Selvitys Itä-Suomen kallioperään kohdistuvista jatkotutkimustarpeista

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Arkistoraportti 75/2012 Itä-Suomen yksikkö Kuopio Selvitys Itä-Suomen kallioperään kohdistuvista jatkotutkimustarpeista Perttu Mikkola, Martti Damsten, Tapio Halkoaho, Esa Heilimo, Jukka Kousa, Heikki Lukkarinen, Jouni Luukas, Hannu Makkonen, Kaj Västi, Olli Äikäs.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Arkistoraportti 75/2012 Itä-Suomen yksikkö Kuopio GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS KUVAILULEHTI Päivämäärä / Dnro Tekijät Perttu Mikkola, Martti Damsten, Tapio Halkoaho, Esa Heilimo, Jukka Kousa, Heikki Lukkarinen, Jouni Luukas, Hannu Makkonen, Kaj Västi, Olli Äikäs Raportin laji Arkistoraportti Toimeksiantaja GTK:n johto Raportin nimi Selvitys Itä-Suomen kallioperään kohdistuvista jatkotutkimustarpeista Tiivistelmä Tässä raportissa esitetään yhteenveto Itä-Suomen kallioperään kohdistuvista jatkotutkimustarpeista, joista osa on mineraalipotentiaaliin liittyviä ja osa tieteellisemmin orientoituneita ja jotkut molempia. Raportti on laadittu GTK:n Itä-Suomen yksikössä Itä-Suomen mineraalipotentiaalin arviointi (tiedonkeruu) hankkeessa. Asiasanat (kohde, menetelmät jne.) Kallioperä, malminetsintä, kallioperäkartoitus, kallioperätutkimus Maantieteellinen alue (maa, lääni, kunta, kylä, esiintymä) Suomi, Itä-Suomi, Kainuu, Pohjois-Karjala, Savo, Keski-Suomi Karttalehdet Muut tiedot Arkistosarjan nimi Arkistotunnus Kokonaissivumäärä Kieli Suomi Hinta ------ Julkisuus Julkinen Yksikkö ja vastuualue Itä-Suomen yksikkö, Kallioperä ja raaka-aineet Allekirjoitus/nimen selvennys Hanketunnus 2551012 Allekirjoitus/nimen selvennys Perttu Mikkola

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Arkistoraportti 75/2012 SISÄLLYSLUETTELO 1 TAUSTA 1 2 TUTKIMUSKOHTEET / -AIHEET 1 2.1 Arkeeisen alueen Mo-potentiaali 1 2.2 Itä-Suomen arkeeiset alkalikivet 3 2.3 Arkeeinen nikkeli 3 2.4 Proterotsooinen Nikkeli 4 2.5 Maailmojen raja Kuopiosta pohjoiseen 4 2.6 Energiametallit 4 2.7 Vihanti Pyhäsalmi Kiuruvesi Keitele - Tervo ja VMS-maailma 5 2.8 Karelidien ja Svekofennidien välinen raja Leppävirran itäpuolella 5 2.9 Granitoidin N-osa 6 KIRJALLISUUSLUETTELO 8

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Arkistoraportti 75/2012 1 1 TAUSTA Tämän raportti on laadittu GTK:n Itä-Suomen yksikön Itä-Suomen mineraalipotentiaalin arviointi (tiedonkeruu) hankkeessa. Tarkoituksena on kirjata ylös yksikön alueella olevat geologien mielestä lisätutkimuksia kaipaavat kysymykset. Raportin piiristä rajattiin turhan toiston välttämiseksi pois Jyväskylä- Pieksämäki-Joroinen-Joutsa alue, koska tätä aluetta koskevia tutkimuksia tultaneen jatkamaan lähivuodet hankkeessa jonka suunnitelma laaditaan syksyllä 2012. Samoin raportista rajattiin pois Karelidien malmimalli hankkeen toiminta-alue. Tutkimuskohteiden järjestys tässä raportissa ei kuvaa millään lailla niiden merkittävyyttä tai suositeltua työn alle ottamisjärjestystä, vaan perustuu satunnaisalgoritmiin. 