnmenekkiä oli selvitetty edellisessä hankkeessa. Kerroslattiakanaloiden yksikkökoko oli noin kaksinkertainen yksitasoisiin lattiakanaloihin verrattuna, mikä osaltaan vaikuttaa kanakohtaista työaikaa vähentävästi. Yksi pienemmän työnmenekin syy oli pienempi munien pakkaamiseen kuluva aika. Yksitasoisissa lattiakanaloissa munat pakattiin käsin hihnalta kennoihin yhtä tilaa lukuun ottamatta. Munien pakkaaminen on kanalan eniten aikaa vievä työvaihe, jonka tehokkuus vaikuttaa merkittävästi kokonaistyönmenekkiin. Kaikissa kerroslattiakanaloissa munat pakattiin pakkauskoneella. Munien pakkaamisen työnmenekit olivat keskimäärin 1,2 ja 0,8 min/100 kanaa käsin pinottaessa ja pinoavilla koneilla vastaavasti. Työnmenekki sisältää varsinaisen pakkaamisen ohella työn aloittelut, lavan valmistelut, lopettelut ja siirrot. Pakkauskoneiden ilmoitetut maksimikapasiteetit vaihtelivat 16 000 24 000 munaan /tunti. Myös koneellisen pakkaamisen työnmenekki oli tässä tutkimuksessa pienempi kuin saatiin virikehäkkikanaloista (1,6 min/100 kanaa), joiden työnmenekki perustui vaihte- Kanat pyrkivät munimaan pesiin, jos vain mahdollista. Kanojen tasainen jakautuminen kanalaan on tärkeää ruuhkan välttämiseksi pesillä. Kuva:Reetta Palva. 6

levan mittausaineiston vuoksi pakkaamiseen osittain haastatteluun, jolloin aikaan sisältyi myös massamunien käsittely. Koneellisessa pakkaamisessa pakkauslinjan järjestelyt vaikuttavat työn sujuvuuteen ja työnmenekkiin. Täysiä kennoja tai pinkkoja kuljettavan hihnan olisi hyvä olla mahdollisimman pitkä, koska useat siirtymiset pakkauspöydältä kuljettimelle vievät aina tuottavaa aikaa ja tekevät työstä katkonaista. Kahta henkilöä pakkaustyö ei näyttäisi työllistävän tehokkaasti koko ajalle. Lattia- ja massamunien käsittelystä saadut työajat olivat samoin aikaisemmassa tutkimuksessa havaintojen vähyyden vuoksi pääosin haastattelutietojen varassa. Nyt mitattu keskimääräinen aika (0,2 min/100 kanaa) on aikaisemman tutkimuksen esitettyä aikaa (0,6 min/100 kanaa) huomattavasti pienempi. Eroja lattiamunien keruutapojen nostelu pesiin tai munahihnalle tai keruu koriin välisessä työajassa ei saa selkeästi esiin näin pienessä tila-aineistossa, koska myös erilaiset työrytmit vaikuttivat työnmenekkiin. Keruutapa ja munien määrä kuitenkin vaikuttavat jonkin verran työaikaan. Kun kerättävien munien määrä on niin suuri, että koreja tarvitaan useita, suuremman kerättävän munamäärän lisäksi täyttyvän munakorin vientiin ja uuden tuomiseen kuluu aikaa. Koska kanalat ovat nykyisin hyvin pitkiä rakennuksia, ja liikkumistarve ja liikkumisen sujuvuus vaikuttavat huomattavasti työaikaan. Muita selvästi enemmän aikaa kului kanalassa, jossa leveät käytävät kuljettiin kanojen ruuhkautumista välttäen edestakaisin ja samalla jonkin verran hitaammin kuin muissa kanaloissa. Lantahihnat ajettiin kaikilla tiloilla kaksi kertaa viikossa tai kolmen päivän välein. Lantahihnojen toimintaa seurattiin yleensä koko lannanajon ajan, jotta mahdollisessa häiriötilanteessa voidaan reagoida välittömästi. Osalla tiloista lantahihnat oli ajettava kahdessa tai useammassa erässä, koska päätykuljettimen kapasiteetti ei riittänyt koko lantamäärän siirtoon kerralla. Esimerkkinä laaditun laskelman mukaan 15 000 kanan yksikössä