2 TUTKIMUSKOHTEET / -AIHEET 2.1 Arkeeisen alueen Mo-potentiaali Itä-Suomen arkeeiselta Lentuan kompleksilta tunnetaan kaksi molybdeeni-esiintymää, Aittojärvi Suomussalmella (kuva 1., Niskanen 1986) ja Mätäsvaara Lieksassa (Kranck 1945), jälkimmäisessä on toiminut kaivos vuosina 1941 1947. Molemmat esiintymät kytkeytyvät 2,7 Ga ikäisiin leukogranitoideihin ja etenkin niiden kontaktivyöhykkeisiin liittyvään fluiditoimintaan. Kyseisen ikäisiä leukogranitoideja esiintyy koko Lentuan kompleksin alueella Lieksasta Kuusamoon (Lauri ja muut 2006, Käpyaho ja muut 2006, Mikkola ja muut 2011a) eli potentiaalisia fluidilähteitä on tarjolla erittäin laajalla alueella ja olisi melkoista sattumaa, jos ainoat näihin liittyvät esiintymät olisi aikanaan paikallistettu kansannäytteiden avulla. Molybdeenipotentiaalin arviointiin ei voida käyttää harvapistemoreeni aineistoa, koska näytteistä ei molybdeenia ole analysoitu. Aittojärven esiintymää tutkittiin jonkun verran 1980-luvulla, ja Mätäsvaaran esiintymää ympäristöineen 1970-luvulla (Huhma ja Penttilä 1975), mutta ko. malmityyppiin ei ole kohdistunut Suomessa merkittäviä tutkimuksia viimeiseen 25 vuoteen. Alueellisen potentiaalin arviointi tulisikin aloittaa jo tunnettujen kohteiden materiaalin läpikäymisellä ja lisäanalytiikan teettämisellä sekä geofysikaalisten piirteiden arvioimisella nykymenetelmillä sen selvittämiseksi ovatko malminmuodostukseen liittyvät leukogranitoidit jollain perusteella erotettavissa mahoista intruusioista. Tämän vaiheen jälkeiset jatkotoimet tulee arvioida erikseen, mutta kyseeseen saattaisi tulla esimerkiksi harvapistemoreeniaineiston uudelleen analysointi mahdollisten alueellisten anomalioiden tunnistamiseksi.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Arkistoraportti 75/2012 2 Kuva 1. Itä-Suomen alueen mahdolliset jatkotutkimuskohteet, sekä tekstissä mainittujen alueiden ja esiintymien sijainti geologisella kartalla. Pohjakartta yleistetty Korsmanin ja muiden (1997) kartasta.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Arkistoraportti 75/2012 3 2.2 Itä-Suomen arkeeiset alkalikivet Siilijärven karbonatiitti-glimmeriitti on yksi Pohjois/Länsi-Euroopan merkittävimmistä fosforiesiintymistä, geologisesti se on yksi maailman vanhimmista karbonatiiteista, johon liittyy myös alkalisia syeniittejä ja feniittejä. Siilijärven karbonatiitista on tehty väitöskirja ja kohteellisia tutkimuksia 1970- luvulla (Puustinen, 1971, 1972, 1973). Tutkimuksen tarkoituksena on tehdä geokemialtaan ajantasainen kuvaus ja tulkinta Siilinjärven alueen alkalikivistä. Tutkimukset on aloitettu 2011 yhteistyössä kaivoksen omistavan Yara Finland Oy:n kanssa, jossa yhteyshenkilönä on kaivosgeologi Pasi Heino. Siilinjärven tutkimukset liittyvät kiinteästi arkeeiselta puolelta kallioperäkartoituksissa löydettyjen Neoarkeeisiin syeniittisten intruusioiden syntyperän tutkimukseen geokemiallisin ja isotooppimenetelmin (yhteistyössä isotooppilaboratorion kanssa). Tähän mennessä yhdestä syeniitti-intruusiosta (Likamännikkö Suomussalmella) on tavattu karbonatiittisia osia juonina (Heilimo ja muut 2012, Mikkola ja muut 2011b, Salminen 2009). On varsin mahdollista että muihinkin syeniitteihin liittyy karbonatiittisia juonia/-osia, tätä mahdollisuutta ei kuitenkaan nykytietämyksen valossa voida arvioida. Ylipäätään karbonatiitti alkalikiviassosiaation liittyy merkittävä fosfori- ja high tech metallipotentiaali, Ylläesitettyihin tutkimuksiin liittyvät maastotyöt ja materiaali on kerätty Itä-Suomen mineraali potentiaalin arviointi (tiedonkeruu) -hankkeen aikana. Kummastakin tutkimusaiheesta tehdään kansainvälisentason julkaisu vertaisarvioituun sarjajulkaisuun, joiden on tarkoitus valmistua 2014. Näiden tutkimustulosten perusteella voidaan tarkemmin arvioida karbonatiittisten osien esiintymistä syeniitteihin liittyen sekä suunnitelma jatkotutkimusmenetelmät ja kohteet. 2.3 Arkeeinen nikkeli Itä-Suomen arkeeisilla alueilla on suoritetut tutkimukset ovat osoittaneet alueen nikkelipotentiaalin ja sen että alueen vihreäkivivyöhykkeet vastaavat geologisesti Australian ja Kanadan Ni-rikkaita vihreäkivivyöhykkeitä. Tutkimuksilla on osoitettu useiden nikkelimineralisaatioden olemassa olo (kuva 1., Eilu ja muut 2012, Kurki ja Papunen 1985, Luukkonen ja muut 2002, Rasilainen ja muut 2012), mutta löytämättömiäkin esiintymiä on jäljellä. Alueen Ni-potentiaali liittyy komatiittisten laavojen purkaantumiseen rikkipitoisten sedimenttien päälle ja mahdolliset malmit voidaan jakaa kahteen pääryhmään, ensimmäinen tyyppi koostuu massiivisista- tai matriksirakenteisista malmeista, jotka ovat erottuneet laavavirtojen pohjalle. Tämän tyypin malmeissa Ni-pitoisuus vaihtelee 2 ja 20 paino-% välissä. Toinen tyyppi on pirotemalmit, joissa sulfidit ovat ripoteltuna oliviini ad-, meso- tai ortokumulaattiseen isäntäkiveen. Tämän tyypin malmit ovat muodostuneet isojen oliviinikumulaattimassojen keskiosiin ja nikkelipitoisuudet ovat tyypillisesti alle 1 paino-%. Lisäksi kyseeseen tulevat yllämainittujen malmityyppien välimuodot, sekä deformaatioon ja metamorfoosiin liittyvät mobilisaatioprosessit, jotka viimeaikaisten tulosten valossa ovat Kuhmon ja Suomussalmen alueella olleet merkittäviä nikkelipitoisuuksien muokkaajia. Itä-Suomen alueella vain Kuhmon vihreäkivivyöhykkeeseen kuuluva Kellojärven kompleksi on riittävän suuri sisältääkseen taloudellisesti kannattavan pirotetyypin malmin. Muissa kohteissa kyseeseen tulisi joko primääristi massiivinen malmi tai mobilisoituessaan parantunut malmi. Jatkotöinä Ni-aiheeseen liittyen tulisivat kyseeseen Kellojärven länsikontaktin kairaaminen, joka piti suorittaa jo keväällä 2012, mutta joka siirtyi heikon jäätilanteen vuoksi eteenpäin. Kellojärvellä kysymykseen voisivat tulla myös huonosti paljastuneen pohjoiseen jatkuvan serpentiniittijakson alueet (ovat osittain järvialtaiden alla). Tämän

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Arkistoraportti 75/2012 4 lisäksi voitaisiin suorittaa profiilikairausta Kuhmo-Lieksa-Nurmes alueella vielä kairaamattomiin kumulaattipahkuihin. 2.4 Proterotsooinen Nikkeli Tällä hetkellä mahdollisista Nikkeli-potentiaalisista svekofennisistä muodostumista kyseeseen tulisivat seuraavat kaksi: Vammalan nikkelijakson jatkeet koilliseen kohti Savoa (Padasjoki Pieksämäki) ja Kotalahden jakson pohjoispää Leppävirralta Lapinlahdelle (kuva 1.). Kyseiset alueet ovat tässä mielessä vähän tutkittuja ja tällä hetkellä myös yhtiöiden intressien ulkopuolella ja sopivat siten GTK:n rooliin. Taustatyönä tutkimuksille olisi GTK:n ja OKU:n