vuotuisesta kanojen hoidon työnmenekki oli 11,5 15,3 h/100 kanaa. Keskeinen työnmenekkiin vaikuttava asia on munien pakkaamismenetelmä, joka määräytyy käytännössä yksikkökoon mukaan. Työnmenekki on samantasoinen verrattuna saksalaisiin tutkimuksiin, joiden pohjalta laadittujen työaikanormien mukaan kerroslattiakanalan vuotuinen työnmenekki vaihtelee 15,4 12,6 henkilötyötuntia 100 kanaa kohti 5 000 19 000 kanan yksiköissä vastaavasti. Samojen normien mukaan yksikerroksisten lattiakanaloiden työnmenekki vaihtelee 16,4 23,0 henkilötyötuntia 100 kanaa kohti 3800 9000 kanan yksiköissä. Myös saksalaisten tutkimusten mukaan eläinyksikköä kohden laskettuna kerroslattiakanaloissa kuluu enemmän aikaa päivittäisiin tarkastuskierroksiin, mutta lannan poistoon suhteessa vähemmän. Taulukko 2. Kerroslattiakanaloiden keskimääräisiä työnmenekkejä. Tulokset päivittäisten töiden osalta viidestä tutkimukseen osallistuneesta kerroslattiakanalasta. Kanaloiden yksikkökoko vaihteli 11 000 28 000 kanaan. Työkertakohtaiset sekä harvemmin toistuvien töiden työajat ovat aiemman lattia- ja virikehäkkikanalatutkimuksen tuloksia päivitettynä tarpeellisin osin (TTS tutkimuksen tiedote, maatalous 9/2007). Täydennyksenä mm. lannan poisto lattiatasolta tuotantokauden aikana, mikä kerroslattiakanaloissa oli käytäntö, mutta yksitasoisissa lattiakanaloissa satunnaista. Kanojen määrän mukaan laskettavia työaikoja (päivittäiset työt) työn toistuvuus min/100 kanaa/ työkerta min/100 kanaa/pvä tuntia/100 kanaa/ vuosi Tarkastuskierros (tarkkailu, lattiamunien ja kuolleiden keruu) 1 2 x pvä 0,2 (0,1 0,4) 0,3 0,5 1,8 3,0 Lattiamunien käsittely 1 x pvä 0,2 0,2 1,2 Munien pakkaaminen (koneellinen, kennot pinotaan käsin) 1 x pvä 1,2 1,2 7,3 Munien pakkaaminen (koneellinen, kennopinoajalla varustettu) 1 x pvä 0,8 0,8 4,9 Yhteensä 1,3 1,9 7,9 11,5 Työkertakohtaisia työaikoja työn toistuvuus min /työkerta esimerkki, 15 000 kanaa tuntia/100 kanaa/ vuosi Pakkaamon siivous 1 x pvä 5 10 min/kerta 60 h/vuosi 0,4 Kirjanpito 1 x pvä 5 15 min/kerta 60 h/vuosi 0,4 Lantamattojen tai raappojen käytön valvonta 2 x vko 0,5 1 h /kerta 105 h/vuosi 0,7 Pakkaamon, laitetilojen viikkosiivous 1 x vko 0,5 1 h /kerta 52 h/vuosi 0,35 Huoltotyöt 1 x vko 0,5 1 h /kerta 52 h/vuosi 0,35 Kanojen opetusta, seurantaa, tihennetty lattiamunien keruu, 2 x pvä 30 60 min/kerta 60 h/vuosi 0,40 yleensä 2 vkon - 2 kk ajan Tilojen perussiivous 6 12 x vuosi 1 2 h /kerta 24 h/vuosi 0,08 Kuivikkeen lisäys 1 6 x vuosi 2 5 h /kerta 10 h/vuosi 0,07 Lannan poistaminen lapiolla lantamatolle/kottikärryyn 1x kk 3 5 h /kerta 48 h/vuosi 0,32 Yhteensä (esimerkki) 3,1 Esimerkki 15 000 kanaa, tuotantokauden työt yhteensä, tuntia/100 11 14,6 kanaa/vuosi Erän vaihtoon liittyvät työt kerroslattiakanaloissa min/100 kanaa/vaihto tuntia/100 kanaa Kanojen kiinniotto 16 40 0,27 0,66 Lannanpoisto, mekaaninen puhdistus,pesu, huollot 30 42 0,5 0,7 7

KERROSLATTIAKANALA RA- KENNUKSENA Kerroslattiakanala on tuotantoympäristö, jota rajaa lämpöeristetty vaippa eli lattia, seinät ja katto. Pesä- ja ritilärakenteista sekä niiden välisistä hoitokäytävistä muodostuu mittamaailma, joka antaa rakennukselle muodon ja laajuuden. Kerroslattiakanala on tyypillisesti pitkänomainen halli, suorakulmainen särmiö. Rakennuksen muoto, ovet ja ikkunointi (tai oikeastaan ikkunoimattomuus) sekä ilmanvaihto muistuttavat broilertuotantohallia. Itse asiassa sopivasti mitoitettu kerroslattiakanala on muunnettavissa broilerhalliksi, jos tuotantosuuntaa on tarve muuttaa. Rakennuksen leveys ja pituus riippuvat valitusta rivisyydestä ja kanamäärästä. Korkeusmitta 4 m sen sijaan riittää useimmille kerrosritiläjärjestelmille. Tasainen sisäkaton muoto sopii kerroslattiakanalaan toiminnallisesta näkökulmasta ja myös ilmanvaihdon kannalta. Rakenteellisesti tämä tarkoittaa, että katon kantavana rakenteena käytetään puisia naulalevyristikoita, jotka yleensä tuottavat edullisimman kattoratkaisun. Ristikkorakenne on helppo valinta täysin riippumatta siitä, mistä materiaaleista seinät tehdään. Kerroslattiakanalan suunnittelussa ja rakentamisessa palotekniset vaatimukset on otettava huomioon. Tavallisesti tuotantorakennukset kuuluvat P3-paloluokkaan eli lievien vaatimusten luokkaan, kunhan ovat enintään 2000 m 2 kokoisia. Jos pinta-ala on välillä 2000 4000 m 2, rakennus on toteutettava P2 paloluokkaan, jolloin naulalevyristikoiden käyttö ei ole enää mahdollista. Toisaalta enintään 2000 m 2 kokoisia P3-paloluokan halleja voidaan kytkeä toisiinsa, jos ne osastoidaan toisistaan palomuurilla. Sopiva erotteleva tila muodostuukin esimerkiksi munapakkaamosta, joka sijoitetaan kahden erillisen hallin väliin. Tällöin munapakkaamon ja hallien välisen seinän tulee olla kiviaineinen palomuuri (betonielementti tai harkkoseinä). Palomuurissa voi olla palo-ovia, mutta niiden tulee olla suljettuina silloin kun niistä ei kuljeta. Tästä syystä myös munankuljettimen aukko hallista pakkaamoon on rakennettava sellaiseksi, ettei tulipalo pääse leviämään palomuurin kummallekaan puolelle riippumatta siitä, millä puolella palo voi saada alkunsa. enintään 2000 m 2 Kerroslattiakanala Palomuuri Munanpakkaamo enintään 2000 m 2 Kerroslattiakanala Rakentaminen voidaan toteuttaa lievempien paloturvallisuusvaatimusten mukaan, mikäli rakennuksen pinta-ala ei ylitä 2000 m 2. Tällaisten hallien toisiinsa kytkeminen edellyttää osastointia palomuurilla. Kahden hallin erottelevana tilana voi toimia munapakkaamo. Betonielementtisen hallin poikittaisjäykistys on toteutettu betonisilla vinotuilla. Kuva: Tapani Kivinen Puurunkoisen hallin poikittaisjäykistys on toteutettu teräksisillä aputolpilla, jotka sijaitsevat seinän sisässä määrävälein. Terästolpat on upotettu perustuksiin asti. Kuva: Tapani Kivinen 8

Lämpökeskukset suositellaan aina tehtäväksi erillisiksi yksiköiksi hieman etäämmälle tuotantohallista. Kantavien ulkoseinien rakenteena voidaan käyttää puurunkoa, betonielementtiä tai muurattavaa harkkorakennetta. Viimeaikaisia kanaloita on tehty betonielementeistä, koska pystytys on nopeaa ja rungosta saadaan tuulivoimia vastaan jäykkä. Puurunkoratkaisut ovat betonielementtiin verrattuna hieman halvempia, ja ne sopivat omatoimirakentajalle. Puurunkohallin haasteena on poikittaisjäykistyksen toteuttaminen, koska hallissa ei ole jäykistäviä poikittaisseiniä. Tähän on kehitetty perustuksiin asti ulottuvia terästolpparatkaisuja, joilla puuseinä jäykistetään määrävälein. Teräsjäykistykset voivat olla seinän sisässä tai reilusti ulkopuolella vinotuen