nikkeliviitteiden (esiintymät+lohkareet; OKU:n nikkeliohjelma) läpikäyminen mukaan lukien uusi kallioperä- ja lohkarehavaintoaineisto sekä kansannäytteet. Alueellisesta gravimetrisestä ja magneettisesta aineistosta tulisi tuottaa uusia tulkintakarttoja. Aineistoon tutustumisen jälkeen kyseeseen tulisivat maastotarkistukset sekä mahdollisesti maastogeofysiikan mittaukset sekä kiinnostavimpien kohteiden kairaukset. Padasjoki-Pieksämäki välisellä osuudella olisi saavutettavissa synenergia etuja maastotöissä yhteistyöstä ko. alueella alkavan laajemman tutkimushankkeen kanssa. Parin vuoden tutkimukset toisivat lisävalaistusta siihen, muodostavatko Padasjoki-Pieksämäki välin intruusiot jatkumon Vammalan vyöhykkeelle, linkittyvätkö ne jotenkin Kotalahdelle vai muodostavatko oman ryhmänsä ja samassa vaiheessa voitaisiin esittää perusteltu kannanotto näiden kahden heikommin tunnetun gabro-peridotiittivyöhykkeen nikkelipotentiaalista. 2.5 Maailmojen raja Kuopiosta pohjoiseen Arkeeisen ja proterotsooisen alueen raja Kuopiosta pohjoiseen tiedetään kohtuullisen hyvin mm. 1:100 000 mittakaavaisen ja sitä edeltävänkin kallioperäkartoituksen perusteella. Arkeeinen Iisalmen kompleksi on lähes kokonaan kartoitettu systemaattisesti (Paavola 1987,1991, 2003, Havola 1997, Kontinen ja Paavola 2006) ja tietämys on varsin ajantasaista. Proterotsooisella puolella kartoitusta on tehty vuosikymmenien ajan malmipotentiaalisella Vihanti-Pyhäsalmi-vyöhykkeellä ja em. vyöhyke on rajattavissa (Huhtala 1979, Marttila 1981, Gaal ja muut 1988, Ekdahl 1993). Metamorfoositutkimusten kohteena Kiuruveden Pielaveden alue oli erityisesti 1980-luvulla (Hölttä 1988). Geologista karttakuvaa on päivitetty revidointiluoteisesti 2000-luvulla malminetsintätöiden rinnalla ja nykynäkemys on karkeasti ottaen kohtuullisen ajantasainen (Luukas 2007). Systemaattinen kartoitus on täällä pääosin malminetsintään (OKU ja GTK) liittyvää ja yli 30 vuoden takaa, joten alueen tuntemus GTK:ssa alkaa olla aika ohutta. Arkeeisen kratonin ja Vihanti-Pyhäsalmi-vyöhykkeen (Pyhäsalmi ja Vihanti ryhmät) väliin jäävä alue Pielavedeltä Kestilään saakka (Lampaanjärvi sviitti ja Näläntö sviitti) on kartoituksessa jäänyt vähemmälle eikä tämän geologinen asema ole selvä. Oulun yliopisto tutki Vieremän ja Pyhännän alueita 1980- luvulla (Laajoki ja Luukas 1988, Korkiakoski ja Laajoki 1988) ja työt näissä projekteissa painottuivat sedimentologiaan ja rakennegeologiaan. Tällä hetkellä menossa olevien isotooppitöiden perusteella näyttää ilmeiseltä, että Pyhäsalmi ja Vihanti ryhmän sekä arkeeisen kratonin välinen alue on omanlaisensa geologinen yksikkö eikä välttämättä edusta svekofennidejä. Viimeaikaisissa tutkimuksissa tämä alue on osoittautunut myös REE-potentiaaliseksi. Kartoitustyö ja kratonin reunavyöhykkeen geologian mallintaminen tulisi ottaa nykyistä perusteellisemmin ja systemaattisemmin tutkimuksen kohteeksi GTK:ssa (Kuva 1). 2.6 Energiametallit Uraanin ja toriumin etsintää ja tutkimusta on pidetty erikoisalana, mutta etenkin niihin erikoistuneet geologit ovat pitkään painottaneet sitä, että U&Th -tietämyksestä ja radiometrisista etsintämenetelmistä on usein hyötyä muiden malmien etsinnässä ja tutkimuksessa sekä myöskin kallioperäkartoituksessa. Parhaat