tapaan. Valaistus Valaistuksen toteuttamisessa oli useita ratkaisuja. Yhtä lukuun ottamatta kaikilla tiloilla oli perusvalaistuksen lisäksi järjestetty erillinen valaistus kerrostasoille. Kolmella tilalla valaistus oli toteutettu yksinomaan hehkulampuilla ja yhdellä tilalla yksinomaan loistelampuilla. Useimmissa kanaloissa valaistus oli toteutettu hehkulamppujen ja energiansäästölamppujen yhdistelmänä, jolloin hehkulamput toimivat perusvalaistuksena ja kerrostasoilla valaistukseen käytettiin energiansäästölamppuja, joko pienloistelamppuja tai led-nauha- tai -putkivalaisimia. Hehkulamppujen sijasta perusvalaistus oli toteutettu yhdellä tilalla loisteputkilla, yhdellä tilalla kierrekantaisilla led-lampuilla ja yhdellä tilalla pienloisteputkilla. Puurunkoisen hallin jäykistys on toteutettu rungon ulkopuolisilla vinotuilla. Kuva: Tapani Kivinen. Taulukko 3. Kanaloista mitattuja keskimääräisiä valaistusvoimakkuuksia Yleisvalaistus käytäviltä luxia mitattuna Hehkulamput katossa (40 W) 2,5 5 Hehkulamput seinällä (40 W) 4 8 Pienloistelamput katossa (11 W) n. 10 Pienloistelamput seinällä (11 W) 30 40 Loisteputket kiskoilla (58 W) 5 10 Valaistus laitteistojen välissä ja alla Hehkulamput (40 W) 30 90 Led-nauhavalaisin 20 40 Led-putkivalaisin (4,5 W) 50 60 pienloistelamput, (11 W) 200 300 pienloistelamput (70 W) 700 1 400 Lattiatason on oltava hyvin valaistu, jotta se ei houkuttele kanoja munimaan sinne. Valaistuksen järjestämisessä oli tiloilla erilaisia ratkaisuja. Ylemmässä kuvassa on käytössä led-tuubivalaisimet, jotka tuottajan mukaan kestävät led-nauhaa paremmin kanojen nokkaisuja. Vasemman kuvan valaisimissa on pienloistelamput. Kuvat: Reetta Palva 9

Kesäaikaisen tunneliilmanvaihdon poistopuhaltimet kanalan päädyssä. Kuva: Tapani Kivinen. Ilmanvaihto ja ilman laatu Tutkimuksessa tavatuissa halleissa ilmanvaihto oli järjestetty broilerkasvattamoista tutulla tavalla. Ilman sisäänotto tapahtui seinän yläosassa sijaitsevista säädettävistä luukuista. Luukkujen alapuolella sijaitsivat vesikiertoiset lämmityspatterit. Ilman poisto tapahtui hallin keskilinjaan sijoitetuista poistopuhaltimista, joiden lukumäärä oli mitoitettu kanamäärän mukaan. Kesäajan kuumina aikoina hallin ilmanvaihto oli mahdollista muuttaa tunneli-ilmanvaihdoksi, jolloin hallin toisessa päädyssä olevat puhaltimet alkoivat imeä ilmaa rakennuksen pituussuunnassa. Korvausilma tuli tällöin seinäluukkujen lisäksi hallin vastakkaisella päätyseinällä olevista isoista tuloaukoista. Tuottajat pitivät itse kerroslattiakanalan ilmanlaatua pääasiassa hyvänä. Yhdellä tilalla ilmanvaihdon oli havaittu vaikuttavan munien puhtauteen ja ilmanvaihdon toimivuutta pidettiin siksi erittäin tärkeänä. Kyseisellä tilalla suunniteltiin kierrätyspuhaltimien asentamista parantamaan ilmanvaihtoa kanalan keskiosassa. Jonkin verran heikommasta ilmanlaadusta talviaikaan tai jossakin osassa kanalaa oli muitakin havaintoja. Muutamalla tilalla mainittiin kanalan pölyisyys ilmanlaatua heikentävänä tekijänä. Ilman laadun on useissa tutkimuksissa todettu olevan lattiakanaloissa huonompi kuin häkkikanaloissa korkeampien ammoniakki- ja pölypitoisuuksien vuoksi. Kerroslattiakanaloissa ammoniakkipitoisuudet ovat olleet yleensä matalammat kuin yksitasoisissa kanaloissa, joissa lanta kerääntyy ritilätason alle. Kerroslattiakanaloissa ritilärakenteille tuleva lanta poistetaan ritilöiden alla olevilla lantamatoilla säännöllisesti. Kerroslattiakanassakin osa lannasta kuitenkin tulee lattiatasolle, mikä voi nostaa ammoniakkipitoisuuksia tuotantokauden edetessä. Mitä enemmän kanat oleskelevat kerrostasoilla, sitä vähemmän lantaa kertyy lattialle. Lantaa on syytä poistaa tuotantokauden aikana, mikäli sitä kertyy runsaasti. Toisaalta lattiatasolla oleskelevien kanojen kuopsuttelutoimintaa tulisi aktivoida virikkeiden avulla (esim. jyvät). Kuopsuttelu edistää lannan kuivumista, mikä osaltaan vähentää ammoniakin haihtumista lannasta. Suomalaisissa yksitasoisissa lattiakanaloissa ja virikehäkkikanaloissa mitattiin ilmanlaatua vuonna 2007 päättyneessä tutkimushankkeessa "Munivien kanojen tulevaisuuden tuotantoympäristöt. Yksitasoisissa lattiakanaloissa havaittiin talviaikaan korkeita ammoniakkipitoisuuksia. Kanaloissa, joissa lanta varastoitiin ritilän alla, pitoisuudet olivat keskimäärin 55 ppm. Kanaloissa, joissa lanta poistettiin raapan avulla säännöllisesti, pitoisuudet olivat keskimäärin 25 ppm. Pitoisuudet näissäkin kanaloissa kuitenkin olivat sitä korkeammat mitä vanhempia kanat olivat. Lannan kertyessä pehkualueelle pitoisuudet nousevat. Tässä tutkimuksessa kanaloissa t mitatut ammoniakkipitoisuudet vaihtelivat 2 25 ppm. (taulukko 4). Arvot vastaavat kirjallisuudessa raportoituja kerroslattiakanaloista mitattuja pitoisuuksia. Talviaikaan pitoisuudet saattavat nousta mitattuja korkeammiksi, kun ilmanvaihto on pienemmällä tasolla. Taulukko 4. Tutkimukseen osallistuneissa kanaloissa mitatut ammoniakkipitoisuudet. Eläinsuojeluvaatimusten mukainen ohjearvo, jota ei tulisi ylittää kuin tilapäisesti, on lattiakanaloissa 25 ppm, muissa kotieläinrakennuksissa 10 ppm. Tila Ammoniakkipitoisuus, ppm Keskim. Vaihtelu 1 7 2 15 2 14 10 18 3 12 8 26 4 17 10 22 5 18 10 23 10

SUOSITUKSIA KERROSLATTIATUOTANTOON Kanadalaisessa selvityksessä kerättiin eri Euroopan maista kokemuksia vaihtoehtoisista munantuotantojärjestelmistä vierailemalla tutkimuslaitoksissa ja tuotantoyksiköissä (Jendral, M. 2004): Tutkijat vierailivat Hollannissa, Sveitsissä ja Ruotsissa. Kokemukset kerroslattiatuotannosta olivat paljolti samanlaisia eri maissa. Esille nostettiin aina lattiatuotannon ongelmat ja riskit, joita ovat ilmanlaatu, taudit, kanojen kuolleisuus ja suuri työmäärä. Tulokset kerroslattiatuotannosta ovat kuitenkin parantuneet, kun laitteistoja on kehitetty ja toisaalta on opittu hoitomenetelmät. Oheen on koottuna eri maissa suositeltuja käytäntöjä kerroslattiatuotannossa. Tarkastelukohde Suositus/tavoite. Nuorikkojen kasvatus Nuorikot kasvatettava myös kerroslattiaympäristössä, jotta kanat oppivat käyttämään kerrostasoja ja kanalan toiminnallisia alueita. Eduksi on, jos käytettävissä on myös pesät. Kanajalosteilla on eroja oppimisessa. Samat sijainnit ja värit ei toiminnallisilla alueilla ja ruokinta- ja juomalaitteilla nuorikkokasvattamossa ja tuotantokanalassa. Nuorikkojen opettaminen yöksi tasoille (6 8 viikon iässä) vähentää myöhempää lattiamunintariskiä, käsin nostelu työlästä mutta palkitsee myöhemmin. Jo nuorikosta pyrittävä saamaan nokkiminen suuntautumaan maahan