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Arkistoraportti 75/2012 5 esimerkit ovat Kuusamon ja Ylitornion kultatyömailta sekä REE-tutkimuksista (Otanmäki, Kovela). Tässä mielessä Itä-Suomen mineraalipotentiaalin jatkotutkimuksissa on hyvä huolehtia siitä, että tutkijoilla on riittävää osaamista sekä kohtuulliset laitteet radiometrisiin kenttätöihin. Mutta mitä varsinaisiin energiametallietsintöihin tuleen niin: Tunnettuja U-Th-esiintymiä ja malmiaiheita on Itä-Suomessa lukuisia, mutta Enon Riuttaa lukuun ottamatta niiden taloudelliset mahdollisuudet näyttävät vähäisiltä. GTK:n uraaninetsinnässä 1970- ja 1980- luvuilla käytiin maastotarkistuksin ja jokseenkin systemaattisesti läpi aerogeofysikaalisen mittauksen gamma-anomalioita sekä geokemiallisia järvi- ja purosedimenttianomalioita. Aineistoja käsiteltiin manuaalisesti, valopöydällä. Noista ja uudemmista alueellisen tutkimuksen aineistoista on edelleenkin poimittavissa sekä radiometrisen lentomittauksen gammasäteilyanomalioita että soveltuvasti geokemiallisen kartoituksen tuloksia, jotka yhdessä voivat antaa tukea potentiaalisten kohteiden rajaamiseen Itä- Suomessa. Tällainen muiden saatavilla olevien aineistojen kanssa nykyaikaisin työvälinein tehty integroitu tarkastelu voitaisiin antaa geofyysikko-geokemisti-geologi työryhmän tehtäväksi; rajauksen kohteena U-Thesiintymät, REE-esiintymät, kallioperän litologiset yksiköt, muut ympäristön kannalta poikkeavat radioaktiiviset alueet, lähteet tai artefaktit. Harkinnan mukaan työhön liittyisi maastotarkistuksia. Edellä tarkoitettu integroidun aineiston kautta tehty potentiaalin tarkastelu Itä-Suomesta olisi tarkoituksenmukaisin keino edetä tällä saralla joko uusien esiintymien löytämiseksi tai sen toteamiseksi, että alueen potentiaali on sittenkin vähäinen niiden kannalta. 2.7 Vihanti Pyhäsalmi Kiuruvesi Keitele - Tervo ja VMS-maailma Vihannin alueelta on olemassa kaivos- ja etsintätoimen johdosta erittäin monipuolinen geofysiikan (mm. HIRE + TEM ja tihennetty matalalento + maastogeofysiikka), geokemian ja geologian aineisto (Kousa 2007, Nikander 2010). Tätä aineistoa voitaisiin edelleen jalostaa alueellisen tulkinnan ja mallinnuksen merkeissä. Tätä mallinnusta ja tulkintaa tulisi tutkimusten edetessä tarkistaa syväkairauksella (1-2 km). Vihannin alueella toimimista rajoittaa tällä hetkellä eri etsintäyhtiöiden haussa olevat malminetsintäluvat. Pyhäsalmen kaivos toimii vielä ainakin muutaman vuoden ja GTK tekee nykyisellään konsulttina töitä Pyhäsalmi Mining Oy:lle sekä kaivokseen että sen ympäristön malminetsintään liittyen. Kun/jos kaivos aikanaan suljetaan tulee toiminnan jäljiltä kertyneessä aineistossa riittämään purtavaa ja sulateltavaa niin kohteellisesti kuin alueellisestikin. Kiuruvesi-Pielavesi-Keitele-Tervo alueilla pohjoispää on perinteisesti ollut Outokummun läänityksenä (mm. Kiuruveden 100k:n kp-kartta OKUn töiden pohjalta) ja nykyään Pyhäsalmi Mining Oy:n reviiriä. GTK on tehnyt töitä alueen eteläpäässä ja talossa on kartoituksellista näkemystä 2000-luvun alusta. Alueella on tehty paljon töitä ja näyttöä malmiutumisesta on vaikka isot kalat ovat toistaiseksi pysyneet piilossa, mutta alue on edelleen potentiaalinen, tätä osoittaa yhtiöiden (FinnAust, Mawson, Inmet, Drake Resources) tämänhetkinen runsas kiinnostus. Mielenkiintoinen geofysiikan aineisto olisi esimerkiksi HI- RE-verkoston tekeminen Ruostesuo Niemisjärvi Hallaperä ja Koivujärvi - Kangasjärvi alueille. 2.8 Karelidien ja Svekofennidien välinen raja Leppävirran itäpuolella Karelidien ja Svekofennidien raja eli käytännössä Suonenjoki sviitin ja Viinijärvi sviitin biotiittiparagneissien välinen raja Kuopion ja Varkauden välisellä alueella on edelleen avoin kysymys. Alue on osa Raahe-Laatokka vyöhykkeenä tunnettua geosutuuria arkeeisen ja proterotsooisten maailmojen välillä. Vyöhyke on noin 50 km leveä ja koostuu useista samansuuntaisista siirros- ja hiertosaumoista (kuva 2.),

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Arkistoraportti 75/2012 6 joista itäisin on Suvasveden- ja läntisin Iisveden siirros- ja hiertovyöhyke, näiden väliin jää Airakselan siirros- ja hiertovyöhyke. Airakselan hiertovyöhyke. Airakselan hiertovyöhyke muodostaa länsirajan arkeeisten kuorenkappaleiden esiintymiselle ja ilmeisesti myös Kotalahden tyyppisten Ni-gabrojen esiintymiselle. Sen sijaan nykytiedon valossa vaikuttaa siltä että nykyisellä paikallaan Karelidien ja Svecofennidien raja ei erota mitään, koska biotiittiparagneissit rajan molemmin puolin ovat sekä metamorfoosiasteeltaan että koostumukseltaan varsin samankaltaisia. Asian arviointia vaikeuttaa se että Vehresalmen ja Leppävirran karttalehtien länsiosien järjestelmällinen kartoitusta ei ole koskaan suoritettu 1:100 000 mittakaavassa ja käsitys lehtien itäosista perustuu Outokumpu Oy:n malminetsinnän tekemään työhön. Kuitenkin erilaisten geologisten mallien ja mineraalipotentiaalin arvioimisen kannalta olisi ensiarvoisen tärkeää että alueen kahden suuryksikön välinen kontakti olisi oikealla paikallaan ja sen todellinen luonne riittävän hyvin tunnettu. Selvittäminen vaatisi revidointia ja näytteenottoa jo kartoitetuilla alueilla sekä järjestelmällistä kartoitusta käytännössä kartoittamilla alueilla. 2.9 Granitoidin N-osa Tästä raportista pois jätetyn Jyväskylä-Pieksämäki-Joroinen-Joutsa alueen jälkeisten tutkimusten luonnollinen jatkosuunta olisi kohti pohjoista, ja Keski-Suomen granitoidikompleksin huonosti tunnettuja osia. Jo nykytiedon valossa voidaan todeta että ne eivät ole niin yksioikoisen syväkivivaltaisia kuin kartoilla yleensä esitetään. Alueen mahdolliseen mineraalipotentiaaliin sisältyvät mm. syväkiviin liittyvät porfyyrityypin malmit, pintakiviosueisiin liittyvät erilaiset perusmetallimalmit, high-tech metallit joista on joitain viitteitä Lamujärven tutkimuksissa.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Arkistoraportti 75/2012 7 Kuva 2. Kuopion alueen geologinen kartta. Karelidien ja Svekofennidien raja on nykyisellään tulkittu sijnoittuvan Leppävirran itäpuoliseen N-S suuntaiseen ylityöntöön. Lähtömateriaalinen DigiKP.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Arkistoraportti 75/2012 8 KIRJALLISUUSLUETTELO Eilu, P., Ahtola, T., Äikäs, O., Halkoaho, T., Heikura, P., Hulkki, H., Iljina, M., Juopperi, H., Karinen, T., Kärkkäinen, N., Konnunaho, A., Kontinen, A., Kontoniemi, O., Korkiakoski, E., Korsakova, M., Kuivasaari, T., Kyläkoski, M., Makkonen, H., Niiranen, T., Nikander, J., Nykänen, V., Perdahl, J.