virikkeitä tarjoamalla (muiden kanojen sijaan). Portaat auttavat tasoilla liikkumisen oppimisessa. Kanan kunnon tulee olla siirtovaiheessa hyvä, energiavajaus voi aiheuttaa stressiä. Nuorikkojen siirto tuotantokanalaan Siirto viimeistään 17 viikon iässä, tottuvat järjestelmään ja löytävät toiminnot. Siirto mieluiten aamulla, jolloin kanoilla on koko päivä aikaa tutustua järjestelmään. Lämpötilan nosto alussa auttaa palautumaan siirtostressistä ja levittäytymään koko järjestelmään. Kanojen huolellinen tarkkailu alussa on tärkeää, ja on varmistettava erityisesti veden saanti. Valaistus vähintään 20 lux, tulisi vastata kasvatuskanalan tasoa ensimmäisellä viikolla. Kerroslattiakanalan rakenteet ja toiminnot Hoito tuotantokaudella Ilman laatu Eri toimintojen vaatima varustelu sijoittellaan siten, että kanat voivat käyttää niitä rauhassa ilman turhautumista ja aggressiota aiheuttavia keskeytyksiä omat alueet ruokailuun, munintaan, kylpemiseen, liikkumiseen ja lepoon. Juomanippojen tulisi sijaita pesien lähellä, jolloin kanat eivät joudu lähtemään pesältä kauas juomaan. Rehun ja veden tarjoaminen useilla tasoilla parantaa kanojen jakautumista kanalassa. Rauhalliset paikat orsille ja pesille, orret ylimmäksi, missä on luonnollinen paikka pedoilta suojassa. Kerrostasojen tulisi olla porrastettuja kanojen liikkumisen helpottamiseksi. Pesien integrointi edesauttaa jakautumista ja kanojen nousua ylemmille tasoille. Korkeuserot korkeintaan 1 metrin, erityisesti ruskeat jalosteet laiskempia liikkumaan. Riittävä valaistus alimmilla pesätasoilla. Valoköysi (led) osoittautunut hyväksi valaisemaan näitä ja muita pimeitä paikkoja. Pesiin pääsy tulisi avata vähintään kaksi tuntia ennen valaistuksen päälle laittoa. Pesien sulkeminen edesauttaa pesien puhtaana pysymistä, sulkeminen vähintään tunti ennen valojen sammumista. Hämäräajat aamulla ja illalla rauhoittavat kanoja. Kanoja voi opettaa laittamalla pesään, kun kana näyttää munivan muualle. Lattiamunien keruu tiheästi ehkäisee muitten kanojen munimista samaan kohtaan. Lattiamunia voi siirtää pesiin pesämuniksi. Kanojen tasainen jakautuminen kanalaan on tärkeää, jotta pesiin ei synny ruuhkaa. Ruuhkan vuoksi kana voi viivästyttää munintaa päästäkseen haluamaansa pesään, mikä voi lisätä lattiamunintaa. Myös tuotantokaudella virikkeiden tarjonta tärkeää etenkin aktiivisille kanoille. Munintakaudella valaistuksen muuttaminen päivän mittaan ohjaa kanojen elämää. Aamulla valoisampaa, jotta kanat aktivoituvat ja menisivät pesiin, iltapäivällä voidaan vähentää. Rehun jako kahdeksan kertaa tai useammin vähentää ruuhkia rehukaukaloilla ja parantaa kanojen jakautumista kanalaan. Lantamattojen tiheä ajo ja hyvä ilmanvaihto auttavat vähentämään ammoniakkipitoisuutta. Lannasta tulee suurin osa lantamatoille, kun kanat oleilevat paljon järjestelmässä. Pehkun pysyminen kuivana vähentää ammoniakkipäästöjä. Kuiviketta sen verran, että rapsutus ulottuu lattiapintaan: riittää kylpemiseen ja virikkeeksi, ja ammoniakki- ja pölypitoisuudet pysyvät hyväksyttävissä rajoissa Pehkun kuivana pysymistä voi edistää tarjoamalla kuopsutettavaa, esim. jyviä pehkun päälle, myös hiekkaa. Virikkeiden tarjoaminen hyväksi myös kanan nokkimistarpeen tyydyttämiseksi. Pehkun vaihto vähintään kerran kauden aikana ja oljen levittely säännöllisesti aktivoi kanoja. Lantaa kuivattavat ilmanvaihtojärjestelmät lantamatoille vähentävät ammoniakkipitoisuutta. 11