-A., Pohjolainen, E., Räsänen, J., Sorjonen-Ward, P., Tiainen, M., Tontti, M., Torppa, A., Västi, K. 2012. Metallogenic areas in Finland. Geological Survey of Finland. Special Paper 53, 207 342. Ekdahl, Elias 1993. Early Proterozoic Karelian and Svecofennian formations and the evolution of the Raahe-Ladoga Ore Zone, based on the Pielavesi area, central Finland. Geological Survey of Finland. Bulletin 373. 137 s. Gaál, G. (ed.) 1988. Exploration target selection by integration of geodata using statistical and image processing techniques : an example from central Finland. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 80. 156 s. Havola, Matti 1997. Kajaani. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : kallioperäkartta - Geological map of Finland 1:100 000 : pre-quaternary rocks lehti - sheet 3431. Heilimo, E., Mikkola, P., Huhma, H., Harju, S. 2012. Late Archean alkaline syenites in the Lentua Complex. Esitelmäabstrakti Mineraalipotentiaali-tutkimusohjelman tutkijapäiville 8. 10.5.2012. Huhma, A., Penttilä, V. 1976. Nurmes-Lieksa alueen molybdeenitutkimukset 1975. Outokummun aineistot, 020/4314, 4323/AH, VJP/75. Huhtala, T. 1979. The geology and zinc-copper deposits of the Pyhäsalmi-Pielavesi district, Finland. Economic Geology 74 (5), 1069 1083. Hölttä, Pentti 1988. Metamorphic zones and the evolution of granulite grade metamorphism in the early Proterozoic Pielavesi area, central Finland. Geological Survey of Finland. Bulletin 344. 50 s. Kontinen, A., Paavola, J. 2006. A preliminary model of the crustal structure of the eastern Finland Archaean complex between Vartius and Vieremä, based on constraints from surface geology and FIRE 1 seismic survey. Geological Survey of Finland. Special Paper 43, 223 240. Korkiakoski, E. A. and Laajoki, K. 1988. The palaeosedimentology of the early Proterozoic Salahmi Schist Belt, central Finland. In: Sedimentology of the Precambrian formations in eastern and northern Finland : proceedings of IGCP 160 Symposium at Oulu, January 21-22, 1986. Geological Survey of Finland. Special Paper 5, 49 73. Kousa, J. 2007. Hanke 2901002 : Pohjanmaan sinkkivarojen kartoitus: Loppuraportti. 18 S., 8 liites. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M10.4/2007/25. Kranck, E. H. 1945. The molybdenum deposit at Mätäsvaara in Carelia (E. Finland). Geologiska Förening i Stockholm, Förhandlingar 67, 325 350. Kurki, J., Papunen, H. 1985. Geology and nickel-copper deposits of the Kianta area, Suomussalmi. Bulletin of the Geological Survey of Finland 333, 155 161. Käpyaho, A., Mänttäri, I., Huhma, H. 2006. Growth of Archaean crust in the Kuhmo district, eastern Finland: U-Pb and Sm-Nd isotope constraints on plutonic rocks. Precambrian Research 146 (3 4), 95 119. Laajoki, K. ja Luukas, J. 1988. Early Proterozoic stratigraphy of the Salahmi-Pyhäntä area, central Finland, with an emphasis on applying the principles of lithodemic stratigraphy to a complexly deformed and metamorphosed bedrock. Bulletin of the Geological Society of Finland 60 (2), 79 106.