Hinta 12,30 Jälkipainos sallittu vain TTS:n kautta, ISSN-L 1799-5485, ISSN 1799-5485 (Painettu), ISSN 1799-5523 (Verkkojulkaisu), Oy Fram Ab, Vaasa 2011 YHTEENVETO Työympäristönä kerroslattiakanala on kerrosrakenteista johtuen haasteellisempi kuin yksitasoiset lattiakanalat. Kanala on vaikeammin tarkastettavissa ja lattiamunien keruu laitteistojen alta on työläämpää. Suuremman yksikkökoon vuoksi lattiamunia tulee lukumääräisesti enemmän, ja munien kuljettamista ja kanalassa liikkumista saattaa tulla enemmän. Lannan poisto laitteistojen alta on hankalaa, eikä isojen yksikköjen lannanpoisto käsityönä ei ole nykyaikainen ratkaisu. Ilman laatu on parempi kuin sellaisissa yksitasoisissa kanaloissa, joissa lanta varastoidaan ritilän alle. Kokemukset kerroslattiatuotannosta jonkin verran vaihtelevat, ja joissakin kanaloissa kanojen opettaminen laitteistoihin ja lattiamuninta ovat olleet ongelmia. Useimmilla tiloilla lattiamuninta on ollut varsin hyvällä tasolla, ja joillakin lattiamunien määrä on ollut odotuksiin nähden jopa pientä. Suurin osa tuottajista on onnistunut tuottamaan munia hyvällä menestyksellä. MTT:n, TTS:n, Suomen Siipikarjaliiton ja EVI- RAn yhteistyönä toteuttamassa Kerroslattiakanalassako tulevaisuus? -hankkeessa (2009-2011) kerättiin tietoa ja kokemuksia kerroslattiatuotannosta. Kirjallisuudesta kartoitettiin olemassa olevat tieto munivien kanojen hyvinvoinnista, terveydestä ja käyttäytymisestä erityyppisissä ympäristöissä sekä kerroslattiakanaloiden toiminnallisuudesta (Siipikarjaliitto, TTS). Hyvinvointimuutosten taloudellisessa tarkastelussa selvitettiin, miten kananmunatilojen taloudellinen tilanne kestää hyvinvointimuutos-investoinneista aiheutuvat taloudelliset rasitteet sekä koko EU:n tasolla kanojen hyvinvointimuutosten vaikutuksia kananmunien tarjontaan ja tämän heijastusvaikutuksia Suomen kananmunasektorille (MTT). Tässä tiedotteessa tarkastellaan kerroslattiakanaloiden teknologiaratkaisuita, toiminnallisuutta, työnkäyttöä ja käytännön kokemuksia (TTS, MTT). Reetta Palva, Tea Elstob & Tapani Kivinen AVIARIES FOR LAYING HENS AS WORKING AND PRODUCTION ENVIRONMENT Aviaries (multi-level- systems) provide a more cost-efficient alternative for cage-free egg production compared to the single level floor production systems, as the number of birds in the barn can be increased substantially. Experiences from Finnish commercial aviaries were gathered through a questionnaire from 11 farms, five of which were visited for interviews, work studies and production environment documentation. On most of the farms the management and production had been quite successful in the aviary system. The number of floor eggs was generally considered acceptable or even very good. Some producers appraised the good egg quality. However, many producers emphasise that the variation in the performance between the batches can be great. It is important to monitor the birds actively, particularly in beginning of the production period but also throughout the production period for any changes in the behaviour. On some farms there had been