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Arkistoraportti 75/2012 9 Lauri, L.S., Rämö, O.T., Huhma, H., Mänttäri, I., Räsänen, J., 2006. Petrogenesis of silicic magmatism related to the 2. 44 Ga rifting of Archean crust in Koillismaa, eastern Finland. Lithos 86, 137 166. Luukas, J. 1987. Kaakkois-Pyhännän kallioperä ja rakenne. Res Terrae. Ser. B 11. Oulu: University of Oulu. 83 s. Luukas, J. 2006. Pohjanmaan sinkkivarojen kartoitus-hankkeen revidointikartoitus Pyhännän-Kärsämäen- Kiuruveden-Pielaveden-alueella vuosina 2004 2006. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M 19/3314,3322,3323,3324/2006/1. 25 s. Luukkonen, E., Halkoaho, T., Hartikainen, A., Heino, T., Niskanen, M., Pietikäinen, K., Tenhola, M. 2002. Itä-Suomen arkeeiset alueet-hankkeen (12201 ja 210 5000) toiminta vuosina 1992-2001 Suomussalmen, Hyrynsalmen, Kuhmon, Nurmeksen, Rautavaaran, Valtimon, Lieksan, Ilomantsin, Kiihtelysvaaran, Enon, Kontiolahden, Tohmajärven ja Tuupovaaran alueella. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti M19/4513/2002/1. 265 s. Marttila, Erkki 1981. Kiuruveden kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Kiuruvesi map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : kallioperäkarttojen selitykset lehti 3323. 48 p. Mikkola, P., Huhma, H., Heilimo, E., Whitehouse, M. 2011a. Archean crustal evolution of the Suomussalmi district as part of the Kianta Complex, Karelia : constraints from geochemistry and isotopes of granitoids. Lithos 125 (1 2), 287 307 Mikkola, P., Salminen, P., Torppa, A., Huhma, H. 2011. The 2. 74 Ga Likamännikkö complex in Suomussalmi, East Finland : lost between sanukitoids and truly alkaline rocks?. Lithos 125 (1 2), 716 728. Nikander, J. 2010. Itä-Suomen sinkki-kuparipotentiaalin arviointi Hanke 2551004 Loppuraportti. 16 s. Geologian tutkimuskeskus, arkistoraportti, M10.4/2010/60. Niskanen, P. 1986. Suomussalmen Aittojärven molybdeeniesiintymä. Arkeeisten alueiden malmiprojekti, raportti 23. 116 s. Paavola, Jorma 1987. Lapinlahti. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : kallioperäkartta = Geological map of Finland 1:100 000 : pre-quaternary rocks lehti = sheet 3332. Paavola, Jorma 1991. Iisalmen kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Iisalmi map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : kallioperäkarttojen selitykset lehti 3341. 44 s. Paavola, Jorma 2003. Vieremän kartta-alueen kallioperä. Summary: Pre-Quaternary rocks of the Vieremä map-sheet area. Suomen geologinen kartta 1:100 000 : kallioperäkarttojen selitykset lehti 3342. 40 s. Puustinen, K. 1971. Geology of the Siilinjärvi carbonatite complex, eastern Finland. Bulletin de la Commission Géologique de Finlande 249. 43 s. Puustinen, K. 1972. Richterite and actinolite from the Siilinjärvi carbonatite complex, Finland. Bulletin of the Geological Society of Finland 44 (1), 83 86. Puustinen, K. 1973. Tetraferriphlogopite from the Siilinjärvi carbonatite complex, Finland. Bulletin of the Geological Society of Finland 45 (1), 35 42. Rasilainen, K., Eilu, P., Äikäs, O., Halkoaho, T., Heino, T., Iljina, M., Juopperi, H., Kontinen, A., Kärkkäinen, N., Makkonen, H., Manninen, T., Pietikäinen, K., Räsänen, J., Tiainen, M., Tontti, M., Törmänen,

GEOLOGIAN TUTKIMUSKESKUS Arkistoraportti 75/2012 10 T. 2012. Quantitative mineral resource assessment of nickel, copper and cobalt in undiscovered Ni-Cu deposits in Finland. Geologian tutkimuskeskus. Tutkimusraportti 194. Elektroninen julkaisu. 514 s. Salminen, P. 2009. Likamännikön arkeeisen alkalikivi-intruusion petrologia, geokemia ja mineralogia. Helsingin yliopisto, Geologian ja mineralogian laitos, pro gradu. 109 s.