problems in the management of the aviary system. The birds did not learn to use the system in the beginning and they needed to be lifted to the tiers. Too wide passageways by the wall side were considered to entice the hens stay on the floor, and in some cases the pullets had been reared in a single level system. The high incidence of floor eggs was a problem for one farm. The mortality rates varied from 1 % up to 13 %. LÄHTEET JA LISÄTIETOJA: Jendral, M. 2004: Alternative Layer Hen Housing Systems in Europe. University of Alberta. Saatavilla internetissä: www.afac. ab.ca/reports/exechenhousing.pdf Heikkilä, P. ja Palva, R. 2011. Kirjallisuusselvitys munivien kanojen hyvinvointiin, terveyteen, tuotantoon, kanaloiden toiminnallisuuteen, työnkäyttöön ja olosuhteisiin liittyvistä tutkimustuloksista ja käytännön kokemuksista. Saatavilla internetissä osoitteessa: www.siipi.net. -> Opetusmateriaalia. Klemm, R., Uhlmann, S. & Schneeweiß, J. 2002: Arbeitszeitbedarf für die alternative Legehennenhaltung. Infodienst für Beratung und Schule der Sächsischen Agrar- The management work in aviaries is somewhat more challenging due to the tier structures. A thorough inspection in the barn can be difficult to carry out daily, if it is not possible to mount onto the tiers or if it is very elaborate. Collection of floor eggs laid under the system requires often bending into awkward postures. The number of floor egg is significant in regard to the daily work consumption. Quite a lot of litter accumulates to the floor level during the production period, even though most of the manure is removed with manure belts installed under each tier. To reduce the incidence of floor eggs, the producers remove litter from the floor with varying intervals; some monthly all year, some weekly starting near the end of the production period. The work is usually performed manually, by shovelling the litter on the first tier grid or to a wheelbarrow to be taken away. In the long term shovelling can be strenuous and expose to back problems. On one farm a walk-behind snow blower is used for the work successfully. The ammonia concentrations in the visited aviaries were mostly within the recommended level to layer floor housing systems (<25 ppm). In single level systems, where the manure is stored under the perforated floor, much higher levels were measured in an earlier study. verwaltung Nr. 5, 13 20. 113 s. Niebuhr, K.; Arhant, C., Smajlhodzic, F., Wimmer, A. & Zaludik, K. 2010. Evaluierung neuer Haltungsysteme am Beispiel von Volieren für Legehennen. Forschungsprojekt aus dem BMFG. NR BMFG- 70420/001-l/15/2007 Legevol. und dem BMLFUW Nr 100184 Legevol. Endbericht. Palva, R. ja Pärkö, J. 2007. Lattiakanalat ja varustellut häkit munivien kanojen tuotantoympäristönä tuloksia tiloilta. TTS tutkimuksen tiedote. Luonnonvara-ala: maatalous 9/2007 (603). Valtioneuvoston asetus kanojen suojelusta (673/2010). Saatavilla internetissä osoitteessa: www.finlex.fi TTS - TYÖTEHOSEURA PL 5, (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki, puh. (09) 2904 1200 Päätoimittaja: Anna-Maija Kirkkari Taitto: Kaija Laaksonen TTS, Box 5, FI-05201 Rajamäki, Finland tel. +358 9 2904 1200 www.tts.fi, www.ttskauppa.fi, asiakaspalvelu@tts.fi 12